The Project Gutenberg eBook of Valeriaanaa!
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Valeriaanaa!
Yksinäytöksinen näytelmä
Author: Kasperi Tanttu
Release date: July 21, 2026 [eBook #79147]
Language: Finnish
Original publication: Kuopio: U. W. Telén & C:o, 1910
Other information and formats: www.gutenberg.org/ebooks/79147
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VALERIAANAA! ***
language: Finnish
VALERIANAA!
Yksinäytöksinen näytelmä
Kirj.
KASPERI TANTTU
Kuopiossa,
U. W. Telén & C:o,
1910.
HENKILÖT:
HELLIN HEINONEN.
MIMMI KIRJALAINEN, opettajatar.
JAAKKO JÄYKKÄ, ylioppilas.
SELMA BERGHOLM, maisteri.
URHO YLÄNNE, agronoomi.
VEIKKO SATUSAARI, kirjaiija.
VOITTO VAMMASKOSKI, tukkukauppias.
Syntymäpäivävieraita.
Syysilta. Upeasti kalustettu vierashuone Heinosen talossa. Perällä
istumasohva pöytineen. Pöydällä palaa verhottu lamppu. Tauluja
seinillä. Oikealla ovi makuukamariin, vasemmalla saliin.
Väliverhon noustessa on näyttämö tyhjä. Salin ovi on auki, josta kirkas
valo tulvaa näyttämölle. Salista kuuluu
BERGHOLMIN (ääni) — — — kuin kirkasta osapäivän nousua. Onnettaret
ripotelkoot päivän sanarittaren tielle katoamattoman elämän
kuihtuattomia ruusuja. Ijäisyyskenttien ijäti tuoksuvat narsissit
hänen tiellänsä kukkikoot. — Kohottakaamme suloisen emäntämme, neiti
Hellin Heinosen unniaksi kolminkertainen voimakas, nuorekas, innostunut
eläköön! Eläköön!
KAIKKI. Eläköön! Eläköön! Eläköön!
MIMMI (tulee liikutettuna salista näyttämölle, kääntyy suljettua
salin ovea kohti ja ojentaa molemmat kätensä saliin päin). Hellin!
Hellin! Hellin! Jumalat sinua siunatkoot; ruusut ja narsissit tielläsi
kukkikoot. (Laskee kätensä.) Ja miks'ei ne kukkisi? Kukkiihan ne sinun
tielläsi, joka olet rikas perijätär. Siunaahan sinua jumalat, sillä
sinulla on rahaa... (Alakuloisesti.) Mutta mitäs minä, joka olen köyhä
ja alan jo tulla vanhaksi nuorten joukossa. Ja nuorillehan ne ruusut
kukkii! — Minulla ei ole rikkautta, ei enään poskeni ruso viehätä,
sillä sen on pyyhkinyt surut ja leipähuolet. (Katsoo käsiinsä.) Mimmi.
Tässä on sinun kymmenen hyvää ystävääsi ja keskinkertainen pää. Tyydy,
Mimmi, elä napise. (Katkerasti.) Turhaan sinä Mimmi itket onnen perään,
sillä Onnettaresi ei sinua enään kuule. Kuivaa pois kyynelesi ja
kuvittele olevasi onnellinen.
HELLIN (tulee salista). Niin, enkös arvannut oikein. Täällä sinä olet
Mimmi. Mutta miksi sinä näytät noin alakuloiselta? (Hyväilee Mimmiä.)
Koita olla iloinen ja onnellinen, niimkuin minä. Enkös minä näytä
onnelliselta, Mimmi?
MIMMI (hyväillen). Näytät kyllä, Hellin. Onnelimenhan sinä oletkin.
Mutta minä... (Hyrähtää itkuun.)
HELLIN (hyväillen). Elä itke Mimmi. Et sinä silti ole onneton, jos
kohta minun onneni päivän paisteessa luulet itseäsi siksi. Opi
tuntemaan toisten surut, niin käsität kuinka itse olet onnellinen. Sinä
olet onnellisempi kuin minä; sen tulet tänäiltana näkemään. Ei onni
aina kuvasta silmistä. Me ihmiset näyttelemme niin usen toista mitä
olemme. Tyynny nyt Mimmi, tyynny... — — — Sinä saat minutkin itkemään.
(Itkee.)
MIMMI (lohdutellen). Elä itke, Hellin, elä... Eihän sinulla ole syytä
itkeä. Vai onko? Sano minulle surusi syy; omani sinä tiedät. Mitä syytä
sinulla on surra?
HELLIN. Minulla on sellainen syy suruun, josta sinulla ei ole
aavistustakaan. Jokaisella meistä on kuormansa kannettavanaan.
MIMMI. Kerro se minulle, kerro...
HELLIN (tyynesti). Sinulle sen kerron, Mimmi. Huomenna ehkä en enään
voisi sitä kertoa sinullekaan. (Raskaasti.) Naisena sinä ymmärrät
naista, ystävänä ystävätä, kerron siis. (Salista kuuluu huutoja:
'Päivänsankaritar! Hellin!' Kiireesti!) Minua kaivataan salissa!
Joutuun siis. Kuule. Tänä iltana tarjoaa minulle ainakin kaksi miestä
kättänsä: maisteri Bergholm ja agronoomi Ylänne, vaan he kumpikin
saavat rukkaset.
MIMMI. Sinä rakastat siis sellaista joka ei tarjoa sinulle kättänsä?
HELLIN. Niin. Rakastan miestä, joka ei rohkene tarjota kättänsä. Hän
on köyhä ja ujo. Hän rakastaa minua varmasti, mutta hän ei uskalla
kuvitellakaan, että minä miljoonien omistajatar hänelle käteni
antaisin. Mutta taivas tietää, että kukaan ei tule kättäni saamaan,
jos ei hän sitä pyydä, jota rakastan. Voi, jos hän tietäisi, että
miljoonain omistajattaren povessa sykkii sydän ainoastaan hänelle.
MIMMI. Hän ei kai välitä miljoonista, ei pyydystä miljoonia.
HELLIN. Jos tietäisin, että raha minun estää saamasta hänen jota
rakastan, niin tänä päivänä lahjoittaisin kaikki pois. (Itkee.) Voi,
voi meitä naisia. Meillä ei ole oikeutta sanoa sydämemme valitsemalle:
sinä olet minun. Valintavalta on vain miehillä. Meidän naisten on
lopulta mentävä sille joka kysyy meitä. Jos nainen voisi rakkautensa
tunnustaa, niin paljon enemmän solmittaisi onnellisia avioliittoja.
Vaan naisilla ei ole sitä oikeutta. Miesten kosimisoikeus on perintöä
muinaisesta naisen ryöstämistavasta. Mies punnitsee kaikki järjen
vaalla, nainen sydämen vaalla.
MIMMI. Minä en osaa neuvoa, miten menettelisit. Mutta, jos olisin
asemassasi, niin ottaisin miesten oikeuden. (Ovelle koputetaan.)
HELLIN (hätäisesti). Nyt niitä jo alkaa tulla. Jos tahdot kuulla, niin
kiirehdi sänkykamariini ja pidä ovi raollaan, että kuulet kaikki.
MIMMI. Kernaasti. (Menee sänkykamariin.)
HELLIN. Sisään.
BERGHOLM (tulee salista innostuneesti). Täällähän te olette, neiti;
oikein arvasin. Salissa kaipaavat teitä.
HELLIN. Menkäämme siis saliin.
BERGHOLM (hätääntyneenä). Ei, ei, neiti Heinonen...
HELLIN (katsoo pitkään). Miks'ei, maisteri Bergholm.
BERGHOLM (tukehtuvan äänellä). Ei, ei, rakas neiti... jos minua
rakastatte...
HELLIN (teeskennellen säikähdystä). Herranen aika! Mikä teillä
on, maisteri Bergholm? Ihanhan te vapisette. Onko salissa jotain
tapahtunut? (Aikoo mennä saliin.)
BERGHOLM (pidättäen). Ei, neiti, ennenkuin minä...
HELLIN. Mitä?
BERGHOLM (äärimmäisessä tuskassa). Ennen kun minä olen saanut tuomioni
tai armahdukseni kuulla...
HELLIN (jäykästi). En ole tuomarinne.
BERGHOLM (ihastuen). Ette? Siis olette armahtajani! Hellin armaani!
Tiesinhän sen, että en rakasta teitä turhaan. (Syleilee Helliniä.)
HELLIN (hyökkää kauhusta parkaisten saliin).
BERGHOLM (seisoo hetkisen kivettyneenä). Perhana! Mitäs tämä on? Tämä
ei ole oikeata... (Puristaa päätänsä.) Onko pääni sekaisin? Kuulenkohan
edes omaa ääntäni. (Huutaa itselleen.) Selim! Selim! Selim Bergholm.
Sinä olet auttamattomasti onneton. Hommasi meni hukkaan kuin Forssin
vaivat, kuuletko? (Katkerasti.) Siinä se nyt on. Ole vielä hupsu ja
luule saavasi miljoonia parin minuutin tempulla. Luulit saavasi tytön,
tämän talon ja paljon rahaa, kun vaan tarjoat kätesi ja huutahdat
rajattomassa .tuskassa: »Rakastan sinua Hellin!» — Ja tämä oli jo
seitsemäs kerta, kun yritin rikasta naida. Hm! Turha vaiva. Kyllä ne
heittiöt osaa olla ylpeitä jos niillä on rahaa. Mutta jos ei sitä ole,
niin meikäläinen mies saa heitä kietoa vaikka sormiensa ympärille. Hm.
Selim! Jos tahdot mennä naimisiin, niin suutu itseesi ja ota piikatyttö
tai joku Kyöpeliin ryömivä köyhä opettajatar; tai ole vaimotta kuin
suuri oppi-isäsi Immanuel Kant. (Menee saliin. Näyttämö on hetkisen
tyhjä.)
MIMMI (kurkistaa makuukamarista). Raukka numero yksi! Rukkaset numero
yksi!
YLÄNNE (tulee salista). Niin, Urho, nyt saat kuulla armahduksesi tai
tuomiosi. Kaksi vuotta, kaksi pitkää vuotta olet Helliniä tavotellut,
mutta turhaan. Hän on aina paennut. Hovin ostit velaksi toivossa saada
velan maksaa Hellinin rahoilla. Jaaha! Tämä on tärkeä hetki. Nyt
saan kuulla, onko hovi annettava entiselle omistajalle takaisin, vai
luenko jonkun päivän perästä hänen kouraansa seteleitä kuin allakan
lehtiä. Aijai! Kova on hetki. Osaa nyt esiintyä Urho! Kohta hän tulee.
(Kävelee.)
HELLIN (tulee salista). Jaaha. Agronoomi haluaisi kai nyt tietää
mitenkä sen kanssa olisi?
YLÄNNE. Sitähän minä... (Syrjään.) Miten kylmästi hän asian esittää.
HELLIN. Istukaa. (Istuvat.) Se on nyt silla tavalla, että minulla on
ollut niin paljon pyytäjiä, että...
YLÄNNE. Että minä en kelpaa... Hm.
HELLIN (kiireesti). Ei, ei niin agronoomi Ylänne; päinvastoin. Teillä
on suuri talo ja hyvä nimi... Että vaikka kuinka paljon olisi muita
pyytäjiä, niin tietysti te vanhana ystävänä tulette ensisijassa
huomioonotetuksi.
YLÄNNE (syleillen). Jumalani. Jumalani! Kuinka minä olen onnellinen...!
HELLIN (vastustellen). Ei ansaitse Jumalaa kiitellä. Paljonkos sitä
pitäisi?
YLÄNNE. Kaikki, kaikki, armaani!
HELLIN (leikillisesti). En minä kaikkea... Olkoon sentään menneeksi
kymmenellä korolla.
YLÄNNE. Minä pidän sekä pääoman että korot, armaani...
HELLIN. Soo'o. Laskin leikkiä, että kaikki muka... Mutta nyt
asiaan. Paljonkos te tarvitsisittekaan? Teille voin antaa
kaksikymmentäviisituhatta viittä korkoa vastaan. Onkos teillä jo valmis
velkakirja?
YLÄNNE (hypähtäen seisomaan). Teettekö minusta pilkkaa, neiti, vai mitä
tämä on?
HELLIN (tyynesti). Totisinta totta, herra Ylänne. Ettekö te tässä joku
aika sitten kysynyt, josko voisin lainata teille jonkun summan? Ja sitä
vasten luulin teidän minua tänne kamariin kutsuneen.
YLÄNNE. En koskaan. Aijoin pyytää teidän kättänne.
HELLIN. Ja rahoja kaupan päällisiksi, vai mitä?
YLÄNNE. Te loukkaatte minua, neiti Heinonen. (Kävelee.)
HELLIN. En tosiaan sitä tahtoisi.
YLÄNNE. Te ette anna kättänne?
HELLIN. Se on jo toisen, toisen joka ei ole sitä pyytänyt, mutta se on
pyytämättä.
YLÄNNE (raskaasi). Vai niin. Jaaha. Hyvästi.
HELLIN. Ettehän aijo vielä pois mennä? Teidän silmistänne loistaa kumma
tuli. Mihin te menette?
YLÄNNE (kolkosti). Hirteen.
HELLIN. Elkää puhuko noin hirmuista.
YLÄNNE. Hirteen tai konkurssin tekoon.
HELLIN. Eihän toki, Johan sanoin, että lainaan rahaa.
YLÄNNE. Ei, kiitos! Hyvästi. (Menee.)
MIMMI (kurkistaa). Hulluja, tyhmiä, typeriä!
HELLIN (veitikkamaisesti). Suu kiinni sinä hupakkoni siellä.
SATUSAARI (koputtaa).
HELLIN. Sisään.
SATUSAARI (tulee salista runovihkonen kädessä). Täällä hän on yksin
haaveilemassa. Kovin se koskeekin herkkään sieluun tuo arki-ihmisten
melu ja tyhjät korupuheet. Tämä on esteettisen aistin rääkkäystä. —
Saanko nauttia seurastanne?
HELLIN. Olkaa hyvä ja istukaa. (Seisoaltaan.) Kiitän teitä kauniista
runopukuisesta adressistanne jonka omistitte minulle. (Antaa kätensä.)
SATUSAARI (tunteellisesti). Bi ansaitse, ei ansaitse, neiti hyvä. Se
oli vaan vähäinen osa siitä runoudesta mitä olen laulanut teille.
Saanko näyttää neitille tätä runovihkoani. Tämä on omistettu kuten
näkyy »Hellinille». Suvaitsetteko kuulla alkurunosta, proloogista joku
säkeistö.
HELLIN. Mielelläni, herra Satusaari.
SATUSAARI (lukee).
Varsani, kiidä pois jo maasta tästä,
Mä tiedän, kavios ei tuhkaa maan.
Vie minut Hellin kanssa elämästä
Ikuisen lemmen lehtoon uinumaan. —
Tää mainen elo menköön nurin narin,
Kun vaan saan nähdä Hellin silmäparin.
HELLIN. Ai kuinka ihanaa!
SATUSAARI (innostuen).
Oi tiedä Hellin, että kaikki aatteen,
Kaikki ijäisyys mi mull' on elämässä
Ne loimia on sinun lemmen vaatteen,
Ne runoverkoiks' kudoin hämärässä,
Kun illan rusko purppurataan valoi,
Tai pohjan rajumyrsky seinään soitti.
Vain sua varten lempen' tuli paloi,
Vain sinun lempesi mun lempen' voitti.
HELLIN (haaveillen). Se on kaunis runo. Minä ihailen teidän runouttanne.
SATUSAARI. Ja minä ihailen teidän kauneuttanne, neiti (Äänettömyys.)
Olisi mulla pieni asia, jos uskaltaisin sanoa. Näin merkkipäivänänne
sanon sen, jos sitä lainkaan voin sanoa.
HELLIN (ajatuksissaan). Sanokaa, kirjailija Satusaari.
SATUSAARI. Sanon sen runomitassa. Runoilijan velvollisuus on sanoa
suurimmat sanansa runokielellä. Se kuuluisi näin:
Tule sylihin omas sylihin,
Hellin pieno.
Ensilempeni, elon hempeni
Saat sä multa.
Sua lemmin sydämeni
Joka värehellä
Minun oma, minun armas,
Kaunokainen kulta.
HELLIN. Ai kuinka kaunista olisi olla runoilijan rakastettu, mutta se
on mahdotonta minulle: Minä olen jo toisen.
SATUSAARI (tempasee revolverin). Hyvästi siis, maailma! runoilija
tahtoo kuolla sen eteen, jota ei voinut koskaan saada. (Nostaa
revolverin ohimoilleen, mutta ovelle koputetaan. Hän pistää revolverin
taskuunsa ja syöksyy ovella tulijaa vastaan.)
VAMMASKOSKI (tulee salista ja pitelee otsaansa). Mikä ampiainen täältä
tuli sitä kyytiä minun silmilleni? Sillä miehellä oli kiire. (Syrjään.)
Tuleekohan minulle yhtä tulinen lähtö?
HELLIN. Istukaa, kauppias Vammaskoski.
VAMMASKOSKI (istuutuen). Sillä miehellä oli niin kiire, kun olisi
hänellä ollut seitsemän vekselin väärennystä omallatunnollaan. Hohhoh.
HELLIN. Sopiva vertaus.
VAMMASKOSKI. Siinähän tuo menee. (Aänettömyys. Rykäisee.) Minä olen jo
kauvan aikaa ajatellut, että jos neiti...
HELLIN (keskeyttäen). Mutta kyllä minun pitää mennä saliin. (Aikoo
mennä.)
VAMMASKOSKI (seisauttaen). Pari minuttia neiti ja sitten Niinivee
hukkuu. Tuota minä olen... ottijatuota ajatellut... että jos neiti
tunnustaisi pienen vekselin...
HELLIN. Kyllä kai ne minun on tämän talon velat tunnustettavat; minähän
aijon saamisistakin kiinni pitää. Onko teillä vekseli mukananne.
VAMMASKOSKI (tunteellisesti). Se olisi tassa. (Tarjoaa kättänsä.) Tähän
rehelliseen tukkukauppiaan, Voitto Vammaskosken kämmeneen se olisi
kirjoitettava.
HELLIN. Sepä uudenaikainen vekseli.
VAMMASKOSKI. Puhun taas vertauksilla. (Juhlallisesti.) Pyydän teidän
tunnustamaan vaimojen velvoittavan vekselin, aviopuolisoiden ainaisen
velkakirjan. Pyydän kättänne.
HELLIN (ivallisesti). Kovin suoraa puhetta, herra Vammaskoski.
VAMMASKOSKI. Liikemies puhuu aina suoraan, sanoo makeilematta asiansa.
Minä en osaa lempeä liverrellä, enkä tahdokkaan. Mutta jos tahdotte
tulla tukkukauppiaan rouvaksi, niin tässä on lapa, joka ei vapise.
Se ei vapise vaikka tarjoan sitä jo kahdeksannen kerran akkaväen
vangittavaksi, kahdeksannen kerran pyydän kaulaani ukkomiehen ilkeää
kahletta.
HELLIN (loukkaantuneen äänellä). Kovimpa puhutte proosallisesti, herra...
VAMMASKOSKI. Hah. Porsaallisesti? Vai niin. Vai olen minä porsas. No
sitten se on merkki, että Niinivee hukkuu. —
HELLIN. Ehkä.
VAMMASKOSKI. Mutta emäsika olen jos yhdeksännen kerran tulen hupsuksi
ja kosin. (Menee.)
MIMMI (kurkistaa). Vieläkö niitä tulee, Hellin?
HELLIN. En tiedä. Kyllä kai ne nyt jokainen yrittää, jolla ei entistä
ole. Luulevat, että syntymäpäivänäni minä olisin suosiollisempi heille.
Tule jo pois sieltä piilostasi, että eivät tapaa minua yksin..
MIMMI (tulee). Tuo viimeinen oli inhoittavin.
HELLIN. Eikä ihme: Hän oli heistä sivistymättömin.
MIMMI. Kesken kaikkea! Sano minulle ketä rakastat, joka ei uskalla
kättäsi pyytää. (Ovelle koputetaan.)
HELLIN (kiireesti). Sanon sen nyt, ennenkuin on myöhäistä. Rakastan
ylioppilas Jaakko Jäykkää. Mutta joudu vielä hetkiseksi makuukamariin!
MIMMI. Paikalla. (Menee.)
JÄYKKÄ (koputtaa).
HELLIN. Sisään.
JÄYKKÄ (ujo, vaatimaton nuorukainen tulee salista). Anteeksi, neiti!
Tunkeudun ehkä sopimattomaan aikaan huoneeseenne. Neidillä on kai ollut
mielenliikutuS? (Aikoo poistua.)
HELLIN. Ei, elkää menkö. Olkaa hyvä ja istukaa. (Katsoo alas.)
JÄYKKÄ (istuu). Neidillä on tänään merkkipäivä; ei siis ihme, jos
tunne-elämänne on tänään herkkä. Minäkin aijoin käyttää sitä hyväkseni.
HELLIN. Te, herra Jäykkä??
JÄYKKÄ. Niin. Minä aijoin. Mutta hetki ei näytä olevan sopiva. Teillä
on suruja, te kärsitte.
HELLIN (arasti). Ei; en kärsi...
JÄYKKÄ. Ehkä sitten erehdyn. Mutta te näytätte kärsivältä. Mutta
anteeksi. Minulla ei ole oikeus tutkia sielunne salaisuuksia.
HELLIN (tukehtuvan äänellä). Herra Jäykkä... Teillä on oikeus... Ei,
mitäs minun piti sanoa? Teillä on velvollisuus... Ei sitä teillä ei
ole... Mitäs minun pitikään sanoa?... Ei, eihän minulla ollut mitään...
(Hyrähtää itkztun.)
JÄYKKÄ (lohduttavasti). Neiti, mikä teillä on? Voi kertokaa minulle
surunne. Ei; mitä pyysinkään. Enkö voisi teitä lohduttaa?
HELLIN (hypähtäen seisomaan). Voitte, voitte! — (Istahtaa.) Ei, ette te
voi, ette sentään voi... (Itkee.)
JÄYKKÄ. Surisin mielelläni kanssanne jos tietäisin surunne syyn. Se
helpottaisi suruanne, jos voisitte sen jakaa jonkun hyvän ystävänne
kanssa. (Huokaa.) On kyllä itsellänikin surua, ei; pikemmin huolta,
kun...
HELLIN (keskeyttäen). Kertokaa minulle, kertokaa!
JÄYKKÄ. Te ette ole nyt sellaisessa mielentilassa, että voisin asiani
kertoa. Se on paha, että huomenna se on jo myöhäistä, sillä matkustan
aamulla Helsinkiin opintojani jatkamaan.
HELLIN (raskaasti). On minullakin eräs asia, joka on huomenna jo
myöhäistä... (Iloisemmasti.) Mutta kertokaa, kertokaa! Te ette saa
mennä ennenkuin kerrotte.
JÄYKKÄ. Te olette niin ystävällinen, neiti, että saatte minunkin jäykän
luontoni heltymään. On myös eräs pakottava tunne, joka pakoittaa
puhumaan.
HELLIN (pitelee rintaansa, joka aaltoilee). Jatkakaa.
JÄYKKÄ. Olen köyhä, opin tiellä kulkeva, kulkeva nuori mies. Elämä on
minulle ollut ja on vast'edeskin taistelua, ainaista taistelua leivän
eteen. Huolet, leipähuolet tehnevät hapseni ennenaikojaan harmaaksi.
(Huokaa.) Nyt olisi lähdettävä Helsinkiin lukemaan filosofian
kanditaatin tutkintoa varten, mutta häpeän sanoa — puuttuu rahaa.
(Äänettömyys.) Täällä minulla olisi velkakirja tuhannelle markalle,
jonka saan kaupunkimme pankista. (Ottaa velkakirjan taskustaan.)
Tässä olisi jo kaksi nimeä, mutta kolmatta vaaditaan, joka olisi
tästä kaupungista, sillä nämä ovat pankkimiehillemme incognita
s.o. tuntemattomia. Olen kysellyt kaupunkimme rahamiehiä, mutta he
valittavat nimensä olevan jo liijan monessa paperissa ja omat lapset,
nekin tarvitsevat... — Ajattelin, että, jos neiti pistäisi nimensä...
HELLIN (teeskennellyllä levollisuudella). Eikö muuta?
JÄYKKÄ (seisoaltaan). Siinä sitä olisi yli odotukseni.
HELLIN. Mielelläni teen sen. Odottakaa; minä haen mustetta ja kynän.
(Menee makuukamariinsa.)
JÄYKKÄ. Jumalani! Kiitos sinulle. Nyt on taas huoli pois pojalta. —
Suutelisin mielelläni pahinta vihollistanikin nyt. — Mutta mikähän
neidillä lienee? Varmasti hiljaisia sydämen suruja. Jospa voisin
palkita jotenkin hänelle hänen hyväntahtoisuutensa.
HELLIN (tulee kirjoitusvehkeiden kanssa, ottaa äänettömästi paperin ja
kirjoittaa nimensä). Tässä olisi. (Antaa paperin Jäykälle.)
JÄYKKÄ (puristaen Helliniä kädestä). Kiitos, kiitos...
HELLIN. Ei ansaitse. (Heittäytyy sohvaan itkemään.)
JÄYKKÄ (hellästi). Voi, jos tietäisin surunne, niin pyytäisin teitä
jakamaan kuorman kanssani. Saanko tietää?
HELLIN (tukehtuvan äänellä). Saatte... (Hypähtää seisomaan ja aikoo
heittäytyä Jäykän rinnoille, mutta peräytyy.) Ei... ette saa. Minä en
voi, minä en voi! (Heittäytyy sohvaan itkemään.)
JÄYKKÄ (silittää hiljaa hänen hiuksiansa). Puhukaa minulle kuin
parhaalle ystävällenne, veljellenne, puhukaa.
HELLIN (itkun seasta). Se ei ole tavallista... Se ei nle luvallista...
Mutta minä teen sen... Sitä ei ole kukaan nainen koskaan tehnyt,
mutta minä teen sen... — Kuule siis Jaakko. Minä rakastän sinua! Onko
naiselle rikos tunnustaa, että rakastaa? Olen odottanut, että sinä
huomaisit rakkauteni, vaan sinä et ole rohjennut katsoa silmiini.
Tiedän, että rakastat minua, mutta et uskalla sitä itsellesikään
myöntää. Jos olisit katsonut minua suoraan silmiin, niin olisit nähnyt
niistä, että rakastan sinua. Köyhyys muka estää, yhteiskunnallinen
asema muka estää... Ei, rakas Jaakko! Rakkaudelle ei kahleita sido
mitkään säännöt. Me naiset sen tiedämme. Me rakastamme vuosikausia,
ikämmekin toivottomalla rakkaudella. Emme rohjene ilmaista sitä, sillä
se kuuluu miehille. Me koitamme olla iloiset, vaikka sydäntä suru
kalvaa, sillä miesten ainoastaan on oikeus ilmaista tunteensa. Ja siinä
syy, miksi teistä miehistä jaloimmat jäävät maailman runneltavaksi,
yksinäisiksi... roistot kyselevät meitä, kuin markkinaelaimia ja niiden
kaulaan me viime tingassa heittaydymme vaikka toista rakastamme.
(Heittäytyy Jaakon rinnoille.) Vaan minä rohkenen ottaa omani, minä!
Köyhät naiset eivät sitä koskaan uskalla. He koittavat »rakastaa» sitä,
joka heitä sanoo rakastavansa. Rikkaus on kasvattanut minussa ylpeyttä,
sisäistä mahtia. Minä otan omani! (Äänettömyys. Jaakko silittää
Hellinin päätä, joka lepää hänen rinnoillaan.)
JÄYKKÄ Minä en ymmärrä untako tama on vai totta. Vaan sen minä
ymmärrän, että sinä Hellin olet siinä. Jospa tämä olisikin totta.
HBLLIN (onnellisena). Tämä on totisinta totta, Jaakkoni. Oletkos minun
Jaakkoni? Minä kosin sinua.
JÄYKKÄ. Olen, olen sinun Jaakkosi. Ja sinä olet minun Hellini.
HELLIN. Sinä et katso sitä viaksi, vaikka minä naisena kosin sinua,
rakkaani?
JÄYKKÄ. En tietysti! Sen pitää aina kosia, joka uskaltaa. Ja naistenkin
pitäisi uskaltaa rikkoa vanha sääntö. Naisilla on tunne mittapuuna. Me
miehet käytämme niin usein vääriä mittoja.
MIMMI (on hiipinyt hiljaa heidän taaksensa ja peittää äkkiä käsillään
kummankin silmät.)
HELLIN (Jäykälle iloisesti). Jaakko, Jaakko, miksi peität silmäni? Etkö
rohkene katsoa Helliniäsi silmiin?
JÄYKKÄ (lempeästi). Samaa kysyn minä sinulta?
HELLIN. Enhän minä...
JÄYKKÄ. No en minäkään.
HELLIN. Kuka se sitten?
MIMMI (muuttaen äänensä). Onnetar.
HELLIN (haaveillen). Onnetar... Niin peitä sinä vaan. (Salin ovelle
koputetaan.)
MIMMI. Sisään. (Peittää edelleen silmiä.)
(Bergholm, Ylänne, Satusaari, Vammaskoski ja syntymäpäivävieraita tulee
sisään.)
MIMMI (osoittaa Bergholmia). Onnetar kysyy teiltä, kuka tämä on?
HELLIN ja JÄYKKÄ. Ylpeys.
MIMMI (osoittaen Ylännettä). Entäs tämä?
HELLIN ja JÄYKKÄ. Turhuus.
MIMMI (osoittaen Satusaarta). Entäs tämä?
HELLIN ja Jäykkä. Tyhmyys.
MIMMI (osoittaen Vammaskoskea). Entäs tämä?
HELLIN ja JÄYKKÄ. Ahneus.
MIMMI (ottaa pois kätensä, raskaasti). Jo riittää. Siinä onkin
ihmiskunnan suurimmat helmasynnit.
HELLIN (katselee kummastuneena ympärilleen). Onkos tämä unta?
JÄYKKÄ (hyväillen). Ei rakkaani.
HELLIN. Kosinko minä äsken sinua, Jaakko?
JÄYKKÄ. Kosit, armaani.
1:NEN ROUVA (lyöden käsiään yhteen). Herranen aika! Naisetkin kosivat
nykyaikana...
2:NEN ROUVA. Voi surkeutta! Sitä ne tekee naisten äänioikeudet,
tasa-arvoisuudet, ne lentokoneet, ne pohjoisnavat, ne
siviiliavioliitot, ne hatalääkkeet, ne ne; jo minun pääni menee
pyörälle.
MIMMI. Jokaisella on oikeus aina ollut rakastaa, mutta nyt on oikeus
tunnustaa rakastavansa, omistaa rakastettunsa.
1:NEN ROUVA (kauhistuen). Ja sinä Mimmikin sanot noin. Jaa meidän
lapset huomenna pois sinun koulustasi. Minä pyörryn... Voi tätä
surkeutta. Valerianaa, valerianaa...
MIMMI. Kyllä vanhanaikaiset ihmiset tarvitvat nyt paljon valerianaa,
nykyaikana.
2:NEN ROUVA (pidellen päätään). Ai, ai päähäni koskee... Valerianaa...
(Molemmat rouvat nojaavat toisiinsa ja huutavat itkien.) Maailma
pahenee. Se on merkki maailman lopusta ja Antikristuksen tulosta!
Valerianaa...
_Väliverho_.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VALERIAANAA! ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG™ LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg™ License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg
Project Gutenberg is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 41 Watchung Plaza #516,
Montclair NJ 07042, USA, +1 (862) 621-9288. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
