The Project Gutenberg eBook, Kuka nyt vävyksi?, by Sakari Ruotsalo and
Aukusti Edvard Korhonen
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
Title: Kuka nyt vävyksi?
Kaksinäytöksinen ilveily
Author: Sakari Ruotsalo and Aukusti Edvard Korhonen
Release Date: January 11, 2021 [eBook #64256]
Language: Finnish
***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUKA NYT VÄVYKSI?***
E-text prepared by Tapio Riikonen
KUKA NYT VÄVYKSI?
Kaksinäytöksinen ilveily
Kirj.
AUKUSTI KORHONEN
Uusi Sakari Ruotsalon mukaelma Aukusti Korhosen näytelmästä
"kosijat" ynnä sen saksalaisesta alkuaiheesta.
Jyväskylässä,
K. J. Gummerus O.Y.
1925.
HENKILÖT:
RÄSÄNEN, seppä.
RIKINA, hänen emäntänsä.
HANNA, heidän tyttärensä.
SÖDERHJELM, luutnantti (sivilipuku).
HELLMAN, maisteri.
IHALAINEN, rusthollari (komeassa maalais-isännän puvussa).
KAROLIINA, kamarineitsyt.
HEIKKI, renki.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
(Arkihuone Räsäsen asunnossa: oikealla, yleisöstä lukien, etualalla
piironki, jonka päällä iso peili verhoineen, ovi eteiseen ja sohva
peränurkassa; perällä 2 ikkunaa ja niiden välillä päittäin iso pöytä
liinoineen, pöydällä savukelaatikoita ja kukkiva kasvi; vasemmalla
kulmassa kakluuni; vasemmalla, lähellä yleisöä kirjoituspöytä
tuoleineen, pöydällä m.m. puhelin, sen päässä pieni keinutuoli,
lähempänä uunia ovi; tuoleja, m.m. pallituoli; mattoja lattialla.)
HEIKKI (Tulee, kuuntelee, ottaa salaa savukkeen pöydältä, sytyttää sen,
istuu peräpöydälle heiluttaen jalkojaan). Kohta olen kaksi vuotta
palvellut tätä seppää, mutta enpä ole nähnyt niin paljon ihmisiä täällä
juoksevan kuin nyt enkä niin paljon ole juomarahoja saanut kuin nyt!
Kyllä minä arvaan, että nyt lähestyvät iloiset päivät, koska Hanna
neiti eilen tuli Helsingistä kotia. Nyt pidettäneen kestit kestien
perästä, huoneet täyttyvät herrasväellä ja taskuni juomarahoilla.
(Kävelee yleisöön, pudistelee taskuaan, istuu keinutuoliin). Kestäköön
tämä kultainen aika vaikka sata vuotta, en tätä ikäväksi katso. Tällä
tavoin minäkin tulen vähitellen herraksi -- (Soitetaan). Tullaan,
tullaan! (Vie savukkeen uunin suuhun).
EMÄNTÄ (Tulee kammaten tekopalmikkoa). Heikki -- Heikki!
HEIKKI. Tässä olen, rouva kulta!
EMÄNTÄ. Häh? Häpeä! Minä olen armollinen rouva! (Panee Heikin pitämään
palmikkoa, palmikoi itse).
HEIKKI. Armollinen rouva?
EMÄNTÄ. Niin poikaseni! Oman itseni takia en sitä nimitystä vaadi, vaan
kun vieraita tulee, niin sepä siivotonta, jos olen vain paljas rouva
enkä muuta. Muualla kun käyn visiiteillä, kuulen aina: "Rouva
tohtorinna, rouva pormestarinna, rouva posmestarinna ja rouva neuvotar
se ja se". Sentähden täytyy sinunkin kutsua minua armolliseksi rouvaksi
-- muista se! Onko tyttäreni jo pukeutunut, ja onko se uusi
kamarineitsyt, joka eilen tuli tyttäreni kanssa, käynyt keittiössä?
(Vie palmikon piirongille).
HEIKKI. Se uusi kamarineitsyt lepäsi vielä äsken.
EMÄNTÄ. Mutta hänpäs on tottunut herraselämään, koska näin myöhään on
levolla! -- Mene ja sano hänelle, kun hän nousee, että minä tahdon
puhutella häntä! (Heikki poistuu).
EMÄNTÄ (Yksin, ottaa aamutakin taskusta kirjeen ja lukee). Tuo armas
luutnantti, tuo sievä ylimys lupaa tulla päivälliselle tänään.
(Suutelee kirjettä, ottaa silmälasit pöydältä). Sanokoot sitte vieläkin
kadehtijat, etteivät meikäläiset ole herrasväkeä, koska niin ylhäiset
ja sivistyneet herrat käyvät meillä. (Lukee). Hän tahtoo kohdata
Hannaa. Oi se kohtelias luutnantti! Hänestä tulee oiva mies minun
tyttärelleni. Kunhan nyt vain Hanna tulisi, että saisin nähdä hänet
uudessa rustingissaan.
HEIKKI (Tulee). Uusi kamarineitsyt pyytää päästä puheillenne!
EMÄNTÄ. Tulee kuin käsketty. (Heikki pois, Karoliina tulee). Jassoo,
siinä olet sinä, minun kamarineitsyeni! Mikä nimesi olikaan?
KAROLIINA. Karoliina Rosenqvist, teidän armonne. (Niiaa).
EMÄNTÄ (Erikseen) Hän sanoo: "Teidän armonne!" En elämässäni ole nähnyt
niin ymmärtäväistä tyttöä. (Ääneen ) Sinä olet hyvännäköinen. Jos nyt
olet yhtä siveä kuin sievä, niin tulee meistä hyvät ystävät.
KAROLIINA. Hartain toiveeni on, ettei tuota luottamuksen ruususidettä,
joka nyt yhdistää meitä, katkaise muu kuin kuolema.
EMÄNTÄ. Herrajesta, kuinka kauniisti hän puhuu! Sinä näyt, Karoliina
kulta, paljon palvelleen sivistyneissä perheissä.
KAROLIINA. Minä en milloinkaan palvele alhaisempaa herraa kuin
kenraalia, valtio- tai kauppaneuvosta. Toivon teidän miehenne olevan
kauppaneuvoksen kumminkin.
EMÄNTÄ (Hämillään). Kauppaneuvos! -- Niin -- oikein, se tahtoo sanoa:
ei hän vielä ole, mutta kyllä hänellä jo on kauppa, vain ei vielä
neuvosta.
KAROLIINA. Se on välttämätön vaatimukseni, jos tahdotte minua pitää!
EMÄNTÄ. Ole huoletta! Mieheni on kyllä aivan kohta nimitettävä
kauppaneuvoksi.
KAROLIINA. Se onkin aivan oikein. Sitä arvelinkin, kun Helsingissä
Hufvudsbladissa luin ilmoituksen: "I en småstad önskas en bildad och
hygglig kammarjungfru, som tjänat i förnäma hus, riklig lön och
hyggligt bemötande utlovas." -- Matka on pitkä ja vaivalloinen, sen
tiesin, mutta kuitenkin läksin tänne.
EMÄNTÄ (On istunut sohvaan. Karoliina seisoo ison pöydän päässä). Me
emme ole palkitsematta vaivojasi.
KAROLIINA. Minä uskon sen. Helsingissä on kyllä hupainen elämä, mutta
vaikka siellä onkin paljon kosijoita ja ihailijoita nuorella tytöllä,
niin en siellä naimisiin joudu kuitenkaan. Sentähden täytyy rehellisen
tytön matkustaa maaseutukaupunkiin, jos -- --
EMÄNTÄ (Nauraen). Jos miestä haluaa! Minä ymmärrän, ja jos näytät intoa
palveluksessasi, niin tahdon auttaa sinua hankkeissasi. Mutta koska
sinä tulet minun palvelukseeni, niin tahdon heti tietää, mitä sinä
osaat. Kerro siis ensinnäkin, mitä kamarineidon tulee tehdä! (Nostaa
jalkansa pallille, panettaa Karoliinalla kengän nauhat kiinni).
KAROLIINA. Esimerkiksi aamusilla pukea päälle.
EMÄNTÄ (Syrjään). Aha! Tähän asti olen itse pukenut päälleni, mutta
koska se osottaa edistymistä sivistyksessä, niin en tahdo minäkään
huonompi olla.
KAROLIINA. Sitte tulee kampaus. Siihen tarvitaan hyvä taito ja aisti.
Hyvästi koafeeratut kiharat tekevät rumimmankin kaunottareksi.
EMÄNTÄ. Oikeinko totta? No, muista sitten koperoittaa minunkin kiharani
taitavasti. Mutta (Karoliina panee hiukset ylös, emäntä irvistelee ja
kiljuu kivusta) kuules Karoliina, sinä kun olet palvellut Helsingissä
ylhäistä herrasväkeä, tiedät varmaankin, mitenkä semmoiset ylimykset
päivänsä viettävät. Kerropas minulle huvikseni jotakin! (Kävelee
etualalle, peilailee.)
KAROLIINA (Tulee perässä). Armollinen rouva. Ylhäisten rouvien elämä on
hyvin ihanata, sillä he etsivät ensin huvitusta, sitten huvitusta ja
sitten taas huvitusta! Kaikkein tärkein on sitä varten toaletti.
Sivistynyt ylimysnainen Helsingissä muuttaa vaatteita kolme kertaa
päivässä! (Hymyilee).
EMÄNTÄ (Lysähtää kiikkutuoliin). Kolme kertaa!? Mistä on heillä aikaa
semmoiseen?
KAROLIINA (Seisoo kiikkutuolin luona). Onhan sitä koko päivä. Aamulla
kello 12 nousee ylhäisön nainen, pukeutuu aamiaispukuun ja lähtee ulos
kävelemään, ratsastamaan (Emäntä ratsastaa tuolilla) tai tekee muuta
sellaista. Sitten siinä kello kolme, neljä muutetaan toinen puku, suuri
toaletti, ja lähdetään visiitille jonkun ministerin, kenraalin, tai
neuvoksen luo, ja vasta myöhemmin, jos on tanssiaiset, näytäntöjä
teatterissa tai konsertti, otetaan ihan pulskin toaletti.
EMÄNTÄ. Onpa se elämätä! Mutta eivätkö he lopulta kyllästy tuohon? Eikö
tuo elämä tuota päänkivistystä tai muuta tautia?
KAROLIINA. Se on tietty, armollinen rouva. Kivulloisuus, rintatauti
ja hermostuneisuus onkin hyvin sivistynyttä ja aina muodissa.
Heikkohermoisuus on välttämätön ehto sivistyneelle naiselle. Everstinna
Pikulinski sanoikin aina: "Ei mikään ole niin sivistymätöntä kuin tuo
talonpoikainen terveys". Minulla (menee peilin luo, panee puuteria) ei
olekaan, Jumalan kiitos, ollut tervettä hetkeä syntymästäni asti.
EMÄNTÄ. Sydämeni hämmästyy kuullessani tuosta sivistyksestä, jota
maailmassa jo löytyy. Niin, onpa tuota mullakin ollut semmoinen
väristys, -- -- -- semmoinen kihti ja välistä vuktinen koko ruumis
-- -- -- Tyttö hoi! (Ylös).
KAROLIINA. Armollinen rouva!
EMÄNTÄ (Kävelee peilin luo, puuteroi poskiaan). Me olemme hyvin
varakkaita, meillä on rahaa kuin roskaa. Ja mieheni keinottelee lisää
minun perinnölläni, hän kun osaa ottaa moninkertaiset rosentit. Meidän
täytyy tarkasti seurata sivistyksen vaatimuksia. Sillä mikä on
hullumpaa kuin esimerkiksi se, että joku, joka on rikas, ahneudesta
säästää rahojaan, ylpeilee ja kerskaa, mutta ei seuraa yleistä muotia!
Se on inhottavaa ja osottaa sisällistä raakuutta!
KAROLIINA. He eivät ole nauttineet sivistyksen jaloa valoa, se on
tietty se!
EMÄNTÄ. Mutta niin en tahdo minä elää! En pentele vieköön! Meillä
(Kävelee) täytyy olla komeat vaatteet uusinta kuosia silkistä tai
sametista, se ei tule kysymykseen, kunhan ne ovat pulskat.
KAROLIINA. Se on oikein!!
EMÄNTÄ. Me olemmekin hyvin rikkaita, jos muilla on varaa muuttaa pukua
kolme kertaa päivässä, niin -- -- --
KAROLIINA. Niin?
EMÄNTÄ. Niin me muutamme niitä kuusi kertaa päivässä!
KAROLIINA (Hämmästyen). Kuusi kertaa! Minä ymmärrän. (Hymyilee).
EMÄNTÄ. Se on päätökseni. Näytä nyt ahkeruutta ammatissasi, niin voitat
sekä minun että tyttäreni suosion. Me emme ole palkitsematta vaivojasi.
Sinä saat juomarahaakin. Kas tässä on (Ottaa alushameen taskusta vanhan
torikukkaron) sinulle 50 penniä. Heh! Mene nyt ja auta (Karoliina
nakkaa niskojaan) tytärtäni pukemisessa. (Karoliina menee, emäntä
huutaa ovelta). Sano neiti tyttärelleni samassa, että luutnantti
Syöterhelm tulee meille päivälliselle.
RÄSÄNEN (Kirja kädessä, lukee siitä ja muistelee). Verppum aktivum,
preesens: jak läser, tu läsa, hän läser -- -- --
EMÄNTÄ (Erikseen). Kuinka ahkerasti hän lukee!
RÄSÄNEN. Vi läsen, i läsa, te läser.
EMÄNTÄ. Tuomas kultani -- -- --!
RÄSÄNEN. Mitä, eukkoseni?
EMÄNTÄ. Oletpa sinä hyvin ahkera!
RÄSÄNEN. Vaan mitäs se auttaa, Rikina, mitä se auttaa? Suomalaisen pää
on niin kova tälle ruotsinkielelle. Sitä on melkein mahdoton oppia.
EMÄNTÄ. Mutta, rakas mieheni, meidän välttämätön velvollisuutemme on
oppia ruotsinkieltä, nyt kun me olemme herrasväkeä! (Naurahtaa ilosta).
RÄSÄNEN. Hyvä on niin sanoa. Enkö ole lukenut ruotsin alkeiskirjaa
ummelleen kaksi vuotta tai siitä saakka, kuin maalta tänne muutimme?
Kyllä olen lukenut ja koettanut hoastookin, mutta häpeää olen siitä
saanut. Muistatko Vilikreenin häitä? Siellä tahdoin minäkin taitoani
näyttää, ja hoastoin ruotsia eräälle röökinälle, mutta tämä antoi
vastauksen: "Jak vörstoor int vinskoo". Mitä hittoa siihen taisin
vastata? Minä häpesin kuin koira ja pötkin tieheni. (Paiskaa kirjan
loukkoon).
EMÄNTÄ (Molemmat etualalla). Mutta, kuten sanoin, se on meidän ankara
velvollisuutemme, Tuomas! Eikö meillä ole lapsi? Eikö meillä ole
velvollisuus häntä kohtaan, ja eikö ole ihana lohdutus kuoltuammekin,
kun haudassa lepäämme, että lapsemme lapset kylvävät kukkia (Kylvää
kädellään) haudoillemme ja puhuvat ruotsia, paljasta ruotsia, Tuomas?
RÄSÄNEN. Niin, sinulla on oikein, Rikina. Lapsemme tähden meidän täytyy
oppia sitä. (Ottaa taas kirjan, kävelee sohvan luo). Kun kerran pistäyn
vävyni luo, ja siellä on vieraita, ja vävyni resentieraa appivaarinsa
sille ja sille kauppamiehelle tai konsulille, niin mikä häpeä minulle,
jos juku heistä ruotsinkielellä kysyisi minulta, mitenkä jaksan, ja
minun täytyisi olla vaiti. Ah, se olisi minun kuolemani, jos en osaisi
vastata "raa!" (Lysähtää sohvaan).
EMÄNTÄ (Istuu viereen). Oikein, oikein! Mutta ei siinä kyllä. Meillä on
kovin raaka ja talonpoikainen nimikin: Räsänen -- hyi! (Sylkäsee). Jos
joku asia on tärkeä, niin on nimenmuuttaminen.
RÄSÄNEN. Mitä, Rikina? Tahdotko sinä, että minä hylkään vanhan
suomalaisen nimeni? -- -- -- Ei, ei -- se on tuiki mahdotonta! Pyydä
jotakin muuta, mutta älä tätä, älä tätä!
EMÄNTÄ. Mutta ajattele! Kun muutat nimesi, niin voit päästä
kauppaneuvokseksi tai konsuliksi.
RÄSÄNEN. Kauppaneuvokseksiko? (Ilostuu).
EMÄNTÄ. Ihan totisesti. Sinä näytät hyvää ylimerkkiä sivistyksen ja
ruotsinkielen jalostuttavasta voimasta, eikä se jää palkitsematta, usko
minua.
RÄSÄNEN. No, hyvä! Mutta, rakas vaimoni, tiedätkös sinä minkä nimen
ottaisin?
EMÄNTÄ. Meidän täytyy ottaa ruotsalainen yksitavuinen nimi, sillä muut
ovat niin tavallisia. Esimerkiksi Kröön!
RÄSÄNEN. Oikein! Röön! Onpa sinulla hyvä äly. Röön! Hi, hi, hi, jo sen
helinästäkin kuulee, että se on herrasnimi. Röön, hi, hi, hi!
EMÄNTÄ (Korjaa). Kröön, k:lla! Herra Tuomas Kröön! (Kumartaen miehensä
edessä) Herra kauppaneuvos Tuomas Kröön!
RÄSÄNEN. Mutta kun ajattelen, niin täytyy minun sittenkin pysyä
Räsäsenä. Näes. Minulla on lukemattomia velkakirjoja ja revänsseja
arkussani ja niissä seisoo esimerkiksi näin: "Minä allekirjoittanut
maksan vaadittaessa seppä Tuomas Räsäselle yhden summan 500 Suomen
markkaa ynnä korkoa sille summalle 10 rosenttia vuosittain". Jos nyt
ottaisin tuon uuden nimen -- -- -- mikä se olikaan? -- -- -- ka Röön,
niin sanoisivat käräjissä, etteivät he ole Rööniltä rahaa lainaksi
ottaneet, vaan Räsäseltä, jota enään ei ole olemassa. Ja näin häviäisi
meiltä tuhansia kuin tina tuhkaan.
EMÄNTÄ. No, kyllä minä keinon tiedän. Otetaan aluksi kumminkin
kaksoisnimi, sillä ne ne vasta viinejä ovatkin, ja kaksoisnimi on
kaikilla tunnetuilla suuruuksilla.
RÄSÄNEN. Mitä sinä kohiset? Minä en ymmärrä mitään.
EMÄNTÄ. Ajattele, kuinka viiniltä kuuluu: Aalperk-Kivekäs,
Raketti-Ilmalaiva, Itävalta-Unkari, Kalamies-Kivanto, Puuta-Pest!
Ja ne, jotka ovat vielä viinimpiä, ottavat kolmoisnimen,
esimerkiksi Leski-Laurila-Pattijoki, Armas-Parmas-Pianisti,
Poorn-Vekomaani-Sarvikuono. Yhtä hyvä oikeus sinulla on olla
Kröön-Räsänen, kumminkin aluksi.
RÄSÄNEN. Taidat taaskin olla oikeassa. Mutta soitetaanpa asiasta
sihteeri Nurkalle (soittaa). Yhdistäkeepä sihteeri Nurkalle! Onko se
herrassyötinki ite? Vai niin. Tämä on Räsänen, Tuomas Räsänen. Päivee.
Kuulkeepas! Minä on aikona ottoo vähän pulskemman nimen, kun tämä
Räsänen on niin talonpoikanen. Minkäkö. Röön-Räsänen.
EMÄNTÄ. Kröön-Räsänen.
RÄSÄNEN. Niin, Röön-Kräsämn, K:lla. Mutta saako saatavansa takaisin,
jos ottaa Röönin lisäksi? Vai saapi. -- -- (Nyökkää emännälle
iloisesti) -- -- Virallisessako lehdessä? No, ettekö työ toimita tätä
asiaa siihen rahalla ja hyvällä sanalla? Kiitos, kiitos! Hyvästi!
(Soittaa, kävelee mahtavana etualalle) Hyvästi (molemmat tekevät
kädellä liikkeen yleisölle) kunnialliset esi-isäni, te vanhat Räsäset,
jotka nyt Pielaveden kirkkomaassa haudoissanne lepäätte, hyvästi, minä
en tahdo olla paljas Räsänen. Minä olen Röön-Kräsänen. Mutta (istuu
sohvaan Rikiinan viereen) muistatkos vielä noita entisiä päiviä
Pielavedellä, noita armaan vapauden ja ilonpäiviä?
EMÄNTÄ. Me olimme köyhiä silloin.
RÄSÄNEN. Mutta iloisia, niin iloisia. Kuinka minä moukaria heilutin
pajassa (Tekee käsin liikkeitä) ja paljetta kohotin, hevosen kenkiä ja
kirveitä takoa kalskuttelin. Ja minua kehuttiin parhaaksi sepäksi koko
pitäjässä.
EMÄNTÄ. Ja minä lypsin lehmiäni. (Lypsää ajatuksissaan kauan).
RÄSÄNEN. Ja kirnusit voita (näyttää). Se oli parempata se voi kuin se,
mitä nyt syömme. Missähän Kaapro Kakkinen, minun paras yätäväni, on
nyt?
EMÄNTÄ. Entäs Mykkäsen muori ja se hyväsydäminen Helena?
RÄSÄNEN. Entäs Pekka Ihalainen, se nuori rusthollari, joka oli niin
rakastunut tyttäreemme?
EMÄNTÄ (Ylös). Ei, pois vanhat muistot! Pekka Ihalainen ei saa tästä
lähtien astua jalallansakaan huoneeseemme. Nyt olemme herrasväkeä, ja
Hannan täytyy saada herrasmieskin itselleen.
RÄSÄNEN. Se on oikein. Jos olisimme köyhät, kuten ennen, niin kyllä
Ihalainen olisi tytön saanut muijakseen, mutta nyt kun Hanna on
hienosti sivistynyt herrastyttö, täytyy hänen saada herrasmieskin. Minä
olen ajatellut maisteri Hellmania.
EMÄNTÄ. Mitä sanot!? Maisteri Hellman? Ei sinä ilmoissa ikänä! Hannan
täytyy mennä luutnantti Syöterhelmille.
RÄSÄNEN. Luutnantille? Häh, mitä sinä sanot? Ei, se ei ikinä tapahdu.
Vai luutnantille -- -- --!
EMÄNTÄ. Niin juuri. Eikö hän ole pulska nuori mies, sivistynyt,
ylhäisestä perheestä -- sanalla sanoen oikein viini kavaljeeri. Mutta
mitäs on maisteri! Vanha, yksinkertainen nahjus. Vanha, että kelpaisi
Hannalle isäksi, harmaapäinen, kylmä ja hituroinen. Hänkö Hannan saisi,
meidän nuoren tyttäremme! Ei ikinä! Luutnantti Hannan saa!
RÄSÄNEN. Luutnantti? Ei ikinä, sanon minä! Luutnantti on velkaantunut
keikari, mutta maisteri on viisas ja oppinut herra, joka on minun
ystäväni. Vai luutnantti? -- --
EMÄNTÄ. Mitä kuulen minä! -- -- -- Sinä pahoitat minua. Minä pyörryn!
Luutnantti on -- -- --
RÄSÄNEN. Minä en tahdo kuunnella sinua.
EMÄNTÄ. En ikipäivinä tule suostumaan siihen, että maisteri Hannan
saisi.
RÄSÄNEN. Enkä minä luutnanttia suvaitse.
HEIKKI (Tulee). Siellä on luutnantti, joka pyytää päästä sisään.
EMÄNTÄ. Anna tulla (Heikki pois, luutnantti tulee). Herr luudnand!
LUUTNANTTI. Jag får önska ers nåd god morgon. (Suutelee emännän kättä).
EMÄNTÄ. Ten vaara myki tuura ilo että herr luudnantti komma ti mittag
ti oss. Vaara mieheni tuura sorkena int koo ti herr luudnand.
RÄSÄNEN (Syrjästä emännälle). Ämmä älä lörpöttele!
EMÄNTÄ. Mieheni, syötä veli, kroota ti töö, voi voi, hän kroota hela
nattena imillan, on vörkryytätty siitä vaivasta.
RÄSÄNEN (Syrjästä emännälle). Älä valehtele!
EMÄNTÄ. Vaara so praa o tiikati tuura, kranna saalena. Hanna tyttö
kommer koht'sillään oksoo.
LUUTNANTTI. Min fru! (Menevät, kumarrellen, sisään).
RÄSÄNEN. Kas niin, eikö tuo kiusattu luutnantti, tuo keikari kuitenkin
ensiksi ennättänyt. Mutta maltahan (Pui nyrkkiä) minä tahdon näyttää
kuka isäntä on!
MAISTERI (Tulee, panee silkkihatun pöydälle).
RÄSÄNEN. Ah, hyvää huomenta, tervetultua! Ole niin hyvä ja istu. Minä
jo kaipasin veljeä. (Tarjoaa savuketta; kun maisteri ei huoli, sytyttää
itse).
MAISTERI. Minä kuulin vasta tänä aamuna, että sinun tyttäresi oli
tullut (Istuvat sohvassa).
RÄSÄNEN. Niin hän tahtoi kotona viettää syntymäpäivänsä.
MAISTERI. Tuo herttainen tyttö! Kuinka sieluni ikävöitsee häntä nähdä!
RÄSÄNEN. Se sattui hyvin pahasti, että hän on vähän siukka nyt. Mutta
tänä iltana on meillä pienet kestit. Ymmärräthän, veikkoseni! Koska on
hänen syntymäpäivänsä, niin tule sinäkin tänä iltana tänne.
MAISTERI. Minä kiitän. Hyvin halukkaasti tahdon kohdata tytärtäsi --
kuta pikemmin, sitä parempi. Minä olen muutoin saanut kuulla hyvin
pahoja uutisia. Tuo luutnantti Söderhjelm kuuluu tahtovan kosia
tytärtäsi, ja koska sinun vaimosi -- -- --
RÄSÄNEN (Paiskaa savukkeen, polkaisee päälle). Se tulen korvennettava
luutnantti! Minä ajan hänet ulos ovesta, jos hän paljon ylpeilee!
MAISTERI. Mutta kuitenkin, tuo luutnantti! Sinun vaimosi suosii
häntä -- --
RÄSÄNEN. Ole rauhassa, veljeni.
MAISTERI. Mutta kuitenkin. Täytyy olia hyvin varova tässä asiassa. Tuo
luutnantti on aika veijari, ja ken tietää, mitä temppuja hän tekee,
mitä jalan koukkuja hän virittää. Meidän täytyy olla hyvin varovat
tässä asiassa.
RÄSÄNEN. Se on totta. Minä en luutnanttia usko pennin edestä.
MAISTERI. Mutta vaimosi suosii häntä.
RÄSÄNEN. Kuulepas, veikkoni! Meidän täytyy keksiä keino, miten asia
kohta ratkaistaisiin.
MAISTERI. Niin oikein, meidän täytyy keksiä keino. (Kumpainenkin
vaeltaa äänettömänä edestakaisin ristiin).
RÄSÄNEN. Kuulepas veikkoni!
MAISTERI. Keksitkö jotain?
RÄSÄNEN. Minä tiedän keinon. Tämä luutnantti on, kuten tiedät, hyvin
velkaantunut. Ja hänen velkakirjojansa on joka paikassa. Jos sinä
ostaisit pari hänen velkakirjoistaan.
MAISTERI. Ja pantaisiin hänet konkurssiin?
RÄSÄNEN. Niin juuri, niin juuri! Ha ha ha! Se olisi hyvin sukkela
temppu!
MAISTERI. Mutta se on hyvin paha seikka, että minulla nyt ei ole
rahoja käsillä -- -- ja toistaiseksi, se olisi liikaa vaivaa, kun
vähemmälläkin päästään perille.
RÄSÄNEN. Mitä arvelet?
MAISTERI. Sinä sanoit äsken, että teillä on kestit täällä tänä iltana?
RÄSÄNEN. Tyttäreni syntymäpäivän tähden, niin.
MAISTERI. Hyvä. Eikös silloin ole paljon vieraita koolla? Anna minun jo
tänä päivänä kosia tytärtäsi, ja sitte tänä iltana -- kenenkään
tietämättä, kenenkään aavistamatta, kun kaikki vieraat ovat koolla,
tartut sinä pikariin, esität maljan, kihlausmaljan.
RÄSÄNEN (Tekee liikkeen kuin kohottaisi pikaria). Sinulle ja Hannalle.
Minä ymmärrän, minä ymmärrän. Ha, ha, ha.
MAISTERI. Siten tulisivat luutnantin vehkeet paikalla katkaistuiksi.
Mitä arvelet?
RÄSÄNEN. Oikein veljeni. Ha, ha! Tuopa nyt oli maailman sukkelin
temppu. Tule, veikkoseni, minun kamariini, niin keskustellaan siellä
asiasta tarkemmin. Voi, miten pitkän nenän hän saa. Tule! (Menevät
puhellen keskenään).
EMÄNTÄ (Tulee luutnantin kanssa). Niin, sillä lailla on asian laita.
Mieheni tahtoo välttämättömästi maisterille, tuolle vanhalle hupakolle,
meidän tytärtämme. Mutta se asia ei ikänä lyö lukkoon, sanon minä.
LUUTNANTTI. Oi, kuinka syvästi minä olen kiitollinen teidän armonne
suosiosta. Minä tunnen sydämessäni, että voisin tulla onnelliseksi
hänen kanssansa. -- -- -- Hanna neitonen mahtaa olla mitä ihanin, mitä
hempein tyttö -- -- -- koska te olette hänen äitinsä.
EMÄNTÄ. Ha, ha! Te liehakoitsette minua, herra luutnantti. Mutta olkaa
huoletta, minä olen keksinyt keinon!
LUUTNANTTI. Minä tottelen teitä kaikessa. Puhukaa!
EMÄNTÄ. Tulkaa päivällisen perästä tänne, niin saatte kohta kohdata
tyttöä. Te kosaisette, ja tänä iltana, kun kaikki vieraat ovat koolla,
esitän minä -- -- -- (tekee liikkeen kuin kohottaisi pikaria).
LUUTNANTTI. Meidän kihlausmaljamme! (Suutelee emännän kättä).
EMÄNTÄ. Oikein arvattu. Kun se on tehty, niin asia on ratkaistu ja
maisteri saa noin pitkän nenän. (Näyttää). Ha, ha, ha!
LUUTNANTTI. Minä tulen kiitolliseksi teille koko elämäni onnesta. Mutta
nyt on minulla joitakuita toimituksia. (Katsoo kelloa).
EMÄNTÄ. Mutta päivällisen perästä, herra luutnantti.
LUUTNANTTI. Päivällisen perästä teidän armonne. (He menevät ovelle
kumarrellen, luutnantti mielii ottaa savukkeen).
EMÄNTÄ. Älkää peljätkö mitään. Ottakaa, minä annan tulta.
LUUTNANTTI. Kuinka saattaisin kiittää teitä!
EMÄNTÄ. Viekää terveisiä kotiin, herr luudnand!
LUUTNANTTI. Nöyrimmästi kiitän, teidän armonne!
EMÄNTÄ. Ätjö, herr luudnand!
LUUTNANTTI. Jag tackar, ers nåd. (Suutelee emännän kättä). Efter
middagen således!
EMÄNTÄ. Klöm inte port -- Vaara so praa. Vaara so praa. Ätjöö!
(Menevät)
IHALAINEN (Tulee Heikin kanssa). Sano Hannalle, että minä olen täällä.
HEIKKI. Hannalla on nyt herraskosijoita.
IHALAINEN. Vai niin?
HEIKKI. Yksi niistä on oikea renttu, tietäkää se.
IHALAINEN. Kuka?
HEIKKI. Tuo luutnantti rähjä. Tietäkää, hän kehtasi sanoa minua
lurjukseksi! Mutta sitä minä en unhoita! (Menee nyrkkiä puiden).
IHALAINEN (Yksin). Vihdoin! Kahden vuoden kuluttua kohtaan hänet taas.
Muistaneeko hän minua vielä? Tosin hän on välistä kirjoittanut minulle,
mutta kuka tietää, mitenkä pääkaupunki on muuttanut tuon iloisen tytön!
Kelpaako halpa talonpoika tuolle pohatalle immelle, jota ylhäiset
herrat kosivat? (Katsoo peilistä).
HANNA. (Tulee). Pekka! (Rientää Ihalaisen luo, joka syleilee häntä).
IHALAINEN. Terve Hanna! Sinä olet siis kotona nyt! (Katsoo).
HANNA. Ei olisi taivas saattanut antaa minulle suurempaa iloa
syntymäpäivänäni. Terve, Ihalainen, terve! Kuinka sinä olet muuttunut,
muuttunut eduksesi! (Pitää kädestä ja katselee).
IHALAINEN. Entäs sinä sitten?
HANNA. Onkos sinulla ollut ikävä, Pekka?
IHALAINEN. Arvaathan sen -- ja sinulla?
HANNA. Välistä --! Mutta miksi en eilen sinua saanut tavata? Tiesithän,
että minä tulin Kalevassa. Kun höyry tuli Tuhkaniemellä, niin katseli
silmäni väkijoukkoon, mutta sinua en nähnyt. Siiloin arvasin paikalla,
että Ihalainen ei ole kaupungissa.
IHALAINEN. Ei, kyllä minä olin, mutta en saattanut tulla väkijoukkoon;
ihmisillä on muutenkin niin paljon puhumista tässä kylässä.
MANNA (Istuu sohvaan). No, mitenkä olet jaksanut siellä Pielavedellä?
Mutta ole niin hyvä ja istu! Kas niin, Pekka, nyt sinun täytyy kertoa
minulle kaikkityyni, mitä on tapahtunut!
IHALAINEN (Huokaa, katsoo sitten puoleksi nauraen). Sinä olet saanut
herraskosijoita nyt.
HANNA. Niin. Isäni kertoi mulle eilenillalla maisterista ja pyysi, että
rupeaisin hänelle rouvaksi. Maisterilla kuuluu olevan paljon lapsia, ja
sinä tiedät, kuinka minä rakastan lapsia, -- noita pikkuisia. (Osottaa
kädellään monen pituutta). Etkö luule, Pekka rakas, että minä
ymmärtäisin lapsia kasvattaa ja hoitaa?
IHALAINEN. Toivotan onnea, rouvaseni! Maisterilla on poika, joka on
ylioppilas. (Osoittaa kädellä korkealle).
HANNA. Ylioppilas?
IHALAINEN. Hän on kymmenen vuotta sinua vanhempi ja on kahden mertin
pituinen.
HANNA. Kahden metrinkö?
IHALAINEN. Se pikkuinen lapsi käy sinisissä silmälaseissa ja pöyhkeilee
sysimystine pulisonkeineen ja tupakkaa hän polttaa kuin turkkilainen.
Eikö se ole sievä lapsi? Kasvata sitä armasta pikkuista hyvin hellästi.
HANNA. No, no, Pekka, älä liian ylpeile! Onhan minulla tässä toinenkin
kosija, herra luutnantti! Katsoppas (Nousee), sopiiko tämä tyttö niin
hienolle herralle. Olenko pulska ja komea (Kävelee)? Osaanko kävellä
kuin ylimysnainen. Katso, Pekka, tämä on juhlakulkua. Taidatko puhua
ranskaa? Parlez vous francais?
IHALAINEN (Nyreästi). Sinä lasket leikkiä --?
HANNA. En ollenkaan. Minä menen luutnantille.
IHALAINEN (Kovasti). Sinä -- oho! Sitä tahtoisin nähdä minä!
HANNA. Jaa, jaa. Sinä saat tulla häihini, koska olet lapsuuteni ystävä.
Me pidämme hyvin pulskat häät. Sitten matkustamme ulkomaille.
IHALAINEN (Levotonna). Ole vaiti!
HANNA. Kun palaamme niin saat käydä tervehtimässä. (Nähtyään Pekan
hermostuvan). Ei, älä huoli, Pekkani! En minä huoli luutnantista enkä
maisterista. (Istuu Pekan polvelle, asettaa käden kaulalle).
IHALAINEN. Kuka voi sinuun luottaa?
HANNA. Koska jo olen antanut pienen sydänparkani eräälle
pielaveteläiselle, niin mitäs muuta voisin tehdäkään? (Nostaa leuasta).
IHALAINEN. Mutta mitäs isäsi ja äitisi sanovat?
HANNA. Ole huoletta! Kun tulee aika, tulee neuvokin. Mene nyt, Pekka.
Tänä iltana on meillä vieraita, koska tämä on minun syntymäpäiväni,
tule sinäkin tänne.
IHALAINEN. Niin, se on totta. Toivotan onnea ja iloa. Saako tarjota.
(Antaa kultaisen rintaneulan, aikoo poistua). Hyvästi, Hanna!
HANNA (Vetää hänet puoleensa). Kiitos Pekka! (Nojaa Pekan rintaa
vastaan). Onkos sinun talosi valmis vastaanottamaan minua? Minusta
tulee hyvä vaimo sinulle. Kun sinä menet turkki yllä miehinesi metsään,
silloin minä hoidan kototoimia, käsken piikoja ja toimitan kankaita,
kudon palttinaa ja hoidan maitoaittaa. Hyvästi, Pekka Ihalainen.
Hyvästi!
IHALAINEN. Hyvästi, Ihalaisen emäntä.
HANNA. Muista tulla tänne tänä iltana. (Syleilevät). (Ihalainen menee).
EMÄNTÄ (Tulee toisesta ovesta samalla kun Räsänen toisesta). Nyt minun
täytyy puhutella Hannaa.
RÄSÄNEN (Hiljaa). Minun täytyy valmistaa tyttöä.
EMÄNTÄ. Kas, Hanna.
RÄSÄNEN. No, lapseni!
EMÄNTÄ (Räsäselle). Minä tahtoisin puhutella häntä kahden kesken.
RÄSÄNEN. Niin, niin, kultaseni, minullakin olisi hänelle jotain
sanottavaa.
EMÄNTÄ (Hannalle hiljaa). Luutnantti on pyytänyt sinua vaimokseen. Älä
kainostele, puhu!
RÄSÄNEN (Hiljaa toisaalta). Herra maisteri Hellman pyytää tavata sinua.
EMÄNTÄ. Hah! Mitä sinä sanoit tytölle?
RÄSÄNEN. Ole vait, ämmä! Herra maisteri, sanon minä, rakastaa sinua.
EMÄNTÄ. Älä huoli koko maisterista, lapseni. Ota luutnantti! Hän on
sievä ja solakka ja kohtelias herra.
RÄSÄNEN. Älä vainenkaan huoli koko luutnantista; hän on velkaantunut
keikari.
EMÄNTÄ. Velkaantunut? Ja tämä sitte onnettomuus! Velkoja tulee monelle
ihmiselle, eikä se ole mikään häpeä, kun vain ne maksetaan.
RÄSÄNEN. Mutta, rakas vaimoni, herra maisteri on kunniallinen mies.
EMÄNTÄ. Kyllä minä sen tiedän, kultaseni. Mutta luutnantti tyttäremme
saa!
RÄSÄNEN. No, anna tytön itse päättää. No Hanna, maisteri Hellman?
EMÄNTÄ. Ajattele! Kullatut vaunut, lakeijat, silkkihameet, ylhäiset
seurat!
RÄSÄNEN. Hurskas, vakava mies! Oppinut maisteri?
HANNA (Vasen käsi äidin, oikea isän kaulaan). Hyvät vanhemmat! Minä en
voi nyt sanoa mitään! Enhän minä ole heitä vielä nähnytkään. Antakaa
minun kohdata nämä herrat ensiksi, ja minä olen valitseva heistä
kumpaisen näen paremmaksi.
RÄSÄNEN. Oikein, Hanna, oikein! (Syrjään) Se on varmaan maisteri!
EMÄNTÄ. Otathan sinä luutnantin, lapseni?
HANNA. Kenties, äiti kulta, jos minä kelpaan hänelle. Tänä iltana on
syntymäpäiväni johdosta laitettava kestit, silloin voin minä tulla
kihlatuksi.
RÄSÄNEN. Oikein, oikein!
HANNA. Kutsukaa siis vieraat kokoon, mutta antakaa minun ensin kohdata
kosijani, ja sen minä pyydän, että saan vastaanottaa heidät erikseen,
yhden ensin, sitte toisen,, lupaatteko sen?
RÄSÄNEN. Sen lupaamme! (Hanna menee).
RÄSÄNEN. Oi, nyt olemme toki niin pitkällä.
EMÄNTÄ. Tuomas! Tuomas! Nyt kutsutaan kaikki kaupungin viinit herrat ja
rouvat tänne. Jos otettaisiin joitakuita vahtimestareita valkeissa
hansikkaissa passaamaan.
RÄSÄNEN. Se on tietty! Minä lähden paikalla toimeen.
EMÄNTÄ. Ota isvosikka ja lennätä samassa kutsu kaikille tuttaville.
Ostetaan myös lemunaatia kymmenen koria. Oi, oi! Ilokyyneleet valuvat
poskilleni! Mitä ihmiset nyt sanovat ja entä kadehtijamme?
RÄSÄNEN. Oikein! -- Kyllä he nyt saavat silmänsä auki. (Huutaa
ikkunasta). Onko siellä kadulla isvossikkaa?
EMÄNTÄ. Ei haittaa, jos annetaan muutamia viittauksin muutamille siitä,
mitä meillä on tapahtuva.
RÄSÄNEN (Ottaa hatun ja kepin). Onko siellä (Ovesta) palvelijoita?
Huutakaa isvossikkaa!
EMÄNTÄ. Ja kaupungin pelimannit täytyy ottaa.
RÄSÄNEN. Hyvästi, hyvästi! (Menee, ulkona) Isvossikka, isvossikka!
EMÄNTÄ (Huutaa hänen peräänsä ikkunasta). Ja muista, lemunaatin sekaan
pirtua. Muista vahtimestarit!
RÄSÄNEN (Ulkona). Isvossikka, isvosikka!
EMÄNTÄ (Rientää sisään). Hoi! Kreeta, Heikki, Karolina, Maija ja Tiina!
Esirippu alas.
TOINEN NÄYTÖS.
Sama Räsäsen huone.
MAISTERI (Tulee). Herralle kiitos, että ennätin hyvään aikaan, ettei
tuo luutnantti ennen minua ennättänyt! (Luutnantti tulee; kumpaisetkin
hämmästyvät.)
LUUTNANTTI. Aha! Näyttääpä siltä kuin minulla olisi tässä kilpakosija.
MAISTERI. No, eikö tuo kiusattu luutnantti kuitenkin ole tielläni.
LUUTNANTTI (Ääneen maisterille). Arvoisa maisteri. Kuinka olette
uskaltanut lähteä ulos tämmöisellä ilmalla?
MAISTERI. Tämmöisellä ilmalla? Onhan meillä ihana sää.
LUUTNANTTI Niin kai, mutta kuitenkin tulee siitä sade tänä päivänä, ja
te tiedätte, miten vaarallista on se teidän ikäiselle vanhukselle.
MAISTERI. Kiitän nöyrimmästi huolenpidostanne. (Räsänen tulee) Ah, jopa
sinä tuletkin, veikkoseni.
RÄSÄNEN (Tervehtii kumpaakin kädestä). Tervetultuanne! Tyttäreni on
valmis vastaanottamaan teitä, hyvät herrat, mutta yhdellä ehdolla
kuitenkin.
LUUTNANTTI (Kiikaroi kaksinkerroin käännettyjen rillien läpi). Ehtoja!
MAISTERI. Minä haluan vain kohdata häntä, muuta ei tarvitsekaan! (Lyö
rintoihinsa).
RÄSÄNEN. Ehto on se, että ainoastaan toinen teistä saa hänet kohdata
ensin.
MAISTERI. Niin, toinen ensiksi, yksi ensiksi -- se on vallan oikein se.
LUUTNANTTI. Minä suostun täydellisesti neidin tahtoon. Ja koska neidin
kunnioitettava rouva äiti lupasi minulle -- -- --
MAISTERI. Niin, niin, niin, mutta sinä, veli veikkoseni, muistat
kuitenkin?
RÄSÄNEN. Se on tietty. Minä, minä olen luvannut tälle herra maisterille
ja jos te, herra luutnantti, tahtoisitte suoda hänelle etuoikeuden.
LUUTNANTTI (Keskeyttää). Hänelle? Minä? Mitä te pyydättekään, rakas
mestari? -- Se on vallan mahdotonta. Minä en suostu ollenkaan siihen
kauppaan.
MAISTERI. Herra luutnantti, sallikaa minun sanoa, että teidän
hangoittelunne isännän pyyntöä vastaan on suoraan sanottuna vähintäin
epäkohteliasta.
LUUTNANTTI. Kiitoksia paljon (Kumartaa), herra maisteri. Mutta pankaa
mieleenne, etten minä teiltä tarvitse opetusta kohteliaisuuden
vaatimuksissa.
MAISTERI. Minä olen jo viikon päivät sitte saanut lupauksen herra
Räsäseltä.
LUUTNANTTI. Ja minä olen jo kaksi viikkoa ollut täällä odottamassa
neitiä. Jos tahdotte todistusta, niin voin teille näyttää ravintolan
laskut.
MAISTERI. Ja myötäseuraavat kuitit myös, hi, hi, hi!
LUUTNANTTI. Te ette tunne kohteliaisuuden vaatimuksia!
MAISTERI (Nyrkit pystyssä). Mitä sinä uskallat?
RÄSÄNEN. Hiljaa, hyvät herrat! Ettehän toki ruvenne tukkanuottasille
tässä? Herra luutnantti, tämä herra on jo saanut lapseni ja -- -- --
LUUTNANTTI. Kuulkaa mestari. (Vie hänet syrjään). Minä juuri ododan
kirjettä Helsingistä enoltani, senaattorilta, ja toivon tietoa, että te
olette nimitetty kauppaneuvokseksi. -- Hiljaa vain. Laittakaa nyt tämä
vanha herra tiehensä, niin on kaikki hyvin.
RÄSÄNEN. Kauppaneuvos.
MAISTERI. Kuinka on, rakas veljeni? Eikö hän tahdo mennä tiehensä?
LUUTNANTTI. Ja parin kuukauden perästä Stanilain tähti.
RÄSÄNEN. Tanislaukka?
LUUTNANTTI. Herra Maisteri, olkaa niin hyvä ja jättäkää meidät kahden
kesken. Meillä on vähän keskustelemista.
MAISTERI. Minä en tahdo puhutella teitä. Rakas veljeni, mitä sinä
arvelet?
RÄSÄNEN (Kävelee etualalla). Tanislaukka... Kauppaneuvos. Musta takki
-- ne suuret velat ja (Töyttää kävellessään luutnanttia, joka
huudahtaa:)
LUUTNANTTI. Kauppaneuvos!
MAISTERI. Mutta muista toki lupauksesi -- -- --
RÄSÄNEN (Suuttuen). Antakaa minun olla! Antakaa minun olla! Te teette
minut hulluksi tällä riidallanne.
MAISTERI. Niin, miksi te sitten riitelette. Parempihan on sovinnossa
olla ja elää. Antakaa minun mennä neitosen tykö...
RÄSÄNEN. Kuulkaa, hyvät herrat, kuulkaa minua herra kauppaneuvos --
herra luutnantti piti sanoa! Minä en tässä asiassa näe selvempää keinoa
kuin sen, että lyötte arpaa etuoikeudesta.
LUUTNANTTI. Niin, lyödään arpaa!
MAISTERI. Arpaa. Mutta se on syntiä, se turmelee ihmisen siveyden, se
on kiellettyä, se on jumalatonta, se ei käy laatuun!
RÄSÄNEN. Niin, mutta, kun te riitelette tuosta tanislaukasta -- Ka --
tuosta etuoikeudesta, tahdoin sanoa -- -- --
LUUTNANTTI. Niin on arvanlyönti luotettavin asianratkaisija.
RÄSÄNEN. Oikein. Tuokaa tänne lakki. (Kun luutnantti sieppaa maisterin
hatun, tempaa tämä sen pois, luutnantti tuo omansa). Kas tässä on kaksi
paperitilkkua. Toiseen teen ristin, toinen jää tyhjäksi. Jolle risti
nousee, saa ensin kosia. (Nostavat arpaa).
MAISTERI. Mutta minä kiellän sen, sillä se on syntistä.
RÄSÄNEN. No, minä nostan puolestasi. (Nostavat). Herra Hellman. Sinä
sait ristin.
MAISTERI. Minä? Niin, se oli oikein, vallan oikein, niin sen piti
ollakin!
LUUTNANTTI. Ja te ette pelkää tuota syntiä?
RÄSÄNEN. Odottakaamme sivuhuoneessa, miten se käy. (Luutnantti ja
Räsänen menevät vasemmalle).
MAISTERI (Yksin sohvassa). Minä tahdon rakkauden hurskaalla puheella
lähestyä tätä neitoa, toivoen saavani hänestä hyvän vaimon huoneeseeni.
Minun entinen vaimoni, tuo hyvänsävyinen Agneta, oli kovin hyvä
minulle. Siksi otti Jumala hänet pois ja teki enkeliksi. Niin, hän oli
oikea enkeli; tyven ja rauhallinen. En milloinkaan nähnyt hänen itkevän
tai nauravan, en milloinkaan surevan tai riemuitsevan -- -- -- hän oli
aina tyyni ja lauhkea. Piti huolta lapsista ja kototoimista. Niin, hän
on nyt enkeli, mutta hänen lapsensa kaipaavat hoivaavaa kättä, ja sen
toivon saavan tästä sepäntytöstä, joka luultavasti on hurskas,
hiljainen ja hyvänsävyisä?
HANNA (Hyvin pyntätty, suuren maailman naista näytellen, tarjoo kättään
suudeltavaksi). Bon jour soyez bien venu de tous, mon coeur. Kuinka
voitte?
MAISTERI (Pakenee). Kiitoksia, minä etsin neiti Hannaa.
HANNA. Par grace -- ei tuota nimeä! Löytyykö jotakin enemmän affreux
kuin tuo talonpoikainen Hanna? Hanna! Ennen kuolen, kuin kuulen jotakin
semmoista. Minä olen sentähden valinnut oman mieleni mukaan paremmat
nimet: Angelique, Asposie, Arominttu, Voila! Te olette luultavasti
maisteri Hellman, eikö niin? (Katselee lornetilla).
MAISTERI. Teidän palvelukseksenne.
HANNA. Ah, tulkaa tänne, minä arvasin sen. Isäni kehoitti minua olemaan
kohtelias ja ystävällinen teitä kohtaan, ja sitä olenkin, koska se
voyez vous, varsin hyvin soveltuu omiin ajatuksiini. A la bonne hoeure!
Te olette kosijani, minä tuleva vaimonne. Te olette vähän iäkäs (Katsoo
arvostellen) Luultavasti seitsemänkymmenen?
MAISTERI. Pyydän anteeksi, minä olen 52.
HANNA. C'est égal! Päätökseni on kuitenkin näin kuuluva: minä otan
ihailijaksi nuoren, miehekseni vanhuksen. Sillä ensiksi on silloin
enemmän vapautta ja toiseksi tullaan sillä tavalla pikemmin leskeksi.
MAISTERI. Leskeksi (Erikseen) Mitä hän sanoo!
HANNA. Siis tuohon käteen. Avioliitto on päätetty. Ja häitten jälkeen
me paikalla muutamme Pariisiin -- -- --
MAISTERI (Säikähtäen). Pariisiin!
HANNA. Niin, te tiedätte: on ne vive de Paris, on vegete dans
l'etranger. Ainoastaan siellä löytyy tuo huvituksen, kauneuden elämä,
niin sanoakseni fine fleur, jota mieleni halaa: konsertteja, baaleja,
ooppera, aamusella ratsastaminen -- -- -- Apropos! (Marssii, tekee
liikkeitä käsin) Minä olen oikea amazooni. Illalla mobille, mutta aina
huvitusta, aina vaihtelevaisuutta. Se on niinkuin Rigolettossa
lauletaan (Laulaa) La donna est mobile. Mitä pidätte Rigolettosta --
tai Sevillan parranajajasta? Tuo parranajaja on ihanteeni.
MAISTERI (Erikseen). Parranajaja hänen ihanteensa -- -- --
HANNA. Te ette vastaa. Quelle morne silence. Was vill der einsame.
Paria, idole mio, paria. Govari golubuschka...
MAISTERI. Herran tähden, neitiseni! En ollenkaan epäile tietoanne
kielissä, mutta -- -- --
HANNA. Te luulette, että tietoni ovat lopussa. Ei suinkaan! Minä
laulan, minä tanssin, minä maalaan. Minulla on oikein ihana ääni.
Tahdotteko kuulla jotakin. La belle Helenasta. Te ette voi arvata,
kuinka olen pyörälle pannut monen miehen pään, kun viehättävällä
koketterialla olen laulanut.
MAISTERI (Erikseen). Taivaan herra. Hän on villitty, kevytmielinen,
turmeltu tyttö! (Ääneen) Sallikaa -- -- --!
HANNA. Niin, joutukaa, joutukaa puhuttelemaan isääni ja valmistakaa
kaikki häiksi. Ah, idole mio! Sitte Pariisiin. (Heittää heittomuiskun
ja lähtee).
MAISTERI (Lysähtää sohvaan). Olenko valveilla vai näinkö unta. Oliko se
Hanna? Maasepän hurskas ja nöyrä tytär? Minä olen kuin pilvistä
pudonnut. Mikä riettaus ja kevytmielisyys! Tanssia ja baaleja,
teattereja ja upseereja -- ja senkö minä vaimokseni ottaisin? En ikinä.
Parasta on, että ajoissa lähden tieheni, niin kauan kuin on aikaa.
RÄSÄNEN (Tulee ovesta). No, veljeni -- -- --!
MAISTERI. Mitä nyt?
RÄSÄNEN. Kuinka on laita?
MAISTERI. Ah, sinäkö se oletkin.
RÄSÄNEN. Mikä sinun on? Sinä näytät niin kummalliselta. Oletko
kohdannut tytärtäni?
MAISTERI. Tytärtäsi? Niin, kai. Kaiketi minä kohtasin hänet.
RÄSÄNEN (Tiedustellen ystävällisesti). No, asia taitaa siis olla
ratkaistu välillänne -- -- --?
MAISTERI. Niin, niin, ei puhuta nyt siitä, minulla on kiire -- -- --
RÄSÄNEN. Mutta, veli veikkoseni, mitä sinä pidät siitä tytöstä?
MAISTERI. Oi, se on varsin miellyttävä tyttö -- -- -- Hyvästi, hyvästi!
RÄSÄNEN. No, minkä vastauksen hän antoi?
MAISTERI. Sen, sen saat häneltä itseltään kuulla -- -- -- Anna
anteeksi! -- -- -- Minulla on kiire.
RÄSÄNEN. Eikö se ole soma tyttö? Mutta vastaa toki, veikko!
MAISTERI. Hyvästi, hyvästi. Voalaa! (Menee).
RÄSÄNEN. Eihän hän vain liene päästänsä paleltunut. Puhuu kielillä kuin
meidän Rikina. (Menee).
EMÄNTÄ (Tulee). Ei täällä ole ketään. Tule tänne, Karoliina. Minulla on
sinulle jotakin sanomista.
KAROLIINA. Minä kuulen.
EMÄNTÄ. Meillä on tänä iltana paljon ylhäisiä vieraita, kuten tiedät.
On pormestarin rouva, tohtorin herrasväki ja posmestarin, on kaikki
raatimiehet, sihteerit ja poliisit ja muut paremmat virkamiehet.
KAROLIINA. Aha, se tahtoo sanoa koko kaupunkimme High life, niinkuin
Englantilaisella herrasväellä Peelhamissa. (Istuvat, emäntä
keinutuolissa).
EMÄNTÄ (Katsoo häneen kun muistellen). Missä semmoista herrasväkeä on?
Kuulepas! Sinä olet paljon nähnyt herrasväen elämätä. Kerropas minulle
siis, mitenkä sivistyneen naisen tulee olla sivistyneissä seuroissa!
KAROLIINA. Ei se mikään konsti ole sille, joka siihen on tottunut. Ei
pidä olla kaino kuin maalaistyttö eikä liian rohkea kuten kurtisaani.
On vain vapaa ja iloinen, haastaa kaikista aineista eikä mistäkään.
EMÄNTÄ. Häh? Mitä se tahtoo sanoa?
KAROLIINA. Niin, se on vaikeata tehdä ja vielä vaikeampi selittää.
Oletteko, armollinen rouva, lukenut "Ernst Maltraversiä?"
EMÄNTÄ. En minä ole lukenut runoja enkä värsyjä. (Kärsimättömästi) En
minä ole lukenut kuin Genovevaa ja Sipillan ennustusta. Mutta kysymys
oli, miten ylimysnainen käyttäytyy sivistyneitten parissa.
KAROLIINA. Armollinen rouva. On mahdoton sitä selittää. Mutta kyllä
minä tahdon olla likellänne ja varoittaa teitä footeista.
EMÄNTÄ. Varoittaako? Mitenkä sinä sitä teet?
KAROLIINA. Oh, se ei ole vaikeata. Kun ryöväreitä on uhkaamassa Italian
maanteillä, niin viheltää tienosoittaja.
EMÄNTÄ. Mutta se ei sovellu, että sinä vihellät.
KAROLIINA. Sitä en teekään; minä vain yskin tai rykäisen, jos puheenne
alkaa luisua väärälle tolalle.
EMÄNTÄ (Käskevästi nousten seisoalleen). Minä käsken sinua aina
istumaan vieressäni kuin varjo. (Istuu sohvaan, vetää Karoliinan
viereensä. Luutnantti näkyy etuhuoneessa). Aha! (Mennessään erikseen)
Minun täytyy sanoa luutnantille, että hän odottaa tyttöä täällä, istu
sinä siinä.
LUUTNANTTI (Tulee). Hän sanoi, että kohtaisin täällä Hannan. (Näkee
Karoliinan) Aha, onko se tuo? (Katsoo laseillaan) Ei juuri pahan
näköinen, räikeät värit, koruja ja kasvonpunaistusta -- Porvarillista
(Ääneen) Ihana neiti, oletteko nyt täällä?
KAROLIINA (Nousten). Niin, herraseni, tässä minä olen.
LUUTNANTTI. Saanko luvan, armollinen neiti, puhua hetken teidän
kanssanne? Sydämeni on niin täynnä (Käsi rinnalla).
KAROLIINA. En tiedä, jos -- -- -- Mitä teillä olisi minun kanssani
puhumista? -- Te olette vieras minulle.
LUUTNANTTI. Oh, heittäkää tuo liiallinen kainous. Eihän se meidän
välillämme ole tarpeellista. Meidän sydämillämme on salainen yhteys, on
sympatiaa.
KAROLIINA. Oh, herra, te puhutte sielujen salaisesta yhteydestä,
sielujen magneetista, sitä minä ymmärrän.
LUUTNANTTI. Jos te näkisitte sen puhtaan, vilpittömän rakkauden, jonka
teidän olentonne on sytyttänyt minun rinnassani, niin te
surkuttelisitte minua.
KAROLIINA. Minä kyllä käsitän, kuinka rakkaus raivoaa tunnollisissa
sieluissa. Mutta voisiko se olla mahdollista, että näin lyhyen
tuttavuuden nojalla, heti ensi kohtauksessa ja näin äkkiä tulette
vangituksi rakkauden kukkaiskahleilla?
LUUTNANTTI. Epäilettekö te minun rakkauteni syvyyttä, jalo impeni? Minä
vannon sieluni kautta (Käsi rinnalla, toinen ylhäällä), että teitä iäti
rakastan. Älkää pahastuko minun suoraa puhettani, sillä se on sydämeni
kieltä.
KAROLIINA. Sydämenne kieltä, jalo herra! Te rakastatte siis minua. Ah.
Mikä ihana, viehkeä tunne rientää hermojeni läpi ja saa sydämeni
vapisemaan. (Silittää ruumistaan ylhäältä alas).
LUUTNANTTI (Paatoksella). Antakaa tunteillenne vapaus, sulotar! Minä
rakastan teitä ja pyydän teitä vaimokseni. (Polvilleen).
KAROLIINA. Vaimoksenne minua? Onko se totta, vai valehtelevatko minun
korvani?
LUUTNANTTI. Enkelini!
KAROLIINA. Mikä ihana uni!
LUUTNANTTI. Äitinne on suostunut jo.
KAROLIINA. Äitini? Te luultavasti tarkoitatte isääni?
LUUTNANTTI. Ei. Äitiänne, sitä hurskasta vaimoa.
KAROLIINA (Kirkasee). Ah!
LUUTNANTTI. Mitä nyt, armahani?
KAROLIINA. Te nostatatte vanhan surun minun rinnassani. Äitini kuoli jo
30 vuotta sitten.
LUUTNANTTI. Häh? Ettekö te olekaan -- -- -- tyttö?
KAROLIINA. Tyttö? Totta kai minä tyttö olen. (Rientää kaulaan). Olkaa
varma viattomuudestani.
LUUTNANTTI (Irtautuu). Ettekö te siis olekaan neiti Hanna?
KAROLIINA. En. Olen Karoliina ja olen valmis tulemaan rouvaksenne.
LUUTNANTTI (Sylkee). Fi donk!
KAROLIINA. -- -- -- Rakkaaksi vaimoksenne.
LUUTNANTTI. Se on mahdotonta. Minulla on jo vaimo! (Nauraa).
KAROLIINA (Peräytyy raivoten). Ah, nyt aukeavat silmäni hirmuisesti. Te
olettekin kavala käärme, joka myrkytitte minun viattoman rauhallisen
sydämeni, viskasitten minut epätoivon kamalimpaan pimeyteen ja nyt
nauratte minun tuskalleni. Ah! (Vääntelee käsiään).
LUUTNANTTI. Herran tähden. Tuliko teihin kramppi?
KAROLIINA. Vaiti! (Polkee jalkaa). Te olette itse Lusiferus, te kavala
viettelijä. Te olette viskannut minut nuoruuteni kukkaislaatikosta
epätoivon Saharaan. Vaan minun rauhaton haamuni on seuraava teitä
haudan partaalle asti. (Näyttää kynsiä, ajaa luutnanttia ympäri
huonetta, menee).
LUUTNANTTI. Herra varjelkoon minua tuosta olennosta! Hän on kuin
jalopeura tai tiikeri. Kunpa vain se toinen tulisi! (Peilailee).
HANNA (Hyvin yksinkertainen puku, ruma huivi päässä, sukkaa kutoen,
niiata jumpsauttaa). Hyvvee päivee, herra luutnantti.
LUUTNANTTI. Tuhat kertaa anteeksi. Onko minulla kunnia puhutella neiti
Hanna?
HANNA. Se on minun ristimänimeni, herra luutnantti. Sukunimeni on
(leveästi) Räsänen. Mutta olkee niin hyvä ja istukee. (Istuu
kiikkutuoliin, tuo pallituolin viereensä).
LUUTNANTTI. Kiitoksia, paljon kiitoksia, armollinen neiti!
HANNA (Nauraen). Armollinen neiti, -- mitä turhia te pakisette! Ei
kukaan ihminen ole armollinen, sillä me olemme kaikki yhtenlaisia,
vapaita jäseniä vapaassa yhteiskunnassa.
LUUTNANTTI. Niin kai -- -- --
HANNA. Tietättekö, mitenkä asianlaita on Amerikassa? Siellä naiset ovat
päässeet samoihin oikeuksiin kuin miehet. Siellä ovat naiset lääkärejä,
pormestareita, pappeja, merikapteeneja, vieläpä upseerejakin. Niin
Amerikassa on. (Nousee kävelemään).
LUUTNANTTI. Minä olen kuullut siitä.
HANNA (Kävelee edestakaisin kädet selän takana). Mutta minä en sitä
suvaitse. Naisen vapauttaminen -- niin miksei! Mutta se on kielletty
sanassa. Ja minä en salli juoppoutta, irstaisuutta ja muuta
kevytmielisyyttä, ei, siveyttä minä harrastan ja tahton, että myöskin
mieheni on siveä ja nuhteeton.
LUUTNANTTI. Siveä ja nuhteeton. (Erikseen). Uff!
HANNA. Mieheni pitää olla harras kirkonkävijä ja sanan kuulija. Se on
semmoinen asia. Mutta älkää toki luulko, että liioittelen siinäkään. Ei
hänen kuitenkaan tarvitse olla körttiläinen. Ei, hän saa myös lukea
romaaneja, mutta ei ranskalaisia, minä itse luen Retrika Remeriä ja
Valter Kottia. -- Niitä tahton, että miehenikin lukee. Sillä sillä
tavoin ei hän joutu kiusallisiin aatoksiin.
LUUTNANTTI (Erikseen). Kun hän kerran sanoisi amen!
HANNA (Istuu, viittaa luutnanttia pallille). Mutta se on totta, nyt
eksymme kokonaan asiastamme. Äitini kertoi minulle, että teillä on
aikomus kosia minua, pyytää minua akaksenne.
LUUTNANTTI. Niin se oli aikomukseni -- En voi kieltää sitä -- -- -- ja
jos en ole liian halpa (Polvilleen).
HANNA (Taputtaa päätä). Halpa, herra luutnantti. Mikä sana se oli? Ei
kukaan ihminen ole halpa. Yksi on rikas, toinen köyhä, mutta rikkaus on
vain ulkonaista hyvää, jota ruoste raiskaa ja koi syö, mutta henkiset
tavarat ovat meitän yhteiset rikkautemme -- -- eikö niin?
LUUTNANTTI (Istuu pallille). Oikein sanottu. Raha on vain välikappale
ja sentähden en minä panekaan sille mitään arvoa.
HANNA. Arvoa? Ei kyllä rahalle täytyy arvonsa antaa, muuten saapi
velkoja.
LUUTNANTTI (Erikseen). Velkoja. Eihän kukaan liene käynyt kantelemassa?
HANNA. Minä olen kuullut, että te olette hurskas ja ajatteleva
nuorukainen.
LUUTNANTTI. Niin, hyvin hurskas -- -- -- Ihmiset valehtelevat minusta
kaikenlaista.
HANNA. Minä siis suostun pyyntöönne ja otan teität ukokseni, tässä on
käteni sen päälle -- -- --. (Nousee) Ja se soveltuu hyvin, että te
olette niin siveytellisesti ansiollinen nuori mies, sillä minä tahton
käyttää omaisuuteni hyviin tarkoituksiin.
LUUTNANTTI. Hyviin tarkoituksiin?
HANNA. Niin, minä tahton tehtä paktumin eli vakuuttaa itselleni
oikeuten panna rahani ja perintöni minne itse tahton.
LUUTNANTTI. Aha!
HANNA. Minulla on aikomus laittaa koti, jossa köyhät, mutta hurskaat ja
jumaliset lesket saavat turvapaikan viimeisesi elonpäivikseen, ja olen
minä ajatellut, että te, herra luutnantti, rupeaisitte johtajaksi tähän
laitokseen.
LUUTNANTTI. Minä?
HANNA. Niin, te. Eikö se ole kiitettävä työ tämä? Ja tässä laitoksessa
pitettäisiin samassa lastenkoulua, ja te kun olette taitava laulaja ja
sävelten tuntija, voisitte opettaa lapsia soittamaan urkuja ja
laulamaan äänissä.
LUUTNANTTI. Urkuja (Erikseen) Mitenkä pääsisin tästä helvetistä!
HANNA. Niin olisi musiikkitirehtöörin palkka säästetty. -- Mitä
sanotte?
LUUTNANTTI. Minä olen mykkä paljaasta ihmettelemistä. Te olette?
-- -- -- nerokas nainen.
HANNA (Kädet ristiin). Siitä kiitän taivasta. Olen minä vähäsen
runoilijakin, herra luutnantti. Minä olen kirjoittanut värsyjä ja
runoelmia monenlaisista aineista. Antakaahan olla! Minä luen teille
muutamia. (Vetää esille suuren pakan papereita taskustaan).
LUUTNANTTI. Runoelmia -- - -- Se on turha vaiva minun tähteni.
HANNA. Ei, ei! Kuulkaa nyt joitakuita. -- -- -- Te voitte
tuomita -- -- --
LUUTNANTTI. Antakaa anteeksi -- -- -- Minä en ole tuomari -- --
Sallikaa minun (Ottaa hattunsa).
HANNA (Selailee paksua paperivilikoa). Tässä olisi eräs eepillinen
runoelma sosialistisesta ihannevaltakunnasta viitessäkolmatta laulussa.
LUUTNANTTI. Eepillinen runo. -- -- -- Ah, se mahtaa olla oikea
mestariteos. Mutta minulla ei ole aikaa -- -- --
HANNA. Se on suomeksi kuusijalkaisilla värssyillä kirjoitettu. Minä
lähetän sen sosialistisen kustannusliikkeen painettavaksi, sillä
tietäkää, minä olen raivokas marksilainen.
LUUTNANTTI. Siis sosialisti. Mjukaste tjänare! (Kumarrus, juoksee
ulos).
HANNA (Yksin, yleisölle). Nyt on kumpainenkin kosija paossa.
Enkö minä kelpaisi vaikka näyttelijättäreksi kansallisteatteriin?
(Menee nauraen).
RÄSÄNEN (Ovessa). Olkaa niin hyvät ja menkää salonkiin. Kyllä teitä
ajoissa kutsutaan kuulemaan, että tyttäreni on pois luvattua tavaraa.
Niin, niin. (Puhelua toisesta huoneesta). Koko kaupunki on oikeassa,
minulta se uutinen on kuultu. Vahtimestarit, tarjotkaa tupakkaa ja
lemunaatia, mutta pirtua sekaan. (Sisään, ovi kiinni) Ah, missä
tyttäreni on, missä on Hanna? (Menee toisesta ovesta).
EMÄNTÄ (Ovessa postimestarin rouvalle, jota ei näy). Jaa, jaa. Niin
Hanna totter hoppar kohtsillään i sälonki. Totter pruuva ok taa poo nya
silkkihame, syötä kuppen sööpä te i Viipuri, o te maksa fämtie markkaa.
Ten hame, o te vara pätre kuvernöörskans sunnuntaihametta. Ja, jaa,
rouva posmestarinna. -- Min syötä kuppe vara så arka po talonpoika
parka. Syötä kuppe ok jak ta ti herrasnimi Kröön. Inte Räsänens fruu,
vara tupla fruu Kröön-Räsänen. (Kun vieras aikoo tunkeutua peremmäs,
työntää takaisin lausuen). Inte ti hiit, fruu posmestarinna, syötä
kuppes kamari. Ti sälonki, vaara soo praa. (Vieras pois). Missä on
Hanna?
RÄSÄNEN (Tulee).
EMÄNTÄ (Hienossa puvussa, harsosaali olalla). Sinäkö se oletkin, syötä
kuppe? Miltä (Juoksee ympäri) näytän? Salongissa rouvat taputtivat
käsiään, kun näkivät. Karoliina on hirmuisesti taitava ja opettavainen.
Tämä on Karoliinan huivi. Tänne istun (Istuu keskelle sohvaa ja
levittää hamettaan) ja odotan luutnanttia -- -- -- Käske Karoliina
luokseni.
RÄSÄNEN (Ovelta). Kamarineitsyt!
EMÄNTÄ. Missä on Hanna?
RÄSÄNEN. Kyllä hän tulee, istutaan ja annetaan vierastenkin odottaa. Ne
ovat uteliaita. (Istuu keinutuoliin).
KAROLIINA (Tulee kirje porsliinilautasella, emäntä ottaa ja kääntelee,
suutelee, Karoliina istuu vieressä).
HEIKKI (Tulee yllä pitkä takki, mutta sarkahousut ja saappaat, vetää
kirjeen taskustaan, antaa Räsäselle, menee kiikkutuolin taakse
silmäillen Karoliinaa). Muuan kerjäläisakka antoi mestarille.
RÄSÄNEN (Lukee). Mestari Räsänen. Vä... väliin tul... tulleesta syystä
saan kun... kunnian ilmoit... taa, että tyttä... renne ei mi... minulle
passaa. Antakaa luut... nan... tille! Kunnioittaen Serafinus Amandus
Hellman, filos. maist. Mitä helvettiä! (Nousee ylös, töyttää kumoon
Heikin) Korjaa luusi! (Heikki menee, Räsänen kävelee).
KAROLIINA. Armollinen rouva! Se on ruotsia. Minä luen ja selitän
teille.
EMÄNTÄ (Antaa avatun kirjeen). Lue! Se on rakastetulta luutnantilta.
KAROLIINA. "Matami Räsänen. Minä olen saanut silmäni auki, ja näin
ollen en huolikaan neitsyt Hannaa, joka on moukkamainen ja passaa
vanhalle maisterille. Kunnioittaen entinen luutnantti von Söderhjelm."
EMÄNTÄ. Mitä, mitä? (Nostaa kätensä, kaappaa kirjeen). Mitä tämä?
(Lähtee kävelemään ).
KAROLIINA (Yskii).
EMÄNTÄ. Ei tämä ole mikään footi, korjaa sinäkin luusi!
KAROLIINA (Menee).
RÄSÄNEN (Käveltyään, näyttää kirjettä emännälle). Tuhat tulimmaista!
Ymmärrätkö tätä?
EMÄNTÄ (Vaipuu kiikkutuoliin). Luutnantti ei huolikaan Hannasta!
RÄSÄNEN (Vaipuu sohvalle). Kaunis kunnia! Maisteri ei huolikaan
Hannasta!
EMÄNTÄ. Onko tyttäremme niin halpa nyt?
RÄSÄNEN. Siltä näyttää. Kosijat pelkäävät häntä.
EMÄNTÄ (Menee sohvaan, painaa päänsä Räsäsen olkaan). Tuomas! Mitä on
tehtävä?
RÄSÄNEN. Kuka nyt vävyksi? Vieraat salissa odottavat. Voi minua
onnetonta, kun levitin huhuja kihlajaisista!
EMÄNTÄ. Niin, kuka vävyksi? Voi minua onnetonta! (Melua kuuluu salista,
avaa oven, huutaa). Vaara soo praa! Hanna tyttö hoppar koht' sillään ti
tora kranna sälongi.
IHALAINEN (Tulee Hannan kanssa). Päivää mestari. (Kättelee). Terveisiä
maalta!
RÄSÄNEN. Rikina, Rikina! Nyt olemme autetut! Tuossa on oikea! Terve,
Pekka! Huolitkos sinä Hannasta?
IHALAINEN (Vetää Hannan ovensuusta). Tottakai, kun olen rakastanut
häntä ihan lapsuudestani asti!
RÄSÄNEN. Ja tahdot ottaa hänet emännäksesi?
IHALAINEN. Hän rakastaa myös minua.
RÄSÄNEN. Rikina, Rikina, Ihalainen ottaa Hannan. Tässä on vävy!
EMÄNTÄ (Kättelee Ihalaista). Mutta mitä Hanna sanoo?
HANNA. Ainahan minä olen ollut kuuliainen lapsi. (Nojaa Pekan rintaa
vasten.)
RÄSÄNEN. Mutta merkillistä, kuinka sukkelasti tämä pulma ratkesikin.
Kuule nyt, rakas Rikina! Eikö olisikin parasta, jos heitettäisiin
hiiteen tämä herraselämä ja lähdettäisiin takaisin kotipitäjään tämän
Ihalaisen mukana? Mitä sanot?
EMÄNTÄ. Kait meidän täytyy. Mutta voi surkeutta. Silloinhan sammuisi se
sivistyksen valo ja kirkkaus, joka jo on saavutettu. Täytyykö meidän
koko ikämme olla talonpoikia? (Purskahtaa itkuun).
HANNA (On Pekan kanssa vaihtanut sormukset). Armas äitikulta!
(Hyväilee). Söta mamma!
EMÄNTÄ. Voi, minä tulen onnettomaksi.
HANNA. Onnettomaksi? Ei millään muotoa! Nyt vasta onnelliseksi
tullaankin. Oikea sivistys tarvitsee vapautta. Ulkokuori on sille saman
tekevä. Emmekähän me voi olla vapaita tuommoisen teeskennellyn
sivistyksen kahleissa. Sivistys ei ole koreissa vaatteissa eikä
ruotsinkielen taidossa, kuten tämä kaupunki luulee. Ei, se on
sisällistä laatua, se on etsittävä meistä itsestämme, se on kyvyssämme
oikein täyttää velvollisuutemme siinä asemassa, johon Luoja on kunkin
asettanut.
EMÄNTÄ. Onko se sitten niin, Hanna?
RÄSÄNEN. Usko sinä tyttöä, Rikina. Hän puhuu kuin kirjasta lukisi!
(Erikseen Pekalle). Merkillistä, kuinka paljon se tyttö on oppinutkin.
HANNA. Kyllä se niin on äiti, että me voimme olla sivistyneitä, vaikka
asummekin maalla emmekä osaakaan ruotsia.
RÄSÄNEN. Sen uskon minäkin. Se on totta, enkä enään ikinäni ota ruotsin
tunteja. Minä olen saanut häpeää vain koko hommasta. Ajatelkaa, kun
joku koiransilmä oli ilmoittanut Helsingin lehtilöissä, että ruotsin
opetusta antaa halvalla Tuomas Räsänen Kuopiossa! Ei! Me elämme tästä
lähtien suomalaisina emmekä muuta nimeämme.
HANNA. Oikein isä!
EMÄNTÄ. Sama se. Täytyyhän minun suostua. Mutta ne keltaiset kiesit, ne
viedään maalle; muut saat myödä.
RÄSÄNEN. Ei myödä, rakas Rikina. Nyt olemme siis kaikki onnelliset.
Lähtekäämme julistamaan vieraille tyttäremme kihlautuminen Pekka
Ihalaisen kanssa ja sanomaan jäähyväiset koko moskalle. Ja
Pielavedellä... (Käsillään osottavat yleisölle )
HANNA. Pidämme häät! (Menevät. Esiripun laskettua kuuluu: Eläkööt!
toisista suojista).
Esirippu alas.
***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUKA NYT VÄVYKSI?***
******* This file should be named 64256-8.txt or 64256-8.zip *******
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/6/4/2/5/64256
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you'll have to check the laws of the country where you
are located before using this ebook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that
* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation."
* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
works.
* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
* You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
