Viimeinen laiva : Kolminäytöksinen näytelmä

By Maila Talvio

The Project Gutenberg eBook of Viimeinen laiva
    
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.

Title: Viimeinen laiva
        Kolminäytöksinen näytelmä

Author: Maila Talvio

Release date: November 21, 2024 [eBook #74775]

Language: Finnish

Original publication: Porvoo: WSOY

Credits: Tapio Riikonen


*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIIMEINEN LAIVA ***

language: Finnish




VIIMEINEN LAIVA

Kolmenäytöksinen näytelmä


Kirj.

MAILA TALVIO





Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1922.




HENKILÖT

ISOISÄ SCHULTZE, eläkettä nauttiva postimestari.
ROUVA ELVIRA BASK, hänen tyttärensä.
ROUVA CECILIA SALAVA, isoisän pojan leski.
AMALIA, |
SYLVI,  | rva Salavan lapsia ensimmäisestä avioliitosta.
TUURE,  |
LYYLI CECILIA, rva Salavan tytär toisesta avioliitosta.
VÄINÖ SORRI, jumaluusoppia lukeva ylioppilas.
TOHTORI ILMONEN, kylpylän lääkäri.
NEITI ANNA ILMONEN, hänen tyttärensä.


Rouva Salavan arkihuone isoisä Schultzen talossa: suuri, muinoin komea,
nyt iloton suoja, jonka taka-alalla kulkevat vasemmalta alkaen portaat
yläkertaan. Portaiden ensimmäisen ja toisen syöksyn välillä on tyhjä
tasainen ala, jolla isoisän vanha nahkatuoli. Oikeanpuoleinen osa
huoneesta erotettu lautaseinällä ja päästään tähän siten syntyneeseen
pieneen huoneeseen tapettiovesta. Oven avautuessa näkyy vaatimaton
puusänky haaltuneine vaatteineen, kirjavine irtopeitteineen, pöytä,
puutuoleja ja tumma vanha piironki, seinällä jokin raamatullinen kuva.
Yksi varsinaisen huoneen ikkunoista jää pienen huoneen puolelle ja
lankeaa tästä valoviiva yli matkakorin. Kaksi ikkunaa jää oikealle
varsinaiseen huoneeseen. Toisen alla reheviä, kukkivia verenpisaroita,
toisen alla Lyyli Cecilian rullatuoli. Seinällä ikkunan vieressä
telineellä Lyyli Cecilian pieni nukketeatteri. Ulkoa näkyy mikäli
mahdollista pikkukaupunki puutarhoineen, jotka kesän jäljeltä alkavat
kellastua. Keskellä huonetta pyöreä ruokapöytä tuoleineen. Pitkä
vanha sohva. Seinäkello. Piano. Vasemmalla, likinnä näyttämöä, ovi
ulkoeteiseen kuisteineen, sekä ovi keittiöön ja asuinhuoneisiin.
Seinillä vanhoja kuvia sekä siluetteja soikeissa kehyksissä.
Kattolamppu tomuttuneen harson peitossa.

Elokuun viimeinen päivä. Auringonpaisteinen aamu.

Rva Salava istuu pöydän ääressä, yllään vanha, kerran kaunis
aamuviitta. Amalia tuo sisään kahvia. Sylvi kantaa jotain parsimaansa
ja silittämäänsä liinavaateläjää matkakoriin ja painuu polvilleen
sitä asettaessaan. Sohvalla, yllään frakkipuku, Tuure, unessa.
Rullatuolissaan Lyyli Cecilia, ahkerasti kutoen jotain suurta
valkoista, kevyttä liinaa. Avonaisesta ikkunasta, jonka uudinta
tuuli nostaa, kuuluu elämää kaupungista. Tornikello lyö heleästi
kahdeksan kertaa. Hetken perästä lyö talon vanha kello naristen ja
kehräten kahdeksan kertaa. Mieliala jännittynyt ja täynnä odotusta.
Äänettömyyden kestäessä Amalia hoitaa kahvipöytää ja Sylvi kuljettaa
parsittuja sukkia ynnä muita tavaroita matkakoriin. Keskustelu tapahtuu
askartelun aikana.




I NÄYTÖS


AMALIA

No, kyllä näkyy, että juhlat ovat lopussa ja arki alkaa. Sen te
olette näköisiä kaikki. Vai odottaako joku vielä jotakin? Tänään
lähtee viimeinen laiva, mutta ehkä joku sittenkin vielä odottaa
rakkaudentunnustusta... No, äiti, tuleeko siitä sinun ja tohtorin
välillä valmista? Vai apteekkarin puolelleko se kääntyy? Taisit eilen
tanssia niin, ettet jaksa sanoa yhtään sanaa. Kas, koskeehan se hiukan
meitä tyttäriäkin — joita ei tosin kukaan usko sinun tyttäriksesi, niin
nuori ja kaunis kuin sinä olet, äiti. No, eikö ollutkaan hauskaa?

RVA SALAVA

Minä vain ajattelen... Hyvä rakas Amalia... älä viitsi tänään...

AMALIA

Enhän minä mitään pahaa. Onko se nyt niin ihme, jos kysyn mimmoista oli
jäähyväistanssiaisissa.

RVA SALAVA

Toisen kerran, Amalia. Minulla on tänään niin paljon ajattelemista...

AMALIA

Tietysti, tietysti, jollet vielä ole päättänyt kenelle annat sydämesi.
Tuure, Tuure hoi, herääpäs sinä kertomaan jotakin eilisillasta. Kuinka
sinun asiasi sitten ovat menestyneet? Saatko sinä hänet?

RVA SALAVA

Hyvä rakas Amalia, voit jo huomenna kysyä niin paljon kuin tahdot.
Mutta ei tänään, ei tänään, ei tänään. En saanut unta.

AMALIA

Aa, äiti ei saanut unta. Ja edessä tällainen vaikea päivä.

RVA SALAVA hermostumistaan hilliten.

Kuka sen on sanonut, että se on vaikea?

AMALIA

Ei kukaan, ei kukaan. Mutta ajattelin vain että se luonnostaan olisi
vaikea niille, jotka ovat ottaneet osaa kylpyläelämään. Minähän olen
ollut aivan ulkopuolella. Mutta äiti ja Tuure ja Lyyli Ceciliakin —
onhan teidän kaikkien edessä jäähyväiset. Sillä ette kai te mukaan
lähde, kyllä kai te jäätte rannalle...

RVA SALAVA

Kuka tietää vaikka lähtisimme...

AMALIA

Todella? Se oli uutta se. Sinä ja Lyyli Cecilia — vai ollaan jo niin
pitkällä...

RVA SALAVA

Ei missään olla. Ei yhtään missään. Minun pitäisi vain saada vähän
rauhaa.

AMALIA

No, minähän pian lähden työhöni. Voittehan sitten täällä kaikessa
rauhassa ajatella. Ja läpikäydä rakkaita muistoja... ja valmistaa
matkaa. Miten vain.

SYLVI

Hyvä Jumala, pitääkö meillä aina riideltämän. Onkohan missään niin
onnetonta kotia. Ajatelkaa mikä suru Väinölle, jos täällä vielä hänen
lähtöpäivänään vallitsee epäsopua ja riitaa. Hänellä on muutenkin
tänään vaikeuksia... Kaikki nämä vuodet Väinö on tehnyt työtä
saadakseen kotiimme rauhaa.

AMALIA

Väinö ja Väinö ja rauha ja rakkaus — en viitsi kuunnella.

SYLVI

Sinä tiedät miten hän on taistellut saadakseen aikaan sovintoa ylä- ja
alakerran välillä ja meidän sisarusten kesken...

AMALIA

Kyllä hän täällä on saarnannut ja piessyt tyhjää ilmaa. Mutta tekeekö
hän sinusta koskaan pruustinnaa, se nähdään.

SYLVI

Minä tiedän hänen taistelunsa... Kyllä hän vielä näyttää...

AMALIA

Tuure, etkö jo alkaisi liikuttaa luitasi. Oletko sinä taas juovuksissa?
Et sinä tuota tietä tohtorin tytärtä saa... Siinä taitaa yksi kihlaus
mennä pormestarinnalta sivu suun. Hänellä oli niitä tässä vasta
kolmetoista — lisäksi niin onneton luku.

SYLVI

Minulla ei olisi sydäntä näyttää toiselle, että kaikki hänen
ponnistuksensa rauhan puolesta tässä kodissa ovat olleet turhat.

AMALIA

Nähköön hän vain, sinun Väinösi, ettemme me Schultzet ole mitään
pajunvitsoja, joita hän taivuttelee mielensä mukaan. Olen hänen
saarnoistaan saanut yhtä tarpeekseni kuin isoisä. Lähden karkuun,
niinkuin isoisä, jos hän vain vielä alkaa saarnata »vangituista
sieluista».

SYLVI

Amalia, hän on viimeistä päivää täällä...

AMALIA

Niin — tämä kahdenkymmenenkahdeksanvuotias ylioppilas, joka lähtee ensi
lukukaudekseen yliopistoon.

SYLVI

Kuinka sinä voit!

    Äänettömyys.

RVA SALAVA

Hyvä Jumala, kun minä ajattelen, että suvi on ohi ja tänään lähtee
viimeinen laiva...

AMALIA

Surullista, surullista. Edessä koko pitkä talvi. Ei ketään tule
tervehtimään — meidät köyhät unohdetaan aivan niinkuin oli unohdettu
ennen kuin tohtori Ilmonen tuli tänne ja keksi täällä entisen
rakastettunsa ja hänen ramman tyttärensä.

RVA SALAVA

Ei, ei, minä en jää tänne, en ole täällä enää yhtään talvea sinun
kanssasi...

SYLVI

Amalia, kun et sinä kuitenkaan tarkoita pahaa, niin miksi puhut.

    Äänettömyys.

LYYLI CECILIA

Oletteko te nähneet mitä on tapahtunut tänä yönä? No, tulkaa katsomaan.
Ruusut ovat puhjenneet. Koko esplanadi täynnä. Pelkäsin etteivät ne
ehtisi. Se on Yön Kuningatar. Niin paljon ehtii tapahtua yhdessä yössä.
Ja yhdessä päivässä myöskin. Kuinka ne ovat suuret ja valkoiset.

SYLVI

Todella. Eivätkä ne työtä tee eivätkä kehrää, taivaallinen Isä heidät
vain noin kaunistaa.

AMALIA

Aivan niinkuin tuon meidän äidin: hänkään ei työtä tee eikä kehrää,
alati vain kukoistaa — ja rakastaa.

RVA SALAVA

Amalia, mikä sinun tänään on? Oletko onnettomasti rakastunut sinäkin?

SYLVI

Nyt minä ymmärrän: sinunkin viimeinen laivasi lähtee tänään... Kyllä se
on nähty kenen kanssa sinä haaveilet kuutamossa harjulla...

AMALIA

Minun pääni kyllä pysyy selvänä, niin rakkauden humalassa kuin
lienettekin kaikki muut.

    Äänettömyys.

LYYLI CECILIA

Yhdessä yössä ehtii tapahtua paljon ja yhdessä päivässä myös. Saatte
nähdä että tänään vielä tapahtuu.

RVA SALAVA

Miksi sinä niin arvelet?

LYYLI CECILIA

No, kun nuo ruusut noin avautuivat.

AMALIA

Kai niiden joskus piti avautua.

LYYLI CECILIA

Väinö sanoo, että on paljon kukkia, jotka eivät koskaan puhkea.

SYLVI

Väinö on aina niin syvä.

RVA SALAVA

Väinökin lähtee.

AMALIA

Kyllä onkin jo aika.

    Äänettömyys.

TUURE sohvalta, puoleksi laulaen.

Toisill' annan rukkaset ja toisill' annan kukkaset...

AMALIA

No vihdoinkin. Älä vain käänny toiselle kyljellesi, niinkuin sinulla on
tapana tehdä. Meille tulee tänään vieraita. Mehän olemme tänä suvena
olleet niin ihmeteltävästi etualalla — kiitos kauniin nuoren äidin ja
hänen tyttärensä.

SYLVI

Sinäkin olisit kaunis ja nuori, jos olisit sovinnollisempi.

TUURE

Helkkarissa, tuleeko tänne vieraita?

AMALIA

Totta kai hyvästi sanomaan.

TUURE hyräilee hajamielisenä.

Das Meer ergläntzte weit hinaus...

SYLVI

Tahdotko isoisää tänne, kun noin meluat...

RVA SALAVA Lyyli Cecilialle.

Sinä säikähdytät minua. Luuletko todella että tänään jotakin tapahtuu?

LYYLI CECILIA

Nuo ruusut vain sanovat.

RVA SALAVA

Mitä ne sanovat? Hyvä Jumala...

LYYLI CECILIA

En tiedä. Ehkä tapahtuu jotakin suurta ja valkoista.

RVA SALAVA

Oletko kipeä?

LYYLI CECILIA

Ajatteletko että voisin kuolla nyt?

RVA SALAVA

En toki. Mitä muuta hyvänsä. Mutta kun itse sanot. Mikäpä muu voisi
olla suurta ja valkoista.

LYYLI CECILIA

Eikö elämä sitten?

RVA SALAVA

Rumaa se on elämä. Pientä ja mustaa. Jollei ole veripunaista.

LYYLI CECILIA

Veripunaista...

RVA SALAVA

Lyylikki, olethan minun ainoa pieni ystäväni etkä jätä minua.

LYYLI CECILIA

Olen.

RVA SALAVA

Et jätä minua, vaan seuraat minua minne menenkin. Et jätä minua vaikka
pyytäisinkin.

LYYLI CECILIA

En.

    Äänettömyys.

RVA SALAVA

Heittäisit jo tuon kutomisen. Kyllä huivi jo on tarpeeksi suuri ja
kaunis.

LYYLI CECILIA

Annalle ei mikään ole tarpeeksi kaunista.

TUURE

Toisill' annan rukkaset ja toisill' annan kukkaset.

RVA SALAVA

Jo nyt olet laulun valinnut.

TUURE

Se sopii niin erinomaisesti tälle päivälle.

RVA SALAVA

Sinä meluat nyt erikoisesti sitä varten, että saisit isoisän alas.

SYLVI

Sanomalehti-ilmoitus! Kyllä hän pian on täällä. Hän odottaa uutta
vuokralaista.

AMALIA

Laula sinä vain, Tuure. Tämä on juuri niitä päiviä jotka antavat
toisille rukkasia, toisille kukkasia.

SYLVI

Nyt te taas alatte. Väinön pitää siis viime hetkeen asti kuulla meidän
onnetonta kinasteluamme.

TUURE

Vangitut sielut, vangitut sielut!

SYLVI

Jumalan henki ei ole saanut vapauttaa meitä. Jospa tämä viimeinen päivä
toisikin jotakin suurta ja valkoista, niinkuin meidän pieni Sibylla
sanoo.

RVA SALAVA

Siis kuoleman.

AMALIA

Ehkä pieni Sibylla yhtäkkiä nousee tuolistaan ja juoksee esplanadiin
poimimaan ruusuja.

RVA SALAVA

Älkää aina puhuko noista valkoisista ruusuista. Minä näen jo edessäni
pelkkiä valkoisia hautaseppeleitä. En juuri mitään pelkää, mutta
kuoleman kanssa en ole päässyt sovintoon. Eihän kukaan ole sairaskaan.

AMALIA

Pelkääthän, äiti, yhtä ja toista — esimerkiksi työtä.

TUURE

Kyllä tästä nyt jo muutkin alkavat ansaita rahaa etkä vain sinä.

AMALIA

Sinä paras. Sitten äiti pelkää isoisää.

RVA SALAVA

En enää.

AMALIA

Ehkä Sibyllan valkoinen ihme on jättänyt tulemisensa viime hetkeen
niinkuin rakkaudentunnustukset.

    Äänettömyys.

RVA SALAVA

Olet niinkuin ilmetty isäsi. Luulen että pian alan pelätä sinuakin.

AMALIA

Ei ole minun syyni että olen tässä maailmassa.

RVA SALAVA

Ei... ei... Eikä minunkaan.

    Äänettömyys.

LYYLI CECILIA

Kuka toimittaa minulle kukat tohtoria ja Annaa varten. Tahtoisin jotain
oikein kaunista. Voin kyllä maksaa, jahka myyn uudet paperinukkeni.

AMALIA

No, odota nyt, ehkä vielä itse lähdet kaupungille tänään. Lupasihan
tohtori sinut parantaa. Ja kyllä sinua on hoidettu kaikkien tieteen
sääntöjen mukaan. Ja puetettu. Ja huvitettu. Koko kaupunki on seurannut
parantumistasi. Ei suinkaan nyt niin hieno mies kuin tohtori Ilmonen
sanaansa syö. Lääkärimaineensakin tähden...

LYYLI CECILIA

Hän ei ole taistellut minun parantumiseni puolesta lääkärimaineensa
takia.

TUURE

Kaikki eivät ole pelkkää käytännöllistä hyötyä...

RVA SALAVA kuiskaten.

Siinä hän nyt on — isoisä!

    Kaikki vaikenevat. Yläkerrasta kuuluu isoisän ääni.

ISOISÄ

Mahdatteko te muistaa, te siellä alhaalla, että tänään kello yhdeksän
saapuu uusia vuokralaisia?

AMALIA

Kyllä se on muistettu, rakas isoisä... Tuure, etkö nyt jo nouse. Kahvi
jäähtyy. Mitä — etkö makaakin siinä ihka uudessa frakkipuvussasi. Joka
varmaan ei ole maksettu. Millä aiot senkin maksaa? Miksi tänne tulet —
tätisihän on toimittanut sinulle huoneen kaupungilla.

TUURE

Tuleeko tänne vieraita? Älkää sanoko että minä olen täällä.

AMALIA

No, laputa sitten nopeasti tiehesi. Eikö nyt järkesi sen vertaa sano,
että Lyyli Cecilialle tullaan sanomaan hyvästi. Hän ei ole parantunut,
niinkuin uskottiin, vaan istuu yhä rullatuolissaan.

TUURE

No, eivät suinkaan ne nyt heti aamulla tule. Minulla on asiaa tädille.

AMALIA

Onpa teistä tullut erinomaiset ystävät tädin kanssa.

TUURE

Ei kuulu sinuun.

LYYLI CECILIA

Anna lupasi kyllä tulla heti kun herää.

AMALIA

Hänen uutimensa ovat alhaalla kun postiin menen ja joskus vielä kun
sieltä tulenkin.

TUURE tullen Lyyli Cecilian luo.

Voisitkohan sinä auttaa minua?

LYYLI CECILIA

Minä. Miten?

TUURE

No... ei mitenkään. Ei mitään, ei mitään.

LYYLI CECILIA hiukan levottomana.

Miksei saa sanoa että sinä olet täällä?

    Lyhyt äänettömyys.

AMALIA

No, jollet tahdo kahvia, niin mene sitten rakkaan tätisi luo. Mutta
rahaa ei sieltä lähde. Älä uskokaan. Jos olet tehnyt velkaa siinä
toivossa että...

TUURE

Anna minun olla rauhassa. En ikinä ole nähnyt mitään niin pirullista
kuin sinä. Oikea naispaholainen sinä olet.

SYLVI

Tiedäthän ettei Amalia tarkoita pahaa.

AMALIA nauraen.

Naispaholainen! No, sanopas nyt naispaholaiselle, mistä olet
saanut rahaa viime aikoina. Ei ole mikään helppo asia rakastaa
tohtorintytärtä. Kun maisteri Nurmi lähettää kaunottarelle viisitoista
ruusua, niin täytyy kamreeri Schultzen lähettää kaksikymmentä. Ja kun
luutnantti von Duren kutsuu hänet ajelemaan hevosella, niin täytyy
kamreeri Schultzen viedä hänet autolla.

TUURE

Jollet sinä... jollet sinä... niin minä kuristan sinut!

AMALIA

Kahvikuppisi on jäähtynyt — jäähdy sinäkin.

TUURE

Sinä et ole mikään ihminen, vaan kone. Laskukone. Jos sinä joskus
rakastuisit — mitä minä tuskin uskon mahdolliseksi, niin sinä varmaan
ruusun asemesta kiinnittäisit sulhasesi napinläpeen setelirahan. Niin
tekisit.

AMALIA

Saattaa olla. Mutta seteli olisi kumminkin omani eikä lainattu.
Sillä minä olen tehnyt työtä ja elättänyt teidät kaikki ja sinun
kamreerintittelisi on vielä varsin uusi. Ja tätisi hankkima.

TUURE

Minulle käy, hitto vie, mahdottomaksi tästä puoleen tulla tänne
kotiin...

    Yhtäkkiä täysi hiljaisuus. Sokea isoisä on ääneti
    tullut tuolinsa ääreen, koputtaa kepillään permantoon.

ISOISÄ

Mitä te siellä riitelette? Koko aamun on pidetty kovaa ääntä. Onko
Tuure tehnyt velkaa? Olen sanonut: velkaa pitää peljätä, se on pahempaa
kuin synti. Kiitollisuudenvelkaakin. Sillä senkin ihmiset pyytävät
takaisin, kun heidän huonosti käy. Senkö tohtorintyttären tähden sinä
olet tehnyt velkaa? Mitä sellaisella tekee — ei sillä mitään ole,
näyttelijättärellä.

TUURE

Jätetään ne, isoisä. Onko täti kotona?

ISOISÄ

Missäpä hän sitten olisi. Ehkäpä torilla ostamassa kotiin kalliita
ruokia. Ei, turhiin ei panna rahaa. Kun ei silmiinkään panna, vaikka
ne voisi rahalla saada näkeviksi. Toista on jos sattuisi vuokralainen,
joka...

TUURE

Täti on siis siellä ylhäällä?

ISOISÄ

Missä hän sitten olisi, johan sanoin. Vai luuletko, että pidän kalliita
palvelijoita? Ne ovat tuhlareja varten. Tätisi siivoo ja järjestää
taloa — etkö sitä tiedä — vaikka Baskilta jäikin pieni perintö. Missä
tätisi olisi, jollei naisten työssä? Vai onko hän ehkä kutsunut sinut?
Olen luullut tuntevani mantelin ja vadelmien hajua. Ettei vain olisi
kutsunut muitakin — senkin hupsu. Tule sitten. Hän sanoo sinun olevan
korean pojan — minä en muista. Viisitoista vuottako siitä jo on? En
tarkoin muista. Mutta rahaa älä pyydäkään, silloin paiskaan sinut alas
portaita. Rahaa pitää rakastaa ja kunnioittaa. Ei mitään tohtoreja eikä
leikkauksia. Toinen asia on, jos sattuisi vuokralainen, joka olisi
tohtori.

RVA SALAVA

Isoisä hyvä, menkää ylös. Tuure, mene nyt. (Kuiskaa.) Tuure, pidä
hiukan kiirettä, en jaksa nyt... Isoisä hyvä, menkää nyt, meidän
täytyy täällä järjestää...

ISOISÄ

Vai sinä, Cecilia Hordel, komenteletko sinä täällä. Muista sinä, kuka
olet, taikka teen sen lastesi kuullen tiettäväksi. Varo sinä, etten
aja sinua kadulle, minne sinä kuulut. Olen sinua tarpeeksi kauan
katsellut...

RVA SALAVA

Isoisä, menkää nyt. Tai puhun minäkin. Te olette tarpeeksi kauan
piinannut minua ja lastani.

ISOISÄ

Piinannut — vai piinannut. Miksi sitten olette täällä? Hannanhan.
Olisitte vapaasti voineet lähteä. Ehkä olisin voinut näyttelijä Salavan
tyttärelle kustantaa jonkinlaiset kottikärryt, vaikkei tietysti niin
kallisarvoisia kuin herra tohtori Ilmonen...

RVA SALAVA hilliten itseään

Postimestari Schultze...!

TUURE

Koetetaanpa nyt olla ihmisiksi. Lähdetään nyt.

ISOISÄ

Tervetuloa vain, poikaseni. Tätisi on aina pitänyt kauniista miehistä.
Vaikkei Bask suinkaan ollut kaunis. Mutta hänellä oli muita etuja ja
kyllä hänessä vain miestä oli sellaiselle kuin sinun tätisi. Ihan
samanlainen hän oli kuin äitinsä. Mutta hänen äidilläänkin oli etuja,
ei sovi muuta sanoa. Tervetuloa vain poikaseni, kamreeri. Mutta auta
armias, jos olet tehnyt velkaa... Niin, mitä minun pitikään sanoa.
Onko huone järjestyksessä? Kello löi äsken kahdeksan. Ovatko kaikki
hakotukkimiehen tavarat poissa? Piirongille pitää panna kukkia. Sylvi
voi juosta ottamaan esplanadilta, ei sitä kukaan huomaa. Ja tulkaa
hakemaan minua itseäni, kun vuokraajia saapuu. Täytyy koettaa saada
huone heti vuokratuksi, että vähän tulojakin karttuu. Muutenkin on talo
täynnä laiskaa väkeä, joka kuluttaa, näyttelijöiden leskiä ja lapsia.
Sylvi, joko huone on tyhjä?

 SYLVI

Kenenkähän isoisä luulee saavansa tänne.

ISOISÄ

Aina jonkun yhtä hyvän kuin Väinö Sorri hakotukin äärestä. Lääkärin ura
on pitkä ura. Mutta katsokaakin sitten, ettei synny pitkiä kihlauksia,
jotka eivät ikinä pääty naimisiin. Sylvi olisi tänä kesänä voinut saada
rikkaan, arvokkaan miehen...

SYLVI

Isoisä tietää, etten ikinä huoli kenestäkään muusta kuin Väinöstä.
Odotan häntä vielä kymmenen vuotta, jos niin vaaditaan.

    Väinö Sorri on morsiamensa puhuessa tullut huoneeseen.

ISOISÄ

Se laulu kyllä osataan ulkoa. Toisena Raakelina olet sinä nyt odottanut
seitsemän vuotta ja saat vielä odottaa toiset seitsemän, ennen kuin
hän sinut elättää. No, kernaasti minun puolestani, mutta katsokaa,
että huone on kunnossa kello yhdeksään. Ja kutsukaa sitten minut.
Lääkäreillä on etusija.

    Kääntyy lähtemään.

SORRI

Huomenta, postimestari Schultze. Ei hätäillä. Kyllä ne kaikki aikoinaan
tyhjenevät, tyhjenevät huoneet ja tyhjenee kaupunki ja näkyvät
tyhjenevän ihmisten pääkopatkin, kun ikää karttuu.

ISOISÄ

Vai olet sinäkin täällä. Hyvä on. Älä unohda, että olet velkaa kolmen
kuukauden vuokran.

SORRI

Koetetaan maksaa, postimestari Schultze, koetetaan maksaa. Minä nostan
heti lukukauden alkaessa stipendini ja lähetän...

ISOISÄ

Et minnekään sinä täältä mene, ennen kuin olet suorittanut kaikki.

SORRI

Hyvä on. Ei viitsitä riidellä. Minähän nyt lähden. Kas, se omatunto on
sellainen epämukava laitos. Ja se on jokaisella.

ISOISÄ

Ei mitään saarnoja enää.

SORRI

Se on teilläkin, kunhan se vain heräisi.

ISOISÄ

Ei, sanon minä. Huone on minun ja minä annan sen kenelle tahdon.
Tohtori sen saa, joka ymmärtää jotakin silmistä, sellainen kaunis huone.

RVA SALAVA

Tuure, lähde toki isoisän kanssa. Muuten hän ei ikinä lähde.

SYLVI

Me tyhjennämme juuri huonetta, isoisä lähtee vain rauhassa.

TUURE

Väinö, alapas veivata saarnaasi vangituista sieluista...

AMALIA

Isoisä, nyt hän alkaa puhua vangituista sieluista...

ISOISÄ vastenmielisyyttään hilliten.

Puhukoon vain, minä en ole mikään vangittu sielu, teen mitä tahdon.
Mutta täällä on kyllä muita, jotka ovat kahleissa. Maailman pahimman
herran kahleissa — sanonko hänen nimensä?

RVA SALAVA

Ei ole tarpeellista, isoisä. Me kyllä tiedämme. Mutta lähtekää nyt. Jos
Tuuren pitää tavata tätiä, niin eikö olisi parasta... Auta isoisää ylös
portaita.

ISOISÄ

Kyllä minä näissä portaissa löydän. Sinä luulet, Cecilia Hordel, että
muutkin kompastuvat yhtä helposti kuin sinä. Olit taittaa täällä
niskasi, viimeksi kun tulit alas näitä portaita. Minä kyllä pääsen...

RVA SALAVA

Teillä on hyvä muisti, isoisä. Mutta olisi parempi, jos ette nyt
käyttäisi sitä.

ISOISÄ

Ja miksei minulla olisi hyvä muisti? Tarvitsen sitä vielä, en aio
kuolla pitkään aikaan, niinkuin tiedätte.

RVA SALAVA

Te ette koskaan kuole, postimestari Schultze.

ISOISÄ leikillisesti.

Älä tee lapsiasi surullisiksi, Cecilia Hordel.

RVA SALAVA

Te olette yhtä iankaikkinen kuin raha.

ISOISÄ

Ohoh, olisivatpa asianne sitten huonolla kannalla, lapsi raukat.
Saisitte kauan odotella perintöjä. Yhtä iankaikkinen kuin raha! Olisipa
se somaa. Tyttäreni Elvira, kuparisepän leski, luki minulle hiljan
sanomalehdistä, että Amerikassa eräs rikas mies oli surmannut vaimonsa
saadakseen haltuunsa hänen perhebriljanttinsa. Tuo rikas mies oli 105
vuoden vanha. Niin voi käydä — kuka sitä tietää. No, miksi rahaksi te
minua sanoisitte?

AMALIA

Kultarahaksi, rakas isoisä. Sehän on lujaa ja kestävää niinkuin
isoisä...

SORRI hyväntahtoisesti naurahtaen.

Paperirahaa minä ajattelen. Oikein sellaista kulunutta ja homehtunutta,
jota saita säilyttää sängynpohjalla vanhan virsun sisällä.

ISOISÄ

Olet tullut rohkeaksi, hakotukkimies, nyt kun olet päässyt
ylioppilaaksi. Mutta entä jollei Sylvi saakaan mitään? Minulla on
valta, minulla.

SYLVI

Meidän täytyy siistiä. Vuokralaiset voivat tulla...

SORRI

Ei, puhutaan nyt kerrankin asiat loppuun, koska kerran on alkuun
päästy. Täällä on kaikki selvittämättä eikä sielujakaan voi vapauttaa
ilman tutkintoa.

ISOISÄ

Tutki sinä pyhien miesten elämäkertoja, jos olet utelias.

SORRI

Tässä on kysymyksessä oman morsiameni suku ja sukuperinnöt...

SYLVI

Anna olla, Väinö, anna olla...

TUURE

Isoisä taitaakin haluta pitemmältä keskustella Väinö Sorrin kanssa.
Tuossa hän seisoo tiukkana miehenä ja tahtoo tietää, mitä alkuperää
tuleva pastorska oikeastaan on.

SORRI

Olen seitsemän vuotta taistellut tämän kodin rauhan vuoksi, enkä lähde
ennen kuin täällä selviää — kuuletteko, postimestari.

RVA SALAVA

Hyvä Väinö... jos tahdot täyttä selvyyttä niin sinun täytyy mennä
hautausmaalle ja kutsua vainajat tilille.

ISOISÄ

Senkin hakotukkimies — mitä ihmisten asiat sinua liikuttavat?

SORRI

Ihminen on pantu veljensä vartijaksi, pitäisihän teidän se tietää.

ISOISÄ

Mene sitten paimentamaan veljiäsi, jotka jäivät hakotukin ääreen.
Viisaasti tekisit, jos jäisit sinne paimenen virkaan yksintein.

SORRI

Mikähän siihen on syynä, ettei tähän taloon paista päivä edes
pilkahtamalla?

ISOISÄ

Mikähän lienee ollut syynä siihen, että töllin pojan rupesi tekemään
mieli pois hakotukin äärestä?

SORRI

Mahtaisittekohan sitä ymmärtää, jos siitä näin viimeisenä päivänä
puhuisi.

ISOISÄ

Viimeisenä päivänä ja viimeisenä päivänä — töllin pojan rupesi tekemään
mieli herraspäiville ja pappilan lihapadoille. Mahtaakohan asia näin
viimeisenä päivänäkään muuksi muuttua.

SORRI

Töllin pojalle tapahtui mitä on ennenkin tapahtunut suomalaiselle
töllinpojalle. Hänelle tuli käsky: mene ja ruoki minun lampaitani.
Se tuli hänelle kirkossa, kun ihmiset siellä nukkuivat penkeissään.
Mutta kirkko ei ole nukkumista varten, vaan sitä varten että sielut
siellä kohoaisivat ihmisen Isän puoleen... Töllinpojalle tuli käsky...
Se sama, joka on tullut ennenkin. Ja ilman sitä käskyä tässä maassa
tuskin hengen viljelystä olisikaan. Mutta salat julki nyt teidänkin
puoleltanne. Ei tule muuten tunnonrauhaa.

ISOISÄ

Ja tällä valtakirjalla sinä nyt saarnaat ja anniskelet niinsanottua
tunnonrauhaa.

SORRI

Joka tapauksessa tahdon johdattaa teidät sen luo, joka jakaa valoa ja
tunnonrauhaa.

ISOISÄ

Niin kai.

SORRI

Vien teidät parantajan luo, joka tekee silmät näkeviksi.

ISOISÄ

Kyllä ne lupaukset tunnetaan. Tuolla on näyttelijän tyttö yhä
tuolissaan, vaikka tohtori lupasi tehdä hänet käveleväksi. Syö, juo
ja kuluttaa. Mutta kylpylääkäri lähtee tyttärineen, kimpsuineen
kampsuineen ja kaupungin naiset ja herrat tarvitsevat tänä yhtenä
iltana enemmän nenäliinoja kuin koko vuonna yhteensä.

SORRI

Mutta minunpa tohtorini parantaa postimestarin tykkänään terveeksi.

ISOISÄ

Vai sitä herraa tarkoitat. Kai sitä joskus on tullut senkin kanssa
puhutuksi, mutta ei antanut näköä — sokeuden antoi.

SORRI

Postimestari erehtyy, ette koskaan vielä ole kohdannut sitä oikeaa
tohtoria. Tulkaa kerran tänne alas, niin puhutaan.

ISOISÄ

Tiedät, etten tule.

SORRI

Teille tulee kaikille sen jälkeen parempi olla, saatte nähdä.

SYLVI

Rakas isoisä... isoisä kulta tulisi nyt. Te käyttäydytte äidin kanssa
kuin itsepintaiset lapset. Voittaisitte kerran itsepäisyytenne. Ilmanko
täältä ei koskaan riita lopu.

ISOISÄ

En tule, olen sen sanonut. Mutta jos hakotukkimies vielä haluaa
pauhata, niin istun tähän tuoliini. Hyvähän tässä on. Istunkin tässä ja
odotan vuokralaisia.

RVA SALAVA

Nyt hän aikoo jäädä siihen. Ei tänään, ei tänään. Huomenna isoisä voi
istua siinä koko päivän...

ISOISÄ naureskellen.

Ja miksei tänään?

RVA SALAVA

Sentähden että... sentähden että minä tarvitsen tätä huonetta.
Tänne tulee vieraita tapaamaan Lyyli Ceciliaa. Isoisä, minä en
tule häiritsemään teitä. En astu jalallani ylös noita portaita.
Viiteentoista vuoteen en ole käynyt teitä häiritsemässä. Mutta tänään
kuulkaa minua: älkää jääkö siihen, vaan menkää ylös.

ISOISÄ

Odottaako Lyyli Ceciliakin rakkaudentunnustuksia vielä näin viimeisen
laivan lähtöpäivänä?

LYYLI CECILIA

Postimestari tietää, että odotan ainoaa ystävääni Anna Ilmosta. Ehkä
hän viekin minut pois täältä, ettei minun tarvitse olla vastuksena.

ISOISÄ

Älä sinä puhu tyhmyyksiä!

LYYLI CECILIA

Minä tulen rukoilemaan Annaa ja tohtoria, että he veisivät minut
mukaansa.

    Äänettömyys.

RVA SALAVA

Olet oikeassa, Lyyli Cecilia, me emme voi jäädä tänne. Jos olisi
mahdollista, että sinä vielä tänään tulisit terveeksi... Jos minä —
(kuiskaten postimestari Schulzelle) isoisä, jos minä vielä tänään
kertoisin tohtorille kaikki.

ISOISÄ

Kyllä ne lähdöt tunnetaan. Rouva Cecilia Salava ei ensi kertaa sano
tyttärelleen: tänään me lähdemme, emme voi olla täällä. Mutta tuossa
sitä vain istutaan. On istuttu viisitoista vuotta. Kyllä isoisä maksaa,
isoisä on rikas — kas, isoisä on pelännyt velkaa, siinä se on...
Mutta jos sinä, Tuure — auta armias, jos sinä... Isoisäsi on kiivas
mies ja nuoruudessaan hän oli hyvä ampuja — kukaties vanha pistooli,
sokealtakin osuisi maaliin...

TUURE

Jaa, minä menen nyt, ja isoisä saa puhua siinä miten kauan tahtoo.

ISOISÄ

Seis. Vai sinne narraamaan hullulta leskeltä rahaa kahdenkesken.

TUURE

Hulluksi isoisä on tehnyt hänet, raukan, ja hulluksi isoisä tekee
meidät muutkin.

    Äänettömyys.

ISOISÄ

Sibylla, tahdotko sinä pois täältä? Vastaa. Etkö osaa puhua, tyttö?

RVA SALAVA

Sanokaa minulle mitä tahansa, isoisä, mutta säästäkää viimeinkin
häntä...

SYLVI

Rakas isoisä, menkää nyt. Mitä vieraat sanovat, kun näkevät meidät näin
riidassa, Tuuren frakissa ja...

ISOISÄ

Onko Tuure frakissa — ilmankos tuntuikin sormiini niin hienolta. Mistä
sinä olet ottanut rahat?

SORRI

Onnettomat, onnettomat ihmiset...!

TUURE

Missään tapauksessa en isoisän kukkarosta. Minä tunnen kuinka alan
inhota tätä taloa, menen mieluummin hirteen kuin tulen tänne. Mitä
isoisä aikoo tehdä rahoillaan? Tahdotteko, että ne sullotaan suustanne
sisään, kun makaatte ruumiina?

SORRI

Lähdetään nyt kauniisti pois ylös. Kas, se ei sentään pää ole yhtä
selkeä kuin viisikymmentä vuotta sitten. Tarvitaan parantajaa, joka
tekee näkeväksi. Vapauttajaa tarvitaan...

TUURE

Postimestari Schultzea ei mikään vapauta. Niitä on paatuneita, joihin
ei mikään pysty. Kun minä muistan: minä en saanut käydä koulua, sillä
isoisä ei antanut rahaa eikä sallinut ottaa lainaa. Minä istuin
pakkaspäivät sisällä, sillä minulla ei ollut saappaita. Mutta isoisän
rahat kasvoivat korkoa pankissa. Ei, Sorri, hänen kahleensa ovat niin
raskaat, ettei niitä viilaa poikki taivaan enkelikään.

SORRI

Ennenkin ovat taivaan enkelit viilanneet poikki vangin kahleita.

AMALIA

Hyvät ihmiset, tulkaa järkiinne. Naapurit kuulevat. Mitä sinä tulet
tänne, Tuure, kun et osaa olla ihmisiksi. Ja isoisä kulta, pysyisitte
ylhäällä, kun ette kärsi äitiä ja Lyyli Ceciliaa.

ISOISÄ

Mitä? Kuka sen on sanonut, etten minä kärsi?

AMALIA

No, kun aina torutte.

ISOISÄ

Torunko minä? Ja miksen toruisi: onko minua sitten hellitetty?

SYLVI

Väinö, älä jätä minua tänne. Jos äiti ja Lyyli Cecilia lähtevät, niin
minä en voi olla täällä. Rupean vaikka palvelustytöksi kunnes voimme
mennä naimisiin. Minä ehdin vielä. Väinö, saanhan tulla...?

SORRI

Meidän täytyy saada rauha tähän taloon.

ISOISÄ

Onnea matkalle vain. Herra Sorrin tavarat pidän panttina kunnes kolmen
kuukauden vuokra on maksettu.

SORRI

Vanki raukka!

ISOISÄ

Onko se vanki, joka tekee mitä tahtoo? Mutta täällä on kyllä
vangittujakin. Oikeita maailmanherran vankeja. Sanonko kuka se herra
on? Rakkaus.

    Äänettömyys.

RVA SALAVA pää pystyssä.

Niin, rakkaus. Sinä päivänä saatte haudata minut, jolloin en enää
rakasta.

    Lähtee makuuhuoneeseen.

ISOISÄ

Ja sen sinä kehtaat sanoa lastesi kuullen.

SYLVI

Me tulemme todella kaikki mielipuoliksi, jollei tästä tule loppua.

AMALIA

No, tuleehan siitä. Tehän kaikki lähdette. Meille tulee hauskaa, isoisä.

ISOISÄ hyväntuulisena.

Hauskaa tietenkin. En minä muusta, kun ette vain tule minulta pyytämään
matkarahaa.

    Yläkerrasta astuu rva Bask. Tervehtii Tuurea.

RVA BASK

Mutta isä pikku, kahvi jäähtyy, etkä sinä liiku paikaltasi. Tuure,
kuinka sinä olet hienona.

TUURE

Täti, olen juuri tulossa sinun luoksesi.

RVA BASK

Täti — joko sinä taas sanot »täti». Enhän minä oikeastaan ole vanhempi
kuin sinäkään. En ole vielä elänyt. Odotan vasta elämäni suurta
tapausta. Ja silloin ei ihminen vanhene.

ISOISÄ

Elämäsi suurta tapausta — Bask oli sinun elämäsi suuri tapaus. Eikä hän
ollutkaan mikään huono tapaus.

RVA BASK

Isä pikku, älä puhu. Sinä tiedät etten siedä mielenliikutuksia. Olet
antanut minulle perinnöksi huonon sydämesi...

ISOISÄ

Ota sinä lukuun, ettei kukaan välitä sinusta paitsi rahojesi takia.
Tuokin mielistelijä tuossa tulee vain lainaamaan sinulta.

RVA BASK

Oo, hän tietää minun heikon kohtani: kauniit miehet! Oo!

    Tuure ja rva Bask ovat jo menossa.

ISOISÄ

Kiirepä näkyy herrasväellä olevan...

RVA BASK palaten pari askelta.

No, isä pikku, etkö jo tule?

ISOISÄ

Saisit kiittää minua joka hetkestä, jolloin sinua tässä holhoan. Tuo
kaunis mies tuossa tekee sinusta vielä keppikerjäläisen.

RVA BASK

Isä pikku, eikö minulla saisi olla yhtään iloa?

ISOISÄ

Kyllä sinulla sitten on iloa, kun hän on ottanut rahasi ja viskannut
sinut tiepuoleen. Tule lähemmäksi. Onko hän vielä tuolla alhaalla?

RVA BASK

Kuka, isä pikku?

ISOISÄ

Hän — Sibylla?

RVA BASK

Tyttöäkö tarkoitat, Cecilia Salavan tyttöä? Istuu hän tuolissaan, jonka
on saanut tohtorilta, yllään valkoinen puku, jonka hän myöskin on
saanut tohtorilta.

ISOISÄ

Istuuko hän aina auringossa?

RVA BASK

Jos sattuu olemaan aurinkoa. Vastaa, Lyyli Cecilia, kun sokea sinulta
kysyy.

SORRI

Hän on aina auringonpaisteessa, sillä hän on hurskas lapsi.

ISOISÄ

Näyttelijän lapsi. Kyllä se hurskas syntyperä tunnetaan.

RVA BASK

Mennäänkö vihdoinkin, pikku isä?

ISOISÄ

Kun minä tahdon kysyä omassa talossani, niin minä kysyn... Istuuko hän
aina ikkunassa, tuo näyttelijän tyttö? Ja näkee jotakin?

RVA BASK nauraen.

Tietysti hän näkee mitä kadulla sattuu tapahtumaan.

ISOISÄ

Ja näkee sittenkin, jollei mitään tapahdukaan?

RVA BASK

Sitä en tiedä, voiko nähdä silloinkin, jollei mitään tapahdu.

ISOISÄ

Mutta minä tiedän. Olen kuullut hänen puhuvan täällä yksinään. Kun
kaikki ovat poissa ja papinsälli laskettaa kreikkaa ja hepreaa
kopissaan, puhuttelee hän täällä prinssejä ja prinsessoja.

RVA BASK

Niin, hän leikkii nukketeatterillaan.

ISOISÄ

Tuure, sinä olet laiska ja roteva, saisit kantaa Sibyllan tänne minun
luokseni. Tahtoisin puhua hänen kanssaan.

TUURE

Jos isoisä tahtoo puhua Lyyli Cecilian kanssa, niin onhan isoisällä
jalat astua hänen luokseen.

ISOISÄ

Ja sinäkin toivot minulta perintöä!

RVA BASK

Niin, isä pikku, sinä voitat herttaisen pienen oikkusi. Sinähän olet
ihan niinkuin Cecilia Salava. Teidän täytyy molempien voittaa itsenne.

TUURE

Jos isoisä tahtoo puhutella Lyyli Ceciliaa, niin täytyy pitää kiirettä.
Tohtori vie hänet mukanansa.

ISOISÄ

Sen minä kyllä uskon. Kun ei hän saanut äitiä, niin hän tahtoo anastaa
tytön...

RVA SALAVA jännittyneenä.

Mitä te sanoitte, isoisä?

RVA BASK

Tohtori Ilmonen oli Salavan ystävä ja aikoi itse näyttelijäksi. Hän
on nyt pannut tytön päähän kaikenlaisia hullutuksia. Mutta Lyyli
Cecilia ei ole tullut terveeksi. Kaiken kesää on häntä hierottu ja
hoidettu ja juotettu ja syötetty. Mutta tuossa hän vain makaa. Ja
mikäpä hänen siinä on hätänä. Näkee mitä kadulla tapahtuu ja leikkii
nukketeatterillaan.

ISOISÄ

Onko varma ettei hän lähde tällä viimeisellä laivalla?

TUURE

Päinvastoin. Tulen tekemään kaikkeni, jotta hän lähtisi. Ja kaikki
muutkin, jotka vain voivat päästä täältä irti.

ISOISÄ

Ja matkarahat — luulet kai että tätisi antaa ne.

TUURE

Isoisä, ne minä varastan.

RVA BASK

Oi Tuure, älä puhu niin kauheita, en kestä sitä... Saan kohtaukseni,
Tuure, käsivartesi...

ISOISÄ

Kujeile muille, mutta ei minulle. Mars matkaan.

    Menevät. Heidän äänensä hiljenevät vähitellen. Alhaalla
    arkihuoneessa on järjestetty ja kannettu eteiseen Sorrin
    tavaroita.

AMALIA askarrellessaan.

Vihdoinkin. Kyllä me olemme joukkoa. Ei mitään syytä tarvita...
Mutta kunhan emme vain saisi pormestarinnaa tänne, hän meni tuonne
käsityöaittaan. Tule auttamaan, Sylvi. Kyllä sinä jo olet Väinösi
kanssa tarpeeksi kuherrellut.

SYLVI

En minä ehdi, jos illalla matkustan.

AMALIA

Siihen sinä nyt et itsekään usko. Piiaksi, vai kuinka — sinä, kapteeni
Schultzen tytär? Sillä kai vielä kestää kauan ennen kuin Väinö vie
sinut pieneen punaiseen pappilaansa. Kymmenen penskan äidiksi.

SORRI

Ja Amalia Schultze on ensimmäisen penskan kummina — niinhän!

AMALIA

Tiedät etten kärsi pikkulapsia.

    Katsahtaa kelloon, lähtee kiireesti eteiseen,
    panee hatun päähänsä ja lähtee toimeensa.

SORRI hänen jälkeensä.

Etkä paljon suuriakaan.

SYLVI kiiruhtaen Sorrin luo.

No Väinö, alkaako selvetä?

SORRI

Minun olisi pitänyt antaa isäntien siellä kotipuolessa hiukan odottaa
korkorahojaan. En ajatellut, että ukko täällä olisi niin tiukalla
päällä.

SYLVI

Isoisän täytyy odottaa. Mutta entä minä — miten minun käy?

SORRI

Koetan tiedustella sinulle paikkaa. Niin pian kuin mahdollista.

SYLVI

Mutta voinko minä jäädä tänne?

SORRI

On paljon tällaisia koteja, koteja ilman rauhaa. Vangittuja sieluja on
maailma täynnä.

    Äänettömyys.

SYLVI

Oi Väinö, saammekohan koskaan omaa kotia?

SORRI

Mutta lapsi, mikä nyt tuli?

SYLVI

Emmeköhän voisi mennä naimisiin ennen kuin sinä valmistut?

SORRI

Kuka se äsken sanoi odottavansa vaikkapa kymmenen vuotta.

SYLVI

Ei milloinkaan Ole minusta meidän oma kotimme ollut niin kaukana kuin
nyt.

SORRI

Sinä epäuskoinen.

SYLVI

Anna anteeksi. Väinö...

    Äänettömyys.

SORRI

Ei, en totisesti viitsi jäädä ukolle velkaa.

SYLVI

Mene osuuskaupan johtajan luo. Olettehan niin vanhat tutut.

SORRI

Niin ja juuri siksi hän aina pistelee ja kysyy, paljonko minulle jo on
karttunut velkoja ja enkö jo kadu että antauduin lukutielle. Olen häntä
suorastaan vältellyt.

SYLVI

Isoisän täytyy odottaa.

SORRI

Jollei hän olisi sokea.

SYLVI

Enkä minäkään voi mitään.

SORRI

Voit. Ole niinkuin olet ollut tähänkin asti.

SYLVI

Minä koetan, Väinö rakas.

    (Puristaa Sorrin kättä, lähtee ovesta vasemmalle.)

    Äänettömyys.

LYYLI CECILIA

Väinö, oikeinko todella lähdet? Kenelle sitten puhun?

SORRI

Ja kenelle minä?

LYYLI CECILIA

Uskotko että tulen terveeksi?

SORRI

Sinun sielusi on terve.

LYYLI CECILIA

Uskotko, että voin kävellä?

SORRI

Se on vähemmän tärkeää. Kun vain henkesi pääsee kohoamaan.

LYYLI CECILIA

Mutta olisi niin ihanaa kävellä, juosta, lentää. Tiedätkö, kun minä
katselen lapsia, jotka leikkivät tuossa kadulla, joskus he aivan
tanssivat. Ja pääskyset oi-oi...!

SORRI

Voit valaista soppesi niinkin.

LYYLI CECILIA

Valaista soppeni — ei kukaan tarvitse valoani. Tiellä olen. Väinö, jos
minulla olisi uskoa, niin minä ehkä vielä tänään voisin nousta. Tohtori
on sanonut, että minulta vain puuttuu usko parantumiseeni. Hän sanoo,
että minulla on tehtävä — ajattele: minulla!

SORRI

Sinulla, sinulla se vasta onkin. Valotäplä olet, mihin ikinä tulet.

LYYLI CECILIA

Tähänhän minä olen kahlehdittuna. Ja jos minun täytyy jäädä tänne — en
ymmärrä miten voin elää.

SORRI

Olethan elänyt tähänkin asti, pikku sisko.

LYYLI CECILIA

Niin, mutta minulle onkin tapahtunut jotakin erikoista. Onnettomuus.
En enää koskaan voi seurustella prinssieni ja prinsessojeni kanssa —
isoisä sanoi, että hän oli kuullut. Se oli kauheaa. Kaikki he minulta
kuolivat, kun sen sain tietää. Kaikkea minulla oli: kauniita tyttöjä
ja poikia seuranani. Kauniissa kiiltävissä vaatteissa. Ja linnoja ja
kirkkoja ja torneja ja viirejä. En koskaan ollut yksin. Eikä koskaan
ollut pimeää...

    Rva Salavan askeleet lähestyvät.

SORRI

Sinä et koskaan ole yksin eikä sinulle koskaan tule pimeää, sillä Herra
on kanssasi. (Lähtee eteiseen ja ulos.)

    Äänettömyys. Rva Salava tulee
    pukeutuneena päivää varten.

LYYLI CECILIA

Äiti, mikset sinä kerro minulle kaikkea?

RVA SALAVA

Eikö pormestarinna tullutkaan meille?

LYYLI CECILIA

Äiti, mikset sinä mene yläkertaan isoisän luo eikä isoisä tule tänne?

RVA SALAVA

No, saathan sinä nyt sen aikoinasi kuulla.

LYYLI CECILIA

En ole enää lapsi. Äiti, etkö viiteentoista vuoteen ole käynyt tuolla
ylhäällä? Vihaatteko te niin toisianne, sinä ja isoisä?

RVA SALAVA

No, emme enää.

LYYLI CECILIA

Tekikö postimestari jotakin pahaa minun omalle isälleni?

RVA SALAVA

Ei, lapsikulta. Ei hän tuntenutkaan isääsi.

LYYLI CECILIA

Mitä tapahtui viisitoista vuotta sitten? Mitä, äiti?

RVA SALAVA

Lyylikki, meillä on nyt paljon tärkeämpää ajateltavaa.

LYYLI CECILIA

Matka — mutta luuletko todella, että pääsemme lähtemään?

RVA SALAVA

Etkö sinä sitten?

ISOISÄ ylhäältä.

Te siellä alhaalla, onko huone kunnossa? Taitaa tulla vapaaksi
useampiakin huoneita. Ehkä kokonaisia huoneistoja. Hyvä olisi.
Elättäköön nyt vuorostaan joku toinenkin taiteilijaperhettä, onhan
siinä viidessätoista vuodessa ollut aikaa minun osalleni. Soisinpa
että voisin nähdä kuinka näyttelijän herrasväki lähtee kimpsuineen
kampsuineen.

    Nauraa.

    Äänettömyys. Sylvi on tullut huoneeseen.

RVA SALAVA

Siinä kuulitte!

LYYLI CECILIA

Jo tänään meidän täytyy lähteä.

RVA SALAVA

Nyt, laivalla!

SYLVI

Mutta matkarahat?

LYYLI CECILIA

Voitko, äiti, puhua tohtorille?

RVA SALAVA

En. Etkä kai sinäkään Annalle?

LYYLI CECILIA

En.

SYLVI

Täti ei anna Tuurelle. Ei tarvitse pelätäkään.

RVA SALAVA

Mutta mitä me sitten teemme?

SYLVI

Tuure raukka teki parastaan. Mutta ei se sittenkään auta.

LYYLI CECILIA

Mutta Väinö...

SYLVI

Hänellä ei vielä ollut vuokrarahojaankaan. Kolmen kuukauden
vuokrarahoja. Mutta äiti, entä apteekkari? Eilenkin hän käveli tässä
ikkunan alla ja sanoi, ettei missään näe niin kauniita verenpisaroita.

RVA SALAVA

Ei, ei.

LYYLI CECILIA

Me emme pääse matkustamaan.

SYLVI

Mutta äiti, jos sittenkin menisit apteekkarin luo.

RVA SALAVA

En millään ehdolla.

SYLVI

Mutta jos minä menisin?

RVA SALAVA

Minä olen hänelle jo velkaa. Enhän ole voinut käydä ilman vaatteita...

LYYLI CECILIA

Jos isoisä saa sen tietää.

SYLVI

Odotetaan kuitenkin Väinöä, jos hän olisi saanut. (Lähtee eteiseen.)

RVA SALAVA

Minä menen apteekkarin luo!

    Lähtee päättäväisenä Sylvin jäljessä.

LYYLI CECILIA hetken perästä.

Äiti, älä mene! Älä mene! Hän menee ihan juosten... (Tuurelle, joka
tulee yläkerrasta.) Äiti ei saa mennä... Huuda hänelle. Mutta mitä
sinulle on tapahtunut? Älä naura noin...

TUURE

Kaikki on mennyttä. Kaikki on lopussa.

LYYLI CECILIA

Mutta kerro nyt. Mietitään yhdessä. Oletko sinä... tehnyt jotain
väärää? Tarkoitan: väärentänyt jotakin?

TUURE

Olen, juuri niin olen tehnyt. Väärentänyt olen, valehdellut ja
väärentänyt.

LYYLI CECILIA

Tuleeko siitä vankeutta?

TUURE

Vankeutta — sitä siitä juuri tulee. Kuinka oikein sanoitkaan.

LYYLI CECILIA

Veli raukkani.

TUURE

Jos sinä tietäisit... Kuinka minä inhoan itseäni. Minä imartelin häntä.
Sanoin, että aina olen häntä ihaillut hänen kauneutensa vuoksi.

LYYLI CECILIA

Ethän — miksi olisit niin tehnyt!

TUURE

Saadakseni rahaa, rahaa, rahaa. Siksi että tarvitsen sitä huomenna.
Kassatarkastuksessa, ymmärrätkö? Minä kiersin käteni hänen
ympärilleen... äh.

LYYLI CECILIA

Etkä kuitenkaan saanut?

TUURE

Sain. Hän otti minut pojakseen ja lupasi tehdä minut perillisekseen.
Minulla on nyt rahaa ja tämä eriskummallinen äitiys lisäksi.

LYYLI CECILIA

Veli raukkani...

TUURE

Jos minulla olisi ollut edes hiukkasen toivoa Annaan nähden. Mutta minä
näin niin selvästi eilen, että hänelle olen ollut vain yksi joukosta.
Ja siinä on koko kesä mennyt. Jäljellä ovat vain laskut.

    Rva Salava tulee nopeasti.

LYYLI CECILIA jännittyneenä.

Et mennytkään sinne, äiti? Se oli hyvä, kovin hyvä.

RVA SALAVA

En voinut.

TUURE

Äiti, mikä sinä oletkaan, sinä meidän äitimme? Kuumetta sinä olet
antanut suoniimme etkä tervettä verta.

RVA SALAVA

Oletko tehnyt jotain vaarallista?

TUURE

Olen. Samaa mitä sinäkin.

RVA SALAVA

Minä?

TUURE

Sinä!

RVA SALAVA

Mitä sinä olet tehnyt?

TUURE

Rakastanut minä olen.

RVA SALAVA

Rakastanut...

    Esirippu.




II NÄYTÖS


Sama huone hiukan myöhemmin päivällä. Auringonsäteet siirtyneet.
Näytöksen aikana kuuluu esplanadilta soittoa, kylpykauden eri
kappaleita, lyhyitä väliaikoja lomassa. Lyyli Cecilia tuolissaan
ikkunan alla. Anna Ilmonen kävelee isänsä puhellessa edestakaisin,
silloin tällöin liikkeissään ottaen vastaan musiikin rytmit. Hänen
hartioillaan on Lyyli Cecilian lahjoittama valkea harsohuivi, jota hän
pitelee tanssijattaren tapaan. Ylhäältä kuuluu joskus pormestarinnan
ja rouva Baskin äänet. Tohtori Ilmonen istuu Lyyli Cecilian edessä ja
tarkkaa häntä. Äänettömyys.

TRI ILMONEN

Niin... niin voimaton on ihmistaito ja ihmistahto. Olin niin
toivonut... ja uskonut, että nousette. Ja lähdette täyttämään
tehtäväänne maailmassa. Ei pitäisi olla mitään estettä... Kylvyt,
sähkö, kaikki on vaikuttanut, te olette kokonaan toisen näköinen kuin
keväällä — kukoistava nuori tyttö te nyt olette. Mutta siinä te vain
istutte. Puuttuu jotakin!

LYYLI CECILIA

Puuttuu jotakin. Minä tiedän mitä tohtori tarkoittaa. Minä tiedän...

TRI ILMONEN

Niin, enhän minä ole varma, onko se sitäkään. Kaiketi minulta on jäänyt
jotain huomaamatta.

LYYLI CECILIA

Mistä minä saisin sen uskon? Tohtori ei nyt sano sitä, mutta tohtori
ajattelee, että jos minä uskoisin olevani terve, niin minä nousisin ja
kävelisin.

TRI ILMONEN

Ei, sitä minä en ajattele. Te olette varsin urhoollinen ja tarmokas
pieni tyttö.

LYYLI CECILIA

Minä olen moneen kertaan lukenut läpi Uuden testamentin kertomukset,
joissa kuvataan miten Jeesus paransi halvattuja — mistä minä saisin
heidän uskonsa?

TRI ILMONEN

Heillä oli voimakas parantaja, joka vaikutti heidän uskoonsa.

LYYLI CECILIA

Oi tohtori, ei minulta puutu luottamusta parantajaani. En osaa sanoa
niinkuin tahtoisin, mutta tohtori on tänä kesänä herättänyt minut
kuolleista. Olin kuin kuollut, kun istuin tässä.

TRI ILMONEN

Eipä sentään. Te elitte intensiivistä omaa elämäänne.

LYYLI CECILIA

Niin, mutta en ollut tässä maailmassa. Nyt minä olen kiinni elämässä
ja tahtoisin päästä oikein työhön. Ja tehtävään. Tohtorihan on antanut
minulle uskon tehtävään. Mutta sitä tehtävää ei voi täyttää, kun ei
pääse liikkumaan.

TRI ILMONEN

Ei. Mutta siitä voi tulla tosi, kun te paranette.

LYYLI CECILIA jännityksen vallassa.

Uskooko tohtori todella että paranen?

TRI ILMONEN

Uskon. Teidän elämässänne voi sattua jokin tapahtuma, joka nostaa
teidät pystyyn. Tai voi ilmestyä henkilö, jolla on enemmän onnea kuin
minulla... tai... On vaikea sanoa, missä muodossa sysäys tulee. Kun
tietäisi, millä lailla tämä halvautuminen tapahtui. Mutta teillä ei ole
mitään muistoa siitä.

LYYLI CECILIA

Ei.

TRI ILMONEN

Eikä äitinnekään tiedä.

LYYLI CECILIA

Kyllä äiti tietää.

TRI ILMONEN

Hän arvelee, että te sairastuitte eräänä tuollaisena myrskyisenä
päivänä, jommoisia hänen elämässään on ollut niin monta. Mutta
tarkemmin ei hän tiedä.

LYYLI CECILIA

Minulla on tunne, että hän on luvannut postimestari Schultzelle
olla sanomatta. Jotakin tapahtui täällä viisitoista vuotta sitten.
Senjälkeen ei isoisä ole ollut täällä alhaalla eikä äiti yläkerrassa.
Mutta kukaan ei sano minulle mitä tapahtui. Ja sitä minä vain ajattelen
enkä pääse selvyyteen.

ANNA

Huu... nehän ovat kummitusjuttuja. Kuinka te uskallatte asua täällä
syysiltoina, kun tuuli ryskää nurkissa — huu, minä en uskaltaisi...

LYYLI CECILIA

En minä kummituksia pelkää. Mutta postimestaria minä kammoan jollakin
tavalla. Hän ei kärsi minua. Ja kaikilla on minusta vain vaivaa.

ANNA

Sinä tulet terveeksi ja meidän suunnitelmistamme tulee tosi: me
näyttelemme vielä yhdessä, sinä hiljaisia, suloisia, hyviä naisia —
minä hurjia, villejä, rikollisia...

LYYLI CECILIA

En usko että minulla on lahjoja. Kun vain voisin päästä pystyyn ja
pois täältä. On kauheaa olla tiellä. Sinä et tiedä, Anna, sinä olet
kaunis ja lahjakas, sinä olet aina ollut iloksi — mutta tietää, että on
tiellä! Täällä on eräs vanha vaimo, joka käy minua katsomassa ja joka
sanoo: se on säikytetty, se on lapsena säikytetty ja jos se säikytetään
samalla tavalla, niin se paranee.

ANNA

Mutta sehän on viisasta puhetta! Odota sinä, ennen iltaa minä säikytän
sinut niin että... Odota sinä, kyllä minä keksin!

TRI ILMONEN

Ette te muista, että olisi ollut jotain kovaa ääntä... huutoa... tai
räjähdystä, tai jotakin sellaista...

LYYLI CECILIA

En. Äiti kyllä aina kysyi minulta pienenä, kuulenko huonosti.

TRI ILMONEN

Niinkö?

ANNA

Minä tiedän jo kuinka sinut säikytän...

LYYLI CECILIA

Minä en mitään säikähdä. Tuolla oli kerran tulipalo, toisella puolen
katua. Meiltäkin jo kannettiin huonekaluja. Mutta minä vain toivoin,
että tulisi niin paljon savua että tukahtuisin.

TRI ILMONEN

Mahtaisiko vanha postimestari tietää jotakin?

LYYLI CECILIA

Hän ei kärsi teitä, tohtori. Hän kiusaa äitiäkin sentähden että tohtori
on äidin vanha tuttu. Korkeintaan tohtori voisi alkaa puhua hänen
silmistään — hänhän on sokea eikä ole raaskinut panna rahoja niiden
parantamiseen.

TRI ILMONEN

Olen häntä kysellyt aina kun olen käynyt rouva Baskin luona.

LYYLI CECILIA

Hän on aina silloin tullut tänne, juuri siksi ettei hän kärsi tohtoria.
Tuossa on hänen tuolinsa, sillä alas ei hän tule. Tai hän on mennyt
vinnille. Täällä on hyvin suuri vintti, sitä tarvittiin ennen, kun
kuivatettiin suuria pyykkejä isoisän isän ja isoisän aikaan. Siellä
hän kävelee. Siellä hän talvisaikaan hengittää raitista ilmaa, sillä
talvella ei hän mene ulos. Siellä hänellä on kaikenlaisia kokoelmia
— postimerkkikokoelmia, vanhoja rahoja, aseita, huonekaluja... Eikä
siellä saa käydä kukaan muu kuin Amalia. Vaikka kyllä äitikin on käynyt
siellä, joskus salaa. Isoisä tuntee siellä joka nurkan. Ja ikkunoissa
hän kuuluu seisoskelevan ja katselevan näköaloja — hän kai muistaa,
mitä näkyy joka ikkunasta.

ANNA

Olisipa hauskaa nähdä tuo vintti. Oikea kummitusten paratiisi. Saatan
aivan nähdä kuinka ukko siellä kulkee ja puhuttelee varjoja...

LYYLI CECILIA

Eiköhän isoisä nytkin kävele siellä. Mutta hän kävelee kuin henki.
En juuri koskaan ole saattanut erottaa milloin hän tulee tuonne
portaisiin. Sentähden hän on joutunut kuulemaan kaikki tyhmät leikkini.

ANNA

Ja vasta nyt viimeisenä päivänä kerrot tuon kaiken!

LYYLI CECILIA

Kerron vain siksi, etten usko tohtorin tapaavan isoisää. Hän pitää niin
varansa.

    Äänettömyys.

TRI ILMONEN

Omituista. Lasken tässä juuri, että siitä tulee suunnilleen viisitoista
vuotta, kun minä olin kirjeenvaihdossa äitinne kanssa. Olimme minun
ymmärtääkseni parhaat ystävät, kun äitinne yhtäkkiä lakkasi minulle
kirjoittamasta. En vieläkään käsitä miksi. Johtuu vain mieleeni, kun te
tässä puhutte tapauksista viisitoista vuotta sitten.

LYYLI CECILIA

Minusta tuntuu, että olen kuin verkossa. En voi kävellä sentähden etten
pääse ulos. Takerrun aina...

TRI ILMONEN

Kuka meistä ei olisi verkossa. Näkymättömät langat pitävät meitä
menneiden sukupolvien yhteydessä. Taipumukset ja veren perinnöt ovat
lujana verkkona ympärillämme ja taistellessamme ulos menee koko elämä...

LYYLI CECILIA

Kuinka tohtori on hyvä, kun puhuu minulle näin toverillisesti.

TRI ILMONEN

Näin viimeisenä päivänä ottaa kylpylääkäri itselleen erinäisiä
oikeuksia. Olen sinun isäsi ystävä — sanon nyt »sinä», pikku tyttöni.

LYYLI CECILIA

Minun isäni ystävä — olihan hän hyvä ihminen, minun isäni?

TRI ILMONEN

Hän oli ennen kaikkea voimakas ihminen. Taiteilija hän oli, hänessä
oli väkevä kärsimys ja väkevä ilo. Hän oli kärsimyksestään ja ilostaan
ehtinyt luoda yhden ainoan ihmisen, Hamletin — ketäpä nuori ihminen
epäilyksineen ja kysymyksineen niin haluaisi ruumillistuttaa kuin
sairasta Tanskan prinssiä.

LYYLI CECILIA

Minä tiedän niin vähän isästäni. Äiti ei kerro...

TRI ILMONEN

Muistot, muistot...

LYYLI CECILIA

Tai ehkä se on omatunto. Äiti ehkä on jälkeenpäin pitänyt joistakin
muista. Se on niin kummallista.

TRI ILMONEN

Isäsi ei ollut täyttänyt viittäkolmatta ikävuottaan kun me hänen
ystävänsä jo saatoimme hänet hautaan. Hänestä olisi kyllä tullut
taiteilija. Minne hän tuli, sinne tuli juhla. Ihmiset ikään kuin
vapautuivat. Ja näkivät mikä on oleellista, mikä turhaa. Ja saivat
voimaa...

LYYLI CECILIA

Kun minä pääsisinkin ylös. Juhlaa, juhlaa...!

TRI ILMONEN

Niin... juhlaa yli työn, yli levon ja sunnuntain, yli ilon ja
kärsimyksen.

LYYLI CECILIA

Jumala, auta minua nousemaan!

TRI ILMONEN

Oikein tyttöni, oikein. (Tuntee löytäneensä sairaalle lääkkeen.)
Sinun isäsi... niin, hän... hän säteili lämpöä kaikkea kohtaan mikä
kärsi. Ja hänen vihansa valhetta kohtaan oli kuin hehkuva rauta,
nimittäin sitä, mitä hän piti valheena... Kerran — kuinka selvästi
muistankaan sen illan! — meitä oli tovereita koolla maljan ympärillä.
Hän saapui harjoituksesta, kalpeana, hiukset liimautuneina otsaan.
Kun hän tuli ja näki meidän maisen innostuksemme, pyyhkäisi hän yli
pöydän niin että sirpaleet helisivät jaloissamme, ja sanoi: köyhiä
varten, köyhiä varten! Meillä on täällä hunaja ja makia viini! ja
hän löi rintaansa ja alkoi lausua. Ja hän esitti meille kohtauksen
kohtauksen jälkeen maailmankirjallisuuden suurista runoteoksista. Ja
hän esitti kohtauksia, jotka syntyivät sillä hetkellä ja joita ei pantu
kirjoihin... Mutta vielä nyt näen hänen silmänsä, jotka kuvastavat
jotain joka ei ole tästä maailmasta. Kuulen äänen, joka nostaa ja
tempaa nukkuvat voimat syvyydestään... Niin istuimme vielä aamun
valjetessa. Eikä kukaan meistä ajatellut unta. Ajattelimme vain tekoja
joita meidän piti suorittaa vasta herätetyllä voimallamme... Olimme
sinä yönä nähneet eron valheellisen ja aidon välillä. Sinä yönä päätin
minä puolestani, etten rupea näyttelijäksi...

ANNA

Isä, sinä olet taiteilija, teit tyhmästi, teit väärin... Olet väärällä
uralla, niin hyvä lääkäri kuin oletkin.

TRI ILMONEN

Mahdollista. Minusta tuli enemmän ihmisen ystävä kuin hänen lääkärinsä.
Ratkaisu ei ollut niin aivan helppo... silloin. Sinä yönä sen kuitenkin
tein... Lienen väärällä uralla, mutta sinulle, Lyyli Cecilia Salava,
olen kuitenkin nyt antanut sen lääkkeen, joka voi sinut parantaa: nämä
muistot isästäsi. Sinulle kuuluvat siivet, jotka putosivat isältäsi,
kun hän lähti pois.

    Lähtee hiljaa yläkertaan.

LYYLI CECILIA

Isäni siivet...

    Äänettömyys. Lyyli Cecilia jää oudon innoituksen
    valtaan, purskahtaen sitten rajuun itkuun.

ANNA

No, mutta, no mutta. Älähän toki, älähän nyt noin itke. (Lohduttelee,
kunnes saa Lyylin hymyilemään.) Ja sitten: et saa ruveta kilpailemaan
minun kanssani. Pelkään sinua hiukan. Äläkä uskokaan, että näyttelijän
tie aina on niin helppo ja hauska. Ei. On pahoja arvostelijoita, jotka
katkeroittavat elämää. Eivätkä johtajat aina ole kehuttavimpia: eivät
anna rooleja! Täytyy näytellä palvelustyttöjä, vaikka on syntynyt
kuningattareksi. Niin se kuuluu olevan — minähän vasta nyt oikein
pääsen näyttämölle. Ja sitten: ei ole kappaleita! Ei voi puhaltaa
elämää sanoihin, jotka kumisevat tyhjyyttään. Niin että katso nyt,
Lyyli Cecilia, vaikka sinä tuletkin terveeksi — ja minä olen varma,
että isä nyt on antanut sinulle sen oikean pillerin — niin sellainen
ohdakkeinen tie se on näyttelijän ura. Piikkejä ja piikkejä ja
ohdakkeita — mutta niitä kohden sittenkin vain ponnistamme.

    Nauravat molemmat sydämellisesti.

ANNA

Emmekä vaihtaisi tätä kutsumusta mihinkään toiseen... Tiedätkö,
naimisiinkaan en mene sentähden että kokonaan tahdon antautua taiteelle.

LYYLI CECILIA

Vaikka rakastaisit?

ANNA

Hm. Olenhan rakastanut. Vaikken ehkä tarpeeksi. Ei ole ollut ketään
niin kaunista, että hän olisi voittanut kauneuden. Sen kauneuden, mitä
tahdon palvella.

    Äänettömyys.

LYYLI CECILIA

Onko tohtori koskaan kertonut sinulle, miksi minun isäni meni naimisiin
äidin kanssa.

ANNA

Äitisi oli kai todella harvinaisen kaunis. Näyttämötaiteilija kai löysi
hänessä kauneuden.

    Äänettömyys.

LYYLI CECILIA

Anna... luuletko, että minun äitini voisi saada siellä jotakin työtä?

ANNA

Mitä hän osaa? Teatteriin hän on liian vanha.

LYYLI CECILIA

Niin kai.

    Äänettömyys. Soittoa kaukaa.

    Tytöt huomaavat yhtäkkiä isoisän portailla.

ISOISÄ kuiskaten.

Sibylla — oletko siellä? Vastaa.

LYYLI CECILIA

Olen.

ISOISÄ

Onko käynyt vuokralaisia? Vastaa.

LYYLI CECILIA

Ei.

ISOISÄ

Ties vaikka olisi käynyt kuinka monta. Oletko ollut siinä koko ajan?
Kuinka ei olisi käynyt vuokralaisia? Katso vain, että minut kutsutaan
tekemään kauppaa. Sellainen kaunis huone. Täytyy jostakin saada
tulojakin, kun kaikki kuluttavat... Sibylla, tule tänne ylös, niin
puhun sinulle. Minulla on sinulle tärkeää puhumista... Se puoskari ei
sinua parantanut, mitäs hän. Minä tiedän parantajan. Sibylla, ethän
sinä tänään lähde — mistäs sinä saisit rahoja, ilman aikojanne vain
pelottelette. Menetkö tänään? Vastaa. Vastaa.

ANNA

Lyyli Cecilian ääntä jäljitellen Menen! Tohtori ottaa minut mukaansa.

ISOISÄ kivahtaen.

Kuka se oli? Se ei ollut Sibyllan ääni. Kuka siellä on?

LYYLI CECILIA

Menen minä, niin te pääsette minusta. Tohtori on hyvä, hän ottaa minut
mukaansa. Hän minut myöskin parantaa.

ISOISÄ

Hän ei sinua paranna. Sen tiedän minä, kuka sinut parantaa.

LYYLI CECILIA

Jos te sen tiedätte, postimestari, niin ette toki olisi voinut olla
niin kova, että olisitte antanut minun maata tässä koko ikäni.

ISOISÄ

Tule tänne, niin sanon sen.

LYYLI CECILIA

Postimestari tietää, etten pääse paikaltani.

ISOISÄ

Meneekö se toinen... se sinun äitisi myöskin?

LYYLI CECILIA

Menee.

ISOISÄ

Älä sinä huuda, minulla on hyvät korvat ja pitääkin olla, tarvitsen
niitä vielä monta vuotta. No, tohtoriko hänen matkansa maksaa, vaiko
apteekkari, senkin vanha haaskalintu? Ja kumpiko hänet ottaa?

ANNA

Se ei kuulu teihin. Pääasia, että hän matkustaa.

ISOISÄ

Kuka täällä on? Eivätkö ne kaikki paraikaa kolistele Baskin lesken
taskuja tyhjiksi ylhäällä? Sibylla, valehteletko sinäkin minulle?
Uskaltakaapa lähteä täältä! Minä en päästä teitä. Vai karkuun te. Kyllä
minä keinot tiedän...

    Lähtee kiihottuneena huoneeseensa.

ANNA

Hänhän on kauhea! En minä ole aavistanut. Kuinka et ole kertonut? Sinun
täytyy päästä täältä pois. Täällä on mahdoton olla. Menen heti puhumaan
isälle... Ja jollemme valmistuisi tänään, niin vähän myöhemmin.

LYYLI CECILIA

Tänään menee viimeinen laiva. Sitten on sata kilometriä asemalle.

ANNA

Meillä on vain niin pieni asunto. Ja isähän ei ole rikas. Onko täältä
sata kilometriä asemalle? Mutta toki laiva kulkee niin kauan kuin on
avovettä.

LYYLI CECILIA

Laiva on vuokrattu huomisesta päivästä. Tehtaalle. Jollei siitä tänään
tule mitään, niin ei siitä tule koskaan.

ANNA

Mutta lähtisitkö sinä ilman äitiäsi?

LYYLI CECILIA

Sano itse: voinko jättää äidin?

ANNA

Mutta meillä kotona ei mitenkään ole tilaa niin monelle.

LYYLI CECILIA

Siinä näet. Ei siis ole muuta neuvoa kuin jäädä tänne. Kuunnella hänen
moitteitaan ja uhkauksiaan. Joskus näen unissani, että hän seisoo
revolveri kädessä ja uhkaa minua ja että menen tainnoksiin laukauksesta.

ANNA

Mutta jos se on ollutkin sillä tavalla... Odota nyt, isä ehkä tietää
neuvoa. Isä pitää äidistäsi paljon enemmän kuin hän näyttää. Niin.

LYYLI CECILIA

Sinun isäsi? Oi, jos hän sanoisi sen äidille!

ANNA

Ehkä hän vielä sanoo. Odota nyt, menen heti. Kun ei hän vain olisi
lähtenyt ulos toista tietä ja unohtanut minua tänne.

LYYLI CECILIA

Ei, hänen keppinsähän on täällä.

ANNA

No, sen hän kyllä voi unohtaa. Ei, kyllä he ovat ylhäällä. Siellä
tuntuu olevan muitakin kuin pormestarinna.

    Juuri kun Anna on menossa, saapuu Sorri nopeasti ja
    näkee tyytymättömänä Annan ja Lyylin ystävällisen suhteen.
    Tervehtivät sovinnaisesti.

ANNA

Mitä kuuluu?

SORRI

Neiti Ilmonen ei ole konsertissa?

ANNA

Kaupungin naiset ovat saaneet isän pauloihinsa täällä ylhäällä ja
niin on minun täytynyt odottaa häntä. Me aiomme nyt viedä tämän
ystävättäreni ja hänen äitinsä mukaamme. Parannamme hänet ja sitten
hänestä tulee hyvä näyttämötaiteilija.

SORRI

Lyyli Ceciliasta näyttämötaiteilija! Jos Jumala parantaa hänet, niin
varmaan ei sitä varten, että hänestä tulisi näyttämötaiteilija. Jos
sinulla, Lyyli Cecilia, on ollut sellaiset aikomukset, niin on ollut
Jumalan pilkkaa rukoilla sinulle terveyttä.

LYYLI CECILIA

Väinö, jos sinä olisit kuullut, mitä tohtori kertoi isästäni. Jotakin
niin kaunista. Väinö, silloin tuli mieleeni, että minun pitäisi
täyttää, mitä häneltä jäi kesken. Ehkä olen saanut isäni lahjan...

SORRI

Mitä sinä puhut? Oletko tosiaan niin noiden ihmisten lumoissa, että
olet unohtanut kaikki keskustelumme elämän tarkoituksesta?

LYYLI CECILIA

Väinö, puhu tohtorin kanssa, niin ymmärrät...

SORRI

Sinä tiedät mikä on pidellyt minua tässä synkässä talossa kaikki nämä
vuodet. En ole saanut lukea täällä niinkuin olisi pitänyt. Ja äiti
kaipasi minua loma-aikoina kotiin. Mutta sinä olit täällä enkä hennonut
sinua jättää — tätäkö varten?

LYYLI CECILIA

Älä tuomitse ennen kuin...

SORRI

On surullista, että ihmiseen, parhaimpaankin, niin vähän voi luottaa.
Minun piti neuvotella sinun kanssasi, niinkuin aina ennen, mutta jos
sinä nyt olet tykkänään astunut toiseen leiriin...

LYYLI CECILIA

Puhu, Väinö, onko sinulle jotain tapahtunut. Anna menee heti ylös. Puhu
niinkuin ennen...

ANNA

Tarkoitukseni on heti lähteä. Mutta tässä talossa näytään tätä tyttö
raukkaa riistettävän ja raastettavan niin monelle taholle, ettei hän
voi parantua. Luulin todella sen ajan olevan ohi, jolloin taidetta
katsottiin näillä silmillä.

LYYLI CECILIA

Väinö, älä mene. Sopikaa, te molemmat. Koko kesän se on ollut tällaista
väittelemistä. Minusta tuntuu siltä, että... että uskonto ja taide ovat
yhtä.

SORRI

Uskonto ja taide yhtä — niin, sinun lapsellisessa, puhtaassa mielessäsi
sellaisena kuin se nyt on. Mutta lähde sinä näyttämölle... Siellä
rehottaa synti kaikissa muodoissaan ja ennen kuin tiedät, olet kaulaa
myöten liejussa...

ANNA nauraen.

Ohoh, ohoh, olipa se oikein keskiaikaisen rehevä kuvaus. Kirkon
palvelijat tietysti eivät milloinkaan ole astuneet jalallaan liejuun,
vaan leijailevat kaikki puhtaassa eetterissä...

SORRI

Joka tapauksessa he rehellisesti pyrkivät sitä kohden. Joka tapauksessa
he askartelevat elämän vakavimpien asioiden ympärillä...

ANNA

No, mitä on sitten näyttelijän työ muuta kuin syventymistä elämän
vakavimpien asioiden — ristiriitain ja ongelmien — tulkitsemiseen.
Luuletteko, että näyttelijä ensi-iltana, kun koko hänen olentonsa on
täynnä sitä osaa mitä hänen on käytävä esittämään, kun hän odottaa
esiripun nousemista — luuletteko, että hän on toisessa asemassa kuin
pappi, joka sakastissa kuuntelee saarnavirttä ja jonka hartioille
kiinnitetään kaapu? Kyllä molemmat silloin huutavat avukseen taivaan
voimia.

SORRI

Pappi huutaa avukseen Jumalaa!

LYYLI CECILIA

Mutta Väinö, nehän ovat sanoja. Kyllä Jumala kaikki sellaiset sanat
oikein ymmärtää..

    Äänettömyys.

ANNA

Jätän herrasväen nyt rauhaan ja menen puhumaan isäni kanssa.

LYYLI CECILIA

Ei Anna, pieni hetki vielä. Olen koko kesän kärsinyt siitä, että olette
karttaneet toisianne. Kiistelkää aikanne ja tulkaa sitten ystäviksi.

ANNA

Mutta ei minulla ole mitään herra Sorria vastaan.

SORRI

Eikä minulla tietysti neiti Ilmosta vastaan. Tunnen vain, että
syvä juopa erottaa sen maailman missä hän elää siitä, missä minä
elän. Toisessa käydään kauniissa vaatteissa, ollaan kauniita...
ja kohteliaita... ja köykäisiä. Toisessa ollaan kömpelöjä...
raskasmielisiä. Ne ovat nämä maahan kytketyt sielut, joihin minä
kuulun. Heidän kohottamisensa, vapauttamisensa on minun työni. Se
kevyt, leikkivä taide, jonka siunauksesta tässä on niin paljon puhuttu,
ei vetele siellä. Siihen tarvitaan enemmän. Jollen minä jaksa uskoa,
että taide pystyy raskautetuille sieluille korvaamaan uskonnon, niin
saat, Lyyli Cecilia, antaa sen minulle anteeksi. Olen hakotukin mies,
niinkuin postimestari Schultze sanoo, ja tiedän, että nämä sielut voi
maasta nostaa yksin Jumalan kaikkivaltiaan käsi.

ANNA Sorria pitkään silmiin katsoen.

Teistä tulisi hyvä näyttelijä. Niin.

SORRI naurahtaen.

En ole lähtenyt hakotukin äärestä sellaista kutsumusta varten.

ANNA

On niitä, jotka ovat lähteneet sitä varten.

LYYLI CECILIA

Mutta sopikaa nyt.

SORRI

Enkä usko, että Jumala parantaa tätä lastaan sitä varten että hän
rupeaisi näyttelijäksi.

ANNA

Me viemme nyt hänet joka tapauksessa mukaamme, sillä tänne hän ei voi
jäädä.

    Menee yläkertaan.

SORRI

Tuhat kertaa parempi on hänen olla tässä kahlehdittuna kuin alkaa
vaeltaa synnin tietä.

LYYLI CECILIA

Mutta entä jos minä pääsisin vapaaksi sitä varten että voisin yhdistää
sen mikä teitä nyt erottaa...

    Äänettömyys.

SORRI

Minä kiiruhdin tänne neuvotellakseni kanssasi niinkuin ennen. Ehkä se
on turhaa.

LYYLI CECILIA

Mistä tahdoit neuvotella?

    Äänettömyys.

SORRI

Lyylikki, voisitko jäädä tänne, jos minäkin vielä jäisin?

LYYLI CECILIA

Sinä — kuinka sinä voisit jäädä? Sehän on mahdottomuus. Eikö Jumala
kutsunut sinua kirkossa — kuinka voisit jäädä!... Et siis ole saanut
rahaa? Sitten täytyy postimestarin odottaa vuokraansa.

SORRI

Lyyli Cecilia, minulle on tarjottu paikka täällä. Sylvi, tulehan tänne.
(Sylvi tulee.) Kuulehan nyt: minulle on tarjottu paikka osuuskaupan
johtajana.

SYLVI

Osuuskaupan johtajana!

LYYLI CECILIA

Mutta sinähän rupeat papiksi.

SORRI

Johtaja siirtyy pankkiin ja tahtoisi toimittaa nykyisen paikkansa
minulle.

LYYLI CECILIA

Mutta ethän sinä sellaista voi edes ajatella.

SYLVI

Se on kai hyvä toimi — kielsitkö jo?

SORRI

Hän oli lauhalla tuulella, ei ensinkään pistellyt eikä väitellyt...
Sanoi juuri aikoneensa lähteä minua tapaamaan. Siinä sitä sitten
muisteltiin lapsuudenaikoja, ja sitäkin kuinka siellä kotikylässä
jo ajettiin tätä asiaa. Hän piti minulle samat esitelmät, jotka
itse aikoinani olin pitänyt ja todisti, että tie kansan henkiseen
heräämiseen usein kulkee aineellisen valveutumisen kautta — aivan
niinkuin en koskaan olisi siitä kuullut puhuttavan... Tietysti
jouduttiin taas velkoihinkin...

LYYLI CECILIA

Ja sinä?

SYLVI

Varmaan hän myöskin kysyi meidän naimistamme — hän kysyi sitä
minultakin kerran kadulla... enkö jo väsy odottamaan...

SORRI

Vai niin... Sittenhän sitä voitaisiin mennä naimisiin, ja sinä,
Lyylikki, tulla meille!

    Äänettömyys.

LYYLI CECILIA

Mutta entä teidän pieni pappilanne, jota te olette ajatelleet seitsemän
vuotta?

SORRI

Jokainen koti voi olla pappila... Lyylikki, jos minä otan vastaan tämän
toimen, niin jätätkö mielestäsi näyttämöhullutukset ja tulet meille?

LYYLI CECILIA

Eihän minun kohtaloni mitenkään saa vaikuttaa sinun päätökseesi.

SORRI

Minun täytyy pelastaa sinut.

SYLVI

Mutta, Väinö, tohtorihan on hyvä ihminen...

SORRI

Teatterilainen, niinkuin tytärkin.

LYYLI CECILIA

Minä en jätä äitiä, sen te tiedätte.

SORRI

Äiti tulee luonnollisesti myöskin meille.

SYLVI

Ja sinun äitisi myöskin, sehän on vanha sopimus.

SORRI

Meillä on vapaa huoneisto ja huoneita yllinkyllin.

SYLVI

Mutta entä me kaksi, me kaksi? (Peittää kasvot käsillään ja pakenee
toiseen päähän huonetta.)

LYYLI CECILIA

Minä en missään tapauksessa tule teille, en missään tapauksessa.

SORRI

Kun edes jätät tuon hullun aikomuksen.

LYYLI CECILIA

Tahtoisin olla yksin nyt.

    Äänettömyys. Sorri menee Sylvin luo

SORRI

Mutta Sylvi... mikäs sinulle taas tuli?

SYLVI

Oi Väinö, näinkö pitikin käymän?

SORRI

Eihän vielä ole käynyt mitenkään. Sinuahan minä ajattelin. Niin, ja —
neljäs käsky on ainoa, jota seuraa lupaus.

SYLVI päättäväisenä.

Minä odotan kärsivällisesti meidän pientä pappilaamme. Ja isoisä, hän
saa odottaa rahojaan. Väinö, sinä lähdet ja minä jään tänne...

SORRI

Ajattele toki hiukan sisartasikin, joka on vaarassa. Lyylikki, lupaa
minulle, ettet missään tapauksessa...

LYYLI CECILIA

En mitään minä lupaa, jokainen vastatkoon itsestään. Sylvi, vie minut
makuuhuoneeseen, minun täytyy saada ajatella yksinäni.

SORRI

»Jokainen vastatkoon itsestään» — et tiedä mitä puhut. Mutta minä
tiedän, että minun on vastattava sinusta Jumalan edessä!

    Sylvi työntää pois tuolia. Sorri kävelee hetken kiivaasti
    edestakaisin, pysähtyy sitten ikkunan luo. Äänettömyys.

ISOISÄ hiljaa tullen portaille.

Sibylla, oletko täällä? Vastaa. Missä sinä olisit, jollet ikkunan
ääressä. Katseletko taas olemattomia? Näetkö kuoleman taakse: mitä
siellä on?... Sibylla... älä lähde pois: minä parannan sinut. Sibylla,
vastaa. Etkö ole täällä? Missä olisit — vastaa. Minä parannan sinut.
Sinä et sitä usko. Mutta minä teen sen. Vastaa. Eikö täällä ole ketään?

SORRI

Minä olen täällä — hakotukkimies.

ISOISÄ hätkähtäen.

Sinä — hakotukkimies. Etkö häpeä kuunnella asioita, jotka eivät ole
sinulle aiotut?

SORRI

Oletteko te, postimestari, hävennyt kuunnella sairaan lapsen leikkejä
satumaailmassaan.

ISOISÄ

Minä kyllä sovin ne asiat Sibyllan kanssa — ne eivät liikuta sinua.
Odotan rahojani. Sen kai olet ihan unohtanut. Morsiamesi onkin jo
pitkin viikkoa valmistanut asiaa ja antanut minun kuulla, että kaikki
kesälliset ansiosi ovat menneet korkoihin. Ja äidillesi. Ja muita
liikuttavia tarinoita. Mutta et minnekään mene ennen kuin olet maksanut
minulle. Takavarikoin tavarasi —, vaikkeivät liene minkään arvoisia,
senkin kerjäläinen!

SORRI kuohahtaen.

Teiltä ainakaan en enää kerjää, saatte kaikki, mitä teille tulee!

    Lähtee, lyö kiireesti kiinni ulko-oven.

ISOISÄ

Sibylla — ovatko vieneet sinut ulos? Amalia, etkö jo ole tullut
postista? Käveletkö taas hierojan kanssa — oletko sinäkin tullut
hulluksi?... Sylvi... Tuure, Tuure, olet väkevä, Sibylla ei paina
paljon. Eikö täällä ole ketään. (Epätoivoinen huokaus.) Oi, voi!
Cecilia Hordel... oi voi!

    Menee ylös.

    Hetken äänettömyys. Amalia tulee nopeasti, ottaa hatun
    päästään ja nojautuu ulos. Pienen ajan kuluttua tulee Tuure.

TUURE

Mitä ihmettä — oliko se sinun hierojasi?

AMALIA ärtyneenä.

Hävetä tässä saa silmät päästään... Äiti oli ollut apteekkarilla.
Lundinin piti siellä hieroa eikä hän päässyt sisään, kun äiti oli
siellä. Käveli sitten tuossa pitkin katua ja odotti.

TUURE

Mitä äiti tekee apteekkarilla?

AMALIA

On kai kerjäämässä rahoja sinulle.

TUURE

Ettei hän vain tekisi tyhmyyksiä.

AMALIA

Apteekkari ei anna mitään ilmaiseksi, sen tiedät hyvin.

TUURE ikkunassa.

Ei kuulu eikä näy.

AMALIA

Menisi yksintein naimisiin hänen kanssaan. Silmät tässä saa hävetä
päästään.

TUURE

Kirottu köyhyys.

AMALIA

Kirottu rakkaus.

TUURE

Mitä sinä rakkautta moitit. Sellainen runollinen kohtaus sinulla tuossa
juuri oli ikkunassa, että pois tieltä...

AMALIA

No, aina runollisempi kuin sinun kohtauksesi tätisi kanssa. Hänen
rahojaanko sinä äsken pankissa nostit?

TUURE

Mitä hittoa se sinuun kuuluu.

AMALIA

No, kuuluu senverran, että minun kukkaroni kai nyt jätät rauhaan.
(Lähtee makuuhuoneeseen.)

    Tuure jää ikkunaan. Sytyttää savukkeen.
    Sylvi tulee.

SYLVI

Mikä Amalian on? Oletko tehnyt hänelle jotakin?

TUURE

On kai samassa kadotuksessa kuin kaikki muutkin.

SYLVI

Tuure, oletko sinä kuullut, että Väinölle on tarjottu paikka
osuuskaupan johtajana ja samalla tarkastajana. Siinä on kovin hyvä
palkka, mutta toiselta puolen kaikki on valmistettu Helsingin-matkaa
varten. Saitko sinä tädiltä niin paljon että voisit antaa muutamaksi
päiväksi?

TUURE

Ottakoon Väinö hiidessä hyvän paikan kun se hänelle tarjotaan...

    Rouva Salava astuu sisään kiihtyneenä, sairas puna kasvoilla.
    Hän menee pöydän luo, lyö rahapinkan pöydälle ja hengittää
    syvään, silmät ummessa. Äkkiä hän avaa ne.

RVA SALAVA

No... niin... Oletteko kaikki täällä... Tässä saatte. Se on... rahaa.

SYLVI

Oikeaa rahaa?

TUURE

Mistä sinä olet saanut?

SYLVI

Tällaiset määrät! Apteekkariltako?

TUURE

Oletko sinä häneltä ottanut nämä rahat?

SYLVI

Älä nyt häntä ahdista, näethän, että hän voi huonosti. Menisit
mieluummin hakemaan tohtoria.

TUURE

Äiti, oletko ottanut nämä rahat apteekkarilta?

SYLVI

Mene hakemaan tohtoria. Hän on täällä ylhäällä. (Huutaa.) Tohtori!

RVA SALAVA

Ei, ei!

SYLVI

Hän pyörtyy...

    Tuure juoksee hakemaan vettä.
    Isoisä on tullut portaille.

ISOISÄ

Mitä te huudatte? Onko Sibylla sairastunut? Sibylla, vastaa.

SYLVI

Äiti on sairastunut.

ISOISÄ

Äiti? Cecilia Hordel? Hän ei saa kuolla. Minun pitää puhua hänelle...
Antakaa lääkettä. Hän ei saa kuolla...

RVA SALAVA heräten, väsyneenä.

Isoisä, tulkaa... Menkää pois te muut... Isoisä... Menkää... Minun
pitää puhua. Minä en jaksa tulla...

    Sylvi ja Tuure ovat poistuneet huoneesta.

ISOISÄ

Noo, se menee ohi. Arvasinhan minä. (Lähtee hiljalleen yläkertaan.)
Tällaista se oli silloinkin... viisitoista vuotta sitten. Ja meni ohi.
Naisista ei koskaan tiedä, koska se on totta, koska kujeilua...

RVA SALAVA

Sovitusta, sovitusta — eikö mistään päin tule sovitusta?

    Esirippu.




III NÄYTÖS


Sama huone. Ilta. Sohvalla rva Salava suureen huiviin kietoutuneena.
Soittokoneen ääressä Tuure, katkonaisesti soittaen ja laulaen
Schubertin "Am Meeriä". Ylhäältä kuuluu Sorrin ja isoisän kiivasta
puhelua. Yli hämärän huoneen lattian valuu ikkunoista katulyhdyn valo.
Amalia tuo vasemmalta vasta täytetyn kattolampun ja sytyttää sen.

AMALIA

Kutka tänään nyt oikeastaan matkustavat ja kutka jäävät? Kaikki on niin
erinomaisen salaperäistä. Ja rahaa on. Kaikilla on rahaa. Ja kaikki
ovat vapaat ja riippumattomat ja irvistelevät niille, jotka ovat heitä
vuosikausia elättäneet. Mutta ei mitään kerrota. Väinö Sorri kulkee
pää pystyssä ylös isoisän luo ja lukee siellä lakia niin että seinät
paukkuvat. Tuleva pruustinna jakelee juomarahoja niille, jotka kantavat
pois sulhasen tavaroita. Tuure laulelee, sillä frakki on maksettu ja
liikkeen kassa taas täynnä. Lyyli Ceciliaa tuskin näkee setelipinkan
takaa. Äiti viettää pian häitä rikkaan miehen kanssa. Päivä on siis
jaellut runsaasti kukkasia... Olisi hauska tietää, kutka matkustavat.
Mutta kaikki ovat niin erinomaisen salaperäisiä. Noo, pianhan se
nähdään. Laiva höyryää jo rannassa.

    Äänettömyys. Muutama pianoakordi.

AMALIA

Äiti ei taida jaksaa nousta. Tohtori ja näyttelijätär lupasivat vielä
tulla ennen laivan lähtöä.

TUURE äkkiä lakaten soittamasta.

Tulevatko he vielä tänne! Niitä jäähyväisiä nyt uudistetaan lakkaamatta.

AMALIA

Hehän tulevat hakemaan Lyyli Ceciliaa — jos olen oikein ymmärtänyt.
Vaan enhän minä tiedä. Joka taholla on pakattu ja pakattu — on ollut
mahdoton erottaa kenen tavaroita... Äiti, minusta ei yhtään pidä
ihmetellä, jos apteekkari vihdoinkin tahtoo asian ratkaistuksi. Hänen
kanssaan on tarpeeksi kauan leikitelty.

TUURE

Seis! Apteekkari on ollut meidän kaikkien pankki. Ja kenenkä me aina
olemme lähettäneet pankkiin? Sinäkään et mennyt isoisän luo, vaan äiti
meni Nordlundille. Niin, niin. Silloinkin, kun sinun sairaalalaskuusi
ei ollut rahaa.

AMALIA

Enkö minä maksanut sitä viimeistä penniä myöten?

TUURE

Kyllä vähitellen. Mutta mikset silloin ottanut isoisältä?

AMALIA

Antaako hän rahaa omiin silmiinsäkään?

TUURE

Mikset sitten itse mennyt apteekkarille?

AMALIA

Onko minun syyni, ettei minulle ole suotu sitä suloisuutta, mitä miehet
rakastavat? En ole itse pyrkinyt tähän elämään — äiti sanoo, ettei syy
liioin ole hänen. En sitten tiedä, mistä menen hakemaan syyllistä.

TUURE

Hautausmaasta — eikö äiti niin sanonut.

RVA SALAVA odottamatta.

Ehkä yläkerrasta.

AMALIA

Yläkerrasta — sanoitko niin, äiti? Mutta mikä ihme sinun on? Oletko
sinä taas ottanut jotakin Nordlundin laatikosta? Kukaties morfiinia,
tai jotain muuta hullutusta. Hänkin kun pitää sellaisia lukitsematta.

RVA SALAVA

Mitä kello on?

AMALIA

Ei tule kysymykseen, että tänä iltana menet sinne. Niinkuin ei sinusta
jo olisi tarpeeksi puhuttu. Mitä asiaa sinulla muka olisi? Hän ehtii
tavata sinut huomenna. Mitä varten sinä sinne lupasit mennä?

RVA SALAVA

Viemään verenpisarani. Kukkaseni tuolta ikkunalaudalta.

AMALIA

Hullutuksia.

TUURE

Mitä sinä nyt taas olet ottanut, puhut aivan sekaisin.

RVA SALAVA

En minä ole sekaisin. Hän pitää niistä. (Nousee verkalleen, vetää
viluisena huivin ympärilleen ja tulee näyttämön etualalle.) Kerran se
kuitenkin tulee jokaiselle viimeinen laiva... (Jää ikkunaan, katulyhdyn
valossa näkyy hänen kasvojensa kalpeus.) Täytyy päästä sovintoon sen
kanssa. Kaikkien kanssa.

AMALIA

Sovintoon — oletteko apteekkarin kanssa riidelleet? Ihmiset sanovat
häntä riitaiseksi. Mutta ei hän minusta ole riitainen. Älä nyt, äiti.
Hän puettaa sinut silkkiin ja samettiin. Ehkä hän lakkaa juomastakin
— ainakin vähentää. Mutta sen minä sanon, että täällä kotona pitää
vihkimisen tapahtua. Ja niin pian kuin suinkin — olettehan te molemmat
jo saavuttaneet kypsän iän — juhlikaa sitten uudessa kodissanne niin
paljon kuin tahdotte.

RVA SALAVA

Älä Jumalan tähden, älä Jumalan tähden.

TUURE

Ota sinä hänet, niin saat hänen silkkinsä ja samettinsa.

AMALIA

No, ei hän nyt minusta ole mikään niin vastenmielinen.

TUURE

Mutta ota hänet.

AMALIA

Cecilia Salavaahan hän rakastaa.

RVA SALAVA hädässä.

Amalia, hyvä rakas Amalia... jos sinä voisitkin ottaa hänet.

AMALIA

Nordlundin kanssa sinä, äiti, kuitenkin olet jaksanut kauemmin
ylläpitää ystävyyttä kuin muiden kanssa.

RVA SALAVA

Niin, niin, niin, mutta...

AMALIA

Ne nyt olivat täyttä hullutusta sellaiset rakastumiset kuin siihenkin
ylioppilaaseen — vailla pontta ja perää...

RVA SALAVA

Uskon että hän suostuisi, jos sinä suostuisit. Katso, voisit jättää
postin, se on sentään rasittava toimi ajan pitkään. Nordlund on rikas,
isoisäkin panisi siihen arvoa. Ehkä sinä voisit rakastua häneen. Tai
oppia pitämään hänestä. Amalia, jos sinä tietäisit minun elämäni...
minä en voi mennä hänelle... pelasta minut!

AMALIA taistelee mielenliikutustaan vastaan..

Vai pitäisi minun pelastaa sinut! Mikä sinulla on hätänä: rakastat,
olet nuori ja kaunis. Etkä koskaan tule vanhaksi. Kun yksi rakkaus
sammuu, syttyy toinen. Ja taas sinä suutelet niinikuin ensi kerran...

RVA SALAVA

Mistä sinä tiedät kuinka minä suutelin ensi kerran.

AMALIA

En tiedäkään. Mutta sanotaanhan sen olevan niin taivaallista. En tiedä,
en tiedä, et mitään antanut minulle. Olit saita, äiti. Minä synnyin
vanhana enkä minä leikkinyt lapsena enkä minä koskaan suudellut — sinä,
äiti, rahaa voin sinulle antaa, kun näillä käsilläni raadan, mutta
auttaa sinua rakkausasioissa, siihen en kykene! (Purskahtaa itkuun.)

TUURE

Odottakaa te, kyllä minä pidän huolen apteekkarista. Vai odottaa
apteekkari Nordlund verenpisaroita — verenpisaroita minun äitini
ikkunalta. Kyllä hän saa verenpisaroita.

    Aikoo kiihtyneenä lähteä.

RVA SALAVA pidättäen hänet.

Tahdotko minua todella auttaa, Tuure? Älä mene Nordlundille — onko se
niin kumma, jos vanhuus haluaa verenpisaroita nuoruuden akkunoilta.
Mene Lyylin luo, koeta saada hänet ymmärtämään, että hänen täytyy
lähteä maailmalle nyt tohtorin turvissa. Hänelle ei koskaan tule
tällaista tilaisuutta. Hänen täytyy parantua ja löytää isänsä siivet.
Mene, Tuure, menkää molemmat. Hänen täytyy se ymmärtää. Olen taistellut
hänen kanssaan niin että olen aivan väsyksissä.

TUURE

Kyllä minä apteekkarin vielä tästä tavoitan.

AMALIA

Äiti on aivan oikeassa: milloin Lyylille tulisi tällainen tilaisuus?

    Lähtevät Tuuren kanssa makuuhuoneeseen.

    Rva Salava astelee viluisena ikkunan luo ja odottaa siinä.
    Isoisän ja Sorrin äänet lähenevät yläkerrasta. Tulevat
    vähitellen portaille, Sorri edellä, sitten isoisä.

ISOISÄ

Mistä sinä olisit saanut rahaa, hakotukkimies? Luulet voivasi
minua petkuttaa. Elvira, tyttäreni, näkee huonosti — mitä vanhoja
tupakanlentiä lienet minulle rahoina tuonut. Amalia, sinuun luotan:
ovatko nämä oikeita rahoja? Etkö ole siellä? Sibylla, sinuunkin
luottaisin, jos voisit tulla tänne. Missä te sitten kaikki olette?
Oletteko siis jo matkustaneet, kiittämättömät? Eikö ketään ole täällä?
Hakotukkimies pettää minua! Siinä on kiitos siitä että olen antanut
hänen seitsemän vuotta asua kauniissa huoneessani: maksaa velkansa ja
on vapaa — ettet häpeä. Kaikki te nyt olette vapaat. Isoisä on sokea,
isoisää ei tarvita, rahaa on. Kuka on antanut rahaa? Sinäkö, Elvira?
Oletko uskaltanut?

    Rva Bask on tullut portaille.

RVA BASK

En hänelle, isä pikku, en yhtä penniä.

ISOISÄ

Mutta kyllä eräälle toiselle.

RVA BASK

Isä pikku, miksen minä saisi tehdä rahoillani mitä tahdon? Ehkä voi
pistää päähäni lähteä matkalle. Minä tahdon minäkin pitää vähän hauskaa.

ISOISÄ

Hupsu, kuka sinulle rikkaan miehen toimitti, jollei isäsi. Ylioppilas
oli köyhä rotta. Jos olisit saanut tahtosi läpi, niin ei sinulla nyt
olisi yhtään mitään. Mutta isäsi ei kuunnellut kyyneliäsi, ja eikö
hyvin käynyt.

RVA BASK itku kurkussa.

Isä pikku — hänen kanssaan olisin ollut onnellinen köyhyydessäkin.

ISOISÄ

Ystävältäsi Tuurelta voit saada kuulla yhtä ja toista köyhyyden
onnesta. Ja ehkä myös tuolta hakotukkimieheltä.

SORRI

Omituista — tässä minulle tänään puhutaan samassa talossa köyhyyden
onnesta ja rikkauden onnesta. Kukaan ei puhu siitä ainoasta, joka on
jonkin arvoista: tunnonrauhasta.

RVA BASK

Hänen kanssaan olisin ollut onnellinen... Tuure, poikani, saa kaikki
mitä minulla on, kun vain hiukkasen pitää minusta... Minä niin kaipaan,
kaipaan... (Lähtee seuraavien vuorosanojen aikana yläkertaan.)

ISOISÄ

Pitää ja pitää — vai kerjäät sinäkin rakkautta. Ja huvimatkoja ja
hauskaa. Matkusta yläkertaan, siinä on sinulle matkaa riittämiin.
No, mene. Toisille ei anneta mitään, ja toisille niin että hukkuvat
ylenpalttisuuteen. (Lyyhistyy lamaantuneena tuolilleen.) Entä poikani
vaimo, onko hänkin jo »matkustanut»? Kuka hänellekin antoi rahaa! Ja
kuinka minä olen häntäkin hoitanut ja ruokkinut. Ja hänen lastaan,
Sibyllaa, joka ei ole edes minun sukuani. Ilman kiitoksen sanaa,
hyvästiä sanomatta. Ja kuinka minä olen teistä kaikista murheen
pitänyt... Rahaa ei kunnioiteta eikä totella — minä sanon sen, että
Jumalaa ei enää ole taivaassa.

SORRI

Luulenpa melkein että Jumala on astunut taivaastaan ja on matkalla
köyhän syntisen postimestari Schultzen tykö.

ISOISÄ

Jumala on matkalla — taas sinä uhkaat minua kuolemalla. No niin, jollei
rahalla enää ole virkaa, niin mitäpä sitten ihmiselläkään...

SORRI

Kuolema on synnin palkka. Mutta ehkäpä teistä vielä tulee iankaikkisen
elämän perillinen, nyt kun alatte päästä irti mammonasta.

    Lähtee makuuhuoneeseen.

RVA SALAVA itsekseen.

Kuolema on synnin palkka...

    Äänettömyys

ISOISÄ

Köyhä syntinen — eikö talo ole minun? Enkö ole teitä kaikkia ruokkinut?
Sinä, Sibylla, olenko minä syntinen, minä joka olen leikkinyt kanssasi
kuin lapsi? Kun sinä leikittelit paperinukkiesi seurassa, seisoin minä
tuolla ylhäällä ja nauroin, ja se on ollut ainoa iloni... Cecilia
Hordel, sinä, muistelepas vain, oliko kattoa pääsi päällä, kun otin
sinut lasteni opettajaksi! Äitinä sait olla heille. Miksei kukaan
vastaa, oletteko kaikki kuolleet?

AMALIA palaten, puettuna ulosmenoa varten, kädessään paperiin
käärittyjä kukkia.

Hän ei suostu lähtemään ilman äitiä — Lyyli. Hän on aivan taipumaton.
Mutta mitä se isoisä täällä onkaan puhunut? Väinö juuri tuli
sellaisella uholla ja huusi, että »on ihanaa nähdä kuinka kahleet
putoavat».

ISOISÄ

Amalia — sanoitko ettei Sibylla lähde? Sibylla jää! Sibylla ei jätä
auttajaansa ja elättäjäänsä. Sibylla on toista kuin te kaikki.

AMALIA

Odottakaa nyt, isoisä. Sibylla kyllä menee pois meiltä, vaikka hän jää
kaupunkiin.

ISOISÄ

Kaupunkiin — saako hän ehkä jonkin tanssimestarin toimen? (Naurahtelee.)

AMALIA

No, hakotukkimies ja Sylvi, hehän nyt menevät naimisiin, eikö isoisä
ole kuullut? No, Sorri saa paikan osuuskaupan johtajana ja hyvän palkan
ja suuren asunnon. Niin että toinen Raakel pääsee nyt naimisiin ja
heidän luokseen menevät äiti ja Lyyli Cecilia.

ISOISÄ

Hulluja puhut — hakotukkimies kauppa-alalle? No, sitäkö varten hän
täällä on kaiken kesää takonut päähänsä Juudaksen kieltä? Hulluja puhut.

AMALIA

Isoisä uskoo tai on uskomatta, niin se kuitenkin on. (Lähtee ulos.)

ISOISÄ

Papista kauppamies — nauran minä!... Kuka tuli sisään? Sylvikö? Vai
joko sinulla nyt on niin uudet ja kalliit kengät, ettei askeleitasi
enää tunne?

    Sylvi on ulko-ovessa kohdannut Amalian ja astuu sisään, kukkaro
    kädessä avonaisena, maksaakseen lähetille. Ottaa nopeasti
    Sorrin huoneesta vielä jotakin ja vie viimeiset lähetille.

SYLVI ohi astuessaan.

Minä vain täällä olen, isoisä. Nyt on huone tyhjä uutta vuokralaista
varten.

ISOISÄ

Vai niin, rouva kauppaneuvoksetar. Teen kunniaa. Meistä taitaa tulla
virkaveljet mammonassa, minusta ja hakotukkimiehestä.

SYLVI

Isoisä, kyllä Väinö voi palvella Jumalaa uudellakin alallaan.

ISOISÄ

Mutta minäpä en annakaan sinua kauppamiehelle. Eri asia on Jumala, eri
asia mammona.

SYLVI

Antoihan isoisä tyttärensäkin kauppiaalle — Elvira tädin.

ISOISÄ

Silloin tarvittiin rahaa sukuun. Mutta te, ettekö te nyt malta odottaa
siksi että olen kallistanut pääni? Ja niin minä olen teille säästänyt,
etten silmiänikään ole parantanut, jottei teiltä vähenisi. Mutta
enemmän vain olla pitää. Ei riitä asunto isoisän vanhassa talossa
— pitää olla uusi virstanpituinen talo torin varrella ja sillin ja
saippuan hajua.

    Sorri tulee huoneeseen.

SYLVI ihmeissään.

Mutta itsehän te olette ajanut meidät...

ISOISÄ

Voi sinua, Sorri, mammonan renki — hakotukkimies oli aatelia sinun
rinnallasi.

SYLVI kauhistuneena.

Väinö, hän puhuu kauheita ja hän on oikeassa...

SORRI

En häpeä tunnustaa, että se valistusmuoto, jota postimestari kutsuu
mammonanpalvelukseksi, oli ensimmäinen herätyksentuoja minun
kaukaisella kotiseudullani.

    Sorri ja Sylvi lähtevät makuuhuoneeseen.

    Äänettömyys.

ISOISÄ

Keitä täällä nyt on? Vastatkaa. Tunnen sieraimissani, että täällä joku
on. Seela...?

    Äänettömyys.

RVA SALAVA käheänä, väsyksissä.

Postimestari Schultze, kysyisin teiltä...

ISOISÄ

Seela, olethan siellä. Mutta ei vain vastata. Taidatte muutkin olla
siellä? Sibylla, joko sinäkin petät minua ja annat minun turhaan
huutaa? Kaikki olette täällä, vaikka petätte minua. Kukapa teille
kustantaisi matkoja. Odottakaa te, lähden vielä tohtorin tykö ja
parannan silmäni — ketä sitten petätte! Mutta se menee kaikki teidän
perinnöistänne.

RVA SALAVA

Postimestari Schultze... kysyisin teiltä...

ISOISÄ

Postimestari ja postimestari — etkö sinä ole ollutkaan kapteenin,
poikani vaimo?

    Lyhyt äänettömyys.

RVA SALAVA harvaan ja painolla.

Sen mahdatte te tietää paremmin kuin minä. Kuka se oli, joka sulki oven
ulkoapäin — tekö, tekö sen teitte, postimestari Schultze? Ja tekö sen
taas avasitte aamulla, että kapteeni pääsi ulos ennen kuin palvelijat
heräsivät? (Tuskissaan.) Niin, niin. Mutta miksi, sitä en ole voinut
koskaan ymmärtää. Siitähän on niin kauan, ei voi mitään auttaa. Mutta
miksi sen teitte?

ISOISÄ

Olisit karannut — olit jo tilannut hevosen.

RVA SALAVA

Niin olin. Mutta miksen sitten olisi saanut lähteä? Minun olisi vain
pitänyt lähteä heti kun huomasin. En kärsinyt kapteenia. Mutta olin
kovin nuori... ja turvaton. Olisihan kapteeni saanut rikkaita ja
suurisukuisia. Minun olisi pitänyt huutaa valveille koko talo...

ISOISÄ

Et huutanut — kapteeni oli komea mies, oikein minun poikani.

RVA SALAVA

Älkää, älkää...

ISOISÄ

Mutta kaikkihan kävi hyvin. Kaikki tapahtui hiljaa täällä ylhäällä ja
alhaalla nukkuivat kaikki rauhan unta. Kukaan ei tänäkään päivänä tiedä
asiasta mitään.

RVA SALAVA

Hyvin — sinä yönä särkyi minun elämäni. En ole koko ikäni mittaan
jaksanut paikata sitä. Voi teitä, postimestari Schultze.

    Äänettömyys.

RVA SALAVA

Ja miksi... miksi?

    Äänettömyys.

ISOISÄ

Cecilia Hordel... onko sinulla vielä kauniit vaaleat hiuksesi? Valo
kulki aina sinun perässäsi ja piti peliään sinun hiuksissasi.

    Äänettömyys.

RVA SALAVA

Postimestari Schultze... viisitoista vuotta sitten... Tekö otitte
kirjeet? Vastatkaa: tekö otitte kirjeet, jotka tulivat minulle, ja myös
kirjeet, jotka lähetin?

ISOISÄ

Aioit mennä naimisiin hänen kanssaan ja lentää talosta...

RVA SALAVA

Te siis otitte kirjeet. Ja luitte ne. Sekä hänen että minun. Te näitte
minun odotukseni ja hätäni... Jos minä käsittäisin minkä tähden. Sillä
minä ja lapseni olimme talossanne vain tiellä... Ja sitten tuli se
viimeinen kauhea asia — tällainen päivä se juuri oli kuin tämäkin,
lehdet alkoivat juuri kellastua — istuin ylhäällä kirjoittamassa
kirjettä. Lapsi leikki ja hyppeli helmoissani. Silloin te tulette
ase oikaistuna ja laukaisette. Teittekö senkin tahallanne? Sanokaa,
turmelitteko tahallanne lapseni elämän, vai vahinkoko se oli?

ISOISÄ

Mitä sinä sitä lasta aina suutelit ja rakastit niin ettet nähnyt etkä
kuullut mitään muuta.

RVA SALAVA

Omaa lastani...

ISOISÄ

Näyttelijän lasta. Minun poikani lapset eivät enää olleet minkään
arvoisia...

RVA SALAVA

Mutta tämähän oli orpo ja pienin kaikista.

ISOISÄ

Et suinkaan sinä mitään ymmärrä siitä mitä sanotaan... sanotaan
epätoivoksi. Mitäs sinä. Et suinkaan usko, että voi olla ihmisiä,
joita ei kukaan koskaan ole rakastanut? Ihmisiä, jotka aina vain ovat
pahoja. Etkä suinkaan sinä sitäkään ymmärrä, että sinun vaalea pääsi
oli viimeinen minkä näin, kun kaikki muu jo oli minulle pimennyt — mitä
sinä, Cecilia Hordel.

RVA SALAVA

Mutta ettehän tahdo minulle uskotella, että...

ISOISÄ

... että sinua rakastin. En. Silloin olisin sinut ottanut, hyvällä
tai pahalla eikä siinä olisi kysytty mitään esteitä. Rakastaa ja
rakastaa — sen sinä ymmärrät, Cecilia Hordel. Mutta entä kun ei kykene
rakastamaan. Näkee kuinka muut. Eikä osaa, vaikka hakee kuin sisilisko
auringonpaistetta... (Istuu murtuneena tuolissaan.)

    Sorri ja Sylvi ovat tulleet ovelle.

SORRI

Nyt on Lyylikki, pieni sisareni, heitetty Herran haltuun. Ja teille,
postimestari Schultze, sanoisin hyvästi, sillä olen sittenkin päättänyt
lähteä. Raakelini odottaa täällä uskollisesti, kunnes noudan hänet.
Kiitetty olkoon kaikesta Herra, myöskin tästä armon päivästä.

ISOISÄ

Saarnaa sinä, saarnaa — on se toki parempi kuin että mittaat vajavaisia
kyynäriä ja vajavaisia kannuja...

SORRI

Jumalan haltuun. (Menee antamaan kättä isoisälle. Isoisä työntää pois
hänen kätensä ja paiskaa setelit hänen jälkeensä.)

ISOISÄ

Mene, menkää kaikki, niin ettei hiiskahdustakaan kuuluu talossa.
Menkää. (Lähtee väsyneenä yläkertaan.)

SORRI rva Salavalle.

Äiti kai tulee laivalle? Mutta onko äiti sairas? Sylvi, meidän täytyy
äideillemme antaa paljon rakkautta. (Kokoaa setelit, jättää ne
pöydälle.) Sain siis sittenkin nähdä kahleiden putoavan. (Painaa alas
päänsä, seisoen hetkisen kädet ristissä kuin rukoillen.)

    Lähtevät hiljaa Sylvin kanssa.

    Äänettömyys.

RVA SALAVA

Isoisä raukka, isoisä raukka.

    Tuure tulee nopeasti.

TUURE

Lyyli ei lähde ilman sinua, äiti. Olen taistellut hänen kanssaan, olen
väkisin pakannut hänen tavaroitaan...

RVA SALAVA

Hänen täytyy ymmärtää, että tämä on viimeinen tilaisuus. Minä en enää
kykene pitämään hänestä huolta, en senkään vertaa kuin tähän asti...

TUURE

Äiti, onko sinulla vielä joitakin tyhmiä pulvereita? Koeta itse tulla
puhumaan Lyylin kanssa.

RVA SALAVA

En jaksa, en ymmärrä, miksi minua niin väsyttää...

    Tohtori Ilmonen tyttärineen tulee, molemmat matkavalmiina,
    kukitettuina. Tervehdykset vaihdetaan.

TRI ILMONEN nuortuneena.

Tässä me nyt olemme, rakas rouva Salava.

ANNA iloisesti.

Kai Lyyli Cecilia on valmiina?

RVA SALAVA

Hän on ollut hiukan itsepintainen. Olemme kaiken iltaa koettaneet häntä
taivuttaa.

ANNA

Kyllä hän tulee, kun kuulee, että hänen äitinsä lähtee mukaan.

RVA SALAVA

Hänen äidiltään kyllä taitaa jäädä lähtemättä. Mutta Lyylikki pitäisi
saada ymmärtämään, mikä onni hänelle olisi...

    Kuuluu kimakka laivan vihellys.

TRI ILMONEN

Se oli vasta ensimmäinen.

RVA SALAVA

Ehkä minä noudan Lyylin tänne... Tai jos herrasväki vaivautuu...

    Menevät Lyylin huonetta kohden. Anna
    jää sanomaan pari sanaa Tuurelle.

ANNA

Tämä on ollut kaunis kesä, herra Schultze. En koskaan unohda sitä. Ja
teitä saan kiittää niin paljosta.

TUURE

Olette erinomaisen rakastettava.

ANNA

Hauskaa meillä on ollut. Ja aina oli kaunista. Siksi soisin, ettette
koskaan...

TUURE

Mitäpä minusta.

ANNA

Täytyy olla uskollinen kauneudelle, mitä meille muuten jää...

    Tuure suutelee kuumasti hänen kättään.

TRI ILMONEN huutaa.

Anna, tule nyt tänne tekemään parastasi...

ANNA taistellen mielenliikutustaan vastaan.

Hyvästi!

    Riistäytyy irti, seuraa isänsä ääntä.
    Tuure karkaa ulos.

    Tri Ilmonen ja rva Salava tulevat.

TRI ILMONEN

Niin, sitä varten me olemme täällä. Tulettehan mukaan? Te ehditte aivan
hyvin.

RVA SALAVA ravistaen päätään.

Kiitos tohtori.

    Äänettömyys.

TRI ILMONEN

Minun täytyy nyt mennä hiukan ajassa taaksepäin. Kapteeni on luvannut
odottaa. Viisitoista vuotta sitten, Lyylin isän kuoleman jälkeen...
miksi te yhtäkkiä lakkasitte kirjoittamasta minulle? Olen koko kesän
halunnut tätä kysyä, vaikkei ole tullut tilaisuutta. Sallikaa minun
nyt saada se tietää. Olinko jollakin lailla teitä loukannut? Olinko
teidän mielestänne epähienoa, että niin heti ystäväni kuoleman jälkeen
kirjoitin teille ehkä liian tutunomaisesti... Tai mikä oli syynä
siihen, että katkaisitte välit?

RVA SALAVA

Ei mikään siitä mitä uskotte, tohtori. En katkaissut välejä. Olisin
niihin aikoihin juuri niin kipeästi tarvinnut ystävää. Teitä olin aina
katsonut meidän molempien läheisimmäksi ystäväksi.

TRI ILMONEN

Te ette tietänyt millä epäluulolla teihin ensin suhtauduin. Ja kuinka
te sitten vähitellen minut voititte... Ja sitten kun vaimoni kuoli,
miten paljon te minua lohdutitte.

RVA SALAVA

Minä?

TRI ILMONEN

Ja sitten kun teidän miehenne oli poissa... Eihän ollut ihme, että
aloin ajatella, että me kaksi yksin jäänyttä ehkä voisimme... Koetin
kirjeissäni olla niin varovainen kuin suinkin.

RVA SALAVA

Niin, niin... Mutta mitäpä niistä puhuu — se on myöhäistä nyt.

TRI ILMONEN

Mutta onko myöhäistä? Kaiken kesää olen sitä ajatellut. Miksi olisi
myöhäistä? Emmekö voisi viettää elämämme iltaa yhdessä...

RVA SALAVA

Teidän kanssanne — eikä koskaan erota!

TRI ILMONEN

Laiva odottaa — ettehän tarvitse paljoa matkaanne.

RVA SALAVA

Eikä kukaan minua täällä kaipaa... (Pääsee järkiinsä.) Kun ette sanonut
tätä eilen. Koko kesän olen odottanut teiltä hyvää sanaa. Eilen illalla
odotin viimeisen kerran, odotin niin, että olin sairas. Sitten...
heitin pois itseni. Mutta se oli kai niin menevä.

    Laivan vihellys.

TRI ILMONEN nousee nopeasti.

Puhetapoja, Cecilia — me olemme vanhat ystävät ja me voimme yhdessä
valvoa lastemme tulevaisuutta...

RVA SALAVA

Uskon teidän käsiinne lapseni.

TRI ILMONEN

Hän ei lähde ilman äitiään.

RVA SALAVA

Ottakaa hänet mukaanne, pyydän teitä hartaasti.

TRI ILMONEN

Ja te tulette jälkeenpäin? No, jos sen lupaatte....

    Anna tulee nopeasti, nostaa huoneeseen matkalaukun, työntää sitten
    Lyyli Cecilian rattaat. Lyylin yllä tumma kaapu ja hattu.

ANNA

Me olemme jo valmiit. Käyn vain hakemassa jonkun auttamaan. (Kiiruhtaa
ulos.)

LYYLI CECILIA

Äiti, meidän täytyy sanoa hyvästi isoisälle. Mene ylös hänen luokseen,
äiti, ja tuo hänet tänne. Menethän, ehkemme koskaan enää häntä näe.

RVA SALAVA

Sinun täytyy yksin lähteä tohtorin ja Annan kanssa.

TRI ILMONEN

Ja äiti tulee heti jäljessä.

LYYLI CECILIA itsepintaisesti.

Vai niin, äiti ei lähde. (Ottaa oikullisen suuttuneena hatun päästään.)
Sitten en minäkään. Ei, en lähde.

TRI ILMONEN

Mutta äiti tulee... Me tahtoisimme nyt koko voimallamme auttaa sinua
tulemaan terveeksi.

LYYLI CECILIA

Minä en jätä äitiä. Mitä minulle aamulla sanoit, äiti: älä jätä minua
sittenkään, vaikka sitä pyytäisin. (Heittää kaavunkin yltään.)

    Pitkä vihellys rannasta.

TRI ILMONEN

Minun täytyy siis jättää teidät molemmat. (Huutaa akkunasta.) Anna...
ei tarvita. Ei hän lähde.

    Hyvästelee sanattomana, päätään nyökyttäen. Lähtee.

ANNA tulee juosten sisään.

Et tule, Lyyli Cecilia? Ette kumpikaan, te — pahat, pahat. Mutta
autolla minä vielä teidät noudan. Lyyli Cecilia, muista — isäsi siivet!
(Lähtee nopeasti. Pitkä äänettömyys).

    Rannasta kuuluu ylioppilaslaulua. Rva Salava asettaa Lyyli
    Cecilian tuoliin ikkunaan. Lyyli pyyhkii kyyneliään.

RVA SALAVA

Katso nyt. Mikset lähtenyt?

    Äänettömyys.

LYYLI CECILIA

Olen niin onnellinen että jäin tänne. Kuinka minä sinut jättäisin.

RVA SALAVA

Mutta jos meille muuten tulisi ero, niin menethän sitten tohtorin
turviin.

LYYLI CECILIA

Jos sinä menet naimisiin apteekkarin kanssa niin minä tulen mukaan.
Tulen varmasti.

RVA SALAVA

Voihan kaikenlaista tapahtua.

LYYLI CECILIA

Niin, voi. Ajattele mitä kaikkea tänäänkin on tapahtunut. Väinö kertoi,
että isoisä on niin muuttunut. Hän oli sanonut, että oli hänen ainoa
ilonsa, kun minä leikin nukketeatterillani. Ajattele. Nyt ne kaikki
heräävät jälleen ja nytpäs minä vasta leikin, kun tämän tiedän...
Ajattele: hänen ainoa ilonsa! Mitä tekee missä me olemme — kuule, älä
mene apteekkarille, meillä on hyvä täällä. Maailma ei ole suuri vain
noinpäin (tekee liikkeen ulospäin), vaan myös näinpäin: korkealle ja
syvälle. (Hakee muististaan.) Juhla yli työn, yli levon ja sunnuntain,
yli ilon ja kärsimyksen... Mutta äiti, pane maata, olet kovin väsynyt.
Miksi sinä niin tuijotat? Mitä näet?

RVA SALAVA

Kummallista — näen kotini, siellä kaukana...

LYYLI CECILIA

Mutta sehän paloi.

RVA SALAVA

Kivet ja polut eivät pala.

LYYLI CECILIA

Eivät, eivät. Mutta pane nukkumaan. Minä puhun sinulle tuonne sohvalle.
Nyt ne laulavat lähtölaulua...

RVA SALAVA

Lähtölaulua...

    Rva Salava on polvillaan Lyyli Cecilian edessä. Kuuntelevat
    laulun loppuun. Rva Salava suutelee tytärtään otsalle, käärii
    huivin ympärilleen ja laskeutuu sohvalle. Lyyli Cecilia
    seuraa elämää ulkona. Hetken perästä tulee isoisä, kädessään
    vanha revolveri. Päästyään tavalliselle paikalleen hän
    kuuntelee.

ISOISÄ salaperäisenä.

Sibylla, oletko yksin? Menikö äitisi nukkumaan?

LYYLI CECILIA

Postimestari, mikä teillä on kädessä?

ISOISÄ ojentaen revolverin.

Sibylla, muistatko jotakin?

LYYLI CECILIA

Aiotteko tappaa minut? Mitä olen tehnyt? Eikö se sitten ollutkaan
totta, mitä Väinö kertoi... että te olitte hyvä minua kohtaan?
Postimestari, pankaa pois... Tai ampukaa, jos tahdotte, mutta pian...
Näettekö missä olen? Tässä on sydän... Postimestari, aiotteko tulla
tänne alas? Ette saa tulla kun ei äitikään ole käynyt ylhäällä. Äiti...
hän tulee tänne alas... Äiti!

    Isoisä astuu haparoiden ja eteensä tunnustellen alas portaita
    ja raivautuu Lyyli Ceciliaa kohden, joka kauhusta mykkänä
    seuraa häntä silmillään. Päästyään lähelle hän toisessa
    kädessään pitää asetta, toisella sipaisee Lyyli Cecilian päätä.

ISOISÄ hymyillen.

Kuinka sinä olet tullut suureksi... olit silloin pieni...

    Äänettömyys.

LYYLI CECILIA

Oletteko näin hyvä, isoisä. Rakas hyvä isoisä...

    Lyyli Cecilia painaa poskensa hänen kättään vastaan.

ISOISÄ

Oikeinko sinä hiukkasen pidät minusta?

    Äänettömyys. Yhtäkkiä isoisä loittonee hänestä,
    tunnustelee asetta ja asettelee sitä.

LYYLI CECILIA

Jumalan tähden... aiotteko sittenkin?

ISOISÄ

Kuolema on synnin palkka. (Ojentaa aseen itseään vastaan.)

    Lyyli Cecilia karkaa mitään ajattelematta hänen luokseen, lyö
    aseen hänen käsistään niin että laukaus sattuu seinään ja ukko
    lyyhistyy polvilleen. Yhtäkkiä tyttö huomaa kävelevänsä, alkaa
    horjua, tarttuu huonekaluihin ja puhkeaa vihdoin puhumaan. Tuure
    tulee, laukauksen kuultuaan, nopeasti huoneeseen. Lyyli Cecilia
    astuu häntä vastaan. Kun Tuure hänet tavoittaa, tekee hän
    liikkeen ikään kuin tahtoisi ilosta nostaa hänet käsivarsillaan
    korkealle ilmaan.

LYYLI CECILIA

Minä kävelen... minä kävelen! Äiti, isoisä... onko tämä totta...? Voi
Jumala, Jumala!

ISOISÄ

Sitä oli siis minullekin.

    (Menee rauhallisena yläkertaan.)

LYYLI CECILIA

Että se todella on tapahtunut.

TUURE

Mutta miten se on tapahtunut?

LYYLI CECILIA

Isoisä tietää. Rakas hyvä isoisä. Mutta äiti... etkö kuule...? Herää
katsomaan! Minä voin tulla sinun luoksesi — näin!

    Tuure seisoo ääneti äitinsä vierellä, koettaa hänen kättään,
    sydäntään. Käy hyvin vakavaksi. Lyyli Cecilia kiiruhtaa
    sohvan ääreen.

LYYLI CECILIA

Äiti...! Tuure, hän ei liiku... Hän on niin kalpea... hän ei hengitä...

    Äänettömyys. Tuure hillitsee mielenliikutustaan.

TUURE

Hän on kuollut.

LYYLI CECILIA

Äiti...? hänhän juuri puhui minun kanssani... Ei... Äiti!

ISOISÄ portaiden päässä.

Mitä — onko hän kuollut, Cecilia Hordel? Hyvä kuolla, kun on elänyt.
Minäkin olen nyt elänyt.

TUURE

Älä itke, Lyylikki, anna hänen nukkua.

    Pitkä äänettömyys.

LYYLI CECILIA

Onko niin lyhyt matka täältä sinne? Tämäkö on kuolema?... Oi, nyt minä
tunnen, että olen löytänyt isäni siivet... Ja niillä minä voin käydä
sillä puolella ja tällä puolella... Isäni siivet...

    Esirippu.








*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIIMEINEN LAIVA ***


    

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.


START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

    This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
    other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
    whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
    of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
    at www.gutenberg.org. If you
    are not located in the United States, you will have to check the laws
    of the country where you are located before using this eBook.
  
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:

    • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
        the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
        you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
        to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
        agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
        within 60 days following each date on which you prepare (or are
        legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
        payments should be clearly marked as such and sent to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
        Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
        Literary Archive Foundation.”
    
    • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
        you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
        does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
        License. You must require such a user to return or destroy all
        copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
        all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
        works.
    
    • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
        any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
        electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
        receipt of the work.
    
    • You comply with all other terms of this agreement for free
        distribution of Project Gutenberg™ works.
    

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.