The Project Gutenberg eBook of Karjanäyttelyssä
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Karjanäyttelyssä
Kaksinäytöksinen huvinäytelmä
Author: Väinö Kataja
Release date: October 22, 2024 [eBook #74623]
Language: Finnish
Original publication: Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KARJANÄYTTELYSSÄ ***
KARJANÄYTTELYSSÄ
Kaksinäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
VÄINÖ KATAJA
Hämeenlinnassa,
Arvi A. Karisto,
1913.
NÄYTELMÄÄN KUULUVAT HENKILÖT:
Maaherra, leski-isäntä, kylän mahtavin.
Mäntylä, |
Iso-Pieti, | kylän isäntiä.
Herva, |
Matilta, Kaupin talon leski-emäntä.
Saarikoski, | agronoomeja, maanviljelysneuvojia.
Vimperi |
Villen-Eetu, räätäli.
Raita-poika, oikea nimi Juho Salmi, tukkilainen,
mutta nyt kesämiehenä Kaupilla.
Muuta kansaa, miehiä ja naisia.
ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
Näyttämö: Kaapin talon, piha.
Vasemmalta portaat asuinrakennukseen, perällä navetta ja ulkohuonerivi,
jonka päästä vasemmalle lähtee kujatie maantiehen. Oikealla näkyy
niittyjä ja peltoja ja etäämpänä joki, johon rantapolku vie peltojen
ohi. On kesäilta.
Maaherra ja Mäntylä tulevat kylätietä pihaan ja seisahtuvat siihen.
_Maaherra_. Lämmin on ilma. Hohoi! Mutta eihän täällä vielä taida olla
ketään... Joko lienevät luennoitsijatkaan saapuneet!
_Mäntylä_. Ei näytä siltä. Eipä näkynyt vereksiä rattaiden jälkiä
taloon kääntyvän. — Ainahan ne herrat hiljastuvat määrätiimaltaan.
_Maaherra_. On siihen jo totuttu. Mutta tämä on minusta liiallista
myöhästymistä. (Pyyhkii takinhiallaan hikeä otsaltaan.)
_Mäntylä_. Kukapa tietää, mitä viivyttelevät. Kuuluu olevan se toinen
Vimperi niminen agronoomi, nuori ja naimaton mies.
_Maaherra_. Nuori ja naimaton! No, semmoisenhan luulisi joutuvan
pikemmin matkaan kuin naineen. Mistä sinä muuten sen tiedät...?
_Mäntylä_. Minkä niin?
_Maaherra_. Että se toinen on nuori ja naimaton?
_Mäntylä_. Kuulin tiedustelleen Alastalon kyytipojalta, että olisiko
tässä kylässä nuorenlaista leskeä, jolla olisi talo ja tavaraa...
_Maaherra_. Vai niin! Vai talo ja tavaraa! Joo. Joo. (Silmäilee
kujalle tiellepäin.) No, mitähän poika on vastannut?
_Mäntylä_. Sitä en tiedä, sillä en ole poikaa itse puhutellut.
_Maaherra_. Vai min. No keneltä sinä kuulit?
_Mäntylä_. Tämän talon kesämies, tuo Raita-poika, kertoi.
_Maaherra_ (Miettivänä.) Vaikka mitäpä minä sitä utelen. Asia ei kuulu
minuun eikä koske minua.
_Mäntylä_. Niinpä väinkin. Vaan mitä me tässä pihalla tarinoimme,
menemme tupaan. Tottapahan tulevat, koska ovat luennon täksi illaksi
kuuluttaneet. (Mäntylä menee portaita ylös vasemmalle, Maaherra jää
yksin pihalle.)
_Maaherra_. Kummallistapa tämä on, kun ei Matiltaa näy ja itse kutsui
tulemaan luentoa kuulemaan. (Katselee rantaan päin.) Tuolla ainakin on
Raita-poika liikkeellä... Vaan eipä sieltä näytä muita olevan tulossa.
(Naurahtaa.) Kysäsenpä Raita-pojalta tarkemmin sitä asiaa. (Raita-poika
tulee kalastusvehkeitä matkassaan.)
_Maaherra_. Päivää, Juhani!
_Raita-poika_. Jopa nyt alkaa olla ilta käsissä.
< _Maaherra_. Kalastamastakos tulet... kysyn.
_Raita-poika_. Herroja tulee taloon ja niille pitäisi verekset keitot
olla, mutta huonostipa söi kala uistinta.
_Maaherra_. Eipäs ole luennoitsijat vielä saapuneet... Vai kuinka?
_Raita-poika_. Kaiketi ne pian saapuvat.
_Maaherra_. Niinpä uskoisi. (Pyyhkii hikeä ja näyttää miettiväiseltä.)
Ja syksyllähän se pidetään karjanäyttelykin...
_Raita-poika_ (Syrjään.) Mikähän "pappaa" nyt mietityttää. (Ääneensä.)
Mitäs kuuluu.
_Maaherra_. Lienevätkö niitä entisiä agranoomeja nämä luennoitsijat?
Oletko kuullut?
_Raita-poika_. Toinen on outo, nuori ja naimaton, Vimperi nimeltä.
_Maaherra_. Nuori ja naimaton ja Vimperi nimeltään. Soo, soo, vai
naimaton... No mitäpä siitä!
_Raita-poika_ (Syrjään.) Alanpa aavistaa, mitä pappa miettii.
(Virnistelee veitikkamaisesti.)
_Maaherra_. Tiedätkö vielä muutakin sinä, joka aina niitä uutisia
tiedät?
_Raita-poika_. Minähän tiedän paljon. Kuuluu haluavan rikasta leskeä
tahi talontytärtä, se Vimperi niminen...
_Maaherra_. Vai niin. No mitäpä se minuun kuuluu...
_Raita-poika_. Eipä tietenkään se teihin kuulu, mutta ajattelin tämän
talon emäntää, Matiltaa, nuorta, pulskaa leskeä...
_Maaherra_. Se ei kuulu Matiltaankaan...
_Raita-poika_. Niinpä minusta näyttää, että taitaa emäntään kuulua,
koska...
_Maaherra_. Jaa... Mutta mistä sen tiedät... kysyn?
_Raita-poika_. Monenlaisia ruokia toimittelee tuleville
luennoitsijoille ja itseään pesee ja kampailee... Siitä arvaan, että
hyviä vieraita odottelee.
_Maaherra_. Joo. Mutta mistä tiedät, että juuri niiden vuoksi pesee ja
kampailee... kysyn?
_Raita-poika_. Minulla on silmät nähdäkseni, korvat kuullakseni...
_Maaherra_. Vaan pitäisipä sinun tietää, mitä varten minä käyn tässä
talossa.
_Raita-poika_. Kyllähän minä sen tiedän. Leski leskeä katselee.
_Maaherra_ (Nauraa.) Oikein arvattu... Mitä luulet Vimperillä olevan
siihen sanomista...
_Raita-poika_. Riippuu siitä, mitä Matilta sanoo.
_Maaherra_. Niinpä tietenkin, mutta köyhää, maatonta miestä...
_Raita-poika_. Tässähän olisi Vimperille mainio isännänpaikka!
_Maaherra_. Ja minä sanon, että siitä ei tule mitään, että keskelle
kylää tulee herrasmies isännäksi... Muuten... minä uskallan tässä sen
sanoa... on Matiltalla ja minulla jo melkein valmis asia. Sinä ymmärrät?
_Raita-poika_. Ymmärrän!
_Maaherra_. Oletko kuullut Matiltan minua mistään moittivan?
_Raita-poika_. Paljasta hyvää on aina puhunut.
_Maaherra_. No siinä kuulet! Mitä ajattelet sinä siitä Vimperistä...
kysyn?
_Raita-poika_. Ajattelen, että jos ette pidä varaanne, niin ottaa
Vimperi sekä Matiltan että talon, niin että yks kaks vaan.
_Maaherra_. Rupea puolestani Juhani! Ensi keväänä, kun tukinuittoon
lähdet, saat uudet pitkävartis-pieksut, oikeat tukkisaappaat palkinnoksi.
_Raita-poika_. Mielelläni soisin, että teistä ja Matiltasta pari tulisi.
Se vasta sopisi! Molemmilla talot ja tavaraa, molemmissa taloissa
pitäjän parhaat metsät! Teistä kahdesta tulisi rikkain pari koko Pohjan
perälle! Niin juuri.
_Maaherra_. Entäs sitten niityt, jotka sekä tämän Kauppilan että meidän
ovat koko maailman parhaat! Kaikki minä tiedän ja olen ajatellut...
_Raita-poika_. Ja karja sitten! Minä suostun olemaan teidän puolestanne.
_Maaherra_. Tukkisaappaat saat! Saatathan sanoa suoraan, että tämän
talon emäntä on jo kihloissa Maaherran isännän kanssa...
_Raita-poika_. Ja voinkin! Emme me huoli semmoisesta räkänokkaherrasta
tämän kylän isännäksi.
_Maaherra_. Oikein sanottu! Sinä kyllä olet mies paikallasi jos tahdot.
Saappaat saat!
_Villen-Eetu_ (Tulee vasemmalta. Herrat luennoitsijat ovat kaiketi jo
saapuneet.)
_Maaherra_. Eivät ole saapuneet.
_Villen-Eetu_. No sitten ne ovat nuo, jotka ajoivat Yliharjua alas,
että tie pölisi, yhyy.
_Maaherra_. Nytkö juuri? (Rientää kujalle.) Juhani! Juhani!
(Viittaa kädellään.)
_Raita-poika_ (Mennen kujalle.) Kyyti näkyy olevan ja kaksi herraa istuu
kieseissä...
_Maaherra_. Ne ne ovat!
_Raita-poika_. Ne ne ovat!
_Maaherra_. Menenkö sisälle, vai jäänkö tuohon?
_Raita-poika_. Ottakaamme heidät tässä ylpeästi vastaan!
_Maaherra_. Juuri niin, Juhani! (Kääntyen Villen-Eetun puoleen.) Mitä
sinä tässä kuuntelet?
_Villen-Eetu_. Yhyy... Minä olen tullut karjanäyttelystä kuulemaan...
yhyy...
_Maaherra_ (Tiukasti.) Mutta mitä tässä meitä kuuntelet ja katselet!
_Villen-Eetu_. Yhyy... Tämä on Kauppilan piha... yhyy...
_Maaherra_. Elä ynise siinä! (Raita-pojalle) Missä asti tulevat?
_Raita-poika_. Aitamännikön kohdalla jo ovat...
_Maaherra_. Minä... minä... (Matilta tulee portaita alas.) Ja tuossa
nyt Matiltakin!
_Matilta_. Käykää sisälle! Merkillisen vähänpä nyt väkeä karttuu
luentoa kuulemaan. (Raita-poika katoaa johonkin ulkohuoneeseen.)
Maaherran isäntä ja Villen-Eetu, käykää tupaan!
_Villen-Eetu_. Kiitoksia!
_Maaherra_ (Käy kättelemään Matiltaa.) Ajattelin jo tulla tänne
ennen... Mutta menkäämme sisälle.
_Matilta_. Minä puhuttelen tuota Juhania. (Katoaa ulkohuoneisiin.)
_Maaherra_ (Hän näyttää kylmemmältä kuin ennen ja hän on pukeutunut
parhaaseen pukuunsa, niinkuin häihin.)
_Villen-Eetu_. Yhyy...
_Maaherra_. Meneppäs sisälle sinäkin! Minä tulen tästä jahka ehdin.
_Villen-Eetu_. Yhyy... (Menee portaita ylös.)
_Maaherra_ (Yksin.) Minä otan heidät vastaan ja...
(Rientää kujalle. Hetkisen on näyttämö tyhjänä. Matilta tulee
navetasta kantaen jotakin kädessään ja kiiruhtaa portaita ylös.)
_Maaherra_ (Tulee näyttämölle.) Minä valehtelen, ettei Matilta ole
kotona. Sen minä teen. Mihinkä se Juhani katosi? Juhani voisi olla
todistajani. Se on hyvä poika tuo Juhani! (Huutaa.) Juhani hoi Juhani
hoi!
_Raita-poika_ (Tulee ulkohuoneesta.) Mikä hätänä?
_Maaherra_. Puhu sinä nyt! Sano, että... että... Sano mitä tahdot, mutta
ota se Vimperi ahtaalle, ettei pääse Matiltan puheille.
_Raita-poika_. Kyllä minä... kyllä minä. Nyt jo tulevat... tuossa
tulevat. Ovat jättäneet hevosen tienhaaraan ja tulevat kävellen pihaan.
_Maaherra_ (mahtavana). Antakaapas tulla vain. On tämäpoika herroja
ennenkin puhutellut. Vallesmaninkin ajanut kolme kertaa ulos kujasta.
Saarikoski ja Vimperi tulevat, molemmilla kädessään
pienoinen matkalaukku, ovat matkapuvussa.
_Saarikoski_. Hyvää iltaa ja terveisiä jälestäpäin!
_Vimperi_. Samat sanat. Tämäkö on Kaupin talo?
_Maaherra_. Tämä on Kaupin talo. (Vimperi ja Saarikoski pysähtyvät
näyttämölle.)
_Vimperi_. Te taidatte ollakin tämän talon isäntä ja ehkä tämä nuori
mies on teidän poikanne?
_Maaherra_. Minä olen melkein niinkuin isäntä, ja tämä nuori mies on
melkein niinkuin minun poikani...
_Vimperi_. »Melkein niinkuin isäntä ja melkein niinkuin minun poikani»
— sepä on ihmettä ja kummaa!
_Maaherra_. Niinkös tuntuu. Vai on kummaa! (Raita-poika nauraa
virnistelee.)
_Saarikoski_. Tehän olette Maaherran isäntä tästä kylästä, jollen
väärin muista. (Menee kättelemään Maaherraa ja Raita-poikaa. Vimperi
tekee samoin.)
_Maaherra_. Minä juuri olen Maaherra tästä kylästä.
_Saarikoski_. Sitähän minäkin. Muistan teidät aina siitä illasta
asti, jona pidin esitelmän apulannoituksesta. Ha, ha, se oli hauska
esitelmäilta.
_Vimperi_. Vai tämä isäntä se nyt on, joka ei tarvitse apulantaa!
_Maaherra_. Ei apulantaa eikä akranoomeja.
_Vimperi_. No, no, so, so!
_Saarikoski_. Mutta asiasta toiseen! Onko kuultu, että täällä syksyllä
pidetään karjanäyttely?
_Maaherra_. On kuultu, mutta tänä iltanahan on esitelmä.
_Saarikoski_. Huomenillaksi se on kuulutettu.
_Maaherra_. Matilta on lähettänyt sanan, että esitelmä on tänä iltana.
_Saarikoski_. On tullut nähtävästi erehdys. Aijoimme vain tänä iltana
puhua tulevasta karjanäyttelystä ja siihen kuuluvista seikoista.
_Vimperi_ (Lyöden olkapäälle Maaherraa.) Olen kuullut, että teidän
talossanne on kaunis ja hyvälypsyinen karja.
_Raita-poika_. Paras koko pitäjässä.
_Maaherra_. Ei ole tarvinnut meidän taloon karjanviljaa lainaamassa
käydä, ha ha.
_Vimperi_ (Syrjään.) Kummallinen ukko. Lieneekö hullu vai onko niin
ylpeä. (Ääneensä.) No niin olen kuullutkin, että hyvälypsyinen karja
teillä on.
_Maaherra_ (Kuin epäillen ja itsekseen.) Mitähän se oikeastaan nyt
tarkoittaa! (Ääneensä.) Tahdon tehdä yhden kysymyksen...
_Vimperi_. Vaikka kolme.
_Maaherra_. Kysyn, oletteko niitä herroja, jotka karjanäyttelyä
tulette pitämään?
_Vimperi_. Niitä me olemme. (Saarikoski ja Raita-poika puhelevat
keskenään, ja sillä aikaa kun Maaherra ja Vimperi juttelevat,
nousevat edelliset portaita ylös vasemmalle.)
_Maaherra_. Vai niitä olette. Saanko kysyä, koska karjanäyttely
pidetään?
_Vimperi_. No siinä syyskuun puolivälissä, päivää ei ole vielä määrätty.
_Maaherra_. Vai niin. Aika ja paikka tuntematon.
_Vimperi_. Niinpä melkein. Muuten mitä näyttelyyn tulee, aijomme siitä
jo tänä iltana ja ehkä vielä huomenillallakin puhua.
_Maaherra_. Mitäpä siitä vielä on puhumista... kysyn.
_Vimperi_. Onko siis yleensä tietona, ettei karjanäyttelyssä palkita
muita kuin maatiaisrotuisia lehmiä?
_Maaherra_. Sitä en tiedä ja se ei olekaan pääasia, mitä rotua mikin
lehmä on, vaan pääasia tietenkin on, mikä lehmä enin lypsää...
_Vimperi_. Ei ole niin. Olette erehtynyt.
_Maaherra_. Enpä tuota nyt usko.
_Vimperi_. Tietysti tulee lypsykyky myöskin kysymykseen mutta ainoastaan
inaatiaislehmäin lypsykyky...
_Maaherra_. Minä pyllistän teidän maatiaisille. (Matilta tulee
vasemmalta, ja ehtii jo Vimperiä kättelemään ennenkuin maaherra hänet
huomaa.)
_Matilta_. Agronoomi on hyvä ja lähtee sisälle.
_Vimperi_. Te taidatte olla tämän talon emäntä?
_Matilta_. Ovat ne minua siksi kutsuneet. (On ylpeän ja itsetietoisen
näköinen.)
_Vimperi_. Vai niin... jassoo... jahaa... No niinpä niin. Käykäämme
sitten huoneeseen! (Menee vasemmalle Matiltan seuratessa hänen
perässään.)
_Maaherra_ (Jääpi näyttämölle. Hermostuneella äänellä ja kuin matkien
Vimperiä.) Vai niin... Jassoo... jahaa... Kyllä minä katson tässä,
onko se jassoota. Mikähän kavaljeeri sinä luulet olevasi? (Lähtee
juoksujalkaa vasemmalle. Villen-Eetu töksähtää vastaan ja lentää
selälleen.) Pois tieltä asiaankuulumattomat! (Rynnistää menemään
portaita ylös.)
_Villen-Eetu_. Yhyy... kun maailma mustenee. (Pitelee selkäänsä.)
(Näyttämö on hetkisen tyhjä ja esirippu voi olla laskettuna.
Kun esirippu nousee, tulevat vasemmalta edellä Saarikoski
ja Vimperi ja heidän perässään Maaherra, Matilta, Villen-Eetu
sekä muut näytelmään kuuluvat henkilöt. Saarikoski ja Vimperi
asettuvat perälle, muut kaikki oikealle, Maaherra etunenään,
paitsi Raita-poika, joka istuutuu portaille.)
_Saarikoski_. Hullutusta olla näin kauniina kesä-iltana huoneessa.
_Vimperi_. Täällähän on raitista ja hauskaa ja voimme tässä näille
puhua karjanäyttelystä.
_Maaherra_. Siitä tahtoisimmekin kuulla... Kun päästäsiin alkuun.
_Saarikoski_. Kyllähän tässä. (Naurahtaa.)
_Vimperi_ (Ottaa taskustaan jonkun kirjasen, jota selailee ja näyttää
miettivän puhetta. Kaikki ovat hiljaa kuin odottaen, Maaherra
kuitenkin siirtyy paikasta toiseen ja näyttää pitkistyvän puheen
alkamista.)
_Maaherra_. Kun ei vaan taas puhuttaisi siitä apulannasta. (Villen-Eetu
heristää kädellään Maaherraan päin.) siss... hiss... hiljaa!
_Vimperi_ (Kuin närkästyksissä). Minusta näytti, kun tulin sivu teidän
talonne, ettei apulanta tekisi pahaa teidänkään vainioillenne...
_Maaherra_. Vai niin näytti... — Mutta minä saan ilmoittaa, ettei
meillä tarvita mitään muualta eikä lainata naapureista. Meillä on
voileipää kotona, he, he.
_Vimperi_. Mutta sehän ei kuulu apulannoitukseen, tiedän mä. (Selailee
yhä kirjastaan.)
_Maaherra_. Siihen se juuri kuuluukin, että omistaan elää eikä ole
puumerkit kenenkään kaapin loukossa...
_Vimperi_. Sekään ei kuulu apulannoitukseen.
_Maaherra_. Siihen ne kuuluvat kaikki! (Villen-Eetu heristelee
kädellään.)
_Saarikoski_. Sanoakseni sanasen, oli aikomuksemme, vaikkei väkeä
toivomme mukaan olekaan saapunut, puhua tähän kylään aiotusta
karjanäyttelystä...
_Maaherra_. Sitähän tässä minäkin. Siitä asiasta kannattaa puhua. Se on
toista kun apulanta-asia ha, ha, ha.
_Saarikoski_. Toverini agronoomi Vimperi aikoo asiata valaista, jotta
näyttelyn tarkoitus kävisi kaikille selväksi.
_Vimperi_. Niin. Koska Maanviljelysseura on päättänyt ensi
karjanäyttelyn toimeenpanna tässä kylässä tulevan syyskuun 15 päivänä,
niin...
_Maaherra_ (Keskeyttäen.) Siitä onkin toistakymmentä vuotta kun
tässä kylässä on karjanäyttely pidetty. Silloin meidän Koreapää sai
ensimäisen palkinnon...
_Vimperi_. ... niin olisi nyt jo hyvä, että paikkakuntalaiset keskenään
sopisivat paikasta, jossa näyttely pidetään...
_Maaherra_. Meidän Aitamännikössä se viime kerralla pidettiin ja
silloiset herrat kehuivat paikkaa mainion sopivaksi.
_Vimperi_ (Jatkaen.) Niinikään olisi hyvä ja erittäin suotava, että
kyläläiset saisivat tiedon siitä, että nyt tulevassa karjanäyttelyssä
tullaan palkitsemaan ainoastaan puhtaita maatiaisrotuisia lehmiä.
(Raita-poikakin nousee istumasta ja menee toisten joukkoon.) Siitä
kyllä on jo sanomalehti-ilmoituksessakin mainittu, ja kun syyskesällä
toistamiseen ilmoitetaan, tullaan siinäkin juuri nimenomaan siitä
seikasta mainitsemaan. Mutta koska kokemus on jo opettanut, että
ilmoituksista huolimatta hyvin usea kuljettaa näyttelyyn kaikenlaisia
sekarotuisia lehmiä palkinnon toivossa, niin olisi suotavaa, että
kaikilla olisi selvillä, etteivät sekarotuiset lehmät tässä tulevassa
karjanäyttelyssä tule kysymykseen, olkoon niiden lypsykyky kuinka suuri
tahansa...
_Maaherra_. Sepä on kummaa...
_Vimperi_. Minä pyydän lausua sanottavani ilman keskeytystä...
(Villen-Eetu heristelee kädellään Maaherraan päin.)
_Maaherra_. Niinpä tietenkin, mutta tässähän oli puhe siitä, että
kuinka paljon lehmä lypsää...
_Vimperi_ (Kiivastuen.) Tässä oli puhe, että ensi näyttelyssä
palkitaan ja tulevat kysymykseen ainoastaan maatiaisrotuiset lehmät...
_Maaherra_. Maatiaisrotuiset lehmät! Mitä ne ovat?
_Raita-poika_. Juuri niin, mitä ne ovat? (Villen-Eetu heristelee
kädellään ja suhisee: hiss.)
_Vimperi_. Toivon että saan rauhassa jatkaa...
_Maaherra_. Niinpä tietenkin...
_Raita-poika_. Niinpä ilmankin...
_Vimperi_. Tahdon lyhykäisesti selittää, minkänäköiset maatiaislehmät
ovat. Niitä on tälläkin paikkakunnalla hyvin paljon, sillä juuri näillä
pohjoisilla seuduilla onkin rotu säilynyt parhaiten...
_Maaherra_. Mutta minun ymmärrykseni mukaan karjanäyttely on juuri sitä
varten, että nähtäisiin, kenellä parhaat lehmät ovat, mistä talosta
enin voita myydään ja on myyty, ja niin edespäin.
_Matilta_ (Maaherralle.) Siinähän juuri se pääpykälä onkin, ja sitähän
tämä Vimperi selittää...
_Vimperi_ (Ei ole kuulevinaankaan Maaherran ja Matiltan puhetta.) Mitä
maatiaislehmäin yleisiin tuntomerkkeihin tulee, eli itse tyyppeihin,
niin sen voi jokainen karjanomistaja itse tuntea ja nähdä.
_Maaherra_ (Naurahtaen.) No kyllä maar lehmänsä kukin tuntee ja näkee.
_Vimperi_. Olen nytkin tälläkin matkalla nähnyt laitumilla kerrassaan
tyypillisiä maatiaislehmiä. Nuo pienet, matalajalkaiset, valkoiset...
_Matilta_. Niinkuin meidän Kruunu...
_Vimperi_ (Kuin sekaantuen puheessaan.) ... jollakulla maatiaisella
kuitenkin ovat korvain nokat, posket ja kyljet täplikkäitä...
_Maaherra_ (Hyvillään.) No nyt tulemme yhteen! Ne merkit sopivat
meidän entiselle Koreapäälle, jonka vasikka Reesantti on.
(Vakuuttavasti.) Siinä on lehmää, että naurattaa... Kun lypsää kuusi
vanhaa kannua...
_Matilta_. (Pyörähtäen melkein Vimperin eteen keskelle näyttämöä.)
Entäs meillä Kullankukka ja Kruunu! Kun konsulentti kävi meillä toissa
kesänä, niin lautaselle taputteli kumpaakin ja nauru suussa sanoi, että
onpa siinä sellainen pari, että niitä harvoin näkee. (Kuin erittäin
Vimperille.) Ja lehmän näköisiä ja kokoisia meillä ovat muutkin.
_Vimperi_ (Yskii ja koettaa jatkaa.)
_Raita-poika_. Kuusi kannua vahetonta maitoa...
_Maaherra_ (Matiltalle) Kullankukka ja Kruunu! Joo. Mutta ne ovat
paljo pienempiä lehmiä, eivätkä ne lypsä kuutta kannua...
_Raita-poika_. Kuutta kannua vahetonta maitoa. (Kuuluu naurua ja
Villen-Eetu pyörähtelee hermostuneesti.)
_Vimperi_ (Kääntyen Saarikoskeen päin.) Ehkä on parasta, että puhutaan
näyttelypaikasta. Ei tästä näy muutakaan tulevan.
_Mäntylä_. Se taitaa olla parasta.
_Maaherra_. En ikipäivänä vaihettaisi meidän Reesanttia ja Omenaa tämän
talon Kullankukkaan ja Kruunuun.
_Mäntylä_. Parempaa ja sopivampaa paikkaa ei ole tässä kylässä kuin
Maaherran Aitamännikkö.
_Iso-Pieti_. Se on tosi. Ja uskonpa, että tämä Maaherran isäntä...
_Maaherra_. Jaa. Minä en ole koskaan vastaan, kun yhteinen hyvä on
kysymyksessä. (Ylpeänä.) Minä annan niinkuin ennenkin Aitamännikön
näyttelykentäksi.
_Saarikoski_. Oikein ja hyvin puhuttu. Kyläläisten puolesta saan
kiittää...
_Maaherra_. Jaa. Kiittää saavatkin, sillä männikkö on likellä taloa ja
sopiva muutenkin...
_Matilta_. Olisi niitä muissakin taloissa männiköitä. (Katsoo
merkitsevästi Vimperiin.)
_Saarikoski_. Hyvin uskomme, mutta koska nyt tämä Maaherran isäntä
lupaa männikkönsä, joka kuuluu olevan erittäin sopiva, niin...
_Matilta_. Minä tarkoitinkin vain, että on niitä männiköttä ja metsiä
muillakin. (Tehden laajan liikkeen kädellään.) Meidän kylässä
Käyrävaaran Laulumaa, jossa on männikkö suoraa kuin kynttilöitä.
_Maaherra_. Ei sitä näyttelyä Käyrävaaraan asti viedä, tiedän mä...
_Raita-poika_. Ei viedä näyttelyä Käyrävaaraan asti...
_Vimperi_. Siis paikasta on jo sovittu. Mutta nyt olisi vielä eräs
tärkeä seikka, josta tahtoisin mainita.
_Maaherra_. Minulla on myöskin vielä mainitsematta monta seikkaa.
_Raita-poika_. Monta seikkaa on vielä mainitsematta...
_Villen-Eetu_. Yhyy... Ei ole mainittu palkintotuomareista.
_Vimperi_. On nimittäin tavallista, että kyläläiset keskuudessaan
valitsevat jonkun palkintotuomarin, henkilön joka tuntee lehmän
lypsymerkeistä ja muutenkin.
_Mäntylä_. Parempaa lehmämiestä ei ole meillä eikä muualla kuin tämä
Villen-Eetu. (Villen-Eetu kumartelee Vimperille.)
_Villen-Eetu_. Yhyy. Minä olen...
_Vimperi_. No niin. Mitä muut sanovat. Mäntylän isäntä ehdottaa tätä
Villen-Eetua palkintotuomariksi. Hyväksytäänkö? (Raita-poika kuiskaa
Maaherran korvaan.)
_Muut_. Hyväksytään!
_Maaherra_. Minä panen jyrkän vastalauseen... Villen-Eetua ei saa ottaa
palkintotuomariksi.
_Vimperi_. Miksi ei?
_Maaherra_. Se on "falski" mies, eikä sillä ole itsellään lehmiä.
_Vimperi_. Annamme kuitenkin olla Villen-Eetunkin joukossa! Eikö niin?
_Maaherra_. No olkoon sitten menneeksi minunkin puolestani.
_Vimperi_. Yksimielisesti valitaan siis Villen-Eetu palkintotuomariksi
ensi karjanäyttelyyn.
_Saarikoski_. Niin valitaan. (Villen-Eetu kiittelee ja kumartelee.)
_Maaherra_. Vielä yhtä asiaa tahtoisin tiedustaa.
_Vimperi_. Mikähän se asia olisi?
_Maaherra_. Palkitaanko tässä näyttelyssä myöskin sonneja... kysyn.
_Vimperi_. Tietysti, onhan ilmotuksessa sanottu sonneista erittäin.
_Mäntylä_. Maaherran isäntä ei ehkä ole nähnyt ilmoitusta...
_Maaherra_. Kyllä minä nähnyt olen, mutta vakuudeksi kysyn vielä.
_Matilta_ (Tullen keskelle näyttämöä.) Herrat ovat hyvät ja käyvät
sisälle ja nämä isännät myöskin.
_Saarikoski_ ja _Vimperi_. Me kiitämme. (Matilta menee edellä portaita
vasemmalle, muut seuraavat perässä missä järjestyksessä hyvänsä,
keskustellen karjanäyttelystä. Näyttämölle jäävät vielä Maaherra ja
Raita-poika.)
_Maaherra_. Juhani! Miltä sinusta näytti Matilta?
_Raita-poika_. Pahinta pelkään. Vimperi on nuori ja komea mies.
_Maaherra_. Mutta räkänokka minuun verraten! Sano niin Matiltalle. Mitä
muuten uskot?
_Raita-poika_. Lempeästi silmäilivät toisiaan, niinkuin rakastuneet
ainakin.
_Maaherra_. Ja tahallaan metsäänsä kehui, että Vimperi kuulisi.
_Raita-poika_. Epäilemättä.
_Maaherra_. Pidä silmällä heitä!
_Raita-poika_. Parhaani koetan. Ovatpa tiedossani pitkävartiset
tukkisaappaat.
_Maaherra_. Saappaat saat. Mutta... Minkä konstin hoksaisimme tuolle
Vimperille?
_Raita-poika_. Ei ole muuta keinoa kun haukkua häntä.
_Maaherra_. Mitä sanoisin?
_Raita-poika_ (Kuiskaa Maaherran korvaan. Maaherra alkaa nauraa, niin
että maha kohoilee.)
Esirippu.
TOINEN NÄYTÖS.
Maaherran Aitamännikkö. Karjanäyttely. Perältä näkyy metsäinen seutu.
Etu- ja keskialalla sileä kenttä, joka on sirojen mäntyjen ympäröimä.
Oikealta lähtee polkuja Maaherran taloon, vasemmalta maantiehen.
Männiköstä kuuluu karjankellojen kalketta ja lehmäin ammuntaa.
Kirkas syyskuun päivä.
_Maaherra_ (Tulee oikealta keppi kädessä ja pyyhkien hikeä otsaltaan.)
Nyt ovat siis meidän lehmämme kentällä. Tuolla isossa männyssä on Omena
kiinni ja tuossa pienemmässä Reesantti, ja niiden vertaa ei ole tässä
näyttelyssä, sen olen jo nähnyt. Laihoja ja pieniä näkyvät olevan muut
kylän lehmät, tuokin Mäntylän Saivo... pieni ja mitätön kuin vasikka...
Ja jos ei Reesantti ensi palkintoa saa niin... (Katselee ympärilleen.)
Mutta merkillistä, etten saa käsiini sitä Juhania, että saisin kuulla...
_Raita-poika_ (Ilmestyy vasemmalta).
_Maaherra_. No siinähän se Juhani onkin! Olet tietenkin pitänyt
silmällä Matiltaa ja Vimperiä .. Oletko nyt näinä päivinä mitään
huomannut?
_Raita-poika_. Olen nähnyt ja kuullut paljon. Kihloissa ovat!
_Maaherra_. Mutta siitä on vielä pitkä matka siihen kun Vimperi on
Kaupilla isäntänä...
_Raita-poika_. Pitkä siitä on matka. Mutta saisi sille Vimperille
näyttää, mitä se muksu markkinoilla maksaa.
_Maaherra_. Se näytetäänkin. Mutta oletko kuullut mitä ovat sanoneet
meidän lehmistämme, jotka ovat lihavimmat tässä näyttelyssä...
_Raita-poika_. En ole kuullut, mutta tuossahan kävelee Villen-Eetu.
Kysymme häneltä. (Villen-Eetu tulee oikealta patiineissa ja
hännystakissa ja iso musta-kantinen muistikirja kädessään.)
_Maaherra_. Jaha. No mitäs kuuluu? Miltä näyttää?
_Villen-Eetu_. Palkintotuomarina minä en saa näyttää numeroitani tästä
kirjasta...
_Maaherra_. Jopa nosti virka miehen!
_Raita-poika_. Kysymys on siitä, saapiko Maaherran Reesantti ensi
palkinnon, niinkuin oikeus ja kohtuus on?
_Maaherra_. Niin juuri. Siitä on nyt kysymys. Vastaa siis!
_Villen-Eetu_ (Ylpeänä.) En vastaa.
_Maaherra_. Vai et vastaa. Et taida muistaa, että tämä on minun maatani
jota poljet... lurjus!
_Villen-Eetu_. Minä olen valittu palkintotuomariksi ja saan täällä
kävellä ja tutkia lehmiä... yhyy...
_Maaherra_. Sinun tulee muistaa, että voin ajaa teidät jokaisen vaikka
helvettiin, jos tahdon...
_Raita-poika_. Sillä lailla! Joko nyt uskot, että se on isäntä joka
puhuu...!
_Villen-Eetu_ (Pakenee oikealle ja Maaherra seuraa häntä keppi ojona).
_Raita-poika_. Jopa lähti... mokomakin palkintotuomari.
_Maaherra_. Mutta sen minä sanon, että jos oikein ahtaalle asia tulee,
niin minä jäävään semmoisen palkintotuomarin, niin että naskaa...
Ymmärräthän, Juhani!
_Raita-poika_. Erinomaisen hyvin. Te jääväätte hänet teidän maatanne
polkemasta...
_Maaherra_. Niin ja muutenkin. (Saarikoski, Vimperi, Iso-Pieti ja Herva
tulevat oikealta, kahdella ensimainitulla kirjat kädessään.)
_Saarikoski_. Minun täytyy tunnustaa, että tässä näyttelyssä on
kerrassaan tyypillisiä lehmiä. En olisi uskonut, että karjan
jalostuksessa täällä jo on niinkin pitkälle päästy. Mäntylän karja
esimerkiksi...
_Maaherra_. Vai Mäntylän karja esimerkiksi... (Saarikoski ja Vimperi
menevät vasempaan. Iso-Pieti ja Herva pysähtyvät näyttämölle.)
_Iso-Pieti_. Kauniita lehmiä täällä on.
_Herva_. On totisesti. Maaherran lehmät kuitenkin eroittaa kaikista
muista.
_Maaherra_. Jos en väärin kuullut kehuivat he Mäntylän karjaa...
_Herva_. Mutta komeammat ovat teidän lehmänne.
_Matilta_ (Tullen kiivaasti näyttämölle.) Onko Vimperiä näkynyt?
_Raita-poika_. Tuolla seisovat männyn juurella.
_Matilta_. Minulla on tärkeää asiaa. (Rientää vasemmalle.)
_Maaherra_. Tässä täytyy tulla kysymys siitäkin, että minkälainen emä
kullakin lehmällä on ollut.
_Iso-Pieti_. Luultavasti.
_Raita-poika_. Joo. Muistanhan minä Reesantin emän, Koreapään, lehmien
lehmän siltä ajalta kun olin Maaherrassa huutolaisena. Reesantista
taas tiedän, ettei ole semmoista lehmää tällä puolen Helsingin. Koko
maailmahan sen tietää todistaa, jos siitä kysymys tulee...
_Maaherra_. Siinä kuulette, miehet, mikä lehmä Reesantti on! (Vimperi
ja Matilta tulevat vasemmalta. Matilta koettaen Vimperiltä saada
nähdäkseen palkintokirjaa.)
_Vimperi_. En minä näytä. Saat sitten tietää, kun palkinnot jaetaan.
_Matilta_. Näytä edes, saapiko Kruunu ensi palkinnon. (Poistuvat
kinaten oikealle.)
_Maaherra_ (Raita-pojalle.) Eivät uskalla olla palkitsematta ensi
palkinnolla Reesanttia.
_Raita-poika_. Niin minäkin uskon.
_Maaherra_. Muuten minä näytän, kuka tässä on isäntä...
_Raita-poika_. Ajakaa helvettiin kaikki!
_Maaherra_. Joka sorkan. Mutta pidähän silmällä Matiltaa. Minä käyn
tuolla Villen-Eetun puheilla, tiedustelemassa...
_Raita-poika_. Parhaani koetan, onhan minulla saappaat tiedossa...
_Maaherra_. Parhaasta sonnin vuodasta kengäkset leikkaan ja varret
juhtinahkasta... (Menee perälle ja katoaa männikköön.)
_Raita-poika_ (Yksin.) Minä luulen, että tästä karjanäyttelystä tulee
jännittävä loppukohtaus. Ellei Matiltan lehmät saa palkintoa ja ellei
Maaherran Reesanttia tunnusteta joukon parhaaksi, niin hullusti
käypi... — "Kyllä minä mieheni tunnen", sanoi jätkä jätkää. (Matilta
tulee vauhdilla oikealta.)
_Matilta_. Oletko kuullut mitään palkinnoista?
_Raita-poika_. En ole kuullut. Eikö Vimperi ilmoittanut?
_Matilta_. Ei sanonut. Mutta... — mutta... emäntä minä olen talossani...
_Raita-poika_. Jopa on hävitön sulhasmies, ja emännän sormus on
sormessa ja emännän ostama kello taskussa.
_Matilta_. Niin on, mutta minä voin tehdä miten tahdon!
_Raita-poika_. Vimperi pitää jo itseään kuin isäntänä talossa,
komentelee ja määrää... niinkuin tänäkin aamuna...
_Matilta_. Mutta elleivät Kruunu ja Kullankukka saa palkintoa...
Olisihan se niin suuri häpeä, että sille kylän koiratkin nauraisivat...
_Raita-poika_. Se vasta häpeä olisikin!
_Matilta_. Minä vaan en sitä asiaa koskaan unhottaisi. Lähdemme nyt
katsomaan lehmiämme! (Lähtevät oikealle.)
_Raita-poika_. Eiköhän palkinnoita pian jaeta.
_Matilta_. Vähän ajan kuluttua. (Menevät. Mäntylä, Herva ja Iso-Pieti
tulevat perältä.)
_Iso-Pieti_. Kumma minusta on koko juttu! Matilta alkaa jo olla
ikäihminen ja Vimperi on vasta kolmannella kymmenellä.
_Herva_. Nuorta miestä se on Matilta aina toivonutkin; nyt saapi ja
rennon miehen saapikin.
_Mäntylä_. Ei ole vielä vihitty. Ja jos Matiltan oikein tunnen
niin — —
_Herva_. Mitä tarkoitat?
_Mäntylä_. Kuulin Villen-Eetulta, ettei Kaupin lehmiä palkita...
_Herva_ ja _Iso-Pieti_. Sepä nyt oli paha!
_Mäntylä_. Uskon, ettei Matilta siitä Vimperiä hyvin puhuttele.
_Herva_. Hyvin uskottavaa! Entäs Maaherran lehmiä? Palkitaanko niitä?
_Mäntylä_. Villen-Eetu sanoi, ettei kumpaakaan...
_Herva_. Ne eivät tunne nämät agronoomit Maaherraa... Olisi pitänyt
hänelle sentään mieliksi antaa palkinto...
_Mäntylä_. Hullusti se kyllä on, jos ei Maaherra palkintoa saa, kun
muutenkin on pahalla päällä Matiltan vuoksi. (Villen-Eetu tulee,
kantaen pientä pöytää, jonka asettaa näyttämön perälle.)
_Villen-Eetu_. Agronoomit päättyvätkin, että palkinnot ja kunniakirjat
jaetaankin täällä männikössä ja eikä, kuten aamulla ilmoitettiin,
Kaupilla...
_Mäntylä_. Sehän nyt oikein sopii, kun on näin mainion kaunis ilma.
_Villen-Eetu_. Joo. Ja Vimperi vielä pitää puheen maatiaisrotuisista
lehmistä, jotta kaikki asian pääsisivät ymmärtämään. (Väkeä liikkuu
männikössä ja kellot kalkkuvat.)
_Herva_. Ei sen somempaa mitään. Joko palkinnot heti jaetaan?
_Villen-Eetu_. Kaikki näyttelyyn tuodut lehmät ovat jo tarkastetut.
(Maaherra tulee keppi kädessä oikealta paitahihasillaan.)
_Maaherra_. Vai niin. Palkinnot jaetaan siis tässä?
_Villen-Eetu_. Niin ja puhekin pidetään.
_Maaherra_. Pitkistä puheista me emme välitä.
_Villen-Eetu_. Mitäpä voitte! Kuunnella pois vain! Ybym...
_Maaherra_. Taidat pitää puheen sinäkin! (Kiivaasti.) Mutta mitäs
sanot, jos jääväämme sinut koko palkintotuomarin virasta?
_Villen-Eetu_ (Ilkkuen ja näyttäen kirjaansa.) Täällä ovat jo pisteet
valmiina!
_Maaherra_. Sinun pisteillesi me pyllistämme! (Villen-Eetu katoaa
oikealle.) Tuokin hankisääski se on olevinaan kuin mikäkin varis
tässä... (Kääntyen toisten puoleen.) Mitä arvelette miehet tästä
näyttelystä?
_Muut_. Agronoomit kehuivat tätä onnistuneeksi näyttelyksi.
_Maaherra_. Onnistuneeksi näyttelyksi saavatkin kehua, sillä tällä
jokivarrella ei ole yhtään niin lihavaa lehmää kuin tuo meidän
Reesantti. Rakkikoiria ovat tässäkin näyttelyssä muut lehmät Reesantin
rinnalla...
_Muut_. Niin ovat.
(Saarikoski, Vimperi ja Villen-Eetu tulevat. Vimperillä on
kunniakirjoja ja muita papereita kainalossa. Hän asettuu
seisomaan pöydän taakse ja hänen viereensä seisahtuvat
Saarikoski ja Villen-Eetu, joka lakkaamatta selailee
muistikirjaansa. Kansaa tulee vasemmalta ja oikealta.
Vasemmalla seisovat Maaherra, Mäntylä, Iso-Pieti ja Herua,
Maaherra etunokassa. Raita-poika siirtyy paikasta toiseen.
Matilta pyörähtelee keskellä näyttämöä ylpeänä ja mahtavana.
Menee jo kerran ja yrittää selailla Vimperin papereita,
jotka tämä on asettanut pöydälle. Vimperi rykii, järjestelee
papereitaan ja näyttää alkavan puhua. Juhlallinen äänettömyys.)
_Maaherra_. Minä pyytäisin, ettei pidettäisi pitkiä puheita, vaan että
heti suoraan sanottaisiin, kenen lehmät ovat palkitut, jotta ihmiset
saisivat viedä elukkansa pois. Nälkäkin niille tulee, kun koko päivän
seisotetaan kuivalla männyntyvellä...
_Villen-Eetu_ (Heristää kättään Maaherraan päin.) Sissoo... hiljaa
siellä!
_Maaherra_. Sillä minun ymmärtääkseni ovat palkinnot tietenkin pääasia,
eivätkä joutavat ja pitkät puheet..
_Villen-Eetu_ (Yhä heristää kättään.) Hiljaa siellä!
_Matilta_. Mitäpä tässä pitkistä puheista...
_Villen-Eetu_. Hiljaa, hiljaa!
_Maaherra_. Omalla suullansa saapi puhua kuka tahtoo...
_Vimperi_ (Rykii.) Niin. Palkintotuomarit ovat nyt tehneet tehtävänsä
tässä näyttelyssä ja valinneet yksimielisesti minut puheenjohtajaksi,
jonka velvollisuus siis on tehdä selkoa sekä itse näyttelystä että
palkintotuomarien arvostelun mukaan annetuista rahapalkinnoista ja
kunniakirjoista.
_Matilta_. Niin vain...
_Maaherra_. Niinpä tietenkin.
_Raita-poika_. Niinpä ilmankin.
_Vimperi_. Mutta ensiksi tahtoisin puhua vähäsen karjanhoidosta,
jalostuksesta ynnä muustakin pari sanaa...
_Maaherra_. Palkinnot pitää ensiksi ilmoittaa, sitten pidettäköön
puheet.
_Raita-poika_. Se on oikeus ja kohtuus.
_Matilta_. Palkinnot ensiksi! (Pakkaantuu Vimperin pöydän ääreen
koskien papereihin.)
_Maaherra_. Sillä selvää on, että palkinnot tässä ovat pääasia, eivätkä
pitkät puheet.
_Vimperi_ (Matilta poistuu pöydän luota vasemmalle.) No, yhdentekevää,
koska niin vaaditaan. — Mutta niinkuin kesällä jo täällä käydessäni
sanoin, ei tässä näyttelyssä voida palkita muita kuin maatiaisrotuisia
lehmiä. Tänne on kuitenkin tuotu paljon sekarotuisia lehmiä, jotka,
vaikka voivatkin olla hyviä lypsylehmiä, eivät siis nyt ole tulleet
kysymykseen.
_Maaherra_. Eivätpä tietenkään vähämaitoset lehmät tule kysymykseen,
eivätkä palkittaviksi.
_Matilta_. Eivätpä tietenkään...
_Raita-poika_. Eivätpä ilmankaan.
_Villen-Eetu_. Suu kiinni siellä!
_Vimperi_. Näyttää niinkuin paikkakunnalla ei vielä olisi tietoa
maatiaisrotuisten lehmäin etevämmyydestä. Ilahuttavan poikkeuksen koko
kylän karjasta tekee kuitenkin Mäntylän talon karja... (Rykii. Matilta
ja Maaherra liikkuvat levottomasti.) Tänne näyttelyyn on tuotu viisi
maatiaislehmää Mäntylästä ja...
_Maaherra_. Meiltä on kaksi, Reesantti ja Omena.
_Raita-poika_. Reesantti ja Omena, ja lihavat molemmat...
_Vimperi_. ... ja hauskaa on, että ne lehmät ovat kerrassaan
tyypillisiä, puhdasrotuisia maatiaislehmiä...
_Maaherra_. Nehän ovat pieniä kuin rakkikoiria...
_Matilta_. Ja utareet heiluvat kuin tyhjät kintaat...
_Maaherra_. Ei semmoisista kannata puhua!
_Vimperi_ (Äkäisenä.) Hiljaa nyt!
_Villen-Eetu_. Hisss... hissss...
_Maaherra_. Kyllä minulla on oman maani päällä valta puhua niinkuin
muillakin...
_Raita-poika_. Jos luja paikka tulee, niin muut eivät saa puhua
sanaakaan.
_Maaherra_. Niin se kyllä on, sillä minä tässä täysi isäntä olen.
_Vimperi_. Rahapalkintoja ei siis ole voitu antaa muille kuin
maatiaislehmille, joita on tässä näyttelyssä viisi...
_Maaherra_ (Mennen Vimperin nokan alle.) Ovatko ne viisi Mäntylän
kuivettuneita kiiskejä? (Perääntyy paikoilleen.)
_Vimperi_. Ensimäisen palkinnon ovat palkintotuomarit yksimielisesti
päättäneet antaa Mäntylän Saivolle...
_Matilta_ (Pyörähtäen Vimperin eteen.) Mihinkäs meidän Kruunun olet
jättänyt?
_Vimperi_ (Koettaen jatkaa.) Mäntylän Saivo on siis saanut ensi
palkinnon ja lisäksi kunniakirjan...
_Matilta_ (Kiljuvalla äänellä.) Entäs Kruunu? Mikä palkinto Kruunulle
tulee?
_Vimperi_. Ei Kruunu saa minkäänlaista palkintoa, sillä se on
sekarotuinen lehmä. Senhän jo sanoin tänä aamuna.
_Matilta_. Mitä kelvottomia palkintotuomareita tässä näyttelyssä on?
_Vimperi_. Olepas... olepas... ja menepäs... menepäs...
_Matilta_ (Nousten vimmaan.) Jopa häpäiset itsesi ja koko talon!
(Iso-Pieti koettaa Matiltaa tyynnyttää.)
_Vimperi_. Pidä suusi nyt! (Matilta rauhottuu hiukan.)
_Maaherra_. Minä tahdon nyt heti paikalla saada tietää, onko meidän
lehmiä palkittu?
_Raita-poika_. Siihen kysymykseen vaaditaan vastausta!
_Maaherra_. Joo, vastausta ja aivan heti.
_Vimperi_ (Kovin kiukkuisena.) Ei ole palkittu yhtään Maaherran lehmää.
_Maaherra_. Ja minkätähden ei?
_Vimperi_. Kysykää näiltä palkintotuomareilta.
_Maaherra_. Vai niin. Kelvottomat hunsvotit! Kyllä minä opetan.
(Tavottelee kepillään Villen-Eetua, joka pakenee Saarikosken selän
taakse.)
_Raita-poika_. Ei palkita! Ja Maaherran maan päällä on pidetty koko
näyttely, eikä hänen lehmiään palkita! Jo minä näyttäisin...
_Maaherra_ (Nousten vihaiseen vimmaan.) Hemmettiin kaikki minun maani
päältä, niin lehmät kuin herratkin. Hunsvotit! (Heiluttelee keppihän
uhkaavasti. Villen-Eetu piiloitteleikse vuoroin Saarikiven, vuoroin
Vimperin selän taakse. Vimperi kokoaa papereitaan kasaan.) Pois minun
maani päältä!...
_Saarikoski_. No jopa tämä nyt menee mahdottomiin. Tämähän on ennen
kuulumatonta...
_Raita-poika_. "Laatuaan ensimäinen karjanäyttely paikkakunnalla."
_Villen-Eetu_. Voi hyvä isä sentään...
_Maaherra_. Pois! Hemmettiin kaikki. (Potkaisee pöydän kumoon ja
hätyyttelee Villen-Eetua kepillä. Villen-Eetu pakenee ja pudottaa
muistikirjansa ja lakkinsa.)
_Villen-Eetu_. Auttakaa, auttakaa, hyvät ihmiset!
_Raita-poika_. No nyt tämä alkaa joltakin näyttää!
_Matilta_ (Rientää Vimperin luo, joka kerää papereitaan.) Eikö yhtään
palkintoa tule meille?
_Vimperi_ (Kiukkuisesti.) Ei tule! Äläkä kysele enään.
_Matilta_ (Vimmassa.) Kyllä minä sinulle häät juotan! (Polkien
jalkaansa.) Anna pois minun kelloni!
_Vimperi_ (Joutuen vimmaan.) Siinä on silinterisi, vanha lunttu!
(Heittää kellon Matiltalle. Joku nauraa, toiset siunailevat. Maaherra
hätyyttelee Villen-Eetua ja Raita-poika yllyttää häntä salaa.)
_Matilta_. Anna sormukset myös!
_Vimperi_ (Kiskoo sormuksen sormestaan ja heittää metsään.) Siellä
on... tolvana!
_Raita-poika_. Sillä lailla! Jako tavarasta ja ero perheestä!
_Saarikoski_ (Kovalla äänellä.) Palkinnot jaetaan Mäntylässä tänä
iltana! Tulkoot sinne oikeat ihmiset. (Auttaa Vimperiä paperien
kokoomisessa) Hyvä isä, mitä kaikkea pitää näkemän!
_Matilta_ (Pillahtaa itkuun ja alkaa hakea sormusta.)
_Villen-Eetu_. Hyvät ihmiset... (Hätyytellen kepillään.) Ei tässä auta
rukoukset.
_Raita-poika_. Temppeli tyhjäksi! (Saarikivi ja Vimperi rientävät
vasemmalle jonne muitakin menee.)
_Saarikoski_ (Huutaen.) Palkinnot jaetaan Mäntylässä! (Villen-Eetu
hakee lakkiaan ja muistikirjaansa. Maaherra löytää kirjan ja heittää
sen metsään.)
_Villen-Eetu_. Odota sinä senkin möhömaha! (Maaherra iskee kepillä
Eetua. Eetu pakenee huutaen.)
_Maaherra_. Pois minun maaltani! (Karjankellot kalkkunat, huutoja ja
naurua kuuluu.)
_Raita-poika_. Tämä se nyt jotakin on. Tämä on sitä "kansan elämää."
_Maaherra_. Pois minun maani päältä joka sorkka! (Matilta kulkee
nenäliina kädessä, itkee ja hakee sormusta. Raita-poika nauraa.
Maaherra karjuu, väkeä kulkee ikäänkuin pakoon pyrkien.)
_Raita-poika_ (Maaherralle.) No saappaat saan...
_Maaherra_. Et saa!
_Raita-poika_. Matilta suostuu... (Matiltalle.) Eikö niin?
_Maaherra_. Minä pyllistän koko maailmalle.
_Raita-poika_. Minä otan sitten Matiltan niinkuin hyllyltä.
_Maaherra_. Et ota!
_Raita-poika_. Ellen saappaita saa, niin otan.
_Maaherra_. No saappaat saat. Matilta, kuulehan! (Matilta itkee ja
hakee sormustaan. Villen-Eetu tulee lautamiehen kanssa juoksujalassa
näyttämölle.)
_Villen-Eetu_. Haaste pahoinpitelemisestä, edesvastuuta ja palkintoa,
kuluja ja kustannuksia.
_Maaherra_ (Ryntää Villen-Eetua kohti.) Juhani, tule puolestani!
Saappaat saat!
Esirippu.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KARJANÄYTTELYSSÄ ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
