The Project Gutenberg eBook of Lain ja oikeuden nimessä
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Lain ja oikeuden nimessä
Kaksinäytöksinen näytelmä
Author: Jukka Pohjola
Release date: August 8, 2026 [eBook #79309]
Language: Finnish
Original publication: Tampere: M. V. Vuolukka, 1909
Other information and formats: www.gutenberg.org/ebooks/79309
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAIN JA OIKEUDEN NIMESSÄ ***
language: Finnish
LAIN JA OIKEUDEN NIMESSÄ
Kaksinäytöksinen näytelmä
Kirj.
JUKKA POHJOLA
Tampereella,
M. V. Vuolukka
1902.
HENKILÖT:
SIMO, torppari.
HETA, hänen vaimonsa.
TIINA, heidän tyttärensä.
OIKARI, metsästäjä.
TULOKAS.
TYÖNJOHTAJA.
POLIISIKONSTAAPELI.
PAROONI.
YLIOPPILAS.
ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
(Korpelan pirtti kalusteineen).
Ensimäinen kohtaus.
(Simo makaa vuoteella. Heta istuu rukilla).
SIMO.
On se ihmiselämä monen kirjavaa.
HETA.
On se, sen täytyy sanoa minunkin kun muistelen menneitä päiviä.
Lapsuuteni ajan sain viettää kotona siskojeni parissa huoletonna —
kun en huolista mitään ymmärtänyt, vaikka viimeinen leipä oli
melkein aina käsissä.
SIMO.
Kun ihminen pysyisikin aina lapsen kaltaisena, viattomana ja
huolettomana.
HETA.
Ei se pysy. Pian tulin minäkin tuntemaan huolet, kun siskoparvi
hajosi isävainaan kuoleman jälkeen ja sain huutolaisena vieraan
leipää syödä. Työtä piti tehdä enemmän kuin jaksoin, ja sittenkin
tuli nuhteita ja lyöntejä yhdeltä jos toiseltakin. Se oli raskasta
aikaa se.
SIMO.
Aikansa kutakin.
HETA.
Niinpä kyllä. Vartuin sitten ihmiseksi ja voin tulla toimeen
palveluksessa. Silloin ei ollut mitään hätää; oli ruokaa, juomaa
ja vaatetta, kun vaan jaksoin tehdä työtä. Ja jaksoinhan minä,
hyvin jaksoinkin. Tynnyrin rukiita jaksoin kantaa Ison-Nikkilän
riihestä aittaan, joka työ jäi monelta mieheltä tekemättä. Mutta
kyllä nyt ovat voimat menneet.
SIMO.
Menneet ovat sinulta jos minultakin... Hengenahdistus tuntuu taas
käyvän pahemmaksi... Eikö jo Tiina näy palaavan lääkäriltä?
HETA (katsoo akkunasta).
Eipä häntä näy. Pitkä on matka Jaakkolaan. (Istuu rukille).
SIMO.
Pitkä on matka, ja polku on sateista käynyt lokaseksi.
HETA.
Eikä Tiina kulje matkaa niin pian kuin joku toinen hänen
ikäisensä ihminen. Minä sillä iällä ja vielä vanhempanakin
kävelin tästä Jaakkolaan puolessatoista tunnissa. Mutta ei nyt
enää jalka nouse niinkuin ennen. Tämä torpan rytö on vienyt
voimat.
SIMO.
Tämä on vienyt voimat sinulta jos minultakin.
HETA.
Monta kapanalaa peltoa on auennut korven keskelle minunkin
käsivartteni kiskomana. Monta lehmän kantturaa olen kasvattanut.
Monta voikiloa olen kantanut kirkonkylään veron ja siemenviljan
hankkimista varten. Mutta mitä hyötyä on ollut raatamisesta ja
ponnistuksista? Kitumalla tässä on eletty retuutettu koko aika.
Vaivalla on saatu lapsiparvi ylennetyksi. Vilu on vienyt puolet
viljasta aina viime aikoihin asti. Ja kun halla on saatu
karkotetuksi vähän etäämmälle kotonurkista, alat sinä sairastaa
vuosikaupalla. Siinäpä sitten ovatkin menneet olot ja elämiset.
Myyty on puolet viljasta tänäkin syksynä sitä myöten, kun on
saatu puiduksi; myyty on elukat; yksi lehmän kanttura ja
hevoskaakki on enää. Ja kohta on mennyt koko torpparähjä, ettei
vuosikymmenien raadannasta jää jälelle muuta kuin työn raatelema,
leinin kiusaama ruumis. Mihin luulet tästä sitten mentävän —
millä luulet elettävän? Ei suinkaan ole turvaa lapsista. Heillä
on kyllä oman puutteensa kanssa taistelemista.
SIMO.
Ei suinkaan kartanon paroonilla sentään liene aikomus häätää
meitä tästä pois, jos hänellä vähänkin on omaatuntoa.
HETA.
Koska sinä ennen olet huomannut omaatuntoa herroilla, muilla
enempää kuin paroonillakaan? Oliko hänellä tuntoa silloin, kun
hän nosti veroa meille vuosi vuodelta, aina sen mukaan kuin
saimme torppaa parannetuksi? Ja kuinka tunnottoman työn teki hän
viime talvena ajaessaan Haapasepän Juusen mökistään talvisen
taivaan alle saadakseen mökin velan maksoksi? Vaivaistaloon oli
Juusen mentävä. Ja mikäs muu on meidänkään edessämme. Mutta
välipä tuolla missä köyhä kiikkuu kunhan ei kuristu. Ei tule
tässäkään elämästä mitään, kun mies vuoteen pohjissa viruu.
SIMO.
Ehkä minä tästä vielä paranen, että taas päästäisiin elämisen
alkuun.
HETA.
Ei sitä tiedä paranetko ja koska paranet. Mutta sen tiedämme,
että pois tästä on lähdettävä viimeistään huomispäivänä, kun
kuvernöörin kautta määräys tuli.
SIMO.
En minä sittenkään saa ymmärrykseen, että meidän on tästä
lähdettävä sentähden, ettemme voi saada paroonin mieleistä
päivätyön suorittajaa.
HETA.
Ethän sinä tiedä lakia ja asetuksia kun et ole kertaakaan koko
iässäsi avannut lakituvan ovea.
SIMO.
En ole, ja herra varjelkoon vastakin sitä tekemästä! Mutta
ajatteles nyt sinäkin oikein meidän elämämme perustusta tässä
Korpelan torpassa. Meidän tullessamme oli tässä mäellä pieni
pirttimökki ja navettapahanen; peltoa oli ainoastaan joku
kapanala puoliksi ojittamatonta; siinä koko torppa tiluksineen.
Me olemme rakentaneet huoneita ja raivanneet peltoa ja niittyä
niin, että Korpela on kohta saman arvoinen, kuin kartanon
toisetkin torpat. Millä oikeudella parooni voi saada meidät tästä
pois? Ei millään. Meillä on tässä olemisen perustus. Enkä minä
usko, että se poiskäsky oli muuta kuin joutavaa härnäämistä,
jolla parooni yritti meitä säikyttää. Luuli ehkä, että me kyllä
voimme saada paremmankin päivätöiden suorittajan.
Toinen kohtaus.
(Entiset. Tulokas tulee. Myöhemmin Oikari).
TULOKAS.
No vielähän täällä on vanhat asukkaat, ja minun pitäisi tänään
muuttaman tänne väkineni, tavaroideni.
HETA.
Mihinkäs tästä sitten on lähdetty, kun kerta olemme torppaa yli
kolmekymmentä vuotta itseämme varten asuneet.
TULOKAS.
Pian teidän on tästä sentään lähdettävä, sillä minä tulen
viimeistään huomenna tänne. Aamulla kävin paroonin puheilla ja
keskustelimme asiat valmiiksi. Koskas minä pääsen muuttamaan
Korpelaan, minä sanoin. Vanhat asukkaat kuuluvat olevan siellä
vielä kaikessa rauhassa, minä sanoin, ja minun täytyy asua uuden
tallimiehen kanssa yhdessä. Ei se käy laatuun, minä sanoin;
molemmilla on suuri perhe, minä sanoin, ja huone on liian pieni
yhdellekin perheelle, minä sanoin. Koska kerta minun pitäisi
päästä Korpelaan, minä sanoin, niin miksi se viivyttelemisestä
tulee, minä sanoin. Hevonen ja lehmäkin on jo hankittu torpan
tarpeita varten, minä sanoin, eikä niilläkään ole suojasta tietoa,
minä sanoin. Sitten parooni käski tulla katsomaan, joko täällä nyt
on torppa tyhjänä ja vakuutti, että ellei tänään ole, niin kyllä
huomenna on, vaikka sitten vanhat asukkaat oleskelisivat
Korpivaaran onkaloissa. Niin sanoi parooni ja lisäsi, että mitä
sellaisella torpparilla tekee, joka ei veroja suorita.
HETA.
Vai niin parooni jutteli uudelle, hyvälle torpparilleen.
TULOKAS.
Niin; ja minä olen samaa mieltä. Mitä kartano sellaisella
torpparilla tekee, joka ei veroja suorita?
HETA.
Älä rehentele, kadehtija! Kukapa tietää, vaikka vielä tulisi
tuska itsellesi verojen suorituksessa. Ei ole halla vielä iäksi
jättänyt Korpelan seutuja.
TULOKAS.
Kyllä halla lähtee Korpelasta vanhojen asukasten mukana! eikä
silleen palaa. Se on torpparin syy, että vilu viljan vie.
SIMO.
Eikö sinun tuntoasi vähääkään loukkaa pyrkiessäsi korjaamaan
satoja toisen vaivalla muokkaamista maista?
TULOKAS.
En niistä ilmaiseksi satoja korjaa, maksan veron, hyvän maksankin.
Eikä se ole minun vikani, että parooni tahtoo muuttaa torpparia.
HETA.
Vai ei! Etkö sinä ole jo kauan kuiskaillut paroonille, ettei
kartano Korpelan töistä enää suuriakaan hyödy, vaan että Korpela
tarvitsisi paremman asukkaan, joka jaksaisi pitää torpan kunnossa
ja maksaa vähän enemmän veroakin. Etkö sinä ole kaikin tavoin
koettanut liehakoida paroonin edessä saadaksesi meidät tästä pois
ja päästäksesi itse sijalle. Minulle on puhunut sellainen ihminen,
joka tietää.
TULOKAS.
Älä soita suutasi, akka! Parempi että alat haalia sälyjäsi kokoon
lähtöä varten, ennenkuin iso kiire tulee.
HETA.
Ei tästä sinun käskylläsi lähdetä. Et sinä vielä ole käskijä
tässä pirtissä. Paras että korjaat luusi pois täältä!
TULOKAS.
Ole siivolla, etten minä ota pörröösi kiinni!
HETA.
Sen jätät tekemättä. (Oikari tulee pyssy olalla). Tuleepa Oikari
kotiin. Lähdetkö ulos siitä pauhaamasta sairaan korvissa!
TULOKAS.
Olkaa nyt vähän aikaa niin ylpeitä kuin osaatte; ette kauan
Korpelan pirtissä rehentele.
OIKARI (Laskee pyssyn olaitaan naulaan seinälle ja tarttuu Tulokkaan
niskaan).
Et sinäkään, heittiö, täällä rehentele silloin, kun minä olen
huoneessa.
SIMO.
Älkää riitaa ja tappelua rakentako, hyvät miehet.
OIKARI.
Ei tässä kauan temmelletä. (Vie Tulokkaan ulos).
HETA.
Mokoma lurjus! Tulee tänne pirullisuuttaan osoittamaan, juuri kuin
ei riittäisi se, että hän koettaa paroonille parjata ja sortaa
meitä sen kuin ennättää. Sillä Tulokkaan tointa pääasiallisesti
on se, että meidät tästä pois ajetaan.
SIMO.
On sillä paroonilla sittenkin vakaa aikomus ajaa meidät tästä.
Mutta millä oikeudella hän sen tekee.
OIKARI.
No millä oikeudella minä ajan mäyrän ja ilveksen pesästään?
Sillä, että minulla on koira ja pyssy, joiden avulla saavutan ja
voitan otukset.
HETA.
Ja paroonilla on kruununmiehet, jotka hän usuttaa niskaamme meitä
repimään ja raatelemaan.
SIMO.
Ja huomenna jo tulevat häätämään. Mihin tässä sitten lähdetään?
HETA.
Niin, mihin tästä lähdetään?
OIKARI.
Älkää lähtekö mihinkään kun kerta olette saaneet katon päänne
päälle.
SIMO.
Mikäs auttaa muu kuin lähtö? Köyhällä ei näytä olevan mitään
oikeutta. Kruununmiehet tulevat ja tyhjentävät huoneet, ellemme
muuten lähde.
HETA.
Emme voi muuta kuin katsella, kun lain ja oikeuden palvelijat
ratkovat ovet ja ikkunat auki, kantavat sälyt mäelle ja ajavat
ihmiset ulos niinkuin äreä koira mäyrän pesästään.
OIKARI.
Tapelkaa vainoojianne vastaan.
HETA.
Mitä tappelen minä, vanha leininsyömä akka.
OIKARI.
Lyökää, potkikaa, kynsikää ja purkaa kuin ilves pesänsä ovella.
HETA.
Olisin vielä edes paraissa voimissani, mutta mitäs minusta on
enää.
SIMO.
Ei auta kovuus.
HETA.
Eikä hyvyys.
OIKARI.
Ei korkeus eikä syvyys. Kaikkien vähimmän auttaa itku ja valitus.
SIMO.
Toivoin minä vielä saavani olla tässä mökissä, jos elonpäiviä
suodaan, tai sitten kuolla rauhassa näitten ortten alla, jos
tautini on kuolemaksi; mutta sitä onnea ei minulle suotu.
HETA.
Mistä saamme huomenna suojan päämme päälle, vai täytyykö kylmässä
ja kosteassa syksyilmassa värjötellä.
OIKARI.
Huomisella päivällä on suru itsestään.
SIMO.
Niin kyllä, ajallinen suru on kielletty. Mutta tällaisina hetkinä
tahtoo epäilys saada vallan heikossa ihmisessä.
HETA.
Suru tahtoo saada vallan kun riistetään katto pään päältä, viedään
suoja talven tuiskuja vastaan.
OIKARI.
Minä en sure.
HETA.
Hätäkös sinulla on. Olet nuori ja terve kuin hirvenvasikka.
Metsässä on otuksia ja kaupungissa niiden ostajia. Jos yhden
asunnon menetät niin muutat toiseen, taikka majailet vaikka korven
keskellä havumajassa niinkuin kesällä ennen tänne tuloasi. Syöt
hirvenlihaa, kuljetat leivän ja muun elannon kaupungista; hätä ja
puute on kaukana sinulta.
OIKARI.
Ja jos tahdon niin laitan pirttini Korpivaaran taakse synkimmän
kuusikon keskelle. Ja herra armahtakoon sitä joukkoa, joka uskaltaa
tulla ajamaan minua sieltä pois.
HETA.
Tule sinä, Oikari, suojelemaan meitä vainoojiamme vastaan.
SIMO.
Millä hän sen voi tehdä?
HETA.
Hän ajaa pois jokaisen, joka tulee meille pahoissa aikomuksissa.
SIMO.
Ei auta, vaimoparka. Kova on kruunun koura ja se ulottuu
synkimmänkin korven kätköön. Ei auta uhkaus eikä vastustus.
HETA.
Eikö sitten mikään auta?
SIMO.
Jos minä pian paranisin, että jaksaisin tehdä päivätöitä kartanoon
ja suorittaa rästiin jääneen veron.
HETA.
Mutta häätäjät eivät odota sinun paranemistasi.
SIMO.
Eipä tiedä vaikka odottaisivat, kun saataisiin vähän rotevampi
päivätyöntekijä siihen asti, kun minä paranisin.
HETA.
Mutta se päivätyöntekijä olisi saatava jo tänä iltana.
SIMO.
Niin, ja tänä iltana se olisi ilmoitettava paroonille ja
pyydettävä, että hän peruuttaisi häätöuhkauksensa.
HETA.
Kun nyt olisi se Tiina tullut lääkäriltä, että olisi kuullut, jos
sinä paranet.
SIMO.
Jos tautini on ohimenevää, niin minä pyytämällä pyydän, että
sinä, Oikari, rupeisit suorittamaan meidän päivätöitä kartanoon
siihen asti, että minä vähän paranen. Kunhan olisi tämä
ajettuminen ja hengenahdistus vähän helpottanut, niin olisin taas
itsekin koettanut tehdä rahjustaa.
OIKARI.
Ei minua juuri huvita päivätyöorjan ammatti niinkauan kun on
raittiita metsiä samoella.
HETA.
Olethan sinä tänä syksynä toisinaan meidänkin pellolla tehnyt
työtä kuin karhu. Kyllä jaksaisit tehdä päivätöitä kartanoonkin;
tulisit toimeen vaikka varsinaisena torpparina.
OIKARI.
En hitto vie tulisikaan! En jaksaisi tehdä palkatonta työtä
rikasten kiskurien pelloilla ja korvissa, en; he ovat jo kylliksi
lihavia ja ylpeitä.
SIMO.
Ei ole hauskaa päivätyön suorittaminen ylpeän paroonin ja äreän
työnjohtajan komentaessa. Mutta voisithan nyt sentään auttaa
hädästä meitä onnettomia, jos minun paranemisestani on toivoa.
OIKARI.
Nähdäänpähän sitten, kun Tiina on palannut lääkärin jutteilta.
SIMO.
Autat sinä meitä, tiesin sen pyytäessänikin. Kyllä minä sitten
koetan palkita vaivasi parhaimman kykyni mukaan.
OIKARI.
Jos autan, en palkan edestä auta.
SIMO.
Ehkä minä vielä paranen, ja koko häätö jää tapahtumatta sinun
hyvyytesi tähden. Parooni varmaankin on tyytyväinen sinunlaisesi
miehen töihin.
HETA.
Minä lähtisin vielä tänä iltana paroonille puhumaan, että kyllä
päivätyöt suoritetaan; kun sinä Simo vaan paranisit.
SIMO.
Ehkä minä paranen; tuntuu niinkuin hengenahdistus vähän
helpottaisi. — Sanoisit sitten paroonille, että mekin koetamme
suorittaa yhtä suuren veron kuin Tulokas on luvannut.
Kolmas kohtaus.
(Entiset. Tiina tulee).
HETA.
Tulit toki vihdoinkin.
TIINA (itkien).
Tulinhan minä.
HETA.
Kestääkö tauti kauankin? Onko se sydäntautia vai muuta sisäilistä
kipua?
SIMO.
Mitä lääkäri arveli — kuinka kauan minun vielä täytyy maata
vuoteen pohjissa ennenkuin pääsen töihin?
HETA.
Puhu nyt jotain, lapsi.
SIMO.
Onko tautini kuolemaksi vai Jumalan kunniaksi?
OIKARI.
Mitä lääkäri arveli taudista — tiesikö hän sen nimeäkään?
TIINA.
Tauti on selkämunuaistautia, joka ei parane lääkkeillä eikä
millään. (Istuu pöydän luo penkille ja itkee pöytään nojaten).
HETA.
Siinä nyt menivät viimeisetkin torpassaolon toiveet noin vaan
niinkuin kerran puhaltanut olis. Häätö ankara on tapahtuva,
ennenkuin huomispäivän iltaan ehditään. Missä sitten
kärvistellään — missä eletään, sairastellaan ja kuollaan?
OIKARI.
Paroonilta eläke ja katto päänne päälle vaatikaa. Kyllä kannattaa
kun olette tällaisen torpan hänelle laittaneet.
HETA.
Millä vaadimme me, joilla ei mitään tukea eikä turvaa ole. Meidän
osamme on kärsiä ja kitua, kitua ja kärsiä.
OIKARI.
Kuka teille sellaisen osan on määrännyt?
HETA.
Kun onnettomuuteen syntyy, niin onnettomuudessa täytyy elää.
SIMO.
Kärsimystä on ollut koko eletty ikä.
HETA.
Kärsimystä ja tuskaa.
OIKARI.
No johan niihin sitten pitäisi tottuman.
HETA.
Onhan niihin jo totuttukin; mutta tavatonta ei voi kukaan kärsiä.
OIKARI.
Eipä suinkaan. Onneton vaan se, joka ylön paljon kärsii. Elämä
täynnä kärsimyksiä ei maistu hongalta eikä haavalta.
SIMO.
Mutta täytyyhän sittenkin elää kun kerta on elämän saanut.
OIKARI.
Täytyy elää kun ei uskalla kuolla. Pelkuri ei uskalla vapauttaa
elämän kahleista raihnaista ruumistaan ja sairasta sieluaan.
TIINA.
Älä, hyvä Janne, puhu niin kamaloita sairaan ääressä. Minua
oikein pelottaa. (Riisuu päällimäisen hameensa ja asettaa
seinälle naulaan).
OIKARI.
Minä vaan ajattelen, että kun elämä käy kuolemaa raskaammaksi
taakaksi, niin helppo on silloin valita kuolema ja laskea piinattu
ruumis sieluneen lepoon.
SIMO.
Entä jos sitten haudan toisella puolen on itku ja hammasten
kiristys.
OIKARI.
Se sen tietää, joka ottaa selvän, mutta pelkuri ei uskalla
sitäkään.
TIINA.
Älä kiusaa sairasta isääni. Etkö huomaa, että hän ottaa pahakseen
sinun puheesi.
OIKARI.
Ottaako pahakseen? Ei se ole tarkoitukseni. Tahdon vaan sanoa,
ettei käy laatuun se, että ihmistä ensin täällä kidutetaan kuin
kärpästä hämähäkin verkossa ja sitten vielä helvetissä
paistettaisiin.
HETA.
Tällainen elämä on täydellinen helvetti, jossa kartanon parooni
on itse pääpiru, Tulokas ja kruununmiehet ovat hänen enkeleitään,
sen sanon vaikka heille itselleen.
SIMO.
Luulin minä saavani silmäni ummistaa rakentamassani torpassa,
sukulaisteni vaalimana, mutta sitä ei sallittu. Ei suotu työni ja
vaivani palkaksi rauhallista elämäniltaa kotimökissä. Missä
viettänen elämäni loppupäivät? Ja missä saatte te toiset
asuinsijanne, missä Heta, missä Tiina? Viimeistä yötä käymme
viettämään tämän tutun katon alla. Kuhun kallistamme päämme
levähtääksemme huomispäivän vaivoista ja suruista? Hajoammeko
tästä eri haaroille niinkuin pesästään säikytetty lintuparvi
tietämättä mitä kunkin vastaan sattuu? Minä kyllä tiedän
kohtaloni. Jonkun päivän perästä ummistan silmäni uneen, josta ei
koskaan herätä. Onko silloin vaimoni ja lapseni kuulemassa
viimeistä sanaani vai vedänkö viime hengähdykseni sukulaisten ja
ystäväin kuulematta? Missä olette silloin te toiset? Oletteko
ystävän parissa, jotka hyvän sanan antavat vai äkäisten,
tunnottomain ihmisten yrmittävänä?
TIINA.
Eikö sitten mikään voi taivuttaa kartanon paroonia suomaan meille
rauhaa edes niin kauaksi, kun isällä elonpäiviä kestää?
HETA.
Ei mikään. Hän ei tunne köyhän suruja ja kärsimyksiä.
TIINA.
Eikö hän edes parin viikon armonaikaa antaisi? Kun lääkäri
arveli, ettei isä enää paria viikkoa enempää elä.
HETA.
Turhaan saa köyhä häneltä armoa kerjätä. Ei häntä liikuta, vaikka
taivas verta itkisi.
TIINA.
Mutta kun minä menisin hänen luokseen vielä tänä iltana ja
sanoisin: Isäni sairastaa kuolintautiaan, joka ei enää kauan
kestä, ja hänen viimeinen toivomuksensa on saada kuolla rauhassa
rakentamassaan kotimökissä, että minä, hänen lapsensa, ja äitini
saisimme vaalia häntä hänen sairautensa aikana ja nähdä hänen
viimeisen kerran ummistavan silmänsä sekä kuulla hänen viimeiset
sanansa. Toteuttakaa hänen toiveensa, jos itsellänne on aikomus
kerran rauhallisesti omaistenne seurassa kuolla. Näin kun
sanoisin, niin luulen, että parooni suostuisi ajatellen, että
kerran hänenkin täytyy sairastua ja kuolla.
SIMO.
Eiköhän tosiaan tuo heltyisi, kun Tiina noin kauniisti muistuttaisi
hänelle hänen omaa kuolemaansa.
HETA.
Luulisipa sen vähän hänen tuntoansa kolkuttavan.
OIKARI.
Tiina on liian hyvä kerjäämään armoa ylpeältä paroonilta.
TIINA.
Mitä varten? Eihän se olisi mikään rikos.
OIKARI.
Et ole tehnyt paroonille mitään vääryyttä, etkä tarvitse hänen
armoaan.
HETA.
Ei itselleen, mutta meille toisille.
OIKARI.
Kerjääminen ei tuota mitään tuloksia.
SIMO.
Ei kumartunutta kaulaa katkaista.
OIKARI.
Se ensimäiseksi nurin väännetään. Joka osaansa elämältä kerjää,
jää kokonaan sitä vaille. Tiina ei kerjää mitään niinkauan, kun
minä jaksan häntä kannatella.
SIMO.
Mene sinä, Heta, paroonin puheille.
HETA.
Taitaa olla turhaa mennä. Ehkä viimeisillä varoillamme saamme
jostain katon päällemme talveksi.
SIMO.
Missä sitten talven kuluttua olemme? Oman oloni kyllä tiedän,
mutta missä te toiset olette? Et sinäkään, Heta, jaksa kauan
enää itseäsi elätellä, kun entiset varamme tyyten ehtyvät; etkä
löydä turvaa lastemmekaan luona; heillä on kylliksi oman
puutteensa kanssa taistelemista. Kenties on vaivaistalo oleva
asuntosi.
HETA.
Se kai on raatamisen ja vaivani palkka.
SIMO.
No, aikansa kutakin. Ei sielläkään työllä eikä nälällä tapeta.
HETA.
Ei paljonkaan puutu. Mutta kukapa köyhistä välittää.
SIMO.
On se ikävää jos sinne joudut; mutta minkäs sille voi.
HETA.
Minkäs voi. Ei ole lapsista turvaa. Jospa kuolisin, ennenkun
tulen niin heikoksi ja vihelijäiseksi.
SIMO.
Jospa kuolisin minäkin ennenkun tästä pitää lähteä. Ei ole
helppoa päästä kivistä polkua ihmisten ilmoille. Kävellä en jaksa
enkä ratsastaa ja tuskinpa pysyisin reessäkään sen kallistellessa
ja tärskyessä. Parempi olisi kuolla ennen huomista päivää.
OIKARI.
No mikset kuole?
SIMO.
Enpä tiedä vaikka kuolisinkin; hengenahdistus tuntuu kovenevan.
(Tiina menee ulos). Pidä sinä, Oikari huolta Tiinasta. Olen
huomannut sinun pitävän hänelle seuraa. Ota hänet vaimoksesi,
ettei hänen tarvitse palvelukseen ruveta. Olet nuori ja terve,
voit tehdä mitä työtä tahansa; kyllä sinä vaimosi elätät.
OIKARI.
Orjan työllä en rääkkää ruumistani. Salojärven rannalle rakennan
tupani jo ensi talven kuluessa. Siellä elämme Tiinan kanssa
metsästyksellä ja kalastuksella, kaupunkiin myymme saaliin, eikä
elatuksen pidä puuttuman.
SIMO.
Eläähän siellä, hyvin elääkin, kun vaan rakkaus ja rauha viihtyy
perheessä.
OIKARI.
Mikäpäs ne vie.
SIMO.
Kyllä minä uskonkin, että sinä Tiinaa hyvin kohtelet.
HETA.
Hän pitää Tiinan kuin silmäteränsä.
OIKARI.
Ei Tiinan tarvitse rikkailta armoa anella eikä kiskoa turpeita
heidän hyväkseen.
HETA.
Sepä olisikin hyvä asia.
(Tiina tulee.)
SIMO.
Rikasten hyväksi tosiaan jää tässäkin kaikki työ, joka on voimani
ja terveyteni vienyt: nämä honkaset rakennukset, tasangolle
kuokitut pellot ja notkoihin raivatut niityt.
HETA.
Ne ovat minunkin voimani imeneet — voimani ja terveyteni.
SIMO.
Sinun sekä minun. Monta kertaa olemme niitä uurastaessamme
uupuneet. Ne ovat osa meidän elämäämme, lihaamme ja vertamme,
toiveitamme ja pettymyksiämme, ilojamme ja surujamme. Ne ovat
käyneet meille rakkaiksi. Voi, kuinka raskaalta tuntuu lähteä
tästä ja jättää ne kaikki! Kuinka hauska olisikaan kuolla tässä
tutussa tuvassa, jota ympäröivät sinisen salon keskelle raivaamani
viljelysmaat. Tahtoisin vielä kerran alenevan auringon valossa
niitä katsella ja muistella parempia päiviä, jolloin toivo ja
elämänhalu täyttivät rinnan. Taluttakaa minua, rakkaat omaiset,
tuonne riihimäelle. Sieltä näen koko torpan tiluksineen.
TIINA.
Kyllä minä autan ylös vuoteelta.
OIKARI.
Minä kannan vaarin, ettei hän jalkojaan kiveen toukkaa. (Vie
sylissään Simon ulos).
HETA.
Ja minä menen lypsämään lehmän, että saadaan kokoon vielä
viimeinen illallinen tässä torpassa. (Menee).
Neljäs kohtaus.
Tiina. Oikari.
TIINA (Itsekseen).
Raskasta on isälle lähteä tästä vielä viimeisinä elonpäivinään
etsimään paikkaa, missä saisi ikiuneen nukahtaa. Millä voimme
häntä sairasta raukkaa kuljettaa? Emme millään. Hän ei jaksa
kävellä eikä ratsastaa eikä pysy reessäkään kivisellä polulla.
Jotain olisi tehtävä häädön estämiseksi. Jannen täytyy keksiä
joku keino, kun hän ei laske minua paroonin puheille. (Oikari
tulee). Kuules, Janne, tiedätkö, millä voisimme estää häädön
tapahtumasta ennen isän kuolemaa?
OIKARI.
Tiedän. Jos tahdot, niin estän sen. Jumaliste, kun minun pistää
vihaksi, että ihmistä rääkätään ja pilkataan kuin kyytä pihdissä!
TIINA.
Älä vihastu, Janne. Minä melkein pelkään sinua, kun olet noin
tuiman näköinen.
OIKARI.
Pelkäätkö? Ethän toki. Eikö minulla ole oikeus vihata vääryyttä?
TIINA.
On kyllä. Mutta sano nyt, millä voisimme estää häädön?
OIKARI.
Minä lähden kartanoon ja sanon paroonille, että hänen täytyy
antaa olla Korpelan Simon rauhassa, muuten ei mikään maailmassa
voi varjella häntä minun käsistäni.
TIINA.
Älä, hyvä ihminen! Hän suuttuu sinulle ikipäiviksi — panettaa
vielä vankeuteen.
OIKARI.
Lapsi, luuletko, että pelkään hänen vihojaan?
TIINA.
Vaikket pelkää mutta älä mene sentään. Kuka tietää, jos siitä
olisi ainoastaan pahennusta.
OIKARI.
No sitten ei ole apua mistään.
TIINA.
Eikö mistään.
OIKARI.
Ei. Armoa ei kerjätä, eikä saada vaikka kerjättäisiinkin.
TIINA.
Älä sittenkään mene, ettei mitään pahempaa seuraisi. Mutta kovin
minä olen huolissani isän tähden, kun ei hän raukka saa rauhassa
sairastaa ja kuolla. Jotain olisi pitänyt tehdä.
OIKARI.
Sinä et voi. Parempi ettet enää ajattelekaan koko asiaa. Jos
isäsi tahtoo täällä kuolla, niin kuolkoon; jos hän tahtoo kärsiä
matkan vaivat, niin kärsiköön.
TIINA.
Minä en voi muuta kuin surra ja itkeä isäni kovaa kohtaloa.
OIKARI.
Älä itke. Anna päiväin mennä menojaan ja surujen niiden mukana,
kun et suruillasi kumminkaan voi poistaa kenenkään kärsimyksiä ja
tuskia.
TIINA.
Ethän suutu minulle, Janne, vaikka itken ja suren.
OIKARI.
En; mutta toivoisin, että sinä oppisit katselemaan elämää ja
kuolemaa pelkäämättä.
TIINA.
Ehkä minä opin, kun sinä opetat.
OIKARI.
Kyllä sinä opit. Tule ja anna minun suudella sinua ennen
lähtöäni.
TIINA.
Mihin sinä lähdet? Ethän jätä meitä näinä pahoina päivinä.
(Menee Oikarin luo).
OIKARI.
En jätä sinua, en koskaan.
(Suutelevat).
TIINA.
Sinulla on niin kauniit, tummat silmät, enkä minä kumminkaan aina
oikein uskalla katsoa niihin.
OIKARI.
Mikset?
TIINA.
En tiedä; minä olen niin lapsekas, että melkein pelkään sinua
toisinaan, kun olet vihastunut; silmissäsi on silloin niin
pelottava loiste.
OIKARI.
Minä tahtoisin aina katsella sinun kirkkaita sinisilmiäsi. Siksi
lähdenkin etsimään mökin paikkaa meille tuonne Salojärven rannalle.
Muutaman viikon kuluessa valmistuu pirttimme, kun pyydän muutamia
miehiä avukseni.
TIINA.
Jospa se olisi nyt jo valmis, että saisimme kaikin muuttaa sinne,
kun ei ole vielä tietoa mihin menemme.
OIKARI.
Kyllä niitä olinpaikkoja löytyy. Vasta huomennahan tästä
poistutaan.
TIINA.
Jos olisimme täällä vaan kahden, niin asuisimme vaikka havumajassa
kunnes saisimme pirtin valmiiksi. Mutta nyt ei ole helppo tästä
lähteä. Sairas isä minua erittäin surettaa.
OIKARI.
Älä liiaksi sure tämän levottoman elämän tähden.
TIINA.
Kuinka kauan viivyt matkallasi, Janne?
OIKARI.
Huomenna ennen puolta päivää olen taas täällä. Hyvästi siksi,
Tiina!
TIINA.
Hyvästi, Janne! Koetan olla surematta jos suinkin voin. (Oikari
ottaa pyssyn seinältä ja lähtee).
Tiina. (Katsellen akkunasta). Pulska ja muhkea, on tuo Janne.
Päänsä pystyssä kantaa kuin korven honka, jalka nousee kevyesti
ja reippaasti, toinen käsi sivulla tahtia lyö ja toinen pitelee
leveillä hartioilla riippuvan pyssyn perästä, joka kimaltelee
laskevan auringon valossa. On siinä ruumiissa voimaa ja notkeutta,
sen näkee päätiekin. Nyt hän hyppäsi haka-aidan yli kevyesti kuin
hirvi. — Katsoi taaksensa. Nyt vasta Musti on huomannut isäntänsä
lähdön ja rientää iloisena hänen perässään jo ryntäsi ohi ja
katosi Salojärven polulle.
Sinne katoaa Jannekin näkyvistäni — vähän vielä väippyy kuusikon
lomasta. Jo katosi kokonaan komea vartalo taajaan kuusikkoon. —
Mutta keitäs tuolla Korpivaaran polulla tulee tänne päin
pyssyineen, koirineen, noin komeissa puvuissa? Toisen ainakin
tunnen: hän on kartanon nuori parooni. Mutta kuka on tuo toinen,
jolla on valkonen lakki? Varmaankin joku maisteri, kartanon
vieraita. Saapa nähdä kääntyvätkö tänne vai menevätkö kyläpolkua.
Tänne kääntyvät. Tulevat meille. Nyt minun pitää kiireesti vähän
siistiä itseäni. Puen prinsessahameen ylleni. (Pukeutuu — katsoo
akkunasta). He tulevat jo pellon pientarella. — Olenko jo kylliksi
siisti? Ottaisinko uuden, Jannen ostaman esiliinani? En; se ei
sovi prinsessahameen kanssa. (Katsoo akkunasta). Joo, nuori
parooni on tuo toinen. Mahtaako hän tietää, että meidät häädetään
tästä pois? Lieneekö hän yhtä kovasydäminen kuin isänsä? En sitä
usko. Ei hän ainakaan näytä niin ylpeältä eikä kovalta. Entä jos
kertoisin hänelle surumme ja kärsimyksemme ja pyytäisin häntä
meitä armahtamaan. Sen teenkin. Jos pyyntöni auttaa, on isäni ilo
oleva suuri. (Katsoo akkunasta). He tulevat jo pihassa. Kun nyt
saisin tarpeeksi rohkeutta ja ymmärrystä.
Viides kohtaus.
Tiina, Nuori parooni ja Ylioppilas tulevat.
PAROONI.
Hyvää iltaa, neitiseni! — Voisimmeko saada vähän maitoa teiltä
juodaksemme?
TIINA.
Saatte kyllä. Minä käyn heti noutamaan herroille maitoa. (Menee).
YLIOPP.
Kaunis tyttö takamaan tytöksi.
PAROONI.
On niin hiivatin kaunis! Nyt me vasta parhaan otuksen löysimmekin.
Koko päivän olemme kierrelleet metsiä kahden vaivaisen pyyn
tähden; nyt ammutaan metso, jonka pyrstön levy on seitsemän
kyynärää.
YLIOPP.
Älä ammu ennenkun pääset pyssynkantaman päähän.
PAROONI.
Tyttö on minun, lyönpä siitä viisisatasen vetoa. Tartutko käteen?
YLIOPP.
Tartun ja vakuutan, että tyttö on minun.
PAROONI.
Vai sinun! Kilpaillako aiot?
YLIOPP.
Tunnetun kykyni mukaan.
PAROONI.
Älä hitossa! Minulla on etuoikeus; minähän tänne tahdoin
poikkeamaan.
YLIOPP.
Ei se vaikuta asiaan. Minä ensin huomasin saaliin.
PAROONI.
Mutta saalis voi lentää tiehensä, kun yhdessä ahdistamme.
YLIOPP.
Katsotaan kortista, onko tyttö sinun vai minun.
PAROONI.
Hyvä on. Yhteen tikkiin.
YLIOPP.
Kolmeen.
PAROONI.
Yhteen takamaan tyttö.
YLIOPP.
Sama on. (Tekee työn).
PAROONI.
Tänne voittolehdet.
YLIOPP.
Ne otan itselleni. (Sylkee lakkiinsa ja painaa sen päähänsä). Istu,
piru, tukassa.
PAROONI.
Ristit roikaa, sanoi Simola kun hautausmaassa ajeli.
YLIOPP.
Kiinni äijän rääsyihin. Mutta mitäs sinä patana käytät?
PAROONI.
Hertalla likkoja pelataan.
YLIOPP.
Aina nokisempi pata vaan.
PAROONI.
Ja aina punasempi hertta.
YLIOPP.
Hertalla likkoja pelataan, niinkuin sanoit.
PAROONI.
Joo, hertalla likkoja pelataan.
YLIOPP.
Hyvästi, takamaan tyttö!
PAROONI.
Tänne tuli.
YLIOPP.
Kiitä onneas.
PAROONI.
Iloitse, sieluni!
YLIOPP.
Tyttö näkyy tulevan.
PAROONI.
Juo sinä ensin maitoasi, lähde sitten pois ja odottele jonkun
matkan päässä polun vieressä.
TIINA (Tuo maidon pöydälle).
Tässä sitä maitoa olisi.
PAROONI.
Kiitos! Mitäs se maksaa?
TIINA.
Ei teidän tarvitse siitä maksaa mitään.
PAROONI.
No tuhansia kiitoksia! Olette oikein hyvä, neitiseni, kun juotatte
ihan ilmaseksi meitä janoovia.
TIINA.
Onhan paroonikin sitten hyvä minulle?
PAROONI.
Olen tietysti, oikein hyvä.
YLIOPP. (juo maitoa). Olkoon onneksenne! (Lähtee ulos).
PAROONI.
Nauti terveydeksesi!
TIINA.
Auttakaa, hyvä parooni, meitä onnettomia, sairasta isääni, äitiä
ja minua!
PAROONI.
Mikä hätä teillä on, neitiseni?
TIINA (Itkien).
Isänne on määrännyt meidät häädettäväksi pois tästä torpasta,
kun emme ole oikein voineet suorittaa päivätöitä isäni
sairauden tähden. Jo huomispäivänä on määrä kruununmiesten tulla
ajamaan meitä pois. Ja isä on niin sairas, ettei hän voi
ominneuvoin nousta vuoteelta. Pian hän varmaankin kuolee.
Lääkärikin sanoi, ettei isän tarvitse enää kauan kitua. Siksi
isä tahtoisikin olla tässä kuolemaansa asti, että minä ja äiti
saisimme hoitaa häntä sairautensa aikana. Kyllä me menisimme
sitten heti kun saisimme isän kunnialla hautaan toimitetuksi.
PAROONI.
Älkää itkekö, hyvä neiti.
TIINA.
Isä raukka on niin sairas, ettei hän voi päästä täältä huonojen
teiden takaa mihinkään, ei yhtään mihinkään. Hän voi kuolla
matkalla niihin tuskiin, joita kuljettaminen tuottaa hänelle.
Auttakaa te, hyvä parooni, meitä! Estäkää häätö, että isä saa
rauhassa kuolla tässä rakentamassaan torpassa.
PAROONI.
Ehkä minä voin jollain tavoin auttaa teitä.
TIINA.
Te voitte ja tahdotte. Te säälitte onnettomia ja vainotutta.
PAROONI.
Kuka voisi olla säälimättä nähdessään kyyneleitä kauniissa
silmissänne. Tahdon estää häädön. Tässä on käteni vakuudeksi.
TIINA (Tarttuu ujostellen tarjottuun käteen).
Kiitos hyvyydestänne!
PAROONI (Pitäen Tiinaa kädestä).
Olen onnellinen, että voin tehdä jotain teidän hyväksenne. (Syleilee Tiinaa).
TIINA.
(Koettaa irrottautua). Päästäkää, hyvä parooni! Minun täytyy
mennä katsomaan, ettei isä vilustu riihimäellä.
PAROONI.
Ei hän vilustu, kun on näin lämmin ilta. Haluaisin enemmänkin
keskustella kanssanne kuullakseni yhtä ja toista elämästänne
täällä korven keskellä. Olisin oikein kiitollinen, jos lähtisitte
saattamaan minua vähän matkaa.
TIINA.
En tiedä, mitä äiti ja isäkin siihen sanoisivat.
PAROONI.
He eivät sitä estä. Tulkaa huoletta vaan; suokaa minulle se ilo.
Teenhän minäkin mitä voin teidän hyväksenne.
TIINA.
Minä tulen. Mutta ensin pitäisi käydä isää katsomassa.
PAROONI.
Minun pitäisi heti lähteä; toverini odottaa. En pyydä teitä
kauaksi, ainoastaan vähän matkaa. Kohta voitte palata isänne luo.
TIINA.
Kertomaan hänelle ilosanomaa.
Esirippu.
TOINEN NÄYTÖS.
(Paikka sama kuin ensimäisessä).
Ensimäinen kohtaus.
Simo vuoteella. Tiina. Sitten Heta.
TIINA (Itsekseen).
Mikä kummallinen tuska ja pelko minua vaivaa? Koko yön se
vaivasi ja karkotti uneni, että usein kuulin isän valitukset
ja äidin tuskaiset huokaukset. Tuntuu kuin olisin tehnyt suuren
rikoksen. Ketä vastaan? Isäänikö? Ei; olenhan toteuttanut hänen
suurimman toiveensa. Itsellenikö olen tehnyt väärin? En. Täytyihän
minun. Olihan kartanon nuori parooni niin hyvä minulle, niin
kaunis ja hieno. Sitten hän sanoi rakastavansa minua. Ja sitten —.
En minä oikein ymmärrä tämän elämän menoa. — Olenko minä nyt
kartanon nuoren paroonin morsian enkä enää Jannen. Voi! minua
värisyttää ajatellessani Jannea. En koskaan uskalla katsoa hänen
tummiin silmiinsä. En uskalla mennä hänen kanssaan Salojärvelle.
Ja tuskinpa hän minusta huolisikaan. Kun ei hän enää koskaan
tulisikaan tänne. Minä pelkään häntä. Häntä vastaan olenkin
rikkonut. Voi minua! Olen ihan onneton! (Itkee).
HETA (Tulee).
Pitäisi järjestää tavaroita lähtöä varten, mutta siitä ei
tule mitään valmista — ei minulta enempää kuin Tiinaltakaan.
Tuossa hänkin vaan itkeskelee niinkuin itku jotain auttaisi. Mutta
en minä sitä ihmettele. Itkettää tässä tahtoo vanhempaakin
ihmistä. (Itkee ääneen). Parempi, että kuolisimme pois kaikin.
SIMO (Kääntyy vuoteella).
Älkää itkekö, hyvät sukulaiset, älkää liioin kuolemaa toivoko;
se tulee kyllä aikanaan toivomattakin.
HETA.
Kyllä jo olisi aika. Ei tämä elämäkään tästä parane vaan pahenee,
ja syntivelka yhä suurenee.
SIMO.
Ei olisi ihmiselle hyväksi kuolla tällaisessa ristiriitaisessa ja
tuskallisessa olossa. Eihän tässä voisi rauhallisesti ajatella
tulevaisuutta ja valmistautua autuaalliseen lähtöön. Ajallinen
murhe, epäusko ja epäilys täyttää mielen, vieläpä toisinaan viha
ja katkeruuskin tahtoo saada vallan sydämessä. Ja onneton se
ihminen, joka sellaisessa mielentilassa elämästä eroaa. Sentähden
toivokaamme, että saisimme rauhallisissa oloissa päivämme päättää,
ja koettakaamme lujina kestää tämän päivän koettelemukset ja
vaivat.
HETA.
On niissä kestämistäkin tarpeeksi asti. Paljon nähdään ja
koetaan ennenkun iltaan ehditään. Häätäjät voivat tulla millä
hetkellä tahansa, eikä vielä ole tiedossa huonetta, mihin mennään,
kun tästä on lähdettävä.
TIINA (Hiljaa).
Suotta surette, vanhempani. Voisin poistaa huolenne — voisin,
mutta en jaksa, en uskalla.
SIMO.
Huone olisi saatava mitä pikemmin.
HETA.
Mistä sen tässä kiireessä saa? Kun ei ole tullut ennen hankittua.
SIMO.
Emmehän osanneet aavistaa, että tästä niin äkkinäinen lähtö tulee.
HETA.
Emme uskoneet, vaikka sitä sanottiin.
SIMO.
Mahdottomalta tuo tuntui uskoakin.
HETA.
Peräti mahdottomalta. Mutta nyt sen uskomme — nyt kun on
myöhäistä. Ei ole meikäläisillä, mihin päämme kallistamme.
SIMO.
Eikö mahtaisi jossain naapurissa saada asuinsijaa edes lyhemmäksi
ajaksi. — Lähde sinä, Tiina, Mäkelästä tiedustamaan, saisiko
siellä suojaa, ellei muissa huoneissa niin edes saunassa.
HETA.
Niin, Tiina lähtee sinne, ja minä alan kokoilla ja järjestää
tavaroita matkaa varten. Mutta kuinka kuljetetaan sälyt kivistä,
tokaista polkua myöten ja kuinka viedään sinua, sairasta miestä?
SIMO.
En ymmärrä.
HETA.
Kävellä et jaksa tukemallakaan, ja reki tärisee ja kolisee niin
ettet siinä voi pysyä. Millä tavalla viemme sinua?
SIMO.
En ymmärrä, en ymmärrä.
HETA.
Ratsastaa et jaksa.
SIMO.
Enpä suinkaan.
HETA.
Oikari ehkä voisi kantaa sinut lähimpään torppaan.
SIMO.
Ei hänkään voi sitä tehdä virstamääriä, vaikka hän lyhyen matkan
kantaa.
HETA.
Ei tule mitään koko elämästä, ei tässä olosta enempää kuin
muuttamisestakaan. On tässä ristiä ja vastusta!
TIINA (Hiljaa).
Miksi kiusaan vanhempiani, kun kerta voin heidät päästää tuskista
ja huolista.
SIMO.
Voi minua, jonka täytyy olla ristinä ja kuormana toisille! Ei
olisi elämänne helppoa muutenkaan, ja minä saattamaton sairas
teen sen vielä monin kerroin raskaammaksi. Paljon parempi olisi
sekä minulle että teille, että olisin kuollut ennen tätä surun ja
tuskan päivää. Mutta henki on itsepintaisesti pysytellyt
raihnaisessa ruumiissa. Vaan ehkä se on ylhäältä tullut armo
minulle opetukseksi ja teille koettelemukseksi. Kun vaan olisi
voimia kestää — kun olisi voimia!
TIINA.
Älä sure isä; siihen ei ole syytä.
SIMO.
Eikö ole surun syytä, lapseni?
TIINA.
Ei, isä. Rauhassa voit ajatella tulevaista elämääsi. Minä ja äiti
hoidamme sinua parhaan kykymme mukaan.
SIMO.
Kummallinen tyttö. Sinulla on kestävyyttä enemmän kuin meillä
paljon kokeneilla vanhemmillasi.
HETA.
Mitä ajattelet, Tiina? Eikö tässä ole sijaa surulle? Pitäisi olla
ja elää, tehdä ja touhuta, mutta eihän tässä osaa mitään yksi
enempää kuin toinenkaan. Järjen tämä vie ihmiseltä. (Menee ulos).
SIMO.
Äitisi meni tekemään matka valmistuksia. Mene sinä, hyvä lapsi,
Mäkelään tiedustamaan asuntoa. Ehkä jollain tavoin päästään sinne,
kun tästä on lähdettävä.
TIINA.
Entä jos ei tästä lähdetäkään.
SIMO.
Mitä sanoit lapseni — etteikö tästä lähdetäkään?
TIINA.
Ei lähdetä. Nuori parooni kävi eilen illalla täällä ja lupasi
estää häädön.
HETA (Tulee).
Nyt he tulevat. Riihimäellä on poliisikonstaapeli, kartanon
työnjohtaja ja Tulokas tavarakuormineen.
TIINA.
Hyvä Jumala! Mitä se merkitsee?
HETA.
Kohta näet, mitä se merkitsee.
SIMO.
Auta, hyvä isä! Nyt on raskain hetki kestettävänä.
HETA.
Voi toki! Jospa Oikari olisi täällä!
Toinen kohtaus.
Entiset. Tulokas tulee. Sitten Poliisikonstaapeli ja Työnjohtaja.
TULOKAS.
Jokos ollaan valmiita matkalle? Vai ettekö aio lähteäkään?
Tulette ehkä silmilleni niinkuin eilenkin. Nyt on sentään matkalla
sellaiset miehet, ettei palata ennenkun on pirtti tyhjennetty ja
toisen pojan tavaroita sijalle kannett. (Työnjohtaja ja
Poliisikonstaapeli tulevat). Mutta missä on Oikari, se lurjus ja
tappelija, joka täällä eilen vetelehti? Eikö hän piile jossain
loukossa?
POLIISIKONST.
Mitäpä hänestä. Kyllä me tehtävämme suoritamme.
TULOKAS.
Sen suoritamme kiireellä.
TYÖNJOHT.
Kuulkaat, Korpelan asukkaat. Teille on annettu varma tieto siitä,
että teidän, kuvernöörin määräyksen mukaan, on ennen tätä päivää
muutettava tavaroinenne pois näistä huoneista, että toinen
torppari, joka kykenee suorittamaan veron, pääsee sijallenne. Te
olette kumminkin niskotelleet kartanon paroonia ja lain
määräyksiä vastaan, asuen yhä vieläkin tässä niinkuin kotonanne,
ettei toinen, tämä Tulokas, ole päässyt tähän.
TULOKAS.
En ole päässyt vaikka surkeasti olisi tarvinnut päästä, kun kerta
on kaupat tehty. Ylpeitä ja hävyttömiä vaan ovat täällä olleet.
Eilenkin kun kävin katsomassa, sain kuulla vaikka mitä ja
olisivat ehkä lyöneetkin kun olisivat uskaltaneet.
TYÖNJOHT.
Olette te erinomaisen uppiniskaista väkeä. Mitä tehtävää teillä
tässä on, kun ette voi veroa suorittaa?
HETA.
Olemme sitäkin aikamme suorittaneet.
TULOKAS.
Niin, aikanne; ja nyt on tullut minun aikani.
HETA.
Ja kerran tulee sinun aikasi lähteä tästä yhtä köyhänä ja
vihelijäisenä, kuin me nyt lähdemme. Kerran voimasi loppuvat, ja
toinen nuorempi ja terveempi pyrkii sijallesi. Paina tämä
mieleesi ja muista se minun sanakseni silloin, kun itse olet tässä
asemassa.
TULOKAS.
Se on sen aikainen murhe. Ryhtykää vaan matkavalmistuksiin.
POLIISIKONST.
Niin, ryhtykää matkavalmistuksiin, sitä vaade kuvernöörin ja
esimiesteni määräyksestä, oikeuden nimessä.
SIMO.
Lain ja oikeuden nimessä!
POLIISIKONST.
Lain ja oikeuden nimessä minä vaadin teidän heti tavaroinenne
muuttamaan pois tästä.
TIINA.
Eihän se ole paroonin tahto.
TYÖNJOHT.
Paroonin käsky ja määräys.
TIINA.
Nuoren paroonin tahto se ei ole.
TYÖNJOHT.
Nuoren ja vanhan.
HETA.
Molemmat he ovat yhtäläisiä petoja.
TIINA (Itsekseen).
Nuoren paroonin tahto.
POLIISIKONST.
Älkää nyt alkako riidellä ja meluta, ei asia siitä parane.
Tiedättehän, että minä olen oikeudenpalvelija, jota ei saa
vastustaa tehtävissään.
HETA.
Onko tämä oikeuden palvelemista, että te tulette kuin pedot tänne
korven kätköön ja karkotatte meidät talven tullessa pois mökistä,
jonka olemme rakentaneet? Voi teitä ja teidän oikeuksianne.
SIMO.
Älä riitele heitä vastaan; ei päivämme siitä parane.
HETA.
En minä voi olla vaiti, minun täytyy sanoa totuus: Voi teitä ja
teidän lakejanne ja oikeuksianne!
POLIISIKONST.
Se ei ole meidän asiamme. Tehtävämme on tyhjentää huone toisia
tulijoita varten. Sentähden ryhdymme toimeen. Saatte auttaa
meitä jos tahdotte.
TULOKAS.
Tämä sänkykö tästä ovipielestä ensimäiseksi viedään ulos?
TYÖNJOHT.
Se on ovea lähinnä.
HETA.
Menkää matkoihinne, julmurit! (Itkee). Voi, jos Oikari olisi
täällä!
TULOKAS (Vetää sänkyä ovipielestä).
Vaikka olisi kymmenen Oikaria.
TIINA (Itsekseen).
Nuoren paroonin tahto.
Kolmas kohtaus.
Entiset. Oikari tulee.
OIKARI.
Jumaliste! Mikä meno täällä on? (Tiina kiljahtaa. Tulokas
peräytyy seuralaistensa taakse). Ei yhtään esinettä viedä ulos
mökistä niinkauan kun minä jaksan heilua.
TULOKAS.
Kiinni tuo mies! Hän on koko peto.
TYÖNJOHT.
Kiinni mies ja köysiin! (Tarttuu Oikariin. Oikari viskaa hänet
ulos. Tulokas syöksee ulos).
POLIISIKONST.
Hiljaa, mies, lain ja oikeuden nimessä; muuten minä ammun! (Ottaa
esiin revolverin. Oikari lyö sen lattiaan hänen kädestään ja
viskaa hänet ulos — astuu ylpeästi keskilattialla).
TIINA.
Janne, aiotko tappaa minut? (Piiloutuu pöydän taakse).
HETA.
Herra varjele! Mikä Tiinan on tullut?
SIMO (Kohottaa päätään).
Mikä sinun on, lapseni?
OIKARI.
Tiina, tule luokseni!
TIINA.
Mene pois, Janne! Minä pelkään sinua. En ole morsiamesi. En
lähde kanssasi Salojärvelle.
OIKARI.
Tiina, rakas lapsi, miksi pelkäät minua?
HETA.
Oletko sairas, Tiina?
TIINA.
Sairas olen, päätäni polttaa ja sydänalaani viiltelee.
HETA.
Voi toki sinua, Tiina! Koeta nyt puhua mikä sinun on?
TIINA.
Se ei ole nuoren paroonin tahto.
HETA.
Mitä hän puhuu nuoresta paroonista? Simo, tiedätkö sinä, mitä
Tiinalle on tapahtunut?
SIMO.
En tiedä. Äsken hän kertoi, että nuori parooni kävi eilen illalla
täällä ja lupasi estää häädön.
TIINA.
Hän oli niin hyvä minulle ja niin kaunis ja hieno.
OIKARI.
Mielipuoli! (Seisoo liikkumatta).
SIMO (Yrittää nousta).
Armahtakoon meitä taivas! Lapseltamme on sammunut järjen valo!
HETA.
Voi surkeus suuri! Senkö nyt vielä piti tapahtuman, että
kurjuuden mitta täytetyksi tulisi!
TIINA.
Älkää valittako! Nuoren paroonin morsian olen. Hänen kerällään
menen Suoniityn mäkeen. Kiilloiksi sain koko Korpelan torpan.
Tässä isääni hoidan, eikä kukaan uskalla häätää meitä pois — ei
kukaan, kuulitteko! (Nauraa).
OIKARI.
Kirous ja kuolema!
HETA.
Voi minun päiviäni! Lapseni on joutunut viettelijän käsiin.
TIINA.
Kavala käärme! Paljon lupasit, etkä mitään täyttänyt. Häätäjät
tulivat kumminkin.
OIKARI.
Kurja! Hän on myynyt järkensä kaikkensa!
HETA.
Alatko sinäkin tuomita häntä?
SIMO.
Syy on viettelijän.
HETA.
Syy on nuoren paroonin, joka petollisilla lupauksilla on vietellyt
taitamattoman lapsen.
OIKARI.
Syy on mielipuolen. Joka on järjen saanut, pitäköön järkensä.
Suurin syy on teidän vaivaisten välittäjäin, jotka ikänne olette
ryömineet loassa armoa kerjäten, teidän, jotka pelkäätte elämää
ja kuolemaa. Teidän valitustenne vaimentamiseksi hän on myynyt
itsensä, myynyt pilkkahinnasta velaksi, jota ei maksettu. Olette
kaikin alentuneet pöyhkien pilkaksi. — Kärsikää pilkka! Kärsikää
elämän- ja kuolemanpelon tuottamat tuskat! Kärsikää ja valittakaa!
Ja tehköön valitus vaivanne tuhat kertaa raskaimmiksi! Minä en
kärsi enkä valita kanssanne. — Hyvästi, raukat! Tukehtuu täällä
mies. Metsässä on raitista ja vapaata.
(Aikoo lähteä).
TIINA (Heittäytyy Oikarin jalkoihin ja pitelee kiinni hänestä).
Älä yksin mene, Janne! Ota minut mukaasi! Yhdessä menemme synkimmän
salon helmaan, havumajan laitamme ja siinä yhdessä asumme. Sinä
metsiä kuljet ja minä vartioitsen majaamme käärmeiltä. Yhdessä
pieksemme nuorta paroonia, jos hän joskus tulee sinne, tarjoo
minulle hienon, valkosen kätensä ja yrittää pahaa tehdä.
OIKARI.
Kirottu! (Riuhtasee itsensä irti ja menee ulos).
TIINA (Nousee lattialta).
Janne, Janne, odota, minä tulen!
HETA (Rientää Tiinaa pitelemään).
Rauhotu, hyvä lapsi! Et sinä mene hänen kanssaan. (Vetää Tiinan
mukanaan penkille).
Neljäs kohtaus.
Entiset. Tulokas, Poliisikonstaapeli ja Työnjohtaja tulevat.
TULOKAS.
Koko peto on ihmiseksi tuo Oikari.
POLIISIKONST.
Kiinni olisi sietänyt ottaa ja panna köysiin, mokoma raivopää.
TIINA.
Ulos, roistot, vertajanoovat kissa-ilvekset! Teillä ei ole täällä
mitään tekemistä. Jumala ja nuori parooni on meidän puolellamme.
Päästäkää minut! Antakaa minun mennä tappelemaan noita petoja
vastaan! (Ponnistelee päästäkseen).
HETA.
Katsokaa ja kauhistukaa tekonne julmuutta. Järjen olette
riistäneet lapseltamme.
POLIISIKONST.
Tokko tuolla lienee koskaan ollutkaan järkeä.
HETA.
Lapsi on ollut viisas koko ikänsä, sen voi todistaa jokainen,
joka on nähnyt hänet ennen tätä päivää. Te ja teidän parooninne
olette vieneet häneltä järjen.
TYÖNJOHT.
Millä voitte todistaa puheenne, jos parooni ja me vaadimme teidät
edesvastuuseen solvauksesta? Tyttö on hullu, sen kuulemme ja
näemme. Mutta minun ymmärtääkseni hänen hulluutensa syynä on
Oikari, tuo villitty, joka oli vähällä tehdä meidät kaikki
hulluksi.
POLIISIKONST.
Aivan samoin minä ajattelen ja sillä tavalla puhun, jos asia
joskus tulee oikeudessa käsiteltäväksi. Tyttö pelkäsi Oikaria
niin, että hän piiloutui pöydän taakse, kun Oikari tuli huoneeseen
elämöimään.
TULOKAS.
Pelkäsi, että Oikari tappaa hänet. Totta tuo sitten oli joskus
luvannut sen tehdä.
HETA.
Olette te pirullisia ihmisiä! Selvän asian vääräksi väännätte ja
rikkaan kanssa köyhää sorratte.
TIINA.
Sorratte ja vainootte. (Riistäytyy irti, ottaa loukosta halon ja
aikoo lyödä Tulokasta. Tulokas saa halon pois hänen käsistään ja
pitelee häntä takaapäin vyötäisistä. Tiina kirkuu).
HETA (Rientää välittämään).
Tappaako aiot sen mielipuolen lapsen!
TYÖNJOHT. (Työntää Hetan pois).
Pitele vaan, Tulokas. Ei suinkaan raivohullua ihmistä valloilleen
lasketa, että saamme tehtävämme suorittaa.
POLIISIKONST.
Tehtävämme on suoritettava kiireellä.
TIINA (Ponnistellen).
Auttakaa, hyvät ihmiset!
TULOKAS.
Potki mitäs potkit; kyllä minä takaan että pysyt.
HETA.
Älä rääkkää sitä lasta!
TIINA.
Auta, Janne! Päästä minua nuoren paroonin käsistä! (Puree
Tulokkaan käteen, irrottautuu ja ryntää ulos).
TULOKAS.
Nyt hän lemmon vietävä puri niinkuin susi. Ihan verihaavan
repäisi käteeni.
HETA (Lähtee ulos).
Tiina, lapsi raukka, älä mene!
TULOKAS.
Turkanen kun pakottaa! Pitäisi jotain käärettä saada.
TYÖNJOHT.
Ihmisen purema on kipeä ja vaarallinen. Tuosta saat käärettä.
(Antaa nenäliinansa Tulokkaalle).
POLIISIKONST.
Jonkun joukosta täytyy lähteä ottamaan kiinni se mielipuoli,
ettei hän pääse vahingoittamaan toisia eikä itseään.
TYÖNJOHT.
Mene sinä, Tulokas.
TULOKAS.
Enkä mene enää hänen pureskeltavakseen.
TYÖNJOHT.
Minä lähden; jääkää te suorittamaan tehtävänne. (Menee).
POLIISIKONST.
Nyt alamme tyhjentää huonetta.
TULOKAS.
Se on tehtävä suurella kiireellä, että tänään vielä saadaan minun
tavarani sisälle. Tämä sänkyhän ensin viedään ulos.
POLIISIKONST.
Tämä ensin ja sitten kaikki järjestään. (Vievät ulos kaikki
huonekalut, jälelle jää ainoastaan se sänky, jossa Simo lepää
päästäen toisinaan pidätetyn, valittavan huokauksen. Tulevat.
Työnjohtaja tulee raastaen Tiinaa, joka ponnistelee vastaan).
HETA (Tulee jäljessä).
Älkää repikö sitä lasta.
TYÖNJOHT.
En revi, siivosti pitelen, sen näkevät toisetkin.
TULOKAS.
Näemme sen ja voimme vaadittaessa todistaa.
POLIISIKONST.
Siivosti ja varovasti.
HETA (Astuttuaan huoneeseen).
Voi tätä hävityksen kauhistusta! Tyhjä on pirtti, kuoleva sairas
enää loukossa viruu ja onneton mielipuoli on lapseni. (Kaatuu
tainnoksiin).
POLIISIKONST.
Tulokas, tuo vettä; akka näkyy menneen tainnoksiin.
TULOKAS.
Lieneekö tuo tainnoksissa; minä luulen, että hänellä on vaan
pirut mielessä. (Menee).
TIINA (Ponnistelee työnjohtajan pidellessä, huomaa Hetan).
Joko kuolit, äiti? Kuka sinun tappoi — kruununmiehetkö? (Alkaa
itkeä ja valittaa).
TULOKAS (Tuo kipolla vettä).
Tässä on vettä jos tätä tarvitaan. (Poliisikonstaapeli kaataa
vettä Hetan päähän ja niskaan. Heta virkoo, nousee istumaan ja
katselee ympärilleen, heittäytyy lattiaan ja itkee).
TYÖNJOHT.
Nouskaa tekemään tehtäviänne, emäntä. Tottapa teillä on tiedossa
huone, mihin menette, ja ellei ole niin tiedustelkaa. Toimeen vaan
nopeasti ja matkalle.
POLIISIKONST.
Meidän täytyy ottaa se hullu tyttö huostaamme.
TYÖNJOHT.
Hän on varmaankin vietävä vaivaistalolle. Ja siellä, ellei
missään muualla, saa tuo sairaskin asunnon. Täällä on hevonen,
valjastettakoon se heti reen eteen, sairas ukko viedään rekeen,
ryysyjä ympärille ja köysillä kiinni, ettei hän putoa reestä
kivisellä polulla.
TIINA.
Älkää koskeko sairaaseen, joka kuolinvuoteellaan makaa. Minä
tahdon hoitaa häntä kuolemaansa asti. Nuori parooni on niin hyvä
ja armollinen. Polku on kivinen. Reki tärähtelee — kaatuu.
Auttakaa! Isä, isä!
SIMO (Nousee vuoteelta).
Pedot! Tulkaa ja puhkaiskaa silmäni, ettei tarvitsisi nähdä tätä
helvetillistä vaivaa; tehkää kuuroksi korvani, etten kuulisi
vaivattujen valitushuutoja; kiskokaa tuskien tuliraudoilla
kärvennetty sydän rinnastani; surmatkaa kiduttamatta vaimoni ja
lapseni! Rypekää, uikaa syyttömästi vainottujen veressä!
Loppu.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAIN JA OIKEUDEN NIMESSÄ ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG™ LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg™ License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg
Project Gutenberg is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 41 Watchung Plaza #516,
Montclair NJ 07042, USA, +1 (862) 621-9288. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
