Säkeitä I

By Otto Manninen

The Project Gutenberg EBook of Säkeitä I, by Otto Manninen

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.



Title: Säkeitä I

Author: Otto Manninen

Release Date: October 8, 2016 [EBook #53233]

Language: Finnish


*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SÄKEITÄ I ***




Produced by Tapio Riikonen






SÄKEITÄ I

Kirj.

O. Manninen





WSOY, Porvoo, 1905.




SISÄLLYS:

MENNYT PÄIVÄ.

 Mennyt päivä.
 Kevät-uskoa.
 Lentotähti.
 Luistimilla.
 Pellavan kitkijä.
 Joutsenet.
 Tuhlaajapoika.
 Etsikko.
 Ikimennyttä.
 Kuutamo.
 Joutsenlaulua.
 Vesuvius.

METSIEN MIES.

 Metsien mies.
 Yö.
 Quasi modo.
 Incognito.
 Spartatar.
 Spartalainen.
 Onnen puoti.
 Hukkapeli.
 Rikas mies.
 Totuus.
 Maan tuomarit.
 Suurmies-vaatimattomuutta.
 Sodomasta.
 Rynnäkkö.
 Alamäkeen.
 ... ita plaudite!

HIILLOSHEHKUA.

 Hiilloshehkua.
 Maaliskuussa.
 Orvokki.
 "Sisarlempeä"
 Elinkautinen.
 Kuin tuskan vuori...
 Verivelka.
 Paljon.
 Köyhä.
 Synkkä ja valoisa.
 Tuomiolla.
 Yksi.
 Veet viihtyy.






MENNYT PÄIVÄ.




Mennyt päivä.


    Ikkunat verhoo jo illan
    harmaja hämy.
    Korvalla sillan.
    laannut on ratasten rämy.

    Rientäjän kaukana tiellä
    viimeisen näen.
    Liinako vielä
    vilkahti ahteessa mäen?

    Häipyjät taa näkörannan --
    keitä ja kunne?
    Maantien sannan
    jälki ei mainita tunne.

    Ahdistaa sydänalaa
    pistävä piina:
    milloinka palaa,
    milloin, se leikkivä liina?

    Nään läpi kyynelten hunnun
    tai vahan rannan.
    Tuskaisen tunnun
    kauan ma rinnassa kannan.

    Näin alas auringon rattaan
    vierivän äsken,
    palajamattaan,
    kuinka jos kutsun ja käsken.

    Näin punahunnun, mi väikkyi
    äärellä illan,
    kauas mi säikkyi
    taa sinitaivahan sillan,

    meni, ah iäksi mennen,
    kuin meni päivät
    niin monet ennen,
    jotk' elämättäni jäivät.




Kevät-uskoa.


    Eilen vielä talvi jäinen
    kolkon pohjatuulen käyden.
    Tänään kera kevään täyden
    vapunpäivä päilyväinen.

    Kiuru, kirkkahan jo kellos
    kuulen yhä ylennäivän.
    Suvelleni suuren päivän
    runsas armo rukoellos.

    Usko nuori notkon harmaan,
    kanna kauas niinkuin kaipuu,
    kauas, niinkuin katse haipuu
    aamuun kahden silmän armaan.

    Korkealle, kunne halaa
    sinikirkkos harja kirkkain,
    palavinta virttäs virkkain
    säveleinä lennä, palaa.

    Nää, mit' yksin näkee usko:
    loisto luvatusta maasta,
    avarasta, autuaasta,
    hurmioinen huomenrusko.

    Silmähäs mi siellä piirtyy
    kevätsuurta, kerro mulle,
    maahan, varjoon vangitulle:
    ihme täyttyy, vuoret siirtyy.




Lentotähti.


    Hei, kulkuset ne helisee
    ja jalas alla kolkkaa
    ja tiuvut kilvan kilisee
    kuin parahinta polkkaa.

    Ja kummissansa katsoo kuu,
    kun ajo myöhä luistaa,
    ja vanhus, valkoparta puu,
    myhäillen päätä puistaa.

    Ja kinos kipunoin' on vaan
    ja koko taivas tuikkaa,
    ja meille sormisuukkojaan
    nuo tähtilennot suikkaa.

    Me illan viimaa ilkumme,
    mi kilpasille lähti;
    ja eespäin entää kulkumme,
    yön ylpein lentotähti.

    Ja toivottaa jos ehtii vaan,
    kun korkeinnaan se palaa,
    niin todeks saapi, sanotaan,
    mit' ikään mieli halaa.

    Vaan kuinka, armas, aattelen,
    vain kesken lause jää se.
    Ma toivon toiseen liittelen,
    eik' aatos päähän pääse.

    Niin kauas, taivaan rannan taa
    ain' edemmäs se entää:
    miel' lemmen vain on leimahtaa
    ja tähden lentää, lentää.



Luistimilla.


    Sulat all' oli synkät sydänveet,
    mut jäähän kätketyt jäykkään.
    Jään alta aaltojen kuohua
    ei kuulukkaan, ei näykkään.

    Sulat alla syöksyvät syvänteet,
    mut silta sileä päällä.
    Hei, liukuen, luikuen kulku käy,
    ei tunnu jälkeä jäällä.

    Yli leikki lentää ja nauru soi
    teräskenkä, kirkas ja nuori.
    Yli jään ilon kerkeä kilpa käy,
    silo kuilujen yllä on kuori.

    Elo nuori on irti ja ikävöi,
    ei vangitse vanhain huoli.
    Niin kielletyn kaunis on kaihon tie,
    totta leikkiss' on toinen puoli.

    Elo nuori on irti ja ikävöi,
    povi nousee ja posket vertyy,
    ja ulapan tuulet ne unia tuo,
    ja mieli mennessä mertyy.

    Se seljille sinertyville vie,
    miss' enää ei merkkiä, viittaa.
    Ei muista yön mustan yllättävän,
    ei paluun pimeistä piittaa.

    Ei uskokkaan, kun jo keskellä on
    meren outoja ulapoita,
    ylt'ympärille kun kutoo yö
    jo kummia kuutamoita.

    Kun sydänsyville saapunut
    on upottaville saakka,
    missä tuntee permannon pettävän
    jo ilon tanssiva taakka;

    missä kylmintä malttia kysytään,
    miten päättää mieletön veikka,
    missä naurain ja nousten enää ei
    ois korjattu kuperkeikka;

    missä kerran viimeisen kääntyä voi
    vielä nuori karkelon kansa,
    missä vielä talvell' on viikon työ,
    missä auki on Ahdin ansa;

    mistä korvaa tarkinta tavaten
    sävel särkyvän kaunis kaikuu,
    missä siipeen ammuttu alli ui,
    missä kuoleva joutsen joikuu.




Pellavan kitkijä.


    Muien paioiksi pellava kasvaa,
    minä vaan sen kitken.
    Muien iloiksi iloan,
    mut itsekseni itken.

    Katselen päivän laskua,
    ja kaunis on pilven rusko.
    Ennen minä uskoin, mitä minä uotin,
    nyt en enää usko.

    Pilvet on pilviä, vaikka ne kuinka
    kullassa ruskotelkoot.
    Toivot on turhia, vaikka ne kuinka
    onnea uskotelkoot.




Joutsenet.


    Yli soiluvan veen ne sousi,
    ne aallon ulpuina ui,
    kun aurinko nuorna nousi,
    yöt pohjan kun punastui.

    Lumikaulat kaartehin ylpein
    veen kuultoon kuvia loi.
    Povet aamun kullassa kylpein
    ne outoja unelmoi.

    Vain joskus onnensa julki
    ylen suuren ne joikuivat,
    ja soinnut aalloilla kulki
    niin aavistuttelevat

    kuin hyminä huomenkelloin
    salokappelin kaukaisen;
    ja aallot vienosti velloin
    ne kantoi kaikua sen. --

    Ne rauhassa souti ja solui
    suven kerkeän kestämän,
    jonot lumme-valkeat jolui
    syvän päällitse päilyvän.

    Kohos siiville kerran ne sitten,
    suvi kun oli muisto jo vain,
    kukat laulavat lainehitten,
    unet valkeat ulappain.

    Ne matkasi päivänmaihin;
    viel' loistava siipi loi
    kuvan viimeisen alle kaihin,
    mi aallon jo kammitsoi.




Tuhlaajapoika.


    Vain antaa ja antaa ja antaa
    ja itse ei mitään saada,
    niin niukan kasvun se kantaa,
    jos aivan ei kauppa jo kaada.

    Mi tuhlaavaisuutta moista
    on seuraava, selvään mä näen,
    mut vienyt mult' on jo väen
    se alkaa eloa toista.

    Näen kyllä sen: aikoa mont' en
    ole aukova omaa ma usta.
    Pian velkojen maksamatonten
    yli risti on suuri ja musta.

    -- Voi lapseni, pienet raukat,
    te parhaat aivoni aatteet.
    Viel' yltänne viimeiset vaatteet
    vie vihaiset velkoja-haukat.

    Te orposet tuhlari-hylyn,
    kuin teidän käy elon tiellä?
    Te tornissa velkojan tylyn
    kenties mua kirootte vielä.




Etsikko.


    Kuului kuin siipien humu
    kohtalon linnutko kulki?
    Harmaa, haikea sumu
    silmäni sitoi ja sulki.

    Siipi, mi siukonet yössä,
    idästä läntehen hamaan
    iskeös, ikkuna lyö sä
    sankkahan iäti samaan.

    Harmaus halkaise taaja,
    valkaise raikuvin väylin,
    lyö, vaikk' iskusi vaaja
    löis läpi rintani läylin.

    Kiitävä, kiehtova ääni
    kuin humu huomenen viirin!
    Selkene päältä mun pääni
    seinä ei pilvisen piirin.

    Selkene ei, selon karvaan
    suo tulos turhien sotain. --
    Lie sivu sieluni jotain
    kallista lentänyt, arvaan.




Ikimennyttä.


    Kevätkunnahan tuorein kukka, --
    se loisti, se tuulihin tuoksua loi.
    Sen kukkasen kuolla täytyi.
    Sen turmeli koi.

    Runokantelon kirkkain kieli, --
    se soi, surumielehen sointua toi.
    Se kieli ruostui, se murtui.
    Ei solmien soi.

    Jalo malja, kalleus juhlain, --
    mies onnesta juopui, ken mettä sen joi.
    Se malja kirposi maahan.
    Ei ehjetä voi.




Kuutamo.


    Salainen helke hiipi,
    salainen siukoi siipi
    kautt' unten kammion.
    Kotiinsa hiljaa, salaa
    paennut haave palaa
    kuin paiste kuutamon.

    Sa, päälläs päärlykaavut,
    taas luokse saavut, saavut,
    sa saavuttamaton.
    Avartuu ahdas seinä,
    ja nuojuu nuori heinä
    helyissä kuutamon.

    Ja niin on olla outo,
    kuin vievän virran souto
    on vauhti valtimon.
    Nään silmäs, kuulen kuiskeen,
    sun tunnen huntus huiskeen,
    unelma kuutamon.

    Mit' armahinta anoo,
    arinta aatos janoo
    sydämen aution,
    taas kiehtoo kirkkain ilvein,
    vie sormin kuudanvilvein
    pois otsan polttelon.




Joutsenlaulua.


    Ui merta ne unten,
    päin utuista rantaa.
    Niit' aallot ne kantaa
    kuin kuultoa lunten.

    Pois, pois yli aavain
    on polttava kaipuu.
    Mut vain se, ken vaipuu,
    se sävelet saa vain.

    Mi helinä ikään
    yl' ulapan hiipi? --
    Vain uupunut siipi,
    vain mennyt ei-mikään.




Vesuvius.


    Sa eteen aamun,
    tuon nuoren, armaan,
    luot harjas haamun
    niin tumman-harmaan,

    mi päivää yli
    ei päästää mielis,
    min synkkä syli
    sen soihdun nielis,

    kuin peikko pelon,
    mi tahtois laulut
    ja taikataulut
    lamaista elon,

    jotk' ympärilläs
    niin suuraa soivat,
    niin vihannoivat
    sun vieremilläs, --

    kuin turman henki,
    jok' yhä uhkaa,
    ne kunnes tuhkaa
    ois viimeinenki.

    Ja harmi syvä
    sun otsaas uurtuu:
    ain' uusi jyvä
    se tuhkaan juurtuu;

    käy riennoin ripein
    ain' elo kukkaan;
    ain' aikees hukkaan
    jää kiusoin kipein.

    Ja kuohuun kuumaan
    sa silloin heräät
    ja kiukkus keräät
    sa turman tuumaan.

    Ja salamoiden
    kuin Sinai kerran,
    lainvuorta Herran
    sa apinoiden

    luot kuolonlakis,
    mi kaikki lamaa: --
    vain hautaa samaa,
    kuin silmä hakis.

    Vuossatain sadot
    sa hetkess' ahmaat,
    sa nielet ladot,
    sa laihot lahmaat.

    Ja kallehimman,
    mit' elo tiesi,
    noin vihas vimman
    kun poltti liesi,

    kun hyytyväinen
    sen laavas nieli,
    niin tyytyväinen
    on sulla mieli:

    Ei viherjöine
    nyt maa, min perit,
    ei rettelöine
    sen kiusan-kerit.

    Jää valtakuntas
    noin iäst' ikään;
    ei uhkaa mikään
    vuostuhat-untas. --

    Vaan vihas raivo
    se riehuu, raukee;
    jo silmiin taivo
    taas siintäin aukee.

    Taas jopa, jopas
    nuo lyödyt pakoon
    saa kanssas jakoon,
    on rohkein opas.

    Saa joukoin taajoin.
    Taas tie on vapaa.
    Et hervain vaajoin
    heit' enää tapaa.

    Kas, tuhkan, laavan
    he yli ryntää.
    Taas rintees aavan
    he kylvää, kyntää.

    Taas ihmismajain
    on perus vakaa,
    työ toimen pajain
    taas onnen takaa.

    Taas laulut luonas
    ne ylenevät,
    ja kukkiin kevät
    luo tuhkas, kuonas.

    Miss' uhkas varjoo,
    juur' rikkahintaan
    siin' ihmisrintaan
    se taikaa tarjoo.

    Miesmittaan kerin
    se aateloipi,
    maan viljavoipi
    se tihein terin.

    Kas, loitoin loukko
    kuin ihmein iti,
    mi iäks piti
    sun estää, houkko.

    Ja salparautas
    uus aamu avaa,
    ja vangit hautas
    ne elpyy, havaa.

    Luo ikees pystö
    Pompejin pylväs.
    Jäi marmor-ylväs
    maan ylimystö.

    Taas kukkii koissa,
    mi ehkä muutoin
    maan päältä poissa
    ois sukupuutoin.

    Ja taas se vimmaan
    sun havahuttaa,
    sun vavahuttaa
    se kiukun kimmaan.

    Taas kerran vielä,
    taas hukkaan mennen,
    kuin aina ennen,
    sen koitat niellä.

    Sa koita, koita!
    Tie auki peikkoin!
    Käy päälle heikkoin,
    joit' et sä voita!

    Käy, riehu, raasta
    ne murhaan mustaan,
    ei luovu maasta
    he luvatustaan.

    Elolle suori
    sa surmas suurin,
    pois polta juurin
    sen nousu nuori.

    Tuo hornan-juhlaa
    sa juomaan parves,
    sa turman-sarves
    jo tyhjiin tuhlaa,

    taas tuhat vuotta
    ett' untas riittää.
    Et riehu suotta:
    siit' elo kiittää.

    Sa turhaan tulin
    et sitä tuhoo:
    tuhastaan uhoo
    taas kultasulin

    yl' uumentosi
    se seesnä latu.
    Sen Fenix-satu
    on vielä tosi.






METSIEN MIES.




Metsien mies.


    Ikimetsäin isännäksi
    luotu metsien on miesi.
    Ilmoilt' ihmisien läksi --
    minne? -- Metsä tietön tiesi.

    Metsäin sanatonten, sankkain
    halki mitaton on meno.
    Vaaluvissa vetten vankkain
    honkapuinen puikkaa veno.

    Laajalta jok' ilman laitaan
    metsien käy miesi kempi
    eksymättä erämaitaan,
    metsällisetkin miss' empi.

    Kääntymättä käypi, kunne
    miestä miehen tahto ajaa.
    Toist' ei tunnusta, ei tunne
    joka tielle rastis rajaa.

    Lainehilla lastu, kaksi
    kymen kymmenlatvan tuomaa --
    silloin liiat liikkuvaksi
    honkahuoneillaan jo huomaa.

    Astuu monen aamun, illan
    kadotessa kannan taaksi,
    kunnes pihojensa pillan
    kohtaa, kolkkaa kuoliaaksi.




Yö.


    Yö musta yllä, alla.
    Pois viime tähti sammuu.
    Nyt unten ulapalla
    veen hirmut hirnuu, ammuu.

    Yön suurten kuuluu kuoro
    yl' aavan kuohukuvun.
    Nyt uus on valtavuoro
    syvyytten alkusuvun.

    Nyt elää muinaismuodot
    jo muka ammoin laanneet,
    heräävät rungot, ruodot
    kivistä unta maanneet.

    Väkevät vanhat herää, --
    levänneet varsin lievät.
    Tuoll' etsii silmät erää
    vihertäväiset, vievät.

    Tuoll' liikkuu evin hitain
    ne halki vetten harjuin,
    ja satahammas-kitain
    soi kiukku riistaa karjuin.

    Syvyyden äänet ärjyy,
    yön ääret vastaa naurain. --
    Voi miestä, ken nyt värjyy
    vesillä haaksin haurain,

    ken, myöhäsynty keri,
    pääll' öisten keinuu uomain,
    kun kansoittama meri
    on ajan alkuluomain.

    On liian hennot, heikot
    kaikk' aseet ihmismietteen,
    kun tulee tursaat, peikot
    syvyytten sydänlietteen.

    Ei suojaan suuntaneulat
    poloista auta purtta.
    Min kaarna kestää keulat,
    kun ahmaa aallon hurtta.

    Ei konsaan matkan maaliin
    se saavu mies, ei palaa.
    Iäti saadun saaliin
    syvyyden suuret salaa;

    sen vie, ken keito sousi
    päin maiden uutten unta,
    kun mahtajaksi nousi
    yösynty sukukunta,

    kun purki voimat tummat
    ulappa umpisyvä,
    toi ilmi salatummat
    kuin tuntea on hyvä.




Quasi modo.


    Istun ja tuijotan, hiljaa
    tummuu ympäri yö.
    Sen siis vaivasta viljaa
    suo elon suottatyö.

    Tusina tuttuja osta,
    sanoihin sanoja myö,
    naamiotas älä nosta, --
    kauppa se leiville lyö.

    Tunnolle kapalo kaavan,
    tuskalle kapulavyö, --
    näyttämätöntä haavan
    ei susi sutta syö.




Incognito.


    Kuolo taikka voiton palmu!
    -- Vastattihin vaivais-almu.

    Otti, kiitti. -- Orjan suku!
    -- Vaiko valta valhepuku?




Spartatar.


    Haaveet liian hennot
    kestoon hallan hampaan,
    liian pilvilennot
    matkaan matalampaan.

    Liian heikko rotu
    sopiin sotirahvaan,
    konsanaan ei totu
    verikalvan kahvaan.

    Siksi teit sä vaalis,
    raskahan kuin rauta:
    mik' on kuolon saalis,
    sen ei elää auta.

    Kallioille kannoit
    heimon hentotarmon,
    kuoleville annoit,
    annoit kuolon armon.




Spartalainen.


    Kernas mustan keiton syöjä,
    palaestralla painin lyöjä,
    toden tuttu, vilpin veikko,
    tuomittu, jos tuhma, heikko.

    Niukka ruoka, runsas raippa,
    tanner vuode, viima vaippa,
    pitkät käyttää käsivarret,
    lakooniset lauseparret.

    Mieheksi jo mieltä, vartta, --
    vartoi paljon vanha Sparta,
    miestä vartoi miesten kiista,
    hirmuaan helootti-riista.

    Saapui kerran kepposiltaan
    samanmoisten ilo-iltaan.
    Keskeen vaiti istui, kettu
    vaipan alla varastettu.

    Pystymmässä pää kentiesi,
    selkeämpi silmän liesi,
    hymyyn pyrki mennä huuli, --
    omituisen oiva tuuli.

    Vierustutut ehkä tuumaa:
    mikä outo miestä huumaa?
    Silloin, kesken naurun raikkaan,
    painuikin jo siihen paikkaan.

    Otsa liian taaksi taipui,
    liian vaaleaksi vaipui
    kasvojensa kaunis lepo. --
    Syvään puree sylirepo.

    Nähtiin kuollut kuoliaaksi,
    nähtiin vainaan vaipan taaksi:
    kaatui revon hampaan haavaan,
    toki kaatui Spartan kaavaan.




Onnen puoti.


    Päättyy päivät, kuluu kuut,
    ohi hetkinä huiskaa.
    "Tänään hinnalla, huomenna ilman,"
    kohdalla korvaas kuiskaa.

    Ees taas ihmiset itarat käy
    ovella onnen puodin,
    ostaa päivänsä pääsimiksi
    näppöisen naulan ja luodin.

    Riemun, murheen rihkamataan
    tiimat he tinkii ja jakaa.
    Onni, ovela kauppi, katsoo
    kauppatiskinsä takaa.

    Niin elo mennä nilkuttaa
    samaan vanhaan ralliin.
    Ketään ei, joka vaakaan heittäis
    hinnan helkkyvän kalliin.

    Kalliin kalliilla ostajaa
    ei tule, tuhlaajapoikaa,
    ei sano saiturit: Päivä, paista!
    Käy, kisa! Soitot, soikaa!

    Ei sano: Malja nyt tänään täys,
    huoliessa huomisen-houkkain!
    Tänään otsalle onnen seppel,
    huomen on huostassa toukkain!




Hukkapeli.


    Peli myöty,
    petti kortit.
    Umpeen lyöty
    unten portit.

    Ulkopuolla
    yössä miesi.
    Yhden tiesi
    uksen: kuolla.

    Matkan jaksoi
    tummaan majaan.
    Verin maksoi
    heiton vajaan.

    Piili heikko,
    miss' ei velo
    peli veikko,
    viekas elo,

    tahto paras
    takaa aja:
    kurja, varas,
    kavaltaja!




Rikas mies.


    Rikas mies se, kellä riittää,
    se, ken antaa eikä ano,
    riistäjää ken siunaa, kiittää,
    kylvää, vaan ei vaadi niittää,
    huulensa ken lujaan liittää,
    ettei ilmi sana sano
    hornaa, jonka oma jano
    rikkaan miehen rintaan siittää.




Totuus.


    "Ken sanoo veljestänsä: sinä tuhma!
    hän tuleen helvetin on vikapää."
    Sanoa totuus ain' on hengen uhma,
    mut tulessakin totuus jää.




Maan tuomarit.


    Tuhannen filistealaista kaasit,
    väkevä Simson, aasin leukaluulla.
    Ei ihme siis, jos arvoss' istuu aasit
    maan tuomareina tuomiten ja neuvoin
    avarin, lyövin, syövin aasinleuvoin.
    Ja heitä tulee Herran kansan kuulla.




Suurmies-vaatimattomuutta.


    Kukapa kokkona tohti
    kohota päivää kohti?
    Kunpahan koki olla
    kukkona tunkiolla.



Sodomasta.


          "Ja Lotin vaimo käänsi
          kasvonsa takaisin hänestä; ja
          muuttui suolapatsaaksi."

                         Gen. 19: 26.

    Yöhön, korpeen, ulos, ulos
    kaupungista, jota uhkaa,
    suuri Tuomari, sun tulos! --
    Riennä, koht' on kaikki tuhkaa.

    Taivaat valkeata valaa,
    takanasi tanner palaa,
    synnyinmajas sortuu maaksi.
    Kavahda, jos katsot taaksi!

    Huutaa yöstä kuolon kuoro,
    tuhansill' on tuskan vuoro,
    hukkuu koto, kansa, suku.
    Eespäin, ellet itse huku!

    -- Kunne kuljen, tänne jään mä,
    kunne katson, aina nään mä
    ahmivaisen liekkinielun.
    Taaksi kaikk' on katse sielun. --

    Kutsuu Suuri, älä käänny!
    -- Näytä keidas, miss' en näänny,
    miss' ei menneet huuda yöstä. --
    Muista: aamu auttaa yöstä.

    -- Aamun muistan, aatos murtuu.
    Turha pako sen, ken turtuu
    surun suolapatsahaksi. --
    Yksi käy nyt, lähti kaksi.

    Yksi käy nyt, kaksi lähti. --
    Vaimo, vaimo, tieni tähti! --
    Sydämeni jäi, vaan matkaa
    käsket, Suuri, orjas jatkaa.




Rynnäkkö.


    Miestä kaatuu kahden puolen,
    henki heinänkorren maksaa.
    Eespäin, jonka jalka jaksaa,
    nukkukohon saanut nuolen!

    Eespäin elollisten joukko!
    Miestä alle kaatuu kasaan.
    Haudat, harjat kaikki tasaan
    kasvaa, kasvaa ruumisroukko.

    Vielä vaaksa, vielä virsta!
    Kahden puolen kaatuu miestä.
    Pala päästy pystytiestä,
    muurist' irti muuan pirsta.

    Tuolla pilviin tornit piirtyy,
    kauas välkkyy valtaportit.
    Kohti ponnistaa kohortit,
    eemmäs vitkaan viirit siirtyy.

    Viuhuu nuolet kaukonoudot,
    lepoon kaatuu lippukuntas;
    verta vuotain omaa untas
    varrot, yli ryntää oudot.

    Mittas juostu punajuovaa!
    Tuolla harjoin yhtä ylväin
    loistaa tornit, loitos kylväin
    nuolta, tulta kuolon tuovaa.

    Muurit, joille viel' ei päästy,
    tuolla! Tuimemmaksi taisto!
    Miehen valloitta ja vaisto
    vaatii, säästä ei, ei säästy.

    Kohti! Pääsyn päitten hinnat
    porras portahalta ostaa. --
    Ylpeämmin päätään nostaa
    pilviin piirtyväiset linnat.




Alamäkeen.


    Hauska ajaa alamäkeen.
    Anna luistaa, alas, alas!
    Kiveen iskee kelkan jalas,
    säkenen lyö, laulun säkeen.

    Kiivetessä kiusan näki:
    telki tietä, tuuma tiima!
    Tuopi nyt kuin Turjan viima.
    Hyvin velan maksoi mäki.

    Ohi puut ja kivet, kannot,
    viisaat virstantolpat huiskaa:
    vanhaa tuttua kuin tuiskaa,
    vanhat viisaat neuvon annot.

    "Riennä verkkaan, saa et vikaa,
    taiten niskantaitturitse!"
    Niin ne neuvoo, elää itse,
    eivät liiku liian pikaa.

    Yks on riemu, muit' en tunne,
    muitten murrunnan mi lientää:
    liekin, myrskyn riemu, rientää,
    kuolonkorska, sama kunne.

    Jäänyt jää! Se elon lunnas.
    Kiidä kipunoivin kelkoin,
    älä viivy muuta veikoin.
    Maata kuilu, maata kunnas.

    Ylös katsot, katse raukee.
    Kuka kultasiivet kutoo?
    Uni lentää, tosi putoo,
    kuilu kuilun alle aukee.




... ita plaudite!


    Lausunut lien laulun riimein
    tuskaa, josta sydän sykkää,
    lienen mykin pantomiimein
    tulkinnut sen tulta mykkää.

    Histrionin helppo paatos,
    paikatut koturni-korot.
    Siinä heeros, Herostratos,
    templit sekä templin porot.

    Hypin taikk'en hyppelehdä,
    tiedän: maassa matkatieni.
    Suurin temppu, jot' ei tehdä,
    eikä pienin hymy pieni.






HIILLOSHEHKUA.




Hiilloshehkua.


    Halko, hehku, sauhu, tuhka
    harmajasta harmajampaan;
    keskitiellä kirkas uhka
    purra liekin punahampaan.

    Hetki säihkyn hekkumata --
    vierahan sai untes tuvat.
    Takkahehkun tarinata
    seuraa silmät uneksuvat.

    Silkkiripsiin silmät kaihtuu,
    tutkimattomuudet tummat,
    tutkii, kuinka kuvat vaihtuu,
    tulten kuolonkirjat kummat.

    Hehku, hiillos, niiden nähden,
    yöhön ylpein leimus ammu.
    Elää auringon ja tähden
    tarinaa sait hetken. Sammu.




Maaliskuussa.


    Kuin itse aamu maaliskuun,
    mi päilyi päällä hankein,
    hän saapui säihkyss' aamunsuun,
    kun astuin mielin ankein.

    Kujeili kutri vallaton,
    kimalsi kuuran kiteet.
    Siit' asti sitonehet on
    mua silkkihienot siteet.

    Hän väikkyi luo, hän väikkyi pois,
    kuin huomen hohtopilveen.
    Käy vuodet, on kuin elo ois
    vain väikett' unten ilveen.




Orvokki.


    Sa kasvoit kainona kevään lehtoon.
    Mun ikkunallani tuoksuit ehtoon,
    sa tuoksuit, ystävä, tumman yön,
    sa teit hyvän, turhan työn.

    Teit toisin, toisin kuin sulle tehtiin.
    Sun koski kuolema lempes lehtiin.
    Sun hiljaa nuokahti nuori pääs.
    Voi yöllistä ystävääs.



"Sisarlempeä."


    Laupeudensisar,
    vieno, hieno, hellä.
    Jos on kipu kellä,
    luon' on lohdun pisar.

    "Pisar, olkaa meri,
    johon huoli hukkuu,
    jonka virteen nukkuu
    viallinen veri!"

    Kerjäs, itki, ilkkui
    kuolonsairas konna.
    Ees taas neuvotonna
    silmät vienot vilkkui.




Elinkautinen.


    Pila leikkivä suussa, mut sydämessä
    siell' oli, sieil' oli totta ja toista.
    Pilan keskenpä pilkahti totinen naama
    toistemme naamioista.

    Nolo tuokio, nuotista pois oli tultu,
    taittunut tasainen, tuttu tahti, --
    elinkautinen karussa kahleistaan,
    hätätouhussa torkkunut vahti.

    Heti selvänä päihtynyt pää. Pih pah,
    pian jälkeen lyijyä piukkaa, paukkaa.
    Kova virka, auta ei armahtaa.
    Hyvä ei peri peijakas-raukkaa.

    Pian karkuri tarkoin on tallessa taas,
    sisäll' itku se pitkä, ja ulkona ilkku.
    Sen hyppynsä muistaa huomennakin
    elinkautinen, iäksi nilkku.




Kuin tuskan vuori...


    Kuin tuskan vuori
    se vyöryi yli:
    sua syyttää syli,
    mi suott' on nuori.

    Kuin syvyys alla,
    jost' ääni huokaa:
    vain hauta luokaa,
    on käynyt halla.




Verivelka.


    Mun elämän-intoni ylin,
    syke lämpöisin läikkyvän veren,
    mi syöksynyt avoimin sylin
    ois aaltoon aamujen meren --

    mitä tein minä, teit sinä siitä!
    Sitä anteeks ei elo anna.
    Voi lempeä, joka ei liitä,
    voi kaihoa, joka ei kanna!

    Pisar-iäisen itkun ja parun
    sen elon on vähyys ja lyhyys,
    jano hehkussa hietikon karun
    sen pylväspyhimys-pyhyys.




Paljon.


    Paljon muisti muukalainen,
    tuttu yön, kun yöhön lähti:
    kiitos sulle, kirkas nainen,
    ylimmäinen yöni tähti.

    Kiitos, sointu sunnuntainen
    ajatusten tummaan arkeen,
    tuoksu armas, aamun-mainen,
    kaikki hieno kautta kärkeen,

    kultapirta päällä pääni,
    Pohjan impi, illan tytti,
    elon ihme elämääni,
    liekki, joka liekin sytti.

    Musta lie mull' yö nyt eessä
    murhe puuna matkasauvan:
    näin mä silmäs liian seessä,
    liian kauniit, liian kauan.

    Syvä lie mun sydänsyyni,
    polttavainen, vailla pohjaa:
    täytymyksen tähti tyyni
    yöhön käyvän tietä ohjaa.

    Lie mull' eessä mieron pettu,
    orvon taival, orjan taakka:
    kiitos, ett' on kirjoitettu
    kohtaloni tähtiin saakka.




Köyhä.


    Sen kyllä tiedän, sen tunnen kyllä,
    kuin paljon yhdellä hymyilyllä,
    kuin paljon, paljon voi tehdä hyvää
    ja tehdä pahaa, niin syvää.

    Se tieto maksanut kyyneleitä
    on monta kulkeissa kyläteitä;
    veet viljat pahoista hymyistä juoksi,
    vaan viljemmät hyvien vuoksi.

    Ja kaikkein kalleimman vaati hinnan
    se selittämätön, se rikkoja rinnan,
    mi hyvimmin hyväili, syvimmin pisti,
    sen ostin ma kallihisti.

    Siit' aarteet kylläiset kyynel-lippaan
    ma tuhlasin, tuhlasin viime tippaan;
    on mennyt sukuni suuri peru,
    ei enää pisarta heru.

    Ei enää pisarta illoin pitkin,
    kuin hymyilisit, kuin huokailisitkin.
    Ei varaa iloon, ei itkuun mulla.
    Niin köyhäksi köyhä voi tulla.




Synkkä ja valoisa.


    Kuinka uskallatkaan,
    outo, oudon matkaan?

    -- Päivän tunsi päivännouto,
    tuhansista yhden outo. --

    Kuljen kohti yötä.
    Kuinka tohdit myötä?

    -- Konsa uuvun uinailulle,
    hyvää yötä lausut mulle. --

    Synkät synkän ladut!
    Kerran lahjaas kadut.

    -- Turvan tunsin, sain ma saaton.
    Puhu, sull' on ääni taaton. --

    Tuska kielen kiintää...
    Noin miks silmäs siintää?

    Oi, ne tunnen, onhan sulla
    maammon silmät, siunatulla.




Tuomiolla.


    Pannanuolet pekkain, paavoin
    haavoita ei syvin haavoin,
    kaikenlaisten vaakalauta
    miest' ei kaada eikä auta.

    Outo outojen on ääni,
    siin' en elä elämääni.
    Enemmän on väre vähin
    mielen, jok' on mieltä lähin.

    Sitoo, päästää pätevämmin
    katse ainut, arka, lämmin,
    katse kahden silmän tumman,
    kahden muita kartetumman,

    joiden syyttää syvä luonti,
    syyttää mua anteekssuonti
    syvempi ja suruisempi, --
    syvimmästi syyttäis lempi,

    etten sydämeen ja käteen
    suurempaa ma saanut voimaa,
    suurempahan haltioimaa
    kahden tumman silmän säteen.

    joiden eessä anon, ankee:
    vuori, peitä, päälle lankee!
    köyhä, köykäiseksi löydyn,
    hukkuvaksi lailla höydyn,

    seison toisna, toisna soisin,
    tunnoin raskastuomioisin,
    että elämäni retki
    niitä pettää joka hetki.




Yksi.


    On moni tullut, on mennyt moni,
    yks oli, yksi, mun kohtaloni.

    Muu vaihtui, valta se yks on vakaa.
    Sen olen vanki ma vuotten takaa.

    Se valta ankaramp' on kuin aika:
    muu kaikki kaatuu, sen kasvaa taika.

    Sen kasvaa taika, sen kasvaa taakka,
    sen kannan kahletta kalmaan saakka.

    Niin täytyi käydä, ei toisin tainnut,
    niin silmää kaksi on tieni kainnut,

    ne jotka kaihoni kaikkivalta
    loi loistoon aution tyhjän alta,

    ne jotka unteni juoksun johtaa,
    ne joita, joita en konsaan kohtaa.




Veet viihtyy.


    Veet viihtyy, tyrskyt tyventyy
    vuo syventyy.

    Häät häipyy, vieraat vähenee:
    yö lähenee.

    Yö uinua sun syleilyys,
    suur' iäisyys.








End of the Project Gutenberg EBook of Säkeitä I, by Otto Manninen

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SÄKEITÄ I ***

***** This file should be named 53233-8.txt or 53233-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        http://www.gutenberg.org/5/3/2/3/53233/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
  most other parts of the world at no cost and with almost no
  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
  United States, you'll have to check the laws of the country where you
  are located before using this ebook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that

* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
  within 60 days following each date on which you prepare (or are
  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
  Literary Archive Foundation."

* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
  License. You must require such a user to return or destroy all
  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
  works.

* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
  receipt of the work.

* You comply with all other terms of this agreement for free
  distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact

For additional contact information:

    Dr. Gregory B. Newby
    Chief Executive and Director
    [email protected]

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.