The Project Gutenberg eBook of Onnen tähti
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Onnen tähti
Huvinäytelmä yhdessä näytöksessä
Author: A. E. Scribe
Release date: July 21, 2026 [eBook #79148]
Language: Finnish
Original publication: Kuopio: U. W. Telén & C:o, 1909
Other information and formats: www.gutenberg.org/ebooks/79148
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ONNEN TÄHTI ***
language: Finnish
ONNEN TÄHTI
Huvinäytelmä yhdessä näytöksessä
Mukaelma [Sakari Rissanen] A.E. Scriben »Ma Étoilesta»
Kuopiossa,
U.W. Telén & C:o,
1909.
HENKILÖT:
KERKKONEN, tehtailija.
HERTTA, hänen tyttärensä.
EETU Aarne, Hertan serkku.
PEIPPONEN, Kerkkosen naapuri.
SIRKKA, palvelija.
Kuopiossa 1909.
Vierassali Kerkkosen asunnossa maalla. Tausta- ja sivuovi. Akkuna.
Uuni. Kirjoituspöytä, nojatuoli, y.m.
ENSI KOHTAUS.
Kerkkonen. Hertta.
KERKKONEN (istuu kirjoituspöydän ääressä ja lukee kirjettä, jonka
luettuaan heittää suuttuneena pöydälle). Sitäpä en olisi ikinä
odottanut! En kuuna kullan valkeana!
HERTTA (tulee taustalta). Mistä on kysymys, rakas isä?
KERKKONEN. Kirotusta oikeusjutusta lankoani, Aarnetta vastaan, jutusta,
jota on jo jatkunut kymmenen vuotta. Voitin sen viime oikeudessa, mutta
nyt on ylempi oikeus sen ratkaissut...
HERTTA. Millä tavoin?
KERKKONEN. Minun häviökseni! (Nousee kävelemään.)
HERTTA. Niinkö?
KERKKONEN. Mutta sellaiseksi sitä ei voi jättää! Käsitäthän? Minä olen
mies, joka ei peräydy. Tänään vielä kirjoitan siitä kaupunkiin uudelle
asianajajalle.
HERTTA. Siis seitsemännelle järjestyksessään.
KERKKONEN. Minä vetoan. Päätös on saatava kumoon, vaikka se kestäisi
vielä kymmenen vuotta lisäksi.
HERTTA. Isä, suuriko tuo alkuperäinen käräjöimissumma olikaan?
KERKKONEN. 50,000, ei enempää. Käräjöidessä on se kasvanut
kaksinkertaiseksi.
HERTTA. Ja kasvaa edelleen, kuka ties miten suureksi.
KERKKONEN. Mistä minä tiedän! Kenties 200,000! Minusta nähden vaikka
vieläkin suuremmaksi!
HERTTA. Kuten käykin. Olethan sinä rikas, eikö totta, isä? Ja yksi
ainoa tytär, sinua ja rikkauksiasi hellästi hoitava sinulla vain on. Ja
kuitenkin, isä, sinä et ole onnellinen tuon oikeusjuttusi takia?
KERKKONEN. Se on totta.
HERTTA. Varsinkin kun ottaa vielä huomioon ne huolet ja harmit, joita
tuo rahasumma on kymmenenä riitavuotena tuottanut. Ovatko nuo 50,000
rikkaalle Kerkkoselle niin kovin kallisarvoiset?
KERKKONEN. Eivät. Mutta enhän minä, ollessani oikeassa, voi peräytyä.
HERTTA. Kaikki riidanhaluiset sanovat samaa.
KERKKONEN. Minä en voi sietää Aarneen voiton iloa!
HERTTA. Mitä hän voittaisi? Eikö hänkin ole menettänyt aivan yhtä
paljon?
KERKKONEN. Oma asiansa! Mitäs käräjöi! Olisi tullut luokseni ja
myöntänyt minun olevan oikeassa. Minä puolestani olisin luopunut noista
50,000 markasta, enemmästäkin, jos olisi tarvittu.
HERTTA. Hän on yhtä itsepäinen kuin sinäkin.
KERKKONEN. Paljon pahempi! Muistatko hänet?
HERTTA. Muistan hänet vain tuollaiseksi herttaiseksi sedäksi, joka
lahjoitteli minulle somia nukkeja, jotka taas hänen poikansa, Eetu
serkkuni, särki.
KERKKONEN. Niin, te serkut olitte aina keskenänne kinassa.
HERTTA. Siitä huolimatta olin minä hänelle hyvä. Tuon ilkeän
oikeusjutun takia vain pitää herttaisia sukulaisiaan kohdella kuin
ventovieraita, melkeinpä kuin vihollisiansa.
KERKKONEN. Ja syystä! Mitäpä sinä muutoin tiedätkään ihmisistä, joita
et ole kun lapsena tavannut.
HERTTA. Kuka tietää — ehkä enemmän kuin tuuletkaan.
KERKKONEN (epäluuloisena). Mitä tarkoitat?
HERTTA. Ollessani äskettäin Helsingissä,- esittelöi minulle eräissä
tanssiaisissa nuori mies —
KERKKONEN. Nuori mies, sanot sinä?
HERTTA. Niin, ihastuttava, iloinen, omituinen nuori mies ja kerrassaan
kelpo tanssija.
KERKKONEN. Vai niin. Ja kuka hän oli?
HERTTA. Aluksi en sitä tiennyt, mutta hämmästyinpä melkoisesti
kuultuani hänen nimensä. Eetu Aarne, serkkuni.
KERKKONEN. Niinkö — ja sinä...?
HERTTA. Minä olin tehtailija Kerkkosen hyvin kasvatettu tytär. Minä
kohtelin rakastettavaa nuorukaista asiallisen tylysti.
KERKKONEN. Oikein!
HERTTA. Ilkeää ja ikävää se tosin oli. Nyt jälestäpäin olen sitä
kovasti katunut.
KERKKONEN. Tunteeko hän sinut?
HERTTA. Varjelkoon, eihän toki! Kielsin lisäksi, etteivät
naistoverinikaan mainitseisi nimeäni. Kun hän sitten pyysi minua
kanssaan tanssimaan, vastasin minä kylmästi, etten enää sinä iltana
tanssinut.
KERKKONEN. Sattuvasti sanottu!
HERTTA. Tietysti! Olenhan minä kuitenkin riitaisen isäni mallikelpoinen
lapsi! (Menee hyväilemään isäänsä.)
KERKKONEN. Olet, olet!
HERTTA. Mutta ajattelepas, isä, hänkään ei enää tanssinut, vaan
istuutui viereeni ja...
KERKKONEN. Mielitteli sinua!?
HERTTA. Se oli turhaa. Kylmyyteni kielsi sen. Hän kertoili vain
matkoistaan. Hän on ollut kaikkialla, Amerikassakin! Sitten sanoi hän
matkustavansa tänne, meidän seudullemme. Tiedätkö, miten? Jalkaisin!
Oppiakseen siten tarkoin ja kuin työmies konsanaan varsinkin
tehdasteollisuutta.
KERKKONEN. Hm!
HERTTA. Ja kaiken sen jutteli hän niin teeskentelemättömästi
ja hauskasti kuin vanha ystävä konsanaan. Epäilin
melkein, että hän tunsi minut. Mutta sitä hän ei tehnyt, sillä
ruokaillessamme uteli hän muilta, kuka minä olin, saamatta selkoa
nimestäni. Tuntemattomana siis tein tuttavuutta inhoittavan sukulaiseni
kanssa.
KERKKONEN. Häntä edelleenkin inhoten?
HERTTA. Suoraan sanoen: en!
KERKKONEN. Sano minulle suoraan kaikki! Sinä ehkä —? Onko täällä
(osottaen sydäntä) jotain olemassa, joka —?
HERTTA. Ei, isä!
KERKKONEN. Kuitenkin hylkäsit sinä hiljattain kolme kosijaa. Miksi?
HERTTA. He eivät miellyttäneet minua.
KERKKONEN. Naapurimme, herra Peipponen, maatilanomistaja...
HERTTA. Ei ole vielä kosinut!
KERKKONEN. Niin, hän on viisas, hän ei miettimättä myö itseänsä. Mutta
jos hän ei tulisi, on minulla eräs aije...
HERTTA. Niin minullakin.
KERKKONEN. Sanopas se!
HERTTA. Se on aivan toista kuin sinun aikeesi, isä. Minä luopuisin
jutustani setä Aarnetta vastaan.
KERKKONEN. Mitä?
HERTTA. Niin, ja kirjoittaisin hänelle näin: Kunnon veli! Huono
ystävyys on pahempi parasta käräjäjuttua. Hämillään. Lähetä poikasi
Eetu valtakirjan kanssa luokseni voidaksemme...
KERKKONEN (pilkallisesti). Heittää koko jupakan!
HERTTA. Niin juuri!
KERKKONEN (kuten edellä). Palkkioksi saa poikasi tyttäreni —
HERTTA (nauraa). Isä! Niinkö sanot sinä, joka —!
KERKKONEN (suuttuen). Minä? En koskaan, en ilmoisna ikinä!
HERTTA (kylmästi). En minäkään. Ennemmin sanoisin minä serkulle:
olemme eläneet jo tarpeeksi kauan verivihollisina. Se ei käy päinsä.
Minä annan sinulle nuo riidanalaiset rahat, 50,000! (Kerkkonen tekee
epäävän liikkeen.) Muista mitä äsken sanoit, isä! — Sitten sanoisin:
rakentakaamme sillä rahalla taas yksi perhe. — Niin lopettaisin minä
jutun.
KERKKONEN. Kuin mikäkin sovinto-oikeus. (Istuutuu.) Onneksi minä en ole
sinunlaisesi tyttöhupakko! (Vaitiolo.)
HERTTA. Olet niin vaiti, isä, ja otsasi synkkenee kuin tuolla ukkosta
uhkaava taivaankansi.
KERKKONEN (katselee akkunasta). Taasko ukkosilma?
HERTTA. Paha merkki jutullemme!
TOINEN KOHTAUS.
Edelliset. Sirkka.
SIRKKA (tulee taustalta, huutaen jollekin eteiseen). Sulkekaa akkunat
siellä! (Sulkee huoneen akkunan.)
KERKKONEN. Mitä melua sinä taas pidät, Sirkka?
SIRKKA. Melua? Kun tulee sellainen herranilma ja sataa, niin että...
Tuuli särkee akkunat siruiksi!
HERTTA (on mennyt toisen akkunan luo). Tiellä pyrkivät tuulta ja
sadetta vastaan ajokalut. Näkyvät olevan naapurimme, herra Peipposen.
KERKKONEN. Todellakin? Onpas se vastoin hänen tavallista
varovaisuuttansa. Tulla tällaisessa ilmassa.
HERTTA. Saat ottaa hänet vastaan, isä. Minä en ole vieraspuvussa.
KERKKONEN. En voi! Minun pitää kirjoittaa kaupunkiin tuon jutun takia.
Se vie aikaa. Sinun pukeumisesi —
HERTTA. Vie aikaa sitäkin enemmän.
KERKKONEN. Pyytäköön sitten Sirkka häntä hieman odottamaan. (Kuuluu
ovikellon soittoa.)
SIRKKA. Eteiskello soi. (Menee eteiseen, mutta palaa pian.) Siellä on
toinen vieras, joku jalkamies, jota sade on pakottanut suojaa hakemaan.
Hän aivan valuu vettä — kai hänelle avattanee?
KERKKONEN. Luonnollisesti, oikeuden ja kohtuuden tapaan.
HERTTA. Vieraanvaraisuuden huolehtiminen jää sinun asiaksesi, isä. Minä
menen pukeutumaan. (Menee sivuovesta.)
KERKKONEN. Anna vierasten astua tänne, Sirkka. Lämmitelkööt ja
kuivailkoot täällä ja jos jalkamiehellä olisi nälkä tai jano —
SIRKKA. Ymmärrän! Kuten ennenkin. Tämä talohan on tunnettu itse
vierasvaraisuuden tyyssijaksi. Aina kohteliaita, aina ystävällisiä...
KERKKONEN (vihaisena). Kyllä kai! Minä puolestani olen kuin tuli ja
tappurat!
SIRKKA. Kenenkä takia, herra?
KERKKONEN. Itseni, sinun — koko maailman! Vieraita, asioita,
käräjuttuja! Minä heitän kohta kaikki huuthelkkariin! Sinutkin! (Menee
toisesta sivuovesta.)
KOLMAS KOHTAUS.
Sirkka.
SIRKKA. Hm! Hän on taas suutuksissa! Ihan kuin karhu. Ja kun
työmiesparat tulevat tahtomaan rahaa, murisee hän oikealle ja
vasemmalle, mutta viskelee rahaa kuin taivas vettä. Outo otus sekin!
Menee eteiseen, josta palaa Eetun kanssa.
NELJÄS KOHTAUS.
Edellinen. Eetu.
EETU (taustalta). Huh, huh! Sepäs on vasta sadetta! Kamala ilma
kerrassaan!
SIRKKA. Käykää vaan sisään, herra. Täällä saatte lämmitellä ja
kuivattaa itseänne. Täällä on lämmin uuni. Niin, ilma on todellakin
harmillinen.
EETU. Harmillinen? Oh, minä en harmittele koskaan. Minä olen
tyytyväinen ilmaan mihin hyvänsä.
SIRKKA. Kehno se vain nyt on.
EETU. No, aamulla tulee kaunis. Sitäpaitsi on sadetakkini pitävä.
(Heittää kappansa tuolille)
SIRKKA. Todellakin! Te ette ole kovinkaan kastunut.
EETU. Lämmin on siltä tervetullut. (Menee uunin luo.) Missä talon herra
on?
SIRKKA. Hän työskentelee kamarissaan.
EETU. Entä rouva — jos sellaista nimittäin on olemassa?
SIRKKA. Rouvaa ei ole, mutta neiti on pukeutumassa.
EETU. Minä siis odotan ja kiitän heitä tuonnempana vastaanotosta. Mutta
sinä, joka minua niin ystävällisesti tervehdit — siinä, tyttöseni.
(Antaa Sirkalle rahaa.)
SIRKKA (itsekseen). Kultaraha! Ja hän käy jalkaisin!
VIIDES KOHTAUS.
Edelliset. Peipponen.
PEIPPONEN (tulee taustalta). Onpas se ilmaa! Istuin kärryissäni kuin
kylpyammeessa. Puuttui vain lämpömittari.
SIRKKA. Te tulette sisäänkin kuin mikäkin vedenpaisumus.
PEIPPONEN. Tästä on jälkiseurauksensa.
SIRKKA. Niin, yskä ja nuha.
PEIPPONEN (itsekseen). Juuri parhaiksi juhlallisena kosintapäivänä!
(Sirkalle.) Ilmoita minut neidillesi.
SIRKKA. Neiti on pukeutumassa.
PEIPPONEN. Samantekevää! Vaikka pukeutuukin, voi hän kuulla tulleeni
tänne. Mene! Minä sillä välin vähän kuivailen itseäni. Ahaa, paikka
onkin jo näen minä otettu.
SIRKKA. Hieno nuori herra suo teille kyllä sijaa. (Its.) Hän ei anna
niin äyriäkään. Ja tulee vaunuilla! (Menee sivuovesta.)
KUUDES KOHTAUS.
Peipponen. Eetu.
PEIPPONEN (itsekseen). Nuori, hieno herra? Olisiko hän kenties samoilla
asioilla kuin minäkin poloinen, joka jo kaksi pitkää piinavuotta olen
miettinyt kosiako vai ei? (Eetulle.) Herraseni!
EETU (kääntyen häneen). Mitä, näenkö oikein? Peipponen!
PEIPPONEN. Eetu Aarne!
EETU (menee hänen luokseen). Mies, jota en ole tavannut kun
koulupenkillä muinoin. — Mitä olet puuhaillut sitten erottuamme?
Muistelen, että olit varakas.
PEIPPONEN. Kyllä. Isäni oli majatalonpitäjä ja oli tehnyt hyviä
kauppoja. Mutta en mielinyt jäljitellä häntä. Ymmärräthän?
Innokkaana lukumiehenä tahdoin valita jonkun erikoisemman alan
kutsumuksilleni...
EETU. Niin, niistä ei ole puutetta.
PEIPPONEN. Niitä on lujaksikin. Kun en muutoin antaudu mihinkään
kevytmielisesti, tutkin ja tutkin noita kutsumusaloja.
EETU. Ja minkä niistä valitsit?
PEIPPONEN. Hm! Havaitsin niissä niin paljon epäkohtia, että päätin kun
päätinkin pysyä isäni alalla, olla majatalon isäntä.
EETU. Niinkö?
PEIPPONEN. Niin. Mutta kun olin vihdoin viimeinkin alani älynnyt —
silloin saatiinkin seudulle rautatie.
EETU. Ja majatalopuuha ei lyönyt enää leiville?
PEIPPONEN. Ei vähääkään.
EETU. Yleensä ei pitäisi niin tyystin tuumailla kuin sinä.
PEIPPONEN. Minä pureuduin sitten politiikkaan päästäkseni edusmieheksi.
EETU. Ahaa! Minkä vaalipiirin valikoimaksi?
PEIPPONEN. Vaalipiirin! Sepä se! Silloin oli vanha vaalilaki. Minä
pyrin porvarissäätyyn. Mutta kun minun oli ensin opittava säätyni
suurasiat, hain minä tietoja sieltä ja täältä ja kun olin ne saanut,
silloin — tuli yksi kamari!
EETU. Ja ääni ja mies! Ja uudet puolueet!
PEIPPONEN. Niin, neljä puoluetta.
EETU. Mihinkä kuulua — siinä kysymys!
PEIPPONEN. Oikein. Se vaatii vakaumusta, kypsynyttä harkitsemista. Minä
kokeilin ja kyselin, urkin ja uskalsin ja lopuksi päätin minä liittyä
yhteen niistä, kun — eduskunta hajosi!
EETU. Sitäpä voi sanoa epäonneksi! Ja nyt?
PEIPPONEN. Olen alkanut tuumailun alusta ja päättänyt ottaa ratkaisevan
askeleen.
EETU. Siis — minkä?
PEIPPONEN. Niin, siinä olen ollut kahdenvaiheilla.
EETU (nauraen). Pidä nyt vaalissasi kiirettä. Jos menestyä mielit,
niin —
PEIPPONEN. Oikein! Siksi olen nyt ensiksi aikonut mennä avioliittoon.
EETU. Aa-h!
PEIPPONEN. Niin. Mutta luonnollisesti on se vaaleista vaikein. Se
vaatii vakavaa harkitsemista, kaksinkertaista tuumailua, varovaisuutta
joka askeleessa.
EETU. Sittenpä käsitän tämän vierailusi, veitikka. Talossa on tyttö?
PEIPPONEN (itsekseen). Epäilyni oli oikea.
EETU. Onko hän soma, herttainen, sievä?
PEIPPONEN. Oo—n. Luonne taas —
EETU. Lempeä?
PEIPPONEN. Hm! Naapurilla, kuten minä, on niin monta tilaisuutta
tarkasteluun. No, voithan itse saada siitä selvän, koska
todenmukaisesti olet tullut tänne...
EETU. Itseäni kuivaamaan. (Menee uunin luo.)
PEIPPONEN (Its.). Mies valehtelee. (Eetulle, nauraen.) Siis tulet sinä
tänne —? (Istuutuu.)
EETU. Vain onnen tähteni opastamana. Minä seuraan aina tähteäni, enkä
piinaa itseäni pitkillä mietinnöillä. Vakaumukseni on tämä: tuolla
ylhäällä on olento, joka käsittää ja johtaa kaiken paremmin kuin me
itse. Hänen huostaansa jättäydyn minä hetkenä minkälaisena hyvänsä.
Tähän asti olen ollutkin huolenpitoon täysin tyytyväinen.
PEIPPONEN. Onko mahdollista?
EETU. Päätä itse! Isäni oli erään perhekäräjän kautta kadottanut
kaikki, mitä omisti. Niin ollen ei hänellä ollut minulle penniäkään
koulupenkiltä päästyäni. Päätin silloin itse lähteä liikkeelle, ensin
Kalifornian kultamaille. Menin Helsingin satamaan. Lähdössä oli kaksi
alusta, Bore ja Svea. Molemmat olivat yhtä hyviä. Vaali olisi muille,
vaan ei minulle, tuottanut tukalan vaikeuden. Minä heitin ilmaan rahan:
kruunu tai risti! Ennustus käski minun astua Boren kannelle. Sillä
minä saavuinkin sitten onnellisesti perille.
PEIPPONEN. Ja Svea?
EETU. Eksyi matkalleen. Hukkui tietysti. Siinä näet onnen tähteni.
Kullankaivusta kerron vain, että se tuotti minulle parikymmentä
tuhatta, joilla palasin kotiini. Summa ei ollut suinkaan suuri, mutta
aina jotakin. Suurimman osan annoin niistä isälleni hänen iänikuiseen
oikeusjuttuunsa. Lopun mielin sijoittaa...
PEIPPONEN (nousee). Sijoittaa? Oikein — ja se maksoi miettimistä?
EETU. Minulle ei vähääkään. Kirjoitin arpomispapereita, noin kolmen,
neljän prosenttisia paperipaloja ja sekoitin ne...
PEIPPONEN. Päässäsikö?
EETU. Hatussani. Nostin lipun. En käsittänyt vähääkään, mitä siihen
oli kirjoitettu, mutta annoin rahani huoletta paperini osoittamiin
arpomisiin ja voitin — tulin puolen miljoonan mieheksi. Annoin
taas rahoja isälleni, mutta itse rupesin matkailijaksi. Matkustan
matkustamisen halusta, tahtoen hyötyä ja nauttia — se on: jalkaisin!
PEIPPONEN. Käsitän.
EETU. Tänään oli aikomukseni käydä näiden lähiseutujen vuorilla. Äkkiä
jouduin kolmen tien haaraan. Likeistössä ei ollut keltä kysyä oikeaa
tietä. Minä heitin taas rahaa ja tähteni viittasi vasempaan.
PEIPPONEN. Se petti sinut. Vuoret ovat takanasi.
EETU. Kukapa tietää, pettikö tai ei. Mistäpä tiedät vielä, jos
olenkin onnellisimman tien valinnut. Totta kyllä jouduin oikein
kirotun ilman kynsiin, mutta tapasinhan siten sinut, vanhan
koulutoverini, jolla on vain se vika, että epäilee kohtaloansa.
PEIPPONEN. Sen teen, jopa kerskaankin siitä. Hulluutta tuo
tähtijuttu! Miten olisi mahdollista noin vain käden käänteellä
pulmista päästä?
EETU. Suo anteeksi. On olemassa vanha vertaus: oli kerran aasi,
joka joutui kahden heinäko'on välille. Se ei voinut päättää kumpi
niistä olisi parempi ja tuumiessaan laihtui laihtumistaan, kunnes
kuoli nälkään. Olkoon se opiksi sinulle.
SEITSEMÄS KOHTAUS.
Edelliset. Sirkka.
SIRKKA (tulee). Neiti on valmis puhuttelemaan herra Peipposta.
EETU. Siis, hyvästi ystäväni ja onnea yritykselle. Sade näkyy seestyneen
ja ilma kirkastuu. (Aikoo ottaa sadetakkinsa.)
PEIPPONEN. Mitä? Sinä et jääkään tänne?
EETU. Etsin vain käsiini talon herran, jota en edes tunne, kiitän
kaikesta ja sitten eteenpäin!
PEIPPONEN. Etkö todellakaan tunne häntä?
EETU. Isää yhtä vähän kuin tytärtä. Sanonet neidille puolestani
hyvästit.
PEIPPONEN (its.). Olen erehtynyt siis — mutta varovaisuus ei liene
vahingoksi. (Eteiskello soi.)
SIRKKA. Se on herra!
EETU. Herra! (Panee pois sadetakkinsa.)
SIRKKA. Soitosta päättäen on isässä vielä ukkosta.
PEIPPONEN. Lienee parasta silloin paeta minun tyttären luo. (Sivulle.)
KAHDEKSAS KOHTAUS.
Kerkkonen. Sirkka. Eetu.
KERKKONEN (tulee sivulta). No, mutta, onko koko talo kuuro!?
SIRKKA. Minä olin neidin luona, mutta kiiruhdin kyllä heti —
KERKKONEN. Sano Paavolle, että hän satuloi heti hevosen. Hänen on
vietävä kirje kaupunkiin. Heti!
SIRKKA. Kyllä, kyllä! (Takaovesta.)
KERKKONEN. Ja jollei se nahjus viidessä minuutissa —! Anteeksi,
herra, eräs kirje, jonka on jouduttava kaupunkiin. Erään tuomion
valituspaperit...
EETU. Minun on anottava anteeksi tungettelevaisuuteni ja kiitettävä
teitä näin lämpimästä (viittaa uuniin) vastaanotosta — jatkaakseni
sitten matkaani...
KERKKONEN. Ei millään muotoa! Tiet ovat tulvillaan ja tehän olette
jalkaisin...
EETU. Aina jalkaisin!
KERKKONEN. Käyttäkää hyväksenne vaunujani tai jääkää mieluummin
meille ruokailemaan. Me aterioimme ajoissa, niin että voitte
jatkaa matkaanne —
EETU. Tarjouksenne on hyvin houkutteleva.
KERKKONEN. Ja kursailematta otettava vastaan, kuten te kursailematta
talooni tulittekin — jollei teillä vain ole erinomaista kiirettä...
EETU. Kiire ei minua ahdista. Matkustelen huvikseni.
KERKKONEN. Siis suostuttu! Ja päätökseksi kättä päälle!
EETU. Kernaasti! (Lyövät kättä päälle.)
KERKKONEN. Te katselette nykyisin meidän seutujamme?
EETU. Niin, synnyinseutujani, jotka lapsena jätin.
KERKKONEN. Siis maamiehiämme! Ja minne aijotte?
EETU. Aijon tarkastella seutukunnan rautatehdasta.
KERKKONEN. Hyvä. Minä annan teille suosituskirjan sen johtajalle.
EETU. Olette kovin kohtelias.
KERKKONEN. Mutta ensin ateria! (Soittaa.) Sitten, niin, minä en anna
teidän mennä, ennenkun olette nähneet minunkin tehtaani, nuora- ja
köysitehtaan!
EETU. Ehkä saan pikku mallinäytteenkin teiltä?
KERKKONEN. Hitto vie — saatte kyllä! Minä selitän itse teille
tehtaan perin pohjin. Olen tästä (ottaa varastostaan kirjan)
teollisuushaarastani kyhännyt kirjasenkin. Ehkä luette sen joskus.
EETU. Heti paikalla! (Istuutuu.)
SIRKKA (tulee taustalta.)
KERKKONEN (its.). Mukava poika tuo! (Sirkalle.) Aamiaista tälle
herralle! (Selittää Sirkalle hiljaa edelleen.)
EETU (selailee kirjaa). »Uusi nuorain ja köysiteosten valmistustapa,
kirjoittanut Antero Kerkkonen.» (Hämmästyneenä.) Kerkkonen, setäni!
(Nousee.) Oi, onneni tähti! mihin sinä saatoitkin johtaa minut!
Antero-setä, joka inhoo ja vihaa meitä ja sitten kättelee ja kestitsee
minua!
SIRKKA (menee taustalle).
KERKKONEN. No niin, herra, ensin te syötte vahvistuaksenne aterian,
sitten me kuljemme katselemassa.
EETU. Hyvä herra — minä kiitän teitä, mutta —
KERKKONEN. Mitä, eikö teillä olekaan nälkä?
EETU. On kyllä, mutta — mutta minun on jättäminen teidät.
KERKKONEN. Mutta äskenhän te lupasitte —
EETU. Äsken kyllä — nyt en voi!
KERKKONEN. Miksi?
EETU. Kiitän teitä ja toivon hyvää vointia. Hyvästi. (Aikoo mennä.)
KERKKONEN. Hiisi vie! Pysähtykää, tai pitääkö minun teidät väkisin
palauttaa.
EETU (kujeillen). Sitä vielä puuttuisi! (Vakavana.) Herra, luettuani
tuossa kirjasessa nimenne, on minun pakosta poistuttava.
KERKKONEN. Vai niin. Ja kuka te olette sitten?
EETU. Ollakseni kiitollinen hyvyydestänne, poistuisin mieluummin
nimeäni ilmaisematta.
KERKKONEN (ankarana). Syvinkään kiitollisuus ei estä kunnon miestä
nimeänsä ilmaisemasta.
EETU (ylpeänä). No niin, olen Eetu Aarne, sisarennepoika.
KERKKONEN. Sisarenpoikani!
EETU. Arvasinhan, että hämmästytte. (Myötätuntoisena.) Setä, suokaa
anteeksi arvaamaton ja sattuman saattama vierailuni. Minä pidän sitä
elämäni onnellisimpana hetkenä, jona sain nauttia ystävällisestä
vastaanotostanne ja joka soi minulle kätenne puristuksen. (Reippaasti,
mutta kunnioittavasti.) Valitan erehdystä. — (Kumartaa, ottaa
sadetakkinsa ja lähtee. Kerkkonen astuu pari askelta vastaiselle
puolelle näyttämöä. Eetu kumartaa kerran vielä ovella.)
KERKKONEN. Hetkinen vielä, herra! (Eetu palaa. Vaitiolo.) Käsitän,
että te katsotte olevanne velvollinen jättämään setänne, jota teitä
on hamasta nuoruudestanne neuvottu katkerasti vihaamaan...
EETU. Lapsuudestani saakka on minua päinvastoin opetettu äitini veljeä
vilpittömästi kunnioittamaan. Niinkö Te ette siis hyväksy?
KERKKONEN. Niinkö! Te ette siis hyväksy isänne itsepäisyyttä?
EETU. Hyväksyn ja autan häntä viimeiseen hengenvetooni ja ropooni
saakka pysymään lujana jutussa, jossa on kysymyksessä sekä hänen
oikeutensa ja kunniansa.
KERKKONEN (suuttuneena). Sinäkin! Sinullakin on isäsi verta
suonissasi!
YHDEKSÄS KOHTAUS.
Edelliset. Sirkka.
SIRKKA (tulee taustalta). Paavo on hevosineen valmis ja odottaa
kirjettä.
KERKKONEN. Ei vielä! Ei ole kiirettä! Mene!
SIRKKA (itsekseen) Ensin on kiire ja sitten ei! On hänelläkin
päähänpistot. Jos herrasväestä kerrankin tulisi palvelijoita,
niin heti olisi tiedossa matkapassi. (Kerkkoselle, joka katsoo
häntä närkästyneenä.) Minä menen, menen jo! (Taustalle.)
KYMMENES KOHTAUS.
Eetu. Kerkkonen.
KERKKONEN (hetken kuluttua, läheten Eetua). Voisitteko antaa
kunniasananne, että kaikki se, mitä äsken juttelimme, jää meidän
molempien salaisuudeksi, ett'ette kerro siitä sanallakaan kenellekään,
ette edes isällenne?
EETU. Minä annan siitä kunniasanani, setä!
KERKKONEN. Siis hyvä! Toinen kysymys on: haluatteko mennä naimisiin?
EETU (peräytyy ällistyneenä). Mitä — naimisiin? — Te saatte minut
arvaamattomalla kysymyksellänne ällistymään.
KERKKONEN. Kysymys on teille arvaamaton, mutta ette tarvitse siihen
heti vastata. Minä suon teille kernaasti puolen tunnin, niin
kolmenneljänneksen mietintöajan. On oikeus ja kohtuus, että sen
teen. Sitäpaitsi voitte antaa vastauksenne kirjallisesti, koska se
tuottaa teille vähemmän vaikeuksia. Tahdon tai en, muuta en vaadi. Jos
suostutte, täyttyy toinenkin ehdotukseni. Minulla on tytär. En häntä
teille kehu, enkä ylistä. Saatte itse nähdä hänet.
EETU. Kuinka, setä, te aijotte —
KERKKONEN. Lopettaa entisen erimielisyyden ja unohtaa rumat riidat,
yhdistäen samalla, jos on mahdollista, molemmat perheemme. Mutta
muistakaa luvanneenne minulle, koko maailmalle ja varsinkin tyttäreeni
nähden vaitiolonne. Hänen ei tarvitse edes aavistaa aikeistanne,
ennenkun te olette vastauksenne minulle antanut. Käsitättekö?
EETU. Kyllä, setä, mutta...
KERKKONEN. Jätän siis teidät tänne tuumimaan ja odotan tulosta. (Menee
taustaovelle.)
EETU (seuraa häntä). Mutta...
KERKKONEN. Näkemiin! (Menee.)
YHDESTOISTA KOHTAUS.
Eetu.
EETU (yksin). Olen kyllä kuvitellut setäni sangen omituiseksi, jopa
hieman — (osoittaa päätään) mutta rehellisesti katsoen ehdotus ei
ole hulluin. Kallis, kiusallinen oikeusjuttu olisi lopussa,
perheet pääsisivät sovintoon, isäni olisi mielissään, ja minulla,
niin, minulla ei olisi muuta muistuttamista kuin eräät tanssiaiset
muistoineen Helsingissä... vaan onhan niitä tanssiaisia,
tanssiseikkailuja ja ihastuttavia tanssituttavia muuallakin
maailmassa. Hm! Olihan tanssituttavani — kuinka sanoisin — muutoin
hiukan pilkallinen, kylmä minulle ja tuollaisesta epävarmasta
hetkellisestä mieltymyksestä antaisin minä livahtaa varman voiton
sekä tärkeän perhesovun? Järjetöntä! (Istuutuu pöydän ääreen.)
Voinhan minä kirjoittaa sedälle päättäneeni kypsyneen harkinnan
jälkeen — sillä totta puhuen en kaukaan aikaan ole näin pitkään
harkinnut — naida ja pyydän hänen esittelemään minut serkulleni.
(Kirjoittaa.)
KAHDESTOISTA KOHTAUS.
Sirkka. Eetu.
SIRKKA (tulee taustalta tuoden ruokatarjottimen, jonka asettaa
pöydälle.) Olkaa hyvä.
EETU. Mitä nyt?
SIRKKA. Hän on käskenyt tarjota teille ruokaa.
EETU. Tulitpa parhaiksi, tyttöseni!
SIRKKA. Herra kävelee pitkin askelin puutarhassa. Hän vasta hassulta
näytti!
EETU (nauraen). Niinkö?
SIRKKA. Erityisesti määräsi hän, että teidän on saatava sammuttaa
janonne parhaalla viinillämme. (Avaa pullon.) Ja sitten käski hän,
että jos teillä olisi jotain lähetettävää hänelle, on se minun tuotava
puistoon, tehtaan luo. (Kaataa viiniä.) Viini on erinomaista, eikö
totta?
EETU. Mainiota. (Juo.) Kaada lisää! Ja tuolla pöydällä on jotain
herrallesi.
SIRKKA. Tämäkö kirje?
EETU (itsekseen). Sanotaan, että viini tekee rohkeaksi ja antaa
neuvon pulaan pahimpaankin. (Sirkalle.) Kuulehan!
SIRKKA. Mitä käskette?
EETU. Odota! (Itsekseen.) Mutta Peipponen sanoi: tyttö on soma,
herttainen, mutta luonne? Hm! Hiisi vie! tuon oikeusjutun takia
saisin ehkä vielä kirotun kodin!
SIRKKA. Kaadanko vielä?
EETU. Kaada vain. (Itsekseen.) Mielestäni olen jo miettinyt tarpeeksi.
Olin äsken tekemäisilläni tuhman työn! Minä kirjoitankin hänelle
toisin. (Kirjoittaa.) »Rakas setäni! Tarkoin mietittyäni, täytyy
minun sydämeni suruksi ilmoittaa, ettei minulla ole pienintäkään
halua esittämäänne naimisaikeeseen.» — Naimisaikeeseen! se on
hienosti sanottu. Minä en anna suoranaisia rukkasia tytölle, vaan
yksinomaan »naimisaikeelle». — Niin sen pitääkin olla. (Sulkee
kirjeen.) Nyt vain vitkailu pois ja sukkela pätös. Kas, tässähän
onkin vielä ensimmäinen kirje. No, olihan silläkin omat puolustavat
perusteensa. Oikeusjuttu ja isäni — hiisi vie, sekaisinhan tässä
pääparka menee. (Ottaa toisen kirjeen toiseen ja toisen toiseen
käteensä. Nousee.) Tuntuupa kuin olisin ollut äsken hieman
näsäviisas tuossa aasijutussani Peipposelle! (Sirkalle.) Ja nyt,
Sirkka, vasenko vai oikea, oikea vai vasen! Ken sen sanoo? Onnen
tähti! Sanopas, Sirkka, onko sinulla onnea?
SIRKKA. Minulla? Ha, ha, ha! Ainakin Pekka arvelee, että minulla on
oikea onnen käsi.
EETU. Pekka, kuka hän on?
SIRKKA. Sulhaseni, myllärin poika. Meillä on häät ensi sunnuntaina.
EETU. Niinkö? Niin, sunnuntaihan onkin onnen päivä.
SIRKKA. Sitten me tulemme ihan varmaan onnellisiksi! Kun vain Pekka
ei olisi niin kauhean kiivasluontoinen.
EETU. No, no! Kyllä hän siitä tasaantuu. Mutta kuules! Tahdotko
ansaita itsellesi minulta häälahjan? Kunhan vaan teet mieliksi
minulle, niin sen annan. Katsos, tässä on kaksi kirjettä... Sss!
Kuka tulee? (Antaa hänelle kiireesti kirjeet ja sanoo kuiskaten.)
Pistä pian taskuusi ne!
KOLMASTOISTA KOHTAUS.
Edelliset. Peipponen.
PEIPPONEN (tulee sivulta).
EETU. Ahaa, ystäväni Peipponenhan se onkin.
PEIPPONEN. Niin ja haluaa heti puhella kanssasi tärkeistä asioista,
mutta kahden!
EETU. Käy päinsä. Sanon vain ensin parisen sanaa tälle tytölle. (Sanoo
hiljaa Sirkalle.) Missä sinä sanoitkaan herrasi olevan?
SIRKKA. Puistossa, tehtaan luona, muutaman minuutin matkan päässä.
EETU. Hyvä! Ovathan kirjeet vielä tallella?
SIRKKA. Molemmat ovat täällä taskussani.
EETU. Ole kiltti ja toimita toinen niistä herrallesi.
SIRKKA. Kyllä. Kumpaisenko?
EETU. Voit itse valita. Kumman tahdot. Mutta toisen tuot minulle
takaisin.
SIRKKA. Kummanko tahdon?
EETU. Kumman tahdot! Ole vain vikkelä toimessasi. Palkaksi saat
häälahjan. Siis eteenpäin!
SIRKKA. Heti! (Menee taustalta.)
NELJÄSTOISTA KOHTAUS.
Eetu. Peipponen.
EETU. No, ystäväni, nyt olen käytettävänäsi.
PEIPPONEN. Kuules, Eetu! En käsitä, miksi sinä, vanha ystäväni,
käytät kanssani kaikkia valtioviekkaita juonia.
EETU. Juonia? Miten? Minäkö?
PEIPPONEN. Olethan sinä sukulainen tässä talossa.
EETU. Olen, vaikka luoja minua siitä rangaiskoon. En tiennyt sitä
itsekään.
PEIPPONEN. Kuka sen ilmoitti sinulle?
EETU. Tämä kirjanen taikka oikeammin onnen tähteni, johonka luotan.
PEIPPONEN. Niin minäkin. Olen kuhnaillut kosineessani kaksi vuotta.
EETU. Kokonaista kaksi vuotta?
PEIPPONEN. Koko kaksi vuotta! Ja nyt, kun vihdoinkin aijon tehdä
toden, sanoo setä...
EETU (nauraen). Setä — no?
PEIPPONEN. Kävin häntä tapaamassa tehtaalla.
Niin, setäs anoo: »Herra Peipponen, tällä hetkellä en voi antaa teille
vastaustani» ja että »Eetun vastauksesta riippuu minunkin vastaukseni.»
(Lämpimästi.) Paras nuoruuteni, lapsuuteni veikko! Kun sinulla on noin
suuri valta setääsi ja kun me kerran olemme ystäviä...
EETU. Sinä taidat olla tositeolla tuossa kosimispuuhassasi kiinni?
PEIPPONEN. Täydellisesti! Se olisi mainio naimiskauppa. Tyttö on seudun
varakkaimman miehen ainoa lapsi. Hän on hurmaava!
EETU. Mutta hänen luonteestaan sinä —
PEIPPONEN. Oo, se on täydellinen, lempeä, ylevä, henkevä...
EETU. Onko mahdollista? Hitto vie, minkätähden sinä sitten äsken —?
PEIPPONEN. Noo, minä pidin sinua kilpakosijanani ja pelkäsin tuota —
onnen tähteäsi. Omaa etuahan sitä ensiksi tulee katsoneeksi. Mutta
tuossa hän tulee, katso!
EETU. Olet oikeassa. Hän näyttää hyvin kasvatetulta ja miellyttävältä.
(Tuntien.) Oi, taivas!
PEIPPONEN. Mikä sinulle tuli?
EETU (kuulematta). Mikä sattuma! Ja kirjeet! Ne on saatava takaisin!
(Aikoo mennä taustaovesta.)
VIIDESTOISTA KOHTAUS.
Edelliset. Hertta.
HERTTA (tulee sivulta). Ettehän minua pakoon pyrkine, herra serkku?
EETU (hämillään). Mitä ajattelettekaan? Neitini — hm — serkku, aijoin
sanoa... olisin antanut kaikkeni saadakseni näin tavata teidät, jos
vain olisin aavistanut, että te todellakin olette setäni tytär.
PEIPPONEN. No, mutta! Ettekö te tunnekaan toisianne?
EETU. Kautta Jumalan, emme!
HERTTA. Serkkuni puhuu totta.
EETU. Siksi olenkin onnellinen voidessasi tutustua...
PEIPPONEN (hiljaa. Eetulle). Ja voidessasi puhua puolestani, eikö totta?
EETU (hiljaa Peipposelle). Mitä? Niin — kyllä. Mutta yhdellä ehdolla.
Juokse heti hakemaan tyttöä, sitä äskeistä. Lähetin hänet puistoon.
(Katselee akkunasta.) Hän on vielä siellä, puiston perillä. Sano
hänelle, ettei hänen tarvitsekaan viedä, vaan tuoda takaisin —
PEIPPONEN. Mitä?
EETU. Sitä, mitä hänelle äsken jätin.
PEIPPONEN. En käsitä sinua.
EETU. Samantekevää! Elä hukkaa hetkeäkään.
PEIPPONEN. Te Kerkkosen sukuun kuuluvat olette kaikki käsittämättömiä
ja (viitaten Eetuun) niin hirveän hätäisiä. (Menee.)
KUUDESTOISTA KOHTAUS.
Eetu. Hertta.
EETU (Hertalle). Anteeksi, serkku. Luotin äsken niin paljon onneni
tähteen ja läpi sateen ja myrskyn se saattoikin minut oivaan satamaan.
HERTTA (on istuutunut ja alkanut käsityön). Niin, sukulaistenne syliin.
EETU. Niin, neiti.
HERTTA. Neiti? Äsken te sanoitte minua serkuksi. Se miellyttää minua
paremmin.
EETU. Saanko siis käyttää sitä nimeä?
HERTTA. Kyllä, vaikka ette ansaitseisikaan.
Ettehän te kerran Helsingissä edes tuntenut entistä ystävätärtänne.
EETU. Se on totta.
HERTTA (nauraen). Missä oli silloin heimon henki ja ääni?
EETU (nauraen). Se jäi mykäksi! Nykyisyys oli niin ihana, ettei
menneisyydellä ollut sijaa siinä.
HERTTA. Kenen syy? Herra Peipposelta sain tietää, kuka olette. Isäni ei
vielä teitä tunne.
EETU. Kyllä, hän tietää, kuka olen. Itse hän osoitti minulle äsken
vieraanvaraisuutta — niin — vieläpä muutakin —
HERTTA. Mitä sitten?
EETU (hilliten itsensä). Aamiaisen, verrattoman aamiaisen!
HERTTA. Hyvä ja sitäkin parempi, kuta pahemmin hän teistä sitä ennen
puhui. Hm. Me puhelimme tänä aamuna teistä.
EETU. Minusta?
HERTTA. Teistä. Naisten velvollisuus on näet aina koettaa solmia
perherauhaa ja —
EETU. Ja?
HERTTA. Yksimielisyyttä.
EETU. Ja?
HERTTA. Sopua.
EETU (lämpimästi). Te olette yhtämieltä kanssani. Minä olen aina
pitänyt perheriitaamme houkkamaisuutena. Nyt on se minusta suoraa
hulluutta. Ja jos isät riitelevätkin, on lasten tehtävä sula
sovinto. Varsinkin meidän. Teidän kanssanne en kamppaileisi, joka
olette hurmaava, henkevä ja aina edessäni sitten ensi Helsingissä
tutustumisemme jälkeen häämöittänyt kuin onneni tähti, joka...
HERTTA (nauraen). Rakas serkku! Helsingissä puhuitte te paljon
järkevämmin ja minä aivan hämmästyn, että olette siitä ajasta
syventynyt niin tähtitieteeseen. Se on vaikea tiede ja hyvin
epävarma.
EETU. Oh! Näkee Peipposen tulevan. Ah!
SEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS.
Edelliset. Peipponen.
PEIPPONEN tulee taustaovesta.
HERTTA (itsekseen). Serkkuni on sangen rakastettava.
(Jatkaa käsityötään).
EETU (kiiruhtaa ojennetuin käsin Peipposta vastaan). No? Anna tänne!
Pian.
PEIPPONEN. Hm!
EETU. Tapasitko tytön?
PEIPPONEN. En.
EETU. Etkö?!
PEIPPONEN. Jouduin kahdenvaiheelle olisiko tie lyhempi niityn vai
metsän kautta.
EETU. Jatka!
PEIPPONEN. Pysähdyin miettimään sitä. Sillävälin oli Sirkka kadonnut.
EETU. Hitto!
PEIPPONEN. Rauhoitu. Häntä oli enää mahdoton tavata.
EETU. Ja nyt palaat sinä tyhjin toimin tänne, juuri kun minä
aijoin...
PEIPPONEN. Minunko puolestani puhua?
EETU. Sinun puolestasi —! Mene tiehesi!
PEIPPONEN. Kyllä, kyllä! En halua häiritä, kun sinä — (Menee taustalta.)
KAHDEKSASTOISTA KOHTAUS.
Hertta. Eetu.
EETU (itsekseen.). Minä juoksen itse Sirkan jälkeen. (Katselee
akkunasta.) Ei, se on myöhäistä. Setä on saanut kirjeen aikaa
sitten — mutta kummanko? Ehkä paremman?
HERTTA. Serkku!
EETU (yhä itsekseen). Tai pahemman!
HERTTA. Sanokaa nyt vihdoinkin, mikä teitä vaivaa?
EETU (hämillään). Oo — ei mikään — luulen vain, että isänne ehkä — joka
otti minut niin ystävällisesti, jopa kuin oman poikansa vastaan...
(Itsekseen.) Kumpiko? Minä pelkään, minä pelkään —!
HERTTA. Edelleen!
EETU. Niin, — että jos hän nyt äkkiä muuttaisikin mielensä ja —
(Itsekseen.) Kun nyt Sirkka saapuisi sanomaan, mitä minulla on
odotettavissa!
HERTTA (nauraa). Silloin ette, serkku hyvä, tunne isääni! Hänestä on
vaikea ottaa ensi askel, mutta kun hän on sen tehnyt, ei hän enää
mieltänsä muuta!
EETU (itsekseen). Voi taivas!
HERTTA. Jos hän kerran on ojentanut jollekin ystävyyden osoitteeksi
kätensä, niin pitää hän kiinni siitä kuin ei vihamielisyyttä koskaan
olisi ollutkaan.
EETU. Ystävyys — viha — sitähän minä tarkoitankin. Mutta kumpaako
minä voin odottaa häneltä? Anteeksi, serkku — kas siinä, siinähän
se pula onkin! (Itsekseen.) Ja Sirkkakaan ei palaa! (Ääneen.) Te
ette sitä pulaa käsitä.
HERTTA. Kuka tietää.
EETU. Minä kunnioitan, minä luotan isäänne niin, että olen onneton, jos
ne menetän.
HERTTA. Onneton? Menetätte?
EETU. Niin, lopuksi. Se on onnenpeliä. Minä voin menettää, mutta
voittaakin!
HERTTA (ihmetellen). Mutta mitä te nyt oikeastaan puhutte?
EETU. Siitä, ettei tähtöseni ratkaisevana hetkenä kenties petäkään!
HERTTA (itsekseen). Onko hän mielensä menettänyt?
EETU. Oo! mikä onni. Siinä hän vihdoinkin viimein!
HERTTA. Hän! Kuka? Sirkka?
YHDEKSÄSTOISTA KOHTAUS.
Edelliset. Sirkka.
SIRKKA tulee taustalta. Neiti! Vieraita, kaksi rouvaa kaupungista!
HERTTA. Eikö isäni ole heitä vastaanottamassa?
SIRKKA. Ei! Hän sulkeutui huoneeseensa eikä luvannut päästää ketään
häiritsemään. Tyttäreni ottakoon vastaan, huusi hän minulle ovea
sulkiessaan.
HERTTA. Siis vierailu ja kuinka pitkä. Herra serkkuni, haluan
selvitystä teiltä kummalliseen käytökseenne. Minä palaan pian.
(Menee taustalta.)
KAHDESKYMMENES KOHTAUS.
Eetu. Sirkka.
EETU. No?
SIRKKA (riemuiten). Tehty!
EETU. Annoitko hänelle kirjeen?
SIRKKA. Tuulispäänä lentäen, kuten käskittekin.
EETU. Kumpaisenko?
SIRKKA. En tiedä. Annoin sen, joka ensiksi osuutui käteeni.
EETU. Hyvä! Anna sitten jäljelle jäänyt minulle. (Itsekseen.) Olen
toivon ja epäilyn vaiheilla. (Ääneen.) Pian!
SIRKKA. Toinenko?
EETU. Niin, niin!
SIRKKA. Mutta — se ei ole enää minulla.
EETU. Ei enää sinulla? Missä sitten?
SIRKKA. Nähkääs, kun olin antanut sen toisen herra Kerkkoselle, kohtasi
minut palatessani Pekka, se mylläri, sulhaseni. Hän oli menossa
viljan ostoon kylälle. Minä tervehdin häntä ja me pysähdyimme hieman
juttelemaan. Toisen kirjeen nurkka näkyi taskustani. Pekka huomasi
sen ja äkkiä sieppasi hän kirjeen itselleen. Hän luuli sitä minun
kirjoittamaksi rakkaudenkirjeeksi.
EETU (tuskastuneena). Olisit käskenyt hänen lukemaan osoitteen.
SIRKKA. Ei se raukka osaa lukeakaan. Hän uhkasi luettaa kirjeen koko
kylälle. Hyvä isä, olkaa toki rauhallisempi. Kohtahan Pekka palaa
kirjeineen takaisin. Tunnin kuluttua on hän aivan varmaan täällä.
EETU. Tunnin! Iänkaikkisuus, jota odottaessa ampuisi kuulan kalloonsa!
SIRKKA. Yhden paperipalan takia? Kyllä kai!
EETU. Entä herra Kerkkonen, mitä hän sanoi kirjeestä?
SIRKKA. Huusihan vain: Sisarenpojalta! Silloin vasta minäkin sain
tietää, että te olette hänen sisarenpoikansa.
EETU. Jatka!
SIRKKA. Sisarenpoika, josta neiti niin usein on jutellut. En elämässäni
olisi...
EETU (tarttuu Sirkkaa käsivarteen). Piru vie! jatka, jatka!
SIRKKA. Siunatkoon! Kyllä, kyllä! Niin, herra otti kirjeen ja sanoi:
missä minun lasini ovat? (Nauraa.) Hän ei voi lukea riviäkään
silmälasitta. Niin ja silloin tulivat vieraat rouvat ajaen — ja herra
sulkeutui huoneeseensa. Hän kai lukee sitä parhaillaan.
EETU. Lohduttava selitys. Mene heti, kolkuta hänen huoneensa ovelle ja
sano...
SIRKKA. Narri olisin, jos sen tekisin. Häntä ei saa häiritä kukaan,
sanoi hän.
EETU. Siis kaikki hukassa! Mene ja palaa ilmoittamaan heti, kun kirottu
mustasukkainen Pekkasi palaa, jos hän palaa ollenkaan.
SIRKKA (peloissaan). Eiköhän hän nyt toki —? Minä menen jo! (Menee
taustalle sanoen.) Tyly serkku tuo sisarenpoika.
KAHDESKYMMENESENSI KOHTAUS.
Eetu.
EETU. Odottaa! Tällaisessa tietämättömyydessä. Oo, onneni tähti, alan
epäillä, että laitasi ei ole kuin olla pitäisi. — Ahaa, nyt ryntää
Peipponen kimppuuni, sekin kiusankappale.
KAHDESKYMMENESTOINEN KOHTAUS.
Eetu. Peipponen.
PEIPPONEN. No, veliseni, joko olet puhunut puolestani?
EETU. En!
PEIPPONEN. Et? Minkätähden et?
EETU. Minä rakastan itse neiti Kerkkosta.
PEIPPONEN. Itse? (Itsekseen.) Olin sittenkin aamulla oikeassa.
(Ääneen.) Ja kun aina olet nopea päätöksissäsi, aijot sinä naida
hänet?
EETU. Se on hartain haluni.
PEIPPONEN (itsekseen). Juuri kun minun piti kosia. Sen siitä
kiireestä saa! (Ääneen.) Olet siis saanut hänet omaksesi?
EETU. Suokoon luoja, että niin olisi laita!
PEIPPONEN. Heitä pois taas tuo viisastelusi! Sano suoraan kosivasi ja
minä peräydyn. Ellet sinä kosi, kosin minä. Se lienee oikeus ja kohtuus?
EETU. On kyllä.
PEIPPONEN. Siis sinä —?
EETU. Ei nyt, myöhemmin!
PEIPPONEN. No, mutta onhan se niin yksinkertaista. Pidätkö hänestä vai
etkö?
EETU. En tiedä...
PEIPPONEN. Siis et!
EETU. En tiedä sitäkään. Ethän sinäkään ole niin pikaisesti päättänyt.
PEIPPONEN. Mutta sinä olet.
EETU. Nyt seuraan esimerkkiäsi ja mietin asiaa.
PEIPPONEN. Juonittelua! Katalaa juonittelua vanhalta ystävältä!
EETU. Kuten tahdot. Haluankin suuttua johonkin, samantekevä kehen.
PEIPPONEN. Niin en tarkoittanut.
EETU. Kaksintaistelu! Valitse vain aseet.
PEIPPONEN. Pyydän, se vaatii vakavaa harkitsemista. Etenkin sinun
kanssasi. Sinulla on tuo — tuo tähtesi —
EETU (tulisena). Se ei sinuun kuulu!
KAHDESKYMMENESKOLMAS KOHTAUS.
Hertta. Eetu. Peipponen.
HERTTA (tulee). Mitä nyt? Mitä on tapahtunut? Riitaa ja toraa?
PEIPPONEN. Joka koskee teitä, neitiseni.
HERTTA. Silloin en halua kuulla syitä siihen. Yhtäaikaa ei voi olla
syyllisenä sekä tuomarina. Sitäpaitsi (Peipposelle) tarvitaan teitä
toisaalla, herra.
PEIPPONEN. Minua? Missä?
HERTTA. Vieraat naiset haluavat puhutella teitä, kuultuansa teidän
olevan talossa. Olette kyllin kohtelias täyttääksenne heidän
toivomuksensa. Siis, kiiruhtakaa. Minä pidätän herra serkkuani sen
aikaa täällä.
PEIPPONEN. Hyvä! Täytän heidän pyyntönsä,
mutta vain teidän tähtenne, neiti. (Menee taustalta.)
HERTTA (Eetulle). Mitä tämä on, serkku? Tuskin olette tullut taloomme,
kun jo rakennatte riidan vanhan ystävänne kanssa.
EETU. Hänkö ystäväni? Ei enää ikinä!
HERTTA. Miksi ei?
EETU. Koska hän — koska hän — tahtoo naida teidät.
HERTTA. Olisiko se teistä sitten niin mieletön teko?
EETU. Päinvastoin. Mutta hän kääntyy siinä minuun.
HERTTA. Mitä kummaa siinä on? Olettehan te minun serkkuni ja järkimies.
— Helsingissä te esiinnyitte rauhallisena ja miehevänä. Täällä te
olette kuin muuttunut, hajamielinen ja kiihtynyt. Se tekee minut ja
muut kovin rauhattomaksi.
EETU. Ketkä muut?
HERTTA (veitikkamaisena). No, koko sukumme esimerkiksi. Ahaa, te alatte
jo hieman selviytyä äskeisestä sekapäisyydestänne.
EETU. Alan ja en ala, koska sekavuuteni syy on teissä, serkku.
HERTTA. Minussa? Miten?
EETU. En ole koskaan rakastanut muita kuin teitä. Hulluuteen saakka.
Enkä voi elää nyt ilman teitä. Kas, siinä syy. Mitä nyt sanotte?
HERTTA (hymyillen, ujosti). Sanon, että koetatte olla kuolematta,
serkku.
EETU (riemuissansa). Käsitänkö oikein! Rakastettu, siis teille
rakas?! Oi, olen onnellinen — ei, olen onnettomin mies, mitä
taivaan kannen alla olemassa on! Anteeksi! Olkaa laupias. Minä
ansaitsen rangaistukseni.
HERTTA. Taivaan tähden, taas te joudutte suunniltanne.
EETU. Ja syystä! Jospa tietäisitte!
HERTTA. Mitä en tiedä vielä, vaan tahdon tulla tietämään.
EETU. Te ette antaisi sitä anteeksi milloinkaan.
HERTTA. Haluan kuulla kumminkin.
EETU. Olkoon niin! (Näkee tulevan Peipposen.) Ei, Peipposen kuullen se
on mahdotonta.
HERTTA. Minä vaadin, puhukaa. (Istuutuu.)
EETU. Herran nimeen sitten! (Puhelee hiljaa Hertalle.)
KAHDESKYMMENESNELJÄS KOHTAUS.
Edelliset. Peipponen.
PEIPPONEN (tulee, itsekseen). Torailkoot nyt naiset siellä, etten
ostanut ainoatakaan arpaa heidän ainaisissa armeliaisuusjuhlissaan.
Minun olisi pitänyt ottaa heidän köyhiensä hyväksi koko tusina! Ja
siksi vain, että olen muka poikamies! Siitä pitää tehdä loppu! Minä
nain. Jos en muuten, niin säästäväisyydestä!
HERTTA (nousee, Eetulle). Mitä te olette tehnytkään!
PEIPPONEN (Eetulle). No, onko herra nyt vihdoinkin päättänyt?
EETU. Kyllä, herra!
HERTTA. Mutta minä en anna suostumustani.
EETU (itsekseen). Hyvä Jumala!
PEIPPONEN (iloissaan). Niinkö? (Itsekseen.) Siis huolii hän minut
mahdollisesti!
HERTTA (puoliääneen Eetulle). Sellaista perherauhan väärinkäyttöä ei
isäni koskaan suo anteeksi. Ettehän te tiedä, kumpiko noista
kirjeistä —?
EETU (hiljaa). En. (Huomaa saapuvan Sirkan.) Mutta tuossahan tulee
Sirkka, sanansaattajani. Nyt selviää kohtaloni!
KAHDESKYMMENESVIIDES KOHTAUS.
Edelliset. Sirkka.
SIRKKA (tulee, Eetulle). Pekka on palannut.
EETU. Kirjeeni siis, kirjeeni!
SIRKKA. Koko kylä oli sanonut, ettei se ole tarkoitettu minulle, vaan
jollekin muulle.
EETU. Missä se on?
SIRKKA (ottaa kirjeen taskustaan). Se on tässä.
HERTTA (ottaa sen). Anna se minulle. Kaikki isälleni osoitetut kirjeet
kuuluvat minullekin. (Avaa kirjeen, osoittamatta odottavalle Eetulle
väreelläkään, kumpi se on.)
EETU. No, rakas serkku? — Taivas! setä ja miten äkäisen näköinen!
HERTTA. Vait! (Piilottaa kirjeen.)
KAHDESKYMMENESKUUDES KOHTAUS.
Edelliset. Kerkkonen.
KERKKONEN (tulee, kylmästi). Onko sinulla mitään asiaa kaupunkiin,
lapseni?
HERTTA. Ei, isäni.
KERKKONEN. Lähetän näet ratsumiehen hetimiten sinne. Olen anonut
valitusta oikeusjutussani ja valituksen on jouduttava iltapostiin.
HERTTA. Isä! Tuota iänkaikkista juttuako...
KERKKONEN. On jatkettava entistä innokkaammin edelleen. Herra Eetu,
jota en tahdo enää kauemmin talossani viivyttää, kertokoon sen
isällensä.
HERTTA (puoliääneen). Onko aikomuksenne ajaa sisarennepoika luotanne?
PEIPPONEN (itsekseen). Sulhasserkku on lyöty laudalta!
HERTTA. Mistä syystä? Mitä hän on tehnyt teille?
KERKKONEN. Mitäkö tehnyt? Tuossa, lue, eläkä enää koeta puolustaa
häntä. (Antaa Hertalle kirjeen, menee sitten Peipposen luo.)
HERTTA (vaihtaa vikkelästi isänsä antaman kirjeen omaansa). En käsitä,
isä hyvä, mitä hän olisi voinut rikkoa näin kauttaaltaan kunnioitusta
ja myöntymystä uhkuvassa kirjeessä?
KERKKONEN (suuttuen). Kunnioitusta ja myöntymystä!
HERTTA. Niinpä kyllä. (Lukee.) »Rakas setä! Sydämestäni ja kiitollisena
suostun minä arvoisaan ehdotukseenne...»
KERKKONEN. Mitä sinä luet? Onko kirjeessä niin?
HERTTA. Sanasta sanaan, isä!
KERKKONEN. Mahdotonta. (Ottaa kirjeen.) Siinä ei ollut sanaakaan siitä
lukiessani sen.
HERTTA. Sitten olet sinä lukenut väärin. Ennakkoluulot ja suuttumus
tekevät usein parhaimmatkin ihmiset puolisokeiksi.
KERKKONEN. Lasini! Missä ovat minun silmälasini? (Sirkalle.) Katso
tuolta pöydältä! Tai kenties tahtoisitte te, (kääntyen Peipposeen)
kunnon naapuri, olla ystävällinen ja lukea kirjeen minulle?
PEIPPONEN. Kernaasti. (Lukee.) »Sydämestäni ja kiitollisena suostun
minä arvoisaan ehdotukseenne, toivoen sen lopettavan kaiken
katkeruuden...
KERKKONEN (tempaa kirjeen). Oletteko tekin samassa liitossa!
PEIPPONEN. Pyydän —
EETU. Setä, kirje on minun kirjoittamani ja puhuu selvää sydämeni
kieltä.
HERTTA. Samaa sanoi serkku minullekin aivan äsken.
PEIPPONEN. Minulle myös!
HERTTA. Kuuletteko?
EETU. Kilpailijanikin vakuuttaa sen.
PEIPPONEN. Niin, paha kyllä.
KERKKONEN (on saanut silmälasinsa ja lukee innokkaana). »Sydämestäni
ja kiitollisena suostun minä...» Tämähän on hullunkurista! Luinhan
minä äsken, että —
HERTTA (hyvitellen). Mutta, isä, heikkoja silmiäsikö sinä enempi
uskot kuin (Peipposelle) säädyllisen seuramiehen vakuutusta ja oman
sisarenpoikasi avomielistä tunnustusta, enempi kuin oman tyttäresi
sanaa?
KERKKONEN. Mutta —
HERTTA. Ja mitä halusit sinä? Hänen suostumustansa, hänen omaa sanaansa!
EETU (lämpimästi). Minä annan ne!
HERTTA. Kuuletko, hän antaa ne.
SIRKKA. Ja jo toisen kerran. Sillä minä näin, miten hän kirjoitti
kahdesti...
EETU (puoliääneen Sirkalle). Vaikenetko taikka —!
KERKKONEN. Mitä tarkoittaa hän tuolla »kahdesti»?
HERTTA. Kirjettä sinulle, rakas isä, ja minulle.
KERKKONEN (pudistaa päätään). Minä olen vakuutettu olevani nenästä
vedetty! (Hertalle.) Ja sinä?
HERTTA (hyväillen häntä). Petämmekö me yleensä ihmisiä heidän
onneksensa?
KERKKONEN (liikutettuna). Onni, niin —! (Tarkastellen kirjettä.)
Tietköön Jumala tämän petoksen, enkä minä!
EETU (vilkkaasti). Jollei teillä ole muuta huolta, niin — te saatte sen
tietää kernaasti.
KERKKONEN. Milloin sitten?
HERTTA. Heti häittemme jälkeen!
PEIPPONEN (itsekseen). Inhoittavaa!
KERKKONEN. Olkoon! Vaikkapa uteliaisuudestakin — minä suostun! (Ojentaa
toisen kätensä Hertalle, toisen Eetulle.)
EETU. Setä! (Syleilee häntä.)
HERTTA. Pois riitojen riehu!
EETU. Ja sijalle rakkaus ja rauha!
KERKKONEN. Toivon, että te, herra Peipponen, jalomielisenä kilpailijana
olette luopuneet toiveistanne ja otatte nyt sulhaspojan yhtä edullisen
aseman.
PEIPPONEN. Minä mietin sitä.
HERTTA. Kaikki tämä kuitenkin ehdolla, ettei serkkuni enää sokeasti
usko onnen tähteensä.
EETU. Tähteni, johon luotan ja johon katseeni nostan täst'edes — olet
oleva sinä! (Syleily.)
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ONNEN TÄHTI ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG™ LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg™ License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg
Project Gutenberg is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 41 Watchung Plaza #516,
Montclair NJ 07042, USA, +1 (862) 621-9288. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
