The Project Gutenberg EBook of Mestarin nuuskarasia, by Robert Kiljander
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Mestarin nuuskarasia
Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Author: Robert Kiljander
Release Date: June 2, 2005 [EBook #15969]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MESTARIN NUUSKARASIA ***
Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
MESTARIN NUUSKARASIA
YKSINÄYTÖKSINEN HUVINÄYTELMÄ
Kirjoitti R. Kiljander
Ensimmäisen kerran julkaissut
K. J. Gummerus 1887.
HENKILÖT
BLOM, suutari, vanhapoika.
MARI, hänen veljensä tytär.
VILHO, nuori kauppias, Marin sulhanen.
JANNE, Blom'in kisälli.
_Näyttämö kuvaa huonetta Blom'in talossa. Perällä ja molemmissa
sivuseinissä ovet. Vasemmalla puolen sohva, sen edessä pöytä, jolla on
sanomalehtiä ja eräs rouvas-käsityö. Etunäyttämöllä oikealla puolen
ikkuna valkoisine kartiinineen. Ikkunan edessä lattialla muutamia
korkeita suurilehtisiä kasvia. Nuuskarasia on tuolilla._
ENSIMMÄINEN KOHTAUS.
_Vilho ja Mari (istuvat sohvassa)_.
VILHO. Sinä olet oikeassa, vallan oikeassa, armahani.
MARI. Niin, kuinka voi onnellista avioliittoa toivoakaan, elleivät
kihlatut ole täydesti vilpittömät toisiaan kohtaan?
VILHO. Juuri samaa mieltä olen minäkin. Sinä olet siis aina ollut
täydesti vilpitön minua kohtaan, Mariseni!
MARI. Niin olen. En koskaan ole tahtonut tehdä itseäni paremmaksi kuin
todenperään olenkaan. Mutta kuinka sinun laitasi on, Vilho? Etkö ole
sinäkään minulta mitään salannut? Teillä miehillä tavallisesti on niin
avara omatunto. Sinä veitikka, teeppä heti tili töistäsi! Vastaa, onko
sinulla mitään salaisuutta, jota et vielä ole Marillesi ilmoittanut?
VILHO. Minullako? Mikähän tuo olisi?
MARI. No, sitähän juuri tahdon tietää.
VILHO. Mutta minä vakuutan -- minun on tosiaankin mahdoton muistaa
mitään, jota olisin sinulta salannut. Se pahoittaa minua, pahoittaa
oikein kovasti, ellet sinä minua usko.
MARI. Suo anteeksi, armas Vilhoni! Kuinka voisinkaan sinua epäillä!
Kehenkä luottaisin tässä maailmassa, ellen sinuun, mun oma sulhoni!
Annathan minulle anteeksi? _(Nojautuu Vilhelmin olkapäähän)_.
VILHO. Oi, kuinka sievä ja suloinen sinä olet, ja kuinka oivallisen,
pienen eukon minä sinusta saan! _(Suutelee Maria)_.
TOINEN KOHTAUS.
_Edelliset. Janne (tulee oikealta)_.
JANNE _(itsekseen)_. Voi, hyvä Jumala, kuinka herttaista ja imelätä!
Kaksi kyhertävää kyyhkyisen poikaa! _(Yskii)_. Hm -- hm -- suokaa
anteeksi jos häiritsen!
MARI. _(säikähtää ja suuttuu)_. Janne! Mitä sinä tahdot?
JANNE. Aion vaan kysyä, neiti hyvä, oletteko nähneet mestarin
nuuskarasiaa?
MARI. Tietäisinkö minä hänen ilettävästä nuuskarasiastaan! Tuollahan se
näkyykin olevan tuolilla.
JANNE. Kiitoksia! _(Ottaa rasian)_. Pyydän vieläkin kerran anteeksi,
että häiritsin herrasväkeä hauskassa toimessanne, mutta älkää olko siitä
millännekään. Pitkittäkää vaan! Hahah!
KOLMAS KOHTAUS.
_Mari. Vilho._
VILHO. Häijy mies, tuo kisälli!
MARI. Hän on ilkein ihminen koko maailmassa. Hän on vihoissaan siitä,
kun olen sinun kanssasi kihloissa, sillä hän lienee luulotellut, että
tulisin hänelle vaimoksi, vaikka en koskaan ole voinut häntä kärsiä ja
olen aina ollut hänestä hyvin välinpitämätön.
VILHO. Ahaa, hän on siis mustasukkainen!
MARI. Mustasukkainen! Vieläpä mitä! Se vaan häntä harmittaa, että tällä
tavoin muutama tuhat markkaa menee hänen käsistään. Sillä hän tietää
minun tulevaisuudessa saavan periä setäni, ja rahoja hän himosi eikä
minua, vaikka tosin olisin voinut käydä kaupan päälle minäkin.
VILHO. Mutta etköhän tuomitse häntä liian ankarasti, kenties hän
hyvinkin sinua rakastaa. Siinä tapauksessa hän toki ansaitsisi
sääliväisyyttä.
MARI _(hymyellen)_. Kunhan et vaan sinä olisi mustasukkainen?
VILHO. Ole huoletta, minulla ei siihen ole vähääkään taipumusta. Mutta
nytpä johtuukin mieleeni eräs asia, josta vuorostani saan sinua tilille
vaatia. Etkö sinä itse kerran oikein todenperään käynyt mustissa
sukissa?
MARI. Hyi sinua, mitä puhut!
VILHO. Älä väitä, minä huomasin sen selvään. Se oli Eva Ruususen, tuon
nuoren lesken tähden, joka asuu tässä vastapäätä kadun toisella
puolella. Kas vaan, sinä punastut! Kuinka saatoitkaan olla niin
lapsellinen?
MARI. Niin kun luulin -- kun näin sinut niin usein hänen parissaan.
VILHO. Mutta olemmehan jo monia vuosia olleet tuttuja keskenämme ja sitä
paitsi olemme vähän sukuakin.
MARI. Niin, mutta hän on niin viehättävä ja panee kaikkein nuorten
herrain päät pyörälle.
VILHO. Se on tosi, että hän on vilkas ja iloinen nainen ja että hän
mielellään puhelee ja laskee leikkiä herrojen kanssa, jotka sentähden
ovat huvitetut hänen seurastaan; mutta ei siinä sen enempää ole.
MARI. Niin he luulevat, mutta ennenkuin asiasta tietävätkään, joutuvat
he paulaan.
VILHO. Noo, huonomman vaimon voisi saada kuin Eva on, sillä perinpohjin
hän on hyvä ihminen. Minua ei hän kuitenkaan ansoihinsa saa, minä kun
näet jo olen joutunut toisen ansoihin kiinni.
MARI. Hm, kuinka nyt sitten oikeastaan lieneekin sen asian laita? Sinä
puolustat häntä aina niin suurella innolla, että varmaankin luulen sinun
häntä vähän rakastelleenkin! Tunnusta vaan!
VILHO. No, totta tosiaankin, etkös ole aina vieläkin mustasukkainen!
Tuopa vasta on hullunkurista! Ha, ha, ha!
MARI. Eikö mitä, enhän minä sitä enää ole. Mutta koska sinä sen perille
olet tullut, niin täytynee mun tunnustaa, että ensimmältä kihloissa
ollessamme väliin todella kävinkin mustissa sukissa; vaan se tuli
ainoastaan siitä, etten sinua vielä silloin tuntenut niin hyvin kuin
nyt, kultaseni.
VILHO _(syleilee häntä)_. Niinpä sinä kuitenkin salasit minulta jotakin,
vaikka äsken väitit aina olleesi täydesti vilpitön minua kohtaan. Nyt
sinua siitä rankaisen. Katsos näin. _(Suutelee häntä)_.
NELJÄS KOHTAUS.
_Edelliset. BLOM (tulee oikealta työpuvussa, hyräillen vanhaa rakkauden
laulua. Hänen sisääntullessaan huudahtaa Mari: »ah, setä!» ja sieppaa
työnsä pöydältä; Vilho ottaa sanomalehden jota on lukevinaan)._
BLOM. La, la, la, la -- No no, älkää ilveilkö vanhan sedän kanssa, kyllä
minä näin kaikki. Ja vaikka en olisikaan mitään nähnyt, pitäisihän
kuitenkin tietää, ettei Vilho täällä sanomalehtien tähden aamusta
varhain iltaan myöhään oleskele. Ha, ha, ha, ylös alasin se näkyy
sinulla olevankin, ha, ha, ha!
MARI. Kuinka sinä saatat olla noin häijy, setä!
BLOM. Olenko minä häijy, vaikka olen sinulle hankkinut niin oivallisen
ja sievän sulhonkin? Sillä se nyt on varma, että ilman minua et sinä
häntä ikinä olisi saanut. Ell'emme me Vilhelmin kanssa olisi
satunnaisesti tulleet tutuiksi klubissa noin kuukausi takaperin ja
ell'emme siellä olisi joutuneet niin hyviksi ystäviksi, ei hän
luultavasti koskaan olisi jalkaansa kynnyksemme ylitse astunut. Niin,
kyllä sinun vaan on minua hänestä kiittäminen, tipaseni!
MARI. Tuota setä aina kehuu. Mutta kuinka te oikeastaan tulitte niin
hyviksi ystäviksi? Sitä ette vielä ole minulle kertoneet.
VILHO. Minä olin tilaisuudessa tekemään sedälle pienen avun. Hän näet
oli unhottanut rahakukkaronsa kotiin, ja minä tarjosin hänelle omani.
Vähäpätöinen asia tykkänään, vaikka setä siitä nosti niin suurta pauhua.
BLOM _(itsekseen)_. Voi sinua, veitikka! _(Ääneen)_. Aivan niin, minä
olin unhottanut kotiin _(arvellen ja tarkoittavalla silmäyksellä
Vilhoon)_ -- rahakukkaroni. _(Nuuskaa)_. Prosit, veljeni! Hahaha!
MARI _(uhkaa sormellaan)_. No, setä, setä!
BLOM _(pistää sukkelaan rasian taskuunsa)_. Voi, heikkari!
MARI. Et sinä koskaan muista, mitä olet minulle luvannut, setä.
BLOM. En muista, se on kyllä tosi.
MARI. Sinä olet auttamaton.
BLOM. Myönnetään, myönnetään. Mutta liian kovaa tuo kumminkin on, kun ei
omassa talossaankaan saa nuuskata.
MARI. Saathan sinä omassa kamarissasi ja verstaassa nuuskata niin paljon
kuin vaan haluat, ainoastaan minun kamarissani ja täällä vierashuoneessa
tulee sinun sitä välttää. Siitähän jo olemme sopineet.
BLOM. Mutta kuka sitä voi aina muistaa. Ja sitä paitsi minä nuuskaan
niin sievästi ja varovasti; harvat niin vähän panevat nuuskaa maahan
kuin minä.
MARI. Kyllä kaiketi! Siltä näyttävätkin matot ja huonekalut,
sanomalehdet ja, sanalla sanoen, kaikki paikat täällä kotona. Hyi, ei
ole mitään ilettävämpää kuin tuo nuuskaaminen! Etkö sinä kuitenkin voisi
siitä luopua, setä hyvä? Minä silloin pitäisin sinusta kahta vertaa
enemmän.
BLOM. Äläs vielä, tyttöseni! Siitä ei ilmoisna ikinä mitään tule.
Kieltäisinkö itseltäni parhaimman iloni tässä maailmassa? Eihän toki;
ennen sinun vihaasi kannan.
MARI. Mutta en ymmärrä, mitä iloa tuosta nuuskaamisesta voi olla.
BLOM. Sinä et ymmärrä sitä sentähden, kun et koskaan ole nuuskannut.
Mutta tahdotko, niin kerron sinulle sen hyödyn? Näes! Nuuskaaminen
elähdyttää sielua ja ruumista, se selvittää ajatukset ja auttaa meitä
tyytyväisyydellä vastaanottamaan ja kantamaan kaikki harmit ja
vastukset. Mikä se on, joka aamuisin avaa silmäni unen ummistuksesta?
Mikäs muu kuin nuuska! Mikä valtuusmiesten kokouksissa antaa minulle
viisaat ajatukset ja neuvot kaupungin eduksi ja hyödyksi? Ei muu kuin
nuuska! Mikä estää minua lyömästä tuota Janne lurjusta joka kerran, kun
hän tärvää minulta jonkun työn? Nuuska, tietysti. Kuka on kumppalini
yksinäisyydessä, kuka lohduttajani murheessa, ilomestarini kun nauraa
tahdon? Nuuska -- ja aina vaan nuuska. -- Noh, ihmetteletkö vielä, että
nuuskaa rakastan?
MARI _(hymyellen)_. Mitä sinä, Vilho, pidät tuosta ylistysvirrestä? Onko
siinä järkeä vähääkään? Luuletko nuuskan koskaan tuollaisia matkaan
saavan?
VILHO. Hm, en tiedä. Se kaiketi riippuu tottumuksesta.
MARI. Lienee sen laita niinkuin tupakoitsemisenkin, arvatakseni. Onpa
tosiaankin onni, ett'et sinä, Vilho, nuuskaa etkä tupakoitse.
Tupakoitseminen sittenkin voisi käydä laatuun, mutta nuuskaaminen. Hyi,
se on oikein hirveätä! Eikö ole totta, Vilho?
VILHO. Epäilemättä, epäilemättä. Se on tosiaankin inhottavaa.
BLOM _(alkaa kovasti yskiä)_. Hm, hm!
MARI. Kas nyt on nuuska mennyt sedän kurkkuun! Mutta hyvästi nyt, hyvät
herrat hetkeksi! Kello on jo kohta kymmenen ja minun täytyy mennä meille
toimittamaan aamiaista. Hyvästi Vilho.
_(Heittää Vilholle suutelon ja menee vasemmalle)_.
VIIDES KOHTAUS.
_Blom. Vilho._
BLOM. Kyllä sinä vaan olet aika veitikka!
VILHO. Vaiti, herran tähden!
BLOM. Semmoinen riivattu veijari? Panee kokoon mokomankin valhejutun ja
kertoo sen sitten niin tavattomalla viattomalla katsannolla.
VILHO. Älkää puhuko niin kovaa! Hän saattaisi kuulla.
BLOM. Rahakukkaroni olin unhottanut! Ha, ha, ha! No, otetaankos sitten
pikkuinen penni rahakukkarostamme? Ha, ha, ha! _(Tarjoo nuuskaa)_.
VILHO. Ei, en minä ota.
BLOM. Kyllä sinä nyt olet hieno olevinasi, mutta toista oli silloin, kun
ensi kerran yksissä olimme. Mahdottoman suuren avun sinä kuitenkin
minulle teit tuona klubi-iltana. -- Olin juuri istunut pelipöydän ääreen
ja aioin virkistää voimiani nuuskalla, kun suureksi harmikseni
huomasinkin nuuskarasiani kadonneeksi. Minä, pöllö, olin jättänyt sen
nuttua muuttaessani kotiin! Kun ei peluutoveristani kukaan nuuskaa
käyttänyt, eikä kyypparikaan voinut sitä minulle hankkia, ei tullut muu
eteen kuin tyytyä siihen, mitä ei auttaa voinut, ja seurata peliä niin
hyvin kuin voi. Minä tietysti hävisin. Kumppalit nauroivat minulle, minä
suutuin siitä vielä enemmän ja aioin juuri jättää koko seuran, kun sinä,
veljeni, kohteliaasti kumartain lähestyit, esittelit itsesi, sanoit
kuulleesi minun kadottaneen nuuskarasiani ja tarjosit minulle hienoimman
hajuista havannaa sievimmästä, pienestä hopearasiasta koko maailmassa.
Olinpa, totta tosiaankin, vähällä langeta kaulaasi pelkästä
ihastuksesta. Siitä illasta se oli, josta ystävyytemme alkunsa sai.
_(Tarjoo taaskin nuuskaa)_. Kas niin, ota nyt sentään hyppysellinen sen
illan muistoksi.
VILHO. En ota, en, tiedäthän setä, ett'en enää käytä nuuskaa.
BLOM. Olet sitä tosin vakuuttanut monta monituista kertaa, mutta en sitä
lempo vieköön sittenkään voi uskoa. Koska oikeastaan teit tuon suuren
päätöksen? _(Nuuskaa, varovasti katsahtaen taakseen, laskee rasian
pöydälle ja niistää kovalla äänellä nenäänsä)_.
VILHO. Samana päivänä sen tein, jona Marini opin tuntemaan. Olinhan jo
sitä ennen teiltä kuullut, ettei hän voinut kärsiä niitä, jotka
nuuskaavat ja tietysti tahdoin ennen kaikkea häntä miellyttää.
BLOM. Etkä sen koommin ole kertaakaan nuuskannut?
VILHO. En kertaakaan.
BLOM. Onko se oikein totta? Luota vain minuun ja sano totuus, en minä
sitä Marille kerro.
VILHO. Uskotte tai ei, totta se kuitenkin on.
BLOM. Vaan eikö ollut hirveän vaikeata jättää tuo vanha, totuttu tapa?
VILHO _(huoaten)_. Totta puhuakseni, tuntui se jotensakin vaikealta,
setä hyvä.
BLOM. Sen hyvin arvaan, poika parka!
VILHO. Mutta siinä ei mikään auttanut; kuinka olisin muussa tapauksessa
rohjennutkaan Maria kosia?
BLOM. Vaan millä tavalla siitä kuitenkin saatoit luopua? Kerroppa tuo
minulle!
VILHO. Varsin yksinkertaisesti. Nuuskan viskasin pihalle, ja rasian
lahjoitin eräälle ystävälle.
BLOM. Se oli huono keino. Vähitellen sinun olisi pitänyt siitä luopua,
vähitellen. Saatpa nähdä, sinä vielä kerran aloitat uudestaan! Saatpa
nähdä!
VILHO. Siitä ei ole pelkoa. Enhän sitä enää haluakaan.
BLOM. Joutavia! Kyllä sinun välistä vieläkin tekee mielesi nuuskaa.
VILHO. No, kyllä tosin. Mutta minä taistelen haluani vastaan, taistelen
voimieni takaa.
BLOM. Poika poloinen! Eiköhän olisi parasta että tunnustaisit kaikki
Marille? Kun hän saa tietää, kuinka paljon olet hänen tähtensä alttiiksi
pannut, ei hän voi sinulta kieltää tuota viatonta nautintoa.
VILHO. Mitä ajattelette, setä! Nytkö sen ilmoittaisin, kun näin kauvan
olen sen salassa pitänyt! Ei, myöhäistä jo olisi tunnustaa.
KUUDES KOHTAUS.
_Edelliset. Janne._
JANNE _(pysähtyy perälle)_. Mestari!
BLOM. No, mitä nyt?
JANNE. Eräs herra tahtoisi antaa mittaa. _(Erikseen mennessään)_.
Vieläkö hän on täällä, tuo etana!
BLOM. Hyvä, minä tulen. _(Janne menee)_. Niin, seuraa sinä vaan
neuvoani, Vilho! Ei Mari niin vaarallinen ole kuin luulet, ja kyllä
minäkin puolestasi puhun.
VILHO. Jumalan tähden, setä hyvä, ei sanaakaan Marille minun
nuuskaamisestani, jos vähääkään pidätte ystävyydestäni!
BLOM. No no, olkoon sitten sillänsä, jos niin tahdot, mutta kyllä minä
vaan neuvoisin sinua -- _(menee oikeaan)_.
SEITSEMÄS KOHTAUS.
_Vilho (yksinään)_.
VILHO. Tunnustaa hänelle kaikki! Sepä vasta olisi kaunista! Ei hän
minulle ikänänsä antaisi anteeksi pitkällistä teeskentelemistäni ja
hänen luottamuksensa ainiaaksi menettäisin. Ei, kun kerran olen valheen
alkanut, täytyy minun sitä myöskin pitkittää, muuta neuvoa ei ole. Kyllä
olin kuitenkin aika hölmö, kun en heti rehellisesti kertonut tuosta
onnettomasta tavastani! _(Istuu sohvaan)_. Niin, niin olin, mutta
myöhäistä, liian myöhäistä on nyt katuminen. _(Huomaa rasian)_. Kas, kun
ukko unhotti tänne nuuskarasiansa! _(Ottaa sen käteensä)_. Mitä nyt?
Mitä aiot tehdä? No, en mitään, en niin mitään. Tätä rasiaa vaan aion
katsella. Se näyttää olevan vanhanaikainen. Samanlainen oli minullakin
ennenkuin hopeisen rasiani ostin -- teki näet mieleni keikailla.
_(Aukaisee kannen)_. Ah, kuinka hyvälle se lemuaa! Ah!! _(Panee rasian
pöydälle ja nousee äkkiä ylös)_. E, ei -- ei mitään heikkoutta, ei
mitään heikkoutta! No, mitäpäs siitä! Ei ole vielä mikään onnettomuus
tapahtunut. Minä en ole sanani syöjä, eikä minua kiusaukset saa
vietellyksi. Mutta ensiksi täytyy minun valmistua niitä vastustamaan.
Sitten ei ollenkaan ole vaikeata pysyä lujana. Tahdonpa lystinvuoksi
oikein koetella itseäni. _(Ottaa rasian)_. Kas tässä! Nyt pidän tuota
pientä rasiaa kädessäni -- minä aukaisen kannen -- minä tunnen nuuskan
lemun -- ah! _(Paiskaa kannen kiinni)_. No, otinkos hyppysellistäkään?
Enpä, enpä ottanutkaan. Niin, minä en ole sellainen raukka, että
antaisin himoilleni valtaa, sen voin sanoa. Rohkenenpa tehdä saman
kokeen vielä uudestaankin. _(Aukaisee rasian ja vetää nuuskan lemua
nenäänsä)_. Ah! Ah! _(Paiskaa kannen kiinni)_. Kas noin! -- Teen sen
vaikka vieläkin kerran. _(Niinkuin ennen)_. Ah!! -- No, tulkoonpa nyt
joku sanomaan, ett'ei minulla ole mielen lujuutta! -- Mutta on se
kuitenkin naurettavaa, että moista mitätöntä asiaa kuin nuuskaamista
niin tärkeänä pidän -- oikein se tosiaankin on lapsellista. Olipa tuo
nyt sitten jotakin, jos pistäisinkin joskus vähän nuuskaa nenääni! Mitä
se tekisi, kun vaan olen varuillani, ettei se tavaksi tule? Ja nythän
olen jo kokonaisen kuukauden ajan näyttänyt, että kyllä voin olla
ilmankin, jos vaan tahdon. Ei se miksikään pahennukseksi ole, vaan
päinvastoin osottaa se sitä suurempaa miehuutta, kun rohkenee jonkun
kerran palata entiseen tapaansa, eikä tarvitse pelätä, että sen kautta
uudelleen joutuisi tapansa orjaksi. Hm, ell'en olisi niin vakavasti
päättänyt, ett'en ainoatakaan kertaa enää nuuskaa käytä, tahtoisin nyt
suottakin koetella olenko jo tykkänään tuosta himostani päässyt. Ja
tarkemmin asiata miettiessäni, vaatii *velvollisuutenikin* minua tähän
kokeeseen, sillä eihän kukaan voi olla varma siitä, jota hän ei vielä
tutkinut ole. Kun pikkuruisen vaan pistän nuuskaa nenääni, olen heti
asiasta selvillä. Jos se minulle nautintoa tuottaa, tiedän samassa, että
mun edeskinpäin tulee yhä olla varuillani, ja ellei se taas tuotakaan
mitään nautintoa, saan olla varma siitä, että jo olen päässyt tuosta
pahasta tavastani. -- Mitähän, jos nyt todellakin pistäisin tuota
rahtuisen nenääni? Koetteeksi vaan. Olisinkohan silloin sanani syöjä?
Mitä vielä, kun en sitä kerran himon pakosta tee, vaan ainoastaan
koetellakseni itseäni. Mutta jos sattuisi joku tulemaan? Eikös mitä,
tuossa tuokiossa se on tehty. Noh, olkoon menneeksi! _(Aikoo juuri
nuuskata, kun Janne äkkiä astuu sisään. Vilho pistää nuuskarasian
taskuunsa)._
KAHDEKSAS KOHTAUS.
_Vilho. Janne._
JANNE. Onko herra sulhainen nähnyt täällä mestarin nuuskarasiaa?
VILHO. Mestarinko nuuskarasiaa? E-e-ei, en minä muista sitä nähneeni.
JANNE. Kummallista! Hän sanoi jättäneensä sen tänne pöydälle.
VILHO. Vai niin, vai tänne pöydälle? Mutta en minä sitä ainakaan näe.
JANNE. En minä myöskään. _(Erikseen mennäkseen)_. Miksi hän noin
kummalliselta näyttää -- --?
YHDEKSÄS KOHTAUS.
_Vilho (yksin)._
VILHO. Lempo vieköön, kuinka tuo mies minua säikähdytti! Onneksi ei hän
kumminkaan mitään huomannut. Hän varmaankin olisi heti -- -- -- Mutta
nyt joutuisasti ennenkuin muita ennättää tulla. Jos asettuisin tuonne
noiden kasvien taakse, ollakseni paremmin kätkössä. Kas noin; täältä
minua ei kukaan näe, siitä voin olla varma. Eikös hittoa! Tuolla istuu
Eva Ruusunen vastapäätä ikkunassaan ja katselee aivan suoraan tänne. No,
mutta täällä kartiinin takana? Kas, täällä on hyvä, vallan hyvä! Hiljaa!
luulin kuulleeni astuntoa! -- -- -- Ei, ei, luulottelua se vaan lienee
ollut. Noniin! _(Nuuskaa kuumeentapaisella kiivaudella)_. Ah, kuinka
ihanata, kuinka taivaallista! Kuinka, se virkistää ja vahvistaa! Tulen
aivan kuin toiseksi ihmiseksi! Sydämeni käy niin keveäksi, koko olentoni
muuttuu! Oi, kuinka onnellinen, kuinka autuas olenkin! Ah! Vielä kerran
-- ja toinen -- kolmas -- neljäs -- ja viides --!
KYMMENES KOHTAUS.
_Vilho. Janne._
JANNE _(kovalla äänellä)_. Prosit, herra hyvä! Ha, ha, ha, ha!
VILHO. Ai! _(Kavahtaa ja pudottaa samassa rasian lattiaan)_.
JANNE. No, herrallako rasia olikin! Ja te, joka ette koskaan nuuskaa
käytä! Ha, ha, ha, ha!
VILHO. Suokaa anteeksi -- nenäni rupesi vuotamaan -- minun täytyy lähteä
-- minä -- _(rientää ulos peräovesta)_.
YHDESTOISTA KOHTAUS.
_Janne (yksin) _.
JANNE. »Nenäni rupesi vuotamaan!» Kyllä kaiketi! Ha, ha, ha, kissa
vieköön tuon pässinpään! Kuka olisi häntä älykkääksi luullut!
Päästäkseen Marin suosioon hän on soimaavinaan nuuskaamista, ja
kuitenkin hän salavihkaa itse nuuskaa. Eikä Marilla ole asiasta
aavistustakaan. Tuopa oli hyvä juttu, hahaha! Mutta, peijakas, minäpä
ilmoitan Marille koko salaisuuden, sen totta tosiaankin teen! Kun vaan
häntä tapaan, kerron heti kaikkityyni. Saapas nähdä kuinka sitten
sulhasen käy, ha, ha, ha! Taikka -- en aluksi kerrokkaan asiata suoraan,
vaan kiusaan häntä ensin vähäisen, koska hän on niin ylpeä, mokomakin!
No, lempo vieköön, nyt tulee hauskaa, nyt tulee oikein hauskaa! Ha, ha,
ha! _(Kerää nuuskan rasiaan, jonka sitten pistää taskuunsa)_. Kas,
tuollapa' hän tuleekin! No, sehän sattui parhaaseen aikaan.
KAHDESTOISTA KOHTAUS.
_Janne. Mari._
MARI. Kas niin, nyt on aamiainen valmiina. Mutta missä on Vilho?
JANNE. Hm --!
MARI. Eikö Vilho ole täällä?
JANNE. Kyllä hän täällä oli, mutta taisi tulla vähän kipeäksi.
MARI _(levottomasti)_. Kipeäksi! Mitä sinä sanot?
JANNE. Ei vaaraa mitään. Nenänsä rupesi vaan vuotamaan. Mutta kaiketi se
jo on lakannutkin, ha, ha, ha!
MARI. Mitä sinä noin naurat?
JANNE. Muuten vaan, kun tuo sulho on niin kovin arka; kun niin vähästä
säikähtyy.
MARI. Mitä tuossa nyt lörpöttelet? Puhu suusi puhtaaksi!
JANNE. No niin, en minäkään ole sitä ennen uskonut, mutta nyt sen tulin
näkemään. Kun tulin äsken sisään, seisoi sulhanen tässä ikkunassa ja --
No, no, sama se, minua tuo ei kumminkaan liikuta. Mutta, lyhyesti
sanoen, hän parkasi säikähdyksestä minut nähdessään, sanoi ruvenneen
nenänsä vuotamaan ja töyttäsi kuin nuoli ovesta ulos.
MARI. Mitä ihmettä! Mitä hän sitten teki tuolla ikkunan luona?
JANNE. Ohoh, niin huononako neiti minua pitää, että menisin toisten
salaisuuksia ilmoittamaan! En toki semmoista tekisi; en varsinkaan kun
siitä onnettomuuksia voisi seurata, niinkuin tässä kohden tapahtuisi.
Ohoh, olisinpa silloin aika lurjus!
MARI _(kiivaasti)_. Sano heti asia minulle! En minä siitä kenellekään
puhu, sen lupaan.
JANNE. En tohdi sitä ilmaista, en millään tavalla; sulho iskisi minuun
ijankaikkisen vihansa. Kuitenkin varottaisin teitä, neiti, panemasta
liian suurta luottamusta miehiin ja heidän vakuutuksiinsa, olkoonpa
sitten mies vaikka oma sulhokin.
MARI. Mitä rohkenet sanoa?
JANNE. En mitään muuta kuin että sulhasenne teitä -- pettää! _(Erikseen
poismennessään)_. Kas niin, nyt sinulla on hetkeksi miettimistä, senkin
prinsessa! Ha, ha, ha!
KOLMASTOISTA KOHTAUS.
_Mari (yksin)_.
MARI. Pettää minua!? Oma Vilhoni! Voisiko se olla mahdollista!
Saattaisiko hän olla minulle uskoton! Eikö mitä! Tuo oli vaan Jannen
juonia. Ja kuitenkin, jotakin perustusta lienee hänellä yhtäkaikki
ollut, ei hän muuten olisi rohjennut sellaista syytöstä esiintuoda. --
Vai niin, täällä ikkunan luona siis! Tosin näiden kasvien suojassa on
hyvä lymypaikka, mutta en täällä mitään epäiltävää voi huomata. Ooh,
kuinka yksinkertainen olenkin! Hän varmaan puheli jonkun naisen kanssa,
joka käveli tästä ohitse. Mutta mitä salaisuuksia hän olisi
kahdenkertaisen ikkunan kautta voinut puhua? Olisivathan silloin kaikki
muutkin niitä kuulleet. Vaan jos he silmän iskulla vaihtoivat
ajatuksiaan? Tunnenpa erään rouvan täällä, joka sitäkin kieltä hyvin
ymmärtää, ja Vilho hänet myöskin tuntee. Vilho on häntä rakastellut,
niinkuin kaikki muutkin nuoret herrat, vaikk'ei hän sitä koskaan tahdo
myöntää. -- Ah, mitä näen minä! Tuolla hän istuukin ikkunassaan
varmaankin odottaen, että Vilho näyttäytyisi! Oi, nyt ymmärrän kaikki!
Ilkeä, petollinen Vilho! Minä olin siis kuitenkin oikeassa, kun sen
tapaista hänestä epäilin. Oi Vilho, kuinka saatoit noin teeskennellä,
kuinka saatoit noin kavalasti pettää uskollisen Marisi!
NELJÄSTOISTA KOHTAUS.
_Mari. Vilho (perältä)._
VILHO _(raottaa ovea. Erikseen)_. Hän näyttää olevan yksin. _(Tulee
sisään)_.
MARI _(erikseen)_. Ah, tuossa hän on!
VILHO. Luulin sinun vielä kyökissä oleskelevan, armas Mari.
MARI _(erikseen)_. Kuinka viaton hän on olevinaan! Oi, petturi!
VILHO. Mutta sinä kenties jo rupesit minua ikävöimään, samoin kuin
minäkin sinua.
MARI _(erikseen)_. Mikä hävyttömyys! _(Ääneen halveksien)_. No, joko
nenäsi lakkasi vuotamasta?
VILHO. Nenänikö vuotamasta? _(Erikseen)_. Janne on kielinyt -- minä olen
hukassa! _(Ääneen)_. Kyllä -- kiitos kysymästä -- kyllä se jo taukosi.
Eikä se varsin pahasti päässytkään vuotamaan.
MARI. Suotta sinä teeskentelet. Minä tiedän jo kaikki. Janne on minulle
kertonut. Oi, Vilho!
VILHO. Sinä sen siis tiedät -- _(Rukoillen)_. Armas Mari! Suo minulle
anteeksi!
MARI _(kylmästi)_. Siis myönnät, että olet minua pettänyt?
VILHO. Tosin sen tein, mutta minä --
MARI. Myönnät, että sulla oli tämä salaisuus jo ennen kuin minua kosit.
VILHO. Paljoa ennen, armas Mari, paljoa ennen.
MARI. Ja kuitenkin rohkenit minut omaksesi pyytää! Oi, kehnoutta!
VILHO. En sitä niin suureksi esteeksi arvannut.
MARI. Et arvannut niin suureksi esteeksi! Oletko järjiltäsi, vai
pilkkaatko minua?
VILHO. Luulin voivani luopua --
MARI. Mutta nyt huomaat sen mahdottomaksi, niinkö?
VILHO. Sitä en juuri tahdo sanoa, mutta kiusaus oli suuri, ja ihminen on
heikko. Aikaa voittaen kyllä tapani parantaisin.
MARI. Noin tyynesti hän saattaa puhua!
VILHO. Niin, näethän, minä en tahdo lupauksia tehdä, joita en kentiesi
voisikaan täyttää.
MARI. Ihmettelen rehellisyyttäsi. Vahinko vaan, ett'et alusta alkaen
ollut noin suorapuheinen.
VILHO. Siinä tosin tein väärin. Mutta arvaathan, Mari, etten uskaltanut.
MARI. Pelkäsit, tiedämmä, rukkaset saavasi.
VILHO. Enkä juuri sitäkään niin pelännyt, mutta tietysti olisi minulla
ollut vaikeampi voittaa rakkauttasi.
MARI. Niinkö arvelet! Tosiaankin! Pois, minä en tahdo sinua enää
nähdäkään!
VILHO. No, mutta kuulehan, Mari, tämä todellakin menee liian pitkälle.
Tosin olen pahoin tehnyt, mutta --
MARI. Sinä olit minua rakastavinasi, saadaksesi vaan minun rahani. Mene,
minä halveksin sinua!
VILHO. Mari, kuinka saatat, kuinka julkeat noin sanoa --?
MARI. Tämä hetki on meidät eroittanut. Mene, äläkä rohkene enää tulla
näkyviini!
VILHO. Mutta Mari! Maltahan toki mielesi! Semmoisesta vähäpätöisestä
asiasta -- --!
MARI. _(Ottaa kihlasormuksen sormestaan ja heittää sen
ylenkatseellisesti Vilholle)_. Tuossa on sormus! Pidä se muistona
tyttöhupakosta, joka sinua niin lämpimästi rakasti, vaan jonka sinä niin
armahtamatta petit! Oi, Vilho --! _(Puhkeaa itkuun ja rientää
vasempaan)_.
VIIDESTOISTA KOHTAUS.
_Vilho (yksin) _.
VILHO. Mutta, Mari, kuulehan toki! Saatatko todellakin olla noin kova?
Mari! -- Ei, hän ei minua enää kuule. Voi, onnetonta, minua! Voi, miksi
en voinut olla koskematta tuohon kirottuun rasiaan! Noin minun nyt kävi!
Ja itse olen kaikkeen syynä. Oi surkeutta, oi kauheata onnettomuutta,
jota varmaankaan en kantaa voi!
KUUDESTOISTA KOHTAUS.
_Vilho. Blom._
BLOM _(nuuskaten)_. Mainio herra, tuo! Ei tinkinyt eikä kysellyt
edeltäpäin työpalkkaa, niinkuin muutamat nykyaikaan ovat tavakseen
ottaneet. No mitä nyt, kuinka sinä noin surkealta näytät, poikaseni?
VILHO _(ottaa nolomielisenä lakkinsa ja aikoo lähteä)_. Hyvästi nyt,
setä kulta!
BLOM. Mitä aiot? Eikö sinun pitänyt syömän aamiaista täällä?
VILHO. Ei mitään aamiaista enää! Hyvästi vaan ja kiitoksia kaikesta
hyvyydestänne ja ystävyydestänne!
BLOM. Mitä hullua! Tämähän on niin juhlallista kuin ijäksi talosta
lähtisit. Mitä täällä on tapahtunut?
VILHO. Välimme on rikkoutunut.
BLOM _(osottaa itseensä)_. Meidänkö välimme?
VILHO. Ei vaan Marin ja minun.
BLOM. Marin ja sinun?
VILHO. Niin, näethän _(ottaa sormuksen lattialta)_ -- tuossa on
kihlasormus -- hän heitti sen pois -- hän ei siitä enää huoli -- minä en
enää ansaitse sellaista tyttöä kuin Mari on -- minä olen häntä
loukannut, pahoin loukannut. _(Nyyhkii ja pyyhkii silmiään kädellään)_.
BLOM. Lempo vieköön, jos minä tätä ymmärrän! Selitä tarkemmin, puhu
suusi puhtaaksi, sanon minä!
VILHO. Suoraan sanoen, minä panin nuuskaa nenääni ja hän -- Voi, voi, en
minä voi sitä kertoa --!
BLOM. Mitä hittoa! Koska se tapahtui?
VILHO. Vast'ikään. Setä unhotti tänne nuuskarasiansa, kiusaus oli niin
suuri, minä en voinut sitä vastustaa, vaan pistin tuota kirottua
hiukkasen nenääni. Janne samassa tuli sisään ja näki toimeni.
Hämmästyneenä juoksin minä ulos, ja kun tulin takaisin, oli Mari täällä
ja tiesi kaikki. _(Nyyhkii)_. Uh-uh-uh!
BLOM. Ja sentähden hän antoi sormuksen sinulle takaisin?
VILHO. Ei mitään muuta syytä hänellä ollut.
BLOM. Luulen sinun laskevan tässä leikkiä kanssani, mies!
VILHO. En, lempo vieköön, laskekaan; se valitettavasti on täyttä totta.
Tiedättehän itsekin, kuinka hän inhoo nuuskaamista. Hän sanoi minua
teeskentelijäksi ja petturiksi, soimasi minun kosineen häntä rahojen
tähden, sanoi halveksivansa minua, kielsi minua tuon koommin tulemasta
hänen näkyviinsä, ja mitä kaikkea hän lieneekään lausunut. Uh -- uh!
BLOM. No, kaikkia kuulla pitää! Mutta odotahan! Missä hän on nyt? Kyllä
minä hänelle lakia luen, minä!
VILHO. Älkää herran tähden! Viatonhan Mari on. Syy on minun, ainoastaan
minun. Minkätähden hänelle valehtelin? Minkätähden en hänelle heti
totuutta ilmaissut? Minun on syy, ainoastaan minun!
BLOM. Senkin kiukkunenä! Vai niin, vai rahojen tähden! Tahtoisin tietää,
mitä rahoja hänellä on. Mutta varrohan! Ellei tyttöletukka ota sanojaan
takaisin, ei hänen pidä penniäkään perimän, se olkoon sanottu, ei niin
penniä! _(Huutaa)_. Mari, tulehan tänne!
VILHO. Mitä ajattelette setä! Antakaa taivaan nimessä minun ensin pois
päästä.
BLOM. Ei paikastakaan! Sinä jäät tänne.
VILHO. Minäkö? En, vaikka maailma repeisi.
BLOM. Sinä jäät tänne, sanon minä. Mari, tule heti tänne, minä tahdon
sinua puhutella.
VILHO. Minä kiidän tieheni. Jääkää hyvästi!
BLOM _(sieppaa lakin hänen kädestään)_. Mene nyt, jos tahdot!
VILHO. Setä --!
BLOM. Etkö sinä kuule, Mari?
VILHO. No, minä sitten kätkeyn näiden kasvien taakse, sillä hänen
näkyviinsä en saa mennä. Oi, mikä päivä tämä on, mikä onneton päivä!
BLOM. Mari! Kuinka monta kertaa täytyy huutaa, ennenkuin saan sinut
tulemaan? _(Laskee lakin kädestä tuolille)_.
SEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS.
_Mari. Blom. Vilho (kasvien takana); sitten Janne._
MARI _(oven takana)_. Oletko yksin, setä?
BLOM. Niin olen.
MARI _(kuin edellä)_. Onko Vilho mennyt?
BLOM. Hän on mennyt.
MARI _(tulee ja heittäytyy Blomin rintaa vasten)_. Setä, oi setä, minä
olen onnettomin tyttö maailmassa! En enää milloinkaan saata iloinen
olla! Ei, setä, tuota pikaa saat minut kätkeä turpeen alle!
BLOM. Hm, oma syysi, lapsi raukka. Kuka sinun käski olemaan semmoinen
tuittupää.
MARI. Onko Vilho kertonut?
BLOM. Tietysti hän sen kertoi. Poika parka on vallan epätoivossa. Hyi,
häpeä toki vähän, Mari, antaessasi rukkasia niin kunnon miehelle kuin
Vilho on! Nyt olet hänet ijäksi onnettomaksi saattanut.
MARI. Kunnon miehelle? Kavala petturi hän on!
BLOM. Opi paremmin punnitsemaan sanojasi, tyttöseni! Jos hänellä onkin
vähäinen salaisuus ollut, ei hän sentähden petturin nimeä ansaitse.
MARI. Kuinka saatat sellaista puolustaa, setä? Eikö hän petturin nimeä
ansaitse, kuin sillä tavoin teeskentelee ja on minua rakastavinaan,
vaikka sydämensä on toisen oma.
BLOM. Hä? Toisen oma?
MARI. Niinpä kyllä. Eikö hän sitä sinulle tunnustanut?
BLOM. Ei -- eikä -- Varsin toista hän minulle kertoi --
MARI. Hän on siis pettänyt sinutkin. Eva Ruususta, tuota ilkeää
virnakkaa hän lempii.
BLOM. Eva Ruususta! Kuka on sinulle semmoista kertonut!
MARI. Janne minua varoitti. Hän sanoi Vilhon minua pettävän, ja sisään
tultuaan Vilho itse tunnusti kaikki. Oi, setä kulta, peitä minut mustaan
multaan, turpeen alle!
BLOM. Niin minä olen kuin puusta pudonnut! Minulle hän vallan toista
puhui.
VILHO _(tulee esiin)_. Armas Mariseni! Mikä erehdys!
MARI _(huutaa ja irtautuu Blomista)_. Ah, hän onkin täällä, setä!
BLOM. Niin, puhdista itsesi nyt, jos voit poikani.
VILHO. Armas Mariseni! Enhän voinut aavistaakaan, että sinä Eva
Ruususesta puhuit. Luulin sinun vallan toista tarkoittavan.
MARI. Ketä toista!
VILHO. Hm --!
MARI. Kehenkä siis on mielesi hehkunut jo aikoja ennen kuin minua kosit?
VILHO. Uh -- uh -- täytyykö minun se sanoa?..
MARI. Kenestä on sinun mahdoton luopua? Sano suoraan!
VILHO. Nuuskasta, armas Mariseni, nuuskasta vaan ja -- sinusta!
MARI. Nu -- nuuskasta!?
BLOM _(nauraa täyttä suuta)_. Ha, ha, ha! Hyvä juttu! Ha, ha, ha!
MARI. Mitä? Nuuskaatko sinä?
VILHO. Valitettavasti niin teen. Ja Janne sattui näkemään, kuinka äsken
tuolla kasvien takana --
MARI. Ah, sinä et siis rakastakaan ketään toista? Nyt ymmärrän kaikki.
Oi minä häpeän, minä häpeän --! _(Kätkee kasvonsa käsiinsä)_.
BLOM. Ha, ha, ha! Tässä nähdään mustasukkaisuuden seuraukset. Ha, ha!
VILHO. Ja puuttuvan totuuden seuraukset myöskin. Armas Mari! Otatko
minun jälleen armoihisi ja etkö närkästy, jos kerran tai kaksi
pistäisinkin nuuskaa nenääni? Huomaan, ettei siitä tavasta niin helppo
ole luopua kuin luulin.
MARI. Älä siitä enää mitään hiiskahda, vaan sano, voitko pahan
käytökseni unhottaa ja anteeksi antaa?
VILHO. Vielä sitä kysyt! _(Sulkee Marin syliinsä)_.
BLOM. Kas niin! Sovinto on tehty, ja sen päälle otamme hiukan nuuskaa.
_(Tarjoo Vilholle)_. Tee niin hyvin! _(Janne tulee perältä)_.
VILHO. Ei, kiitos! En huoli tällä kertaa.
MARI. Ota vaan, jos mielesi tekee, ota vaan!
VILHO. En huoli. Tänä päivänä siitä jo olen kylläkseni saanut.
JANNE _(ojentaa kätensä ottaakseen nuuskaa)_. Jos minä saan luvan --?
BLOM. Sinä! _(Lyö häntä korvalle)_. Tuossa on sinulle nuuskaa! Sinä koko
tämän rettelön sait toimeen, lurjus!
JANNE _(pitää poskestaan)_. Ai, ai! Minkä rettelön?
_(Esirippu putoaa nopeasti)_.
End of Project Gutenberg's Mestarin nuuskarasia, by Robert Kiljander
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MESTARIN NUUSKARASIA ***
***** This file should be named 15969-8.txt or 15969-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
https://www.gutenberg.org/1/5/9/6/15969/
Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
https://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at https://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit https://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
https://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
*** END: FULL LICENSE ***
