Muuttolintu : Runoja

By Hilja Aaltonen

The Project Gutenberg eBook of Muuttolintu
    
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.

Title: Muuttolintu
        Runoja

Author: Hilja Aaltonen

Release date: October 31, 2025 [eBook #77159]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Rosma, 1926

Credits: Tuula Temonen


*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUUTTOLINTU ***
language: Finnish




MUUTTOLINTU

Runoja


Kirj.

HILJA AALTONEN





Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Rosma,
1926.






      Äitini muistolle.




SISÄLLYS:

Muuttolintu.

I

Nukkuneelle 1-10.
Kehtolauluja 1-2.

II

Ajatus 1-5.
Sydän on synkempi runoa.
Ulpukka.
Myrskyn viesti.
Kotimökillä.
Syksyinen lakeus 1-2.

III

Hymyillyt.
Voi merta.
Pois.
Matkalla.
Takaisin.
Nimipäivänäsi.
Ikävä.
Voitto.
Kun hänet veit.
Ystävälle.
Uni.

IV

Silloin saapuu.
Turhaa.
Elämä.
Sana.
Joulukellot.
Köyhän joulu.
Kuu.
Päivä palajaa.
Pääsiäislauantaina.
Vaaroilta.
Menneisyyden muistoja.
Kevät-iltana.




MUUTTOLINTU.


    Olit muuttolintu sa täällä vain,
    läpi syksyn sun lentosi näin,
    läpi kylmän kun lähdit kiiruhtain
     ilon, onnen maita päin.

    Minä katson kauan korkeuksiin,
    sun jälkeesi, pilvien taa,
    levon, rauhan kaupunki kaukaa niin
    ikuisuudesta kangastaa.

    Jo katosit valoon, kirkkauteen,
    maa, taivaskin liikahti nyt.
    Läpi kultaisen portin kevääseen
     on pääskynen lentänyt.





I




NUKKUNEELLE.


    1.

    Nukkuu äiti-kulta,
    nukkuu arkussaan,
    en nää silmän tulta,
     en saa sanaakaan.

    Taivaan korkeuksiin
    maasta riemut vei,
    hätään, valituksiin
    ei hän vastaa, ei.

    Onnen hymyilyllä
    mielen masentaa,
    kuolinpaita yllä
    itkemään mun saa.

    Autuaana aivan
    valkovaatteissaan,
    — nähnyt työn ja vaivan —
     äiti nukkuu vaan.


    2.

    Keskeen kuusten, jäiden
    aittaan kylmään niin
    aran kulta-äiden
     arkku kannettiin.

    Ensi kertaa yksin,
    yksin jääpi hän,
    kanssa sylityksin
     yön ja pimeän.


    3.

    Nukut jo, kuule et lauluain,
    myöhään sen alotin vasta.
    Mustaa kätkyttä tuijottain
     viihdän vienointa lasta.

    Elämän aik’ oli hallussain
    hiukan lohtua antaa,
    hiukan hyvittää kohdaltain
    ja joskus taakkansa kantaa.

    Elämän aik' oli hallussain
    sanoa kultainen sana.
    Ah, se ei päässyt, ei päässyt vain
    mun huulilta milloinkana. —

    Nukut jo, kuule et lauluain,
    myöhään sen alotin vasta.
    Mustaa kätkyttä tuijottain
     viihdän vienointa lasta.


    4.

    Rakas äiti —
    sinä hymyilet, arkussasi
    ja näytät niin sanomattoman onnelliselta,
    aivankuin tahtoisit tehdä tyhjäksi
    meidän suuren murheemme
      ja niinkuin peräti vähäksyisit kaikkea sitä,
    mitä tänne jäi;
    tai niinkuin tahtoisit itse näyttää meille,
    kuinka korkea ja ihana on kuolema,
    jota me ennen niin kauhuisaksi kuvittelimme,
    kuinka suloinen lepo
    pitkän, pitkän työn päätyttyä,
      kuinka pehmeä uni ainaisen ikävän kadottua...

    Oletko sinä todellakin niin onnellinen,
      vai hymyiletkö ehkä vain siksi,
    ettei lastesi olisi liian paha olla
    ja ettemme me suinkaan jäisi murehtimaan
    sinun tähtesi.
    Rakas äiti,
    kuka sinun sydämesi takaa!


    5.

    Poissa, niin kaukana poissa
    äidin on murheet ja vaivat.
    Kasvot huolten huuhtomat
     hymyyn heltyä saivat.

    Poissa, niin kaukana poissa
    maailman myrskyinen syli.
    Valkeat rauhan tähdet
    on sataneet äidin yli.

    Poissa, niin kaukana poissa
    elämän tuskainen juoksu.
    Lähellä, äidin on lähellä
     iäisten kukkien tuoksu.


    6.

    Portaiden vieressä pieni kuusimaja,
     aidan luona suuret, mustat vaunut
    hopean kuultavine tupsuineen,
    aisat käännettyinä tiellepäin.
    Pihalle ripoteltujen kuusenhavujen yläpuolella
     seisoo suuri, totinen hiljaisuus.

    Aitan ovi on auki.

    Maa on routainen, tie epätasainen,
    pyörien raiteet syvällä kuopalla,
    ja yöllä on satanut hiukan lunta.
     Isä sanoi olevan kuusitoista astetta pakkasta.

    On marraskuun ensimäinen, pyhäinpäivä.

    Peräkamarissa, valkoisin lakanoin
     peitetyn ikkunan takana,
    soittaa muuan kunnian-arvoinen vieras
    raskasta, surullista virttä.
    Tuvanpuolella pyhäpukuiset ystävät
     juovat kahvia hiljaisina ja itkevinä;
    he eivät oikein tiedä miksi itkevät,
    mutta eivät voi pidättää kyyneleitään.
    Hetken vakavuus ja tämä harvoin kuultu soitto
     kantaa jokaiselle hänen omat surunsa
    silmien eteen
    näyttäen ne valtavan suurina ja selkeinä
     ja ihanasti sielua repivinä.

    Tänään on äidin hautajaiset.

    Minä seison tuvan nurkkauksessa,
     kuulen surullisen soiton, tajuan nyyhkytykset,
    ja tuijotan silmäni sokeiksi
    aukiolevaan aitan oveen,
     josta kohta kannetaan musta arkku kuusimajaan.
    Veisataan pari matkaan-otto virttä
    ja äiti viedään iäksi pois
     omasta pihastaan.

    Eikä mikään voi muuttaa tätä tapahtumaa.


    7.

    On niinkuin kohdalleni maailmaan
    ois' auenneena iäisyyden aatto,
    kuin palaisi ei enää milloinkaan
     tää tietä käypä pieni surusaatto.

    Kuin matkaisimme kaikki taivaaseen
    pois kylmän talvituulen puhaltaissa,
    kuin ei vois viimat viiltää sydämeen,
    kuin nukkuisimme uniss' autuaissa.

    Ois' otsallamme unhon yrtit vaan,
    ei kukaan muistelisi murheitansa,
    kuin eessapäin ois' kesä kukassaan,
    ja linnut pyhät kutsuis lauluillansa.

    Mut kun ma liikahdan, taas toden nään,
    nään vaunut mustat edessäni juuri.
    Me käymme äidin multaan peittämään,
     ja meill' on vilu, ikävä niin suuri.


    8.

    Hautakellot kumahtaa
    lyövät sydämeeni.
    Palavimmat, haikeat
     itken kyyneleeni.

    Hiljaa, hiljaa astutaan
    lähemmäksi hautaa,
    silmin, sieluin siunaten
     arkun mustaa lautaa.


    9.

    Multa putoo arkulleen —
    Kristus, Jeesus, auta,
    Sun on kirkastamasi
    ahdas, musta hauta.

    Ota turviis, taivainen,
    rakas, kallis laina,
    Pyhä, kanna kädelläs,
    ettei multa paina.


    10.

    Kaikki rientää haudaltaan,
    kirkkoon kellot soivat.
    Ah, niin kiirein, kiirein vaan
     haudan umpeen loivat.

    Askel raskas, iloton
    käydä maailmalle,
    kun jo äiti-kulta on
    pantu mullan alle.

    Ei oo siellä yksin hän,
    myös ma sinne harhaan
    läpi raskaan elämän
     kotiin, kirkkotarhaan.




KEHTOLAULUJA.


    1.

    Tuuti-lulla, lulla-aa,
    äiti lasta laulattaa,
    tuuti pikku rukkaa,
     tuuti lemmen kukkaa.

    Tuuti lulla, lulla-aa,
    elo lasta laulattaa,
    tuuti maailman kylihin,
    tuuti surun sylihin.

    Tuuti lulla, lulla-aa,
    kuolo lasta laulattaa,
    tuuti turviin parhaan,
     tuuti tuonen tarhaan.


    2.

    Tule uni, joudu jo,
    painu silmäluomiin,
    painu sydänhaavoihin,
     surun, tuskan tuomiin.

    Tule, suuri unhoitus,
    tupaan yksinäisen,
    taakse ruudun himmeän,
    talvikylmän, jäisen.

    Tule uni, joudu jo,
    kädet ristin, vuotan,
    painu hiljaa parmaallein,
     sinuun uskon, luotan.





II




AJATUS.


    1.

    Mull' oli hetken onni matkassani,
    en joutanut sun ääntäs kuulemaan,
    vaikk' usein saavuit luokse vavahduttain —
     ja nyt sun tulosi on tuska vaan.

    Ma lähdin leivän tähden kaupantekoon,
    ja toivoss' aikain uutten, parempain.
    Ma tahdoin saada meille kodin, kallis,
    sua säälin mierontiellä matkassain.

    Sen vihdoin sain, ja iki-onnen, luulin,
    mut sinun luokses kadotin ma tien.
    Oi Ajatus, oi Yksinäisyys pyhä,
    ma minne kauas eksynytkin lien? —

    Nyt itket avutonna vierelläni,
    et jaksa enää nostaa sieluain.
    Ma vanhennuin ja väsyin, turhan vuoksi
     melussa maailman sun unohtain.


    2.

    Et oisi kaivannut sa kartanoita,
    et majaa pienintäkään pyytänyt,
    et iloisia ihmisiä, joita
     sa aina arkana oot vältellyt.

    Sa hymysilmin katsoit köyhyyteen,
    ei puute saanut häiritä sun untas.
    Sun oli kaikki usko toivoineen,
     sun oli Tulevaisuus valtakuntas.


    3

    Oi muistatko, kun oli kylmä niin
    ja ihmisten ikkunat jäässä,
    sinä vilkutit kesää, kukkiakin
     ja kruunua matkan päässä.

    Minä katsoin sinne ja kiiruhdin,
    ja unhotin elämän vaivat.
    Mut kohtalo löi mua lennossain,
     ja siipeni katketa saivat.


    4.

    Jäin aallokkoon, jok' ei kannata mua
    jäin tuulehen, jok' ei nosta.
    En uskalla koskaan ma uneksua,
     en aatella auringosta;

    en kuunnella kuisketta raitojen,
    en kaislojen, piilipuiden.
    Menen vaiti kuin valkea lastunen
     elon vinhaa virtaa uiden.


    5.

    Oi sielut ylhät, yksinäiset,
    te kulkijat kapean tien,
    te etsijät päärlyn ikuisen, —
     minä teiltä hyljätty lien.

    Oi sielut ylhät, yksinäiset,
    mun tähteni rukoilkaa!
    On siipeni rikki ja laulut pois,
     ja sydäntä paleltaa.




SYDÄN ON SYNKEMPI RUNOA.


    Sydän on synkempi runoa
     sielu virttä sairahampi,
    suru suurempi sanoja,
    kaiho kieltä katkerampi,
     poven on piilossa pakotus
    polttavampi poljentoa.
    Tuska tuutivi ylitse,
    soutaa sointujen lomitse
     syytä, jok' ei julki jaksa.

    Sydän on synkempi runoa,
     sielu virttä sairahampi.




ULPUKKA.


    Ulpukka, unien kukka
    pinnalla päilyvän veen,
    juuresi juontuu, rukka,
     liejusta syvänteen.

    Ulpukka, lemmitty lahden,
    tuulen ja auringon;
    haikea monen hahden
     ohitses uida on.




    MYRSKYN VIESTI.


    Ma syksymyrskyn ääntä kuuntelen
    ja katson yöhön miellä kauhuisalla.
    On siskot, veikot kaikki maailmalla
     myös kodittomia, ma tunnen sen.

    Ja viestit suurten hätäin, vaivojen
    on surun kyyhkysellä saapuvalla,
    mi valittaa mun ikkunani alla,
     ah, niinkuin syylliseksi tuomiten.

    Oi kirousta pitkää köyhyyden,
    se syö mun järkeni ja sydämen
     ja lyö mua painajaisen vasaralla.

    En tahdo kuulla, myrsky, ääntäs, en!
    ma huudan pimeyteen, tuulehen —
     ja surmaan kyyhkyläisen ikkunalla.




KOTIMÖKILLÄ.


    Kuin tähdet, ne on mulle vilkkuilleet
    tään kotimökin pienet muistorukat.
    On tänne lapsuusleikit kutsuneet
     ja kuihtunehet nuoruuteni kukat.

    Ah, kuinka palata ma jaksoinkaan,
    kävellä poikki palaneitten sarkain!
    miss' ennen kaihot kasvoi kukkiaan
    seassa toivon-tainten pienten, arkain.

    Nyt täält' on kauimpana kaikki ne,
    sydämen riemuun jotka kerran saivat.
    On syksy tullut sadun linnuille,
     ja aikaa lähteneet on unten laivat.




SYKSYINEN LAKEUS.


    1.

    On täällä paimenlaulut vaienneet
    ja elo-aumat viety vainioilta.
    Vain surullinen syksyn hiljaisuus
     ja kaiho saapuu läheisiltä soilta.

    Pois korjaa kesä ilot viimeiset,
    jo tummuu alastomat sänkipellot,
    jo pimenevät paljaat kentät, puut
     ja iltaan soivat autiuden kellot.


    2.

    Oi lakeus, sa lohduton ja laaja,
    sa kyntömiehen laulajaksi teet.
    Sun kentiltäsi syksyisiltä näiltä
     on kaikki kauemmaksi kaihonneet.

    He katsoneet on taivaanrannan taa
    ja nähneet unten kaupunkien kaaret,
    elämän helteen alta paenneet
    ja hetkeks' saavuttaneet satusaaret.

    Oi lakeus, sa lohduton ja laaja,
    miespolvein syksykaihot täällä soi,
    ne kertoo työstä päättymättömästä
     ja ikävästä, jok' ei kuolla voi.





III




HYMYILLYT.


    Taas tulit niinkuin päivä pilven takaa,
    ja kaikki unet elämähän sai.
    On 'pirtissäni jälleen juhla vakaa
     ja sydämessä suven sunnuntai.

    Ja kaipauksen siivet kasvaneet
    on maasta pilviin, aurinkohon nyt;
    ne peittää riemun, peittää kyyneleet
     vain siksi, ett' oot mulle hymyillyt.




VOI MERTA.


    Voi merta, joka meitä eroittaa,
    sen ylitse ei ykskään laiva saa;

    sen aallon halki huutomme ei soi,
    ei lintukaan sen poikki lentää voi.

    Vain joskus pinnalla sen tyynen veen
    sielumme hymyilevät toisilleen.

    Mut taasen päällä myrskyaallokon
    untemme pursi pirstaleina on,

    ja itkusorsat soutaa ulappaa...
    Voi merta, joka meitä eroittaa!




POIS.


    Pois minä lähden.
    Pakenen maailman ääriin
    armaani tähden.

    Unohtaa halaan.
    Vannon ikuisen valan jos
    koskaan palaan.

    Täällä ma turhaan
    tuijotan onnen varjoon ja
    itsemurhaan.

    Kaukana tuolla
    ilossa ilman häntä voi
    elää ja kuolla.

    Hyvästi siksi!
    Lähden ma luotasi ajoiksi
    ainahisiksi!




MATKALLA.


    Yhä suutelen ruusua hehkuvaa,
    jota koski sun huulesi salaa.
    Yhä, yhä mun sydämein seisahtaa
     ja lähtöhetkehen palaa.

    Yhä himoan halata katseellani
    sua ainutta, hylkäämääni.
    Yhä väistän silmääsi naurahtain,
     ja itkulla täyttyy pääni.




TAKAISIN.


    Kun olin lähtenyt, tulivat tuomiten mulle
    tuskanhiljaiset yöt kuin hirvelle haavoitetulle.

    En voi elämää kestää ilman sua,
    taivas ja maa sen estää, armahda mua!

    Näin minut ääretön kaipuu takaisin toi.
    En sinun sielusi ohitse vaeltaa voi!




    NIMIPÄIVÄNÄSI.


    Sinä, armas, murheeni kruunu oot,
    oot riemuni kilpi kallis.
    Oi jospa iäti jumalat
     tätä autuuden unta sallis.

    Sinä lämmitit sieluni viluisen,
    sinä hälvensit elämän huolet.
    Sinä yhdellä hymyllä, ainoisin,
    otit murheesta multa puolet.

    Sinä olet niin kaunis, niin korkea oot,
    säde päivän sun otsallas palaa. — —
    Koko elämä hiljaa kumartuu,
     kun kuiskaan nimeäs salaa.




IKÄVÄ.


    Jos saisin nähdä sun,
     niin uuteen lauluhun
    taas sydän puhkeaisi.
    Jo nousisin ma noin
    kerällä aamun koin,
     ja riemu palajaisi.

    Sua ilman, ainoisin,
     on niinkuin samoisin
    ma erämaata mykkää.
    Mua painaa maahan päin,
    ja sydän sairas näin
     vain raskahasti sykkää.




VOITTO.


    Ma olen voiton voittanut
    niin suuren, armottoman:
    oon kalleimpani kieltänyt
     onneksi armaan oman.

    Niin unohtamaan vihdoinkin
    mun oppi sydämeni,
    mut vuodet pitkät, parhaimmat
    sen kanssa hautaan meni.

    Ja niinkuin lintu eksynyt
    vain joskus kyynel palaa,
    mut ei se pyydä puolestaan,
     ja senkin pyyhin salaa.




KUN HÄNET VEIT.


    Kun hänet veit,
     vie kaikki vaan,
    vie koti kuollut tää,
    puut kaada puiston nää,
    viel' yhä hänen lauluaan
     ne aamuin heläjää.

    Kun hänet veit,
     vie kaikki muu,
    vie kesä, kukat pois,
    ah, tuho rauhan tois!
    kun ulvois tuulet uhuu-uu
     ja suuret myrskyt sois!




YSTÄVÄLLE.


    Niin oomme, ystävä, me jääneet yksin
     kuin kaksi eksynyttä unelmaa.
    Me käymme surussamme vieretyksin
    ja emme toistamme voi lohduttaa.
    Sun katseesi on kaukana ja mun,
     ja tyhjyys, tyhjyys soittaa sieluhun.

    Sa näet naisen nuoren, valkopinnan,
    mi häipyi sinne suuren onnen taa.
    Ja minä ritarini riemurinnan,
    min rakkautta itkee taivas, maa.
    Sun katseesi on kaukana ja mun,
    ja tyhjyys, tyhjyys soittaa sieluhun.

    Tiet' onnen menevän me heidän näimme.
    He minne saavat, taivas aukeaa.
    Me murheeseen, me unhoitukseen jäimme —
    Mut jossain kaksi meidän onnen saa. —
    Sun katseesi on kaukana ja mun,
    ja tyhjyys, tyhjyys soittaa sieluhun.




UNI.


    Oot uni vain,
    armahain,
    ja siksi ikuisesti sua lemmin.
    Kun onni pettää, toivo hylkää mun,
    sa silloin kutsut kahta kultaisemmin.
    Oot uni vain,
    armahain!

    Ma siunaan sua,
    kaivattua,
    jok' elämäni harhakuvin täytit.
    Sä kyyhkyn siiville mun kohotit
    ja tuolta kultalinnan kaukaa näytit.
    Ma siunaan sua,
    kaivattua!

    Oot uni vain,
    armahain,
    jä siksi rakkahin sa ain' oot mulle.
    Tulkoonpa päivät pilviset tai kirkkaat,
    mun sydämeni kuuluu yksin sulle.
    Oot uni vain,
    armahain!





IV




SILLOIN SAAPUU — —


    Sa harhailet, sa erehdyt,
    mut etsit eteenpäin,
    tienviitat vaikk' on peitetyt,
     käy aika jätättäin.

    Sa kuumeisesti kiiruhdat,
    rakennat, kokoot vaan;
    ja kantain kuormat vaikeat
    myös kiinnyt maailmaan.

    Niin vuotten menness' opit sa,
    kuink' ehkä elää vois.
    Mut silloin saapuu Kuolema
     ja pyyhkii kaikki pois.




TURHAA.


    Irroita sieluni, taivas, murheesta maan,
    irroita tomusta tuskan ja kahleistaan,
     että ma siivillä rauhan levätä saan.

    Turhaa taistella on ja peljätä näin
    keskellä elämän kuohujen yllättäväin,
    kun sinä kuitenkin ohjaat ne ylhäältäpäin.

    Turhaa murheeni on ja pientä kuin tuo
    linnun lento, mi pyrkii pilvien luo,
    missä on järkkymätön vain suuruuden vuo.

    Anna mun tyynenä taipua tuulihis vaan,
    myrskyissä nousten ja laskien kotihin saan.
    Irroita sieluni, taivas, murheesta maan!




ELÄMÄ.


    En tahdo valittaa, jo tunnen sun.
    Ma kannan kuormasi, sa palkan maksat.
    Ma ihmettelen vain ja kummeksun,
    sa kuinka tyystin näin mun nääntää jaksat.

    Ei heru kyynel, kylmä nauru vain
    mun kiertyy huulilleni alla mäen,
    kun jalka luistaa, ruoskas heilahtain
    ma harmaantuvan pääni päällä näen.

    Oi, älä armahda, sa lyö nyt jo,
    tuo uhka iankaikkinen ei auta!
    Sa oot niin julma, saita, kuuletko,
    jo tuhat kertaa parempi ois hauta.

    Voi, huokaan tuhat kertaa tuhannen,
    ja jätän taakkani jo toisten kantaa.
    Mun siell' on hyvä, väsy tielle en,
    kun kaitsen tähtiä ja taivaan rantaa.




SANA.


    Sana kaikuu ääriltä taivahan,
     sana korkea, kaunis ja syvä.
    Sitä tuntuvat tuulet kantavan,
    meren aallot sit' ajavat rantahan,
    se on huutanut myrskyn mukaan,
     mut ei sitä kuullut kukaan.

    Sana kaikunut alusta aikojen
     on ylitse linnan ja mökin,
    sit' on laulanut kuorot lintusten,
    Sit' on kertonut kukkaset keväimen,
    sitä vaikersi syksyn tuuli,
     mut kuka sen itkun kuuli!

    Sana kuiskaa syyttäen sydämeen:
     nyt kuule, kun suuri on hätä;
    vuostuhannet tähtes' sun, eksyneen,
    oon laulanut, huutanut tyhjyyteen.
    Jos annat vielä mun mennä,
     en enää luoksesi lennä. —

    Sana kaikuu ääriltä taivahan,
     sana korkea, kaunis ja hyvä.
    Se tuntuu mun sieluan kantavan,
    se veis' minut elämän rantahan.
    Oi, miksi en lähde mukaan —
     ja miksi ei vastaa kukaan.




JOULUKELLOT.


    Sinitaivaan holvissa kellot soi,
    ja tähdet loistaen palaa.
    On ylhäällä kirkkaus, onnen koi,
     ja enkelit laulaa salaa.

    Maan syvyydessä ei lapset nää,
    ei kuule iloa taivaan.
    On ihmisen painunut tuskasta pää
    ilo eksynyt elämän vaivaan.

    Oi aika, armahda hetkeksi vain,
    suo kauhujas leikiksi luulla;
    suo sielumme, pelkonsa unhottain,
     vain joulukelloja kuulla!




KÖYHÄN JOULU.


    Kävi joulu köyhän majaan,
    ilo aukaisi matalan uksen,
    toi leipiä kantamuksen
     ja puita tyhjään vajaan.

    Tuli loimotti liedeltä illoin
    ja sulatti ikkunan jäästä,
    lumi luotihin porraspäästä.
     Unet kaunihit nähtiin silloin.




KUU.


    Kuu korska öisellä orhillansa
    vie taivaan holvissa hopeitansa.

    Ei kysy kohdalla köyhän matkaa,
    se yksin ylhäistä tietään jatkaa.

    Ei näe kättäni kurkoittavaa,
    sen eessä tähtönen portit avaa. — —

    Pois eellä aamuisen tuuli-soiton
    se ajaa linnahan huomenkoiton.




PÄIVÄ PALAJAA.


    Jo päivä palajaa, —
    se saapuu kaukaa sieltä
    ikuisen kesän tieltä,
     ja sielut kirvoittaa.

    Loistollaan taivas, maa
    iloittaa ihmismieltä,
    jo, kuullen kiurun kieltä,
     se lauluun puhkeaa.

    Unohtuu vaivat, huolet
    kun päivän kultanuolet
     maan multaan heläjää;

    ne kautta sielun soivat,
    ne riemastuttaa voivat
     murheessa eläjää.




PÄÄSIÄISLAUANTAINA.


    Kylän keskeltä karkelot kajahtaa,
     mäen mäntyhyn ruskot raukee,
    hämyn huntuhun peittyy kuulas maa,
    kevät-kaihojen kahleet aukee.
     On ilta pääsiäislauantain,
    sitä kertovat ihmiskielet,
    sitä kuiskivat kaiut hiljaa vain,
     sitä siintävät ilmanpielet.

    Minä astelen kylältä kotiapäin
     ohi saunojen savuavaisten.
    Ja kertaan kaikuja mielessäin
    kevät-äänien kummanlaisten,
     kun kesken mietteeni kajahtaa
    syvä-ääniset kirkonkellot.
    Ylt'ympäri hämäryys hengen saa,
     ja hehkuu himmeät pellot.

    On eessä yö lemmen, uneton,
     mut ilo on kaikkien olla.
    Jo kokkoa varten olkia on
    jok' ainoan kartanolla.
     Piha roudan päällitse puhdas, nään,
    ja saunan polulla santaa.
    Tytöt vettä ja vihtoja viedessään
     jo tähyilee taivahan rantaa.

    Mut ympäri yöhyt laskeutuu,
     talot peittyvät pimeän alle,
    ei tuika tähdet, ei nouse kuu,
    tulet syttyvät taivahalle;
     kas tuolla yksi, kaks', kolme, — — kuus'!
    Suur' alttari, luoksesi näin
    tuli vuoronsa polvi vanha ja uus
     kevät-uhria sytyttäin.

    Pyhä luonto leikkii ja unelmoi
     ja vapisee onnensa eessä.
    Mut kokkojen luona laulut soi,
    ilot suuret on säveleessä.
     Kevät-impien siivet ne väikähtäin
    ylt'ympäri illassa entää,
    sala-hymnit soi maasta ja ylhäältäpäin...
     ja noidat luudilla lentää.

    Punalieskat sammuvat, syttyvät taas,
     ja karkaavat taivasta kohti.
    Oi kumarra, talvi, sun saavuttajaas,
    joka valtasi ottaa tohti! —
     Mun syömmessäin suven aallot lyö,
    suli riemuhun rintani jäinen:
    Oi, iloitse, kansani, riemuitse, yö,
     on huomenna Pääsiäinen!




VAAROILTA.


    Koko päivän synkkänä sousin
    minä siintävän järven pintaa.
    Taas ylöspäin rinnettä nousin,
     mut yhä mun ahdisti rintaa.

    Pala peltoa varjossa vuorten!
    vain metsää, metsää ja vettä.
    Kisat kuulu ei naapurin nuorten,
    elonlaulusta ei sävelettä.

    Pois, aavalle niittyjen lehtoon,
    pois, tuhanten talojen maille!
    Minä kuulen jo karkelot ehtoon,
     elän muistoille onnekkaille.




MENNEISYYDEN MUISTOJA.

Lausuttu Ilmajoen Museotalon vihkiäisissä juhannusaattona v. 1915.


    Ja kaukaa takaa vuosisatojen
     nyt kaikuu kaunihisti muistoin kellot...
    Oi katso, kohoo varret kukkien
    ja nousee notkoistansa niityt, pellot.
     »Uus', vapaa maailma ja viisaat lapset»,
    ne kuiskii heräten kuin unestansa.
    Ja ihminen, jok' itse muistot nosti,
     hän riemumielin kertoo kaihojansa:

    Ma tahdon käydä kerran vielä sinne,
     miss' aik' on mennyt työssä, lauleluissa,
    miss' iskut kirveen kankahilla kaikui
    ja helskyi kaiteet pirtin kangaspuissa.
     Ah, siell' on ilmaa, unelmia, totta,
    on päivänpaistetta ja myrskysäätä.
    On siellä tervehdykset tuttavaiset
     ja tupaantulijalle penkin päätä.

    Ma istahdan ja kysyn; kuinka voidaan,
     ja mitä kuuluu kunniakkaan taloon.
    Saan kuulla: työtä tehden, Luojaan luottain
    on tultu korven yöstä päivän valoon.
     Ei aina hymyilty, vain kyynelöitiin,
    kun kulki korpisuolta kylmä halla;
    ja monta pettuleipää huokauksin
     on syöty mustan kurkihirren alla.

    Mut elettihin onnellisna, hiljaa,
     siks' kunnes sodat saivat, rutot ehti,
    kun talot poltettihin, vietiin viljat,
    ja kuivui kotipihan koivunlehti.
     Kun itkettihin Isonvihan töitä
    alottain elämätä uudestansa;
    kun kylmäin revontulten roihutessa
     kaivattiin kadonnutta, kaikkeansa.

    Mut vieri viikot, kuut ja päivät kului,
     pois lensi huuhkain kotipeltoin yli.
    Taas kauas, kauas loisti katto kodin,
    siell' oli rikastunut äidin syli.
     Jo talvipolkua hän tuvast' aittaan
    hyräillen astui, onneansa laulain.
    Ja velvoittava autuus sielussansa
     mies astui kera pyssyjen ja paulain.

    Niin tehtiin työtä, toivottihin jälleen,
     ja usein kylvöttiin ja karkeloitiin,
    ja sydänsuruinensa kirkkoon käytiin,
    sairaitten kanssa kaukaisimpiin noitiin.
     Niin joutui Joulu, kerkes Kynttelikin,
    ja Marianpäivä pihdin päreet poisti,
    kun läpi talven taloin ikkunoista
     ne peittämättä takkatulet loisti.

    Siell' lasna kuunneltihin kummat kaskut,
     kun kehrättiin ja kartattihin milloin;
    ja peljättiin kun tervakannot räiski
    heijastain varjot tuvannurkkiin illoin.
     Kun vaari muisti nälkävuotten sudet,
    hakaten kessujansa huhmarilla,
    kun väkevimmistänsä miehet haastoi
     ja tappeluista kylän tanhuvilla.

    Taas nähtiin kevättalvin liinat, hurstit,
     kun peitti hankimaita pitkät alat,
    ne niistä tehtiin, miesten pyhäpaidat
    ja piikasille oivat »kivijalat». —
     Kun aamuvarhain kukonlaulut kuului,
    ja lunta vielä väikkyi vainioilla,
    kun miehet, pojat metsätöissä viipyi,
     soi lemmenlaulut kaihoin kartanoilla. —

    Mut vieri viikot, kuut ja päivät kului,
     taas päivä kirkas paistoi, lumi suli.
    Jo kuohui kevätvirrat voittojansa,
    ja kaukaa pikkulinnut kotiin tuli.
     Orasti rukiit, vihersivät pellot,
    iloiten ihmislapset touon teki.
    Ja hymyellen taakseen kauas katsoi,
     kun päivänpuolla lasten leikit näki.

    Ja kesä koitti. Ulos töihin tultiin,
     kun käki kukkui, lammen sorsat uivat.
    Ja missä sarat sattui vieretyksin,
    toistansa lempiväiset punastuivat.
     Niin vaiti, hikihelmin aherrettiin
    tuon pilvettömän kesätaivaan alla.
    Vain suolta kuului helkkäin karjankellot
     ja paimentorvet kaikui kukkulalla.

    Mut ehti hämäräinen elon aika,
     ja nousi jälleen ruis- ja kaurakokot.
    Ja tuvan ikkunalla ruukuissansa
    ne kuihtui palsamit ja verinokot.
     Taas riihet jyski, syksytuulet lauloi,
    ja kylän kujill' elokuormat kulki,
    ja myllyt pyöri, tuoksui uutisvilja,
     ja maamies sadon aittahansa sulki. —

    Mut vieri viikot, kuut ja päivät kului,
     ja aika muuttui, ihmiset ja tavat.
    Mut esi-isäin veri meiss' ei muutu,
    vaan sydänvaistot luontoon vetoavat.
     Ja vaikka mieli muuttuis tuhat kertaa,
    ne eivät muutu, menneisyyden muistot,
    ne sieltä kaukaa meille kangastavat
     kuin siunattujen sukuin pyhät puistot.

    Oi kallis kotiseutu! Sulta saimme
     me unelmat ja uskon ikuisiin,
    sun aavikoiltas hartautta haimme,
    sun kuuses kuiski sadut sydämiin.
     Sun taivaas toivon-tähdin meihin katsoi
    totuutta tuntoihimme istuttain.
    Sun eestäs, rakas, siunaukset kantaa
     luo suurten, korkeimpien jumalain.




KEVÄT-ILTANA.


    Punainen aurinko vaipuu —
    nousee sieluni kaipuu
     kevätruskojen taa.

    Kauan kauniisti hohti,
    painui kotiaan kohti. —
    Hiljaa himmeni maa.

    Katselen tähtivyöhön...
    Näinkö ikuiseen yöhön
    eloni mentyä jään?

    Syttyykö tähdet siellä
    kuoleman kolkolla tiellä, —
     jään minä miettimään...






*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUUTTOLINTU ***


    

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.


START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

    This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
    other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
    whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
    of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
    at www.gutenberg.org. If you
    are not located in the United States, you will have to check the laws
    of the country where you are located before using this eBook.
  
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:

    • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
        the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
        you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
        to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
        agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
        within 60 days following each date on which you prepare (or are
        legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
        payments should be clearly marked as such and sent to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
        Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
        Literary Archive Foundation.”
    
    • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
        you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
        does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
        License. You must require such a user to return or destroy all
        copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
        all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
        works.
    
    • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
        any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
        electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
        receipt of the work.
    
    • You comply with all other terms of this agreement for free
        distribution of Project Gutenberg™ works.
    

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.