The Project Gutenberg eBook of Vuoristokansaa
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Vuoristokansaa
1-näytöksinen murhenäytelmä
Author: Karl Schönherr
Translator: Jalmari Lahdensuo
Release date: November 2, 2025 [eBook #77169]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Kust.Oy Kirja, 1913
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VUORISTOKANSAA ***
language: Finnish
VUORISTOKANSAA
1-näytöksinen murhenäytelmä
Kirj.
KARL SCHÖNHERR
Suomensi
Jalmari Lahdensuo
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Kirja,
1913.
HENKILÖT:
FRIEDL SONNLEITNER, | Puunveistäjiä.
GEBHART PERATHONER, |
VANHA PERATHONER, Gebhartin isä.
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ, Friedlin vaimo.
MEIXNER, tirolilaistavaroiden kaupustelija.
TOHT. WALDER, kunnanlääkäri.
MAX ROLLER, lääketieteen ylioppilas.
KAMASAKSA.
MAITOMUIJA.
SUUTARIN EUKKO.
FRANZL ja ANNELE, Sonnleitnerin lapsia.
Paikka: köyhä vuoristokylä.
Aika: nykyinen.
Talvinen vuoristomaisema.
Huone on matala ja sen seinät rapatut. Pöydän takana seinässä Neitsyt
Maarian tai jonkin pyhimyksen kuva ja pieni palava lamppu sen
alapuolella. Akkunat matalat ja pieniruutuiset.
Köyhän väen tupa. Vasemmassa takanurkassa likaisenharmaa muurattu
uuni viheriäisine pyörökaakelineen. Sen kupeella leveä penkki. Pitkin
vasenta seinää etualaan päin pitkä, tukeva veistelypenkki. Sillä
ja sen lähettyvillä hajallaan työkaluja, puupalikoita, valmiita
ja puolivalmiita suurempia ja pienempiä henkilökuvia, kuoripuuhun
leikeltyjä puitteita, lastenleluja, puuhevosia ja muita senkaltaisia
yksinkertaisia puuveistoksia. Gebhart Perathoner istuu uutterasti
työskennellen veistelypenkin vieressä. Lattialla hänen edessään suuri,
pyöreä, jotenkin matala kori täynnä kaikellaisia puuveistoksia. Gebhart
viimeistelee edessään olevia esineitä ja heittelee ne sitten toisen
toisensa jälkeen koriin muiden joukkoon.
Oikealla taka-alalla vaatimaton vuode, jolla puoleksi pukeutuneena
makaa Fritz Sonnleitner, toinen käsi lujissa siteissä. Hän näyttää
nukahtaneen. Vuoteen pääpuolessa on seinämälle asetettu korkea, leveä
kaappi, joka estää vuoteella makaavan näkemästä vasempaan takanurkkaan.
Lähellä uunia ulko-ovi pihamaalle. Oikeassa seinässä avoin ovi, josta
nähdään kuusivuotiaan pojan ja nelivuotiaan tyttösen juoksennellen
leikkivän pienessä kamaripahasessa.
Uuninpenkillä istuu nähtävästi raskaitten huolien painamana
Sonnleitnerin emäntä kiirehtimässä valmiiksi paksusta villalangasta
kutomaansa viheriäsuista, pitkää miehensukkaa.
Ensi kohtaus.
Esiverhon noustessa kuullaan vain leikkivien lasten melua ja naurua
kamarista ja työaseitten ääntä veistelypenkin puolelta. Sitten Franzl
ja Annele juoksevat näyttämölle veistelypenkin eteen asti. Annelella
on vain sukat jalassa ja hän vetää pieniä puuvaunuja; perässä seuraa
Franzl lastenpiiskaa paukahutellen.
FRANZL (ajaen). Hei! Hei! Hei!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (30-vuotias, hieman huolten riuduttavia, pulska
nainen nousee penkiltä ja kehoittaa hiljaisella äänellä lapsia
vaikenemaan.)
Sst! Franzl! Ei niin kovaa! (Työntää Franzlia takaisin kamarin
ovelle.) Menkää nyt! Menkää nyt jälleen leikkimään! (Poika kiiruhtaa
pois vaunuilleen. Sonnleitnerin emäntä jälleen istuutuen Annelelle,
joka on jäänyt seisomaan Gebhartin luo veistelypenkin eteen.) Annele,
tule! Oleppas nyt kiltti ja juokse perässä! (Annele pakenee Gebhartin
turviin.)
GEBHART (keskeyttää työnsä ja silittelee lasta). Oi, sinä pikku
kissanpoikanen!
ANNELE. Nosta ja hypitä!
GEBHART. No, tule sitten! (Ottaa lapsen syliinsä.) Huppis! Oletpa sinä
raskas! Sellainen lihapallero, sellainen oikein suuri ja raskas!
(Koettelee hänen jalkojaan ) Ja niin kylmät jalat on sillä pikku
pululla... niinkuin jääpuikot... niin! Et saakkaan enää juoksennella
sukkasillasi... kunnes suutari viimeinkin tuo sinulle lämpöiset
töppöset! Se paha suutari... ja laiska... kun ei koskaan tuo niitä
töppösiä...
ANNELE. Se laiska suutari!
GEBHART (nousee ja kantaa lapsen kamarin ovelle). Mutta kun Annelella
kerran on vilttitöppöset jalassa... huh... silloin sitä hypitään...
Hup... hup... hup... (Poistuu kamariin.)
Toinen kohtaus.
(Vanha Perathoner, Sonnleitnerin emäntä, sitten Gebhart.)
PERATHONER (vanha, liikkeissään puolittain lapsellinen isäpahanen tulee
hieman kiihtyneenä pihalta ja kompuroi keppiinsä nojautuen suoraan
Gebhartin paikalle. Huomatessaan Gebhartin olevan poissa). Mitä? Eikö
hän ole kotona?
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (hiljaa). Sst!
PERATHONER. (siitä välittämättä.)
Onko hän ehkä piiloutunut? (huutaa) Gebhart!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ
Sst! (Samassa tulee Gebhart kamarista sulkien oven tultuaan.)
PERATHONER (lähestyen häntä). Aa! Siinähän sinä olet!
GEBHART (ilostuen). Isävanhus! Terve tultua! (Osoittaa vuodetta
saadakseen Perathonerin puhumaan hiljaisemmalla äänellä.)
PERATHONER. Minä jo luulin sinun pujahtaneen tiehesi! (Hieroo
peukaloaan ja etusormeaan toisiinsa.) No niin... miten on?
Viikkorahani? Kaksi guldenia!
GEBHART (ryhtyy jälleen työhönsä, hyvänsävyisesti). Niin... niin...
niin... isävanhus! Hieman kärsivällisyyttä vain!
PERATHONER. No... no... no! Kärsivällisyyttä ei vähääkään! — Guldenia
minä sanoin! Kaksi guldenia! Viime viikkoina olet suvainnut antaa vain
yhden! Tänään et pääsekkään niin helpolla! Vai pitääkö minun ehkä
piankin koputella vaivaistalon ovelle... hä?
GEBHART (hyvänä). Isäukko! Saattehan te toki! Vaan Meixner ei ole vielä
käynyt täällä! (Osoittaa koria.) Katsokaa, siinä on vielä täysi kori.
Minähän itsekin odotan rahaa!
PERATHONER (ihmetyksissään). Meixnerkö ei vielä täällä? Auracherin
luona tuolla ylhäällä on hän käynyt jo aikoja sitten! Ja Pichlerin
luona! Ehkä on mies sekaantunut kulkemaan myllytien kautta tiehensä!
(Kompuroi ovelle päin.) Se tässä vielä puuttuisi! Täytyy heti käydä
katsomassa! Sellainen... (Poistuu kiireesti ovesta.)
Kolmas kohtaus.
(Gebhart, Sonnleitnerin emäntä.)
(Friedl vaikeroi kuin unissaan. Sonnleitnerin emäntä nousee nopeasti ja
kiiruhtaa varpaisillaan vuoteelle päin; kun Friedl pysyy rauhallisena,
kääntyy hän puolitiessä takaisin.)
GEBHART (tukahutetusti, osoittaen vuodetta päällään). Sonnleitnerin
emäntä! Teidän täytynee sittenkin sanoa se hänelle!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (huoaten syvään). Voi taivaan Jumala! (Rientää
kiireesti kamariin, ettei äänekkäästi itkuun purskahtaessaan häiritsisi
Friedliä.)
Neljäs kohtaus.
(Gebhart, Meixner, sitten Sonnleitnerin emäntä.)
MEIXNER. (puoleksi talonpoikainen ovela mies saapuu tyhjine säkkineen
meluten tupaan. Puhaltelee paleleviin käsiinsä, joissa on paksut
kintaat, ja lyö jalkojaan yhteen). Huh! Huh! Kylmä on... kylmä on!
GEBHART (katsahtaen ohimennen työstään). Aa... Meixner! Tottahan
talvella kylmä on!
MEIXNER (lämmittelee uunin luona). Helppohan teidän on veistellä ja
naureskella lämpimissä tuvissanne! (Koputtaa jalkojaan yhteen, hieroo
käsiään, pistää ne taas uunin kupeeseen j.n.e.) Hyvä teidän on! Vaan
minä ja minun aasini... me kaksi... niin... niinpä niin... (Astuu
lähemmäksi.) No, entäs sitten? Mitäs uutta nyt on tällä kertaa Tirolin
puuteollisuuden alalla? (Penkoo huolimattomasti puuesineitä korissa,
sitten pettyneenä.) Oi oi... oi oi! Mutta Perathoner! Mutta Perathoner!
GEBHART. Mitä nyt! Mikä teille ei nyt taas kelpaa!
MEIXNER. No, kuulkaa sitten! Tuollaisia kyttyräkuvia... Jos minä
sellaisia jollekin tyrkyttäisin — niin tulisipa totisesti kiire
lähtö ovesta ulos! (Jatkaa penkomistaan.) Oi voi... oi voi! Ja noita
ijankaikkisia kuoripuisia puitteita yhtä ijankaikkisine koristuksineen!
Ja nuo polttokoristeiset puulautaset kyllästyttävät minua jo myöskin
aivan kuin perunapaistikkaat ja naudanliha! No, no! Tuollaista en voi
lähteä viemään kenenkään taloon... tai saisi Meixner siivet olalleen!
(Lohdutellen.) Mutta lastenleluja, Perathoner... keinuhevosia...
lapioita... temppunukkeja... niin, se vetelee!
GEBHART (pysäyttää työnsä hetkiseksi, ärtyisästi). Vai niin!
Kun minulla viime viikolla oli kori täynnä leikkikaluja, niin
silloin Meixner löi käsiään yhteen (matkien:) Mitä te tuollaista
joutavanpäiväistä! Mutta Perathoner! Eihän tähän maailman aikaan enää
lapsia ole!
MEIXNER. Niin... senjälkeen onkin maailma jo taas paljon muuttunut!
(Katselee yksityisiä kuvia tarkemmin.) Hm... siinä on sitten
kolmituumainen Pietari... pitäisi senkin muka olla pyhimyksen
näköinen... niin eriskummallinen... niin karkeatekoinen...
(Innostuneesti.) Kuulkaas! Teidän pitäisi kerran nähdä Auracherin
veistoksia ja Pichlerin. Ne ovat kuin valettuja, sen minä sanon!
Niin... Kyllä ne kaksi osaavat!
GEBHART (torjuen). Onhan Pichler siitä puhunut! Kun siellä ylhäällä
kauppoja tehdään, silloin kuulutaan sanovan (matkien:) Ei näistä
nyt ole mihinkään! Mutta Perathoner ja Sonnleitner... kaikella
kunnioituksella... kyllä ne osaavat! (Tavallisella äänellä.) Minusta
tuntuu, että tekin osaatte!
MEIXNER (Sonnleitnerin emännälle, joka tulee ovesta oikealta,
kaksi paria kokoonkäärittyjä paksuja villasukkia kädessä). Onkos
Sonnleitnerin emännällä taas sellaisia viheriäsuisia metsäsukkia
valmiina?
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (antaa ne hänelle). On! Kaksi paria!
MEIXNER.(avaa kääröt ja katselee sukkia). Vahinko... vahinko... vahinko!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Mitä!
MEIXNER (itkunsekaisesti). Ett'ei villaisia metsäsukkia tähän maailman
aikaan yksikään sielu enää halua! Talonpojilla ei ole rahaa...
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Vaan tottahan kaupungissa vielä rahaa on!
MEIXNER. On! Mutta heillä taas ei ole pohkeita säärissä!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Jos ei käy kaupaksi, niin mitäs niitä sitten
kyselette!
MEIXNER. Tiedättekös... kun minä... (muka hämillään)... sanotaanhan
pyhässä raamatussa tosin, ettei vasen käsi saisi tietää, mitä oikea
tekee... mutta kun te nyt sitä kerran kysytte... suoraan sanoen, minä
ostan sukat (osoittaen vuoteelle) sairaan Sonnleitner-paran takia!
Tiedättekös, Meixner-rahjus saattaa ulkonaisesti olla raaka ryökäle,
mutta sisäisesti... (keskeyttäen.) Minä annan siis noista kahdesta
parista suoraa päätä yhden guldenin...
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (tempaa häneltä vihoissaan sukat). Nylkyri! Siinä
on tuskin villojen hintaa!
MEIXNER (hänestä välittämättä, kääntyen Gebhartin puoleen, joka tekee
yhä työtään). Ja teille annan minä tästä tavarasta — samaten ottaen
huomioon (osoittaa peukalollaan vuoteeseen päin)... neljä täyttä
hopeaguldenia.
GEBHART (heittää vihoissaan meisselin menemään). Verenimijä! (Jää
istumaan, nojaa päätään nyrkkiin ja tuijottaa synkkänä eteensä.)
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (suutuksissaan, mutta yhä, samaten kuin Gebhart,
nukkuvan Sonnleitnerin tähden hiljaisella äänellä). Mitä te kehtaatte!
Kun Perathoner on kokonaisen viikon yöt päivät hikoillut ja ahertanut!
Sehän on huutavaa vääryyttä!
MEIXNER. Antaa sen vain huutaa, kunnes käy käheäksi! Muuten — en
tyrkytä, en pakota! Se ei ole Meixnerin tapa! Taide on vapaa! Ellette
halua, niin — minä kumarran! (Poistuu.)
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (menee ovelle ja huutaa hänen jälkeensä). Meixner!
GEBHART. (rientää samaten ovelle ja huutaa.) Meixner! Hoi! Olkoon minun
puolestani, ottakaa pois! (Vihaisena.) Nyt se retkale vielä antaa
kerjätä itseään! (Työntää palaavan Meixnerin puoleen korin jalallaan.)
Siinä on! (Istuutuu työhönsä.)
MEIXNER (laskee veistokset mukanaan tuomaansa säkkiin). Kukaan toinen
ei tässä maailmassa huolisi tällaista törkyä! Mutta Meixner onkin niin
kutsuttu hyvä mies! Siksi tekevätkin ihmiset hänelle mitä haluavat!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (heittää sukat ylimmäksi koriin). Näistä ei teille
pidä siunausta lähtemän!
MEIXNER (nauraa). Siunaustako vielä! Rakas Sonnleitnerin emäntä
siitä ei heru edes viinitilkkaa! (Laskee kunkin guldenin erikseen
tärkeännäköisenä veistelypenkille.) Se tekee yhteensä viisi guldenia...
kruunuja siis melkein tusinakaupalla! Yksi guldeni... Tässä on toinen
guldeni... Tässä on kolmas guldeni... No kuulettekos, tätähän kestää
ijankaikkisesti. Kohta jo kieleni halpaantuu! (Taas jatkaen.) Tässä
on neljäs guldeni... ja tässä on vihdoin viides guldeni... (Hieroo
sormiaan.) Kas niin! Nyt ovat jo sormenikin halpaantuneet! (Pois
mennessään.) Jääkää siis Herran haltuun! Terveinä pysykää! (Poistuu.)
Viides kohtaus.
(Gebhart, Sonnleitnerin emäntä, Friedl.)
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (seisoo rahaa katsellen). Ne ovat verisiä ropoja!
(Poistuen.) Minä en saata niitä katsella.
GEBHART (tehden uutterasti työtä). Eipä teidän niitä pitkiä aikoja
katsella tarvitse! Kauppasaksa ja maitomuija ovat jo tunnin ajan
kierrelleet taloa kuin nälkäiset sudet!
FRIEDL (vuoteelta, käheästi). Joko hän on mennyt... tuo ihmisnylkijä...
tuo iilimato!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (rientää vuoteelle, huolestuneena). Älähän,
Friedl! Älä kiihoitu! Minä luulin sinun nukkuvan!
FRIEDL (suuresti kärsivän sairaan tavoin). Hyvä Jumala... nukkuvan,
niin... nukkuvan... huutaa minä tahtoisin kipuni ja tuskani... niin,
nukkuvan... (Sonnleitnerin emäntä kuivaa esiliinalla silmänsä.) Mitäs
tohtori sanoo?
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Hän luulee... (saa vaivoin tukahutetuksi
nyyhkytyksensä) hän sanoo... (hillitsee itsensä väkipakolla) — hän
käväisee vielä kerran katsomassa, ennenkun lähtee kotimatkalle! (Rupeaa
liikutustaan salatakseen puuhailemaan vuoteen ääressä, järjestelee
patjoja j.n.e.)
Kuudes kohtaus.
(Edelliset. Maitomuija.)
MAITOMUIJA (astuu hiipien ovesta sisään, makeasti). Jumalan terveeksi!
GEBHART (veistelypenkin luota, kääntymättä katsomaan). No niin, mitäs
minä sanoin!
MAITOMUIJA (astuen edemmäksi ovelta). Kohta jo taas menenkin! Tahtoisin
vain kysyä (katsellen ympärilleen.) Eikös Sonnleitnerin emäntää ole
kotona — (huomaten hänen Friedlin vuoteen ääressä häärivän.) Ah!
Siellähän te olettekin! Olisin vain tahtonut kysyä... enkös minä eilen
unohtanut teille maitohaaviani?
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Ette! Te veitte sen mennessänne!
MAITOMUIJA. Veinkö minä? (Miettii. Äkkiä muistaen.) Aivan oikein...
niin, niin, niin, niin! Te olette oikeassa, Sonnleitnerin emäntä!
Nyt minä muistankin! Samalla vielä tulin ajatelleeksi, kuulkaas,
että ei koskaan enää pitäisi pistää maitorahoja haaviin ja sitten
jättää sitä suorastaan ovipieleen! Muutoin saattaisi vielä käydä
kuin Rieglerin emännän! Ajatelkaas... häneltä tässä hiljakkoin
siepattiin rahat haavista, noin vain varastettiin! (Tunkeilevasti.)
Ette suinkaan te vain eilen pistänyt sinne... viikkorahaa maidosta...
(Yhä huolestuneemmin.) Niin, se olisi hauska juttu... silloin pitäisi
heti tehdä ilmoitus asiasta... minä vannon, etten sieltä ole ottanut
ropoakaan!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Eikä minulla ole ollut mitään sinne pantavaa!
Juuri vastikään pääsi Meixner jättämästä tänne pari nälkäguldenia.
(Rupeaa etsiskelemään ympäri tupaa.)
MAITOMUIJA (suuttuneena). Niinhän! Hän se on oikea —! Se saita pakana
ajattelee vain omaa pussiaan... — Mitäs Sonnleitnerin emäntä etsii?
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (ohimennen). Mihinkähän minä sen maitolipun nyt
laskinkaan?
MAITOMUIJA. Älkää huoliko... älkää! Tiedänhän minä ulkoakin, mitä
sitä on ollut! (Toimessaan, nopeasti luetellen.) No niin, maanantaina
puolitoista... tiistaina täsmälleen kaksi puolikasta... keskiviikkona
kolme puolikasta ja lisäksi vielä kaksi neljännestä... torstaina
kaksi ja puoli ja iltapäivällä vielä erikseen puolikas... perjantaina
puolitoista ja neljännes ylimääräistä... minun tulee siis saada 94
kreutzeriä!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (ottaa veistelypenkillä olevista rahoista ja
maksaa).
MAITOMUIJA. (laskee rahat perinpohjaisesti ja pistää taskuunsa, sitten
moittivasti). Kas niin! Ja nyt, sanokaappa nyt, Sonnleitnerin emäntä,
miksi olette minulle vihoissanne! Mitä olen minä teille tehnyt!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (ihmeissään). Kuinka niin?
MAITOMUIJA. Niin, kuinka niin! Kun te niin armollisesti käytte siihen
maksuunne käsiksi! Luuletteko te, ettei sitä tässä huomaa? Eihän sillä
olisi niin kiirettä ollut. Minä en käykään nylkemään kenenkään nahkaa
niinkuin se Meixner-roisto! Juuri niin! Varsinkin kun tietää, kuinka
kovaa teillä on, sitten kun tuo Sonnleitner — (kääntyen Friedliin päin,
samalla kun Sonnleitnerin emäntä poistuu oikeanpuolisesta ovesta.)
No, Sonnleitner! Mitenkäs nyt voidaan? Ei kai kovinkaan hyvin, eikö
niin? (Voivotellen.) Hyvä Jumala... hyvä Jumala... on siinä ristiä...
Herra Jumala... Herra Jumala... niin, nyt lähden tästä taas menemään.
(Lähestyessään ulko-ovea vasemmalla laka-alalla.) Minä lohdutan
itseäni raamatun sanoilla, jossa kirjoitettu on: Ketä Herra Jumala
rakastaa, sitä hän kurittaa! Ja Sonnleitner onkin Jumalan lempilapsi...
sydänkäpy... juuri niin! (On juuri poistumassa, kun ovi avautuu ulkoa
päin ja sisään hiipii Kamasaksa. Peräytyy ovelta hieman peljästyneenä.
Ilkeämielisesti.) Ah! Kamasaksa!
Seitsemäs kohtaus.
(Edelliset. Kamasaksa.)
KAMASAKSA
Täytyyhän sitä kristittynä silloin tällöin käydä tiedustelemassa,
kuinka täällä voidaan!
MAITOMUIJA (suuttuneena). Niin, tekö! Ettekö luule teitä tunnettavan?
Rahaa te tahdotte! Se on sitä teidän kristillisyyttänne! Hyi!
GEBHART (on heti Kamasaksan huomattuaan noussut veistelypenkin
vierestä). Ja Kamasaksan on saatava... kaksi guldenia kuusi kreutzeriä!
(Ottaa rahat veistelypenkiltä ja toimittaa ne hänelle.)
KAMASAKSA (ottaa rahat, sääliä teeskennellen.) Kuinka hän voi? Onko
hänellä paljon tuskia?
GEBHART (leimahtaa ilmisuuttumukseen ja työntää molemmat ovesta ulos).
Nyt saatte jo mennä... Senkin kirottu joukkio! (Menee jälleen työhönsä.)
Kahdeksas kohtaus.
(Gebhart, Friedl, Sonnleitnerin emäntä, Tohtori Walder, Roller.)
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (luo kupin kahvia ja leipää Gebhartin eteen
veistelypenkille. Ovelle koputetaan lyhyesti. Tohtori Walder,
yksinkertainen maalaislääkäri, ja ylioppilas Roller ovessa. Voimatta
peittää pelkoansa rientää Sonnleitnerin emäntä heitä vastaan ovelle
asti. Ahdistetusti.) Herra tohtori!
TOHTORI WALDER (aivan ovella, puoliääneen). Oletteko jo sanonut sen
hänelle?
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (pudistaa kiivaasti päätään, hyvin ahdistetusti,
puoliääneen). Herra tohtori! Minä en mitenkään ole saattanut sitä
hänelle sanoa — en yrittämälläkään!
TOHTORI WALDER (vähän harmistuneena, matalalla äänellä). Johan nyt!
Mitäs apua siitä lähtee! Sitten täytynee minun sanoa! Kun muu ei auta —
niin ei auta! (Astuu Rollerin kera lähemmäksi vuodetta.)
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (kiiruhtaa heidän edellään vuoteen ääreen).
Friedl... tohtori!
FRIEDL (ensin kuin huumaantuneena). Ah, tekö se olette!... (Huokaa.)
Ah... herra tohtori! (Kiinnittää katseensa Rolleriin.)
TOHTORI WALDER (huomaa tämän). Tässä on herra Roller, lääketieteen
ylioppilas, nyt joululomalla... on pyytänyt päästä mukanani
sairaskäynneille!
ROLLER (nuori, ujo ylioppilas). Haluaisin mielelläni oppia jotakin
praktiikkaa varten! Minä olen niin hirveän epäkäytännöllinen!
TOHTORI WALDER. No niin, Sonnleitner! Kuinkas nyt sitten voitte?
FRIEDL (voihkien). Jos vain voisitte antaa jotakin tuskien
lievikkeeksi... Herra tohtori, tätä en minä mitenkään jaksa kestää...
käsivartta jäykistää niin hirmuisesti... aivan ylös asti... ja kouraa
kolottaa ja polttaa, kuin pistettäisiin sitä tuhansilla hehkuvilla
raudoilla!
TOHTORI WALDER (säälien). Mies parka! (Kääntyen Rollerin puoleen.)
Nähkääs, tuosta miehestä on minulla ollut koko risti! Ensin oli hän
viisi viikkoa vuoteen omana vaikeassa keuhkotulehduksessa...
ROLLER (ujosti). Vai niin! Keuhkotulehduksessa?....
TOHTORI WALDER (jatkaa). Ja tuskin oli hän päässyt jalkeille, kun taas
sattui tuo käden vioittuminen! Hän aikoi nimittäin, ottaa tappionsa
takaisin... tehdä reippaasti työtä, jotta taas pääsisi hiukan
eteenpäin... eikö niin, Sonnleitner?
FRIEDL. Aivan niin! Ansaita... ansaita minä tahdoin!
TOHTORI WALDER (Rollerille). Ja sitten oli hän kiireissään
vähän varomaton tai mitenkä lie... lyhyesti, häneltä luiskahtaa
leikkelytyössään työntötaltta kädestä ja työntyy (osoittaen -paikkaa
omassa kämmenessään) tuolta kohtaa kämmeneeseen — ... käden läpi.
FRIEDL. Herra tohtori! Mitä luulette! Kuinka kauvan tätä nyt tällä
kertaa kestää!
TOHTORI WALDER (nyökkää pari kertaa merkitsevästi, ikäänkuin itseensä
vaipuneena. Hengähtää syvään). Hm... hm...! Kestää... kestää...
(äkkiä vihaisesti.) Tiedättekös, se on myöskin anteeksiantamatonta
leväperäisyyttä teidän puoleltanne! Ensin kuljeskellaan ja yritellään
omin keinoin ja odotetaan päivästä toiseen... en minäkään enää voi
saada ihmeitä aikaan! Hitto vieköön! Miksi ette toimittanut minua
noutamaan jo aikaisemmin!
FRIEDL. Me luulimme sen jälleen itsestään paranevan!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Hävettikin vähän... onhan viime kertainenkin
kaikki vielä velkana!
TOHTORI WALDER (kiivaasti torjuen). Olenkos minä sitten vielä vaatinut
teiltä mitään?
FRIEDL. Tiedänhän minä... tiedänhän minä! Te olette niin hyvä meitä
kohtaan... vaan hävettää sitä sittenkin! Teillä on niin pitkä matkakin
yli vuoren... ja tällaiset pakkaset!
TOHTORI WALDER. Ja mitä vielä! (Silminnähtävästi hämillään.) No niin...
Sonnleitner, asia on sellainen... minä olen jo ennemmin pyytänyt teidän
vaimoanne teille sanomaan...
FRIEDL (hölmistyneenä). Mitä, herra tohtori! Anna! Mitä olisi sinun
pitänyt sanoa minulle! (Sonnleitnerin emäntä alkaa nyyhkiä. Friedl yhä
pelokkaammin.) Mitä? Minkätähden sinä itket! Minä en ymmärrä mitään...
Jumalan tähden!
TOHTORI WALDER. Sonnleitner! Luotatteko te minuun?
FRIEDL (tuskaisesti). Kyllä, herra tohtori! Minä luotan teihin!
Te olette niin hyvä meitä kohtaan... niin hyvä! Mutta mitä se on?
Minkätähden hän itkee? Minä pyydän, sanokaa!
TOHTORI WALDER (vakavasti). Teidän kätenne on mennyttä kalua!
FRIEDL (kauhistuneena). Mitä? Minun käteni mennyttä kalua? Mitä te
sanottekaan!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (tarttuu molemmin käsin Friedlin päähän). Friedl!
TOHTORI WALDER (huoaten). Niin, Jumala paratkoon! Mikäpä siinä auttaa!
Siinä on verenmyrkytys! Katsokaas, jos aikaisemmin olisitte lähettänyt
minua noutamaan... — mutta nyt on liian myöhäistä... (pudistaa päätään)
nyt ei voi enää tehdä mitään!
FRIEDL. Minä pyydän teitä, herra tohtori... pelastakaa minun käteni...
minä pyydän teitä.
TOHTORI WALDER (vakuuttaen). Teidän kättänne ei saa Jumala
taivaassakaan enää pelastetuksi! Se täytyy katkaista, ja pian... hyvin
pian! Ei ole vähääkään aikaa menetettävissä! Teidän henkenne on mitä
suurimmassa vaarassa! Myrkytys levenee, huomaattehan te itsekin kuinka
se levenee, kuinka käsivarsikin jo paisuu... nyt on jo hyvin kiire...
FRIEDL. Herra tohtori... pelastakaa käteni...
TOHTORI WALDER (harmistuneena). Pelastakaa käteni... pelastakaa käteni!
Jumalan tähden! Jos se vain olisi mahdollista, tekisin sen kyllä
mielelläni!
FRIEDL. Herra tohtori... pelastakaa käteni! Katsokaas, työtä on usein
ollut kahdellekin liiaksi, ja nyt vietäisiin minulta vielä toinen...
minä pyydän teitä, herra tohtori... minä pyydän teitä...
TOHTORI WALDER (heltyneenä). Sonnleitner! Älkää tehkö tehtävääni vielä
entistäkin raskaammaksi!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (nyyhkyttäen). Herra tohtori! Se on kovaa... mehän
olemme köyhää väkeä!
TOHTORI WALDER (väistyy syrjään seinän viereen). Mieluimmin iskisin
minä koko lääketaidon nurkkaan. (Kuivaa otsaansa.)
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Meitä iskevät kohta kepit ja raipat! (Rohkaistuu,
istuutuu vuoteenlaidalle ja koettaa lohduttaa sängyssä istuvaa
Friedliä.)
ROLLER (lähestyen järkytettynä tohtori Walderia). Herra virkaveli!
Minusta näyttää, että tekään ette pysy aivan raudanlujana!
TOHTORI WALDER (verkalleen). Niin... nuori mies, kyllä teidänkin vielä
joskus siten käynee praktiikassanne!... (Lähestyy jälleen Friedliä,
jota Sonnleitnerin emäntä koettaa lohdutella.) Sonnleitner! Jokos
olette hiukan lujempi... mitä?
FRIEDL (voihkii). Raajarikko... nyt sitten joko kerjuupussi tai
posetiivi! (Masentuneesti.) Kuolla on kunniallisempaa! (Nostaa terveen
kätensä kasvoilleen.)
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (vetää hellästi käden pois. Sydämellisen
yksinkertaisesti puhuen). Johan nyt, Friedl! Ei pidä ottaa kaikkea
niin raskaasti! Hyvä Jumala, mitäpä silloin muut tekisivätkään.
Ajatteles nyt vain myllärin Seppiäkin, joka tuli umpisokeaksi — mitä
onkaan sinun onnettomuutesi sen rinnalla — ja hänkin elää vielä; kysy
häneltä, haluaisiko hän kuolla... silloinpa hän nauraa sinulle vasten
naamaa... tahi Pionin Peteriä, joka viime talvena menetti molemmat
jalkansa tukinhakkuussa... hyvä Jumala, kuinka se mies parka valitti ja
vaikeroi... kuolla... heti kuolla... heti olisi toivonut kuolevansa...
ja katsoppa häntä tänä päivänä, kuinka hilpeä hän nyt on... aina
valmis leikinlaskuun... ja kuinka makeita savuja hän piippunysästään
vetelee! Ja mitä siinä vielä puhut kerjuupussista ja posetiivista...
mene nyt, sitähän et usko itsekään. Me pistämme tavaramme kokoon ja
lähdemme vaeltamaan... lähdemme pois vuorilta alas laaksoon... ainahan
sieltä jonkin aitiopaikan löytänemme... minä menen kehruutehtaaseen,
ja tottapahan sinäkin saanet jotakin toimeentuloa... ehkä pääset
päällysmieheksi... tai kirjeenkantajaksi... tai joksikin muuksi...
mutta kuka nyt kohta lankee epätoivoon! Mitä onkaan meidän kahden
jo täytynyt kestää, mitä kovia, kovia aikoja... kuinka olemmekaan
laahustaneet vuoden toisensa jälestä, sitten kun naimisiin menimme!
— Muistelehan vain, minkälaista oli kotimatkamme kirkosta tultua...
hääruokanamme oli paistettuja perunoita ja hapanta maitoa... ja syötyä
istuuduit sinä veistelypenkkisi ääreen, ja minä rupesin lattian
pesuun! (Vaitiolo.) Huoletonta ei elämämme koskaan ole ollut, mutta
aina on kuitenkin jalkeille päästy! Ja kyllä me tälläkin kertaa tästä
selviydymme, ja kaikki on taas muuttuva parhain päin! (Nostaa hänen
päätään hellästi.) Friedl! Pää pystyyn!
FRIEDL (tarttuu hänen käteensä, rohkaistuna). Aivan niin, Anna! Jumalan
nimeen sitten! Tukekaamme toisiamme! (Walderille.) Herra tohtori,
leikatkaa siis. Leikatkaa ja polttakaa... jäähän minulle vielä yksi
käsi työntekoon ja kaksi tervettä jalkaa juoksemiseen!
TOHTORI WALDER (iloisena). No niin! Sillä tavalla! (Osoittaen
Sonnleitnerin emäntää.) Kenellä tuollainen tuki on hänen on mahdoton
joutua epätoivoon!
FRIEDL. Oikein sanottu, herra tohtori... hävetä saamme me jokainen...
me miesväki tuollaisen vaimon edessä!
TOHTORI WALDER (kehoittaen lähtöön). Mutta älkäämme nyt myöskään
hukatko enää hetkeäkään! Selvintä on, Sonnleitner, että me nyt heti
valmistamme teille vuoteen omaan rekeemme ja ajamme yhdessä vuorelta
alas suoraa päätä sairashuoneelle.
FRIEDL (miehekkäästi). Niin... niin! Kuinka vain tahdotte! Minä tyydyn
kaikkeen!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Minä lähden matkaan!
TOHTORI WALDER (kääntyy menemään). Onhan meillä toki vähän tilaa
urhoolliselle Sonnleitnerin emännällekin! (Friedlille.) No niin...
laittakaapa siis kuntoon... (Sonnleitnerin emännälle) ja tuokaa
te meille pari patjaa ja joku peite, jotta saisimme reen hiukan
pehmeämmäksi!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (lähtien oikeanpuoliselle ovelle). Kyllä! Tuossa
paikassa! (Poistuu.)
TOHTORI WALDER (peräytyen Rollerin kera vasemmalle). Tulkaa siis, herra
Roller! Nyt minä teille näytän, mitenkä aivan yksinkertaisella tavalla
saadaan valmistetuksi tilapäinen vuode sairaan kuljettamista varten!
(Molemmat poistuvat.)
Yhdeksäs kohtaus.
(Gebhart Friedl, Sonnleitnerin Emäntä.)
Sonnleitnerin emäntä (Tuo kamarista vuodevaatteita ja aikoo poistua
ulko-ovesta.)
FRIEDL (huutaen hänen jälkeensä). Anna! Se ei käy päinsä! Täytyyhän
sinun jäädä tänne! Kuinkas lapset tulisivat yksin toimeen...
GEBHART (veistelypenkiltä, keskeyttämättä työtään, yksinkertaisesti).
Lapsukaisista minä kyllä pidän huolen!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (poistuen ulko-ovesta). Niin, olettehan niin hyvä,
herra Perathoner! (Poistuu.)
FRIEDI, (liikutettuna). Gebhart! Jumala sinulle palkitkoon kaiken sen,
mitä sinä meille näinä kuutena viikkona tehnyt olet! Ole niin hyvä
äläkä jätä meitä nyt pulaan, kunnes olemme päässeet pahimman ohi!
Minähän nyt kerran olen sellainen pahan ilman lintu!
'GEBHART (puhellen veistelypenkiltä päin, reippaasti, ei vailla
huumoria). Sellainenhan sinä oletkin ollut jo pienestä pitäin!
Muistatkos kerrankin koulussa... kun minä olin heittänyt opettajaa
paperipallolla... keskelle nenää... ja sinä mies parka sait selkääsi,
koska hän piti sinua syyllisenä, etkä sinä tahtonut ilmiantaa minua! Ja
sitten myöhemmin, senkin muistan minä vielä vallan hyvin, kun olimme
yhdessä sotaväessä... kuinka me huoneeseemme päästyä aina hyökkäsimme
puisiin matkakirstuihimme käsiksi... kuinka sinä joka ilta kaivoit
paperista esiin ilta-ateriasi ja aina työnsit minulle suuremman
makkaranpalan... ja minä huomasin sinusta, kuinka itse olit nälissäsi
kuin susi... (Vaitiolo.) Ja nyt, kun sinulle kerran käy huonosti, nytkö
jättäisin minä sinut pulaan? Kylläpä olisin silloin vaivainen raukka!
Sitä et tule näkemään, Friedl!
Kymmenes kohtaus.
(Gebhart, Friedl, Sonnleitnerin emäntä.)
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (astuu jälleen tupaan kannettuaan tarvittavat
vuodevaatteet rekeen. Toimeliaan kiireellisesti Friedlille). Nyt
minä vielä kiireesti pistän sinulle kokoon pari paitaa ja jonkun
nenäliinan... ja pian olen minä sitten itsekin valmis! (Poistuu
kamariin, jonka ovi jää raolleen, niin että voi kuulla äidin puhelevan
lasten kanssa.)
FRANZL (kamarissa). Äiti! Lähdetkö sinä pois kotoa?
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Minä tulen pian takaisin, Franzl... tulen pian
takaisin!
FRANZL. Lähteekö isäkin pois kotoa? (Sonnleitnerin emäntä rauhoittaa
lapsia ja sulkee oven.)
Yhdestoista kohtaus.
(Gebhart, Friedl, Vanha Perathoner, sitten Sonnleitnerin emäntä.)
PERATHONER. (tulee ähkien sisälle, henkäyksissään). Olen etsinyt koko
myllytien... vaan missään ei näy jälkeäkään Meixnerista!
GEBHART. Tuskin olitte päässyt ulos ovesta, kun hän jo tuli tänne
kirkkopolkua pitkin! (Nousee työstään.) No turkanen, isäukko! Tehän nyt
läähätätte!
PERATHONER. Niin... jos sinulta rahaa mielii saada, niin saakin pitää
kiirettä!
GEBHART (ottaa veistelypenkiltä loput kaksi guldenia ja antaa ne
vanhukselle). Kas niin... isäukko! Tässä onkin vielä jälellä täsmälleen
kaksi guldenia! (Ottaa kahvin ja leivän veistelypenkiltä ja asettaa
ne uunipenkille. Hyväsydämisesti.) Ja tässä on vielä tilkka kahvia
ja leipää! Istukaa nyt mukavasti tässä lämpimän uunin kupeella ja
maistukoon särpimenne oikein hyvältä! (Menee jälleen työhönsä, jota
jatkaa seuraavan kohtauksen aikana innokkaasti.)
PERATHONER (sijoittuu uunipenkille ja maiskuttaa mielissään). Ah!
Kylläpä tämä maistuukin! Minusta näyttää, että sinä tänään kuljet
antohousuissa! (Alkaa syödä.) Soo! Kahvi ei maistu pahalta... siinähän
on oikein sokerinpalakin!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (tulee lähtövalmiina kamarista, käsivarrellaan
miehen päällysviitta ja liinavaatteita). Kas niin! Herran nimessä!
Takin hihaan et saa kättäsi pistetyksi, vaan minäpä toinkin sinulle
viitan... siihen minä kiedon sinut hyvästi, se ainakin pitää lämmintä.
(Asettaa viitan vuoteelle, levittää sitten liinavaatteet pöydälle ja
alkaa niitä huolellisesti järjestellä ja niistä kääröä muodostella.
Hetkisen vaitiolon jälkeen Friedlille, pöydän luota lähtemättä.)
Friedl! Oletko huolissasi?
FRIEDL (päättävästi). Noo... Anna... noo! Me kaksi tuemme toisiamme...
Jos kohtalo kolhii kämmenelle, niin annamme me takapoukkoa jaloillamme!
Eikö niin!
Kahdestoista kohtaus.
(Edelliset. Suutarin eukko.)
SUUTARIN EUKKO. (tulee ulko-oveen hiljaa koputettuaan tupaan, pieni
käärö käsissään. Hintelö, kalpea, nukkavierussa puvussa, päässä
huivipahainen. Hyvin vähäsanainen. Jää seisomaan aivan ovipieleen.)
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (on koputuksen kuultuaan lähestynyt ovea, ei tunne
sisäänastuvaa.)
SUUTARIN EUKKO (yhä ovipielessä, ohuella, ujolla äänellä). Mieheni
lähetti terveisiä... (Kopeloi kääröään.)
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (yhä vielä tuntematta häntä). Niin.... kuka...
(Tuntee hänet.) Ah! Suutarin vaimo! Tuossa tuokiossa en olisi teitä
laisinkaan tuntenut! Onpa harvinaista nähdä teitäkin kerran!
SUUTARIN EUKKO (vetää paperista esiin pienet huopakengät). Hän ei
voi lähteä ulkoilmaan... hänellä on niin kiinteä yskä... (ojentaa
Sonnleitnerin emännälle kengät.) Tässä nyt ovat ne huopatöppöset!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (ottaa ne vastaan, iloisena). Voi, sepä hauskaa!
Kolmeen viikkoon ei lapsi ole osannut muusta puhuakaan kuin töppösistä!
(Kiiruhtaa kamarin ovelle, huutaen sinne.) Annele! Katsoppas, mitä
minulla on...
Kolmastoista kohtaus.
(Edelliset. Annele.)
ANNELE (rientää tupaan, riemuissaan). Töppöset...
FRIEDL (vuoteelta päin). No niin! Jumalan kiitos!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (näyttää lapselle kenkiä). Katsoppas tänne...
kuinka kauniit... kuinka lämpöiset! Kauvan... kauvan olet saanut
odottaa... mutta nyt ne kuitenkin tulivat, eikö niin... (asettaa lapsen
eräälle tuolille istumaan.) Kas niin! Nyt vedämme ne heti jalkaan...
niin käyvät jalat lämpimiksi... sitten voit mennä kävelemään...
(Laskeutuu toiselle polvelleen ja ryhtyy pukemaan kenkiä lapsen
jalkaan. Tarkastaen niitä vielä kerran.) Oikein sirot ja siistit ne
ovatkin!
SUUTARIN EUKKO (vaatimattomasti). Hän on pannut parastaan... minkä
suinkin on osannut!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (ikäänkuin sattumalta). Mitäs ne sitten maksavat?
SUUTARIN EUKKO (yhä vielä ovipielessä). Ne maksaisivat guldenin
seitsemänkymmentä.
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Guldenin seitsemänkymmentä! Hyvä on! Viekää
terveisiä miehellemme... ensi viikolla lähetämme rahat! (Aikoo vetää
kengät lapsen jalkaan.)
SUUTARIN EUKKO (hyökkää äkkiä hänen luokseen ja tempaa häneltä kengät.)
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (aivan hölmistyneenä). Mitä nyt? Mikä teihin tuli?
(Tarttuu kenkiin.)
SUUTARIN EUKKO. Ei ilman rahaa!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Ettekö te kuule? Ensi lauvantaina, sanon minä.
Tottahan toki ne pari päivää jaksatte odottaa? (Aikoo tarttua kenkiin.)
Antakaa ne tänne!
SUUTARIN EUKKO (uppiniskaisesti). Ei ilman rahaa!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (yhä kiivaammin). Saattehan te rahanne! Ilmaiseksi
me emme tahdo mitään.
FRIEDL (vuoteelta päin). Suutarin vaimo! Koettakaa toki ymmärtää meitä.
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Vai käyvätkö nyt kaikki yht'aikaa meidän
kimppuumme! Antakaas kun kerron teille kurjuudestamme...
SUUTARIN EUKKO (torjuen). Minä en oikein kuule sillä korvalla! Nähkääs,
mieheni rykii niin kovasti, ja se on saanut korvani lummehduksiin!
(Kääntyy lähteäkseen.) Niinpä lähden siis pois kenkineni! Näin joulun
alla saa ne kyllä helposti kaupaksi!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (estelee häntä menemästä ovelle). Tehkää nyt toki
lapselle mieliksi! Pulu parka on jo niin kauvan niistä iloinnut. (Aikoo
tarttua kenkiin.) No niin, jätättehän ne siis tänne!
SUUTARIN EUKKO. Ei ilman rahaa!
FRIEDL. Kuulkaa, suutarin vaimo! Me pyydämme oikein hartaasti ja
kauniisti...
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (pyytäen). Olettehan te itsekin äiti! Tiedättehän
te itsekin, kuinka kipeästi se koskee... kuinka se painaa, kun ei
lapsukaisilleen saa tehdyksi mitään hyvää ja rakasta... ja kun he
sitten istuvat niin hiirenhiljaa nurkassaan... ja katselevat meihin
suurilla silmillään... Jättäkää kengät tänne! Ajatelkaa, että joulu on
ovella!
SUUTARIN EUKKO (puhkee puhumaan sydämensä katkeruudesta). Luuletteko
te, että joulu on ovella vain teidän lapsianne varten? Mitä? Entäs
minun lapseni! Ne kai eivät joulua tarvitsekaan teidän mielestänne,
nuo likaiset suutarinpennut, mitä! Noo... noo, vaikka koko perheenne
joutuisi hätään ja turmioon, niin minä en voi teitä auttaa! Ainakin
on sitä ennen minun lapseni kerrankin saatava joulukuusensa! (Aikoo
lähteä. Sonnleitnerin emäntä vaipuu tuolille, panee käsivartensa
ristiin pöydälle ja alkaa voihkia. Vanha Perathoner katselee ihmeissään
itkevää Sonnleitnerin emäntää.)
GEBHART (on tähän saakka istunut työhönsä syventyneenä veistelypenkin
vieressä ja on vasta lopummalla näyttänyt hermostuneelta ja
levottomalta. Samalla hetkellä, kun Sonnleitnerin emäntä itkien vaipuu
tuolille, alkaa hänessä selvästi näkyä vaikea sielunkamppailu. Hänen
katseensa kiintyy voimakkaan kiihtymyksen pakoittamana voihkivaan
Sonnleitnerin emäntään ja kääntyy sitten vanhaan Perathoneriin.
Suutarin eukko on jo päässyt ovesta ulos. Äkkiä heittää Gebhart pois
kaiverruspuukkonsa, juoksee eukon perään, tempaa hänet takaisin
tupaan ja vetää oven lukkoon. Vaivoin pidätetyn kiihtymyksen
vallassa). Pysykää siinä! (Lähestyy vanhaa Perathoneria, joka yhä
istuu uunipenkillä kahviaan mieluisasti hörppien. Gebhart saa vaivoin
sisäisen suuttumuksensa hillityksi ja pyytää.) Isävanhus! Antakaa ne
kaksi guldenia tänne!
PERATHONER. (aivan tajuttomana). Mi-mitä?
GEBHART (joutuun). Älkää kyselkö kauvan! Antakaa tänne! Minä pyydän
teitä!
PERATHONER. (on noussut, pistää kätensä kouristuksentapaisesti
housuntaskuun ikäänkuin rahojaan varjellakseen. Tuskallisesti). Mitä?
Minunko pitäisi antaa? Siitä ei tule mitään!
GEBHART (tarttuu hänen käteensä). Kyllä! Kyllä siitä tulee! Antakaa
tänne! Näettekös... ei se hyödytä mitään! (Näyttää aikovan ottaa rahat
väkivallalla.)
PERATHONER (väistyy peloissaan nurkkaan päin. Itkunsekaisesti). Noo...
noo... minä en anna mitään... en mitään minä anna... (Gebhart käyttää
väkivaltaa.) Mitä sinä uskallat... sinä... minun viikkorahani...
vaivaistaloonko sinä minut ajat...
GEBHART (jonka katse taas kiinnittyy voihkivaan Sonnleitnerin emäntään,
tukahdutetusti, rajusti). Ja vaikka sinun täytyisi mennä kapusiineilta
kerjäämään luostarin lientä! Antakaa vain tänne... antakaa vain
tänne... (ottaa häneltä läähättäen toisen rahan) kas niin... siinä on
yksi guldeni... nyt vielä toinen... (avaa hänen nyrkkinsä) avatkaa
vain sormet... (ottaa häneltä toisen rahan)... kas niin... näettekös
nyt, sanoinhan minä jo! (Heittää rahan pöytään. Ottaa suutarin eukolta
kengät.) Tänne ne töppöset!
SUUTARIN EUKKO (ottaa rahan pöydältä). Guldeni seitsemänkymmentä...
(antaa lantteja takaisin) ynnä kolmekymmentä on yhteensä sata.
(Poistuu.)
Neljästoista kohtaus.
(Edelliset, Paitsi Suutarin eukko).
GEBHART (lähestyy huopakenkineen lasta, joka on jäänyt aivan
rauhallisena paikalleen istumaan. Laskeutuu toiselle polvelleen ja
rupeaa kenkimään lasta.)
ANNELE (nauraen). Töppöset!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (on nostanut päätään, istuu pöydän ääressä ja
tuijottaa kuin tajuttomana Gebhartia ja lasta. Samaten Friedl, joka on
noussut istumaan vuoteelle.)
PERATHONER (nyyhkii nurkassa).
GEBHART (lapsen luona häärien, huomattavasti kiihtyneenä, mutta
sydämellisesti). Isäukko... älkää olko millännekään! Saattehan te
rahanne takaisin! Kun kerran on niinkuin on!
PERATHONER (nyyhkien). Ryöväsi isänsä... niinkuin maantierosvo...
GEBHART (saatuaan kengät lapsen jalkaan nousee lattialta). Hyvä
Jumala... hyvä Jumala! Pitäisikö tuon lapsiraukan sitten palelluttaa
jalkansa? Tuollaista vaivaista ei kenenkään pitäisi kadehtia!
PERATHONER. Ja minut hän lähettää kerjuulle... luostarinlientä
kerjäämään...
GEBHART. Seis! Älkää vain panko omianne, isäukko! Sitä minä en ole
sanonut!
PERATHONER (kääntyy vilkkaasti Sonnleitnerin emännän ja Friedlin
puoleen). Sonnleitnerin emäntä! Sanoiko hän vai ei... että minun pitää
mennä luostarinlientä kerjäämään? — Friedl, todista tässä minulle
kunniasi ja omantuntosi mukaan... sanoiko hän niin vai ei?
FRIEDL (välittäen). Niin, minusta tuntuu, että hän siten sanoi... mutta
hän ei sitä tarkoittanut...
GEBHART (tarttuu hämmentyneenä päähänsä). No hyvä! Minä sanoin siis
siten! Minä en sitten ollenkaan tiennyt, mitä kulloinkin puhun!
(Isäänsä päin kääntyen, hyvänä.) Minä en lähetä teitä kerjuulle...
isävanhus! Tiedättehän te, ett'en teitä koskaan ole hyljännyt... enkä
koskaan hylkää... ennemmin olen itse syömättä...
PERATHONER. Ryövännyt... ryövännyt on hän minut!
GEBHART (pyytäen). Kuulkaa, isä, älkää sanoko: ryövännyt! Herra
siunatkoon! Vääntäähän se jokaisen ihmisen sydäntä, kun näkee
tuollaisen pikku pulu raukan itkevän!
PERATHONER. Mutta vanha isä ulvokoon niin paljon kuin haluttaa!
GEBHART. Mitä joutavia! Me! Sehän on jo taas aivan toista! Me olemme
täysikasvuisia! Vaan tuollainen lapsi... isäukko... tuollainen
lapsukainen... tuollainen avuton olento, joka tuskin osaa vielä isän
nimeä sanoa... (Menee jälleen työhönsä. On huomattavan levottomassa ja
hermostuneessa tilassa.)
ANNELE (on iloissaan hypähtänyt Sonnleitnerin emännän luo). Äiti,
katso... töppöset!
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (joka jo taas on alkanut järjestellä
liinavaatteita ja tekee työtään merkillisen hajamielisenä, kuin
tajuttomasti, nostaa lapsen korkealle ja suutelee sitä nyyhkien useat
kerrat rajusti. Laskee hänet lattialle, jatkaa työntekoaan.)
PERATHONER (yltyen ivalliseksi). Ah! Ah! Ah! Kas... kas... sitä
Gebhartia! Millainen sydän hänellä on... kuin voisämpylä... niin
pehmeä... niin pehmeä... ja juuri lapsia kohtaan...
GEBHART (heittää veitsen taas kädestään, menee joutuun isän luo,
kiihtyneenä). Kuulkaa, isäukko! Minä pyydän teitä! Jättäkää minut
rauhaan! (Tarttuen päähänsä, avuttomasti.) Päätäni jo muutenkin
pyörittää kuin myllynratasta! (Ryhtyy jälleen työhönsä.)
PERATHONER (ottaa lapsen syliinsä, istuutuu). Annele! Hyvä on sinun
nauraa! Tällaisesta pienestä, sievästä lapsukaisesta tietysti kaikki
ihmiset pitävät! Jos jotain haluat, niin ei muuta kuin ulvot... silloin
saat kaikkea! Tiedätkös, ihmisten sydäntä vääntää, kun näkee tällaisen
pikku pulu raukan itkevän... Vaan kun on vanhaksi käynyt, silloin
ei enää ole minkään arvoinen! (Nostaa lasta leuasta ja katselee sen
kasvoja. Sitten hämmästyneenä.) Mutta — mutta mitäs tämä on! Annappas
kun katson! (Katsoo tarkemmin.) Sinun pikku silmäsihän ovat aivan
kuivat... Annele, sano... oletko sinä sitten itkenyt?
ANNELE (nauraen). En! En minä ole itkenyt!
PERATHONER (kompuroi Gebhartiin päin, joka kiihtyneenä istuu työtään
tehden, ja nykäisee häntä, hiljaa). Kuuletkos, Gebhart! Annele sanoo,
ett'ei hän olekkaan itkenyt!
GEBHART (pelokkaasti). Jumalan tähden, isäukko! Älkää minua enää
kiduttako! Armahtakaa toki minuakin edes hiukan...
PERATHONER (ilkeämielisesti). Olisitko ehkä sekoittanut toisiinsa pikku
pulun ja (Sonnleitnerin emäntää osoittaen) ison pulun?
GEBHART (hypähtää pystyyn, voimatta hillitä kiihtymystään). Nyt minä
sanon teille viimeisen kerran! Minä tahdon päästä rauhaan... rauhaan...
rauhaan! (Istuutuu uudelleen.)
FRIEDL. Perathoner! Jättäkää nyt jo tuo mies parka rauhaan!
PERATHONER (tekeytyen viattomaksi). No niin, mitä olen minä sitten
sanonut? (Gebhartille.) Mitä sinä puhut itsesi tuollaiseen kiihkoon? En
minä sille mitään voi, ett'ei Annele ole itkenyt! Jos sinä erehdyitkin
hänestä ja Sonnleitnerin emännästä... no niin, mitä se nyt sitten on?
GEBHART (hypähtää pystyyn, koettaa tukkia vanhuksen suun, kasvavan
pelon vallassa). Minä pyydän teitä.... minä rukoilen... katsokaas,
minä olen niin väsynyt, niin loppuunkulunut... (nojautuu epätoivoisena
pöydän yli) kunpa jo olisin lopussa!
PERATHONER (teeskennellen säälivänsä häntä). Gebhart! Niinkö kovasti se
sinuun koski?
GEBHART (suurimman tuskan vallassa). Te saatte vielä tänä päivänä
rahanne, olkaa nyt vain hiljaa, minä myyn taskukelloni... tahi minä
varastan... tahi vaikkapa... tapan jonkin...
PERATHONER. Mene... mene! Kuka nyt niin raivoisaksi rupeaa! Muuten, kun
tuo korea vaimoihminen niin ulvoen virui tuossa pöydän vaiheilla...
niin satuttihan se hiukan verran minunkin hermojani! Vaan sinähän
yht'äkkiä kävit rajuksi kuin villi eläin... nähdessäsi hänen itkevän...
silmiesi herkun... salaisen rakastettusi!
GEBHART (vaipuu viimeisen sanan kuultuaan yht'äkkiä masentuneena alas.
Antaa kätensä riippua aivan hervottomina ja on kaikesta kokonaan
välinpitämätön).
PERATHONER (kohottaa keppiään). Ja vanhan isäsi sinä lähetät
luostarinlientä kerjäämään... Sinä retkale... sinä häpeemätön... sinä
kirottu... (Lyö Gebhartia.)
GEBHART (välittämättä mistään, liikahtamatta paikaltaan). Antaa tulla!
Lyökää minut murskaksi! Minun puolestani kyllä! (Perathoner poistuu.)
Viidestoista kohtaus.
(Edelliset, paitsi Perathoner.)
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (joka tällä välin on saanut nyyttynsä
järjestykseen ja vienyt sen Friedlin vuoteelle, on seurannut tapahtumaa
yhä kasvavalla sisäisellä levottomuudella. Nyt hyökkää hän yht'äkkiä
Gebhartin luo ja syleilee häntä). Oi, sinä hyvä ihminen... sinä
rakas... sinä hyvä!
GEBHART (painaa hänet silmänräpäyksen ajan rajusti rintaansa vasten).
Mitä siitä, vaikka isä kiroaisi minut ikuiseen turmioon, kun vain
sinä... sinä...
FRIEDL (Gebhart ja Sonnleitnerin emäntä ovat siksi peränurkassa, ettei
Friedl voi heitä vuoteelta päin oikein nähdä suuren kaapin sivulta. Hän
on jo ennemmin vaivaloisesti noussut leposijaltaan, voidakseen nähdä
mitä Gebhartin ja tämän isän välillä tapahtuisi. Näkee nyt molemmat
toiset. Hämmästyneenä). Mitäs teillä kahdella... siellä...
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (hätkähtää kun unesta heräten kuullessaan Friedlin
äänen). Hyvä Jumala! (Tarttuu otsaansa, ikäänkuin vasta nyt tajuihinsa
tullen.)
GEBHART (on myös hypähtänyt äkisti pystyyn. Seuraavan kohtauksen ajan
pysyvät hän ja Sonnleitnerin emäntä vaiti, seisoen lähellä toisiaan
seinän vieressä. Gebhart on painanut paljaat käsivartensa ristiin
rinnalleen ja tuijottaa synkkänä lattiaan).
ANNELE (hypähtää uuninpenkiltä alas ja sipsuttelee Friedlin vuoteen
luo. Sievistelee uusilla kengillään). Katso... isä... töppöset!
FRIEDL (istuutuu kuolemaan saakka masentuneena sängynlaidalle. Ei katso
lapseen. Aivan koneellisesti). Niin... nyt... sinulla on... töppöset.
ANNELE (sipsuttaa hauskasti kamarin ovelle, joka on vähän raollaan,
avaa sen ja menee kamariin iloisesti huudahtaen). Franzl! Töppöset!
Kuudestoista kohtaus.
(Edelliset. Tohtori Walder. Myöhemmin Roller.).
TOHTORI WALDER (tulee kiireesti ulkoa. Rientää Gebhartia ja
Sonnleitnerin emäntää huomaamatta, suoraa päätä vuoteelle. Reippaasti).
Kas niin! Nyt saatte tulla! Me olemme valmistaneet teille rekeen
oikein mukavan ja lämpimän vuoteen! (Huomaa vuoteella. Sonnleitnerin
emännän tuoman käärön.) Otatteko tämän mukaanne? (Tarkastaa kääröä.)
Liinavaatteita! (Ottaa Sonnleitnerin emännän tuoman päällysviitan ja
kietoo sen Friedlin ympäri, joka pää kumarassa istuu sängynlaidalla.)
Kas niin! Se pitää lämpimänä! Ja nyt sitten Herran nimeen...
(Huomatessaan Friedlin nytkähtävän kokoon.) Ei teidän tarvitse
peljätä... en minä tee teihin kipeätä!
FRIEDL (työntää vapaalla kädellään viitan hartioiltaan).
TOHTORI WALDER. Antakaa toki viitan olla! (Kietoo sen jälleen hänen
ympärilleen). Ulkonahan on jäätävän kylmä!
FRIEDL (työntää jälleen viitan pois.)
TOHTORI WALDER (ihmetyksissään). Mikä teitä vaivaa! Mikä teille on
tullut? Pelkäättekö te sairaalaa? Älkää nyt olko niin taitamaton!
Siellä on teidän sadoin verroin parempi olla kuin täällä! (Aikoo taas
asettaa viitan Friedlin hartioille.)
FRIEDL (torjuu sen luotaan vapaalla kädellään).
TOHTORI WALDER (harmistuneemmin). Mutta Sonnleitner! (Aikoo taas
kietoa viittaa Friedlin ympäri.) Olkaa toki järkevä! Eihän teidän
tarvitse peljätä mitään! Me annamme teille jotain haisteltavaa, sitten
te vaivutte uneen, ja herätessänne on koko toimitus suoritettu! Siis
reippaasti nyt... tulkaa! (Asettaa viitan hänen ympärilleen.)
FRIEDL (pyyhkäsee viitan pois, soinnutlomasti). Antakaa olla!
TOHTORI WALDER. Älkää nyt viivytelkö! Minun täytyy lähteä kotiin! Joko
taikka —
FRIEDL (kuten äsken). Antakaa olla!
TOHTORI WALDER (ärtyisästi ja ihmetellen). Mitä? Entäs teidän kätenne?
FRIEDL. Antaa olla!
TOHTORI WALDER (vihaisena). Ja antaa olla verenmyrkytyksenkin... ja
teidän elämänne... ja vaimon ja lapset... Kaikkiko vain annettava olla?
Nyt, yht'äkkiä! Mitä?
FRIEDL (lyhyen vaitiolon jälkeen). Vaimo kai löytänee itselleen
toisen...
TOHTORI WALDER (ei ymmärrä mitä tehdä). Jumalan tähden! Mitä nyt
on sitten teille tapahtunut? (Katselee ympärilleen kuin apua
etsien.) Sonnleitnerin emäntä! Auttakaa toki minua! (Katsoo hetkisen
tutkivasti Sonnleitnerin emäntää ja Gebhartia, jotka liikkumattomina
maahan tuijottaen seisovat aivan toistensa vieressä. Kääntää sitten
hitaasti katseensa Friedliin. Tarttuu järkytettynä Friedlin käteen.)
Sonnleitner! Jääkää hyvästi! (Kääntyy lähteäkseen.)
ROLLER (ilmaantuu ovelle ja aikoo puhua. Tohtori Walder viittaa hänet
vaikenemaan.)
TOHTORI WALDER (hiljaa). Sst! Me lähdemme kotiin! (Vetää Rolleria
takinhihasta mukanaan.)
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (kuin lumouksesta vapautuneena, syöksyy Walderin
luo ja estää hänet menemästä). Annatteko te hänen siis joutua
turmioon... kuin koiran oljille?
GEBHART (mennen Friedlin luo). Friedl! Kristuksen veren tähden... mene!
FRIEDL (voihkien). Kyllähän minusta jo haluaisitte päästä... te kaksi...
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (hyökkää Friedlin luo, syöksyy polvilleen ja kietoo
kätensä vuoteelle takaisin vaipuneen Friedlin polvien ympäri.)
TOHTORI WALDER ja ROLLER (poistuvat hiljaa).
Seitsemästoista kohtaus.
(Sonnleitnerin emäntä. Gebhart. Friedl.)
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (voihkien). Friedl...! (Pieni vaitiolo.)
GEBHART (joka kokoonpainuneena on seisonut vuoteen edessä, huutaa
ankaran tuskaisesti). Friedl! Minä kokoon tavarani ja lähden avaraan
maailmaan enkä tule tänne koskaan enää!
FRIEDL (pitkäveteisesti ja epävarmasti hänen kättänsä hapuillen). Pysy
täällä... vaimosi tähden... ja pidä huoli lapsukaisista!
GEBHART (vaipuu kuin satutettuna itkuun purskahtaen tuolille).
FRIEDL (asettuu verkalleen täydellisesti makuulle, vetää vaivaloisesti
peiton ylitseen ja kääntyy kuin nukkuakseen.)
(Ulkoa kuuluu hiljainen piiskansivallus ja poistuvan reen kulkusten
ääni. Se häviää vähitellen etäisyyteen.)
(Esiverho.)
Loppu.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VUORISTOKANSAA ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
