The Project Gutenberg eBook of Työlakko
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Työlakko
Näytelmä kolmessa näytöksessä
Author: Urho Wiljo Walakorpi
Release date: March 1, 2025 [eBook #75496]
Language: Finnish
Original publication: Hämeenlinna: Boman & Karlsson, 1906
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TYÖLAKKO ***
language: Finnish
TYÖLAKKO
Näytelmä kolmessa näytöksessä
Kirj.
URHO HAAPANEN [U. W. Walakorpi]
Hämeenlinnassa,
Boman & Karlsson,
1906.
Henkilöt:
Patruuna Svensson, tehtaanomistaja maalla.
Perttilä, työnjohtaja.
Pekkanen, |
Karhunen, | työmiehiä.
Alasinen, |
Naulanen, |
Iikkala.
Puhuja.
Nimismies.
Poliisimiehiä.
Lakkolaisia: miehiä ja naisia.
Tapahtuu Svenssonin tehtaalla. Aika: nykyinen.
ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
Patruuna Svenssonin konttoorihuone. Ovi oikealla ja vasemmalla; perällä
akkuna.
Patruuna istuu kirjoituspöydän ääressä kirjoittaen. Perttilä tulee.
_Patruuna_: Ka Perttilä! Mitä kuuluu?
_Perttilä_: Ei mitään uutta.
_Patruuna_: He ovat siis edelleen lakossa?
_Perttilä_: Niin ovat. Mahdotonta on heitä taivuttaa. Vankkumatta
aikovat he seisoa vaatimustensa takana.
_Patruuna_ (Pilkallisesti hymyillen): Kuinka kauvan?
_Perttilä_: Niin kauan luullakseni, kun heidän vaatimuksiinsa
myönnytään.
_Patruuna_: Joka ei tule milloinkaan tapahtumaan. (Naurahtaa.)
Saadaanpa nähdä, miten käy! Saadaanpa nähdä miten kauan innostus jaksaa
miesten povissa liekehtiä! Luulempa, että jo piankin tartutaan koreasti
työhön kiinni kuin ennenkin. Yksi on voima, joka pakottaa, mahtava
ja voittamaton... Se sammuttaa innostuksen liekitsevät tulet. Sitä
vastaan taisteleminen on ankaraa, perin ankaraa laatua, ja pian siinä
sodassa voimat vähenevät.
_Perttilä_: Kyllä ymmärrän...
_Patruuna_: Antaa ajan kulua. Varmasti tiedän, että ennenkuin päivää
kolme on maillensa painunut, on tehtaani käynnissä kuin ennenkin ja työ
entisessä vauhdissaan. Se on nälkä, joka pakottaa.
_Perttilä_: Totta on, mitä sanotte. Pitkiä aikoja eivät he mitenkään
voi työttöminnä vetelehtiä: pieni on leipävarasto. Kun se loppuu, niin
mikäs auttaa! Työhön täytyy ryhtyä, vaikka apeallakin mielellä...
_Patruuna_: Apealla mielellä! Mitä vielä! Parin päivän kuluttua ovat
he kiitollisia ja iloisia, kun edelleen saavat työpaikkansa pitää.
Melkeinpä olen vakuutettu että jonkun ajan kuluttua ryhtyisivät
nuo rääsyniekat työhön minkälaisella palkalla tahansa. Ajat ovat
ankarat. Mistään ei saa työtä. No. Oli miten tahansa. Tämä asia ei
pienimmässäkään määrässä tee minua levottomaksi. Tiedän, että se
olen minä, joka kamppailussa voiton saavutan. Ja tuo pieni seisaus,
jonka tehtaani saa lakon tähden kärsiä, ei tee minua paljoakaan
köyhemmäksi... ellei nyt juuri rikkaammaksikaan.
_Perttilä_: Ja sen kyllä mielellään kärsiikin, kun varmasti tietää
taistelusta voittajana suoriutuvansa.
_Patruuna_: Juuri niin. Hartain haluni on noille pöyhkeilijöille
näyttää, kuinka hullua ja mieletöntä oli lakkoon ryhtyä, ja kuinka
onnettomasti he pettyivät luullessaan tuon toimenpiteensä kautta
jonkinlaisia etuja saavuttavansa.
_Perttilä_: Totta tosiaan: suuri oli tyhmyys, jonka tehtaalaiset
tekivät. Mutta ihmiset ovat heikkoja: harvoin, harvoin ajattelevat he
asiaa pitemmälle... Heh, onpa hauskaa nähdä, kuinka kauan lakkolaiset
hautovat aivoissansa hulluja houreita! Onpa hauskaa nähdä heidän
nöyrtymisensä ja alistumisensa pyhää hetkeä! Kyllä he nyt ovat
röyhkeitä... eivät kuule neuvoja eivätkä varoituksia. Tuskin edes
päälle katsovat, kun sattuu vastaan tulemaan...
_Patruuna_: Mutta antaa ajan kulua. — Tämä asia on siksi muuten
vähäpätöinen, ettei sen takia kannata uhrata aikaa kovin pitkiin
keskusteluihin. Jättäkäämme se tulevaisuuden selvitettäväksi! Voitte
kumminkin pitää lakkolaisia silmällä ja seurata heidän toimiansa. Jos
jotakin erinomaista tapahtuu, tulkaa minulle kertomaan.
_Perttilä_: Koetan parhaani mukaan.
_Patruuna_: Pitäkää myös huolta siitä, ett'ei järjestys tule rikotuksi.
Kaikenlaiset yhteenliittymiset ja kokoukset saatte samaten kieltää.
Jos satutte näkemään tuon paikkakunnalla ja lakkolaisten keskuudessa
liikuskelevan sosialistisaarnaajan, voitte sanoa hänelle että ellei hän
heti lopeta kiihotus- ja yllyttämispuheitaan, tulee hän paikkakunnalta
pois potkittavaksi.
_Perttilä_: Se onkin parasta. Hänellä ei ole tehtaalaisten kanssa
mitään tekemistä. Saa vaan aikaan paljon pahennusta ja häiriötä...
Kyllä minä sanon, mitä hänen rauhaansa kuuluu.
_Patruuna_: Hyvä! Muuta ei minulla olekaan sanottavaa... Menkää nyt
heidän toimenpiteitänsä seuraamaan ja tuokaa sitten tietoja minulle...
_Perttilä_: Paikalla käyn toimeen. (Pois.)
_Patruuna_ (Kävelee edestakaisin): Hm. Tässä sitä nyt ollaan. Tehdas
seisoo. Työläiset, miehet ja naiset ovat vapaina, pitävät lomaa.
Vaativat palkankorotusta... Ennen kuulumatonta! Naurettavaa... Kuka
totta tosiaan lienee tämän huvinäytelmän alkuunpanija? Entis-aikoina
ei milloinkaan tällaisiin toimiin ryhdytty — tuskinpa niitä edes
ajateltiinkaan. Luulen aivan varmaan, että se on tuo "punainen", —
mikä mies lieneekään — joka on pannut pyörälle tehtaalaisten päät ja
saanut heidät tuohon mielettömään puuhaan ryhtymään. Hän se on, siitä
ei ole epäilystä. Mokomakin maailmanparantaja! Mielisinpä saada hänet
käsiini... mielisinpä vähän häntä puristella... Se tekisi miehelle
hyvää. Tulee villitsemään minun kunnollisia työläisiäni! Totta tosiaan!
Pieni selkäsauna ei liiaksi olisi! No. Oli miten tahansa. Asia on
perin vähäarvoista laatua! Ei kannata sentähden kiivastua ja olinpa
huomaavinani, että en äsken ollut oikein "tavallisella" tuulellani.
Mutta ihminen on heikko: on hetkiä, jolloin sappensa kuohahtaa mitä
vähäpätöisimmistä asioista, ja jolloin pienen pieni vastoinkäyminen
panee hänet ajattelemaan ja aprikoimaan. Ja on taas hetkiä, jolloin
suurinkaan tappio ei voi hänen mielenlaatuansa muuttaa.
Mutta tahdonpa unohtaa koko asian. Olkoot lakossa, olkoot siinä vaikka
ijankaikkisuuteen asti: saan minä miehiä muualtakin... Se on varma.
Nykyään ei ole työntekijöistä puutetta... Saapas nähdä kuka taistelussa
voiton saavuttaa! (Ovelle koputetaan). Astukaa sisään!
_Perttilä_ (Tulee): Täällä eteisessä odottaa tehtaalaisten lähetystö;
he pyytävät päästä patruunan puheille. Tuo työväenpuhuja on heidän
etunenässään.
_Patruuna_: Vai niin. Tulkoot sitten. (Aukasee oven ja puhuu eteisessä
odottaville työmiehille) Herrat ovat hyvät ja astuvat peremmälle.
(Pekkanen, Karhunen, Alasinen, Naulanen ja Puhuja tulevat)
_Patruuna_: Tervetuloa! — (Puhujalle) Hauskaa tehdä tuttavuutta. Olen
kuullut teistä paljon puhuttavan... Näytätte muuten olevan sangen
läheisessä yhteydessä työläisteni kanssa sekä ottavan osaa heidän
puuhiinsa... Sitähän todistaa tämäkin...
_Puhuja_: Aivan oikein. Tahdon auttaa heitä parhaani mukaan...
_Patruuna_: Auttaa?
_Puhuja_: Niin. Luullakseni ei siinä ole mitään paheksuttavaa — vai
onko?
_Patruuna_: Paheksuttavaa! Kuinka kehtaatte edes kysyä sellaisia.
Ottamalla osaa näihin puuhiin, saatatte te, hyvä herra, paljon
pahennusta aikaan. Te villitsette jokaisen miehen ja naisen. Te teette
kiihoittavilla puheillanne viisaat hulluiksi. Te opetatte väestölle
mitä mielettömintä oppia... Ja luuletteko, ett'en minä tiedä, kuka on
koko lakon alkuunpanija? Te se olette, hyvä herra... Kaikki tämä on
teidän ansiotanne.
_Puhuja_: Totta on, että minä kehoitin tehtaalaisia lakkoon ryhtymään
ja sen kautta vaatimaan parempia palkkoja, sillä teidänkin täytyy
tunnustaa, ett'eivät työpalkat tehtaassanne kovin lihavia ole, mutta
se, mitä äsken lausuitte, että minä muka olisin heille mieletöntä oppia
haastellut, on omaa keksintöänne. Asiaa, todellista asiaa olen puhunut,
en mielettömyyksiä...
_Patruuna_: Mutta te ette saa puhua mitään, te ette saa olla
työläisteni kanssa minkäänlaisissa tekemisissä — tietäkää se.
_Perttilä_: Koetin minäkin jo äsken saada häntä poistumaan, mutta eipä
ollut hän edes kuulevinansa minun sanojani.
_Patruuna_: Ehkä sentään kerran kuuleekin! — Mitä teillä on asiaa?
_Puhuja_: Asia on tietysti sama kuin ennenkin. Olemme tulleet luoksenne
keskustelemaan tuosta lakko-asiasta työväen valitsemana lähetystönä.
_Patruuna_: Puhukaa sitten suunne puhtaaksi, mutta pian: minulla ei ole
aikaa kauan teidän kanssanne jaaritella.
_Puhuja_: Kuten tiedätte, ovat tehtaanne työntekijät eilisaamuna
alkaneet yksimielisen työlakon, johon syynä on ollut palkkojen
pienuus. Lakkoa on nyt jo melkein kaksi päivää kestänyt, ja tuleekin
se kestämään epämääräisiin aikoihin asti — näin ovat työntekijät
yhteisessä kokouksessaan tänäpäivänä päättäneet — ell'ei myönnytyksiä
isäntäväen puolelta tulla tekemään.
_Patruuna_: Niitä ei tulla tekemään, se on varma. Seisokoon sitten
tehdas tahi ei.
_Puhuja_: Siinä tapauksessa se saakin seisoa.
_Pekkanen_: Me emme rupea nälkäpalkalla työskentelemään.
_Karhunen_: Ennen kärsimme nälkää, kun alistumme orjina raatamaan ja
ahertamaan.
_Naulanen_: Ennen kärsimme nälkää.
_Puhuja_: Rauhoittukaa, miehet! — Pyydämme teitä tarkemmin tätä
asiaa ajattelemaan. Olisi hauskaa saada kaikki onnellisesti ja
sovinnollisesti ratkaistuksi. Tiedämme aivan hyvin, ett'ei tämä lakko
ole teille sen hauskempaa kuin meillekään. Monioita satoja nielee
se joka päivä. Toivoisin jo senkin tähden voivani tässä jutussa
sovittajana esiintyä. Vaikkapa nyt maksaisittekin työväestöllenne
muutamia penniä enemmän kuin tähän asti — kuten muistanette
vaativat miehet, että heidän palkkansa korotetaan tähänastisesta
kahdestamarkasta kahteenmarkkaan viiteenkymmeneen, ja naiset, että
heidän palkkansa korotetaan markasta viidestäkymmenestä kahteen
markkaan — vaikkapa nyt tuon ylennyksen suorittaisittekin, niin
ette sen takia vahinkoon joutuisi: varma on että kahta innokkaammin
tehtäisiin silloin työtä, kahta innokkaammin raadettaisiin ja
aherrettaisiin, ja kahta tulisemmin työn ääressä pyörittäisiin — siitä
menen takuuseen. Siis hyötyä vaan, mutt'ei vahinkoa. — Kehoitan teitä
sentähden tätä asiaa harkitsemaan ja punnitsemaan. Olisi suotavaa, että
työväestönkin vaatimuksia kunnioitettaisiin.
_Patruuna_: Asiaa olen jo ajatellut. Vastaukseni on sama kuin ennenkin.
Minä tiedän, että palkat ovat riittäviä. Kyllin tulee niillä toimeen
kun ei tuhlaillen elele. Minä pysyn päätöksessäni. Ellette te suostu
enää minun palveluksessani olemaan, en voi teitä pakottaa. Minun täytyy
ruveta toimenpiteisiin uusien työläisten hankkimista varten... Niitä
on saatavissa yllin kyllin. Pysykää lakossa. Tehkää mielenne mukaan.
Kaikessa tapauksessa tehdään tehtaassa työtä parin päivän kuluttua.
Mitä sanotte silloin, kun olette kokonansa työttöminä, mitä sanotte
silloin, kun olette vailla tuota pientäkin palkkaa?
_Pekkanen_: Joka on melkein sama kun ei mitään.
_Alasinen_: Ja jolla on mahdoton varsinkaan perheellisen miehen tulla
toimeen.
_Patruuna_ (Kuulematta miesten puhetta) Kehoittaisin sentähden minäkin
teitä ajattelemaan.
_Alasinen_: Päätöksessämme pysymme.
_Pekkanen_: Me tahdomme näyttää, ett'emme ole kerjäläisiä, jotka
armopaloja anelevat.
_Patruuna_: No — näyttäkää sitten, hyvät herrat, näyttäkää! Minulla ei
ole mitään sitä vastaan...
_Puhuja_: Ja me näytämme. Te ette tee myönnytyksiä, niitä emme tule
mekään tekemään. — Sanoitte äsken, että tehtaanne olisi käynnissä kuin
ennenkin parin päivän kuluttua. Sitä kumminkin rohkenemme epäillä.
Ensinnäkin: te ette saa työmiehiä tarvittavaa määrää, ja toiseksi: jos
ne voisittekin hankkia, niin me emme tule työntekoa sallimaan...
_Patruuna_: Te ette tule työntekoa sallimaan?
_Puhuja_: Me estämme sen.
_Patruuna_ (Naurahtaa): Kaikkeapa saa kuulla! — Herraseni, minä pyydän
teitä: auaiskaa ovi ja poistukaa. Olemme tarpeeksi keskustelleet.
_Perttilä_: Tehkää niinkuin patruuna käskee!
_Karhunen_: Kyllä me menemme yhdelläkin käskyllä. Tässä ei tarvita
minkäännäköisiä sivuhenkilöltä...
_Perttilä_: Tehkää niinkuin patruuna käskee! (Työntäen muutamia ovea
kohti). Mars, hyvät herrat!
_Puhuja_: Me menemme. (Painavasti.) Kuten sanoin, työntekoa ei sallita.
_Patruuna_: Maailmassa on vielä poliisimiehiä.
_Karhunen_: Joiden aseet eivät meihin pysty.
_Patruuna_: Saadaanpa nähdä, hyvät herrat.
_Perttilä_: Mars!
_Puhuja_: Mennään, miehet, me olemme sanottavamme sanoneet.
_Karhunen_: Parasta se on. Muut ehkä jo odottavat.
_Patruuna_: Kuulkaahan! Tahdon teille samalla ilmoittaa, että
minkäänlaisia kokouksia ei saa pitää eikä kulkueita panna toimeen.
_Karhunen_: Kuinka? Eikö jokaisella ole oikeus vapaan taivaan alla
kokoontua?
_Patruuna_: Te kuulitte, mitä sanoin.
_Karhunen_: Käskyänne emme noudata.
_Patruuna_: Mitä?
_Karhunen_: Me kokoonnumme.
_Patruuna_: Kuinka te rohkenette?
_Karhunen_: Miks'en rohkenisi?
_Patruuna_: Poistukaa heti! En halua nähdä teidän ilettävää
persoonaanne.
_Karhunen_: Minulla oli aikomus sanoa samaa teille...
_Patruuna_ (Tarttuu vihansa vimmassa Karhuseen kiinni ja pudistelee
häntä): Te lurjus! Pois!
_Karhunen_ (Riuhtaisee itsensä irti): Herra patruuna! Älkää koskeko
minuun tai tulette sitä jälestäpäin katumaan.
_Patruuna_: Te puhutte hävittömiä...
_Karhunen_: Eikö minulla ole oikeutta puhua suutani puhtaaksi yhtä
hyvin kuin teilläkin?
_Puhuja_ (Tarttuen Karhusen käsivarteen): Hillitkää mielenne!
Tällainen turhanpäiväinen kiistely on aivan tarpeetonta. Sitäpaitsi
voi siitä olla vahingollisia seurauksia... Mennään nyt! Muut jo ulkona
odottavat... Kuuletteko... laulua kuuluu... Tulkaa! (Pois.)
_Karhunen_ (Mennessään): Hyvästi!
_Patruuna_ (On aikeissa hyökätä hänen peräänsä mutta Perttilä sen
estää): Hävittömät! Konnat! Lurjukset!
_Perttilä_: Älkää olko heistä tietävinänne! Heiltä ei voi parempaa
odottaa. Mitäpä he ymmärtäisivät, tuollaiset rääsytakit... Hiisi heistä
välittäköön.
(Laulua kuuluu).
_Patruuna_: Mutta se meni liian pitkälle. Pitääkö minun kuulla
tuollaisia sanoja työmiesteni suusta! (Koettaa hillitä vihaansa).
Lurjukset! (Naurahtaa). Saivat minut suuttumaan. Oikeastaan ei
minun olisi pitänyt heistä mitään välittää... Mitäpä he oikeastaan
ymmärtäisivät! — Mitä laulua se on?
_Perttilä_: Työläisiä marssii tästä ohitse. Tulkaa katsomaan... He
kulkevat aivan akkunan alitse.
_Patruuna_ (Rientää akkunan luokse; avaa sen. Laulu alkaa kuulua
selvemmin): Ahaa! Siinä on järjestetty kulkue. Ja punaista lippua
kannetaan etunenässä. Ja laulu kajahtaa... Lystillistä... Kuunnelkaamme
mitä he laulavat.
_Perttilä_: Jotakin innokasta vapauslaulua. (Naurahtaa). Miten
pöllöiksi sentään voivat ihmiset tulla, miten hassuiksi ja
naurettaviksi.
_Patruuna_: Hiljaa!
(Laulu kuuluu selvästi).
Jo nouskaa, orjat sorretut,
kahleitten inhain alta;
ne pirstatkaatte pirstaksi
ja lyökää sorron valta!
Vapaita ootte, vapaita,
siis työhön, toimeen innolla:
ja maahan kaatuu sortaja.
Näin huudot kaikkialla soi,
ja orjat alkaa nousta:
jo sotahuudot kajahtaa,
jo jännitetään jousta,
jo säilät yössä tulta lyö —
On odotettu suuri työ —
ja aamu koittaa, valkee yö.
(Laulu alkaa kuulua hiljaisempana, kunnes vihdoin kokonaan taukoaa).
Niin — yöhyt valkee synkeä
ja aamu armas koittaa,
ja totuus, oikeus vallan saa
ja valta valon voittaa,
kun taistelemme innoten —
Siis työhön, sisko, veikkonen,
me noustaan yöstä kurjuuden!
_Patruuna_: Soma laulu! Täynnä tulta ja innostusta... Melkeinpä
vedet tulivat silmiini sitä kuunnellessani. Ja niin juhlallista oli
sitten tuo marssiminenkin, ei mikään sivuääni sitä häirinnyt. Totta
tosiaan: näytelmä, joka on alotettu, muuttuu yhä lystillisemmäksi ja
lystillisemmäksi. Vai mitä te arvelette?
_Perttilä_: Sama on minunkin mielipiteeni...
_Patruuna_: En voinut edes suuttua heille... Pitäkööt nyt riemua ja
iloa; juhlikoot nyt tämän kerran rauhassa. Vastaisuudessa en enää
tule tämänkaltaisia kulkueita sallimaan... (Ovelle kolkutetaan). Kuka
siellä? Astukaa sisään!
_Iikkala_ (Tulee lakki kädessä; kumartelee ja liehakoitsee): Hyvää
päivää, herra patruuna, hyvää päivää!
_Patruuna_: Päivää. (Perttilälle). Eikös hän ole myös lakkolaisia?
_Perttilä_: On.
_Patruuna_: Mitä kummaa hän sitten täältä enää tahtoo? Parempi kun
menisi muiden joukkoon... (Iikkalalle) Mikä on asianne?
_Iikkala_: Asiani on sangen tärkeätä laatua, herra patruuna.
Suvainnette ehkä kuunnella minua muutaman hetkisen...
_Patruuna_: Te kai olette lakkolaisten asianajajia?
_Iikkala_: Minäkö? Ah, en, herra patruuna: Jumala varjelkoon minua
siitä! Jumala varjelkoon minua ryhtymästä isännistöäni vastaan! Ei —
toista laatua on asiani.
_Patruuna_: Ettekö te siis olekaan lakkolaisten kanssa yhtä mieltä?
_Iikkala_: Vieläkö epäilette minua? Mutta varmasti voin teille
vakuuttaa, että jo seisauspuuhiin ryhdyttäessä panin vakavasti vastaan.
Koetin heille selitellä tuon aikeen hulluutta... Puhuin kumminkin
kuuroille korville: minun ääneni ei kantanut kauaksi satojen joukossa.
Sitten olen koko lakko-aikana heitä pilkaten katsellut ja naureskellut
heidän houreillensa...
_Patruuna_: Vai niin. Kyllähän minun nyt täytyy teitä uskoa... Tosin ei
ulkomuotonne kovinkaan suurta luottamusta herätä, mutta... Mitä teillä
on asiaa?
_Iikkala_: Olen tullut keskustelemaan eräästä sangen tärkeästä asiasta.
Minä nimittäin, herra patruuna, antautuisin hyvin mielelläni teidän
palvelukseenne...
_Patruuna_ (Kuiskailee Perttilän kanssa): Minunko palvelukseeni?
_Iikkala_: Niin. Tuo lakkolaisten meininki on minua siinä määrin
sapettanut, että minä haluaisin sydämeni pohjasta tekaista noille
pöyhkeilijöille pienen, hauskan kepposen... haluaisin valmistaa heille
jonkunlaisen yllätyksen...
_Patruuna_: Sepä hauskaa. Siinä tapauksessa voitte vapaasti puhella...
Istukaa!
_Iikkala_: Kiitoksia! (Istuu). Te siis suostutte ottamaan minut
palvelukseenne?
_Patruuna_: Miks'ei, jos vaan voitte jotakin kunnollista toimittaa.
_Iikkala_: Aivan varmasti, herra patruuna, aivan varmasti... Minä
mielelläni rupeaisin keräämään tehtaaseen uutta työväkeä.
_Patruuna_: Kas siinäpä ajatus! Juuri äsken tuota samaa mietiskelin.
Te olette tervetullut. Palkkaa saatte toimistanne riittävästi...
Ryhtykää vaan heti puuhailemaan. Olisikin oikein juuttaan hauskaa saada
työt aletuksi ilman lakkolaisten apua. Saisimmehan silloin heille
tarpeeksemme nauraa!
_Perttilä_: Hauskaa se olisi! Ja mitään mahdotonta ei siinä ole. Kaikki
kyllä luonnistuu, kunhan ripeästi toimimme...
_Iikkala_: Kaikki luonnistuu, se on selvä kuin päivä. Ei nykyään
työntekijöistä puutetta ole, niitä on kaikkialla yllin kyllin
saatavissa.
_Patruuna_: Hyvä! Minä luotan teidän toimeliaisuuteenne ja todelliseen
haluunne olla tehtaan palveluksessa. Olen täydellisesti vakuutettu
siitä, ett'ei työnne jää tuloksia tuottamatta. — Ryhdytte tietysti heti
toimeen?
_Iikkala_: Huomis-aamuna tai jo tänäpäivänä lähden lähipaikkakunnille
kiertelemään. Ennen pitkää on työ oleva käynnissään. (Nousee). Nyt
minulla on hieman kiirettä... Hyvästi siis, herra patruuna! (Kumartelee
ja liehakoitsee.)
_Patruuna_ (Saattaa hänet ovelle): Pankaa nyt liikkeelle parhaat
voimanne... Näin tulee meistä pian hyvät ystävät.
_Iikkala_: Ymmärrän, ymmärrän, herra patruuna! (Pois).
_Patruuna_ (Jäätyään Perttilän kanssa kahdenkesken): No — mitä
arvelette?
_Perttilä_: Kaikki käy hyvin.
_Patruuna_: Ja lakkolaisten tappio on varma.
_Perttilä_: Yhtä varma kuin meidän voittomme. Siitä ei ole
epäilystäkään.
_Patruuna_: Enpä voi muuta kun iloita... Peijakas! Onnenpotkaus se oli,
että tuo äskeinen "herrasmies" joutui käsiini... Totta tosiaan! Minä
olen sangen lystillä tuulella...
Esirippu.
TOINEN NÄYTÖS.
Paikka Svenssonin asuinrakennuksen edustalla. Vasemmalla näkyy
rakennuksesta yksi seinä akkunoineen ja sisäänkäytävineen. — Perällä
kulkee lakkolaisten kokouspaikalle johtava tie. — Taampana häämöittää
muita rakennuksia.
Kaksi lakkolaista keskustelussa.
_1:nen lakkolainen_: Minua jo melkein rupeaa kaduttamaan, että koko
puuhaan ryhdyin. Muutamia päiviä on jo kulunut... Tuskan ja taistelun
päiviä ovat ne olleet: melkein nälkää kärsien olemme eläneet... Ja
vielä emme ole mitään saavuttaneet.
_2:nen lakkolainen_: Vielä emme tosin ole mitään saavuttaneet...
_1:nen lakkolainen_: Emmekä milloinkaan saavutakaan.
_2:nen lakkolainen_: Saadaanpa nähdä.
_1:nen lakkolainen_: Se on varma se, että turhaa on taistelumme. Me
olemme alkaneet vaarallisen leikin, joka on meille turmioksi koituva.
_2:nen lakkolainen_: Joka on tuova hyötyä, ainoastaan hyötyä.
_1:nen lakkolainen_: Niin sanot sinä, joka et asiaa ymmärrä.
_2:nen lakkolainen_: Ymmärrän sen niin hyvin kuin sinäkin.
_1:nen lakkolainen_: Ei ainakaan siltä näytä. Katsohan nyt, hyvä veli:
eihän patruunan tarvitse meitä rukoilla ellemme hyvällä taivu; miehiä
saa hän muualtakin...
_2:nen lakkolainen_: Ei niitä vaan niin oteta.
_1:nen lakkolainen_: Taitaapa ollakin jo muutamia kymmeniä odottamassa.
Iikkalan Iisakki kuuluu kierrelleen lähipaikkakunnilla työväkeä
värväilemässä... Saat olla varma, ett'ei se mies tyhjin käsin takaisin
tule. Kyllä hän väkeä saa.
_2:nen lakkolainen_: Lienee juttua kaikki.
_1:nen lakkolainen_: Ei ole juttua, sen saat jo piankin nähdä. —
Sitäpaitsi on lakkolaisistakin parikymmentä päättänyt olla jatkamatta
lakkoa. Milloin vaan patruuna tahtoo, ryhtyvät he työskentelemään.
_2:nen lakkolainen_ (Pilkallisesti): Sinä tietysti kuulut myös
rikkurien komppaniaan.
_1:nen lakkolainen_: En vielä, mutta tänäpäivänä siihen liityn. En
tahdo enää vetää yhtä köyttä lakkolaisten kanssa, sillä minulla on
järkeä, minulla. Minä ajattelen aina asioita pitemmälle.
_2:nen lakkolainen_: Hyvä on. Onneksi olkoon! Muuta en taida sanoa.
— Kehottaisin kumminkin sinua, veljenä ja ystävänä, tätä kaikkea
tarkemmin harkitsemaan.
_1:nen lakkolainen_: Samaa sanon sinulle.
_2:nen lakkolainen_: Ajattele mikä suuri rikos: ruveta toverien
taistellessa petturiksi ja liittyä isännistön puolelle. Minä melkein
säälin sinua...
_1:nen lakkolainen_: Tiedän itse mitä teen.
_2:nen lakkolainen_: Minä sekä säälin että surkuttelen sinua.
_1:nen lakkolainen_: Sanon sinulle: pidä suusi kiinni!
_2:nen lakkolainen_: Haluatko tappelua?
_1:nen lakkolainen_: Sinähän sitä haluat.
_2:nen lakkolainen_: Äläs luule, poika! Pidän siksi paljon kunniastani,
ett'en kaikenlaisten retkujen kanssa rupea painiskelemaan.
_1:nen lakkolainen_: Kas miten pöyhistelet! Kuohuupa vereni hieman.
Mutta ole rauhassa, sinuun en koske. — Saadaanpa nähdä, kuinka paljon
lakosta hyödytte...
_2:nen lakkolainen_: Hyödymme tai häviämme — sama se. Kunniallisesti
kumminkin loppuun asti taistelemme; emme sanaakaan perää. Parempi
vaikka nälkään kuolla, kun tehdä itsensä kunniattomaksi. Hyvästi jää!
(Pois.)
_1:nen lakkolainen_: Tehdä itsensä kunniattomaksi! Tiedä, mies, ett'en
ole kunniaani myönyt. Omaa etuani minä katson, en muuta.
_2:nen lakkolainen_ (Huutaa edempää): Tiedä siis sinä, että kaikkien
etu on oman edun yläpuolella.
_Iikkala_ (Ja muita miehiä tulee): Hei miehet, mitä kiistelette?
_1:nen lakkolainen_: Tässä oli vaan kysymys työlakon pitkittämisestä.
_Iikkala_: No mitä sinä arvelet? Onko mielestäsi parempi pitää lakkoa
vireillä kuin se kokonaan lopettaa?
_1:nen lakkolainen_: Parempi on tarttua työhön kiinni — se on minun
mielipiteeni. Lakon jatkamisesta ei kumminkaan ole mitään hyötyä.
_Iikkala_: Vielä hyötyä! Ei rahtuakaan. Työttömiksi joudumme kokonaan,
ellemme pian tee patruunan tahdon mukaan...
_1:nen mies_: Mutta sitä eivät muutamat ymmärrä.
_2:nen mies_: Uskovat vaan varmasti lopulliseen voittoon...
_3:s mies_:§... ja sanovat toisinajattelevia pettureiksi.
_1:nen lakkolainen_: Sen nimen sain minäkin äsken.
_Iikkala_: Älkäämme välittäkö heistä! He ovat ymmärtämättömiä,
lapsellisia intoilijoita, ja he haluavat meidän jokaisen turmiota.
Turhaa on heille selittää ja puhua... saa pian korvilleen, ellei osaa
kylliksi sanojansa punnita. Olen koettanut panna parhaani saadakseni
asiat oikealle tolalle... en ole onnistunut... Tuo sosialistisaarnaaja
heidät villitsee. Parasta olisi, kun koko mies potkittaisiin pois
paikkakunnalta.
_1:nen mies_: Sen työn teemme, ellei hän pian täältä lähde. Tartumme
korvista kiinni... Varokoon silloin itseänsä!
_1:nen mies_: Varokoot itseänsä kaikki, jotka lakkoa puolustavat! Tämä
tällainen elämä panee mielen vimmastumaan: saa melkein nälkään kuolla.
_Iikkala_: Senpätähden onkin jokaisen pantava kaikki voimansa
liikkeelle, että työt saataisiin alkuun. Tänäpäivänä on lakkolaisilla
kokous kello kolme... Kuinkas paljon kello nyt on?
_1:nen lakkolainen_: Puoli kolme.
_Iikkala_: Jo niin paljon! Kas miten aika kuluu! Lentää kuin siivillä.
Luulin, että oltaisiin vasta siinä puolenpäivän tienoissa. — Mutta
olkoon kuinka paljon tahansa! — Tuossa kokouksessa on meidän mitä
tarmokkaimmin kannatettava lakon lopettamista... Eikös niin, pojat?
_Useat_: Se tehdään.
_Iikkala_: Ja saattepa silloin nähdä, ett'ei aivan harvalukuinen ole
meidänkään joukkomme. Vaikkapa nyt muutamat panisivatkin vastaan, niin
mitäs se tekee. Muualta — muilta paikkakunnilta nimittäin — saadaan
kyllä heidän tilallensa työskentelijöitä.
_1:nen lakkolainen_: Sitäpaitsi voidaan työt helposti panna alkuun,
vaikka ei työläismäärä olekaan täydellinen.
_Iikkala_: Aivan mainiosti. — Siis ei muuta, kun puuhataan vaan! Tämä
työ on meidän kaikkien yhteiseksi eduksemme. Olkaamme innokkaita ja
uskaliaita! Näyttäkäämme, että meilläkin on asiassa jonkunverran
sanottavaa. — Minun täytyy nyt kävästä patruunan pakinoilla... on
hieman tärkeätä juteltavaa... Näkemiin asti! (Menee Svenssonin
asuntoon).
_1:nen mies_: Näkemiin asti! — Tuo Iikkala on innokas mies...
_3:s mies_: Laskee puhettakin kuin paras pappi, ja aina saa puolellensa
enemmän ja enemmän...
_2:nen mies_: Kyllä tästä pian hyvää tulee! Odottakaamme vaan hetkinen.
_1:nen lakkolainen_: Hyvää tulee, se on varma. Melkeinpä saamme
kuvitella olevamme parin päivän kuluttua tehtaan pyöriä pyörittämässä.
_2:nen mies_: Jaa — kuka tietää. Asiamme edistyy pohjatuulen
nopeudella.. Mutta eikös lähdetä tästä muitakin katsomaan? Tuo
kokouskin kohta alkaa...
_1:nen mies_: Lähdetään vaan... Mitäpä me tässä... (Lähtevät
keskustellen).
_Iikkala_ (Tulee Svenssonin asunnosta): Ei ollut ukko kotosalla...
Minnehän lienee mennyt? Olisipa minulla ollut kerrottavana hänelle
sangen mieluisia uutisia, sangen mieluisia ja hauskoja asioita...
Hei vaan! Kaikki luistaa kuin rasva... Eilispäivän harhailin
lähipaikkakunnilla työläisiä keräilemässä... Kaikki mainiosti
onnistuu... useampia kymmeniä miehiä ja naisia lupautui heti lähteä
työhön, kun vaan tarve vaatii... Sitäpäitsi olen lakkolaisista saanut
puolelleni suurehkon lauman...
Hauskaa on tämä värväystoimi! Rahaa tulee miehelle kuin roskaa... en
minä palkatonta työtä tee. Runsaat hopeakasat taskuihini uppoavat...
Patruuna on kunnon mies... perin ystävällinen ukko, joka tuntee
työmiehen vaivat... Ja viisas mies hän myöskin on: tietää hyvin, ettei
kovin pitkä-aikainen seisaus ole tehtaalle eduksi... varoja nielee se
armottomasti... voipa viedä taloudelliseen perikatoonkin... Senpätähden
tarvitsee työväkeä haalia, ottaa mistä tahansa... Mutta eipä suostu
äijä ylentämään lakkolaisten palkkoja vaikka se olisi hänelle itselleen
eduksi: siten säästyisivät monenmoiset kulungit... Eipä suostu hän
siihen, sillä hänessä on ylpeyttä myöskin... Ei tahdo taipua työmiesten
vaatimuksiin... kärsii ennemmin. Mielii pää pystyssä käydä... haluaa
olla oma herransa... on tottunut käskemään ja määräämään...
Parasta se onkin! Niin minäkin tekisin. (Kävelee ja ajattelee).
Peijakas! missä se näin kauan... Kas, tuollahan tulee ukko! En
huomannutkaan. Kunpa nyt osaisin oikein kunnollisesti esiintyä!
(Patruuna tulee). Hyvää päivää, herra patruuna!
_Patruuna_ (iloisesti): Päivää! Olen juuri ollut teitä etsimässä.
_Iikkala_: Ja minä kävin äsken teidän luonanne. Olemme siis kumpikin
hakeneet toisiamme, heh, heh, heh!
_Patruuna_: Miten olette onnistuneet?
_Iikkala_: Toimessaniko?
_Patruuna_: Niin.
_Iikkala_: Hyvin tietysti, herra patruuna, hyvin tietysti... Voimia
kyllä minun ammattini kysyy, mutta mitäs siitä...
_Patruuna_: Saattehan te palkkanne...
_Iikkala_: Aivan oikein, saanhan minä palkan. Siksipä panenkin
liikkeelle tahtoni ja tarmoni... siksipä kantaakin minun ahertamiseni
runsaita hedelmiä: ainakin sata työntekijää on varmasti lupautunut...
_Patruuna_: Todellako?
_Iikkala_: Ainakin sata työntekijää on varmasti lupautunut...
Sitäpaitsi on suuri joukko lakkolaisia muuttanut mielensä.
_Patruuna_: Vai niin. Sepä hauskaa! Pianhan tässä sitten alkuun
päästäänkin...
_Iikkala_: Tuossa tuokiossa... Ei tarvitse enää pitkiä aikoja odottaa.
_Patruuna_: Tekee oikein hyvää, kun saa kuulla tuollaisia uutisia. Te
olette kunnon mies ja perin ymmärtäväinen mies...
_Iikkala_: No, no... eihän tämä nyt mitään...
_Patruuna_: Ja minä olenkin päättänyt antaa teille paremman paikan.
Työmieheksi olette liian hyvä. Kun jälleen aletaan työt tehtaassa,
saatte te ruveta toimimaan alikerroksen työnjohtajana.
_Iikkala_: Mutta, herra patruuna... En todellakaan tiedä, miten osaisin
kiittää teitä...
_Patruuna_: Otatte siis toimen vastaan?
_Iikkala_: Kieltäytyisinkö siitä! Herra patruuna, olen onnellinen
saadessani palvella teitä. Ja varma saatte olla, että kunnollisesti
olen toimeni tekevä... milloinkaan ette ole tavanneet kuuliaisempaa
palvelijaa.
_Patruuna_: Aivan hyvin sen uskon. Tähänastiset toimenne ovat
siitä todistuksena... (Tekee lähtöä). No niin... toimikaa nyt vaan
edelleenkin ripeästi ja reippaasti... Mikäli työnne edistyy, sikäli
palkkionne suurenee.
_Iikkala_ (Lakki kourassa): Voitte luottaa minuun...
_Perttilä_ (Tulee kiireisesti): Lakkolaiset aikovat pitää kokouksen ja
toimeenpanna kulkueen... Sitä ei tietysti tulla sallimaan?
_Patruuna_: Ei mitään kokouksia eikä kulkueita! Se on sanani. Sanokaa
heille niin.
_Perttilä_: Minä luulen ett'ei pelkkä käsky tee tarkoitettua
vaikutusta...
_Patruuna_: Eivätkö tottelisi?
_Perttilä_: Olettehan nähneet sen ennenkin...
_Patruuna_: Totta kyllä...
_Iikkala_: He tahtovat olla omia herrojansa, omia käskijöitänsä, heh,
heh, heh!
_Perttilä_: Eiköhän olisi parasta kutsua sotaväkeä?
_Iikkala_: Se auttaisi. Sillä enpä luule että enää rehenneltäisi, kun
paljaat sapelit...
_Patruuna_ (Keskeyttää Iikkalan): Te olette oikeassa... Sitä
on paikkakunnalla yllin kyllin... Näyttäkäämme kerrankin, kuka
on todellinen käskijä ja määrääjä. Menkää nyt heti ja antakaa
nimismiehelle tieto...
_Perttilä_: Hyvä!
_Patruuna_: Ja ellei hyvällä sanalla hajaannuta, on paras käydä
kalpoihin käsiksi... Kyllä minä vastaan seurauksista.
_Perttilä_: Käyn heti toimeen... (Lähtee.)
_Patruuna_ (Pidättää häntä): Kuulkaahan! Minulla on teille vähän
muutakin puhuttavaa. Tulkaa tänne sisälle... (Nyökkää Iikkalalle)
Näkemiin!
_Iikkala_ (Kumartaa lakki kädessä): Jumalan haltuun, herra patruuna!
(Perttilä ja Patruuna menevät asuinrakennukseen).
_Iikkala_: Kunnon mies tuo Svensson! Sanon ma sen vieläkin kerran...
Osaa pitää palvelijoitansa arvossa... En minä nyt sentään olisi
tällaista uskonut: heti ylensi työnjohtajaksi... Heh! Kannattaapa
todellakin, kannattaapa todellakin minun täst'alkaen hieman pää
pystyssä käydä! Tahdonpa niskaani suoristaa... Eiköhän olekin sinne
yksi nikama kasvanut lisää! (Kävelee ja hymyilee.) Jaa-a! Nyt olen
herrasmies, herrasmies kiireestä kantapäähän... Kyllä sitä sentään
onnestaa, kun osaa itseänsä kunnollisesti käyttää... Kun on älyä
päässä... Olivat nuo tehtaalaiset sentään koko hölmöjä tuohon
seisaukseen ryhtyessään! Menettävät pian kaikki, mitä heillä ennen
oli... En ole minä milloinkaan sellaisia tekosia tehnyt... Ajattelen
aina asiaa, ajattelen ja harkitsen... Mutta mitäs se minuun kuuluu! Ei
ensinkään! Minä olen nyt herrasmies minä!
(Alasinen ja Naulanen tulevat).
_Alasinen_: Täälläpä olet sinäkin. Olen oikein iloinen sinut
tavatessani.
_Iikkala_: Sepä hauskaa.
_Alasinen_: On nimittäin jonkun verran juteltavaa kanssasi.
_Naulanen_: Niin... meillä on juteltavaa kanssasi.
_Iikkala_: No, antakaa tulla!
_Alasinen_: Ystävällisesti kehoitamme sinua jättämään sikseen
lähipaikkakunnilla ja lakkolaisten keskuudessa harjoittamasi afäärit —
ymmärtänet kai mitä tarkoitamme.
_Iikkala_: Puhutte arvoituksia.
_Alasinen_: Et näy olevan tietävinäsi koko asiasta...
_Iikkala_: Mistäs minä kaiken maailman asiat tietäisin!
_Alasinen_: Vai niin. No, voimmehan puhua suorempaakin kieltä. Olemme
kuulleet, että sinä veikkosemme, olet värväystointa harjoittanut...
_Iikkala_: Mitä hiton värväystointa?
_Alasinen_: Näemme, että tahdot konstailla kanssamme... asian kyllä
ymmärrät sangen hyvin... sen paremmin ei sitä kukaan muukaan ymmärrä.
Mutta sinä olet koiranleuka, aika koiranleuka!
_Naulanen_: Ja me tahdomme sanoa sinulle, että jätä toimenpiteet,
joihin olet ruvennut... jätä ne sikseen oman turvallisuutesi tähden!
_Iikkala_: Luulenpa, että saan kuulla uhkauksia. Niitä en kumminkaan
pelkää. — Ellei teillä ole muuta asiaa, saanen kai sanoa hyvästi...
Siis: Jumalan huomaan, veikkoseni! Minä en rupea kenellekään tekemään
töistäni tiliä. (Pois).
_Naulanen_ (Huutaa hänen peräänsä): Mies, sinä röyhkeilet liiaksi!
_Alasinen_: Muista, että paikalla heität alhaisen ammattisi! (Laulua
alkaa kuulua). Hänellä on liian suuri suu.
_Naulanen_: Kyllä se aikanaan tukitaan... Mutta käykäämme toimeen, joka
on meille annettu.
_Alasinen_: Tuolla jo kulkue tuleekin. Koko komealta se näyttää:
tahdissa ja laulun soidessa marssitaan... Punainen lippu liehuu
etunenässä... Mutta puheet sikseen! Mennään nyt!
(Menevät Patruunan asuinrakennukseen. — Laulu lähenee).
Mars eespäin, eespäin, veikkoset,
tää aik' on meidän aikaa!
Oi kuulkaa, kuulkaa, muualla
jo taistotorvet raikaa!
Nyt noustahan, nyt vaaditaan,
käy myrskytuulet kautta maan,
ja aika laulaa lauluaan:
Mars eespäin, eespäin, kärsineet!
Pois tieltä esteet, salvat,
pois tieltä orjuusaattehet
ja kahleraudat halvat!
Ne vapaata ei painaa saa,
ei painaa saa, ei rasittaa!
Eespäin! Päin vaikka kuolemaa!
(Lakkolaisten kulkue tulee laulun soidessa; etunenässä kannetaan
punaista, sopivalla kirjoituksella varustettua lippua, — m.m. nähdään
joukossa Puhuja, Karhunen, y.m. lakkoon osaaottaneita).
_Puhuja_ (Pysäyttää joukon): Pysähtykää!
_Karhunen_: Pysähtykää!
_Puhuja_: Kuten äsken pitämässämme kokouksessa päätimme, odotamme tässä
niin kauan kun toverimme tulevat isännöitsijän puheilta. He nimittäin
ovat keskustelemassa yhteisestä asiastamme. Sitten jatkamme matkaa
entiselle kokouspaikalle, jossa lauletaan, keskustellaan ja pidetään
puheita. — Kauan ei meidän luullakseni tarvitse odottaa...
_Eräs mies_: He tulevat jo.
(Asuinrakennuksen ovi avataan ja Perttilän voimakas käsi näkyy
työntävän ulos vastaanpanevia lakkolaisia: Naulasta ja Alasista).
_Perttilä_: Mars, hyvät herrat! Silloin kun tullaan isännöitsijän
puheille, silloin käyttäydytään ihmisten tavoin... ei ylvästellä eikä
rehennellä, sillä siitä voi pian olla — kuten tässäkin tapauksessa —
vahingolliset seuraukset...
_Naulanen_: Tämä on hävitöntä, tämä! — Toverit! Tuskin olimme ehtineet
alkaa keskustelun, kun saimme käskyn käydä ulos. "Minä en enää rupea
kanssanne tätä asiaa punnitsemaan — sanoi Svensson — ellette hyvällä
tartu työhön kiinni yhden vuorokauden kuluessa, teen minä teidät
kokonaan työttömiksi. Hankin muualta miehiä..."
_Alasinen_: Ja kun sitten vielä rohkenimme tehdä pienen huomautuksen,
tarttui (viittaa Perttilää) tämä herrasmies...
_Karhunen_ (Keskeyttäen): Isäntänsä uskollinen palvelija!
_Alasinen_: ... meidän kaulukseemme ja työnsi meidät ulos. Eikö tämä
todellakin ole hävitöntä...
_Karhunen_: Suoraan sanoen: sikamaista! Meitä kohdellaan kuin eläimiä,
kuin koiria, ja vieläkin huonommin!
(Suurta paheksumista väkijoukossa).
_Perttilä_: Mutta te käyttäydytte myös kuin koirat.
_Karhunen_: Kuka sen on sanonut?
_Perttilä_: Itse sen näin. Kun teidän lähettiläänne — tai miksi heitä
sanoisin — tulivat isännöitsijän luokse keskustelemaan, eivät he
ensinnäkään suvainneet tervehtiä astuessaan sisään...
_Naulanen_: Sangen vähäpätöinen seikka!
_Perttilä_ (Välittämättä hänestä): Ylpeinä, pää pystyssä tallustivat he
huoneen perälle asti...
_Karhunen_: Ainoastaan kerjäläiset seisahtuvat ovensuuhun.
_Perttilä_: ... käyttivät sangen pontevia sanoja, joten
sivultakatsojasta näytti hieman siltä kuin he tässä määrääjinä
esiintyisivätkin.
_Karhunen_: Tiedä, mies, ett'emme milloinkaan kulje madellen tietämme.
Se tapa voi kyllä kuulua sinulle, mutta...
_Perttilä_ (Äkisti): Mitä sanot?
_Karhunen_: Ei enää mitään.
_Puhuja_: Toverit! Minä pyydän rauhallisuutta. — Näyttää edelleenkin
siltä kuin vaatimuksemme tyhjiin raukeaisivat... Yhä kohdellaan meitä
ylvästellen isännistön puolelta; yhä ei ymmärretä meidän voimaamme ja
mahtiamme... Mutta aika tulee, ja tulee se sangen pian, jolloin saamme
nähdä, että olemme taistelusta voittajina suoriutuneet...
_Perttilä_ (Naureskelee syrjemmällä; erikseen): Aika tulee, jolloin
koko komplotti on maantiellä ilman työtä ja suojaa.
_Puhuja_: Älkäämme sentähden uupuko ja väsykö! Vankkumatta seisokaamme.
Jännittäkäämme joustamme yhä kireämmälle ja kireämmälle... Lupaammehan
sen kaikki?
_Kaikki_: Lupaamme, lupaamme.
_Puhuja_: Lupaammeko jokainen olla pettämättä taistelutovereitamme?
_Kaikki_: Lupaamme.
_Puhuja_: Mutta jos sittenkin joitakuita pettureita ilmaantuisi
koettaen järjestöämme rikkoa ja hajottaa...
_Karhunen_: Niin varokoot he liikkumasta meidän keskuudessamme!
_Kansa_: Hyvä, hyvä!
_Puhuja_: Kohottakaamme siis eläköönhuuto, huikea ja valtava
eläköönhuuto yksimielisyydelle ja jatkuvalle työlakolle! Kohottakaamme
se tällä paikalla, että isännistömmekin sen kuulisi! Eläköön!
_Kansa_: Eläköön!
_Puhuja_: Ja nyt marssikaamme järjestyneissä riveissä entiselle
kokouspaikallemme. Laulu soimaan pojat!
_Perttilä_: Odottakaa! Ensin tahdon minä lausua muutaman sanan. Kaikki
kokoukset ja kulkueet ovat jo ennen ankarasti kielletyt; te ette näy
kielloista huolivan. Senpätähden tahdon teille patruunan käskystä
ilmoittaa, että täst'edes tullaan tarttumaan aseelliseen vastarintaan...
_Karhunen_: Se on meille jo ennen sanottu.
_Perttilä_: Ja kiellän minä näin ollen tämänkin kokoontumisen...
Ellette kieltoa tottele, saatte itse vastata seurauksista.
_Puhuja_: Me vastaamme niistä. (Kansalle). Puheensa on siksi
pieniarvoista laatua, ett' ei se kannata kuuntelemista. Järjestykäämme
riveihin! (Järjestyvät).
_Patruuna_ (Aukasee asuntonsa akkunan ja viittaa Perttilää luokseen.
Keskustelevat).
_Perttilä_ (Kansalle): Patruunalla, herra Svenssonilla on teille
jotakin sanottavaa.
_Puhuja_ (Rauhoittaa kansaa): Hiljaa! Kuunnelkaamme!
_Patruuna_ (Puhuu akkunasta): Hyvät työläiseni! Ett'ette missään
tapauksessa erehtyisi minun todellisista aikeistani, tahdon itse
teille ilmoittaa, että ellei yhden vuorokauden kuluessa — pankaat
tämä tarkasti mieleenne — tartuta työhön kiinni, hankin minä uusia
työntekijöitä. Ja jokainen, joka ei tahtoani noudata, menettää
ainaiseksi työpaikkansa tällä tehtaalla. Sitäpaitsi kaikki tehtaan
rakennuksissa asuvat häädetään asunnoistaan. Tämä on aikomukseni. Siis
vielä kerran: ajatelkaa asiaa!
_Puhuja_: Voin teille heti antaa vastauksen, koska täydellisesti tunnen
koko tämän joukon mielipiteen. He eivät myöskään tahdo mieltänsä
muuttaa. Te ette tee myönnytyksiä; niitä emme tee mekään. Se tietäkää.
_Patruuna_: Siinä tapauksessa: Kiitos kaikesta! Olemme eroitetut
toisiltamme... (Vetäytyy pois, mutta tulee heti takaisin). Vielä on
kumminkin jokaisella tilaisuus vuorokauden aika tätä asiaa ajatella
— mutta sen kuluttua en halua siitä sanaakaan kuulla. Ilmoitan myös,
että vuorokauden sisällä on jokaisen, joka ei tahdo työhön ryhtyä,
poistuttava tehtaan alueelta. — Tämä on asia, josta halusin teille
puhua. (Vetäytyy ikkunanverhojen taakse).
_Karhunen_: Me ymmärrämme teitä. Oppikaa te myöskin ymmärtämään meitä.
Milloinkaan ette saa ylpeillä siitä, että saitte meidät tahtonne alle
alistumaan — ette milloinkaan. Joku heikkoluontoinen kyllä voi taipua,
mutta enemmistö seisoo murtumattomana kuin muuri... Me tahdomme kulkea
kohotetuin otsin... vapaina, kahleita vailla, sillä vapaata heimoa me
olemme... Tosin isämme te kahleisiin kytkitte, mutta meitä ette te enää
niihin kytke.
Eläköön, veljet, vapaus! Eläköön yksimielisyys meidän keskellämme!
Eläköön!
_Kansa_: Eläköön!
_Karhunen_: Eteenpäin mars!
(Joukko lähtee liikkeelle. Laulu alkaa helkkyä. Se kuuluu aina
näytöksen loppuun asti).
_Patruuna_ (Tulee asunnostaan heidän poistuttuansa): Rohkeutta heillä
kyllä näyttää olevan... en ollenkaan epäile ainakaan muutamien
uskallusta... Pelkureita on kumminkin aina joukossa... Saapas
nähdä, eikö usea tuostakin innokkaasta joukosta ole huomenna valmis
raha-ansioon rupeamaan.
_Perttilä_: Aivan varmasti...
_Patruuna_: Hm... (Äänettömyys). Mutta jättäkäämme sivuseikat. He
eivät näy edelleenkään minun käskyjäni tottelevan: jatkavat yhäti
kokouksiansa. Menkää nyt heti nimismiehen luokse ja pyytäkää häntä
tulemaan valvomaan järjestystä... Ei tiedä, mitä voi tapahtua...
_Perttilä_: Paikalla lähden. On kumma, ellei heitä saada
taltutetuiksi... (Pois).
_Patruuna_ (Kuuntelee kaukaa kuuluvaa laulua): Juhlallista kyllä ja
kaunista — mutta naurettavaa, perin naurettavaa ja lapsellista...
(Poistuu asuntoonsa).
(Esirippu)
KOLMAS NÄYTÖS.
Sama paikka. — Aivan pimeä. Isännöitsijän akkunasta tuikkivat valot.
Pekkanen, Naulanen ja Alasinen tulevat.
_Pekkanen_: Tässä nyt seisomme... Yö on yllä ja alla nurmi. Taivas on
kattonamme, valju, tummajuovainen taivas... kotinamme maantie, kylmä ja
pimeä maantie... Tämä on palkka, jonka taistelustamme saimme, tämä on
vaivojemme, kärsimystemme ja toiveittemme tulos!
_Naulanen_: Todellakin kaunis palkka! Pienet olivat vaatimuksemme, emme
paljoa toivoneet... sitäkään ei meille annettu: kaikki ryöstettiin!
Olemme osattomia olentoja! Mitä teemmekään elämässä? Miksi onkaan meitä
kärsimään ja taistelemaan luotu?
_Pekkanen_: Sitä olen minäkin useasti ajatellut. Näinä viime hetkinä
olen koko elämää kironnut... olen kironnut isääni, joka minulle
elämän antoi, ja äitiäni soimannut, joka minut synnytti... Haa! Eikö
vimmastuisi mies eläessään tällaista elämää! Tämähän on alituista
kuolemankamppailua, alituista taivaltamista yöllisessä alhossa...
Miten paljoa parempi olisi ollut, jos jo lapsena, pienoisena
piimäsuuna, olisin pois saanut nukahtaa!
_Alasinen_: Veikkoseni, ajattelettepa synkkiä ajatuksia.... Älkää,
älkää, hyvät miehet sentään tuollaiseen toivottomuuteen langetko!
_Pekkanen_: Voisimmeko muuta tehdä!
_Naulanen_: Eikö kyllin ole pimeyttä ympärillämme!
_Alasinen_: Totta kyllä: me olemme tappiolle joutuneet; me olemme
pelimme pelanneet käytetyillä korteilla; me olemme työpaikkamme
menettäneet, ja maantielle on meidät asunnoistamme ajettu... Kyllin
on syytä, kyliin on syytä itkeä ja valittaa. Mutta ainoastaan naiset
tekevät niin... Itkut kuuluvat akoille. Muistakaamme, että miehiä me
olemme; muistakaamme, että kannamme housuja jaloissamme! Senpätähden
seisokaamme vaappumatta, vaikkakin ympärillämme myrskyt mylvivinä
riehuisivat, ja maa ja taivas tulta iskisivät... Emmehän sitäpaitsi
vielä ole kaikkea menettäneet...
_Pekkanen_ (Pilkallisesti): Mitä on jälellä?
_Alasinen_: Henki.
_Pekkanen_: Kurja henki!
_Alasinen_: Ja tulevaisuuden toivo.
_Pekkanen_: Ei mitään tulevaisuuden toivoa! Toivottomuutta ainoastaan...
_Naulanen_: 'Hämärää ja himmeätä... Onpa kuin koko elämä olisi
kuollutta! Tuntuupa kuin koko maailma olisi erämaa, suuri ja suunnaton
erämaa vailla varjoisia keitaita, vailla lähteiden hymyilevää hopeaa...
Mielisinpä kuolla tällä hetkellä!
_Pekkanen_: Samoin minäkin. Kulkiessani äsken tuosta puistikon ohitse
ja katsellessani yön pimeydessä huojuvia puita, tuli kummallisia
aatoksia aivoihini... Ajattelin kuolemaa... Totta tosiaan: eipä paljoa
puuttunut, ett'en narua kiertänyt kaulani ympäri ja...
_Alasinen_ (Keskeyttää hänet): No, no, veikkoseni! Ei tyhmyyksiä
milloinkaan...
_Pekkanen_: Tyhmyyksiä! Niinkö? Luulenpa, ett'ei kovinkaan suuri
tyhmyys olisi tästä maailmasta erkautua... Sanotaanhan, että kuoleman
jälkeen alkaa uusi elämä, entistä valoisampi ja kauniimpi... Minä tosin
en sitä usko, mutta...
_Alasinen_: Kuulehan nyt! Minulla on parisen sanaa sanottavana...
_Pekkanen_: Olen kuuleva sinua.
_Alasinen_: Tämä asia koskee teitä molempia... En voi mitenkään
ymmärtää, miten olette voineet näin äärettömästi lannistua: mehän
olimme lakon alkaessa innokkaimpia miehiä. Muitakin me rohkaisimme...
nyt ei teillä ole enää toivon haamettakaan jälellä...
_Pekkanen_: Silloin uskoimme varmasti lopulliseen voittoon... se
meitä rohkaisi. Toista on nyt: tuolla seisoo tehdas, vieraat miehet
ja lakkorikkurit sen pyöriä pyörittävät... Voi! jospa olisimme
yksimielisinä seisoneet, seisoneet vapisematta, niin voittaneet
olisimme...
_Naulanen_: Varmasti olisimme voittaneet. Mutta ilmestyipä joukkoomme
pettureita, jotka oman kukkaronsa eduksi rupesivat patruunan kanssa
yhtä köyttä vetämään... Varsinkin tuo Iikkala... Hän kuuluu nyt olevan
työnjohtajana...
_Alasinen_: Työnjohtajana?
_Naulanen_: Etkö sitä vielä tiedä?
_Pekkanen_: Niinhän sitä luonnistaa, kun osaa olla viekas! —
Haluaisinpa saada käsiini tuon miehen. (Alkaa kuulua lakkolaisten
laulua etäältä). Kuulkaa!
_Naulanen_: Yhä vieläkin ovat he innostuneita.
_Alasinen_: Kun johtajat uupuvat, niin muut heräävät. Ei se aivan
usein sillä tavoin tapahdu. — Mutta lähtekäämme sinne mekin — samaan
joukkoonhan me kuulumme.
_Pekkanen_: Samaan joukkoon... Vielä emme — Jumalan kiitos — ole
pettureiksi tulleet, joskin väsyneitä olemmekin.
_Alasinen_: Kuinka puhutkaan sellaisia! (Menevät puhellen).
(Laulua kuuluu etäältä):
Te vaikka leivän veittekin
ja meidät mieroon möitte,
ja haavehet ja toivehet kaikk'
kaikki maahan löitte,
niin sittenkin, niin sittenkin
me käymme mielin ylpe'in
ja katsein kirkkain, uhmaavin.
Niin sittenkin pää pystyss' on,
ja silmä tulta syytää,
me emme tahdo rukoilla
ja emme tahdo pyytää —
ja halpaahan se liiaks' ois!
Ei vapaa mies sit' tehdä vois.
Pois rukoukset, pyynnöt pois!
Pois murhe, itku, vaikerrus!
Ne ei saa painaa meitä,
me emme tahdo tähtenne
vuodattaa kyyneleitä —
Sees olkoon otsa ainiaan!
Soi, laulu, soi'os kautta maan
kuin myrskytuuli vimmassaan!
_Karhunen_ (Tulee hiljaa ja ajatellen): Tämä kaikki painaa taakkana
minun hartioillani; se tekee mieleni niin autioksi ja pimeäksi,
niin autioksi ja pimeäksi, ett'en oikein voi käsittää... Koko elämä
tuntuu toivottomalta, turhalta, tarkoituksettomalta, josta minä
hetkenä tahansa olisi valmis luopumaan. Ei ole siinä enää mitään
viehätystä, ei mitään iloa, ei lohdutusta, ellei niitä ennenkään ole
viljalti ollut. — Kuin eksyneet harhailemme me pimeässä yössä... Ei
kotia, ei leipää... Vaimot kärsivät nälkää, ja lapset ovat nääntyä
tämän kurjuuden keskellä... Miehetkin vaivojansa valittavat... Eikä
kummakaan! Tällaiset iskut herpaisevat äärettömästi... nähdessään
tällaista surkeutta, tulee viisas ja voimakas mies kuin mielipuoleksi.
Hän kadottaa kaiken toimintakykynsä, kaiken tahtonsa ja tarmonsa, ja
jonkun ajan kuluttua ei hänessä ole kykyä mihinkään...
Voi, että pitikin näin käydä! Mutta miksi emme yksimielisinä seisoneet!
Miksi olitte te muutamat niin äärettömän raukkamaisia, että suostuitte
sananne peruuttamaan! Ja miksi ilmestyi keskellemme pettureita,
jotka kaunein lupauksin kehoittivat ja viekoittelivat lakkolaisia!
Haluaisinpa tällä hetkellä teidät käsiini, te kunniattomat konnat!
Ja varsinkin sinut Iikkala! Sinut mielisin murskaksi musertaa...
Odotappas! Minä haen sinut kynsiini ja väännän niskasi nurin. (Katselee
etsien ympärilleen).
_Perttilä_ (Tulee kiivaasti; äkäisenä): Mitä te täällä töllistelette?
_Karhunen_: Se ei kuulu teihin.
_Perttilä_: Ettekö muista, että oleskeleminen tehtaan alueella on
asiaankuulumattomilta ankarasti kielletty?
_Karhunen_: Liiankin hyvin sen tiedän... Olettehan sitä ainakin
tuhannen kertaa saarnanneet. Mutta minä en aio tuota käskyä
noudattaa... kuljen siellä missä haluan...
_Perttilä_ (Kiivastuu yhä enemmän): Te menette heti matkaanne!
_Karhunen_: Saadaanpa nähdä.
_Perttilä_ (Tarttuen häneen kiinni): Kuuletteko mitä sanoin!
_Karhunen_ (Tempaisee itsensä irti): Hiljaa, mies! Varoitan teitä
olemaan alallanne! Vereni kuohuu tällä hetkellä, se kuohuu ja kiehuu
kuin myrskyävä meri... Rintani palaa kuin kipenöivä pätsi, ja silmäni
syytää tulta ja tulikiveä... Aatellessani tätä elämää, nähdessäni nuo
sairaat, vaaleat vaimot, nuo nälkiintyneet, pienoiset lapsukaiset...
totta tosiaan: silloin minua surettaa, äärettömästi surettaa, mutta
silloin minua myöskin suututtaa, äärettömästi suututtaa... Haa!
Tahtoisimpa repiä hajalle kaikki! Tahtoisimpa kostaa kaikille niille,
jotka tähän ovat itsensä syypäiksi tehneet...
_Perttilä_: Tähän olette itse syypäitä.
_Karhunen_: Mies, sinä valehtelet! Sinähän olet yksi noita kurjia!
(Käy hänen eteensä vimmastuneena). Sinähän olet monta kyynelhelmeä
vuodattanut... (Viittaa kädellään). Mene tuonne, niin saat nähdä!
(Kääntyy äkisti pois). Mutta mieletönkö minä olen! Rupean sinun
kanssasi keskustelemaan! Pois tieltä sinä lurjus! Mene toimittamaan
sydämmettömän isäntäsi käskyjä!
(Menee kiivaasti; tulee heti takaisin).
_Perttilä_ (Erikseen): Hän lienee totta tosiaan tullut mielipuoleksi.
_Karhunen_: Tiedätkö missä on Iikkala?
_Perttilä_: Mitä hänestä?
_Karhunen_: Sano missä hän on?
_Perttilä_: Marssi matkaasi!
_Karhunen_: En ainakaan sinun käskystäsi... (Menee katsellen
ympärillensä.)
_Perttilä_: Jokohan se nyt meni! Järkensä menettänyt mies! Hm...
tuollaisia ne ovat jok'ainoa, kuin hulluja kaikki. Ei ole heidän
kanssansa leikkimistä, saa hyvin pian korvilleen.
Mokomatkin rehentelijät! Minun käskyistäni eivät he välitä, patruunalle
he nauravat, ja nimismiehelle antavat he palttua. Ovat vaan edelleenkin
tehtaan alueella, ja taitanevat oleskella siinä ijankaikkisuuteen
asti, ellei ankarampiin toimenpiteisiin ryhdytä. Nimismies on perin
välinpitämätön... Olisimpa minä hänen sijassaan. Kyllä minä näyttäisin
mitä se merkitsee, että ruveta esivaltaa vastaan taistelemaan...
(Iikkala tulee). Kas, tuossahan tuo kadonnut lammas tuleekin! Terve!
_Iikkala_: Terve! Mitä kuuluu?
_Perttilä_: Hyvää tietysti, hyvää tietysti. Entäs sinulle?
_Iikkala_: Samanlaista.
_Perttilä_: Miltä tuntuu olla uudessa toimessasi?
_Iikkala_: Noh — meneehän se. Meneehän se. Olen täydellisesti
tyytyväinen ammattiini... Tiedätkö onko patruuna kotosalla?
_Perttilä_: Patruuna? Hän meni iltajunassa Helsinkiin.
_Iikkala_: Mitä siellä?
_Perttilä_: Häntä ei miellyttänyt tämä melske ja melu... halusi päästä
siitä joksikin aikaa erilleen ja sentähden matkusti.
_Iikkala_: Sepä ikävää! Ja minulla kun olisi ollut hänelle tärkeätä
asiaa... Kuulehan! Luokseni on taasen tullut lauma lakkolaisia pyytäen
päästä työhön. Mitä teemme heidän kanssansa. Ajammeko menemään vai...?
_Perttilä_: Onko tehtaassa tyhjiä paikkoja?
_Iikkala_: Noin parikymmentä.
_Perttilä_: No voimmehan sitten... Tai ei! Potki heidät helvettiin! Kun
eivät kerran silloin taipuneet kun muutkin, niin hankkikoot muualta
työtä. Me emme rupea "kruusailemaan".
_Iikkala_: Sitä mielipidettä olen minäkin... Menkööt muualle! — Tämä
on muuten sangen hauskaa tällainen työnpyytäminen. Sehän selvästi
todistaa, että lakkolaisten ylpeys alkaa lannistua yhä enemmän ja
enemmän... Mutta nälkä on ankaraa ja voimakasta. Kyllä se taivuttaa,
ellei muu taivuta.
_Perttilä_: Se on jokapäivä nähty. — Kuinka monta lakkolaista onkaan jo
ryhtynyt työhän? Ainakin sataviisikymmentä...
_Iikkala_: Niillä vaiheilla.
_Perttilä_: Kaunis summa! Kyllä sen heti alussa arvasinkin. — Hieman
tyhmästi he sentään tekivätkin...
_Iikkala_: Sanos muuta!
_Perttilä_: Kun olisivat vaan vankumatta ja yksimielisinä seisoneet,
niin voitto olisi ollut heidän. Vasta nyt sen huomaan. Emme me olisi
mitenkään saaneet tehdasta pyörimään, sillä työmiehistä on sittenkin
puutetta...
_Iikkala_: Hölmöjä ne olivatkin, aika hölmöjä! Tuskinpa sen suurempia
hölmöjä löytyykään! Mutta eihän se ole kummakaan!
_Perttilä_: Mitäpä he ymmärtäisivät! — Kuinka paljon kello on?
_Iikkala_ (Vetää kellon taskustaan): Puoli seitsemän.
_Perttilä_: Jaha, sitten minun täytyy mennä. Käyn vielä vilkasemassa
tehtaassa... Näkemiin! (Pois).
_Iikkala_: Terve! — Oikeastaan pitäisi minun lähteä samaan suuntaan...
Peijakas! Kun ei tuo patruuna sattunut olemaan kotosalla... Olisi
ollut juteltavaa yhtä ja toista. (Säpsähtää.) Mikä se oli! Tuntui
ikäänkuin joku olisi tarttunut kaulukseeni... Täällä saa olla hieman
varuillaan... On niin juuttaan pimeä, ett'ei näe tuumaa eteensä...
Sitäpaitsi ovat muutamat lakkolaiset luvanneet minulle selkäsaunan.
Minkätähden? Jumala sen tietää! Mutta onpa parasta potkia tiehensä...
(Menee poispäin. Samassa tulee vastaiselta suunnalta Karhunen hiipien
hiljaa ja äänetönnä.)
_Karhunen_ (Erikseen): Ahaa, lurjus, saanpa sinut vihdonkin käsiini!
(Tarttuu Iikkalan nutunhihaan.) Herra työnjohtaja!
_Iikkala_ (Pelosta vapisten): Kuka se on? (Tarkastelee miestä.) Kas,
Karhunen! Ja minä kun pelästyin...
_Karhunen_: Kuuleppas, herra työnjohtaja!
_Iikkala_: Mitä sull' on asiaa?
_Karhunen_: Kuuleppas, herra työnjohtaja!
_Iikkala_: Miksi sinä puhut tuolla tavalla?
_Karhunen_: Miksi? Onhan se sinun arvonimesi... Mutta jättäkäämme
turhanpäiväiset! Minulla on hieman pakistavaa sinun kanssasi.
_Iikkala_: Anna tulla sitten!
_Karhunen_: Paikalla. (Tarkastelee hänen pukuansa.) Kas, sinustahan
on tullut herrasmies! Pois olet työpukusi heittänyt ja arvokkaampaan
pukeutunut... No, sehän onkin luonnollista: sinulla kuuluu olevan uusi
virka...
_Iikkala_ (Erikseen): Mitä kummaa hän tarkoittanee...
_Karhunen_: Hienoa kangasta se onkin, tämä takkisi... Ja valkeat
kaulukset kaulassasi hohtavat... Kuulehan, ystäväiseni, tämä puku sopii
sinulle mainiosti! Sinä olet aivan kuin herrasmieheksi luotu. Minä
onnittelen sinua.
_Iikkala_: Ja kuulehan; ystäväiseni, minä en voi ymmärtää, mitä
puheellasi tarkoitat, sillä se kuulostaa sangen kummalliselta.
_Karhunen_: Minun mielestäni on se mitä tavallisinta laatua. — Mutta,
veikkoseni, sinulla tuntuu olevan kiire... Minne aiot lähteä? Ehkä
uudelle värväysmatkalle?
_Iikkala_ (Rohkeampana): Se ei kuulu sinuun.
_Karhunen_: No, no, ei niin röyhkeästi! — Se taitaakin olla varsin
tuotteliasta ammattia, tuo värväystoimi — päättäen ainakin sinusta: nyt
olet herrasmies, palkkasi on hyvä — kaikki on toimesi tuottamaa... Etpä
taida katua kauppojasi — niin arvelen ainakin ja luulen, että sinäkin
olet yhtä mieltä kanssani...
_Iikkala_: Sano suoraan, mitä tarkoitat?
_Karhunen_ (Kuulematta hänen sanojaan): Sillä siinä virassa ei nälkä
sinua milloinkaan saavuta. Tosin olet toverisi pettänyt ryhtyessäsi
patruunan palvelukseen; tosin olet sen kautta tullut ylenkatsotuksi ja
vihatuksi heidän keskuudessaan, mutta mitäs se tekee, mitäs se tekee!
Viisas mies ei koskaan ajattele pikkuasioita. Vai mitä sinä arvelet?
_Iikkala_ (Tempaisee itsensä irti): Minä en arvele mitään! Puhu
arvoituksiasi muille, älä minulle.
_Karhunen_ (Tarttuu häneen uudelleen): Ei vielä, veikkoseni! Asiani
ei vielä ole loppuun asti puhuttu. Nyt vasta tuleekin pää-asia. Tämä
tähänastinen on ollut selittävää alkajaispuhetta... Mutta nyt se
alkaa. Kuulehan, herra työnjohtaja, minä olen kauan sinua etsinyt ja
hakenut... Nyt olen etsimisessäni onnistunut... Ja tiedätkö, mitä nyt
aion tehdä?
_Iikkala_: Sinua on mahdoton käsittää.
_Karhunen_: Minä aion antaa sinulle vähän opetusta vastaisuuden
varalle... hieman veljellistä kuritusta, joka ei suinkaan ole
pahennukseksi sinunlaisellesi konnalle. Olet paljon pahennusta
saanut aikaan; olet kylvänyt eripuraisuuden siemeniä oikeuksistaan
taistelevien työläisten keskelle ja saanut sillätavoin koko heidän
puuhansa tyhjiin raukeamaan... Mutta minä tahdon tänä-iltana sinulle
näyttää, mitä maksaa ruveta tovereitansa pettämään... Näetkö tuota
suurta puuta tuolla edenpänä?
_Iikkala_: Päästä heti minut vapaaksi!
_Karhunen_: Näetkö tuota suurta puuta tuolla edempänä.
_Iikkala_: Kuulitko mitä sanoin?
_Karhunen_: Älä reuhdo ollenkaan! Sillä turhaa se on. Minun kourani
ovat pidelleet oivallisempiakin otuksia...
_Iikkala_: Ellet heti päästä minua menemään, huudan ihmisiä avukseni.
_Karhunen_: Huuda jos tahdot. Kukaan ei kumminkaan sinun ääntäsi kuule:
ympärilläsi on ainoastaan vihamiehiä; omat puoluelaisesi ovat kaukana
täältä. — Hei miehet, siellä loitommalla, tulkaapa tänne!
(Ankara temmellys Karhusen ja Iikkalan välillä).
(2:nen ja 3:s lakkolainen tulevat).
_2:nen lakkolainen_: Mistä on kysymys?
_Karhunen_: Käykääpä kiinni tämän herrasmiehen koivista! Viemme hänet
edemmäksi ja annamme asianmukaisen löylytyksen...
_3:s lakkolainen_ (Tarkastelee Iikkalaa): Kuka hän on? — Ahaa, Iikkala!
Hauskaa tavata...
_2:nen lakkolainen_: Mitä kuuluu, herra työnjohtaja?
_Iikkala_ (Erikseen): Minä ole hukassa... (Miehille). Mutta sanokaa
nyt, hyvät miehet, mitä pahaa minä oikeastaan olen teille tehnyt;
millätavoin olen teitä vastaan rikkonut?
_Karhunen_ (Lyö häntä): Kuinka kehtaat, kuinka kehtaat tuolla tavalla
puhua! Enkö jo äsken sinulle selittänyt? — Miehet käykää kiinni!
Näytämme hänelle...
_3:s lakkolainen_: Vedämme hirteen koko kommervenkin...
(Käyvät Iikkalaan käsiksi ja koettavat raahata häntä eteenpäin
miespoloisen potkiessa ja kiljuessa).
_2:nen lakkolainen_: Tuki turpasi, konna!
_Karhunen_: No, etkö mene!
_Iikkala_ (Toivottomana koettaa irroittautua): Tulkaa apuun, apuun,
apuun!
(Pekkanen, Naulanen ja Alasinen, miehiä ja naisia tulee).
_Iikkala_ (Vastatulleille): Auttakaa minua näiden julmurien kynsistä!
_Pekkanen_: Kas, Iikkala!
_Karhunen_: Oli hyvä, että tulitte. Tahdomme todistajien läsnäollessa
tätä konnaa hiemasen kurittaa... Jokainen hänet tuntee.
_Naulanen_: Ja jokainen myös tuntee hänen ansioluettelonsa.
_Useita ääniä_: Annetaan hänelle aika selkäsauna! Se on hyvin
ansaittua...
_Alasinen_: Sidotaan puuhun kiini ja piestään, että kerrankin tietää...
_Ääniä_: Se tehdään.
(Useat tarttuvat miespoloiseen).
_Karhunen_: Se on siis yleinen mielipide?
_Ääniä_: Niin on.
_Karhunen_: Tulkaa mukaan sitten!
_Iikkala_ (Iikkala on kauhulla kuunnellut viimeistä keskustelua;
heittäytyy polvilleen): Armahtakaa minua! Tunnustan väärin tehneeni;
tunnustan rikokseni teitä vastaan... Mutta antakaa se anteeksi!
Olemmehan tovereita. Lupaan täst'alkaen käyttää itseni kunnollisesti....
_Karhunen_: Viis sinun lupauksistasi!
_1:nen nainen_: Kyllä osaat leikkiä laskea! Antakaa vaan, miehet,
hänelle aimo iöylytys — senkin lurjukselle!
_2:nen nainen_: Eikö olisi sittenkin parempi olla väkivaltaisuuksiin
ryhtymättä?
_3:s nainen_: Väkivalta on aina turmioksi.
_Karhunen_: Suunne kiinni akat!
(Ovat alkaneet viedä Iikkalaa pois näyttämöltä).
_Perttilä_ (Tulee kiivaasti): Ja taasen tappelua! Mitä ihmettä tämä
kaikki oikeastaan merkitsee?
_Karhunen_ (Miehille): Älkää puhuko hänelle mitään.
_Perttilä_: Mikä on aikomuksenne?
_Iikkala_: Pelasta minut, Perttilä! Hanki lisäväkeä... He aikovat lyödä
minut kuoliaaksi.
_Perttilä_ (Ryhtyy asiaan): Konnat! Päästäkää heti hänet vapaaksi!
_Pekkanen_: Älä sekaannu asiaan; voit ehkä katua sitä.
_Karhunen_: Älä sekaannu asiaan tai muuten saat saman satsin.
_Perttilä_ (Yrittää temmata Iikkalaa miesten kynsistä): Päästäkää heti
hänet irti!
(Ankara temmellys).
_Perttilä_ (Vihansa vimmassa): Kyllä minä näytän teille, te lurjukset!
Kyllä minä näytän! Odottakaapas hetkinen! (Rientää vastaiseen suuntaan).
_2:nen nainen_: Käy minun sittenkin tuota miesparkaa sääliksi... Kyllä
tämä nyt on hänen viimeinen hetkensä: miehet ovat äärimmäisyyteen asti
vimmastuneet...
_Eräs mies_: Teillä on lampaan luonto, teillä naisilla. Pienen
pienestä mellakasta tulette te pelästyneiksi. Ja heti herää
sydämmessänne haikeata sääliä, jos jotakuta konnaa pikkuruisen
kuritetaan. — Oi, naiset, karkoittakaa Iikkalan suhteen kaikki
säälintähteetkin sydämmistänne: hän on suuri lurjus ja konna. Hän
on rahan kuuliainen palvelija ja mammonan orja. Sillä rahan tähden
tietysti on hän patruunan 'palvelukseen ryhtynyt, myönyt kunniansa
ja maineensa ja tehnyt itsensä perin alhaiseksi ja hyljeksittäväksi
olennoksi... Iloitkaamme yhdessä ja yksimielisesti, että tuo lurjus saa
kerrankin oikein kunnollisen selkäsaunan!
_3:s nainen_: Olkoot Iikkalan rikokset meitä kohtaan kuinka suuria
tahansa, niin ei kumminkaan ole aivan kunniakasta, että kaikki häntä
yht'aikaa kurittavat...
_Mies_: Miks'ei? Jokaisella lakkolaisella on hänelle yhtäpaljon
sanottavaa.
_3:s nainen_: Mutta maineestaan pitävät miehet eivät milloinkaan ryhdy
näin epätasaiseen taisteluun.
_Eräs toinen mies_: Kyllä minäkin olen Amalian kanssa yhtä mieltä:
häpeä on suuren joukon hyökätä yhden ainoan turvattoman päälle — olipa
hän sitten tälle joukolle tehnyt rikoksia minkälaisia tahansa. Paheksin
mitä jyrkimmästi tällaista menettelyä; melkeinpä häpeän toverieni
puolesta...
(Melua. Ruoskanläiskyntää. Avunhuutoja).
_2:n en nainen_: Kuuletteko?
_Mies_ (Tähystelee etäälle): Nyt nousi melu ampiaispesään. He ovat
sitoneet hänet puuhun kiinni ja hierovat lurjuksen selkänahkaa hieman
pehmeämmäksi... Kas niin miehet, sillä tavalla! Iskekää kipeään ja
armottomasti! Iskekää säälimättä, että veri vuotaa! Lyökää vimmatusti
vaikka henki lähtisi! Sillä nyt teillä on mainio tilaisuus. — Iloitkaa,
ystävät, sillä lurjus saa ansionsa jälkeen!
_2:ne n nainen_: Kuuletteko miten hän kiljuu!
_Mies_: Niin tekee koirakin, kun sitä kuritetaan.
_2:nen nainen_: Kyllä tämä sittenkin on surkeaa! Koko petolauma on
yhden miesparan kimpussa... Miehet, kuinka te voitte noin rauhallisina
ja tyyninä tätä kaikkea katsella! Onko teidänkään povessanne
minkäänlaisia jalompia tunteita? Jos teissä on rahtuakaan miehuutta
niin pelastakaa tuo onneton noiden raivostuneiden käsistä!
_3:s nainen_: Menkää, miehet! Minäkin teitä pyytämällä pyydän... Ellei
hän pian saa apua, pieksävät he hänet kuoliaaksi.
_Mies_: Sitä parempi! Onhan maailmassa silloin yhtä lurjusta vähemmän.
— Mutta tässä seison minä ja ainoastaan katselen tätä näytelmää! Pois
sinne missä muutkin! Tahdompa ottaa osaa kuritukseen myös, sillä
meidänkin välillämme, Iikkala, meidänkin välillämme on hieman vanhaa
hapatusta. (Pois).
_2:nen nainen_: Sinne meni hänkin. Sinne kai te muutkin kohta
katoatte... En voi muuta kuin surkutella. Olisimpa minä mies! Heti
hänet pelastaisin, vaikka sydämestäni inhoaankin koko miestä.
_Toinen mies_: Ajattelen samoin kuin tekin. Menisin mielelläni Iikkalaa
auttamaan, mutta varmasti tiedän, että turhaa on yhden miehen yrittää;
turhaa on yhden taistella kymmeniä vastaan...
_2:nen nainen_: Niin puhuvat kaikki, jotka pelkäävät... Olkaa rauhassa:
en enää teitä rukoile! Menen itse...
(Aikoo mennä).
_3:s nainen_ (Pidättää häntä): Kuule, Amalia! Hillitse toki luontosi!
He eivät häntä pieksekään enää... Katsohan! He ottavat hänet alas
puusta...
_2:nen nainen_: Ovat tainneet jo hengen häneltä riistää... Hyi teitä,
te täyskasvuiset miehet! Kehtaattekin! Täst' alkaen katselen jokaista
teistä halveksien ja pilkaten... Tai ei! Minä en viitsi edes katsoa
teidän päällenne. (Kääntää poispäin kasvonsa).
_Karhunen_ (Tulee kiivaasti. — Muut tulevat vähitellen hänen
jälessään): Työ on tehty, ja antoipa se uutta innostusta ja voimaa.
Konna sai hieman selänpehmitystä — enemmän kumminkin olisi tarvinnut,
koska vielä omin voimin pääsi pakoon pötkimään... Mutta jääköön tämä
asia sillensä! (Perässään tuleville miehille). Mitä arvelette, miehet,
eikö mennä tehtaaseen ja ajeta joka sorkka sieltä pellolle? Sen ovat he
hyvin ansainneet...
_Toinen mies_: Kehoitan teitä, veikkoseni, olemaan alallanne.
Väkivaltaisuuksista ei kumminkaan ole minkäänlaista hyötyä.
Koettakaamme käyttäytyä aina — mikäli se on suinkin mahdollista —
arvokkaasti ja moitteettomasti.
_Alasinen_: Minä olen samaa mieltä. Älkäämme ryhtykö enää enempiin
väkivaltaisuuksiin.
_Karhunen_: Mutta minun vereni kuohuu tällä hetkellä! Minä tahdon repiä
maahan kaiken, mikä tielleni osuu! Tulkaa, miehet! He ovat riistäneet
leivän meidän suustamme... Kyllä minä johdan taistelua.
_Pekkanen_: Ainakin minä olen valmis. Eespäin, veljet ja ystävät!
Eläköön vapaus, eläköön!
_Useat_ (Hattujansa heilutellen): Eläköön!
_Karhunen_: Mutta rientäkäämme!
_Puhuja_ (Tulee kiireesti): Mitä merkitsee tämä kaikki? Odottakaa,
odottakaa! Mikä on aikomuksenne?
_Karhunen_ (Pysähtyy samoin kun muutkin; kummastuneena): Tekö täällä?
_Puhuja_: Tulen juuri Helsingistä. — Onko tehdas käynnissä?
_Karhunen_: Ettekö tiedä sitä?
_Puhuja_: En olisi osannut edes aavistaa! — Milloinka työ alettiin?
_Karhunen_: Tänäaamuna.
_Puhuja_: Niinkö todellakin on tapahtunut! — Mistä he ovat saaneet
työväkeä?
_Karhunen_: Mistäkö! Ainakin puolet lakkolaisista on rikkonut
lupauksensa...
_Puhuja_: Puolet lakkolaisista!
_Pekkanen_: Ja tiedättekö kuka tähän on syypää? Iikkala tietysti —
tuo suuri konna ja lurjus. Hän on saanut heidät puolelleen kauniilla
sanoilla ja lupauksilla.
_Karhunen_: Mutta saipa veitikka meiltä hieman löylytystä tänä-iltana.
Luulenpa että arvet säilyvät kuolemaan asti...
_Puhuja_: Se oli aivan tarpeetonta. Väkivaltaisuudet tuovat sangen
harvoin kunniaa tullessaan... Sitäpaitsi pitäisi teidän, rehellisinä
työmiehinä, pitää siksi paljon kunniastanne, ett'ette edes koskettaisi
Iikkalan kaltaiseen lurjukseen.
_Karhunen_: Hyvä on tuolla tavalla sanoa, kun ei ole elänyt elämää,
jota me olemme eläneet. Me olemme kärsineet nälkää ja vilua. Meillä ei
ole enää asuntoa, missä yömme viettäisimme... Katsokaa tätä joukkoa!
Sen kasvoista kuvastuu tuhansia kärsimyksiä... se on paljon saanut
sotia ja taistella näinä viimekuluneina päivinä... Eläessään tällaista
elämää, tulee mies kuin mielipuoleksi. Vapiskoot silloin kaikki,
jotka jollakin tavoin ovat syypäitä hänen onnettomuuteensa! Hänen
suuttumuksellansa ei ole rantoja eikä rajoja... Ei ole ollenkaan kumma,
vaikka hän tällaisessa mielentilassa tekisi tekosia, joita jälestäpäin
armottomasti katuisi.
_Pekkanen_: Kaikki tuo on täydellisesti totta. Kuka tietää, mitä
vielä olisimme tehneetkään, ellette te olisi tullut meidän mieliämme
tyynnyttämään...
_Puhuja_: Oli siis hyvä, että aikanani tulin. — Mitä muuten tulee
tuohon, että yksinään Iikkala olisi tappioonne syypää, niin sitä
rohkenen epäillä. Yksimielisyyden puute se on, joka tämän kaiken on
aiheuttanut. On myöskin pelkuruus ja raukkamaisuus ollut vaikuttamassa.
Mies, joka on vakavasti päättänyt paikallansa seisoa, joka on peloton
ja rohkea, jolta ei puutu tahdonvoimaa eikä uskallusta — hän ei
milloinkaan kuule kiusaajan kuiskauksia, olivatpa ne sitten kuinka
viekottelevia tahansa. Me emme ole olleet pelottomia ja rohkeita. Sanon
suoraan, että oma kehnoutemme on meille tappion tuottanut. Kun olisimme
vaan vapisematta seisoneet, väistymättä oikealle tai vasemmalle, niin
varmasti tiedän, että taistelusta voittajina suoriutuneet olisimme.
Työväenpuute on kaikkialla tuntuvasti lisääntynyt. Patruunan olisi
lopultakin täytynyt meidän vaatimuksiimme suostua. Sitäpaitsi olisimme
me tästä alkaen voineet pitkittää lakkoa vaikka viikkomääriä: toverimme
Helsingissä ovat nimittäin keränneet meille avustusta...
_Karhunen_: Todellako?
_Puhuja_: Niin. Tähän asti on karttunut noin 200 mk. Nämä rahat
annettiin minulle, että toimittaisin ne perille.
_Pekkanen_: Nuo hyvät toverit!
_Eräs vanha vaimo_: Kyllä Jumala meitä muistaa.
_Karhunen_: No nyt ei meidän ainakaan tarvitse nälkään nääntyä. Nyt on
syömistä niin kauaksi, kun ehdimme saada uuden työpaikan. — Olkaamme
iloisia, veikot ja siskot, että muuallakin on meidän taistelumme
vastakaikua saavuttanut! Ja olkaamme iloisia myös, että ainakin me
olemme loppuun asti uskaltaneet vaatimuksissamme pysyä! Mitä siitä
sitten vaikka ei voittoa saavutettukaan.
_Puhuja_: Niin, ystävät! Me voimme täydellä syyllä olla onnellisia ja
iloisia. Olemme maailmalle näyttäneet, että jo alkaa työväkikin tuntea
hartioillaan kahleiden painon, ja ett'ei sekään enää tyydy entiseen
sorronalaiseen asemaansa... Pois orjuus! Vapaita me olemme, sillä
vapaina me maailmaan synnyimme...
(Nimismies, Perttilä, poliisimiehiä).
_Nimismies_: Lain ja esivallan nimessä käsken heti teitä hajoamaan.
Tehtaan alueelle ei saa täst'alkaen yksikään asiaankuulumaton
astua. Pankaa tämä mieleemme. — Sitten yksi asia: Kukaan ei saa
poistua paikkakunnalta ennenkuin on toimitettu poliisitutkinto siitä
konnantyöstä, joka täällä on tänä-iltana tapahtunut.
_Karhunen_: Tuota ei teidän olisi ollenkaan tarvinnut sanoa. Luuletteko
meitä niin raukkamaisiksi ja pelkureiksi, ett'emme uskaltaisi vastata
teoistamme? Voin vakuuttaa teille, herra nimismies, että suuresti
erehdytte... (Lakkolaisille). Mutta lähtekäämme laulun soidessa kuin
miehet, jotka ennen kaikkea luottavat omaan voimaansa ja miehuuteensa.
Mars eteenpäin! Työväen marssi!
(Alottaa laulun, johon muut yhtyvät. Lähtevät verkalleen. — Laulu
kuuluu aina loppuun asti).
Jo nouskaa, orjat sorretut,
kahleitten inhain alta;
Ne pirstatkaatte pirstaksi
ja lyökää sorron valta!
Vapaita ootte, vapaita!
Siis työhön, toimeen innolla:
ja maahan kaatuu sortaja.
Näin huudot kaikkialla soi,
ja orjat alkaa nousta:
jo sotahuudot kajahtaa,
jo jännitetään jousta,
jo säilät yössä tulta lyö —
On alotettu suuri työ,
ja aamu koittaa, valkee yö.
_Nimismies_ (On muiden kera katseillaan seurannut poistuvia työläisiä):
Te, herra Perttilä, sanoitte minulle äsken, että he olisivat suuria
konnia ja lurjuksia — nyt rohkenen jo epäillä sanojenne todellisuutta,
sillä minun täytyy tunnustaa, että he ovat tehneet minuun äärettömän
edullisen vaikutuksen. Suoraan sanoen: minä melkein ihailen heidän
uljuuttansa ja rohkeuttansa. (Poistuvat).
Esirippu.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TYÖLAKKO ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
