The Project Gutenberg EBook of 'Kukka kultain kuusistossa', by A. Rahkonen
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: 'Kukka kultain kuusistossa'
Komedia yhdessä näytöksessä
Author: A. Rahkonen
Release Date: January 19, 2009 [EBook #27841]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK 'KUKKA KULTAIN KUUSISTOSSA' ***
Produced by Tapio Riikonen
"KUKKA KUKKAIN KUUSISTOSSA"
Komedia yhdessä näytöksessä
Ruotsalaisesta suorasanaisesta runoksi mukaillut A. Rahkonen
Helsingissä, 1899.
J. C. Frenckell'in ja Pojan kirjapainossa.
HENKILÖT:
Kilpi, entinen kapteeni.
Aina, hänen tyttärensä tytär.
Liisa, hänen emännöitsijänsä.
Lampinen, maanviljelijä.
Lauri, hänen poikansa.
Teatteri kuvaa synkkää metsäseutua. Oikealla vanha huone, jonka edessä
on pöytä, penkki, muutamia tuolia sekä kyyhkyslakka. Vasemmalla portti,
perällä korkea kivi-aita ja tämän vierellä kumpu, josta seutu näkyy.
Ensimäinen kohtaus.
Esiripun noustessa kuullaan huoneessa Ainan laulavan
iloisella säveleellä:
Tra-la-la!
Tra-la-la-la-la!
Kesä kohta jo on!
Onpa taas ilo suur!
Enteet lentävät juur
Tulleet on!
Sulo-ääniä, voi!
Sävel taivahan soi
Ja se laaksoja, metsiä kai'uttaa,
Kesän riemua, loistoa ennustaa.
Tra-la-la!
Tra-la-la-la-la!
AINA (tulee juosten huoneesta).
Nyt kukka kultaisteni luo!
(Kumartuu orjantappurapensaan luo).
Kas noita!
Mä näissä eilen näin vaan silmikoita,
Vaan tänään ruusut tässä mimmoiset,
Niin somat, sorjat ruusut tuorehet!
Voi, minkä sulon meille kevät suo!
Kuin kauniisti se kesää tervehtää,
Esikkö taivoon ensin silmäns luo,
Tuo kielo tuoksuvainen, valkopää
Jo lumipeitteen alta pilkistää.
No terve tulleet! Terät orvokkien
Maanpinnan kaiken sinertääpi sitten;
Kas, silloin peippo laulaa laaksossansa
Ja visertääpi virttä rastaan kanssa:
Käy laakso laaja pukuun vihantaan --
Ja keto koht' on kesäpuvussaan.
Ja sitte saapuu tänne satakieli!
Voi, Luojain, kuin hän soittaa soreasti!
Niin sulosti, jos toiste surkeasti! --
En tiedä miksi mulla muuttuu mieli
Niin kummalliseksi, kun laulaa hän!
Ei ennen ollut siten ensinkään...
(Seisoo vähäisen aikaa ajatuksissaan).
Kuin kummallista! -- Vaan miks uneksin?
On päivä kirkas, kirkas taivaskin --
Voi kyyhkyiseni, kyyhkyt valkeat!
(Kiiruhtaa kyyhkyslakan luo ja laskee pari kyyhkystä ulos).
No niin -- nyt olettekin vapahat!
Nyt Luojan jaloon luontoon, taivoon asti
Te kiitäkäätte, kultain kiirusasti!
Oi, jospa mulla lentimenne ois
Lentäisin tästä synkiöstä pois!
Toinen kohtaus.
Aina, Liisa (tulee huoneesta ulos, kantaen kahvitarjotinta
kuppineen kannuineen ja asettaa ne pöydälle).
LIISA.
Näin varhain valveella jo, sinisirkku!
AINA.
Olethan muulloin aina mulle sä
sanonut: "aamutorkku, iltavirkku,
Se tapa kohta talon hävittää".
LIISA.
Se kyllä oikein on, ett' yhtä varhain
Kuin leivo ulos lennät; mutta parhain
On muistaa: ilo pitkä itkun tuo.
AINA.
No, virttäni mun viserrellä suo
Ma koska leivosena lentää saan.
LIISA.
No kaikkiapa, keskell' erämaan!
AINA.
Miks niin? niin mielelläni mä laulelen!
Vaan kuules, kuules Liisa kultainen:
Mä toivoon, että pieni peippo oisin
Ja niinkuin sekin siivin lentää voisin!
LIISA.
No, minnes matka?
AINA.
Kauas, luokse muiden!
Tuon aidan yli, yli metsäin, puiden,
Oi, kauas, kauas ulos maailmaan!
LIISA.
Oi, lapsi kulta! näinhän lausutaan:
Niin ylhäällen ei ykskään lintu lennä,
Ett'ei hän jälleen pesähänsä ennä.
Sinäkin kotiin kohta palajaisit.
AINA.
Niin kyllä, taaspa sa mun nähdä saisit.
(Suutelee Liisaa).
LIISA.
Sä, Aina, aika hyvä olet vain!
(Pyyhkii suutansa).
Kas, maistui niinkuin mehu mansikkain!
AINA.
Ah, Liisa lintuseni, kuules vaan,
Maailma tämä onko ollenkaan
Niin paha, kuin on vaari kuvannut?
LIISA.
Vaan totta vaari ain on puhunut!
AINA.
Ai, Liisa! enpä usko ensinkään,
Ett' ompi laita niin, kuin lausuu hän;
Mutt', Liisa, muistatkos sa sitä vielä
Kun olin kaupungissa vaarin kanssa?
Kuin kaunista, kuin kultaist' oli siellä!
Ja Suomi kuin on sorja luonnoltansa!
Tienpuoles' oli koivupuut niin koreat,
Ja lehdot somat, niittyset niin soreat!
Kaikk' oli niinkuin kukkatuoksu ois
Maanpinnan kaiken siellä kattanut.
Ai! ja kun aurinkoinen laski pois,
Maa oli puineen purpuroittunut.
Ja kuinka kuohuvainen koski soi!
Näin siellä sinertävän järven pinnan
Ja kaupungissa suuren, kauniin linnan!
Kuin kultaista, et uskoa sa voi!...
Ma sinne siivin lentää tahtoisin!
LIISA.
Tunteeko toivoasi vaarikin?
AINA.
Vast' olen vaarillen sen virkkanut,
Vaan sit' ei vaari korviins ottanut.
Mieltänsä liikutti se ... liioinkin...
Hän huokas ... tuosta mä sen huomasin.
LIISA (itsekseen).
Niin, niin! sen kyllä luulen.
AINA.
Liisa kulta,
Nyt kuules mitä tahdon kuulla sulta:
Ovatko ihmiset niin ilkeät,
Kun vaari kuvaa?
LIISA.
Varmaan lienevät...
Sen vanha vaari tuntee paremmin.
AINA.
Tiedätkös, jotain tietää tahtoisin...
LIISA.
No!
AINA.
Onhan vaari oiva ihminen!
LIISA.
Niin on.
AINA.
Ja sinä, Liisa armainen!
LIISA.
No ... niin...
AINA.
Te _oikein_ hyvät olette
Mua kohtaan.
LIISA.
Aina ansaitseepi sen;
Sill' olet sinä hyvä neitonen.
AINA.
Mutt' onko maassa muutkin ihmiset
Niin hyvät, _armaat_ kuin te kumpaiset?
LIISA (hämmästyksissään).
Tiedusta vaarilta, -- en tiedä ma.
AINA.
Vaarilta! Hält' en vastausta saa.
Ja mulle kun hän muista puhuu milloin
On sanans aina sekanaiset silloin...
Tiedätkös mitä?
LIISA.
Mitä?
AINA.
Minä luulen,
Ett' ihmissuku pahansuopuisaa
On ollut häntä kohti, koska kuulen
Kuin vaari usein muita valittaa...
Mun täytyy itse mennä maailmaan
Ja tulla ihmisiä tuntemaan...
LIISA.
Nyt tekisit kuin nykyänsä juuri,
Kun onnettomuus sua kohtas suuri...
Vaan varo, ettei vaari tietää saa.
(Näyttää sormeaan).
AINA.
Oi, oi, se oli oikein kauheaa!...
En milläinkään siit' ole ... arvaa miksi?
LIISA.
En voi ma sitä arvata.
AINA.
Niin siksi,
Ett' ensikerran paitsi vaariain
Mä toisen hyvän miehen nähdä sain.
Sen silmät olivat niin siniset!
Ja kuin sen kasvot loisti kaunoiset.
Kun mun hän pelasti! Kuin nuor' on hän!
Ei hänen otsans ollut ensinkään
Niin vanha kuin on vaarin sekä sun.
Viel' on sen muoto muistissani mun!
Ja kun hän haastoi ... kuinka sanat soi!
Mielestä hänt' en minä poistaa voi!
Tiedätkös, usein häntä uneksin;
Mä häntä taas nyt nähdä tahtoisin!
LIISA.
Ai, Aina! vaan jos vaari tietäis sen!
AINA.
Ken ties sen kerron vielä vaarille!
Kosk' onnellinen siitä olen ma,
Niin varmaan vaarinikin ilon saa.
LIISA.
Et suinkaan, ei! Hän siitä kuolla voisi!
AINA.
Kun vaara ohi on? Ei hätää oisi!
Min' vuoksi hältä mitään salaisin,
Mä ennen ilot kaikki ilmoitin
Mun pienet murheenikin vaarille.
Nyt mulla vaiva suur' on sydämen,
Kun tekoain en ennen julkaissut,
Sill' olethan sä mulle sanonut:
"Rehellisyyspä aina perii maan".
LIISA.
Mut, lapsi, vielä toisin lausutaan:
"Ei totuus aina auta, toran tuopi".
Siis varo! Aika suovan neuvon suopi.
AINA.
Kun sitä miestä mietin, totta vaari...
LIISA.
Nyt vaiti, tuossa tulee vaari!
Kolmas kohtaus.
Entiset. Kilpi (tulee huoneesta ulos).
AINA.
No hyvää huoment', armas vaarisein!
KILPI.
Päivää, päivää, sinisirkkusein!
LIISA (pöydän ääressä häärien, itsekseen).
Täss aika lysti leikki syntynee,
Ja vaari vallan mustaks muuttunee!
Vaan onhan kärjen silmä neitosella,
Jos variksen on silmä vanhuksella.
KILPI.
No Liisa, kai jo kahvea me saamme?
LIISA.
Te suvaitsetteko?
KILPI.
Siis istukaamme!
(Käyvät istumaan. Aina ja Liisa kaatavat kahvea kuppeihin).
LIISA.
Tulitte myöhään. Kylmää kahvee saamme!
KILPI.
Vaan tehän varhain nousseet olette,
Jo aikaa kuulin hälyn hirmuisen.
AINA.
Sa luulla voitko, että ken nyt vois
Näin armahalla aamusella maata?
KILPI.
Jos muut, kuin sä, niin lystit linnut ois,
Ei kukaan silloin makais, sen voin taata.
AINA.
Ja toinen lintu toisen herättää...
Ai! eilen illalla, et arvaa sä,
Kuin satakieli soitti soreasti
Mun akkunani alla ilosasti,
Ett'en ma unta saanut silmihin.
Lie silloin oikein lysti ollutkin,
Kun linnun kieltä ihmislapset taisi!
Ah, sanos, kun sit' ymmärtää vaan saisi?
KILPI.
No, sitte kummia sä kuulisit.
AINA.
Niin, sepä tietty ois... Jos tietäisit,
Kuin oisin iloissain! Oi, kuuleppas,
Jo tiedän mitä soittaa satakieli.
Sen kohta keksin siitä kirjastas,
Min annoit, kun mun tuota teki mieli.
KILPI.
No, mitä lausuupi hän laulussaan?
AINA.
Oi, rakkautta! Rakkautta vaan!
KILPI (pikaisesti).
Kuin? Rakkautta?
AINA.
Rakkautta vain!
Ihastuin, kunpa moista kuulla sain.
KILPI.
Hän mitä rakkautta mainitsee?
AINA.
Hän rakkautta Luojaan laulelee.
KILPI.
Niin vain!
AINA.
Myös Luojan kaikkiin luotuihin.
KILPI.
Voi olla mahdollista!
AINA.
Ompikin
Se aivan varmaa. Vaari, jospa sa
Tietäisit, kuinka linnut kukertaa
Ja suullaan toinen toista suutelee!
Oi, metsä kaikki silloin kaikuilee!
KILPI (taputtaa ystävällisesti Ainan poskea).
Sun sydämessäs, Aina armainen,
Kuin kauniisti soi kaiku luontainen!
AINA.
No, vaari...
KILPI.
Mitä, Aina armahain?
AINA.
No vaarini, kun rakkautta vain
Nuo pienet linnut lentäin laulavat;
Miss ihmiset vaan toistaan vainoovat?
KILPI.
Sen vuoks' ett' ilkeät on ihmiset.
AINA.
Sen vuoksko heitä vihoin katselet?
KILPI.
Niin.
AINA.
Ei siis totta ole ensinkään;
Ett' ihmisien, niinkuin itseään,
Pitävi lähimmäistään rakastaa?
KILPI.
Kyll' oikein on. -- Mutt' toisen rakastaa
Myös täytyy. Rakastathan minua,
Minäkin rakastan siis sinua.
AINA.
Ei vaari! Siunatkaatte vainoojianne,
Rakastakaatte vihollisianne!
Niin oppinut ma olen raamatusta.
KILPI (nousee levotonna seisaalleen).
Oikeinpa kuulustelet katkismusta!
LIISA (itsekseen).
Pienetkin kellot hyvin heläjää.
AINA.
Vaan sanos, ihmisiä miksi sä
Niin vihaat, vaari kultasein?
KILPI.
No, no! Ei nyt, vaan toiste.
AINA.
Sano vaan nyt jo! On synkkä suru otsallasi sun;
Murheelliseksi tekee myös se mun;
Vaan virkas vaariseni murhees mulle,
Niin toivon tuottaa ilon jälleen sulle.
Ilosta sykkii sydämeni mun;
Tahtoisin iloiseksi myöskin sun!
KILPI (syleilee Ainaa).
Sä ainokainen säde elämäin,
Oi, armas-Aina! vanhaa sydäntäin
Viattomuutes vielä riemahuttaa,
Sydämes' siisteys sen ilahuttaa.
Kyll' onpi murheit' ollut paljon mulla,
Ei syykses voi ne luetuksi tulla.
AINA.
No, vaari, vaari kulta, kuules sa!
Sun _täytyy_ murhees mulle ilmoittaa.
KILPI.
Vast'edes vaan ei nyt... Noin päivää kaksi...
AINA.
Saat aikaa huomiseks', ei kauvemmaksi,
Mua murhees' liikuttaapi syvästi. --
Nyt aika kuluu, päivä kulkee myötään,
Ja eihän tytön unhottaa käy työtään.
Hyvästi, vaari kulta, hyvästi!
Neljäs kohtaus.
Kilpi. Liisa.
KILPI (Katsoo hämmästyneenä Ainaan, joka kiirehtii huoneeseen).
Vaan sanos, mitä tämä merkitsee?
LIISA.
Oh, lapsi kasvaa, hammas karkenee;
Niin sananlaskussakin lausutaan.
KILPI.
Sä puhut jonnin joutavata vaan!
LIISA.
Laps' on jo neitoseksi kasvanut.
KILPI.
Neidolle tuhmuuksia neuvonut
Oletkin sä vaan, tuhat tulimainen.
LIISA.
Ainanne on kun kirja avonainen.
Kovista käskyistänne poikennut
Ett'en mä ole, tulee kohta ilmi.
KILPI.
Vaan kuin hän muuten oisi muuttunut?
Hän kaikkia nyt katsoo toisin silmin.
LIISA.
Silmistä tuikkii valo sinisistä.
KILPI.
Hän ihmeekseni puhuu ihmisistä,
Joit' erottaapi meistä metsä tää.
LIISA.
Vaan Aina _aattelee_, se tietäkää.
Ei auta mun, suun puhtaaks puhun teille:
Te erehdytte ajatuksinenne,
Menevät männikköhön miettehenne. --
Kivestä kinnasta ei synny meille.
Huomaatte mitä tarkoitan:
Ei ihmissydän _koskaan_ ... koskahan
Tunnottomaksi aivan tulla voi.
Ja sydän semmoinen kuin Ainall' on
Niin siveä, niin puhdas, viaton
On tunteellinen, siks' sen Luoja loi;
Sen vuoks sen täytyy myöskin sykkiä.
Neidolle vaikk' ei tätä _neuvottais_,
Tunteita rintahans hän sentään sais
Ja sydän alkais hällä sykkiä.
Niin luonnon laki on.
KILPI.
Sä mitä nyt
Latelet tässä niinkuin lapsi mulle!
Ja mitä olen minä päättänyt
Sen aijon täyttää, sen mä sanon sulle.
LIISA.
Vaan luonto lujemp' on, kuin päätöksenne,
Ei sitä voittaa voine viisautenne.
Jos luulee kapteen', että ihmistä
Voi voimin nöyristää kuin elukkaa,
Niin erehdytte.
KILPI.
Vaan mä sanon sulle.
Maailman petoksista pelastan
Mä lapsukaisen, Ainan armahan;
Mä hänet säästän iki-iloks' mulle.
LIISA.
Vaan minä sanon, ett' on synti suuri
Noin ilkeätä luulla ihmisistä.
Me korves elämme kuin karhut juuri,
Ainalla mitä tääll' on tekemistä!
Maailma eipä ole ollenkaan
Niin paha kuin te sitä kuvaatte;
Ja sanoa jos teille totta saan,
Te muihin aina kieroon katsotte. --
Muut ihmiset on paljon paremmat
Monesti, kuin vaan te, me molemmat. --
Te laskekaatte neito lentohon,
Sydäntä sata hällä vastass on.
KILPI.
Ja sata viekotusta, sanon sen!
LIISA.
Taas vanhaa virttä tässä veisaatte!
Toist' eihän kohtaa kova onni vaan
Niin kuin se toista kohtaa toisinaan!
Olette kovin kohdelleet te Ainaa:
Niin tytärtänne myöskin, muuten vainaa...
KILPI.
Vait', Liisa!
LIISA.
Enpä ole vaiti, en.
Onnettomuuden, sanon, saatatte
Taas ankaruudella. -- Jos arvaisitte...
(Pitää kättä suun edessä; itsekseen.)
Ai, milt'en tullut tuota virkkaneeksi!
KILPI.
Minäkö arvaisin? No, mitä sitte?
LIISA.
Vait' olla parhain on.
KILPI.
Ei ollenkaan,
Sun virkkaa täytyy hetkellä nyt tällä!
LIISA.
No niin... Hän sanoi, ett' on sydän hällä.
KILPI.
Ken? virka mulle, ettei murhe paina
Mun sydäntäni, sano ken?
LIISA.
Tuo Aina.
(Viimeisiä sanoja puhuttaessa on Aina ottanut ompeluksensa
ja käynyt ikkunan ääreen istumaan. Hänen kuullaan huoneessa
laulavan samalla säveleellä kuin: Tuoll' on mun kultani j.n.e.)
AINA.
Siivet jos saisin ja lintu ma oisin,
Lentää mun kultani luo minä voisin;
Korvess' on mun nyt
Viihtyä täytynyt,
Uneksia vaan
Kultaistani saan!
(Viimeisten sanojen kaikuessa katsoo Aina ikkunasta
ulos ja nyykyttää päätänsä Kilvelle ja Liisalle).
KILPI.
Vaan mitä hiisiä tää merkitsee?
LIISA.
Nyt kylliks kuulleet oletteko te?
KILPI.
Tuon laulun oppinut on sulta hän;
Mä kyllä sinut vielä kyyditän!
LIISA.
Saa nähdä kumpi meistä kontin kantaa.
(Huutaa).
Hoi, Aina!
(Kilvelle).
Aina teille tiedon antaa.
Ain' olen minä syypää syntihin!
Mä kyllä laulaa taidan lauleloita,
Taruta kauniimpia tarinoita,
Niin että kaikkein kuulla kelpaakin.
Vaan kielen lukko kiinni olla saa
Huoneessa tässä, jossa jouduttaa
Tuo sana _rakkaus_ niin raivoon teidät,
Ett' itse peto perii meidät.
Viides kohtaus.
Entiset. Aina.
AINA.
Täss' olen.
LIISA.
Vastaa, Aina, vaarillen
Ken laulamaan sun opettanut on
Sen laulun, jonka lauloit.
AINA.
Vaarinen,
Se veisu ompi kaunis, verraton.
KILPI.
Sen on sen opettanut...
AINA.
Jospa tietäisin!
KILPI.
Sen varmaan Liisa tehnyt lieneekin!
Hän laulaa suullaan yhtä sukkelaan
Kuin silloin, kun hän pääsee puhumaan.
AINA.
Hän ei sit' osaa laulaa ollenkaan.
Hän laulaa milloin ompi murheissaan
Tuon vaan: "Ah, mikä taitaa olla, mun";
Mut toisellapa tuulellansa kun
Hän ompi, häll' on laulut somanlaiset,
Esmerkiks: "Luonnon suuret lapsukaiset".
KILPI.
Niin vain ... se kyllä kaunis on ... vaan ken...
AINA.
Nyt vihdoinkin mä sulle virkan sen. --
Lieneekö haltia, tai metsämies,
Tai paimenpoika, kenpä sitä ties!
Mut illoilla kun istut huoneessas
Ja tuolillasi tutkit kirjojas
Ja puiden joukossa mä täällä juoksen,
Niin kaikuu kaunihimmat sävelet
Tuon aidan tuolta puolta tänne luoksen'.
Ai, tiedäs, säveletpä semmoiset!
Välistä on kuin laulais useampi;
Tavallisesti yksi, yksi vaan. --
Oi, äänens leivon äänt' on sulosampi!
Myös taidan toisen hänen lauluistaan.
(Lausuu.)
Rakkaus ain' ison onnen suo,
Kaikki sen tietävät!
Tietoni suuremp' ompi kuin tuo,
Sillä sun silmäsi hymyyvät,
Suloa, lempeä säihkyvät;
Niissäpä autuus on
Ihana, verraton.
KILPI.
Mä mitä kuulen, Aina! Kuuleppas,
Sun jättää pitää nämät laulut pois!
AINA.
Jos ei se kauniilta soi korvissas,
En tiedä mikä sitte kaunis ois!
KILPI (itsekseen).
Mä tuosta olen oikein levoton!
AINA.
Et, vaari, olla saa noin vihoissas.
Miks' en mä vaiti ollut? Tahtos' on
Ett' aina sulle sen ma sanoisin,
Mi mielessäni on, ja kysyisin,
Mit' en mä käsittää voi. Kuuleppas
Olethan sanonut sen?
KILPI.
Sen mä tein.
AINA.
Siis saanhan haastaa?
KILPI.
Haasta, kultasein!
AINA.
En tiedä mistä minä alun saan. --
Minusta on kuin löytyis rakkaus,
Jok' ei niin ylentävä ole vaan
Kuin rakkaus on itse Jumalaan,
Niin tyyni ei, kuin on se rakkaus,
Jok' onpi mulla ollut sinuhun;
Mutt' semmoinen kuin mistä lauloin mä.
Kun siit' on kysymys, niin silloin mun
Sydämen' alkaa sykkäellä, kun
Suur' hätä ois, ja päätän' pyörryttää.
LIISA (itsekseen).
Sydäntä vaivaa, päätä kaivaa!
KILPI.
Ken tuota aivohos on ajanut?
AINA.
Ei kukaan!
LIISA (itsekseen).
Senpä olen huomannut: Ett' itsestänsä lempi liekähtää,
Ei sytykkettä huoli virittää.
AINA.
Näetkös, vaarikulta, kernahasti
Tahtoisin jonkun, joka tanssaella
Ja joka laulaa vois' ja juoksennella
Mun kanssain kuusikossa ilosasti!
Sun täytyy mulle hankkia semmoinen.
KILPI.
Minäkö?
(itsekseen.)
Asian vielä auttaa voinen!
LIISA (itsekseen).
Parittain lintusetkin liehuvat.
AINA.
No vaarisein!
KILPI.
No niin ... sä tarkoitat,
Ett' yhtä ystävää sä haluat,
Esmerkiks jonkunmoista nuorta naista,
Iloista, riemullista neitokaista,
Sen...
AINA.
Yhtä ystävää! ... en ensinkään
Mä tiedä se mik' on, en nähnytkään
Viel' ole semmoista mä ollenkaan.
KILPI.
No virka, lausu, sano miettees mulle.
AINA.
No, täytyyhän se vihdoin virkkaa sulle.
LIISA (itsekseen).
Nyt pamahtaa... Jos pakoon pääsis' vaan!
(Vetäytyy salaisesti huoneeseen.)
Kuudes kohaus.
Kilpi. Aina.
KILPI (itsekseen).
Mutt' mitä tästä tulnee!
(Ääneensä.)
Epäilethän!
No puhu suusi puhtaaks!
AINA.
Vaari, ethän
Sä suutu...
KILPI.
Jospa voin mä suvata...
AINA (hyväilee Kilpeä).
Ei, se sun täytyy oikein luvata!
KILPI (itsekseen).
Niin onpi niinkuin hiiluksilla oisin!
AINA.
Salata en voi sulta ... kuulekkos!
KILPI.
Salata!?
AINA.
Mutta Liisa luuli toisin,
Hän pelkäs', että peljästyisit, jos...
KILPI (itsekseen).
Vapisen!
AINA.
Vaari, ja kun mainitsin,
Ett' olet ollut oikein uljas mies
Ja monta tappelua taistellut,
Niin vanha Liisa luuli kuitenkin...
KILPI (vihaisesti).
Maltappas, vanha naakka! -- Mä ken ties
Sun vielä...
AINA.
Eihän Liisa lausunut
Pahasta sydämest', on syytön hän.
KILPI.
En salaisuutta kärsi ensinkään!
AINA.
En salaa sulta mitään koskahan,
Siis ihan kaikki sulle ilmoitan.
KILPI.
No, asiaan!
AINA.
Mä tuonain kävelin...
Se oli vallan vasten kieltoas,
Vaan siitä älä ole vihoissas.
KILPI.
Jos haastaisit tok' vähän välemmin.
AINA.
Kanarilintuin lensi häkistään,
Sen tiedät.
KILPI.
Tiedän sen, nyt kerro vain
Ja anna linnun mennä lentämään.
AINA.
Sen kanssa satuin salaretkelleni.
KILPI.
Sa salaretkelle!
AINA.
Niin vaan, mun vaariseni!
Mä' istuin lintuin luona huoneessain
Ja heinää annoin niille armahille,
Ja häkin ovi oli selällään;
Kun juuri juttelin ma pienosille,
Niin somin lintu lähti lentämään.
Tavoitin kiini häntä laattialta,
Onnettomuudeks' auk' ol' akkunain --
En kertoa voi sulle kauhuain!
Niin ulos lintu lens'.
KILPI (itsekseen).
En kuulla malta!
AINA.
Mun silmäin seuras hänen lentoaan,
Hän lensi tuohon tuomeen istumaan.
Niin ihmeen ilosalta näytti hän
Ja laulain koitti kultasiipiään.
Kuin kauniisti hän katsoi minuhun!
Niin oli niinkuin laulanut hän oisi:
Minäkin lystäilemään lähden poisi,
Lentäissään koreasti koivuhun.
KILPI (itsekseen).
Ah, jospa puheensa jo päättyiskin!
AINA.
Mä ikkunasta poijes pyörähdin
Ja hiivin hiljaan, oven aukasin.
Pihalle häntä kohti kiiruhdan --
Mut' eipä mua hän tok' älynnyt --
Siin' ottamahan käten' ojennan,
Vaan juuri kun...
KILPI.
Jos päättäisit jo nyt!
AINA.
Mut maltas, vaari kulta, maltas vaan,
Niin että kertoa ma kaikki saan.
No niin, tuo armas aidalla jo on --
Voi tarinaani! paljon pois jäi siitä --
Hän aidall' onpi, olen levoton,
Tuon tikapuut ja kiipeänpä niitä
Ja astuin sitte tuolle aidalle.
Kolmannen kerran pyytää koettelen,
Vaan mahdotonta! Hän nyt metsään päin
Lens' kuuseen.
KILPI.
Kuusestapa petäjään
Ja petäjästä leppään lensi hän,
Lepästä koivuun ja niin edespäin.
Sen tunnen jo.
AINA.
Juur' niinkuin sanot sa;
Mutt' _täytyihän_ mun sitä tavoittaa.
KILPI.
Tavoittaa! _Olihan_ se mennyt pois.
AINA.
Siks' aidalta mä metsään hyppäsin.
KILPI.
Tottelematon laps'! ken luulla vois!
AINA.
Tottelematon tosin olinkin.
Ei aikaa ollut sitä ajatella!
Ma saavuin metsään yhä syvemmälle,
Kun tahdoin sitä kiini tavoitella.
Luo portaan päästen, laskeus hän tälle --
Niin liki, liki pääsin, kuin näin täällä...
KILPI.
Näit täällä?
AINA.
Miehen, millä oli päällä
Kaunoiset vaatteet tummanvihreät.
Mietippäs, keskellä metsää juuri!
Häll' oli parta, pyssy, koira suuri!
Ett' ihmiset on kaikki ilkeät,
Nyt mieleen muistui nämät sanat sun;
Ja ajatus tul' aivohoni mun:
Se rosvo on!
KILPI.
Mi varomattomuus!
AINA.
Pelosta hämmästyin. -- Mi hirmuisuus! --
Mun silmäin musteni. -- Mä horjahdin --
Samassa portahalta putosin.
KILPI.
Oi, kauheaa!
AINA.
Se oli kauheaa!
Huu, kuinka kylmää sekä kosteaa!
Ves' pääni peitti. -- Jouduin tainnoksiin.
KILPI (syleilee sydämellisesti Ainaa).
Jumalan kiitos, että jällehen
Minulle Aina lapsi annettiin!
AINA.
Näetkös vaan sä, vaari kultainen,
Ett' oikein paljon pidät minusta,
Niin paljon, paljon kuin mä sinusta!
Tiesinhän, ett'et suotta suuttuiskaan.
KILPI (itsekseen).
Mun Jumalain, mä sua kiittää saan!
(Ääneensä).
Kuin sitte kävi?
AINA.
Hyvin, hyvin vaan!
Kun toinnuin, nurmella ma makasin.
Mua kylmi, mutta kylmä katos' kohta
Kun luonain kauniit kasvot huomasin,
Ja vieraalla, jok' oli vieressäin,
Siniset, lempeimmät silmät näin.
Kuink' oli hällä oikein kaunis otsa!
Säteili hänen kasvons' kokonansa
Ja suunsa hymys' hänen huutaissansa:
Mun Jumalallein kiitos olkohon,
Viel' elää hän, hän pelastettu on!
KILPI (liikutettuna).
Se mies ken oli?
AINA.
Enpä tiedä mä.
KILPI.
Nimeä etkö kysynynnä sä?
AINA.
En, sit' en ajatellut ensinkään.
Kun toinnuin, nurmelta mun nosti hän
Ja saattoi tänne saakka sieltä asti,
Hyvästi sitte heitti koreasti.
KILPI.
Kiititkös hänt'?
AINA.
Ei mieleen muistunut.
Kiititkös häntä, joka Juuttahalla
pelasti henkes'!
KILPI.
Vaaraan antautumalla
Ken toisen pelastaa, se ansainnut
On kiitoksen.
AINA.
Siis häntä kiitän mä
Jos toisen kerran kohtaan.
KILPI.
Etkö sä
Hänt' ole nähnyt taas?
AINA.
En ollenkaan.
KILPI (itsekseen).
No, sitä paremp' on! Sen toimitan,
Ett'ei he näe toinen toistahan.
AINA.
Ain' olen häntä _ajatellut_ vaan.
Sen saanhan tehdä, kuule vaari kulta!
KILPI.
Saat.
AINA (taputtaa käsiänsä).
Ai hauskuutta! Mitä kuulen sulta!
Mun tämä teki oikein iloiseksi,
Se myöskin, että hänet nähtyäin
Mä tulin tietämään ja kohta näin:
Huudettu maailmaa on huonommaksi
Ja ihmisiä paljon pahemmaksi
Kuin ovat. Ettei rosvoja olekaan
Kaikk' ihmiset, jo kauvan aikaa vaan
Sen sulle sanonut jo minä oisin,
Ett' oisit ilon saanut sinäkin.
KILPI (liikutettuna itsekseen).
Viattomuuttaan oi! Kuink' olla voisin
Niin tuhma, että turhaan maailmaan
Siveän lapseni mä laskisin!
AINA.
Niin sinisilmistänsä näin ma sen,
Ett' on hän oikein hyvä ihminen;
Ja äänestänsä jospa päättänen,
Se hän on, joka laulaa lauleloita
Metsässä itsekseen niin ihanoita.
Jos hän on, hältä opin lauluin nää;
Hänt' aina aattelen kuin laulan mä;
(Lausuu).
Siivet jos saisin ja lintu ma oisin,
Lentää mun kultani luo minä voisin;
Korvess on mun nyt
Viihtyä täytynyt,
Uneksia vaan
Kultaistani saan!
(Äänettömyys. Ulkoa jyskytetään porttia).
Seitsemäs kohtaus.
Entiset. Liisa (tulee huoneesta ulos, astuu portin luo
ja aukaisee vähäisen luukun, josta hän hiljakseen puhuu
jollekin portin ulkopuolella olevalle).
KILPI (astuu levottomasti sinne tänne. Itsekseen).
Hiidenpä paha pula onpi tää!
Mitäpä tullee täst', en tiedä mä!
Vaan pahaa mieltä, harmiakin uutta!
Menevät männikköhön miettehein.
En ennen varonut, sen pahoin tein!
(Huomaa Liisan, joka tulee portilta takaisin.)
Vaan mitä nyt, vai taaskin salaisuutta?
LIISA.
Niin, salaisuutta! niinhän tahdotte.
En virkkaa saa ma, teitä etsii ken.
KILPI.
Vaan kun mä kysyn, vaadin vastauksen.
LIISA.
Sen saatte, siitä annan lupauksen.
KILPI.
Se mieskö oli vaiko nainen?
LIISA.
Mies.
KILPI (levottomasti).
Mies nuori?
LIISA.
Ei!
KILPI.
Ken sitte?
LIISA.
Vanha mies.
KILPI.
Hän mitä tahtoi?
LIISA.
Teitä kysyi hän.
KILPI.
Sä mitä sanoit?
LIISA.
Ettei ensinkään
Vieraita kapteen kärsi, sanoin sen.
KILPI.
Sanoiko niinensä?
LIISA.
Sanoi, Lampinen...
KILPI (iloisasti).
Vai Lampinen! Sä juokse joutusaan
Takaisin häntä tänne huutamaan!
Ah, häntä nähdä kyllä haluan!
AINA.
Ken Lampinen on? Vaari, virkahan...
KILPI.
Laps, hän se ompi, joka Juuttahalla...
AINA.
... pelasti henkes. Uljas mies on hän!
Halulla häntä minä hartaimmalla
Tahtoisin nähdä!
KILPI.
Saat, saat! Varro vaan!
Siks' ajaks, Aina, mene sisähän,
Kun vastaan otan vanhan ystäväin,
Mä sitä tahdon tehdä yksinäin.
AINA.
Mä lähden ehdoll', että minä saan
Pelastajaasi kiittää kumminkin,
Kosk' _omallein_ sen tehdä unhotin.
(Menee huoneesen).
Kahdeksas kohtaus.
Kilpi. Lampinen. Liisa (lähtee samassa huoneeseen).
LAMPINEN.
Kas, kestääpähän karhu luolassansa!
KILPI.
Oi, terve tullut, vanha ystäväin!
(Syleilee Lampista).
LAMPINEN.
Syleillä voi tuo vielä veikkojansa!
KILPI.
Syleillä vanhaa sotaveljeäin
Mä taidan! yhdessähän taistelimme!
Muistatkos miehuuttamme Lapualla,
Muistatkos jyskettäkin Juuttahalla,
Me Venäläistä missä opetimme
Kuin Suomen poikain kanssa soditaan
Vaan missä Ryssän miekka minua...
LAMPINEN.
Oi, veikko! _siit'_ ei enää sanaakaan!
Puolestas' yhtä paljon teit sä mulle,
Kuin mitä tehnyt minä olen sulle,
Mut suopas katsella mun sinua!
KILPI.
Miks' niin?
LAMPINEN.
Niin, kansa kertoo tullehen
Sun ihmisvihaajaksi, sitä en
Juur' ole luullut; mutta jutellaan
Ett' oletkin sa aika tonttu vaan.
Sa porttis salpaat, huonees lukitset,
Kuin tämä tieno rosvoja ois täynnä.
Sä eräkkäänä täällä elelet,
Et kenenkähän luona ole käynyt.
Jos tulee joku sua hakemaan,
Pois aina luolastas' hän ajetaan.
Olithan vilkas hulivili ennen
Ja tanssaelit tappeluhun mennen!
KILPI.
Onnettomuutein oi! jos tuntisit,
Käytöksein oikeaksi katsoisit.
Monesti on se mua pahoittanut,
Mun henkeni ett' olet pelastanut.
LAMPINEN.
Oi, miehen täytyy olla miehuisampi!
KILPI.
Sanottu välein, tehdä vaikeampi!
Näytäthän onnellinen olevan.
LAMPINEN.
Kyll' olen ollut, kiitos Jumalan!
Jo monta vuotta siitä vierryt on
Kun toinen toisemme me kohtasimme.
Kun sota loppui, jättäin kumppalimme,
Mä muutin poijes synkkään salohon
Harmista, että maa noin hyljättiin
Ja altiks vierahille annettiin;
Nyt korpea mä kyntää alotin,
Kuin esi-isät maata viljelin.
Kun vihdoin viimeinkin ma sitte nain,
Niin onnellisna olen elänyt.
Jo poikain pulskeat on miehet nyt;
Ei mitään puutu. Se mun historjain.
Vaan kuinka sinun laitas ollut on?
KILPI.
Äläpä muistiin johda murhettain!
LAMPINEN.
Kuin sinä tahdot, siten olkohon. --
Vaan miehuutta jos sulta viel' ei puutu,
Sydämes aukaise sä ainoalle
Vanhalle ystävälle armahalle.
Sanoa täytyy sulle -- älä suutu --
Kyll' oletkin sä oikein narrimainen!
KILPI.
Minusta niin et miettiä saa vainen!
No, koska tahdot, niin mä kertoilen.
Kun sota loppui, luovuin armeijasta,
Pois mennä aioin seudust' armahasta.
Vaan sydän sykki maalle isien;
Sen vuoksi viran hankin, työtä tein
Ja voimain uudestansa uhrasin
Kalliille suloiselle Suomellein. --
Sain siten lohdutuksen sittemmin. --
Vaan vaaralliseks mieheks katsottiin
Ja mua syystä juuri syytettiin,
Ett' olin varsin vapaamielinen;
Sain virka-eron häpeällisen.
Mä sydän täynnä vihantulta vain
Maatiluksellein maalle mennä sain,
Jonk' olin vanhemmittain perinyt.
Näin siellä kauniin, soman neidon nyt,
Ja kohta häneen kovin ihastuin
Ja oikein raivoon asti rakastuin.
Hän vaimokseni tuli vihityksi. --
Onnellisimmat olimmekin vain,
Ja viha, vaino hävis' rinnastain. --
Kun sitte vuoden jälkeen syntyi yksi
Korein tytär meille, korkeimmalla
Mä olin silloin onnen portahalla.
Vaan vaimoin kuoli!
LAMPINEN.
Sääli, ystäväin!
KILPI.
Mä huolell' yksin hoidin tytärtäin;
Se voimain virkisti, sill' äitiään
Muistutti muodoltansa mulle hän.
Mä elin tämän lapsen eestä vaan.
En voinut löytää maassa vertaistaan,
Hänelle sydän sykki ainoasti!
Hän hurjaa luontoani hallitsi,
Ja hänen sanans mua vallitsi,
Niin että minä kaikki kernahasti
Tein mielen nouteheksi neidollen.
Hän houkutti mun joukkoon ihmisten!
Hän oli oikein kaunis kasvoiltansa
Ja häntä ihmetteli kaikki kansa!
Mä siitä syystä kovin pelkäsin,
Hän että häviäisi multa pois.
Hänettä, luulin, etten elää vois,
Sentähden muiden seurast' erosin.
LAMPINEN.
Et tehnyt viisahasti ensinkään.
KILPI.
En. -- Äkkipäätä hävis luotain hän.
LAMPINEN.
Sitä arvelinkin.
KILPI.
Aatteleppas nyt
Mun mustaa murhettain! Mä matkustin
Hänt' etsimässä --; enkä löytänyt.
Kun löysin sitte vihdoin viimeinkin
Niin hän jo oli mennyt miehelle. --
Oi, tuota luulla oisi voinut ken!
Häll' oli tytär, viikon vanha vain.
Odottamattomasta tulostain
Äkisti äitiparka kauhistui
Ja siitä hyvin kovin sairastui.
LAMPINEN.
No, sitte...
KILPI.
Olin hänet surmannut!
Ja miehens' murheinen ja onneton
Hän kohta seuras häntä kuollohon.
Mä kyllä ihmisiä vihaan, mutt'
Vaarallisempi vihollinen on
Minussa itsessäni asunut!
Se historjani! Hyvä ystäväin,
Sä älä ihmettele, että näin
Mä piillen tyttäreni lapsen kanssa.
Kuin arvaat, toivon aina parastansa.
Pelastaa Aina kultain kumminkin
Maailman turhuudesta tahtoisin --
Näethän, etten korvess elä suotta.
LAMPINEN.
Kuin vanha on hän?
KILPI.
Seitsentoista vuotta.
LAMPINEN.
Tekisit taaskin uuden tyhmyyden.
KILPI.
Kuin niin?
LAMPINEN.
Niin, sinun täytyy tässäkin
Myös olla varoillas, kun neitonen
On seitsentoista vuotta vanha vain.
Maailma ulottuupi metsäänkin.
KILPI (pikaisesti).
Ohoh, ken tohtis tulla tupahain!
LAMPINEN.
No, no, sä veikko, älä suutu noin!
Nyt kumminkin mä selittää sen voin,
Miks' pitänyt et ole pojastain.
KILPI.
Sun pojastas? En ole ollenkaan
Mä häntä nähnyt enkä kuullutkaan
Hänestä haastettavan.
LAMPINEN.
Selvää on,
Kun ketään lasketa ei luolahas.
Monesti jyskyttänyt porttias'
Hän turhaan on.
KILPI.
Hän missä on?
LAMPINEN.
Salohon
Mä metsäherran luoksi lukemaan
Ja metsänhoidantoa oppimaan
Lähetin hänet. Lähellä on tästä,
Sun luonas käskin hänen käymähän.
KILPI.
En poiketa voi enää tekemästä
Mä päätöksestäni. Ei päässyt hän
Sentähden ole tänne. Tahtoisin
Kernaasti häntä nähdä kuitenkin,
Siis lähtekäämme! -- Luoksens' minut vie!
Sun poikas kyllä kunnon poika lie?
LAMPINEN.
Se tietty on! Ja arvanethan sä,
Ett' oli viesti sairaudestansa
Minulle kova sanoma.
KILPI.
Hän on
Siis sairas ollut?
LAMPINEN.
Senpätähden kanssa
Kiiruhdin tänne. Kiitos olkohon
Mun Jumalallein, hän jo terve on. --
Romanimainen oli taudin syy:
Hiestynynnä jahdista hän heittäytyy
Vetehen nuorta somaa neitokaista
Pelastamahan...
KILPI.
Mitä kummanlaista
Sä haastat mulle? Vai se oli hän?
LAMPINEN.
Mun Lauri lapsein, niin. Oh, sydäntään!
Häll' on se oikealla paikallaan.
KILPI (itsekseen).
Ah, mikä miete, miete kaunis vaan!
(Ääneensä).
Sun poikas mistä me nyt kohtaisimme?
LAMPINEN.
Talosta metsäherran tapaisimme.
KILPI (huutaa).
Hoi, Liisa! Liisa, tänne joutuisaan!
Yhdeksäs kohtaus.
Entiset. Liisa.
LIISA.
No, herra kapteen'.
KILPI (innokkaasti).
Liisa, laitas vain
Nyt puolipäivällinen valmihiksi:
Parasta pane mit' on talossain --
Kaks' ystävää me saamme vierahaksi --
Ja kellarista vanha viini tuo.
Mutt' joutuun, joutuun vaan!
LAMPINEN.
No eihän nuo
Maailman lapset ole laisinkaan
Niin pahat sinusta, kuin päätin ma!
KILPI.
Se ansio on armaan veikon vaan!
No tule! tätä tiet' on suorempaa.
Aukaise, Liisa, pieni portti nyt!
(Kilpi ja Lampinen menevät oikealta huoneen takaa ulos).
LIISA (seuraa heitä).
Kah kummaa, kuin on mieli kääntynyt!
(Menee).
Kymmenes kohtaus.
Aina. Lauri (myöhemmin).
AINA (katsoo varovaisesti ovesta ulos).
Kosk' ei tuo vaari kutsu, kuitenkin
Pelastajaansa tulen kiittämään.
(Tulee esille).
Kas ihmettä, ei ihmist' yhtäkään!
Hoi, vaari, vaari! Tietää tahtoisin,
He minne mennehet on kumpikin.
Myös Liisa poissa! Yksin olen ma
Huu! kuinka mieltä kovin kammottaa
Ja sydämeni kovin sykkäilee!
Se tekee niin. Se hälle tykkäilee!
LAURI (laulaa aidan ulkopuolella).
Siivet jos saisin ja lintu mä oisin,
Lentää mun kultani luo minä voisin;
Korvess' on mun nyt
Viihtyä täytynyt,
Uneksia vaan
Kultaistani saan!
Aina (joka hämmästyksissään ja ihastuksissaan on kuunnellut laulua).
Se ompi hän!
(Kovin peljästyksissään).
Ah, armas Jumalain!
Mun kyyhkysein! Kas tuota kotkaa vain --
Hän kuinka ilmaa kiitää silmillään!
Hän laskee kohta kyyhkyslakan luo.
(Pyssyn pamahdus kuuluu metsästä).
Ei enää lentimillään _lennä_ tuo;
Se kukaan muu ei ole, kuin vaan hän!
(Kiiruhtaa kummulle aidan vierelle).
Niin, oikein! Hän se on, sen näen mä!
(Taputtaa käsiänsä).
Hän mun jo näkee.
(Nyykyttää Laurille päätänsä).
Terve tullut vaan!
Mun luoksein tulla tahtoisitko sä!
LAURI (aidan ulkopuolia).
Niin kovin mielelläin! mutt' näinkö saan...
AINA.
Odota hiukan, vähän aikaa vielä,
Siks' että auki portin aukaisen.
(Lauri näkyy aidalla).
Vai niin, sä tahdot tulla lentäen!
(Kiiruhtaa hakemaan tikapuita, jotka hän
asettaa kivi-aitaa vasten).
Kas, nyt sä olet oikealla tiellä.
LAURI (aidalla).
Haluan tietää, tokko saanen tulla?
AINA.
Saat kyllä! mutta joudu väleen! mulla
On oikein paljon sulle puhumista.
(Lauri kiiruhtaa tikapuita myöten alas).
Niin tulit tänne niinkuin taivahista.
LAURI.
Täss' olen!
AINA.
Oikein lysti, että sä
Nyt tulit, kuin niin tuhma olin mä,
Ett'en mä sua edes kiittänyt,
Kun vedest' olit pois mun vetänyt.
Sen sydämellisemmin teen nyt sulle --
Sä silloin oikein hyvä olit mulle! --
(Kättelee Lauria).
Käteni tuossa on.
LAURI.
Siit' ei sanaakaan.
Minähän teidät peljästytin kuin
Onnettomuus ol' joutumaisillaan;
Velvollisuus mun siis ol' auttamaan.
Ei syvä ollut -- ja mä hyvin uin.
Niin oli niinkuin oisin' tanssihin
Mä mennyt.
(Itsekseen).
Hän on impi ihanin!
AINA.
Niin vain; mut kiitän sua kuitenkin;
Sill' enpä sinutta ma eloss' oisi --
Sua koskaan kiittämätt' en olla voisi.
Mut sano, miksi mua kutsut te?
Te, sanoo Liisa vaan, kun puhelee
Hän vaarille; vaan aina ma
_Sinuksi_ sanon koko maailmaa.
LAURI (itsekseen).
Kuin teeskentelemätön on hän, oi!
(Ääneensä).
Jos suotte, _sinuks'_ kutsun kernahasti.
AINA.
Kas _sinä_! Sepä toisin tavoin soi!
Kun kestä pidetään, niin mieluisasti
_Sinuksi_ häntä silloin kutsutaan. --
Pitäisin oikein paljon sinusta,
Jos pitäisit vaan hiukan minusta --
Vai mitä? kuuletkos sä sitä vaan?
LAURI.
Rakastan sua sydämellisesti!
AINA.
Vai sydämestäs! tuo soi suloisesti!
(itsekseen).
Kyll' on hän hyvin kaunis kasvoiltansa!
Ja sitte kuinka nuori hän on kanssa!
Ei otsa uurtunut kuin vaarillain;
Ja silmät sitte -- niinkuin linnullain!
LAURI (itsekseen).
Viattomuuden kuva kummoinen!
Siveä on hän sekä suloinen!
AINA.
Mik' onpi nimes?
LAURI.
Lauri!
AINA.
Lauri vai!
Se kaunis on!...
LAURI.
Ja sun?
AINA.
On Aina; kai
Se ei niin kaunis ole, niinkuin kuulet.
LAURI.
On oikein ihanainen!
AINA.
Niinkös luulet?
No sepä vallan lysti oli vasta!
LAURI.
Suo anteeks', että estän haastamasta.
Mutt' kuinka kutsua nyt tohdit sa
Minua luokses' tänne tulemaan,
Kun vaaris vihaa koko maailmaa
Ja ihmislapsia? -- niin lausutaan.
AINA.
Se aivan oikein onpi, ettei hän
Rakasta maailmata ensinkään.
Vaan kunpa kysymys on milloin noista
Pelastajista, silloin onpi toista.
Hän _silloin_ sanoo: pitää kiittämän. --
Juur tänäin tuli tänne miesi, ken
Pelasti hengen vaari-vanhuksen,
Paikalla päästettiin hän sisähän,
Ja niinpä kohta kun mä nä'in sun,
Mi pelastit nyt vasta henkein _mun_,
Samassa tein mä samoin, näyttääksein
Kiitollisuutta sulle. Kyyhkysein
Sä päälle päätteheksi pelastit,
Kun kotkaa kohti luodin laukasit.
LAURI.
Sai kotka kyllä kyydin, ettei maari...
Vaan tiedätkös sä varmaan, ettei vaari...?
AINA.
Päinvastoin. -- Tänne jäädä täytyy sun
Niin kauan kun joutuu vaariseni.
Pois pyssy pane, istu viereheni!
No, tule! Aina käypi apuhun.
(Ottaa pyssyn ja jahtilaukun Laurilta ja taluttaa
hänet penkin luo, jolle he käyvät istumaan).
Kas niin!
LAURI (itsekseen).
Mä olen lumouksissain.
Kuin ihastuttavainen impinen!
AINA.
Miks puhut itsekses? Kun vaari vain
Noin puhuu, on hän nuromielinen.
Oletko sä nyt, Lauri, vihanen.
LAURI.
En. -- Enpä ole koko elämässä
Niin onnellinen ollut, kuin nyt tässä.
AINA.
Vaan entäs minä. Lauri, mietippäs,
Kuin lysti, kun mä jonkun nähdä saan,
Ken viel' ei ole harmaa hiuksiltaan.
Kyll' olet oikein kaunis näöltäs! --
Kun sinuun silmät luon, niin luulen vaan
Ett' ihmiset on kaikki hyvät täällä...
LAURI.
Mon' onpi!
AINA.
Niinpä luulen!
LAURI.
Vaan maan päällä
Ei ole kukkaa kauniimpaa kuin sä.
AINA.
En ymmärrä sit' ensinkähän mä.
On paljon, jota en voi ymmärtää.
Tiedänpä yhtä, tiedän kumminkin,
Salossa että laulat soreasti.
LAURI.
Kyll' olen laulellut, mutt' koreasti...
AINA.
Niin kyllä. Laulujas mä kuuntelin
Niin tarkoin, että muistiss' on ne mulla.
Kun toisten tänne tulet jällehen --
Nyt saatkin joka päivä tänne tulla --
Ne kaikki sulle silloin laulelen.
LAURI.
Yhdessä laulelemme sitte noita.
AINA.
Kun kuulin Laurin sulolauleloita,
Ne aukas mulle uuden maailman.
Mi lumous on sävelissäs, oi!
Kuin illall' istuin ääress' ikkunain,
Niin silloin soreasti mulle soi:
(Lausuu).
Kun lämmin länsituulonen
Puunlatvaisissa huiskaa,
Niin kuulteleppas kultainen,
Suloa vaan se kuiskaa;
Sill' aina tänne metsään tullen,
Se tervehdyksen tuopi sullen
Mun ruusuiseni metsistössä!
Oi Lauri! kun mä tuota kuulen milloin,
Silmistä kyyneleeni virtaa silloin.
LAURI (itsekseen).
Voi! sydämelleni tuon sievän Ainan
Tahtoisin mieluisasti minä painaa!
AINA.
Oletkos unissasi nähnyt minua?
LAURI.
Mä usein näen uuta sinusta,
Kuin oisit ruusuiseni metsistössä.
AINA.
Mä myöskin usein sua uneksin. --
Vaan, Lauri, tule lakan luoksi, jossa
Mun kyyhkyin ovat, sillä kyyhkytkin
Sua kiittää tahtoo avustas,
Kun kotkan häijyn kaasit luodillas. --
Ai! kyllä ehdimme sen tekemään. --
Parempi lie jos käymme leikkimään.
Oleppas sä nyt kotka, kyyhky mä.
(Juoksee näytelmäsijan toiselle puolelle).
Saa nähdä, saatko kiinni minut sä!
No, käytkös?
LAURI.
Kyllä kohta kiinni saan;
(Juoksee Ainaa ottamaan kiini).
Vaan sitte en mä irti laskekaan.
AINA (juoksee pakoon).
Kas, paljon parempi olen minä.
LAURI.
Kuin nuoli nopsa! Mutta varo! kotka vie...
AINA.
Ei tällä kertaa!
LAURI.
Kyllä kohdakkoin.
AINA.
Jos kiinni saat, niin saatpa jotakin.
LAURI.
No, minkä?
AINA.
Muiskun!
LAURI.
Sitte pian vain!
(Juoksee Ainan jäljessä, ja saa hänet kiini).
AINA.
Oi, jopa jouduin kotkan kourihin!
LAURI (suutelee Ainaa).
Mun Ainain, Ainain!
AINA.
Se oli aivan toista,
Kun viimein vaariani suudellessa.
Yhdestoista kohtaus.
Entiset. Liisa.
LIISA.
Kah, mitä kumman kummaa näen ma!
Sun, tyttö, onko järki jättänyt?
AINA.
Ei, Liisa, me vaan leikitsimme nyt.
LIISA.
Ja mitä nuori herra uskaltaa!
Nyt luunne kohta täältä korjatkaa,
Sill' itse kapteen kohta koton' on;
Ja jos hän saapi täällä nähdä teidät,
Niin peto silloin perii kaikki meidät.
Aukaisen portin.
(Aukaisee portin).
Pois salohon!
LAURI.
Hyvästi, Aina!
AINA.
Et saa mennä pois:
Sun _täytyy_ jäädä. -- Miks et jäädä vois?
LAURI.
Ei nyt, vaan pian! Ikipäiviks sitten,
Jos niin vaan tahtoo Herra taivahitten.
(Pois).
Kahdestoista kohtaus.
Aina. Liisa.
AINA.
Mä häntä seuraan!
LIISA.
Aina armainen,
Sä mitä mietit?
AINA.
Riemuin häiritsit!
Maa paratiisi on, nyt tiedän sen,
Ja ihmiset kuin itse enkelit!
Sen tiedänkin!
(Itkee).
LIISA.
Jos vait' jo olisit!
Kolmastoista kohtaus.
Entiset. Kilpi, Lampinen.
KILPI.
No, mitä?...
LIISA.
Neuvoin onpi, ole vait'!
AINA.
En! Sitä en mä tee, sen kuulla sait. --
Nyt taas hän tahtoo, että minä uutta
Pitäisin vaariltani salaisuutta.
KILPI.
Ei puhu vaan!
AINA.
Tääll' oli hän ... hän,
Ken pelasti henkein. Häntä huusin mä
Ja hän tul' aidan yli, näet sä,
Ja sitte lausuin hälle kiitoksen
Ja sitte lystiksemme leikitsimme
Ja sitte suotta ... hiukan suutelimme.
LIISA.
En ole syypää. -- Olen viaton.
LAMPINEN.
Semmoinen veitikka!
AINA (itkee).
Hän poissa on!
Tuo paha Liisa ajoi hänet pois.
KILPI.
Se tekemättä olla saanut ois.
LIISA (pikaisesti).
No, kenpä moista kärsiä nyt vois!
Niin onpi kapteen' itse käskenyt.
KILPI (Ainalle).
No niin, mun tyttöseni, ole tyyni nyt!
Nyt jälestänsä juokse joutuisaan,
Tuo hänet tänne, sano hänelle,
Ett' isäns täällä on, se sano vaan.
AINA.
Vaan vaari, onko totta?
KILPI.
Joudu, neitonen!
AINA.
Näetkös, kuin teit pahoin, Liisasein!
(Kiiruhtaa portille).
KILPI.
Vaan varovasti, Aina kultasein!
Muistathan lintua kun ha'it sä.
AINA.
Hyvästi! En nyt enää pelkää mä!
(Juoksee portista ulos).
Neljästoista kohtaus.
Entiset paitsi Aina.
LAMPINEN.
Hän onpi metsäkukka kaunihin;
En moista ole nähnyt koskahan.
Mutt' kyllä paikkans pitää poikakin!
KILPI.
Mä häntä nähdä oikein haluan!
Jos hänen niinkuin lapsein laita on --
Kuin luulen -- eloin toiseks' toimitan:
Maailman kanssa teen mä sovinnon
Ja siitä saan mä kiittää veljeäin.
(Antaa kättä Lampiselle).
LAMPINEN.
Vakuudeks' kättä, vanha ystäväin!
Viidestoista kohtaus.
Entiset. Lauri. Aina.
AINA (taluttaa Lauria sisään).
Hän tässä on nyt, tässä onpi hän!
LAMPINEN.
Sinusta, poika, mitä kuulla saan?
LAURI.
Voi, isä kulta! Minä ... minä vaan...
LAMPINEN.
Veitikka, en ois luullut ensinkään...
LAURI.
Nyt hyvin huomaan, että...
LAMPINEN.
Lauri, kuule!
Pidätkö neidosta?
LAURI.
Mä rakastan
Hellästi häntä, ettei kukaan luule...
AINA.
Sen aikaa sitte tiesin! -- Varmahan
Tuo isäs onpi?
LAMPINEN.
Tule, tyttärein,
Syliini!
AINA (syleilee Lampista).
Lauri, hyvä on isä sulla.
LAMPINEN (Laurille).
Tuo vaarins' on. -- Sä saat...
LAURI.
Mä saanko tulla?
KILPI.
Mun sylihini joudu poikasein!
(Painaa Lauria rintaansa vasten).
LAMPINEN.
No, lapset, lystiä nyt pitäkää,
Kuin kiltit kumppanukset leikkikää!
Kun kolme vuotta vielä vieree, niin
Te saatte sitte mennä naimisiin.
AINA (hämmästyksissään).
Vai naimisiin?
(Äänettömyys).
Se ompi jotakin, --
(Juoksee Laurin luokse ja ottaa häntä kaulasta kiinni).
Niin käyköönkin!
KILPI.
Ajan pitkäks' arvasin,
Vuos' ehkä kyllin kyllä lie, ken ties!
LIISA.
No, niin ... niin... Kaikkiapa katuu mies,
Va'an kuitenkaan ei nuorna naimistaan.
AINA (astuu Liisan luo).
Suo anteeks, Liisa! --. Minä milloinkaan
En paha tahtois olla koskaan!
LIISA.
Kuin hyvä sydän meidän hellikossa!
KILPI.
Pirtistä vihdoin päivä paistaa meille.
Jumala suokoon siunauksen teille!
AINA (likistää lempeydellä Lauria).
Oi, Lauri!
LAURI.
"Kukka kukkain kuusistossa!"
(Loppu).
End of Project Gutenberg's 'Kukka kultain kuusistossa', by A. Rahkonen
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK 'KUKKA KULTAIN KUUSISTOSSA' ***
***** This file should be named 27841-8.txt or 27841-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/2/7/8/4/27841/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
