Ali Baba ja neljäkymmentä rosvoa

By Anonymous

The Project Gutenberg eBook of Ali Baba ja neljäkymmentä rosvoa
    
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.

Title: Ali Baba ja neljäkymmentä rosvoa

Author: Anonymous

Release date: October 8, 2024 [eBook #74542]

Language: Finnish

Original publication: Porvoo: WSOY

Credits: Jari Koivisto


*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ALI BABA JA NELJÄKYMMENTÄ ROSVOA ***





ALI BABA JA NELJÄKYMMENTÄ ROSVOA





Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1925.






TARINA ALI BABASTA JA NELJÄSTÄKYMMENESTÄ ROSVOSTA.


Eräässä persialaisessa kaupungissa asui kaksi veljestä, Kasim ja Ali
Baba, Heidän isänsä oli jättänyt jälkeensä vain aivan pikkuruisen
omaisuuden, jonka nämä olivat keskenänsä panneet tasan. Mutta Kasim nai
vaimon, joka heti häitten jälkeen peri hyvin varustetun kauppapuodin,
suuren ta vara varaston ja joukon maatiloja, niin että hänestä yhdellä
iskulla tuli hyvinvoipa mies. Ali Baba sitävastoin nai vaimon, joka
oli yhtä köyhä kuin hän itsekin. Hän asui köyhästi ja elätti itseään
ja perhettään hakkaamalla läheisestä metsästä halkoja; ne hän sitten
kolmella aasilla, jotka olivat hänen ainoa omaisuutensa, kuljetti
kaupunkiin ja möi.

Eräänä päivänä, kun Ali Baba jälleen oli metsässä ja juuri oli saanut
hakatuksi niin paljon halkoja kuin hänen aasinsa jaksoivat kantaa, näki
hän yhtäkkiä kaukana suuren pölypilven, joka lähestyi sitä paikkaa,
missä hän oli. Hän katseli tarkkaavaisena pölypilveä ja huomasi pian,
että siinä olikin suuri ratsasjoukkue, joka läheni nopeaa vauhtia.

Ali Baba ajatteli, että tulijat hyvinkin saattoivat olla rosvoja, ja
päätti senvuoksi jättää aasinsa oman onnensa nojaan ja pelastaa vain
oman nahkansa. Hän kiipesi tuuheaan puuhun, josta hän saattoi nähdä
kaikki, mitä alhaalla tapahtui, joutumatta itse nähdyksi. Puu oli
yksinäisen kallion juurella, joka oli paljon korkeampi kuin puu ja niin
jyrkkä, ettei sille voinut nousta.

Ratsastajat olivat isoja, komeita miehiä ja olivat he hyvin asestetut.
He nousivat ratsailta kallion luona, ja Ali Baba, joka laski heitä
olevan neljäkymmentä, saattoi heidän kasvoistaan ja koko olennostaan
varmasti päätellä heidän olevan rosvoja. Eikä hän erehtynytkään: nämä
olivat tosiaan rosvoja, jotka kuitenkaan eivät vähimmässäkään määrässä
häirinneet tätä paikkakuntaa, vaan jotka harjoittivat ammattiaan
kaukana täältä, pitäen tätä vain kokoontumispaikkanaan.

Hänen arvelunsa vahvistuivat yhä, kun hän edelleen seurasi heidän
puuhiaan. Jokainen ratsastaja riisui suitset hevoseltaan, sitoi sen
kiinni, heitti sen eteen täysinäisen ohrasäkin, joka oli ollut hänen
takanaan hevosen selässä ja irroitti sitten satulareppunsa. Useimmat
näistä näyttivät Ali Baban mielestä niin raskailta, että hän arveli
niiden olevan täynnä kultaa ja hopeaa.

Rosvoista muhkein, jota Ali Baba piti päällikkönä, lähestyi
kantamuksineen kalliota ja päästyään pensaikon läpi, lausui hän sanat:
»Sesam, aukene!» Tuskin oli rosvopäällikkö nämä sanat lausunut, kun
kallioon aukeni leveä käytävä, josta päällikkö antoi koko väkensä mennä
edellään sisään. Itse meni hän viimeisenä, ja portti sulkeutui jälleen.

Rosvot viipyivät kauan kallioluolassa. Ali Baba aikoi jo, uhkaavasta
vaarasta huolimatta, kavuta alas puusta ja rientää pois jonkun
rosvohevosen selässä, kun portti viimein taas avautui. Neljäkymmentä
rosvoa astui luolasta ulos, ja päällikkö, joka oli viimeksi mennyt
sisään, oli nyt ensimmäisenä ja antoi kaikkien toisten mennä ohitseen.
Ali Baba huomasi, että hänen sanansa: »Sesam, sulkeudu!» nyt saivat
oven sulkeutumaan. Kukin palasi nyt hevosensa luo, pani sille suitset
suuhun, kiinnitti reppunsa satulaan ja hyppäsi selkään. Kun päällikkö
näki, että kaikki olivat valmiit, asettui hän etunenään ja ratsasti
heidän kanssaan pois samaa tietä kuin oli tullutkin.

Ali Baba seurasi rosvoja silmillään, kunnes heitä ei enää näkynyt.
Sitten kiipesi hän hitaasti alas puusta. Koska hän hyvin muisti sanat,
joiden voimalla rosvopäällikkö oli avannut portin, valtasi hänet halu
koettaa, olisiko ehkä noilla sanoilla hänenkin lausuminaan sama voima.
Hän tunkeutui pensaston läpi, löysi oven, asettui sen eteen ja sanoi;
»Sesam, aukene!» Ja katso, silmänräpäyksessä aukeni ovi selkoselälleen.

Ali Baba odotti näkevänsä synkän ja pimeän paikan; mutta suuri
oli hänen hämmästyksensä, kun hän näki, että kallion sisus olikin
valoisa ja avara ja ihmiskäsin suureksi muodostettu saaden valonsa
ylhäällä olevasta keinotekoisesta aukosta. Ja hän näki täällä suuret
määrät ruokavaroja, pakoittain oivallista kauppatavaraa, silkki- ja
kultakirjokankaita ja kokonaisia vuoria kallisarvoisia mattoja. Mutta
erikoisesti kiintyi hänen huomionsa suureen kulta- ja hopearahamäärään;
niitä oli kasoissa ja nahkaisissa, vierivieressä seisovissa pusseissa
tai säkeissä. Hänestä näytti siltä kuin olisi tämä kallioluola, ei vain
vuosia vaan vuosisatoja ollut rosvojen piilopaikkana.

Ali Baba ei kauan aikaillut; hän astui luolaan ja niinpiankuin hän oli
sinne päässyt, sulkeutui ovi. Tästä hän ei kuitenkaan säikähtänyt;
hänhän tunsi salaisuuden sen avaamiseksi. Hän kävi käsiksi vain
kultarahoihin ja varsinkin pusseissa oleviin. Niistä hän otti niin
paljon kuin jaksoi kantaa ja saattoi sälyttää kolmelle aasilleen. Hän
kuormitti ne pusseilla ja saadakseen nämä salassa kuljetetuiksi, peitti
hän ne haloilla, niin ettei kukaan saattanut mitään epäillä. Kun hän
oli valmis, asettui hän oven eteen ja tuskin oli hän lausunut sanat;
»Sesam, sulkeudu!» kun se jo jälleen sulkeutui.

Ali Baba palasi kaupunkiin ja saavuttuaan talonsa luo ajoi aasinsa
pieneen pihaan, sulkien portin huolellisesti. Tämän tehtyään hän otti
pois ne muutamat halot, joiden alle hän oli aarteensa piilottanut,
kantoi pussit huoneeseen ja asetti ne pöydälle vaimonsa eteen, joka
istui sohvalla.

Vaimo koetteli niitä käsin ja kun hän huomasi, että ne olivat täynnä
kultaa, arveli hän, että hänen miehensä oli ne varastanut. Senvuoksi
nuhteli hän tätä ankarasti. Mutta Ali Baba keskeytti hänet sanoen; »Ole
huoleti, vaimoseni äläkä sellaista murehdi! Minä en ole mikään varas;
sillä tämän kaiken olen vain ottanut varkailta. Iloitse siis hyvästä
onnestamme!» Hän tyhjensi pussit ja niistä tuli esille niin suuri kasa
kultaa, että se aivan häikäisi hänen vaimoaan. Ja nyt kertoi mies
hänelle koko jutun alusta loppuun ja käski häntä pitämään asian salassa.

Kun vaimo oli tointunut kummastuksestaan ja säikähdyksestään, iloitsi
hän miehensä kanssa tästä ihmeellisestä onnesta ja tahtoi laskea,
rahat yksitellen, »Rakas ystävä», sanoi Ali Baba hänelle, »se ei ole
viisasta; sitä hommaa et ikinä saisi valmiiksi. Minä kaivan kuopan ja
piilotan rahat sinne; meillä ei ole vähääkään aikaa hukattavana» —
»Olisi sentään hyvä, jos edes osapuilleen tietäisimme, paljonko sitä
on. Minä haen naapurista pienen mitan ja mittaan rahat sillä sillä
välin kuin sinä kaivat kuoppaa,» — »Rakas ystävä,» sanoi Ali Baba, »se
ei meitä lainkaan hyödyttäisi, ja minä neuvon sinua, jätä se tekemättä!
Voithan sentään tehdä, niinkuin haluat, mutta älä unohda pitää asiaa
salassa.»

Haluaan noudattaen meni Ali Baban vaimo lankonsa Kas imin luo, joka
asui heitä lähellä. Kasim ei ollut kotona, ja silloin kääntyi hän tämän
vaimon puoleen pyytäen saada muutamaksi silmänräpäykseksi lainata hänen
mittaansa. Käly kysyi, halusiko hän suurta vai pientä mittaa, ja Ali
Baban vaimo pyysi pientä. »Hyvin kernaasti», vastasi käly; »odotahan
hetkinen, minä haen sen sinulle.»

Käly haki mitan; mutta koska hän tiesi Ali Baban köyhyyden, oli hän
utelias saamaan selville, mitä viljaa hänen vaimonsa nyt aikoi mitata,
ja niin hänen päähänsä pälkähti sivellä hiukan taikinaa mitan pohjalle.

Palattuaan kotiin Ali Baban vaimo mittasi heti kaiken kullan. Hän oli
sangen tyytyväinen tulokseen ja ilmoitti sen miehelleenkin, joka juuri
oli saanut kuopan kaivetuksi.

Sillä välin kuin Ali Baba kätki rahat kuoppaan, vei hänen vaimonsa
mitan takaisin kälylleen. Mutta hän ei huomannut, että pohjaan oli
tarttunut pieni kultaraha, »Rakas käly», sanoi hän, »näet, etten ole
pitänyt mittaasi liian kauan. Kiitän sinua siitä! Tässä saat sen
takaisin.»

Tuskin oli Ali Baban vaimo kääntänyt Kasimin vaimolle selkänsä, kun
tämä kurkisti mitan sisään. Kylläpä hän hämmästyi nähdessään pohjaan
tarttuneen kultarahan! »Kuinka ihmeessä», sanoi hän, »Ali Baballa on
kultaa kasoittain; mistähän tuo katala on sen ottanut?» Ja kun Kasim
tuli kotiin, sanoi hän tälle: »Sinä luulet olevasi rikas mies, Kasim,
mutta siinä erehdyt. Ali Baba on tuhat kertaa rikkaampi sinua, sillä
hän ei voi enää laskea kultaansa, vaan hänen täytyy se mitata.» Kasimin
pyynnöstä kertoi hän, miten oli päässyt asiasta perille; samalla näytti
hän hänelle kultarahaa, joka oli tarttunut mitan pohjaan.

Sensijaan että olisi sydämensä pohjasta iloinnut tähän saakka niin
köyhän veljensä onnesta, joutui Kasim kateuden valtaan, joka ei antanut
hänelle ollenkaan rauhaa. Hän ei voinut nukkua koko yönä ja seuraavana
aamuna meni hän vielä ennen auringonnousua Ali Baban luokse. Siitä
saakka, kun hän meni naimisiin rikkaan lesken kanssa, ei hän ollut
enää' pitänyt Ali Babaa veljenään. Nyt puhutteli hän häntä näin; »Ali
Baba, sinä olet kovin umpimielinen asioissasi. Sinä näyttelet köyhää,
kärsivää, kerjäläistä ja kuitenkin mittaat kultaa kasoittain.»

»Veli hyvä», vastasi Ali Baba, »en ymmärrä, mitä tahdot sanoa; selitä
tarkemmin!» »Älä yhtään teeskentele», vastasi Kasim ja näytti hänelle
kultarahaa, jonka vaimo oli hänelle antanut. »Kuinka monta tällaista
kultarahaa sinulla on? Vaimoni löysi tämän sen mitan pohjalta, jonka
sinun vaimosi eilen häneltä lainasi.» Nyt ei Ali Baballa ollut muuta
neuvona kuin ilmaista koko asia veljelleen, ja hän kertoi tälle, kuinka
hän oli löytänyt rosvojen piilopaikan; samalla tarjoutui hän jakamaan
aarteen veljensä kanssa, jos tämä vain pitäisi asian omana tietonaan.

»Niin, sitä minä vaadin muutenkin», sanoi Kasim ylpeästi; »mutta»,
lisäsi hän, »tahdon myös aivan tarkalleen tietää, missä aarre on, miten
voin sen tuntea ja mitä tietä pääsen itse kätköpaikalle, kun tahdon
sinne mennä; muutoin haastan sinut oikeuden eteen. Jollet tähän suostu,
ei sinulla ole enää mitään toivoa, vaan menetät senkin, mitä sinulla
on; mutta minä kyllä saan palkaksi ilmiannosta oman osuuteni.»

Enemmän hyväntahtoisuudesta kuin pelästyneenä rikkaan veljensä
häpeämättömistä uhkauksista myöntyi Ali Baba täydelleen kaikkeen, mitä
tämä vaati, ja ilmaisi hänelle myös ne taikasanat, jotka tämän täytyisi
lausua päästäkseen luolaan ja taas sieltä ulos.

Enempää ei Kasim halunnutkaan tietää. Seuraavana aamuna lähti hän
liikkeelle jo ennen päivänkoittoa, mukanaan kymmenen muulia, jotka
hän oli kuormittanut suurilla arkuilla; ne kaikki aikoi hän täyttää
kullalla päättäen toisella aarteenhakumatkalla ottaa mukaan vielä
paljon useampia sellaisia arkkuja, jos luolassa sattuisi olemaan
enemmänkin tuotavaa. Hän kulki neuvottua tietä, kunnes saapui kallion
juurelle. Sitten etsi hän oven ja lausui: »Sesam, aukene!» Ovi aukeni,
hän astui sisään, ja ovi sulkeutui heti jälleen. Suuri oli hänen
hämmästyksensä, kun hän näki luolassa paljon enemmän rikkauksia, kuin
Ali Baban kertomuksen perusteella oli voinut ajatellakaan, ja yhä
suuremmaksi kasvoi hänen ihmetyksensä, kun hän tarkasteli kaikkea
tuota lähemmin. Nautittuaan silmillään tarpeeksi kauan kultamäärästä
otti hän säkeistä niin monta kuin jaksoi kantaa ja meni ovelle. Mutta
kun hän nyt ajatteli kaikkea muuta enemmän kuin sitä, mikä hänelle
tällä hetkellä oli tärkeintä, kävikin niin, ettei hän enää muistanut
tarvittavaa sanaa ja sesam’in asemesta sanoi hän: »Ohra, aukene!» Mutta
kauheasti hän säikähti nähdessään, ettei ovi auennutkaan. Nyt luetteli
hän vielä muita viljalajien nimiä, muttei vain oikeata, ja ovi pysyi
suljettuna. [Sesam = eräs aasialainen viljelyskasvi.] Kauhu ja tuska
valtasi hänet, ja mitä enemmän hän ponnisteli palauttaakseen muistiinsa
sanan sesam, sitä enemmän hän hämmentyi. Epätoivoissaan heitti hän
säkit maahan, käveli pitkin askelin edestakaisin luolassa, eivätkä
kaikki häntä ympäröivät rikkaudet viehättäneet häntä enää rahtuakaan.

Puolenpäivän tienoissa palasivat rosvot takaisin luolaansa, ja kun he
sitä lähestyessään huomasivat Kasimin arkuilla kuormitetut muulit,
tulivat he kovin levottomiksi ja tähystelivät niiden omistajaa. Kun
eivät he nähneet ketään, ajoivat he hajalle nuo kymmenen muulia,
jotka Kasim oli unohtanut sitoa kiinni, ja ne hajaantuivat metsään
ja hävisivät pian näkyvistä. Sillävälin kuin nyt muutamat rosvoista
piirittivät kallion, astui päällikkö muiden kanssa alas hevosen
selästä, meni sapeliaan välkytellen suoraan ovelle, lausui sanat, ja
ovi aukeni.

Kasim, joka oli luolaan kuullut hevosten kavioiden töminän, ei enää
epäillyt lainkaan, että rosvot nyt lähestyivät ja että hän itse oli
hukassa. Kuitenkin aikoi hän koettaa pelastua; senvuoksi asettui hän
juuri oven eteen syöksyäkseen ulos heti, kun se aukenisi. Tuskin oli
hän kuullut unohtamansa sesam-sanan ja nähnyt oven aukenevan, kun
hän ryntäsi ulos niin rajusti, että kaatoi päällikön maahan. Mutta
toisten rosvojen kynsistä ei hän päässyt livahtamaan; näillä oli
samoin välkkyvä sapeli kädessään, ja he löivät Kasimin heti paikalla
kuoliaaksi.

Rosvot huomasivat oven lähellä säkit, jotka Kasim oli heittänyt
siihen, ja veivät ne takaisin entiselle paikalleen, mutta he eivät
huomanneet, että Ali Baban viemät säkit puuttuivat. Kun he nyt yhdessä
neuvottelivat tapahtumasta, käsittivät he kyllä, miksei Kasim ollut
päässyt ulos luolasta; mutta miten hän oli päässyt sisään, sitä he
eivät voineet ymmärtää. He arvelivat, että Kasim ehkä oli laskeutunut
ylhäältäpäin alas luolaan; mutta tämä osoittautui mahdottomaksi.
Myöskään eivät he voineet otaksua hänen tulleen sisään oven kautta,
sillä silloinhan hänen olisi täytynyt tietää sen avaamisen salaisuus,
eikä sitä heidän luulonsa mukaan tiennyt kukaan muu kuin he itse.
Olipa nyt asian laita kuinka tahansa, nyt oli kysymys vain siitä,
miten he saisivat rikkautensa parempaan turvaan, ja päätökseksi tuli,
että he jakavat Kasimin ruumiin neljään osaan ja ripustavat ne lähelle
luolan ovea kaksi oikealle ja kaksi vasemmalle puolelle, peloittavaksi
esimerkiksi jokaiselle, joka uskaltaisi ryhtyä samantapaiseen
yritykseen. Sitten jättivät he turvapaikkansa suljettuaan sen tarkasti,
nousivat ratsaille ja lähtivät taas tavalliseen ammattiinsa, ryöstämään
karavaaneja.

Tällä aikaa oli Kasimin vaimo käynyt kovasti levottomaksi, kun synkkä
yö teki tuloaan, eikä hänen miehensä vielä ollut palannut kotiin.
Huolestuneena meni hän Ali Baban luo ja sanoi hänelle: »Rakas lanko,
sinä tiedät varmaankin, että veljesi Kasim on mennyt metsään ja tiedät
myöskin, missä tarkoituksessa hän sinne lähti. Hän ei ole vieläkään
palannut kotiin, ja minä pelkään, että häntä on kohdannut jokin
onnettomuus.» Ali Baba arveli samaa; mutta kälylleen hän sanoi, ettei
tämän pitäisi kuitenkaan sen tähden olla levoton; sillä epäilemättä oli
Kasim katsonut parhaaksi palata kaupunkiin vasta myöhemmin.

Kasimin vaimo uskoi tämän helposti jo siitäkin syystä, että hän
ymmärsi, kuinka tärkeätä hänen miehelleen olisi saada asia pysymään
salassa. Hän palasi siis takaisin kotiin ja odotti kärsivällisesti
keskiyön tienoille saakka. Mutta nyt kasvoi hänen huolensa ja tuskansa
kaksinkertaiseksi, sitäkin enemmän, kun ei hän mitenkään voinut antaa
sille valtaa huutamalla ja valittamalla. Nyt katui hän uteliaisuuttaan
ja suurta kateellisuuttaan. Koko yön hän itki ja päivänkoitteessa
kiiruhti hän jälleen Ali Baban luo.

Ali Baba varusti heti kolme aasiansa ja lähti metsään kehoitettuaan
ensin Kasimin vaimoa hillitsemään surunsa. Koko matkalla ei hän
tavannut veljeään eikä tämän muuleja. Saavuttuaan kallion luo näki hän
verta luolan sisäänkäytävän vieressä, ja sen arvasi hän ennustavan
pahaa. Hän astui ovelle ja lausui sanat. Ovi aukeni, ja ensimmäisenä
kohtasi hänen katseensa veljen neljään osaan jaetun ruumiin. Tämän
surullisen näyn nähdessään ei hän kauaa arvellut, vaan päätti heti
tehdä veljelleen viimeisen kunniapalveluksen, sillä nyt ei hän enää
ajatellut, miten vähäinen Kasimin häntä kohtaan osoittama veljenrakkaus
oli ollut. Luolasta löysi hän kaikenlaisia kankaita, joihin hän kääri
veljen ruumiin kappaleet; hän teki niistä kaksi kääröä ja asetti ne
yhden aasinsa selkään; kuorman päälle latoi hän halkoja, ettei kukaan
huomaisi mitään, Molemmat muut aasit kuormitti hän muitta mutkitta
täysillä kultasäkeillä, joiden päälle hän taaskin latoi halkoja. Tämän
tehtyään ja käskettyään oven jälleen sulkeutua lähti hän takaisin
kaupunkiin; kuitenkin odotti hän varovaisuuden vuoksi metsän laidassa
yön tuloon saakka.

Tultuaan kotiin ajoi hän vain nuo kaksi kullalla kuormitettua aasia
pihalle ja jätti vaimonsa tehtäväksi kuormain purkamisen. Kerrottuaan
hänelle muutamin sanoin Kasimin kohtalon ajoi hän kolmannen aasin
kälynsä luo, Ali Baba koputti ovelle, ja sen avasi eräs palvelustyttö,
nimeltään Morgiane, Tämä oli viisas ja kekseliäs orjatar, sen tiesi Ali
Baba hyvin. Mentyään siis takaisin pihalle ja nostettuaan aasin selästä
halot ja molemmat kääröt veti hän Morgianen syrjään ja sanoi hänelle:
»Morgiane, ensimmäinen, mitä vaadin sinulta, on ehdoton vaikeneminen.
Nämä kaksi kääröä sisältävät herrasi ruumiin. Meidän on nyt mietittävä
keino, miten haudata hänet niin kuin olisi hän kuollut luonnollisen
kuoleman. Vie minut emäntäsi luo ja kuuntele tarkasti, mitä minä sanon
hänelle!» Morgiane ilmoitti hänen tulonsa emännälleen, ja seuraten
häntä astui Ali Baba huoneeseen.

»No, lanko», huudahti leski kärsimättömänä, »mitä tietoja sinulla on
tuotavana miehestäni? Kasvosi eivät näytä juuri iloisilta.» »Käly»,
vastasi Ali Baba, »en voi sanoa sinulle mitään, ennenkuin lupaat
kuunnella minua alusta loppuun saakka avaamatta suutasi. Tapahtuman
jälkeen, jonka kerron sinulle, on yhtä tärkeätä oman etusi kannalta
kuin minunkin, että asia jää salaisuudeksi.» — »Ah!» huudahti käly
puoliääneen, »tämä alku vakuuttaa minut siitä, ettei mieheni enää ole
elävien joukossa; mutta samalla käsitän kyllä, kuinka välttämätöntä on
vaatimasi vaitiolo. Tosin täytyy minun pakottaa itseni siihen; mutta
puhu vain, minä kuuntelen.» Tämän jälkeen kertoi Ali Baba kälylleen
kaikki matkansa vaiheet aina paluuseensa saakka Kasimin ruumiin kanssa.
»Käly», lisäsi hän, »nyt on sinulla tosin syytä olla surullinen. Tätä
onnettomuutta ei voi enää auttaa; mutta minä tarjoudun yhdistämään sen
vähän omaisuuden, minkä Jumala on minulle antanut, sinun omaisuuteesi
ja naimaan sinut. Samalla vakuutan sinulle, ettei vaimoni tule olemaan
mustasukkainen, ja että te tulette varmasti sopimaan keskenänne
oikein hyvin. Mutta jokaisen täytyy uskoa, että veljeni on kuollut
luonnollisella kuolemalla, ja tässä asiassa voit sinä mielestäni
luottaa täydelleen Morgianeen. Myös minä puolestani teen kaiken
voitavani asian edistämiseksi.»

Mitäpä saattoi Kasimin leski nyt tehdä muuta kuin hyväksyä Ali Baban
ehdotuksen! Hän kuivasi kyyneleensä ja koetti näyttää tyyneltä.
Tähän mielentilaan jätti Ali Baba hänet ja kehoitettuaan Morgianea
näyttelemään hyvin osansa palasi hän aaseineen takaisin kotiin.

Morgiane teki, mitä hänen oli odotettukin tekevän. Heti, kun Ali
Baba oli lähtenyt pois, meni hän erään lähellä asuvan apteekkarin
luokse ja pyysi eräitä pillereitä, joita käytetään vaarallisissa
sairastapauksissa. Apteekkari antoi hänelle muutamia sellaisia rahalla,
jonka tyttö laski pöydälle, ja kysyi, kuka oli sairaana. »Ah!»
vastasi tyttö syvästi surullisena, »itse Kasim, hyvä isäntäni. Hänen
sairautensa laadusta ei päästä selvyyteen; hän ei puhu mitään eikä voi
syödä mitään.» Näin sanoen otti hän lääkkeet ja lähti pois. Seuraavana
aamuna tuli Morgiane jälleen apteekkarin luo ja pyysi kyyneleet
silmissä jotain lääkettä, jota voi antaa sairaalle äärimmäisessä
vaarassa; jollei tämä lääke tekisi Kasimia terveeksi, niin olisi kaikki
toivo paranemisesta mennyttä. »Ah», sanoi Morgiane syvästi surullisena
otettuaan lääkkeen apteekkarin kädestä, »pelkään suuresti, ettei tämä
lääke auta enempää kuin pilleritkään. Ah, kuinka hyvä isäntä hän
olikaan, ja nyt täytyy minun kadottaa hänet!» Kun vielä nähtiin Ali
Baban ja hänen vaimonsa koko päivän kulkevan surullisin kasvoin Kasimin
ja oman kotinsa välillä, niin ei kukaan ihmetellyt Kasimin vaimon ja
Morgianen valituksia, kun tieto Kasimin kuolemasta illalla levisi.

Seuraavana aamuna meni Morgiane torille erään vanhan, rehellisen
rajasuutarin luo, joka avasi myymälänsä aina ensimmäisenä, paljon ennen
muita. Tyttö tervehti häntä ystävällisesti ja painoi kultarahan hänen
käteensä. Rajasuutari, joka tunnettiin kaikkialla kaupungissa nimellä
Baba Mustafa, oli sangen iloinen veijari, jolla oli aina hauskoja
päähänpistoja. Hän katseli rahaa tarkasti, koska ei vielä ollut selvä
päivä. Tultuaan vakuutetuksi siitä, että se todellakin oli kultaa,
sanoi hän; »Kaunis juomaraha! Mikä on käskynne? Olen valmis kaikkeen.»
— »Baba Mustafa», sanoi Morgiane hänelle, »ota kaikki työkalusi, jotka
tarvitset paikkaamiseen, ja tule heti mukaani; mutta sinun on annettava
minun sitoa silmäsi!» Baba Mustata koetti vastustella. Mutta Morgiane
painoi toisen kultarahan hänen käteensä ja sanoi: »En vaadi sinulta
mitään, mitä et kunnian miehenä voisi täyttää. Tule nyt äläkä ole
turhaan levoton!»

Nyt seurasi Baba Mustafa tyttöä, annettuaan hänen ensin sitoa silmänsä,
tämän kuolleen isännän taloon, ja liina otettiin hänen silmiltään
pois vasta siinä huoneessa, johon Morgiane oli kantanut ruumiin ja
sovittanut sen neljä osaa yhteen, »Baba Mustafa», sanoi Morgiane
nyt hänelle, »olen tuonut sinut tänne sitä varten, että neuloisit
nämä neljä kappaletta yhteen. Älä hukkaa aikaa; kun olet saanut työn
valmiiksi, saat vielä kultarahan.» Kun Baba Mustafa oli valmis, sitoi
Morgiane taas hänen silmänsä, ja pistettyään hänen käteensä luvatun
kolmannen kultarahan ja pyydettyään häntä olemaan vaiti asiasta johti
hänet takaisin paikalle, mistä oli noutanutkin hänet, ja vasta täällä
otti hän liinan taas pois hänen silmiltään.

Morgiane oli varannut kuumaa vettä Kasimin ruumiin pesua varten, ja Ali
Baba, joka oli palannut taloon yhdessä hänen kanssaan, pesi ruumiin,
suitsutti siihen pyhää savua, verhosi sen käärinliinoihin ja asetti
sen arkkuun. Erään hurskaan papin, joka toimitti ruumiinsiunauksen,
ja naapureiden ja ruumiinkantajien seuraamana vietiin Kasimin ruumis
hautausmaalle ja haudattiin.

Kasimin vaimo jäi kotiin saadakseen antautua surunsa valtaan ja
äänekkäästi välttääkseen naapureittensa kanssa, jotka olivat tulleet
hautajaisjuhlaan surkutellakseen leskeä. Niin jäi Kasimin onneton
kuolema Ali Baban, hänen vaimonsa, Kasimin lesken ja Morgianen
väliseksi salaisuudeksi, ja nämä neljä henkilöä säilyttivät sen niin
huolellisesti, ettei ainoakaan ihminen kaupungissa epäillyt edes
mitään, saatikka sitten saanut tietää asian todellista laitaa. Kolme
tai neljä päivää Kasimin hautajaisten jälkeen kuljetti Ali Baba ne
vähäiset kalut, mitä hän omisti, sekä rosvojen aarreluolasta saamansa
rahat, viimemainitut yönaikaan, veljensä lesken taloon asuakseen
tästä lähtien siellä. Siten saattoi hän myös julkiseksi tiedoksi
avioliittonsa kälynsä kanssa, ja koska tämäntapaiset avioliitot
muhamettilaisten uskonnon mukaan eivät ole mitään tavatonta, ei kukaan
ihmetellyt sitäkään. Ali Baballa oli poika, joka hiukan aikaisemmin
oli päättänyt oppivuotensa erään huomattavan kauppiaan luona ja saanut
häneltä aina hyvät todistukset; tämän huostaan antoi Ali Baba Kasimin
kauppapuodin, jotta hän jatkaisi Kasimin ammattia.

Kun rosvot määrätyn väliajan jälkeen jälleen palasivat piilopaikkaansa
metsässä, hämmästyivät he ylenmäärin, kun eivät löytäneet enää Kasimin
ruumista. Mutta yhä suuremmaksi kasvoi heidän hämmästyksensä, kun
he huomasivat kultasäkkiensä melkoisesti vähentyneen. »Meitä on
petetty, olemme hukassa,» sanoi päällikkö, »jollemme nyt pidä tarkoin
varaamme ja heti ryhdy tarpeellisiin vastakeinoihin; muutoin menetämme
vähitellen kaikki rikkautemme, jotka esi-isämme ja me itse olemme
hankkineet niin suurella vaivalla. Vielä on elossa yksi, joka tietää
salaisuutemme. Myös hänet on meidän raivattava pois tieltämme. Mitä
sanotte tähän, kelpo toverit?»

Rosvopäällikön ehdotus sai vastakaikua koko joukossa; miehet
hyväksyivät sen ja sanoivat, että nyt oli jätettävä kaikki muut toimet
ja suunnattava kaikki voimat tämän seikan selville saamiseen.
»Juuri sitä», jatkoi päällikkö, »odotinkin teidän rohkeudeltanne ja
urhoollisuudeltanne. Mutta ennen kuin muuhun voimme ryhtyä, täytyy
teidän joukostanne yhden rohkean, sukkelan ja toimekkaan miehen
mennä kaupunkiin aseettomana ja matkustavan muukalaisen puvussa ja
käyttää kaikki taitonsa saadakseen selville, puhutaanko siellä tuosta
omituisesta kuolemasta, joka kohtasi miestä hänen ansionsa mukaan,
sekä mainitaanko, kuka hän oli ja missä talossa hän asui. Se on tällä
kertaa tärkeintä. Kiihoittaakseni kuitenkin sitä, joka tulee tähän
tehtävään valituksi, ja jottei hän toisi meille väärää tietoa, joka
veisi meidät kaikki perikatoon, kysyn teiltä, pidättekö kohtuullisena,
että hän siinä tapauksessa, että tiedot ovat vääriä, alistuu
kuolemanrangaistukseen?» Odottamatta, toisten mielipidettä sanoi eräs
rosvoista: »Minä alistun ehtoon ja pidän suurena kunniana saada panna
henkeni alttiiksi tämän asian hyväksi. Jollen onnistu, muistanette
ainakin, ettei minulta ole puuttunut hyvää tahtoa eikä rohkeutta
edistämään meidän kaikkein yhteistä hyvää.»

Päällikkö ja toverit ylistivät kaunopuheisesti tätä rosvoa, ja sitten
tämä pukeutui niin, ettei kukaan voinut pitää häntä rosvona. Hän lähti
matkaan yöllä ja järjesti siten, että hän juuri päivänkoiton aikaan
tuli kaupunkiin. Saapuessaan toripaikalle näki hän vain yhden ainoan
kojun avoinna, nimittäin sen, jossa Baba Mustafa istui.

Baba Mustafa istui naskali kädessään tuolillaan ja oli juuri aikeissa
aloittaa työnsä. Rosvo astui hänen luokseen, toivotti hänelle hyvää
huomenta ja huomattuaan suutarin jo sangen iäkkääksi sanoi hänelle:
»Hyvä mies, sinä alat kovin varhain tehdä työtä; sinun iälläsi on
mahdotonta nyt jo nähdä hyvin. Vaikka olisi valoisampaakin, epäilen
kuitenkin, olisivatko silmäsi tarpeeksi hyvät paikkuutyöhön.» — »Kuka
sinä lienetkin», vastasi Baba Mustafa, »et näytä erikoisesti tuntevan
minua. Olen tosin jo sangen vanha, mutta minulla on siitä huolimatta
oivalliset silmät, ja todistukseksi siitä sanon sinulle vain, ettei
ole kovin kauan siitä, kun neuloin kokoon kuolleen ruumiin paikassa,
jossa ei ollut paljon valoisampaa kuin täällä nyt on.» Rosvo ilostui
kovin tavatessaan hetikohta miehen, jonka hän toivoi antavan selityksen
siihen asiaan, jonka vuoksi hän oli kaupunkiin tullut. »Kuolleen?»
kysyi hän kovin hämmästyksissään, ja saadakseen miehen kielenkannan
liikkeelle lisäsi hän: »Miksi sitten neuloit kokoon ruumiin?
Ilmeisestikin tarkoitat käärinliinaa, johon hän oli verhottu!» — »Ei,
ei», vastasi Baba Mustafa, »minä tiedän kyllä hyvin, mitä tarkoitin.
Sinä kai mielelläsi kuulisit minun puhuvan siitä, mutta minä en kerro
sinulle mitään siitä enää.»

Rosvo otti kultarahan taskustaan, painoi sen Baba Mustafan käteen
sanoen: »Minulla ei lainkaan ole tarkoituksena urkkia tietooni
salaisuuttasi, vaikkakin voin vakuuttaa sinulle, ettei se minun
kauttani pääsisi leviämään, jos sen minulle uskoisitkin. Ainoa,
mitä pyydän sinulta, on, että hyväntahtoisesti kuvaisit tai näyttäisit
minulle talon, jossa neuloit ruumiin kokoon.» — »Vaikkakin tekisin
sen mielelläni», vastasi Baba Mustafa yrittäen tarjota rahaa takaisin
vieraalle, »vakuutan sinulle, että se on aivan mahdotonta. Silmäni
nimittäin peitettiin liinalla ja minut vietiin taloon, josta minut
tehtäväni täytettyäni tuotiin samalla tavalla takaisin. Näet siis,
että minun on mahdotonta täyttää toivomustasi.» — »Mutta muistat kai»,
kyseli rosvo edelleen, »ainakin jossain määrin vielä tien, jota sinut
sidotuin silmin kuljetettiin. Pyydän sinua, anna minun peittää silmäsi,
ja sitten menemme yhdessä samaa katua pitkin ja samoista tienhaaroista,
joista muistat silloin kulkeneesi. Mutta koska jokainen työntekijä
on palkkansa ansainnut, annan sinulle tässä vitiä toisen kultarahan.
Tule ja tee minulle se ilo!» Molemmat kultarahat houkuttelivat Baba
Mustafaa. Hän katseli niitä kädessään jonkun aikaa vaiti ja koetti
päästä päätökseen. Vihdoin otti hän rahapussinsa esille, pisti ne sinne
ja sanoi sitten rosvolle; »En tosin voi vakuuttaa muistavani tarkoin
tietä, jota minut silloin vietiin. Mutta koska sinä niin haluat, niin
tule; tahdon tehdä voitavani muistaakseni sen.»

Rosvo, jolla jo oli liina valmiina, sitoi nyt heti Baba Mustafan silmät
ja lähti kulkemaan hänen rinnallaan osaksi johtaen häntä, osaksi antaen
hänen johtaa itseään, kunnes hän pysähtyi. »Edemmäksi», sanoi Baba
Mustafa, »en tietääkseni tullut», ja hän oli todellakin Kasimin talon
edessä, missä Ali Baba nyt asui. Ennenkuin rosvo otti liinan hänen
silmiltään, piirsi hän nopeasti liitupalalla merkin ovelle ja otettuaan
pois liinan, kysyi hän Baba Mustafalta, liesikö tämä, kuka omisti
talon. Baba Mustafa vastasi, ettei hän asunut tässä kaupunginosassa
eikä siis voinut sanoa mitään enempää asiasta.

Nähdessään, ettei Baba Mustafalta voinut saada enää enempää tietää,
kiitti rosvo häntä hänen vaivoistaan ja antoi hänen palata takaisin
kojuunsa. Mutta hän itse lähti jälleen metsään varmasti vakuutettuna
siitä, että hänet siellä otettaisiin ilolla vastaan.

Pian sen jälkeen, kun rosvo ja Baba Mustafa olivat eronneet, lähti
Morgiane Ali Baban talosta jollekin asialle ja palatessaan huomasi
hän rosvon tekemän merkin ovella. Hän pysähtyi ja tarkasteli sitä
huolellisesti. »Mitähän tämä merkinnee?» sanoi hän itsekseen; »onkohan
jollakulla pahaa mielessä minun isäntääni kohtaan?» Ja hän otti liidun,
merkitsi parin kolmen naapuritalon ovet samalla merkillä ja meni sitten
kotiin virkkamatta asiasta mitään isännälleen ja tämän vaimolle.

Sillävälin jatkoi rosvo matkaansa metsään ja tuli pian muun joukon
luokse. Hän kertoi heti matkansa tuloksista kiittäen onneaan, kun oli
heti alussa löytänyt miehen, joka yksin saattoi auttaa hänet oikeille
jäljille. Kaikki olivat siitä suuresti iloissaan, ja päällikkö sanoi:
»Toverit, nyt ei meillä olle yhtään aikaa hukattavana. Varustautukaamme
aseilla, mutta niin, ettei se näy päällepäin, ja lähtekäämme liikkeelle
mennen kaupunkiin yksitellen, jottemme herättäisi epäluuloa. Siellä
kokoonnutte te eri haaroilta torille, kun taas minä toverimme kanssa,
jonka on tuonut meille tämän hyvän sanoman, haen talon ryhtyäkseni
siellä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin.» He lähtivät nyt
liikkeelle kaksin ja kolmin ja kulkien aina kohtuullisen välimatkan
päässä toisistaan onnistui heidän päästä kaupunkiin epäluuloa
herättämättä. Rosvo, joka aamulla oli ollut kaupungissa, vei päällikön
kadulle, jossa hän oli merkinnyt Ali Baban talon, ja tultuaan
ensimmäiselle Morgianen merkitsemälle ovelle tarkasteli hän sitä ja
sanoi sen olevan oikean. Mutta kun he, jotteivät herättäisi epäluuloa,
kulkivat eteenpäin, huomasi päällikkö, että seuraavakin ovi oli samalla
tavalla merkitty. Hän näytti sitä oppaalleen ja kysyi, kumpi näistä
taloista oli oikea. Rosvo joutui hämilleen eikä voinut vastata mitään
varsinkaan, kun hän ja päällikkö huomasivat, että neljän, viiden
seuraavan talon ovet oli samalla tavoin merkitty. Valalla vannoi hän
päällikölle, ettei ollut merkinnyt muuta kuin yhden ainoan oven, ja
lisäsi sitten: »En voi käsittää, kuka on niin samalla tavalla merkinnyt
muut ovet; mutta valitettavasti on minun myönnettävä, etten enää voi
erottaa omaa merkitsemääni ovea.» Kun päällikkö nyt näki tuumansa
rauenneen tyhjiin, lähti hän torille ja lähetti miehilleen sanan, että
he tällä kertaa olivat nähneet turhaa vaivaa, eikä ollut muuta neuvona
kuin palata takaisin yhteiseen turvapaikkaan. Itse kulki hän edellä,
ja kaikki miehet seurasivat häntä samassa järjestyksessä kuin olivat
tulleetkin.

Kun joukko oli jälleen koolla metsässä, ilmoitti päällikkö, miksi hän
oli käännyttänyt heidät takaisin. Heti julistettiin opas yksimielisesti
kuolemanrangaistuksen ansainneeksi. Tämä itsekin myönsi, että hän oli
ansainnut sen, ja vapisematta antoi hän alttiiksi kaulansa sille, jonka
tehtävänä oli katkaista se.

Koska joukon yhteiselle hyvälle oli erittäin tärkeätä, ettei kärsitty
häpeä jäisi kostamatta, astui eräs toinen rosvo esiin luvaten
onnistuvansa paremmin kuin edeltäjänsä. Niinpä siirrettiinkin
tehtävä hänelle. Hän meni kaupunkiin, lahjoi Baba Mustafan, kuten
edeltäjänsäkin oli tehnyt, ja Baba Mustafa johti silmät peitettyinä
hänet Ali Baban talon edustalle. Rosvo merkitsi sen vähemmän
huomattavalla tavalla punaisella liidulla toivoen nyt varmasti
erottavansa sen valkealla liidulla merkityistä taloista.

Mutta pian senjälkeen lähti Morgiane taas talosta kaupungille, kuten
edellisenäkin päivänä, ja palatessaan takaisin huomasi hänen tarkka
silmänsä punaisen merkit. Heti arveli hän sen merkitsevän samaa kuin
valkean merkinkin ja hän teki samanlaiset merkit punaisella liidulla
naapuritalojen oviin, vieläpä samoille paikoille.

Sillävälin palasi rosvo joukkonsa luo metsään, kertoi, mitä oli
tehnyt, ja arveli, että nyt olisi mahdotonta sekoittaa merkitty talo
muihin. Päällikkö ja hänen miehensä uskoivat asian nyt onnistuvan.
He lähtivät siis kaupunkiin samassa järjestyksessä ja samoja
varovaisuustoimenpiteitä noudattaen kuin päivää ennen. Päällikkö ja
opasrosvo kulkivat suoraa päätä Ali Baban kadulle, mutta taas oli
heillä edessä sama vaikeus kuin edellisellä kerralla. Päällikkö suuttui
ja rosvo joutui samanlaisen hämmennyksen valtaan kuin edeltäjänsä.
Ja niin piti päällikkö taas parhaimpana palata mitään aikaansaamatta
takaisin. Rosvo, joka oli syypää suunnitelman epäonnistumiseen, kärsi
rangaistuksen, johon oli vapaaehtoisesti alistunut.

Koska päällikkö nyt huomasi joukkonsa vähentyneen kahdella kelpo
miehellä, otti hän itse suorittaakseen työn ja lähti kaupunkiin, jossa
Baba Mustafa teki hänelle saman palveluksen kuin molemmille hänen
joukkonsa lähettiläille. Mutta päällikkö ei tehnyt mitään merkkiä Ali
Baban taloon, vaan kulki useita kertoja sen ohi ja katseli sitä niin
tarkkaan, ettei enää voinut erehtyä sen suhteen. Senjälkeen palasi
hän takaisin kallioluolaan ja sanoi odottaville: »Toverit, nyt ei
mikään enää voi estää meitä kostamasta perinpohjin sitä ilkeyttä,
mitä meitä kohtaan on harjoitettu. Minä tunnen tuon lurjuksen talon
tarkalleen ja olen matkalla ajatellut keinoa, millä voimme tarttua
asiaan niin viekkaasti, ettei yksikään ole aavistava mitään luolastamme
eikä aarteistamme.» Sitten kertoi hän, miten oli tuuminut selvittää
asian, ja kun kaikki suostuivat siihen, käski hän miesten hajautua
ympäröiviin kyliin ja kauppaloihin sekä kaupunkiinkin sekä ostaa niistä
yhdeksäntoista muulia sekä kolmekymmentäkahdeksan suurta nahkaista
öljysäkkiä, yhden täysinäisenä, mutta muut tyhjinä.

Parin kolmen päivän kuluessa olivat rosvot saaneet kaiken kokoon. Koska
tyhjät säkit olivat suustaan tarkoitukseensa hiukan liian ahtaita,
antoi päällikkö laajentaa niitä vähän. Sitten jokainen hänen miehistään
sai asestettuna kömpiä yhteen säkeistä; pieni läppä jätettiin kuitenkin
avoimeksi hengitystä varten. Sitten sulki hän säkit, niin että kuka
tahansa saattoi luulla niissä olevan öljyä sisällä. Täydentääkseen
vielä petostaan kostutti hän säkit ulkoapäin öljyllä, jota hän otti
täysinäisestä säkistä.

Lastattuaan nyt nuo kolmekymmentäseitsemän rosvoa, kunkin säkkiinsä
pistettynä, sekä öljyllä täytetyn säkin muulien selkään lähti päällikkö
niiden kanssa matkalle kaupunkia kohti, jonne saapui iltahämärissä. Hän
meni portista sisään ja suoraa tietä Ali Baban talon luo aikoen pyytää
itselleen ja muuleilleen yösijaa. Hänen ei tarvinnut koputtaa, sillä
Ali Baba seisoi ovensa edessä hengittäen raitista ilmaa illallisen
jälkeen. Päällikkö pysäytti senvuoksi muulinsa, kääntyi Ali Baban
puoleen ja sanoi hänelle: «Herra, tuon öljyä, jonka tässä näet, kaukaa
myyjäkseni sen huomenaamulla torilla; mutta koska on jo niin myöhäistä,
en tiedä, mistä voisin saada yösijan. Jollei siitä koituisi liian
paljon vaivaa sinulle, pyytäisin sinua täksi yöksi majoittamaan minut
kattosi alle; olisin siitä sinulle suuresti kiitollinen.» Vaikkakin
Ali Baba oli jo metsässä nähnyt miehen, joka nyt hänelle puhui,
vieläpä kuullut hänen äänensäkin, ei hän kuitenkaan voinut tuntea
häntä öljykauppiaan puvussa noiden neljänkymmenen rosvon päälliköksi,
»Tervetuloa luokseni!» sanoi hän, »astu sisään!» Näin sanoen teki hän
tilaa päällikön ja hänen muuliensa käydä pihalle.

Ali Baba huusi nyt orjaansa ja käski hänen heti purettuaan muulien
kuormat viedä eläimet talliin ja panna niiden eteen ohria ja heiniä.
Myöskin meni hän keittiöön ja käski Morgianea valmistamaan vieraalle
hyvän illallisen ja huoneen vuoteineen.

Vielä suurempaakin kunniaa osoitti Ali Baba vieraalleen. Nähtyään
nimittäin, että rosvopäällikkö oli purkanut muulien kuormat ja että
eläimet hänen käskynsä mukaan oli viety talliin, otti hän vierasta
kädestä, johti hänet saliin, jossa oli tapana ottaa vieraita vastaan,
ja selitti, ettei voisi suostua siihen, että hänen vieraansa yöpyisi
pihalla. Rosvopäällikkö kieltäytyi tästä kunniasta ja selitti, ettei
hän tahtonut olla rasituksena; mutta Ali Baba pyysi häntä niin
kohteliaasti ja niin hartaasti, ettei päällikkö kauempaa voinut
vastustaa häntä. Ali Baba ei ainoastaan pitänyt hänelle seuraa siksi,
kunnes Morgiane toi illallisen, vaan hän keskusteli hänen kanssaan
vielä aterian aikanakin kaikenkaltaisista asioista, joiden arveli
häntä huvittavan, eikä jättänyt häntä, ennenkuin hän oli lopettanut
aterian, »Jätän sinut nyt yksin», sanoi Ali Baba sitten; »jos toivot
jotain, tarvitsee sinun vain lausua se julki; kaikki minun talossani
on käytettävissäsi.» Rosvopäällikkö nousi yhdessä Ali Baban kanssa
ruokapöydästä ja seurasi häntä ovelle. Sillävälin kuin Ali Baba nyt
meni keittiöön keskustelemaan Morgianen kanssa, lähti rosvopäällikkö
pihalle sillä tekosyyllä, että hän aikoi käydä tallissa katsomassa,
ettei hänen muuleiltaan puuttunut mitään.

Kehoitettuaan Morgianea uudelleen mitä parhaiten huolehtimaan vieraasta
lisäsi Ali Baba hänelle; »Morgiane, aioin vain vielä sanoa sinulle,
että aamulla varhain menen kylpyyn; laita kylpylänäni kuntoon ja anna
ne Abdallahille» — niin oli orja nimeltään — »ja valmista sitten
minulle hyvä lihaliemi siksi kun tulen kotiin!» Annettuaan nämä
määräykset meni hän levolle.

Sillävälin antoi rosvopäällikkö tallista palattuaan määräyksensä
miehilleen. Ensimmäisestä säkistä viimeiseen sanoi hän jokaiselle;
»Kun minä makuuhuoneestani heitän pieniä kiviä alas, kikkaa silloin
veitsellä, joka sinulla on mukanasi, säkki halki ylhäältä alas asti
ja kömmi aukosta esille; pian senjälkeen olen minä luonanne.» Veitsi,
josta hän puhui, oli tarkoitusta varten erikoisesti terotettu ja
hiottu. Senjälkeen palasi hän takaisin ja heti, kun hän näyttäytyi
keittiön ovessa, otti Morgiane kynttilän ja johdatti hänet hänelle
varattuun huoneeseen ja jätti hänet sinne yksin tiedusteltuaan
ensin, tarvitsiko hän mitään. Ollakseen herättämättä minkäänlaista
epäluuloa sammutti rosvopäällikkö pian sen jälkeen kynttilän ja asettui
vuoteeseen täysissä vaatteissa, jotta voisi hetken aikaa nukahdettuaan
jälleen nousta ylös.

Morgiane ei unohtanut Ali Baban määräystä. Hän laittoi kuntoon
kylpyliinat, antoi ne Abdallahille, joka ei vielä ollut mennyt levolle,
ja asetti lihaliemipadan tulelle. Hänen hämmentäessään pataa sammui
äkkiä lamppu. Koko talossa ei ollut enempää öljyä eikä sattumalta
yhtään kynttilääkään varastossa. Mikä nyt neuvoksi? Pulassaan lähti
Morgiane pihalle ottaakseen pisaran öljyä vieraan säkeistä.

Lähestyessään ensimmäistä säkkiä, kysyi sen sisällä piilevä rosvo aivan
hiljaa; »Joko on aika?» Vaikka rosvo oli puhunut niin hiljaa, hämmästyi
Morgiane kuitenkin tuota salaperäistä ääntä.

Jokainen muu orjatar olisi varmasti nostanut siitä aika melun ja ehkä
saanut aikaan suuren onnettomuuden. Mutta Morgiane käsitti kohta, mikä
hirvittävä vaara nyt uhkasi Ali Babaa ja hänen perhettään sekä häntä
itseään, ja että hänen nyt täytyisi ryhtyä tarpeellisiin toimiin niin
nopeaan kuin suinkin ja ilman mitään melua. Joutumatta vähimmässäkään
määrässä kauhun valtaan vastasi hän, kuin olisi ollut rosvopäällikkö;
»Ei vielä, mutta kohta!» Sitten lähestyi hän seuraavaa säkkiä,
josta hän kuuli saman kysymyksen, ja niin edelleen, kunnes hän tuli
viimeisen, öljyä täynnä olevan säkin luo. Jokaiseen kysymykseen antoi
hän aina saman vastauksen.

Tästä ymmärsi Morgiane, ettei hänen isäntänsä ollutkaan, kuten luuli,
majoittanut taloonsa öljykauppiasta, vaan kolmekymmentäseitsemän rosvoa
päällikköineen. Siksi täytti hän kiireesti ruukkunsa öljyllä, jonka
otti viimeisestä säkistä, ja palasi sitten keittiöön. Kaadettuaan
öljyä lamppuun ja sytytettyään sen otti hän suuren kattilan, meni
jälleen pihalle ja täytti sen öljyllä viimeisestä säkistä. Hän riensi
samaa tietä keittiöön takaisin ja asetti kattilan voimakkaalle tulelle
lisäten uuniin uudelleen ja uudelleen puita, sillä mitä pikemmin öljy
kiehuisi, sitä pikemmin saisi hän täytäntöön suunnitelmansa, jonka
hän oli laatinut koko talon yhteiseksi parhaaksi ja joka ei sallinut
mitään viivytystä. Kun öljy vihdoin kiehui, otti Morgiane kattilan ja
kaatoi jokaiseen säkkiin, ensimmäisestä viimeiseen saakka, niin paljon
kiehuvaa öljyä kuin oli tarpeen tappamaan säkissä olevan.

Suoritettuaan tämän kaiken aivan melutta palasi Morgiane takaisin
keittiöön tyhjine kattiloineen ja sulki oven. Hän sammutti nyt
sytyttämänsä suuren tulen jättäen jäljelle vain niin paljon, kuin oli
tarpeen Ali Baban lihaliemen keittämistä varten. Vihdoin sammutti hän
lampunkin ja oli aivan hiljaa; sillä hän oli päättänyt, ettei menisi
levolle ennen kuin oli nähnyt pihalle päin olevasta keittiön akkunasta
kaiken, mitä pihalla tapahtuisi.

Neljännestuntiakaan ei Morgiane vielä ollut odottanut, ennenkuin
rosvopäällikkö heräsi. Tämä nousi ylös, avasi akkunan, katsoi ulos ja
kun ei hän enää nähnyt valoa missään, vaan kaikkialla talossa vallitsi
mitä syvin hiljaisuus, antoi hän sovitun merkin heittäen pieniä kiviä
alas. Useat niistä kuuluivat äänestä päättäen putoavan nahkasäkeille.
Hän kuunteli tarkkaavaisesti, muttei huomannut mitään, josta olisi
voinut päättää väkensä liikkuvan. Tästä tuli hän levottomaksi ja heitti
toisen ja kolmannen kerran kiviä alas.

Ne putosivat säkeille, muttei ainoakaan rosvoista näyttänyt
pienintäkään elonmerkkiä. Kun ei hän voinut tätä käsittää, meni hän
niin hiljaa kuin mahdollista alas pihalle ja lähestyi ensimmäistä
säkkiä. Mutta kun hän aikoi kysyä sen sisällä olevalta rosvolta,
nukkuiko hän, pisti hänen nenäänsä säkistä öljyn ja jonkin palaneen
katku, ja tästä huomasi hän nyt, että hänen suunnitelmansa Ali Babaa
vastaan oli täydelleen epäonnistunut. Hän meni nyt seuraavan säkin
luo ja niin edelleen viimeiseen saakka ja huomasi, että kaikki
hänen miehensä olivat samalla tavalla surmatut, öljyn vähentyminen
täydestä öljysäkistä osoitti hänelle, mitä keinoa oli käytetty
hänen suunnitelmansa tuhoamiseksi. Nyt, nähdessään kaikki toiveensa
pirstaleina, murtautui hän epätoivoissaan ulos portin kautta,
joka johti pihalta Ali Baban puutarhaan, ja pakeni hyppäämällä
puutarhamuurin yli.

Kun ei Morgiane enää kuullut mitään melua, eikä rosvopäällikkö
pitkänkään odotuksen jälkeen näyttänyt palaavan, oli hän varma siitä,
että päällikkö oli paennut puutarhan kautta, sillä ovista ei hän
ollut päässyt livistämään, koska ne olivat kaksinkertaisessa lukossa.
Suuresti iloissaan siitä, että oli onnistunut pelastamaan koko talon,
meni Morgiane vihdoin vuoteeseen ja nukahti. Mutta Ali Baba nousi
ylös ennen päivänkoittoa ja meni orjansa seuraamana kylpyyn. Hänellä
ei ollut vähintäkään aavistusta niistä kirveistä asioista, joita oli
tapahtunut talossa hänen nukkuessaan; sillä Morgiane ei ollut pitänyt
tarpeellisena herättää häntä, koska hänellä ei vaaran hetkenä ollut
aikaa tuhlattavaksi eikä hän torjuttuaan vaaran tahtonut häiritä hänen
rauhaansa.

Kun Ali Baba palasi kylvystä kotiinsa ja aurinko jo loisti kirkkaalla
taivaalla, ihmetteli hän suuresti nähdessään öljysäkkien vielä seisovan
entisellä paikallaan; hänen mielestään oli kummallista, ettei kauppias
jo ollut mennyt aaseilleen torille. Siksi kysyi hän asiaa Morgianelta,
joka avasi hänelle oven ja joka oli antanut kaiken olla sellaisenaan,
jotta Ali Baba itse saisi nähdä selvästi, mitä hän oli isäntäväkensä
pelastukseksi tehnyt. »Hyvä isäntäni», vastasi hänelle Morgiane, »Allah
ja pyhä profeetta varjelkoon sinua ja taloasi! Sinä tulet paremmin
vakuutetuksi siitä, mitä haluat tietää, kun omin silmin näet, mitä
sinulle näytän. Vaivaudu senvuoksi tulemaan kanssani!» Ali Baba seurasi
palvelustyttöään; tämä lukitsi oven, vei hänet ensimmäisen säkin luo ja
sanoi sitten: »Silmällehän tähän säkkiin; vielä milloinkaan et liene
nähnyt sellaista öljyä.»

Ali Baba katsoi säkkiin, ja kun hän näki siellä miehen, pelästyi hän
ylenmäärin, kirkaisi ääneen ja hypähti taaksepäin kuin olisi astunut
käärmeen päälle. »Älä pelkää mitään», sanoi Morgiane hänelle, »mies,
jonka tuossa näet, ei tee sinulle enää mitään pahaa. Hän on täyttänyt
ilkitöittensä mitan; nyt ei hän ole enää kenellekään vahingoksi, sillä
hän on kuollut.» — »Morgiane», huudahti Ali Baba, »pyhän profeetan
nimessä! Sano minulle, mitä tämä merkitsee!» — »Selitän sen sinulle»,
sanoi Morgiane; »mutta hillitse ihmetyksen purkauksesi äläkä ärsytä
naapureiden uteliaisuutta, jotteivät he saisi tietää asiaa, jonka
salassa pitäminen on mitä tärkeintä sinulle. Katso vielä kuitenkin
muitakin säkkejä!» Ali Baba katsoi vuoronperään jokaiseen säkkiin,
ensimmäisestä viimeiseen saakka, missä olevaa öljyä ilmeisesti oli
aika tavalla vähennetty. Nähtyään nyt kaiken jäi Ali Baba seisomaan
paikalleen kuin siihen kiinni juurtuneena luoden silmänsä milloin
säkkeihin, milloin Morgianeen, ja niin suuri oli hänen hämmästyksensä,
ettei hän pitkään aikaan voinut lausua sanaakaan. Vihdoin tointui
hän jälleen ja kysyi: »Mutta mihin on sitten kauppias joutunut?» —
»Kauppias», vastasi Morgiane, »on yhtä vähä kauppias kuin minä olen
sitä. Sanon sinulle, mikä hän on ja mihin hän on paennut. Mutta
sinun on paljon mukavampi kuunnella kertomustani huoneessasi; sillä
terveytesi vaatii sinua nauttimaan nyt kylvystä pelatessasi hieman
lihalientä.»

He lähtivät sisälle, ja ojennettuaan isännälleen hänelle keittämänsä
liemen kertoi Morgiane hänelle laveasti edellisen yön tapahtumat.
Kummastellen kuunteli Ali Baba uskollista palvelijaansa, joka lopetti
kertomuksensa näillä sanoilla; »Tällainen on nyt se juttu, jonka
halusit kuulla, ja olen vakuutettu siitä, että se on yhteydessä erään
huomion kanssa, jonka olen tehnyt joitakuita päiviä sitten, mutta jota
en luullut tarvitsevani kertoa sinulle. Kun nimittäin kerran varhain
aamulla palasin käynniltäni kaupungilla, huomasin, että talomme oveen
oli tehty valkea merkki ja päivää myöhemmin punainen merkki. Mutta
koska en nyt tiennyt, mitä tarkoitusta varten tämä oli tehty, niin
merkitsin kumpaisellakin kerralla samalla tavalla kolmen, neljän talon
ovet ennen ja jälkeen meidän omaamme talorivissä. Kun nyt asetat tämän
yhteyteen viime yön tapahtumain kanssa, olet huomaava, että kaikki tämä
on metsän rosvojen hankkeita; heidän joukkonsa on kuitenkin, en tiedä
miksi, vähentynyt kahdella miehellä. Miten asian laita lieneekin, on
heitä vielä kolme elossa. Minä puolestani en ole lyövä laimin mitään
täyttääkseni velvollisuuteni sinua suojellakseni.»

Kun Morgiane oli lopettanut, ymmärsi Ali Baba hyvin, kuinka tärkeän
palveluksen tämä oli hänelle tehnyt, ja kiitollisena puhui hän
hänelle: »En tahdo kuolla, ennenkuin olen palkinnut sinut ansiosi
mukaan. Sinulle olen kiitollisuuden velassa hengestäni, ja antaakseni
sinulle siitä heti todistuksen lahjoitan sinulle tästä hetkestä
alkaen vapauden; mutta pidätän itselleni kuitenkin oikeuden muistaa
sinua vielä edelleenkin. Myöskin minä olen vakuutettu siitä, että
noilla neljälläkymmenellä rosvolla on tekemistä tämän tapahtuman
kanssa. Kaikkivaltias Allah on laupeudessaan pelastanut minut
sinun kätesi avulla; toivon, että hän on edelleenkin varjeleva
minua heidän ilkeydeltään ja vapauttava maailman noiden kirottujen
kyykäärmeensikiöiden vainosta. Nyt on meidän kuitenkin ennen kaikkea
haudattava noiden lurjusten ruumiit, mutta kaikessa hiljaisuudessa,
niin ettei kukaan voi aavistaa mitään heidän kohtalostaan, siitä pidän
minä huolen Abdallahin kanssa.»

Ali Baban puutarha oli sangen pitkä ja takaosastaan korkeiden puiden
rajoittama. Vitkastelematta meni hän orjansa kanssa näiden puiden
siimekseen kaivaakseen pitkän ja leveän kuopan. Sitten vetivät he
ruumiit nahkasäkeistä esille, panivat syrjään aseet, joilla rosvot
olivat varustetut, laahasivat ruumiit toisen toisensa jälkeen kuoppaan,
lapioivat mullan niiden päälle ja tasoittivat sitten maan ympärillä,
niin että se oli taas samanlainen kuin ennenkin, öljysäkit ja aseet
antoi Ali Baba huolellisesti kätkeä; mutta muulit, joita hän ei voinut
mihinkään käyttää, lähetti hän useissa erissä torille ja antoi orjansa
myydä ne.

Sillävälin oli neljänkymmenen rosvon päällikkö kirvelevin sydämin
palannut takaisin metsään. Raivon ja tuskan raatelemana saapui hän
takaisin luolaan tietämättä itsekään oikein, miten sinne tuli.
Kauhealta tuntui hänestä olla yksin tässä synkässä paikassa. -»Te minun
urheat mieheni kaikki», huusi hän, »valvottujen öitteni, taistelujen!
ja ponnistusten! toverit, missä olette te? Mitä voin tehdä ilman teitä?
Milloin saan enää kokoon sellaisen kelpo joukon, kuin te olitte?
Täytyykö minun jättää kaikki tämä kulta ja hopea saaliiksi sille,
joka jo on rikastunut osalla siitä? En voi enkä saa muuta ajatella,
ennenkuin olen ottanut hänet hengiltä. Se, mitä en voinut saada aikaan
teidän voimakkaalla avullanne, täytyy minun nyt tehdä aivan yksin; ja
jos voin säilyttää aarteen hallussani; niin olen myös pitävä huolen
siitä, ettei siltä ole minun jälkeeni puuttuva urhoollista isäntää,
joka sitä suojelee ja yhä kartuttaa tulevia sukupolvia varten.»
Päästyään tähän päätökseen rauhoittui rosvopäällikkö jälleen; hän
heittäytyi uudelleen ihanien toiveiden valtaan ja vaipui syvään uneen.

Seuraavana aamuna heräsi rosvopäällikkö varhain, pukeutui
sangen komeaan pukuun, meni kaupunkiin ja otti asunnon eräästä
karavaanimajapaikasta. Odottaessaan, että se, mitä Ali Baban luona
oli tapahtunut, herättäisi huomiota, kysyi hän majapaikan hoitajalta
sattumalta, kuuluuko kaupungilta mitään uutta, ja tämä kertoi hänelle
kaikenlaisia asioita, muttei sitä, mitä hän halusi tietää. Tästä
päätti hän, että Ali Baba piti asian salaisuutenaan, koskei hän
tahtonut tulevan julkisesti tiedoksi, että hän tiesi jotain aarteesta;
todennäköisesti tiesi hän myös, että hänen henkeään sentähden
väijyttiin. Tämä vahvisti vain rosvopäällikön päätöstä tehdä kaikkensa
toimittaakseen hänet yhtä salaisesti tieltä pois. Rosvopäällikkö
varusti itselleen hevosen, jolla hän teki useita matkoja metsään tuoden
sieltä asuntoonsa kaikessa salaisuudessa kallisarvoisia silkkikankaita
ja hienoja harsoja. Kun hän sitten oli koonnut niin paljon tavaraa
kuin piti tarpeellisena, vuokrasi hän myymälän myydäkseen ne. Hänen
liikettään vastapäätä oli se myymälä, joka aikaisemmin oli kuulunut
Kasimille, mutta jonka jonkun aikaa sitten Ali Baban poika oli ottanut
haltuunsa.

Rosvopäällikkö, joka oli ottanut nimen Chogia Husein, ei lyönyt laimin
uutena tulokkaana käydä tavanmukaisella vierailulla naapureitten
luona, Koska Ali Baban poika oli vielä nuori, sorja ja sangen järkevä
ja hän tämän kanssa joutui puheisiin useammin kuin muiden kauppiaiden
kanssa, sukeutui heidän välilleen pian ystävyys. Rosvopäällikkö etsi
hänen seuraansa sitä enemmän, kun hän pari kolme päivää myymälänsä
perustamisen jälkeen tunsi Ali Baban, joka kävi poikaansa tervehtimässä
ja tapansa mukaan viipyi kauan aikaa hänen luonaan. Kun hän nyt sai
tietää Ali Baban olevan nuorukaisen isän, kävi hän nuorukaiselle vielä
toista vertaa kohteliaammaksi, hän mielisteli häntä, antoi hänelle
pieniä lahjoja ja kutsui hänet usein aterialle.

Ali Baban poika arveli, että hänen velvollisuutensa olisi vastata
Chogia Huseinin kohteliaisuuksiin; mutta kun hänen asuntonsa oli sangen
ahdas eikä erikoisen mukavasti sisustettu vieraiden vastaanottamista
varten, puhui hän asiasta isälleen, Ali Baba otti ilolla tehtäväkseen
vieraan kestitsemisen. »Poikani», sanoi hän, »huomenna on perjantai,
ja koska suuret kauppiaat, kuten Chogia Husein ja sinä, tänä päivänä
pitävät liikkeensä suljettuina, niin mene iltapäivällä kävelylle hänen
kanssaan ja sovita niin, että paluumatkalla kuljette minun taloni ohi
ja sinä pyydät häntä käymään sisälle. On parempi, että asia järjestyy
niin, kuin että sinä suorastaan kutsuisit hänet. Alina käsken Morgianen
laittaa illallisen valmiiksi.»

Perjantai-iltapäivällä tapasivat Ali Baban poika ja Chogia Husein
toisensa sovitulla paikalla ja lähtivät kävelylle. Takaisin tultaessa
jahti Ali Baban poika ystävänsä tahallaan kadulle, jonka varrelle hänen
isänsä asui, ja heidän tultuaan ovelle pysähtyi hän, koputti hän ovelle
ja sanoi: »Tämä on isäni talo; koska olen kertonut hänelle paljon
ystävyydestämme, on hän pyytänyt minua hankkimaan hänelle kunnian
tutustua sinuun. Pyydän sinua nyt lisäämään kohteliaisuutesi määrää
minua kohtaan vielä tälläkin tavoin.»

Vaikkakin Chogia Husein nyt oli tullut siihen päämäärään, johon hän
pyrki, nimittäin päässyt Ali Baban taloon ja saanut tilaisuuden surmata
hänet ilman vaaraa ja suurta meteliä, teeskenteli hän kuitenkin
haluavansa ottaa jäähyväiset. Mutta koska Ali Baban orja juuri tällä
hetkellä avasi oven, otti poika ystäväänsä kohteliaasti kädestä, meni
edellä ja pakotti Chogia Huseinin astumaan sisälle.

Ali Baba otti Chogia Huseinin vastaan mitä kohteliaimmin sen ystävyyden
tähden, jota tämä oli osoittanut hapen pojalleen, ja pian pakinoivat
he ystävällisesti keskenään. Kun nyt oli tullut aterian aika ja kaikki
oli sitä varten valmiina, auttoi Morgiane Abdallah-orjaa kattamaan
ruokapöydän ja kantamaan ruokalajit sisään. Mutta heti nähdessään
Chogia Huseinin tunsi hän hänet valepuvusta huolimatta rosvopäälliköksi
ja tarkastettuaan häntä pitempään ja tarkempaan huomasi hän, että
vieraan vaatteiden alle oli kätketty tikari. »Maltahan!» sanoi hän
itsekseen, »tuo konna on tullut murhaamaan isäntäni. Mutta senpä minä
estän!»

Heti saatuaan Abdallahin kanssa pöydän katettua, käytti Morgiane
sitä aikaa, jolloin herrat söivät, tarpeellisiin valmistuksiin
suunnitelmansa toteuttamiseksi; hän oli juuri saanut ne suoritetuiksi,
kun Abdallah ilmoitti, että oli aika ruveta tarjoilemaan hedelmiä.
Morgiane vei ne sisälle heti, kun Abdallah oli korjannut ruoat
pöydältä. Sitten asetti hän Ali Baban viereen pienen pöydän ja sille
viiniä ja kolme pikaria; tämän tehtyään meni hän Abdallahin kanssa ulos
ikäänkuin olisi aikonut syödä hänen kanssaan illallista.

Nyt arveli väärä Chogia Husein tulleen sopivan hetken Ali Baban
surmaamiseen. »Nyt», sanoi hän itsekseen, »juotan isän ja pojan
humalaan, eikä poika, jonka hengen mielelläni säästän, pysty estämään
minua työntämästä tikaria isän sydämeen. Sitten pakenen, kuten ensi
kerrallakin, puutarhan kautta sillävälin kuin keittäjätär ja orja vielä
aterioivat tai nukkuvat keittiössä.»

Mutta Morgiane oli älynnyt valepukuisen Chogia Huseinin aikeet eikä
antanut hänelle aikaa panna täytäntöön viekasta suunnitelmaansa,
Sensijaan että olisi syönyt illallista puki hän päälleen kauniin
tanssipuvun, valitsi siihen sopivan hiussomisteen, pani vyötäisilleen
kullatusta hopeasta tehdyn vyön ja kiinnitti siihen tikarin, jonka
tuppi ja kahva olivat samaa metallia; kasvoilleen pani hän kauniin
naamarin. Pukeuduttuaan siten sanoi hän Abdallahille; »Ota rumpusi
ja menkäämme sisälle näyttämään isäntämme vieraalle niitä hauskoja
tansseja, joita usein iltaisin esitämme isännällemme.» Abdallah otti
rummun, kulki sitä lyöden Morgianen edellä ja astui saliin. Hänen
takanaan tuli Morgiane niiaten sirosti ja ikäänkuin pyytäen lupaa saada
näyttää taitoaan. Kun Abdallah näki, että Ali Baba aikoi puhua, lakkasi
hän rummuttamasta, »Tulehan vain tänne, Morgiane», sanoi Ali Baba;
»Chogia Husein arvostelkoon taitosi ja sanokoon sitten mielipiteensä
siitä meille,» Sitten sanoi hän Chogia Huseinin puoleen kääntyen; »Älä
luule, herra, että olen suurilla kustannuksilla hankkinut sinulle tämän
huvin. Kuten näet, keittäjättäreni ja orjani vain huvittavat meitä sika
tavalla. Toivon, että se miellyttää sinua!»

Chogia Husein ei ollut valmistunut siihen, että Ali Baba tarjoaisi
aterian jälkeen vielä tällaistakin huvia. Vaikkakin hänelle olisi ollut
paljon enemmän mieleen, että Ali Baba olisi säästänyt häneltä tämän
näytännön, teeskenteli hän kuitenkin olevansa kovasti mielissään ja oli
kyllin kohtelias lausuakseen Ali Baballe, että kaikki, mikä huvittaa
hänen kunnioitettavaa ystäväänsä, on tietysti oleva myös hänelle
itselleen suuri ilon aihe.

Kun nyt Abdallah näki, että Ali Baba ja Chogia Husein olivat
lopettaneet keskustelunsa, alkoi hän uudelleen lyödä rumpuaan ja lauloi
samalla erästä tanssilaulua. Mutta Morgiane, joka ei suinkaan ollut
taidoltaan harjaantuneita tanssijoita ja tanssijattaria huonompi,
tanssi niin, että se olisi herättänyt ihailua jokaisessa muussa
seurassa kuin juuri tässä; kaikkein vähimmin herätti Morgianen taide
valepukuisen Chogia Huseinin mielenkiintoa.

Tanssittuaan nyt sangen taitavasti ja suloisesti useita tansseja veti
Morgiane vihdoin tikarin esille, heilutti sitä kädessään ja tanssi
uuden tanssin, joka voitti kaikki edelliset. Mitä moninaisimmat
kuviot, joita hän muodosti, keveät liikkeet, rohkeat hypyt ja
ihmeelliset käänteet ja asennot, joita hän otti milloin ojentaessaan
tikarin ikäänkuin iskuun, milloin teeskennellen lävistävänsä sillä
oraan rintansa, olivat mitä suloisimmat katsella. Vihdoin näytti hän
tanssineen itsensä hengästyksiin; hän tempaisi vasemmalla kädellään
Abdallahilta rummun ja pitäen oikeassa tikaria tarjosi hän rummun onton
puolen Ali Baballe, kuten tanssijain ja tanssijattarien on tapana tehdä
vedotessaan katselijainsa anteliaisuuteen.

Ali Baba heitti Morgianen rumpuun kultarahan. Nyt kääntyi Morgiane
Ali Baban pojan puoleen, joka seurasi isänsä esimerkkiä. Chogia
Husein, nähdessään Morgianen tulevan luokseen, oli parhaiksi
ottanut rahapussinsa esille antaakseen myös lahjan ja pisti juuri
kätensä pussiin, kun Morgiane rohkeasti ja päättäväisesti lävisti
rosvopäällikön sydämen, niin että hän vaipui hengetönnä alas. Ali Baba
ja hänen poikansa kauhistuivat ylenmäärin tätä tekoa ja alkoivat ääneen
valittaa. »Sinä onneton!» huusi Ali Baba, »mitä oletkaan tehnyt! Aiotko
tuhota minut ja koko perheeni?» — »Ei, isäntäni», vastasi Morgiane,
»päinvastoin olen tehnyt sen sinun pelastukseksesi.» Ja hän avasi
Chogia Huseinin vaatteet, näytti Ali Baballe tikaria, jolla hän oli
varustautunut ja sanoi täten: »Katso nyt, minkä katalan vihollisen
kanssa olet ollut tekemisissä; ja jos katsot häntä tarkemmin kasvoihin,
niin varmasti tunnet hänessä vale-öljykauppiaan ja neljänkymmenen
rosvon päällikön. Hän tuli sinua murhaamaan. Mutta minä tunsin hänet
ensi näkemältä ja keksin hänen suunnitelmansa. Allah olkoon kiitetty!»

Koko sydämellään tunsi Ali Baba, kuinka äärettömässä
kiitollisuudenvelassa hän oli Morgianelle, joka nyt toisen kerran
oli pelastanut hänen henkensä. Syleillen häntä sanoi hän: »Morgiane,
olen antanut sinulle vapautesi ja silloin luvannut, etten jätä
kiitollisuuteni osoittamista siihen, vaan että tahdon tehdä hyväksesi
vielä enemmänkin. Sopiva aika on nyt tullut; tästä lähtien olet sinä
minun miniäni».

Sitten kääntyi hän poikansa puoleen ja sanoi tälle; »Sinä olet
hyvä poika, ja uskon, ettet pidä kohtuuttomana sitä, että annan
sinulle Morgianen puolisoksi, vaikkakaan en ole ennemmin kysynyt
mielipidettäsi. Sinä ole hänelle yhtä suuressa kiitollisuudenvelassa
kuin minä itse; sillä on päivänselvää, että Chogia Husein on
teeskennellyt sinulle ystävyyttä vain saadakseen minut helpommin
salakavalasti surmattua, eikä ole epäilystäkään siitä, etteikö hän
siinä onnistuttuaan olisi uhrannut sinuakin kostonhimolleen. Ajattele
sitäpaitsi, että sinulla Morgianessa, jos menet hänen kanssaan
naimisiin, on paras turva päiviesi loppuun asti.»

Poika ei vähintäkään vastustellut, vaan ilmoitti päinvastoin haluavansa
avioliittoa omastakin halustaan eikä vain kuuliaisuudesta isäänsä
kohtaan. Sitten ryhdyttiin Ali Baban talossa toimiin rosvopäällikön
ruumiin hautaamiseksi muiden rosvojen viereen, ja tämä tapahtui niin
salaisesti ja kaikessa hiljaisuudessa, että tapaus tuli tietoon vasta
monien vuosien kuluttua, kun ei enää ollut elossa ketään, joka oli
osallisena tuohon merkilliseen juttuun.

Mutta muutamia päiviä myöhemmin vietti Ali Baba poikansa ja Morgianen
häitä suurella loistolla ja komealla juhla-aterialla, johon toivat
vaihtelua tanssit, näytelmät ja muut tavanmukaiset huvitukset. Olipa
hänellä ilo nähdä, kuinka hänen kutsumansa ystävät ja naapurit, jotka
eivät voineet tietää näiden häiden todellista syytä, mutta muuten kyllä
tiesivät ja tunsivat Morgianen hyvät ominaisuudet, ylistivät häntä
hänen jalomielisyytensä ja hyväsydämisyytensä tähden.

Ali Baba ei ollut käynyt rosvojen luolassa enää sen jälkeen, kun
hän oli nähnyt siellä veljensä Kasimin ruumiin ja tuonut sen kotiin
yhdellä kolmesta aasistaan, sillä hän pelkäsi tapaavansa rosvot
siellä tai joutuvansa niiden yllättämäksi. Mutta myös noiden
kolmenkymmenenkahdeksan rosvon, päällikkö siihen luettuna, kuoltua
varoi hän kauan aikaa palaamasta sinne takaisin, koska hän pelkäsi
niiden kahden rosvon, joiden kohtalosta hän ei tiennyt mitään, olevan
vielä elossa. Vihdoin vuoden kuluttua, kun hän näki, ettei enää mitään
ollut tekeillä häntä vastaan, päätti hän uteliaisuudessaan tehdä vielä
kerran matkan luolalle; kuitenkin ryhtyi hän ennakolta tarpeellisiin
varokeinoihin. Hän nousi hevosen selkään ja saavuttuaan luolalle piti
hyvänä enteenä sitä, ettei nähnyt ihmisten eikä hevosten jälkiä. Hän
nousi alas hevosen selästä, sitoi sen kiinni puuhun, astui luolan
ovelle ja lausui: »Sesam, aukene!» Ovi avautui, hän meni sisään, ja
kaikki luolan sisällä oli sellaisessa kunnossa, että hän voi siitä
päättää, ettei siellä oltu käyty sen jälkeen, kun valepukuinen
Chogia Husein oli perustanut liikkeensä kaupunkiin, ja että kaikki
neljäkymmentä rosvoa siis olivat joutuneet tuhon omiksi, Myöskään ei
hän enää ollenkaan epäillyt sitä, että hän itse oli ainoa ihminen
maailmassa, joka tiesi, miten luolan ovi voitiin avata ja että sen
aarteet nyt olivat yksinomaan hänen käytettävissään. Mukaansa oli hän
ottanut haarapussin; tähän sulloi hän niin paljon kultaa, kuin arveli
hevosen jaksavan kantaa, ja palasi sitten takaisin kaupunkiin.

Myöhemmin vei Ali Baba poikansakin kallioluolaan ja opetti hänelle sen
avaamisen salaisuuden. Salaisuus meni perintönä heidän jälkeläisilleen,
jotka samaten nauttivat siitä onnekseen viisaasti ja kohtuullisesti.
Kaikki elivät he loistavan komeasti ja nauttien ympäristönsä suurta
kunnioitusta.







*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ALI BABA JA NELJÄKYMMENTÄ ROSVOA ***


    

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.


START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

    This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
    other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
    whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
    of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
    at www.gutenberg.org. If you
    are not located in the United States, you will have to check the laws
    of the country where you are located before using this eBook.
  
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:

    • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
        the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
        you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
        to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
        agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
        within 60 days following each date on which you prepare (or are
        legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
        payments should be clearly marked as such and sent to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
        Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
        Literary Archive Foundation.”
    
    • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
        you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
        does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
        License. You must require such a user to return or destroy all
        copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
        all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
        works.
    
    • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
        any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
        electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
        receipt of the work.
    
    • You comply with all other terms of this agreement for free
        distribution of Project Gutenberg™ works.
    

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.