The Project Gutenberg eBook of Kevättuulahduksia
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Kevättuulahduksia
Runokokoelma
Author: Niilo Mantere
Release date: March 2, 2026 [eBook #78097]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1891
Other information and formats: www.gutenberg.org/ebooks/78097
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KEVÄTTUULAHDUKSIA ***
language: Finnish
KEVÄTTUULAHDUKSIA
Runokokoelma
Kirj.
Niilo Mantere [Juhani Merenheimo]
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava,
1891.
SISÄLLYS:
Suomen kansalle.
Tovereille.
Pohjolan tähti.
Kesäaamu.
Herran aseet.
Kansanjuhlassa.
Juhannuksen aattoilta.
Pääskynen.
Vanhoillaanolija.
Paimenpoika.
Valoon!
Työhön!
Kaikki täyttää tarkotustaan.
Syksyllä.
Suomen uuden ajan aamu.
Sopuhun!
Vainiolle!
Totuuden voima.
Keväimellä.
Neidon muistikirjaan.
Yks muisto.
Armaan haudalla.
Riennä päivä!
Iltatähti.
Runonpäitä.
Kotoni.
Kesällä.
Mihin lienenkin ma luotu?
Epäilijä.
Toivomuksia.
Luonnon kieli.
Pois aineen orjuus.
Etsi totuutta!
Muista tarkotustas!
Elokuun ilta.
Uusi aamu.
Kerran.
Suomen kansalle.
Yöhyt himmeä ja musta
Peljättää ei meitä voi:
Mielihin jo valistusta
Luopi valon aamukoi.
Innokkaasti kylvää kansa,
Kylvää kevät-toukoaan;
Kansa kylvää, kasteellansa
Taivas hedelmöittää maan.
Uutta voimaa, miehuutt' uutta
Sykkii Suomen sydän nyt,
Uuden toivon suloisuutta
Laaksohon on virinnyt.
Sointumaan käy syönten kielet,
Veljiä on lapset maan;
Yhteistyöhön kaikkein mielet
Hehkuu jaloon ihanaan.
Kuolevaks ken kansan luuli,
Uljaiks näkee rivit nää:
Puhdas kansallinen tuuli
Herättäen hengähtää.
Mieltä, jota huminoivat
Korven kuuset kukkapäät,
Jota laululinnut soivat,
Jota luonnossakin näät.
Samaa mieltä puhuu kansa,
Samaa ajatusta vaan,
Sama syvyys luonteessansa,
Elinvoima riennoissaan.
Pontevana Pohjan kansa
Rientää ajan taistohon,
Uljuutta on rinnassansa,
Voimaa, kuntoakin on.
Vankka se kokee vaarat,
Sydän voimakkaasti lyö;
Taidon tammen juuret, haarat
Suojaa lämmin hengentyö.
Viel' ei uhkaa kuolon halla,
Kuolla kansamme ei saa:
Tuoll' on silmä taivahalla,
Joka meitä johdattaa!
Viel' on meillä paljon työtä,
Paljon taisteluita on:
Valistuksen virran myötä
Tulvii voimaa elohon.
Laajennut on taistotanner,
Toiseksi käy sota nyt:
Rauhan sotaan Suomen manner
Lippunsa on vihkinyt.
"Valon tietä, polvi nuori,
Pyrji yhä eteenpäin!
Seiso myrskyissä kuin vuori!"
Lippuus piirretty on näin.
Sikspä rohkeasti kansa
Kulkee kohti onneaan,
Soittaa tenhokanneltansa,
Luottaa itsehensä vaan.
Kieli, mieli muukalainen
Viihtyä ei täällä voi:
Puhdas kansan henki vainen
Virkeänä uutteroi.
Kotoisenpa hengen kuvat
Suloudella täyttää maan,
Niistä yksin kuvastuvat
Onni, riemu rikkainnaan.
Tovereille.
Suloiset jo Suomen lehdot juhlapukuun pukeutuu,
Kaukomailta liitää linnut, lehtimähän käypi puu;
Nurmet tuoksuu, vihannoivat, virkoaa jo päivän koi,
Verhota ei vainioita talven kylmät hanget voi.
Kevätsoitot soreaiset täyttää maisemat ja maat,
Valon, vapauden lauluin kaikuvan sa kuulla saat:
Laulut nuo ne mielihinkin keväthengen herättää,
Sävelihin niiden sulaa sydäntenkin rautajää.
Sulaa talvi sydämmistä, haihtuu mielten pilvisäät,
Luonnon auringonpa säteen mieliin heijastuvan näät;
Kaikkialle kukkasiaan, tuoksujansa kevät luo,
Virkeinä myös mielet aaltoo, aaltoo niinkuin kevään vuo.
Niinkuin lämmön säkenistä sulostuu nyt luonnon työ,
Niin myös sulotoiveinensa ihmissydän taasen lyö;
Leivon äänin laulavansa Suomellensa sydän sois,
Sätehenä poistavansa harmaat, öiset udut pois.
Toivon kuvat ihanaiset sydämmenne täyttää nyt,
Kirkkahinna nuoruuden on tuli sinne virinnyt;
Valoisna kuin kevätpäivä loistaa teille elontie,
Jaloihin se taisteluihin, suuriin pyrintöihin vie.
Uusi into, uusi henki rinnoissanne hengähtää,
Toukojansa juurruttaapi mielihinne kevätsää.
Suokoon Luoja, että sadon viljavan ne maalle tuo,
Täyteläiksi tähkäpäiksi kasvaa kevään oraat nuo!
Hellästi te pakkasilta aina niitä verhotkaa,
Suojelkaa myös, ett'ei niitä kuivuus, pouta panna saa!
Kun ne säilytätte, kuinka maailmassa teille käy,
Ansoja ei pahimpia elon polullanne näy.
Vaikka taivas synkistyy ja myrskyt riehumahan saa,
Valo, mik' on syömmissänne, kulkuanne johdattaa:
Nousipa tai laski täällä elon ryöppyilevä vuo,
Hengen valo, sielun toivo eloon suloisuutta tuo.
Näinpä hyödytön vaan korsi ette ole päällä maan,
Näinpä elon onnen juuret eivät konsaan kuivukaan:
Hempeänä helottaapi onnen aamu kirkas, uus,
Murehilta murtuu terä, kohtaloilta katkeruus.
Määräpatsahansa kau'as itsekukin luokohon,
Älköön koskaan luulotelko, että täysin kypsä on:
Koulua ja kokemust' on koko elämämme työ,
Sitten vasta vaja lakkaa, iltahetkemme kun lyö!
Kuni virta vilpas vettä metsälähtehestä juo,
Oppia siis, veli, janoo, oppia myös muille suo!
Mutta ällös tietojen niin anna syöntäs paisuttaa,
Ett'ei sua omaksensa tunne enään kansa, maa.
Muista, että syväin rivein keskellä sun paikkas on,
Siellä olo armasta ja kaunis käydä taistohon!
Niinhän sydänjuures kiinn' on kotikunnaiss', ett'et voi
Kultaan, loistoon vaihtaa kuvaa, minkä syömmehes se loi.
Yhtä kirkkahina aina rinnassasi humiskoot
Kotikuuset, joiden kieltä lasna kuunnellunna oot!
Älköön koskaan unhottuko yksinkertahinen työ,
Koskaan kuvaa kotimajan himmentäkö unheen yö!
Näin kun työtä kalliin maasi, isänmaasi hyväks teet,
Kansallesi uhraat voimas, uhraat kätes jäntereet,
Totta kerran vaivoistasi ihanan saat palkkion,
Totta jälkipolvi vielä siunaava sun muistos' on.
Mutta vaikk'ei muistopatsas hautoasi koristais,
Vaikka hiljaa sammuis päiväs, hiljaa unhoon nimes sais,
Tunnon lepo kuitenkin on jaloin seppele sun työs:
Sit' ei kuolo kuihduta, ei lakastuta aika myös.
Oulussa 28/5 1890.
Pohjolan tähti.
Tähti Pohjolan koitti,
Uuden ajan enteet toi,
Suomen sumupilvet voitti,
Ruson kultaisen se loi:
Usvat haihtui,
Orjuus vaihtui
Hengen varmaan vapauteen.
Aaamutähti Suomehenki
Pilkahti jo valoaan:
Siitä nuortui kansan henki,
Virkenivät voimat maan.
Rintahansa
Kätki kansa
Onnen ensi orahat.
Monet surut, myrskyt suuret
Saa se nähdä matkallaan,
Mutta elon sydänjuuret
Niissä voimistuvat vaan:
Juuri nuissa
Taisteluissa
Sielun voimat puhdistuu.
Päiv' ei tuntuis ihanalta,
Jos ois outo meille yö,
Rakkahalt' ei valon valta,
Jollei joskus myrskyt lyö.
Näinpä aivan
Silmä taivaan
Karkaisee ja kasvattaa.
Näinpä armas suomenkansa
Tottuu taistot voittamaan,
Tottuu luomaan Luojahansa
Ilot, surut isäinmaan,
Hältä uutta
Voimakkuutta
Valoakin etsimään.
Pois' on pelko kuolon, poissa,
Poissa kalman katkeruus,
Lehdoissa ja laaksoloissa
Valo rusoittaapi uus:
Suomenkansa
Kulkuansa
Johtaa aamutähden luo.
Tähti Pohjolan, sä loista,
Loista, älä sammu vaan,
Laaksoista sa varjot poista,
Tuikkeile tääll' ainiaan!
Riennä, jalo,
Puhdas valo,
Matalaankin majahan!
Kesäaamu.
Nyt taas maille aamu koitti,
Lehtoloissa linnut soi,
Taas yön varjot valo voitti,
Hymyileepi päivän koi.
Nurmi tuoksahtaapi mailla,
Kastehelmet kimaltaa;
Sulomorsiamen lailla
Riemukyyneleiss' on maa.
Tuolla oraat vihannoivat,
Laiho nuori aaltoaa;
Täällä sirkun laulut soivat,
Kukkimahan kuuset saa.
Tuolla lähteensilmä loistaa
Tyynnä, levollisna vaan;
Täällä metsän kaiku toistaa
Laakson laulut uudestaan.
Tunnustele nuori kansa:
Lempes ansaitseeko tää?
Luonto tenhorunoillansa
Voiko syöntäs sytyttää?
Kaikki, mit' on Luoja luonut
Pohjolahan suloimpaa,
Nautittavaks on sen suonut
Meille armas isänmaa.
Taivaan lahjoja nyt maamme
Runsain määrin tarjoaa;
Rinnoissamme tuta saamme
Lemmen tulta hehkuvaa.
Nuoruus on nyt aika Suomen,
Aika kukoistuksen on,
Lauluinensa sulo huomen
Herännyt on laaksohon.
Entistänsä ehommasti
Väinön kanteloinen soi,
Jylhiin rotkoihinkin asti
Viestit viedä kaiku voi.
Kaikkialla kilpamielin
Toimitaan ja taistellaan, —
Suomenmielin, suomenkielin
Vainioilla isäinmaan.
Herran aseet.
Taivaan aseenapa kansa
Pienoinenkin olla voi,
Kun vaan sitä voimallansa,
Mik' on totta, vartioi.
Usein heikon kuoren alle
Luoja kätkenynnä on
Totuutensa maailmalle,
Kirkkautensa auringon.
Ylevimmän valon meille
Judakansassaan Hän toi,
Totuudesta eksyneille
Johtotähden kirkkaan soi.
Puhtahana tähti loisti
Velttoon, synkkään maailmaan;
Pakanuuden yön se poisti,
Valostaen kaiken maan.
Turhaan miekkoinensa koitti
Riehua nyt pakanuus:
Valtain ponnistukset voitti
Hengen valo syvä, uus.
Vaikka Judan mahti mainen
Saikin vihdoin sortumaan,
Kukistu ei henki vainen,
Sammu ei sen valo vaan.
Henki kuihtuu sitten vasta,
Kun ei enään etsikään
Juda isäin Jumalasta
Uutta voimaa elämään.
Mutta armosiipein alle
Nöyränä kun turvautui,
Niinpä kau'an maailmalle
Judan valo kuvastui.
Heikko kansa, vuoren lailla,
Valoansa vartioi.
Säteillänsä voimakkailla
Kansain yöhön aamun loi.
Sivistyksen korein kukka
Muualla kun lakastuu,
Kohoo siellä hengen kukka
Vankkana kuin tammipuu.
Näinpä myöskin suomenkansa
Kukoistaa voi loistossaan,
Kunhan sitä voimallansa,
Mik' on totta, puoltaa vaan.
Lyhetty ei käsi Herran
Suomell' ole vieläkään:
Korkeimpana vielä kerran
Raikuu riemu kansan tään!
Kansanjuhlassa.
5.7.1891.
1.
Henkisyyden kahle katkes,
Suomi elpyi elohon,
Öinen, tumma verho ratkes:
Kansa valvehilla on!
Hengen tou'ot heilimoivat,
Ruskoaan luo aurinko;
Laaksoiss' aamulaulut soivat:
"Päiv' on Suomen, päivä jo!"
Päiv' on Suomen: valoansa
Taivaan Herra syömmiin luo;
Maansa alttarille kansa
Kilvan uhrejansa tuo.
Kilpasilla intomielin
Suomen poik' on pelloillaan;
Suometarkin sulokielin
Vainioll' on isänmaan.
Missä muinen piili halla,
Missä karhu karjan löi,
Siellä tuoksull' ihanalla
Laihomme nyt hedelmöi.
Toinen on nyt aika, toinen,
Hengen rientoin aika on;
Valon kirkas aurinkoinen
Säteilee nyt laaksohon.
Kansallisen hengen töihin
Suomen henki hehkuu nyt,
Valon suuriin pyrinnöihin
Sydämmet on sykkinyt.
Niistäpä voi kansa hoivan
Löytää, kun on murheissaan,
Löytää riemun, toivon oivan,
Kun käy tummaks taivas maan.
Puhdas, kirkas valon taika
Ikitoiveet kansaan luo;
Suomen hengen aamuaika
Kyllin toivon syytä suo.
Pois siis murhe painamasta
Mieltä Suomimorsion:
Nythän riemuin aik' on vasta,
Nythän häiden hetki on!
2.
Kas, luontokin niin juhlii nyt, kuin viettäis sekin häitä,
Ja vihkijuhlaan kaunistais juur' kummukoita näitä,
Niin että Suomen sulho vois ihailla morsiaansa,
Ihailla tenholauluja ja suloisuutta maansa.
Ja kaunis onkin morsio nyt hohtopu'ussansa.
Ei ihme, että rinnassaan rakkautta tuntee kansa!
Sa katso: kukkaisverhoinen on lemmityisen rinta,
On hymyilynsä hempeä, kuiskeensa lumoovinta!
On luonnon työ taas, tenhoinen, on loistossansa maamme,
Taas päivyt hellä suutelee suloista Suomelaamme;
Vapaina aallot läikkyilee, ja laululinnut soivat,
Ja sulo tuoksun luontohon taas kaunokukat loivat.
Luo silmäs noihin maisemiin tai järven ulapoille,
Luo kirkkahalle taivaalle tai hetteisille soille,
Näät kuvan niistä kotoisen, näät piirteet Suomenmaasta,
Näät hengen kansan hengestä uljaasta, voimakkaasta!
Jo laske käsi povelles nyt, kallis suomenkansa,
Ja kuule, kuinka kaipailee jo Suomi sulhoansa!
Jo, nuorukainen, rientele sa kultasesi luokse,
Avoimeen kukkaissylihin avoimin sylin juokse!
Niin lemmi, kansa, kultoas, kuin sekin puhtahasti,
Niin lämpimästi, syvästi, niin sydänvereen asti!
On köyhä tosin morsios: ei palkaks kultaa anna,
Mut kuitenkin sa kuvaansa kalliina aina kanna!
Näin riemu, onni kirkkaammin taas heijastella voipi,
Näin ehompina entistään taas toivelaulut soipi;
Näin kahlehistaan irtautuu kansamme luova henki,
Ja verhostansa puhkeaa taas päivyt Suomehenki!
3.
Kuni luonto kukkaisvuoteellansa
Riemuitsee nyt, niinpä suomenkansa
Riemuinen ja toiveinen myös on.
Kirkkahinna valo kansaan loistaa,
Epätoivon, murheen varjot poistaa,
Toivon kuvat luopi laaksohon.
Hengen valo, kansallinen tunto,
Suomen periluonnon syvyys, kunto,
Ne voi paljon luoda maailmaan.
Vaikka vaiheet vaiheit' ajan siirtää,
Kirkkaan lehden Suomen kansa piirtää
Aikain sivistyksen historjaan.
Lapsuudessaan Suomen henk' on vasta:
Valonsäde vasta taivahasta
Herehille hengen voimat loi;
Mutta lapsuus miehuutt' ennustaapi
Loistavata, josta Suomi saapi
Nimen, kau'as kaikua mi voi.
Hellä, lämmin, niinkuin uusi huomen,
Onpi siksi toivelaulu Suomen,
Kukkaislaaksoista mi kohoutuu.
Idän pilvet, lännen huolet lymyy,
Riemujansa Väinön kansa hymyy,
Niinkuin neidon kihlatunkin suu..
Kilvan soi nyt sirkut runojansa,
Kilvan lauluun yhtyypi myös kansa,
Virittäen tenhokanneltaan.
Juhlahetk' on sulo taivasalla,
Juhla sydämmissä kaikkialla,
Toivon henkäys käypi yli maan.
Juhannuksen aattoilta.
Juhannuksen aattoilta
Iloinen ja tyven on;
Metsä kaikaa, taivahilta
Soipi leivo suruton.
Luonto hymyy,
Kukat lymyy
Tuoksuin nurmikehdossaan.
Tuolla lampi tyynnä päilyy,
Säteiss' ilta-auringon;
Täällä vihryt laiho häilyy,
Täällä lehto tuttu on.
Kaikkialla,
Taivasalla
Juhlarauha hallitsee.
Juhlavirttä linnut soivat,
Luontokin se juhlii nyt,
Laulain laaksot unelmoivat,
Sydän sykkii vertynyt.
Hellämielin,
Kiitoskielin
Inehmokin iloitsee.
Kaikki kiittää taivastansa,
Luotu kiittää Luojoaan.
Juhlapukineissa kansa
Kilpaileepi kera maan:
Kilvan koittaa
Laulaa, soittaa
Hekin kiitoslaulujaan.
Taivahia Suomen kansa
Toivelauluin kai'uttaa,
Tunteet, syvät, puhtaimpansa
Korkuutehen huokajaa:
Luoja, maata,
"Isänmaata
Valista ja varjele!"
Pääskynen.
Iloisna pääskyn virret soi
Taas taivahilla maamme:
Näin riemun rinnassaan se toi
Suloiseen Suomelaamme.
Se tänne kylmään Pohjolaan,
Miss' asuu hyinen halla,
Riemuiten riensi, tänne vaan
Ilolla ihanalla.
Ei viileä, niin herttainen
Oo kesä kaukomaalla,
Ei luonto luonnon vertainen,
Mik' onpi synnyinmaalla.
Halk' ilmain pääsky Suomehen
Siis kiiti kevään tullen.
Nyt soipi riemusävel sen
Toiveita, maani, sullen!
Tääll' armahin on seutu sen,
Tääll' ihanin on olla:
Ei missään turvaa tupasen
Kuin meidän asunnolla.
Tääll' ensi virret soitellut
Se onpi Suomen puulla,
Ja laulelmiaan koitellut
Kai'uttaa kansan kuulla.
Suomenpa kunnahilla on
Sen siipi siinnyt hento;
Tääll' ensin suuntas taivohon
Sen leijuvainen lento.
Tääll' ensin kesäpäivän koi
Sen tuuti unelmille,
Ja karu, laiha luonto soi
Lapsuuden ruo'an sille.
Nyt näet, miks'ei pääskyinen
Unhoittaa meitä saata:
Riemuinen, pieni sydän sen
Kaipailee synnyinmaata!
Taas, uskollisna maallehen,
Se soipi laulujansa,
Ja kaikuileepi sävel sen:
"Sa lemmi maatas, kansa!"
Vanhoillaanolija.
"Pois koulut! Valon lietsimet nuo pois!
Kukoistaa Suomi ilman niitä vois".
"Ne onnen pohjan jäytää köyhän maan,
Sen tuudittavat uneen veltoimpaan".
"Näin köyhtyy kansa, uupuu isäinmaa,
Kun laiskureita koulut kasvattaa".
"Niit' elättää saa kansan sitkee työ;
Ne herkkuilee, kun kansa petun syö".
"Pois koulut! Valon lietsimet siis pois!
Kukoistaa Suomi ilman niitä vois".
"Vapaasti lehtii, haaroittuupi puu,
Vapaana luonnon kukka kaunistuu".
"Kuin luonnon lapskin, vaatein vapauttaan,
Niin kasvakohon lapset isäinmaan!"
— — — — —
Mut, veikko, sijaa aattehille suo,
Ei paikallansa olla sana tuo!
Kuin tarhurin työ kasvit jalostaa,
Kouluista kansa jalostusta saa.
Katkaisseet koulut kansan kahleet on,
Sen elvyttäneet itsetuntohon.
Ei orjuuteen tok' hengen valo vie:
Tie tiedottoman onpi orjan tie!
Kuin hajoo lauma, miss' ei paimen näy,
Niin valotta myös kansojenkin käy.
Sa sanoit, että "uupuu isäinmaa,
Kun laiskureita koulut kasvattaa".
Mut kouluin syy ei laiskuus olekaan:
Se kodin hengen hedelmä on vaan.
Siis unta valon säteet eivät tuo,
Vaan valveille ne kansan silmät luo:
Ne nuorisoa siihen totuttaa,
Mit' vaatii ihmisyys ja isänmaa.
Ja selvin värein etenemme luo,
Ett' aineen orjuus onnea ei tuo.
Mut henkeään ken innoin valistaa,
Hän pysyväisen elon onnen saa.
Siis valoa sä syviin riviin suo,
Ja itse tiedon lähtehiltä juo!
On oppi paras perinnöistä maan,
Joill' isät, äidit turvaa lapsiaan:
Sit' ei syö ruoste, eikä raiskaa koi;
Sen lapsilleen myös köyhät antaa voi.
Paimenpoika.
Ikihongat huminoipi,
Kukkasissa tuoksuu maa;
Karjankellon ääni soipi,
Salomaita kai'uttaa.
Paimenpoika pienokainen
Siellä karjaa vartioi,
Sydän, kirkkaan lähteen lainen,
Kuviansa unelmoi.
Edessänsä kesätaivaan
Puhtaan, selkeen näkee hän,
Näkee Suomen luonnon aivan
Kirkkaimmissa väreissään.
Tuoss' on laihot kukkapäiset,
Vihreet loistopu'ussaan;
Tuolla linnut liitäväiset
Laulaa laaksoloissa maan!
Tuossa sorsapari soutaa
Salolammen laineita;
Tuossa muurahainen noutaa
Talon tarveaineita!
Eloisuutta taivasalla
Luojan luomakunnass' on;
Silmin, suin sit' ahnimalla
Paimen vaipui unohon.
Taivaan loistoasunnoista
Paimen pieni uneksuu;
Kelmeet kasvot riemuin loistaa,
Autuaasti hymyy suu.
Hetket rientää. Taivahalta
Pilveen piilee päivän koi;
Puhkeemass' on myrskyn valta,
Vienosti jo salamoi.
Oi, jo herää uinailusta,
Nouse, paimen, katsomaan,
Kuinka uhkaavana musta
Ukkospilvi verhoo maan!
Levotonna ammoo karja,
Luonto kaikki huokailee;
Laululintuin sulo sarja
Pesihinsä pakenee.
Taajemmin jo taivahalla
Tulta tuiskuu, salamoi,
Mutta yhä hongan alla
Paimenparka unelmoi.
Jo nyt lankes kuolon arpa:
Honka kaatui poikaan päin,
Ruhjoi raukan, — runotarpa
Paimenesta kertoo näin.
Myrsky vaiken'. Luomakunta
Virkos. Soi jo sulosuu.
Mutta ijäisyyden unta
Paimenpoika uneksuu.
Turhaan äiti ainoistansa
Kyynelehtii, ikävöi,
Turhaan kaipaa kalliimpaansa,
Minkä surmaenkel' löi. — —
Jalo nuorukainen, säästä
Suomiäitis suruista;
Kaihon kyynelistä päästä,
Kansoasi paimenna!
Valppaasti kun voimallansa
Kukin maataan vartioi,
Uljahasti Suomen kansa
Ajan myrskyt kestää voi.
Valoon!
Keväimensä Suomen kansa
Sulon vasta nähnyt on,
Vasta noussut voimahansa
Uuden ajan valohon.
Kuni kevätpäivän koitto
Luonnon saattaa elohon,
Niinpä hengen valon voitto
Kansan herättänyt on.
Riemuisuutta, toiveisuutta
Valon aamurusko tuo,
Voimaa, miehuuttakin uutta
Suomen sydänsuoniin luo.
Turhaan uhkaa taivahalta
Pilven tumma varjo nyt:
Suomen toivo: hengen valta
Voimakkaaks' on kehkeynyt.
Eipä kaadu kasvut Suomen:
Juuret sisässä on maan;
Sydämmissä sulo huomen
Kirkastuupi yhä vaan.
Riemutarhalta nyt näyttää
Valon tou'ot loistossaan.
Sulo lemullaan ne täyttää
Rakkaan, armaan isäinmaan.
Aamumme siis yöks' ei muutu,
Toivon täht' ei piillä voi,
Kun vaan kansa toint' ei puutu,
Valohon kun uutteroi.
Kaikki lakastuupi mainen,
Hengen työt ei kuole vaan,
Hedelmänsä ihanainen
Säilyy jälkimaailmaan.
Liehukoon siis lippu valon
Yli kaiken kotimaan,
Liehukohon myöskin salon
Synkkään soppeen loistamaan!
Näin kun hengen kipinäiset
Liekkiin ajan tuuli saa,
Silloin myrskyt, tuulispäiset
Turhaan tulta sammuttaa.
Olemisen taisteloissa
Turvamme on hengen työ,
Se on ilo, toivo noissa,
Sit' ei sorra kuolon yö.
Työhön!
Opinahjohon, kansa, käy lietsoilemaan,
Kun pilvejä käy yli taivaan ja maan!
Kuin tähtöset yön sulot, kirkkahat on,
Niin työmmekin kansassa loistakohon!
On toivomme, turvamme toimekas työ,
Ei henkistä työtä lyö kuoleman yö.
Kun kansamme aatteiden lähteiltä juo,
Niin voittoja taistelo Suomelle suo.
On kansamme pieni. Niin olkohon vaan!
On lait pyhät, korkeat kilpenä maan,
Ja henki on suuri ja kirkas on koi,
Ja intoa Väinämön kantelo soi.
Ei myrskyistä kansamme säikkyä voi:
Se niissähän kasvoi ja voimansa loi.
Min' uhkuili hurmetta Suomelan tie,
Ja taistoon se kansamme taasenkin vie.
Mut' rauhanpa taistoon nyt syömmemme lyö:
Nyt henkist' on riento ja henkistä työ.
Pois peljätty miekka jo väistyä saa:
On sankariaikamme muistelma vaan.
Meill' armainna loistaapi riemuista maan:
Tääll' ihmisnä palvella, taistella vaan.
Työ maailman puhtahin nautinto on,
Työn piiri on pyhä ja koskematon.
Kaikki täyttää tarkotustaan.
Sinelläpä taivahankin tähti toistaan kirkkaamp' on,
Tummea on välkkyvinkin niistä rinnall' auringon;
Eipä yhtä upeina myös hohda nurmen kukatkaan,
Eikä yhtä suloäänin livertele linnut maan.
Angervaiset vaaleet tuolla luovat maille tuoksujaan,
Rinnallansa hento heinä, sekin laillaan pukee maan.
Tuolla laulaa satakieli, leijuin etelähän päin,
Pensastossa kerttu liikkuu, lauluansa virittäin.
Tuolla meren aalto, tuolla kuohuu hurja vaahtopää,
Täällä metsälammen laine vieno hiljaa vieriää.
Tuolla ylös taivahille kurottaapi honkapuu,
Täällä koivun näre hoikka turvatonna kohoutuu.
Koskinensa pauhaa tuolla levotonna virran vuo,
Täällä puro hiljaisena sinilähtehestä juo.
Tuolla vuori ylpeänä taivaan rantaa tavottaa,
Täällä kaino kukkakumpu piilee koivahaisten taa.
Näinpä erilaista Luojan luomakunta kaikki on,
Mutt'ei siltä yksilöistä hennoinkaan oo arvoton:
Tarkotustaan kaikki täyttää, samaa tarkotusta vaan :
Väritystä luonnon auttaa kukin niistä tavallaan.
Värein kirjavuus ei luontoon ristiriitaisuutta luo:
Suloisessa soinnussa on lammet, laaksot vaarat nuo.
Kuni taivaan kaaren värit, sulosointuhun ne käy,
Jäykiltä ei eri värein vivahdukset konsaan näy.
Näin on luonnon. Näinpä kansain värityksen myöskin on:
Eri aineksista kansat liittyneet on kokohon:
Toiset asuu palatseissa, puettuina purppuraan,
Toisilla on puku halpa, maja, työkin halpa vaan.
Kaikille ei lahjojansa onni runsain käsin suo,
Yksille vaan kunniata, kultaa, kukkasia luo;
Mutta sama jalo määrä elon taisteluilla on:
Hengen jalostus ja kansan kehitystyö valohon.
Siispä vaikka istuja sa kultaistuimella oot,
Taikka puutteen kyyneleitä silmäsi ain' vuotakoot,
Palvelusta vaatii sulta, vaatii armas isänmaa,
Äidinvaivain palkkiota sultakin se kaipajaa.
Ällös katso heikkouttas, maallesi sä uhraa työs,
Itse valistu ja muita valistuta aina myös!
Näin kun kansan lapset kaikki Suomeansa rakastais,
Vainolaisen kytkis kansa, valon suuren voiton sais!
Epätoivon pilvi silloin verhota ei maata vois,
Suloisata onnea ja tositoivehia ois.
Riemun, rauhan puhtaat henget, joita kevätluonnoss' on,
Sijoittaisi sydämmihin onnen ikiasunnon.
Syksyllä.
Poiss' on kehto kaunis kesän,
Puiden lehti kellastuu,
Poiss' on räystähältä pesän
Pääsky pieni, riemusuu:
Luonto kaikki Suomenmaan
Kulkeepi jo kuolemaan.
Kuihtuvat jo kummun kukat,
Halla maisemamme lyö,
Raukeavat ruusurukat,
Maan ja taivaan täyttää yö.
Aalto jäähtyy. Kahleesen
Kietoo kohta kylmä sen.
Mutta vaikk' on kesä poissa,
Luont' on paljas, alaston,
Vaikka salon hongikoissa
Soi vaan tuuli ponneton,
Riemuitenpa lapset maan
Soittelevat kanneltaan.
Taashan käydään tositoimin
Ajan suureen taistohon.
Uhkuvin taas nuoruusvoimin
Kansa valvehilla on.
Kaikki kantaa uhrejaan
Alttarille isäinmaan.
Suomen uuden ajan aamu.
Valon latu hiihdetty jo onpi tänne Pohjolaan.
Uuden ajan aamurusko väikkyy yli kaiken maan.
Pontevammin, rohkeemmin jo Suomen kansan sydän lyö,
Itsekkäiset edut väistyy, karttuu yhteishyvän työ.
Sitkeätä vastarintaa kau'an kyllä ollut on,
Ennenkun on saatu kansa selvään itsetuntohon;
Mutta nyt, kuin yksi miesi, vartijana isänmaan
Kansamme on valveillansa, kalliimpaansa puoltamaan.
Olemisen taisteluun jo sulo Suomi noussut on,
Ilmitulta lietsoo kansa kilvan opinahjohon.
Lemmen puhdas, lämmin liekki kansoamme innostaa,
Tenhosanana nyt kaikuu kaikkialta: isänmaa!
Se on nimi, joka kiistat, veliriidat tyhjiks luo.
Nimi, joka innostusta pyhää povellemme tuo:
Elävillä kirjaimilla syömmiin piirretty se on,
Kallihinna soi niin vanhain rinnoissa kuin nuorison.
Vaikka erimielisyyttä paljon kansassamme lie,
Vaikka lippuja on monta, eri poluille ne vie,
Yks' on päätie, yksi määrä, yksi tarkotus vaan tää:
Kansallista olemusta kohottaa ja kehittää.
Jos siis myrskyt sulo maamme kehitystä uhkajaa,
Lailla vuoren, uljahana, torjuilee ne synnyinmaa.
Vaaran tullen lämpimämmin Suomi lastaan kasvattaa,
Hellemmän myös vastalemmen äiti lapseltansa saa.
Ei, kuin ruoko myrskysäässä, Suomi enään häilykään,
Noussut onpi kansamme jo, noussut uuteen elämään.
Uuden ajan, ihanan jo kirkastuupi aamukoi,
Kansa riemuin sivistyksen siunauksen nähdä voi.
Sopuhun!
Pimetessä Suomen päivän,
Suomen ilman sumetessa,
Toivon riemun riutuessa,
La'atessa ihanan laulun,
Sovintohon suostukaatte,
Liittohon likentykäätte
Sulon Suomemme iloksi,
Ilmamme imanteheksi!
Soikohon saloilla Suomen,
Helkkyköhön heleästi
Väinön kaunis kanteloinen
Soreata sovintoa
Nuorisolle nousevalle,
Kansalle kasoavalle,
Jott'ei vieras meiltä veisi,
Murentaisi muukalainen
Kypsyvätä kylvöämme,
Hengen viljoa vihantaa!
Vainiolle!
Vainiolle, miesi, aainen,
Työhönne jo astukaat:
Kevätsäde ihanainen
Sulailee jo Suomen maat!
Nurmi nuori vihannoipi,
Siro silmut saa jo puu,
Peippo pensikossa soipi,
Visertääpi sulosuu.
Suloista on luonnoss' olla,
Kylvää peltotilkkuaan,
Tuossa kotitakalolla
Työskennellä eestä maan!
Elon pauhu maailmasta
Sinne kuulua ei voi;
Luonnon rauha korven lasta
Kehdossansa vartioi.
Vainiolle, miesi, nainen,
Työhönne jo astukaat:
Kevätsäde ihanainen
Sulailee jo Suomen maat!
Mutta ällös omin voimin
Sentään peltotyötäs tee:
Työ, mi tehty ihmistoimin
Typö tyhjiin raukenee!
Muista, että korven viljat
Myrsky kaataa voipi myös,
Kaataa salon sulot liljat,
Runnella sun elontyös!
Totuuden voima.
Mik' on totta, pyhää, sit' ei mainen mahti maahan lyö.
Mik' on Luojan tahto, sit' ei muuksi muuta ihmistyö.
Hetken vaan voi näyttää siltä, kuin ei oikeus voittaiskaan,
Kuin ois taivas tumma aivan, uus' ei huomen koittaiskaan.
Kuni turhaan tulvaa vasten hetken sotii jäykät jäät,
Sitten kahlehensa murtaa virran aallot vaahtopäät,
Niinpä turhaan vasten oikeutt' ihmisvoimat rynnistää :
Totuus sortaa sortajansa, niinkuin hanget kevätsää.
Mutta vaikka viipyy voitto, toivo älköön sammuko,
Epätoivon musta yöhyt miesten mieltä murtako:
Kerran toivo toteutuupi, nousee uuden ajan koi,
Kun vaan miehuutta on maassa, tunteet tulta salamoi!
Suruntuttu onpi ollut Väinön kansa ainiaan,
Mutta tylsään epätoivoon sortunut ei konsanaan.
Siispä, sankar'isäin lapset, uljahasti astukaa
Aina totta puoltamahan: sitä vaatii isäinmaa!
Työ, mi tehdään totuudelle, pysyvimmät he'elmät saa,
Jälkipolville se vielä tekijästään todistaa.
Mutta mainettaan ken etsii, etsii omaa etuaan,
Tuomion saa tunnolleen ja häväistystä isänmaan.
Keväimellä.
Vaipunut on talven valta,
Suomen luonto pukeutuu;
Päivyt välkkyy taivahalta,
Lehtimaan jo käypi puu.
Vapaana taas aalto läikkyy,
Kahleet särki päivän koi;
'Kaste timantteina väikkyy,
Lintuin riemulaulut soi.
Kaunista on kaikkialla
Suomen luonto verraton;
Luonnon sali taivasalla
Valoisa ja vapaa on.
Sulo rauhan, sointuisuuden
Luontohon nyt kevät luo,
Ihmissydämmiinkin uuden
Toivon, riemun, levon tuo.
Juhlarauha mielet täyttää,
Juhlaa viettää kaikki maa;
Kalleuksiaan meille näyttää
Suomi, sulo synnyinmaa.
Purppurassa, kullassansa
Loistaa köyhä äiti nyt;
Syömmensä taas Suomen kansa
Toiveille on vihkinyt.
Neidon muistikirjaan.
1.
Kuki, ruusu, kotikunnahalla,
Virittäen tulta kotilieden;
Laita, ett'ei sydäntäs lyö halla,
Elonvoimaas, purppuraasi vieden;
Aina sydänjuuriasi kasta
Nestehellä, mik' on taivahasta!
2.
Lakastua luonnon kukat, lehdet kellastua voi,
Mainen maaksi maatua ja sammua myös päivän koi;
Mutt'ei Luojan puhaltama ihmishenki kuole vaan:
Sen on suotu niittää laiho kylvämästä oraastaan!
3.
Kuin luonto sulo Suomenmaan
On puhdas, raitis kerrassaan,
Niin mieles myös
Ja rientos, työs
Puhtaita olkohon!
4.
Lemmi, immyt, lemmi puhtahasti,
Lemmi aina kuolohosi asti
Sitä, mik' on taivaista ja suurta,
Mik' ei surkastuta sydänjuurta!
5.
Kuin kukkanen kaunonen loistele vaan,
Mut loistehes uhraja onneksi maan!
Kun kuntoa, voimia tarpehen on,
Maan lippua seuraja taistelohon!
Sä aatteiden rientohon pyrkiös myös,
Ja lämpöä saakohon niistä sun työs:
Ne puhtaita riemuja, onnea tuo,
Jot' ei säre kohtalon murtava vuo!
Ja vaikkapa vanhuus sun voimasi vie,
Ja ruusut vaan hetkisen poskilla lie,
Niin nuori sun syömmesi olkohon vaan
Ja kirkas kuin tähtönen loistellessaan!
Näin henkes kun aatteiden lähteiltä juo,
Kun korkeimman toiveensa taivohon luo,
Ja kansalle, maalle sun syömmesi lyö,
Ei verhoa työtäsi kuoleman yö.
6.
Sielun toivo olkoon siskonasi,
Tunnon rauha sulo tuttunasi:
Näin sä ikionnen löydät vasta
Puhtaan, kirkkaan myrskyn maailmasta!
Uljahasti souda elon merta
Vaikka päivyt piilee, myrsky kohtaa!
Toivo: päivyt myrskyn jälkeen hohtaa
Entistänsä kirkkaampana kerta!
8.
Mik' on pyhää, totta, aina puolla,
Vaikka tuliskin sen eestä kuolla!
9.
Vienon, tyynen lähteensilmän lailla,
Mikä kuvastelee maan ja taivaan
Loistossansa, niinpä olkoon aivan
Syömmes puhdas, myrskyjäkin vailla!
10.
Suo isänmaalle lempes uhri pyhä,
Sen kuvaa kanna rinnassasi yhä!
Kuin sulhoasi, lemmi sitä aina,
Kuin äitiäsi, syömmellesi paina!
11.
Lempi, taivaan lahja sulo, maailmahan onnen tuo,
Lemmen liekki puhdas, pyhä paradiisin tänne luo.
Lempi onpi korein kukka, minkä elo luoda voi,
Lempi nuoruuden on ilo, toivo, kirkas aamukoi.
12.
Ken ei sodi, ei myös konsaan voita,
Ei saa sulolaakereita, joita
Taisteloista jalo sydän saapi,
Sydän joka maataan armastaapi.
Yks muisto.
Yks muisto, kuva kultainen
Sielussain siintää vielä;
Se tähteni on ainoinen
Pimeellä elon tiellä.
Näin kerran immen, katsahdin,
Katseensa säihkyi tulta;
Näin ruusuhuulten hymyilyn, —
Ja tunteet heltyi multa.
Tunteiden virtaa kuohuvaa
En voinut tyyntää, estää;
En sinisilmäin salamaa
Ma voinut, raukka, kestää.
Ma lemmistyin, ma uinailin,
En aatellut nyt muuta,
Kuin neidon silmäin sineä
Ja somaa ruususuuta.
Oi, suloisaa, oi, katkeraa,
Oi, aikaa autuasta,
Kun sydän onnen kuvia,
Vaan näkee maailmasta!
Ma toivoin, neittä jumaloin,
Kuin enkel' ollut oisi,
Ja huolehdin ja riemuitsin,
Kuin mulle lempens' soisi.
Näin vieri hetket, viikotkin.
Autuuden päivyt loisti:
Sain vastalemmen hellimmän,
Se huolet kaikki poisti.
Ma unelmiin nyt antausin,
En aatellunna muuta,
Kuin kullan silmäin sineä
Ja somaa ruususuuta.
En aatellut, ett' ainaista
Mun onneni ei oisi,
Ja että multa kultoain
Ees taivas riistää voisi.
Kuin unta oli eloni,
Kuin siivin päivät kiiti;
Ol' naurua, ol' hymyä,
Ja huolet ohi liiti.
Mut pian päivyt pimeni,
Ja itkuun ilo haihtui,
Ja utu-unet todeksi
Niin katkeraksi vaihtui.
Hän kuoli, — kuihtui kultani,
Pois riensi maailmasta;
Nyt enkelinä silmäilee
Hän mua taivahasta.
Näin lohduttavat ystäväin:
"Hän enkeliks' ol' luotu:
Siks taivohon on kihlattu,
Ja taivas kodoks suotu."
Mut iltaa ei oo ainoaa,
Ei valkene se aamu,
Jolloinka haihtuis muistostain
Armaani vaalee haamu.
Armaan haudalla.
Jo hiljaa heijuu hennot udut maasta,
Yö vaikenee, ei lintuisetkaan haasta;
Mut kaste kiiluu, hengitseepi tuokse,
Kun hiivin tuonne armaan haudan luokse.
Oi, kuink' on sulo, taivaan sulo ilta!
Kuink' illan rusko väikkyy kukkasilta!
On, kuni kulta hymyn mulle soisi,
Kuin taivahista luonto kaikki oisi.
Mut hetkenpä vaan ilo heijastaapi,
Ja murhe musta mielehein jo saapi!
Kun illan säde metsän taakse haihtuu,
Myös yöksi päivä sydämmeni vaihtuu.
Vaan mietelmiin kun jylhiin siinä vaivun,
Haudalle notkistun ja maahan taivun,
Niin henkein virkoo murheen uinailusta,
Ja hälveneepi mielen peitto musta.
Niin on, kuin ääni kullan kuiskajaisi,
Nää korvihini sanat hellät soisi:
"Ah, kuolleen kuvan palvelus sa heitä,
Kuin miesi, astu elävien teitä!"
"Sun maatas, kansaas palvella sa koita,
Ja rauha tyven tunnollesi voita:
Niin yhtyä me saamme kerran sitten
Ijäiseen lemmenlauluun enkelitten!"
Riennä, päivä!
Aik' on pitkä, pitkät päivät,
Hiljallensa hetket käy;
Sydän huokaa kaihoansa,
Kuvaa kultani ei näy.
Lempeet lehdot, rastaan soitto,
Luonto viihdyttää ei voi;
Luonnon laulajainkin virret
Kaipausta mulle soi.
Yks' on kuva pyhä, kallis
Mielessäni päivin öin:
Kuolleen kullan kalpee kuva,
Jota aina ikävöin.
On, kuin etähällä ois se,
Vaikka asuu rinnassain,
Kuin ois unikuva ollut,
Jota hetken nähdä sain.
Näinpä lemmen sulokuvat
Rikkoutua pian voi,
Lakastua kaunein ruusu,
Jonka elo meille loi.
Aik' on pitkät, pitkät päivät,
Hiljalleen nyt hetket käy,
Sydän huokaa kaihoansa,
Kuvaa kultani ei näy.
Mutta vaikka hetken poissa
Luota sulhonsa hän on,
Pian yhdistymme jälleen
Taivaan iki-ilohon.
Rientele siis, elon päivä,
Joudu, joudu, ilta, jo,
Paina, kuolo, huulilleni
Ikuisuuden suutelo!
Iltatähti.
Kas, kuin iltatähti tuolta katsoo Pohjan lasta,
Niinkuin silmä Jumalan sulouden maailmasta!
Taivaan korkeudessa tuolla iltasilla se hohtaa,
Valjun valon hopeeniidet Väinöläänkin johtaa.
Kun ma katson tuikettansa, enpä tiedä, miksi
Tunteheni vivahtuu niin vienon suruisiksi.
Oiskohan siks kun niin usein elon taivahalta
Toivon tähti sammuupi, ja puhkee myrskyn valta?
Vaiko oisi siksi kun oon hetken kukka täällä,
Siksi kun mä heilun, kuni heinä myrskysäällä?
Oi, nyt tiedän: kultanipa kuollut silmää sieltä,
Suruisesti nuhdellen mun häilyväistä mieltä!
Siispä tuika, tähtikulta, vilku hetki vielä,
Matkan määrää muistuttele, jotta pysyn tiellä!
Helota ain', iltatähti, kunnes aamu koittaa,
Taivaan ranta vaalenee, yön varjot valo voittaa!
Runonpäitä.
Kellä toivon säde säilyy,
Onnellinen onpi täällä,
Mutta toiveheton häilyy,
Kuni vaahto myrskysäällä.
Myrskyiss' elon ei se lempi kestä,
Jok' ei johdu, syty sydämmestä.
Aika jäähdyttää ja tyyntää, — mutta
Ei vie kuvaa sieluun painunutta.
Suudella kun kerran saisin!
Mutta kun en tiedä laisin,
Mit' on mesi simasuiden,
Inhon suuteloita muiden.
Lemmen esikartanohon
Suukko meidät vie;
Suudelmasta alkaa
Lemmen yhdystie.
Iloista onpi eleä,
Suloista suruja nähdä,
Kun onpi rinnassa rauha,
Sointu sulo sydämmessä,
Sivulla ihala impi,
Ystäväinen ylen armas
Kuormoamme kantamassa,
Taakkoamme tasaamassa
Tämän maailman matkalla,
Polull' aivan polvikkaalla.
Älä leiki lemmen kanssa,
Laakson lintua likene:
Lempi polttaapi povesi,
Iskee syömmees syvät haavat!
Ei onnen laps' oo ystäviä vailla!
Mut, tuhon tullen, akanaisten lailla
Ne hajoo, haihtuu maailmahan suureen,
Taas pysähtyen ruusupensaan juureen.
Elo onpi luonnon lainen,
Kuva luonnon kukkasesta:
Kerran hentona helottaa
Kevätsäteen suudellessa,
Kerran kukkana kukoistaa
Kesän armahan ajalla,
Kerran lehtenä lakastuu
Syksyn syksän runnellessa.
Hanki oppia halulla,
Syvän henkesi himolla:
Se on sulo seuranasi,
Hupi hyvä huolissasi,
Turva maailman turulla!
Minne johtaneekin elontiesi,
Sodi sortumatta niinkuin miesi,
Puoltain kotiliestä, isänmaata, —
Ethän unhottaa sa niitä saata!
Kallihimp' on kultaa
Miehuullinen mieli;
Aarteit' arvokkaampi
Vilpitön on kieli.
Sorea onpi sotia,
Miesten käydä mittelöhön
Isänmaallehen iloksi,
Suloudeksi Suomellensa.
Kotoni.
Kotoni Pohjolassa on
Vaan köyhä, halpa, loistoton;
Mut vaikk' on kuori tumma sen,
Mä timanttiin sen vertailen.
Kaipaillen vielä muistan nyt
Ne hetket, jotk' oon viettänyt
Lapsuuden siilokehdossa,
Sen riemuissa, sen toiveissa.
En tiennyt silloin taistoist', en:
Maailma loisti hymyten,
Ja aatos kuni perho vaan
Riens kukkasesta kukkahan.
Jos saikin joskus ruikuttaa,
Taivaisna jälleen välkkyi maa,
Kun muiskun, kaksi äiti soi,
Mamuisen lapsellensa toi.
Oi, aikaa, jolloin viaton
Ja vapaa, puhdas sydän on,
Ja jolloin mureet, itkut maan
Kaikk' äidin lauluin kartetaan!
Oi, lapsi-ijän manteret,
Suloiset leikkitanteret,
Niin paljon kultaa puhtaimpaa,
Kuin teill' on, harvoin nähdä saa!
Kesällä.
Jo joutui suvi suloinen,
Ja vaipui talven valta,
Ja päivyt hellä, herttainen
Taas välkkyy taivahalta.
On, kuni uus
Ois' avaruus
Ja luonto kaikki uusi.
On Suomen luonto vapaa nyt
Taas talven kapalosta,
Pien' perhokin jo liidellyt
Ilmoille kotelosta;
Ja ruohot maan
Nyt tuoksuaan
Luo maille, mantereille.
Nyt taasen taivoltamme saa
Lintuisten virttä kuulla;
Nyt kankaitamme kansoittaa
Ne, soiden sulosuulla.
Ne lauluissaan
Tään Suomenmaan
Suloutta kilvan soivat.
Vapaana aalto vaahtopää
Riehuupi ulapalla,
Ja purjehtijaa kiidättää
Tuul' järvell' aukealla.
Näin kesäsää
Luo elämää
Kaunoista kaikkialle.
Raskaina marjaterttuin näät
Nyt punertavan mailla,
Näät, kuinka tou'ot, tähkäpäät,
Aaltoovat meren lailla.
Oi, suloisaa,
Taivas ja maa
Kun viettää riemujuhlaa!
On luonto Pohjolassa nyt
Suloinen, ihanainen,
On mieliin riemu virinnyt
Myös luonnon riemun lainen.
Taas sydän on
Myös inehmon
Toiveinen, uinaavainen!
Mihin lienkään mä luotu?
Mihin lienenkin ma luotu? —
Korpitietä kulkemahan
Vihurissa viileässä,
Myrskysäätä soutamahan
Tuiki vienolla venolla,
Lehtysenä lentämähän
Ajan ilmoissa isoissa.
Oon kuin ruoho ruohikossa,
Taimi hento heinikossa,
Siemen karukankahalla,
Varpu laulajain lu'ussa.
Mut vaikkapa tähteni sammuva lie,
Ja mustaksi, jylhäksi käy elon' tie,
Niin kuoleman pelko pois olkohon hetken:
Nyt katselen tähteä yötisen retken!
Epäilijä.
Kun taivaani verhosi pilvien yö,
Ja turhilta tuntui jo taisto ja työ,
Niin tähtönen kiiltävä yöhöni loisti,
Ja kohtalon usmat ja huurehet poisti.
Niin kaunis, niin välkkyvä tähteni on,
Ett' arvelen: liekö se sammumaton? —
Kentiespä vaan hetkisen tuikkaa ja haihtuu,
Ja rusko sen kuoleman yöhön jo vaihtuu.
Niin paljon, niin paljon muuttuupi maa,
Ja kärsiä maailman myrskyissä saa,
Ett' autuus ja onni vaan varjoilta näyttää,
Ja riemukin rintamme huolilla täyttää.
Toivomuksia.
Kun mä kuulen takalolla,
Kuinka laulurinnat soi,
Kuinka huoletoinna olla,
Riemuita ne yhä voi,
Tahtoisinpa, niinkuin nuo,
Laulain liitää kultain luo.
Kun mä näen, kuinka mailla
Kukka kukkaa lemmitsee,
Kuinka lempiväisten lailla
Suutakin ne suihkaisee,
Sulokukkanenpa maan
Soisin olevani vaan.
Kun mä huomaan, kuinka taivaan
Kautta vuori yllättää,
Kuinka riehuu turhaan aivan
Vasten sitä myrskysää,
Soisin elon myrkyissä
Vuori olevani mä.
Aaltoa kun vaahtopäätä
Rantasilla katselen,
Kuinka vasten rajusäätä
Kivutont' on itku sen,
Silloin sydänparka sois:
Oi, jos sieluton noin ois!
Luonnon kieli.
Kulkija kun uupuu harhaan,
Taivahansa unhottaa,
Luonnosta hän kuvan parhaan
Elon-määrästänsä saa.
Näin on luonnon lapsositten:
Hetken kukkii, kuihtuu sitten.
Tähtiparvet taivahalta
Kuiskaa mykkäkielellään,
Ilmasta ja ilman alta
Kuulet vienon virren tään:
Kuolevaa on valta mainen,
Päiv' on pisin sammuvainen.
Pienet linnut liitäväiset
Samaa lauluissansa soi,
Samaa lammen sinerväiset
Aallot todistella voi:
Kuolevaa on valta mainen,
Päiv' on pisin sammuvainen.
Hiljaa sulolähde soipi,
Kertoo heinä helpeinen,
Hongistokin huminoipi,
Äänteleepi laulu sen:
Kuolevaa on valta mainen,
Päiv' on pisin sammuvainen.
Ruoho maassa, lehti puussa,
Ääni vedess' eläväin,
Kieli luonnossakin muussa,
Taivaskin se huokaa näin:
Kuolevaa on valta mainen,
Päiv' on pisin sammuvainen.
Kevään puhdas, uljas puku,
Syksyn synkkä hallayö,
Rinnoiss' ääni, mik' ei nuku,
Kertoilee ja ihmistyö:
Kuolevaa on valta mainen,
Päiv' on pisin sammuvainen.
Pois aineen orjuus!
Ah, muista: loiste päällä maan
Vaan onpi hetken kukka,
Sen palveluksess' ainiaan
Kuihfuupi henkirukka!
Jos oisi silmämääränäs
Vaan aineisuus ja kulta,
Niin kallein lahja elämäs:
Vapauskin katois sulta.
Yks' aatos, yksi päivät, yöt
Sun mieltäs ahdistaisi,
Yks' aatos ohjais henkes työt:
Kun kultaa, kultaa saisi!
Näin lepo, rauha pakenee
Ain' aineisuuden orjaa,
Ja sielun sumut sakenee, —
Tämmöisnä hauta korjaa.
Mut aartehet ei runsaatkaan
Kuollutta enään auta:
Jää kullat, hopeet päälle maan,
Mut ruumiin perii hauta.
Niin paljas on ja verhoton
Korkeinkin täältä mennen,
Kun syntyissään hän ollut on
Ja kehdon lasna ennen.
Siis muista: loiste päällä maan
Vaan onpi hetken kukka,
Sen palveluksess' ainiaan
Kuihtuupi henkirukka!
Mut sielunvoimias kun vaan
Jalostaa aina koitat,
Ei onnes kukka kuolekaan:
Taivaisen onnen voitat!
Etsi totuutta.
Miks nouset, aatos, ilman kotkan lailla,
Ja loistetta vaan etsit elon mailla?
Miks' unhoon heität hengen alkujuuren
Ja ihmisrientoin loppumäärän suuren?
On paljon, mikä kukkivalta näyttää,
Ja sulotuoksuin sydämmemme täyttää;
Äl' kuitenkaan sen usko kangastusta:
Sen kuori kiiltää, vaan on sydän musta!
Kaikk' ilot maan ja loistot haihtuu kerran,
Maan, taivaan piirin muuttaa sana Herran,
Mut totuus, kotoisin mi taivahasta,
Puhtaimmaks silloin kirkastuupi vasta.
Ei toden tie käy kukkasilla täällä:
Sen puoltaja käy aina myrskysäällä!
Mut katajaista ehkä onkin kulku,
Tok' aukee vihdoin kunniankin sulku.
Muista tarkotustas!
Ihmishenki, taivon lapsi, muista syntyjuurtas vaan,
Muista, mik' on tarkotukses pyhä, päällä jalo maan:
Sotia ja voittaa täällä, voittaa elon taistelo,
Painaa taivaskuvat syvään sydämmeesi täällä jo!
Tumma verho ihmishengen riennot usein himmentää,
Unheen sumuun matkan pää ja toivon kaukoranta jää:
Sille, mik' on kuihtuvaista, sille sydämmemme lyö,
Sen, mik' onpi taivahista, verhoo unhotuksen yö.
Mutta synkk' on elon tie ja kuolon hetki toivoton,
Jos vaan katoovainen onni, riemu rientoin määrä on.
Ei voi ihmisaatos korkein löytää tyyntä valkamaa,
Jollei taivaan liedestä se valon säkenettä saa.
Lailla tähden välkkyväisen, mikä sammuksihin käy,
Maisen olon, onnen tähti tuikahtaa, — ei enään näy.
Luotojapa salaisia elon aallot täynnä on,
Joita vasten pursi särkyy, joutuu haaksirikkohon.
Mutta kesken suurten suruin riemuinen hän olla voi,
Joka taisteloiden määrän näköpiirihinsä loi:
Niinkuin, vaikka pyörteet pauhaa, vesi tyyntä syväll' on,
Silloin syömmen pohjahankin myrskyn aalt' on voimaton.
Tarkotustaan muistakoon siis ihmishenki ainiaan,
Sielun kultaa puhtahinta poimikohon päältä maan
Silloin rientojaan ja työtään turhaan murtaa myrskysäät,
Silloin mainen kylvö kantaa ikuisuuteen tähkäpäät
Elokuun ilta.
Hiljaa, tyynnä lepää järven pinta,
Uinaen puut nuokkuu, ihaninta
Tuoksuansa huljuu kasvikunta
Äänetön, kuin nukkuis ikiunta.
Lehvät eivät liiku. Hongikossa
Lirittää yörastas tuolla, jossa
Äsken vielä kilvan laulut soivat,
Kilvan hongat virttään huminoivat.
Kuuhut loistaa. Valju onpi ilta.
Tähtiparvet tuikkaa taivahilta,
Vaipuin tuonne yöhön kaikaisuuden,
Siirtyin eestä loistoparven uuden.
Noinhan — mietin — ihmispolvet muuttuu,
Hetken riehuu, sitten katoo, puuttuu;
Noinhan lailla luonnon asukasten
Hetkistä on riento ihmislasten!
Niinkuin järven pinnan tyynet kuvat
Tummeasta kuusta kuvastuvat,
Vaan ne hento tuuli rikkoo sitten:
Niin on onnen kuvat sydämmitten.
Kirkkahana alkaa usein aamu,
Mutta pian nousee pilven haamu,
Nousee, raivoo: ennenkun on ilta,
Kuihtuu toivo maassa asuvilta.
Suokoon, Luoja, että iltahetki
Tyyn' ois mulle, tyyni elon retki,
Että voiton taisteluista saisin,
Elon määrän pyhän saavuttaisin!
Uusi aamu.
Erhetykset ihmislasta
Maailmassa eksyttää;
Totuudesta, taivahasta
Poikkeaa näin elo tää:
Henki vaipuu,
Maiseen haipuu,
Löytämättä onneaan.
Mutta toivo täyttyy kerran,
Valkeneepi kuolon yö,
Viittauksesta voiman Herran
Kirkastuupi luonnon työ:
Maan ja taivaan
Uuden aivan,
Uuden luonnon Luoja luo.
Uudet tähdet, kuunkin uuden,
Uuden luo Hän auringon,
Herttaisimman suloisuuden
Kaikkehenkin luontohon.
Eikä silloin
Luonto milloin
Jäähdy, kuihdu, kuolekaan.
Ilma tääll' on painavainen,
Siellä kevyt, leuto on,
Hempee hengitellä vainen,
Vilpas, puhdas, sumuton.
Siell' ei näitä
Myrskysäitä
Taivaan luonnos olekaan.
Kylm' ei siellä maisemasta
Konsaan lehtykäistä lyö,
Eikä kyynelillään kasta
Helmojansa halla yö.
Aina uutta
Suloisuutta
Taivaan salit tarjoilee.
Siell' ei soitto soreainen,
Laulu lakastua saa,
Korkeempana, kuni mainen,
Kanteloinen kajahtaa.
Kilvan siellä
Sulomiellä
Luodut kiittää Luojoaan.
Etsi, sydän, siemenlasta,
Etsi itsellesi tie,
Joka myrskyn maailmasta
Toivon kartanoihin vie:
Silloin täällä
Et maan päällä
Turhaan elä, taistele!
Kerran.
Kerran ikihenki, kerran loistaa
Kirkkahinna, vapaus kahleet poistaa,
Elon pyörre lakkaa riehumasta, —
Silloin ihmishengen tyynt' on vasta!
Omillansa sielu onpi kerran,
Puhtahana helmalasna Herran.
Kerran tyyntyy sydän, tuntee rauhaa,
Eikä matkan myrskyt enään pauhaa.
Kerran elo saapi värin uuden,
Rikas, köyhä yhdenvertaisuuden:
Kuningas ja kerjäläinen kerta
Ylähäll' on yhtä lihaa, verta.
Kruunuineen voi loistella se siellä,
Kovia ken koki elon tiellä.
Arvomerkit, loisto valtiasten
Hälvenee kuin päivyt yötä vasten.
Kerran tapaa valkamansa haaksi.
Mik' on maasta, muuttuneepi maaksi.
Mutta mik' on taivahista, tuolla
Löytää levon tähtitarhan puolla!
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KEVÄTTUULAHDUKSIA ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG™ LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg™ License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg
Project Gutenberg is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 41 Watchung Plaza #516,
Montclair NJ 07042, USA, +1 (862) 621-9288. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
