The Project Gutenberg eBook of Torpan tyttö
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Torpan tyttö
Kaksinäytöksinen näytelmä
Author: Kalle Santavuori
Release date: August 27, 2025 [eBook #76746]
Language: Finnish
Original publication: Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1928
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TORPAN TYTTÖ ***
language: Finnish
TORPAN TYTTÖ
Kaksinäytöksinen näytelmä
Kirj.
KALLE SANTAVUORI [Kaarlo Luoto]
Seuranäytelmiä n:o 121
Hämeenlinnassa,
Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,
1928.
HENKILÖT:
Mäkelä, torppari.
Katri, hänen vaimonsa.
Hilma, heidän tyttärensä.
Heinämäki, rusthollari.
Ville, hänen poikansa.
Korpela, talollinen.
Riento, maisteri.
Kyläläisiä tilan mukaan.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
Näyttämö: Mäkelän pirtti. Katri istuu ompelemassa; Hilma askartelee
aterian jälkeen.
_Katri_. Tiedätkö, lapseni, minkätähden nuori Heinämäki on muuttanut
kulkutiensä tänne meidän mäelle? Jos hän menee kylälle tai tulee,
kulkee hän aina tämän kautta. Toinen tie on tietääkseni lyhyempi. Eikä
hän ennen tätä tietä milloinkaan käyttänyt.
_Hilma_. En tiedä, äiti, en. Ei hän ole minulle mitään puhunut.
_Katri_. Kohta puhunee. Ei suotta kulkene.
_Hilma_. Mutta, äiti, mitä ihmettä te nyt puhutte?
_Katri_. Et ole huomaavinasi, vaikka arvannetkin.
_Hilma_. Äiti kulta, en ole osannut sitä miksikään ajatella.
_Katri_. Ehkä et. Kuule sentään: Tänä aamuna tapasin hänet tuossa
tiellä, ja hän sanoi tähän aikaan tulevansa meille. Hän kysyi
erikoisesti saisiko tulla.
_Hilma_. Onhan hän käynyt täällä ennen kysymättäkin.
_Katri_. Onpa niin, mutta nyt hän kysyi sinun puheillesi tullakseen.
_Hilma_. Olisikohan sittenkin... Tulisikohan Ville?
_Katri_. Taidatpa tietää asian?
_Hilma_. En, hyvä äiti, tiedä, mutta sinun puheestasi arvelen, että jos
hän...
_Katri_. Soisitko hänen tulevan?
_Hilma_. Totta on, että kyllä minä pidän Villestä, mutta en ole osannut
odottaa häntä itselleni. Onhan hän niin suuren ja rikkaan talon ainoa
poika.
_Katri_. Sinun vuoksesi hän nyt kuitenkin tulee.
_Hilma_. Puhutko sinä totta, äiti?
_Katri_. En leikkiä puhuisi lapselleni semmoisesta asiasta.
_Hilma_. Hän tulee, hän tulee sittenkin!
_Katri_. Oletpa sinä häntä jo odottanutkin, siltä ainakin kuuluu.
_Hilma_. Olenhan sitä joskus uneksinut, mutta en ole uskaltanut
itsellenikään todeksi tunnustaa.
_Katri_. Niin. Ei ihminen aina uskalla katsoa onneansa silmiin,
varsinkaan kauneintansa; pelkää sen katoavan, kun sen huomaa.
_Hilma_. Sanoiko hän mitään muuta?
_Katri_. Eipä erityistä. Sanoi vain emäntää talossa tarvittavan.
_Hilma_. Siinäkin no yksi seikka, joka minua peloittaa.
_Katri_. Mikä siinä on? Työtä sinä osaat tehdä ja teettää, ettei siitä
ole pelkoa.
_Hilma_. En siltä puolelta asiaa pelkää. Mutta..
_Katri_. Mitä mutta?
_Hilma_. Mitä sanovat ihmiset, jos minä, köyhä mökin tyttö, joutuisin
pitäjän suurimman talon emännäksi?
_Katri_. Aina semmoisista asioista ja tapahtumista puhutaan, mutta ken
voi tukkia maailman suun?
_Hilma_. Aivan varmaan sanoisivat silloin, että minä olen tunkeutunut
taloon ja viekoitellut Villen itselleni, rikkaaksi päästäkseni. Ei
sekään olisi hauskaa kuulla.
_Katri_. Eipä kyllä, lapseni. Mutta sananlasku sanoo: »Kyllä kuiva
rikka hännästä karisee.» Aika huhut hälventää, kun eivät tosia liene.
_Hilma_. Pelkään minä sitä kuitenkin.
_Katri_. Suotta pelkäät, lapseni.
_Hilma_. Kun olisikin suotta!
_Katri_. Eikä kaikista pikkusanomista pidä koskaan välittää.
_Hilma_. Sen minä kyllä ymmärrän ja olen koettanut aina sitä käsitystä
itsessäni vakiinnuttaa, mutta tämä on niin arka kohta. Onhan tässä
toisella puolella rikkaus ja valta, ja ihmiset luulevat minun vain
niitä himoitsevan.
_Katri_. Harvoin ihminen saa onneaan hännästä kiinni. Silloin kun
voi ylettyä, on siihen myöskin tartuttava. Ehkä se ei toista kertaa
tulekaan niin likelle.
_Hilma_. Jollen minä pitäisi Villestä näinkin paljoa, ei voisi olla
puhettakaan siitä, että menisin vain talon tähden, ee-i.
_Katri_. Hän näkyykin jo tulevan tuolla pellon takana.
_Hilma_. Hyväinen aika! Kuinka minun nyt tuli paha olla!
_Katri_. Mistä se tuli, nyt niin äkkiä?
_Hilma_. Se tuli tästä kaikesta. Olisi ollut parempi, jos et olisi
mitään virkkanut hänen aikeistaan. Se tieto se on, joka tekee minut
niin levottomaksi.
_Katri_. Kyllähän rauhoitut ajan vieriessä. — Minä lähden pois, sillä
niissä kärryissä ei kolmatta pyörää tarvita.
_Hilma_. Onpa usein hyvinkin tarvis.
_Katri_. Mutta, hyvä lapsi, sinulla on jo yhtä isot silmät päässäsi
kuin minullakin. (Menee käsitöineen.)
_Hilma_ (yksin). Hän tulee kuitenkin minun tähteni! Minun suloisin
unelmani siis toteutuu. Mutta miksi olen siitä niin kovin levoton? Onko
se onnea, joka täyttää sydämeni saaden sen noin rajusti sykkimään?
Rauhoitu sydän, rauhoitu.- Älä onneesi pakahdu. — Nyt hän tulee!
Hyväinen aika!
_Ville_ (tulee). Terve!
_Hilma_. Tervetuloa!
_Ville_. Olenko tervetullut?
_Hilma_. Onko sinua milloinkaan ennen pois ajettu?
_Ville_. Ei ole vielä ennen ajettu, mutta vasta voidaan ajaa.
_Hilma_. Älä tee mitään semmoista, että tarvitsisi ajaa.
_Ville_. Enhän minä teekään, mutta arvelin vähän, että kun minä iso
mies näin arkena juoksen kylällä, että jos siitä...
_Hilma_. Olet toki ennenkin arkena juossut.
_Ville_. Olen niinkin, mutta nyt olen aika mies ja silloin pahainen
poika.
_Hilma_. Minkätähden sitten tulitkaan, jos poisajoa pelkäät?
_Ville_. Olen saanut vähän asiata tullakseni, semmoista aikamiehen
asiata.
_Hilma_. Istuppas nyt ja selitä, minkälaista se on aikamiehen asia.
_Ville_. Minä seisaallani selitän, että sitte pääsen pikemmin ulos, kun
käskenet.
_Hilma_. Jo sinulla sittekin lienee pelko povessasi. Mitä lienetkään
tehnyt, kun nyt pelkäät sitä kertoa?
_Ville_.. Enhän minä vielä mitään ole tehnyt, mutta jos tulisi tehtyä.
_Hilma_. Nyt en minä enää ymmärrä.
_Ville_. Se on nyt sillä lailla, Hilma, että ennen poikasena kävin
katsomassa, mitenkä sinä opettelit leipomaan ja muutakin tekemään, ja
näythän sinä olevan koko kätevä.
_Hilma_. Vai niin, no sepä hyvältä kuuluu.
_Ville_. Etkös sinä nyt tulisi sinne minulle...
_Hilma_. Leipomaan?
_Ville_. Niin.
_Hilma_. Eikös teillä ole leipojia ennestään?
_Ville_. Onhan siellä ne piiat, mutta tule sinä emännäksi. Tuletko,
Hilma?
_Hilma_. Mitä sanoo isäsi asiasta?
_Ville_. En ole isälle vielä puhunut mitään, mutta mitäpä hän sanoisi
siitä. Eikähän siinä sanominen auttaisikaan, olenhan jo aikamiesten
kirjoissa.
_Hilma_. Paha minun olisi tulla, jos isäsi...
_Ville_. Tuletko, jos isä suostuu?
_Hilma_. Tulen.
_Ville_. Minä olen uskotellut itselleni, että sinä rakastat minua,
Hilma. Onko niin?
_Hilma_. Aina olen sinusta pitänyt ja viime vuosina olen oppinut
rakastamaankin.
_Ville_. Se on siis totta, en ole erehtynyt. Minä olen sinua
rakastanut, Hilma, jo pikkutytöstä asti. Ja jos et sinä olisi minua
rakastanut, en olisi koko elämässäni voinut ketään toista ottaa
vaimokseni.
_Hilma_. Etköhän?
_Ville_. En, en toki.
_Hilma_. Minä olen usein, melkein itseltänikin salaa, sinua ihaillut
ja itselleni unelmoinut, mutta sinulla kun on talo ja minulla ei
ole mitään, ei mitään, olen koettanut aina tukehduttaa sen unelmani
mahdottomana.
_Ville_. Ja minä pidän sinua pitäjän rikkaintakin tyttöä rikkaampana.
Niin paljon olet mielestäni kaikkia muita parempi.
_Hilma_. Ville, minä olen sittenkin sinut saanut itselleni!
_Ville_. Niin. Ja sinä olet minun Hilmani!
_Hilma_. Olen, olen!
_Ville_. Nyt minä olen onneni löytänyt, ja tänään vielä puhun asiasta
isäukon kanssa ja sitte järjestämme sunnuntai-illaksi kuuliaiset. Eikö
niin, Hilma?
_Hilma_. Sen puolen saat yksin ratkaista.
_Ville_. Ja kuuliaiset pidetään meillä, onhan siellä tilaakin enemmän.
(Mäkelä ja Katri tulevat.)
_Mäkelä_. Päivää. Onpa naapurivieras tuvassa.
_Ville_. Liekö vieras vai mikä, mutta sukulaiseksi pyrkii.
_Mäkelä_. No jopa jo!
_Ville_. Ihan tosissa. Hilman kanssa olen jo asiani sopinut, eikä hän
tunnu vastaan väittävän. Mitä sanotte, vanhukset?
_Mäkelä_. Mitäpä minulla siinä. Pidä hyvänäsi.
_Katri_. Enpä minä muille oikein Hilmaani uskoisikaan kuin sinulle,
Ville. Olet kasvanut tuossa ihan silmäin alla, etkä sinä juo etkä muuta
semmoista meteliä...
_Heinämäki_ (tulee). Kuinka pitkällä täällä jo ollaan? Tätä jo olen
arvellutkin ja tulin perästä.
_Hilma_. Hyvä Jumala!
_Heinämäki_. Rukoile vain apua, ennenkuin toivosi täyttyy.
_Ville_. Isä!
_Mäkelä_. Mistä meteli isännällä?
_Heinämäki_. Mistä, älä ole olevinasi, kun on tosi kysymyksessä.
_Ville_. Turha torua, isä. Hilma on minun morsiameni, ja sunnuntaina
pidetään kuuliaiset meillä kotona.
_Heinämäki_. Portto, mutta ei morsian!
_Mäkelä_. Ulos, isäntä!
_Ville_. Isä! Ottakaa sananne takaisin!
_Hilma_. Jotakin semmoista arvasin tulevan.
_Katri_. Kuka olisi uskonut!
_Heinämäki_. Kuule, poika, minä tiedän sinun opettamattasi, mitä puhun.
— Äläkä sinä, mökkiläinen Mäkelä, käske minua ulos.
_Mäkelä_. Käsken ja vieläpä heitänkin, jos kerrankaan vielä omieni
kunniaa loukkaat!
_Heinämäki_! Olematonta kunniata, ha ha, hahaa!
_Ville_. Vaiti, isä!
_Heinämäki_. Suusi kiinni sinä, ja vastaa sitte kun kysytään. Vai sinä
kiellät minua puhumasta.
_Ville_. Jopa on korva korvan tasalla, isä.
_Hilma_ (tulee Villen luo). Annetaan olla sen meidän asian, en minä
kuitenkaan voi tulla, kun tuolla tavalla...
_Heinämäki_. Niin, sen pitääkin jäädä, sillä semmoinen mustilaisen
naimiskauppa ei saa tapahtua.
_Ville_. Tapahtuu se. Ette te voi sitä estää, isä!
_Heinämäki_. Et ainakaan minun talossani ollessasi sillä lailla nai!
_Ville_. Pitäkää talonne. Ei siitä tässä ole väliä...
_Heinämäki_. Eiköhän ole. — Koko kerjäläisparven saisin sinne.
_Hilma_. Minä en tule sinne, kuulitteko!
_Mäkelä_. Omallani olen elänyt niinkuin sinäkin, kerjäämättä, vaikka en
olekaan kyennyt suurentelemaan rikkauksiani.
_Katri_. Voi hyväinen aika, minkä piti tulla!
_Ville_. Joka tapauksessa menemme Hilman kanssa naimisiin.
_Heinämäki_. Et saa penniäkään talosta.
_Ville_. Siihen asiaan on minullakin jotain sanomista, ja sitäpaitsi
tarvitaan täällä Mäkelässäkin kohta miestä.
_Heinämäki_. Ei kauan. Katsoppas tuota. (Antaa kauppakirjan Villen
luettavaksi.) Kuinka kauan luulet tässä pysyväsi?
_Mäkelä_. Sen kaiketi määrään minä.
_Katri_. Mitä ihmettä tästä vielä mahtaa tulla?
_Ville_. Tarkoitatteko totta tällä paperilla?
_Heinämäki_. Täyttä totta!
_Mäkelä_. Mitä siinä on?
_Ville_. Isäni on tämän paperin eli kauppakirjan mukaan ostanut tämän
torppanne kaikkine maineen Karhulan isännältä.
_Mäkelä_. Tämänkö torpan?
_Ville_. Niin.
_Katri_. Voi hyvä Jumala, se tässä vielä puuttui!
_Hilma_. Onko sekin minun tähteni?
_Heinämäki_. He, he, hehehehee! Jokos nyt huomaatte, kuka tässä
rähjässä on käskijänä?
_Ville_. Ettehän tarkoita, että...
_Heinämäki_. Tarkoitan, että jos Mäkelä antaa tyttönsä mennä sinun
kanssasi naimisiin, ajan minä tuon omistusoikeuteni perusteella kaikki
pois torpasta maantielle.
_Ville_. Ettekä aja vielä. (Repii kauppakirjan pieniksi palasiksi.)
_Heinämäki_. Poika riivattu, mitä sinä teit! Ei se kuitenkaan
pelastusta tuo. Karhulan isännällä on toinen kappale, josta minä otan
jäljennöksen.
_Hilma_. Minä olen sanonut jo, ettei siitä naimiskaupasta mitään tule.
_Mäkelä_. Enkä minä tahdo olla mielelläni tuommoisen isännän
alustalaisena.
_Katri_. Voi hyväinen aika, voi hyvä Jumala, mitä piti tulla yhden
lapsen tähden tässä vanhoilla päivillä!
_Hilma_. Älä, äiti kulta; noin voivota, onhan maailmaa muuallakin.
_Heinämäki_. Joko näette niskoittelun turhaksi, hä? Ensi muuttoaikana
saatte siirtyä mökistä pois.
(Riento ja Korpela tulevat.)
_Riento_. No, kuka saa muuttaa mökistä pois? — Hyvää päivää sentään
taloon.
_Korpela_. Päivää!
_Hilma_. Ah, maisteri!
_Mäkelä_. Terve tultua.
_Toiset_. Päivää, päivää.
_Riento_. Ollaan niin vakavina. Mitä täällä on tekeillä?
_Mäkelä_. Heinämäen isäntä ajaa meidät mökistä pois, ja siihen ovat nuo
kaksi syyllisiä.
_Riento_. Vai niin.
_Korpela_. Mutta eihän tämä Heinämäen maalla ole.
_Heinämäki_. On. Maa on minun, ja mökki on minun.
_Korpela_. Olet ostanut siis?
_Heinämäki_. Rahalla saa.
_Riento_. Välistä saa ilmankin. Ahkeruudella ja kunnolla saavutetaan
myös jotakin. Ne kaksi ominaisuutta ovat velvoittaneet minut sekä
Korpelan tänne asialle köyhän mökin tytön luo.
_Heinämäki_. Mitä? (Toiset ovat vaiti uteliaina.)
_Riento_. Minua on pyydetty kansanopiston puolesta jättämään neiti
Hilma Mäkelälle viisisataa markkaa pienenä kehoituksena toisille ja
palkintona hänelle itselleen osoittamastaan uutteruudesta ja taidosta
opistossa. Tässä on teille, neiti Mäkelä, rahat, käyttäkää hyväksenne.
_Hilma_, Kiitoksia. Kiitoksia, herra maisteri. En tiedä tätä
ansainneeni ja enkä olisi mitenkään osannut odottaa, että...
_Riento_. Mikä annetaan, se on ansaittua, ei sieltä lahjoitella.
_Mäkelä_. Minä en tiedä, mitä sanoisin, se tuli niin yllätyksenä. Mutta
kiitoksia, maisteri.
_Katri_. Ottakaa, herra, minunkin kiitokseni.
_Riento_. Ei ansaitse, ei ansaitse.
_Korpela_. Minullakin on asiaa Hilmalle.
_Mäkelä_. No mitä vielä?
_Korpela_. Eilen illalla päättivät pitäjäläiset kuntaan
järjestettäväksi säännöllisen käsityönopetuksen. Ensimmäiseksi
opettajaksi päättivät niinikään ihan yksimielisesti pyytää Hilmaa.
Minun, kokouksessa olleen lähimmän naapurin, tehtäväksi jättivät asian
esittämisen. Tässä on valtakirjani.
_Heinämäki_ (nykäisee paperin). Enpäs minä ollut eilen illalla
kokouksessa.
_Korpela_. Et ollut. Olisi tarvittu.
_Ville_. Isä oli kai eilen illalla mökin ostossa Karhulassa.
_Heinämäki_. Älä siitä sillä lailla... (Ville ja Hilma puhelevat
keskenään.)
_Ville_. Näette nyt, isä, äsken te soimasitte morsiantani ja hänen
vanhempiansa, ja kuitenkin heitä yleisesti kunnioitetaan kunnon
ihmisinä.
_Heinämäki_ (häpeissään). Köyhiä ovat kaikki.
_Riento_. Saatteko te taivaan tai paratiisin ostetuksi rahallanne.
Ette. Muuta ihmiseltä ensin kysytään ja vasta toisella ja kolmannella
sijalla rahaa.
_Katri_. Ei vielä ole koko maailma meitä vastaan.
_Korpela_. Ei likikään. Jos tästä tulisi todellakin muuttaa pois, niin
minun maaltani saat, Mäkelä, valita mieleisesi mökin paikan.
_Mäkelä_. On ihmisiä maailmassa. Kiitoksia. — Muuttaminen riippuu
Heinämäen isännästä, koska hän on mökin ostanut.
_Heinämäki_ (yhä häpeissään). Enhän minä vielä niin tosissani...
_Ville_. Se on jo peruutusta. Ettehän tosissanne kieltänyt Hilmaa ja
minua yhtymästä, ettehän.
_Heinämäki_. Asia on vähän muuttunut, niin että...
_Riento_. Ei lastensa onnea pidä häiritä.
_Heinämäki_. Pitäkööt toisensa, pitäkööt.
_Ville_. Tiesinhän minä, että se kova päätös purkautuu vielä, kunhan
ennättää. Ja nyt sinä Hilma, purat myös päätöksesi, ettet muka
tulisikaan.
_Hilma_. Minä puran, jos isäsi lupaa, ettei milloinkaan vaivaa minua
köyhyyteni takia.
_Heinämäki_. Enhän minä ketään vaivaa.
_Ville_ (sieppaa Hilman syliinsä). Sittenhän meillä on ensi sunnuntaina
kuitenkin kuuliaiset. Teitä, maisteri ja Korpela, pyydetään saapumaan
ensimmäisinä.
TOINEN NÄYTÖS
Näyttämö: Heinämäen pirtti, sievistetty juhlaa varten. Sisällä ovat
Ville ja Hilma.
_Ville_. Nythän on kaikki valmiina, ja me voimme hetkisen levähtää
vieraita odotellessa.
_Hilma_. En minäkään tiedä, puuttuisiko vielä jotakin.
_Ville_. Ei mitään, huoleti voimme vieraita odottaa. Ahaa, puuttuu
sentään!
_Hilma_. Hyväinen aika! Mitä vielä?
_Ville_. Minulta puuttuu Hilma sylistäni.
_Hilma_. Sinä mokoma, säikäytit minut!
_Ville_. Tulehan tänne kuitenkin.
_Hilma_. Enkä tule, koska sillä lailla...
_Ville_ (juoksee Hilman luo, ottaa hänet syliinsä ja kantaa yli tuvan,
istuutuen ikkunan pieleen penkille; asettaa Hilman polvelleen). Tällä
lailla lapset pannaan tottelemaan. Istuppas nyt kauniisti siinä. Noin.
_Hilma_. Kyllä sinä olet sentään väkevä, Ville!
_Ville_. Jaa-a! Kun kannoin itseni kokoista...
_Hilma_. Olet sinä muutenkin.
_Ville_. Ajatteleppas. Nyt istut ensi kerran minun polvellani.
Milloinka istunet viimeisen kerran?
_Hilma_. Tahtoisitko sinä senkin tietää? — Mutta päästä pois, Ville.
Joku voisi tulla, ja me tässä...
_Ville_. Ei haittaa. Enkä päästäkään, kun kerran syliini sain.
_Hilma_. Päästä heti, taikka lyön esiliinan nauhalla, että...
_Ville_. Että loiskahtaa. Ja silloin minä ihan varmaan tottelen. —
Olehan nyt siivolla! Ajattelehan, minä olen sittenkin saanut sinut,
Hilma, ja onneni sinun mukanasi.
_Hilma_. Helppohan sinun oli minut saada, mutta se on jotakin, kun minä
sain sinut.
_Ville_. Siitä asti kun äiti kuoli, olen aina aikonut ja aikonut, mutta
nyt se vasta toteutui.
_Hilma_. Etkä vieläkään myöhästynyt.
_Ville_. En, Hilmani.
_Hilma_. Minäkin kannoin unelmaani, kunnes se toteutui.
_Ville_. Me etsimme toisiamme yhtyäksemme yhdeksi ja nostaaksemme uuden
elämän tähän meidän taloon. Ajattelehan, ehkä joskus pikku Villet ja
Hilmat juoksevat tuossa lattialla ja meluavat...
_Hilma_. No sinä nyt vasta...
_Ville_. Annappahan, kun katson tyttöni silmiin, nähdäkseni, mitä hän
oikein ajattelee.
_Hilma_. Sieltä et sinä selvää saa.
_Ville_. Etpä voi katsoa suoraan, kun pelkäät, että minä...
_Hilma_. En minä mitään pelkää. Katso vain.
_Heinämäki_ (ja Hilman, vanhemmat tulevat). Täällähän ne jo »särkiä
paistavat».
_Hilma_. Hyväinen aika!
_Mäkelä_. On heillä omat huvinsa.
_Heinämäki_. Tervetulleita olkaa taloon mielivieraina ja hyvinä
sukulaisina. Älköön tienne koskaan tulko liian pitkäksi tänne
päästäksenne.
_Katri_. Sinne onkin aina asioita, missä ovat rakkaimmat.
_Mäkelä_. Ja kunpa niitä olisi kohdakkoin hyvin paljon.
_Hilma_. Mitä se isä nyt hulluttelee?
_Mäkelä_. Älä ole olevinasi, sitä itsekin toivot.
_Riento_ (ja Korpela tulevat). Terve taloon!
_Korpela_. Onni taloon!
_Riento_. Ennen muuta onni!
_Heinämäki_. Tervetuloa, tervetuloa!
_Ville_. Tulkaa istumaan, hyvät vieraat.
_Riento_. Kiitos.
_Korpela_. Olemmeko ensimmäiset?
_Hilma_. Olettepa niinkin.
_Ville_. Se onkin hyvä, ja niin pitikin käydä.
_Riento_. Täällä todellakin on vasta asianomaisia. Minä pyydän
onnitella teitä, neiti Hilma, nyt ensimmäisenä: Pysyköön alkanut onni
pöytänne päässä ja älköön koskaan vähentykö. Siinä on teillekin, nuori
isäntä. Yhteistä teillä on onnenne. Jakakaa siitä vanhuksillekin.
_Hilma_. Kiitoksia, herra maisteri.
_Ville_. Kiitoksia!
_Korpela_. Minäkin onnittelen teitä uudelle kynnöksellenne. Kasvakoon
se täysiä tähkäpäitä.
_Hilma_. Kiitos, kiitos!
_Ville_. Naapureina ja hyvinä neuvonantajina olkaa molemmat aina
tervetulleita vieraita.
_Heinämäki_. Missä palvelustytöt ovat? Kahvia laittamaan!
_Hilma_. Ovat pukeutumassa. Minä laitan pöydälle. Kahvi onkin jo muuten
valmista ja kupitkin pöydällä; kaadan vain.
_Riento_. Otamme onnellisilta mekin onnen kupit, ja ne on saatava
morsiamen kädestä!
_Katri_ (yrittää lähteä). Vielä minäkin voin kahvipannun kantaa.
_Hilma_. Ei, äiti. En minä sinun anna... (Menee ottamaan.)
_Riento_. Niin, antaa nuoren morsiamen näyttää, osaako emännöidä.
_Katri_. Aina sillä maisterilla on leikki valmiina.
_Hilma_. Tässä sitä taitoa kysytäänkin. (Lähtee kahvipannun kanssa,
mutta kompastuu ja kaatuu keskelle lattiaa.) Hyväinen aika!
_Katri_. Hyvä Jumala! Mitenkä sinä, hyvä lapsi, sillä lailla?
_Ville_. Vahinko on vahinko.
_Mäkelä_. Vahinko ei tule kello kaulassa.
_Riento_. Eipä tuossa vaaraa tullut, ei edes kahvi ennättänyt maahan
mennä.
_Hilma_. Hävettää oikein.
_Riento_. Sen se ansaitseekin, kun ensimmäinen näyte niin huonosti
onnistui. Vai mitä?
_Katri_. Ihan kuin ei osaisi kunnolla kävellä.
_Ville_. Sattuiko sinuun pahasti?
_Hilma_. Eikös mitä!
_Heinämäki_. Se on mennyt jo menojaan, ja voidaan uutta kertaa odottaa.
_Hilma_. Enpäs toista kertaa kaadukaan.
_Heinämäki_. Älä ole varma.
_Hilma_. Olen, ja nyt onkin vaarin vuoro. (Kaikki nauravat.)
_Heinämäki_. Kahvia, vieraat.
_Ville_. Niin, olkaa hyvät.
_Korpela_. Vanhat sanoivat ennen, että jos morsian kuuliaisissaan
kompastelee, jäävät häät pitämättä.
_Hilma_. Mitä te, Korpela, ennustatte?
_Ville_. Vanhoilla on paljonkin vanhaa. Vai mitä?
_Korpela_. Kyllä minä sanon niin olevan, hyvät lapset.
_Katri_. Mikähän näiltäkin keskeyttäisi? Ei minkäänlaisia juoruja
kiertele kummankaan takana.
_Ville_. Eipä luulisi häiden jäävän meiltä pitämättä. Eikö niin, Hilma?
_Hilma_. Niin on.
_Riento_. Tarkimmatkin laskelmat joskus pettävät. Niinpä se vanhain
ennustuskin voi mennä useinkin sivu maalistaan.
_Korpela_. Olkoon se jo sinänsä. — Mutta tässä näin pienessä joukossa
kysäisen suotta aikojaan: Joko sinulla, Heinämäki, on maakauppa valmis
niiden venäläisten kanssa?
_Heinämäki_. Johan se alkaa olla.
_Hilma_. Myyttekö maata venäläisille?
_Riento_. Mihinkä tarkoitukseen? En minä ole kuullutkaan.
_Ville_. Se on sillä lailla, että ne kävivät täällä aina pyytelemässä
ostaaksensa tuota niemen rannikkoa. Aikovat kai sinne jonkun uuden
linnoituksen rakentaa.
_Hilma_ (puhkeaa rajusti itkemään). Hyvä Jumala! Nyt se kuitenkin tuli!
_Ville_ (säikähtäen). Mikä tuli, Hilma?
_Katri_. Mikä sinulle niin äkkiä?
_Ville_. Tulitko sinä sairaaksi?
_Hilma_. Antakaa minun olla vähän aikaa.
_Riento_. Minä kyllä jo näen, mihin Hilmaa on sattunut.
_Heinämäki_. Eihän suinkaan siinä kaatuessa mitenkään? Naurattihan se
silloin.
_Katri_. Sano, hyvä lapsi, mikä sinulle tuli!
_Hilma_. Ville, kuulehan, sinä et ole ollut minulle oikein rehellinen.
_Korpela_. Nyt minäkin näen, minkä iskun Hilma sai. — Miksi en pysynyt
edelleenkin vaiti?
_Ville_. Ethän tarkoita sitä kauppaa?
_Hilma_. Sitä minä tarkoitan.
_Heinämäki_ (närkästyen). Jää sitä maata vielä sinunkin kynnettäväksesi.
_Hilma_. Teillekin sitä on ollut liikaa.
_Ville_. Mutta mitä sinä, hyvä Hilma, siitä sillä lailla rupesit?
_Hilma_. Joko se kauppa on valmis?
_Heinämäki_. Jo. Enkä sinun vuoksesi sitä tekemättä jättäisi.
_Hilma_. Oletko sinäkin, Ville, suostunut siihen kauppaan?
_Ville_. Yhdessä sitä isän kanssa mietittiin ja päätettiin myydä, kun
tarjosivat niin erinomaisen hyvän hinnan.
_Hilma_ (itkien). Sinäkin, Ville, Ville! Minä olen rakastanut sinua
miehenä. Olen erehtynyt. Olen rakastanut raukkaa. Miksi et sitä minulle
ennen kertonut? (Tulee kyläläisiä.)
_Ville_. En osannut pitää tarpeellisena semmoista enkä muistanutkaan.
_Hilma_. Noinko tyynesti sinä puhut siitä?
_Ville_. Oliko se väärin sinun mielestäsi?
_Hilma_. Oli. Ja uskon, että kaikkien muidenkin mielestä.
_Heinämäki_. Etköhän ruvenne liian aikaisin emännöimään?
_Ville_. Olkaa te, isä, vaiti nyt. — Pidätkö sinä, Hilma, sitä minulle
rikoksena?
_Hilma_. Pidän; ja rikos se on. Maan ja kansan sortajalle ei pidä
antaa tuumankaan alaa tästä maasta. Kuitenkin te olette myyneet ison
kappaleen linnoitusalueeksi. Te varmensitte sillä paljon sortajan
häpeätyötä tässä maassa.
_Ville_. Voi minua!
_Riento_. Hilma puhuu oikein.
_Toiset paitsi Heinämäet_. Oikein, oikein, oikein on!
_Heinämäki_. Oletteko te sitte kaikki niin kovin perustuslaillisia?
_Korpela_. Eipä kyllä. Minä olen kansallismielinen, mutta sen vuoksi en
möisikään nykyhetkinä kalleintani.
_Hilma_. En minä tiedä mitään teidän puolueistanne, mutta pidän
rikoksena kansaa kohtaan sitä tekoa.
_Riento_. Se on enemmän kuin puoluekysymykset. Kun käydään taistelua
kansan olemassaolosta, täytyy kaikkien puolueitten katkaista sarvensa
ja tämänlaisessa tapauksessa hyväksyä Hilman esittämä menettely.
_Ville_. Enkö minä saa sitä mitenkään anteeksi, Hihna?
_Heinämäki_. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
_Hilma_. Pyydätkö sinä anteeksi?
_Ville_. Pyydän minä, — Hilma.
_Hilma_. Ajatteleppas vähän: sinulle on kohtalo suonut laajan alan
tästä maasta, jota sukupolvet ovat toinen toisensa jälkeen puolustaneet
ja suojelleet vieraan sorron alle joutumasta, ja kuitenkin sinä
olet suostunut myymään hoidettavaksesi uskotusta osasta kauneimman
kappaleen. Voitko arvata, kuinka paljon olet sen maapalan mukana myynyt
tätä maata suojanneiden sankarien verta ja luita.
_Ville_. Hilma, Hilma!
_Hilma_. Anna minun puhua! Noille esi-isäin haudoille rakentavat
sortajat itselleen suojuksia. Häiritsevät vainajien kunniakkaasti
ansaittua lepoa. Ja siitä suojuksestaan he levittävät yhä sortoa ympäri
seudun, jossa ilman tätä kauppaa eivät olisi jalansijaa saaneet. Sieltä
suojuksestaan he, sortajat, ilkkuvat sortamilleen. Ja jokainen heidän
toimensa on vain tämän kansan ilkkumista, ja sitä minä en tahdo näin
läheltä kuunnella enkä katsella. Sinä, Ville, voit ehkä paremmin elää
uusien ystäviesi kanssa.
_Ville_. Aiotko jättää minut?
_Hilma_. Minä jätän sinut. Minun täytyy, minä en voi elämälläni tukea
sellaista kehnoutta!
_Ville_. Hilma rakas! Minä rukoilen sinua antamaan anteeksi.
_Heinämäki_. Älä rukoile kerjäläistä, poika!
_Hilma_. Minä en voi sitä anteeksi antaa. Ja isäsikin vuoksi se
on mahdotonta kaksin kerroin. Hän osoitti juuri mitenkä minua
kohdeltaisiin. Minä olen sinua rakastanut minkä ihminen voi rakastaa,
mutta meidän teittemme täytyy erota. (Yhä itkee.)
_Ville_. Rakas Hilma, minä en voi kestää tätä iskua! Tue minua, älä
hylkää minua!
_Heinämäki_. Kuulitko, poika, ei kerjätä kerjäläiseltä.
_Mäkelä_. Kiitoksia vieraanvaraisuudesta.
_Katri_. Pitikö sittenkin näin käydä lapseni onnen?
_Ville_. Auttakaa te, vanhukset, minua!
_Mäkelä_. En puutu asiaan. Väärin olette tehneet.
_Riento_. Minun onnitteluni oli heikko. Sen annettuani onni pakeni.
(Alkavat siirtyä oveen päin.)
_Ville_ (epätoivoissaan). Jätätkö sinä, Hilma, minut näin pian yksin?
_Hilma_. Minun täytyy. En voi muuta tehdä. Koeta elää onnellisena ilman
minuakin. Olethan sinä rikas.
_Ville_. Onko se viimeinen sanasi, Hilma?
_Hilma_. On, Ville. (Ville juoksee sanaakaan sanomatta viereiseen
kamariin.)
_Mäkelä_. On parasta lähteä, koska talo tuli tällä tavalla entistään
vieraammaksi.
_Katri_. En olisi suonut tätä nuorille, mutta kuka tuntee edeltäkäsin
kohtalonsa kirjan.
_Riento_. Jos me kaikki omistaisimme sen lujuuden, jota Hilma on tässä
osoittanut, ei minkäänlainen sortaja tätä kansaa voittaisi.
_Korpela_. Hilma on tänään elvyttänyt meissä kaikissa uuden innon.
Minä kiitän sinua. Ja koskaan tämä tekosi ei voi olla sinulle
onnettomuudeksi.
_Hilma_. Ville on ollut ainoa ihailtuni, rakkaani, hänelle ainoalle
olisin uskonut elämäni, mutta se mielikuva pettikin. Hän ei ollut se
nuorukainen, joksi minä häntä luulin. Kansan kärsimykset unohtaen hän
etsi omaa etuansa, ottaen sen halpamaisesti sortajan kädestä liian
kalliilla hinnalla.
_Heinämäki_.. Mitä sinä kopeilet, tyttö? (Kuuluu laukaus viereisestä
huoneesta.)
_Hilma_. Hyvä Jumala! Mitä se... (Heinämäki ponnahtaa seisaallensa,
mutta vaipuu hervottomana takaisin penkille, silmät tuijottavina.)
_Mäkelä_. Menkää, hyvät ihmiset, katsomaan, mitenkä siellä kävi. Eihän
vain ampunut itseänsä.
_Heinämäki_ (hypähtää jälleen ylös raivostuneena; sieppaa kirveen
ja hyökkää lyömään Hilmaa; miehet joukolla sen estävät). Ulos,
kerjäläiset, minun tuvastani, kaikki. Antakaa minun pieksää mäsäksi tuo
saatana!
_Korpela_. Asetu nyt siivolla, taikka panemme sinut nuoriin. (Asettavat
ukon penkille istumaan, johon hän jää herpaantuneena, läähättäen.)
_Hilma_. En minä tätä olisi heille sentään toivonut enkä tahtonut.
_Katri_. Voi, hyvä Jumala, tätä päivää! Että minun piti tämä kaikki
nähdä lapseni tähden! Voi minua poloista!
_Hilma_. Paljon se tuo tuskaa minullekin, on särkeä minutkin kokonaan,
äiti, mutta en minä tätä kaikkea voi ottaa omalletunnolleni. (Mäkelä on
käynyt katsomassa Villeä.)
_Mäkelä_. Hän on ampunut ohimoonsa eikä jäljellä ole henkeä rahtuakaan.
_Korpela_. Toinen kuolleena, toinen mielipuolena.
_Hilma_. Minun sulhaseni, minun appeni! Voi, että koskaan häntä
itselleni toivoin!
_Heinämäki_ (puhuu houreissaan nyyhkyttäen ja vaikeroiden). Älkää
viekö minulta poikaani ja maatani. En minä vielä ole saanut keisarin
kultarahaa rintaani. Se tulee kohta. — Kohta tulee. — Muilla ei
olekaan. Minä sanoin jo sille herralle, että pojankin pitää saada
kultaraha. — Tuokaa pois minun poikani. Ville, tule isäsi luo!
_Riento_. Mielipuolisuus toi esiin totuuden!
_Korpela_. Hän poloinen, kurja, on vielä odottanut rahaa rintaansa
isänmaansa hinnalla!
_Hilma_. Ja Villekin! Hänen vaimonaan olisin kuollut häpeästä tai sitte
karannut.
_Mäkelä_. Tämä päivä oli sittenkin tyttärelleni onnen päivä.
_Korpela_. Oli. Hilma säästyi häpeästä.
_Riento_. Menkää joku teistä vieraista hakemaan nimismiestä ja
lääkäriä. Meidän juhlimisemme on täällä loppunut.
_Katri_. Eihän vain tässä Hilman syytä ole, herra maisteri?
_Riento_. Ei, emäntä hyvä! Suomen suojatar on kostanut!
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TORPAN TYTTÖ ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
