The Project Gutenberg eBook of Ennustus
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Ennustus
Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Author: Kaarle Halme
Release date: October 5, 2025 [eBook #76992]
Language: Finnish
Original publication: Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1914
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ENNUSTUS ***
language: Finnish
ENNUSTUS
Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
KAARLE HALME
»Seuranäytelmiä» 173
Hämeenlinnassa,
Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,
1922.
HENKILÖT:
Ruura, Kontusalon emäntä.
Aili, palvelustyttö.
Josua, renki.
Eenokki, naapurin isäntä.
Ville Virkki.
Puhemies.
Ruura on koreilunhaluinen ja keimaileva, mutta muuten pehmeä ja
herttainen. Hänen kiivailemisensa ei ole karua eikä terävää, vaan
loukatusta arvontunnosta lähtenyttä sydäntymistä. Ikä n. 35 v.
Aili on herttainen ja iloinen. Ikä n. 17 v.
Josua on leikkisä, mutta hidas. Hän ei ehdi sanomaan sanottavaansa
heti, vaan tekee sen pienen ajattelemisen jälkeen pulpahtavassa
muodossa, mikä antaa hänen keskustelulleen hauskan, joskin vähän tyhmän
tai yksinkertaisen leiman. Ikä n. 40 v.
Eenokki on kovin hidas ja mahdollisimman yksinkertainen, pehmeä nahjus.
Kävelee polvet vähän koukussa, lyhyin, tissuttavin askelin. Ikä n. 50 v.
Virkki on reipas ja kirkas. Ikä n. 25 v.
Puhemies on leikillinen ja ystävällinen. Ikä n. 40 vuotta.
Kontusalon pirtti. Kesäinen päivä.
_Josua_ (istuu pöydän ääressä, lattian puolella, syömässä). Älä nyt
niitä ruokia kulettele ihan kesken syöntiä!
_Aili_ (ottaa astioita -pöydältä). Ei suinkaan se Josua uudestaan ala
silakoista ja perunoista. Johan se puuro näkyy olevan matkalla. — (Vie
astioita keittiöön.)
_Josua_ (kääntyy Ailin jälkeen, suu täynnä). Se häiritsee minun
ruokarauhaani. (Tuo ttuommonen — kiirehtiminen ).
(Jatkaa rauhassa syöntiään.)
_Aili_ (palaa keittiöstä). Minä olen jo syönyt — ja sen jälkeen tehnyt
jos mitä —
_Josua_ (rauhallisesti). Moni oli jo syönyt, — ennenkuin minä olin
alkanutkaan.
_Aili_ (naureskellen), Mutta me aloimme yhtaikaa.
_Josua_ (keskeyttää hetkeksi). Minä lepään myöskin välillä — ja
juttelen.
_Aili_. Juttele sitten päästyäsi! Nyt olisi kiire.
_Josua_ (jatkaa syöntiään). No, mikä kiire nyt sitten —?
_Aili_ (istuutuu uunipenkille). Tulee vieraita — sulhasia —
_Josua_. Sullahan vasta hoppu on — niitten sulhasiesi kanssa!
_Aili_ (naureskellen). Kyllähän niitä minullekin voisi tulla — mutta ei
tule vaan — (Katsoo veitikkamaisesti Josuata.) Kun nuo renkimiehetkin
vaan tähtäilevät emäntäihmisiä! Yli olan vaan — ja sivu silmäkulmien —
piikatyttöjä katsellaan.
_Josua_. Missäs se Ruura on?
_Aili_ (nauraa). Noin juuri! (Matkii tunteellisesti.) Missäs se Ruura
on?
_Josua_ (kääntyy Ailiin päin). Ole vaiti! En minä noin mankunut! (Syö
taas.) Minä kysyin vain — missä se emäntä on?
_Aili_ (laittelee palmikkoaan). Emäntä on luhdissa — laittelee itseään
sulhasille. (Naureskellen.) Tänään niitä tulee — pidä vaan varasi!
Katso, ettet putoa kelkasta!
_Josua_ (vilkkaasti). Jos putoan, niin sitten otan sinut.
_Aili_ (nousee, ylpeän keimailevasti). Arvotonkin marja voi olla joskus
liian korkealla.
_Ruura_ (tulee ulkoa, vaatteita käsivarrella). No, eipä minun päiviäni!
Vieläkö tuo Josua nyt syö? Syö nyt nopeasti!
_Josua_. Aina minä syön hyvin nopeasti — mutta se kestää sentään —
_Aili_. Josua syö nopeasti ja kauvan — tekee työtä hitaasti ja vähän
aikaa —
_Josua_ (ahtaa suuhunsa minkä ehtii). Odotas — jahka minä kerkiän —
_Ruura_. Pane sinä, Aili, sitten tämä valkoinen pöytäliina pöydälle.
Minä menen pukua vaihtamaan. (Menee kamariinsa.)
_Josua_ (kääntyy ympäri, lusikka kädessä). Mihinkäs sillä emännällä nyt
sellainen hoppu on?
_Aili_ (ottaa nopeasti puuron ja lautaset pöydällä). Sanoinhan, että
sulhasia tulee!
_Josua_ (katsellen emännän jälkeen). Ettäkö niitä oikein todella
tulisi! (Halveksien.) Naapurin Eenokki kai taas! Kukapa muukaan!
_Aili_ (lähtee kantamuksineen keittiöön). Tällä kertaa on kauvempaa
kuin naapurista. Odota siinä vähän aikaa, niin näet! (Menee keittiöön.)
_Josua_ (raapii korvallistaan). Olisipa se vallan peijakasta! — Noh! Ei
hätäillä tässä sentään! (Kääntyy, hämmästyy, kun näkee tyhjän pöydän.)
Häh? (Parkaisee.) Aih! Piikaletukka! (Lyö lusikkaansa pöytään.) Piika!
(Katselee keittiöön päin.) Noh. Olkoon sitten! (Heittää lusikan
pöydälle.) Sama kai se!
_Ruura_ (raottaa kamarin ovea). Mitä sinä remuat siellä?
_Josua_ (kääntyy nopeasti oveen päin, huudahtaen ihmetyksestä). No, voi
sun saakeli! Ai, ai, sentään!
_Ruura_ (kamarissa). Mitä nyt!
_Josua_. Noin ilman röijyä emäntä vasta onkin kaunis! Ihan puhdas paita
ja —
_Ruura_. Mitä sinä höpiset? — (Panee oven kiinni.)
_Josua_ (hypähtää ylös). Ei, ei! Ei saa sulkea! (Lähenee ovea.) Kun
minulla olisi asiaakin — aivan tärkeätä asiaa —
_Ruura_ (kamarissa). Pysy nyt kauniisti siellä ja odota! Minä tulen
kohta.
_Josua_. Jaa-ha! No kyllä. (Istuutuu uunipenkille ja alkaa laitella
piippuaan.)
_Aili_ (tulee keittiöstä). Mitä sinä meluat täällä?
_Josua_. Minä vain täällä emännän kanssa — keskustelin — ja jatkammekin
taas kohta — mene sinä vaan askareillesi —
_Aili_ (levittää liinaa pöydälle). Kiirehdi sitten keskusteluasi, sillä
aika on täpärällä.
_Josua_ (levottomasti). Mitä varten nyt niin täpärällä olisi?
_Aili_ (kiusoittelevasti naureskellen). Kaikki asiat ovat kiperiä ja
täpäriä ennen ratkeamista. Eikö Josua sitä tiedä!
_Josua_ (ärtyisesti). Kyllähän minä tiedän yhtä ja toista. Mutta minä
en tiedä mitä sinä nyt oikeastaan meinaat?
_Aili_ (katselee, ympärilleen, onko kaikki jo kunnossa). Jokaisella on
omat meininkinsä.
_Josua_ (lähestyy Ailia — puoliääneen). Kuule, Aili! Jos minä pääsen
isännäksi, niin saat meillä ikuisen piianpaikan —
_Aili_ (hauskasti). Taivas varjelkoon minua ikuisesta piikuudesta!
_Josua_. Älä nyt siinä kieräile! Sano oikein totta — tuleeko tänne
tänään kosijoita?
_Aili_. Tulee.
_Josua_ (välinpitämättömästi). Naapurin Eenokki — niin! Hänhän käy joka
päivä! Mutta muita kaukaisia?
_Aili_ (kiusoitellen). Kysy emännältä — jos sinulla on aikaa! —
Vieras hevonen näkyy ajavan kylän ahdetta — salmelta päin — (Menee
naureskellen keittiöön.)
_Josua_ (säikähdyksissä). Vieras hevonen! (Rientää peräovelle, nyrkki
ojossa.) Senkin — vieras hevonen!
_Eenokki_ (tulee sisään). No, no! So, so! — Mitä sinä haukut ihmisiä!
_Josua_ (hämillään). Kas! Naapurin isäntäkö? Enhän minä hauku. Enhän
tietänytkään, että Eenokki oli oven takana.
_Eenokki_. No, no! Miksi sitten niin kulkea käsi ojossa! Noin ikään —
_Josua_ (ärtyisenä). Saa kai pirtistään lähteä kotiväki! Miksi moniaat
aina seisovat kynnyksellä tulossa?
_Eenokki_. No, no! So, so! Älä riitele! Minä tulen tänne ensi kerran
tällä viikolla. Ja tämä on suostuttua — noin ikään — emännän ja minun
välillä.
_Josua_. Mikä on suostuttua?
_Eenokki_. No, no! So, so! Ei kaikkia sanota. Missä emäntä on?
_Josua_. Koska ei sanota, niin ei sanota sitten.
_Eenokki_. No, no! Tiedäthän, että aion naida Ruuran — ja tällä
viikolla minun piti saada vastaus — noin ikään —
_Josua_. Eihän viikko vielä lopussa ole. Joku muukin vielä ehtii saada
vastauksen.
_Eenokki_. No, no! So, so! Älä viisastele! — Jos autat minua — noin
ikään — olet kuin puhemies — niin saat ikäsi olla kuin talon poikana —
noin ikään — saat ikuisen paikan talossa —
_Josua_. Mutta minua ei haluta -— minua ei miellytä ikuinen poikuus —
_Eenokki_. No, no! So, so! Sano sitten pian, missä emäntä on — minulla
on tulinen — noin ikään —
_Josua_. Mikä teillä on tulinen?
_Eenokki_. Kiire tietysti — (Tuskallisena.) Sano nyt pian!
_Josua_. Miksi teillä on niin kiire?
_Eenokki_ (hapuillen toivottomalla katseella ympärilleen). Voi, voi! Ja
se vieras hevonen siellä — noin ikään — yhä lähestyy —
_Josua_ (pelästyy). Tosiaankin! Se vieras hevonen! Se vaan tulee yhä
lähemmäs!
_Eenokki_. Mistä sinä tiedät? Äsken jo huusit ovella — noin ikään —
_Josua_ (katsoo toivottomana emännän ovea, raapii korvallistaan).
Pentele! Miten se hätä nyt lähenee!
_Eenokki_. Niin tekee. Kai se jo on aliriihten ahteessa. — Sano nyt
pian!
_Josua_ (keksii, viekkaasti). Saanko pehkuvarppeella mökin paikan, jos
—?
_Eenokki_ (hätäisenä). Saat, saat — noin ikään — (itsekseen) —
paratiisin pehkussa —
_Josua_ (hiljaa). Emäntä on luhdissa pukua muuttamassa. Ellei laske
sisään, niin odottakaa rappusilla!
_Eenokki_. No, no! So, so! — Osaahan tuon — noin ikään— (Menee
kiireesti ulos.)
_Aili_ (tulee touhulla keittiöstä). Se vieras hevonen tulee jo
riihiahteella — pitää sanoa emännälle —
_Josua_ (kiepahduttaa Ailin käsivarresta ympäri). Riennä sitten
luhtiin. Hän on siellä!
_Aili_ (nauraen). Älä koske toisen omaan!
_Josua_ (vilkkaasti). No, en! Mutta riennä joutuin — tai emäntä suuttuu!
_Aili_. Mene sinä! Minulla ei ole aikaa.
_Josua_. Kyllä, kyllä! Minä juoksen. (On menevinään ulos.)
_Aili_ (nauraa). Kankea olet karhuksikin! (Menee keittiöön.)
_Josua_ (kääntyy ovella). Voi, voi, sitä emäntää! (Kurkistaa ovesta.)
Ja voi, voi, sitä vierasta hevosta! — Kaikki on kiperällä ja täpärällä,
ennen ratkeamista — sanoi Aili.
_Ruura_ (tulee huoneestaan, puettuna toiseen pukuun). Kenen kanssa sinä
olet täällä koko ajan jutellut? (Menee peräpenkille, asettaa pöydälle
pienen peilin ja järjestelee tukkaansa.)
_Josua_. Aili se vaan täällä lörpötteli — (Istuutuu Ruuraa vastapäätä.)
Onpa oikein iloa silmälle ja suloa mielelle — kun katselee —
_Ruura_. Se kyllä sopii — että Josua on iskenyt silmänsä tuohon Ailiin —
_Josua_. Ailiinko minä? En minä häntä enää muistanutkaan. Kauniimmalla
näyllä minä silmiäni ruokin.
_Ruura_ (kiemaillen). Soo? No, millä sitten?
_Josua_. Voi, voi! Jos emäntä tietäisi —
_Ruura_. Mitä sitten —
_Josua_. — kuinka minä tykkään!
_Ruura_ (itserakkaasti). Tämä rusetti ehkä sopii tähän ohimon kupeelle?
_Josua_. No, juuri tuollaisen minä näin viime viikolla —
elävissäkuvissa —
_Ruura_. Oliko se nättiä?
_Josua_. Oli se! Se oli kuin meidän emäntä ilmielävänä.
_Ruura_ (kiemaillen). Mitä se Josua nyt minua niin imartelee?
_Josua_ (katsoo ulko-ovea, sitten kiireisesti). Johan minä sen
sanoin — ja olen jo ennenkin huomautellut — että minä tykkään niin
taitamattomasti. Eihän emäntä siitä pahastu?
_Ruura_ (hämmästyvinään). Minustako Josua —?
_Josua_ (rohkeammin). Eihän kukaan muu ole emännän veroinen. Ja
kyllähän se on vähän korkealle kurkoitettua — mutta — rakkaus on kuuro
ja sokea — se on minuun iskenyt kuin pahin pakana —
_Ruura_ (nousee). Mitä se Josua oikein —?
_Josua_ (nousee). Oikein totta ja vakavaa minä meinaan —
_Ruura_ (mielistellen). No, ei se mitään tee — jos ei siitä muut tiedä.
Mutta Josua varoo vaan meidän uutta isäntää!
_Josua_ (hämillään). Mitä isäntää? Eihän sellaista ole!
_Ruura_ (ylvästellen). Ei ole! Mutta on tulossa — Ville Virkki on
tulossa —
_Josua_ (hätiköiden). Ottakaa minut! Ajakaa se toinen pellolle! Ottakaa
minut isännäksi!
_Ruura_ (ihmetellen). Josuako Kontusalon isännäksi?
_Josua_. No, kukaan ei sovi niin hyvin! Minä olen jo vakiintuneessa
iässä — mitä emäntä sellaisella nulikalla tekee — kuin Virkki on — ja
ymmärtäähän emäntä vanhana leski-ihmisenä —
_Ruura_ (suuttuen). Kuka meistä on vanhempi — sano? Häh?
_Josua_. Minä tietysti — niinkuin pitääkin. Ja minä jo entisen isännän
aikana tykkäsin emännästä. Ottakaa minut —!
_Ruura_ (ylpeästi). Kyllä silloin on miehistä puute, jos minä sinut
otan — tiedä se! Silloin on täydellinen kuun pimennys. (Menee
oveansa kohti, kääntyy.) Ja minä sanon vielä että —. (Huomaa tiinun
ovipielessä.) No, siinäkö se on tuo tiinu vielä? Minähän käskin viemään
sen ulos.
_Josua_. Se ei mahtunut ovesta.
_Ruura_ (nauraa pilkallisesti). Siinä on mies! Tekee niin suuria
astioita, etteivät ne mahdu ovista. (Vihaisena.) Mutta sen tekijä voi
mahtua vaikka heti — etsimään muualta — vanhoja leskiä itselleen.
(Menee kiivaasti huoneeseensa.)
_Josua_ (seisoo ymmällä raapien korvallistaan, kääntyy hitaasti
perällepäin, pysähtyy katselemaan tiinua, potkaisee sitä jalallaan).
Tuosta tiinustakohan se nyt niin pahasti suuttui?
_Eenokki_ (tulee ulkoa). Tyhjähän se luhti oli. Aivan tyhjä.
_Josua_ (menee istumaan uunipenkille ja alkaa askarrella piippunsa
kanssa). Oli ehkä käynyt varkaita!
_Eenokki_. No, no! So, so! Emäntää minä tarkoitan — noin ikään —
_Josua_. Minä en ole häntä nähnyt koko päivänä.
_Eenokki_. Sitten istun minä tänne — (menee pöytäpenkille) — noin ikään
— odottelemaan.
_Josua_. Eenokki vaan yhä kulkee noissa naiskenteluhommissa — niinkö?
(Härnäten.) Tuollainen vanha leskimies!
_Eenokki_ (hyväntuulisesti). No, no! So, so! Ei niinkään vanha!
Tarpeeksi vain — ei liiaksi —
_Aili_ (tulee keittiöstä). No, nyt vieras hevonen ajoi pihaan!
_Josua_ (hypähtää ylös). Älä huuda! (Ottaa Ailia käsivarresta ja
työntää ulos.) Tuo hevonen sisään ja vie vieraat talliin — senkin —
pahan ilman harakka — (Sulkee oven Ailin jälkeen.)
_Ruura_ (tulee huoneestaan). No, mikä hätänä?
_Eenokki_ (nousee nopeasti). Siellähän se emäntä — päivää —
_Ruura_. Päivää, päivää!
_Josua_. Eenokki olisi naimaan menossa, mutta ei saa morsianta. Sanoo
jo olevansa niin vanha, ettei kukaan huoli.
_Eenokki_. No, no! So, soi — Tahtoisin emäntää vähän — noin ikään heti
paikalla. —
_Josua_. Heti paikalla kauppa lukkoon — tai muutoin se on myöhäistä!
_Ruura_. Ole sinä vaiti! — Isäntä tulee tänne kamariin!
_Eenokki_. No, no! Lennossa — (lähtee mahdollisimman nopeilla askelilla
kamariin) — noin ikään —
_Josua_ (sydän kurkussa harmista ja mielipahasta). Noin ikään — vaan —
noin ikään! Tässähän ihan nokan edestä viedään etu ja elämä! (Kävelee
suuttuneena, ei tiedä mitä tekisi, nostaa housujaan oikein vihan
väestä.) Huh! Hih! (Kävelee taas ja huomaa tiinun.) Ja tuo tiinu! Siinä
koko syy! No, no! So, so! (Menee tiinun luo ja alkaa sitä, potkia.)
Noin ikään — noin ikään —.
_Puhemies_ (tulee ulkoa). Päivää taloon!
_Josua_ (selkä oveen päin, ei huomaa tulijaa, potkii). Noin ikään — ja
näin ikään —
_Puhemies_ (panee kätensä tanakasti Josuan olkapäälle). Noh! Mitä mies
meinaa?
_Josua_ (hätkähtää, säikäyksestä). Häh?! (Kääntyy arkaillen ja häveten
katsomaan puhemiestä, naurettavan hölmistyneenä.) Häh?
_Puhemies_ (hymyillen). Minä vain tahdoin sanoa päivää!
_Josua_ (ei pääse vielä irti harmistaan). Jaah! Sanokaa te vaan! (Menee
istumaan uunipenkille ja alkaa hommailla piippunsa kanssa.)
_Puhemies_ (tulee hitaasti pöytää kohti, naureskellen). Mutta te ette
sano mitään!
_Josua_ (piippu hampaissa). Eh!
_Puhemies_ (katsellen ympärilleen). Pahat merkit! Pahat merkit!
_Josua_ (katselee syrjästä puhemiestä). Mitkä merkit? Kukas vieras on?
_Puhemies_ (leikillisesti). Osaakos talonväki käskeä istumaan?
_Josua_ (alkaa voittaa mielentilansa). Olisihan siinä pankkoa —
_Puhemies_ Kiitos! (Istuutuu.) Onko emäntä kotona?
_Josua_. Onhan hän — (katsoo syrjästä) — mutta sillä on sulhasia tuolla
kamarissa.
_Puhemies_ Sulhanen kamarissa? (Purskahtaa nauramaan.) Soo?
_Josua_ (vähän katkeralla sävyllä). Ja toinen istuu tässä.
_Puhemies_ (nauraa yhä makeammin). Erinomainen juttu! Ja kolmas on
tuolla — (viittaa ulos) — esikartanossa — piikaa naurattelemassa.
Tästähän tulee ihmisten ihme — maakunnan mainittava —
_Josua_. Entä te? Neljäskö?
_Puhemies_ Enkä. Minä olen tuon kolmannen puhemies.
_Josua_ (jurosti). Kylläpä tässä puhumista tarvitaankin.
_Puhemies_ (mietiskellen). Hm! Hm! En luule että se auttaa. Pahat
merkit!
_Josua_ (uteliaasti). Mitkä merkit?
_Puhemies_ Nehän olen jo sanonut.
_Josua_ (mielistellen). Eihän houkka niin vähällä hoksaa — outoja
asioita. Olisipa lysti tietää vastaisen varalta — jos sattuisi
tarvitsemaan taipaleella.
_Puhemies_ (on laitellut piippuaan, etsien tikkuja taskuistaan —
löytätämättä). Annatkos tulta, niin sanon?
_Josua_ (vikkelänä). Annanpa tietenkin. (Sytyttää puhemiehen piipun.)
_Puhemies_. Ensimmäinen paha merkki oli se, että kosiomies jo
kartanolla kietoutui toiseen naiseen.
_Josua_ (ihmetellen). No, miten se heti siihen Ailiin?
_Puhemies_ (hymyillen). Ailihan on kotoisin sieltä meidän kylästä,
isoltakirkolta.
_Josua_. Mikäs ihme se sitten!
_Puhemies_, Ei se asiaa muuta. — Toinen paha merkki olit sinä.
_Josua_. Häh?
_Puhemies_. Otit vastaan puhemiehen — sopimattomalla, epäystävällisellä
tavalla.
_Josua_ (häveten). Minä olin vain pahalla tuulella — ei pidä välittää!
_Puhemies_ (ivallisesti). Kolmas ja pahin kaikista merkeistä oli se —
että morsiamella on — toisia sulhasia.
_Josua_ (miettien). Jaa — se onkin vissiin pahin, se!
_Puhemies_ (ystävällisesti kehoittaen). Sanopas nyt sinä vuorostasi,
miksi sinä olit pahalla tuulella?
_Josua_ (murahtaen). Tuon tähden tietysti — (osoittaa kamaria) — ja
tuon — (osoittaa ulos) — ja itseni tähden — tai oikeammin tuon tiinun
tähden.
_Puhemies_ (iloisesti). Niin — sinähän potkit tiinua! Mitä pahaa se
oli tehnyt? (Menee katselemaan tiinua.) Sehän on hyvin tehty. Aivan
kunnollisesti. Se on lähtenyt oikean miehen kädestä — kyllä sen näkee.
_Josua_ (tyytyväisenä). Se on minun tekemäni.
_Puhemies_. Kehtaa omistaa! Kiitoksen arvoinen!
_Josua_ (alakuloisesti). — Siitä kuitenkin emäntä suuttui minuun.
_Puhemies_ (istuutuu entiselle paikalleen). No? Minkätähden?
_Josua_ (venytellen ja häveliäästi). No — kun — se tuli — kun en
hoksannut ottaa mittoja — niin se tuli vahingossa niin suuri, ettei
mahdu ovesta ulos.
_Puhemies_ (sivellen poskeaan, katsellen ovea ja tiinua). Niin näkyy!
Näkeehän sen — ettei mahdu. — Siinä tempussahan vasta onni on ilmennyt.
_Josua_. Onni?
_Puhemies_. Se ennustaa epäämätöntä onnea.
_Josua_ (uteliaasti). Ennustaa? Kenelle? Talolleko?
_Puhemies_. Ei — vaan tekijälle.
_Josua_ (innostuen). Mikä se on? Mitä se ennustaa? Sanokaa?
_Puhemies_ (hymyillen viekkaasti). Etkö tiedä, ettei ennustuksia sanota
ilmaiseksi?
_Josua_ (toimessaan). En minä tiedä — mutta kyllä minä maksan. (Keksii,
vetää sitten äkkiä tupakka-kukkaron taskustaan.) Tupakkakukkaroni
annan. Se on ihan uusi — ja täynnä kartuusia — ja tulitikkulaatikkokin
on sisällä! Riittääkö? (Tarjoa kukkaroaan.)
_Puhemies_ (nyökäyttää päätään, naureskellen). Hyvästä sydämestä
annettu maksu riittää aina. (Ottaa kukkaron.)
_Josua_ (jännittyneesti). No?
_Puhemies_. Jos joku tahtomattaan tekee niin suuren astian tai esineen,
ettei se mahdu pirtistä pihalle, niin ei sen tekijän koskaan tarvitse
sitä asumusta jättää.
_Josua_. Niinkö? Onko se ihan totta?
_Puhemies_ (pistää kukkaron taskuunsa). Sellainen on ennustus.
_Josua_ (katselee kaihomielin kukkaronsa katoamista). Muitten suhteen
se voi olla totta — mutta — (istuutuu raskaasti) — mutta ei se minuun
sovi.
_Puhemies_. Miksi ei?
_Josua_ (surullisena). Emäntä ei huoli minusta — enkä minä jää rengiksi
uudelle isännälle. — Tiinu voi jäädä, mutta minä saan laputtaa.
_Aili_ (ja Ville tulevat ulkoa). Päästä nyt irti! Minun täytyy sanoa
emännälle.
_Ville_ (pitää Ailia kädestä, iloisesti). Tämähän vasta on vuoden
kuluessa muuttunut — tämä Aili! Kiitoksia, puhemies, että tähän taloon
toitte. Täältähän se löydettiin se Virkkilän emäntä!
_Aili_ (ujostellen). Päästä nyt, Ville! (Kiusoitellen.) Minun täytyy
ilmoittaa emännälle, että on tullut sulhasia.
_Puhemies_. Suotta ilmoitella. Kyllä emäntä sen tietää. Osa sulhasista
on jo tuolla kamarissa.
_Josua_. Niin — kolmas osa.
_Aili_ (tempaisee itsensä irti). Ja kaksi osaa on tässä pirtissä.
_Ville_ (puhemiehelle). Ovatko asiat niin — onnellisesti?
_Puhemies_. Ovat. Täällä on tungos. (Osoittaa Josuaa.) Ja tuo on ennen
meitä.
_Ville_. Laputetaan sitten käpälämäkeen heti. Ailin minä panen
kärryille ja —
_Aili_ (hauskasti). Oho! Minä olen talon laillinen piika — ei minua
niin liikutella.
_Josua_ (innostuen). Etpäs ole. Se oli Miina, joka karkasi. Sinä olet
vaan tilapäisesti. — Sulhanen on hyvä vaan ja nappaa tytön kärryihinsä.
(Hommassa.) Lähtekää vaan heti. Kyllä minä sitten asian selvitän.
_Ville_ (riemussa). Mainiota! Oletko sinä, Aili, heti valmis?
_Aili_ (ymmällä). En tiedä. Kyllähän olisi lysti tulla äitiä katsomaan.
_Ville_. No, selvä! Heti siis!
_Puhemies_ (vakavasti). Emmehän voi lähteä kuin karkulaiset. Täytyyhän
meidän toki — jotenkin selittää.
_Ville_ (päättävästi). No, sama se! — Kuule, Aili! Pane sinä sillaikaa
hynttyysi kokoon —!
_Josua_. Kyllä minä kannan kärryille.
_Ville_. Nopeasti, Aili! Ala laputtaa! (Työntää miedosti Ailia
keittiöön päin.)
_Aili_ (naurahtaen). Sinähän vasta merkillinen emännän sulhanen olet —
joka piikoja hätyyttelet!
_Ville_ (työntää vaan yhä). Lennä, lennä, leppäkerttu, ison kirkon
juureen! (Työntää Ailin keittiöön.)
_Josua_ (äkäisesti muristen, katsellen emännän ovea). Nehän siellä jo
kohta pitävät sekä kihlajaiset että häät!
_Ville_. Millainen mies siellä on sulhaspoikana?
_Josua_. No, sellainen vanha kekkuli — tantereen tassuttaja —
_Ville_. Älä moiti kilpakosijaa — vähässä hän voittaisi sinut!
_Josua_ (mutisee). Mokomakin — tilsa-Eenokki!
_Puhemies_ (hymyillen). Vai Eenokki! Tuttava mies.
_Ville_. Minä en tunne, eikä tarvitsekaan. (Puhemiehelle.) Toimitaanpas
nyt! Pannaan kiire kelkkaan ja hätä hännän taakse!
_Puhemies_. No, mitäs muuta kuin — hyvää päivää ja hyvästi! (Menee
emännän kamarin ovelle.)
_Eenokki_ (tulee samassa vastaan). No no! So so! Noin ikään —
_Ville_. Niin ikään ja näin ikään! Nyt on meidän vuoromme. (Menee
reippaasti Eenokin ohi ja työntää puhemiehen edellään kamariin.)
_Eenokki_. No, no! So, so! Mitä väkeä tuo oli! Luulin tunteneeni tuon —
isonkirkon puhemiehen. Mutta se toinen —?
_Josua_. Se oli Virkkilän Ville.
_Eenokki_ (menee mietteissään pöytäpenkille istumaan). Virkkilän Ville!
Mitäs pahaa minä siitä olen kuullutkaan?
_Josua_. Ei pidä puhua pahaa kilpakosijasta — vähässä hän voittaisi
Eenokin!
_Eenokki_. No, no! So, so! Ei minua niin voiteta.
_Josua_ (hätkähtäen). Eikö? Joko tuli sitovat kaupat?
_Eenokki_ (kartellen). Tuli ne — noin ikään — alustavasti.
(Levottomasti.) Mahtaako tuo tulokas ne nyt pahasti sotkea!
_Josua_ (toivoo saavansa Eenokin tiehensä). Kyllä se ne vaan niin
sotkee, että selvä peli siitä syntyy.
_Eenokki_. Voi, voi! Jos hän olisi tietänyt, että minä tässä olen
vanhemmilla oikeuksilla —
_Josua_. Ei hän siitä välitä. Eihän hän välittänyt siitäkään, että
minäkin olen kosinut emäntää — ja tässä jo asunut saman katon alla
kymmenen vuotta — ja että minä jo entisen isännän eläessä —
_Eenokki_. Oletko sinäkin?
_Josua_ (katsellen syrjään). Meillähän on jo varmat kaupat —
_Eenokki_. Älä nyt!
_Josua_. On ne vaan — sellaiset. Mutta ei tuo mies välitä mistään.
Tiesi kyllä, mutta ei välittänyt.
_Eenokki_. Onpas se koko peto!
_Josua_ (yhä toivorikkaammin). On se vaan semmoinen peto, että kyllä se
vie — jos on viedäkseen. — Paras on Eenokille vaan jättää asia sikseen
ja lähteä kotia.
_Eenokki_. No, no! So, so! — Kun vain muistaisin — mitä pahaa hänestä
puhutaan. Mutta minä en kuolemaksenikaan muista.
_Josua_. Kyllähän hänestä voidaan puhua mitä vaan.
_Eenokki_. Se onkin ihan kauheaa — mutta kun minä en sitä muista.
(Nostaa äkkiä sormensa.) No, no! So, so! Nyt minä taidan jo — noin
ikään — muistella. Eikös vaan häh olekin se kuuluisa isonkirkon — noin
ikään — (muistelee).
_Josua_. Juuri vissiin! se se on!
_Eenokki_. Noin ikään — se suuri sosialisti —
_Josua_. Juuri sama — ihan sama mies!
_Eenokki_. Eihän sellaisen kanssa voi olla missään yhteisissä — noin
ikään — naisasioissakaan —
_Josua_. Niin — ei voi! Ja voittaa hän kuitenkin aina.
_Eenokki_. No, no! So, so! Jos minä vaan olisin tämän tietänyt — noin
ikään —
_Josua_. Varma häviö tässä nyt tulee —
_Eenokki_ (ärtyisesti). Älä nyt sotke minun ajatukseni juoksua! —
Vaikka ei tulisikaan häviötä, niin ei vaan passaisi olla semmoisen
kanssa —- noin ikään —
_Josua_. Eikö passaisi?
_Eenokki_ (raappii korvallistaan). Eihän se — noin ikään —
_Josua_ (saa äkkinäisen ajatuksen, kirkastuu). No, en minäkään sitten
olisi tähän veiviin joutunut — jos tämän olisin tietänyt — (raappii
niskatukkaansa). Voi, voi! Tässähän menee kunnia ja maine — tällaisessa
pelissä! Vai on se julmuri oikea sosialisti!
_Eenokki_. No, no! So, so! Ei se ole oikea. Väärä se on! Siinäpä se! Ne
ovat kaikki vääriä — noin ikään — niinkuin väärät markan rahat. — Jos
nyt esimerkiksi — minä olen oikea markan raha — niin tuo Virkkilä on
väärä markka —
_Josua_ (kauhistuvinaan). Tässähän voi vielä joutua väärän rahan
tekijäksi! — Parasta olisi, että me heti lähtisimme lipettiin! Eikö
niin?
_Eenokki_ (kuuntelee). No, no! So, so! Nyt ne tulevat! Eihän tästä
ehdi! Ei olla niitä miehiäkään — noin ikään — tuosta sosialistista —
_Puhemies_ (tulee Villen kanssa emännän huoneesta, puhuen taakseen
kamariin). No, hyvästi vaan — ja hyvää voimista!
_Ville_ (puhemiehelle). Laittakaa te hevonen kuntoon! Minä kiirehdin
Ailia! (Menee keittiöön.)
_Eenokki_ (puhemiehelle, nousten). Terveeksi! Terveeksi! — No mitä
isollekirkolle kuuluu?
_Puhemies_ (tervehtii). Ei entistä enempää!
_Eenokki_. No, naimiskaupat syntyi — noin ikään?
_Puhemies_ (naureskellen). Eihän toki! Ei syntynyt!
_Eenokki_. Mutta sitä vartenhan tulitte?
_Puhemies_ No, kerrankos sitä ihminen erehtyy!
_Eenokki_ (uteliaana). No, no! So, so! Erehdyinkö? Millä tavoin — noin
ikään —
_Puhemies_ (nauraen). Sitä emme sano. Tutkikaa nyt itse — ja jakakaa
keskenänne! Minun täytyy mennä hevostani hoitamaan. (Menee ulos.)
_Eenokki_ (istuutuu). Ei huolinut — vaan lähtee —
_Josua_. Nyt se vieras hevonen lähtee — niin se nyt tekee —
_Ruura_ (tulee kamarista kiihtyneenä ja itku kurkussa). Joko ne
suurelliset nyt menivät? Lupasivat vielä Ailinkin viedä mennessään!
Hävyttömät! Menen katsomaan. Eenokin ja minun asia jäi kesken.
Odottakaa! Tulen heti (Menee keittiöön.)
_Josua_ (siirtelee itseään levottomana, kurkistellen Eenokkia, ei
tiedä, mitä sanoisi tai tekisi). Eivät huolineet — jättivät sille
palkalle.
_Eenokki_ (raapii korvallistaan). Niin jättivät. Sosialisti ei huolinut.
_Josua_ (vaanii viekkaasti Eenokkia). Sanoi, että erehtyivät. Vika oli.
Ei kelvannut sosialisteille.
_Eenokki_. Kyllä oli sitten jokin vika — noin ikään —
_Josua_. Oli siinä vaan semmoinen, että siihen minäkin töksähtää taisin
(Vaanien.) Mutta Eenokkihan ei välitä —?
_Eenokki_. No, no! So, so! Kun ei muut, niin miksi minäkään noin ikään —
_Josua_ (keksii ilahduttavan ajatuksen, mutta hillitsee itsensä).
Kyllä se on nyt sillä tavalla, että Eenokki saa pitää. Minä en huoli
sellaisesta, jonka tuollainen väärä sosialisti jättää — ja hän oli
isoltakirkolta — kai hänellä oli omat syynsä — kyllä ne siellä tuntevat
asiat. Eenokki saa pitää!
_Eenokki_. No, no! So, so! Enhän minä ole mikään — noin ikään —
_Josua_ (nousee). Kyllä vaan Eenokki saa meidän emännän kaikilta muilta
— ihan rauhassa —
_Eenokki_. No, no! So, so! Kai sinä sentään —
_Josua_. Minäkö? Oho! Kun ei kerran kelvannut edes — väärälle markan
rahalle — oho! Vai minä sitten! Eenokille sopii —
_Eenokki_ (ärtyen). Älä sinä kauppaile! Luuletko, että olen sinua
huonompi?
_Josua_. Se on Eenokin asia — mikä on — mutta minä en vaan huonompani
hylkimästä välitä! Ja nyt minä lähden —
_Ruura_ (tulee itkien keittiöstä). Sellainen häväistys! Emännän
jättää ja piian ottaa — (menee istumaan peräpenkin alipäähän.) Miksi
tulivatkin narrailemaan — tulivat saadakseen hylkiä ja häväistä —
_Josua_ (ivaten ja hiljaa Eenokille). Siinä on! Onnea vaan — hyvästi!
(Menee takaperin ovelle, pitääkseen toisia silmällä, avaa oven, ja
panee kiinni, hiipii sitten hiljaa tiinuun.)
_Eenokki_ (katsoo taakseen). Noin ikään —
_Ruura_ (pyyhkii silmiään). Kyllä se Eenokki nyt voitti tarkoituksensa —
_Eenokki_. No, no! So, so!
_Ruura_. Niin kyllä. Me emme äsken ehtineet päästä päätökseen —
_Eenokki_. Minä — noin ikään — tulinkin vasta päätökseen täällä
pirtissä —
_Ruura_. No, se on hyvä! Pannaan sitten kuulutukseen vaikka heti, että
pääsee tästä loukkauksesta —
_Eenokki_. No, no! So, so! Minä olen ajatellut — noin ikään — että —
jos vielä ajattelisimme —
_Ruura_ (polkee jalkaa). Voi tuhannen! Kuinka minua suututtaa! Mokoma
nulikka! Kehtaakin!
_Eenokki_. Jos minä nyt menisin kotia ja vähän — noin ikään (nousee). —
ajattelisin —
_Ruura_. Ei minnekään! Nyt juodaan kihlajaiskahvit heti — uhallakin —
heti —
_Eenokki_ (peräytyy hitaasti). Noin ikään — minä ajattelin — että vielä
ajateltaisiin — ja kotiakin on kiire.
_Ruura_ (kääntyy Eenokkiin). Mitä?
_Eenokki_. Eihän ole syytä hätäillä. Jos joskus passaa, niin poikkean
katsomaan — niittytiekin tuosta kulkee — noin ikään — ja naapuruksia
ollaan —
_Ruura_ (hypähtää ylös). Mitä?
_Eenokki_. Hyvästi vaan nyt — tällä kerralla — täällä on vieraitakin —
noin ikään — (yskii ja hiipii ulos, lyö oven kiinni lujasti, mutta jää
kurkistelemaan oven taakse).
_Ruura_. Oi voi, minua — onnetonta naista! Auttakaa! Ei minua
yksinäistä leski-parkaa kukaan turvaa. (Menee istumaan uunipenkille.)
_Josua_ (hyppää tiinusta, menee istumaan emännän viereen). Minä turvaan
— minä —
_Ruura_ (heittäytyy Josuan kaulaan). Josua! Josua! Sinä olet ainoa
mies! Sinä olet turva hädässä —
_Josua_. Minä olen kuin kallio —
_Ruura_. Mutta nai minut heti — aivan heti!
_Josua_. Heti kun vain tulee ensimmäinen kuunpimennys!
_Aili_ (tulee Villen kanssa keittiöstä). Siunatkoon!
_Puhemies_ (tulee ulkoa ja työntää Eenokin sisään). Mikäs urkkija
täällä on?
_Eenokki_. Se on väärä — väärä —
_Josua_. Eenokki on se väärä markan raha — juuri vissiin! Ja minä olen
oikea. (Syleilee Ruuraa.)
_Puhemies_. Kas, kas! Mitä nuo tekevät?
_Josua_. Me menemme naimisiin — heti kun tulee kuunpimennys —
_Ruura_. Eipäs — vaan kirkkaalla päivällä ja kaikkien nähden. (Aili ja
Ville onnittelevat ja tulevat onnitelluiksi.)
_Puhemies_ (taputtaa Josuata olalle). Näetkös — että ennustin oikein!
Ja koska ennustus nyt on täyttynyt, niin — tuossa kukkarosi! — (tarjoaa
Josualle tupakkakukkaroa) — tulitikut riittävät palkakseni —
_Josua_. Enkä huoli! Kauppa kuin kauppa! Kiitos vain ennustuksesta!
_Ruura_. Mikä ennustus se oli?
_Josua_. Hän ennusti vain tätä — (suutelee Ruuraa) — kuunpimennystä.
Väliverho.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ENNUSTUS ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
