The Project Gutenberg eBook of Palvelusväkeä
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Palvelusväkeä
Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Author: Roderich Benedix
Translator: E. Piirinen
Release date: August 25, 2025 [eBook #76729]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Kust.Oy Kirja, 1913
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PALVELUSVÄKEÄ ***
language: Finnish
PALVELUSVÄKEÄ
Yksinäytöksinen huvinäytelmä
R. Benedixin mukaan suomeksi sommitteli
Lauri Suonperä (Erland Piirinen)
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Kirja,
1913.
HENKILÖT:
AUKUSTI, kirjanpitäjä, noin 35 v.
RISTIINA, keittäjä, noin 40 v.
ANNA, kamarineiti, noin 37 v.
JURONEN, kuski, noin 40 v.
PEKKA, tallirenki, noin 25 v.
HANNA, sisäkkö, noin 20 V.
REETTA, maitotyttö.
Näyttämö esittää herraskartanon kyökkiä.
Perällä ovi, samoin oikealla, ja vasemmalla. Oikealla taka-alalla
hella ja siinä kuparikattila, jossa on kiehuvaa vettä. Peräseinällä
molemmilla puolilla kyökkipöytä. Etualalla oikealla ja vasemmalla
pienempiä pöytiä. Kaikellaisia kyökkikaluja seinillä ja kyökkipöydillä.
Oikea ja vasen katsojista.
Ensimäinen kohtaus.
Hanna, Pekka.
HANNA (lieden luona puuhaamassa kahvipannun kanssa.)
PEKKA (tulee keskeltä).
Huh, kun onkin kylmä! Onkos sulla kahvi valmiina, Hanna?
HANNA (ynseästi).
Niinkö sinä sanot »hyvää huomenta?»
PEKKA (hellästi).
Se tulee perästä, Hanna; kun on näin kamalan kylmä, niin ei voi sanoa
kunnollisesti hyvää huomentakaan, ennenkuin saa vähän lämmikettä.
HANNA (on kaatanut kahvia kuppiin ja tuo sen Pekalle).
Siin' on, ahmatti!
PEKKA (juo ahnaasti).
HANNA (nyreissään).
Semmoisia te miehet olette!
PEKKA
Mikäs sinua nyt vaivaa?
HANNA
— Ennen olit niin hellä; et ensinnä kysynyt kahvia, vaan olit makea
kuin hunaja! Mutta nyt, kun olemme kihloissa, on hellyys tipotiessään.
Mitenkäs sitten käy, kun naimisiin joudumme?
PEKKA (on juonut kahvin).
Ah, kuinka se lämmittää ja virkistää tätä syntistä ruumista! Mutta
Hanna, mitäs puheita ne olivat! Ajattelehan toki että minun täytyy
jo aikaisin aamulla syöttää hevoset, puhdistaa vaunut, kantaa vettä,
jotta aivan paleltuu kylmästä — ja vasta kuppi kahvia taas tekee minut
ihmiseksi. Kas niin, nyt olen jälleen piristynyt ja sanon »hyvää
huomenta».
HANNA (ivallisesti).
Todellakin?
PEKKA (levittää kätensä).
Tulehan tänne, tipuseni!
HANNA (kieltäytyen).
Ettet vain rasittaisi itseäsi liikaa.
PEKKA
Älä nyt hölmöttele, Hanna!
HANNA
Kun et vaan itse sitä tekisi. Tahdotko vielä kupin kahvia?
PEKKA
Kahviako? En! Mutta tulehan tänne!
HANNA
Enkä tule.
PEKKA
Tuo tuntuu jo vähän arveluttavalta!
HANNA
Mikä?
PEKKA
Sinä murjotat ja torailet.
HANNA
Kuinka niin?
(Täyttää pannusta kupin, jota Pekka pitää kädessään.)
PEKKA
Nyt, kun vielä olemme kihloissa, on tämä tämmöinen joskus
lystikästäkin. Mutta kun olemme mies ja vaimo — — —
HANNA
No?
PEKKA
Hm, ajattelin vain, että jos olisin miehesi, en kärsisi tuollaista
murjottamista.
HANNA
Vai niin? Sehän on varsin hauska ja lohdullinen tulevaisuuden toive.
Sinä kait oikein tutkit aviomiehen osaa ja mietit kuinka voisit minua
paraiten pitää komennossa?
PEKKA
Älä hölmöttele!
HANNA
Sitä en tee, ainakaan nyt.
PEKKA
No, no, ei huolita riidellä, ollaan järkeviä ja ajatellaan vaikka
tulevaisuutta. Minä sitä kuvittelen oikein kirkkaaksi.
HANNA
Vai niin!
PEKKA
Niin, näes, jos meillä olisi pieni palstatila, hevonen tallissa ja
lehmiä navetassa ja sitte vielä pari porsasta jossain loukossa.
Alussa meillä täytyisi olla renki, myöhemmin ehkä piikakin, — ja —
jos käy hyvin, vielä toinen hevonenkin. Ja sitten, kun minä iltasin
palaan kotia työstä ja me istumme kahden tuvassamme, — ja sinä sitte
tuot minulle vadillisen perunoita, jotka on keitetty omassa takassa,
ja kimpaleen oman porsaan läskiä — — ah, Hanna, se maistuu vissisti
hyvältä! Kyllähän täälläkin on ruoka ja juoma hyvää, ehkä parempaa kuin
meillä omassa kodissa tulee olemaankaan, mutta jalat ovat kuitenkin
vieraan pöydän alla; täytyy olla ja elää niinkuin herrasväki tahtoo, ja
olla heidän oikuistaan riippuvainen.
HANNA
Niin, Pekka, minäkin tahtoisin, että olisimme päässeet niin pitkälle!
Palvelustyttö parka ei suinkaan ole kadehdittavassa asemassa. Pitää
juosta ja hypätä koko päivän ja sitte saa vielä karsaita katseita ja
haukkumisia, ellei kaikki käy herrasväen mielen mukaan.
PEKKA
No, älä sure! Kun tänä talvena käy hyvin, pääsemme kappaleen
lähemmäksi. Tyvestä puuhun noustaan, se on vanha, hyvä sananlasku. Ja
kun sitten muistamme, kuinka oman konnun hankkiminen on ollut meille
vaikeaa, olemme kahta vertaa tyytyväisemmät.
HANNA
Noin kun puhut, kuuntelen sinua mielelläni, Pekka!
PEKKA
Todellakin! No sittehän tulet syliini.
HANNA
Oikeastaan minun ei pitäisi —
PEKKA
Pian, Hanna, ennenkuin joku tulee!
HANNA
Jos lupaat minulle —
PEKKA (ottaa häntä kädestä).
No älä siinä nyt rimpuile, ei meillä ole aikaa, kuten muilla ihmisillä —
(Aikoo syleillä. Näyttämön takana soi kello.)
PEKKA
Peijakkaan palvelus! (Kovempi soitto näyttämön takana.) Kyllä, kyllä,
minä tulen jo. (Menee keskeltä.)
HANNA (yksin).
Sinun täytyy jo tottua siihen, että vaimosi on etusijassa ja sitten
vasta kahvi.
(Menee hellan luo ja valmistaa aamiaista, kaataen kahvia suuresta,
kannusta, pieneen ja pannen sen sekä kupit ja maitokannun pienelle
kahvitarjottimelle.)
AUKUSTI (tulee sisään).
Toinen kohtaus.
Hanna, Aukusti.
AUKUSTI (hellästi).
Hyvää huomenta, rakas Hannaseni!
HANNA (lyhyesti).
Huomenta! (Asettaa aamiaisen pöydälle oikealla.)
AUKUSTI
Niin lyhyesti, Hanna? Enkö saa ystävällisempää tervehdystä?
HANNA
Tahtoisin tietää miksi; tervehdykseni oli tarpeeksi kohtelias.
AUKUSTI (juo kahvia).
Mutta minä tahtoisin enemmän kuin kohteliaisuutta.
HANNA
Sitä ette ole kuitenkaan ansainnut minulta.
AUKUSTI
Kuinka niin?
HANNA
Te tiedätte vallan hyvin, mitä minä tarkoitan.
AUKUSTI
En tosiaankaan!
HANNA
Ettekö pelaa herran kanssa samaa peliä joka minua niin piinaa?
AUKUSTI
Joka piinaa teitä?
HANNA
Älkää nyt turhaan teeskennelkö! Tehän minulle yhtä päätä kannatte
nuoren herran sukkia tai jotain muuta sen tapaista ja niitä minun
täytyy sitte ommella ja paikkailla iltakaudet.
AUKUSTI
On melkein vahinko, että noin sievien sormien täytyy neuloa, mutta
minkäs minä sille mahdan?
(Aikoo tarttua Hannan käteen.)
HANNA (lyö häntä kädelle).
Pois hyppyset! Neulominen kylläkin käy laatuun, mutta kun minun aina
täytyy itse viedä tavarat takaisin herralle, ja hän tahtoo silloin
minua syleillä, teidän sillä alkaa vahtiessa rappusilla, niin se ei ole
oikein.
AUKUSTI
Pyh, ei pidä olla niin oikukas ja katsoa kaikkia asioita niin
vakavalta kannalta. Nähkääs, Hanna, ihminen on vain kerran nuori ja
nuoruudestaan täytyy nauttia. Ja kun on niin soma kuin te, täytyy ottaa
mitä tarjotaan; sitte kun tulee vanhuus, on kylliksi aikaa ruveta
kunnialliseksi ja hurskaaksi.
HANNA
Hyi, miten inhoittavaa jutella tuollaista roskaa kunnialliselle tytölle.
ANNA (tulee huomaamatta ja jää seisomaan perälle)
Kolmas kohtaus.
Edelliset, Anna.
AUKUSTI
Ei ole mitään suloisempaa kuin rakkaus. Miksi tahdotte odottaa kunnes
aika on ohi? —
(Aikoo syleillä häntä.)
ANNA (astuu väliin).
Sangen somaa, Aukusti herra!
AUKUSTI (itsekseen).
Huh, perhana!
ANNA (yhä enemmän suuttuneena).
Vai tämmöistä peliä pidetään minun selkäni takana?
AUKUSTI
Mutta Anna, sehän on leikkiä.
ANNA
Kaunista leikkiä! Olen ollut jo hyvän aikaa tuolla perällä ja olen
kuullut kaikki.
AUKUSTI
Mutta ethän suinkaan luule —
ANNA
Luule? Minä en yleensä luule mitään, mutta minä näen kaikki! Sinä olet
uskoton, olet petturi!
(Näyttämön takana soi kaksi kertaa.)
AUKUSTI
Kuulehan, soitetaan!
ANNA
Senkö vuoksi minä olen heittänyt ihanimmat unelmani ja ollut sinulle
uskollinen, saadakseni tuollaista kiittämättömyyttä palkakseni?
AUKUSTI
Soitettiin.
ANNA
Ooh, kyllä minä ymmärrän vallan hyvin! Kaikki mitä olen kahtenatoista
vuotena säästänyt, ne olet minulta houkutellut, sitä varten olet minua
mielistellyt, mutta rakkautta et koskaan ole ajatellutkaan.
AUKUSTI
Anna!
ANNA
Kyllä minä ymmärrän suunnitelmasi! Tahdot naida minut, perustaaksemme
muotikaupan, jonka koko liike on minun niskoillani, jotta itse saisit
olla laiskana. Sitte pitäisi minun myöskin ottaa puotiin sieviä
ompelijoita, joiden päät voisit panna pyörälle, sillä aikaa kun minun
pitää häärätä ostajien kanssa.
AUKUSTI
Ei nyt pidä niin silmittömästi suuttua.
ANNA
Suu kiinni, petturi! Välimme on lopussa.
(Soitetaan kaksi kertaa.)
AUKUSTI
Soitetaan taas.
ANNA
Meidän välimme on loppu, mutta ei kunnian kukko laula Hannallekaan.
HANNA (joka tähän asti on kuunnellut vaiti ja myhähdellen, äkkiä
'pelästyen). Mutta minkäs minä sille —?
ANNA
Hävetä Hannan pitäisi. Tuollainen tyttöletukka ja houkuttelee miesväkeä!
HANNA
Minäkö häntä houkutellut?
ANNA
Luuleeko Hanna, vaikka onkin pari vuotta nuorempi, silti olevansa joku
herkkupala? Mutta Hannalla mahtaa olla erityisiä taipumuksia kiemailla
miesten kanssa ja ottaa mistä saa.
HANNA
Kuka uskaltaa minusta sellaista sanoa?
ANNA (kiehuen kiukusta, hyvin kielevästi).
Minä juuri. Minä tiedän kaikki! Nuoren herran kanssa on Hanna
tekemisissä, täällä kiertää hän Aukusti herraa ja pettää kunniallista
Pekkaansa. Mutta tästä kaikesta pitää tulla loppu' Vanhan neidin
pitää saada tietää kaikki, ja minä olen vissi ettei hän kärsi talossa
tyttöä, joka kiemailee miesväen kanssa. Herra Jumala, jos nuoren herran
morsian saisi tietää tästä. Ei, talo pitää puhdistaa, ennenkuin hän
muuttaa tänne. Vanha neiti panee vielä vähän arvoa minun sanoilleni,
ja saadaanpas nähdä, kumpi pitää paikkansa, taitava kamarineito vai
tuollainen maatiaispullukka! Varmasti minä toimitan pois talosta
tuollaiset! (Soitetaan kaksi kertaa.) Kyllä, kyllä, minä tulen jo. —
Mutta tuollaisen tyttöletukan toimitan hyvin pian pois tästä talosta.
Kun kehtaakin. Hyi!
(Sylkäsee ja menee.)
HANNA (itkien).
Tämä on vallan kauheata, kun tuolla tavoin kohdellaan kunniallista
tyttöä!
AUKUSTI
Rauhoituhan, Hanna!
HANNA
Ja se on teidän syynne! Mitähän neiti minusta ajatteleekaan?
AUKUSTI
Anna on kuin kiukkuinen kissa. Hyi toki, minä en enää tahdo tietää
hänestä mitään! Kuuleppas, Hanna, me sovimme sentään paljon paremmin
yhteen, Pekka ei ole sentään mitään sinulle: sinä hieno tyttö ja hän
jörö renki! Anna hänen laputtaa ja koeta minun kanssani.
(Aikoo syleillä häntä.)
PEKKA (tulee huomaamatta).
Neljäs kohtaus.
Aukusti, Hanna, Pekka.
HANNA
Päästäkää irti!
AUKUSTI
Kuivaa kyyneleesi; on vahinko kun kauniit silmäsi tulevat punaisiksi!
HANNA
Minä en tahdo tietää teistä mitään!
AUKUSTI (aikoo taas syleillä häntä).
HANNA
Minä huudan!
PEKKA (tarttuu Aukustin kaulukseen ja heittää hänet pois).
Saakeli soikoon!
AUKUSTI
Kuka uskaltaa — ah, Pekka — Mutta tämä on hävytöntä!
PEKKA
Tyttö on minun, herra kirjanpitäjä. Ymmärrättekö? Jos joku tuppaa liian
lähelle niin siltä väännän niskat nurin.
AUKUSTI
Raakoja uhkauksia!
PEKKA
Raakoja tai ei, mutta niin käy, totta vie. Varjelkaa vaan kinttujanne!
AUKUSTI
Näkyy, että mies seurustelee vain hevosten kanssa!
PEKKA
Parempi hevosten kuin teidän laistenne kanssa! Hevonen on hyvä,
uskollinen eläin, mutta te olette liehakoiva, kiemurteleva, kurja
ketunhäntä, jota kurittamaan minun nyrkkini ovat oikeastaan liian hyvät!
AUKUSTI
On oikeastaan arvoani alentavaa olla tekemisissä tuollaisen moukan
kanssa!
PEKKA
Onkin viisainta että laputatte tiehenne, muuten voi sattua että
mäjähytän teidän raihnaisen ruumiinne puuroksi!
AUKUSTI (suuttumustaan pidätellen).
Kyllä minä vielä voin näyttää mihin kykenen! Minä ilmoitan herralle
että hänen tallirenkinsä kurttiseeraa sisäkköä ja luulenpa ettei hän
talossaan kärsi sellaista, vaan käskee rengin hankkimaan itsellensä
toisen paikan.
PEKKA
Sen minä kyllä uskon teistä! Pettäminen ja panetteleminen on aina ollut
teidän tehtävänne!
AUKUSTI
Hyvä, hyvä! Tallirenki saa kohta nähdä, kenen kanssa hän on
tekemisissä. (Menee.)
HANNA
Voi Pekka, mitä tästä tulee?
PEKKA
No, miksi itket?
HANNA
Jos hän tekee totta uhkauksestaan — nuori herra —
PEKKA
Mitä hänestä?
HANNA
Hän itse lähentelee minua — ja kun saa kuulla, että me rakastamme
toisiamme —
PEKKA
Niin panee hän minut pois palveluksestaan — mitä siitä? Hyvä renkimies
ansaitsee aina leipänsä.
HANNA
Ja kuu sinä menet pois, jään minä tänne yksin noiden kauheiden ihmisten
kanssa.
PEKKA
No kai siuullekiu löytyy toinen paikka —
HANNA
Mutta sitä ennen saan kestää —5
PEKKA
Älä itke, Hanna, se täytyy kestää.. Sinä olet hyvä tyttö, ja olet
minulle uskollinen..
HANNA
Voi Pekka kulta! (Nojaa häneen ja itkee.)
PEKKA
Kas niin, nojaa vain minuun, minä tahdon sinua tukea koko elämän ijän,
kuten nyt! Kahden rakastavaisen täytyy kantaa yhdessä ilot ja surut;
nyt on surun aika, sitten tulee varmasti ilon päiväkin.
JURONEN (tulee kirja kädessä).
Viides kohtaus.
Edelliset, Juronen.
JURONEN
Niin, niin!
HANNA (loittonee Pekasta, pyyhkii kyyneleensä ja antaa Juroselle suuren
kupin kahvia).
JURONEN (hitaasti, hyväntahtoisesti).
Älähän pelästy, pikku velho, minä suon Pekalle muiskunkin; olen itse
tehnyt samoin, kun olin vielä maitoparta, niinkuin tuo tuolla! (Istuu
pöydän ääreen oikealla.) He, tehän ette näytä olevan hyvällä tuulella,
Hanna on itkenyt, mikäs teitä sitte vaivaa?
HANNA (istuu lieden luo ja rupeaa kuorimaan perunoita).
PEKKA (pahoillaan).
Hm, kun sitä on pakoitettu tienaamaan leipänsä palvelijana ja olemaan
herrasväen tahdosta riippuvainen niin ei ole mitään syytä olla
iloinenkaan.
JURONEN
Niin niin!
PEKKA
Toden totta, Juronen, minä en ymmärrä, miten olette voinut olla täällä
niin kauan!
JURONEN
Niin niin.
PEKKA
Tekin ikävöitte omaa kotia, minä tiedän sen.
JURONEN (myöntäen).
Niin niin!
PEKKA
Te aijotte perustaa ruokalan?
JURONEN (samoin).
Niin niin.
PEKKA
Te olette pitkän palvelusaikanne kuluessa säästänyt sievosen summan!
JURONEN (hyväntahtoisesti).
Niin niin.
PEKKA
Miksi siis yhä vielä palvelette?
JURONEN
Minulla ei ole vielä tarpeeksi varoja, Pekka.
PEKKA
Teistä tulee oivallinen isäntä, Juronen.
JURONEN (hyväntahtoisesti).
Niin niin.
PEKKA
Ja kun sitte naitte keittäjän — hän on teille hyvin sopiva.
JURONEN
Niin niin.
PEKKA
Hän valmistaa ruokaa niin hyvin, että vieraita tulee joukottain.
JURONEN
Niin niin.
PEKKA
Hän odottaa varmasti vain teidän rakkauden tunnustustanne, mutta te
viivyttelette yhä.
JURONEN
Niin niin.
PEKKA
Ja hänellä saattaa olla melkoinen summa säästössäkin.
JURONEN
Sekään ei ole vielä tarpeeksi, Pekka.
PEKKA
Kun aluksi panette kummankin säästöt yhteen —
JURONEN
Se ei ole vielä tarpeeksi, täytyy olla varovainen, Pekka. Kun miettii
ensin, niin seuraa menestys, mutta kun vasta perästä ajattelee, niin se
vie monen perikatoon. Ei ole vielä tarpeeksi.
PEKKA
Jos olisin teidän sijassanne, uskaltaisin koettaa, sillä palveleminen
käy sentään ajan pitkään raskaaksi.
JURONEN
Niin niin. — Mutta, Pekka, yhdeltä hevoselta on pudonnut kenkä, se
täytyy viedä pajaan kengitettäväksi.
PEKKA
Kyllä, kyllä minä pidän huolen siitä. (Mennessään Hannalle.) Pää
pystyyn, et saa näyttää kyyneleitäsi, he eivät saa pilkata sinua.
(Menee.)
JURONEN
Onko sitten jotain tapahtunut, Hanna?
HANNA
Ah — nuori herra — tahdoin sanoa kirjanpitäjä —
JURONEN
Ahaa, minä ymmärrän! Herra katselee mielellään sieviä tyttöjä ja
kirjanpitäjä — niin niin, minä ymmärrän kyllä! Niin nuoren kuin sinun,
täytyy vasta vahingosta viisastua.
RISTIINA (tulee oikealta).
Kuudes kohtaus.
Edelliset, Ristiina.
RISTIINA
Hei, hyvää huomenta, hyvää huomenta!
HANNA (nousee, kaataa keittäjälle kupin kahvia ja panee sen pöydälle
oikealla).
RISTIINA
Kuinka päivät lyhenevät; säännöllisesti tulee nukkuneeksi liian kauan
aamusin. Onko kahvi valmista? Hyvää huomenta, Juronen.
JURONEN
Hyvinkö nukkunut, Ristiina?
RISTIINA
Hm, niin ja näin. Mitä unta olette sitte nähnyt, Juronen?
JURONEN
En mitään.
RISTIINA
Ette mitään?
JURONEN
Tiedättehän etten näe paljon unta — ja jos joskus jotain näenkin,
unohdan sen taas.
RISTIINA
Se on teidän vanha, paha tapanne, Juronen; unet ovat taivaan
viittauksia, niitä ei saa jättää huomioonottamatta. Ja erittäinkin
viime öisillä unilla on suuri merkitys, kun eilen illalla oli täysi
kuu. Minä näin tärkeän, ihmeellisen unen. Hanna, mitä unta sinä olet
nähnyt?
HANNA (istuu taas perunoita kuorimaan).
Minäkö? Ah, minä olen sen taas unohtanut.
RISTIINA
Unohtanut? Harmillinen muistamattomuus! (Maistaa kahvia.) Hm hm, mikä
kahvissa on? Se on taas äsken paahdettua?
HANNA
Eilen.
RISTIINA
Ja paahdettu liian ruskeaksi, olenhan minä jo sanonut monta kertaa
— liian ruskeaksi paahdettu — paahtaminen on kahvissa pääasia.
(Katsoo merkitsevästi Juroseen.) Kun minulla kerran on oma talouteni
ruokalassani — koko paikkakunnalla ei tule olemaan parempaa kahvia kuin
minulla.
JURONEN (lukee yhä ja juo hitaasti kahvia).
RISTIINA
Mietippäs, Hanna, ehkä vielä muistat, mitä unta näit.
HANNA
Niin niin, nyt muistan taas: olin pudonnut veteen.
RISTIINA (tarkkaavaisena ja tärkeännäköisenä).
Veteen? Vesi merkitsee rahaa.
HANNA
Niin, niin, nyt muistan taas aivan hyvin — te veditte minut ylös!
RISTIINA (yhä tarkkaavaisempana).
Minä? Oikeinko todella?
HANNA
Ihan varmasti, te se olitte!
RISTIINA
Jatkakaa, jatkakaa! Nyt saadaan kuulla.
HANNA
Sitten veitte minut tiheän metsän läpi ja minä olin väsynyt ja
nälkäinen aivan nääntymäisilläni.
RISTIINA
Sangen kummallista!
HANNA
Sitten otitte taskustanne leipää, sen panitte kahtia halki ja annoitte
minulle.
RISTIINA
Ihmeellistä, hyvin ihmeellistä. Kuulkaa, Juronen. Mutta aattelehan
Hanna, minäkin olen nähnyt unta sinusta.
(Ovikello soi.)
HANNA (menee vasemmalle).
Ovikello!
RISTIINA (touhuten).
Juronen, te ette ole koskaan tahtonut uskoa unia, mutta nyt
epäilyksenne häviävät. Niin niin, Juronen, on asioita, joita ei voi
kieltää.
JURONEN
No, no enhän minä ole niin epäuskoinen, mutta kuten sanottu, minä näen
harvoin unta. Siihen tarvitaan erityistä taikauskoa.
RISTIINA
Ja se minulla on ollut jo lapsesta saakka.
HANNA (palaa, tuoden sanomalehden).
Sanomalehti on tullut. (Panee sen Jurosen pöydälle.)
JURONEN (alkaa lukea sitä).
RISTIINA
No, Hanna, tulehan nyt kuuntelemaan, uneni koskee sinua ihan
tarkalleen. Näin unta että olin suuressa kellarissa, se oli niin suuri,
etten voinut nähdä sen perälle asti.
JURONEN
Onko uni pitkä, Ristiina?
RISTIINA
Älkää keskeyttäkö minua! Kuulehan nyt, Hanna, tarkasti. Minä olin siis
suuressa kellarissa ja haparoin kauheasti ympärilleni. Äkkiä avautui
ovi ja sisään tuli —
ANNA (tulee sisään).
JURONEN (nauraen).
Kamarineitsyt!
Seitsemäs kohtaus.
Edelliset, Anna.
RISTIINA
Ah, miks'ei juuri — (huomaa Annan). Vai niin — (itsekseen) no, tuolle
ininä en ainakaan kerro sitä.
ANNA (lyhyesti).
Aamiainen vanhalle neidille, hän nousee ylös.
HANNA (järjestää aamiaisen tarjottimelle ja kaataa pannusta uutta
kahvia).
RISTIINA (terävästi).
Neiti voisi sanoa hyvää huomentakin, kun tulee kyökkiin!
ANNA
Se on aivan tarpeetonta, kun näkee toisensa koko päivän. Onko tuolla
sanomalehti? (Ottaa sanomalehden ja katsoo heti viimeistä sivua.)
JURONEN (nauraen).
Ja neiti vihaa kaikkia liikoja puheita!
ANNA
Niin kyllä, täytyy oppia vaikenemaan, kun on herrasväessä.
RISTIINA (on ottanut pöytänsä laatikosta pienen kirjan, mustetta ja
kynän ja laskee; itsekseen).
Vaieta ja pauhata, miten milloinkin.
ANNA (lukien).
Neiti Valoketo on kihloissa herra Antti Mäkitalon kanssa. — No
vihdoinkin on tuo vanha kopso saanut sulhasen. Hahhahhaa, mutta
sulhasmies kyllä katsoo enemmän isän kiiltäviä kolikoita kuin morsiamen
sinisiä silmiä. Ja vanha rikas Kultanummi on kuollut, jälkeenjääneet
pyytävät hiljaista osanottoa — hahhahhaa. — Kun he tyhjentävät täydet
arkut, jotka vanhus on jättänyt jälkeensä, eivät he suinkaan vuodata
liikoja kyyneleitä.
(Soitetaan kaksi kertaa.)
ANNA (heittää sanomalehden pöydälle).
Minä en tarvitse mitään huomautusta, minä tiedän kyllä itsekin,
mitä minun on tehtävä! (Tarkastelee leipiä, jotka Hanna on pannut
tarjottimelle ja pistää ne taskuunsa.) Tähän täytyy saada toisia leipiä.
HANNA
Mutta olenhan minä ne oikein valikoinut, vanha neiti pitää kovaksi
leivotuista.
ANNA
Minä myös! Ja minä haen neidille sellaisia, joista hän pitää.
(Menee ottamaan toisia leipiä kaapista.) (Soitetaan kaksi kertaa.) Niin
niin! Vanha neiti on pahalla tuulella tänä aamuna ja minun pitäisi
huvittaa häntä. Sitten täytyy kai minun kertoa hänelle Hannan tarina,
jonka perille olen tänään päässyt — se huvittaa häntä suuresti. (Menee.)
HANNA (menee perunoita kuorimaan).
RISTIINA (joka sillä aikaa on puoliksi laskenut, puoliksi kuunnellut).
No, silläpä on suuta; Jumala armahtakoon sen ihmisen hyvää nimeä, joka
joutuu tuon hampaiden väliin.
JURONEN
Hevoseni ovat parempaa seuraa, ne ovat mykkiä.
RISTIINA
Tässä täytyy tehdä viikkotili — olen aivan pyörällä. Mutta minunhan
piti kertoa teille uneni. Minä olin siis pimeässä kellarissa —
JURONEN
Olimme jo siinä kun ovi avautui —
RISTIINA
Aivan oikein, ovi avautui ja sisään astui valkeisiin puettu henki,
jolla oli suuri parta ja tulisoihtu kädessä.
AUKUSTI (tulee).
Kahdeksas kohtaus
Edelliset, Aukusti.
AUKUSTI
Herra tahtoo aamiaisensa!
RISTIINA (kärsimättömästi).
Kun aina häiritään!
HANNA (järjestää aamiaisen, kuten ennen).
AUKUSTI (Juroselle).
Herra tahtoo mennä ratsastamaan kello kolme.
JURONEN
Ilmoitan sen Pekalle.
AUKUSTI
Täytyy panna uusi satulapeitto.
JURONEN
Niin niin, minä toimitan sen, vaikka voisitte itsekin sanoa siitä
Pekalle.
AUKUSTI
Hm, tallihan on kuitenkin teidän alaanne.
JURONEN
Minä olen kuski, Pekka tallirenki, toimittakoon kukin virkansa.
AUKUSTI (olkapäitään kohottaen, Hannalle).
Älkää polttako sormianne, Hanna!
RISTIINA (tilikirjansa ääressä).
Herra varjelkoon, miten kohtelias! Jos kamarineiti kuulisi sen.
HANNA (antaa Aukustille aamiaisen).
AUKUSTI (hiljaa hänelle).
Olkaa iloinen, Hanna, minä en jätä teitä. (Aikoo mennä.)
JURONEN
Tässä on sanomalehti, viekää se mukananne herralle.
AUKUSTI
Enhän ole vielä itsekään sitä lukenut. (Menee.)
JURONEN
Niin oikein, herra voi odottaa! Mutta kyllä minä sinulle näyttäisin,
jos olisin herra!
RISTIINA
Nyt kai saa olla hetken rauhassa. Siis henki — kai kuuntelet, Hanna?
HANNA (perunoita kuorien).
Kyllä!
RISTIINA
Juronen, kuunnelkaa tarkoin, sillä tämä on tosiaankin ihmeellistä. Siis
henki antoi minulle suuren pussin rahaa ja sanoi minulle: se on sinun,
mutta sinun pitää jakaa se sen kanssa, joka seuraavana aamuna antaa
sinulle ensiksi jotakin.
(Ovikello soi.)
HANNA (menee vasemmalle).
JURONEN
Niin niin.
RISTIINA
Minun pitää jakaa, Juronen, mutta mitä minun pitää jakaa? Miten voin
selittää tämän unen?
JURONEN
Niin niin, katsokaahan unikirjastanne.
RISTIINA
Minä olen jo ajatellut sinne ja tänne — tiedättekö, Juronen,
neljätoista vuotta sitten näin myöskin niin merkillisen unen, joka kävi
ihan prikulleen toteen, sillä seuraavana päivänä tulitte te taloon.
Muistatteko?
JURONEN (naureskellen).
Niin niin, neljätoista vuotta sitten. Tulin silloin sotapalveluksesta,
olin pulska poika ja Ristiina neiti ei katsellut minua karsaasti.
RISTIINA
Niin, niin, Juronen, me olemme aina olleet hyvissä väleissä ja luulen,
että olemme niin edelleenkin. Kun te vain panisitte enemmän arvoa
unille.
HANNA ja REETTA (viimemainitulla kaksi suurta maitokannua, tulevat
vasemmalta).
REETTA
Yhdeksäs kohtaus.
Juronen, Ristiina, Hanna, Reetta.
HANNA (ottaa kyökin hyllyltä kaksi pienempää maitoastiaa)..
REETTA (kaataa niihin maitoa, ollen samalla hyvin puhelias).
Hyvää huomenta keittäjä — ah, herra Juronen, sanokaa toki, mihin te
eilen menitte, minä näin teidät tuolla kylässä —?
JURONEN
Olin vain vähän jaloittelemassa.
Minä olin juuri menossa lehmiä lypsämään. Mutta kuulkaas, keittäjä,
teidän olisi eilen illalla pitänyt olla kuulemassa sitä meteliä!
RISTIINA
Mitä sitten meteliä?
REETTA.
Kauniin Hertan naittajaisia.
RISTIINA
Siellä oli kai ilo ylimmillään?
REETTA
Jestanpoo! Tanssi toisensa perään. Siellä niitä oli soittajiakin —
puoli tusinaa; tanssittiin puoleen yöhön. Ja välillä aina laulua ja
piirileikkejä.
RISTIINA (kääntyneenä häneen, mutta yhä istuen).
Mitä muuta uutta kuuluu?
REETTA
Tunnette kai Hilman, Leppäsen puotitytön?
RISTIINA
Kyllä, vallan hyvin!
REETTA
Ajatelkaa, hän on kuollut!
RISTIINA
Älkää nyt!
REETTA
Putosi alas kellarin rapuista — kahden tunnin kuluttua kuoli.
RISTIINA
Niin niin, eipä sitä tiedä milloin ja miten henki lähtee.
REETTA
Ja oletteko kuulleet jutun kauniista neiti Honkavuoresta?
RISTIINA
Ei minulla ole aavistustakaan.
REETTA
Hän on poissa, aivan tipotiessään.
RISTIINA
Niinkö?
REETTA
On paennut erään kauppiaan kanssa. Isä on ollut kovin suutuksissaan,
mutta mitä se auttaa, hänen täytyy kuitenkin antaa tyttö tälle.
Kuulkaa, keittäjä, maito kallistuu ensi viikolla, ruokaa on niin vähän,
talvi on tullut liian aikaisin. Huh, kun tänään onkin kylmä! (Ottaa
kannunsa.) Eilisiltana oli ne »Hyväntekeväisyysseuran» arpajaiset. Kuka
tietää, ehkä onni on ollut minullekin suotuisa! Näin viime yönä unta
suuresta hämähäkistä, ja hämähäkit — niinkuin tiedätte — merkitsevät
onnea? Ah, kunpa nyt voittaisikin. Hyvästi kaikki! (Rientää pois.)
RISTIINA (innoissaan).
Arpajaiset! Se on viittaus taivaasta! Nyt tiedän uneni merkityksen.
Juronen, huomatkaa nyt!
JURONEN
Niin niin.
RISTIINA
Mitä unet käskevät, pitää täyttää, muuten käy hullusti. Minun pitää
jakaa aarteeni, arpalippuni? Se on aarre, tai oikeastaan siitä voi
tulla aarre.
PEKKA (tulee sisään, ottaa sanomalehden pöydältä ja lukee seisten).
Kymmenes kohtaus.
Edelliset, Pekka.
RISTIINA (jatkaen keskeyttämättä).
Hanna, tule tänne; sinä olet tänään antanut minulle ensimäiseksi
jotakin — se oli kahvia — sinä näit unta minusta, kuinka minä annoin
sinulle puolet leivästäni; se sopii ihmeellisesti yhteen, se on
kohtalon todellinen viittaus. Minä luovutan sinulle puolet arvastani —
antakaa minulle 50 penniä. Tässä on arpa — katsokaas!
HANNA (nousee ylös, epäillen).
Ei, ei minulla ei ole varaa.
RISTIINA (on noussut ylös, innokkaasti).
Hanna, ajattele unta, ei saa sulkea ovea, kun onni kolkuttaa.
HANNA Niin kyllä — mutta.-Pekka!
PEKKA
Hm?
HANNA
Mitä sinä tuumit?
PEKKA
Minä katselen vapaita paikkoja.
HANNA
Minä kysyn — mitä sinä tuumit arvasta?
PEKKA (epäröiden).
Hm, hm!
RISTIINA (innokkaasti).
Pekka, ottakaa tilaisuudesta vaari, tällaista ei aina tarjota.
PEKKA
No ota sitte, Hanna.
HANNA
Mutta en minä oikein raskisi.
PEKKA
No, sitte minä otan sen. En ole vielä milloinkaan koettanut. Tuoss' on
viisikolmatta. Maksa sinä toinen puoli, Hanna!
HANNA
Kyllä.
PEKKA
Voimmehan kerran koettaa.
HANNA
Minä haen rahan. (Menee).
RISTIINA
Saat nähdä, Pekka, me voitamme, voitamme varmasti!
PEKKA
Hm, se on minusta hauskaa! Mutta koska te olette niin varma siitä, niin
ei teidän olisi pitänyt antaa arpaa!
RISTIINA (törkeästi).
Uni käski minua, Pekka, uni! Jos en olisi sitä totellut, en olisi
varmasti voittanut mitään. Onni ei anna leikitellä kanssaan, pitää
täyttää sen tahto, muuten se kääntää selkänsä. (Istuutuu taas.)
AUKUSTI (tulee.)
Yhdestoista kohtaus.
Edelliset, Aukusti.
AUKUSTI
Herra tahtoo puhua kanssanne, Pekka!
PEKKA
Vai niin? (Menee.)
AUKUSTI (lämmitellen uunin luona, kavalasti).
Tallirenki vissiin ihmettelee mitä herra hänelle sanoo.
RISTIINA
Kuinka niin?
AUKUSTI
Hm, herra ei puhu hänelle hyvää.
RISTIINA
Miksi niin?
AUKUSTI
Uusi raudikko on rampa, se on kai Pekan syy.
JURONEN (painavasti).
Ei, se ei ole Pekan syy, sitä ei herra ymmärrä, sen me tiedämme
paremmin!
RISTIINA (laskee uutterasti).
AUKUSTI
Hui hai, mitä se minua liikuttaa?
JURONEN
Kuka tietää! Tuolla yläkerrassa selitellään niin paljon sellaista,
mikä tulee meidän turmioksemme, mutta kantelijat ja panettelijat ovat
kurjimpia olentoja maan päällä.
AUKUSTI (kiivaasti).
Tarkoittaako tuo minua?
JURONEN (rauhallisesti).
Niin no, se koira älähtää, johon kalikka sattuu.
(Ovikello soi.)
RISTIINA (katsoo ympärilleen).
JURONEN (nousee ylös).
Pekka on hyvä poika, en ole vielä nähnyt parempaa hevosten hoitajaa,
ja kuka heittää kiven hänen tielleen, tekee syntiä ja herra itsekin,
kun epäilee niin uskollista palvelijaa. Ymmärtäköön tämän herra
kirjanpitäjä miten tahtoo. (Menee vasemmalle.)
AUKUSTI
Tuossa ihmisessä huomaa tallin tuoksun joka sanassa. (Ottaa
sanomalehden, asettuu perälle ja lukee,)
RISTIINA
No niin, maku on erilainen, monet ihmiset haisevat mieluummin tallilta
kuin pumaadalta.
AUKUSTI
Tekisitte paremmin, kun pitäisitte huolen laskuistanne, ettekä
sekaantuisi meidän puheisiimme.
HANNA (tulee takaisin).
Kahdestoista kohtaus.
Edelliset, Hanna.
HANNA (antaa Ristiinalle rahat).
Tässä on raha. (Menee perunoita kuorimaan.)
RISTIINA
Hyvä Hanna, arpa on Pekalla! (Aukustille.) Tahdotteko käskeä minua
vaikenemaan kyökissä? Täällä on minulla sananvalta, enkä anna kenenkään
tukkia suutani! Ymmärrättekö, herra kirjanpitäjä?
AUKUSTI (kohauttaa halveksivasti olkapäitään).
ANNA (tulee).
Kolmastoista kohtaus.
Edelliset, Anna.
ANNA (Hannalle).
Vanha neiti tahtoo puhutella Hannaa.
HANNA (menee).
ANNA (katsoo voitonriemuisesti Aukustiin, menee sitte Jurosen luo).
Mitäs kuski lukee?
JURONEN (ojentaa hänelle kirjan).
ANNA
On hyvin vanhanaikaista, Juronen, lukea tällaisia romaaneja. Teidän
täytyy hankkia uusia jännittäviä pariisilaisromaaneja.
JURONEN (ottaa kirjansa).
Niin, no, maku voi kyllä olla vanha, mutta se on hyvä: paha saa
aina palkkansa, ja raapivat kissat ja viekkaat naiset rangaistaan
säännöllisesti. Todellisessa elämässä ei aina käy niin.
ANNA
Voitte olla oikeassa. (Aukustille.) Voinko saada lisälehden?
AUKUSTI (antaa hänelle sen).
ANNA (asettuu Hannan paikalle ja on lukevinaan, mutta kuulustelee, mitä
tapahtuu).
PEKKA (tulee takasin).
Neljästoista kohtaus.
Edelliset, Pekka.
PEKKA (kiihtyneenä).
No, nyt olette saavuttanut tarkoitusperänne, herra kirjanpitäjä,
riemuitkaa nyt!
AUKUSTI
Mistä on kysymys?
JURONEN ja RISTIINA
Mikä nyt on?
PEKKA
Eipä paljon, minä olen saanut potkut.
RISTIINA
Mitä, potkut?
JURONEN (vihasena).
Niin niin.
PEKKA
Oh, kyllä minä tiedän mistä se johtuu. Teidän omallatunnollanne, herra
kirjanpitäjä, on se, että olette riistänyt kunnialliselta mieheltä
leivän ja palkan!
AUKUSTI
Minä? Minkä minä sille voin?
PEKKA
Älkää teeskennelkö — minun pitää lähteä pois talosta, jotta te voitte
vapaasti lähennellä Hannaa.
RISTIINA
Hyi, hyi!
JURONEN (suuttuneena).
Niin niin.
AUKUSTI
Hävytön epäluulo!
ANNA (lehden yli, häijysti).
Niin niin, lyön vetoa, että asia on niin.
PEKKA
No, kun tekin sen vakuutatte, on se varmasti totta.
RISTIINA
Tämä on kauheaa!
JURONEN
Mutta miksi sitte, minkä syyn herra sanoi?
PEKKA
Että on minun syyni, kun raudikko on rampa.
JURONEN
Mutta minähän voin todistaa —
PEKKA
Minä vetosinkin teihin ja eläinlääkäriin, mutta silloin herra vasta
oikein suuttui, maksoi minulle kolmen kuukauden palkan ja käski minun
heti mennä, kuuletteko, heti!
RISTIINA
Heti?
JURONEN
Heti? Niin niin, se on —
PEKKA
Salaisesti sovittu asia!
RISTIINA
Kuulumatonta!
JURONEN
En milloinkaan ole mokomaa nähnyt.
PEKKA
Minä menen, menen heti, panen tavarani kokoon, enkä jää enää
hetkeäkään taloon. Juronen, kai pidätte vähän huolta kimosta, kunnes
uusi tallirenki on tottunut; te tiedätte, syödessään se ei päästä
ketään lähetteen ja potkii silloin helposti. Niin, minä menen, herra
kirjanpitäjä, mutta ei se teitä auta, Hanna on hyvä ja jos Jumala
tahtoo, ei hänkään jää kauaksi taloon.
AUKUSTI
Mitä nämä puheet merkitsee, poika?
PEKKA (astuen uhkaavasti hänen eteensä, pontevasti).
Ei sillä äänellä, poika! Minä en tahdo, että minusta sanotaan: minä
erosin talosta toralla ja riidalla; muuten olisin puhunut teille
toisin. Mutta älkää ärsyttäkö minua, sillä silloin voisin unohtaa
päätökseni ja silloin ei teissä enää olisi monta luuta eheänä. (Menee.)
RISTIINA
Hyi ja vielä kerran hyi! Tuollaista en ole vielä milloinkaan nähnyt ja
olen ollut talossa jo viisitoista vuotta. Ei pitäisi enää jäädä tänne,
kun tuolla tavoin menetellään.
JURONEN
Niin, Ristiina, kunpa vain olisi jo kylliksi.
RISTIINA
Mitä tarkoitatte?
JURONEN (vältellen).
Niin niin.
RISTIINA (katsoo häneen tuhmasti, kun ei ymmärrä, mitä Juronen
tarkoittaa).
JURONEN (viittaa päällään perälle).
RISTIINA (ikäänkuin ymmärtäisi).
Niin — oikein! (Menee kirjansa luo ja istuu.) Ja sitte pitäisi vielä
laskea, kun sappi on halkeamaisillaan.
JURONEN (lukien, mumisee itsekseen).
Niin, kunpa olisi jo kylliksi!
ANNA (menee Aukustin luo, hiljaa, häijysti).
Ei siitä sentään ole teille mitään hyötyä!
AUKUSTI (istuu yhä ja katsoo ylös, mutta ei pane pois sanomalehteä).
Mitä?
ANNA
Että olette ajanut pojan pois talosta.
AUKUSTI
Kuinka voitte luulla —?
ANNA (yhä hiljaa).
Älkää koettakokaan kaunistella minulle mitään; mutta minä toistan
vielä: ei se teitä kuitenkaan hyödytä.
AUKUSTI (samoin yhä hiljaa).
Kuinka niin?
ANNA
Saatte nähdä! Ette ole tarpeeksi älykäs.
HANNA (tulee itkien).
Viidestoista kohtaus.
Edelliset, Hanna.
HANNA (yhä itkien).
Tätä minä en kestä!
ANNA (viittaa voitonriemuisesti Hannaan ja menee tämän selän takaa
lieden luo, jossa hän on lukevinaan mutta tarkkaa kaikkia).
RISTIINA (nousee ylös).
No Hanna, mikä nyt on?
JURONEN (osanottavasti).
Tyttö itkee, mitä sitten on tapahtunut?
RISTIINA
Puhuhan toki!
JURONEN
Kuka on Hannalle tehnyt jotain?
HANNA (nyyhkyttäen).
Minut on —
RISTIINA
Sano pois!
HANNA
Erotettu!
RISTIINA (lyö käsiä yhteen).
Mitä tämä nyt on?
JURONEN
Onko paholainen tänään irti?
ANNA (Aukustille hiljaa).
Te näette: — minä pelaan myös hyvin!
RISTIINA
Tämä on sentään kauheaa — ensin Pekka, nyt Hanna — mutta minkätähden?
HANNA (nyyhkien).
Neiti oli kovin vihainen, ja hänhän on muuten niin hyvä ja ystävällinen
— nyt väitti hän että olin kietonut nuorta herraa pauloihini — se on
hävytöntä — — että hän lähettää minut pois, siihen tyydyn — — mutta
sanoa minusta sellaista.
JURONEN (lohduttaen).
No no, sellaiset valheet eivät vahingoita ketään.
RISTIINA
Tämä käy yli ymmärrykseni. Niin kauan kun olen ollut talossa, ei meillä
ole ollut niin kunnollista sisäkköä, kuin Hanna — ja hänet pannaan pois.
HANNA
Oi, minä tiedän mistä tämä kaikki tulee, siihen ei ole kukaan muu syynä
kuin kamarineiti!
ANNA
Minäkö?
HANNA (kuivaten kyyneleensä, voimakkaammin).
Te, eikä kukaan muu!
ANNA
Mitä minulla on Hannan kanssa tekemistä?
HANNA (kiivaammin).
Olette mustasukkainen, kun kirjanpitäjä minua liehakoi.
ANNA (halveksivasti).
Minä mustasukkainen — tuollaiselle?
HANNA
Miksi ei? Kun tulee vissiin ikään, niin eivät miehet katsele enää niin
halukkaasti kuin ennen.
ANNA (kiivaasti).
Vissiin ikään? Mitä se merkitsee?
HANNA
No, ette ainakaan voi kieltää, että olette jo aikoja sitte sivuuttanut
rippikouluijän!
ANNA
Julkeaa, minä olen -—
RISTIINA
Yli kolmenkymmenenviiden, sen voin todistaa!
JURONEN (itsekseen).
Pahanilkinen kissa.
ANNA
Alkaako keittäjäkin?
RISTIINA
Miksi ei? Tässä talossa menetellään niin häpeällisesti, että rehellinen
ihminen ei voi vaieta.
ANNA
Luuletteko, että rupean kanssanne kiistelemään?
JURONEN
Te häviäisitte.
ANNA
Kuinka niin?
AUKUSTI
Koska olette väärässä. On sikamaista, että Hannaa sillä tavoin
panetellaan.
ANNA (ivallisesti).
Tosiaanko? Olenko osunut oikeaan? Onko neitonen vetänyt teitäkin
nenästä? No, se ilahuttaa minua!
(Ovikello soi.)
HANNA
Siinä sen nyt kuulitte! Hän myöntää itse, että hän on puhunut minusta
pahaa — ja ilman mitään syytä. Mutta minä menen heti neidin luo ja
sanon hänelle kaikki — teidän pitää todistaa.
ANNA
Aivan niin, kun Pekankin täytyy mennä pois, on paljon helpompi ja
hauskempi kun pääsette yhdessä.
HANNA (pelästyen).
Mitä? Pitääkö Pekankin mennä pois?
RISTIINA
Kyllä, valitettavasti! Sen on kirjanpitäjä saanut aikaan.
HANNA
No, sitte minä en myöskään jää. Hyvä Jumala, mitä äitini sanoo, kun
tulen kotiin! Hän ehkä luulee, että minä todellakin olen huono ihminen.
RISTIINA
Ole vain rauhallinen, Hanna, minä tulen mukaan ja sanon äidillesi
totuuden.
(Ovikello soi.)
JURONEN
Hanna, kuuletteko?
HANNA (kuulematta Jurosta ja ovikelloa).
Ah, rakas Ristiina, tehkää se!
RISTIINA.
Minä puhun kaiken totuuden.
JURONEN (hitaasti, hyväntahtoisesti).
Minun kai täytyy avata. (Menee vasemmalle.)
ANNA (ivallisesti).
Siitä tulee liikuttava kohtaus.
RISTIINA
Pilkatkaa vain, kielevän suunne takia joudutte vielä kurjuuteen.
(Hannalle.) Iltapäivällä tulen mukaasi, tahdon kertoa äidillesi
maailman pahuudesta. Ah, vaimoraukka ei ensinkään usko sinusta pahaa,
sillä köyhät ihmiset eivät ole niin pahoja, täytyy mennä suuriin
taloihin, jos tahtoo kokea jotain oikein pahaa.
ANNA Osaapas tuokin olla suulas.
RISTIINA
Minulla on, Jumalan kiitos, kieleni vielä oikealla paikalla; mutta minä
en käytä sitä ryöstämään tyttö raukkojen kunniaa, vaan minä puolustan
sillä viattomuutta.
HANNA
Ah, minä kiitän, rakas Ristiina!
RISTIINA (yhä innokkaammin).
Minä en puhu milloinkaan liikaa, sillä minun sanani eivät pahenna
ketään, minä en ole puheellani saanut milloinkaan niin pahaa aikaan,
kuin muut olkapään nytkäyksellä ja ivallisilla kasvojen ilmeillä.
JURONEN ja REETTA (tulevat vasemmalta.)
Kuudestoista kohtaus.
Edelliset, Juronen, Reetta.
JURONEN (menee -paikalleen).
REETTA (hengästyneenä).
Ristiina neiti, Ristiina neiti!
RISTIINA (pelästyen).
Herra Jumala, mikä nyt on?
REETTA
Antakaahan kun ensin hieman hengähdän.
RISTIINA
Onko joku onnettomuus tapahtunut?
JURONEN
Tämäpäs on merkillinen päivä!
ANNA
Mitähän se mahtaa olla?
KAIKKI (uteliaina Reetan ympärillä).
REETTA
Arpajaiset!
KAIKKI
No, no?
REETTA
Te, Ristiina, olette voittanut!
KAIKKI
Voittanut?
REETTA (vetäen syvään henkeä).
Kymmenentuhannen markan pankkitalletuksen.
KAIKKI
Kymmenentuhannen?
RISTIINA (hämillään).
Ihanko totta? Etkö tee pilkkaa?
REETTA
Saatte heti kuulla! Tuossa on sanomalehti ja siinä seisoo; sain sen
postinkantajalta.
JURONEN (ottaa lehden).
REETTA
Mutta nyt minun pitää mennä, näin hyvää uutista ei minulla ole ollut
kerrottavana pitkään aikaan! Keittäjä voittaa kymmenentuhatta markkaa!
Hyvästi! (Menee.)
RISTIINA
Minä olen kuin puulla päähän lyöty!
HANNA (vavisten).
Sitten ehkä minäkin olisin voittanut?
JURONEN
Oikein, tässä se seisoo! Mikäs numero teillä on, Ristiina?
RISTIINA
Numero? Numero? Vai niin — (menee — hämmentyneenä laatikkonsa luo ja
etsii) — — minä muistin sen ulkoa ja nyt on muistini hävinnyt — (löytää
arvan) — — tässä, tässä, numero 43,718.
JURONEN
Kuinka?
RISTIINA (antaa hänelle arvan).
Siin' on.
JURONEN (lukien ja verraten).
»Eilisiltaisissa arpajaisissa lankesi päävoitto, kymmenentuhannen
markan pankkitalletus numerolle 43,718.4 Oikein on, aivan oikein.
RISTIINA (lyö käsiään yhteen).
Ihan tottako?
AUKUSTI (lähestyy perällä Annaa ja puhuu hiljaa hänelle).
RISTIINA (pyyhkii silmiään).
Juronen, minä tyydyn Jumalan tahtoon.
HANNA (epäröiden).
Mutta sanokaa toki miten minun arpani laita on?
RISTIINA
Sinähän olet myös voittanut, lapsi.
HANNA (iloisesti).
Voittanutko? Voittanut! Ettekö pidä minua pilkkunanne?
RISTIINA
Ei, ei, se on ihan varma! Näetkö nyt kuinka pitää seurata kohtalon
viittauksia! Jos et olisi totellut untasi, et olisi voittanut mitään,
ja jos en minä olisi antanut sinulle toista puolta, niinkuin unessa
käskettiin, en minäkään olisi voittanut mitään. (Loistavin kasvoin, yhä
hämillään ja liikutettuna.) Minä en voi sitä vielä ensinkään uskoa.
HANNA
Siis voittanut? Ja miten paljon?
JURONEN
No niin, puolet kymmenestä tuhannesta tekee viisituhatta.
HANNA (huutaa ääneen).
Viisituhatta markkaa! Pekka! Pekka!
(Juoksee pois keskeltä.)
JURONEN (istuutuu ja laskee hiljaa; sormi nenällä).
Siis viisituhatta markkaa — kun lasken siihen lisäksi — tekee se — hm,
hm —
AUKUSTI (sillä aikaa hiljaa Annalle).
Siis sovinto?
ANNA
Sillä ehdolla —
AUKUSTI
Minä täytän sen — mutta tulkaa, täällä ei meillä ole mitään tekemistä.
ANNA (Ristiinalle).
Toivotan onnea, keittäjä, ette kai tekään sitte enää jää kauemmaksi
taloon?
RISTIINA (ajatuksissaan, katsomatta häneen).
Tuskin, tuskin.
ANNA
Minä ilmoitan sen neidille.
(Menee Aukustin kanssa.)
RISTIINA
Saatte yksin viettää täällä noidan juhlaa, te pahansuovat henget. Ei
ei, kaikki menee päässäni ympäri — minun täytyy istua — siis voittanut
— ja puolet olen antanut pois — niinkuin unessa käskettiin — ja muuten
en olisikaan voittanut mitään — ja se oli hyvin tehty, he molemmat
voivat sitä tarvita — ja juuri nyt — voittanut, voittanut — minun pitää
sentään — missä minun virsikirjani on — — -? (Etsii laatikostaan.)
JURONEN (on laskenut).
Viisituhatta markkaa ja molempain säästöt — nyt on kylliksi.
RISTIINA (löytää virsikirjansa).
Siinä se on — minkä virren nyt otan —?
JURONEN (menee Ristiinan luo, juhlallisesti).
Ristiina!
RISTIINA (katsoo häneen hämmästyneenä).
No, Juronen!
JURONEN (juhlallisesti).
Teille ei ole tuntematonta, että minä jo vuosia sitten olen
mielihalulla katsellut teitä, ja jos minä päättäisin astua aviosäätyyn,
että — — niin niin, kuinka minun piti sanoakaan — oikein, että olen
valinnut teidät emännäkseni, tahdon sanoa, olen toivonut.
RISTIINA (nousee ylös, häveten ja juhlallisesti).
Voi, voi, herra Juronen, tämä yllätys — ette ole milloinkaan
sanallakaan ilmaissut —
JURONEN
Minä en kuulu kevytmielisiin poikiin, jotka toimivat ajattelematta,
koska minulla kuskina varovaisuus on kai synnynnäistä.
RISTIINA (niiaa).
Minä ymmärrän antaa sille arvoa!
JURONEN
Ovathan ajatuksenne aina pyörineet suunnitelmassa perustaa hyvä
ruokala —
RISTIINA
Hyviä annoksia, ihmiset tulevat olemaan tyytyväisiä minuun —
JURONEN
Minä aion myöskin täyttää paikkani isäntänä —
RISTIINA (niiaa).
Oikein komea isäntä — mutta päivällisen jälkeen pitää olla kahvia —
meidän kahvimme pitää saada hyvä maine koko paikkakunnalla.
JURONEN
Kun meillä nyt molemmilla on vähän säästettyä ja arpajaisvoitosta
vielä saadaan lisää, niin kai siinä pitäisi jo olla tarpeen aluksi —
niin kysyn täten nöyrimmästi, jos Ristiina on halukas ottamaan minut
aviomiehekseen.
RISTIINA (kainosti).
Ah, rakas Juronen!
JURONEN
Näin minä olen sitte sanottavani soveliaasti esittänyt ja odotan
vastausta.
RISTIINA (kainosti).
Minä en tiedä, — minulle ei ole vielä milloinkaan tapahtunut sellaista —
JURONEN (hellästi).
Eikö Ristiina olisi aikaisemmin tällaista tapausta ajatellut?
RISTIINA
No, minä en voi kieltää, että joskus —
JURONEN
No, antaa minulle sitten vaan varman vastauksen!
RISTIINA (peittää esiliinalla kasvonsa ja niiaa).
JURONEN
Tahdotteko?
RISTIINA
Tahdon!
JURONEN
No, sitten julistan minä täten Ristiinan juhlallisesti rakkaaksi
morsiamekseni!
RISTIINA (heikosti).
Ah — Juronen!
JURONEN (vetää hänet luokseen).
Rakas Ristiina!
RISTIINA
Te olette sentään odottanut kovin kauan, eikö tämä olisi voinut
tapahtua aikasemmin?
JURONEN (vakavasti).
Ei, aikaisemmin ei ollut vielä kylliksi!
Seitsemästoista kohtaus.
Edelliset, Hanna, Pekka.
HANNA (vetää Pekan sisään, vilkkaasti).
Tule vaan, tule vaan!
PEKKA
Onko se totta, ihan totta?
RISTIINA (irtautuu Jurosen sylistä, kainosti).
Kyllä, Pekka, kyllä minä olen morsian.
PEKKA
Ja voitto?
JURONEN.
Se on myöskin totta.
PEKKA (syleilee riemuissaan Hannaa).
Tuhat tulimmaista! Hanna, Hanna, kuka sitä olisi uskonut? Äsken juuri
olimme vielä niin onnettomia ja nyt — raha riittää aluksi, emme
tarvitse enää odottaa —
HANNA
Meidän pitää kiittää hyvää Ristiinaa, sillä jollei hän olisi
luovuttanut meille puolta arvasta —
PEKKA
Se on totta! Hyvä Ristiina, jos hevosta joskus tarvitsette, niin
parhaani minä teille valjastan.
RISTIINA
Niin, niin, näin käy, kun ottaa huomioon unet. — Juronen, teidän pitää
luvata minulle, että pidätte unet kunniassa! Ah, Herra nähköön, mitenkä
tyytyväinen ja iloinen minäkin nyt olen, ja toivon kaikille ihmisille
yhtä hauskoja unia kuin itsellänikin oli.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PALVELUSVÄKEÄ ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
