The Project Gutenberg eBook of Kansa ja kannel
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Kansa ja kannel
Runoja
Author: Lauri Soini
Release date: January 15, 2024 [eBook #72725]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Minerva, 1902
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KANSA JA KANNEL ***
KANSA JA KANNEL
Runoja
Kirj.
LAURI SOINI
Helsingissä,
Minervan Kirjakauppa,
1902.
SAVOLAISIA SÄVELIÄ.
Kuuntelen rannalla haavan ja koivun
lehtien liplatusta —
helkytän kaikuja nuoren kansan
lemmenlaulelusta.
SISÄLLYS:
Kansan laulaja:
Ukko, saapunut salolta.
Tumma kannel ja valkea kannel.
Ukko kun lauloi —
Näen laulajan, neitonen rinnallaan.
Vienon vienossa tuulen liekassa.
Illan vihjeessä.
Sunnuntaina.
Äidin tyttö.
Aidankin yli.
Mettä.
Lempi ja ämmät.
Mulla on kauniimpi...¨
Halla.
Rekilaulu.
Se tuulimylly.
Tyttölasten lempi.
Tuulihattu.
Juhannus.
Kosintamatkalla.
Pyörälaulu.
Kauhavan poika.
Läpi kuusikon kulku.
Merille lähtiessä.
Aavalla Atlannilla.
Joka hengenveto.
Tunteita ja aatosten sirkkalehtiä:
Ilmassa purjehtija.
Sinä olit niin heleä ja hieno!
Koivunlehdeksiä.
Oi, kuin oli kummaa silloin!
Kosken rannalla.
Naisvihaaja.
Olin minäkin riemukas kerran.
Yksinäisen huokaus.
Hengen voima.
Ihmisten elon-ihanteet.
Harrastus.
Vapaus.
Totuus.
Valhe ja totuus.
Turhia kysymyksiä.
Oikeus.
Onnemme asunto.
Karkaiseva kärsimys.
Kansallisia lauluja:
Pohjolan huhtikuu.
Jos mulla olisi —
Mihin suuntaan?
Tulkaa ja katselkaa!
Kansanrakkaus.
Kristalli.
Viljelysoppia.
Herrasluontoa.
Kansanmielinen.
Pennin saimme —
KANSAN LAULUJA.
Ukko, saapunut salolta.
Hyvälistö hienostunut,
kaupungin koristus, kukka,
neidot vienot ja vireät,
rouvat pulskat ja helevät,
herrat sorjat ja solakat,
valkohapset vanhuksetkin
salin täyttävät sametin,
silajavan silkkinensä.
Ukko, saapunut salolta,
sydänmaalta matkaellut,
on nyt laulella luvannut,
soitella saloisen soiton.
Saapuvi saloinen ukko,
salon ukko sarkahousu,
pikimusta pitkäparta,
ukko ketterä, kotoinen.
Ei asetu uunin päälle,
eikä pankolle paneite,
istuvi ilokivelle,
laulupaadelle paneikse.
Laulavi, taitelevi,
soitella helistelevi.
Tumma kannel ja valkea kannel.
Tumma kannel ja valkea kannel
oli hänen polvellansa.
Vuoroon toinen ja vuoroon toinen
soi hänen sormissansa.
Tumma kannel huokui korven
kuusien huminoita.
Valkea kantelo vilkahutti
vihreitä lehdikoita.
Tumma kannel kuusikossa
tummana lampena väikkyi.
Valkea kantelo loistossa päivän
lahden kalvona läikkyi.
Tumma kannel kyyhkyläisnä
kuusen lehvällä itki —
valkea lenteli leivosena
livertäen ilmoja pitkin.
Tumma kannel kansan huolta,
murhevirsiä soitti —
valkea hilpehin helkähdyksin
huolet ja murheet voitti.
Ukko kun lauloi —
Ukko kun lauloi murhevirttä,
painuvi kuulijan pää,
haikean henkevin hytkähdyksin
sydämet väräjää.
On kuni tummalla virralla Tuonen
purressa kuljettais,
on kuni kuusena kansani murhe
virtahan varjon sais.
Syvältä kansani sydämestä
laulelu kumpuaa.
Kuulijan silmässä kaunokainen
kyynele kimaltaa.
Näen laulajan, neitonen rinnallaan.
Näen laulajan kantelo kontissaan
läpi Väinölän väistelevän —
näen neitosen nuoren rinnallaan
sulosuisen ja viehkeän.
Ja mä kuulen kansani laulelon
ylös toivohon kohoovan,
sen kuulen mä huulilla hienoston
kera kantelon kaikuvan.
Sävelniekkamme kantelon kaunosen
nokikarstasta puhdistaa,
ja soittajat sorjimmatkin sen
sulokieliä soinnuttaa.
Se hellässä hoivassa soittajain
ilon vienoksi kehkeää,
ja kerta se kautta maailmain
helokirkasna helkähtää.
Vienon hienossa tuulen liekassa.
Vienon vienossa tuulen liekassa
haavan lehti hilkkuu.
Lävitse lehtien liplatuksen
heilini huivi vilkkuu.
Tuulonen hienosti henkäillessään
siniseen kukkaan liitää.
Poikanen heilinsä havaitessaan
luokse kohta kiitää.
Mansikka päivän paistehessa
punasena sarastelee.
Samalla lailla se äidin tyttö
poikia arastelee.
Sinisiä, punasia kukkia kasvaa
lähteen reunamalla.
Poika ja neitonen kuiskivat kahden
lemmenlehvän alla.
Illan vihjeessä.
Ei niin hiljaa aurinko laske,
ettei liiku lehti.
Illan vihjeessä pienonen poika
heiliänsä ehti.
Lehvitse kukkivan pihlajapensaan
vaalea pääliina pilkkui.
Poikanen hiipiä hippasi sinne,
silmä se kiilsi ja vilkkui.
"Hits", hän äänsi ja hyppäsi hiljaa
lehdosta neitosen luoksi.
Leikillänsä se veitikas tytti
ahoa pakoon juoksi.
"Piti piti", piiskutti pienonen poika,
lakki oli kallellansa.
Leikillänsä se neitonen pyrki
pois hänen polveltansa.
Sunnuntaina.
Käkönen kukkuu helkyttelee
vainion takalolla.
Ikävä on suvisena sunnuntaina
yksinänsä olla.
Tuoltapa näkyy lehdon takaa
tuulimyllyn siipi.
Sinnepä hentosen heilini luokse
taas minun mieleni hiipi.
Jalkaani panen minä kiiltävät kengät,
läpi kotipeltojen lähden.
Taivaalla kohdalla myllyn siiven
näen minä lemmentähden.
Äidin tyttö.
Ei ole äidillä tällaista tyttöä
kuin tämä ainoa yksi.
Ei tule tällainen äidin tyttö
hylylle heitellyksi.
Jallikka poikien jantturoista
en minä välitä mitään.
Sorjan ja hoikan heilini kanssa
kaksin me hyreksitään.
Mitähän meillä on välillämme,
kun sua katson silmiin?
Oi sinä, oi sinä, veitikka poika,
saitko sen silmistä ilmiin!
Aidankin yli.
Tyttönen tuuheatukka ja sorja
yhdeksäntoista jo täytti,
oli punaposki ja ruskeasilmä,
sievästi itsensä käytti.
Naapurin poikanen pellollansa
korjaili kuhilaita, —
silmäili, silmäili sorjaa neittä, —
välillä oli vino aita.
Vaan yli aidankin, aidankin yli
lempi se leimahtelee.
Nurmella hellien neitoansa
poika jo istuskelee.
Mettä.
Mehiläiset ne kukkasista
keräilevät mettä.
Minä haen kultani katsehista
mieleni miellykettä.
Kullallani on siniset silmät
ja se mua ilahduttaa,
kun hän sinisillä silmillänsä
katsoa vilahduttaa.
Lempi ja ämmät.
Nurmella kulkivat poika ja tyttö
kukkia poimimassa.
Akat oli penkillä polvillansa,
nenä oli ikkunassa.
Kyllä ne ämmät käppyräleuvat
kärkkyvät kielotellen.
antaako suuta se hulivilipoika
äidin neitoselle!
Pannunsa ääressä toisillensa
ämmät juttuja jauhaa —
nuorten rinnat ne nurmikolla
tuoksuvat lempeä lauhaa.
Mulla on kauniimpi...
Mullapa hilsu on kaunokainen —
kaunisko myös on sulla?
Pannaanpas hilsumme rinnatuksin
onpahan kauniimpi mulla!
Olisipa sullakin yhtä kaunis
kuin on mulla kulta —
sitte en pelkäisi, että sä huima
kultani valtaat multa.
Halla.
Halla on kähminyt kummun alla,
kummun kukkaset syönnä.
Söi se kukat ja vei se tytöt, —
ei se poikia lyönnä.
Luntakin, ämmien nähdessä unta,
tuiskusi keskellä yötä.
Häätyi tuisku ja jäätyi nietos, —
jälkiä siin' oli myötä.
Neitosen keitosen akkunan alle
viidet jäljet kulki.
Viisi on tullut ja neljä on mennyt,
akkuna yhden sulki. —
Kuului kolketta, salpa se laukes,
poikanen saapui luoksi.
Laukesi salpa ja ikkuna aukes —
poikanen metsään juoksi.
Tähtöset tuikkivat kirkkahasti
valjulla taivahalla. —
Vei se kukat ja sai se tytöt
syksyöinen halla.
Rekilaulu.
Tyttönen tepsutti silkkikengissä
kirkkaalla järven jäällä;
yll' oli hienonen silkkinuttu
tuimalla pakkassäällä.
Solakalla orhilla kulkusissa
tulin minä matkailemasta;
pyytelin rekeheni vällyjen alle
ihanata tyttölasta.
Rekeni on tanakasta tammipuusta,
aisat on pihlajasta. —
Tyttönen salli mun armastella,
kieltäysi kihlaamasta.
Sievästi, sievästi kuutamossa
huulonen kohtasi huulen.
Nahkaset neitosen ympäri käärin
suojaksi tuiman tuulen.
Se tuulimylly.
Se tuulimylly,
se tuulimylly
se pyöriä liepottelee.
Se hulivilipoika,
se hulivilipoika
se neitoja viekottelee.
Ne neidot nauraa,
ne neidot nauraa,
kun hulivilit pyydystävät.
Vaan kun ne pettää
ja kun ne jättää,
he itkeä vetistävät.
Se tuulimylly,
se tuulimylly
se pyöriä liepottelee.
Se hulivilipoika,
se hulivilipoika
se neitoja viekottelee.
Yks hupsu kerran,
yks hupsu kerran,
oli tarttunut myllyä siipiin.
Hän suistui järveen,
hän suistui järveen,
kun siipi irti riipiin.
Tyttölasten lempi.
Ah, lempi tyttölapsien
on aivan ijankaikkinen!
Se kestää
kuin päivän kulku ainiaan
ei estää
voi nousuaan, ei laskuaan...
Mä kerran illan lemmitsin
ja syleilin ja suutelin...
Oi, kuumaa
sen lemmenliekin hehkuntaa!
Se huumaa,
ja hulluksi se aivan saa...
Hän vannoi valan ikuisen
nimessä sinitaivasten,
ja vettä
siniset silmät vuotivat,
niin että
sulivat posket punakat.
Mut huomisella noustuain
mä erokirjan hältä sain...
Hän anoi,
ett' ollaan yhä ystävät . . .
ja sanoi
saaneensa kihlat kiiltävät...
Ah, lempi tyttölapsien
on niinkuin päivä ikuinen!
Se loistaa
päivällä tänne taivaalta —
ja toistaa
yön tullen loiston toisaalta...
Tuulihattu.
Taivaalla häilyvä hattarapilvi
kovin on kirjavainen.
Minun kultani tuulihattu
on ihan samallainen.
Kun hän souteli punasella purrella,
rannalla yksin itkin.
Vesi suli sinisistä silmistäni
Punasia poskia pitkin.
Juhannus.
Niemelle
miehin se
kokko kohennettiin.
Illalla
juhlana
sitte se sytytettiin.
Riemuin
liemuin
liekit leiskuivat.
Rantamalla
kuusen alla
polskat kaikuivat.
Hippaa
lippaa
jätkän polska soi.
Hipsutellen,
lipsutellen
nuoret karkeloi.
Juhannus!
Riemahdus
rinnat nuoret täyttää.
Kesällä
lempeä
silmän välkky näyttää.
Sentään
lentäin
leikkiin riennetään;
ei suru estä,
ei nyt kestä
käydä itkemään.
Läikkyin,
väikkyin
valssinhelke soi.
Leijahdellen
riemahdellen
nuoret karkeloi.
Hymyillen
lehtojen
taakse päivä vaipuu.
Riutuen,
sammuen
liekin loimo haipuu.
Hiljaa
viljaa
tuuli häilyttää.
Kuusistossa,
lehdikossa
on niin hämärää.
Neidot
keidot
aittahansa saa, —
uinuksissa
unelmissa
kulta kuvastaa.
Kosintamatkalla.
Hei suli hilkkaa,
kiirettä vilkkaa
kiitävi salkoni kiillellen!
Hilkkaa,
vilkkaa
kiillellen —
oi, kun on matkani mieleinen!
Hei tusi tulla,
matka on mulla
naapurin neitoa kihlaamaan!
Mulla
tulla
kihlaamaan
mieli on armainta neitoa maan.
Salkoni kiiltää,
välkkyen viiltää
vieterirattaani raidetta tien.
Kiiltää, —
viiltää
raidetta tien —
rattailla kotiani kultani vien.
Kaunis kuin kukka
kultani tukka
yllä on silmien säihkyäväin.
Kukka
tukka —
häikähtäin
uutimen varjosta sen minä näin.
Rimputi ralliin,
hepo meni talliin,
minä menin kultani kammariin.
Rallin
tallin,
kammariin —
kultani otti mun kädestäni kiin.
Hatun panin naulaan,
käden panin kaulaan
hellästi kultani kaunoisen.
Naulaan,
kaulaan
kaunoisen —
oi, kun on mieleni iloinen!
Pyörälaulu.
Oi, miten vilkas ja välkkyväkarva
on minun hevoseni!
Silavampi, vilavampi, vallattomampi
on minun heiliseni.
Kiipesin, koipesin pyöräni selkään,
pyöritin hiljallensa.
Henttuni reilu se rinnalleni
ohjasi polkimensa.
Pyörivät pyörät ja virisevät vitjat
kunnasta kiitäessäni.
Sinisen vaalea puku oli yllä
heilillä vierelläni.
Vilisevät lehdot ja niityt ja pellot
rannalla siintävän lahden.
Oi, miten hulmusi kultani tukka,
tietä kun kiidimme kahden!
Ei nyt enää lemmiskellä
kulkien kuutamossa,
eikä nyt välky kuu, ei tähdet
laulajan laulelossa.
Mutta me laulamme riemahdellen
hevosista lentävistä,
joilla me laulaen kiidätämme
pois elon ikävistä.
Kauhavan poika.
(Savolaisen matkahavainto).
Juna tuli Kauhavan asemalle
hihkuen, puhkuellen.
Kauhavan poikia astui parvi
vaunuun huudahdellen.
Kaikk' oli vahvoja niinkuin karhut,
kaikk' oli ryyppypäissä.
Kaikki ne mellasti myrskyn lailla,
yks oli ylimmäissä.
"En ole" — lauleli parhain poika —
"kasvoilla kaunistettu,
vaan olen voimalla, uljaalla luonnolla,
riemulla reimastettu."
"Hei vaan! Laulaen —." Vaunuun astui
junan kuljettaja,
muistutti poikia vakavasti,
ett' olis riemulla raja.
"Hei vaan!" hoilasi parhain poika.
"Kuuleeko laulua kukaan?
Paljo on poikia, yks vain tohtii
huilata mielensä mukaan."
"Kuules" — kumppanit kuiskuttivat —
"joudumme kenties linnaan." —
"Hei, ylös lennätte! Sinne jos mennään,
menkäämme uljahinnaan!"
"Huima mä olen, mut tahdon tulla
huimaa huimemmaksi.
Hei vaan! Henttuni hienonen kelpaa
huimankin hoitajaksi."
Huutajan vastassa vaunussa istui
äitinen nuori ja hellä,
koitteli lastansa itkeväistä
vaalia, viihdytellä.
Laulusta lapsonen vain yhä kiihtyi,
huuteli haikeasti.
Poissa jo oli junan kuljettaja,
melu kävi raivoisasti.
Kuolevan kyyhkysen lailla äiti
katsahti hurjimusta.
Katseessa siin' oli hellyyttä pyhää,
hartainta rukousta.
Huima sen huomasi. Kuin olis piston
puukosta rintaansa saanut,
heittäysi nurkkaan hän istualle,
melu oli vaiennut, laannut.
Kohta hän hiljaa ja horjahtamatta
toiseen vaunuun astui. —
Päättyikö päihtymys, mitä hän mietti?
Näin että silmänsä kastui.
Läpi kuusikon kulku.
(Aihe kansanlaulusta).
Kotikallion polkua kuljin
läpi tuuhean kuusiston.
Sinivirran vihreä laakso
sen kallion juurella on.
Sinivalkeihin laakson kukkiin
suviaurinko säteili.
Läpi tuuhean kuusikon lehväin
säde muutama pilkisti.
Sädevälkkeessä kuusistossa
läpi lehvien neidon näin.
Hän kuin sinipiikanen metsän
tuli, tepsutti luokseni päin.
"Kuhun kuljet sä ihana impi
läpi kuusisen kalliomaan?"
"Sinivihreän virran laaksoon
suvikukkia taittelemaan."
"Ken sulta ne kukkaset saapi,
oi, kukkanen kaunoisin?!"
"Ne saa oma kultani kallis,
oi, poikanen uljahin!"
"Jako juurella kallion kuusten
hän kohtasi kultansa?"
"Ja mökkiinsä kulkiessansa
oli seppele otsalla."
Läpi kuusikon tultua laaksoon,
oli kukkia otsallain.
Vaan kukkani kaikista kallein
hymys, tuoksusi rinnallain.
Sinivalkeihin laakson kukkiin
suviaurinko säteili.
Vaan silmästä impeni kirkkain
säde sieluuni pilkiksi.
Merille lähtiessä.
Miksikä, heilini, kyynelsilmin
katselet kasvoihini?
Aina mun mieleeni pauhussa aallon
siintävi silmäsi sini.
Miksikä, heilini, kyynelsilmin
katselet kalvoa vetten?
Sua minä muistelen kulkeissa kautta
muittenkin manteretten.
Miksikä, heilini, itkevät silmät
huivisi kulmalla peität?
Luuletko, että mun ikuiseksi
aaltojen helmaan heität?
Älä sure, heilini, näyttäös jälleen
hymysi se kaunis ja kirkas!
Minä menen hetkeksi aaltojen leikkiin,
kotona on kultani sirkas.
Syksyllä jälleen luoksesi saavun
jälkeen lyhkäsen kesän.
Silloin riemusta lauleskellen
laitamme pienosen pesän.
Aavalla Atlannilla.
Atlannin mahtavan laivan kannelle
jalkani jäyhästi astui.
Mutta mun heilini ruskeat silmät
rannalla kyynelin kastui.
Laivan kyljestä kuohuva aalto
vierivi vasten rantaa.
Kuohuva aalto mun mieleni kaihon
Suomen rannalle kantaa.
Atlannin mahtavan laivan mastossa
tuulessa lippu liehuu.
Eroani armaasta muistellessa
silmässä kyynele kiehuu.
Voi, mua hullu, kun laivaan läksin
aavalle Atlannille!
Voi, mua hullu, kun heilani heitin
päiville suruisille!
Joka hengenveto.
Sinä olit sieväksi kasvatettu
kuin sinikukkanen peltoon.
Luotasi läksin muille maille
menin kuni lintunen lentoon.
Useasti on minun mielessäni
vihreä kotiketo,
mutta sen sinikukan muistan sieltä
joka hengenveto.
TUNTEITA JA AATOSTEN SIRKKALEHTIÄ
Ilmassa purjehtija.
Kuin ilmapallo lentonaan
taivaihin kohoaa,
niin läksin kohti kulkemaan
ihanteen kukkulaa.
Unelma ruusuruskoinen
sen huiput kirkasti,
ja uskon enkel'impynen
kukitti rintani.
Ma matkalla sain tuntea,
ett' olen pohjaton
kuin aamun kultaruskossa
utuinen pilvi on.
Se uskon kukka juureton
helteessä kuiveni,
ja ruusupilvi unelmain
tuulessa hajosi.
Niin kauvan rinta huokasi
toiveitten pirstoilla,
vaan sitten aloin etsiä
elosta totuutta.
Sinä olit niin heleä ja hieno!
Sinä olit niin heleä ja hieno
kuin autere aamun on,
kun rannalta taivaan siihen
säde säihkyvi auringon.
Sun luoksesi tuulena aamun
salon korvesta syöksähdin.
Vaan autere tuulessa haihtui
ja mä määrättä harhailin.
Koivunlehdeksiä.
Tuhatviitiset Suomen järvet
kotirantoihin läikkyvät.
Tuhatniitiset huolten hunnut
mun mieleeni väikkyvät.
Sinirannalla ritvakas koivu
yhä uusia lehtiä luo.
Elo sulholle surujenkin
sulorunsaita riemuja suo.
Lehtiritvoja koivusta rannan
minä vastaksi taittelen —
ja rintani katkerat kaihot
ilolauluksi laittelen...
Vaan vastani viuhkaissa muistan:
sinirannalta tuolta sen sain —
ja riemusta laulaissa itken
yhä muistaen murhettain.
Oi, kuin oli kummaa silloin!
Oi, kuin oli kummaa silloin —
kun muistelen jälkeenpäin!
Oi, kuin oli kummaa, illoin
kun silmäsi loistavat näin!
Sun silmäsi silmäni huikas,
ja kun katselin maailmaan,
niin silmistä kaiken kansan
sun katsehes loisteli vaan.
Sun henkesi hellä! Se tuntui
koko maailman kattavan.
Sen vahvasti, vahvasti uskoin
yli aikojen aaltoavan.
Oli yö kuin välkkyvä päivä
ja päivä kuin välkkyvä yö,
mure riemua, murhetta riemu
ja leikkiä raskainkin työ.
Mä nukkuen puoleksi valvoin
ja valvoen uinailin,
ja houruna illalla myöhään
kedon halki mä harhailin.
Mä houruna illalla myöhään
sun luoksesi syöksähdin.
Sun silmäsi! Silloin ne loisti
ikikirkkahin kyynelin.
Minä houruna illalla myöhään
sun luoksesi syöksähdin.
Sua katselin silmästä silmään —
pois horjuen harhailin.
Läpi yön minä lauluja lauloin
oi, kuinka ne kuohuivat! — —
Jo poltetut, poltetut ammoin
ovat laulut ne onnettomat.
Vaan ei pala koskaan se muisto,
en voi sitä unhottaa.
Mä soisin sen siiville tuulten,
mut en sitä sinne saa.
Kosken rannalla.
Astelen päivän lasketessa
kohisevan kosken rantaa.
Raskas niinkuin rannan hiekka
on minun kaihoni kantaa.
Keltapäisiä kukkia kasvaa
kosken kohinassa.
Mielelleni vilpastusta
olen minä hakemassa.
Oi, miten sorjia niemekkeitä
vetonen kierrättelee!
Oi, miten neitoset nuorten miesten
mieliä viehättelee!
Kaihon katkera katseeni kääntyy
keltapäähän kukkaan.
Oi, kun ne haaveet ja nuoret toiveet
haihtuivatkin hukkaan!
Saaren rannalla vuolas virta
erkani kahteen haaraan.
Kulta kun jätti, mun mieleni rauha
joutui suureen vaaraan. —
Istuin kosken partahalle,
aatos yhä juoksi,
meni yli vetten ja kukkuloitten
entisen heilin luoksi.
Niinkuin kosken pyörrenielu
kierivi kallion viereen,
niin minun entinen heiliseni
alati muistuvi mieleen.
Vaaleapäinen on kuihuva laine,
vaan on pohja musta.
Minä haen tuimista taisteluista
surujen unhotusta.
Koskesta vierivi kuohuva laine
suvannon tyyneen veteen.
Oi, jospa surujeni pyörtehista
riemuja koituisi eteen!
Suvannon kalvoon siintävä kukka
kuvansa kauniin päilyy.
Vielä ne mullakin nuoret toiveet
mielessäni säilyy.
Naisvihaaja.
Mua useasti niinkuin miekka
lyö lauselma ivaava:
"Kas, siinä se on runoniekka,
joka on naisvihaaja!"
Niin, tottakin! Mitään hyvää
en naisissa nähdä voi,
kun silmäni ei jätä jyvää,
joka katseeni lumpehen loi.
Kevätlempeni muistojen huntu
on silmäni sulkenut.
Sitä tummaa verhoa kantain
olen vuosia kulkenut.
Läpi verhoni neitoset nuoret
kuin Tuonelan haamut nään.
Ei ota minun rintani tulta,
jos miten sitä isketään.
Ken iskisi rintani liekkiin,
repis verhoni tumman pois,
oi, lauluni kaunehin, parhain
ylistykseksi hälle sois!
Olin minäkin riemukas kerran.
Olin minäkin riemukas kerran,
kun kuohuin lempeä!
Mut riemuni kesti sen verran
kuin höyhen lehdellä.
Pois lenti se kallehin kulta
kuin lintunen ollut ois.
Ja lehdeltä höyhenen hienon
surun kyynele huuhtoi pois.
Käki, kertovat, kukunnallaan
punapilkkuja lehdille luo.
Kesä konsa on kehkeimmällään
kai uuden se riemun tuo.
Yksinäisen huokaus.
Kulen yksin rannalla maailman
elon polkua yksinäistä.
Sulo puuttuvi hetkistä riemunkin,
haen turhaan lohtua murheihin.
Ja kun joudun taistossa turmahan,
käsi ystävän ei sitä väistä.
Oi, jos olis ystävä yksi vain,
joka vilpitön oisi ja luja!
Hän lohduksi murheessa ennättäis,
ilon siiville sieluni lennättäis,
ja määrähän meidät viedä vois
myös hairahduksien kuja.
Uro yksi jos taistossa kohlun sais,
sen toinen kohta jo kostais.
Jos yhdeltä vieras voiton veis,
niin voitolla kaksi taisteleis.
Ja yksi jos kaatua keikahtais,
sen toinen pystyhyn nostais.
Jos kohtalo kaataisi kummatkin
ja syytäisi syrjään tieltä,
me painautuisimme kyljikkäin,
verin toinen toistamme lämmittäin
sulostaisimme päivät tummatkin
kahen soittaen lemmenkieltä.
Hengen voima.
Kuin hongan siemen pienonen
on itu hengen ikuisen.
Sen tuuli puhalluksellaan
voi saada irti rungostaan.
Ei mikään ihmismahti vois
siementä siltä ryöstää pois.
Ei tuulikaan voi rajottaa
mihinkä siemen sinkoaa.
Maa peittää pienen siemenen
ken arvaa kätköpaikan sen?
Ja sirkka piennä sirkoaa,
ei ihmetyttäin maailmaa.
Se versoo hiljaa juurestaan,
niin harva tainta huomaakaan.
Vaan katso kasvun tulokset
sä suuret vuosisataiset!
Kas, suuri honka humajaa
ja hohajaa ja kumajaa
sijalla pienen siemenen,
mi kasvoi hiljaa versoen!
Käy käki siihen kukkumaan
ja lintu pesän laadintaan,
ja siemeniä miljoonin
se sirottelee tuulihin.
On pieni siemen hongalla,
vaan siitä syntyy suuria.
Ja kuni honka humuinen
on voima hengen ikuisen.
Ihmisten elon-ihanteet.
Itäinen "taivon pojan" valtakunta
on sillään seissut vuosin tuhansin,
on seissut lailla laakson umpilammen
ja ummehtunut leväsammalin.
On muuttumaton siellä yhteiskunta,
on muuttumaton side kastien,
ja polvet nousevaiset muuttumatta
elävät lailla polven entisen.
Ja henki rientämättä, lentämättä
vain kylpee ahtahassa ammeessaan,
ja ihmiskuoron taaja kokonaisuus
se kantaa äänetönnä kahleitaan.
Ei elämätä olo liikkumaton, —
on elo liikettä ja toimintaa,
on lakkaamatta käyvää kehitystä,
menoa kohden aikaa tulevaa.
On elo ylenevää edistystä, —
idässä tiedämme sen puuttuvan,
mut on se rientoisilla länsimailla
ylennyt ihanteeksi toiminnan.
* * *
Oi, helleenien elon ihanuutta!
Se kansa kauneutta palveli,
sen nosti tähdeksensä kirkkaimmaksi
ja siksi elon, kuolon muovasi.
Ja kauneuden tähti taivahasta
yleni Rooman kuulu valtio;
inehmo heistä kuului valtiolle
ja sille miehen toimi, taistelo.
Se valtakotka lensi kaaarisiivin,
maailman kautta lensi tunnetun;
se kokoeli kansat hajanaiset
tähtäämään uuden aamun nousuhun.
Ja aamu koitti. Kautta kristinuskon
avautui ihmisille ihmisyys,
ja veljeslemmen ruskovälkkehissä
väreili ihmishengen hämäryys.
Mut keskiajan musta munkkikunta
vei aamukoiton taakse pilvien;
kai ei lie ollut valmis ihmiskunta
omaamaan sitä soppiin sydänten.
Inehmo sekasorron myllerrystä
sai laaksossansa kauvan itkeä;
vain yltä vuorten veljeyden usko
kimalsi hälle kaihon tähtenä.
Jo koitti uuden ajan aamurusko;
se ihmisyyden maahan palautti.
Ja vapaa aatos on se uusi usko,
jonk' ihmiskunta sai sen lahjaksi.
Nyt "terve järki" elonohjat otti,
se mielet, kielet riensi tutkimaan
ja vaati vapautta ihmiselle
kuin jumalalle, olla Valtonaan.
Vapaaksi päässyt tutkivainen järki
syvälle syöksi luonnon uumeniin,
maapallon kiersi riemukarkelossa
ja karkeloiden lensi taivaisiin.
Ja ylväs, uljas oman voiman tunto
isoa nähtäväksi luonut on;
sen hedelmää on rikkaus ja riista
ja ihmistahdon valta suunnaton.
Vaan vallan veivät harvat voimakkaimmat,
ne tohti tehdä kuinka tahtoivat;
peloksi pienemmille, heikommille
ne keksi pantsarlaivat, kanuunat.
Niin vaille luontaisinta tyydytystä
jäi heikon henki, hento ruumiskin;
orjiksi jäivät, vaille vapautta
tuhannet pienet suurten jalkoihin.
Ne kauvan vaikersivat voihkaellen,
ne kauvan kaihosivat onneaan,
ne kauvan kujersivat tolkutonna
isojen kulkiessa kulkuaan.
* * *
Mut aika herättävi heikommatkin,
se herättävi henget kaikkien.
On tullut nousuaika tuhansille,
ne valveutuvat kilvan, hälisten.
Ne valveutuvat nuorra, voimakassa,
palaen halustansa taisteluun;
ne on kuin laava kallioitten alla,
se kunnes löytää tulivuoren suun.
Oi, missä on se aukko löyttävissä
mi laavan vuoren alta kohottaa?
Oi, missä aikamme on johtotähti,
johonka vuoren liekki leimuaa?
"Hei, leipää jokaiselle nälkäiselle,
tasainen yhteisonni kaikille!
Ja voima, toteuttaa ne vaatimukset,
on yhteenliitynnässä voima se?"
Näin tielle sortuneitten pienten joukon
nyt kaikkiyhteisyyttä vaaditaan,
inehmot taikinaksi taputellen
näin niistä suuri leipä leivotaan.
* * *
Vaan hengen vapautta ihmisiltä
sen leivän kuoret ei saa rajottaa;
ei taivahisen liekin leimahdusta
saa sydämistä multaan vajottaa!
Ei! Mutta jokahinen ihmisrinta
nyt täytyy vapautehen nostattaa,
niin että ikihenki heikoimmankin
omalla kielellänsä soida saa!
Jokaisen halajaisin rinnastansa
säveltä eheätä soittavan,
sen tuovan erikoisin vivahduksin
valtaavaan kuoroon kaiken maailman.
Ja koko ilmollisen ihmiskunnan
sopivan uskon yhteen sointumaan:
itäiset kansat liittyy mietteinensä
eloisten länsimaitten liikuntaan.
Ja vapaa aatos viettää vihkijäiset
keralla helleenien ihanteen:
totuuden kietoo kauneus sylihinsä,
runotar uinuu tieteen vuoteeseen.
Ja ehjän, onnellisen yhteiskunnan,
sen rakentavat ehjät ihmiset:
ei Rooman, mutta taivon valtakunnan
voi luoda maahan ihmisveljekset.
* * *
On määränämme suuri sopusointu
sisällä ihmisten ja kansojen —
ja sopusointu koko ihmiskunnan
keralla maan ja taivon tähtien.
Se määränpää on tiessä tietehemme
ja sille soipi helke kantelon,
se korkehin on johto toimintamme,
ihannetähti elämän se on.
Oi, sopusoinnun kirkas aurinkoinen,
mi loistaa meille pimeässäkin,
yhäti loistaa yltä sekasorron,
samana säilyy tuhatvälkkehin!
Sen loiste konsa koko ihmiskunnan
kaihoovat mielet kaikki tenhoaa,
oi, silloin ihanasti kimmellellen
kaikille onnen aamu ruskottaa!
Harrastus.
Uros uljas ja neitonen vieno,
ojan luoja ja johtaja maan,
tule yksilön, yhteiskunnan
sopusointua harrastamaan!
Jos ylväintä, halvinta tointa
tämä harrastus johdattaa,
saa silloin kaikista niistä
tosionnea kansa ja maa.
Majan pienen ja mahtavan linnan
saa rikkaaksi harrastus,
kodin helmassa henkivi siitä
ilo suuri ja siunaus.
Se rintahan lämpöä hellää
ja valoakin heijastaa,
se mielihin maatuneihin
ikiriemua seijastaa.
Vapau
Oi, vapaus, suuri ja ihana,
sulla suuret on riemut ja suloisuudet!
Vaan ken sinut oikein omistaa,
sillä suuret on huolet ja velvollisuudet.
Hänen täytyvi sinua säilyttää
jalon sielun jaloilla pyrinnöillä
ja valvoa, ett' olis vapaus
koko kansalla, kaikilla yksilöillä.
Vain silloin yksilö vapaa on,
kun vapaata kansa on kauttaaltansa.
Mut kansa ei saavuta vapauttaan,
jos maailma vailla on vapauttansa.
Totuus.
Totuus vaikka on ainovanha,
aina se siltä on uusi —
niinkuni uusia lehviä kukkii
vanha aarnikuusi.
Aamulla varjosta kuusen latva
päivähän nousevi, nähkää!
Kas, toden huippukin mullasta mannun
ikuisuuteen tähtää!
Päivällä tämä sivu kuusesta loistaa,
tuon sivun lehvät varjoo.
Tosikin vain osan itsestänsä
silmälle nähdä tarjoo.
Illalla aurinko kuusesta latvan
viimeiseksi kultaa.
Huiput hohtavat muinaisuuden,
emmekä muista multaa.
Syksyn yössä aarnikuusi
pimeähän peittyy.
Totuus aina on olemassa,
vaikka se mielestä heittyy.
Kuusen lehviltä kevään lämmin
sulaa talven lunta.
Todenkin uudesti kirkkahana
löytävi ihmiskunta.
Niinkuin kummulla uusia lehviä
kukkivi aarnikuusi,
niin tosi, vaikka on ainovanha,
alati siltä on uusi.
Valhe ja totuus.
Valhe se loistoa, kiiltoa etsii,
yllensä verhovi välkkyvät vaipat,
jotta se tenhoisi ihmisten silmät,
etteivät huomaisi sen sisäpuolta
kuinka se tyhjä ja ontto on.
Totuus kuortansa kelsiä koittaa,
yltänsä riisuvi mutkaisat muodot,
niin että silmämme selvemmin nähdä
voisivat puhtaalta sen sisäpuolta
suuret ja kirkkaat helmyet.
Turhia kysymyksiä.
Miksikä alati maailmassa
vaihtuvi yö ja päivä?
Miksikä verhona totuudenkin
väihkyvi valheen häivä?
Miksikä hyvänkin ympärillä
on niin paljo pahaa?
Miksikä särkynyt sekasorto
sydänten sointua sahaa? —
Vaiti! Turhaan tuhat kertaa
teen nämä kysymykset.
Ei pysty juuriin olemuksen
älyni yllätykset.
Oikeus.
Oikeus ylevä, suuri
on kuni jykevä tammi,
joka voi valossa vasta,
valossa ja lämpimässä
suoravarreksi selitä,
iaajalehväksi levitä.
Onnemme asunto.
Ei asu elämän onni
taivahissa, tuulosissa,
ei vesissä, ei kukissa
eikä muissa muotoloissa.
Tuolla onnemme asuvi
sydämessämme syvällä,
tuntehettaren tuvassa,
hengettären huonehessa.
Karkaiseva kärsimys.
Ei terästy raisu rauta,
teräs kirkastu, teroitu,
jos ei ensin se puristu
vetten, liekkien välissä.
Lapsi ei tule uroksi,
yrkä mieheks ylene,
jos ei taistossa terästy,
kärsimyksissä karaistu.
KANSALLISIA LAULUJA.
Pohjolan huhtikuu.
Sinivalkonen taivas,
lumivalkonen maa
helopäivästä taivon
suloloistehen saa!
Niin läikkyvä leuto on viileä sää,
jää päivässä välkkyen kimmeltää,
ja kaukana äärellä vainion
lumenhohtavat huiput vuoriston
yläilmahan yllättää!
Sinivalkonen taivas,
lumivalkonen maa
helopäivästä taivon
suloloistehen saa!
Koko maa ihan huikean kirkas on,
valo väräjävi lehvillä kuusiston,
valo väräjävi, palajavi leivonen
ja livertävi, lurittavi riemuiten
yläilmahan kiemurtain!
Jos mulla olisi —
Jos mulla olisi leivosen siivet,
en minä olisi täällä:
livertäen lentäisin luokse Herran
ylhäällä pilvien päällä.
"Herrani", livertäisin hänelle siellä,
"tunnetko Wäinölän kansan?
Miksikä sille sä heittää annoit
vierahan viekkaan ansan?"
Oi, miten palavasti rukoileisin
sydämestä hartahasta:
"Suo säde kansalle kärsivälle
valostasi kirkkahasta!"
Herrani kuulisi, jos minä pyytää
oikein hellästi voisin.
Herrani armoa henkivän viestin
maahani sitte mä toisin. —
Kansani, katsele taivahalle
sinisillä silmilläsi!
Nouskosi itse sä luokse Herran
veisaten virsiäsi!
Mihin suuntaan?
Orot niityllä hirnuvat korskuen,
palo mielemme viehtävi sinne.
Me lentäen riennämme ratsaillen
ja kiidämme kilvaten, riemuiten —
mut minnekä, minnekä, minne?
Oi, vielähän taistelutantereet
Ovat taatoilta tallella meille!
Ja vielähän viettävät mantereet
ja vielähän viehtävät välkeveet
sydänsyitämme uusille teille!
Koko kansan me tahdomme kohottaa
hyvän, oikean kukkuloille!
Sen mieli ja kieli kun vapaaks' saa,
Se suurena kuorona kohahtaa
sopusointujen soitelmoille!
Koko kansan me nostamme oikeuteen,
joka miehen naisen ja lapsen!
Me kutsumme hellään veljeyteen
ja vapauteen tasa-arvoiseen
joka nuoren ja harmaahapsen!
Tätä työtä me tyynenä toimimme,
joka tointamme harkiten tarkoin.
Mut muutakin vaativi sentään se:
sydän-intoa, tarmoa tahdolle,
kiven rouhua vahvoin harkoin.
Työ itse se tarmoa kasvattaa
ja kansassa kasvun voimaa.
Mut kerta kun työmme valmiiks saa,
ei ole ken väärästä vaikertaa
ja sorrosta veljeä soimaa.
Tulkaa ja katselkaa!
Oi, tulkaa käykää ja katselkaa
mun maatani, vanhat ja nuoret!
Kas, rannoilta järvien välkkyväin
ylös kaartuvat uljaat vuoret!
Mäen rinteillä runsaina rehottaa
kotilehdot ja kuusikot taajat
ja taustalla lehtojen, vuorien
kovat korvet ja hongikot laajat.
Salon korvessa koppelo kotkottaa,
jänö, karhu ja hirvikin hyppii.
Joka paikassa juoksevat, siivekkäät
elinvoimia luonnosta nyppii.
Kotikansani vakaa ja järkkymätön,
syvämielinen, miettiväinen,
se tarmolla maatansa viljelee,
maa vaikkapa onkin jäinen.
Kevätkaskissa liekkejä leimuaa,
kotirannoilla laihoja loistaa,
hakalehdoissa karjojen kellot soi,
kodit piirtonsa lahdessa toistaa.
Kohukoskissa jyskyen tehtaat käy,
salot pyssyjen kaikuja paukkaa,
venot, laivatkin aaltoja vellovat,
tuliorhit kangasta laukkaa.
Ja hermoina sähköjohdot käy
maan aivoista jäntereihin,
ja tieteemme taivasta tahdittaa,
luo taiteemme kukkia teihin.
Mäkihaavikon keinuilla kisaillaan,
viriaalloilla nuoriso laulaa.
Sitä ei voi äänettä kuunnella,
sitä itsekin täytyvi laulaa!
Kotikantelo kaunonen kasvattaa
helokirkasta sointujen viljaa.
Surusointuista on se ja vienoa —
sitä täytyvi kuunnella hiljaa.
Oi, kansani, henkesi siiville
kotikantelo kallis nosta,
tuo pöydälle pirtin se helkkymään,
sen kärsimät kohlut kosta!
Ylös nosta se kaunosti kaikumaan,
niin henkesi nostaa se myötään!
Ja silloin mielesi puhtainnaan
voi tehdä kauneinta työtään.
Kansanrakkaus.
Kuin aurinko aamulla taivahalle,
niin nouskosi kansanrakkaus,
ja tavalla auringon kaikkialle
sä levitä lämpösi runsaus!
Kuin koitar aamulla kuusikoitten
yli yöhyen häivään sajastaa
ja sitten ruskona lehtoloitten
ja kuusten latvahan kajastaa —
Ja ruskosta taivahan rantamalta
terä kirkas punasena pilkahtaa,
käy kaartansa, usvia kaikkialta,
joka laaksonkin pohjasta hajottaa —
Ja hallan hyytämät niityt, pellot
taas lietsovi vireänä vihertämään
ja herättävi heimojen siskot, vellot
ylös työhön: kyntöön ja kylväntään.
Ja hellästi hivuttavi kaiken kansan
sulolämpöönsä, loistoonsa sulkeumaan,
siten johtaen silmistä surman ansan
sen riemuhun, onneen ja kunniaan —
Niin, niinkuin aurinko taivahalle,
niin nouskosi kansanrakkaus,
ja tavalla auringon kaikkialle
sä levitä lämpösi runsaus.
Kristalli.
Oi kansani kalliin henki
kuin kristalli kirkas on!
Kuin kristalli! Mutta se vielä
niin kovin on muodoton.
Hyvä luoja jos mestarin loisi,
joka särmiön siitä sais,
tuhatvälkkehin ympäri maata
se päivyttä heijastais.
Viljelysoppia.
I.
Kovin paljo se tarhuri harhaa.
joka laatii kukkatarhaa
kedon kumpuhun karheaan,
jota tunne ei laisinkaan.
Kovin paljo te hairahdatte,
kun kansaa valistatte,
sydän vaikka on teillä sen
kuin suljettu kirjanen.
II.
Mitä voipi se tarhuri voittaa,
joka kasveja kastella koittaa,
mut unhotti perkata maan,
johon istutti kasviksiaan.
Mihin joudumme valistustyössä,
valo vaikkakin liehuu yössä,
jos rinnasta kansamme
ei leimua liekki se.
III.
Älä, tarhuri, vieraasta maasta
tuliruusuja tarhaasi raasta!
Ei etelän ruusunen
kuki hallassa pohjoisen.
Älä, kansani, vieraasta maasta
ihanteita ja aatteita raasta!
Hymy, nauru ei vierasten
sovi kyynelen suihkeeseen.
IV.
Miten, tarhuri, kukkasen tehnet,
jos ensin et varren ja lehdet
ylös kummusta kasvata —
nehän versovat kukkia?
Miten kukkivi kansani henki,
jos vartta ja lehtiä ensin
ei hellästi hoidella,
ylös mullasta nosteta?
V.
Puutarhuri, tunne maasi,
sitä viljele, kasvikkaasi
sen rinnassa kasvata,
kunis versoo se kukkia!
Kotikansani, itsesi tunne,
sydänsyistäsi tutki kunne
sun täytyvi suunnata tie,
joka matkasi määrään vie!
Herrasluontoa.
Olipa puisto pienokainen
vierellä herraskartanon
ja polku jäykkä, kaavamainen
välissä penkkilöitten on.
Puut vahtii tietä rivissänsä
kuin haarniskoidut sotilaat,
ja saksittuina yrmillänsä,
on pensasaidat pullokkaat.
Ja nurmen, joka vehmahasti
yrittää nousta kukkimaan,
puutarhuri sen nokkelasti
koneella niittää oraassaan.
Ja hovin herra mahtavasti
kuin laiva kulkee polkua.
On sillä rouva rinnallansa
kuin aika auma pellolla.
Kas, siinä sitä on sivistystä,
on varakkuutta, arvoa!
He etsivät nyt virkistystä —
nähkääpäs! — luonnon helmasta...
Kansanmielinen.
Henttuni hieno on herraslapsi,
vaikkei se siltä näytä,
vaikkei se veitikka itseänsä
yhtään ylväästi käytä.
Kyllä se taitaisi ruotsinkieltäkin,
vaikka se ei sitä solkkaa;
taitaa se valssitkin, vaikka se hippaa
vekkulipietun polkkaa.
Pennin saimme
Pennin saimme me perinnöksi
sekä vähä rantaluhtaa.
Itse me korpehen peltoja teimme
itse ohjaten juhtaa.
Pennin saimme me perinnöksi
vanhoilta taatoiltamme —
sittenkin varkaat vahtailevat
meidän rikkauttamme.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KANSA JA KANNEL ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
