The Project Gutenberg eBook of Kultasydän
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Kultasydän
Author: Selma Lagerlöf
Release date: July 12, 2024 [eBook #74028]
Language: Finnish
Original publication: Porvoo: WSOY, 1910
Credits: Jari Koivisto
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KULTASYDÄN ***
KULTASYDÄN
Kirj.
Selma Lagerlöf
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1910.
Ei kukaan, joka näkee hänet kävelemässä kadulla, voi olla
ajattelematta: »Voi poloista raukkaa! Kyttyräselkäinen lapsiparka! Voi
poloista raukkaa!»
Hän ei ole seitsemää vuotta vanhempi, mutta hänen kasvonsa ovat jo
kaitaiset ja kätensä pitkät ja hoikat. Kun hän lähtee kadulle, panee
äiti hänen päällensä jalkoihin asti ulottuvan päällystakin, jossa on
väljä, selän yli laskeutuva kaulus. Ja jokainen, joka puhuttelee häntä,
koettaa varoa silmiään, etteivät ne pysähtyisi katsomaan juuri sitä,
mitä niiden ei tulisi huomata.
Puhuttelija kyselee häneltä hänen nukeistaan ja leikkikaluistaan,
koettaa puhua hänelle kuten tavallisellekin lapselle. Tahtomattaan
tulee korottaneeksi ääntään, jotta se ei vaipuisi säälivään ja
surkuttelevaan sävyyn, jota se alinomaa pyrkii lähenemään.
Meeli on pieni ja hento. Oikeastaan voi häntä tuskin luulla viittä
vuotta vanhemmaksi. Tähän saakka häntä onkin pidetty liian pienenä
käymään koulua, mutta nyt hän saisi alkaa.
»Voi, Amelie, kuinka sinulle tulee hauskaa, kun saat käydä koulussa ja
saat leikkiä toverien kanssa! Se on aivan toista kuin olla kotona isän
ja äidin luona!»
Hän kohottaa pieniä, läpikuultavia kasvojaan ja hymyilee
toivorikkaasti. Mutta aivan varmaan on kaikki tuo puhe tovereista ja
leikeistä hänelle vain tyhjiä sanoja. Tuollaisen herkkätunteisen pikku
raukan täytyy tietysti pakostakin viettää aivan toisenlaista elämää
kuin tavallisen lapsen.
Seuraavalla kerralla, kun hänet kohtaa, saa kuulla, että hän on sekä
alkanut koulun että lopettanut sen. Ja hänen äitinsä sanoo hiljaa
kuiskaamalla, että Meeli ei sietänyt koulunkäyntiä. Lukeminen häneltä
kyllä sujui erinomaisen hyvin, ja toverien kanssa hänellä oli niin
hauskaa, mutta hän väsyi niin, että hänen täytyi maata koko iltapäivä.
Ja puhuttelija onnittelee nyt häntä, kun hän saa olla kotona, niinkuin
onnitteli silloin, kun hän pääsi pois kotoa. »Nyt saakin äiti opettaa
sinua lukemaan. Ja sinun tulee hankkia kukko, joka munii lantin joka
kerta, kun olet oppinut uuden kirjaimen.»
»Ei, Meeli ei opettele lukemaan nyt vielä», sanoo hänen äitinsä. »Hän
saa nyt ensiksi oppia soittamaan pianoa.»
»Rupeaako Meeli soittamaan pianoa?»
»Kyllä, Meeli soittaa niin mielellään. Ja nyt hän saa mennä
opettajattaren luokse, joka antaa hänelle soittotunteja. Meeli ei
väsy, jos saa istua hienossa huoneessa ja soittaa yksin opettajattaren
kanssa. Mutta koulussa oli niin kova melu ja hälinä.»
Ja sitten äiti kuiskaa, että Meelin täytyy saada joskus kulkea kadulla
koululaukku kädessä voidakseen tuntea olevansa kuin muutkin lapset.
Mutta parin viikon päästä on soittokin lopetettu. Meelin selkä tuli
kipeäksi soittaessa. Hän oli liian pieni. Hänen täytyy odottaa ensi
vuoteen.
Meelin äiti huomaa, että lapsi näyttää surulliselta, kun hän kertoo
että soittaminen on täytynyt lopettaa, ja hän lisää heti: »Mutta eihän
se tee mitään; Meelillä on niin paljon tekemistä kotona. Niinhän,
Meeli?»
»Niin», sanoo lapsi, ja ottaa äitiään kädestä ja kiiruhtaa kotiinpäin
täyttämään kaikkia laiminlyötyjä velvollisuuksia, jotka häntä odottavat.
Äitikin lähtee, mutta katsoo taakseen ja pudistaa surullisena päätänsä.
Ei ole vaikea huomata, että lapsi on hänen ainoa harrastuksensa, hänen
ainoa aarteensa, mutta sittenkään ei voi olla ajattelematta, että olisi
kenties parempi molemmille, että lapsi saisi mennä pois. Minkälaiseksi
tulisi hänen elämänsä, hänen, joka on niin heikko ja vaivainen? Voiko
hänestä koskaan tulla muuta kuin taakka vanhemmilleen, jotka ovat
köyhät ja saavat työllään ansaita leipänsä?
Samalla huomaa kyllä, että Meelin äiti on merkillisesti muuttunut,
ikäänkuin hienostunut, sitte kun hän sai kivuloisen tyttären
huolehdittavakseen. Ei olisi kukaan luullut, että hänestä, joka kerran
oli ajattelematon ja huoleton tytön-heiskale, tulisi niin hellä ja
hienotunteinen äiti, sillä sellainen hän juuri ennenkaikkea oli. Oli
tosiaankin ihmeellistä nähdä, kuinka hän oli oppinut suojelemaan lasta,
jottei tämä huomaisi olevansa erilainen kuin kaikki muut.
Välistä, kun Meelin äiti on seisahtunut kadulle juttelemaan jonkun
tuttavan kanssa, sattuu, että hänen miehensä kulkee ohitse,
ollen menossa työpaikalleen. Hän on nuori, voimakas mies, reipas
käytökseltään. Hän on työssä eräällä puusepällä ja ansaitsee hyvin.
Kun hän tulee reippaana ja hyräilee käydessään, näkee Meeli hänet
ja juoksee heti häntä vastaan. Tahdottomasti lakkaa hän silloin
hyräilemästä, ja silmäkulmien väliin ilmestyy pieni ryppy. Hän
kumartuu lapsen yli, silittää hiukan kömpelösti sen poskea ja lähettää
sen takaisin äidin luokse. Hän ei nähtävästi oikein tiedä, miten
hänen on seurusteltava sellaisen herkkätuntoisen olennon kanssa.
Hänestä on kyllä hyvin sääli pientä raukkaa, mutta hän tuntee itsensä
vaivautuneeksi ja onnettomaksi hänen seurassaan, varsinkin näin ulkona
kadulla. Kun isä jatkaa matkaansa, seisoo Meeli ja katsoo hänen
jälkeensä hiukan tuskaisin silmin. On nimittäin niin, että Meeli
ihailee ja jumaloi isäänsä yli kaiken muun, mutta välistä hän tuntuu
huomaavan, että jotakin puuttuu isän rakkaudesta häntä kohtaan. Hän
näyttää alakuloiselta ja sairaalta kääntyessään jälleen äitinsä puoleen.
Toisinaan ei Meeliä näy pitkään aikaan, ja kun sitten taas jonakin
kauniina päivänä kohtaa hänet, niin saa kuulla, että hän on ollut
sairaalassa.
Jos kysyy häneltä, onko hänen ollut vaikea olla sairashuoneella, niin
hän näyttää kummastuvan, ja milteipä hänen äitinsäkin tekee niin. Ei
toki Meelillä ole ollut paha olla sairaalassa. Sehän on paras paikka,
mihin hän voi tulla.
Äiti kertoo, että ensi kerralla kun Meelin piti mennä sairaalaan, hän
oli tuskitellut ja pelännyt, mutta siitä oli jo niin kauan, ettei
hän sitä enää muistanutkaan. Meeli on hyvä ystävä sekä tohtorin että
hoitajattarien kanssa, ja he ovat hänelle niin kilttejä, että hän
viihtyy sairashuoneella paremmin kuin kotonaan. Meelin ei tarvitse
aina maata vuoteessa ollessaan sairaalassa, vaan saa hän olla
ylhäällä melkein koko ajan. Hän kulkee tavallisesti ylihoitajattaren
mukana salista toiseen ja katselee, kuinka sairaita hoidetaan.
Meeli ei ollenkaan pelkää katsella haavoja ja paiseita ja muuta,
josta tavallinen ihminen mieluimmin kääntää silmänsä pois. Kaikki
sairaat ovat mielissään, kun Meeli tulee heidän luokseen. Hän ei
koskaan juttele kenenkään kanssa niin vapaasti kuin sairaitten kanssa
sairashuoneella.
Kyllä sairashuoneella melkein aina on sairaita lapsiakin, ja kun
he ovat toipumistiellä, saavat he juoksennella ulkona käytävissä
niinkuin Meelikin. Mutta Meeli ei paljon välitä lapsista. Hän on
mieluummin hoitajattarien ja vanhempien potilaitten läheisyydessä.
Lapset ovat aina niin rajuliikkeisiä. Hän pelkää aina, että he sysäävät
hänet kumoon.
Kun Meelin äiti kertoo, kuinka mainiosti tyttö viihtyy sairaalassa,
ymmärtää niin hyvin, että siten täytyykin olla. Pienokaisen, joka
ei voi käydä koulussa, täytyy tietysti viihtyä sai- raalassa, jossa
on hiljaista ja rauhallista. Eikä sekään ole kummallista, että hän
tulee avomieliseksi sairaiden seurassa. He eivät katsele häntä niin
tuskastuttavan sääliväisesti kuin terveet. Ja onhan hänellä, joka
juoksentelee jalkeilla tarvitsematta kärsiä tuskia, paljon parempi olo
kuin heillä, jotka makaavat kipujen kourissa.
Äidin puhuessa on Meeli seisonut ja katsellut suurta lappalaiskoiraa,
joka kävellä lönkyttää vastapäisellä jalkakäytävällä, ja kun hän etenee
vähän kauemmaksi mennäkseen koiran luokse, käyttää äiti tilaisuutta
ja kertoo sairashuoneen lääkärin sanoneen hänelle, että Meeli ei
luultavasti voi elää kauan. Hän ei kasva eikä tule suuremmaksi niinkuin
muut lapset, vaan kuihtuu yhä. »Niin, kesän yli hän luuli minun saavan
pitää lapseni, mutta tuskin kauempaa. Oi, mihin minä silloin joudun?»
Kyyneleet tahtovat herahtaa silmiin, mutta ne eivät saa tulla esiin.
Meeli on seisonut ja houkutellut luokseen koiraa, mutta se on mennyt
eteenpäin pysähtymättä. Ja se koira on muuten tavallisesti hyvä ystävä
jokaisen lapsen kanssa siinä korttelissa. Se pysähtyy ja heiluttaa
häntäänsä niin pian kun näkee jonkunkaan heistä. Mutta Meelistä
se nähtävästi ei tahdo olla tietävinäänkään, sillä se menee ohi
välittämättä hä- nen kutsumisistaan.
Meeli palaa äidin luokse sama tuskaisa ilme katseessaan kuin silloin,
kun isä lähettää hänet pois luotaan. Mutta äiti ottaa hänet vastaan
iloisesti hymyillen, ja he jatkavat matkaansa. Varmaankin äiti rakastaa
lasta niin paljon sen tähden, että hänen alati täytyy sitä suojella ja
pitää siitä huolta. Se täyt- tää hänen elämänsä aivan toisella tavoin
kuin terve lapsi olisi tehnyt, ja luonnollisesti hänelle olisi suuri
suru, jos hän kadot- taisi pienen tyttärensä. Mutta kuitenkin se kai
olisi parasta, mitä voisi tapahtua. Sillä millainen ihminen tuosta
pienokaisesta voisi tulla? Millaiseksi voisi elämä hänelle käydä?
Meelin vanhemmat ovat rakentaneet itselleen tuvan kaupungin piirin
ulkopuolelle, aukealle maalle. Tupa on sievä ja soma leikkauksilla
koristettuine ikkunalautoineen ja pienine vihreäksi ja valkoiseksi
maalattuine kuisteilleen. Mutta ei se juuri millään kauniilla paikalla
ole. Te ette voi kuvitella, millaisella kummallisella maaperällä se on.
Kaupunki on vanha kaivoskaupunki, ja kaikkialla sen ympärillä oli
ennen aikaan suuri joukko sulatusuuneja, joista leviävä myrkyllinen
savu hävitti kasvullisuuden koko seudulta. Nykyään sulatusuunit ovat
poissa, mutta luonto ei ole oikein voinut tulla entiselleen niiden
jälkeen. Kaupungin läheisyydessä on vielä laajoja aloja, joilla maa on
alastonta ja paljasta, ilman ainoatakaan puuta tai kasvia, ainoastaan
suurien ja pienien, ympäriinsä hajallaan olevien kivilohkareitten
peittämää. Jos pitää lapion maahan, niin huomaa, että siinä on
kaikkialla pieniä särmikkäitä kuonapalasia, niin ettei se kelpaa
viljeltäväksi. Jos tahtoo siinä jotain kasvattaa, täytyy tuoda multaa
muualta.
Syksyllä, talvella tai keväällä on kuonakentällä tuskin sen pahempi
asua kuin muuallakaan, mutta kun saapuu kesä kuumine, kauniine
päivineen, silloin siellä tulee tukalaa. Varjo- paikasta ei siellä
tietysti ole merkkiäkään, ja kuonansekainen maa kuumenee kovasti
auringonsäteistä. Puolenpäivän aikaan siellä eriää melkein yhtä paljon
lämpöä maasta kuin auringostakin.
On joukko muitakin seikkoja, jotka vaikuttavat sen, että kuonakentällä
viihtyy huonosti. Sakeaa pölyä lentää sinne läheiseltä kadulta, ja
sankkoina pilvinä tupruttavat sinne mustaa, katkuavaa savuaan
veturit, jotka raskaasti tulla puhkuvat kaksi ja kolmekin yhdessä
jyrkkää mäkeä ylöspäin. Siellä ei ole suinkaan niin hyvä ja raitis
ilma kuin voisi odottaa. Jos tuuli on lännessä, tuo se mukanaan
pistävänhajuisia kaasuja sulatusuuneista, ja jos se on pohjoisessa,
on se täynnä paperi- massatehtaan kitkerää, epämiellyttävää hajua.
Kesäpäivinä ei kuonakentällä asuva voi olla kaipaamatta toisille
seuduille, missä on kukkaisia niittyjä ja vehreitä, varjoisia puita. On
luonnotonta, että ei keskellä kesää näe muuta kuin paljasta maata ja
harmaita kivilohkareita.
Mutta juuri tälle kiviaavikolle Meelin isä on rakentanut tupansa. Hän
on aidannut rautalanka-aidalla muutamia neliö- metrejä sen edustalta.
On ehkä tarkotuksena, että siihen tulisi puutarha. Mutta tällä erää ei
maassa ole mitään muuta kuin noita suuria kivilohkareita.
Muutamana aamupäivänä keskellä kuuminta kesää on Meeli polvillaan
erään suuren kivilohkareen edessä. Hän on yksin, sillä äiti on
arka auringonpaisteelle ja oleskelee mieluummin sisällä. Meelistä
sitävastoin on mieluista olla auringonpaisteessa. Hän ei voi koskaan
saada kylläkseen lämmintä.
Yksi kivilohkareista on alapuolelta kovero, niin että se muodostaa
ikäänkuin pienen luolaholvin. Siinä holvissa Meelillä on
leikkihuoneensa. Itse hän ei mahdu sinne, mutta hänen nukkensa ovat
siellä. Hiukan matala on huone nukeillekin, mutta se ei merkitse
niin paljon, sillä Meelin nuket eivät koekaan seiso pystyssä, vaan
makaavat aina vuoteessa. Ne ovat aina sairaina, ja Meelin täytyy
lakkaamatta hoitaa niitä, antaa niille rohtoja, laittaa siteitä,
lohduttaa niitä niiden monissa kivuissa ja vakuuttaa niille, että he
kyllä tulevat terveiksi, kun he vain malttavat olla kärsivällisiä.
Tänään on Meeli kuitenkin jo pari kertaa ollut hoitamassa nukkejaan,
ja hän istuu nyt kuunnellen toisten lasten leikki- mistä, jonka ääniä
kaukaa kuuluu sinne.
Pitkä kesäloma on juuri alkanut, ja lapset ovat koulusta vapaat.
Meeli kuulee joka suunnalta lasten ääniä, kun he leikkivät kaduilla
ja pihoilla. Se houkuttelee ja vetää, eikä hän ole enää huvitettu
liikkumattomista leikkikumppaneistaan. Mutta hän istuu vain ja
kuuntelee, hän ei mene etsimään toisten seuraa. Hän tietää kyllä,
että heidän leikkinsä eivät ole häntä varten. Toiset lapset eivät
ollenkaan huoli häntä mukaansa. Hän on liian arkatuntoinen ja hän
pilaa heidän ilonsa. Niin istuu hän siinä kaipaus mielessään, ja
näyttää siltä kuin kaikki se vaikea ja raskas, mitä hänen elämässään
on, yhtäkkiä olisi tullut hänelle tietoiseksi. Hän tuntee painostavan
helteen ja pahan hajun, hän näkee, että kaikki hänen ympärillään on
rumaa ja hedelmätöntä. Hän tuntee myös, että hän on sairas ja voimaton.
Jotakin puuttuu häneltä. Hetki hetkeltä kuluu, ja yhä alakuloisemmalta
hän näyttää, ja vähitellen nousevat kyyneleet hänen silmiinsä.
Äkkiä hän kuulee helähtävän äänen puhelinlangoista, jotka kulkevat
aivan hänen päänsä päällitse, sitten pari kimakkaa kirahdusta, hätäistä
siipien räpytystä, ja maahan ihan hänen eteensä putoaa pieni lintu. Se
on varpunen, joka on lentänyt varomattomasti, syöksynyt puhelinlankaa
vasten ja pudonnut Meelin puutarhaan. Se räpyttelee kovasti päästäkseen
taas ilmaan, mutta se ei voi liikuttaa kuin toista siipeään. Toinen
näyttää olevan jollain tavalla loukkaantunut. Senpävuoksi varpus-parka
ei voikaan kohota ylös, vaan pyörii ympäri maassa yhdessä kohti. Meeli
katsoo tätä hetken ihan kauhusta kivettyneenä, mutta vähitellen hän
alkaa liikkua. Hän konttaa yhä lähemmäksi lintua, kurkottaa kättänsä
ottaakseen sen kiinni, vetää sen taas takaisin ja tekee saman kokeen
vielä uudestaan, kunnes hänen vihdoin onnistuu nopealla otteella
saada se kiinni. Varpunen pelästyy sanomattomasti, tuijottaa Meeliin
mustilla silmillään eikä tohdi liikahtaakaan. Meeli näkee, että toinen
siipi riippuu velttona alas, ja yrittää nostaa sitä. Silloin varpunen
värähtää kivusta, ummistaa silmänsä ja näyttää aivan kuolleelta. Mutta
Meeli ei pane siihen huomiota, vaan tunnustelee siipeä miettivän
näköisenä ja huomaa että siipiluu on poikki.
Meelin kalpeat kasvot rupeavat hehkumaan ja silmät alkavat loistaa
innosta. Hän siirtyy kiven alla olevan leikkihuoneensa luokse, jossa
hänellä on koko joukko sidetarpeita. Samalla kun hän pitelee varpusta
toisella kädellään, etsii hän toisella esille pari tikkua, pari
liinalappua ja langanpätkiä. Niillä hän ryhtyy lastottamaan varpusen
siipeä, ja kun se on tehty, käärii hän siteen koko linnun ympäri, jotta
sen täytyisi pakostakin pysyä hiljaa. Lopuksi hän asettaa sen sairaiden
nukkien joukkoon vierinkiven alle.
Kun Meeli on suorittanut kaiken tämän, on hän ihan hengästynyt.
Nyt, kun hän on valmis, saattaa hän tuskin henkeä vetää
mielenliikutukseltaan.
Äiti tulee hetken kuluttua ulos huoneesta katsomaan mitä lapsonen
puuhailee. Oli tullut ihan hiljaista ulkona. Pieni olento ei liikkunut
edestakaisin kivilohkareiden välillä, niinkuin tavallisesti.
Kun hän tulee ulos, huomaa hän Meelin istuvan pienellä kivellä
leikkitupansa edessä nukenpukua ompelemassa. Häneen oli tullut
merkillinen rauha ja tyyneys, ei näkynyt ollenkaan sitä tuskallista ja
levotonta ilmettä, joka saattoi tehdä äidin ihan epätoivoiseksi. Ei,
hän istui siinä niin hiljaa ja tyytyväisenä, kuten sellainen, joka on
tullut rauhaan itsensä kanssa.
Kun äiti tulee lähemmäksi, kertoo Meeli hillityin äänin seikkailunsa
varpusen kanssa ja näyttää äidille kuinka hän on laittanut sen
makaamaan holvin alle.
Nyt äiti ymmärtää, mistä tuo suuri rauha on tullut. Meeli leikkii
sairaanhoitajatarta. Hänellä on aivan samanlainen ilme kuin
sairashuoneen sisarilla, kun he istuvat sairasvuoteen ääressä. Hän on
saanut ylleen heidän lempeän tyyneytensä.
»No, nyt pitää sinun oikein pitää huolta varpusesta, niin että se voi
tointua entiselleen», sanoo äiti.
Pienokainen vain nyökäyttää päätään. Sairaanhoitajatarienhan ei pidä
puhua tarpeettomasti, sillä se häiritsee sairaita. Mutta tuo nyökkäys
sanoi selvästi, että mikäli hänestä riippui, niin potilas kyllä tulisi
paranemaan.
— »Saanko minä nähdä sitä?» kysyy äiti ja pistää päänsä kiven alle.
»Minä luulen kyllä, että olisi paras ettei siihen koskettaisi, mutta
jos äiti mielellään haluaa...»
»Ei silti, ei suinkaan! Enhän nyt ole niin utelias. Anna sen vain maata
rauhassa!»
Äiti menee jälleen huoneeseen, mutta lapsi pysyy liikkumatta
paikallaan koko päivän. Ja joka kerta kun äiti menee ulos ja silmää
häneen päin, istuu hän ompelemassa yhtä tyynin ilmein. Nyt kai ei voi
olla puhettakaan, että hän enää kaipaisi toisten lasten luo. Hän oli
varmaan saanut jotain, mikä oli leikkitovereitakin parempaa, nyt kun
hänellä on jotain hoidettavaa ja hellittävää.
On kulunut pari kuukautta, mutta kesä on vieläkin, ja ilma on yhtä
lämmin ja kaunis kuin sinä päivänä, jolloin varpunen putosi Meelin
puutarhaan. Autiolla kuonakentällä on entistäkin kuumempaa ja
helteisempää. Ja kaikki ihmiset, joilla on toimensa niillä seuduin,
kulkevatkin velttoina ja tylsinä ja odottavat vain päivän loppumista.
Ja melkein samoin on lasten laita. He ovat liian raukeita leikkiäkseen.
He seisoskelevat suurissa ryhmissä rautatien ylikäytävän luona ja
odottavat junia, taikka hyppivät edestakaisin kiskojen yli. He eivät
naura usein, mutta joutuvat helposti riitaan. Vähimmästäkin syystä
tiuskuvat he ärjyen toisilleen ja hyökkäävät yhteen ja tappelevat.
Kaikkien ollessa ikävystyneitä ja välinpitämättömiä, elää pieni
kyttyräselkä mitä jännittävintä ja viehättävintä elämää. Hän juoksee
alinomaa puutarhastaan äitinsä luokse ja huu- taa: »Voi kun minulla on
hauskaa! Eikö äitikin tule katso- maan?»
Luolassa kiven alla ei enää ole yhtään ainoata nukkea. Sen sijaan
on siellä useita häkkejä, joista muutamat ovat pahvista, toiset
puutikuista tai teräslangasta. Ne on asetettu kah- teen riviin, jotka
ovat yhtä suoria ja säännöllisiä kuin sairas- huoneen vuoderivit. Mutta
sehän onkin aivan oikein, sillä kiven alusta on nyt oikea sairashuone.
Se on täynnä terveyttään etsiviä hoidokkaita.
Aamupäivän kuluessa Meeli ottaa esiin häkin toisensa perästä,
antaakseen hoitoa niiden asukkaille. Suurimmassa hä- kissa hänellä on
kaunis, valkoinen kyyhkynen, jolla on pahoja haavoja selässä ja päässä.
Se raukka on ollut haukan kynsissä, mutta on viime hetkessä saatu
pelastetuksi ja tuotu Meelille. Ja kyyhkynen ymmärtää varmaan, että
Meeli tahtoo parantaa hänet. Se painautuu ihan liki Meeliä ja asettaa
päänsä hänen poskeaan vasten, kun se otetaan ulos häkistä.
Toisessa häkissä on västäräkki, jonka jalka on mennyt poikki ja on
sentakia lujasti lastotettuna. Se on päässyt jo niin pitkälle, että se
lakkaamatta koettaa astua kipeällä jalallaan. Vaikeinta västäräkkiin
nähden ei olekaan sen parantaminen, vaan ruuan hankkiminen sille.
Onneksi on Meeli viime aikoina saanut joukon ystäviä, jotka auttavat
häntä hankkimaan ruokaa sairaille eläimilleen.
Västäräkin vieressä istuu pieni hiiri aivan hiljaa ja pitää yhtä
jalkaansa koholla. Meelille se on surullinen näky, sillä pikku
hiiri-poloista hän ei voi parantaa. Sen jalka on mennyt poikki
rotanpyydyksessä. Haavan kyllä voi parantaa, mutta hiiri-paran täytyy
nilkuttaa kolmella jalalla elämänikänsä.
Siellä on vielä pari kissanpoikaakin, ihan pieniä vielä. Niillä ei
ole vielä silmiäkään, eivätkä ne voi seisoa jaloillaan. Ne eivät
ole sairaita, mutta niiden emo on hylännyt ne, ja siksi ne on tuotu
Meelille, jotta hän ottaisi ne hoivaansa.
Aina siitä asti kun Meeli noin pari kuukautta sitten ryhtyi parantamaan
siipirikko-varpusta, on hän ollut ihan yhtä mittaa työssä parantaessaan
sairaita pikkueläimiä. Hänellä on aivan tavaton taipumus tällaiseen
työhön. Ja hän saa aikaan oikeita ihmeparantumisia. Mutta kylläpä
onkin loppumaton se kärsivällisyys ja rakkaus, jota hän osottaa
kaikille sairailleen. Mielellään hän olisi niiden tähden nukkumatta
ja syömättäkin. Ja hänelle on sitten ihan sama, mitä lajia eläimiä hän
parantaa. Hän ottaa hoivatakseen ketunpojan tai äkäisen huuhkajan yhtä
mielellään kuin pienen kananpojan. Kunhan ne vain ovat sai- raita,
niin hellii hän niitä yhtä rakkaasti. Hän on niin näppärä ja kätevä
ja käyttää sormiaan niin sievästi, että hän voisi lastottaa vaikka
hämähäkin jalan.
Ihmiset eivät koskaan ole nähneet mitään niin huvittavaa kuin tämä
Meelin sairashuone on. Koko lähiseutu seuraa innolla hänen kokeitaan,
ja usein tulee vieraita oikein asiasta tehden kuonakentälle katsomaan
Meeliä ja hänen sairaita eläimiään. Ja vieraat eivät voi kyllikseen
ihmetellä, kuinka hän osaa tehdä sellaista. Meeli ei hoida eläimiä sitä
varten, että hän saisi siitä kiitosta, mutta kuitenkin tuntuu hyvin
hauskalta, kun ihmiset sanovat, että hän on kiltti ja kelpo tyttö ja
ettei kuka hyvänsä pystyisi siihen mihin hän. Hänelle tekee oikein
hyvää kuulla sitä.
Meelin äiti on heti alunpitäen ymmärtänyt, että tämä oli hänen pikku
tyttärelleen oikeaa ajanvietettä, ja hän se aluksi hankkikin potilaita
hänelle. Nyt ei hänen enää tarvinnut siitä huolehtia. Koko lähiseutu
etsi Meelille hoidettavia. Kun vain joku löysi jonkun pikkuelävän, joka
jollakin tavalla oli loukkaantunut, niin tuotiin se hänelle.
Meeli ei enää ollenkaan ikävöinyt toisten lasten joukkoon heidän
leikkikentilleen. Siihen sijaan oli toisten lasten joukossa monta,
jotka halulla odottivat, milloin pääsisivät hänen luokseen. Mutta
kaikkia lapsiapa ei otettukaan vastaan. Katsottiin hyvin suureksi
armoksi, kun sai tulla rautalanka-aidan sisäpuolelle ja katsoa päältä
kun Meeli hoiti sairaitaan. Isot, vallattomat pojat seisoivat ihan
Meelin vieressä ja vapisivat vain pelosta, ettei hän sietäisi heitä
lähellään. He käyttivät enimmän osan joutoaikaansa hakeakseen ruokaa
hänen eläimilleen. Se olikin varmin keino, jonka avulla sai luvan
päästä hänen hoi- tolaansa.
Mutta nuo isot pojat eivät olleet ainoat, jotka Meeli oli saanut
ystävikseen. Koko tänä aikana hän oli tehnyt merkillisiä vallotuksia
toisen toisensa jälkeen. Mitä uskomattomimpiakin tapauksia oli
sattunut.
Herkkukaupassa kadun hienoimman kadun varrella oli vanha
puotipalvelija, jolla oli kanarialintu. Tämä lintu oli aivan
erinomainen laulaja, ja puotimies piti siitä enemmän kuin mistään
muusta maailmassa. Mutta eräänä päivänä oli puotimies seisonut
kyyneleet silmissä myymäpöytänsä takana ja kertonut ostajilleen, että
hänen kanarialintunsa oli sairas, niin sairas, että hän pelkäsi sen
kuolevan. Meelin äiti tuli ihan sattumalta menneeksi tuohon hienoon
puotiin juuri sinä päivänä ja kuuli puotimiehen valitukset. Hän sanoi
silloin jotain siihen suuntaan, että hänen Meelinsä varmaan voisi
parantaa linnun. Puoti- mies ei vastannut siihen mitään, vaan oli
pikemmin sen näköinen kuin olisi Meelin äiti esittänyt hänelle jotain
kerrassaan sopimatonta. Mutta seuraavana päivänä tuli hän itse käymään
kuonakentällä Meelin pienellä kotituvalla ja katsoi, kun Meeli hoiteli
sairaitaan. Ja varmaan hän rupesi luottamaan Meelin kykyyn, koska tuli
hetken perästä uudestaan rakas kanarialintunsa mukanaan ja uskoi sen
hänen hoitoonsa. Meelillä oli niin merkillinen vaisto, että melkein
olisi voinut luulla, että eläimet sanoivat hänelle, mikä heitä vaivasi.
Hän sai heti selville, mikä kanarialinnulla oli vikana, ja hän paransi
sen. Ja senjälkeen ei Meelin äiti koskaan käynyt herkkukaupassa ilman
että sai pussin rusinoita tai palan rintasokeria Meelille tuliaisiksi.
Puotimies kertoi kaikille ostajilleen hänestä. Meeli tuli ihan
kuuluisaksi vain tuon yhden kanarialinnun takia.
Niin, ja sitten oli se vanha lappalaiskoira, joka aina tähän asti ei
vähääkään ollut Meelistä välittänyt. Koiralla oli totutut tapansa,
joita se seurasi päivä päivältä. Ja joka päivä se aamu- kävelyllään
meni Meelin kodin sivuitse, mutta ei ollut näkevinäänkään Meeliä,
joka seisoi veräjällä ja kutsui sitä. Mutta muutamana päivänä oli
koira pahasti ontunut kulkiessaan ohi aamusella, ja palatessaan se oli
seisahtunut veräjälle ja paneutunut maata ja vinkunut valittavasti,
ikäänkuin ei olisi jaksanut kulkea kauemmaksi. Meeli oli mennyt sen
luokse, katsonut sen kipeää jalkaa ja hyvin varovasti vetänyt siitä
pois lasi- sirun, joka oli tarttunut sen varpaiden väliin. Seuraavana
aamuna, kun koira meni ohitse, oli se taas terve ja reipas. Mutta
se pysähtyi kuitenkin veräjälle ja odotti kunnes Meeli tuli ulos.
Silloin se antoi hänelle kättä ja nuoli hänen sormiaan ja meni sitten
tiehensä. Samalla tapaa se teki joka aamu, sillä mihin se kerran oli
tottunut, sitä se teki sitten jatkuvasti. Meelille se oli kovasti
mieleen, kun hän oli voinut voittaa itselleen vanhan lappalaiskoiran
suosion.
Se, joka valmisti kaikki ne häkit, mitä Meeli tarvitsi säilyttääkseen
eläimiään, oli hänen isänsä. Hän ei ollut milloinkaan ollut niin
hellä Meelille kuin näinä viime aikoina. Ennen hän ei ollut tahtonut
leikkiä Meelin kanssa eikä tietänyt mistä olisi hänen kanssaan
puhellut. Mutta sittenkun Meeli oli alkanut sairaanhoitonsa, oli
isä samoinkuin muutkin ruvennut tuntemaan suurta mielenkiintoa
häntä kohtaan. Hänellä oli hauskaa lapsen seurassa, ja heti kotiin
tultuaan hän aina haki Meelin ja kyseli häneltä, miten västäräkki tai
kissanpojat jaksoivat. Päivällislomalla ollessaan hän toisinaan
tuskin ennätti syödäkään. Hän olisi mieluummin istunut ulkona Meelin
luona ja katsellut, kun hän hoiti potilaitaan. Ja hän teki kaikki
häkit mitä Meeli tarvitsi. Hän huolehti sairaitten parantumisesta yhtä
suuresti kuin Meeli itse. Eikä mikään tehnyt Meeliä niin onnelliseksi
kuin tämä isän osaaottavaisuus. Se suorastaan antoi hänelle uutta
elämää. Hän tuli iloiseksi, luottavaiseksi ja huolettomaksi, aivan kuin
tavallinen lapsi.
Nyt on, kuten jo sanoin, kirkas kesäpäivä, ja Meeli istuu maassa
luolansa edessä. Hän on niin kiintynyt työhönsä, ettei huomaakaan
kahta mustapukuista sairaanhoitajatarta, jotka tulevat kuonakenttää
pitkin ja suuntaavat kulkunsa Meelin kotia kohti. Hän ei kuule mitään
sittenkään, kun he avaavat veräjän ja tulevat aitauksen sisäpuolelle.
Vasta kun he ovat aivan hä- nen vieressään, huomaa hän heidät.
Meeli punastuu hämmästyksestä. Eikös se ole sairaalan ylihoitajatar,
hänen paras ystävänsä, joka siinä seisoo? Ja sisar Anna, hänen lähinnä
paras ystävänsä, on hänen kanssaan. Hänen mieleensä juolahtaa, että
he ovat tulleet katsomaan hä- nen sairaalaansa, mutta hän poistaa sen
ajatuksen mielestään, niinkuin se olisi aivan liian vaativainen. Mutta
seuraavassa hetkessä sanoo ylihoitajatar kuitenkin: »Nyt sinun pitää
näyt- tää meille sairaalasi, Meeli. Me olemme kuulleet, että sinulla on
niin paljon potilaita.»
Meeli punastuu eikä tahdo näyttää. Häntä hävettää näyt- tää oikeille
sairaanhoitajille pieniä mitättömiä laitoksiaan.
»Sinä olet niin monta kertaa saanut nähdä meidän sairas- huoneemme»,
sanoo ylihoitajatar. »Nyt sinä saat näyttää meille omasi.»
Ja silloin Meeli tietysti näyttää sairaalansa, ja ylihoitajatar ja
toinen sisar tulevat kovin huvitetuiksi. He ottavat selvän kaikkien
potilaitten taudeista ja kysyvät Meeliltä miten hän hoitaa niitä. Ja
Meeli innostuu saadessaan puhua sairaanhoidosta sellaisten kanssa,
jotka ymmärtävät asiaa.
Äiti tulee ulos ja ottaa osaa keskusteluun. Hän kertoo sellaista, mistä
Meeli itse ei ole tahtonut puhua, niinkuin niistä isoista pojista,
joista on tullut niin hyvät ystävät Meelin kanssa, ja lappalaiskoirasta
ja kanarialinnusta.
Kun hoitajattaret lähtevät, saattaa äiti heitä pitkän matkaa kaupunkiin
päin saadakseen puhua Meelistä.
»Hänestä tulee parempi sairaanhoitajatar kuin meistä kumpikaan, kun
hän tulee suureksi», sanoo ylihoitajatar.
»Kun hän tulee suureksi», kertaa äiti hitaasti. »Sisar tie- tää, mitä
tohtori on sanonut. Hän ei voi elää.»
»Nyt hän kyllä voi elää. Hänhän on ruvennut kasva- maan. Näkeehän sen,
että hän on saanut jotain minkä eteen elää.»
Mutta Meeli istuu pihalla kivilohkareitten keskellä ja miettii sitä,
että ylihoitajatar ja sisar Anna ovat olleet siellä ja katselleet hänen
sairaalaansa.
Se on suurinta mitä hänelle on voinut tapahtua. Voi kuinka Meeli on
onnellinen! Ei koko kaupungissa ole yhtään lasta, joka olisi niin
onnellinen kuin hän.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KULTASYDÄN ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
