The Project Gutenberg eBook of Elämän muukalainen
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Elämän muukalainen
Sikermä unikuvia
Author: L. Onerva
Release date: July 4, 2024 [eBook #73966]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Kust.Oy Kirja, 1921
Credits: Tuula Temonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN MUUKALAINEN ***
ELÄMÄN MUUKALAINEN
Sikermä unikuvia
Kirj.
L. ONERVA
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Kirja,
1921.
SISÄLLYS:
Omistus
NÄKYMÄTTÖMÄT.
Näkymättömät
Auringonpalvojan aamurukous
Uusi Kain.
Trubaduurin valitus
Joutsenritarin jäähyväiset
Maanpakolaisen palaus
Kuvankumartaja
Marttyyrit
SUMUSAARI.
Hämärän lapsi
Syysballaadi
Eksyneet.
Keväthattarat
Säde.
Kirjekyyhkynen
Unhon rukoilija
Sammunut tulivuori
Punapilvet
Lentohiekka
Sfinksi laulaa.
AAVELAIVA.
Lentävä Hollantilainen
Kaukovaeltaja
Laivan kannella
Paha nimi
Tähtiteltassa
Suruhuone
Ijät hyrskyjä päin
Muistot
Kehruulaulu
HAUTARISTIT JA MENNINKÄISET.
Sypressiportilla
Valkea ruusu
Menninkäiset
Kuningas-sarkofagi
Pro amore
Pax vobiscum
Purppurapuu
Turhuuden ylistys
Aere perennius
GRAALIN MALJA.
Graalin malja
Näky
Pääsiäis-auringolle
Mestarin jäljet
Odotus
Suojelushenget
OMISTUS.
Varastaa, surmata, kuin peto voittaa!
Tää tunnus on, jot' aika kunnioittaa.
Ken vasten virtaa käy, on kadotettu!
Siis eestäs varsin löydät, minkä teet!
Et voinut olla susi etkä kettu,
sua kulta, kunnia ei kiehtoneet.
Siks leipänäsi oli karvas pettu
ja juomanasi kuumat kyyneleet
ja nimesi on veteen kirjoitettu
NÄKYMÄTTÖMÄT.
NÄKYMÄTTÖMÄT.
Meri meuruaa valtavin telmein
ja ryskyen murtuu jää!
Kevätlaakson virtanen kelmein
koruvaipan saa vesihelmein.
_Meit'_ ykskään ei kuule, ei nää.
Muut nyyhkivät kyynelöiden,
kun kaatuvi onnen puu,
muut laulavat lempeä öiden
tai mainetta sankaritöiden,
mut mykkä on meidän suu.
Muut sukua uljasta siittää,
muut kotihin armahan vie,
muut kyntää, kylvää ja niittää;
meille korvessa taivalta riittää
ja päättymätön se on tie.
Ei aukene töllin, ei hovin
ovi sille, ken kohtalon saa
olla Jumalan ruoska kovin.
Vain joskus lyhkäsin tovin
meille aurinko pilkahtaa.
Me kannamme vait'olon valaa.
Keit? oomme, tiedä ei ken.
Vain vaieten, syvällä, salaa
suur' rakkautemme palaa
vuoks veljien ihmisten.
Vähin uuvumme hankihin erin.
Jos ken kävis meit' etsimään,
vain kukkasen kalpehin terin,
jalan jäljen painetun verin
hän löytäis reunalta jään.
AURINGONPALVOJAN AAMURUKOUS.
Sun kutsuus havaan.
Käs'varret nostan jumaluuttas kohti,
suin, silmin ylhää tahtoasi tavaan.
Sun silmästäsi
mun sieluni: on kyynel, jota kantaa
tää ruumiin hauras malja, jalka, käsi.
Sa voimaa lainaa
niin kylvää kyynelees kuin vilvas kaste
ylitse kaikkein, joita murhe painaa!
Mun salli, Isä,
kuin puhdas helmi kirkkautes käätyyn
taas liittää elooni tään päivän lisä!
UUSI KAIN.
Sytytän uhriroihut jälleen, joskaan
en kelpaa joukkoon Herran valituiden:
viel' ei Hän rukoustain kuullut koskaan.
Ei ole osani kuin veljein muiden,
jotk' onnen laiskan hedelmästä syö
ja tanssii, nauraa alla taatelpuiden.
Vain työläs taisto, tiukka nälkävyö
on peruni, en tiedä nautinnoista,
mut niinkuin syyllistä mua tunto lyö.
On niinkuin heimoa ma oisin toista
kuin kaikki muut: mua hyvyys hyljeksyy,
ei ikänänsä mulle päivä loista.
Mun tarhassani palmu näivettyy,
maa kiven suo, kun mull' on nälkä, jano,
ja veli pilkan, pistävän kuin kyy.
Ma ensin itkin, nyt en sanaa sano,
ma ensin kirosin, nyt painan pään
ikeeseen kuorman, helpoitust' en ano.
Jos oisin lapsi aurinkoisen sään,
ehk' armastaisin maata matalata,
luisuisin orjaks alle aineen tään!
Vaikk' elää täytyis vaivan vuotta sata,
en kera niiden pyrkis vaihtamaan,
joill' eessään siljä kaartuu elon rata
ja joiden uhrit hyöty mittaa vaan,
jotk' alttarilla Herran näkee varmaan
autuast' unta lihapadoistaan!
He tuntee Sinuss' Isän auliin, armaan,
oi Herra Sebaot, mut mulle suus
soi niinkuin jyly yöstä pilven harmaan.
Lyöt maahan uhrini, yön jumaluus,
mi ansiotta annat, syyttä kostat.
Sua rakastan, suur' lahjomattomuus!
Tuon orjalauman, jonka almuin ostat,
hekumaa tylsää hänkö halajais,
min kovuudellas korkeemmalle nostat!
Sua lähestyn, vaikk' iskus musertais.
On lahjauhrini tää pyhin, herkin...
Jos palkkaa pyytäisin, en rakastais!
Jo sulta lahjan sain ma: Kainin merkin.
TRUBADUURIN VALITUS.
Oi, sairas Psykheni, et enää lennä!
Yö kerkeää.
Ei kotia oo meillä, minne mennä,
ei ystävää.
Vain ehtoo kasteen rohdoks poltehaavan
tuo tullessaan
ja kyyneleen, mi hetkeks tuskan laavan
saa sammumaan.
Et kestä, kultaperho, maantien lokaa:
se surmaa sun.
Kasvattaa joka tunti kuolon okaa
syysruusuhun.
Maailma tää ei meidän valtakunta.
Kuink' oliskaan!
Oot unten siittämä ja siks vain unta,
et lapsi maan!
Mun kannoit kauas kirkkain kevätretkin...
Miks kävi näin!
Nyt siipirikot oomme kumpaisetkin,
oi ystäväin!
Kuink' olit silloin silkkisiipi, arka,
laps laulelon!
Nyt lyijynraskas niinkuin sydänparka
sun siipes on.
Kuin kahletta nyt lyyraa kannat mykkää,
et kuule, nää;
vain joskus rinnassain kun liioin sykkää,
se helähtää.
Oi musta Muusani, oi taivaan impi,
sa nektar-suu,
oot mulle sairaanakin kallihimpi
kuin mikään muu!
Vaiensi vilu viima lintusenkin,
vei ruususton...
Ah, kuollaan mekin hankeen kumpaisenkin!
Yö tullut on.
JOUTSENRITARIN JÄÄHYVÄISET.
Pois, pois, syvään yksinäisyyteen
mua valkea joutsen vie.
Oi, Herra, tää kuink' on pitkä
ja raskas kärsimystie!
Kuin kuoleva lintu kiirii
viel' lauluni maahan päin.
Oi, Elsa, Brabantin helmi,
miten koettelit sydäntäin!
Valovaahtinen kuutamokukka,
pyhä lootus ummussaan,
miks keskelle turhuuden turun
pyrit, puhtoinen, loistelemaan!
Sa vaadit: sun lempesi täytyy
pätöpeitsillä valloittaa.
Kuin laps halaat turnajaista,
kuvakilpeä kuultelevaa!
Ja purppuramantteleita
kypärtöyhdöin ja helmilöin!
Trubaduureja, jotka laulais
urotöitäni päivin, öin,
kuninkaallisen suosion kermaa,
min kädeltä suudella saa...!
Oi, Elsa, vain Jumalalle
voin polveni notkistaa!
Mua sankariks sentään sa mainit,
mut sankarin salaisuus
se säikytti lapsenmieltäs
ja itkuhun vääntyi suus:
»Mies houkko, joll' on jalo helmi,
ja käy kuni halvin hän ois!»
Ma vastasin: »Jos se pantais
korunauhaan, se himmenis pois!»
Sala-uhrini, sankarityöni,
tää suuni jos ilmitois,
olis rienattu ritarikilpi,
nimi parhaista pyyhitty pois!
Saa painaa ei kunniaseppel
jalon otsaa, se orjan on ies.
Ken maineella onnensa ostaa,
ole enää ei kunnian mies!
Oi Elsa, ol' uhreista vaikein
sinut jättää, Vellamo veen,
ja eessä sun silmies soiman
olla tuomittu mykkyyteen!
Olit mulle ainoa, kaikki,
mitä kalleinta kantoi maa.
Punahuules min teki turman,
et konsana tietää saa!
Olit lapsi, mi kirmaten murskaa,
tuhatvuotta min tuskalla loi,
mi kauneensa parhaan rikkoo
ja kysyy, miksi se soi.
Oi, Elsa, ei tieto riitä,
se on porras ja puolitie;
yli arvoituksien muurin
vain usko ja rakkaus vie.
Mua katsoit kuin outoa miestä,
myös itseäs tuntenut et:
ken oot, sitä kerro ei knaapit,
ei kultaiset kuvastimet! —
Se kaunis Brabantin Elsa,
jota laajalti mainii maa,
näköpää, ritar-rintojen syttö,
vain kuorta on raukenevaa.
Sulos vielä sun suruhun hylkää
autioon, hiusvalkoiseen ...
Tuo raunio Elsa Brabantin
yht' outo on itselleen!
Se et ole sa! Maan multaa
ei auringon siiville jää.
Ei kuoloa, kuihtumusta
ihanuutesi tahraton nää!
Veen kalvossa lootus-kukka
kuin unelma Jumalan ui...
Sen silmään uppoan — siinä
kuvas oikea kirkastui.
Ijäisyyttä sun sielusi kaulaa,
tomu kuinka sen kahlita vois!
Ero kuinka meit' erottaisi!
Jolut myötäni maailmasta pois...
MAANPAKOLAISEN PALAUS.
Lumipyry sakenee.
Mieletön mies,
jätä vaeltajasauvas!
Maa ja taivas pakenee
jonnekin kauvas...
Elon turhuus katoaa...
Pien' oon ja suur'
kuin hiutale hangen,
sullekin jo, isänmaa,
kai mieluisa sangen!
Kotilieden tulta
suonut sa et,
soit kahleraudan!
Nyt en pyydä sulta
kuin hangesta haudan...
Sydän, älä syytä,
loppui jo vaivas!
Tuoll' on koivut kotimaan!
Älköön sulle milloinkaan
kostako taivas!
Kallehin kotimaa,
kuink' on lumes nuoska!
Kuink' on armas uinahtaa
helmaas, sulo synnyinmaa,
sieluni ruoska!
KUVANKUMARTAJA.
Ma nuorna lähdin matkalle, nyt mull' on harmaa pää,
kuin houru kuvaa kumarran, jot' en ma missään nää.
Soi ympärilläin pilkkanauru, nalja.
Kuin kauan, Herra, palveljaas uskossa koetellaan?
Sua päästä en, ma ennenkuin sun siunaukses saan:
tulellas täyttyy köyhä kyynelmalja!
Sun suuruuttas, sun loistoas on täynnä taivas, maa.
Sun tykös tahdon taistella ja esiin rakastaa
sen liekin, joka kaiken alta hohtaa.
Sa leijaat laulun laineilla, uit aalloiss' säveleen,
Ma laulun laulun jälkehen sun kunniakses teen!
Juur' aina uupuu se, mi luokses johtaa.
Sa asut kiven kiteissä, suon silmäss' sumenneen!
Ma isken taltan savehen, graniitin sydämeen,
mut iskuilleni ilkkuu aine raaka.
Sun ihmees ihmisrinnassa on maassa mainitut.
Kuin Pietari oon verkkoni sieluihin laskenut:
tuo helmeä ei niiden muta laaka.
Sa piilet salass' sanojen, ruusuissa runojen:
on tunne runon ruusuja, vain paljaat okaat sen.
Prosperon taikasauva multa puuttuu.
Jos kauneutta janoan, ma janoon kuolla saan,
jos kohoon lemmen lentimin, ne maahan ammutaan.
Päänmenoks' meille miks parhaamme muuttuu?
Tään taakan tahdon vyöryttää harteilta inehmon!
Kuin Sisyphoksen työni mun on turha, toivoton:
takaisin tuskat niinkuin kivet putoo.
Se kauneuden kaupunki, min unelmani loi,
tuolt' yöstä merenpohjan kuin uponnut kello soi;
sen yli harmaa arki seitin kutoo.
Koht' elon päivät juossehet on helmaan tyhjyyden.
Tää tomumaja murskaksi oi iske, Ijäinen,
jos en sun rakkauttas voita muulla!
Ma kaiken tunnen turhaksi, min tein, mi tehty on.
Kuin Simson soisin sortua ma alle raunion,
jos pylväs pirstottu sois Herran suulla!
Muut mit on sanat, säveleet, sorvailtu savi, puu,
ja templit, joiden kupoolit taivaaseen ulottuu,
kun niiss' ei kuvaa Jumalani rakkaan!
Ne tuhkaa, tuulta, tomua, ne valhetta on vain.
Oi, Näkymätön, kasvosi, suo nähdä kerran vain
mun, ennenkuin ma elämästä lakkaan!
MARTTYYRIT.
Me kuljemme halk' aikain, kansojen.
Kuin tuska retkemme on ikuinen,
ja aina meitä pilkataan ja lyödään
ja vainotaan kuin valtaa hyvyyden.
Maan mahtavill' on valta hetken vaan!
Mut lapset Kärsimyksen kuninkaan
kohoovat ihanuuden istuimille
siivillä Kuolon liekkivaunuissaan.
Haudoissaan vaiti valkenevat luumme
paremmin haastavat kuin mahtoi suumme.
Kuin tulipatsaat tiellä Jumalan
maanpiirin yli kohoo ristinpuumme.
SUMUSAARI.
HÄMÄRÄN LAPSI.
Ma synnyin kahden varjon syleilystä,
jotk' eivät toisiansa tunteneet,
ei itseään,
jotk' ammoin hävisivät hämärään.
Syyslehdet haudoilleen on varisseet.
Oi kohtaloni synkkää täyttymystä:
Kaikk' kaunein, jota haave seppelpää
tääll, armastaa,
kaikk' katoaa ja varjovaipan saa!
Jää syliini vain syksyn hämärää...
SYYSBALLAADI.
Syy paistoi korkehin tähdin,
kun taattoni majasta lähdin.
Rypältertut hohtivat puussa,
vesi kirmasi virran suussa.
Syysrypäleviinistä juovuin,
kun taattoni tanhuilta luovuin.
Elon pettävän polkuja pitkin
niin harhasin, nauroin ja itkin.
Meni päivä ja taas tuli ilta...
Vei viikkoja elämän kilta.
Vei vuosia maailmanranta,
suru summaton kuin merensanta.
Vei ystävän toivottuni...
Ikä kullainen lensi kuin uni.
Nyt outohon aamuhun havaan,
kuin lapsi sen merkkejä tavaan.
Lume silmässä lie tai taika:
mik' on tämä maa, tämä aika?
Ma kunne oon joutunut, kunne?
En ihmistä ainoaa tunne.
Syys paistoi korkehin tähdin,
kun taattoni majasta lähdin.
Nyt paista ei tähdet, ei kuudan.
Ei vastata, kuinka jos huudan.
Lien liikoja viipynyt tiellä.
Älä, taatto, sa syliäs kiellä!
Lie kulunut elämän kouluun
surupäiviä Pertusta Jouluun...
On juhlan nyt ylhäisen aatto.
Miks tules ei tuikuta, taatto?
Soi tiuku yks-öisellä jäällä...
Miks salpa on uksesi päällä?
Lumihangess' on risti ja kuusi...
Kuka kutsui? — Vain huuhkaja huusi.
Mun itkuni tuulehen hukkuu...
Sydän vait'! — Kaikk' ihmiset nukkuu...
Syys paistoi korkehin tähdin,
kun taattoni majasta lähdin.
Oi, taatto, jo lapsesi palaa!
On myöhä — hän nukkua halaa...
EKSYNEET.
Kuin voittajat me oltiin maailman,
silmästä silmään näimme Jumalan.
Ei tuskaa tuimempaa kuin kurjuudessa
autuutta muistaa ajan armahan!
Nyt elon mierolaiset polot oomme,
ei ykskään tähti paista kohtaloomme;
vain murhe kylvää orjaruusujaan
syksyisen synkkään sydänkammioomme.
Nyt oomme varjoja vain varjostaan,
jotk' omaa orpouttaan suremaan
yö suuri ijäisyyden rantamalla
elämän hiekkaan heittää aukeaan.
Nyt yksin, outoina me harhailemme;
lyhdystä sydämen on säkenemme
pois tuuliin kirvonnut, ja toistamme
me etsimme, mut enää löydä emme.
Jos virsi tää sun jostain tavoittaa,
yhdessä rukoilkaamme Jumalaa,
kohtalotoverini, että meitä,
varjonsa varjoja Hän armahtaa!
KEVÄTHATTARAT.
Keväthattarat lentävät ylitse maan
ja laulavat ohitse hulmutessaan:
Ylös ratsaille käy, saa satulaan,
sun kannamme pois yli matalan maan!
Runo-orheja oomme ja loimemme tää
on purppurahuntua välkähtävää!
Rata meillä on hohtavan hopeinen,
me vedämme vaunuja unelmien.
Punapurteemme käy, polo alhaalla sa,
sulle rannat on kauniimmat kangastava!
Sumusaarien laps, näät välkkyvän veen.
pyhän untesi kaupungin pylvähineen!
Kaikk' unhoon tuskas jäytävät jää;
satujoutsenet venhoas kiidättää.
Elon eksynyt laps, tule kahleista jään
pois kotihis aurinkokimmeltävään!
Keväthattarat, kuuletko, haastavat noin
alas seuloen ruusuja ruskoisen koin.
Joku kimmeltää, joku pisaroi;
sateen äänikin rinnassa lauluna soi...
SÄDE.
Tiedänhän, tiedän, mik' on sulla mieli:
jumalmykkyyden halki oot haastava kieli.
Arvaanhan, arvaan sun ihanuutes aatteen:
punalanka oot päärmeessä maan suruvaatteen!
Ilon pisare itkevän illan ruskoon,
uniporras lapsuuden enkeli-uskoon!
KIRJEKYYHKYNEN.
On välillä sulhon ja morsiamen
meri suuri, jolla ei rantaa.
Vain valkea kirjekyyhkynen
yli aaltojen viestiä kantaa.
* * *
— Käy matkani maihin kaukaisiin,
kera kihlojen luokses palaan!
— Meri on niin musta, ma pelkään niin,
sun silmiäs nähdä halaan!
— Hiussilkkinen siskoni, kukkani mun,
joko helskytät morsiuspaitaa?
— Hämy harmaa kuiskii: armaasi sun
kera toisen jo tanssia taitaa...
— Olet päiväini paiste ja öitteni kuu,
sulle kaihoni kannel laulaa.
— Joka päivä, kun aurinko laskeutuu,
mua tuska jo sulhona kaulaa.
— Joka ilta sun kanssasi käyskelen:
me yhdessä katsomme kuuta!
— Oi, katsoa tohdi ma kuuhun en:
suru antoi jo minulle suuta.
— Suvi kaunis kaikille ennättää.
Koht' aukee kukka ja lehti.
— Sitä suvea suurta en koskaan nää,
syys syömmehen asti jo ehti.
— Olen luonasi, armas, kun aamun koi
punapurppuroi taattosi talon.
— Ei aamua angervo nähdä voi,
yö riisti jo järkensä valon.
* * *
On välillä sulhon ja morsion
meri — kenkään ei nimeään tiedä —
mut kuolemaakin se mustempi on,
sen yli ei viestiä viedä.
UNHON RUKOILIJA.
Rukoilin Unhoitusta, ystävääni:
»Laskeudu, lohdun enkel, elämääni,
yöhimmeähän huntuus peitä pääni!
»Tuo huulilleni Lethen vilvas juoma,
pois pyyhi poskiltani kyynel-uoma,
lakaise latu elon laineen luoma!
»On mulla surua kuin meren santaa.
Luo umpeen muistot hyvät, pahat; kantaa
ne yht' on raskaat kohti kuolon rantaa!
»Oi riistä kaikki, mitään älä jätä!
Unohtaa tahdon, ett' on sielun hätä
mun ylläin, ydin elonpuussa mätä.
»Unohtaa, mikä olin, miksi elin,
kaikk' kauniit kahleet, joissa kaikertelin,
ja jumal-unten jylhän uhkapelin...»
Niin tuli Unho: koko elämäin
kädestäin valuvan kuin hiekan näin...
Sun kanssas, sydänhaave, kahden jäin!
Niin lankes kalve, kaste kalmistoin,
tyhjyyden utareista unta join...
Sun nimeäs vain aavehuulin hoin!
Unhoitin tulevan ja mennehen,
ja itseni, ja ilot ihmisten,
vain sua yksin, sua yksin en!
Turhuuden turhuudeks sai päivä, yö
ja pitkäin vaivan vuotten toivo, työ.
Vain sulle yksin vielä sydän lyö!
Eess' silmäin lukinseitti tihenee...
En mitään enää tahdo, mitään tee:
sun kuvas yksin yössä säteilee...
Oon kadottanut joka onnen murun,
myös lyyran lohdun, ilot ihmisturun,
vain yhtä en: en syytä sydänsurun.
SAMMUNUT TULIVUORI.
Poljen vanhan tulivuoren
mustaa kivipintaa.
Turhaan kultaa kuu ja päivä
paatunehen rintaa.
Miks et nouse nuori nurmi
ylle synkän laavan?
Miksi ikihiljaisuus
on yllä sydänhaavan?
PUNAPILVET.
Kuin punapilvet ja ruskoiset aamut,
peittävät, häipyvät kimmelteet,
niin monet menneet on armahat haamut,
pois punapilvenä purjehtineet.
Kuin hepo, haltiatonna mi laukkaa,
riento on kohtalon tutkimaton.
Monta ma muistan ystäväraukkaa,
jotka se alleen survonut on.
Ma huudan ja huokaan: miss' ootte, rakkaat?
Vaiti on suunne. Käy elo ees.
— Kohta jäät itsekin jälkehen, lakkaat,
unta ol' onnes ja kyynelees!
LENTOHIEKKA.
Nyt pinnan tuhkaa oon,
lien ennen ollut syvä.
Ma synnyin pimentoon,
miss' ainaisen ma kuulin merten pauhun,
maan pohjapätsin vapisevan jylyn,
näin kadotuksen kurimoiden kauhun
ja elementtein riehumisen tylyn.
Mun silloin oli hyvä...
Nyt ikävästä aava somer soi.
En heelmää tehdä enkä kuolla voi!
Ma turha tomujyvä.
elämän erämaan.
oon vanhain valtavetten jättömaata,
on luomistuli kerran mua nuollut;
siks' en voi koskaan riehumasta laata.
Vaikk' oonkin hiekkasiru tyhjä, kuollut,
siit' tuli, vesi käyvät taistoaan,
nuo periviholliset: jää ja helle.
Vaikk' olevaisen tunnen turhuuden
päin korkeutta tuuless' suhisen
tai hehkun niinkuin laava uomassaan,
ain' uupuin mykkänä maan sydämelle...
Tää ajast' aikaan kohtaloni on
tää turha taisto, kaipuu rauhaton.
Mull' ikuinen on suru suurempaan.
SFINKSI LAULAA.
Tuul' aron ääriä nuoleva vain minun itkuni kuulee,
vain ikivalvoja yö, vain salankatsoja kuu.
Kuormien kantaja oon tuhatvuosien sammalpäinen:
näin, mitä nähdä ei saa kuoleva ainoakaan.
Näin sydän-onkalot maan, keräympyrät ihmiskäärmeen.
Siksi oon arvoitus, oon salakammio syyn.
Ah, jumaloitanne julmia, maan asujat, rukoelkaa,
että ei milloinkaan, sois kivihuuleni nää!
Jos kuka lauluni kuulis, kauhusta patsahaks paatuis
eess' elon inhuuden, maan peripettäjän tuon.
Irstaus hääilovuoteen tai matokukkura kumpu
siin' osa onnesi on, valtias välkkyvä-jous!
Aina on sarvet pennulla maan epäsaalaan,
vuosien myrjaadein kautta hän vaikk' kapinois!
Usko mit' on, mitä uhkehin haaveksinta,
pää tulikierteinen, tai univiehkeä syön,
joss' ujot ulpukat ui, kuvitelmat kukkeaposket!
Lampi se löyhkävä on, yön limaliskojen tie,
täys himoperhoja, joita on siittänyt saamaton tahto!
Vain _teko_ puhdasta luo, vain teon hyrskivä vuo!
Oi, Teko, Haavehen veljyt, suur' vapauttaja sielun,
laulun ja aatoksen sulhanen seppelepää,
miks tulet maata sa ryömien, kuin mato martoa
pitkin?
Miks tihutöitä sa luot, miks ryvet liejussa syyn?
Jos olet laps, sun kiire on miehen mittahan tulla:
voimattomuuttaan maa valkea sairastaa;
Kohta se raukee pois tulikohtujen uusien tieltä,
tuomiokellot soi yöhön ja tyhjyyteen.
Oi, Teko, Haavehen veljyt, tuomitun tunnen jo tiesi:
turhaan siskosi saa kalveta kahlehissaan.
Heikompi, hourumpi oot uniusvia hourailijoiden,
voitettu voittaja oot, rammaksi lyöty sa oot!
Aikojen aamussa kerran jo katkoit sa kainalovyösi,
nostit tähtihin päin aatos-ankean pään.
Maan matalaisehen kattoon löit polo ouruvan otsan:
siitä sa rammaksi jäit, jäit matalaksi kuin maa...
Kohta se sammuva on tulikohtujen uusien tieltä,
tahtojen korkeampain, tähtien kirkkahampain.
Mut salatietoni tuon kivihuulin ma salpaan kiinni,
kunnes kuormani mun yö sekä kaaos vie.
Tuul' aron ääriä nuoleva vain minun itkuni kuulee...
AAVELAIVA.
LENTÄVÄ HOLLANTILAINEN.
Hyvin itsenne, ihmiset, siunatkaa!
On vaarassa kotien lies!
Tuu' ulvoo! Kelle on viimeinen
tää ilta, Herra ties!
Hän Lentävä Hollantilainen on
ja Kuoleman kokkamies!
Maan alatse, kuun ylätse
hänt' ärjyvä Horna vie.
Merimies nyt reivaa purjeensa,
hälle siljä on surman tie.
Ei Kristuksen kalliilla verellä
hän lunastettu lie!
Ei häll' ole maata, mantua,
ei vaimoa, lastakaan,
hänt' itke ei ykskään ihminen:
kivi hällä on rinnassa vaan.
Ken herjasi Pyhää Henkeä, saa
ei anteheks milloinkaan!
Paholaiselle onneton sielunsa möi,
ruman renkinä hällä on työ.
Sit' ihmiskäsi ei auttaa saa,
min itse Luoja lyö.
Siks purje on veripunainen
ja masto kuin musta yö!
KAUKOVAELTAJA.
Laivan kannella.
Mi riemu on alla taivahan kannen
ees syöksyä, henkensä vaarahan pannen!
Meri viekas on, mut vaarallisempi
on ranta ja rannan leikki ja lempi!
Mi riemu on uida unheessa aavan,
miss' iskijää yhtään ei salahaavan!
Meri pohjaton on, mut metsässä lampi
Ja ulpukka lammen on upottavampi!
Ma merkkini piirrän pilvien lakkaan,
tähyn tähtihin päin kuin muut kotitakkaan.
En syntynyt sankariks elämän sotiin,
vain laivan kannelle — matkalla kotiin.
Paha nimi.
Siitä sain ma nimen pahan,
kun en jäänyt valkamahan.
Mua he mustaa, mua he vihaa:
en oo muka verta, lihaa,
olen sieluton kuin laine,
kun ei mua kahli aine!
Kertovat: mua Horna ajaa,
kun ei riennollani rajaa,
ett' on mulla aavelaiva,
kun on haave, kun on vaiva
toisenlainen kuin on heillä,
jotka kulkee kukkateillä.
Parjaavat: on tieni väärä,
kun on mulla kaukomäärä
tuolla puolen merta, maata,
jot' en tunne, jot' ei saata
nähdä yli heljän lahden,
saada kiinni käden kahden!
Niin on valta kiitää vapaan
etelästä pohjoisnapaan.
Monen tuiskin tuulen mukaan,
kuulin, mit' ei kuullut kukaan,
askeleet näin Argonauttain,
kuormat Kharoninkin lauttain.
On ihmis-onnen lasken:
helinätä on se vasken!
Tuhmuus on se tuhatpäinen,
jota kiehtoo helmiäinen,
kivihiilen, naftan riista,
kullast', tavarasta kiista.
Joskus tuuli kohti rantaa
sydämeni itkun kantaa.
Luulevat: ma suren noita
katinkultarihkamoita!
Vaikk' ois mulla vuoret niitä,
ei se riemukseni riitä!
Outo mulle maan on rotu,
en ma siihen taivu, totu.
Unikulkijaks oon luotu,
siitä yksin suru suotu,
että täytyy elää, kuolla
unten maansa ulkopuolla.
Tuokioina heikon hetken
turhaks tunnen elon retken.
Pimeyteen läpi öiden
tuijottelen kyynelöiden,
valitan kuin kurki soilla,
hylje meren kaljamoilla.
Silloin tuuli kohti rantaa
Sydämeni itkun kantaa.
Tähtiteltassa.
Mun kotini, yömajani
vain tähtiteltta on,
ja kumppalina kurjalla
kuun ratas rauhaton.
Sa loistat yli kylien
ja suurten kaupunkein;
yks kaupunki on valoton:
se on mun sydämein.
Sa loistat aron hiekalle,
huokaaviin korpihin;
mun rinnassani korpi on,
mi huokaa raskaammin.
Mut rakkahimmat suudelmat
ne sulta meri saa:
yökaudet kuohuparmastaan
kaulailet valkeaa.
Myös mull' on veri vellova,
kuin meren myrsky syön.
Vuoteellein yksinäiselle
käy, kuningatar yön!
Veen simpukkaista sulhoa
en köyhemp' ole lain.
Myös mull' on helmet kruunuhus:
ne Surulta ma sain...
Haaveeni hopeerihmaset
häähuntuus soveltuu ...
Käy tyhjään tähtitelttaähain
oi, kuningatar Kuu!
Suruhuone.
Niin olen outo ma ihmisten kesken,
kun mua kiinnä ei ihmisten maa,
kuin suruhuone autio lesken
verhottu uutimen taa
on sydän tää. Siell' elänyt jokin
ammoin on surmattu kynsin ja nokin!
Kuin sotavankkurit lainehet kuohuu...
Noin kova, korkea olla kun vois!
Kaisla, mi syksyn katveessa huohuu,
huohuis huoleni pois...
Ei olis olleesta onnesta vaivaa,
ei olis aalloilla aavelaivaa...
Ijät hyrskyjä päin.
Ijät hyrskyjä päin
käy purteni näin
ohi maiden ja rantojen
kiidättäin.
Yö, ystäväin,
arvaatko minne
mun kiire on näin?
Pois itsestäin!
Mikä lien ollut
ma aikojen aamussa,
minkä lien liikkunut
hirviön haamussa,
kun näin synkeä
on elon-yöni,
kun näin pitkä
on sovitustyöni!
Niinkuin ei kenkään
mies olen irtain,
itseni vanki,
kiertämä, kaartama,
syyn sydänvirtain!
Ijät hyrskyjä päin,
pois itsestäin!
Veen läikkänen,
kuink' oot sinä vapaa
ja onnellinen,
kun helmin, särkyvin,
helisevin
käyt ulappaan
pois raukeamaan!
Ma hukkasin
kaikk' aartehet maan.
Mut itseni milloin,
ah, milloin ma itseni
hukata saan!
Ijät hyrskyjä päin,
pois itsestäin!
Muistot.
Lie autuas kuoleman-enne,
kun keijusleikkiä täynnä on pää!
Miten huikaisee kirkkautenne
mua himmenevää!
Sa lempeni, murheeni suurin,
hymys kuink' oli hempee, silmäsi sees!
Kuink' upposinkaan sydänjuurin
sun kauneutees!
Siit' asti oon juuretonna
viluviimoja vierryt, kun erkani ties.
En ollut ma öykkäri, konna:
olin murtunut mies!
Lapspuol' olin kohtalotarten.
Se syy ei, armahin, mun eikä sun.
Avauuksien aavoja varten
oli purteni mun.
Sun kohtasin reunalla lähteen:
kuu kalvosta kalpea kuvastui...
Koht' taivaalla tähdestä tähteen
jo laivani ui.
Ei lähde, ei kotilahti
enää viihtänyt syöntä, min murhe hyys;
saars' ankarampi jo mahti:
yön yksinäisyys.
Miten vitkaan matkani mataa!
Ken palkovenhoni pienon kaas?
Jo tähtiä, tähtiä sataa...
Me kohtaamme, kohtaamme taas...
KEHRUULAULU.
Käänny käämi sukkelaan!
Kohta nousee kuu.
Miksi harmaat langat vaan
kerii kehrinpuu?
Huolten hursti leviää,
kateen keltaa, viherjää
kerii kehrinpuu.
Rukki hiljaa hyrisee.
Myrskyriutat soi...
Yököt yössä lentelee,
takka tarinoi.
Taival pitkä aamuhun,
sydänmurhe murtaa mun.
Myrskyriutat soi...
Suihki lanka sukkelaan.
Tuuli ulvoo huu...
Nuku, lapsi, nuku vaan,
aallot asettuu.
Kohta nousee aurinko,
kohta linnut laulaa jo.
Tuuti, tuuti tuu...
HAUTARISTIT JA MENNINKÄISET.
SYPRESSIPORTILLA.
Kuink' ajaa kuollut keviäst',
heljästi paistaa kuu!
Soi hiljaa synkkä sypressi,
sa musta murhepuu!
Pois laske taakkas, matkamies,
täss' aika seisahtuu!
Täss' aukee ikuisuutehen
väsyneen virran suu.
On varjon varjo retkemme,
myös olevainen muu.
Koht' ystäväst' on jäljellä
vain valkeneva luu.
Koht' uudet sataa kyyneleet
ja vanhat unhoittuu.
Oi, soita rauhaa sieluille,
sa unhon musta puu!
VALKEA RUUSU.
Oi ystäväin,
rauennut rusko, osa syömmestäin,
kuin oman nuoruutein,
kuin unelman, jost, eloss' eroon jäin,
sun lepoon saatan näin!
Niin, poveen maan!
Nuoruuden muistot ihanuudessaan!
Kaikk' armaat tuskat sen,
nuo heelmä-täydet, huoata nyt saan
vain ruusuun valkeaan.
Mut ruususeen.
ainooni kätkin helmen: kyyneleen.
Se sinne kuului myös,
sydämen loistoon ikimenneeseen,
kevääseen, nuoruuteen...
MENNINKÄISET.
Risteillä me kiikumme, puun oksilla me kiivimme,
kalmistojen katveessa kuin pahathenget hiivimme.
Vilppiä ja rikosta jääsormemme kitkee,
kuin varisevat lehdet yövirtemme itkee.
Voi meitä, voi!
Silmät auki nukumme ja horroksehen havaamme,
hautakumpuin valehia vavisten me tavaamme.
Surusaatot saattelemme sanoin ilkamoisin
ja korskat korulausehensa luemme me toisin.
Voi meitä, voi!
Ihmiset kun kuolinkellon viime kutsun kuulevat,
levon, sovun majoihin jo tullehensa luulevat,
autuaitten kentille, joill' lempivä käy pari...
Meill' auringossa vilu on ja pakkasessa vari!
Voi meitä, voi!
Aikanaan ken sanomatta jätti rakkaan sanan,
turhaan sitä tapaelee varjomailla Manan.
Turhaan täällä etsiä saa ystävänsä kättä
ja kyyneltä, mi elämässä pois jäi pyyhkimättä.
Voi meitä, voi!
Tääll' ei surra suututa, ei kaunaakaan kanneta,
itketä ei, iloita, ei suutakaan anneta,
Viha tääll' ei viiltele, ei lemmen tuli loista,
vain kylmä huuru tyhjistä käy silmäonkaloista.
Voi meitä, voi!
Tiimalasin hiekkajyvät loppuun juoksi ammoin,
tyhjyyttä nyt mittailemme tyhjyyden kammoin.
Syvemmin ei synnin oas synnillistä pistä
kuin tunto, joka tilille vie tekemättömistä.
Voi meitä, voi!
Olleelle ja olevalle suumme mykät ilkkuvat.
Syksy-yössä silmämme kuin virvatulet vilkkuvat.
Karkeloimme ympärillä avonaisten hautain
ja kalistamme kahlevöitä ikirannerautain.
Voi meitä, voi!
Emme tiedä, olemmeko yksi vai monta.
Palo iankaikkinen syö puuta aineetonta.
Ikäsarjat sammuvat ja talvet lunta sataa.
Me ajast' aikaan kierrämme vain samaa liekkirataa.
Voi meitä, voi!
Tääll' ei surra suututa, ei kaunaakaan kanneta,
itketä ei, iloita, ei suutakaan anneta,
Viha tääll' ei viiltele, ei lemmen tuli loista,
vain kylmä huuru tyhjistä käy silmäonkaloista.
Voi meitä, voi!
Tiimalasin hiekkajyvät loppuun juoksi ammoin,
tyhjyyttä nyt mittailemme tyhjyyden kammoin.
Syvemmin ei synnin oas synnillistä pistä
kuin tunto, joka tilille vie tekemättömistä.
Voi meitä, voi!
KUNINGAS-SARKOFAGI.
Hän oli kuningas, kun siksi ain'
kerjääjä pienemp' uskoo suurempaansa.
Muut kerjäs muruittain, hän kuormittain
ja valtakunnaks kutsui mierolaansa.
Hän persoi valtaa, kultaa, kunniaa,
heilutti tapparata tavan vuoksi.
Kauneimmin Klio hurmein kirjoittaa,
hän tiesi sen, ja siksi hurme juoksi.
Hän hallitsi: siis häntä hallittiin,
hän piti orjia: ol' orja itse,
mainittiin urhoks: itsens' säästi niin,
mut iski syyttömien sydämitse.
PRO AMORE.
Kaikki se uskoo, kaikki se kärsii, kaikki se kantaa»...
Sa mitään et jaksanut uskoa, kärsiä, antaa!
»Se ei syty vihaan, ei omaansa etsi, ei voittoa väärän.»
Sa omaasi pyysit, näit vihass' onnesi määrän!
»Ei rakkaus väsy, lähteet ja virrat jos loppuhun juoksi.»
Sa väsyit ja kuolit — suuren lempesi vuoksi!
PAX VOBISCUM.
»Loit vapautta, nyt oot itse vapaa,
rakastit rauhaa, rauhan suuren sait!»
Te maineen herhiläiset, vait', ah, valt'!
Miks hyrisette virttä vilpillistä!
On raskas maata alla kiviriipan,
pää vanteess' ihmisvalheen kultahiipan!
Sen kipeämmin kirotkaan ei pistä.
Se kuluks sielun viime onnen jauhaa:
se rikkoo riemut olleet, murheet raastaa,
se uskot uusii, puheet väärin haastaa,
se vuosisatain painehella pauhaa!
Hänellä vast' on rauha alla maan,
hän vast' on vaivoistansa varsin vapaa,
jot' enää matkallansa milloinkaan
ei maineen nousu-, laskuvesi tapaa!
Ma levon lehdon tiedän sellaisen,
ma unessa sen kumman nähdä sain:
kuin kuu se kulki yllä kuolevain
ja hymys' niinkuin niittu hiljainen.
Mun sinne hukkua myös kerran suokaa,
kuin puro pieni silmään hettehen,
oi jumalat, ja merkiks kohdan sen
vain honka korkea, mi yössä huokaa!
Ei rintaa väsyneiden nukkujain
siell' ihmis-askel kova paina missään,
päittensä päällä leivo lentää vain
ja illan tuuli itkee ikävissään
ja sinikellot soi ja kurjenmiekat...
Tuhannet siellä uinuu runoniekat
ja urhot nimettömät onnessaan,
jotk' elon antinsa on lahjaks jaanneet
ja menneet pois ja niinkuin laineet laanneet...
Suur' unhoitus on ranta rauhan maan.
He tuhat vuotta unhossa on maanneet,
siin' ajattomass' autuudessa, vaan
mi parahille palkaks annetaan!
PURPPURAPUU.
Syksy, syttyvin metsin ja sammuvin main,
kuink' olet suuri aamussa sunnuntain!
Purppura pihlajapuinen,
juhlasoittoni muinen,
kauneus-onneni, josta ma siivet sain!
Missä nyt onneni, missä nyt siipeni on?
Vilua vettä alli ui armoton.
Ilo jo ilmojen kuoli.
Lintu, min rinnass' on nuoli,
muuttua mielis poikaseks portimon...
Kantavi kuolevan siipi kannelle kuun,
yllä ei oksahan kukkasin kirjaeltuun!
Siitä on laulelo haikein,
siitä on luopumus vaikein,
onnesta maan ikihehkuvan purppurapuun!
TURHUUDEN YLISTYS.
(Tomu-uurnan kyljestä.)
Päivät on menneet kuin joutuva haaksi
myrskyssä, yössä,
tuskassa, työssä.
Taisto ja vaiva
kaikki on vaipunut varjojen taaksi.
Vuodet on juosseet kuin juoksija parhain
halk' elon viekkaan
hetkien hiekkaan.
Oi, polo rinta,
siksikö loimusit myöhään ja varhain!
Syöksyit kuin syöstävä: sama on matkaa
ain' yhä eessä.
Kuplaset veessä
suista ei merta,
aalto aallon leikkiä jatkaa.
Kaikki, mi syntyy, ollut on ennen.
Hetkille hohdon
suo, tulijohdon,
Kuoleman myrsky,
ylväys yksilön turmaansa mennen.
Kaikki, mi ollut on, jälleen palaa.
Tyynny ei veri.
Täyty ei meri,
vaikka maan virrat
kaikki sen helmaan syöksyä halaa.
Nopsa kuin nuoli on pääskyn lento.
Suotta on vaivas:
liian on taivas
korkea sulle,
liian on siipesi vaarassa hento!
Aurinko välkkää, päästä ei luoksi.
Turhuuden retki,
kiitävä hetki,
kuink' olet kaunis,
kaunis lyhkäisen onnesi vuoksi!
Aika on iloita, aika on huolla.
Hyvän ja pahan
katoamahan
luonut on Luoja.
Suo elon maljasta maistaa ja kuolla!
Lennellä ilmassa linnun on valta.
Laulain se nousi,
siksi kuin jousi
Maassa se nuolta ei vartoa malta.
Läks sirkkuparvesta vaaran alta
morsiussaatto...!
Taivahan taatto,
suo meidän lentää,
pudota kohdalta korkehimmalta!
AERE PERENNIUS.
(Epilogi.)
Kuin syksyn lehdet heelmät riemujen
on varisseet,
ja päivätyöni kera päivien
pois vierineet.
Mut tää, mut tää,
min murhe totteleva Sallimaa
mun elämäni hiekkaan kirjoittaa,
se jää, se jää!
Syö aika graniitin ja marmorin,
Syö sydämen.
Vain tuulen laulu hautaristeihin
on ikuinen.
GRAALIN MALJA.
GRAALIN MALJA.
On pyhä lipas jossain, malja Graalin,
heljempi päivää, tulta timantin.
Sen Kristus huuhtoi verikyynelin,
kun horjui vaaka Jumalan ja Baalin.
Siit' asti on se uurna uskon, vaalin;
se kokoo maasta säteet sielujen,
jokaisen jalon teon, aatoksen,
ja mittaa arvot ihmis-elon maalin.
Ei sitä lahjo loisto lainapinnan;
se näkee, mit' ei ihmissilmä nää,
se yksinäisen yössä yllättää
ja tuntee joka uhrauksen hinnan,
se salat saavuttaa, lyö puhki rinnan.
On mainen mahti sille kuonaa vaan,
voi ryysyissä se nähdä kuninkaan!
Niin outo laki maass' on Graalin linnan!
Sen siunaus kuin kevätvihma nuori
ylitse lankee matalaisen maan,
kuin hymyn tuike tähtivaltiaan,
min kädess' on planeettalaivain ruori.
Kavahda särkkää: eess' on peikkoin vuori!
Valista valkeus aioonien!
Voi kauhistusta vihan päivän sen,
kun Graalin malja on vain tyhjä kuori!
Kun valhetta on kaikki kauniit valat
ja itsekkyyttä kaikki ihmistyö,
kun omattunnot vääryydelle lyö,
pyhyyden huntu peittää synkät salat,
kun raiskattu on rakkauden alat,
vanhurskasta ei maassa yhtäkään,
päät kiertehessä kovan järjen jään,
sydämet kylmemmät kuin kyyt ja kalat!
Ja koko maailma suuri rikkalaari,
miss' ainoaa ei jyvää hyvyyden,
ei aatost' yhtään rinnass' ihmisen,
min nostais helmeksensä taivaankaari!
Kuin haaksihylky, musta ruumispaari
maa aalloill' avaruuden ratsastaa
ja syöksyy karille ja katoaa
kuin kuplanen, kuin kangastellut saari!
Keriä langat kohtalon ken taitaa?
Niit' ihmis-aivot kehrää päivin, öin!
Kalleimmin, hohtokivin, päärlyvöin,
kirjaillaan katalaa Nessoksen paitaa!
Käy myrkkykuidut pitkin kultaraitaa...
Sai moni siitä surman kruunupää,
köyhemp' ol' eläissään maan kiertäjää,
mi tyhjin käsin hoippuu tietä kaitaa.
On tuulta turhaa mainen ajojahti,
sydämen syvyydess' on ijäisyys.
Ijäti säilyy syy ja syyttömyys,
ylinnä ylväs itse-uhrin mahti,
salaisuus yksilön, mut valtain vahti,
tuo Graalin maljan pyhä kyynelvuo,
min enkel-lapset ummuist elon juo,
kun tähtitanhuihin soi sfäärein tahti.
NÄKY.
Käy Jeesus Kristus tummain vetten päällä,
kuin Genetsaretilla muinen, täällä
edessämme. Oi, nähkää, kaikki kansa,
kuin syvyys kantaa valohaamuansa,
koskettaa tuskin jalka viriin veen...
Käs' vieno viittaa käymään vierelleen...
Äänet alhaalta:
»Oi, Jeesus Kristus myrskypilven päällä,
käy merten jyly, ethän tällä säällä
meit' upottavaan vaadi vaaraan mukaan
ja uskomahan, jot' ei usko kukaan!
Niin meidän olla suo kuin Luoja loi
ja sitä tehdä, minkä luotu voi!»
Ojentuu jälleen käsi valkee, vakaa:
»Siis, lapset, toisianne rakastakaa
kuin veljesparvi ikihyvän taaton,
min huomassa ei ykskään ole maaton,
ei orja, osaton, ei koditon.
Te hyvät olkaa: teillä kaikki on!»
Äänet alhaalta:
»Oi, valkee Kristus yömme mustan yllä,
sun sanas suloiset on kuulla kyllä,
kuin haavekellot soi ne tiellä tumman.
Ne yli voimain käy, tuo surun summan:
pahalla täällä hyvyys maksetaan,
et kuulu, Kristus, meidän maailmaan!»
Tärähtää tanner, järkkyy ilman pielet.
Pois näky häipyy. Haastaa toiset kielet:
»Palvomme valtaa, rakkautta rahaan,
on raha vapautta hyvään, pahaan!»
Kuin haaksi myrskyllä niin huojuu maa
vallassa valheen, vailla Jumalaa.
Äänet alhaalta:
»Oi, valkee Kristus, verkosta tään ilveen
meit' auta, astu elon myrskypilveen!
Ihana ilmestys, sa yksin tosi,
taas näy meille, valo-olentosi
jos hohto edestämme sammuu, niin
me kaikin katoamme syvyyksiin!
»Lyö meidät Kuolo, jolle kuulu emme!
Oi, Kirkastettu, käyös kätehemme!
Kuin menit, palaa jylinässä meren,
aseta aallot, riehut ihmisveren,
tasoita tyrskyin poikki rauhan tie,
mi kauas viittaa, kauemmaksi vie!
»Meill' on nyt palatsit ja valtalinnat
ja kullan ristilöitä täynnä rinnat
Kuin Baabel-tornin taikka pyramiidin
elämän rakensimme, linnun liidin
on omamme ja sentään aine, maa
kuin kahlerauta meitä kuristaa.
»Me tarvitsemme jälleen Vapahtajan,
mi yli voimain vaatii, ratkoo rajan!
Sun ihanuuttas ikävöimme siksi,
se että riittää vuosituhansiksi,
se että sen, min Luoja hetkeen loi,
ikuisuus-olennoksi aateloi!
»Oi valohaamu, valkee Mestarimme,
opeta onni, jonka unohdimme:
taas untes ulapoille pyydä mukaan,
sit' uskomahan, jot' ei usko kukaan,
sit' etsimähän, mikä vaikeint' on,
korkeinta tiessä ihmiskohtalon!»
PÄÄISÄIS-AURINGOLLE.
Halk' ammoisien, pitkäin ajast'aikain,
vuostuhanten, ain' olet noussut noin
yl' ihmisheimon orjakohtaloin,
valkeinna kartanoilla kuolon haamun,
heloittain vankeuteen Niilin rantain
ja Galileaan, maahan Pilatuksen,
kaukaista koita vapauden aamun
ja kirkkautta ylösnousemuksen
kehdossas alkuliekkisessä kantain.
Oi, Aurinko, kuin kauan meitä kiusaat
vallassa varjon! Koska saapuu Hän,
valosi laps, Messias elämän,
ja päästää rikoksien ristinpuusta,
vaientaa valheen, väärän vapauden,
tuon Antikristuksen, tuon lammassuden,
min huuto verenjanoisesta suusta
saa veljen veljeänsä iskemähän,
maan saartaa hurmehuurun hämärähän!
Lie kiertokaudellasi määrää vailla
määrättä lyöneet ajan myrskyveet,
on valtakunnat nousseet, vaipuneet,
huvenneet vuodet kehään loputtomaan.
Mut ensi kertaa, Kaikkinäkeväinen,
näkyä kammon katsonet sa moista,
kuink' ihmiskunnan sydän-onkaloista
luikertaa lohikäärme tuhatpäinen
upottain hampahansa lihaan omaan.
Kultainen kehrä vanhain Pääsiäisten,
ajaneet liekkivaunus voittain on
taivaalla halki aikain ahdingon
ijäisyys-ikävästä ihmislasten
ja jumal-unelmastaan siivet saaden:
_on_ ylösnousemus, _on_ aamu kerran,
mi haudat halkaisee ja kuolinpaaden
kohottaa yltä sieluin autuasten
seuraamaan ääntä kaikkeuden Herran.
Pyhäinen valo vanhain Pääsiäisten,
kuin enkel Maarialle lohduks' saa!
Oi lausu: käärinliinat aukeaa
tään kuolonlaakson, sielut vapautuvat
vallasta Vainoojamme, alta aineen,
ja Rakkaus ristinpuulla hiljallensa
nyt riutuu pois vain ylösnoustaksensa;
oi lausu: kauhut nää kuin hourekuvat
luo ijäks umpeen uni unhon laineen!
MESTARIN JÄLJET.
Maria delle Pianten kirkossa
on laatta marmorinen, valkea,
mi jalanjäljet kirkastetun Herran
niin säilyttää kuin vanhan Rooman maahan
ne Via Appialla jäivät kerran
ikuisen elämän tienviitaksi.
Siin' »_Domine quo vadis?_» Mestarilta
jo ylösnoussehelta Pietari
vavisten kysyi, sai myös vastuun tähän:
»Käyn Roomaan kuolon uuden kärsimähän.»
Näin yhä kulkee Kristus kärsien
tiet' ihmisien, päiväst' toisehen.
Vuossadat syviksi on jäljet syöneet,
ne kuolinkaupungista -kaupunkihin
on vieneet, naulan naulan jälkeen lyöneet
jalkainsa puhki ani-auliiden...
Mut yhä nousee Betlehemin tähti:
sit' tuhannet soi kellot templien,
maan kansat kumartaa, kuninkaat kysyy.
Vain Getsemane — autiona pysyy.
ODOTUS.
Ui harmaata ja kultaa vieno verho
kuin tuntu tulen, jään,
harteilla metsän, otsall' auringon.
Palteella lumipilven päivän perho
räpyttää siipeään
kuin sielu, joka kuolon tuskass' on.
Puhkeeko ruusuiks kalvas sädevihma?
Ei. Yöksi pimiää
maan harmaan odotuksen salaisuus.
Pandoran lippaan kohtalokas rihma
lie päivänkaiho tää:
jos katkeaa se, katoo ihanuus!
Taas vaivat, kauhut kansain ylle sataa...
Miks säikyt, sydän sä?
Jo pyytäisitkö alta kuorman tään
valoista liitämähän linnunrataa!
On sielun hedelmä
yön ristinpuussa luotu kypsymään.
On kultaa, harmaata kuin kaunis taulu
eess' sielun silmien,
kuin satu hunnutettu Salliman,
kuin hartauteen hiljentynyt laulu,
kysymys ikuinen...
Mut milloin saapuu vastuu Jumalan?
SUOJELUSHENGET.
Maan äiti Maaria taivaastaan
maan tarhoja katsoo, ja huokaa hiljaa...
Me hänelle etsimme tähteä, liljaa,
kuninkaan-alkuja ylhäisen maan...
Pois niskanne jäykät, te mahtavat maan!
Hänen prinssinsä teiskaa ei seljässä ratsaan,
ei pyydä hän kunniaa kunniapatsaan,
vitivalkeaa sielujen liljaa vaan.
Pois kätenne ahnaat, te ansiokkaat!
Valevalkeus ei, mesikielinen melu,
hyve röyhkeä, ons' isänmaallistelu
ole kukka, min taivaalle tarjota saat!
Se kukka on arka ja koskematon.
Teist' tien ritareista se ei ole kukaan.
Teilt' tuoksunut sielu on tuulien mukaan
tai onneensa maalliseen maatunut on!
Pyhi kyynelees, pyhä Maariainen!
Koht' umpeen on painuva murheesi haava,
koht' oot sinä tähtikruunusi saava,
ja seppeleen vitivalkoisen!
Hän on tallella, taivaalle mieluhinen!
Hänt' tervehdämme me aamu ja ilta,
hänt' estämme elämän kiusauksilta:
hän on suojassa suojelushenkien.
Omantuntonsa vyötämme liekkisin vöin,
me kyynelin huuhdomme silmänsä terää,
me kehräämme polttavaa nystyräkerää
hänen povensa pohjassa päivin ja öin!
Me murskaamme autuuden ajallisen,
joka syystä me kannamme synkeän veron!
Me riistämme laakerit kulmilta neron
ja myrtit kutreilta morsiamen.
Sun kuninkaas, emo Maaria maan,
ain' astuvi luokses kuin tuli kerran
pyhän murheesi Poika, voideltu Herran:
vain orjantappurat otsallaan.
Pyhi kyynelees, pyhä Maariainen:
paratiisi on hohtava tähteä, liljaa.
Me kaitsemme untesi valkeaa viljaa
kautt' aikojen näin iankaikkisten!
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN MUUKALAINEN ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
