The Project Gutenberg eBook of Aamuruskon siivillä
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Aamuruskon siivillä
Runosäkeistöjä
Author: Waldemar Piha
Release date: September 5, 2025 [eBook #76824]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Kust.Oy Kansa, 1911
Credits: Tuula Temonen and Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AAMURUSKON SIIVILLÄ ***
language: Finnish
AAMURUSKON SIIVILLÄ
Runosäkeistöjä
Kirj.
WALDEMAR PIHA
Helsingissä,
Suomalainen Kustannusosakeyhtiö Kansa
1911.
SISÄLLYS:
Polulla.
I. Säkeitä syvyydessä.
Nyt tyyntyi tuuli kylmän pohjoisen.
Laki.
Minne menen.
Syksy-yö.
Hopeapurressa.
Niin vähän.
Varjoin peitä.
Ensi lumi.
Murtumaton.
Myrsky.
Entisunelmat I—III.
II. Sonetteja.
Kaipaus.
Ares.
On kätkettynä synkän metsän huomaan.
Korvessa.
Vanhemmat.
Pohjan Aino I—II.
Iltatunnelma.
Pääskyjen tultua.
III. Muinaisuus.
Muinaisuus I—III.
Aphrodite.
Koditon prinssi.
Kuolema.
Kotiseudulle.
Lapsuuden kodissa.
Profeetta.
IV. Kevään merkeissä.
Maaliskuulla.
Vetten vapautuessa.
On kevät ylhän valkeuden valta.
Ihmishenki.
Auringonnousu merellä.
Eleision.
Salo kuutamolla.
Aamuruskon siivillä.
Liljan kukka.
Autuas.
Kevät.
Valonvalta on noussut.
Onni.
Ylösnousemus I—II.
POLULLA.
Kuljen, ah, kuljen — en mä tiedä minne —
avaruudet, riennänkö tähtösihinne?
Kuljenko määrättä niinkuin tuuli öinen,
niinkuni kuutamo hopeavöinen?
Kuljen, ah, kuljen — tietämättä minne —
yhdynkö, iäisyys, sävelihinne?
Vieras mulle valo,
tuttu tuskanpalo;
aavistan:
päämäärä kulkijan lie jalo.
Tiellä, mi on kaita,
onnetar saita
kuiskuttaapi: —
Kulkea saat yksin erämaita. —
Häipyi suuntarasti;
elon painolasti
uhkaapi: —
Kuilujen pohjahan asti
vajoot, matkamiesi;
väärä on tiesi! —
Huokaelen: —
Taivas, suo mun löytää kotiliesi. —
Toivon, ah toivon — turha toivo lienet;
sortumahan syntyvät maailmassa pienet.
Miksi, ah, miksikä, kohtalotar, ilkut?
Suuria varten on taivaan valopilkut.
Toivon, oi, toivon — turha toivo lienet —
minnekkä, polkuni, kulkijan vienet?
I. SÄKEITÄ SYVYYDESSÄ.
NYT TYYNTYI TUULI KYLMÄN POHJOISEN.
Nyt tyyntyi tuuli kylmän pohjoisen,
myös illan viime rusko sammui sumuun
ja ihmiskunta vaipui unehen
jo uupuneena työnsä tyhjään humuun.
On illan rauha mailla murheiden,
on hetki haaveiden — on muistoin hetki.
On laannut leikki laululintujen,
yö saapuu, alkaa unten ihmeretki.
Oi armas ilta, aika autuas,
suo minullekin onnestasi muru!
Oi laula lapsellesi laulujas —
sun eestäs väistyy ahdistus ja suru.
LAKI.
Hiess' otsin työssä raasta! —
ihmislasten laki on;
öillä nähdä unta maasta,
jok'on saavuttamaton...
Nähdä onnen kangastukset,
niitä turhaan tavottaa,
nähdä paratiisin ukset,
joit'ei auki kukaan saa...
MINNE MENEN?
Minne menen,
mistä tulen —
sit' en tiedä.
Sen vain tiedän,
missä olen:
maata polen,
kunnes ilta ennättää,
Päivä taakse jää...
Mikä olin,
miksi tulen —
tuot' en tunne.
Tunnen vainen,
että olen:
Ihminen,
kunnes kuolo ennättää,
juhla taakse jää...
SYKSY-YÖ.
Voi, murheinen ja musta syksy-yö,
kun myrskyn valta yksin hallitseepi,
kun ikkunoihin lunta, vettä lyö,
kun kuolo maailmata syleileepi!
On hetket pitkät, niinkuin tuomion
ja kadotuksen aika tullut oisi...
On ihmisaatos arka, levoton,
kuin nousta enää milloinkaan ei voisi.
Näin päättyvätkö myrskyt maailman,
kun kerran loppuhunsa kiiruhtaapi
tään elon päivät murheen murtaman,
kun todet, unelmatkin unhon saapi?
HOPEAPURRESSA.
Ma hopeapurressa aatosten
halk' avaruuksien matkailen
ylös tuonne,
missä viileä valkeus vaimentaa
surut synkät — missä syän auvon saa.
Näen suurta silloin ma: taivahan
tulihohdon kuin ruusupurppuran
syysilloin;
näen äärettömyyden aavan vain, —
oi, sielu, miksikä pelkäät ain'?
Pian pitkäisen salama viillättää
maan äärestä toisehen, väräjää
pyhä taivas.
Käy jylinä: elämä kamppailee,
pyhä taivaan avaruus valkenee.
Näen: maasta, mullasta heijastaa
kuin varjo — siell' ihminen ponnistaa
luo valon!
Hän taistelee, heikosti aavistain
olevansa sukua korkeain...
Jo haavepurteni pirstaks' lyö
tuhosalama: lankee pimeys, yö.
Ah, sielu:
vain kaihoja osanas ollut on
ja tuska ankara, armoton.
NIIN VÄHÄN!
Ah, elämä, niin vähän annat riemujen
huumaa,
vain taistelua tulista ja ahdistusta kuumaa.
Ei auta itku itkeväistä elämän suosta,
se taistelkohon, aikonut ken määrähän on
juosta.
Miks', valtakunta valkea, sä saavut vasta
sitten,
kun kuolema käy ystäväksi ylhäin aattehitten!
VARJOIN PEITÄ.
Olen joutunut kohtuhun korpimaan,
johon päivän riemu ei pääse;
siell' aina varjossa asua saan —
mun kohtalon määräksi jää se...
Saan kuunnella ääntä huuhkaimen,
joka huutaa surunsa julki.
Ohi päivälinnun laulujen
minun tieni tänne kulki.
Tule, kuolema, ylitse korpien
tuhonuolesi herkät heitä!
Tule, ikuinen yö — minä rukoilen —
koko maailma varjoin peitä!
ENSI LUMI.
Kun pinnalle murheisen manteren
lumi valkean vaippansa kutoo,
sen valossa unelmat nuoruuden
iki-puhtaina luokseni putoo.
Oi, allesi lepoon mun jäädä suo
ja nähdä kaunista unta,
joka johtaa ystävän ylhän luo...
minä rakastan puhdasta lunta.
Ikiviileä viittasi levitä — niin
sen alla on autuus parhain,
ja salli mun kanssasi auteriin
ylös kohota keväällä varhain.
MURTUMATON.
Ei ihmist' estä vastus vaarojen,
ei linnan muuri, kahle kalskahtava;
vain tuhon tuopi kosto oikeuden:
se kuilun pohjattoman ovet avaa.
Ja hengen vapautta viedä voi
ei vallat tyrannien, peisten odat;
vain sille orjan omatunto soi,
ken pakoon lähti, jättäin pyhät sodat.
Yö ahdistuksen, niinkuin marmoriin,
on miehen mieleen kuvat kaivertanut,
vaan sorron säilä, niinkuin timanttiin,
on siinä kappaleiksi kalskahtanut.
MYRSKY.
Sinä kuljet vinhasti, vimmassas
niin outoa säveltä soitat;
ei kukaan voi kieltää kulkuas,
lyöt rikki sen minkä voitat.
Oi, riehu, myrsky, ja rikki lyö,
laho lakaise, horjuva kaada!
On määräsi korkea, ylväs työ —
ja suurta ei säälien saada.
ENTISUNELMAT.
I
Maailma on surma kaikkein suurten unelmain,
maailmalta miksi valhelohdutusta hain...
maailma vain koettajalleen kostaa.
Lapsuuteni suuren uskon mukanani vein,
kun mä läksin kulkemahan ypö-yksiksein:
kun ma tahdoin elon riemut ostaa.
Maailmalla temppelit on huvein hurjimpain,
joiden alttarilla katoo kulta unelmain;
siell' ei heikko lapsenhaave kestä.
Himot hillittömät syttyy ihmisrintahan,
väijyy alla kultakuoren käärme kuoleman;
häipyy pyhä haave sydämmestä.
II
Oli mullakin hurja haave:
oli saada onni mi kestää.
Mit' olen ma saanut? — vain öinen aave
nyt nousuni kaiken estää.
Olen saanut vain tutkainta potkaista,
en voittojen riemua tuntea.
Lien jo väsynyt etsimähän,
lien liian uupunut taistoon.
Mut vielä mä joskus vähän
herään entisunelmain vaistoon.
Ja silloin mä itken, en kyynelin,
vaan sydämin verta vuotavin.
Minä katselen virran vettä,
joka kauas merehen kiitää.
Olen tunteetta, sydämettä
vain harmaa ajatus liitää
joen pohjalla, kuilussa syvyyden.
Ma oudosti syvyyttä katselen...
Lyö päässäni kiusaus kumma: —
tuoll' onneni ainoa vuottaa.
Vain syvyys pohjaton, tumma
voi pettyneen tuskille tuottaa
ikirauhan ja levon... Ma säikähdän...
nyt vasta vaarani ymmärrän...
III
Viel' ei sentään silloin onni
etsijäänsä jätä,
kun on pieni kipunainen
syöntä sykkivätä.
Viel' ei silloin loppu kaiken,
paljon jos ken hukkaa;
vielä tahdon viihdytellä
pyhää päivänkukkaa.
Tahdon laulaa taivaan tähden
paistamahan yöhön,
ryhdyn hartioin ja järjin
kohtaloni työhön.
Vannon valan, jonka pitää
tahdon hautaan asti;
tahdon ett' on elollani
varma, vakaa rasti.
Sit' ei vielä onni jätä,
joll' on pieni kipunainen
syöntä sykkivätä.
II. SONETTEJA.
KAIPAUS.
Oi mistä, kaipaus, sä synnyitkään?
Oot ihmiselle yksin kuuluvainen.
Sa lienet liekki pyhä, jumalainen?
Voit sulamahan saada sydänjään.
Ain' ajat miestä onnen etsintään
ja lemmenhurmaan, jonka tuopi nainen.
Oot varmaan valta-aatos taivahainen,
mi johdat hengen eloon ylhäisään.
Oi, miksi kysyn! Tunnen liian hyvin,
ett' olet valta korkein niinkuin syvin
ja sielun autuus iankaikkinen.
Sä johdat ihmisyyden etsijöitä
kautt' aikain korpimaita synkeöitä
ja täytät elämämme tyhjyyden.
ARES.
Ken halki ilmain kulkee, seurassansa
vain synkkä pelko, raskaat kauhistukset?
Ei liikuttaa voi häntä rukoukset,
ei tuska ihmisten, ei kuollut kansa.
Hän missä kulkee, siinä surman ansa
jää väijymään, jää auki kuolon ukset,
jää uhriensa vaivat, valitukset.
Täyttyypi maa ja taivas huudoistansa.
Hän Ares on, tuo uljas nuorukainen:
hänt' ihaileepi jumalaisin nainen,
kun myrskyt tyyntyvät ja lepää hän.
Kun veri polttava taas vaatii sotaan
ja miekkain mittelöihin, peisten otaan,
niin taas hän Ares on yön synkimmän.
ON KÄTKETTYNÄ SYNKÄN METSÄN HUOMAAN.
On kätkettynä synkän metsän huomaan
suloinen lähde, vesi vilpoisin;
sen partahalle viivähtyypi juomaan,
kun päivän helle ompi hehkuvin.
Sen vesi pulppuaapi puron uomaan,
ja kiiruhtaen aalloin kirkkahin
se rientää eelleen virvoitusta tuomaan
salojen kaukaisimpiin soppihin.
Ma joskus riennän luokse lähtehen,
käyn synkimpihin korven pimentoihin.
On kätkettynä onni unelmoihin,
jotk' elää erämaassa eellehen;
vain siellä säilynyt on luonnon tuoksu
ja lähteen veden puhdas, vilpas juoksu.
SYYS.
On tullut aika kuolon kaatavaisen;
oi terve kuitenkin, sä synkkä syys!
Jo öinen halla kotilammen hyys;
on hetki hautaan käydä katoovaisen.
Nyt hehku sammunut on lieden maisen;
on vallassansa kylmä itsekkyys,
mi kaiken turmiohon viedä pyys:
viherjän lehdon, kukan kaunokaisen.
Kuin ilkkuen tuo laakso värein harmain,
tuo ennen suloisin ja kaunein, armain,
nyt raskaan tunnon mielehemme tuo.
Sen sinikellot, heinät maassa makaa;
ne nousevatko jälleen talven takaa,
kun uusi kevät luomistansa luo?
KORVESSA.
On korven kansa kovin kummissansa,
kun äänet oudot hongistossa soi.
Ei viel' oo valjennut ees aamun koi
— lie poluillansa pyyntimiehen ansa?
Ei — metsä kaatuu siellä: huonettansa
mies rakentaapi minkä vaivoin voi.
Niin huoletonna linnut karkeloi
ja sadoin äänin soittaa riemujansa.
Saa korven neitseellisen asuvaiset
inehmon huolet nähdä monenlaiset
ja hikihelmet oudot otsallaan.
On elon taisto aina ankarinta,
on yön ja päivän rauha onnen hinta
— mut onni lymyääpi piilossaan.
VANHEMMAT.
He uuden ihmispolven kasvattivat,
lie voimat tyystin joskus tyhjenneet,
kun elon pulmain eess' on vapisseet;
niin harvoin onnestaan he uneksivat.
Loi huoli kurtut, hiukset harmenivat,
lie lepoa he illoin rukoilleet
ja lapsiltansa turvan toivoneet;
näin haavemielin eespäin katselivat.
On lapset maailmalla kiertämässä,
vain oman onnelansa etsinnässä —
sen pyörtehissä mennyt unhottuu, —
mut vanhempaisi vapisevat huulet
sä pettymyksen väreilyssä kuulet,
kun illoin humisevi muistoin puu.
POHJAN AINO.
I.
Mont' on aatoksissa aavistusta,
asuu sielussani synkkä yö.
Manan sulho leikkiänsä lyö,
viittaellen kohti kalman usta.
Mennyt päiv' on ollut liian musta,
ahdistuksen hammas syöntä syö,
loppuu lyhyt elämäni työ,
eroon — enkä tunne kaipausta.
Soita, meri, laulujasi mulle,
saavun kohta syleiltäväks' sulle,
armaiden, ah, aaltoin keinuntaan;
pääni raskas, sorrut alla painon,
koht' on suru loppu Pohjan Ainon,
rauhan, rauhan pian jo nähdä saan.
II.
Yö kulunut on häitä aamun koihin,
on leikki lahden laineen hurmaavata;
ois' sinne päästä liian suloisata —
ei halaa murhemieli nautintoihin.
Vaan silmänsä kun luopi ulapoihin
ja katsoo paatta kullanhohtavata,
min yli vallaton käy aaltoin rata,
— niin ihanaa ois unhottua noihin.
Hän muistaa lemmen lapsuutensa ajan
ja nuoren elämänsä tummentajan,
mi taaskin häntä kiinni tavottaa.
Hän sulhon näkee uivan aaltoloissa —
hän sinne syöksyy — kaikki katoo — poissa
on Aino. — Meren aallot humajaa.
ILTATUNNELMA.
Pois kulki päivän kehrä päältä soitten,
nyt muita maailmoita lämmittää:
ja heikko heijastus, mi jälkeen jää,
on kohta orja sumun ruhtinoitten.
Pian vallassa on kansa unelmoitten,
nyt alkaa aavistusten tuttu sää,
ja ikuisuuden soinnut helähtää,
kuin kuolonkellot aikain kaameoitten.
Miks', sieluni, niin katsot kummissasi?
Mun tyhjyy elämäni tuntilasi
ja päivän iltaan rientäen se vie.
Kun sammut, aatos, sammut taistostasi,
on silloin tullut vuoro kuolemasi,
ja alkanut on unten suora tie.
PÄÄSKYJEN TULTUA.
Niin monen vaaran, vainon kautta tänne
te liitelitte mailta Afrikan;
te toitte meille kesän sanoman,
nyt kiireimmiten teette pesiänne.
— Oi, kevyttä on kulku elämänne! —
mä teidät nähdessäni huudahdan.
Te ette tunne huolta katsojan,
vain ylennätte visertelyjänne.
Mut miksi kuljen minä huolta kantain?
Oi kuule, sielu: metsäin, ilmain, rantain
sävelet soivat, laulut lintujen!
Pian maasta kohouvat kukkain sarjat,
ja laitumilla ammuin käyvät karjat —
ja kaikki vallassa on ihmisen!
III. MUINAISUUS.
MUINAISUUS.
I.
Oi, muinaisuus! Miks' syntynyt en silloin?
On ahdas aikani, myös aatokseni!
Katoopi kaikki: kauniskin pois meni.
Nousseeko kuollut haudastansa milloin?
Miks' aikana en ollut Hellaan suuren,
miks' silloin en, kun nous' se uudestansa,
kun maata polki jumalainen kansa,
mi löysi ihmiskunnan sukujuuren?
En tunne surua, vain kaipausta:
miks' ihmiselo liian pian sa vaihdut?
Ah, aatoskin, kuin tyhjään haihdut, haihdut!
Kun nuoruus kukkii, nousee pilvi musta.
Ma kuulen vienon soiton kaukaa yöstä,
mi rajana on menneisyyden maille.
Niin, parhaintako jäänyt olen vaille,
orvoksi kuolemattomien työstä?
II.
Taas istun vallassa aatosten,
kuu illan kirkasna hohtaa.
Nykypäivien murheita muista en:
ohimennyt mieltäni johtaa.
Nero säihkynyt mahtava muinoisin,
sitä patsaat laulavat yössä,
sitä kertoo kirkkaus marmorin
hyyhohdossa, hopeavyössä.
Mun nousee mieleeni kaihon vuo
ja suurten henkien muisto;
pyhän viileytensä yöhyt tuo,
jäätähdissä uinuu puisto.
Oi, aatos sa autuas, lennä, luo
ikikuulujen aikojen kuvat!
Ylös joudu ja hurman juomat juo:
sun voimasi uudistuvat.
Elä vaivu, sieluni, unehen,
kun kerran rauha on sulla!
Kuka hetken valossa kestää sen:
saa ylitse pimeys tulla.
III.
Vuossatais-untansa nukkuvat nurmien alla
sankarit ylevät. Kerran he kulkivat ees
hehkuen, vapautta janoten taistelemalla.
Heidät, oi iäisyys, kohota kirkkautees!
Haudoista isien nouseepi siunaus, siemen,
taistoista sankarten aartehet, aatokset, maa.
Rauhassa untansa kohdussa kotoisen niemen
iäti levätä vapauden vartiat saa.
APHRODITE.
Suku suurien jumalten
eli huipulla Olympos vuoren:
iloitsi, suruja tunsi
lailla laakson ihmislasten.
Sylissä säihkyvän lemmen
ihanimmaksi yleni
Aphrodite.
Itse lemmen liekkinä paloi
ja ihmislasten sydämet
rakkauden
tulehen tuimahan sytti.
Aphrodite: jumalain kukka.
Kuollut et keralla muitten.
Elät vielä ja iäti vaalit,
iäti lietsot
elämän pyhintä tulta.
KODITON PRINSSI.
On hyljätty kruunu Eerikin
kera lempeän Kaarinansa.
On hyljätty suku — lapsetkin
käy pystyjä polkujansa.
Ja lailla vainotun harhailee
nuor' Kustaa määrättä, tiettä;
yö sielussansa vallitsee,
hän vailla on lämmön liettä.
Yks' säilyy kirkasna sielussaan:
syli äidin, hellivä muoto,
joka myrskyjen merellä ollut on
kuin rauhan lempeä luoto.
Hän päättää päivänsä, onneton,
ja tiensä oudolle maalle;
elo hänelle pistoja tuonut on
kuin Eerikki kuninkaalle.
Se onnekas päivä on ollut vain,
kun syleillä häntä on saanut,
ketä muistaen, kaihoten kaipasi ain',
kenen rinnoilla läsnä on maannut.
Ja prinssi on hänkin Ruotsin — vaan
hän ei kruunua koskaan peri.
On hänelle laulanut laulujaan
vain pettymyksien meri.
KUOLEMA.
Niin hiljaisna kuolema käy tietä kukkatarhain
ja ruusut se taittavi kaunihimmat,
se ottaa useat pois liian nuorra, varhain,
kun veret viel' on poskilla hurmaavat.
Vain nauraa surevien sydäntuskan nähden
ja ilkkuu haudalla lempiväisen,
ain' kulkenut on keralla turman tuhotähden,
siteet poikki lyö armotta ystävien.
Se tyynnä käy tykö lemmen pyhän, polttavaisen
ja lausuu: Sa elämäsi jättääkö voit? —
Käy luokse kehtolapsen, luo rakastavan naisen,
ja turhaan sen eessä sinä vaikeroit.
Tykö vanhan se ystävänä, auttajana astuu,
kun iltarusko sätehensä viimeiset luo,
mut sulhon silmä säteilevä kyynelistä kastuu,
kun valkeana yössä lepää impensä tuo.
Se poies vie elämästä uuteen valtakuntaan
ja äänetönnä valtaovet umpehen lyö;
siell' ihmisrinta uinua saapi iki-untaan,
on tauonnut murehet ja riemut ja työ.
siel!' ankara on vartia pakenijaa varten...
ken vastaan nousta voisi, uhmahan lain,
se koti ompi orjain kuin ruhtinatarten,
sen portista sisään käypi kukin kerran vain.
KOTISEUDULLE.
Kun vuotta monta mailla vierahilla
ma kuljin etsein turhaan onneani,
niin joskus aattehilla kotoisilla
mä viihdytellä koitin murheitani.
Vaan vihdoin kaipuu voittamaton johti
mun askelteni suunnan sinne, missä
soi kehtolaulut mulle; maata kohti,
jost' olin kauvan ollut eksyksissä.
Mun höyryn voima niinkuin lintu liitäin
vie synnyinseudun suloisehen syliin,
mut aatokseni, nopeammin kiitäin,
ne tuttuihin mun johdattaapi kyliin.
Näen siellä kansan työssä kiireisessä,
sen taistelut ja riemut, kärsimykset,
näen lehdot, laaksot, lammet keväimessä
ja kuulen lintuparvein liverrykset.
Mä herään mietelmistä, koska kuulen
puhetta tutuin murtein vierelläni;
se on kuin tuoma vienon kevättuulen,
se koskettaa kuin soitto sydäntäni. —
Myös kohta seutu vuorten reunustama
on tuossa kaupunkeineen, torneinensa;
se muuttunut on paljon — sentään sama...
Sua siunaan, seutu, taloin, luostarkirkoin!
Lien ollut väsynyt jo päivän matkaan,
nyt tuntenut ei ruumis riutumista.
Ma halki kaupungin vaan yhä jatkaan —
on illan kulku oudon onnellista.
Niin kiirein astun synnyinkylän maille,
sen metsäin, järvien ja vuorten luokse,
ja kansan peltomaille onnekkaille...
Sa, riemukyynel, tyyneemmästi juokse!
Ma kulkeissani tunnen: yksin täällä
voi täyttymyksen saada rinnan kaipuu.
On synnyinpaikka puhtahin maan päällä,
vain siellä lapseksi taas nöyrtyin taipuu.
Kuin onnellista, ett' on kulkijalle
yks' seutu suotu, jossa viivähtääpi,
ennenkuin matka päättyy mullan alle,
ennenkuin taistot iäisesti jääpi!
LAPSUUDEN KODISSA.
Sun muotos muinaisuutta ihailin,
sa koti armas, unissani öin.
Sun ylläs valvoo taivas tähtivöin,
on päällä maan sun paikkas rauhaisin.
Ja nyt, kun luokses saavun vihdoinkin,
on sielussani suuri sunnuntai,
sult' elämäni ensi johdon sai,
sun seurasi on päivä pyhäisin.
On tupa tuttu vielä ennallaan,
vaan seinät painostansa kumartuu,
ja painunut on alas uuninsuu —
kaikk' kuultaa kulunutta vanhuuttaan...
Pois käännyn taas, oi rauhaan, rauhaan jää,
mä vielä kerran saavun luoksesi.
Mutt' sana kallis: lapsuuskotini,
se aina sielussani helähtää.
PROFEETTA.
Hän hetken kulki, aatteensa ain' elää,
tuhanten vuotten takaa äänens' soi: —
Nyt riemuitkaatte kaikki työtä tehneet!
Ken murheissansa vielä askaroi? —
Omisti uskon vahvan, valtavimman:
vain valo voittohonsa ennättää,
vain suuri sielu kestää mailman tuskan,
vain sille taistelussa tanner jää,
ken uskollisna ajain aatettansa
käy hehkurinnoin, missä määrä on,
ken aina luottain omaan itsehensä
on eessä ristinpuunkin pelvoton...
Hän kerran kulki mailla veljiensä
ja ääni pyhä, jumalainen soi,
ja laineet merten laajain, tuuli taivaan
sanansa suuret maailmalle toi.
IV. KEVÄÄN MERKEISSÄ.
MAALISKUULLA.
Täynnä lepää vielä hanget maan,
uhmallisna viluvirsi helää,
humiseepi viita huolissaan,
ihmisrinta vangittuna elää.
Mutta päivän kehrä korkeaan
kohos, kukaan valtiast' ei estä,
tuhoon määrää kaiken, kuolemaan,
jok' ei valon ylhäisyyttä kestä.
Yön ja valheen valta vapisee,
kuuluu päivän huuto: — Nouse, vanki!
Kukkaan ei käy henki, terää tee,
ennenkuin on voitettuna hanki. —
Iäisyydet yhtyy kamppailuun,
saapuu pyhän vapauden vuoro,
syttyy liekki sieluun sorrettuun,
valtaan nousee valon ylväs kuoro.
VETTEN VAPAUTUESSA.
Kevät saapunut on,
kevät kukkasineen:
myös saapuiko täyttymys toivehien?
Vapautensa sai
taas ulappa veen:
myös saapuiko vapaus sydämien? —
Ah, lennä sä aatos kuin lintunen tuo,
oi, siivillä lennä nyt onnesi luo!
Kevät kuulakka on,
pyhä keväinen yö:
niin arkana sydämet nuorien lyö.
Oi, terve! — he huutavat riemuiten —
kevät toivojen, lemmen ja kukkasien!
Tuli aurinko taas
valonsätehillään
yön peikkoja, varjoja viemähän pois.
Tuli aurinko taas:
elon synnyttämään
se saa kuin ei kuoloa konsana ois.
Ah, uudistu, mieli, kuin kukkanen maan,
oi, lennä ja liitele vapahana vaan!
Sinet taivahien
yli autiuden
niin kauniina kaartuvat suojaks' sen.
Ja aina, oi, aina riemuiten näin
me kevättä palvomme tervehtäin.
Tule tuomahan taas
ilo taivahinen,
pois sulata hangen ja pakkasen hyy!
Tule poistamahan
suru pettymysten,
ja onnemme este ja huolien syy!
Sydän liekkihin sytytä uudestaan,
elä sammua salli sen milloinkaan.
Tule, lämpöä tuo,
sydänlempeä luo,
käy laajaksi vaahtoisan virran vuo.
Oi, terve! — me huudamme riemuiten —
kevät toivojen, lemmen ja kukkasien!
ON KEVÄT YLHÄN VALKEUDEN VALTA.
On kevät ylhän valkeuden valta,
sylissä kevään juomme riemujamme,
on vapauden verta suonissamme,
ja tiemme suunnattu on korkealta.
Pois ponnistamme pimeyden alta,
on hengen valo meidän aarteitamme;
se nousten valaiskohon sielujamme,
kuin valo suuri kevättaivahalta.
Nyt taistoon kaikki ihmisyyden eestä;
me vahvistumme kevätsäveleestä,
mi laaksoissamme valtavana soi.
Pois sulaa sieluistamme talven kirsi,
kun helää hengen mailta kevätvirsi,
kun nousee valkeuden kirkas koi.
IHMISHENKI.
On mahtava virran valkea vuo,
meren aaltojen leikki on ylväs;
ja salama, surman mi suuren tuo,
on kuoleman kaatava pylväs.
On kaunis ja ääretön tähdikäs yö,
joka hopeaholvina kaartuu;
se luojan on aavistuttava työ,
joka ajasta aikahan aartuu.
Mut suurin ja ihmeisin päällä maan
lie ihmisen hehkuva henki;
se kestävi riemussa, murheessaan,
se poistavi pimeydenki...
AURINGONNOUSU MERELLÄ.
Nousee päivä meren syleilystä,
loistossansa taivaan purppuroi;
ihmisille innon — ihmetystä
itse jumalillekin se toi.
Aamuin aurinko luo ulapoille
timantit; ne sielun lumoaa;
elo syvyyksistä rannikoille
herää, luomissanan kuulee maa.
Liikkuu päilyvien vetten päällä
henki ikuisuuden, kaiken syy.
"Tulkoon valkeus!" kun kaikuu täällä,
muodot, muodottomat ilmestyy.
Aurinko, sun arvaa mahtavuutes
vain kun aamuin kuvas aaltoon luot.
Meri, tiedät voittamattomuutes,
valonjumalan kun lemmen juot.
ELEISION.
Meren aution äärell' on Eleision,
johon valkeat henget matkaa;
ken sinne saapunut kerran on,
hän iäistä onnea jatkaa.
Soi siell' yhä hymnit autuuden,
jotk' ei ole totta, ei unta;
yö saarille laske ei koskaan sen —
ah, autuas valtakunta...
SALO KUUTAMOLLA.
Sirppi kuun jo on kulkemassa,
suuri hartaus yön avarassa.
Hongat aaveina kohouupi,
varjot latvojen vaihettuupi.
Kuuset kuiskivat aikaa uutta,
viidat vaieten salaisuutta.
Salo sieluni soinnuttaapi,
taikakellot kun kumajaapi.
Salon impyset karkeloivat,
tanssin sävelet riemuin soivat.
Suurta tunnen ma aavistusta,
värjyn elämän haaveilusta.
Pyhä hiljaisuus Pohjolassa,
salo ihmeisin maailmassa.
AAMURUSKON SIIVILLÄ.
Yö siirtyvi pois kera peikkojen vallan,
kun aurinko vasamansa valkeat luo;
yli laakson ja suon, yli hyytävän hallan
jo lankesi lempeä elämänvuo,
mi täyttää korkean taivahankuvun:
meren iäisen, mahtavan, pohjattoman;
tien näyttäen kulkea ihmisen suvun
ohi kuilujen määrähän korkeahan.
Maa kiitäen ylhässä kirkkaudessa
siniaalloin jo aamua tervehtää;
vedenkalvohon taivas kuin kuvastimessa
pyhän valtansa maan yli yhdistää;
ja katsehet hartaat nousevat silloin
avaruutehen joukosta ihmisien —
vaan vapauden saapa tää heimo on milloin,
konsa päättyvä taival on taistelojen?
Ja aamu on auringon valtavin valoin
elon autuain hetki; se lumoavan
väriloistonsa siivin ja säde-tulipaloin
ylös herättää uinuvan maailman.
Se nostaen aattehet, hengen ja mielen
on johtona onnen ja oikean luo. —
Myös väräjävän tunnen mä sydämeni kielen,
valonvaltias aamu kun vaikeni tuo!
LILJAN KUKKA.
Liljan kukka valkoinen,
sull' on puhdas terä.
Illoin sua katsellen
nousee ihmismielehen
oma syntyperä.
Sull' on tuoksu pyhyyden,
hohto taivahainen,
perikuva hyvyyden,
aatos ylhäisyyksien, —
vaikk' on varsi mainen.
Himmeneepi silmien
näkö katsellessa:
sielu, orja alhaisen,
unelmin vain onnehen
vajoo nukkuessa.
Lilja, kukka kuutamon,
kaihot pyhät luopi. —
Pettymystä elo on,
valkeuden voittohon
harvan päästä suopi.
AUTUAS.
Lie uljas hän, joka uskaltaa,
vaikk' astua vastahan tapaa,
mutt' itsestänsä ken voiton saa,
hän aina on valtias vapaa.
Hän laulaa yöstäkin peikot pois,
vihamiehien vimman voittaa,
hän kuolla rauhassa aina vois,
hänet elämä aateloittaa.
Ei salama lentävä häntä lyö,
ja myrskykin hiljentääpi,
on kirkas taivahan tähtivyö,
tuhonuolet ne kauvas jääpi.
Mutt' aina suuri ja autuas on
ja valmisna eteen Herran.
Hän uljas on sekä pelvoton,
kun kuolema tapaa kerran.
KEVÄT.
Huomenkellot humajavat
laaksoloissa!
Kaiku vastaa:
taakse jäivät arkitavat,
yö on poissa.
Luonnon valtalaulut soivat
kaikkialla!
Soivat aallot,
linnut joukoin karkeloivat
taivahalla.
Sydänkielet helähtävät,
riemu raikuu.
Kaikkein suusta:
"Terve, terve, pyhä kevät!"
laulu kaikuu.
VALONVALTA ON NOUSSUT.
Pois! uumentoihin maan
sa poistu pimeys!
Valoa levittäköön päivä,
mi alkanut on jo nousullaan!
Pois, astu syrjään
sydämestä kansan
hämärän häivä!
Nyt saapuu valkeus,
raittihit tuulet.
Nyt ahdistus
ja valonarkojen valta
iäksi murtuu, murtuu...
ja kärsineet pääsevät
taakkansa alta.
On saapunut korkealle
auringon valo,
on tulehen syttynyt
synkehin salo.
Valonvalta on noussut!
Valontemppelit uljaat
työkelloja soittaa
onneksi kansan.
Soi!
Heläjä!
Ennä!
Lennä
vuorelta vuorelle,
lammelta lammelle,
kylistä korpiin
ja pirttien orsien alle!
Viritä intoa innottomalle,
Valonvalta on noussut!
ONNI.
Kirkas, kuulakas päivä,
kaukana murhe ja mana;
poissa on pelko ja tuska.
Kaikuu elämän sävel
ilmassa idän ja lännen.
Nyt, oi sieluni, nauti
ikuisen sävelen tenho!
juovu viinistä, tanssi
niinkuin päiväperho
häitään laidassa lehdon!
Oi, te siniset kellot,
onneni jumalan kukat!
Oi, te punaiset ruusut,
puiston suviset unet!
Teitä mä lemmin, lemmin!
Ah, sa kosken pauhu
säestät kuoroa juhlan.
Ah, mun puroni pieni
lomassa laulavan lehdon.
Teitä mä kiitän, kiitän!
Kirkas, kaunis kaipuu
täyttynyt hetkeks' ompi...
Riemun autuas hetki,
onnen kuulakas päivä
ellös pakene koskaan!
YLÖSNOUSEMUS.
I.
Nyt ohjaan onneni venhettä,
valonviittoja etsin sille,
vaan suuntani vieras, sen tiedän ma
on toisille soutajille.
Ne harhaan sanovat kulkevan
mun laivani, tuhoa kohti,
vaan näin, että aurinko onnelan
ihan purteni suunnasta hohti.
On selkeä suunta mun purrellain,
sen purje vie ulapalle;
se uljasna aaltoja halkoo vain,
tuo riemua ohjaajalle.
Vie sykintä kielissä sydämen
mun taistohon vasten väärää,
ja valtius valon ja veljeyden
se oikeustuntoni määrää.
II.
On tie nyt suora,
kuin ois ijäisyys jo alkamassa.
Sain rauhan, rauhan
suurten unelmien valkamassa.
Nyt taivaan tunnen,
mitä tajunnut en ennen milloin;
sun oma itses,
sielu, nousee korkeuteen silloin.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AAMURUSKON SIIVILLÄ ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
