The Project Gutenberg EBook of Mestarin rakkausseikkailut, by U. W. Valakorpi
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
Title: Mestarin rakkausseikkailut
Kaksinäytöksinen ilveily
Author: U. W. Valakorpi
Release Date: June 15, 2016 [EBook #52337]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MESTARIN RAKKAUSSEIKKAILUT ***
Produced by Tapio Riikonen
MESTARIN RAKKAUSSEIKKAILUT
Kaksinäytöksinen ilveily
Kirj.
URHO HAAPANEN [U. W. Walakorpi]
Hämeenlinnassa,
Boman & Karlsson,
1905.
Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
HENKILÖT:
Mestari Naskali, suutarimestari.
Joonas, | suutarinoppilaita.
Jaakoppi, |
Mari, palvelustyttö.
Herra Koivu.
Amanda Koivu, hänen vaimonsa.
Kaksi herrasmiestä.
Tapaus pikkukaupungissa. Aika nykyinen.
Ensimäinen näytös.
Mestarin työhuone. Ovi oikealla ja vasemmalla. Perällä ikkuna. --
Joonas ja Jaakoppi neulovat pöydän ääressä.
_Joonas_: Minä en voi ymmärtää, mikä on tullut mestarille. Hän istuu
alinomaa kammarissaan tuumien ja mietiskellen.
_Jaakoppi_: Selittämätön on asia. Kumma kyllä, koskaan ennen ei ole
mestari, ei ainakaan sinä aikana, kun olen minä hänen palveluksessaan
ollut, näin tuumaavaisena istunut.
_Joonas_: Yhtä ja toista olen asiasta ajatellut, tulematta kumminkaan
mihinkään varmaan tulokseen. Mutta hieman oikeaan päin luulen sentään
osanneeni.
_Jaakoppi_: Mikä siis mielestäsi on syynä mestarin mielenmuutokseen?
_Joonas_: Hm. Lieneepä miesparka pikiintynyt johonkin kaupunkimme
kaunottarista.
_Jaakoppi_: Lempo vieköön! Hyvä olet arvailemaan. Se ei ensinkään ole
mahdotonta. Mutta mistä sait mieleesi tämän?
_Joonas_: Enhän tuota mistään erityisestä seikasta varteen ottanut.
Tässä neuloessani tuli mieleeni, mistä lie tullutkin.
_Jaakoppi_: Niin, jos rakastunut onkin mestari, on hänen rakkautensa
tulista ja palavaa -- se on varma. Muuten lienee tämä ensi kerta -- jos
nimittäin asia on niinkuin luulet -- kun mestari on naisväen tähden
tuumailemaan ruvennut.
_Joonas_: Ensi kerta se lienee, niin luulen minäkin. Mutta se
ensimmäinen rakkaushan juuri onkin sitä tulisinta rakkautta.
_Jaakoppi_: Kukahan sitten olisi tuo onnellinen, johonka mestari olisi
silmänsä kiinnittänyt?
_Joonas_: Se on arvaamaton asia ainakin nyt vielä. Mutta jos jutussa ja
ajatuksissani perää lie, niin saammehan nähdä.
_Mari_ (huutaa ovelta): Ruoka on pöydällä!
_Jaakoppi_: Tullaan heti. -- Lähdetään nyt veliseni syömään ja
lihottamaan ruumistamme.
(Panevat pois työnsä.)
_Joonas_: Lähtekäämme ja tehkäämme kuten sanoit.
(Pois).
_Mestari_ (Tulee toisesta ovesta. Hän on paitahihasillaan ja suutarin
housuissa): Peijakas! Rupeaapa jo hikihelmi otsalleni herahtelemaan. Se
on sentään peijakkaan meininkiä tuo hameväkeen pikiintyminen. Ajatukset
panee sekasin, sekottaapa pian järjenkin miehen päässä! Kummallinen
seikka tosiaankin! Lempoko olisi uskonut että vielä sitä minäkin
muijaväkeen tarttuisin, minä, joka en ole iki-maailmassa heidän
kanssansa seuraa pitänyt. Mutta kaikkeahan sitä saa nähdä ijän
karttuessa. Kummallinen juttu tosiaankin! Viikko sitten tulee
verstaaseeni kaunis naishenkilö, lihava kuin rovastin säkki ja pullea
kuin tavallinen mamma ainakin, tulee verstaaseeni ja pyytää minun
ottamaan kengän mittaa. En ole ennen akkaväeltä mittaa ottaessani
hämmästynyt, vaikka jo olenkin vuotta kaksikymmentä suutarina ollut, ja
monelle Eevan lapselle kengät valmistanut. En lempo vie olekaan! Mutta
jo ensi silmäyksiä heitettyäni tähän pulleaan eukkoon, tunsin
rinnassani outoa ahdistusta, tunsin polttoa povessani. Ja ottaessani
mittaa hänen jalastaan, vapisivat minun käteni, ne vapisivat -- kumma
kyllä. Ja kun hän oli mennyt, olin minä miesparka kuin lumottu, ja
lumottu olen ollut yhä vieläkin, aina siitä merkillisestä päivästä
asti. Maistu ei minulle ruoka, sillä minä ajattelen vain häntä; tehdä
en voi minä työtä, sillä häntä, oi häntä minä ainoastaan ajattelen.
Olisin niin mielelläni omin käsin hänen kenkänsä valmistanut, mutta
mitä voin minä sille että vapisevat käteni. Unikaan ei öisin tahdo
silmiini tulla, sillä minun aatokseni tuossa pulleassa eukossa liikkuu.
Viime yönä uneksin minä hänestä. Olin istuvinani tässä samassa
huoneessa, tavallisessa työssäni. Oli hämärä ja ylhäältä ikkunasta
paistoi kuu huoneeseen. Yht'äkkiä tunsin minä jonkun heittäytyvän
kaulaani. Se oli hän, tuo pyylevä muija. Silloin en voinut minäkään
hillitä tunteitani: vaivuin hänen syliinsä, ja meidän huulemme sulivat
tuhansiin suuteloihin. Mutta parhaillamme lemmen ihanuudesta
nauttiessamme, kuului äkkiä vierestämme elämää. Jonkun näin minä
tarttuvan niskaani ja äänen kuulin huutavan: "Konna, olet vietellyt
minun vaimoni!" ja silloin heräsin minä. -- Mutta jospa, jospa olisikin
jo naimisissa tuo eukko, jospa olisikin totta minun uneni! Silloin
olisin minä mennyttä miestä, niin kovasti olen tuohon muijaan
pikiintynyt. -- Olen jahdannut häntä kaduilla saamatta kuitenkaan häntä
edes näkyviini. Ah! Huomenna toki saan nähdä hänet. Silloin tulee hän
hakemaan kenkiänsä ja silloin minä hälle kaulaan kiepsahdan. Ja
huomenna siis jo saan tietää, jos hän on naimisissa tahi ei. -- Ah,
rintani, älä riehu! Minä huomiseen odotan, odotan mikä tästä tuleman
pitää. -- Mutta mitäpä jos miehilleni hieman keventäisin sydäntäni? Se
ei taitaisi olla hullumpaa! Antaisin heidän ymmärtää mikä minua vaivaa;
tietysti en kaikkia juurtajaksain kertoisi, en, sillä siiloin tekisin
tuhmasti. Mutta ilmoittamalla heille hieman sivuseikkoja, en asiaa
pahenna, mutta sydämeni saisin siten keveämmäksi. -- Mutta missä ovat
miehet? Joonas ja Jaakoppi, tulkaapa tänne!
_Joonas_ (ulkoa): Kohta, mestari. Viimeistä palaa pistän suuhuni.
_Mestari_ (erikseen): He ovat päivällisellä. Ihme ja kumma! Niinkuin
minuutit lentävät päivät. Nyt jo päivällis-aika! Kummallista!
_Miehet_ (tulevat).
_Mestari_: Jaha. Te olitte päivällisellä. Ikävä kyllä että en antanut
teidän syödä rauhassa, mutta...
_Joonas_: Aika olikin jo lopettaa, kutsuitte oikeaan aikaan, mestari.
_Mestari_: Tuota, sinä kai Joonas, olet saanut valmiiksi ne kengät,
jotka olivat laitettavat perjantaiksi?
_Joonas_: Ne naisväen kengätkö?
_Mestari_: Juuri ne. Ovatko ne valmiit?
_Joonas_: Valmiina ovat olleet jo eilisestä asti. Ja jos mestari haluaa
nähdä työtäni...
_Mestari_: No näytähän minulle.
_Joonas_ (ottaa työpöydältä parin kenkiä): Tässä mestari. Parhaani
mukaan olen kengät valmistanut.
_Mestari_: Sen näen. Oivallinen suutari tulee sinusta, poikani.
(Erikseen) Ah, miten iloiseksi hän tulee nähdessään nämä. Ja ilmaiseksi
on hän ne saava. Kukapa sitä nyt maksua kehtaisi. (Joonakselle) Niin,
hyvin olet tehnyt työsi. Paremmin tehtyjä kenkiä tuskin näkee.
_Joonas_: Mestari on erityisesti huolehtinut näitten kenkien
valmistamisesta -- ja sentähden olen pannut parastani.
_Mestari_: Erityisesti huolehtinut? Mitä sanot, poika?
_Joonas_: Tarkoitin vaan, että mestari on joka päivä tiedustellut
minulta joko kengät pian valmistuvat.
_Mestari_: Tiedustellut? No niin. Tahdoin vaan kiiruhtaa sinua
työssäsi. Tuo eukko joka kengät tilasi oli erinomaisen miellyttävä
muija, erinomaisen miellyttävä pojat, ja hän pyysi, että ne
valmistettaisiin tämän ajan kuluessa -- nimittäin perjantaiksi. Ja että
sinä et vaan olisi unhottanut valmistaa niitä, tahdoin vaan... No,
niin, se on hyvä, että ne nyt ovat valmiit. (Kävelee edestakaisin)
Kuulkaa pojat, olitteko sisällä silloin, kun tuo eukko oli täällä?
_Jaakoppi_: Kyllä, mestari. (Erikseen Joonakselle) Nyt on arvoitus
selkeänä: mestari on rakastunut tuohon eukkoon.
_Mestari_: No millaisen vaikutuksen teki hän teihin? Eikö hän ollut
miellyttävä, saakelin miellyttävä? Te, jotka olette nuoria, ymmärrätte
paremmin arvostella muijaväkeä.
_Joonas_: Mestari on aivan oikeassa. Todellakin miellyttävä eukko.
(Erikseen Jaakopille) Meidän täytyy puhua mestarille mieliksi.
_Jaakoppi_: Miellyttävä ja kaunis, peijakkaan kaunis.
_Mestari_: Kaunis, kaunis, hän oli kaunis! Eikö ollut?
_Jaakoppi_: Aivan niin, mestari.
_Joonas_: Semmoiset muijat ne juuri miesten sydämiä varastavat.
_Mestari_: Jaa-a, sen ne tekevät. Vievät mennessään kuin minkäkin
vähäpätöisen kappaleen. Se on todellakin surkeata.
_Joonas_: Mestari on varmaan erityisesti mieltynyt tähän eukkoon?
_Mestari_: Jaa, se tahtoo sanoa, että sinä olet oikeassa. Peijakkaan
tarkka äly on teillä nuoremmilla äkkäämään vanhempain ihmisten
tunteita. Olen mieltynyt tähän eukkoon -- ja vieläpä enemmänkin: olen
rakastunut tähän eukkoon. Ne ovat niin viekoittelevaa väkeä tuo
muijaväki. Älkää, älkää pojat vaan ruvetko heidän kanssansa pakinoille
-- se ei ole terveellistä, ei saakuri vie olekaan. Ettehän vain te
pojat ole kiinnittäneet katsettanne tähän eukkoon?
_Joonas_: Ei, toki, mestari, ei toki, sillä teille, meidän mestarinamme
ja isäntänämme, on etuoikeus muijaväkeen nähden. Paljon ei puuttunut,
ettemme eukolle kaulaan kapsahtaneet, mutta luovuimme toki aikeestamme,
sillä samassa ajattelimme, että jos mestarikin on eukkoon mieltynyt --
ja isännälle annettakoon etuoikeus.
_Mestari_: Niinkö tuumasitte pojat, vai niinkö tuumasitte. Te olette
kunnon poikia, niin totta tosiaan olettekin. Teistä minä pidän. --
Mutta melkeinpä olisi parasta ollut, kun tätä asiata oikein ajattelen,
ettei tuo muija olisi konsanaan minun verstaaseeni tullutkaan, sillä
paljon päänvaivaa, paljon sydämen kipua on hän minulle saattanut. Ei
ole leikkimistä naisten kanssa, ei ole -- eivät ne sääliä tunne, kun
sydämiä varastavat, Jumala paratkoon.
_Joonas_ (erikseen): Tulisesti on mestari rakastunut, sen näkee
kaikesta. Todellakin lystillinen juttu!
_Mestari_: Paljon on eukko minulle sydämen kipua laittanut, kuten
sanoin, enkä minä oikein tiedä, mitä minun olisi tässä asiassa tehtävä.
_Joonas_ (erikseen): Minun täytyy auttaa mestaria. (Mestarille) Mitäpä
tässä muuta on tehtävänä, kun naida eukko.
_Mestari_: Naida! Nopeasti teette te nuoremmat päätöksiä, liian
nopeasti, kuten luulen. Minä olen nyt viikon visusti harkinnut asiaa,
miettinyt yöllä ja päivällä, mutta varmaan päätökseen en vielä ole
tullut. (Äänettömyys) Kuulkaahan pojat, te varmaankin tunnette eukon!
_Joonas_: Kyllä, mestari. Hänen nimensä on Amanda Koivu, ja hän asuu
Sukkavartaankadun varrella.
_Mestari_ (kävelee edestakaisin; äkisti): Mutta nyt muistan yhden
asian, tärkeimmän kaikista, ja ellei se ole niin, kuten toivoisin, on
kaikki tämän muijan suhteen mahdotonta. Voi, ellei se olisi niin!
_Jaakoppi_: Mestari kai tarkoittaa, onko eukko naimisissa tai ei?
_Mestari_: Juuri sitä, juuri sitä. Sano pian jos tiedät.
_Jaakoppi_ (erikseen): Tätä seikkaa en muistanut äsken. Eukko on
naimisissa kun onkin. Mutta minun täytyy lohduttaa mestaria.
(Mestarille). Mestari voi olla vakuutettu siitä, että eukko ei ole
naimisissa.
_Mestari_: Puhutko totta, poika?
_Joonas_: Minä takaan, että hän on puhunut totta, (eriks. Jaakopille)
Meidän täytyy lohduttaa mestaria.
_Mestari_: Siis kaikki hyvin. Minä nain hänet. Nyt se on päätetty.
Mutta te, jotka olette nuoria, tiedätte paremmin, kuinka tulee naisten
kanssa seurustella. Sanokaa nyt tarkemmin, kuinka minä käyttäydyn hänen
seurassaan.
_Jaakoppi_: Sen tietää mestari paraiten itse. Turhaan sitä meiltä
poikanulikoilta tutkailette. Ei sovi meidän vanhemmille neuvoa antaa.
_Mestari_: Älkäähän nyt, poikani, itseänne niin tietämättömäksi tehkö.
Minä en todellakaan tiedä mitä minä ensinnäkin puhun hänelle. Minulla
on naisten seurassa hidas puhe ja kankea kieli.
_Joonas_: Kyllähän nyt mestari osaa hänelle jotain puhua.
_Mestari_: Mutta naisväen seurassa olen minä ujo -- paha periköön!
Miten ensinnäkin aloitan keskustelun?
_Joonas_: No, mestari puhuu nyt ensin ilmoista ja tuulten suunnista, ja
vähitellen siirtää sitten keskustelun tuohon oikeaan asiaan.
_Mestari_: Aivan oikein, juuri niin. Näin pääsen siunattuun alkuun.
Todellakin tarkka äly on teillä nuoremmilla. -- Mutta vielä yksi asia.
Minun kai tarvitsee pukeutua sortuukiin ja maniskoihin siksi kun hän
tulee, sillä esiintyessäni sellaisissa kapistuksissa, mielistyy hän
minuun enemmän.
_Joonas_: Siinä tekee mestari aivan oikein. Esiintyessänne hienona
mielistyy hän teihin paremmin. (Erikseen) Tämä juttu alkaa käydä
lystilliseksi!
_Mestari_: Pitkään aikaan en ole käyttänyt sortuukiani, joten se ei
liene aivan käyttökunnossa. On parasta kaiketi antaa se aikanaan
Marille puhdistettavaksi. -- Mari, kuuleppas!
_Mari_ (tulee).
_Mestari_: Minulla on annettavana sinulle pieni tehtävä. Ota minun
vaatekaapistani sortuukini ja puhdista se huomiseksi. Koeta, jos se on
mahdollista, saada pois kaikki pilkut ja muut asiaan kuulumattomat.
_Mari_: Kyllä mestari.
(Pois).
_Jaakoppi_: Mestari, kuulkaahan! Erehdyitte hieman. Sanoitte, että
Marin tulee harjata sortuuki huomiseksi, mutta jo tänäpäivänähän lupasi
tuo rouva tulla hakemaan kenkiänsä. Nythän on perjantai.
_Mestari_: Perjantai? Sinä olet erehtynyt.
_Jaakoppi_: Mestari on väärässä. Eikö nyt ole perjantai, Joonas?
_Joonas_: Perjantai on. (Katsoo akkunasta) Ja kuka tulee tuolla
kadulla? Sehän on juuri se rouva, joka tulee hakemaan kenkiään.
_Mestari_: Tuleeko hän siellä? Lempo soikoon! Ja minä olen tällaisessa
asussa!
_Joonas_: Mutta mestari, älkäähän nyt!
_Jaakoppi_: Lieneekö sillä nyt niin väliä, vaikka ette olekkaan
juhlapuvussa?
_Mestari_: Väliä! Heti saa hän minusta huonon käsityksen. -- Mari,
Mari, missä on Mari?
_Mari_ (tulee): Täällä, mestari.
_Mestari_: Kuulehan Mari, jos joku tulee kyökkiin ja kysyy minua, niin
älä millään ehdolla laske sisälle, ennenkuin minä olen pukeutunut.
Lupaatko sen?
_Mari_: Kyllä, mestari. Käsken hänen odottaa.
_Mestari_: Tee se, kiltti tyttöseni. Oletko jo harjannut minun
sortuukini.
_Mari_: Mutta mestarihan sanoi äsken, että sen tulee olla harjattuna
vasta huomiseksi?
_Mestari_: Minä erehdyin. Tuo se tänne heti vaikka harjaamatonnakin.
Joudu, joudu! -- Kuules nyt tuli joku sisään, älä laske tänne!
_Mari_: En laske. Sanon, että mestari on makuulla.
(Pois).
_Mestari_: Saakuri sentään, kun en tuota nyt muistanut, että on
perjantai.
_Joonas_: Mutta eihän tämä nyt ollut niin vaarallista.
_Jaakoppi_: Tuossa jo tulee Marikin. Me autamme teitä pukeutumisessa.
_Mari_ (tulee tuoden mestarin sortuukia)
_Mestari_: Kiitoksia Mari! Tuliko joku kyökkiin?
_Mari_: Eräs eukko vain; hän tuli hakemaan kenkiänsä.
_Mestari_ (erikseen): Se on hän. (Marille) Mene pitämään seuraa hänelle
ja pyydä odottamaan siksi kun olen valmiina.
_Mari_ (erikseen, mennessään): Kyllä. Mitähän mestari nyt noin
putsailee yhden ämmän takia.
(Pois)
_Mestari_: Nyt sortuuki selkään. Auttakaa minua pojat!
_Pojat_ (auttavat mestaria pukeutumisessa).
_Mestari_: Hyvä! Mutta peijakas, enhän muistanut ollenkaan housuja.
Nämähän ovat vaan tavalliset työhousut; ne eivät mitenkään sovi yhteen
sortuukin kanssa. Mitä teen nyt, mitä todellakin teen?
_Joonas_: Hän ei huomaa niitä. Onhan tuossa sortuukissa sitäpaitsi niin
pitkät hännät ettei juuri tiedä, jos miehellä on housuja ollenkaan.
_Mestari_: Jumalan kiitos! Todellakin! Mutta entäs sitten paidan
kaulukseni; se ei taida olla hyvän näköinen, sillä en ole muuttanut
paitaa kolmeen viikkoon. (Katsoo peiliin) Oikein arvasin: musta se on
kuin pata. Mitä teen sen kanssa, hyvät ystävät, sanokaa! Millä hetkellä
hyvänsä voi hän tulla sisään.
_Jaakoppi_: Se ei luullakseni tee mitään haittaa. Tuskinpa sitä edes
näkyykään.
_Joonas_: Kuinka mestari nyt ajattelee tuollaisia turhanaikaisia.
_Mestari_: No olkoon niin! Ja mistäpä sen paidan nyt koppaisi.
Likaisina ovat kaikki. -- Kuinka istuu sortuuki selässäni?
_Jaakoppi_: Mainiosti. Mestari voi olla aivan huoleti sen suhteen.
_Amanda_ (kyökissä): Minä en mitenkään voi odottaa kauempaa. Päästä
minut heti sisälle.
_Mari_ (kyökissä): Mutta mestari sanoi, että teidän tulee odottaa. Minä
en päästä.
_Mestari_: Nyt hän tulee. Pojat, menkää te pojat ulos täältä ovesta;
voinhan vapaammin puhua hänen kanssansa, kun ei ole sisällä muita.
_Joonas_: Me menemme. (Erikseen) Mikähän juttu tästä syntyy. -- Tule,
Jaakko.
(Pois)
(Samassa aukenee toinen ovi, ja Mari ja Amanda tulevat
kamppaillen ovesta. Mari koettaa vetää Amandaa takaisin.)
_Amanda_: Mokomakin letukka!
_Mari_: En voinut sille mitään, mestari. Hän tuli väkisin sisälle.
_Mestari_: Mitä sinä höpiset? -- Päivää! -- Tuo tyttö se on sellainen
-- selkäänsä tarvitsisi.
_Mari_ (itku kurkussa): Mutta mestarihan käski minua...
_Mestari_: Käskin! Vieläkö uskallat valehdella! Käskinkö minä sinua
estämään sisäänpääsyä kunniallisilta ihmisiltä, häh! Mene pois siitä
tillittämästä!
_Mari_ (menee itkien): Semmoisen palkan siitä nyt sitten sain.
_Mestari_: Tuo tyttö se on sellainen... Amanda antaa nyt anteeksi hänen
tyhmyytensä.
_Amanda_: Amanda? Mistä tiedätte nimeni?
_Mestari_: Mistäkö tiedän Amandan nimen? Sällithän tuon minulle
ilmoittivat. -- Mutta miksi ei Amanda istu? Tässä on tuoli.
_Amanda_: Kiitoksia. Väsynyt olenkin aikalailla.
(Istuu).
_Mestari_: Kaunis ilma on tuolla ulkona.
_Amanda_: Onhan ollut kaunista syksyä.
_Mestari_: Ei ole satanut edes. Tuulikin taitaa olla etelässä.
_Amanda_: Siellähän se lienee. -- Mutta kauan en joudakaan nyt
istumaan. Täytyy toimittaa asiansa ja sitten mennä kotiin.
_Mestari_: Noo -- mihinkä sitä nyt sellainen kiire.
_Amanda_: Kiirettähän sitä on aina, ei juuri ole aikaa levähtämiseen.
-- Ne kengät kai ovat jo valmiit?
_Mestari_: Heh, valmiitko? Valmiina ovat olleet jo pari päivää. En toki
olisi unhottanut sitä, että niiden tulee olla laitettuna täksi
päiväksi.
_Amanda_: Mutta eihän tuo olisi ollut niin kummallista. Tapahtuuhan
usein, että suutarit unohtavat kenkien valmistamisen; harvoin ovat
täsmällisiä.
_Mestari_: Tapahtuuhan kyllä usein niin, kuten sanoitte; tapahtunut on
monasti minullekin samalla tavalla; mutta juuri sentähden, että nämä
kengät olivat valmistettavat Amandalle, huolehdin erityisesti niiden
valmistamisesta.
_Amanda_ (hymyten): Kiitän teitä, mestari. -- Mutta nyt täytyy minun
lähteä. Liian kauan jo lienenkin viivytellyt.
_Mestari_: Täällä ovat kengät.
(Käärii ne sanomalehtipaperiin ja antaa Amandalle).
_Amanda_: Mestari antaa nyt anteeksi, mutta minulla ei ole rahaa
mukanani. En aikonut tullakaan tänne asti ja siten jäi rahakukkaroni
kotiin.
_Mestari_ (taputtaen häntä olalle): No, no, mitäpä nyt maksusta. Amanda
voi olla aivan huoleti sen suhteen. Kengistä en mitään maksua ota.
_Amanda_ (erikseen): Miksi hän on noin kummallinen? (Mestarille) Eihän
sitä nyi kukaan voi ilmaiseksi työtä tehdä. Kyllä lähetän maksun
huomenna. Hyvästi nyt!
(Pois).
_Mestari_: Hyvästi!
_Mestari_ (Katsoo kaihomielellä hänen jälkeensä): Siinä hän nyt meni,
enkä sanaakaan rakkaudestani hänelle lausunut. Mutta hän ymmärsi ehkä,
hän katsoi minua niin lempeästi -- hän katsoi minua niin lempeästi --
minä huomasin sen. Sinä sydämmeni muija! Ah, tahdonpa seurata sinua,
tahdonpa ottaa asunnostasi selvän. Ilta on jo pimeä, ja kadut
vaarallisia. Sinulle ehkä voisi tapahtua jotain pahaa.
(Ottaa hattunsa seinältä ja syöksyy ulos).
_Joonas_ ja _Jaakoppi_ (tulevat sisään mestarin mentyä).
_Joonas_: Siinä hän nyt meni, hulluuteen asti on miesparka rakastunut.
-- Mutta kuuleppa Jaakoppi!
_Jaakoppi_: No!
_Joonas_: Kun asiata oikein ajattelen, teimme sentään kehnosti,
pettäessämme mestaria.
_Jaakoppi_: Pettäessämme mestaria?
_Joonas_: Niin juuri. Miksi emme heti sanoneet hänelle asian todellista
laitaa, miksi emme heti sanoneet hänelle, että tuo eukko on naimisissa.
Silloin olisi mestari ehkä hiukan aikaa pahalla tuulella ollut, mutta
olisi sentään nuo hullut seikkailunsa heittänyt -- sen tiedän varmaan.
_Jaakoppi_: Aivan oikein. Meidän olisi pitänyt pysyä totuudessa.
Mestari on aina ollut hyvä mies, häntä emme olisi saaneet pettää. --
Pahaa emme kumminkaan alusta alkaenkaan tarkoittaneet, vaan
päinvastoin. Tahdoimmehan pitää mestaria hyvällä tuulella -- emme
tahtoneet sentähden hänelle totuutta lausua. Mutta pitemmälle emme
ajatelleet tuumaakaan, veliseni -- ikävää tosiaankin.
_Joonas_: Emme ajatelleet yhtään pitemmälle, Jumala paratkoon! Asia
tulee kumminkin kerran ilmi -- ja silloin on mestarin pettymys paljoa
suurempi, kuin se olisi ollut silloin, kun hänelle heti olisimme
totuuden lausuneet. Pahoin teimme veliseni, pahoin teimme!
_Jaakoppi_: Mutta kuulehan! On parasta, että heti kiiruhdamme mestarin
perään ja ilmoitamme hänelle totuuden, ennenkuin hän ehtii pitempiin
seikkailuihin ryhtyä.
_Joonas_: Neuvosi on hyvä. Mestariamme emme saa pettää. Anteeksi
häneltä pyydämme tuhmuuttamme.
_Jaakoppi_: Kaulaan kiepsahdamme. Mestari on hyvä mies, hän ei ole
meitä liiaksi tuomitseva.
_Joonas_: Mutta kiiruhtakaamme! Mitä pikemmin mestari saa asian
selville, sitä parempi.
_Jaakoppi_: Menkäämme! -- Missä on hattuni?
_Joonas_: Tässä! Tule!
(Pois)
Esirippu.
Toinen näytös.
Katu. Mestari kävelee edestakaisin katsellen erääseen akkunaan. Melkein
pimeä.
_Mestari_: No, olipa nyt edes hyvä, että seurasin häntä ja tiedän nyt
missä hän asuu. Tästä portista meni hän sisään; seurasin visusti hänen
kintereillänsä. Mutta lieneeköhän tämä akkuna hänen akkunansa? Siitä en
ole varma. Nyt tulee minun ottaa asiasta selvää tavalla tai toisella.
-- Ahaa, tuolla tulee eräs herrasmies, häneltä tahdon tiedustella
asiata.
_Herra Koivu_ (tulee, kävelee edestakaisin ja katselee epäillen
mestariin; erikseen): Minä en voi ymmärtää, miksi tuo mies kävelee
minun vaimoni akkunan alla. Ainakin kymmenen minuuttia on hän jo siinä
paseerannut.
_Mestari_: Hyvää iltaa, herra! Saanko luvan kysyä...
_Koivu_: (erikseen): Hän näyttää niin kummalliselta.
_Mestari_: Saanko luvan kysyä, asuuko tässä eräs rouvasihminen nimeltä
Amanda Koivu? Tässä talossa näin?
_Koivu_ (erikseen): Siis todellakin on hän tekemisissä minun vaimoni
kanssa. Mutta minä en ilmaise vielä mitään. Haluan saada asiat
selville. (Mestarille) Aivan oikein, herraseni. Tässä talossa asuu eräs
sen niminen rouvasihminen.
_Mestari_: Olen ehkä liian utelias, herra hyvä, kun kysyn, onko tämä
akkuna hänen huoneensa akkuna?
_Koivu_ (erikseen): Vai niin, sinä konna! Kyllä minä opetan sinulle,
mitä se tahtoo sanoa, että jahdata toisten vaimoja. (Mestarille) Kyllä
hän asuu tässä huoneessa. Mutta minä en voi ymmärtää, miksi te
herraseni niin tarkalleen tiedustelette hänen asuntoansa.
_Mestari_: Pyydän anteeksi, tuhatkertaisesi anteeksi, sillä en voi
vastata teidän kysymykseenne, koska asiani ovat sitä laatua, että...
_Koivu_: Voitte olla varma minun vaitiolostani, hyvä herra.
_Mestari_: En voi ilmoittaa sitä teille, en voi. Asiani vaatii mitä
syvintä salaisuutta.
_Koivu_: Herraseni, te teette minut todellakin uteliaaksi.
_Mestari_: Mutta ymmärrättehän nyt itsekin, hyvä herra, ymmärrätte
ilman minun selitystänikin, että miehet usein haluavat tavata...
_Koivu_: Haluavat tavata...
_Mestari_: Niin -- mitäpä salaisin sitä enää. Ilmi tulee se kumminkin.
Sanon siis teille suoraan, että saisitte uteliaisuutenne tyydytetyksi:
tämä rouvasihminen on minun lemmittyni.
_Koivu_: Teidän lemmittynne?
_Mestari_: Niin -- hän on minun lemmittyni. Ja onko tuo sitten niin
ihme, jos rakastavaiset joskus tapaavat toisensa.
_Koivu_: Ja kun ei mies tiedä varmaan, missä hänen lemmittynsä asuu,
kysyy hän sitä ohikulkevilta -- ja näin saa hän asian selville.
_Mestari_: Aivan niin, herra hyvä, aivan niin.
_Koivu_: Herraseni, minun täytyy suuresti teidän menettelyänne
ihmetellä.
_Mestari_: Annoitte minulle tiedoksi, missä hän asuu; saan sentähden
nöyrimmästi kiittää teitä suosiollisesta avustanne.
_Koivu_: Ellette te heti paikalla tee selvää menettelystänne, huudan
minä poliisin tänne ja te saatte oikeuden edessä vastata teoistanne.
_Mestari_: Ahaa, nyt ymmärrän. Olen saanut kilpakosijan. Hän on
todellakin miellyttävä muija tuo Amanda. Harva mies se, ken ei häneen
pikiinny.
_Koivu_: Te olette nyt joko humalassa tai hulluna.
_Mestari_: Mutta turhaan te häntä enää riiailette. Hän on minun ja niin
tulee olemaan aina. Olisittepa vaan nähnyt, miten lempeästi hän minua
katseli! -- Mutta tehän riehutte kuin jalopeura!
_Koivu_ (vihan vimmassa): Kuinka te uskallatte, kuinka te uskallatte
pitää lemmittynänne toisen vaimoa?
_Mestari_: Toisen vaimoa? Niin voitte uskotella muita mutta ei minua.
Koetatte sillä tavoin saada minua poistumaan, mutta voin edeltäpäin
ilmoittaa teille, herra hyvä, että siitä ei tule mitään. Muka ettenkö
minä tietäisi, onko Amanda naimisissa tahi ei. Omat säliini, omat
rakastetut säliini minulle selvästi sanoivat, että miestä ei hänellä
ole. Ja he eivät koskaan valehtele.
_Koivu_ (tarkastaa lähemmin mestaria): Vai niin! Te olette suutari
Naskali. Hyvä, että ilmaisitte itsenne. Asia ei tule jäämään tähän,
arvoisa suutari, vaan tulee se pitkittymään sangen pitkäksi. (Erikseen)
Kaikki sopii hyvin. Vaimoni kävi viikko sitten tilaamassa kenkiä tuolta
suutarilta. Mutta olisiko todellakin minun vaimoni minulle uskoton?
Paras että annan heti tuon heittiön poliisin haltuun.
(Menee).
_Mestari_ (yksin): Juuttaan mies! Tuohon tuli hän nyt astelemaan ja
väijymään minun askeleitani. Sinä mustasukkainen otus! Sanoo häntä
vaimokseen päästäkseen minusta erilleen. Heh! Todellakin visusti
keksitty, täytyy sanoa. Mutta mitä huolin minä hänestä: Näyttää
menneenkin jo menojansa. Tahdon siis käyttää tilaisuutta hyväkseni.
(Naputtaa akkunaan). Näin koputtavat miehet rakastettujensa akkunoille.
Mitäpä jos laulaisin hänelle pienoisen laulun, se ehkä miellyttäisi
häntä. Ja kaikeksi onneksi osaankin juuri sellaisen laulun, jossa
mainitaan hänen nimeänsä. Hän on ikihyviksi minun laulustani ihastuva.
(Laulaa akkunan alla):
Oi sä armas lemmittyni,
kullannuppu, kulta,
riennä tänne, kulje tänne,
suutelon saat multa!
Oi sä armas Amanda,
muista, muista minua!
Ei oo mulla sielun rauhaa,
tulta sielussani,
kun et armas Amandani
kulje rinnallani.
Tullos tänne, armahin,
pääset mulle sylihin!
_Amanda_ (on avannut ikkunan suutarin laulaessa ja kuunnellut
kummastuneena; erikseen): Suutari Naskali! Mitä tahtonee hän minusta?
(Mestarille) Olette varmaan erehtynyt, mestari, tullessanne laulamaan
minun akkunani alle?
_Mestari_: Ah! Sielläkö te olette! Hyvää iltaa!
_Amanda_: Mutta mitä te tahdotte minusta?
_Mestari_: Kuten huomasitte, lauloin minä teille. Ja te kuulitte minun
lauluni. Ah, mikä onni! Jos minä aina saisin laulaa ainoastaan teille.
_Amanda_ (erikseen): Miesparka on mennyt päästänsä pyörälle.
(Mestarille) Ja miksi mestari sitten haluaisi laulaa ainoastaan
minulle?
_Mestari_: Ettekö sitä tiedä, ettekö tiedä, että minä nautin
taivaallista onnea teidän läheisyydessänne ja vaivun mitä synkimpään
epätoivoon, kun olen yksinäni.
_Amanda_: Mutta, mestari hyvä! Lopettakaa nyt jo. Katsokaa tuolla tulee
ihmisiä. Mitä ajattelisivatkaan he nähdessään meidät yhdessä!
_Mestari_: He ajattelisivat näin: tuolla haastelee keskenänsä
rakastavainen pari; antakaamme heidän rauhassa jutella ja kulkekaamme
pois häiritsemästä heitä. Näin ajattelisivat he.
_Amanda_: Menkää mestari. En halua kauempaa kuulla teidän mauttomia
juttujanne. Puhukaa niin jollekulle muulle, mutta ei minulle, mestari.
Kaksi herrasmiestä (tulevat. He katselevat Mestaria ja Amandaa,
jotka eivät huomaa heitä, ja heitä osoittaen supattavat
keskenänsä).
_Mestari_: Mutta minulla on teille asiaa, minulla on teille niin paljon
puhumista.
_Amanda_: Hyvästi mestari! Nyt suljen minä akkunan.
_Mestari_: Mutta ojentakaa edes kätenne minulle, saadakseni sanoa
hyvästi.
_Amanda_: Lupaatteko sitten, että menette?
_Mestari_: Kautta kunniani.
_Amanda_ (ojentaa kätensä): Siis hyvästi!
_Mestari_: Niin valkea käsi, niin pienoinen käsi!
(Suutelee sitä).
_Amanda_ (vetää äkisti pois kätensä ja sulkee ikkunan): Te olette
hävytön!
_Mestari_: Hyvästi, kultaseni, hyvästi! Olkoon suloista sun unesi?
(Pois).
_1:nen herrasmies_: Mitä tuumaat veliseni asiasta?
_2:nen herrasmies_: Mitäpä tuosta. Mestari Naskali näkyy olevan
läheisessä tuttavuudessa kauppias Koivun rouvan kanssa. Kaunis juttu
tosiaankin.
_1:nen herrasmies_: Olisipa nyt kauppias saapuvilla. Mutta tietysti
ilmoitamme hänelle asian?
_2:nen herrasmies_: Luonnollisesti. Ja tuokin rouva kun on olevinaan
niin erinomaisen siveä, puhdas kuin taivaan enkeli. Ha, ha, ha!
_1:nen herrasmies_: Sellaista se on elämä täällä kaupungissa; ei tiedä
mies koska muija viedään. -- Mutta katsohan, tuolla tulee kauppias kuin
käskettynä.
_Koivu_ (tulee).
_2:nen herrasmies_: Hyvää iltaa, kauppias!
_Koivu_: Iltaa! Mitäs kuuluu?
_1:nen herrasmies_: Ei erinomaista, lukuunottamatta äskeistä tapausta.
Tapahtui nimittäin tässä asuntonne edustalla jotain kummallista...
_Koivu_: Kummallista?
_1:nen herrasmies_: Niin. Tässä nimittäin suutarimestari Naskali --
suokaa anteeksi mutta pidän velvollisuutenani kertoa asian suoraan --
oli hieman puheissa vaimonne kanssa.
_Koivu_: Sitä kyllä odotinkin. Vähän aikaa sitten oli hän täällä,
käveli edestakaisin ja katseli vaimoni ikkunaan. Ymmärsin kyllä hänen
aikeensa, ja sanoi hän itsekin tulleensa lemmittyään tapaamaan. Hän ei
näy tietävän, että vaimoni on naimisissa. Lähdin hakemaan poliisia
antaakseni heti tuon heittiön poliisin haltuun, mutta missään en ole
tavannut jälkeäkään järjestysmiehistä.
_1:nen herrasmies_: Se on tavallista täällä kaupungissamme, että
koskaan jälkeen seitsemän ei ole tavattavissa kaduilla poliisia. Sillä
silloin istuvat nämä herrat, nämä kaupunkimme neljä poliisia, Kankkusen
kahvilassa veljenmaljoja maistellen.
_2:nen herrasmies_: Se on totta. Ei tiedä miehet silloin maailmasta
eikä arestiin taluttamisesta. -- Mutta katsokaahan, eikö tuo ole
suutarimestari Naskali, joka tulee tuolla.
_Koivu_: Sama mies. Mutta nyt otamme hänet tilille.
_1:nen herrasmies_: Sen teemme. Kuulkaahan! Tulkaa tänne varjoon, ettei
hän huomaa meitä. Sitten kun näemme, mitä hänellä on tekeillä, tartumme
häneen käsiksi.
_Koivu_: Tehdään niin.
(Väistyvät syrjemmälle)
_Mestari_ (tulee): En voinut mennä vielä kotiin. Tahdon vielä hiukkasen
hänen kanssansa haastella, tahdon jo tänä iltana puhua kaikki selville
hänen kanssansa. Ah! Miten pehmeä olikin hänen kätensä, miten valkea ja
puhdas. Hänen otsansa paistoi kuin aurinko, hänen poskillaan kukkivat
ruusut, ja huulillansa väreilivät tuhannet hymyt. Mutta hän oli hieman
nyrpeä minulle. Se ei kuitenkaan minua pahoita, sillä ymmärränhän minä
sen, että hän koetteli minun luontoani, se on selvä. Ah! Amanda, sinut
näin minä syliini suljen!
(Syleilee ilmaa).
(Samassa hyökkäävät kaikki herrat esiin ja tarttuvat
kummastuksissaan olevan mestarin niskaan).
_Koivu_: Mutta nytpä tulikin mestari kiinni seikkailuistaan.
_Mestari_: Mi-mitä tämä on! Yhäti tuo sama mies, minun vainoojani, joka
jo äsken minun askeleitani seurasi. Nyt on hän hankkinut itselleen
lisäväkeä. -- Mikä todellakin on aikomuksenne?
_1:nen herrasmies_: Ahaa, mestari ei näy ymmärtävän meininkiä. No,
voimmehan sen teille selittääkin. Mestari kai muistaa äskeisen
keskustelunsa kauppias Koivun rouvan kanssa ja sen, kuinka hän
paseeraili hänen akkunansa alla?
_Mestari_: Kauppias Koivun rouvan kanssa?
_Koivu_: Aivan niin, herraseni, minun vaimoni.
_2:nen herrasmies_: Sallikaa minun sanoa, herra mestari, että se on
jokseenkin epäilyttävää olla keskustelussa toisen miehen vaimon kanssa
tähän aikaan päivästä.
_Mestari_: Herraseni, sallikaat minun sanoa, että te nyt joko
kadehditte minua tai teette minusta pilkkaa. Mutta sellaista en
kauempaa voi kärsiä! Ja ellette te heti mene matkoihinne ja jätä minua
rauhaan, niin suutarin sanalla minä vannon, että...
_Joonas_ ja _Jaakoppi_: (tulevat).
_Joonas_ (heittäytyy mestarin kaulaan): Täälläkö te olette, mestari!
_Jaakoppi_ (tekee samoin): Olemme olleet niin levottomia teidän
tähtenne!
_Mestari_: Täällä olen, poikaseni, täällä, ja vieläpä kolmen heittiön
ympäröimänä. He pitävät kiinni, kuten huomaatte. Ja minkätähden? Heh!
Sentähden, että he kaikki mielivät samaa naista kun minäkin. Tämä
kateellinen maailma!
_Joonas_: Ah, mestari, miksi koskaan ryhdyitte tähän onnettomaan
rakkausseikkailuun?
_Mestari_: Miksikö ryhdyin! Alanpa epäillä, että minä teistäkin,
poikaseni, saan vastaanväittäjiä. Mutta jumal'aut, jos niin on asia,
niin vartokaahan, kun tulemme kotiin, polvihihnaa saatte niin että
pläikyy!
_Joonas_: Mestari, antakaa anteeksi! Tämä kaikki on meidän syymme.
_Jaakoppi_: Niin, antakaa anteeksi, mestari!
_Mestari_: Mitä!
_Joonas_: Ellemme olisi valehdelleet teille, ette olisi ehkä koskaan
ryhtyneet tähän onnettomaan rakkausseikkailuun. Näimme, mestari, että
olitte silmänne kiinnittäneet erääseen rouvasihmiseen, joka kävi
tilaamassa teiltä kenkiä. Mutta kuka oli tämä rouvasihminen? Kauppias
Koivun rouva.
_Mestari_: Mitä! Sanoittehan te minulle, oi sanoittehan te minulle,
ettei hän ole naimisissa?
_Joonas_: Ah, mestari! Pelkäsimme että tulette pahalle tuulelle
ilmoittaessamme teille totuuden, tahdoimme puhua teille mieliksi,
tahdoimme lohduttaa teitä...
_Mestari_: Te juupelit! Luuletteko, että olisin ruvennut kulkemaan
vaimon perässä, jonka tiedän olevan naimisissa; luuletteko, että olisin
tullut mustalle mielelle! Te peijakkaan penikat! Pidätte siis minua
muhamettiläisenä ja publikaanina!
_Joonas_: Mutta, mestari hyvä...
_Mestari_: Ja nyt olen minä kuin hullu kulkenut hänen perässään pitkin
katuja siinä varmassa luulossa, että olen hänet omakseni saava. Voi
minua miesparkaa! Voi minua kurjinta kaikista suutarimestareista!
_Koivu_: Vai tällainen juttu! Todellakin naurettavaa laatua. Mutta mitä
sanoi vaimoni nähdessään, että mestari on tullut rakastuneeksi?
_Joonas_: Mitäpä olisi hän sanonut! Hän nauroi tietysti.
_Mestari_: Nauroi! Hän hymyili minulle. Oi kuitenkin, että kaiken piti
loppua näin lyhyeen!
_1:nen herrasmies_: Mestari parka! Minua myös säälittää tämä teidän
onneton rakkautenne.
_2:nen herrasmies_: Mutta täst'edes tutkikaa tarkemmin asia, ennenkuin
antautte mihinkään seikkailuihin. Sen neuvon antaisin teille. Sitten ei
tarvitse näin katua jälestäpäin. Älkääkä vast'edes uskoko kisällienne
valheita.
_Mestari_: Mihinkään tekemisiin naisten kanssa en antaudu, en
jumal'auta tee sitä! Tämä oli ensimäinen rakkauteni, ja myös viimeinen
se olkoon.
_Koivu_: Vaimollani on tässä seikkailussa myös vikansa. Miksi ei hän
heti ilmoittanut mestarille asian todellista laitaa, vaan antoi asian
pitkittyä. Säälin suuresti kohtaloanne, mestari, mutta vaimoni saakoon
myös parisen sanaa.
(Pois).
_Herrasmiehet_ (vetäytyvät nauraen pois).
_Mestari_: Mutta teille lurjuksille, teille, jotka olette koko jutun
alkuunpanijat, teille olen näyttävä, mitä se tahtoo sanoa, että tällä
tavoin pettää mestariansa!
_Miehet_ (heittäytyvät mestarin kaulaan). Antakaa anteeksi, mestari!
(Esirippu)
End of Project Gutenberg's Mestarin rakkausseikkailut, by U. W. Valakorpi
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MESTARIN RAKKAUSSEIKKAILUT ***
***** This file should be named 52337-8.txt or 52337-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/5/2/3/3/52337/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you'll have to check the laws of the country where you
are located before using this ebook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that
* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation."
* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
works.
* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
* You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
