The Project Gutenberg eBook of Koitereen rannalla
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Koitereen rannalla
Yksinäytöksinen laulunäytelmä
Author: Lauri Soini
Release date: February 25, 2025 [eBook #75468]
Language: Finnish
Original publication: Kuopio: U. W. Telén & Co, 1912
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOITEREEN RANNALLA ***
language: Finnish
KOITEREEN RANNALLA
Yksinäytöksinen laulunäytelmä
Kirj.
LAURI SOININEN [Lauri Soini]
Kuopiossa,
U. W. Telén & Co.,
1912.
HENKILÖT.
KUMPULAINEN, talonisäntä.
MARKETTA | hänen tyttäriään.
AINO |
KUIVALAINEN, runolaulaja.
EERO, hänen poikansa.
SIPI, talon poika.
REMES, tukkipomo.
KIMARI |
SIITARI | tukkipoikia.
VlRNES |
ARVASSALO, ylioppilas.
Poikia ja tyttöjä.
Tapaus kesäisenä sunnuntai-iltana Koitereen rannalla.
Kumpulan piha. Oikealla tuparakennus portaineen; peremmällä
seinävarressa ainakin joku puu, jonka juurella pöytä ja tuoleja.
Vasemmalla rinnakkain kaksi aittaa, toisen ovenpäällä avoin ikkuna.
Perällä punainen säleaita, jonka taitse kulkee tie. Taustana saarikas
järvimaisema.
ENSIMÄINEN KOHTAUS.
Kumpulainen. Arvassalo.
_Kumpulainen_. Ettekö siis ole ollut koskaan ennen täällä Koitareen
rannoilla? Ei täällä taida olla niin hullua, ettei voisi joutua
hullumpaankin kirnuun. Te helsinkiläiset taidatte luulla, että me
täällä itärajalla olemme likipitäen Siperiassa. Ja kenties se on
hyväkin. Sillä jos löytäisitte kerran tien, lappaisi teitä tänne
kuin pajuköyttä, niin ettei täällä saisi parempaa rauhaa kuin siellä
teilläkään.
_Arvassalo_. En voi sanoin kuvailla, miten minua on riemastuttanut
kotirantojenne ihanuus. Ja kuinka rauhallisena satasaarinen Koitere
välkehtii päivässä äskeisen rajuilman jälkeen! Olin tiellä silloin,
niittyladossa istuin pahimman kuuron ajan. Mutta tuskin oli pilvi ohi,
kun lännestä pilkahti päivä paistamaan. Miten ihanan liitonkaaren se
loikaan pimeän pilven palteeseen, joka lehteväin lehtojen yli pakeni
yhä kauemmaksi itään! Niin, ja päilyy nyt melkein peilityynenä, ja
mailleen hiipivä päivä siroittelee kultasäteitään sadoille saarille
ja lehtorannoille. Ja kansa elää täällä ihantavaa luonnonelämäänsä.
Kas, tuota neitosparveakin tiellä, miten he tepsuttelevat soreissa
kansallispuvuissaan, ja miten runollisilta he näyttävät iltapäivän
kullassa!
(Tyttöparvi tulee portista ja kulkee pihan yli tuparakennukseen.)
_Kumpulainen_. Niin, meidän tyttäremme pitävät pukunsa eivätkä vaihda
niitä uusmuotisiin hetaleihin. Niissä eivät he olisi kaloja eivätkä
lintuja.
_Arvassalo_. Oikein! Meillä puhutaan niin paljon kansallisuudesta,
mutta ei saada hengenrauhaa, ennenkun on sen pienimmätkin merkit saatu
hävitetyiksi. On puhuttu paljon somien kansanpukujemme ottamisesta
käytäntöön, mutta uusimpia vieraita muoteja neitosemme aina vaan
ehättävät noudattamaan. Ilahuttavaa, että edes täällä Karjalassa vielä
näkee vanhoja suomalaisia pukuja. Jos minulla olisi valta, kieltäisin
talonpoikia sakonuhalla vaihtamasta niitä muotihetaleihin.
_Kumpulainen_. Kuinka puhuttekaan! Kieltäisitte talonpoikia,
Pohjois-Karjalan talonpoikia? Meitä, jotka jo ikimuistoisina aikoina
olemme omin asein ja eväin rajamme puolustaneet! Aina kulkeneet vapaina
ja pystypäin! Huihai, puskitte seinään! Emme ole hanhia, vaikka
olemmekin harmaita.
Laulu n:o 1.
Ei, veikkonen, vallassa meidän on maa,
ken saattais talonpojan voittaa!
Maan puolueet kilvaten tanssia saa,
kun viulua talonpojat soittaa.
_Arvassalo_.
Kun talonpojat soittaa!
_Kumpulainen_.
Talonpoikaa ei siten käskeä saa,
hän ei ole kenenkähän orja!
Ois hetimiten vastassa kansa ja maa,
sais käskijä itse olla norja.
_Arvassalo_.
Sais itse olla norja!
_Arvassalo_.
Mä talonpojan vallasta arvelen näin...
No, hitto! Mitä minä mietin?
En muista mä, mitä piti sanomanikaan...
En muista, ja samapa se liekin.
_Kumpulainen_.
Ja samapa se liekin!
_Kumpulainen_. Huomaan, että olette politikko.
_Arvassalo_. Entäs te sitten!
_Kumpulainen_. No, ei sitä niin säkkipäässä eletä täälläkään. Seurataan
täällä asioita, ja vuosi vuodelta meillä ovat vaalitaistelumme
meilläkin. Mutta eiköhän tässä menisi kuppi kuumaa, taitaa ollakin
siellä valmista kahvia? Tahdotteko käydä tupaan vain olemmeko
mieluummin täällä ulkosalla?
_Arvassalo_. Täällä, jos suvaitsette. Sää on niin kaunis.
_Kumpulainen_. Hyvä. Istutaan. (Huutaa, ikkunasta tupaan.) Marketta,
tuo kahvia tänne ja kaksi kuppia! Niin, muuta meillä ei ole kuin kahvia.
_Arvassalo_. Se tulee tässä sulosopukassä mainiosti maistumaan.
(Pihan yli kulkee joukko miehiä tuparakennukseen.)
TOINEN KOHTAUS.
Edelliset. Marketta (tuo kahvitarjottimen).
_Arvassalo_ (Markettaa tervehdittyään). Luultavasti emäntänne?
_Kumpulainen_. Ei, valitettavasti. Vanhin tyttäreni hän on. Hän ei
kauan siekaillut, tuli jo ensi vuonna häiden jälkeen. Sitten muori
teki lakon. Mutta maltas aikaa, kahdenkymmenen vuoden kuluttua tulla
tupsahti vielä tyttö lisää. Hän olisi saanut olla tulematta, sillä se
leikki vei äidin. Ja vasta häntänsä menetettyä lehmä tietää, mihin se
kelpasi, sanoo sananlasku.
_Marketta_ (on sillävälin tarjonnut Arvassalolle kahvia.). Älkää, hyvä
herra, käsittäkö isää aivan sanoilleen. Hän ei voisi lainkaan tulla
toimeen ilman Aino siskoani. Ja Aino onkin kelpo tyttö, josta täytyy
pitää. Kun jäimme niin aikaiseen orvoiksi äidistämme, täytyi minun,
kahtakymmentä vuotta vanhemman, olla hänen äitinään. Hoidin ja ruokin
pienokaisen. Opetin hänet lukemaan ja kotiaskareihin. Ja näppärä hän
on, sen voin kehumatta sanoa. Kahdeksan vuotta on hän ollut isän ja
minun ilonani, sillä iloinen hän on ja hyvä. Pidän hänestä, kuin olisin
tosiaankin hänen äitinsä. Ja isä ei tule lainkaan hänettä toimeen.
_Kumpulainen_. Nytkös Marketta sai kielensä irroilleen! (Arvassalolle.)
Hän aivan hemmoittelee tytön, niin ettei se välitä mitään minusta eikä
hänestä. Missä se villikissa nyt on?
_Marketta_. Tuonne rantatielle päin näkyi menevän.
_Arvassalo_. Haluaisin mielelläni tutustua Aino siskoonne.
_Kumpulainen_. Hänessä on kyllä itsessäänkin miestä tuttavuutta
tekemään. Mutta mitä pitikään sanomani? Tänä iltana on täällä
kylänkarkelot, joita nuorella väellämme on tapana pitää milloin
missäkin talossa. Eikö herraa haluta katsella? Soisin mielelläni teidän
näkevän täkäläistä väkeä kosommalta, kun kerran olette tullut. Täällä
on monta pulskaa tyttöäkin, ja teidän iässänne ei niitäkään pelättäne.
_Arvassalo_. Kiitos! Minua huvittaisi suuresti, jos pääsisin mukaan,
milloin minulla on aikaa.
_Marketta_. Jos kerran herra ei täällä ikävöi, niin viipykää huomiseen.
Huomenna voi isä lähteä veneellä teitä kyytiin.
_Kumpulainen_. Aivan niin. Pidämme teitä kuin piispaa pappilassa, ja
huomenna kyyditsen teidät, mihin vain tahdotte.
_Arvassalo_. Sulimmat kiitokset! Mutta luulenpa, etten malta tällä
kertaa jäädä. Aika, jonka saan viipyä täällä saloilla, on pian lopussa,
ja minun täytyy vielä käydä runoniekka Kuivalaista laulattamassa.
Hänellä kehutaan olevan vanhoja runoja tukulta, ja kuka tietää, miten
moneksi päiväksi hänellä riittää kirjoittaa. Päivä tosin painuu jo
illoilleen, kun viivyin ladossakin istumassa ja sadetta pitämässä.
Mutta joudunhan aamuksi valmiiksi. Kuinka pitkältä täältä on
Kuivalaisen mökille?
_Kumpulainen_. Kolmisen virstaa. Mutta Kuivalainen tulee tänne tänä
iltana, niin että voitte yhtä hyvin odottaa häntä täälläkin.
_Arvassalo_. Onko se varma?
_Kumpulainen_. Hän lupasi aivan varmaan. Sentähden häntä tuskin kotoa
tapaattekaan. Olkaa sentähden täällä kuin kotonanne; jollei hän tule,
soudan teidät sinne aamulla ani varahin ja näytän Kuivalaisen mökin.
_Marketta_. Kyllä hän tulee, kun on kerran luvannut.
_Arvassalo_. Aivanhan johdatatte minut kiusaukseen! Ja kun on valittava
turhan matkan ja karkeloilojen välillä ja lisäksi tarjoatte minulle
niin ystävällistä vierasvaraa, en voi olla lankeamatta. Minä jään,
se on päätetty. Tahdon tutustua ihmisiin näillä ihanilla Koitereen
rannoilla. Vaikka tiedänhän, että te pohjois-karjalaiset olette
reipasta väkeä. Vilkasta ja samalla vapaampaa kuin missään muualla
maassamme. Ei, en voi teille kuvailla, miten olen ihastunut tähän
ihantavaan saloelämään ja luontoon. Jollette pane pahaksenne, lähden
vähän silmäämään ympäristöä, ja palattuani pyydän päästä mukaan
karkeloon.
_Kumpulainen_. Minä tulen opastamaan. Eikö teillä ole hyviä sikareja?
_Arvassalo_. Totta kai! Täytyyhän ne väliin saada savutkin. (Ottaa
sikarin taskustaan.)
_Kumpulainen_. Olkaa hyvä ja sytyttäkää se piipustani. Tupakoiden käy
kävely hauskemmin.
_Arvassalo_ (kohottaa hattuaan Marketalle). Palattuani teen tuttavuutta
pikku sisarenne Ainon kanssa.
_Kumpulainen_ (mennen). Ei se piikanen niin hullulta näytäkään.
(Portissa tulee heitä vastaan nuorisoa, joka menee tuparakennukseen.)
KOLMAS KOHTAUS.
_Marketta_ (yksin). Missähän Aino lie? Hän luultavasti pinkaisi Remestä
ja Sipiä pakoon. Näin heidän kärkkyvän täällä, luultavasti tahtoivat
Ainon houkutella lupaamaan tanssia heidän kanssaan. Hän ei pidä heistä
kummastakaan, eikä minusta se ole kumma. Mutta mitähän isä sanoo, kun
hän antaa rukkaset kahdelle rikkaimmallé miehelle mitä on näillä main.
Ja pettyisinpä pahoin, jollei hänellä jo ole mielitiettynsä mielessään.
Saadaanpahan nähdä, miten voin pelastaa pikku siskoni pintehistä. Kas,
tuolta hän jo tuleekin! Mutta mitä näen? Näyttäähän pikku siskoni
varsin alakuloiselta.
NELJÄS KOHTAUS.
Marketta. Aino.
_Marketta_ (mennen Ainoa vastaan).
Laulu n:o 2.
1.
Ah, rakas pikku sisko!
Miks poskesi on kalpeat?
Noin mietteissäsi melkein
vainaata muistutat.
_Aino_.
Niin ihanaisin tuntehin
mä miettehissä käyskelin.
On saanut sydämeni
nuori poikanen.
_Marketta_.
2.
Oi, ällös luota poikiin!
Ne neitosille kuiskuttaa,
mut heissä uskollista
on tuskin ainoaa.
_Aino_.
Hänelle neitoparvesta
mä olen armas ainoa.
Siks ilman linnun lailla
laulan liidellen.
_Marketta_.
3.
Ah, armas pikku sisko!
Noin nuoret neidon heilakat
ei tiedä, kuinka poikain
on juonet ovelat.
_Aino_.
Jos viekas on mun kultasen,
on viekas itse leivonen.
Kuin kedon puhdas lilja
hällä sydän on.
_Marketta_.
4.
Ah, rakas pikku sisko!
Tää on sun ensi lempesi.
Voi haihtua se vielä,
se muista, lapseni.
_Aino_.
Ei, itse pieni pääskykin
poikansa hylkää ennemmin.
Maan päällä, taivahassa
häntä rakastan.
_Marketta_.
5.
Ah, rakas pikku sisko!
Kuin tiedät, että sinua
hän uskollisna lempii
maan päällä, taivaassa?
_Aino_.
Hän katsoo silmin sinisin,
ja silmät vettyy kyynelin.
On niinkuin liitäisimme
silloin taivaihin.
_Marketta_ (juonikkaasti). Silmin sinisin. Silloin tiedän, ketä
tarkoitat. Sehän on Sipi, naapurin poika.
_Aino_. Pyh! Hölmö raukka, joka aina ruikuttaa ja itkee, kävipä miten
päin tahansa. Arvaa uudestaan, Marketta.
_Marketta_. Ai, nytpä tiedän. Se on Remes, tukkipomo.
_Aino_. Hahaha! Paksu Remes? Apolan Elli sanoi eilen, että hän tanssii
kuin jauhosäkki paukkulaudalla.
_Marketta_. Kukas sitten, Aino?
_Aino_. Kulta Marketta, tiedäthän hyvin.
_Marketta_. En totisesti tiedä. Sano hänen nimensä.
_Aino_. Ei, sitä en tee, se niin ujostuttaa, mutta tiedäthän hyvin.
_Marketta_ (juonikkaasti). Ei suinkaan se Eero liene?
_Aino_. On, Marketta! Juuri hän se on.
_Marketta_. Mutta, Aino! Mitä Sipi siihen sanoo?
_Aino_. Mitä minä välitän Sipin sanomisista!
_Marketta_. Ja rikas Remes, joka voisi ostaa vaikka koko kylän talot?
_Aino_. Mitä minä välitän rikkaasta Remeksestä. En huoli häntä enkä
hänen rahojaan.
_Marketta_. Mutta isä, Aino! Isä!
_Aino_. Marketta! Sinähän olet monta kertaa sanonut, että jos kenestä
oikein pidän, ei minun ole välitettävä isästä, pidettävä vain hänestä.
Nyt pidän Eerosta! En ole voinut uneksiakaan, että niin voi pitää
kenestäkään. Mutta pahinta on, ettei hän saa kieltään käyntiin. Tiedän
kyllä, että hän pitää minusta. Ja hänkin tietää, että minä pidän
hänestä. Mutta eikö se ole ihmeellistä? Kun katsomme toisiamme silmiin,
emme puhu mitään. Eikö se ole ikävää? Kunpa hän puhuisi! Alottaisi
vain, kyllä minä auttaisin. Muiden miesten kanssa voin puhua puhki
asiat, mutta kun Eero katsoo minuun, olen mykkä kuin kala.
_Marketta_. No, kun hän ei tahdo puhua, etkä sinä voi puhua, silloinhan
ei asiasta tule koskaan valmista.
_Aino_. Siitä on jo tullut. Puuttuu vain, että hän sanoisi — että — nyt
se on valmis.
(Muutamia tyttöjä tulee tieltä toistensa käsikoukuissa.)
MUUAN TYTTÖ (mennessään sisälle). Marketta! Aino! Miksi täällä olette?
Eikö tanssi ole jo alkanut?
_Marketta_. Hyvä ilta, Ida! Tulemme aivan heti. (Tytöt menevät
tuparakennukseen.) Mennään, Aino! Olethan iloinnut siitä, kun tanssit
on meillä tänä iltana.
_Aino_. Kunhan Eero joutuu. Muuten en astu jalkaanikaan lattialle,
vaikka tanssiminen onkin suurin iloni. Olen etsinyt häntä kaikkialta,
mutta häntä ei näy missään. Nämä kukat saa hän; lupasin ne hänelle
viime kerralla. Etkö ole nähnyt hänen isäänsä? Sillä jos hän on täällä,
on Eerokin mukana.
_Marketta_. En ole. Mutta tuolta tulee Sipi toisten poikain keralla.
Älä nyt ole pikapäinen häntä kohtaan! Minun täytyy viedä nämä (ottaa
kahvivehkeet) ja pitää huolta vähän vieraista. (Menee.)
VIIDES KOHTAUS.
Aino. (Sitten) Sipi.
_Aino_. Jollei Eero tule, en tänä iltana tanssi askeltakaan. Missä hän
oikein viipyy? Hän tietää hyvin, että odotan häntä. Nämä kukat olen
poiminut hänelle, kukaan muu ei niitä saa; jollei hän tule, heitän ne
menemään. Sipi niitä ei saa, saa itse poimia itselleen, jos haluaa.
Ai, tuolta hän tulee! Nyt näki hän minut. Jes sentään, kuinka hän
lähtee ennen muita ehättämään! kuinka vihainen olen Eerolle hänen
viipymisestään, ja Sipille, ja itselleni! Olen niin vihainen — niin
vihainen — että voisin... Oh, en tiedä itsekään, mitä voisin!
_Sipi_ (koreasti puettuna). Hyvä ilta, Aino kulta. Olen etsinyt sinua
antaakseni sinulle nämä kukat. Tiellä tapasin sitten toiset pojat, ja
nekös utelivat kenelle niitä kannan. Ehätin ennen, ota ne pian.
_Aino_. Kiitos, minulla on kukkia!
_Sipi_. Älä vastaa minulle niin kylmästi. En voi sitä sietää.
(Poikaliuta tulee tieltä ja menee tuparakennukseen. Sipi ja Aino
seisovat sen aikaa äänettöminä. Heidän mentyään puuskahtaa Sipi.)
Jumalani, Aino! Et tiedä, kuinka pidän sinusta, ja nyt tahdon kertoa
sinulle jotakin hauskaa, Aino. Näillä koreilla napeillani arvoin,
pidätkö sinäkin minusta; ja ajatteles, vastaukseksi tuli: "Jaa".
_Aino_. No, silloinhan sinulla ei ole mitään hätää.
_Sipi_. Ja eilen kerroin isällesi, että aioin mennä sinun kanssasi
naimisiin. Ja hänkin sanoi: "Kernaasti minun puolestani".
_Aino_. No, sittenhän on kaikki latusillaan.
_Sipi_. Onko se totta, Aino? Jumalani! Et tiedä, miten iloiseksi teet
minut, ei, sitä et tiedä. Minun täytyy itkeä ilosta kuin lapsen.
_Aino_. Säästä kyyneleitäsi, Sipi! Olisi synti, jos itkisit minun
tähteni, sillä minä en sano samaa kuin sinun nappisi. Olenhan sanonut
monta kertaa, etten huoli sinusta.
_Sipi_. Aino! Aino! Sinä olet naula ruumiskirstuuni. Sinun sydämesi on
piikiveä. Sinä voit nähdä minun itkevän katkeria kyyneliä, etkä välitä
siitä sen enempää kuin aamukasteesta kaalinkerässä.
_Aino_. Hyvä isä, Sipi! Sinä itket, jos luulet saavasi minut, ja sinä
itket, kun tiedät, ettet saa minua! Silloinhan on sama, mitä vastaan;
se on nyt sinun lohdutuksesi.
_Sipi_. Ei, se ei ole minun lohdutukseni, mutta sinä teet minut niin
surulliseksi. Ole nyt kiltti, Aino! Et tarkoita niin pahoin. Se oli
leikkiä vain? Eikö? Sinä olet niin juonikas. Kuules, Aino, sinä et ole
minua kunnolla katsonutkaan; katsos miten soma olen, ja sinun tähtesi
vain. Ajattelin: kun Aino vain näkee nämä housut ja tämän nutun,
muuttaa hän kyllä mielensä. Ja kun pyydän hänet tanssiin, ei hän käännä
minulle selkäänsä, vaan sanoo: "Kiitos!"
_Aino_. Olet aivan yhtä kaunis vanhoissa vaatteissasikin, Sipi!
_Sipi_. Niinkö, Aino? Kun vain olen sinusta kaunis, on minusta sama,
ovatko ne uudet vain vanhat. (Tuparakennuksesta kuuluu viulunsoittoa.)
Kuuletkos, Aino! Tule, tanssi alkaa! Nytkös vasta oikein kieputaan!
_Aino_. En lähde tanssiin tänään.
_Sipi_ (itkuissaan). Etkö tahdo tanssia.
_Aino_. Ei auta vikinäsi. En tahdo.
_Sipi_. Oh, sitä et tarkoita. Oikuttelet vaan.
Laulu n:o 3.
1.
Tullos, Aino! Kuule, soitto soi!
Tullos kanssani karkelohon!
_Aino_.
Päästä! En sun kanssas karkeloi.
Paljon muita tyttöjä on.
_Sipi_.
Muiden kanssa en käy tanssihin,
Yksin sun, mun kultasen.
_Aino_.
Katso sitten, kuinka tanssitkin!
Kanssasi tanssi mä en. En!
_Sipi_.
2.
Annan sulle kellon kultaisen,
vitjat viisinkertaiset.
_Aino_.
Istuimelta tältä lähde en,
anna muille antimet.
_Sipi_.
Muiden kanssa j.n.e.
_Aino_.
Katso sitten j.n.e.
_Sipi_.
3.
Hopeanappiset sä kengät saat,
sorjat silkkisukkaset.
_Aino_.
Ennen paljain jaloin juoksen maat,
poimin riemun kukkaset!
_Sipi_.
Muiden kanssa j.n.e.
_Aino_.
Katso sitten j.n.e.
_Sipi_.
4.
Silkkihin sun kiedon kokonaan,
Annan käädyt kultaiset.
_Aino_.
Ennen tyydyn paitaan paljaaltaan,
Luotani jos loittonet.
_Sipi_.
Muiden kanssa j.n.e.
_Aino_.
Katso sitten j.n.e.
_Sipi_.
5.
Aino! Henkeni aivan multa viet!
Iäksi lähden maailmaan.
_Aino_.
Sipi! Niin taipuisa jos sä mulle liet,
Niin mä muuta en toivokaan.
_Sipi_.
Pikku noita mikä sä lienetkin!
Nyt menen tanssihin yksiksen.
_Aino_.
Hupsu hölmö, joutuen juoksekin!
Kanssasi tanssi ma en. En!
(Sipi menee itkien tuparakennukseen. Viulunsoitto on vaiennut laulun
ajaksi, mutta laulun ja pianonsäestyksen lakattua jatkuu se Ainon
yksinpuhelun ajan.)
_Aino_ (yksin). Jään tähän istumaan koko illaksi, ja yöksikin, jollei
Eero tule. Kuules viulunsoittoa! Miten kaunista! Miten se helisee
kotituvan kurkihirren alla! Ja minä istun täällä! Tahdon sulkea silmäni
ja unelmoida, että tanssin Eeron kanssa.
(Hyräilee ja liikutelee jalkojaan niinkuin tanssisi. Soitto taukoaa.)
KUUDES KOHTAUS.
Aino. Eero.
_Eero_ (tulee salavihkaa). Ei, minä en voi olla poissa täältä, on aivan
kuin sydän pakahtuisi rinnassani. Tanssi on alkanut. Kuulin soiton
kedolle, missä istuin, ja kun ajattelin, että Aino nyt tanssi Sipin
kanssa, täytyi minun tulla. Tässä seison nyt, mutta en rohkene mennä
tupaan. Ei, menen tieheni jälleen, en tahdo nähdä heitä. Tänään,
sanoi Sipi, vietettäisiin kihlajaiset. Kumpulainen oli luvannut sen
Sipille ja sanonut suostuvansa siihen mielellään. Jumalani, kuinka
suru särkee sydäntäni! Luulen sentään, että jos voisin puhua hänelle
ja oikein selittää, miten paljon pidän hänestä, niin kenties vielä —
—. Mutta —.kun hän katsoo minuun kauniilla silmillään, on aivan kuin
mykistyisin. Tunnen rinnassani sellaista ahdistusta, surua ja —
(Hän on lähestynyt Ainoa häntä huomaamatta, on vähällä törmätä häneen ja
hypähtää kirkaisten loitommalle. Aino kirkaisee hänkin ja jää kotvaksi
neuvotonna seisomaan.)
_Aino_ (hämillään). Eero!
_Eero_ (allasilmin). Aino!
_Aino_. Säikähditkö minua?
_Eero_. En, Aino! Mutta — minä luulin — että olit tanssissa mukana — ja
sentähden hämmästyin niin, kun näenkin sinut täällä.
_Aino_. Oi, Eero! En ole ollut vielä lainkaan tanssituvassa. Odotin —
muistaakseni sanoit taanoin, että —
_Eero_. Oi, Aino! Taanoin en vielä tiennyt, että Sipi — en uskonut,
että sinä — ja sentähden iloitsin niin tästä illasta. Mutta nyt sinä
tietenkin tanssit vain hänen kanssansa.
_Aino_. En tanssi hänen kanssansa, sillä en voi häntä sietää.
_Eero_. Aino! Onko totta, mitä sanot! Tahdotko sitten tanssia minun
kanssani?
_Aino_. Oi, Eero! Ainoastaan sinun kanssasi tanssin. Jos tahdot?
_Eero_. Oi, Aino! Josko tahdon? Jospa vain voisin sanoa —
_Aino_. Niin, se on ikävää, kun et sano sitä koskaan.
Laulu n:o 4.
_Eero_.
1.
Aino! Aino! Kuinka olet kaunoinen ja armainen!
Aino! Aino! Kuinka olet kaunoinen!
Kun mä luulin, että julma olla voit,
murheen muistollasi silloin mulle toit.
Aino! Aino! Kuinka olet kaunoinen!
_Aino_.
2.
Eero! Eero! Julma en mä ollutkaan. En laisinkaan!
Eero! Eero! Julma en mä ollutkaan.
Vasta luonasi mä oikein tunnen sen.
En oo kaunis. Jospa öisin armainen!
Eero! Eero! Julma en mä ollutkaan.
_Eero_.
3.
Aino! Aino! Anna mulle kätönen! Niin pienoinen!
Aino! Aino! Anna mulle kätönen!
Viime hetkeheni mun jos ois se vaan,
En mä maailmassa muuta tahtoiskaan.
Aino! Aino! Mulle suo tää kätönen!
_Aino_.
4.
Eero! Eero! Kättäni en tahdo pois, en ottaa vois!
Eero! Eero! Kättäni en tahdo pois.
Vaikka kadottaisin koko maailman,
Päällä maan sun luonas saisin taivahan.
Eero! Eero! Kättäni en tahdo pois.
_Eero_.
5.
Aino! Aino! Ruususuusi pienoinen on suloinen!
Aino! Aino! Ruususuus' on suloinen!
Oi, niin suuren onnen mulle soisi se!
_Aino_.
Kaiken maailmassa annan sinulle!
(Suutelu Eeroa.)
_Molemmat_.
Olen onnekas, olen onnekas,
Kuin jos oisin taivahass'!
_Eero_. Oi, Aino! Tahdot siis olla minun, minun?
_Aino_. Niin, Eero, tahdon niin mielelläni!
_Eero_. Tahdot minut mieluummin kuin Sipin?
_Aino_. Tahdon!
_Eero_. Mieluummin kuin rikkaan Remeksenkin?
_Aino_. Niin!
_Eero_. Oi, Aino, armahin Ainoni! Tahdot minut mieluummin kuin
kenenkään muun, rikkaimmistakaan? Minä poika rukka! Oi, olisinpa nyt
rikas, ei itseni tähden, vaan sinun! Soreasti somistaisin sinut kuin
kuninkaan tyttären! Tahtoisin — oi, Aino, minä kannan sinut käsilläni
läpi elämän!
_Aino_. En ole koskaan ajatellut, oletko köyhä vai rikas. Mutta
monet yöt itkin yksin, kun luulin, että sinä pitäisit enemmän muista
tytöistä. Olin niin suruissani, sillä ne pitävät kaikki sinusta niin
hirveän paljon. Katsos, Eero, nämä kukat olen poiminut sinulle. Näytäs,
pistän ne napinläpeesi. Jollet olisi tullut tänä iltana, olisin itkenyt
silmät päästäni, ja silloin olisit saanut minut sokeana. Mutta nyt me
tanssimme yhdessä koko illan (Tuvasta kuuluu soittoa.) Kuules soittoa!
Miten se kuuluu kauniilta!
_Eero_. Tahdotko tanssia minun kanssani? Etkä kenenkään muun? Lupaatko
sen? Kättä lyöden! En siedä nähdä sinun tanssivan muiden kanssa.
Annathan kätesi?
_Aino_ (kättä lyöden). Ainoastaan sinun kanssasi! Mutta mene sinä
edellä, minua niin ujostuttaa tulla kanssasi. Tulen heti jälestä.
_Eero_. Mennä edeltä — no, minä menen sitten, täytyyhän minun. Hyvästi
niin kauaksi, Ainoni, armahani! Minun, minun!
_Aino_. Niin, sinun! Ikävä vain, että asut siksi kaukana, ettemme saa
joka päivä nähdä toisiamme.
_Eero_. Näemmehän sunnuntaisin! Ja silloinkos meillä on helluntai!
_Aino_. Niin, joka pyhä! Mutta mene nyt, minä tulen heti jälestä.
_Eero_. Hyvästi niin kauaksi! (Lähtee, mutta pyörähtää takaisin.)
Kuules, Aino! Sinähän olet nyt minun morsiameni, etkös ole?
_Aino_. Olen, olen, mutta mene nyt!
_Eero_. Mutta kun kihlakansa eroaa, niin — niin —
_Aino_. Mitä niin?
_Eero_. Niin sanovat he hyvästit.
_Aino_. Sanoinhan jo. (Soitto tuvassa taukoaa.)
_Eero_. Et, Aino, et oikein.
_Aino_ (syleilee häntä). Hyvästi, hyvästi! Onko nyt hyvä?
_Eero_. Hyvästi! (Kääntyy jälleen takaisin.) Kuules, Aino —
_Aino_. Jollet nyt heti mene, niin olen Sipin.
_Eero_. Menen kuin tuuli! (Juoksee tuparakennukseen.)
SEITSEMÄS KOHTAUS.
Aino (yksin. Sitten) Remes.
_Aino_. Oi, kuinka iloinen olen! Niin iloinen en ole ollut koskaan.
(Tuvasta kuuluu soittoa, ja Aino hyräilee tuokion mukana.) Taas alkaa
tanssi! Mutta en mene vielä, ettei kukaan arvaa, että olemme tavanneet
toisemme. (Yhtyy soiton säveleeseen ja laulaa:)
Laulu n:o 5.
1.
Eero mua rakastaa!
Sepäs vasta riemuisaa!
Karkeloimme leikiten
Kautta elon polkujen.
Nuoren mielen riemu on
Pyörtehessä karkelon.
Kun mä laulan, kun mä tanssin,
Rinta riemuun ratkeaa.
Rallalaa! Rallalaa!
(Värsyn loppupuolella on auennut toisen aitan ovi vasemmalla, se,
jonka yllä on ikkuna. Sieltä astuu ulos paitahihasillaan Remes, piippu
hampaissa. Haukotteleksen ja venytteleksen. Ainoa tähystellen menee hän
pihan yli oikealle pöydän luo.)
_Remes_.
2.
Sepäs vasta riemua!
Tullos, pikku veitikka!
Kuules, etkö tulisi
alttarille kanssani?
_Aino_.
Höpsis! Taivas pudota:
siinä loukku leivolla.
Kun mä laulan, kun ma tanssin,
rinta riemuun ratkeaa
Rallalaa! Rallalaa!
_Remes_.
3.
Mikäs vika mulla on?
En ole vanha, varaton.
Mikä onni ollakses,
jos mun saisit miehekses!
_Aino_.
Liian paksu, poikanen!
Sinuhun mä suostu en.
Kun mä laulan, kun mä tanssin,
rinta riemuun ratkeaa.
Rallalaa! Rallalaa!
_Remes_.
4.
Ostan talon upean,
karjalauman lukuisan.
Silloin kelpaa herrastaa, —
muut ne tyhjän tarjoaa.
Aino.
Siihen tyytyy lintunen,
kun saa pesän pienoisen.
Kun mä laulan, kun mä tanssin,
rinta riemuun ratkeaa.
Rallalaa! Rallalaa!
_Remes_.
5.
Kunhan kaiken kuuntelet,
niin et rimpuele, et!
Haluatko, simasuu,
kanssan karkelohon tuu!
_Aino_.
Kanssas käyden tanssikin
kerän kanssa kierisin.
Kun mä tanssin, kun mä laulan,
rinta riemuun ratkeaa.
Rallalaa! Rallalaa!
_Remes_.
6.
Joka tytön täällä saan,
viisi kuusi kerrallaan.
Kaikki neidit kaupungin
saisin myös, jos tahtoisin.
_Aino_.
Ota heidät, ota vaan!
Kadehti en laisinkaan.
Kun mä laulan, kun mä tanssin,
rinta riemuun ratkeaa.
Rallalaa! Rallalaa!
_Remes_.
Hyvästi, sä hupakko,
mull' on toiset tuumat jo.
Kangaspuitten ääreen jää,
parempata et sä nää!
_Aino_.
Kangaspuita polkea
taidan sekä tanssia.
Kun ma laulan, kun ma tanssin,
rinta riemuun ratkeaa.
Rallalaa! Rallalaa!
(Menee karkeloaskelin tuparakennukseen. Soitto jatkuu.)
KAHDEKSAS KOHTAUS.
Remes. (Sitten) Marketta.
_Remes_. Sellainen heilakka! Rukkaset antaa ja pitää minua pilkkanaan!
Liian paksu muka! Onko moista ennen kuultu! Mutta menköön, näsäviisas!
Kyllä tämä poika tyttöjä saa, saa vaikka joka sormelle. Saadaanpas
nähdä!
_Marketta_ (ovella tyhjä kahvitarjoilu kädessään). Aino, tule tanssiin!
Minäkin joudun jo. Ka, kun juuri vilkaisin kamarin ikkunasta viedessäni
vieraille kahvia, oli hän täällä. Menikö hän jo tanssitupaan?
_Remes_. Juuri juoksi. Marketta, oisit saanut tytön typykän paremmin
kasvattaa. Olisi silloin nähnyt muutakin kuin nenänsä. Nyt se, nenäkäs,
hyppii kenen nenälle haluttaa.
_Marketta_. Mitä sillä tarkoitatte, herra Remes?
_Remes_. Tarkoitan, että sisarenne virnastelee nyt kylän poikien kanssa
tuvassa. Se ei ollenkaan sovi kunnialliselle tytölle.
_Marketta_. Kuinka puhutte siskostani? Aino kyllä tietää säilyttää
kunniallisuutensa. Mistä niin olette suuttunut häneen?
_Remes_. Marketta, sinä olet järkevä tyttö, jonka kanssa voi puhua
suoraan asioista. Eikö teistä ole hävytöntä, että sellainen mies
kuin minä, jolla on rahaa enemmän kuin moni osaa uneksiakaan ja joka
tahtoo tehdä onnelliseksi sellaisen tyttosen kuin Ainon, antaa hänelle
kaikkensa, kysyn, eikö ole hävytöntä, että hän antaa rukkaset vasten
naamaa? Mitä sanot siihen?
_Marketta_. Mutta, hyvä Remes, saattaahan hän olla sitä mieltä, että te
ette tekisi häntä onnelliseksi.
_Remes_. Tiesin kyllä, että pitäisitte hänen puoltaan. Sillä niinhän
aina teette. Mutta tahdon puhua isällenne, hän on suoranuottinen mies,
ja kun hän sanoo: "Aino ottaa Remeksen", niin Aino ottaa Remeksen, ja
silloin on leikki lukossa. Tuollaisesta saattaa aivan suuttua! "En
tekisi onnelliseksi" — minä! Ei, sitä et saa ketään uskomaan.
YHDEKSÄS KOHTAUS.
Edelliset. Sipi.
_Sipi_ (tulee itkusuin luvasta). Olen onnettomin ihminen maailmassa!
_Remes_. Mikä nyt hätänä?
_Marketta_. Onko tapahtunut jokin onnettomuus?
_Sipi_. Aino ei tahdo tanssia kanssani, ei askeltakaan. Hän tanssii
ainoastaan Eeron kanssa.
_Marketta_. Eikö se ollut sen pahempaa?
_Remes_ (itsekseen). Eeron kanssa! Tuon köyhän hiirenpojan! Ei, siitä
vellistä ei voi tulla mitään!
_Marketta_. Sipi! Ole huoletta, kyllä hän tanssii sinunkin kanssasi.
Tule vain mukanani tanssitupaan, niin saat nähdä.
_Sipi_ (yhä itkuissaan). Sitä hän ei tee! — Hän pitää Eerosta. Siitä
koituu surmani.
_Remes_. Mistä tiedät, että hän pitää Eerosta?
(Soilla taukoo.)
_Sipi_. Vähästä viisas asian älyää. Hänellä oli äsken kukkia kädessään,
mutta kun hän tuli tanssitupaan, ei hänellä ollut mitään. Kysyin
silloin, mihin hän oli pannut kukkansa, ja hän sanoi — (Pillahtaa
itkuun.)
_Remes_. Mitä hän sanoi?
_Sipi_. Sanoi antaneensa ne sille, josta enimmän pitää. Ja kun silloin
katselin ympärilleni, näin ne Eeron napinlävessä. Oli lähellä, etten
silloin kaatunut.
KYMMENES KOHTAUS.
Edelliset. Arvassalo (ainoastaan alussa). Kumpulainen.
_Kumpulainen_ (tulee Arvassalon kanssa). Mitä? Kaatunut?
_Arvassalo_ (kun isäntä pysähtyy). Minulla on jo kiire tanssitupaan!
Kenties saan —? (Kumpulainen nyökäyttää kohteliaasti päätään ja
Arvassalo menee.)
_Kumpulainen_. Oliko Sipi kaatumaisillaan? Mikä sinua vaivaa?
_Remes_. Olipa hyvä, että tulitte pitämään tytärtänne aisoissa —
_Sipi_. Hän vie hengen minulta —
_Remes_. Hän käyttäytyi minua kohtaan kuin näsäviisas poikaviikari —
_Sipi_. Siten uskollisuuteni palkitaan —
_Remes_. Minua ei ole siten kohdeltu kuunaan.
_Kumpulainen_. Mutta oletteko tulleet hulluiksi molemmat? Mitä kaikkea
te höpötätte yhteen suuhun? Marketta! Mitä sitten olet heille tehnyt?
_Marketta_. Minäkö, isä?
_Remes_. Ei, hänestä ei ole puhe, vaan Ainosta.
_Kumpulainen_. Ainosta! — No, miksette sitten puhu suutanne puhtaaksi?
Mistä häntä soimataan?
_Sipi_. Muistattehan, mitä vastasitte minulle eilen, kun sanoin, että
Aino oli mielitiettyni.
_Kumpulainen_. Sait jotakuinkin järkevän vastauksen.
_Sipi_. Totta tosiaan! Vastasitte: "Kernaasti minusta nähden!"
_Kumpulainen_. Jos tyttö sinuun taipuu.
_Sipi_ (itkusuin). Niin, mutta nyt hän ei taivu!
_Kumpulainen_. Sama se minusta nähden.
_Remes_ (Sipille). Kositko Ainoa?
_Sipi_- Jumala tietää, että kosin.
_Remes_. Ooho! — Niin hullu ei hän toki ole, että sinut ottaisi.
_Sipi_. Hullu? Mitä sillä tarkoitat?
_Kumpulainen_. No, no, rauha maahan! Sanokaa, mitä pahaa Aino on teille
tehnyt. (Remekselle.) Tehkää te ensin kanteenne.
REMES. Tein sen tyhmyyden, että pyysin häntä vaimokseni ja olin valmis
ottamaan hänet osalle kaikesta omaisuudestani.
_Kumpulainen_. Ja mitä hän vastasi?
_Remes_. Saatte antaa anteeksi, jollen muista hänen kaikkia
näsäviisaita sanojaan.
_Kumpulainen_. Nenäkkäintä kai oli, ettei hän huolinut teistä?
_Remes_. Niin juuri!
_Sipi_. No, sitä ei suinkaan voi ihmetellä.
_Remes_. Mitä sanot, Nauku-Matti?
_Kumpulainen_. No, no! Olettehan aivan kuin kukonpojat! Kuulkaapas
sananen: Kaksi koiraa ei voi sopia yhdestä luupalasta. Pakoittaa
en tyttöä tahdo. Voittehan molemmat näyttää hänelle parhaan puolen
housuistanne. Jompi kumpi teistä saa hänet; kumpiko, sen saa hän
päättää. Käykää nyt tanssitupaan ja viekää tyttö karkeloon. Pian kyllä
näen, kumpaako teistä hän paremmin sietää. Kumpi saa lyhyen tikun,
hän saa kolkuttaa toiseen oveen. Kyllä moinen tavara, kuin te, aina
kauppansa saa.
_Sipi_ (itkusuin). Mutta hänhän ei tahdo tanssia muiden kuin Eeron
kanssa.
_Kumpulainen_. Eeron! Kuivalaisen pojan! Ei, siitä leikistä ei tule
totta. Menkää nyt ja taivutelkaa tyttölasta, niin asia kyllä menee
latusilleen.
_Marketta_. Mihinkä sillä vieraalla herralla oli niin kiire?
_Kumpulainen_. Tanssihalu kutitti jalkopohjia! Varmaan tytöt pian ovat
pyörällä päästään.
_Marketta_. Minun pitää mennä Ainon luo. Ettekö tekin tule, isä?
Vieraat kaipaavat isäntää kamarissakin.
_Kumpulainen_. Tietysti tulen. Sen herran kanssa vain viivyin.
Kaukovieraille täytyy olla kohtelias. (Remekselle ja Sipille.) Ettekö
tekin tule mukana?
_Remes_. Heti. Tahdon ensin vähän puhua Sipin kanssa kahdenkesken.
_Kumpulainen_. Kuten tahdotte. Mutta pidelkää häntä hellävaroin. Hän ei
kestä paljoa. (Menee Marketan keralla.)
YHDESTOISTA KOHTAUS.
Remes. Sipi.
_Remes_. Kuules, Sipi, lyödään rauhan kättä, voimme siitä hyötyä
molemmat. Aino on sellainen huitukka, joka pitää haitukoista, se on
helppo nähdä.
_Sipi_. Ei, hän ei pidä minusta.
_Remes_. En tarkoittanut sinua, vaan Eeroa. Tehkäämme heille pikku
kepponen. Aino on sanonut, ettei hän tahdo tanssia muiden kuin Eeron
kanssa. Toimittakaamme poika pois. Mitä arvelet?
_Sipi_. Pois? Kuinka se käy päinsä?
_Remes_. Menkäämme tanssitupaan, älkäämme olko niinä miehinämmekään.
Mutta olkaamme yhdestä puolin. Minulla on omat tuumani. Kyllä tyttö
vielä oppii ajattelemaan Remestä.
_Sipi_. Mutta sitäpä minä en tahdokaan. Tahdon, että hän ajattelee
Sipiä.
_Remes_ (itsekseen). Pöllöpää! (Ääneen). Niin, niin. Sitä tarkoitinkin.
Tulehan nyt. Aika rientää.
_Sipi_. Oi, jos saatte hänet ajattelemaan minua, olen onnellisin
ihminen maailmassa. (Kuuluu soittoa.) Kuulettekos! Tanssi alkaa taas!
Jos saatte Ainon tanssimaan kanssani, annan teille kauniin, suuren
sian, jota olen lihoittanut koko vuoden.
_Remes_. Sanasta miestä, Sipi! (Menevät.)
KAHDESTOISTA KOHTAUS.
Aino (juoksee tanssituvasta Arvassalon seuraamana).
_Arvassalo_. Aino! Pikku Aino! Pysähdy! Älä juokse luotani!
_Aino_. Ei, en tahdo tanssia kanssanne, olenhan jo sanonut.
_Arvassalo_. En olisi ikinä uskonut että tuollainen soma Karjalan
tyttönen voisi olla niin juonikas! Kuules soittoa, miten houkuttelevaa!
Anna minulle kätesi, Aino, niin liitelemme lailla lintujen karkeloon.
(Hän juoksee Ainoa kohden, Aino -pakoon; niin kieppuvat he ympäri
pihaa.)
_Aino_. En tule, en! En tule, en!
_Arvassalo_. Niin, veitikka, tahdot tanssia vain tuon sorjan pojan
kanssa, joka kuului olevan runonlaulaja Kuivalaisen poika! Mutta
minä olen vieras. Ei käy laatuun, että kieltäydyt tulemasta Kanssani
tanssiin.
_Aino_. Kyllä käy.
_Arvassalo_. Minäpä sanon isällesi.
_Aino_. Olkaa hyvä.
_Arvassalo_. Marketta lupasi, että tanssit kanssani.
_Aino_. Niin, Marketta on kiltti sisko.
_Arvassalo_. Silloin et voi kieltäytyä.
_Aino_. Kyllä voin. Olen antanut sanani toiselle. Ja sana on sana, ja
Karjalan tyttö on Karjalan tyttö. (Juoksee portista pois.)
_Arvassalo_. Veitikka! Aino, älä mene! (Juoksee jälkeen.) Et niin
vähällä pääse.
KOLMASTOISTA KOHTAUS.
Marketta. (Sitten) Kumpulainen. (Soitto jatkuu.)
_Marketta_. Mihinkä se tyttö juoksi? Aivan kauheaa, juostapas vierasta,
hienoa herraa pakoon! Isä on kovin vihoissaan. Jollei hän ole mennyt
aittaan.
(Menee aittaan, Remeksen makuuaitan viereiseen.)
_Kumpulainen_ (tulee). Senkin tenava. Mihinkä hän oikein juoksi. .... .
_Marketta_ (palaa aitasta). Siellä hän ei ole.
(Panee oven lukkoon ja avaimen taskuunsa.)
_Kumpulainen_. Kunhan saan hänet käsiin, niin opetan kyllä hänet
käyttäytymään ihmisiksi.
_Marketta_. Älkää nyt olko niin vihainen, isä! Hän tulee kyllä pian.
Menkäämme sisälle, ei hän malta olla kauan poissa tanssista.
_Kumpulainen_. Kyllä minä hänen korvansa kuumennan! — Onko kuultu
moista! Tanssii muka Eeron kanssa vain! Ja häpäisee koko seudun
helsinkiläisten edessä. Moisia hiivatin oikkuja! (Menee Marketan
keralla.)
NELJÄSTOISTA KOHTAUS.
Aino. (Sitten) Arvassalo.
_Aino_ (tulee juosten). Täällä ei ole ketään! Haha! Sainpas hänet
puijatuksi. (Kurkistaa portista.) Ei näy, ei kuulu! (Juoksee
tuparakennusta kohden.) Ei, siellä on isä, Sipi ja Remes, heistä en
pääse. (Juoksee tyttöjen aitan ovelle aikoen mennä sinne.) Marketta on
pannut oven lukkoon! (Juoksee kurkistamaan portista.) Siellä tulee hän!
(Juoksee häthätää Remeksen aittaan.)
_Arvassalo_ (tulee juosten). Ei täälläkään! Mihinhän se pikku velho
pujahti! Olen juossut kuin hullu. Hän varmaankin kiitää karkelossa
runolaulajan pojan kanssa. Ei, minun täytyy viedä tahtoni perille.
(Menee tuparakennukseen.)
VIIDESTOISTA KOHTAUS.
Eero (tulee tanssituvasta. Sitten) Remes ja Sipi.
_Eero_. Mihinkähän Aino meni? Näin, että hän juoksi ovesta ulos
helsinkiläisen keralla. Sydämeni oli aivan pakahtumaisillaan, ja siitä
pitäen on hän ollut poissa. Ei näy missään. Mitä tämä on? Voiko Aino
olla petollinen minua kohtaan?
(Remes ja Sipi tulevat.)
_Remes_. Täällä hän on, yksin.
_Sipi_. Mitä teemme?
_Remes_. Vaiti! Olihan siitä sovittu.
_Eero_. Ajatukseni aivan tekevät minut hulluksi.
_Remes_. Mikä sinua vaivaa, Eero, näytät niin alakuloiselta?
_Eero_. Mitä se sinua liikuttaa, miltä näytän? Miksi aina hiivitte
kinterilläni? En häiritse teitä, antakaa tekin minun olla rauhassa.
_Remes_. On kai minulla lupa liikkua talossa, jossa asun! Oletko sinä
mitä maksanut taloon? Mutta jos Aino on luvannut tulla tänne pihalle
luoksesi, menemme kyllä tiehemme.
_Eero_. Tässä ei ole kysymystä Ainosta. Ken virkkaa hänestä sanaakaan,
hän joutuu minun kanssani tekemisiin.
_Sipi_ (itkuissaan). Ei suinkaan hän ole luvannut tulla Sinulle, Eero?
Onko hän? Silloin olen onnettomin ihminen maailmassa!
_Remes_. Ah, siitä, että tanssii yhdessä, on pitkä matka avioliittoon.
Jos Aino menisi naimisiin kaikkien kanssa, joita liehittelee, niin
olisipa hän urakassa. Ei, Eero parka, helsinkiläinen on siepannut
sinulta palan suusta. Hän on Ainon kanssa katsomassa auringon laskua.
_Eero_ (ryntää häntä vastaan). Älä puhu enempää, muuten sinulla ei pian
ole käsiä eikä jalkoja.
_Remes_. Katsos hittoa! Oh, eivät ne niin mene mäsäksi. Tule, Sipi!
Tuollaiset vaaralliset ihmiset eivät saa käydä vapaina.
(He käyvät häneen käsiksi.)
_Eero_. Kaksi yhtä vastaan! Se on teidän kaltaistanne!
_Remes_. Emme tahdo sinulle pahaa. Luovutan vain kohteliaasti sinulle
makuuaittani siksi aikaa, kun me pistäydymme Ainon kanssa karkeloon.
(He vievät Eeron puoleksi kantaen aittaan. Sipi pitelee ovea sillaikaa,
kun Remes lukitsee oven ja pistää avaimen taskuunsa.)
_Eero_ (aitassa). Väkivaltaa! Auttakaa! (Vaikenee heti.)
_Remes_. Ha, ha! Sepäs kävi hyvin!
_Sipi_ (kuuntelee ovella). Hän on aivan hiljaa.
_Remes_. Ainahan mies asettuu. Mennään nyt tanssitupaan. Jos Aino nyt
tahtoo tanssia, saa hän tyytyä muihin kuin Eeroon.
_Sipi_. Ha, ha! Hän näyttää viihtyvän siellä hyvin. (Kolkuttaa ovelle.)
Pidä hauskaa Eero!
_Eero_. Kiitos!
_Remes_. Joko alat kesyttyä? — Mitä pidät olostasi, Eero?
_Eero_. Olen aivan ihastunut!
_Sipi_. Nauta — ha, ha, ha!
_Remes_. Vienkö Ainolle terveisiä!
_Eero_. Kiitos! Voin sanoa ne itsekin.
_Remes_. Ha, ha! — Näetkös, miten nätisti se kävi?
_Sipi_. Olette koko piru miehiänne, Remes! Olisipa mulla teidän
päänne! Nyt tanssiin! Nyt tanssii Aino kyllä kanssani. Ha, ha, ha!
(Menevät tanssitupaan.)
KUUDESTOISTA KOHTAUS.
(Näyttämö on tuokion tyhjänä. Jo edellisten
kohtausten aikana on maisemalla ollut yhä heleämpi
iltaruskon kajo. Aurinko laskee nyt, ja iltaruskon
loimo kultaa koko maiseman. Neljä tyttöä tulee käsitysten.
He tulevat oikealta ja kulkevat aidan taitse
laulaen vasempaan.)
Laulu n:o 6.
TYTÖT (neliäänisesti).
1.
Käy aurinko aaltoihin Koitereen,
oi, Koitereen!
Ja lauluja raikuvat rannat veen,
oi, Koitereen!
(Neljä tukkipoikaa tulee toistensa käsikoukussa kohta tyttöjen jälestä
laulaen.)
POJAT (neliäänisesti).
2.
Jos ihanat immet näit Koitereen,
oi, Koitereen,
jäät ainaaksi armaille rannoilleen,
oi, Koitereen!
TYTÖT (näyttämön takana).
3.
Ja kukkaset rannoilla Koitereen,
oi, Koitereen,
ne nuokkuen katsovat kalvoon veen,
oi, Koitereen!
(Aino ja Eero näyttäytyvät aitan ikkunassa.)
_Aino_ ja _Eero_.
4.
Kaks vankia rannalla Koitereen,
oi, Koitereen,
on samassa aitassa riemuikseen,
vain riemuikseen.
_Eero_.
5.
On onnekkaat vangit ne Koitereen
oi, Koitereen!
_Aino_.
Ei konsaan toivo ne vapauteen,
Vapauteen!
(Arvassalo tulee tanssituvasta. Aino ja Eero vetäytyvät pois ikkunasta.)
_Arvassalo_.
6.
Maan kaunistus seutu on Koitereen,
oi, Koitereen,
kuin kaste on kaunistus kukkaseen,
oi, Koitereen!
(Menee portista poikien ja tyttöjen jälkeen.)
_Tytöt_ ja _pojat_ (loitolla).
7.
Hämy illan jo rannoill Koitereen,
oi, Koitereen,
käy hiipien pensaasta pensaaseen,
käy pensaaseen.
(Pari tyttöä tulee sisältä tuparakennuksen ovelle.)
_Tyttö_ (pyyhkien liinalla kasvojaan). Huh, kun siellä on kuuma!
_Toinen tyttö_ (samoin): Niin, aivan kuin saunassa!
_Miesääni_ (porstuasta). Mennäänkin välillä pihalle. (Huutaa tupaan.)
Hei, nuoret! Tulkaa pihalle piirileikkiin!
SEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS.
Kimari, Siitari, Virnes ja Nuorisoa.
(Tulevat tuparakennuksesta.)
_Kimari_. Hei, piiriin, hei, kiiriin, heipparallalei!
_Kaikki_. Piiriin, piiriin!
_Kimari_ (piirin keskellä). Mitäs lauluksi?
_Tyttö_. Kimari laulaa sen viime pyhäisen uuden laulunsa.
_Useat tytöt_. Laula, Kimari!
_Kimari_. Kyllä tukkipoika on sumalla tottunut vetämään!
Laulu n:o 7.
Pojat piirin keskellä
ovat yksinänsä.
On jo aika etsiä
kunkin ystävänsä.
(Kukin poika ottaa tytön ja pyörittää.)
Silloin pojan mieli on
iloinen ja huoleton,
kun on riemunansa
kulta rinnallansa.
_Tytöt_ ja _pojat_ (käsiään heilutellen).
Rallalalei,
rallalalei,
rallallallallei!
(Tytöt jäävät piiriin. Kimari laulaa saman laulun toistamiseen, »pojat»
ja »pojan» sijaan vain tulee »tytöt» ja »tytön». Muutkin voivat
toisella kertaa hyräillä mukana.)
KAHDEKSASTOISTA KOHTAUS.
Edelliset. Kuivalainen (tulee perältä).
_Kuivalainen_. Terveheksi, nuori parvi, terveeksi koko talokin!
_Kimari_. Terve, Kuivalainen! (Taputtaa käsiään, johon muitakin yhtyy,
ja piiri hajoaa.) Jätetään tämä nyt, paras on vähän vilvoitella. Teitä,
Kuivalainen, on jo täällä odotettukin. Ainakin me, tukkipojat, palamme
halusta kuulla runojanne. Emme ole ennen kuulleet oikeaa runonlaulajaa!
_Kumpulainen_. Ei ole ukkopahan pajatuksesta, vanhan äijän ärjynnästä
enää haudan partaalla. Uudet ovat laulut teillä, nuoret, enkä enää
paljon muista niitä vanhojakaan.
_Kimari_. Teillähän kuuluu olevan runoja hevoskuormin. Kahdeksi,
kolmeksi päiväksi oli riittänyt sille helsinkiläiselle
rohvessyörillekin kirjoittaa.
_Kumpulainen_. Sinne lienevätkin runot huvenneet. Ken kaikki runonsa
laulaa, tyhjän saa hän itse iloikseen.
(Siitari on edellisen keskustelun aikana vetänyt pullon povitaskustaan
ja he ovat Virneksen kanssa naukkailleet. Toiset, varsinkin tytöt,
osoittavat heille nyrpeyttä ja vastenmielisyyttä.)
_Pari tyttöä_. Laulakaa nyt niitä runojanne. Onhan niitä vanhojakin
virsiä niin lysti kuulla.
_Kuivalainen_ (pilkallisesti). Liritelkää te vain rallatuksianne,
hieprukat! Mitäs meidän vanhojen virsistä teille!
(Tytöt peräytyvät nyrpällään.)
_Kimari_. Huomaanpa, että vanhana tullaan äreäksi.
_Kumpulainen_. Ja minä huomaan, että nuorina ollaan nokkavia. Mutta
vasta maailman ranta se neuvoo nenäänsä pitemmälle näkemään.
_Virnes_. Mitä sillä meinaatte? Saa kai sitä sanoa sanansa, vaikkei
mies olisikaan partana?
_Kuivalainen_. No, tosiaan! Ei ole haituviakaan, aivan kuin vasikan
turpa! Niin, on aivan välttämätöntä, että sinäkin sanot sanasi. Sillä
sinun ikäisesi nykymaailmassa ovat ylimpinä kukkoina tunkiolla.
_Virnes_. Mitä sillä meinaatte? Jos haluatte, kyllä minä näytän, miten
parrasta saattaa vetääkin.
_Siitari_. Hyi, Virnes! Etkö häpeä räyhätessäsi vanhalle miehelle!
(Tarjoo Kimarille pullon.)
_Kimari_. Hiljaa porsaat pussissa! Onko tämä nyt laitaa, että kun saa
tilkan suuhunsa, alkaa heti rähistä ja hosua minnepäin ennättää. Te,
vanha Kuivalainen, osaatte käyttää jumalanviljan paremmin. Eikös sopisi
kieltä vähän voidella.
_Kuivalainen_. Ei tee pahaa pitkistä ajoista. (Ottaa.) Suurkiitosta,
kostjumala!
_Kimari_. Kenties kieli alkaa vielä taipua lauluunkin?
_Kuivalainen_. Ainahan se vanha kieli tarvitsee verrytellä.
_Kimari_. Kuivalaisen kunniaksi! (Kulauttaa.) Ottakaapas vielä tästä,
ja päästäkää sitten runonpäätä kuuluviin.
_Kuivalainen_ (otettuaan). Kostjumala! No, kyllähän minä muuten, mutta
eipä tässä taida olla säestäjääkään, ja kannelkin jäi kotimökille.
_Kylän poikia_ ja _tyttöjä_. Me säestämme joukolla!
_Kuivalainen_. Liekö joukon joiunnasta? Ennen kyllä sai laulaja
säestäjänsä, missä vain oli mailla mies kielellinen. Oli meillä kuin
olikin, oli ennen siskoksilla lauluista siniset sillat, oli Viljon
veljeksillä virsistä veno punainen. Menneet alkavat olla ne ajat,
kaiholla me vanhat niitä vain muistelemme.
Laulu n:o 8.
Oli meillä kuin olikin,
oli ennen aikoinansa
siskoilla sininen silta,
veikoilla veno punainen.
Nousi tuuli tuulemahan,
ilman ranta riehkimähän,
tuuli puut havuttomiksi,
kanervat kukattomiksi.
Siitä taittoi siskon sillan,
veikoilta venon hajotti,
jätti veikot veen varahan,
siskot siirrälti salolle,
jätti sormet soutimiksi,
kämmenet käsimeloiksi,
hongan oksat huonehiksi,
katajat kamariloiksi.
(Nuorista ovat enimmät menneet istumaan penkeille puun luo. Runon
päätyttyä vallitsee kotvan harras hiljaisuus.)
_Tytöt_ ja _Pojat_ (näyttämön takana).
Yö vieno on rannalla Koitereen,
oi, Koitereen!
On aaltonen uinunut rantaan veen,
oi, Koitereen!
YHDEKSÄSTOISTA KOHTAUS.
Edelliset. Kumpulainen, Marketta
(ja muutamia muita tulee tuparakennuksesta).
_Marketta_. Kuuletkos, isä, Aino on varmaan siellä. Hän on ollut
kävelyllä toisten tyttöjen keralla.
(Laulavat pojat ja tytöt tulevat pihaan Arvassalo mukanaan.)
_Marketta_. Eikö Aino ollut mukananne?
_Kaikki_. Ei.
_Marketta_. Herran tähden! Missä tyttönen sitten on?
(Kaikki nousevat.)
_Kuivalainen_. Mikä sinua vaivaa, Kumpulainen? Näytäthän aivan siltä,
kuin olisit maasi myynyt ja rahat juonut.
_Kumpulainen_. Älä puhu mitään, pääni menee aivan sekaisin! Lemmon
letukka!
_Kuivalainen_. Kuka letukka?
_Marketta_. Ainopa, häntä ei näy missään. Luulimme hänen olevan
kävelyllä toisten tyttöjen kanssa, mutta he sanovat, ettei hän ollut
mukana. Kunhan vain ei olisi tapahtunut mitään onnettomuutta!
KAHDESKYMMENES KOHTAUS.
Edelliset. Remes ja Sipi (tulevat tuvasta).
_Remes_. No, onko Aino täällä?
_Sipi_. Onko hän täällä?
_Kumpulainen_. Ei, herra paratkoon! Mutta malttakoonhan!
_Sipi_ (itkusuin). En elä enää hetkeäkään, jollei hän pian tule.
Kumpulainen. Hyi! Älä itke, Sipi, aika mies! Piru itkeköön, hänen
silmänsä paremmin kestävät.
_Sipi_ (Kuivalaiselle). Se on kaikki poikanne syytä. Hän liehakoi
Ainoa, ja Aino on mennyt hänen pauloihinsa.
_Kuivalainen_. Missä Eero on? Hän kai tietää, missä tyttö on?
_Sipi_. Ei, sitä hän ei tiedä.
_Kuivalainen_. Kuinka niin?
_Remes_ (Sipille). Suusi kiinni!
_Sipi_. Ah — minä vain — ajattelin.
_Kumpulainen_. Että olet pöllöpää.
_Kuivalainen_ (huutaa). Eero! Missä olet, Eero?
_Kumpulainen_ (Marketalle). Pääni alkaa kihistä. Eerokin poissa!
Saattaisin vääntää tytön niskat nurin.
_Marketta_. Isä hyvä! Älä luule Ainosta mitään pahaa.
_Kimari_. Vai niin, vai! Että Eero ja Aino ovat lietsussa — hahaha! He
ovat menneet katsomaan, onko aurinko tosiaankin mennyt jo mailleen.
_Kumpulainen_ (menee portille ja huutaa molemmille tahoille pitäen
kättänsä suullaan). Aino! Aino!
_Kuivalainen_ (samoin). Eero! Eero!
_Kimari_. Huutakaamme joukolla!
_Kaikki_ (menevät portille ja huutavat). Aino! Eero!
YHDESKOLMATTA KOHTAUS.
Edelliset; Aino ja Eero (näyttäytyvät ikkunassa).
_Aino_. Kuka kutsuu?
_Eero_. Mikä hätänä?
_Aino_. Täällähän me olemme.
(Kaikki rientävät aitan edustalle.)
_Marketta_. Mutta Aino! Oletko siellä? ja Eero?
_Kumpulainen_. Tyttö! Mitä siellä teet? Heti pois sieltä! . . .
_Aino_. Kyllä, isä kulta, kun vain ette ole vihainen, mutta lupaatte,
että saan Eeron.
_Sipi_ (Remekselle). Herran tähden, Remes! Sinä olet lukinnut heidät
aittaan yhdessä! Sinä olet oikea nauta.
REMES. Pidä suusi! Me kiellämme kaiken.
_Kuivalainen_. Malta mieltäsi, Kumpulainen.
_Kumpulainen_. Kyllä minä näytän sinulle, mitä saat. (Aikoo mennä
ovesta aittaan.) Mitä? Oletteko sulkeutuneet lukon taa? Mutta oletteko
aivan järjiltänne?
_Marketta_. Hyvä ihme! Aino?
_Aino_. Isä! Avaamme heti, kun lupaat, että saan Eeron.
_Remes_ (Sipille). Tahtoisinpa nähdä, miten he avaavat, niin kauan kun
avain on taskussani.
_Eero_. Isä hyvä! Puhu puolestamme Kumpulaiselle. Sinähän pidät niin
paljon Ainosta.
_Kuivalainen_. Niin, minun lupaani eivät he kysy. No, viisi siitä!
Kumpulainen, tämä on kirottu juttu. Ei ole muuta keinoa kuin suostua
antamaan heidät toisilleen. Kaikki ovat nähneet heidät sulkeutuneina
aittaan lukon taa.
_Kumpulainen_. Se ei minua liikuta! Minä en salli lasteni pakoittaa
itseäni. Olen luvannut Remekselle ja Sipille, että jompi kumpi heistä
saa hänet, kun hänet naitetaan.
_Aino_. Isä kulta! He eivät tahdo minua kumpikaan, ei Remes eikä
Sipi. He ovat yhdessä teljenneet minut Eeron kera aittaan lukon taa
päästäkseen minusta.
_Kumpulainen_. Ovatko Remes ja Sipi sulkeneet sinut sinne?
_Sipi_. Herra nähköön, kuinka hän osaa valehdella!
_Remes_. Se on mitä mustin valhe!
_Eero_. Joka sana on totta! Emmehän voisikaan sulkeutua tänne, kun oven
saa lukkoon ainoastaan ulkoapäin. Remes sulki meidät makuuaittaansa.
Etsikää hänen taskuistaan, niin näette, että avain on hänellä.
_Aino_. Siinä on punainen nauha, josta sen tuntee.
_Kimari_. Syynätään Remes.
_Remes_. Jos avain on taskussani, on Eero itse pistänyt sen sinne.
_Eero_. Miten minä voin pistää avaimen hänen taskuunsa, kun olin lukon
takana?
_Kuivalainen_. Ei, Remes, sitä hän ei tosiaankan voinut tehdä.
(Remes on muiden huomaamatta pistänyt avaimen Sipin taskuun.)
_Remes_. Syynätköön taskuni, ketä haluttaa. (Pojat ympäröivät hänet ja
tarkastavat, hän kääntää itse taskunsa nurin.) Alatteko vieläkään uskoa
minua enemmän kuin valhettelevaa tytärtänne.
_Sipi_ (hiljaa Remekselle). Mihin sinä sen lähätit?
_Remes_. Pidä suusi!
_Kumpulainen_. Kuules Aino, minä en leikittele! Tule ulos, sanon minä!
_Aino_. En voi, isä. He ovat lukinneet meidät tänne.
_Eero_. Sitten on avain Sipillä. Se on aivan varmaan jommalla kummalla.
_Sipi_. Minulla! Olkaa hyvät, tässä ovat taskuni. (Hän kääntää kaikki
taskunsa nurin, ja avain putoaa maahan.)
_Kaikki_. Siellähän se on! Sipillä! Hahaha!
_Kumpulainen_. -Mutta Sipi, oletko hullu? Mitä hittoa hyödytti sulkea
heidät lukon taa?
_Marketta_. Hyi, siinä teit hävyttömästi, Sipi! Aino on oikeassa, kun
ei huoli sinua miehekseen. Olet ilkeä poika.
_Sipi_ (purskahtaa itkuun). Ei, minä en ole ilkeä poika; en, mutta minä
olen onneton ihminen. (Remekselle.) Mutta sinä olet ilkeä heittiö,
sinä! Saatat minut onnettomuuteen.
_Kumpulainen_ (on sillävälin avannut aitan oven, ja Aino ja Eero
tulevat ulos). Mutta Aino! Mitä sinulla oli Remeksen makuuaitassa
tekemistä?
_Aino_. Pujahdin vain sinne — sitomaan sukkanauhaani. Mutta siellä
seistessäni sysättiin sinne Eero yhtäkkiä, ja sitten pistettiin ovi
lukkoon, niin ettemme päässeet ulos.
_Eero_. Se on sula totuus. He raahasivat minut yhdestätuumin aittaan
Ainon luo, pistivät oven lukkoon huusivat: Pidä hauskaa! Ja niin olen
tehnytkin.
_Kumpulainen_. Piruko teitä molempia vaivaa! Miksi teitte sen?
_Remes_. Sipi on nauta. Hänelle se pälkähti päähänsä.
_Sipi_. Laupias Jumala! Minulleko se pälahti? Ei, nyt tahdon sanoa
kaiken niinkuin se on. (Itkee.) Emme tahtoneet, että Eero tanssisi ja
puhelisi Ainon kanssa, ja sentähden panimme hänet lukon taa.
_Kuivalainen_. Ainon luo! Hahaha!
_Kaikki_. Hahaha! Nokkelia poikia te olette molemmat.
_Kuivalainen_ (Remekselle ja Sipille). Kuulkaas, neroniekat, nyt on
parasta, että livistätte. (Kumpulaiselle.) Kumpulainen, tyttö ja poika
ovat viattomat, antaa heidän saada toisensa.
_Kumpulainen_. Ainolla ei ole mitään, eikä Eerolla ole mitään. Jos
olisin rikas, olisi asia toinen! Mutta on vaikeaa nykiä karvoja
kaljusta päästä. Siitä ei tule mitään, sanon minä.
_Kuivalainen_. Hänellä on myötäjäisensä kasvoissaan. Ja he tyytyvät
niihin. Jos minulla olisi, antaisin mielelläni. Mutta minulla ei ole,
herra paratkoon! Jaan kuitenkin heidän kanssaan sen vähän mitä minulla
on.
_Aino_. Oi, hyvä vanhus, aivan täytyy kaulaanne kiepsahtaa niiden
sanojen tähden. Kuinka me Eeron kanssa pidämmekään teistä! Olette
toisenlainen isä kuin muutamat muut, jotka ovat niin kovia — niin
tylyjä — niin —
_Kumpulainen_. Aino!
_Aino_. Niin, isä, sillä olet paha minulle. Kuinka usein olet kertonut,
ettei sinulla eikä äidillä ollut mitään, mutta se ei tehnyt mitään,
sanoit sinä, sillä kun oikein pitää toisistaan, niin vilja kasvaa
maassa kahta rehevämmin. Nyt pidämme Eero ja minä niin hirvittävän
paljon toisistamme, ja sinä todellakin olet niin kova, niin paha —
aivan ilkeä isä! (Hillitsee kiihkeytensä ja lankeaa itkien isänsä
kaulaan.) Oi, eihän se ollut totta, pahaa leikkiä vain! Rakas isä
kulta! Sinä olet niin hyvä, sinä et kiellä meitä? Ethän? Sinä et voi.
Oi! Näen silmistäsi, että suostut! Suostut!
_Kumpulainen_. Ei, sitä en tee! Siitä ei tule mitään. Olet liian
höllämielinen mies, Kuivalainen, se täytyy minun sanoa sinulle.
Mutta jos sinä et välitäkään poikasi menestyksestä, niin minun
velvollisuuteni on katsoa tyttäreni parasta. He pitävät nyt toisistaan.
Mutta kun soimi on tyhjä, pureskelevat hevoset toisiaan. Kun köyhyys
astuu ovesta tupaan, lentää rakkaus ikkunasta pellolle. Niin se on
tässä maailmassa.
_Arvassalo_ (joka kuultuaan Kuivalaisen nimen on kiinnittänyt huomionsa
häneen). Oletteko te Kuivalainen?
_Kuivalainen_ (kiehentää lakkiaan). Minä sitä nimeä olen kantanut.
_Arvassalo_. Olen oikeastaan tullut tänne vain teitä tapaamaan.
_Kuivalainen_. No, mitäs niin tähdellistä —?
_Arvassalo_. Lyödäänhän kättä! Asia on se, että teiltä ennen
kirjoitettujen runojen on havaittu muutamissa kohdin kaipaavan
täydennystä ja tarkistusta, ja sentähden minun oli määrä käydä luonanne.
_Kuivalainen_. Ne siunatut Helsingin herrat sitten pitävät arvossa
meidän vanhojenkin virsiä, joita tämä nykykansa alkaa pitää vain
joutavina loruina. Kun muistelen sitä röhvessyöriä joka aikoinani kävi
minua laulattamassa, tulevat aivan vetreät vedet silmiini. Niin höyli
ja mukava hän oli.
_Arvassalo_. Minun asiani ei tosin olisi sekaantua toisten
perheseikkoihin. Mutta sallittakoon minun huomauttaa, miten ennen
vanhaan aatelisto eristäytyi eri kastiksi muista ihmisistä,
eivätkä aateliston lapset saaneet avioida aatelittomien kanssa.
Runonlaulaja-sukumme, he jos ketkä ovat minusta oikeaa ikivanhaa
kansallisaateliamme, hengenylimystöä, joka ansaitsee, että koko kansa
kantaa heitä käsillään. Niiden suomalaisen hengen valosoihtujen, joita
he ovat pitäneet koholla läpi pimeäin öiden, niiden loimossa tulevat
he ikimuistoisina elämään kautta aikojen ja kovimpinakin aikoina
suomalaisia sydämiä lämmittämään ja valaisemaan. Sananlasku sanoo,
ettei vesa kauas kannosta kasva, ja kunnianaan voi sentähden kuka
tahansa pitää sitä, että antaa tyttärensä runonlaulaja Kuivalaisen
pojalle.
(Kaikki seisovat juhlallisessa äänettömyydessä.)
_Kumpulainen_. Kaunista kuulla! Mutta elämä, maanmiehen jokapäiväinen
elämä, vaatii niin paljon muutakin kuin aateliutta ja päiväpaistetta.
_Arvassalo_. Mutta kuuluttehan itsekin vähin varoin alkaneen. Minkä
olette rakkaudessa kylvänyt, sillä on ollut siunaus kasvaessaan.
Ettekö voi uskoa, että nuoret voivat yhtä hyvin vaurastua? Ja vaikkapa
he eivät tulisikaan kullassa kulisemaan, niin sisäinen tyydytyksen
tunne heille varmaan antaisi ihanamman onnen kuin mikään ulkonainen
äveriäisyys ja loisto, jos heidän sydämensä kylmettyisi vailla lämpöä.
Antaa heidän itsensä toverinsa valita, silloin he riemumielin ja
pystypäin raivaavat tiensä läpi elämän!
_Kuivalainen_ (innoissaan). Kuuletkos, miten nuori herra puhuu?
_Aino_ (riemuisella innolla). Isä, rakas isä! Sinä et voi, et voi enää
vastustaa!
_Eero_. Me mullistamme vaikka koko maailman, jos vaan saamme toisemme!
_Kuivalainen_. He saavat toisensa! Eikös niin?
_Aino_. Rakas, kulta isä!
_Kumpulainen_. Saakoot sitten! Kuka näitä nykyajan nuoria voisi pitää
järjillään!
_Eero_ (Ainoa pyörittäen). Helei! Nyt sinä olet minun!
_Tukkipojat_. Hihhei!
_Remes_. Mokomaa kiljumista! Hirteen helsinkiläiset keltanokat! — Minä
menen maata. (Menee aittaan ja vetää oven kiinni.)
_Sipi_ (itkusuin). Saanko toivottaa sinulle onnea, Aino?
_Aino_. Oi, saat, saat, Sipi kulta!
_Eero_. Ja minulle myös, jos sydämesi antaa myöten.
_Kumpulainen_ (Sipille). Älä ole alakuloinen, Sipi, sinä saat kyllä
tyttöjä vaikka joka sormelle.
_Sipi_. Mitä? Luuletko niin?
_Kumpulainen_. Uskon varmasti.
_Arvassalo_. Eläkööt kihlatut! Eläköön!
_Kaikki_. Eläköön!
_Kimari_. No, nyt on kaikki hyvin! Mutta tanssi jäähtyy. Pyhä menee
liian vähällä.
_Arvassalo_. Eikö olisi paras, että panemme karkeloksi täällä
taivasalla? Sisällä on niin kuuma.
_Kaikki_. Hyvä, hyvä! Missä soittaja?
(Viuluniekka tarttuu viuluunsa.)
_Arvassalo_. Ja pyydän samalla luvan tulla häihin kuokkavieraaksi.
_Kumpulainen_. Käytän tilaisuutta kutsuakseni teidät nyt jo häihin.
_Arvassalo_. Saan kai tuoda mukanani muitakin, että he oppisivat
tuntemaan ihania Koitereen seutuja ja täkäläistä reipasta kansaa.
_Kumpulainen_ ja _muut_. Terve tuloa!
(Kaikki asettuvat pitkään jonoon paritusten, Arvassalo etumaiseksi
Ainon keralla.)
Laulu n:o 9.
_Arvassalo_.
Mi riemu rannalla Koitereen,
kun sulla, Aino, on häät!
Se maasta nousevi taivaaseen,
kuin kiurunen ilmahan siintoisen,
ja lauluja rannat raikuu!
(Tanssivat soiton ajan ja menevät jonon jälkipäähän.)
_Tyttö_ (joka on toisena parina Sipin kanssa ja jolle Sipi on
kuiskutellut).
Sa malta, poikanen, viikko vain,
kysy sitten sä uudestaan!
Mä ensiksi tuumin tunnossani,
ja sitten mä tiedustan maamoltain —
ja arvaapas, kuin käy sitten.
(Lähtevät tanssiin, jonka aikana esirippu laskee.)
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOITEREEN RANNALLA ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
