The Project Gutenberg eBook of Seinä väliä
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Seinä väliä
Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Author: Martti Wuori
Release date: July 26, 2025 [eBook #76568]
Language: Finnish
Original publication: Kuopio: U. W. Telén & Co, 1894
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SEINÄ VÄLIÄ ***
language: Finnish
SEINÄ VÄLIÄ
Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
MARTTI VUORI
Näytelmäkirjallisuutta N:o 5.
Kuopiossa,
U. W. Telén & C:o,
1894.
NÄYTELMÄN HENKILÖT:
MAIKKI PERON, musiikkiopiston oppilas.
NEITI FILANDER, hänen tätinsä.
MAISTERI VERHO.
IIDA, palvelustyttö.
Tapahtuu Helsingissä.
Sali. Perällä kaksi ovea, joista toinen vie eteiseen toinen
sisähuoneisin. Toisella sivuseinällä, jossa on kaksi ikkunaa, on sohva,
pöytä, tuoleja, kukkia; toisella flyygeli ja nuottihylly. Ilta. Lamppu
palaa pöydällä ja flyygelin nuotinkannattimen kummallakin puolella
kynttelit.
Ensimmäinen kohtaus.
Maikki, sitte Iida.
_Maikki_ (soittaa sormiharjoituksia, lukien itsekseen tahtia).
_Iida_ (tulee sisältä ja seisattuu Maikin taakse): Ryökynä!
_Maikki_ (tahtoen soittaa loppuun): Yks', kaks', kolm', nelj', yks',
kaks', kolm', nelj'.
_Iida_: Ryökynä, hoi! — Kuulkaas, Maikki ryökynä!
_Maikki_: — Yks', kaks', kolm', nelj'... (lopettaa ja pyörähtää ympäri
soittotuolillaan.) Ka, mitä nyt?
_Iida_: Antakaa anteeks', että ryökynää häiritsen, mutta — — —
_Maikki_: Mutta mitä?
_Iida_: Niin kun minä päivällä ihan unhotin ryökynälle sanoa, kun
ryökynä tuli kotiin sieltä musiikki-instituutista, että täällä kävi
tuon Plummin rouvan Loviisa...
_Maikki_: Kuka? Kenenkä?
_Iida_: Loviisa — tuon Plummin rouvan neitsyt, joka asuu tässä
toisessa päässä pytinkiä.
_Maikki_: No?
_Iida_: No, ja se Loviisa sanoi, että heille toissa päivänä muutti uus'
maisteri, joka asuu tässä seinä väliä tämän suojan kanssa.
_Maikki_: Mitäs se sitte minuun kuuluu?
_Iida_: Niin, nähkääs, se maisterihan se oli sille Plummin rouvalle
valittanut, ett'ei hän saa yhtään mitään luetuksi, kun meillä — niin
hän oli sanonut — yöt päivät soittaa rämpytetään.
_Maikki_: Rämpyt...? (Pyörähtää takaisin pianon eteen ja selailee
vihaisesti nuotteja.) Mitäs minä sille mahdan, että minun
sormiharjoituksia soittaa pitää.
_Iida_: Sitähän minäkin Loviisalle sanoin, ett'eihän meidän ryökynä
sille mitä mahda, että hänen soittaa pitää. — Ja sitte se Loviisa vielä
spraakasi, että se maisteri oli Plummin rouvalle jutellut, että hänen
jo kahdesta paikasta oli pitänyt pois muuttaa: toisessa kun soitettiin
yläällä, toisessa sekä yläällä että alaalla ja vieressä vielä laulaa
hoilotettiin. Ja nyt hän, sanoo, oli varten vasten muuttanut tänne
Hökperin kadun päähän etemmäksi siitä musiikki instituutista, että
saisi rauhassa lukea, sillä kun kuuluu olevan niin hirveän paljon
tenttaimia, — vai mitä se Loviisa sanoi, — luettavana.
_Maikki_ (hermostuneesti): Olkoon! Yhtä paljo on mullakin soittamista.
_Iida_: No jaa, tietystikin. — Vaan sitte se oli maisteri, kuulen ma,
vielä sanonut, että ihan täällä jo hulluksi tulee, ja Plummin rouva oli
ollut hyvin pahoillaan, kun hän oli lopulta uhannut muuttaa pois koko
paikasta.
_Maikki_: Muuttakoon! Yhtä hyvä hyyryläinen olen minä kuin hänkin, —
sano sinä sille Blommin rouvan Loviisalle niin. Enkä minä voi heidän
hyyryläistensä takia soittamistani jättää.
_Iida_: Eihän se Loviisa sitä mitä omasta itsestään sanomaan tullut.
Sehän se oli maisteri ensin kuitenkin käskenyt häntä nöyrimmästi
pyytämään, että eiköhän olisi edes näin iltaisin mahdollista...?
_Maikki_: Eikä oo...
_Iida_: Sen kun täytyy muutenkin yötkin valvoa...
_Maikki_: Jopas niillä on vaatimuksia! Ja lukekoon viisaammaksi, ett'ei
toista kertaa tällaista röyhkeätä pyyntöä tee. Ei. Anna minun olla,
anna minun soittaa rauhassa. (Käy jälleen soittamaan.)
_Iida_ (menee, kotvasen seisottuaan).
Toinen kohtaus.
Maikki, sitte neiti Filander.
_Neiti Filander_ (vanhanpuoleinen, lihavanläntä nainen, leu'aasa
harvoja partahapsia, tulee sisältä; oikean käden kainalossa kantaa
hän pientä sylikoiraa, jolla on kulkusia kaulassa ja punainen täkki
selässä; vasemmassa kädessä on hänellä nuuskarasia, iso kirjava
nenäliina ja kirje): Maikki! — Maikki kulta!
_Maikki_ (lopettaa soittonsa ja kääntyy): Täti?
_Neiti Fllattder_ (istuu sohvaan ja ottaa koiran syliinsä): Kas tässä
tuli kirje! Otas, kultaseni, ja lue!
(Iida näkyy vähän aikaa, tämän kohtauksen
alussa, kuuntelevan oven takana).
_Maikki_ (ottaa kirjeen): Vaan kellekä se on? Tässähän ei ole mitään
päällekirjoitusta.
_Neiti Filander_: Minulle varmaan, koska se tänne tuotiin. (Hyväilee ja
suutelee koiraansa.)
_Maikki_: Keltäs se on? Kukas sen toi?
_Neiti Filander_: Iida sanoi että sen just'ikään toi Blommin rouvan
piika.
_Maikki_: Blommin rouvan piika?! (Avaa kirjeen ja säpsähtää,
itsekseen.) Mitä?! Ihan kuin Villen käsiala. Vaan ei. Se ei ole
mahdollista. Ja toinenhan tässä on nimikin.
_Neiti Filander_: No? — Luehan! Miks'et sinä lue kovaan?
_Maikki_: Niin vainkin. — Kyllä. — Minä luen. — Minä tahdoin ensin vaan
itsekseni... (Lukee.) "Koska minun tämän päiväistä nöyrää pyyntöäni ei
ole suvaittu ottaa kuuleviin korviinkaan, niin on minun vastenmielinen
velvollisuuteni edeltä päin ilmoittaa, että minä, ellei nytkään mitään
muutosta tapahdu, olen pakoitettu ryhtymään toimenpiteisin, jotka
ehkä tulevat olemaan yhtä harmilliset teille, kuin teidän lakkaamaton
soittonne on minulle. — Kunnioituksella V. Verho."
_Neiti Filander_: Herra Jesus siunatkoon! Mitäs se nyt oli? Ymmärsitkös
sinä mitä? Minä en käsittänyt siitä tään taivaallistakaan. (Nuuskaa
innokkaasti.)
_Maikki_: Eikös Iida sitte ole tatille mitään puhunut?
_Neiti Filander_: Ei... Mitä? Jokos se on taas jotakin tärkeätä
unhottanut?
_Maikki_: Että eräs tuon Blommin rouvan hyyryläinen, maisteriko vai
mikä? — Verho näkyy nyt hänen nimensä olevan — oli tänään päivällä
laittanut pyytämään, ett'en minä muka soitollani häiritsisi hänen
lukujaan. Ajatelkaahan, täti, semmoista!
_Neiti Filander_: Hän oli laittanut sitä pyytämään?! Hä? — No?
_Maikki_: Niin no. Ja nyt hän kirjoittaa ja uhkaa jotakin tehdä — en
tiedä mitä — ell'en minä lakkaa soittamasta.
_Neiti Filander_: Uhkaa? Siis uhkauskirje? Kas niin! Se vielä puuttui!
Se minun vielä piti vanhoilla päivilläni saada! Herra Jesta varjele!
Vähä vielä, ettei kaduilla enää saa siivosti rauhassa kulkea; — etkö
muista, Maikki, mitä me hiljattain Hufvudstadsbladetissa lu'imme, että
eräs hieno herra oli Katajanokalla ryöstänyt eräältä vanhanpuoleiselta
rouvasihmiseltä kädestä hänen ridikyylinsä? — Niin. Ei. Vähä vielä
sitä. Nyt sitä ei saa enää rauhassa kotonaankaan istua. (Nuuskaa taas
innokkaasti.)
_Maikki_: Rauhoittukaa, täti hyvä! Ei se ole mitään. Ei hän mitään
uskalla tehdä.
_Neiti Filander_: Kuinka se ei ole mitään?! Kuinka sinä voit niin
ajattelemattomasti puhua, Maikkiseni?! Etkö sinä vielä sen paremmin
miehiä tunne?! (Vapisevalla äänellä): Oo... Oo... Oo! Minä heidät kyllä
hyvin tunnen. Itsekkäitä, itsekkäitä kapineita ne ovat, eikä mitään
muuta. Heidän tähdensä, heitä varten pitäisi meidän, naisraukkojen,
tehdä kaikki, uhrata kaikki, kaikki, viimeiseen tippaan saakka. Oo...
oo... oo! Minä olen vakuutettu, että tuo nytkin tuolla on valmis vaikka
tuon ohuen seinän murtamaan ja... ja... ja...
_Maikki_: Täti hyvä, eihän nyt toki!
_Neiti Filander_: Niin, niin. Ja mitä me hänelle voimme, me neljä
heikkoa henkeä, Prisse, sinä, minä ja Iida. — Iida!! — Iida!!
(Soittaa pöydällä olevaa kelloa.)
Kolmas kohtaus.
Edelliset ja Iida.
_Iida_ (tulee): Mitä ryökynä...?
_Neiti Filander_: Iida katsoo, onko tambuurin ovi oikein lukossa? —
Onko avain kaks' kertaa kierretty?
_Iida_: Paninhan minä sen. (Menee eteiseen.)
_Maikki_: Täti, jos täti niin pelkää, niin minä lakkaan soittamasta.
Sillähän asia on autettu.
_Neiti Filander_: Mutta, Herranen aika, Maikkiseni, mitäs varten sinä
sitte olet Helsinkiin tullut?
_Maikki_: Niin, kyllä, mutta...
_Iida_ (palaa): Kyllä se on hyvästi kiinni.
_Neiti Filander_: Ja reegelit kanssa?
_Iida_: On ne. (Menee sisälle.)
Neljäs kohtaus.
Neiti Filander ja Maikki.
_Neiti Filander_: Niin. Mitäs varten sinä sitte olet Helsinkiin
tullut? Ja siinä sen nyt näet. Köyhä tyttökään, joka on tullut tänne
hankkiakseen itselleen tulevaisuuden varalle toimeentuloa elämässä,
hänkään ei saa enää rauhassa opintojaan harjoittaa, vaan on heidän,
miesten, tiellä.
_Maikki_: Kyllähän minä mielelläni muuttaisin toiseenkin paikkaan,
ett'ei täti tarvitsisi pelätä, mutta...
_Neiti Filander_: Niin. Minnekä sinä muutat? — Vaan enpä minä
sinua läskisikään. — Ja näet sinä: se on pelkkää miesten kateutta,
Maikkiseni, usko minua, pelkkää kateutta! He kadehtivat sitä, että
naiset nykyään pyrkivät ja pääsevätkin yhtä kauas, kuin he, jopa
sieppaavat heiltä paikkojakin nenän edestä ja... ja... ja... ja eivät
heistä enää huolikaan, kun tulevat omillaan toimeen. Se onkin ihan
oikein. Rukkaset pitäisi heille joka ikiselle antaa, niin saisivat
nähdä, mimmoista se on naisitta eläminen. Sekin oli ihan paraaksi, että
sinä annoit rukkaset tuolle, — mikäs hänen nimensä olikaan?
_Maikki_: Karén.
_Neiti Filander_: Niin juuri — Karénille
_Maikki_: Pappahan se vaan oli sitä asiaa vastaan.
_Neiti Filander_: Saman tekevä. Ja pappa tiesi, että naida ne miehet
kyllä osaisivat, vaan sitä eivät kysy, kykenevätkö itseään ja
perhettään elättämään. "Hankkikoon Karén ensin itselleen viran ja
tulkoon sitte tytärtäni vaimokseen pyytämään," kirjoitti hän minullekin.
_Maikki_: Sen hän kyllä olisi hankkinutkin.
_Neiti Filander_: Jumala ties' milloin!
_Maikki_: Kun olisi tutkintonsa suorittanut.
_Neiti Filander_: Siinäpä se on, Maikkiseni, ett'ei tiedä, koska hän
sen olisi saanut suoritetuksi, kun hän aikansa vaan laulamiseen ja
kurtiisiin, kulutti.
_Maikki_: Täti! Miksi täti nyt noin...?! Ja tuolla samalla luulollahan
pappakin Villeä pahoitti.
_Neiti Filander_: Sillä pappasi tahtoi nähdä, rakastiko herra Karén
sinua toden perään. Sen tautta hän teidät eroitti. "Jos tuo nuori mies
Maikkiani oikein rakastaa, niin hän kyllä laittaa niin, että ansaitsee
hänet saadakin", se oli pappasi tuuma vaan, lapsukaiseni. Vaan nyt on
jo — — Kuinkas pitkä aika siitä nyt onkaan?
_Maikki_: Kunko me erosimme?
_Neiti Filander_: Niin, niin.
_Maikki_: Yksitoista kuukautta ja — ja kymmenen päivää.
_Neiti Filander_: M—h—h! Sinäpä näyt sen tapauksen melkein
tunnilleenkin muistavan. Niin, no. Kohta vuosi. Sillä aikaa hän jo
olisi ehtinyt jotakin tehdäkin, jos olisi oikein sinua... oikein
tahtonut.
_Maikki_: Lukenut hän on, siitä olen varma.
_Neiti Filander_: Hedelmiä vaan ei ole vielä minkäänlaisia hänen
lu'ustaan näkynyt.
_Maikki_: Joulun aikaanhan ne useimmat tutkintonsa vasta lopettavatkin.
Ehkäpä sitte kohta saamme nähdäkin hänen nimensä sanomissa.
_Neiti Filander_: Jospa hän niissä hommissa olisi, niin kyllä kai
häntä kaupungissa olisi näkynyt. Ja varsinkin, jos hän sinua oikein
rakastaisi, niin kyllä hän olisi sinut jo etsinyt.
_Maikki_: Eihän hän tiedä, että minä nyt Helsingissä olenkaan.
_Neiti Filander_: Niin, niin, kultaseni. Mutta kun oikein rakastaa,
niin löytää rakastettunsa vaikka mistä. Koirakin löytää vainullaan
aina rakastetun isäntänsä. Vaan oo! Niin uskollisia ei ne miehet ole.
(Hyväilee koiraansa.) Eikö niin, eikö niin, sinä minun ainoa, armas,
rakas Prisseni?!
_Maikki_: Ei, täti, ei. Villestä en sitä usko. Minä tiedän, että hän
minua rakastaa vieläkin. Minä tiedän sen, minä olen varma. Hän ei ole
minua unhottanut.
_Neiti Filander_: No, no, Maikkiseni; Ei puhuta enää siitä. Ja miksi
aloimmekaan taas? Se on kipeä kohta sinulle, minä tiedän sen. Sillä
se koski sinuun kovasti tuo teidän eronne. Ja sen tautta, sinua
viihdyttääkseen, pappasi laittoikin sinut tänne Helsinkiin. Hän
ajatteli, että ehkä soitto-opinnoillasi saat rakkauden huolesi hiukan
haihtumaan.
_Maikki_ (näyttäen kirjettä, joka hänellä on ollut koko ajan
kädessään): Vaan tässä ne nyt on häiritty nekin.
_Neiti Filander_: Herra jesta! Niin, tuo kirje! Senkin nyt vielä piti
tulla, kun muutenkin jo olet kaikesta niin hermostunut.
_Maikki_: Ole huoleti, täti! Ei se ole mitään. Kyllä minä ehkä jollain
lailla...
_Neiti Filander_: Niin, jollain lailla. Täytyyhän sinun saada soittaa.
Eihän tämä käy laatuun. Täytyyhän sinun saada soittaa ja yhtä hyvä
oikeuskinhan sinulla on soittaa omassa huoneessasi, kuin hänellä lukea
huoneessaan.
_Maikki_: Tietysti, täti. Ja mitä voi hän tehdä? Se on vaan turhaa
pelottelemista tuo hänen uhkauskirjeensä.
_Neiti Filander_: Mutta jos hän tekeekin, niin kyllä hän
edesvastaukseen siitä joutuu, sen saamme nähdä. Kyllä minä sen
junkkarin opetan, kutsun poliisin ja... ja... ja... Annas mulle
tuo kirje, minä sen säilytän todisteeksi. Ja käy sinä, Maikki, nyt
soittamaan vaan, käy!
_Maikki_: No koska täti sen sallii... (Menee piaanon ääreen.)
_Neiti Filander_: Iida!! — Iida!! (Soittaa kelloa.)
Viides kohtaus.
Edelliset ja Iida.
_Neiti Filander_: Onko Prissen illallinen jo valmis, Iida? Sen on jo
aika syödä ja sitte käydä maata.
_Iida_: Paikalla laitan.
_Neiti Filander_: Mitäs sulla siellä on Prisselle?
_Iida_: Jäihän siellä päivällisestä kaksi lihapullaa ja vähä
potaattimuussia.
_Neiti Filander_: Entä omenasoppa?
_Iida_: Ei sitä jäänyt.
_Neiti Filander_: Herra Jesta! Jaksoikos Iida sen kaikki syödä? Sitähän
oli soppaskooli enemmän kuin puolillaan.
_Iida_: Eihän mulla mitä ollut muuta syötävää, kuin lihapullatkin
täytyi koiralle säästää.
_Neiti Filander_: No, on se Iida, Jumalan kiitos, terve, koska sillä
niin hyvä aptiitti on. — Antaa Prisselle sitte maitoa, mutta katsoo,
ett'ei se kovin kylmää ole.
_Iida_: Eihän se mitä kylmää oo. Kaapin hyllyllähän se on aamusta
seisonut.
_Neiti Filander_: No, ottaa Prissen sitte! Hyvää yötä nyt, kultaseni,
hyvää yötä! (Suutelee Prisseä ja antaa sen Iidalle. Iida menee sisälle.)
Kuudes kohtaus.
Neiti Filander ja Maikki.
_Neiti Filander_: Mitä sinä nyt ai'ot soittaa, Maikki?
_Maikki_: Tämä Chopinin valssihan minun pitäisi saada ihan puhtaasti
käymään.
_Neiti Filander_: Onko se se minun favoriittivalssini?
_Maikki_: On, täti.
_Neiti Filander_: No, soita nyt sitä, ja jätä tän'iltana jo nuo
sormiharjoitukset.
_Maikki_: Tämä on niin vaikea, että siihen tarvitseisin kyllä paljonkin
enemmän sormiharjoituksia. (Alkaa soittaa.)
_Neiti Filander_ (nuuskaa ensin, asettautuu sitte mukavasti istumaan
sohvan nurkkaan, jossa, silmät kiinni ja kiikutellen päätään ja
ruumistaan kuuntelee soittoa.)
(Kun Maikki on kotvan aikaa soittanut, kuuluu seinän
takaa räikeitä, epäsointuisia jahtitorven törähdyksiä.)
_Maikki_ (hypähtää säikähtyneenä paikaltaan).
_Neiti Filander_: Oih, mitä se on?! Mi... mi... mi... mi...?? (On
myöskin ensin hypähtänyt ylös.) — — — ää... ää... ää! (Tarttuu
käsillänsä sydämensä kohdalle ja vaipuu pyörtyneenä takaisin sohvaan.)
_Maikki_ (juoksee tätinsä luo): Täti! Täti!! — Rauhoittukaa!... Voi,
Herra Jumala!... Iida!! Iida!! (Soittaa kelloa.) Vettä! Vettä!
Seitsemäs kohtaus.
Edelliset ja Iida.
_Iida_ (tulee juosten sisään, kädessä lautanen jonka, ovessa
kompastuessaan, pudottaa lattialle): Jesta varjele! — — Mitäs tämä on?
_Maikki_: Vettä! Pian, pian!
_Iida_ (juoksee takaisin ja tuo lasin vettä).
_Maikki_: Rauhoittukaa, täti! — Ei se ole mitään. Se oli hän. Hän
puhalsi vaan jahtitorveen. Siinä se nyt oli hänen uhkauksensa. — Kas
tässä, juokaa, täti, vähän vettä! Juokaa! Noin. Ei se ole mitään. Elkää
pelätkö.
_Neiti Filander_ (tointuu, herpoutuneena); Oih!! — — Oih!! — Oih!!
_Maikki_: Iida tuo vielä minun toaletti-etikkani! Sieltä piirongin
päältä! Pian. Se pieni kristallikarahviini.
_Iida_ (juoksee sitä hakemaan).
_Maikki_: Kas niin, täti. Elkää pelätkö. Ei se ole mitään.
_Neiti Filander_: Oih! — Sitä hävytöntä! Oikein — — olin — — saada — —
slaagin.
_Maikki_: Täti haistaa vähä tätä etikkaa.
_Neiti Filander_ (syrjäyttää sen kädellään): En, en huoli. (Ottaa
nuuskarasian ja nuuskaa.) Tämä virkistää paremmin. Kas niin!
_Iida_ (keräten lattialta lautasen palaset ja lihapullat): Pakana!
Siihen ne nyt meni Prissen lihapullat. (Menee).
Kahdeksas kohtaus.
Neiti Filander ja Maikki.
_Maikki_: Siinä se nyt oli, täti. Vaan mitäs minä nyt teen? (Kävelee
miettien lattialla.)
_Neiti Filander_: Mitäkö teemme? Minä luulen, että löytyy kuitenkin
lakipykälä, joka määrää rangaistuksen ihmisten kotirauhan
rikkomisesta.. Ja rangaistuksen tuo junkkari ansaitsee saada mitä
ankarimman. Onkos tuo nyt laitaa? Tehdä noin törkeän teon, jolla oli
minun, vanhan ihmisen, ihan kuoliaaksi pelästyttää.
_Maikki_: Maksaakohan se vaivaa kuitenkaan tehdä tästä afääriä?
_Neiti Filander_: Kuinkas ei? Ja sillä lailla sitä ei saa jättää, ei.
Entä sinun soittosi? Pitääkö sinun se sitte jättää? Vai mitäs sinä
sitte tekisit, mitä?
_Maikki_: Minä luulen, että jos häntä kauniisti pyytäisi...
_Neiti Filander_: Ja mitä vielä!! Siitä ei tule mitään.
_Maikki_: Jos kirjoittaisi ja selittäisi ja kauniisti sopisi keskenään.
Parempihan on sopia, kuin tehdä kiusaa toisilleen.
_Neiti Filander_: Hänhän se sulle kiusaa tekee, vaan et sinä hänelle.
_Maikki_: Niin no. Sehän se on hänelle selvitettäväkin, täti.
_Neiti Filander_: Kyllä. No, kuinka tahdot.
_Maikki_: Ja sitte, että hän näin pahasti säikäytti tätiä. Onhan siinä
syytä kylliksi. Ehkä se auttaisi.
_Neiti Filander_: Koeta, koeta sitte! Kirjoita, jos tahdot; minä en
sitä tee. Saat ehkä vielä hävyttömän kirjeen vastaukseksi.
_Maikki_: Mitäs minä sitte teen, täti kulta? Joko täytyy minun muuttaa
toiseen paikkaan tahi jättää opintoni ja lähteä kotiin. Eihän tämä voi
näinkään jatkua. Ja emmehän me voi häntä poiskaan ajaa väkisin.
_Neiti Filander_: Niin no. Kirjoita sitte. Ethän sinä siitä pahemmaksi
tule.
_Maikki_: Niin, täti. Enhän minä siitä pahemmaksi tule, jos hänelle
kauniisti kirjoitan ja selitän, että niin ja niin.
_Netti Filander_: Tietysti. — Lähetäpäs Iida samalla vähä tänne.
_Maikki_: Hyvä on, täti. (Menee sisälle.)
Yhdeksäs kohtaus.
Neiti Filander, sitte Iida.
_Neiti Filander_: Maikki parka! Minun on oikein sääli tyttöä. Niin
paljon kuin hän on saanut kärsiä rakkautensa takia, jota hän ei voi
unhoittaa! Sitte tuo alituinen hermostuttava soitto ja nyt vielä tämä
kaikki. Pelkään pahoin, että hän lopulta sairastuu. — Mutta sitä ei
olekaan niin helppo unhoittaa tuota ensimmäistä rakkauden puuskaa, sen
tiedän minäkin. (Huoahtaa.) Hoh—hoi! Useinpa se seuraa meitä katkerana
muistona hautaan saakka. Sillä kaikkihan olemme kerran olleet nuoria,
kaikkihan olemme ainakin kerran rakastaneet.
_Iida_ (tulee): Tahtoiko ryökynä mitä?
_Neiti Filander_: Jokos Prisse on syönyt?
_Iida_: Söihän se lihapullat ja maidon, vaan potaattimuussista ei
huolinut.
_Neiti Filander_: Anna sen sitte käydä maata sänkyni jalkopuoleen.
_Iida_: Siinähän se jo rötköttää, kuin ainakin.
Kymmenes kohtaus.
Edelliset ja Maikki.
_Maikki_ (tulee, pannen kirjettä koteloon): Tässä se nyt on. Iida
viskaa shaalin hartioilleen ja menee viemään tämän kirjeen.
_Neiti Filander_: Mitä sinä kirjoitit? Luehan, niin minäkin saan kuulla.
_Maikki_: Jos täti tahtoo.
_Neiti Filander_: Iida menee sill'aikaa ottamaan shaalinsa ja saa
sitte mennä täältä tambuurin oven kautta. Se on sinne Blommin rouvan
kortteeriin vietävä.
_Iida_: Hyvä on. (Menee sisälle.)
_Maikki_: Näin minä kirjoitin (lukee): "Kunnioitettava herra...!"
_Neiti Filander_: No kunnioitettava hän ei ainakaan ole sen jälkeen,
mitä hän on tehnyt.
_Maikki_: Mutta parempihan on olla kohtelias, täti, niin se tekee
paremman vaikutuksen.
_Neiti Filander_: No, no.
_Maikki_ (lukee): "Olen pakoitettu kirjoittamaan teille muutaman
sanan, Sillä teidän, lievimmin sanoen, ajattelematon tekonne on
pahasti, jopa pyörtymään asti, säikäyttänyt vanhan, kivulloisen tätini.
Pyydän siis nöyrimmästi: elkää, Jumalan tähden, sitä enää uudistako!
Ja minä toivon, että kunnian tunnosta ette tulekaan sitä tekemään,
koska olen vakuutettu, että varsin hyvin käsitätte minun olevan
mahdotonta pyyntöänne täyttää, kun kuulette että harjoitan opintoja
musiikkiopistossa enkä siis millään lailla tahallani tahdo lukujanne
häiritä. Ollen tästä pahoillani, toivon, että nyt osaatte antaa
kullekin sen arvon mikä hänelle on tuleva. Maikki Peron."
_Iida_ (on, shaali yllä, palannut viimeistä lausetta luettaessa).
_Neiti Filander_: Sehän on koko hyvin kompponeerattu, Maikki.
_Maikki_: Ei, täti, ei se ole hyvin. Mutta minä en paremmin osannut.
(Kastelee kotelon reunoja huulillaan ja panee sen kiinni.)
_Neiti Filander_: Vielä sille mitä paremmin. Se oli liiankin
kohteliaasti...
_Maikki_: Iida vie nyt tämän kirjeen sille Blommin rouvan Loviisalle...
_Iida_: ... ettäkö hän antaisi sille maisterille?
_Maikki_: Niin, niin — sille.
_Iida_: Juu, minä ymmärrän. Siinä paikassa lennätän.
_Neiti Filander_: Mutta elä jääkään sinne nyt Loviisan kanssa
praataamaan.
_Iida_: Jesta varjele, ryökynä! Ymmärränhän mä sen, ett'ei se nyt
passaa... (Menee eteisen kautta.)
Yhdestoista kohtaus.
Neiti Filander ja Maikki.
_Maikki_ (jää, Iidan mentyä, keskelle lattiaa miettimään).
_Neiti Filander_: No, mitä sinä nyt niin fundeeraat, Maikki?
_Maikki_: Ajattelen, että olikohan se nyt oikein, että hänelle
kirjoitin.
_Neiti Filander_: Kas niin. Tuskin on Iida ehtinyt kirjeen viedä, niin
sinä jo kadut.
_Maikki_: Tädin tähdenhän minä sen oikeastaan vaan tein. Mutta ehkä
olisi minun pitänyt vielä odottaa huomiseksi.
_Neiti Filander_: Mitäs se olisi huomiseksi parannut. Entä sinun
soittosi? Ethän sinä olisi voinut enää soittaakaan. Sen tauttahan minä
ajattelin, että ehkä on hyvä, että kirjoitat.
_Maikki_: Senkö tähden, täti? Voi, voi! Jos se todellakin sittenkin oli
paha, että minä alennuin kirjoittamaan miehelle, joka sillä lailla...?
_Neiti Filander_: Mitä sinä nyt turhaan rupeat omaatuntoasi vaivaamaan.
_Maikki_: Taikka ehkä olisi minun pitänyt olla arvokkaampi kirjeessäni?
Ettei hän voisi luulla mitään pahaa minusta...?
_Neiti Filander_: Odotahan nyt ainakin, niin saamme nähdä seuraukset.
Mitä sinä nyt ennen aikojasi...?
_Maikki_: Hs!... Sielläpä se taitaa jo Iida tullakin takaisin. Kuulin
rappusilta kolinaa. (Katsoo eteiseen.) Se se onkin. No? On juossut
niin, että puhkii kuin höyryveturi.
Kahdestoista kohtaus.
Edelliset ja Iida.
_Iida_ (tulee, kovasti läähöttäen).
_Maikki_: No?
_Neiti Filander_: Sanottiinko sulle siellä mitä?
_Iida_ (hengästyneenä): Voi, voi!... Juoksin niin... ett'en tahdo...
saada sanaa...suusta... kun... sydän kur... kurkussa hyppii...
_Maikki_: Mitä sitte sait kuulla?
_Iida_: Että hän... tulee tänne... koht'sillään.
_Neiti Filander_(yht'aikaa): Tännekö?
_Maikki_ (yht'aikaa): Maisteriko?
_Iida_: Niin. — Kun Loviisa oli vienyt sen preivin sille maisterille,
niin hän sanoi, että se maisteri oli ollut niin mielissään, kun se oli
sen preivin lukenut ja oli heti kysynyt, että vieläkö se on Iida siellä
kyökissä, ja kun Loviisa sanoi, että on, niin se tuli heti kyökkiin
minun luokseni ja sanoi, että vie terveisiä ja sano, että minä tulen
koht'sillään itse teille.
_Neiti Filander_: Tulee itse meille?! Kas niin! No, se nyt vielä
lopuksi puuttui! Herranen aika! Se siitä nyt oli vielä seuraus!
_Maikki_ (syrjään): Mielissään, kun oli lukenut kirjeen? Mitäs jos se
sittenkin olisi hän? Se Ville! Sillä oli ennenkin noita tuollaisia
kujeita!
_Neiti Filander_: Eikös Iida sitte sanonut, ett'ei me voida vastaan
ottaa, ett^ei me olla kotona tahi että jo ollaan makuulla?
_Iida_: E... enhän minä nyt niin kouraan tuntuvasti kuitenkaan osannut
valehdella, kun just'ikään hänelle Maikki ryökynältä kirjeen vein.
_Neiti Filander_: Niin no. Sano nyt sinä itse sitte, Maikki, mitä
meidän pitää tehdä. Minä en ainakaan tiedä, minä en ainakaan tiedä.
_Maikki_: Mitäs muuta, täti kulta, että annamme hänen tulla ja
kauniisti otamme hänet vastaan.
_Neiti Filander_: Mutta oletkos sinä hullu, oletkos sinä hullu? Sen
paremmin en osaa sinulle enää sanoa.
_Maikki_ (syrjään Iidalle): Minkäs näköinen hän on? Iidahan näki hänet.
Onko hän pitkä?
_Iida_: Oo ja. Oikea hongankolistaja. Mutta muuten sievä poika.
Vilkkaat silmät, kaunis pruuni tukka, sievät viikset ja lyhyeksi
leikattu leukaparta.
_Maikki_: Leukaparta? Sitä hänellä ei ennen ollut. Mutta muuten kuin
hän. (Ääneen neiti Filanderille.) Elä nyt, täti, ole huolissasi! Ehkä
hän on hyvinkin siivo mies ja tahtoo vaan tulla anteeksi pyytämään.
_Neiti Filander_: Kas niin! Sinä siis jo pidät hänen puoliansa! Sinnekö
päin se jo tuuli kääntyi? Oikea tuuliviiri sinä olet! Et malta pidättää
sydäntäsi noista — pöksyläisistä. Ja ehkä luulet jo, että se on sinun
Villesi?! Siivo mies?! Tuollainen tungeskelija, joka vaan tilaisuutta
vaanii päästäkseen ihmisten kanssa tuttavuutta tekemään, Jumala tiesi
missä aikeissa. Semmoista se oli mennä hänelle kirjettä kirjoittamaan.
Nyt sitä istutaan ihan pääsemättömissä mokoman kanssa.
_Maikki_: Laitetaan sitte sana, ett'ei hän voi tänään tulla. Sillähän
siitä päästään, täti hyvä.
_Neiti Filander_: Vai laitetaan sana? Ja sinä luulet todellakin, että
hän on niin siivo mies, ett'ei tule. E—hei! Hän tulee sittenkin.
_Iida_: Tuollapa se jo kuuluu tulevankin.
_Neiti Filander_: Herra Jesta! Eikös Iida pannut ovea lukkoon?
_Iida_: Kun minä sen ihan unhotin... kiireessä.
_Neiti Filander_: Elä päästä sisään, Iida! — Sammuta lamppu, Maikki!
(Puhaltaa kynttelit sammuksiin.) Puh! Sano, että ollaan jo pantu maata!
Puh, puh! Sano, ett'ei voida ottaa vastaan!
_Maikki_ (joka ei sammuta lamppua): Elä huuda niin, täti kulta!
Kuuleehan hän, että me ollaan valveella. Ja johan hän näki, että me
ollaan yläällä.
_Neiti Filander_ (vetäen Maikkia takaperin hameesta sisähuoneesenpäin):
Tule, tule, tule! — Sano, ett'ei voida ottaa vastaan... ett'ei voida,
Iida!... Ei voida... ei voida.
_Maikki_ ja _Neiti Filander_ (peräytyvät sisähuoneesen, jonka ovesta
Maikki tahtoo kurkistaa, mutta neiti Filander estää häntä siitä,
vetämällä häntä pois).
Kolmastoista kohtaus.
Iida ja maisteri Verho.
(Ensin eteisessä, josta sitte, Iidan peräytyessä, tulevat salin oven
suulle )
_Iida_: Ei, ei. Ryökynät ei voi ottaa vastaan... Ryökynät ei ole
yläällä...
_Verho_: Mutta kuulinhan minä ..
_Iida_: Mutta ryökynät menivät just'ikään maata.
_Verho_: Mutta minähän näin, että Maikki neiti just'ikään oli täällä.
_Iida_: Mutta vanha ryökynä on sairas. Hän ei voi ottaa vastaan.
Maisteri on hyvä ja tulee huomenna.
_Verho_: En minä vanhasta välitäkään. Ja koska nuori "ryökynä" on
kotona, ei ole sairas eikä makaa, niin Iida on hyvä ja kysyy, eikö ole
mahdollista, että minä silmänräpäyksen vaan saisin puhutella häntä. Jos
hän itse kieltää, niin — se on toinen asia.
_Iida_: Voi, voi tokisen! Mitä minä nyt...? Ihanhan ne suuttuu. Mutta
täytyy kai mun, täytyy kai mun Sitte... (Katsoo pitkästi Verhoon ja
peräytyy koomillisen peloisasti sisähuoneesen).
Neljästoista kohtaus.
_Verho_ (yksin). Ha, ha, ha! "Oi sä, viattomuuden suoja!" — tahtoisin
laulaa, kuin Faust Margaretan asunnon edustalla. — Mutta onpa tämä nyt
omituinen sattuma todellakin, että näin jälleen saan tavata Maikkini.
Jeekuli vaan, kun harmittaa, että tuli tuo tuhmuus tehdyksi. Mutta
ilman sitähän ei olisi tullut mitään. Jahtitorveni se lintuseni lentoon
pyrähytti. Vaan hermot, syytetään niitä! Nehän ne nykyaikaan kaiken
pahan alku ja juuri ovat. Pyytäkööt ne nyt anteeksikin. Ja tulematta
tänään anteeksi pyytämään en olisi voinut lukea enkä maata rauhassa.
Saas nähdä, saanko vaan Maikkiani tänään nähdä?' Mutta kas, tuossapa
hän tulee kuitenkin!
Viidestoista kohtaus.
Verho ja Maikki (tulee).
_Verho_ (ojennetuin käsin Maikkia kohti): Maikki!
_Maikki_ (seisottuen hämmästyneenä ovelle): Ville! Sinä!
_Verho_ (tarttuu toisella kädellä Maikin käteen, toisen kiertää hänen
vyötäistensä ympäri): Minä, Maikki. Hämmästyt kai näin odottamatta
minut nähdessäsi?
_Iida_ (on kurkistanut ovesta samalla, kun Verho on Maikin käsivartensa
suojaan ottanut, ja paiskaa sen taas hämmästyneenä kiinni).
_Maikki_: Tietysti. Sinun kujeitasiko ne nämä olivat sittenkin,
hulivili!?
_Verho_: Oi, tuo jahtitorveni! Sydämeni on pakahtua sekä mielipahasta
että samalla ilosta. Mutta toivon, että sinä kyllä...?
_Maikki_ (puristaen Verhon kättä): Tietysti.
_Verho_: Ja tätisi myöskin...?
_Maikki_: Se on pahempi pykälä. Mutta saat koettaa parastasi.
_Verho_: Sen teen. Toivoisin, ett'ei hänkään ole leppymätön. Sallithan
minun tunnustaa hänelle rakkauteni, vai?
_Maikki_ (vetäen Verhoa kädestä sohvaan istumaan): Mutta varovasti. —
Kuulehan! Entä tuo uusi nimesi? Mitäs se sitte merkitsee?
_Verho_: Se merkitsee sitä, että olen muuttanut nimeni.
_Maikki_: Elähän mitä!
_Verho_: Etkö sitä sitte sanomalehdistä ole nähnytkään? Oli se
"virallisissa". Mutta eihän niitä virattomat luekaan, se on totta
se, tahi ehkäpä niinkin, että virattomat viranhakijathan niitä vain
lukevatkin.
_Maikki_: Ja minä jo luulin, että se oli kujetta sekin. Käsialaasi
hiukan epäilin, kun tuon kauhean ankaran kirjeesi sain, mutta tuota en
osannut aavistaakaan.
_Verho_: Niin, mehän emme ole koskaan toisillemme kirjoittaneetkaan,
kun vaan siellä maalla aina yhdessä flaneerattiin. Ja, näet, kun sitte
papaltasi rukkaset sain, niin arvelin, että ehkä kelpaan hänelle
paremmin, kun kauniimman nimen otan.
_Maikki_ (nauraen): Puhut ikään kuin olisit pappaani kosinutkin, etkä
minua. Sinä, Ville!
_Verho_: Hänenhän se on syynsä, että minusta vihdoinkin alkaa mies
tulla ja pääasiallisesti, että saamme tois... saamme nyt toisemme
tavata, tahdoin sanoa.
_Maikki_: Sinä siis toden perään olet täällä lukuhommissa?
_Verho_: Syksystä jo. Kahdessa paikassa olen istunut kotona,
kuin myyrä, ja kahdesta paikasta on minut musiikin kanssa pois
ajettu. Ja nyt minä tentteeraan... oikein armottomasti. Ja olen
jo lopettamaisillanikin. Tuo iänikuinen latina on vielä jälellä
ja botaniikki. Sitte pankkiuralle. Kansallisosakepankissa mulle
on jo luvattu pieni portfölji. Ja sitte naimisiin, niin pian kuin
mahdollista. — Entä sinä? Sinä olet täällä musiikkiopistossa, myöskin
— naimisiin päästäksesi niin pian kuin mahdollista, eikö niin? Sehän
passaa, kuin porsaan pää aidan rakoon, vai?
_Maikki_ (puristaen Verhon kättä): Luuletko, että olisin sinut niin
pian unhottanut?
_Verho_ (kiertää toisen kätensä taas Maikin vyötäisten ympäri): Maikki!
Sinä siis vielä... todellakin...?
_Maikki_: Ja sinä... ja sinä??
_Verho_: Saanko... saanko näyttää, kuinka kovin? (Aikoo suudella
Maikkia, kun Iida samassa tulee sisään.)
Kuudestoista kohtaus.
Edelliset ja Iida.
_Iida_ (ovelia): Hm!... hm!... Ryökynä!
(Maikki ja Verho hypähtävät molemmat ylös).
_Maikki_: No? — — Hä? — — Iida! — — mitä?
_Iida_: Tuota... vanha ryökynä...
_Maikki_: Herranen aika! Täti, täti! Hänet kokonaan unhotinkin.
_Iida_: ... käski ryökynää vähä sisään...
_Maikki_: Tulen, tulen. Heti paikalla.
(Iida ja Maikki menevät sisään).
_Verho_: Pyydä nyt tätiäsi tänne, Maikki, että saamme tutustua.
(sisähuoneen ovella.) Tulkaa, tulkaa nyt, täti. Elkää minun tähteni
kruusatko! Enkä minä niin hirveä ole, kuin täti ehkä voi luulla.
Seitsemästoista kohtaus.
Verho, Maikki ja neiti Filander.
_Maikki_ (vetäen neiti Filanderia kädestä sisään): Täti tulee nyt, niin
minä saan esitellä.
_Neiti Filander_: Hupsuko sinä olet, tyttö?! Hupsuksiko te olette
kaikki tulleet?!
_Maikki_: Tässä on herra Verho ja tätini, neiti Filander.
_Verho_: Minun täytyy alkaa sydämmeni pohjasta pyytämällä tädiltä
anteeksi, että...
_Neiti Filander_ (kiivaasti koko ajan): Mutta minun täytyy alkaa
sydämmeni pohjasta antamalla herra munshöörille aika läksyn...
_Verho_: ... jonka tiedän varsin hyvin ansaitsevani ja kiitollisuudella
otan vastaan...
_Neiti Filander_: Vaan ensiksikin minä en ole herra munshöörille mikään
täti. Ja millä oikeudella uskallatte...
_Maikki_: Täti kulta, se on Ville Karén, minun sulhaseni.
_Neiti Filander_: Sinun sulhasesi? Siinä tapauksessa minä en ole sinun
tätisi. Sillä minä en tahdo antaa sinua sellaiselle miehelle, jolla ei
ole sen enempää kunnioitusta kaunista sukupuolta kohtaan, — joka voi
tehdä semmoista...
_Verho_: Jos minä olisin tietänyt, jos minä olisin osannut aavistaa,
että te ja Maikki...
_Neiti Filander_: Vai niin, vai niin?! Jos te olisitte pelästyttäneet
kuoliaaksi jonkun toisen, kuin Maikin tahi minun, niin ette olisi
tulleet anteeksikaan pyytämään, niinkö? Niinkö?
_Verho_: Ei suinkaan, ei suinkaan, en minä sitä...
_Neiti Filander_: Sitä enempi, sitä enempi ansaitsette saada rökkiinne
ja oikein aika lailla.
_Verho_: Mi... mi... mi... minä myönnän. Mutta minä pyydän: saanko
sanoa sanan? Saanko hiukan selvittää asiata?
_Neiti Filander_: Näin raskaan asian voi ainoastaan oikeus selvittää.
_Verho_: Suvaitkaa toki lieventävänä asianhaarana ottaa huomioon
kiireiset lukuni, kiihtyneet hermoni ja... ja...
_Neiti Filander_: Mutta millä oikeudella, millä oikeudella sitte
tungette, herra munshööri, melkein keskellä yötä kahden nuoren...
kahden naimattoman neiden hiljaiseen asuntoon? Millä, sanokaa, jos saan
luvan kysyä?
_Verho_: Rakkauden — jos saan luvan tunnustaa sen suoraan.
_Neiti Filander_: Jassoo!! Rakkauden?! (Yht'äkkiä tyynesti): Istukaa,
nuori mies! Ja selittäkää sananne paremmin! (Istun sohvaan, itsekseen.)
Hän näkyy ainakin olevan avosydämminen poika, tuo.
_Verho_ (istuu tuoliin).
_Maikki_ (jää seisomaan).
_Verho_: Neiti Maikki selitti jo puolestani osaksi, sanoessaan minua
sulhasekseen...
_Neiti Filander_: Jota kuitenkaan en minä eikä neiti Maikin pappakaan
ole hyväksynyt.
_Maikki_: Mutta, täti, herra Verho suorittaa parast'aikaa
kandidaatti-tutkintoansa ja toivoo kohta jo saavansa paikankin.
_Verho_: Toivon siis myöskin mielen muutosta ja koetan parastani
voittaakseni neiti Maikin sukulaisten luottamuksen ja — rakkauden.
_Neiti Filander_: No, no. Ei hätäillä. Se ei tule nyt niinkään
yht'äkkiä, kun entisyys on huono ja tulevaisuus ei taida olla juuri
paljoa parempi. Mutta katsotaan, — katsotaan, mikä mies olette ja mikä
mies herra munshööristä voi tulla. Sillä minä en ole enää tuollainen
tyttö hupakko, joka uskoo teikäläisten ensimmäisiä liverryksiä. E—hei.
Siis: ensiksikin muutamia tietoja su'ustanne. Nimi —- Karén? Eikö niin?
_Verho_: Oli. Nyt se on Verho.
_Neiti Filander_: Siis fennomaani. No... no! Eihän se nyt juuri ole
naimaeste. — Kukas sitte herra munshöörin pappa on, koska niin hänen
nimeänsä halveksitte?
_Verho_: Pappi hän oli — nyt hän on kuollut —; halveksimisesta ei siis
voi olla puhettakaan.
_Neiti Filander_: Kas sitä! — Ja mamma? Omaa sukua...?
_Verho_ (syrjään): Tämäpä on ylimääräinen tenttaami, jota en ole
tietänyt odottaakaan. (Ääneen): Liljeblad hän on syntyisin.
_Neiti Filander_ (osoittaen sormellaan Verhoa kohti): Liljeblad!
Liljeblad! Lilli Liljeblad?!
_Verho_: Ihan jämtilleen.
_Neiti Filander_: Oskar Liljebladin sisar. (Nuuskaa. Syrjään): Hän on
sievä poika, tuo. Ihan enonsa näköinen. (Ääneen): Saanko tarjota...
(Tarjoo nuuskaa Verholle.) Se virkistää.
_Maikki_ (Verhon korvaan): Se on hyvä merkki, Ville, kun täti nuuskaa
tarjoo. Sitä hän ei kaikille tee.
_Verho_ (ottaen nuuskaa): Tunsiko... tunsiko täti enoni?
_Neiti Filander_: Oskar liljebladin? Josko minä tunsin Oskar
Liljebladin? Ehkä vähä paremmin kuin herra... herra Oskar Liljebladin
sisarenpoika itse. Ky... ky... kyllä. Sillä nähkääs: minäkin olen
ollut kerran maailmassa nuori ja kaunis. Ja perhosia liihotteli siihen
aikaan minunkin ympärilläni, kuin lempeän kirkkaana kesäpäivänä niityn
kirjavalla heinämatolla. Ja hän, hänkin oli yksi niitä: solakka,
sievä! Sisaren pojastaan eno kyllä voiton vei. Vaan silloin minä olin
hupsu. Liian paljon kuuntelin hänen sireenilaulujaan. Sillä hän lauloi
todellakin hyvin. Oli ollut ensimmäisessä ylioppilaskaksitoistikossa
maata kiertämässä. Niin, minä olin hupsu ja annoin lumota itseni. Ja
hän oli oikea perhonen: lensi kukasta kukkaan ja toiseen — tarttui.
Ja minä jäin syksyn kolkossa kylmässä yksin kitumaan, kuihtumaan.
(Kyynelöitsee.)
_Maikki_: Täti kulta, miksi sinä nyt noin? Elä nyt ole noin pahalla
tuulella.
_Verho_: Minun on paha mieleni, että minun läsnä oloni...
_Neiti Filander_: Ei, ei. Ei se ole mitään... (Nousee ylös ja menee
sisähuoneesen päin.)
_Maikki_: Täti, täti, minne sinä menet?
_Neiti Filander_: Odota! Minä tulen kohta takaisin. (Menee.)
— Kahdeksastoista kohtaus.
Maikki ja maisteri Verho.
_Verho_: Tuopa nyt oli ikävä todellakin.
_Maikki_: Tiedätkös mitä, Ville?
_Verho_: No?
_Maikki_: Täti rakastaa hyvin paljon laulua, niin kuin kuulit. Mitäs
jos sinä laulaisit jonkun noista vanhoista lauluista, "Hurtti-Ukon" tai
"Viikingabalkin" tai jonkun muun? Ehkä se saisi hänet oikein hyvälle
päälle.
_Verho_: Mitäs minä? Eihän minun laulunikaan ole mitään enoni lauluun
verraten. Ja ehkä se päin vastoin pahentaa asian.
_Maikki_: Ei, ei. Tule pois! Minä säestän. Mutta pian, ennen kuin
täti tulee sisään. (Vetää Verhoa kädestä pianon luo.) No? Mitä tahdot
laulaa? (Sytyttää kynttelit.)
_Verho_: Otetaan "Hurtti-Ukko" sitte.
[Näyttelijä saa tietysti valita jonkun toisenkin sopivan laulun.]
_Maikki_: Hyvä. Se onkin reipas eikä senttimenttaali. Ja sen sinä
laulatkin oikein hyvin.
_Verho_: Aletaan sitte. (Laulaa.)
Yhdeksästoista kohtaus.
Edelliset, neiti Filander ja Iida.
_Neiti Filander_ (tulee kohta laulun alussa sisään, istuu ja kuuntelee
ihastuneena).
_Iida_ (tulee vähä myöhemmin, tuoden tarjoimella punssikarahviiniä ja
laseja, jotka panee pöydälle ja asettuu sitte oven suuhun kuuntelemaan.)
_Neiti Filander_ (menee, laulun loputtua, ja suutelee ensin Verhoa
otsalle ja sitte Maikkia.)
_Verho_ (suutelee neiti F:ia kädelle.)
_Neiti Filander_: No! — no! — no! Herra Oskar Liljebladin sisaren
poika! Olkoon! Minä annan teille vielä tämän kerran anteeksi...
_Verho_: Minä toivon, että se on oleva viimeinen, samoin kuin se on
ensimmäinenkin kerta.
_Neiti Filander_: Ja laulunne tähden tahdon tarjota teille
sovintomaljan, — lasin punssia.
(Kaataa laseihin.)
_Maikki_ (suudellen tätiään); Täti! Täti! Kuinka sinä olet hyvä!
_Neiti Filander_: Niin, niin, olenpa minä nyt hyvä, kun tämä näyttää
ihan kuin sinä itse varten vasten olisit koko juonen keksinyt. No,
skål! (Kilistävät.)
_Maikki_: Mutta pääasiahan on, täti, että kaikki loppuu näin hauskasti.
_Neiti Filander_: Jumalan kiitos! Onpa sitä jo ollut kylliksi tässäkin.
_Maikki_: Katsos Iida, tässä on nyt minun sulhaseni.
_Verho_: Toistaiseksi vielä vaan entinen.
_Iida_: Jas—soo! No varmaan sitte tulevakin. No, minä saan kunnian
gratuleerata. (Syrjään.) Onpas se sukkela konsti päästä naimisiin.
Rupee vaan seinän takana soittaa rämpyttämään, niin heti sulhanen
lähtee. (Neiti Filanderille.) Kuulkaas, ryökynä, minä luulen, että
tuossa on seinässä tapettien alla ovi. Eiköhän sitä nyt voisi avata.
(Muut nauravat.)
_Neiti Filander_: E—hei, hyväseni. Ei sitä niinkään seiniä säretä.
Siihen tarvitaan vielä lupa muualtakin. (Nuuskaa.)
_Maikki_: Mutta tiedätkös, täti, mitä teemme? Huomenna muutamme
flyygelini tuonne sisähuoneesen, niin Ville saa lukea rauhassa ja minä
saan soittaa. Ja sitte... ja sitte... ja sitte!!! (Tarttuu Verhoon
molemmin käsin ja pyörii hänen kanssaan muutaman kerran ympäri.)
Esirippu alas.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SEINÄ VÄLIÄ ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
