The Project Gutenberg eBook of Häväistys
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Häväistys
Kolminäytöksinen näytelmä
Author: Kaarle Halme
Release date: May 6, 2025 [eBook #76036]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Kust.jOy Kirja, 1913
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HÄVÄISTYS ***
language: Finnish
HÄVÄISTYS
Kolminäytöksinen näytelmä
Kirj.
KAARLE HALME
Helsingissä,
Osakeyhtiö Weilin & Göös Aktiebolag,
1913.
HENKILÖT:
MATTI MAKKOLA, tehtailija
ANNA, hänen vaimonsa
INKERI, heidän tyttärensä
SAKARI VALKAMA, tehtaan mestari
RISTO VIIDANOJA, osuuskaupan hoitaja
PARILA, talollinen
Ohjeita esiintyjille:
Matti Makkola on talonpoikainen mies. Luonteeltaan hän on leikillinen.
Hänen kiivastumisensa on kyllä rajua, mutta helposti ohimenevää. Hän
on hyvin älykäs ja selväjärkinen. Käytökseltään hän on varma, vapaa ja
luottamusta herättävä. Ikä n. 50 v.
Anna on pitkän yhdyselämän ajalla muodostunut hyvin miehensä
kaltaiseksi. Voimakkain piirre on herttaisuus. Ikä n. 40 v.
Inkeri on rivakka neitonen, mutta vaikuttaa alkupuolella vähän
lapselliselta. Hän kasvaa vasta tapausten mukana saaden isänsä
tarmokkaisuutta ja päättäväisyyttä. Mutta osalle on tietysti eduksi,
jos esittäjä saa esitykseen silloin tällöin lapsellisen piirteen vielä
tapahtumain loppuaikanakin. Ikä n. 20 v.
Risto Viidanoja on puettu herramaisesti, puhuu ja liikkuu vilkkaasti.
Silmissä nopea välähdys ja vähän luihu katse. Ikä n. 30 v:
Sakari Valkama on reipas, mutta vakava nuorukainen. Hän on hellä ja
hieno-luonteinen. Käyttää työpuseroa takin alla. Ikä n. 27 v.
Parila on tavallinen, rehti talonpoika. Ikä n. 50 v.
Ensimäinen näytös.
Makkolan arkihuone. Perällä oikealla ovi eteiseen.
Vasemalla ovi muihin huoneisiin. Oikealla seinällä akkuna, vasemalla
uuni. Kalustus vanhanaikainen, enemmän talonpoikainen kuin herrasmainen.
ANNA tulee kamarista. Asettaa kahvitarjoitimen pöydälle.
Tule nyt tänne juomaan kahvisi! (Katsoo taakseen kamariin). Voithan
täälläkin lukea kirjeitäsi. Siellä on vielä siivoamatta.
MATTI paitahihasillaan — tulee.
Kuules Anna! Muija hoi! (Osottaa avattua kirjettä). Arvaas mikä tämä on?
ANNA kaataa kahvia. Istuu sitten tuolille pöydän ääreen.
Enpähän tuota osanne. Ota nyt kahvia!
MATTI tyytyväisenä.
Sitä myöten se on nyt selvä. (Istuu keinutuoliin).
ANNA
No — mikä?
MATTI
No — tuo kansakoulujen tilaus — Minä jo pelkäsin — — Ai, ai, sentään!
Se on aikamoinen tilaus —
ANNA
Minäkin jo pelkäsin kun sinä panit niin korkeat hinnat —
MATTI alkaa juoda kahvia.
No, sitähän minäkin — — Mutta kyllä ne tuntevat minun vanhan
puutavarani — ja — (hörppii kahvia) — ja hyvän työni —
ANNA leikillisesti naureskellen.
Sinun työsi —
MATTI
Niin juuri — sen he tuntevat —
ANNA
Sinun hyvän mestarisi he tuntevat. Ethän sinä enään vuosikausiin ole —
MATTI hauskasti.
No, no — muija!
ANNA
Jos sanot muijaksi, niin —
MATTI
Mamma — mamma! Älä nyt!
ANNA nauraa.
Senjälkeen kun Inkeri syntyi, niin —
MATTI
Niin — niin — tiedän — tiedän —
ANNA
Etpäs tiedäkään. Senjälkeen et sinä vahingossakaan ole enään muistanut
minun nimeäni. Ja siitä on jo kaksikymmentä vuotta.
MATTI
Älä helkkarissa! Joko se letukka on niin vanha! (Panee kupit pois ja
katselee taas kirjettä). Ajatteles! Tällainen ylimääräinen tilaus!
ANNA naureskellen.
— jonka sinä teet. Meidän pappa tekee —
MATTI nyökyttää päätään, hymyillen.
Sano vaan papaksi! Kyllä se käy.
ANNA
Juotkos vielä?
MATTI
Tästä tulee — no, kaada nyt sitten — tästä tulee hyvä juttu, tästä —
(Ottaa kahvin). Oli sekin onni, että saimme niin hyvän mestarin. Sakari
on mies paikallaan —
ANNA
Älä sinä aina sano häntä Sakariksi. Työväki alkaa samalla tavalla —
MATTI
No, en minä tehtaalla — tässä meidän kesken — tehtaalla sanon
mestariksi ja mestari Valkamaksi —
ANNA
Kyllä sinä vaan sielläkin päästelet sekä »Sakarit» että »muijat» ja
»letukat» — ja jos mitkä —
MATTI viattomasti.
Kuka se »letukka» on?
ANNA
No, Inkeri tietysti. Häntähän sinä aina letukoit —
MATTI katselee ympärilleen.
Inkeri — niin! Missä hän nyt on? On ollut jo koko aamun —
ANNA nousee katsomaan akkunasta.
Hän meni osuuskauppaan ostoksille. Pitäisihän hänen, jo —
MATTI
Osuuskauppa! Hm! — (Asettaa kuppinsa pöydälle). Aina te vaan siellä
osuuskaupassa asioitsette. Vaikka on toinenkin puoti —
ANNA tulee akkunan luota.
Siellä on kalliimpaa. Osuuskaupasta saa halvemmalla.
MATTI
Sitä minä en usko.
ANNA
Ole uskomatta! Mutta niin se on. Ja Inkeri saa aina —
MATTI
Niin — Inkeri! Kuules! Onko niillä jotain koklamenttiä keskenään?
ANNA
Kellä?
MATTI
Inkerillä ja osuuskaupan hoitajalla?
ANNA kokoilee kahvikuppeja.
En minä tiedä. Herra Viidanoja on aina kyllä hyvin kohtelias —
MATTI sytyttää tupakan.
Taitaa riiastella letukkaa —
ANNA arkaillen ja ikäänkuin tutkiakseen Matin ajatuksia.
Ei suinkaan siinä mitään pahaa olisi. Johan Inkeri on siinä iässä — ja
— ja herra Viidanoja —
MATTI
Mikä herra?
ANNA
Viidanoja.
MATTI
No, niin! Viidanoja. Ei siinä mitään herrottelemista ole. — No, mitä
hänestä?
ANNA hymyillen.
Hän on toimelias mies ja —
MATTI mutisee.
No, no! Ei ole vielä nähty mitä siitä seuraa.
ANNA
Mistä niin?
MATTI nousee.
Siitä osuuskaupasta ja siitä toimeliaisuudesta.
ANNA poismenossa, leikillisesti.
Sinä olet kovin vanhanaikainen, pappa-kulta! Sinä et pidä mistään, mitä
ei ollut sinun nuoruudessasi. (Aikoo mennä).
MATTI ottaa Annaa leuasta.
Pidänhän minä sinustakin —
ANNA
No, olinhan minä —
MATTI
Olit. Mutta olit vähän toisellainen. Tuppaat tulemaan niin
herrasmaiseksi —
ANNA työntää pois Matin käden.
Kyllä sinäkin vaan tarvitsisit vähän höyläämistä — ja voisit vähän
värvätä noita vanhanaikaisia ajatuksiasikin — sekä osuuskaupasta — että
— (Menee nauraen).
MATTI huutaa hänen jälkeensä iloisesti.
Mutta minä en varvaa oksan paikasta. Ja tämä meidän osuuskauppa on
hasupuuta — ja siinä on paha oksa — se Viidanoja — (Istuu keinutuoliin
ja alkaa lueskella kirjettään). Hm! Hm!
SAKARI tulee reippaana ulko-ovesta.
No, nyt se on kunnossa, se uusi varvikone.
MATTI iloisena.
Onko?
SAKARI
On. Ja käy kuin ihmisen ajatus.
MATTI tyytyväisenä.
Nyt kysy täänkin tehtaamme kuntoa ja kelpoisuutta. (Osottaa kirjettä).
Arvaas, poika, mitä tässä on!
SAKARI istuu.
En arvaa. Ehkä uusi tilaus.
MATTI
Juuri niin. Olemme saaneet nuo koulutyöt.
SAKARI viheltää.
MATTI
Jaah! Kyllä kannattaakin viheltää.
SAKARI
Ja alentamatta hintoja?
MATTI nauraa.
Tietysti.
ANNA tuo kädessään kahvikupin Sakarille.
Kuulin, että tulit —
SAKARI
Kiitos! — Siinä kaupanteossa oli sekä taitoa että onnea.
MATTI
Kuulepas vaan, mamma, mitä Sakari sanoo! Ei riitä, että osataan tehdä —
täytyy osata myöskin myydä — ja minä —
ANNA naureskellen.
No, no! Älä nyt taas rupea kehumaan. (Leikillisesti Sakarille). Se ukko
on sitten koko päivän — (keskeyttää, ja katsoo ulos akkunasta). Siellä
tulee joku veräjästä —
SAKARI
Se on kai se Parila. Kävi tehtaalla ja lupasi käydä täällä — (Panee
kupit pöydälle).
ANNA
Parila se onkin — mutta siellähän tulee Inkerikin — ja — ja eikös se
ole osuuskaupan hoitaja?
SAKARI hypähtää ylös katsomaan.
Niinkö? (Nopeasti Matille). Siksi aikaa kun Viidanoja on täällä —
pistäyn ulkona —
ANNA ottaa Sakarin kupit ja menee.
Ja minulla kun on vielä siivoomatta —
SAKARI
Minä tulen sitä tietä — (Matille). Juttelen niin kauvan Parilan kanssa
-— ulkona —
MATTI nauraa.
Aivanhan sinä pelästyit —
SAKARI
Enkä, mutta meillä on kyllä keskusteltavaa Parilalla ja minulla —
(Menee kamarin ovesta).
MATTI nousee, pukee takin päälleen ja alkaa ottaa kaapista esille
sikaareja ja paperosseja.
INKERI ja RISTO tulevat kantaen erilaisia kääröjä.
INKERI
Mennään tänne tupaan — (Ottaa kääröt Ristolta). Minä otan nyt kaikki
haltuuni. — Kiitos kantamisesta —
RISTO vapauduttuaan kääröistä.
Hyvää päivää taloon!
MATTI
Päivää, päivää! Onpas teillä —- aivan kuin majan muuttajaisissa —
RISTO nauraa ja tervehtii.
Niin tosiaankin — majanmuuttajaisissa —
INKERI
Istu nyt, Risto! Minä vien nämä — (Menee kamariin).
MATTI
Istumaan, istumaan! — Tässä olisi tupakoita —
RISTO
Kiitos, kiitos! (Istuu).
Minulla ei paljon ole aikaa — puotiin jäi vain poika — tulin saattamaan
Inkeriä —
MATTI istuu keinutuoliin.
No, hyvinkö luistaa kaupat?
RISTO ottaa tupakan.
Kyllä menee -— aikalailla. Ostajapiiri laajenee yhä —
MATTI
Ja voittoja tulee?
RISTO
No, mitenkä lie näin alussa. Viime vuoden tilintarkastus on parhaillaan
käynnissä. Siellähän on yhtenä tämä teidän mestari —
MATTI
Niin aina, niin aina! Sakari on tilintarkastajana —
RISTO katsoo kelloaan.
Kesken kiirein — minulla oli oikeastaan vähän asiaa tehtailijalle —
MATTI
Vai niin, vai niin!
RISTO
Eihän se nyt oikeastaan sopisi tällaisessa hopussa —
MATTI hymyillen.
Niin — ei ole hoppu hyväksi eikä kiire kunniaksi —
RISTO
Ei ole — ei! Mutta kun on tottunut liikemiehen nokkelaan toimintaan,
niin — tuota — ja Inkerikin arveli, että —
MATTI
Inkeri? Mitäs hänestä?
RISTO
Inkeri ja minä olemme —
ANNA aikoo hilla sisään..
MATTI
Pysykääpäs nyt huppukuurussa siunaaman hetki! Meillä on täällä asioita.
ANNA vetäytyy takaisin..
MATTI
No?
RISTO
Inkeri ja ininä olemme keskenämme suostuneet — että — että — me pidämme
toisistamme ja — ja olemme ajatelleet mennä kihloihin ja —
MATTI
Soo?!
RISTO
Niin — oikeastaan me jo olemme kihloissa —
MATTI vielä hämmästyneempänä.
Soo?!
RISTO
Niin, me äsken päätimme —
MATTI nousee.
Muija! (Menee ja aukasee kamarin oven). Muija! Tulehan nyt ihmisten
ilmoille! Tule! Täällä kuulet ihmeitä —
ANNA tulee.
Kyllä minä jo —
MATTI
Tuossa on sinulla vävypoika. Sanoo olevansa kihloissa Inkerin kanssa —
ANNA
Minä tiedän — Inkeri kertoi — (Ristolle). Onnea vaan!
RISTO nousee.
Kiitän! Minä kiitän!
MATTI
Mitä peijakasta tämä on! Ei kysytä, ei puhuta — sanotaan vain: nyt se
on tehty —
INKERI tulee, menee isänsä luo.
Isä!
MATTI
Vai niin, letukka! Naimisiin vaan, ilman että kotona mitään tiedetään
— ja muija on mukana jutussa! Olettepas te uudenaikaisia. Tämä on kai
sitä uudenaikaista osuustoimintaa. Otetaan vaan mistä saadaan —
INKERI pyytäen.
Isä!
ANNA hymyillen.
No, mutta, Matti! Älä nyt loukkaa nuoria ihmisiä, jotka pitävät
toisistaan!
MATTI katselee vähän nolona ja hämmästyneenä vuoroin kutakin, istuu.
Hm! No, niin! Voi olla! — Hm! Annetaan nyt asian olla tähän asti
tällänsä! Täytyyhän nyt kotiväenkin keskustella ja miettiä — ja
tulla johonkin yhteiseen — yksimieliseen — johonkin yksimielisyyteen
tarkotan. — Ja kaupanhoitajalla on kiirekin, niin että —
RISTO
Niin — minulla on kyllä kiire — mutta saanen pian tilaisuuden uudelleen —
ANNA
Illalla, kun puoti suljetaan —
RISTO
Minä siis vain pyydän, että Inkeri ja minä saisimme mennä naimisiin —
ja — ja jätän asian —
INKERI menee ja ottaa Ristoa kädestä.
RISTO
— meidän asiamme Inkerin vanhempain harkittavaksi ja päätettäväksi.
ANNA
Harkittakoon miten päin vaan, mutta ei tässä enään mitään päätetä. Te
olette jo tehneet päätöksen, eikä siinä ole muilla sanan sijaa. Kahden
kauppa ja kolmannelle korvapuusti.
MATTI mutisee itsekseen.
Hm! Hm!
RISTO
No, hyvästi vaan — näkemiin! (menee).
INKERI hiljaa.
Minä vähän saatan — (Menee arasti perässä).
MATTI
Sinähän vasta epeli olet, sinä!
ANNA istuu pöydän ääreen, hymyillen.
Olenko?
MATTI katsoo äkäisesti Annaa.
Sinustahan on tullut niin uudenaikainen ihminen, etten edes minä sinua
enään tunne.
ANNA
Etkö?
MATTI
Ennen maailmassa toki puhuttiin asiasta vanhemmillekin ja — kysyttiin
kauniisti ja —
ANNA
Kuka niin teki?
MATTI kiivaasti.
Kuka? Kaikki!
ANNA rauhallisesti.
Kaikki — paitsi sinä.
MATTI hämmästyy.
Minä!
ANNA
Juuri sinä et kysynyt ollenkaan. Tulitkin vasta hääpäivän aamuna ja
heti vihkituolilta veit minut —
MATTI hämmentyen.
Niinkö? (Tulee huvitetuksi asian hauskasta käänteestä, myhäilee
tyytyväisenä). Olinpas minä vaan aika poika silloin. Kas, kas, vaan
— sellaista veitikkaa! (Ottaa Annaa korvalehdestä). Ja muija oli
rakastunut tuohon lurjukseen — korvanipukoita myöten. Mitä?
ANNA
Oli kai — koska seurasi —
MATTI poikamaisen ylimielisesti.
Koskako seurasi? Aivan kuin minä olisin siihen aikaan sellaista
kysellyt. Minä tietysti otin sen minkä omakseni tiesin. Otin ottavan
oikeudella.
ANNA
Niin kai muutkin tekevät.
MATTI
Muut? (Joutuu hämilleen). Ettäkö tuo osuusmieskin —
ANNA
Hän ei ole käyttäytynyt niinkään omavaltaisesti kuin sinä.
MATTI kimmastuen.
Hän? No, se nyt vielä puuttuisi!
ANNA hymyillen.
Miksi ei muut kuten sinä?
MATTI
Ei! Siinä on suuri ero. Minä tiesin mitä minä tein. Minä tunsin oman
kykyni ja kuntoni — ja tiesin, että muut tunsivat sen myöskin.
ANNA
Ehkä tämäkin —
MATTI
Tämä! Mies maitten ja merien takaa. Kuka hänestä tietää onko hän kala
tai lintu — Huomenna on kauppa kellellään — ja hoitaja maantiellä.
Entäs sitten?
ANNA nousee, taputtaa Mattia olalle.
Minä luulen, ettei sinulla ole mitään miestä vastaan, vaan —
MATTI
Vaan mitä?
ANNA
Sinä et siedä osuuskauppaa —
MATTI nousee.
Siinä sinä erehdyt. Minähän siinä olin ensimäisiä puuhamiehiä, mutta
erosin heti kun sitä alettiin ajaa lapsellisesti — päin mäntyä.
ANNA nauraa.
Kun ei seurattu sinun neuvojasi —
MATTI tuimasti.
Niin juuri! Kun ei seurattu minun neuvojani. Ei otettu tunnettua oman
paikkaista miestä hoitajaksi, vaan valittiin vieras, tuntematon.
ANNA
Voihan hän olla hyväkin. Ehkä parempikin kuin se toinen.
MATTI rauhallisemmin, melkein mietiskellen.
Miksipä ei. Kaikki on mahdollista. (Istuu rauhallisesti). Mutta tässä
jätettiin asia sattuman varaan, kun valittiin tuntematon mies vieraalta
paikkakunnalta. Näetkös! Useata ihmistä ei vieras ympäristö velvoita
mihinkään. Kun sen sijaan taas tuttava ympäristö velvoittaa melkein
kaikkia. Siinä on salaisuus. — Ja sentähden en tahtoisi Inkeriä
sattuman varaan — sentähden en pidä tästä kihlauksesta —
ANNA
Jätetään nyt tämä — sieltä tulee joku — (Menee kamariin).
SAKARI ja PARILA tulevat ulkoa.
PARILA
Hyvää päivää! (Tervehtii). Terveisiä sieltä meiltä päin.
MATTI
Kiitos vaan! Istumaan! — No, mitäs sille Parilalle kuuluu?
PARILA istuu.
No, ei entistä enempää — tuossahan tuo. Minä tässä vaan pistäysin
sivumennen kysymään onko tehtailija huomenna kotosalla. Minä tulisin
maksamaan sen lainani —
MATTI
Soo? No, mitä varten? Saako Parila muualta halvemmalla korolla?
PARILA
Enkä — mutta myin vähän metsää ja —
MATTI
Vain niin!
PARILA
Tulin ajatelleeksi, että paras on maksaa heti. Ja tarvitsee kai
tehtailijakin nyt kun se koulutilauskin — Kuulin Sakarilta —
MATTI
Niin, se tuli meille — (Katsoo Sakaria). No, Sakari! Mitä siinä seisot
mykkänä? Miksi et istu?
PARILA naurahtaa.
Mitä lie nuorten tautia. Tuollaiseksi se tuli äsken yht'äkkiä kun
tyttärenne ja Viidanoja menivät tuosta lehtimajan ohi — istahdimme
siinä sen aikaa —
SAKARI lähtee äkkiä kamariin.
MATTI
No, mitäs tämä on? Mikäs poikaa vaivasi? Hän, joka aina on ollut niin
iloinen ja reipas.
PARILA
Nuorilla on aina omat ilonsa ja surunsa.
MATTI katsoo Parilaan ja sitten miettii.
Hm! (Irtautuen ajatuksistaan). Tässä olisi tupakoita! Minä en edes älyä
tarjota. (Ajatellen muita asioita). Vai niin! Vai on Parila metsää
myynyt?
PARILA ottaa tupakan.
Sattui siihen hyvänmoinen ostaja — ja — kun oli se velkakin tänne —
niin —
MATTI
No, ei tällä olisi ollut kiirettä —
PARILA
Ajattelin, että tulee paljon menoja nyt kun se suuri tilauskin —
MATTI
Tulee kyllä. Tuleehan niitä. Mutta se Inkerin perintökin — sen
tätivainaan jälkeen — kolme ja puolituhatta maksettiin viime viikolla —
ja rahat ovat vielä kotona.
PARILA
Kyllä minä sentään mielelläni huomenna — sopisi niin hyvin, kun on
tänne kaupallekin tultava —
MATTI
Niin, noh! Miksi ei! Täytyyhän sen sopia. Parila tulee vaan. — Jaahah!
Parila on kai siinä osuuskaupan hallinnossa puheenjohtajana —
PARILA raapii korvallistaan.
Sellaisenahan minä —
MATTI
No, miten menee?
PARILA
Hm! — Tiedä — — Tarkastustahan nyt tehdään —
MATTI
Niin aina — minä kuulin —
(Äänettömyys).
MATTI vilkaisee levottomana Sakarin jälkeen.
PARILA
No, se saa nyt rikkaan vaimon se meidän kaupanhoitaja —
MATTI
Sitäkö juttua te Sakarin kanssa kuulitte äsken tuolla ulkona?
PARILA
Sitähän ne puhuivat mennessään —
MATTI
Ja sekö se noin vaikutti Sakariin?
PARILA
Siihenhän se lopetti heti koko keskustelun. Liekö poika ehkä
pikiintynyt. Jos on, niin eipä kummaa jos äimistyi, kun tyttö noin
tepsutteli nokan ohi toisen kanssa — ja kun vielä kuuli —
MATTI
Kuka se Parilan ehdokas taas olikaan tähän kaupanhoitajan toimeen?
PARILA rykäsee, ei tiedä miten sanoisi.
Minä ja tehtailija kannatimme sitä omanpaikkaista — sitä —
MATTI
Niin, niin — kyllä muistan —
PARILA
Mutta nähtävästi me molemmat olimme väärässä.
MATTI naputtelee sormillaan pöytään ja murisee.
Hm!
SAKARI tulee.
Jos ei teillä ole mitään tärkeätä niin —
MATTI
Ei ole, ei ole!
SAKARI on kalpea ja puhuu vaikeasti.
Minulla vaan olisi vähän sanottavaa — —
MATTI
No, istu alas ja —
SAKARI
Minä vain ilmoitan Parilalle, etten minä enään jatka tilintarkastusta
osuuskaupassa.
PARILA hämmästyy.
No, mikä nyt?
MATTI hämmästyneenä.
No, mikä nyt on tullut — (Katsoo Sakaria). Mutta miksi sinä et istu?
Tämähän on vakava asia — eihän sitä noin —
SAKARI vetää tuolin keskipöydän luota vähän taaemmaksi ja istuu.
PARILA
Ja nyt juuri, kun olette jo loppupuolella. Eikö sen jo huomiseksi
pitänyt loppua?
SAKARI
Kyllähän se huomiseksi —
PARILA
Ja vara-tarkastajan pitäisi alkaa kaikki alusta —
SAKARI
Niin kai —
PARILA
No, mikä siihen on syynä, että —
MATTI
Niin — sanopas syy!
SAKARI
Minun ei sovi —
PARILA
Sanoako?
SAKARI
Ei — tai ehkä niinkin — minun ei sovi tarkastaa —
PARILA
Eihän se ole mikään syy! Kun kerran tähän asti on sopinut. Ja sopihan
se vielä eilen illalla — vai mitä? Ja äsken vielä siitä puhuimme
tehtaalla — kuinka nyt yht'äkkiä —
SAKARI
Älkää kysykö! Minä en enään tarkasta.
MATTI
Mutta minun täytyy sanoa, että se on sopimatonta ja lapsellista
tällaisissa asiallisissa asioissa.
SAKARI nousee.
Hm!
MATTI
Asia ei kyllä kuulu minuun, mutta onhan oikeus edes saada tietää
järjellinen syy ennenkuin —
SAKARI tuskassa.
Minun ei sovi — eikö se riitä —
PARILA
Ymmärräthän sinä järkimiehenä, ettei se riitä. Ellei vielä olisi
alettukaan, niin olisi toista —
SAKARI
Muuta syytä minä en sano.
PARILA heittää neuvottomana pöydälle tupakkansa, katsoo vuoroin
kumpaakin.
MATTI levollisesti mutta paheksuvasti.
Tämä on minullekin ikävää. Kaikki tehtaamme työmiehet ovat jäseninä
osuuskaupassa — ja se voi synnyttää tehtaalla häiriötä ja selkkauksia,
kun mestari heidän luottamusmiehenään — käyttäytyy näin yliolkaisesti.
SAKARI
Koska tehtailija niin arvelee niin — niin —
MATTI
Tämä ei ole ainoastaan arvelua — se on totta.
SAKARI
Sitten olen pakoitettu — tekemään syyn.
PARILA
Tekemään syyn?
MATTI
Mitä tekemään?
SAKARI vaikeasti.
Minä matkustan pois.
MATTI hypähtää ylös.
Matkustat?
SAKARI
Niin. Minä sanon nyt itseni irti — ja olen valmis lähtemään huomenna —
jos sallitte —
MATTI
Lähtemään? Nyt juuri kun meillä on työtä yli äyräitten. Mitä tämä on?
Mitä ihmettä tämä on?
SAKARI
Jos ei kerran muuten käy, niin —
PARILA nousee.
Koska asia on tällä kaimalla, niin minun täytyy mennä heti kokoamaan
hallinto — Onko se nyt sinun viimeinen sanasi?
SAKARI
On.
MATTI ihan ymmällä.
Mitä ihmettä tämä on? Tällaista ei vielä ikinä ole tapahtunut! Se kun
tämän ymmärtäisi —
INKERI tulee ulkoa.
SAKARI kääntyy katsomaan.
INKERI katsoo ihmetellen kaikkia vuoron perään, kun ollaan niin
hiljaisia ja hämmentyneitä.
Minä menen heti — (Katsoo vielä pitkään Sakaria, menee).
SAKARI on tuijottanut Inkeriin aivan kuin olisi tahtonut kysyä häneltä
jotakin, vaipuu sitten tuolille pää käsiin.
MATTI ottaa päästään aivan kuin hän saisi uuden ajatuksen.
Hm!
PARILA
Niin, noh! Hyvästi nyt sitten —
MATTI
Odottakaas! Tässä on jotakin — Tästä pitäisi vielä vaieta (Ajattelee).
Hm! Hm! — Odottakaa minua hetkinen tuolla ulkona! Tulen aivan heti —
tai —
SAKARI nousee ja aikoo lähteä.
MATTI
Kuulehan Sakari! Minä puhuisin mielelläni sinun kanssasi kahdenkesken.
Istu täällä hetkinen! Minä saatan Parilan tuohon veräjälle — (Katsoo
Sakaria). Tulin ajatelleeksi — jos minä ehkä ottaisin tarkastaakseni —
SAKARI
Tekö?
MATTI
No, ehkä en — ajattelin vain — odotahan minua — mennään nyt, Parila!
(Menevät).
SAKARI vaipuu taas tuolille pää käsiin.
INKERI tulee kamarista.
Kuulin, että menivät jo — (Pysähtyy).
Mitä täällä on tapahtunut? Sakari! Mikä sinua vaivaa?
SAKARI nousee.
Ei mikään.
INKERI
Älä nyt kiellä! Jotakin teillä on. Ja sinä olet niin kummallinen —
Sakari! (Menee lähemmäs). Mitä sinä tuijotat?
SAKARI kääntyy vähän syrjään.
Tuijotanko minä?
INKERI
Ja äänesi vapisee — ja isä oli niin hämmästyneen näköinen — sano mitä
on tekeillä —
SAKARI
Ei mitään! Minä vaan matkustan huomenna —
INKERI
Poisko meiltä? Miksi?
SAKARI
On asioita — asiat vaativat niin — (Kääntyy). Toivotan sinulle onnea —
kihlauksesi johdosta — (tarjoa kätensä). — sydämeni pohjasta —
INKERI antaa hitaasti kätensä, katsoen yhä Sakaria silmiin.
SAKARI
Tule onnelliseksi — en mitään — en mitään niin sydämeni pohjasta toivo
— ja — ja voi hyvin —
INKERI pitkän katseen jälkeen painaa vähitellen päänsä alas, riuhtaisee
itsensä irti ja juoksee kamariin.
SAKARI tuijottaa hetken hänen jälkeensä, vaipuu sitten tuolille
istumaan. Pää painuu taaksepäin ja hän peittää toisella kädellään
silmänsä.
MATTI tulee.
Jahah! No, nyt me olemme kahden kesken —
SAKARI asettuu istumaan kyynärpää pöydälle.
MATTI menee keinutuoliin.
Katsohan, Sakari! Minä tahdon sanoa sinulle yhden asian tämän sinun
lähtösi johdosta. — Minä olen pitänyt sinusta aivan kuin omasta
pojastani; siksi otin sinut tänne luoksemme asumaankin. Emmehän me
voi erota aivan kuin ventovieraat ihmiset — tietämättä edes miksi me
eroamme —
SAKARI
Minä en voi sanoa syytä —
MATTI
Minulle sinun täytyy voida sanoa — isällesi — ja minä pidän sen yhtä
salassa kuin jos olisin oikea isäsi —
SAKARI
Ei — ei! Minä en voi!
MATTI
Hm! No, jos minä autan — jos keskustelemme asiasta — ehkä sitten —
SAKARI pää painuu.
Älkää — älkää!
MATTI
Kyllä, poikani! Selvä ilma on kaikkein terveellisintä. — Sinä rakastat
Inkeriä — eikö niin —
SAKARI hieroo tuskasta otsaansa.
MATTI
Eikö niin? — Tai etkö ehkä —
SAKARI hiljaa.
Kyllä —
MATTI
No, yhden kynnyksen yli pääsimme. Sitten sinä et voi sietää
kaupanhoitajaa, kun kuulit, että hän ja Inkeri ovat kihloissa.
Sentähden et voi jatkaa siellä kaupassa tilintarkastusta —
SAKARI nousee.
Ei — ei!
MATTI hämmästyy.
Eikö sentähden?
SAKARI
Ei.
MATTI nousee.
Kuules nyt, poika! Sinun pitää tietää, että tämä on vakava juttu, ja
tässä pitää olla selvä peli. Mikä on sitten syy? Häh!
SAKARI
Älkää kysykö! Minä en sitä voi sanoa.
MATTI lyö nyrkkinsä pöytään.
Valehtelija!
SAKARI pelästyen.
Mitä?
MATTI
Sinä valehtelet — kun sanot rakastavasi Inkeriä — sinä valehtelet!
Tässä piilee jotakin, jota en tiedä, enkä siis voi Inkeriä puolustaa —
(Kävelee edestakaisin). Olen tekemisissä epärehellisten valehtelijoiden
kanssa —
SAKARI
Älkää!
MATTI
Tunnusta heti valheesi, tai —
SAKARI
En, en! En tunnusta valheeksi — se on totta —
MATTI
Mikä?
SAKARI hetken kuluttua hyvin vaikeasti.
Minä rakastan Inkeriä ja sentähden en voi jatkaa tarkastusta, sillä —
MATTI
No?
SAKARI raskaasti
— Tapahtukoon nyt sitten mitä tahansa — sillä —
MATTI
Sillä?
SAKARI
— sillä siellä — on — on ilmennyt — vajaus —
MATTI hiljaa.
Tavallinenko vajaus?
SAKARI raskaasti hengittäen.
Ei, vaan — petos — kavallus —
MATTI kauhistuneena.
Kavallus!?
SAKARI
Niin. (Tuskin kuuluvasti vaipuu tuolille).
Esirippu.
Toinen näytös.
INKERI tulee kamarista, kurkistaa jälkeensä ja vetää varovaisesti
oven kiinni, — sitten ottaa hän esiliinansa alta pääliinan, heittää
-päähänsä ja aikoo hiipiä ulos.
ANNA tulee kamarista.
Inkeri!
INKERI pysähtyy paikalleen.
ANNA
Mihin sinä aiot mennä?
INKERI kääntyy äitiinsä päin, itku kurkussa.
Minä en tätä enään kestä — (Heittää liinan pöydälle ja istuu sohvalle).
Koko eilisen päivän täällä supateltiin ja kuiskuteltiin — kaikki minun
selkäni takana. — Ainoa mitä sain tietää oli se että Sakari lähtee pois
ja että — että asia jotenkin koskee Ristoa — sen kuulin sattumalta
— mutta mitä se on — sitä ei kukaan sano — ja minua ei päästetä
osuuskaupalle ottamaan selvää — enkä koko yönä ole yhtään nukkunut —
(Purskahtaa itkemään).
ANNA istuu tuolille hänen viereensä.
Inkeri-kulta! Koeta nyt rauhoittua! Kyllähän minä puolestani laskisin
sinut menemään, mutta kun isä on niin ankarasti kieltänyt —
INKERI
Miksi minulle ei sitten sanota mitä täällä on tekeillä —
ANNA
Sanoihan isä, että vielä tänään saat sen tietää —
INKERI
Vielä tänään? Jotakin siis on, joka estää heti sanomasta. Mitä tässä
odotetaan? Jotakin odotetaan tapahtuvaksi —
ANNA tuskassa.
Älä nyt hyvä lapsi kysele minulta — kun kerran isä on niin ankarasti
kieltänyt sanomasta.
(Äänettömyys).
INKERI
Kuule äiti! Mitä sinä tekisit — jos kiellosta huolimatta menisin —
ANNA hätäisenä.
Älä herran tähden tee sitä —
INKERI
Mutta mitä sinä tekisit, sano?
ANNA
Mitä minä voisin tehdä! En suinkaan sinua väkivallalla voisi pidättää,
mutta ajattele sitten isän vihastumista.
INKERI
Isän oma oma syy — ja teidän syynne, kun ette sano — (Nousee). Minä
menen.
ANNA
Älä, Inkeri-kulta! Älä! (Nousee).
INKERI ottaa huivinsa.
Minun täytyy kysyä Ristolta —
ANNA
Ei, ei! Ennemmin sitten — (ei jatka).
INKERI
Mitä?
ANNA
Ethän mene — kun minä pyydän —
INKERI
Sano isälle, että menin — sinun kiellostasi huolimatta — (Aikoo lähteä).
ANNA toivottomuudella.
Silloin voi tapahtua häväistys —
INKERI pysähtyy hämmästyneenä.
Häväistys!
ANNA istuu vaikeroiden sohvaan.
Juuri silloin se voi tapahtua — juuri silloin kun sinä menet — ja
kaikki saavat tietää, että sinä olet kihloissa hänen kanssaan. Ota edes
tuo sormus pois sormestasi! Piilolta se, ettei kukaan sitä näe!
INKERI käsittämättä mitään.
Häväistys — minulle — kihlojen tähden? (Istuu päättäväisesti tuolille).
Kuule, äiti! Nyt minä vaadin, että kerrot kaikki! Tai muuten minä teen
hetipaikalla tuon häväistyksen, jota näyt pelkäävän. Nyt sinä kerrot —
tai minä menen — — ja silloin se on sinun syysi.
ANNA
Kun minä edes tietäisin mitä minä kerron — ja kuinka kerron —
(Eteisestä kuuluu kolinaa). Jumalan kiitos! Isä tulee. (Nousee).
MATTI tulee.
Eikö Sakari ole vielä tullut?
ANNA
Ei ole.
MATTI huomaa Inkerin.
Mistä Inkeri tulee? Tai oletko lähdössä?
ANNA
Eihän Inkeri mene. Aikoi lähteä ulos, mutta minä kielsin.
MATTI
Ei sovi mennäkään — (Menee istumaan keinutuoliin).
INKERI kylmän levollisesti.
Minä olin juuri lähdössä osuuskaupalle —
MATTI jyrkästi.
Et mene!
INKERI
Minä menen sinne heti — ellette kerro mitä on tapahtunut.
MATTI hämmästyneenä.
Menetkö vaikka minä kiellän?
INKERI varmasti.
Menen.
MATTI katkerasti.
Mitäs tähän sanot, äiti-muori?
ANNA istuu.
Onhan Inkerillä oikein. Niin sinäkin olisit mennyt —
MATTI
Niin — minä —
ANNA
Niin — ja minä myöskin.
(Äänettömyys).
MATTI ottaa nyt vasta lakin päästään ja pyyhkii tukkaansa.
No, istukan nyt — Inkeri! (Ottaa tupakan). Mitä sinä sitten tahtoisit
tietää?
INKERI
Kaikki.
MATTI hermostuneesti.
Kaikki — merkitsee sitä, että häväistys on astumaisillaan — (osottaa
ovelle) — tuon kynnyksen yli — ja minun velvollisuuteni on se estää —
INKERI
Eikö myöskin minun — meidän kaikkien?
ANNA ihastuen.
Ajatteles, pappa! Inkeri on oikeassa. Meidän kaikkien — Inkerin myös —
mutta jos hän ei tiedä mitään, niin —
MATTI
Milloin nuoriso tietää mitään! Mitä tiesi Inkeri — ottaessaan tuon
sormuksen —
ANNA tyytymättömänä.
Älä nyt riitele menneen talven lumesta! Äläkä säti Inkeriä — ellet
hänelle sano totuutta —
MATTI tuskastuneena.
Kun ei tässä vielä tiedetä totuutta — lopullisesti.
INKERI naurahtaa katkerasti.
No — sitten — (Aikoo ulko-ovelle).
MATTI kiivaasti.
Sinne sinä et saa mennä!
INKERI pysähtyy; katsoo pitkään ja moittivasti isäänsä.
MATTI lauhtuen.
No, tule nyt istumaan. Istu nyt — tuohon tuolille. — Katsos — kun
valittiin tuo kaupanhoitaja —
ANNA
Älä nyt ala historioita kertoa! Näethän, että Inkeri ihan vapisee —
(Nousee ja vie Inkerin tuolille). Istu tuohon lapseni — ja kysy mitä
tahdot tietää — isä kyllä vastaa —
INKERI istuu väsyneesti.
Miksi Sakari sanoi lähtevänsä meiltä?
MATTI tupsahtaen.
Jaah! Siinäpä se! Se alkaa sellaisesta pykälästä, etten minä sellaista
— (Nousee). Äitisi saa vastata. (Kävelee).
ANNA istuu ja ottaa Inkeriä kädestä.
Sakari on — Sakari pitää sinusta — on rakastunut sinuun — ja ollessaan
osuuskaupan tilien tarkastuksessa on hän huomannut siellä virheitä —
MATTI
Väärennyksiä.
INKERI sävähtää.
Mitä?
ANNA
No, kaikki ei ole kai aivan oikein tullut kirjoitetuksi. Ja Sakari
sanoi, ettei hän tahdo jatkaa. On aivan kuin hän tuottaisi sinulle
onnettomuutta — kun olet kihloissa Riston kanssa —
MATTI istuu.
Ja sitten kun minä häntä pakotin — tahtoi hän kernaammin lähteä —
INKERI
Mutta jos Sakari valehteli?
MATTI
Niin minäkin sanoin hänelle. Ja se sai hänet jatkamaan tarkastustaan.
ANNA
Isä sanoi, että hänen on todistettava sanansa —
INKERI
Ja nyt?
MATTI
Tarkastajat ovat parastaikaa lopettamassa työtään —
INKERI henki kurkussa.
Mutta jos on erehdyksiä — väärinymmärryksiä — joku virhe, joka —
MATTI
Ei, ei! — On kysymyksessä suoranainen kavallus —
INKERI
Ja jos niin olisi — niin — mitä siitä seuraa?
MATTI
Siitä seuraa vankila — häväistys —
INKERI nousee.
Ei, ei!
MATTI
Mitä ei?
INKERI
Se ei voi olla totta.
ANNA
Ehkä ei — eihän sitä nyt tiedä —
INKERI
Minä menen sinne — (Aikoo ulos).
MATTI hypähtää ylös.
Mutta sitähän juuri olen koettanut estää. Ajatteles — _jos_ se on
totta — ja sinä menet sinne ehkä juuri silloin kun hän vangitaan —.
ajatteles sellaista häväistystä itsellesi ja meille, vanhemmillesi —
kun siellä ehkä paljastuu kihlauksesi —
ANNA on myös noussut.
Kukaan ei vielä tiedä siitä —
MATTI
Ei muut kuin Sakari ja Parila. Eivätkä he kerro —
INKERI irroittaa sormuksen sormestaan ja pistää taskuunsa.
Ei tämäkään sitä ilmaise. Mutta ymmärrättehän, että minun täytyy mennä
— täytyyhän minun tavata Risto —
SAKARI tulee.
MATTI
No, siinä on Sakari! Miten on?
SAKARI hämmästyy, kun Inkeri on häntä vastassa ovella.
INKERI
No?
SAKARI
Ei sitä — en minä —
MATTI
Joko loppui?
SAKARI katselee ympärilleen hämillään.
Ei se — eihän se — ei varsin —
INKERI menee nopeasti ovesta.
MATTI
No, miten kävi? Miksi et sano?
ANNA vaipuu istumaan, melkein itsekseen.
Inkeri meni —
MATTI äkäisenä.
Inkeri meni — ja Sakari ei sano mitään —
SAKARI matalasti.
Enhän minä Inkerille —
MATTI aikoo ulos.
Huudetaan Inkeri takaisin!
SAKARI estää.
Antaa mennä! Ei siellä mitään vaaraa ole. Keskustelevat kaikessa
rauhassa. Pari hallinnon jäsentä puuttui. Parila lähti niitä hakemaan.
MATTI
No, entä sinä? Miksi sinä lähdit?
SAKARI istuu väsyneesti.
Kun olin kirjoittanut nimeni lausunnon alle ja hallinnon jäseniä alkoi
kokoontua, niin mitäs minä siellä enään —
MATTI
Ja lausunto?
SAKARI
Sen annoimme sihteerille.
MATTI
Niin, niin! Mutta minkälainen se oli?
ANNA
Oliko vajausta?
SAKARI
Oli — kolmatta tuhatta.
MATTI istuu raskaasti.
Vai niin! Kavallus?
SAKARI
Niin.
ANNA
Herra armahtakoon!
(Äänettömyys).
MATTI melkein veltosti.
Ja se oli selvästi havaittavissa?
SAKARI
Selvä — ja kömpelösti tehty —
ANNA alkaa itkeä, hiljaa ja menee kamariin.
MATTI
No, entä Viidanoja?
SAKARI
Emme me ole hänelle mitään sanoneet —
MATTI
Hän tietysti luulee, ettei ole huomattu mitään?
SAKARI
Niin kai.
MATTI yskii, ei tiedä mitä sanoisi.
Tämä asia on nyt sitten tätä myöten selvä. — Et suinkaan sinä nyt enään
aio lähteä pois? (Odottaa hetken vastausta). Vai mitä?
SAKARI
En tiedä —
MATTI
Mitä syytä sinulla nyt enään olisi! Syynähän oli tuo tilintarkastus.
Ja eiköhän se ollutkin liikaa hentomielisyyttä, kun et tahtonut olla
paljastuksen aiheuttajana. Eihän sinun poistumisesi olisi kavallusta
pimittänyt. Joku olisi astunut sinun tilallesi —
SAKARI tuskallisesti.
Mutta minä — minä! — Nyt Inkeri voi vihata minua koko ikäni. Ja
ainoastaan teidän hirveä syytöksenne sai minut taipumaan. — Sanokaa
nyt, olinko valehtelija!
MATTI
Mitä sinä hassutuksia! Minä en hetkeäkään sinua epäillyt. Uskoin
varmasti, että asia oli kuten sanoit —
SAKARI
Miksi siis —?
MATTI
Onhan juttu ihan selvä. Heti kun kieltäydyit tarkastuksesta, aavistin
minä pahaa. Sinut oli saatava jatkamaan millä hinnalla tahansa. Muuten
olisi asia jäänyt roikkumaan jumala ties miten pitkälle. Ja kai sinä
sen ymmärrät, että Inkeri oli saatava irti häväistyksestä niin pian
kuin suinkin. Nyt on kaikki selvä. Sinä olet tehnyt kuten kunnian
miehen tulee ja —
SAKARI
— ja hankkinut itselleni Inkerin vihan —
MATTI
Päinvastoin! Inkerin kiitollisuuden kun vapautit hänet onnettomasta
avioliitosta.
SAKARI
Vapautin?
MATTI tiukasti.
No, ymmärrät kai sen, että tämä naimisjuttu päättyi tähän.
SAKARI ihmeissään
Ettekö te sitten aio —?
MATTI
Mitä niin —?
SAKARI hämillään.
Minä vain ajattelin — minä luulin —
MATTI naurahtaa katkerasti.
Että minä maksaisin vävypoikani vaillingin!
SAKARI
Niin.
MATTI nousee.
Ei, ystäväiseni!
SAKARI vaikeasti.
Mutta jos Inkeri häntä rakastaa —
MATTI kävelee.
Ensiksikään — minä en ole siinä huomannut minkäänlaista rakkautta —
ehkä jonkun verran lapsellista mielistelyn tarvetta — — Ja toiseksi —
(pysähtyy vakavana Sakarin eteen) — luuletko sinä, että minä antaisin
tuollaisen rikollisen aineksen — tuollaisen rikollisen miehen jatkaa
sukuaan minun tyttäreni kanssa. En ikinä! (Kävelee kiihtyneenä).
Minä kyllä en ole mikään aatelismies, enkä mikään sukuylimys — olen
vain talonpoikainen mies — mutta minulla on järkähtämätön — (Kuuluu
askeleita eteisestä).
SAKARI
Hiljaa! Inkeri ehkä tulee —
PARILA tulee.
Päivää taas taloon!
MATTI vilkkaammin.
No, terve, terve! Istumaan! (Istuu). Noo — ja mitä uutta asiassa?
PARILA
Ei mitään enempää — Sakari kai jo on kertonut —
MATTI
Entä hallinto?
PARILA
Sitä en saa täysilukuiseksi ennen kuin puolen tunnin kuluttua. Tulen
juuri kylältä — ja poikkesin ohimennen — ajattelin — yksi tie ja kaksi
asiaa — (istuu).
MATTI
Ja kaupanhoitaja — mitä hän tuumii?
PARILA
Eipä tuo mitään näytä tuumivan. Hyvällä tuulella — juttelee ja
polttelee — ja kertoilee — (pyyhkii otsaansa) — sitä nyt ei tarvitsisi
sanoa — mutta luulisitte muuten ehkä, että minä olen kertonut —
SAKARI
Minä arvaan.
MATTI
Mitä sitten? Mitä hän sanoo?
PARILA
Hän sanoo juuri menneensä kihloihin teidän Inkerin kanssa.
MATTI lyö nyrkillä polveensa.
Eikös —!
SAKARI
Sen minä arvasin. Minäkin kuulin, että hän vähän viittaili sinnepäin.
MATTI
Eikös tuo pannahinen! Häpäisee minun tyttäreni — minun perheeni. Ja kun
se Inkerikin vielä meni sinne — (nousee). Olisi heti haettava takaisin
— (menee kamarin ovelle). Anna! Anna!
SAKARI nousee.
Älkää sentään haettako —!
PARILA
Ei minunkaan mielestäni — se vaan herättäisi enemmän huomiota —
MATTI tuskassa.
Onhan se niinkin — elikä on niinkin — (tulee takaisin istumaan). Mutta
kun sattuikin menemään aivan kuin kihlaustaan vahvistamaan —
PARILA
Hm! Ehkä meni myöskin sitä purkamaan —
SAKARI iloisesti pulpahtaen.
Luuleeko Parila niin?
PARILA
Mitäs minä luulisin — mutta onhan Inkeri järkevä tyttö —
MATTI lohdutettuna.
Niin, onhan Inkeri järkevä tyttö — (ajattelee). Nythän minä muistan —
hän otti kihlasormuksen sormestaan ja pisti taskuunsa lähtiessään —
SAKARI
Niinkö?
MATTI
Niin teki — sormestaan otti ja sanoi, että tämän johdosta ei mitään
häväistystä synny —
PARILA
Selvähän se sitten —
MATTI
Kunpa olisikin! Olisihan se vähän niinkuin valkenemaan päin — höh! höh!
— Tässä onkin tullut pilviä sekä idästä että lännestä —
PARILA
Oli tämä aika tulema meillekin — ja koko osuuskauppa-aatteelle — tällä
paikkakunnalla — kyllä tämä löi lamaan koko yrityksen.
MATTI ottaa tupakan -ja tarjoa Parilalle.
No, ehk'ei sentään niin. Mutta opiksi tämä oli. Eihän parhainkaan aate
ole minkään arvoinen jos se hutiloidaan ja taitamattomasti ajetaan
ojaan.
PARILA
Taitamattomia kyllä on oltu. Eihän sitä pidä ruveta yrittämään yhteisiä
asioita, ellei ole kykyä ja kypsyyttä.
MATTI saa yhä enemmän takaisin iloisen luonteensa sävyn.
Eipä vielä tiedä — kun tästä pääsemme entisille poluillemme takaisin —
vaikka alkaisimme kaikki yhteen hiileen puhaltaa. Minullakin ehkä olisi
aikaa yhteen ja toiseen — (katsoo Sakaria) — jos vaan tuo Sakari jää
paikoilleen — eikä pidä kiini eilisestä päätöksestään.
PARILA
Ettäkö eroaisi paikastaan tämän vuoksi ja lähtisi mailmanrannalle
mokomien maankiertäjien tähden —
MATTI
Kuuletkos nyt, mitä muutkin sanovat!
SAKARI yhä synkkänä.
Kun nyt nähdään miten asiat päättyvät. (Menee kamariin).
MATTI puoliääneen Parilalle.
Koko solmu on siinä, että Sakari on pikiintynyt Inkeriin — ja —
PARILA
Minä olen kyllä ollut huomaavinani jotakin sellaista. Siinä se olisikin
toisempi mies!
MATTI
Kyllä — varmasti! Jos hän nyt itsepäisyydessään ei lähtisi pois.
PARILA kuuntelee.
Jokohan minua nyt tullaan hakemaan. Ja minun kun piti maksaa se
velkani —
ANNA tulee ulkoa kiireesti ja hengästyneenä.
MATTI hauskasti.
No, no! Mistä sinä porhallat tuota kyytiä?
ANNA
Minä tulen suoraa päätä osuuskaupasta.
MATTI
Sinäkin? Kuinka sinä sinne? Inkeriäkö hakemaan?
ANNA
En minä Inkeriä nähnytkään. Minä kävin vain puodissa j a pyysin sinne
puheilleni yhtä hallinnon jäsentä —
MATTI
Ketä?
ANNA
Meidän seppää tietysti — tuttavaa miestä — ja — ja — (painavasti) —
tiedättekö mitä on tapahtunut!
MATTI
Onko taas jotakin tapahtunut? Älähän nyt! (Huutaa). Sakari! Tulepas
tänne! Tulehan kuulemaan —
SAKARI tulee.
ANNA
Hyvä, että Sakarikin kuulee — tarkastajia se juuri koskeekin — (Istuu
pöydän ääreen).
MATTI
No, annahan nyt tulla!
ANNA
Minä sanon niinkuin seppä sen kertoi —
MATTI jännitettynä.
Niin — niin —
ANNA
Seppä sanoi, että Risto tuli istumaan saliin — (Parilalle) — sinne
missä hallinto oli —
PARILA kiihkeästi.
Niin — niin —
ANNA
— ja sanoi ihmettelevänsä tarkastajain taitamattomuutta, kun eivät
olleet huomanneet kirjanpidossa mitään virheitä —
MATTI
Soo!
ANNA
Sanoi ajatelleensa eroamistaan liikkeen hoidosta ja sitä ennen
tahtovansa nähdä millä tavalla tätä liikettä valvotaan.
PARILA
Oh! Pentele!
MATTI
Sepäs!
ANNA voitonriemulla.
Sitten hän sanoi itsensä irti — ja sanoi, ettei hän tahdo palvella
isännistöä, joka ei sen huolellisemmin hoida asioitaan, eikä tarkasta
liikettään. Mutta — että tämä ehkä olisi opiksi vastaisen hoitajan
toimikaudelle —
PARILA
Mitenkäs sitä niin vaan erotaan —
MATTI
Tämähän vasta —!
SAKARI
Silloinhan asia on yksinkertainen, kun hän itse on tunnustanut —
MATTI
Entäs sitten?
PARILA nousee.
Sinne pitää —
MATTI
Siihenkö sitten loppui —?
ANNA tyytyväisesti.
Ei. Sitten kaupanhoitaja laski vajauksen summan — ja maksoi sen —
KAIKKI
Maksoi?
ANNA
Niin — maksoi. Kolmatta tuhatta markkaa.
KAIKKI katsovat toisiinsa ja ovat hämmästyksestä ihan ymmällä.
INKERI tulee, pysähtyy ovensuuhun katsomaan.
ANNA nousee, menee Inkerin luo.
Joko sinä tiedät, Inkeri —
INKERI
Jo.
ANNA
— että Risto maksoi koko vaillingin? Tiedätkö?
INKERI
Tiedän.
ANNA
Eikä se mikään vaillinki ollutkaan —
MATTI sivelee otsaansa.
Olehan nyt vaiti, muija! Meihin nähden se yhtähyvin —
PARILA
Asiassa ei sitten enään ole paljon tekemistä. Minun täytyy kiirehtiä
sinne. Mutta kyllä minä nyt maksaisin —
MATTI omissa mietteissään.
Jahah, jahah! Inkeri! Tuo se kassalaatikko tänne!
INKERI menee kamariin ja Anna seuraa häntä.
PARILA istuu sohvalle.
Merkillinen historia!
MATTI
Oli se — kerrakseen! (kääntyy Sakariin). Mitäs tuumaat, Sakari? — Et
sano mitään.
SAKARI hiljaisesti.
Mitäpäs siihen! Asian voi haudata.
PARILA tiukasti.
Haudattakoon vaan minun puolestani. Mutta uusi hoitaja — tai minä eroan
heti. (Nojaa pään käteensä).
INKERI tuo kassalaatikon ja panee pöydälle.
MATTI ottaa avaimen taskustaan ja avaa laatikon, etsii ja löytää
velkakirjan.
Jahah! — Pääoma on kaksituhatta. Istupas, Sakari, tuohon pöydän ääreen
ja laske korot!
SAKARI ottaa velkakirjan ja alkaa laskea.
PARILA nostaa päänsä.
Eroan minä sellaisesta pelistä — (huomaa asiansa). Jahah! Niin! Korkoja
pitäisi olla yhdeltä kuukaudelta ja kolmelta päivältä —
MATTI
Niin kai.
SAKARI
Se tekee yksitoista markkaa.
PARILA
Juuri niin minäkin — (pistää kätensä povitaskuun). No? (Pistää toiseen
povitaskuun). No!? Mitä nyt? (Hypähtää ylös ja koettaa sivutaskujaan).
Tämähän — (Koettaa vielä varmuuden vuoksi housun laskujaan). Herra
jesta!
INKERI on koko ajan äärimmäisellä ‘jännityksellä seurannut Parilan
hommaa.
No?
MATTI
Mikä on?
PARILA kauhistuen.
Lompakkoni on poissa!
SAKARI
Pudonnutko?
MATTI hämmästyen.
Kadonnutko?
PARILA ottaa päästään kiinni.
Tämähän on aivan ihmeellistä! (Kirkastuen). Olisinkohan minä
erehdyksessä pistänyt sen palttooni taskuun!
MATTI
Missä palttoo sitten on? (Katselee ympärilleen).
PARILA
Minä jätin sen osuuskaupalle — hoitajan kamariin — kun lähdin kokoamaan
niitä johtokunnan jäseniä —
MATTI
Nyt pitää sitten heti —
INKERI henkeään pidättäen ja silmät kauhusta tuijottaen.
Minkälainen lompakko se oli?
PARILA
Tummanruskea nikkelihakasella — minun täytyy heti — (syöksyy ulos).
INKERI alkaa vapista kovin — ottaa nopeasti päästään kiinni — kiljahtaa
hiljaa ja putoaa hervottomasti lattialle.
MATTI hypähtää ylös.
Mitä?
SAKARI syöksyy esille.
Inkeri!
MATTI ja SAKARI tuijottavat hetken Inkeriin, katsovat sitten toisiinsa
kauhistuksen ilme kasvoillaan.
Esirippu.
Kolmas näytös.
INKERI istuu keinutuolissa.
ANNA seisoo hänen vieressään, käsi Inkerin otsalla.
Onko pääsi vielä kovin kipeä?
INKERI
Onhan se?
ANNA
Jos panisimme siihen kylmän kääreen?
INKERI
Ei, ei! Antaa olla! Kyllä se menee ohi. Ota kätesi pois vaan — ja mene
askareillesi! Minä istun tässä vähän aikaa.
ANNA ottaa kätensä otsalta.
Ehkä meneekin ohi. — Onhan kaikki nyt taas hyvin. Eihän kenelläkään ole
mitään sanottavaa, kun kerran Risto kaikki maksoi.
INKERI raskaasti.
Niin.
ANNA
Etkö ole vielä ottanut sormusta taskustasi? Voit vielä hukata. Otetaan
pois — (aikoo ruveta etsimään).
INKERI
Ei, ei!
ANNA
Mitä — ei?
INKERI
Ei se ole siellä.
ANNA
Missä se on sitten?
INKERI
Minä annoin sen hänelle takaisin.
ANNA hämmästyneenä.
Annoit Ristolle? Niinkö?
INKERI
Niin — annoin.
ANNA
Hyvä isä! — Sinä olet siis purkanut kihlauksen! Minkätähden?
INKERI
Älä nyt kysele minulta!
ANNA päivitellen.
No, mikä kiire sillä nyt —
INKERI
Kuule, äiti hyvä! Mene nyt askareillesi — ja anna minun olla hetkinen
rauhassa!
ANNA
Annanhan minä. Minulla onkin hommia —
INKERI huomaa kääntyessään kassalaatikon pöydällä, tuijottaa siihen ja
ottaa päästään kiinni.
ANNA
Mutta etkö menisi oikein lepäämään —
INKERI kiihkeästi.
Ei, ei!
ANNA
No, ole siinä sitten! (Menee kamarin ovelle).
INKERI nopeasti.
Kuule äiti! Missä sinulla on hommia?
ANNA
Menen pesutupaan — siellä on —
INKERI
Vai niin! — Missä isä on?
ANNA
Hän meni tehtaalle Sakarin kanssa.
INKERI
Vai niin! Hyvä on. — Mene nyt vaan!
ANNA
Huuda sitten, jos tarvitset minua! (Menee kamariin).
INKERI
Kyllä, kyllä!
* * *
INKERI jäätyään yksin, katselee ympärilleen aivan kuin tullakseen
varmaksi, että äiti jo meni ja ettei huoneessa ole muita. Alkaa
sitten tuijottaa kassalaatikkoa. Nousee hiljaa, menee kamarin
ovelle, kuuntelee, menee sitten akkunaan ja siitä ulko-ovelle.
Hetken kuunneltuaan panee oven salpaan. Rientää sitten nopeasti
kassalaatikolle, aukasee sen, katsoo vielä ympärilleen, ottaa sieltä
kaksituhatta markkaa. Pistää rahat taskuunsa, lukitsee laatikon, avaa
ulko-oven salvan, tulee etu-alalle, hengittää raskaasti ja ottaa
molemmilla käsillään päästään kiinni. Seisottuaan hetken, kääntyy
hitaasti akkunaanpäin, sävähtää, katsoo tarkemmin akkunasta, rientää
sitten nopeasti keinutuoliin istumaan.
RISTO tulee. Avattuaan oven, pysähtyy hetkeksi, katsoakseen ketä
huoneessa on. Astuu sitten vasta sisään.
Inkeri!
INKERI istuu liikkumattomana.
RISTO tulee pöydän ääreen.
Inkeri! Nukutko sinä?
INKERI nousee hitaasti seisomaan kääntymättä Ristoon.
RISTO
Minun täytyi tulla puhuttelemaan sinua — ja selittämään asia tarkemmin.
Olit niin kiihkeä äsken siellä käydessäsi — ja minullakin oli kiirettä
— (Ojentaa kätensä). Inkeri!
INKERI
Mistä nyt vielä on kysymys?
RISTO
Mistäkö kysymys? Sinusta ja minusta on kysymys. — Sinähän tuon mokoman,
typerän jutun tähden annoit kihlasormuksesikin takaisin. (Ottaa
sormuksen taskustaan).
INKERI
Niin minä annoin.
RISTO
Tässä se on — (Aikoo kiertää pöydän ja viedä sormuksen Inkerille).
INKERI astuu askeleen syrjään, kuitenkaan kääntymättä Ristoon -päin.
Ei! Minä en ota.
RISTO on pysähtynyt.
Et ota?
INKERI
En.
RISTO kiertelee viiksiään hetken.
Hm! Mutta tämähän on peräti hassua. Minä rakastan sinua. Sen olen
sinulle sanonut — ja sinä olet kai myöskin rakastanut, koska otit
minulta sormuksen — — Ja nyt? Kaikki loppuisi tähän tuon tarkastusjutun
tähden! Kuulithan, että olin tahallani niin järjestänyt — tein sen
erityisellä tarkotuksella — tahdoin huolehtia — tahdoin kiihoittaa
johtokuntaa pitämään silmänsä auki — (Keskeyttää ja tarjoo taas
kättään). No, mutta, Inkeri! Mitä tekemistä meillä enään on sen asian
kanssa. Minä olen poissa kaupasta — kauppa on sulettu vastaiseksi — se
asia on siis loppunut siihen — nyt on kysymys vain meistä — (Tarjoo
taas kättään). Inkeri! Mikä sinua vaivaa?
(Äänettömyys).
RISTO sivelee viiksiään. Työntää sitten hermostuneesti kädet taskuihin.
Etkö sinä ollenkaan käsitä koko juttua! Etkö sinä tiedä, että minä
maksoin heille tuon — oletetun vaillingin?
INKERI kääntyy, katsoo tiukasti Ristoa, mutta ei sano mitään.
RISTO
Etkö tiedä sitä? Minähän maksoin heille jok'ainoan pennin.
INKERI vitkaan, koleasti.
Maksoit —
RISTO
Niin, kaikki — tilien mukaan —
INKERI
Millä sinä maksoit?
RISTO hermostuneesti.
Äsh! Mitä sinä sellaisia tyhmyyksiä kyselet! Millä ylipäänsä maksetaan
— rahalla!
INKERI
Mistä sinä rahaa sait?
RISTO kääntyy poispäin, kiihtyneesti.
Varkaalta niin kysytään.
INKERI
Niin juuri! Varkaalta minä kysynkin.
RISTO kääntyy nopeasti Inkeriin, huudahtaa.
Inkeri!
INKERI astuu askeleen Ristoa kohti.
Sano, mistä sait rahat!
RISTO yrittää naurahtaa.
Eiväthän ne tietysti olleet minun rahojani —
INKERI
Kenen sitten?
RISTO
Osuuskaupan rahoja, ymmärrettävästi — kirjojen mukaan —
INKERI
Eipäs!
RISTO yrittää olla levollinen.
Kysy heiltä itseltään — ellet usko! He kyllä sanovat sinulle —
INKERI
En kysy heiltä. Sinun on se sanottava —
RISTO kiivaasti.
Sanoinhan jo —
INKERI
Mutta sinä valehtelit!
RISTO hätkähtää kuin neulan pistosta, kädet pusertuvat nyrkkiin, jää
tuijottamaan Inkeriä.
INKERI kylmän levollisesti.
Niin — sinä valehtelit. — Sano minulle totuus!
RISTO saa tuskin puhutuksi.
Mitä sinä tarkotat?
INKERI
Kenen lompakon sinä poltit?
RISTO horjahtaa, ottaa pöydästä kiinni.
Mi — minkä —
INKERI
Kun minä tulin sinun kamariisi, oli sinulla tuli takassa —
RISTO yrittää sanoa jotakin, mutta ei voi.
INKERI
Kesäkuumalla — tuli takassa —
RISTO vaipuu istumaan.
Huonon ilman tähden —
INKERI
Sinä seisoit takan edessä — otit rahoja lompakosta — ja heitit lompakon
tuleen. Sitten aloit kohennella tulta, ja heitit ahjoon nikkelisen
kiinnitysvieterin. Mikä lompakko se oli — jonka poltit?
RISTO pyyhkien otsaansa.
Tämähän on aivan hullua! (Pakottaa itsensä naureskelemaan). Oli
tietysti vanha —
INKERI
Ehkä olikin vanha — mutta kenen se oli?
RISTO hypähtää ylös raivossa.
Sinä olet aivan hävytön — solvaat kysymyksilläsi — ja häpäiset —
INKERI ankarasti.
Tämä onkin kauhea häväistys — ainakin minulle. — Tuo ruskea lompakko,
jonka sinä poltit, oli Parilan oma. Sinä otit sen Parilan palttoon
taskusta ja —
RISTO kähisten.
Kuka sinulle — mistä sinä —?
INKERI
Parila oli unohtanut lompakkonsa palttoonsa taskuun —
RISTO
Vaiti sinä — älä huuda!
INKERI
Minä huudan sen julki — ja todistan oikeudessa, ellet sinä —
RISTO läkähtymäisillään.
Ethän — ethän —
SAKARI ja PARILA tulevat.
INKERI
— ellet sinä vielä tänä päivänä poistu paikkakunnalta.
PARILA
Minä en miestä laske. Hänen on tehtävä ensin selvä mihin katosi minun
lompakkoni puotikamarista. Palttoo on nyt tässä ylläni, mutta sen
taskut ovat tyhjät. Enkä minä asiaa jätä tähän. Minä olen nyt täällä
velkaani maksamassa — mutta miehellä ei olekaan pennin pyöryläistä.
RISTO katselee ympärilleen aivan kuin apua etsien.
PARILA kiivaasti.
Pakoa ei ole ajatteleminenkaan! Kyllä me Sakarin kanssa —
INKERI nopeasti.
Kuulkaa Parila! Antakaa minä puhun teille pari sanaa —
PARILA
Vaikka parikymmentä, mutta minun ei kannata tällaisia asioita katsella
sormien lomitse —
INKERI
En tahdokaan — (Toimekkaasti). Herra Viidanoja! Olkaa hyvä ja menkää
hetkeksi tuonne kamariin —
PARILA
Ja kamarista pellolle! Ei —
INKERI
Sakari-hyvä! Mene sinäkin!
PARILA
No, jos Sakarikin — niin kyllä sitten säilyy —
INKERI
Teetkö, Sakari, niin hyvin? Minä pyydän —
SAKARI hiljaisesti.
Kyllä. (Menee kamariin).
INKERI Ristolle.
Olkaa hyvä! Vähäksi aikaa —
RISTO aivan masentuneena menee kamariin.
INKERI vaipuu väsyneenä keinutuoliin.
PARILA
No?
INKERI
Sanokaa nyt vielä — minkälainen se teidän lompakkonne oli!
PARILA
Vanhahkohan se oli. Väriltään ruskea — ja sitten siinä oli sellainen
nikkelivieteri, joka pantiin sitä kiinnipitämään.
INKERI
Juuri niin! Minä näin kun kaupanhoitaja otti rahat teidän lompakostanne
ja poltti lompakon.
PARILA
No, eikös! No, herra jesta!
INKERI
Nyt hän joutuisi tästä kiinni —
PARILA
No, se on selvä.
INKERI
Mutta sellaista häväistystä en minä tahdo.
PARILA
Mitä?
INKERI
Jos te saatte rahanne takaisin, niin, ettekö tekin sitten anna asian
jäädä?
PARILA
Mistä minä ne saisin?
INKERI
Mutta annatteko sitten jäädä?
PARILA miettien.
No, voisi kai tuon sitten jättääkin, jos saisi edes —
INKERI
Paljonko sitä oli?
PARILA
Oli kai sitä vähän yli kahdentuhannen — mutta jos saisi edes kaksikaan —
INKERI ottaa rahat taskustaan.
Tästä saatte sen summan —
PARILA hämmästyy.
Mitä?
INKERI
Mutta luvatkaa varmasti, että pidätte sananne!
PARILA
Lupaanhan minä — mutta mistä Inkeri on saanut noin paljon —
INKERI
Älkää välittäkö! Isä kyllä sitten selittää teille —
PARILA
Niinkö? No, sitten —
INKERI antaa rahat.
Tuossa! — (Ajattelee, sitten äkkiä). Sanokaa sitten kaikille ihmisille,
että taskun vuori oli rikki — ja rahat olivat pudonneet liepeeseen!
Sanotteko?
PARILA ihastuen.
Niin tosiaan! Niinhän sopii —
INKERI
Sanotteko myös niin?
PARILA
Tietysti sanon, kun kerran lupaan.
INKERI
Hyvä on! (Menee avaamaan kamarin oven). Tulkaa nyt!
SAKARI ja RISTO tulevat kamarista.
MATTI ja ANNA tulevat ulkoa.
MATTI
Kas, kas! Täällähän on väkeä enemmänkin! Ja kaupanhoitajakin! Teitä
minä en luullut täällä tapaavani.
INKERI sydän kurkussa.
Tässä on — on —
SAKARI reippaasti.
Niin — minä kuulin tuonne kamariin, että Parilan rahat eivät olekaan
hukkuneet.
MATTI
Vai niin! Ne olivat palttoon taskussa?
PARILA
Olivat rikkinäisestä taskun reijästä pudonneet tuonne liepeeseen —
(Näyttää palttoon helmaa).
INKERI melkein itku kurkussa.
Mutta nämä rahat löytyivät sillä ehdolla, että kaupanhoitaja vielä
tänään poistuu paikkakunnalta.
(Äänettömyys).
MATTI ei ymmärrä tarkatusta. Katselee vuoroin kutakin — jää sitten
tuijottamaan Inkeriin.
Inkeri! (Menee Inkerin luo). Mitä sinä —?
INKERI katsoo isäänsä rukoilevasti, viittaa sitten kassalaatikkoon.
MATTI katsoo ensin laatikkoon, sitten Inkeriin, kysyy melkein hellästi.
Sinäkö —?
INKERI ei voi puhua, nyökkää.
ANNA on myös tämän ymmärtänyt, menee Inkerin luo.
Inkeri! Rakas lapseni!
MATTI ankarasti Ristolle.
Ja ellei kaupanhoitaja poistu tänään, niin sitten — vankilaan. Onko
selvä?
RISTO yrittää puhua, mutta ei voi.
MATTI kiivaasti.
Onko?
RISTO pakotetusti.
On.
MATTI menee ja työntää ulko-oven auki.
Selvä tie —
RISTO menee sanaa sanomatta ulos.
INKERI menee isänsä luo, rukoilevasti.
Isä! Rakas Isä! Muuten olisi tullut häväistys — (Vaipuu isänsä
rinnoille).
MATTI
Niin, lapseni — pahoin kyllä teit — mutta ei hätä lakia lue —
ANNA
Ja Inkerin omia rahojahan ne olivat —
PARILA on katsellut akkunasta.
Siellä se mennä hoipertelee — sääli miestä!
MATTI ja ANNA menevät akkunaan.
INKERI melkein kuiskaten.
Sakari!
SAKARI menee Inkerin luo.
Niin —?
INKERI
Ethän lähde meiltä? Jos lähdet, niin on se minun syyni — minun tähteni
— (Ojentaa kätensä Sakarille). Minä olen syypää tähän onnettomuuteen —
tähän kaikkeen---Ethän lähde? Sano!
SAKARI tarttuu tulisesti Inkerin käteen.
En, Inkeri — en lähde.
INKERI painaa päänsä alas, melkein kuiskaa.
Kiitos!
Esirippu.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HÄVÄISTYS ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
