Panu: Näytelmä

By Juhani Aho

The Project Gutenberg EBook of Panu: Näytelmä, by Juhani Aho

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org


Title: Panu: Näytelmä

Author: Juhani Aho

Release Date: October 25, 2004 [EBook #13849]

Language: Finnish


*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PANU ***




Produced by Tapio Riikonen





PANU

Nelinäytöksinen näytelmä


Kirj.

Juhani Aho


WSOY, Porvoo, 1903.



HENKILÖT:

PANU, tietäjä.
MARTINUS OLAI, pappi.
JORMA, vanha laulaja.
REITA.
JOUKO, Panun poika.
PANUN EMÄNTÄ.
ILPO.
ILPOTAR, Ilpon sisar.
VOUTI.
PAPIN ROUVA.
KAARINA, palvelija.
RAMPA-RIITAN ÄITI.
RIITTA, hänen tyttärensä.
KARI.
KARITAR, Karin äiti.
ANNIKKI, Reidan sisar, orjatar.
HELUNA, orjatar.
RAJALAINEN,  |
KAITANEN,    |  Kontolaisia.
SAVOLAINEN,  |
KAINULAINEN, |
Kontolaisia, Panulaisia, miehiä, naisia ja lapsia.




ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.


    Kontojärven pappilan tupa. Perällä ovi. Oven vieressä iso sisään
    lämpiävä uuni, jonka takassa palaa pystyvalkea. Seinillä avattavia
    ja siirrettäviä luukkuja, luukuissa pieniä laseja ja toisissa
    kedellä tai hienoilla päreillä täytettyjä reikiä, joista valo
    heikosti tunkee sisään. Vasemmalla pitkä pöytä, yhdestä puusta
    halaistu, tyvipuoli leveämpi kuin latva. Pöydällä on paksuja,
    karkeakantisia kirjoja, ja kuvaraamattu auki telineen päällä.
    Yhdellä seinällä Kustaa Vaasan kuva, toisella Lutheruksen. Leveät
    penkit seiniä pitkin.

ROUVA (on ripustanut ryijyn uunin kylkeen. Käy levittämään valkoista
liinaa pöydälle)
Kaarina, tulehan jo, mitä sinä teet siellä ulkona?

KAARINA (tulee kopistellen lunta vaatteistaan)
Terveisiä mess--Terveisiä kirkosta--tahtoo aina messuksi mennä--lakasin
lunta, on taas pyry ajanut porstuan täyteen.

ROUVA
Ei se lopu lakasemallakaan... Taivas pimeyttä täynnä, ilma lunta
läkähtymäisillään.

KAARINA
Vielä siitä selviää ja valkenee.

ROUVA
Valenneeko koskaan.--Levitämme, Kaarina, tämän liinan tähän pöydälle ja
asetamme tämän raamatun tähän kastemaljan viereen--pane jo vettä siihen
valmiiksi--nythän se on vähän niinkuin alttari.--

KAARINA
Puhui taas niin mainiosti pastori kirkossa. Sydäntä oikein sykkyrälle
veti. Ei ollut entinen tämän veronen.

ROUVA
Onko tullut paljon väkeä markkinoille?

KAARINA
Koko aamun niitä on hiihtänyt ja poroilla ajanut. On saksoja, on
Venähen miehiä, on Sunkusta, Vienasta, Savosta... Tuli
Korpivaaralainenkin miehineen. Vaan se oli vähän merkillinen tapaus:
kun kirkkoon mentiin, niin laski alas kirkkoharjulta, vaan miten lie
siinä latu riipaissut, vaikka sauvoillaan vastaan karusti, niin että
vaan vähän mustaa päätä näkyi lumipilven sisästä ... niin toi sen ihan
kirkon rappujen eteen ja jos ei olisi pastori ennättänyt rappusille
nousta, niin olisi alleen kaatanut, mutta nyt suistui itse suulleen
hankeen. Kauheasti kirosi. »Elä kiroo!» huusi pastori ja kättään nosti.
»Kiroon kirottuanikin, joka tielleni asettuu!» huusi toinen. »Ei kirosi
kirkonmieheen pysty!» huusi pastori. Eivätkä ne pysty pastoriin Panun
kirot.

ROUVA
Panuko se oli?

KAARINA
Panupa Panu, Korpivaaran Panu, joka toissa talvena taioillaan paransi--

ROUVA
Kenen hän paransi?

KAARINA (vavahtaen)
Ei ketään ... ilman vaan...

ROUVA
Kuinka hän olisi taioilla voinut ketään parantaa?

KAARINA
Näkyipähän voivan, voudin emännänkin.

ROUVA
Mikä häntä vaivasi?

KAARINA
Heittäjä nakkeli välistä monta kertaa päivässä niin, että koko ruumis
oli mustelmilla, eikä se siihen saanut apua parhailta Ruotsin
tohtoreiltakaan, kun oli tauti panentatauti; niin kun tuli sieltä
takaisin tänne kuolemaan, niin kutsui vouti Panun ja kun se vei sen
saunaan ja antoi voiteet ja luki luvut, niin ei sen koommin nakellut.
Vaan elkää sanoko, että minä olen sanonut.

ROUVA
Kuinkas Kaarina sen kaiken tietää?

KAARINA (katsoo ovesta, nähdäkseen, onko ketään kuulemassa)
Ka, kun minä palvelin voudilla, niin pani Panu lämmittämään saunaa ja
käski keräämään metsästä ukkosen kaatamia puita ja noutamaan vettä
purosta, joka kolmasti maan alatse juoksee eikä sitä tekemään kelvannut
kuin semmoinen, jonka luona ei ole sulhasia käynyt...

ROUVA
Eikö niitä ole Kaarinan luona käynyt?

KAARINA (huokaa)
Ei ole käynyt.--Kielsi kiven kovaan, ettei saa tulla saunaan, kun hän
kylvettää, muuten uhkasi minut menettävänsä; vaan minä menin luukun
raosta tirkistämään ja siinä oli voudin emäntä selällään olkien päällä
lattialla ja Panu huitoi ja hoki ... kyllä se nyt laittaa suden tai
karhun tai nostaa merestä Turson.--Pelkäisin pahemminkin, jos en olisi
pappilassa piikana.

ROUVA
Saattoihan sen Jumalakin parantaa.

KAARINA
Ka, saattoi kai, eli Neitsyt Maaria emonen.--Jo tulee!

MARTINUS OLAI (tulee.)

ROUVA
Eikös ole soma näin?--Kuules, tiedätkö, mitä tuo Kaarina minulle juuri
kertoi...

OLAI
Hän on nyt täällä, vihdoinkin! Oli ajaa minut kumoon kirkon rappujen
edessä. Ne pelkäävät häntä kuin paholaista. Ei kukaan sanonut häntä
tuntevansa, mutta se ei voinut olla kukaan muu kuin Panu.

ROUVA
Hän se on, Kaarina tuntee hänet. Hän kertoi, että Panu toisilla
markkinoilla oli täällä taioillaan sairaan parantanut.

OLAI
Parantanut?

ROUVA
Niin juuri, taioillaan terveeksi tehnyt.

OLAI
Kenen?

ROUVA
Voudin vaimon.

OLAI
Se ei voi olla totta.

ROUVA
Niin hän vakuutti.

KAARINA (tulee)
Ne ovat nyt täällä ne miehet, jotka pastori oli kutsunut.

ROUVA
Kaarina, kerro pastorille, miten näit Panun parantavan voudin emäntää.

KAARINA
Pyhä Maaria, onko rouva kuitenkin...!

OLAI
Miks'et ole sitä ennen kertonut?

KAARINA
Hyvä Jumala, nyt te sen Panullekin ... enhän minä...

OLAI
Kerro kohta kaikki, mitä tiedät!

ROUVA
Elä pelota häntä, Olai. Minä kerron sen sinulle sitten... Kaarina, mene
noutamaan puita takkaan (KAARINA menee.) Hän on itse nähnyt sen ja
ollut itse apuna. Noita on pakottanut häntä ja kieltänyt häntä
puhumasta, siksi hän niin pelkää.

OLAI (terävästi)
Voutikin turvaa taikureihin, kuninkaan vouti. No niin, kun virkamiehet
niin, mitä sitten kansa. Täällä on minulla tekemistä enemmän kuin
luulinkaan ... täytyy...

ROUVA
Elä vihoita voutia... Hän on niin hirmuinen mies ... hän voisi tehdä
sinulle mitä tahansa.

OLAI
Ei kehenkään auta minun katsominen, ei ketään pelkääminen, ei ketään
väistyminen. Olipa puu edessä kuinka korkea ja paksu tahansa, sen
täytyy kaatua siinä, mistä Herra on tiensä viitottanut ja kirveensä
puun juurelle pannut.--Niin, minä tiesin kyllä, että Fincke on hyvä
ystävä tuon Panun kanssa. Reita on minulle kertonut, ett'ei hän
suostunut antamaan apua hänen äidilleen, kun Panu oli hänen isänsä
tappanut. Heidän täytyi paeta täältäkin.

ROUVA
Se Reita--minusta aivan tuntuu kuin olisin hänet ennenkin jossain
nähnyt, nuo kalpeat kasvot ja nuo palavat mustat silmät.

OLAI
Se on se sama nuori mies, joka Turusta lähtiessämme kävi pyrkimässä
mukaamme tänne, vielä pihalla vähää ennen lähtöämme. Jos hän silloin
olisi puhunut siitä, mitä nyt on puhunut, olisin antanut hänen seurata.
Hän voi olla minulle arvaamattomaksi avuksi heimolaistensa
käännyttämisessä.--Käykää sisään miehet!

    (SAVOLAINEN, KAINULAINEN, KAILANEN, RAJALAINEN y.m. miehiä tulee
    ja istuutuvat he peräkkäin penkille. SAVOLAINEN, KAINULAINEN ja
    KAILANEN ovat puetut leveihin ruskeanharmaihin sarkatakkeihin,
    joiden alta näkyy lyhyt lammasnahkaturkki ilman päällystä. Päässä
    on heillä koirankarvalakit, jalassa pieksut. RAJALAINEN on
    kuluneessa, vanhassa lammasnahkaturkissa, jossa susikaulus;
    päässä susilakki ja jalassa tallukat, pauloilla nilkkaan käytetyt.
    Olalla on hänellä viini nuolineen. Vähän jälkeenpäin ilmaantuu
    REITA sisään ja istuu uunin kylkeen; hän on rikkeimissä
    maankulkijan vaatteissa, mutta päässä on uusi lappalaislakki ja
    jalassa uudet lappalaiskengät.)

OLAI
Sanon teidät vielä kerran tervetulleiksi ja toivotan teille rauhaa
Herrassa Jumalassa ja Vapahtajassamme. Terve tuloa teille!

SAVOLAINEN
Jumala antakoon sitä samaa sinulle itsellesi ja koko sinun huoneellesi.

OLAI
Vähän olen vielä ehtinyt seurakuntani kaukaisimpiin asukkaihin
tutustua. Teitä on täällä siis kaikilta etäisimmiltäkin perukoilta.

SAVOLAINEN
Pohjoisperukalta ei ole ketään. Se on sitä Korpivaaran kulmaa, sitä
kastamatonta kansaa.

OLAI
Ovatkos sitten kaikki teidän seutujenne lapset kastetut?

KAINULAINEN
Eivätpä ole. Ylen ovat taipaleet pitkät ja hankalat. Itse saavat
poikaset itsensä kasteelle hiihtää. On niitä nytkin tänne kymmenkunta
sitä varten saapunut.

OLAI
Tuotakoon heidät jo tänään luokseni tänne.

KAINULAINEN
Paha sanoa, paha olla sanomatta, vaan ei jaksanut entinen pappi
pitäjätä kulkea, niin on saanut heitä toisia kastamattakin kuolla.

OLAI
Miks'ei ole pantu hätäkasteeseen?

KAILANEN
Ei ole osattu niitä lukuja niin sanalleen loihtia, niin on pelätty että
minkä tekisi vielä rienan, minkä tartuttaisi taian.

OLAI
Taian?

KAILANEN
Että jos sana väärä singahtaisi sanojaansa.

OLAI
Mutta eihän kaste ole taika mikään! Sehän on sakramentti.

KAILANEN (viivytellen)
Eipä ei...

KAINULAINEN
Sakramenttipa tietenkin ... kasteen sakramentti.

OLAI
Hyvät ystävät, sanokaa minulle suoraan ja peittelemättä, uskotteko
tekin vielä taikuuteen ja noituuteen ... turvaatteko tietäjiin ja
heiltä apua etsitte?

SAVOLAINEN
Ei ole heitä meillä käynyt eikä käytetty.

KAINULAINEN
On tiedetty heidän perkeleestä olevan ja poissa on heistä pysytelty.

OLAI
Tunnetteko Korpivaaran Panun?

SAVOLAINEN
Kuultu on hänestä puhuttavan, vaan ei ole nähty eikä puhuteltu.

KAINULAINEN
Nähty lie, vaan ei ole puhuteltu.

OLAI
Tiedättekö hänen täällä kirkolla taikojaan tehneen?

KAIKKI
Sitä ei tiedetä.--Ei siitä mitään tiedetä.--En ole kuullut.

OLAI
Minä tahdon, että minulle totta puhutte, ettekä minulta mitään salaa,
sillä se on kristityn velvollisuus antaa ilmi ja saattaa valkeuteen
kaikki, jotka sellaista pakanallista menoa harjoittavat.

SAVOLAINEN
Aivan oikein on niinkuin pastori sanoo.

    (Hetken äänettömyys.)

OLAI
Ette tarvitse hänen kostoaan pelätä, ei hän teille mitään mahda.
Sanokaa siis arastelematta, mitä hänestä tiedätte.

    (Hetken äänettömyys.)

RAJALAINEN (nousee ylös.)
Jos nyt puhutaan asiat niinkuin ne ovat ... ja minä en häntä pelkää
enkä mitään salaa, vaikk' on hän lähempänä minua kuin muita--tehköön
mitä tahtoo, jos taitaa--mutta niin on, että Panuissa kuletaan ja
Panuja kysytään ja pitkät matkat heidän jälessään juostaan. En ole itse
käynyt Korpivaarassa enkä käy, vaikka on lähin naapurini ja tulet
sieltä Rajavaaralle tuikkavan näkyy. Vaan on minuakin eksyksissä
kulettanut ja silmät päästäni kääntänyt, pannut monet kerrat valejälkiä
ajamaan: kun hirveä ampuvasi luulet, haarasarven saavuttaneesi,
lahopökkäle päähäsi putoaa, ell'et ennätä Herran sanalla itseäsi
siunata ja öylättiä suuhusi sukaista. Vaan onko sinulla aina ne
varaukset valmiina? Eivätkä kaikin ajoin auta, vaikka olisivatkin.

OLAI
Ei se ole muuta kuin oma pelko, joka sen tekee. Joka Jumalaan luottaa
ja häneltä suojelusta anoo, sille eivät taikurit mitään mahda.

RAJALAINEN (kuulematta)
Siellä elävät kuin eri valtakunnassaan, eivät päästä tuolle puolen
Rajavaaran eivät kalaan, eivät lintuun, kaskeamisesta ei puhettakaan.

SAVOLAINEN
Ei ole pakko pyrkiäksesikään.

RAJALAINEN
Hyvähän sinun järvenrantalaisen, luhtaniittyisen, lihavapeltoisen! Vaan
meillä ylimaalaisilla ovat kohta lopussa lehdot eikä ole pian erämaita
ensinkään. Kelmiä on se kansaa. Ei ole kuin yksi ainoa oikea mies koko
heimossa--Jorma laulaja--se kun oli tietäjän toimessa--vaan tämä Panu
on piru--sanon suoraan, tehköön mitä taitaa, eivät minuun panennaiset
pysty--vaan olisit, uusi pappi, oiva mies, niin sodan nostaisit, vainot
herättäisit, ajaisit heidät Korpivaarasta, niinkuin heidät ennen täältä
Kontolasta karkotettiin.

SAVOLAINEN
Niin puhuu, vaan Panua hänkin pelkää.

KAILANEN
Elä kuule, pappi, Rajalaisen puheita! Elä nosta vanhoja vihoja!

KAINULAINEN
Hyvähän sinun, jolla ei kuin sauna pahanen... Vaan jos polttaa talomme
ukon tulella!

SAVOLAINEN
Hallan huokuu, sudet, karhut kimppuumme laittaa!

KAILANEN
Käärmeet lehmiin loihtee!

OLAI
Käärmeet?

KAILANEN
No ihan ilmi käärmeet ... on niitä ihmisiinkin ajanut, niihin se ne
pahat henkensä oikein paneekin.

OLAI
Oletko nähnyt?

SAVOLAINEN
On nähty ... on nukkuvan suusta sisään loikertelevan nähty.

KAINULAINEN
Ei ole hänen kanssaan hyvä vihoin olla, joskaan ei pakko ystävyksin
elellä. Kuka meidät varjelee, jos hänet suututamme?

RAJALAINEN
Kyllä tämä uusi pappi--!

SAVOLAINEN
Parempi olla papin vihoissa kuin Panun.

OLAI (on miesten riidellessä kävellyt edestakaisin lattialla, tempaa
pöydältä paperin ja pysähtyy heidän eteensä)
Hyvät miehet, minua surettaa syvästi se, mitä olen nyt kuullut. En
olisi uskonut, että teissäkin, pitäjän parhaissa, vielä elää usko ja
pelko taikurien ja tietäjäin voimaan. Sillä tietäkää, että taikuus ja
noituus on perkeleestä. Se on Herralle kauhistus ja se on kuoleman
synti. Ken ei hänestä hyvällä luopune, sen olen minä siihen voimalla ja
vallalla pakottava.

    (Väkeä on tullut sisään, läheten lämmittelemään käsiänsä
    hiilloksessa, johon asettavat puita.)

Tulkaa vaan sisään sieltä, tämä on teitä kaikkia varten sanottu!
Kuulkaa, mitä hänen ylhäisyytensä Turun piispa minulle kirjoittaa:
»Teidän tulee ennen kaikkea visusti valvoman, että noidat ja taikurit
ja velhot ja poppamiehet ankarasti pirullisia konstejansa
harjoittamasta kielletään. Missä he liikkunevatkin ja missä heidän
liikkuvan kuulette, menkää sinne heidän tekojansa tutkimaan ja
paljastamaan. Jos eivät ota varoituksista ojentuakseen eivätkä
vapaaehtoisesti lakkaa pimeyden töitänsä tekemästä, vaan osoittautuvat
uppiniskaisiksi sanoillenne, on heidät kiinni pantava ja nuoriin
sidottuina tänne tutkittavaksemme ja tuomittavaksemme tuotava, jossa
kuninkaan käskystä vouti teille apuansa antakoon. Yhtäläinen olkoon
menettelynne niiden kanssa, jotka uudistetuista varoituksista
huolimatta noitia ja velhoja suosivat ja heidän apuansa hakevat.»


PANU (on edellisen kestäessä astunut sisään ILPON, JOUKON ja muiden
miesten seuraamana. PANU on puettu mustaan ketunnahkaan, päässä
samasta nahkasta tehty lakki, josta riippuu valkopäinen häntä. Turkki
on reunustettu punasella. Vyö leveä, nahkanen helavyö. Kädessä
sauvakeihäs, jonka kärki on pistetty tuppeen. JOUKOLLA on kädessään
valkonen jänis.)
Ankaratpa on siinä mies sanat pannut!

OLAI
Kuka sinä olet?

PANU
Terve talohon! Etkö tunne Korpivaaran Panua?

OLAI
Mikä on asiasi?

    (REITA tulee esiin ja asettuu PANUN taa.)

PANU
Uutta lähdin kirkon herraa katsomaan ja tulin hänelle minäkin
tulolahjojani tuomaan. Ota lahja, itseäsi varten ammuttu, kirkon
omalla onnella osattu!--Anna, Jouko, papille jänis.

    (Väkijoukosta kuuluu pidätettyä naurua ja tirskunaa: »jänis!»,
    REITA tunkee esiin, yhä lähemmä PANUA.)

OLAI
Pidä lahjasi!

PANU
Luulin papille ristisuun kelpaavan. Vaan kun vähyyttään katsonet, sano,
tahdotko hiiren taljan vaiko turilaan turkin.

OLAI
Kuinka uskallat sinä tulla pilkkaamaan minua minun omassa talossani?

PANU
Lienenkö millä sun mielesi vihoittanut? Kun en liene vieras
mielitietty, käynen toisehen talohon!

OLAI
Tulit kuin kutsuttu! Jääkää, miehet!

PANU
Ettehän minua pelänne.

SAVOLAINEN (papille)
Ajattelimme, että sanoit meille jo sanottavasi.

OLAI
Viipykää vielä! Istukaa vaan paikoillenne. (Miehet jäävät seisomaan.--
PANULLE)--Kuulit, mitä luin. Se oli juuri sinua varten.

PANU
Mitäpä hän minuun kuulunee?

OLAI
Olet tietäjä.

PANU
Tietänen yhtä, toista taitanen, vaikk'en äijeä enemmän.

OLAI
Olet noita ja velho!--Lakki päästäsi!

PANU
Ei ole Panu vielä kenenkään edessä lakkiaan riisunut--Kuka on minut
sinulle noidaksi nimittänyt?

OLAI
Röyhkeytesi sen jo tekisi, ell'en sitä jo muutoin tietäisi.

PANU
Nämä miehetkö ne sen sinulle ovat sanoneet?

MIEHET
Emme ole mitään sanoneet ... emme niin mitään hänestä tiedä ... emme
tunne koko miestä.

OLAI
Turha on pelkonne, ei hän teille mitään mahda.--Vaan on täällä toisia,
jotka sinut tuntevatkin.--Reita!

PANU (säpsähtäen)
Reita?

OLAI
Astu esiin, Reita!--Tunnetteko toisenne?

REITA
Tunnenhan Panun pahanimisen.

OLAI
Tunnetkos, Panu, tämän nuoren miehen?

PANU
Mistäpä minä kaikki mieron koirat!

OLAI
Sano hänelle, Reita, ken olet.

REITA
Olen Reita Reidanpoika, jonka isän tuhosit epärehellisessä taistelussa.

PANU (taas varmistuen)
Lienet kuka lienetkin, Reita kaatui miesten ottelussa.

REITA
Takaapäin nuolesi hänen hartioihinsa ammuit, talomme poltit, tavaramme
anastit ja olisit tappanut äitini ja minutkin, jos ei olisi pakoon
päästy. Salamurhaaja olet ja metsärosvo, vaikka sanot tietäjä olevasi.
Ei ole sinulla ikinä tietäjän lahjoja ollut.

PANU (väijyen)
Sinullakos ne on?

REITA
Ei minulla ole, vaan isälläni oli. Luulit saavasi hänen tietonsa, kun
hänen henkensä sait; luulit hänen oppinsa anastaneesi, mutta mennessään
hän ne vei.

PANU (epävarmasti)
Taikansa on tiedossani.

REITA
Et osannut loveen langeta, et tulevia tiedustella, et oikeata taikaa
tehdä, niinkuin isäni osasi. Puoskari olet!

PANU
Hammas suussa synnyin!

REITA
Siksi oletkin susi semmoinen.

OLAI
Joko nyt kehut sillä, minkä äsken kielsit?

PANU
En kiellä, mikä tosi on. Tietäjä olen. Liikun väellä Väinämöisen,
väellä kaiken kaikkivallan, ikiviisahan opilla.

REITA
Jo vainen valehtelitkin!

OLAI
Minä kiellän sinua millään väellä liikkumasta!

PANU
Ja minä kielloistasi viis'!

OLAI
Etkö luule esivallan käden sinua saavuttavan?

PANU
Pitkät pihdit, mutta huonot pitäjät!

OLAI
Kuolema sinulle, jos sinut täällä noituudesta tavotan. Tiedä, että jo
oman tunnustuksesikin nojalla voin sinut velhona vangituttaa ja Turkuun
poltettavaksi lähettää.

PANU
Vaan entäpä minä en pala! (ovella) Entäpä minä olen se mies, joka en
pala tulessakaan!

OLAI (potkasee lattialle jääneen jäniksen hänen jälkeensä)
Ota omasi!

PANU (potkasee takaisin jäniksen)
Kun ei paistiksi papille, hänet ristihin ripusta, keitä rokka
Kiesukselles', uhriruoka Ruotukselle, makia Maarian pojalle!

    (Menee nauraen. Muut ovat edelliseen kestäessä hiipineet ulos.)

OLAI
Reita, pyysit päästä palvelukseeni. Näytä nyt, mihin kelpaat. Pidä
silmällä häntä, ja ilmoita minulle mitä saat nähdä.--Vai pelkäätkö
häntä sinäkin?

REITA
Hän isäni tappoi, mutta minulle ei hän mitään mahda.

OLAI
Elä päästä häntä näkyvistäsi.

REITA
Seuraan kuin vainukoira jälkiään. (Menee.)

OLAI (aikoo mennä, mutta ovessa tulevat häntä vastaan ROUVA ja RAMPA
RIITAN ÄITI, joka on puettu vanhaan repaleiseen lammasnahkaturkkiin;
huivi sidottu solmuun niskan taa.)

ROUVA
Hän on taas täällä tuo vaimo eikä anna minulle rauhaa. Puhu sinä hänen
kanssaan.

OLAI
Ei minulla ole aikaa sen hullun akan kanssa... (Menee.)

RAMPA-RIITAN ÄITI (rouvalle, joka aikoo hänkin mennä)
Elä mene, elä, hyvä rouva, mene, ethän minua paeta tarvitse, enhän minä
sinulle mitään pahaa!

ROUVA
Miksi tulit taas, vaikka pastori on kieltänyt sinua ovea avaamasta!

RAMPA-RIITAN ÄITI
Kieltänythän on, pois ajanut, mutta minä vaan tulen. Tulin taas sinua
katsomaan, silmäini iloksi sinua katselen, olet niin maire ja ihana,
solakka kuin karitsa ja hipiäsi on hieno ja valkea kuin yksi-öinen
kerman riitta--anna kun kättäsi hivelen.

ROUVA (tuskastuneesti)
Mene pois!

RAMPA-RIITAN ÄITI
Elähän suutu... Kaunis olet, mutta miksi lienee sydämmesi niin kova. Et
tahdo auttaa, vaikka voisit.

ROUVA
Olenhan jo monta kertaa sanonut, ett'en sille asialle mitään mahda.

RAMPA-RIITAN ÄITI
Mahtaisit, jos tahtoisit. Kun oikein pyytäisit, niin rukoilisi hän
Riitan puolesta, panisi koko seurakunnan polvilleen ja minä Riitan
kuoriin kantaisin.

ROUVA
Eivät auta toisten rukoukset. Jos Jumala tahtoo, voi hän parantaa hänet
ilmankin.

RAMPA-RIITAN ÄITI
Auttoihan ennen. Pyhä erakko, joka ensimmäisen kappelin Kontojärvelle
perusti, niin kun pani kädet päälle ja rukoili koko seurakuntansa
polvistuessa, niin avun saivat. (Itkee.) Kun ei raukka liikahtamaan
pääse, ei osaa onneton edes tarpeitaan pyytää, suu vääränä itkee ja
silmillään vaan apua anoo. Ei kärsi sydämmeni tuota nähdä. Ettekä tahdo
kurjan puolesta edes rukoilla, vaikka teitä Jumala kuulisi.
Sydämmettömiä teitänne!

ROUVA
Puhu itselleen pastorille, en minä mitään voi.

RAMPA-RIITAN ÄITI (kavahtaa pystyyn)
Puhu itselleen! Enkö ole puhunut! Enkö ole paljain polvin perässään
ryöminyt. Vaan mitä tekee tämä: ulos ovesta ajaa, käsipuolesta pihalle
heittää. Kelvoton on, paha hänet periköön!

ROUVA (nousee mennäkseen.)

RAMPA-RIITAN ÄITI
Elä mene, elä vielä mene!

ROUVA
Jos sillä tavalla panettelet pastoria, saat heti mennä tiehesi.

RAMPA-RIITAN ÄITI (kuiskaa)
Ota tämä huivi!

ROUVA
Mitä minä sillä?

RAMPA-RIITAN ÄITI
Tämä on Riitan ristihuivi, sen sisässä hänet kasteelle kannettiin... Se
oli hänellä päässään, kun ripille meni. Ota se ja pistä salaa
alttariliinan alle. Kun rippiviinaa siunaa, sitäkin samalla siunaa, kun
luvut lukee, sillekin lukee, kun kädet liinalle laskee, tämänkin päälle
laskee. Käärin sen sitten lämpimiltään Riitan ympärille siitä paranee
ja nousee.

ROUVA
Hyi sinua, pyhän sakramentin saastuttaja, kirkon häpäsijä!

RAMPA-RIITAN ÄITI
Hyi itseäsi, hyi pappiasi ja sen pappisi Jumalaa, joka ette mihinkään
kykene! Maltahan, kun... Panu teihin taudit ajakoon, tuhot teille
nostakoon! Sydämmetön olet! Ei ole lasta sinulla etkä saa ... soisin
saavasi ja sen käsiisi kuolevan ... vaan jos ei kuolisi, niin älytönnä
eläköön, vaivaisena vaeltakoon!

    (Rouva pakenee.)

    (PANU, VOUTI, JOUKO ja ILPO tulevat. ILPOLLA ja JOUKOLLA on
    nahkoja hartioilla. VOUTI on puettu suureen sudennahkaturkkiin,
    jota on sitomassa leveä nahkainen vyö, mistä riippuu miekka;
    hirvennahkahansikkaat; leveävarsiset keltaset saappaat. RIITTA.)

VOUTI
Tule vaan sisään. Tämä on pitäjän yhteinen pirtti.

PANU
Poika se on ... parraton nulikka, vaikka on pitkä. Uhkasi elävältä
polttaa.

ILPO
Suorat sanoi sanat Panu... Voi miestä tätä, mitenkä sanoi!

VOUTI
Mitenkä sanoi?

ILPO
Näin sanoi: »kun ei paistiksi papille ... keitä rokka Kiesukselle,
uhriruoka Ruotukselle, makia Maarian pojalle» ... itselleen sanoi ...
tässä kaikkien kuullen.

PANU
Luulin tuota kummemmaksikin ... ei ole minkähän tekijätä.

VOUTI
No, ja mitä muuta kuuluu? Mitä nahoista tarjotaan?

PANU
Ei ole vielä mitänä tarjottu, kun ei ole kysyttykään.

VOUTI
Onko sinulla paljon nahkoja?

PANU
Tässä kaikki ... ja pari ahkiota vielä lisäksi.

VOUTI
Sano kymmenen, vanha kettu.

PANU
Huonot taisi tulla markkinat, kun ei ostajiakaan näy.

VOUTI
Ja minä sanon, että tulee hyvät. Tulee kuninkaan ostaja.

PANU
Joka sille myydä saanee...?

VOUTI (kuiskaa jotain PANUN korvaan)

JOUKO (on mennyt pöydän luo, jossa RAMPA-RIITAN ÄITI kurkistelee
kastemaljaa, aikoen kastella huivin nurkkaa vedessä, kurkistaa
raamattua)
Mikä tämä on?

RAMPA-RIITAN ÄITI
Sehän on raamattu.

JOUKO
Mikä se on se?

RAMPA-RIITAN ÄITI
Se siitä lukee.

JOUKO
Loihtujaanko?

ILPO
Se on sen arpakannus, se sille tulevat asiat ilmaisee. Se siltä kysyy.
Siinä on sen tiedot.

JOUKO (osottaa Jumalan kuvaa)
Mikä mies se on tämä...?

RAMPA-RIITAN ÄITI
Elä sinä, poika, papin kirjaa, anna sen olla... Ilpo, kuulehan (vetää
hänet syrjään, puhuu hänelle kuiskuttaen, aina vähä väliä PANUUN
vilkaisten.)

PANU
Tehdään sitten niin, niinkuin toissakin talvena.

VOUTI
Onko sinulla miehet varattu?

PANU
On minulla miehiä.

VOUTI
Ehditte hyvinkin vielä ostaa kaikki edeltäkäsin. Ne eivät ole täällä
ennen huomista aamua tällä kelillä. Täss' on rahat. Vaan nyt minä
vaadin paremmat paritsat.

PANU
Ka, enhän paritsoitta. Sano, mitä halunnet?

VOUTI
Onko sinulla monta karhua kierroksessa?

PANU
Liehän noita pari kolme.

VOUTI
Sano viisi. Tahdon kaikki viisi kierrosta. Tulen kohta kelin tultua ne
ajamaan. Itsesi ja suksimiestesi tulee olla minulle apuna ajossa.

PANU
Niinhän toki, kuten vaan parahiten taidamme.

VOUTI
Ja sitten--(RAMPA-RIITAN ÄIDILLE, joka on häntä lähennellyt.) Mitä
sinä, akka, siinä suu auki töllistelet?

RAMPA-RIITAN ÄITI
Enhän minä kuin tätä Panua ... olisi asiata...

VOUTI
Ja sitten minä tahdon paremman saunottajan kuin sen viimevuotisen.

PANU
Eikö se hyvä, kylän pullehin nainen!

VOUTI
Saat pitää itse Ilpottaresi. En minä kenenkään tähteistä.

PANU
Eikö hyvin halannut? Luitten sen käsissä rutiseman piti.

VOUTI
Minä tahdon sievän ja solakan, vienon ja viehkeän, tahdon pienen kuin
peipon, vetreän kuin vesakon.

PANU
Vai niihin nyt himosi vetää. Tekee vanhankin kissan mieli nuorta maitoa
lakkia. On niitäkin, ottanet, kenen tahtonet.

VOUTI
Kenen hyvänsä? Lupaatko varmaan?

PANU
Luvatahan saanen.

VOUTI
Ehkä tulen jo piankin...

PANU
Vasta kevättalvellahan kontiot kaadetaan.

VOUTI
Kontiot, niin--

PANU (nauraa viekkaasti)
Sinä vähät kontioista--(leveästi) vaan tule milloin tulet, aina olet
tervetullut.--Vaan sanohan, autatko minua, jos alkaa tämä pappi
ahdistella? Kovin jo manasi.

VOUTI
Sen manuista--manaa vastaan.

PANU
Kuulehan, saanko taas saunasi?

VOUTI (silmää siristäen)
Kylpeäksesikö?

PANU (samoin)
Löylyn lämpimän lyöäkseni.

VOUTI
Saanethan tuon. Vaan toimi nopeasti, osta kaikki, mitä saat; jos ei
rahat riitä, saat lisää. (Menee.)

ILPO (Rampa-Riitan äidille)
Se parantaa, sen saat uskoa.

RAMPA-RIITAN ÄITI (Panulle)
Panu, kuulehan! Se on ollut siinä tuskassa taas monta päivää. Sitä
vuoron heittää, vuoron hervotonna makuuttaa.

PANU
Etkös sanonut viime talvena ennen kuolevasi kuin Korpivaaran noidalta
apua etsiväsi. Etkö huutanut sitä jäällä kaikkein kuullen?

RAMPA-RIITAN ÄITI
Elä tuota nyt muistele ... mikä lienee mieleni riivannut.

PANU
Mene nyt sen pappisi luo, jota silloin odotit. Nythän se on tullut.

RAMPA-RIITAN ÄITI
Ei se mitään mahda...

PANU (itserakkaasti)
Mahdankos minä?

RAMPA-RIITAN ÄITI
Sinä mahdat, voi, sinä mahdat. Se kuolee käsiini ... annan vaikka
ainoan lehmäni.

PANU
Vie hänet sitten voudin saunaan. Jos aikani antaa, tulen katsomaan.
(RAMPA-RIITAN ÄITI menee.)--Mitä sinä siinä, Jouko?

JOUKO
Siinä on tässä sen tiedot--sen salatiedot.

PANU (lyö kirjan kiinni)
Ei salatiedot selällään edessäsi.--Ei sen tiedot Reitavainajan tietojen
veroiset. Ne on käärmeenä sen kallossa ... sen kun saisit sisääsi
solahtamaan, silloin sinusta tietäjä tulisi.--Mutta nyt tarvitsen minä
vaskirahan kolmen kuninkaan valtakunnasta, yhden kustakin, sairaan
pesuveteen pantavaksi. Täss' on riksi, vaihda sillä yksi raha ryssän
reestä, toinen saippuasaksalta, kolmas--kuuletko mitä sanon?

JOUKO
Kuulen.

PANU
Pane ne vasempaan kainaloosi ja kierrä niillä ensin kirkko ja sitten
sauna ... kuulitko?

JOUKO
Kuulin.

PANU
Mitä sanoin?--Et muista.--Tietäjä sinusta tuleman pitäisi, en tiedä,
tulleeko koskaan. (Menevät.)

    REITA (on jo edellisen kestäessä hiipinyt sisään ja asettunut
    takan eteen lämmittelemään, selin tupaan, niin ett'ei häntä ole
    huomattu. Hän aikoo luikahtaa Panun jälkeen, kun JOUKO tulee
    takaisin ja rientää pöydän luo, alkaen katsella raamatun kuvaa.)

JOUKO (huomaa REIDAN)
Osaatko sinä poika sanoa, mikä se on tämä parrakas mies?

REITA
Se on Jumala.

JOUKO
Mitä se siinä tekee?--käsiään levittelee?

REITA
Ka, maailmaa luopi. (Hokee) »Alussa loi Jumala taivaan ja maan ja maa
oli autio ja tyhjä ja pimeys oli syvyyden päällä ja Jumalan henki
liikkui vetten päällä ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus! ja valkeus
tuli.» Se sitä siinä tekee.

JOUKO
Ilmatarpahan maailman loi. (Hokee) »Kussa kättä käännähytti, siihen
niemet siivoeli, kussa pohjasi jalalla...» Vaan mitä on tämä kirjaus
tässä?

REITA
Se on Jumalan sanaa.

JOUKO
Mikä on tämä käärmeen kuva? jolla on marja suussa? Ja tämä pääkallo
puun alla?

REITA
»Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ettäs tämän teit, kirottu ole sinä
kaikesta karjasta ja kaikista eläimistä ja sinun pitää käymän vatsallas
ja syömän maata kaiken elinaikas ja minä panen vainon sinun ja vaimon
siemenen välille ja sen pitää rikki polkeman käärmeen pään.»

JOUKO
»Rikki polkeman käärmeen pään»... Oletko sinä ... etkös sinä ole Reita
Reidan poika? (Uhaten.) Et sinä sitä meiltä milloinkaan saa ... vaikka
kuinka loihtisit ... ei se sinuun milloinkaan mene...

REITA
Mikä ei mene?

JOUKO
Kyllä se siellä pysyy! On se semmoisten lukkojen takana. Ei sen
tarvitse maata syömän--sitä meillä hyvin hoidetaan, joka onnen antaa--
se syö maitoa, minä sitä ruokin.

REITA
Mikä? Mitä sinä noin minuun tuijotat? Kuka sinä olet?

JOUKO
Et sinä meille mitään mahda. Et sinä eikä sinun pappisi minun isälleni
mitään mahda!

REITA
Oletko sinä Panun poika? Pappi teidät kukistaa ja taattoni kostaa!

JOUKO
Isäsi henki on hallussamme! Nauraa Panu papillesi! Omassa
nurkkajuuressaan taikojaan tekee!

REITA
Missä?

JOUKO
Voudin saunassa nyt niinkuin ennenkin!

REITA
Voudin saunassa! (Rientää pois.)

JOUKO (muistellen)
Kolmesta kuninkaan valtakunnasta.

    (POIKIA tulee. Ovat liika suurissa aikamiesten vaatteissa:
    sarkatakeissa ja pieksuissa.)

1:N POIKA
Mitähän tuo meille sanoo?

2:N POIKA
Ota lakki päästäsi!

3:S POIKA
Pelottaako sinua?

1:N POIKA
Ei minua pelota, vaan en tiedä, osaako sen edessä olla.

2:N POIKA
Ei sitä tarvitse pelätä. Se kuuluu olevan hyvä lapsille ja antavan
kirjat.

3:S POIKA
Pitääkö sille osata lukea? Minä kai en osaa.

1:N POIKA
Osaan minä Isämeidän ja Siunauksen, vaikk'ei kuulu tarvitsevan ennen
kun ripille mennessä.

3:S POIKA
Mene sinä eturintaan, kun osaat.

2:N POIKA
Ei siinä muuta osaamista kuin vaan sanoo kolmasti: »uson», kun se
kolmasti kysyy: »usotko?»

3:S POIKA
Se ei muuten mitään vaikuta, jos ei kolmasti sano, siinä se on taika.

KAARINA (ovessa)
Vai tekö te nyt olette niitä kastettavia poikia. Pastori tulee kohta.
Olettepa te koko kapalovauvoja.--Käykää tänne! Entäs sinä, oletko
sinäkin kastettava?

JOUKO
E-en.

KAARINA
Oletko jo kastettu?

JOUKO
E-en!

KAARINA
No, käy sitten sinäkin yhteen joukkoon, menee yhdellä tiellä (työntää
hänet toisten riviin.) Tulkaa vaan sisään! (Kaarina avaa oven.) Tulkaa
vaan sisään! (Väkeä alkaa tulla, naiset asettuen toiselle puolelle
tupaa, miehet toiselle. Miehet ovat puetut samoinkuin Savolainen,
toiset niinkuin Rajalainen; naisilla on pitkät suorat takit, päässä
huivit, joiden alta näkyy vähän palmikon päätä.) Se tulee itsekin
kohta. Siellä vaan vielä vähän niitä kirjojaan katselee.--Pitää panna
tämä malja tähän latvalle. Tulkaa pojat sieltä likemmä. Teidän pitää
kumartaa, kun se tulee sisään.--Pannaan vähän puita takkaan, että
paremmin näkee. (Uusille tulijoille.) Elkää jääkö seisomaan tähän oven
suuhun, että pääsee tulemaan. (Laittelee ja järjestelee. Väki on vaiti
ja seuraa hartaana ja juhlallisen hänen toimiaan. Joku isä tai äiti
tulee kuiskaamaan jotain pojalleen ja järjestämään tukkaa tai
vaatteita. Silloin tällöin ryäistään. JOUKON kasvoissa on kummasteleva,
pelonalainen ja samalla utelias ilme.) Markkinaväki siellä hälisee.
(Avaa luukun, huurua tulvahtaa sisään.) Jää on nuotiotulia täynnä,
niin ett' on kuin yhtenä helvetin palona ... voi, voi ... siellä tekin
poikaparat olisitte kerran olleet, jos pääsitte (Joukon edessä)
kastamatta kuolemaan ... tulisessa pätsissä palaneet.--Kyll' on kauhea
se Panu, vielä minkä tekee... Voudissa kai taas aletaan juoda ja
mässätä.--Se lukee ensin ne kasteluvut, sitten se puhuu näille pojille
ja sitten veisataan virsi. Pitää kumartaa ja notkistaa polviaan joka
kerta kun se mainitsee Jeesuksen nimen. (Joku eukko notkistaa.) Nyt se
tulee. (Asettuu seisomaan naisten puolelle heidän eteensä vähän matkaa
muista.)

MARTINUS OLAI (tulee ROUVAN seuraamana. Hän on virkapuvussa. Asettuu
pöydän päähän. Viittaa pojat eteensä)
»Nimeen Isän Jumalan ja Pojan ja Pyhän Hengen. Amen.--Rakkaat ystävät
Kristuksessa...» (Kuuluu melua ulkoa, voivotusta ja naisten huutoja.)

REITA (syöksee sisään)
Se oli saunassa, teki taikojaan, ... minä kuulin sen hokevan ja
loihtivan ja näinikään ruumistaan vääntelevän ja käsiään huitovan ...
se paransi sen ... se kävelee!

OLAI
Kenen? Kuka?

REITA
Panu! Sen sairaan tytön.

OLAI
Rampa-Riitan!

REITA
Ne tuovat sitä tänne. Tuossa se on!

    (Oveen ilmaantuu väkijoukon seuraamana RIITTA ja hänen äitinsä,
    joka tukee ja taluttaa tyttöään. Väkijoukossa näkyy paitse
    savolaisia myöskin lappalaisia, pohjalaisia ja joku venäläinenkin
    pitkähihaisessa turkissa ja korkeassa karvalakissa.)

RAMPA-RIITAN ÄITI (huutaa riemuissaan)
Herra Jumala, pastori, se paransi sen!

RIITTA
Minä olen terve! Minä osaan kävellä! Jalka ei ole enää kuolluksissa
eikä käsikään ... katsokaahan!

OLAI (aivan tyrmetyksissään)
Onko pimeyden ruhtinas sitten vielä kerran päässyt kahleistaan irti?

RIITTA
Voi, voi, kuinka siinä pihisee kummasti! Se kun siveli ja viiletteli
ja sitten manasi ja kiljasi ja käski nousta ihan kuin olisi joku
ponnahuttanut ... minnekkä se meni? Vai pastoriko se minut?

RAMPA-RIITAN ÄITI
Eihän, vaan Panu!

RIITTA
Ei kuin pastori (tahtoo halata hänen polviaan) ... ja Jumala!--voi,
itse Jumalahan minut paranti!

OLAI (riistäytyy irti)
Perkele sinut paransi eikä Jumala! Kirous sinulle ja parantajallesi,
pakana! (kohottaa kätensä.)

RAMPA-RIITAN ÄITI (kirkasee)
Elä kiroo häntä ... elä kiroo! (tempaa alas hänen kätensä.) Elä
säikäytä häneen tautia takaisin! Se kuolee! (käy kiinni jalkaan.)

OLAI (laahaa häntä jälessään)
Parempi että kuolee kristillisesti kuin pakanakeinoilla paranee!--Pois
perkele sinusta!

RAMPA-RIITAN ÄITI
Elä koske häneen! Anna olla hänen, kun et, kykenemätön, itse kuitenkaan
mitään mahtanut. Elä pelkää, Riitta, ei hän sinulle mitään voi! Tule
pois, mennään kotiin! (Riitta vaipuu hervotonna hänen syliinsä ja
kaatuu sopelle.) Se kuoli! Voi, se kuoli!

VOUTI (tulee, vähän humalassa. Samassa myös luukut aukeavat ja
uteliaita päitä pistää esiin)
Mikä meteli täällä on? Mitä varten koko markkinaväki tänne rientää?

OLAI
Tulitte kuin kutsuttu, tarvitsen apuanne.

VOUTI
Kuninkaallisen majesteetin käskynhaltijana olen yhtä velvollinen kuin
halullinenkin ojentamaan avuliasta kättä--onko markkinaväki rauhaanne
häirinnyt?

OLAI
Ei minun rauhaani, vaan kirkon, loukattu sen arvoa mitä röyhkeimmällä
ja mitä häpeällisimmällä noituudella.

VOUTI
Vai noituudella! Elähän, vai noituudella! Ku-ku-kuka on noitunut?

OLAI
Panu! Minun on onnistunut paljastaa rikoksen tekijä itse työssä,
sairaita parantamassa.

VOUTI
Vai Panu! Kas sitä! Noh, kah, osaahan se. Mutta mitä pahaa siinä on,
jos paranti? Antaa tohtorin tehdä terveitä.

OLAI
Asia on liika totinen leikin laskuksi.

VOUTI
Mitä te sitten oikeastaan minulta tahdotte?

OLAI
Minä vaadin, että heti paikalla panetatte hänet rautoihin ja toimitatte
hänet Turkuun tutkittavaksi ja tuomittavaksi.

VOUTI
En tee kumpaakaan!

OLAI
Sallitteko minun kysyä, miks'ette?

VOUTI
En ole tullut tänne teidän ripitettäväksenne.

OLAI
Hyvä olisi, jos joskus senkin tekisitte.

VOUTI
Mitä?

OLAI
Varotan teitä. Kirkon käsivarsi on tarpeeksi pitkä teihinkin
ulottuakseen. En vielä ole teitä kirkossa nähnyt, herra Fincke.

VOUTI
Mitä se teihin kuuluu?

OLAI
Minä voin, jos tahdon, teidät siihen pakottaa!

VOUTI
Pakottaa--minut?

OLAI
Ja sitäpaitse--te suojelette noitia ja velhoja, vieläpä niitä itsekin
käytätte.

VOUTI
Kuka sen on sanonut?

OLAI
Eikö ole totta, että vaimovainajaanne parantaaksenne Panuun turvasitte?

VOUTI
Panu on mainio tohtori.

OLAI
Se on siis totta?

VOUTI
Ka, miks'ei totta olisi!

OLAI
Ette siis suostu vangitsemaan Panua?

VOUTI
En. Panu on hyvä mies. Veronsa maksaa, mainion komennon Karjalassa
pitää, parhaat nahkat kuninkaalle toimittaa.

OLAI
Sitten minun täytyy valittaa piispalle ja jättää asia hänen edemmä
ajettavakseen.

VOUTI
Valittakaa vaan minkä mielenne tekee!

OLAI
Eräs toinenkin asia on minun silloin ilmiannettava. Olen kuullut teidän
mitä väkivaltaisimmalla tavalla talonpojan naista kohtelevan,
raiskaavan yksin vihille vietävätkin. Olette häpeämätön mies, jonka
elämästä on tehtävä loppu!

VOUTI
Ja kuka on se mies, joka estää minua elämästä niinkuin tahdon--omassa
valtakunnassani?

OLAI
Minä olen se mies!

VOUTI
Pöh!--vai tämä tulokas rupee täällä pöyhisteleimään ja komentelemaan.
Minä sinulle näytän! (Huutaa ovesta) Panu, käy tänne mies! Tule
kuulemaan tuomiosi!

    (PANU astuu sisään.)

OLAI
Elä astu yli minun kynnykseni! Elä tule minun silmieni eteen!

VOUTI
Tule vaan tänne, istu tähän viereeni, Panu!

OLAI
Ulos minun huoneestani molemmat!

VOUTI
Tämä on pitäjän yhteinen tupa!

OLAI
Tehkää tietä siellä! Tarttukaa häneen ja heittäkää hänet ulos!--Pois
näkyvistäni, murhamies!

PANU
Murhamies! Vaan tyttöhän parani!

VOUTI
Paraniko? Vai parani? Niin, no!

OLAI
Minkä perkeleen avulla sinä ylös nostit, sen minä Herran voimalla
maahan kaadoin.

PANU
Sinä?

REITA
Hän on suurempi tietäjä kuin sinä!

OLAI
Tuossa hän on--parantamasi!

VOUTI
Kuoliko se?

    (PANU vavahtaa, siirtyy ovelle päin.)

OLAI (astuu uhkaavasti Panun jälkeen)
Kirottu ole sinä!

JOUKO (väliin juosten)
Elä kiroo isääni!

REITA (toisaalta samoin)
Kiroo! Kiroo!

OLAI
Kirottu ole sinä kolmiyhteisen Jumalan nimessä...!

PANU (ikäänkuin ennen ehtiäkseen, ikäänkuin jotain näkymätöntä iskua
torjuakseen)
Ole Kiesunen kirottu, manattu Maarian poika...

OLAI
Ijankaikkisessa helvetin tulessa...!

PANU
Kiveks' kirkkos' muuttukohon, kirkon risti kuusen latvaks'!

OLAI
Ijankaikkisen helvetin tulessa tuhaksi palamaan!

PANU
Kello kaheks' haljetkohon, palaset papille päähän!

    (Syöksee ulos.)

VOUTI (mennessään)
Et saanut häntä kirotuksi--sanat suustasi vei!

JOUKO (kimeästi huutaen ulos)
Helvetin tulessa ... ijankaikkisen helvetin tulessa!

OLAI
Hän pakeni! Mutta minä ajan häntä takaa kuin sutta ja hänet oman
luolansa suulla elävänä sidon. Enkä tarvitse minä enää apuanne, voudit
ja te kaikki kurjat pelkurit! Yksin menen!

REITA
Minä tulen kanssasi!

OLAI
Enkä tarvitse minä muuta asetta kuin sinun sanasi ja sinun henkesi
voiman, Herra!




TOINEN NÄYTÖS.

    Panulan iso tupa, koristettu juhlaan. Karhunnahkoja, hirvensarvia,
    keihäitä, jousia seinillä ja katossa. Katettu juhlapöytä:
    haarikoita, visakuppeja. Lämpiävä uuni, josta nouseva savu
    leijailee katossa hienona harsona. Takkavalkea uunin nurkassa,
    jossa patoja ja kattiloita tulella. Naisia liikkuu ulos ja sisään.
    Karkeaan rohtimiseen pukuun puetut orjatytöt ANNIKKI ja HELUNA
    vääntävät jauhinkiveä.

ANNIKKI
Hohhoi!

HELUNA
Heretään jo!

ANNIKKI
Ilpotar tulee ja näkee, ovesta ärjäsee ja tuopi kiusalla uuden
pohtimen. Jauhetaan niinkauvan kun jaksetaan.

HELUNA
Et tuota sinä enää tarvinnekaan kauvan kiveä kiskoa. Kari ottaa sinut
väkisin, jos ei sinua hänelle hyvällä annettane. Miekkoista sinua! Vaan
jos sinä lähdet tästä talosta, niin lähden minäkin.

ANNIKKI
Minnekkäpähän lähtenet.

HELUNA
Kontolaan karkaan, sen uuden papin turviin. Siellä säilyn.

ANNIKKI
Elä luule.

HELUNA
Sinne ei Panun valta enää ulotu. Pappi on suurempi tietäjä kuin Panu.
Sen sana tehoo paremmin kuin Panun taika. Eihän Panu siellä enää
sairailleenkaan mitään mahda. Silmän luonti on papilla niin tuima,
ett'ei katsoa kärsi. Voi, jos tuli jo voittaja velhon!

ANNIKKI
En usko! Taattonikin tuhosi. Ja vouti on puolellaan.

HELUNA
Kenen nyt vouti metsästä tultuaan saunottajakseen vaatinee? Ottanee
kenen tahtonee.

ANNIKKI
Ei minua ota!

HELUNA
Minkäs taidat...

ANNIKKI
Minä taidan!

HELUNA
Panu käskee.

ANNIKKI
Entä Kari!

HELUNA
Sanos minulle kerran, millä häneen lemmen nostit? Loihditko: »pala
tuli, pala taula, pala mieli nuoren miehen...»

ANNIKKI
Lauloin, en loihtinut. Minä vaaralla paimenessa huhusin, hän toiselta
vastasi, hyvä haltija äänet kantoi. Ei ole enempi puhuttu, tiedämme
toistemme mielen.

HELUNA
Miekkoista sinua!

    (PANUN EMÄNTÄ ja KARITAR tulevat.)

EMÄNTÄ
Heretkää jo! Vie, Heluna, nämä Ilpottarelle toiseen tupaan (kokoo
jauhoja koppaan kiven ympäriltä.)--Käy, Annikki, pukusi muuta, ei
tiedä, milloin saapuvat saaliineen ja karkelot alkaa.

ANNIKKI
Mitäpä minä karkelemaan. Alkavat taas toiset tytöt herjata ja
pilkkojaan panna.

EMÄNTÄ
Eivät uskalla Karilta ja niskan nakkeluista elä välitä. Täydet ovat
lunnaat, jo yli määränkin maksetut.

ANNIKKI
Ei anna minua Panu.

EMÄNTÄ
Antaa! Täss' on uudet vaatteet, Karittaren kutomat. Tuoss' on orrella
morsiuspeitteesi.

ANNIKKI (ihastuen)
Voi, voi!

KARITAR
Täss' on vielä silkkinauha suortuviisi.

ANNIKKI
Silkkinauha--ja punanen!

KARITAR
Ota tuokin!

ANNIKKI
Hopeasolki!

EMÄNTÄ
Mene nyt! (Annikki pois,)

ILPOTAR (tulee, tarkastaa patoja, tarttuu hierimeen, esiintyy kuin
emäntä)
Annetaan pohjaan palaa.--No, miksi kivi pysähtyi?

EMÄNTÄ
Antaa heidän nyt huoata, koko päivän kiveä kiertäneet.

ILPOTAR
Orjat!

EMÄNTÄ
Ihminen se on orjakin. Mutta Annikki ei ole orja, kasvattina on
pidetty.

ILPOTAR
Orjana olen kuullut häntä Panun pitävän.

EMÄNTÄ
Ilpotarhan aina Panun mielen paremmin tietää kuin minä. Vaan en minä
orjanikaan selkää katkase. (Menee.)

ILPOTAR
Mitähän olisi näistäkin pidoista tullut, jos en minä olisi laittamaan
tullut. Kädestä pitäen tuli Panu itse noutamaan oluen panoon. Eivät
kuulu kuninkaan voudille muitten oluet kelpaavan kuin Ilpottaren
panemat. Nahjus on naisensa. Sitä häntä läksi sieltä kaukaa hakemaan,
ei olisi tainnut likempää löytää. Hyvä on kaupan mies, toi taaskin
tuhannet tullessaan, vaan on ainakin niitä kauppojaan saanut katua.

1:N TYTTÖ
Liekö mitkä lumot sieltä Laatokalta käyneet?

ILPOTAR
Rahalumot. Ahne on Panu, perso tavaraan, vaan sinne meni isot perinnöt.
Vei appi kultansa, hopeansa Valamoon, siellä vaskensa luostarin
kelloissa kumajaa. Sen sai, lähti merta edemmä kalaan.

HELUNA
Kun ei tuo toki teitä ottanut? Sanotaanhan aikoneen.

ILPOTAR
Ei ole akkansa osannut lapsiakaan tehdä kuin tuon yhden poikaruikaleen.
Sekin on tullut äitiinsä. Ei tule Joukosta tietäjää. Siihen sammuu
Panujen suku--jos eivät mutkat muuttune.

2:N TYTTÖ
Olihan Ilpottarellakin poika.

ILPOTAR (tulee liikutetuksi, sitten voittaa itsensä ja suuttuu.)
Suus kiinni ja hämmennä pataasi, ett'ei pohjaan pala!

    (JORMA, KARI, EMÄNTÄ, ANNIKKI y.m. tulevat.)

JORMA
On kontio kaadettu!

KARI
Missä hevon valjaat ... siin' on luokki ja länget.

    (Riipasee ne orrelta.)

EMÄNTÄ
Voi mainioita metsämiehiä! Istukaahan toki ja levähtäkää!

ILPOTAR
Juokaa, miehet, kovin lienette janoisia hiihdettyänne. Tytöt menevät
valjastamaan sill'aikaa.

JORMA
Voudin ori kanssa ... ei pääse hiihtämällä herra takkalassa kelissä,
kovin oli uupunut ja ärtyisä... Sattui nolosti, ampui, ei osunut, itse
suistui selälleen ja peränsä kantoon iski. Siitä suuttui ja sydäntyi
eikä enää uusia ajamaan lähtenyt, vaikk' on kolme kierroksessa.

EMÄNTÄ (hätäissään)
Ei saanut kontio ketä iskeä?

JORMA
Yksi oli mies mennä, vaan toinen pelasti.

EMÄNTÄ
Jouko?

JORMA
Ei kuin Panu. Kari pelasti.

EMÄNTÄ
Kari!--Nyt, Annikki--!

JORMA
Jo nyt luulisi lunnaitten riittävän.

EMÄNTÄ
Haasta, haasta!

JORMA
Ehtinenkö...

KARI
Minä käyn valjastamaan.

    (KARI menee, ANNIKKI livahtaa jälestä. JOUKO tulee.)

JORMA
Ka, näin kävi. Vouti kun ampui ja ei osunut, niin otso ulos pesästään
puhalsi ja me perässä, Panu, Kari, Jouko ja minä. Jälellehän Karista
jäimme, jälelle Panukin. Se oli se, joka oli kierretty niemeen, ja
jäälle puhalsihe. Niin kun me Panun kanssa yhdellä rannalla, niin jo
Kari koirien kera toisella. Vaan miten ollakkaan, niin palaa kontio
entisille jälilleen. Me siinä pysähdytään saarten suojaan, Panu toisen,
minä toisen vähän jälempänä, ja Jouko jäällä välillämme. Otso tulee,
pysähtyy, nuuskii ilmaa joukon kohdalla ja jatkaa sitten matkaansa
Panuun päin.

ILPOTAR
Ei huolinut joukosta!

EMÄNTÄ (Joukolle)
Se varjeli!

JORMA
Ei näe Panua otso, kohti käy. Panu taikojaan tekemään, (matkii) vetää
keihäänsä kärellä viisikantoja lumeen, peräytyy yhdeksän askelta, astuu
yhdeksän askelta eteenpäin--sen pitäisi olla hyvin tehoisan taian.
(Naurahtaa) »Villa suusi, villa pääsi, villa viisi hammastasi!» hokee
tietäjä ja asettuu keihäs tanassa odottamaan. »Hiien honka, elä mieheen
koske!» huutaa taas ja kontio pysähtyy. Panu keihästään rintaan
tarkottaa, rusaus vaan ja poikki menee taiottu tammi. Suulleen suistuu
Panu lumeen ja jo kohottaa kontio kämmenensä. Ei ole kaukana Karikaan,
kohona kintereillä potkii, sompansa hankeen iskee ja hyppää sauvansa
varassa suoraan otson selkään solakka poika. Pyrynä pöllysivät, en
enää mitänä nähnyt; kun tulen luo, on hangella kontio selällään, Karin
sukset ristissä rinnan päällä ja keihäs sydämmessä
taikomaton keihäs. (Kallistaa haarikkaa; juotuaan) Panu partaansa
riipii, lunta suustaan syleksii. (Matkii Panua.) Sen sanon, minkä olen
aina sanonut: kun ei ase tekoaan tehone, ei terone taioistana.

ILPOTAR
Sai nyt Jorma vettä myllyynsä. Ei liene ollut ase tarpeeksi taiottu.

JORMA
Jouko tuon tietänee, oliko tarpeeksi taiottu... Oliko taiottu isäsi
keihäs?

JOUKO
En minä tiedä.

JORMA
Koko yön isäsi kanssa taikamajalla valvoit miesten aseita taikoen. Kari
ja minä emme luulleet tarvittavan. Liehän tuolla tehty niin tarkkaa
työtä kuin osattiin.

JOUKO
Liehän tehty...

ILPOTAR
Lie mikä ereys tullut, minkä vihan väliin pistänyt.

JOUKO (ikäänkuin heräten ja jostain säikähtyen)
Ei tullut ereystä!

JORMA (katsoo luukusta)
Kari jo menee... Kas sitä veitikkata Annikkia ... voudin reessä istuu.

ILPOTAR (toruen ulos luukusta)
Käytkö pois siitä...

JORMA
Laittakaa, naiset, parasta päällenne! Saunan edessä haltijan kuusen
alla olkaa vastassa, laululla saukon pihaan saatamme, Väinön omalla
opettamalla.

ILPOTAR
Kuka tytöistä esilaulajaksi?

JORMA
Panemme Annikin...

ILPOTAR
Ja miksi juuri Annikin? Eikö niitä muita ole?

JORMA
Panemme Annikin Karin mieliksi.

EMÄNTÄ
Olisi tainnut Ilpottaren itsensä mieli tehdä.

    (JORMA, ILPOTAR ja muut menevät.)

EMÄNTÄ (kiirehtii JOUKON luo)
Se varjeli! Se auttoi! Ei sinulle mitänä tullut ... säästyit, säilyit.
(Jouko aikoo ottaa jotain poveltaan.) Elä ota, anna olla se aina
rinnallasi ... näithän nyt, että tämä auttoi, pyhä ristini. Mikä se on?
Näytä!

JOUKO (vetää esiin poveltansa taikapussin)
Isä menn'yönä antoi. Se auttaa kaikkia vihoja vastaan.

EMÄNTÄ
Mitä siinä on? Ukon taltta?

JOUKO
Se on ilman vihoja vastaan.

EMÄNTÄ
Hiiren pää...

JOUKO
Maahisen vihoja vastaan.

EMÄNTÄ (yhä enenevällä inholla)
Kiisken evä ja hauvin hammas.

JOUKO
Ne on veden vihoja vastaan--ja se on palanen puuta Kontolan kirkon
seinästä papin vihoja vastaan... Otin sen omin päini ... mahdoinpa
älytä vielä käärmeen vihoja vastaan, Reidan käärmeen, lehden sen
taikakirjasta reväistä.

EMÄNTÄ
Voi pakanata, voi syntistä...

JOUKO
Anna pois ... elä!

EMÄNTÄ
Tuoll' on, tulessa palakoot, ett'et itse ijankaikkisessa palaisi!
(heittää lieteen.)

JOUKO (kauhistuen)
Isän antamat, minua varten varatut! Mistä nyt samallaiset saan? Mikä
minua nyt vihoista varjelee?

EMÄNTÄ
Risti varjelee, pyhä risti, pyhän erakon antama, siunattu, pyhitetty
ja pomiloitu! Tämä kaikesta varjelee! Tämän kun kerran korvessa
korottivat, niin siihen ken katsoi, jota oli käärme purrut, sen
paransi--

JOUKO (ihastuen)
Auttaako käärmeenkin vihoissa--Reidankin käärmeen?

EMÄNTÄ
Auttaa kaikkien, kun kerran kontionkin.--Onko se siellä vielä?

JOUKO
Siellä se on, taikamajassa, miehen kallossa ... se on sen sinne
vanginnut ja pani minun häntä vartioimaan ... ja neuvoi taian millä
hänet hallitseisin, vaan (valittaen) en muista enää enkä uskalla
uudelleen kysyä.

EMÄNTÄ
Et taikoja tarvitse, kun on tämä ... et muuta tarvitse.

JOUKO (ikäänkuin ulkoa opituita sanoja kertoen)
»Taika on tiirikka, se avaa ja sulkee, sitoo ja päästää; jolla oven
salaa aukaset ja jolla sen salaa umpilukkoon sulet, vaan jos väärin
teet, et ikinä ulos pääse; se on kuin pyydys pahan haltijan polulle
pantu, loukku tiellä, rauta lumessa jälen alla--omaan jalkaasi tarttuu,
jos et osaa oikein asettaa.»--Minä en milloinkaan osaa, en mitänä
muista, vaikka yöt valvonen ja päivät päätäni punonen ... paha minut
perii! Ei minusta milloinkaan tietäjäksi!

EMÄNTÄ
Jouko, elä hätäile, elä sitä sure ... voi, ei hän meille, ei meille
mitänä mahda.

JOUKO
Sisääni solahtaa jonakin yönä ... unissa on jo uhannut ... sydänalaani
asettuu ... ei lähde millään ... sitä isä toivottaa.

EMÄNTÄ
Menemme sinne metsään ... sinne kuusen alle, pyhän kuvan edessä
rukoilemme pois sinusta rienan.

JOUKO (vavisten)
Jos isä saisi tietää, meidät tappaisi.

EMÄNTÄ
Ei saa tietää ... lähdemme täältä, pakenemme pois...

JOUKO (uteliaasti)
Minnekkä? Papinko luo?

EMÄNTÄ
Ei sinne. Heikko on Kontolan Kiesus, yksi vaivainen kello puupirtin
katolla kalkattaa (hurmautuen omista sanoistaan.) Valamoon lähdemme,
satain pyhimysten saareen, monasteriin merentakaiseen, siellä kivestä
temppelit, korkeat kuin vaarat, kultaa ja hopeaa kiiltävät, siellä
riemuiten kellot kilajaa ja laulu loppumaton helisee; siellä iso Jumala
asuu! Sinä sinne jäät, pyhiä miehiä palvelet, itse kerran pyhäksi
tullaksesi.

JOUKO
Entäs sinä?

EMÄNTÄ
Minä taattoni luo saaresta palaan. Siellä mehevät maat, lehdot
vihannat, aukeat ahot; täällä soita, karuja kankaita ja rotkoisia
vaaroja. Siellä hyväsydämmisiä miehet, naiset naurusuita--täällä
jöröjä, kateita ja äkeämielisiä. Siellä yksin emännöin, täällä vieras
orteni alla komentaa ja hallitsee. Komentakoon! Siintävien selkien yli
sua suurina pyhinä saareen katsomaan soudan, viikon viivyn, neitsyt
Maaria emosen eteen polvistun ... en tarvitse enää metsän piilossa
salaa...

JOUKO
Milloin lähdemme?

EMÄNTÄ
Kun miehet hirven hiihdäntään Lapin saloille lähtevät ja keväinen hanki
lylyn jälettömän kantaa.

JOUKO
Lähdemme...

EMÄNTÄ
Jo tulevat ... siinä ovat ... (pois.)

JOUKO (rientää lieden luo, etsii jotain)
Täss' ovat, eivät palaneetkaan ... olivat tulen vikoja vastaan varatut
... panen yhteen nauhaan...

    (On alkanut kuulua laulua ulkoa. Naiset tulevat juhlapuvuissa,
    hunnut kasvoilla ja asettuvat kahden puolen ovea.)

KARI (ulkopuolella laulaen)
Tule nyt tästä kuin tuletkin,
Alle kuulun kurkihirren,
Alle kaunihin katoksen,
Tääll' on aitta ammoin tehty,
Hopeaisille jaloille,
Kultasille patsahille.

ANNIKKI (laulaa)
Jopa on kulta kulkemassa,
Hopea vaeltamassa,
Rahan armas astumassa,
Mesiänkö metsä antoi,
Ilveksen salon isäntä,
Koska laulaen tulette,
Hyreksien hiihtelette?

KARI
Sanomiks on saukko saatu,
Virsiksi Jumalan vilja,
Sillä laulaen tulemme,
Hyreksien hiihtelemme,
Eikä saukko ollekkana,
Eikä saukko eikä ilves,
Itse on kuulu kulkemassa,
Salon auvo astumassa,
Mies vanha vaeltamassa,
Verkanuttu vierimässä--
Kun lie suotu vierahamme,
Ovet auki paiskatkaatte!

    (Karhu kannetaan sisään korennossa. PANU, VOUTI, JORMA y.m.
    tulevat sitä saattaen... Metsämiehillä on valkoset suipot
    päähineet, jotka ulottuvat niskan taa ja rinnan yli.)

ANNIKKI
Terve otso tultuasi, Mesikämmen käytyäsi, Näille pestyille pihoille,
Kaunoisille kartanoille!

VOUTI
Hunnut pois tytöiltä!

PANU
Malta, elä vielä!

VOUTI
Tahdon nähdä sen kasvot, joka niin kauniisti laulaa.

PANU
Vuota vähän, kohta saat!

VOUTI
Mitä varten?

PANU
Se on taika semmoinen!

VOUTI (matkien)
Taika semmoinen.

KARI
Minne vienen vierahani
Kulettanen kultaseni?
Tänne tuonenko tupahan,
Vaiko laittanen latohon,
Pannen pahnahuonehesen?

ANNIKKI
Et tupahan, et latohon,
Oma on tehtynä tupanen,
Oma kammari katettu,
Hopeaisista havuista,
Kultasista kaarnasista
Uinaella uupunehen,
Vieriä väsähtänehen.

KARI
Viemme sinne vierahamme,
Saatamme salojen sulhon.

KAIKKI
Viemme sinne vierahamme,
Saatamme salojen sulhon.

    (KARI, JORMA, ANNIKKI y.m. miehet ja naiset menevät laulaen.
    Seuraavan kestäessä kuuluu laulu tupaa kiertävän.)

VOUTI
Joko on kyly valmis?

PANU
Jo on sauna siitymässä, jo on olet lauteille levitetty.

VOUTI
Kuka oli se esilaulaja tyttö? Tahdon hänet saunottajakseni.

PANU
Annikinko?

VOUTI
Sen heleä-äänisen, sen sulavaliikkeisen ja solakan ... sen vetreän
vesakon ... tuo tänne hänet.

PANU
Elä häntä, ota joku muu--ota mikä muu tahansa.

VOUTI
En ketänä muuta!

PANU
Et saa Annikkia saunaan.

VOUTI
Enkö saa?

PANU
On tyttö jo toiselle luvattu. On jo lunnaatkin maksettu.

VOUTI
Kenelle on luvattu?

PANU
Karille.

VOUTI
Saa tyytyä tähteihini!

PANU
Ota joku toinen, saathan heitä.

VOUTI
Vai niin, vai näin pysyy Panu puheissaan? »Ottanet kenen tahtonet»--
sanoit ja kättä lyöden lupasit--Olkoot sitten kauppammekin puretut. Et
saa oravan karvaakaan kaupaksi kuninkaalle. Verosi korotan ja vaadin
takaisin anteeksi annetutkin!

PANU
Olet kovin kiivasta miestä. Selvitämme asian tyynesti. En tiennyt sinun
Annikkia tahtovan.

VOUTI
»Ottanet kenen tahtonet»--

PANU
Eikä ole hän yksin omani, on koko heimon oma sodassa saatu. Alkavat
miehet hintaa kysyä.

VOUTI
Mikä on hintansa?

PANU
Ylen on iso, kun ei ole kaupaksi aiottu ... ei saa suuni sanotuksi.

VOUTI
Mikä on hintansa?

PANU
Hintansako--? (keksii) kun kymmeneksi vuodeksi kuninkaan verot
lahjoittanet--kun kuninkaan metsästäjäksi minut miehineni ottanet ja
muita kaikkia mitään myymästä kieltänet--kun luvannet omin apuineni
torjuakseni tältä puolen Rajavaaran kaikki, jotka tänne erän ajoon
tulevat ja kalastamaan ja kaskeamaan tunkeutuvat.

VOUTI
Ylen on hävytön hinta mokomasta.

PANU
En ole häntä tarjotellut. Kun ei kelvanne, ottanet toisen.

VOUTI
Katso, miten papista suoriut.

PANU
Ei ole minulle minkähän tekijätä.

VOUTI
Reita syyttää sinua isänsä taposta. Vaaditaan sinua vangittavaksi ja on
siitä jo kuninkaaseen syyte saatettu. Suoriunet heistä miten voinet. En
pane sormea väliin. Aja orhini esiin!

    (Saattue tulee takaisin.)

ANNIKKI
Sinne on saukko saatettuna,
Vietynä Jumalan vilja,
Havuisehen huonehesen,
Katoksehen kaarnesehen,
Nuku siellä salon-sulho,
Metsän oiva oikoellos.

PANU
Hunnut pois! (Naiset paljastavat kasvonsa.) Annikki, tarjoo tuliaiset
voudille! (Tuodaan esiin oluthaarikka, jonka Annikki tarjoo voudille.
Vouti heittää vielä alemma Annikin huntua.)

ANNIKKI
Ka, ota!

VOUTI
Otanhan minä... Odota, elähän mene ... tuoss' on haarikka!--Mikä
olikaan nimesi?

ANNIKKI
Annikki.

VOUTI
Annikki--

PANU (on seurannut edellistä kohtausta)
Kisat käymään! (voudille) Antanet mitä pyysin, niin saanet hänet
ikiomaksesi.

VOUTI
Hänet saunaan toimita!

PANU
En saunaan, en hinnasta mistään!--Malta!--(Puhuu jotain VOUDIN
korvaan.) Niin on paras!--Takkala on suksen keli.--Te nuoret täällä
kisatkaa, me vanhat miehet toiseen tupaan maljoja maistelemaan! Onko
ateria kohta valmis?

ILPOTAR
Valmis on!

PANU (Ilpottarelle)
Vouti ei kylvekään.

VOUTI
Minä viinat tarjoon!

PANU
Vouti viinat tarjoo, Panula puolestaan ruuat ja oluet! Riemu tästä
remahtakoon!

MIEHET
Vouti viinat tarjoo!

    (PANU, VOUTI, ILPO y.m. menevät.)

NUORET
Kuka kisakuninkaaksi?

TOISET
Kari kisakuninkaaksi! Uljas metsästäjä!

KARI
Ruvetkoon joku toinen.

JORMA
Ketä tytöt tahtovat?

TYTÖT
Karia mekin! Karia!

KARI
Riviin tytöt! Pojat toiseen! Kukin omansa ottakoon!

    (Kari ottaa ANNIKIN.)

ILPOTAR
Orjan otti!

JORMA
Entäpä orjastakin kerran kuningatar koitunee!

EMÄNTÄ
Etkö Joukokin joukkoon yhdy?

JOUKO
En. (Istuu pöydän takana erillään muista.)

KARI
Soitto soimaan, Jorma!

JORMA
Vieläkö vanhan sormet nuorten jalkoja juoksuttamaan. Te laulatte, minä
soitan. (Hyräilee)
Yks on ystävä minulla
Tämän ilman kannen alla.
Kas niin! Ala, Kari!

    (Karkelo alkaa.)

KARI
Yks' on ystävä minulla
Tämän ilman kannen alla,
Yksi armas ainokainen
Koko kolmessa kylässä,
Muut ne mustaksi sanovat,
Kekäleeksi kelleävät,
Minun on silmästä simana,
Mesimarja mielestäni,
Vaan on vaiva vuottaessa,
Yksin ollessa ikävä.

MUUT (kertovat)
Vaan on vaiva vuottaessa,
Yksin ollessa ikävä.

KARI
Harvoin yhtehen yhymme
Saamme toinen toisihimme,
Vesi on virtanen välissä,
Mieron vihat virtaisemmat,
Vihat voitan, virrat kierrän,
Kannan kotihin omani.

MUUT
Vihat voitan, virrat kierrän,
Kannan kotihin omani.

ILPOTAR (Annikille ohimennen)
Keiku, mitä keikut--et siinä kauvan keiku.

ANNIKKI
Entäpä kerran keikkuisin minäkin!

KARI
Kun sa istuit, maa iloitsi,
Kun kävit, käki kukahti,
Kussa seisoit, seinä paistoi,
Kussa tanssit, tanhut keikkui,
Tuost' olet tullut, tuosta mennyt,
Tuossa istunut aholla,
Kivi on tullut kirjavaksi,
Paasi on toistansa parempi,
Korpi kuutta kukkeampi,
Lehto viittä lempeämpi.

JORMA (yhtyy ihastuen kerrontaan, kavahtaa seisoalleen)
Korpi on kuutta kukkeampi,
Lehto viittä lempeämpi.
On ihana kaunisten karkelo!
On suloista laulu ja soitto!
On kuin kalevalaisten kisat edessäni näkisin!--
(PANULLE, joka tulee.) Anna, Panu, anna Karille Annikkinsa, anna nuoret
toisillensa! Kontion peijaiset hänen kaatajansa kihlajaisiksi muutamme!

PANU
Mikä on tämä nyt aika naimakaupan hierontaan.

JORMA
Naimakauppa kaupoista nopehin.

PANU
Vaan ei ajoin kaikin kannattavin.

JORMA
Olisipa ollut alku ihanan tarun, että sinä päivänä, kun Kari Panun
hengen pelasti, Panu hänelle siitä palkkioksi immen ihanan omaksi
antoi. Virren sinusta sepittäisin! Vanhat vihat sopisimme! Minäkin
sinut silloin tietäjäksi tunnustaisin!

ÄÄNIÄ
Anna Annikki Karille!

PANU
Vouti lähtöään laittaa. Puhutaan siitä--hänen mentyään.

JORMA
Lähtöään? Yön selkään?

ILPO (on tullut, viinalekkeri mukanaan)
Kesken syöntinsä nousi.

JOUKO (luukusta ulos katsoen)
Ilpotar jo rekeen peittää ... mitä se? ... rekivaatetta huutaa!

PANU (repäsee ovelta ryijyn)
Vie, Annikki, jouduta!

EMÄNTÄ
Elä sitä, Karittaren Annikille kutomaa!

PANU
Vie kunhan on ... joudu ... riennä!

(ANNIKKI rientää ulos.)

JORMA
Mikä sillä semmoinen hoppu ... ei kylpenytkään?

JOUKO (luukulla)
Vouti tempasi--!

ANNIKKI (ulkoa)
Auttakaa! Auttakaa!--Kari! Kari!

JOUKO
Vouti vei Annikin, rekeensä reutoi!

KARI (hyökkää ovelle. Se ei aukea. Syöksee luukulle ja siitä taas
ovelle ja lennättää sen selälleen.)

LUUKULLA OLIJAT
Ei saavuta Kari!--Jo sai reen perästä kiinni!--Nahka repesi käteen!--Jo
on jäällä vouti--täyttä laukkaa!

NAISET
Annikin vei!--Naisen ryösti! Missä miehet?

PANU
Miehet voudin viinoja särpää! Pitää kokko minkä kynsiinsä sai!

JORMA
Möitkö tytön, Panu?

KARI (syöksee sisään)
Hevosesi anna, Panu, en häntä muuten saavuta!

PANU
Hiihdä--olethan hyvä suksimies--ken karhun saavutti, saavuttanee
hevosenkin.

KARI
Et anna?--Sinunko olikin työtäsi tämä? (karkaa Panun kimppuun, vetää
karhukirveen huotrastaan, vaan ennenkun ehtii iskeä, putoo hänen
päähänsä Panun nyrkki ja Kari luuhahtaa lattialle).

PANU
Pysykää loitolla minusta!

JORMA
Henkesi pelastajaa löit!--Tuhoksesi tulkoon!--
Kari, odota minua!

    (KARI nilkuttaa ulos. JORMA menee mukana.)

EMÄNTÄ (huojutellen ruumistaan)
Annoit Annikin hyvänimisen, annoit ainoan iloni.

KARITAR
Voi poikaani!--Voi miniätäni toivottua!

PANU (rivosti)
Ja mikä hätänä? Ei vouti ijäksensä vienyt! Takaisin tuopi, vähän vaan
lainana pitää.

NAISET
Voi kelvotonta mitä puhuu!

PANU
Eikö ole lämmin ollaksensa, omalla morsiusryijyllä maatessansa!

NAISET
Voi häpeämätöntä pilkan tekijätä.

PANU
Pois täältä, akat, ulos ulisemaan! (ajaa ulos heidät). Häitä juomaan,
miehet! Häitä kuninkaan pojan, joka köyhää kosihin tuli! Vieläkö siellä
on viinaa lekkerissä?

    (Miehiä on tullut toisesta tuvasta.)

ILPO
Viel' on viinaa?

MIEHET
Vielä on viinaa, makeata viinaa!

PANU
Kuulkaa, miehet...

ILPO
Kuulkaa, miehet, mitä Panu puhuu!

MIEHET
Kuullaan, kuullaan...

PANU
Ei nyt tästä päivin puute panulaisia paina. Me ollaan kuninkaan
metsästäjiä!

MIEHET
Kuninkaan metsästäjiä?

PANU
Suoraan kuninkaalle myymme me eikä kukaan muu. Kymmeneksi vuodeksi on
Panun heimo veroista vapaa! Oman keihään kärellä käännytämme kaikki,
jotka tänne kaskeamaan ja kalastamaan tunkevat. Ei pane estettä vouti!
Se oli hinta orjattaren! Oliko kauppa kehnosti solmittu?

ILPO
Voi tekoja tietäjän!

PANU
Ei nyt papista pelkoa, jos ei hänestä hyvin ennenkään! On verivihoin
voudin kanssa. Uhanneen kuului tullaksensa, ei uskalla! Ei ketänä
kanssansa saa.

ILPO
Siin' on mies!

PANU
Täss' on mies, jonka tekoja vielä taruissa mainitaan ja lauluissa
lauletaan! Reidan lappalaisen kukistin ja kaikki tietonsa anastin.--

ILPO
Onko ne jo sinulla? Saitko ne? Milloin sait?

KARI
Tyttärellänsä iki-onnet heimolleni ostin!

MIEHET
Hih Panulle!

PANU
Kirkon kirosin, panin papin pataluhaksi! Jos minä teidät oman onnenne
nojaan heitin, Ruotsin orjia kohta olitte, Kiesuksen kumartajia!--
Jouko, semmoinen on sinulla isä--maista viinaa eläkä noljota, että mies
sinustakin kerran tulisi, tietäjä isäsi veronen; hyvä, jos suurempikin
vielä: että osaisit loveen langeta, tulevia tiedustella... Vaan vielä
keinot siihenkin keksitään, Reidan henki on hallussamme ... kun ei vaan
sen oma poika ... ei se...--Ette nähneet, miten Kari kaatui?

MIEHET
Nähtiin.

PANU
Vaipui kuin vaate kokoon! Kuka on voimakkaampi: sekö, joka karhun
kaatoi, vaiko se, joka karhun kaatajan? (Miehet hohottavat.) Se Jorman
kanssa minulle aina hammasta hioo. Vaan sen minä sanon, että ennen
Väinämöstä ja seposta Ilmarisesta loppuu tarujen tieto kuin Panusta
tietäjästä ja kaikkein tarujen taitajasta, kaikkein haltijain
haltijasta! Ja vielä senkin karsikkoon tuleva kansa kerran uhrinsa
kantaa!--tuokaa miehet! (JORMA tulee.) Juo sinäkin, Jorma! Kevennä
mielesi kaiveet! Nyt on ilon päivä!

JORMA (sysää haarikan luotaan)
Voi surkeutta! Voi kauhun päivää!

PANU
Mikä hätänä?

JORMA
Voi surkeutta!--Tulimme Karin kanssa Korpikosken niskaan--siinä naisen
jälet lumessa--raiskaajansa reestä oli irti reutoutunut--oli kaatunut
ja aina noussut--jyrkimmän kallion kohdalla oli koskeen syössyt.

NAISIA (joita on tullut Jorman jälessä)
Koskeen syössyt!

JORMA
Siell' on nyt Annikki ja kosken kurkulla sinulle, Panu, kostoa huutaa
... huutaa, huutaa eikä ikänä ääni sorru.

ILPO
Liekö ollut Annikki?

JORMA
Kenen lienee tämä punanen päähinenauha? Katajaan oli tarttunut, siitä
löysin.

EMÄNTÄ
Annikin on otsanauha--

PANU
Välipä orjattarella! Reidan sikiöllä!

JORMA
Ei ole orja enää Annikki. Vapaa on vainaja. Eivät ole henget
hallituksesi alaiset; eivät ole milloinkaan olleet.--Kosken kivissä
hento ruumis kolajaa, ei raukka haudan rauhaa löydä.

MUUAN MIES
Ei ollut hyvä teko tämä Panulta.

EMÄNTÄ
Voi ainoiseni Annikkini, lempilapseni, tytär tuiretuinen, onneton
sinuas;--hoidin, huolehdin äiditöntä, vaalin, varjella koetin;--veden
alle valvattini, kosken kuohuihin kultaseni, silmäteräni suosittuni;--
voi omani, voi iloni, sinua ikäni itken, elinikäni suren, huolin
hoilaelen.

KARITAR
Voi toivottuni, tyttäreni, voi lapseni laatuiseni, voi miniäni
mielitiettyni,--toivoin liekun liikuttajaksi, kehtoisen keinuttajaksi,
iloksi öitteni yksinäisten,--sinne katosit kaunoiseni, kainoiseni,
suistuit surujen suuriin suvantoihin, et tule takaisin ilmoisna ikänä
ilmoille näille ihaloille, kovin kurjille kujille, et pihoillemme
pahaisille, armas Annikki omani (menevät itkien. JORMA on heitä
kanteleella säestänyt.)

    (Äänettömyys.)

MIEHET
Voi, voi, ei olisi pitänyt.

ILPO
Kun ei vaan alkaisi kummitella haudaton henki. Uhrataksesi pitäisi,
Panu, kotihaltija lepyttääksesi, että tuon tulemasta estäisi.

MIEHET
Uhraa, Panu, lepytä, anna pitoherkuista parasta.

PANU
Mitä mä sille suun tukkeeksi! Jouko, tule tänne! Pane ovi kiini, ett'ei
kuulu akkain ulina!--Vie uhri kuolleen muistoksi saunakuusen juureen
haltijalle.

JOUKO
Mitä ma vien?

PANU (etsien)
Vie ... vie... Tuoss' on, kaada kaikki, valele, että kerran saa
tarpeensa--viinaa se on!

JOUKO
Viinaa!

PANU
Ka, viinaa, voudin viinaa! Vouti kun tuhosi tytön, niin on sen tavara
lepytysuhriksikin omansa. Vie koko lekkeri!

PANU
Vaan jos--? Mitä siinä vapiset? Tee sinä niinkuin minä käsken! Opi
kerrankin tietäjän toimia tekemään! Annetaan äijälle viinaa, ei ole
eläissään viinaa saanut, maitoa on kaiken ikänsä juonut--akkain elätti
... jospa nyt vanha mies saisi kerran vähän karvaampaakin!

JOKU MIES
Elä häpäse kotihaltijaa--ei hyvä peri.

ILPO
Jos ottaa pilkaksi ja suuttuu?

PANU
Aina minä yhden pikkuhaltijan ... on niitä isompiakin!

ILPO
Vaan jos humaltuu ja yltyy tuhojaan tekemään, hyvä haltija?

PANU
Olisi soma kerran nähdä humalaisenkin haltijan tekoja. Olisi soma
nähdä, saisiko tuon taialla taltutetuksi?--Sinun pitää oppia uhraamaan,
Jouko! Elä pelkää!--Annetaan äijälle viinaa!

MIEHET
Annetaan äijälle viinaa!

    (JOUKO menee.)

JORMA (itsekseen)
Pyhän haltijan karsikkokuusi häväistään, jonka alle ensimmäiset Panut
majansa rakensivat, jonka juurella esi-isät lepäävät, jota on satoja
vuosia vaalittu ja hoidettu ja hyvitetty ... jossa haltija milloin
käkenä kukkuu, milloin peippona pesii, milloin oravana kurakehtelee,
milloin myyränä juuria kaivaa.

PANU
Minulla on paremmat haltijat! Pyhemmät puut!

JORMA (yhtäkkiä kimmastuen, ääni väristen)
Paremmat haltijat! On sinulla epähaltijat! Omat tekemäsi ja omat
näköisesi! Puujumalat, Lapista lainatut, variksen pelätit, uhreille
ahnaat, veroille persot, koko heimon köyhdyttäjät. Ei Väinö semmoisia,
ei Väinö puujumalia--

PANU (pilkallisesti)
Väinö, Väinö--

1:N MIES
Totta on, mitä Jorma sanoo!

2:N MIES
Loruja Jorman puheet!

    (JOUKO tulee.)

PANU
No, mitä sanoi? Pitikö hyvänään? Joiko viinaa Jorman jumala?

    (Toiset nauraa, toiset panee vastaan.)

JOUKO
Tohisi ja kohisi ... ritisi ja rusahteli ... minä kaukaa ... minä
viskasin...

ILPOTAR (syöksyy sisään)
Panu! Panu! Sinne tuli mies meille--suksilla hiihtäen--mustissa
vaatteissa--sanoi olevansa Kontolan pappi!

PANU (hypähtäen)
Kontolan pappi?--Yksinkö tuli?

ILPOTAR
Oli toinenkin pieni mies mukanaan. Reita sanoi olevansa--Reita
Reidanpoika.

PANU
Reita!

JORMA
Annikin veli.

PANU
Elä päästä häntä sisään!

ILPOTAR
Tuli jo. Ei lupaa kysynyt. Sanoi kansaa kastamaan tulleensa ja huomenna
Panulassa saarnaavansa.

JORMA
Siinä se nyt on!

PANU
Mikä on?

ILPO
Minä tapan hänet, jos sallit!

ILPOTAR (kunnioituksen ja ihmettelyn ilme äänessään)
Se on niin pitkä, että kun oikasihe, niin lakki lakea hipoi.




KOLMAS NÄYTÖS.


    Vanha ränstynyt tupa Panulassa. Orsilla on työkaluja, reen
    jalas puita, tekeillä oleva poronpulkka, suksipuita y.m.
    Vanha kiuvasuuni. Perällä ovi etehiseen. Samassa seinässä on
    luukku ja on sen ja oven välistä pari hirttä pois lahonut, niin
    että voi nähdä etehisen ja sen perällä olevan toisen tuvan oven.
    Toisesta tuvasta kuuluu MARTINUS OLAIN saarnaava ääni. Väkeä
    liikkuu etehisessä ja tunkeilee takimmaisen tuvan oven edessä,
    joka avautuu ja sulkeutuu.

    (EMÄNTÄ, JOUKO, HELENA ja VAIMOJA.)

MARTINUS OLAIN ÄÄNI
--hän on suuri ja voimakas Jumala--ei niinkuin teidän haltijanne--
pahoja henkiä ja perkeleen sikiöitä--antaa teille parhaan, mitä--antaa
iankaikkisen elämän--

1:N VAIMO
Kuule, mitä sanoo!--Menisikö tuota kuulemaan?

2:N VAIMO
Onhan siellä jo muitakin--tupa täynnä--tule pois.

1:N VAIMO
En minä...

2:N VAIMO
Nyt tuon omin korvin kuulisi.

    (Toinen ryhmä vaimoja tulee perältä.)

3:s VAIMO
On sillä Jumala, jos lie semmoinen kuin sanoo.

4:S VAIMO
Kun lupaa iankaikkisen elämän, niin ett'et kuole vaikka henkesikin
heität--niin sanoi.

2:N VAIMO
Kuule taas, mitä sanoo!

5:S VAIMO
Ottaa luokseen se Jumala--taivahisin!

3:S VAIMO
Etkä muuta tarvitse kuin että olet niinkuin se neuvoo--lupasi kädestä
pitäen neuvoa.

4:S VAIMO
Ollappa omat haltijat semmoiset!

5:S VAIMO
Vaan jopa oli virtensä kaunis.

3:S VAIMO
Kun pääsisi jostain lähempää kuulemaan.--Kun saisi itsensä nähdä...

EMÄNTÄ
Menkää ulos, kiertäkää karsinaluukun alle, sieltä sen kuulette ja
näette.

3:S, 4:S JA 5:S VAIMO
Onko se auki ... sinne menemme! (Menevät.)

1:N JA 2:N VAIMO
Mennään mekin! (Menevät.)

EMÄNTÄ
Jo ovat houkkoja... Eivät ole nämä Ruotsin papin menot minusta niin
mitäkään--ei messua, ei pyhää savua. Toista oli, Jouko, kun Valamon
pyhät miehet pogostahan tulivat.

HELUNA
Elkäähän, emäntä, kun kielsi ketään orjanaan pitämästä--kuta huonompi
olen, sitä parempana sen taatto taivahinen minua pitää,--kuta kurjempi
ja kunnottomampi, sitä rakkaampi olen.

EMÄNTÄ
Vai niin?

HELUNA
Sanoi pahat henget maanalaiseen vankeuteen heittäneensä ja sinne
sitoneensa; ja tappaneensa sen käärmeen jota saatanaksi sanotaan.

JOUKO
Käärmeen tappaneensa--?

EMÄNTÄ
Mitä isäsi teki taikamajalla menn' yönä?

JOUKO
Reidan henkeä minuun taas manasi...

EMÄNTÄ
Sen käärmettä sinuun manasi?

JOUKO
Minuun.

EMÄNTÄ
Tapa se käärme, ennenkun--

JOUKO
En minä uskalla...

EMÄNTÄ
Minä tapan!

JOUKO
Elä tapa ... elä...

EMÄNTÄ
Minä tapan ... tapan jo tänä päivänä!

HELUNA
Kun on kaikki pahat haltijat sitonut, niin on senkin sitonut. Eivät ne
nyt enää mitkään kenellekään mitään mahda!

EMÄNTÄ
Ollappa totta, mitä sanoi.

HELUNA
Totta se on ... se sanoi sen. Omasta suustaan kuulin. Vaan ei muuten
osaa auttaa, jos et hänelle lupaudu, kasteelle käy. Minä kastatan,
menen illalla Ilpolaan, sinne kutsui.

JOUKO
Minäkin menen!

EMÄNTÄ
Elä sinä sinne mene ... elä sinä sen kastettavaksi. Etkö muista, mitä
puhuttiin?

HELUNA
Lähden häntä taas kuulemaan--ei täältä kuule--tulkaa emäntäkin.

    (HELUNA ja EMÄNTÄ menevät.)

JOUKO
Isä ruokkimaan käskee--äiti tappamaan--(tekee epäröiviä liikkeitä,
menee.)

MARTINUS OLAIN ÄÄNI
--ei häntä uhreilla lumota--eikä lahjoilla--eikä loihduilla--eikä
taioilla--hän on taivaan ja maan herra--hallitsee ja vallitsee--»Minä
olen Herra sinun Jumalasi--»

ILPOTAR (tulee toisten naisten kanssa)
Jo se minulle sen kaiken eilen haastoi. Kylyyn vein ja vastat haudoin.

1:N VAIMO
Et pelännyt kylyn pilaantuvan, Ruotsin rienan tarttuvan?

ILPOTAR
Oli varaukset.

2:N VAIMO
On ne Ilpottarella varaukset.

1:N VAIMO
Sinä aina kaikki kylvettää saat, voudit, Panut, papit. Halasiko?

ILPOTAR
Ei halannut; ei tämä--... Vaan tenho siinä on ilmankin, mikä lienee;
kun käteeni tarttui, niin polvet nivelistä pehmitti ja rinnan aluksen
riudutti.

1:N VAIMO
Sitä on niin kumma kuunnella ... ei tahdo saada henkeä vedetyksi ... on
niinkuin siihen paikkaansa painaisi.

2:N VAIMO
Minua ikäänkuin nostaa ... luokseen nostaa.

ILPOTAR
Niin, niinkun sitten tupaan tultiin, niin siellä kaiken tietonsa
haastoi. Panu neuvoi, miten udella, käski salaisia sanojaan väijyä--
vaan niitä en saanut, ei sanonut itsellään niitä olevan. Vaan kyllä ne
on sillä suojelijat sanansa. Ei olisi muuten uskaltanut yksin tulla,
Reidan poika vaan turvanaan. »Etkö pelkää sutten syövän?» kysyin. Ei
sanonut Panua pelkäävänsä. Sanoi olevan itsellään semmoisen haltijan,
joka oli kerran pelastanut miehen, minkä olivat petojen pesään
heittäneet; niin kun lankesi polvilleen ja veisasi virren ja kätensä
ristiin pani, niin niitä tulivat nuolemaan.

1:N VAIMO
Käsiä nuolemaan, olipa se taika--vai kädet ristiin ... mitenkä?
näyttikö?

ILPOTAR
Näytti--näin, ei kuin näin, näin se oli.

2:N VAIMO
Ei pidä näyttääksesi sitä Panulle ... tempun tietää, saa tuhotuksi.

ILPOTAR
En näytä ... en olisi salaisia sanojaankaan sanonut. Olisin pitänyt
omina tietoinani. Ei siihen Panun taiat tepsi; sentähden se sitä
pelkää, yhtä miestä, kaiken kansan lumoavan luulee.

1:N VAIMO
Vai pelkää Panu?

2:N VAIMO (kuiskaa)
Minä häntä en surisi, jos pappi Panun voittaisikin.

3:S VAIMO (samoin)
No, en totta minäkään--ei Panun tiedot tämän tietojen veroiset.

2:N VAIMO
Panun tiedot--pyh!

ILPOTAR
Sen Jumalalla on ollut poika, joka on ilmo-ihmisenä maan päällä
vaeltanut ... vaan olivat ottaneet sen kiinni pahat ihmiset ja
naulinneet ristin puuhun ja siihen tappaneet Ristin-Kiesuksen.

1:N VAIMO
Tapettuko se onkin--Ristin-Kiesus?

ILPOTAR
Eikä--vaan tuo olikin noussut kuolleista ja mennyt takaisin taattonsa
luo taivaaseen.

2:N VAIMO
Vai kuolleista noussut? Semmoisia sinulle haastaa, ihmeitä kaikkia ...
mahdoinpa saada olla minäkin kuulemassa!

ILPOTAR
Tulkaa meille--siellä häntä haastattelemme--sinne täältä palaa! Ei
olisi tänne tullutkaan, jos oli isompi tupamme.

    (Menevät.)

MARTINUS OLAIN ÄÄNI
--tulkaa siis hänen luoksensa--tulkaa hänen huoneeseensa--en tahdo
teitä väkivallalla pakottaa--en lain miekka kädessä--rauhan tuoksuva
tuomen oksa--Jeesuksen Kristuksen nimeen--

    (MIEHIÄ tulee.)

1:N MIES
On maailma tietäjiä täynnä tähän aikaan. Olen nähnyt heitä jo kolmet
neljät erilaiset eläessäni. Itsekukin omia haltijoitaan kehuu.
Reitavainajan aikana oli se loveen lankeileminen ja tulevien
tiedusteleminen sitä ylintä tietoa; Jorma alinomaa sitä Väinöään
vatvoo, Panu taikoo ja temppujaan tekee eikä muu kelpaa; tällä papilla
on Ristin-Kiesus--mikä sitten lienee se. Yhden haltija maassa mataa,
toisen puussa piilee, kolmannen jossain taivaitten takana. Yksi kuvat
pystyttää, toinen ne maahan kaataa--kaikki omiaan tyrkyttää, mene
tiedä, mikä heistä paras.

2:N MIES
Ei kysy uhreja tämä tietäjä--ei vaadi vuotuisia veroja--tulee omillaan
toimeen.

3:S MIES
Helppo tuntuisi olevan hyvittää sen haltija--

1:N MIES
Panu täällä yhä maksuja ylentää, aina uusia uhreja vaatii.

3:S MIES
Eikä kuitenkaan enene riista metsissä, ei viljan saanti vesissä parane.

1:N MIES
Vaan koommin kuin vähenee.

2:N MIES
Mahtaisiko olla tästä Kiesuksesta metsämiehen haltijaksi? Osaisiko
eräonnen antaa?

1:N MIES
On Kontolaisille onni ollakseen--hyvin hyötyvät, ylen ävertyvät.

3:S MIES (mietittyään)
Koettanut tuon tietäisi.

1:N MIES (mietittyään)
Ettäkö jos antaisi vettä päähänsä valella?

3:S MIES
Pois pudistaisi, jos ei hänestä apua. (Näkevät Panun tulevan.) Vaan
salaa Panulta! Lähdemme, jo tuo kuultiin--ei ole uusista usoista,
vierahista valtijaista.

    (Menevät.)

    (PANU näkyy seinän aukossa tulevan ja pysähtyvän kuuntelemaan.
    On epäröivän näköinen. ILPO tulee tuvasta, mieli kuohuksissa.)

ILPO
Yhä se siellä puhuu, hörössä korvin kuuntelevat!

PANU
Niin, akat--

ILPO
Miehet myös--loittonevat, aikovat lähteä--eivät malta--taas takaisin
palaavat.

PANU
Mitä sanoo?

ILPO
Sanoin suloisin lumota koettaa, virsin viehkehin viehättelee.
Reidanpoika veisua kanteleella säestää. Sai jo herkkäverisimmät
säveliinsä yhtymään. On Panun tietäjän omassa tuvassa ristinvirsi
veisattu. Haltija oman kattosi alla elämöi, sinä täällä takapihoilla
piilet. Siinä ollaan! On minulle kuin unen näköä tämä! En uskonut, jos
joku eilen sanoi. Ei olisi pitänyt päästääksesi puhumaan.--Vai onko
sinulla siinä mikä taika?

PANU
Jos estin tulemasta, alkoi Jorma miehineen hokea: ei uskaltanut Panu,
pelkäsi tietojaan; nyt sanovat: ei pelännyt Panu tietojaan, on
itsellään paremmat.

ILPO
On paremmat, onpa tietenkin. Vaan pois olisi ovelta käännytettävä
ollut! Mahdoit antaa minun--

PANU
En arvannut kenenkään häntä kuulemaan käyvän.

ILPO
Ja tupa väkeä tulvillaan!

PANU
Kysyin arpaa: horisi haltija, ei mitänä neuvoa osannut.--Eikä saanut
Ilpotarkaan sanojaan.

ILPO
Ei siihen sanoja tarvis.

PANU
On hänellä se Reidan poikakin turvanaan. Olla minulla nyt isänsä taiat!

ILPO
Et siihen taikoja tarvitse. Olet kuin lumoissa, Panu. Ei liene saanut
sinuakin silmätyksi.

PANU
Silmätyksi?

ILPO
Sen on voima silmissään--ja sanainsa soinnussa.

PANU
Niissäkö--?

ILPO
Mahdoit antaa minun menn'yönä.--Vaan kun vielä sallinet--vaikka oma
henkeni menköön!

PANU
Koko Kontola siitä kimppuumme kävisi, sota syttyisi.

    (Kuuluu veisuuta.)

ILPO
Sota siitä syntyy sittenkin! Yksin nyt tuli, tulee toiste miehineen!
Eivät nyt uskaltaneet, vielä Panua pelkäsivät. Näkevät, että tulee ja
menee pahin vihamiehesi eikä naarmua nahkaansa saa ... rauhan kello nyt
Kiesuksen kaulassa kalkattaa, sodan torvea huomenna toitottaa. Niin
kävi Kontolassa, niin käy täällä. Tuopi erämiehet, kaskimiehet,
kalamiehet kutupaikoille, tunkevat meidät täältä niinkuin muinoin
tunkivat taattomme sieltä. On tapettava valloittaja, ennenkun valtaan
pääsee, on uuden uskon tuoja aina tuhottava--

PANU
On tuhottava,--vaan niin, ett'ei kukaan kuule eikä kukaan näe...

ILPO
Niinkuin Reita vainaja?

PANU
Juuri niin.

ILPO
Nyt jo miehetkin virteen yhtyy! (kuuluu taas papin puhetta)--
Kastettavaksi kutsuu!--Ilpolaan!--meidän pirttiin!

PANU
Elä päästä häntä sinne!--Salpaa ovet sisältä!--Vie sana toisiinkin
taloihin!--Taipaleelle hänet yön selkään ajamme--

ILPO
Entäs sitten?

PANU
Eksyy--hankiin hukkuu--

ILPO
No niin, nyt on ennallaan--jo loi Panu lumonsa!

PANU
Joudu--riennä! (ILPO menee.)

    MARTINUS OLAI, matkatamineissa, papin kauhtana ja kaulus harmaan
    sarkatakin päällä, poronnahkakengät jalassa, esiintyy varmasti,
    melkein käskevästi. REITA, kannel kainalossa. JORMA, EMÄNTÄ,
    JOUKO, ILPOTAR, HELUNA y.m. kansaa, joista osa tulee sisään,
    osa jää porstuaan.

OLAI
Et tullut minua kuulemaan, Panu.

PANU (istuu syrjin)
Tiesin loruiksi luotehesi. Nyt sen muutkin tietävät.

OLAI
Jos tulit minua kuulemaan etkä puheitani piillyt, niin sait tietää,
mitä heimollesi haastoin. Selitin heille, mikä on ero heidän
haltijainsa ja minun Jumalani välillä. Eivät ole tähän saakka ainoasta
oikeasta Jumalasta mitään tienneet. Nyt hänet jo tuntevat ja pian
omaksensa ottavat.

PANU
Ei heistä kukaan sinun jumalaasi omista. Ovat omamme paremmat. Ei
Panujen heimo ikänä Ruotsin Kiesusta kumarra. Turhaan täällä suutasi
soitit. Mennet rauhassa kotiisi, kun kohta menet.

OLAI
Menen, kun olen tehtäväni täyttänyt, heimosi kastanut ja pyhän kirkon
yhteyteen ottanut. Vasta sitten menen,--kohta taas takaisin tullakseni.
On käsky kuninkaalta rakentaakseni kirkko Korpivaaraan.

PANU
Kirkko?

OLAI
Paikan jo eilen tullessamme Reidan kanssa katsoimme. Suven tullen
saavun tänne sen perustusta panemaan. On tasanen kenttä koivujen
keskessä niemen nenässä, jonka käritse tie Kontolaan kulkee.

PANU
Uhrilehdon niemessä?

OLAI
Siihen sen rakennamme ja hirret vaaran rinteestä vierestä kaadamme.

PANU
Pyhän uhrivaaran!--Mennet täältä, ennenkun sinut koirillani kylästä
ajatan!

OLAI
En sinulta tulolupaa kysynyt, enkä myöskään poiskäskyäsi kuule.--Käykää
kanssani kaikki, jotka haluatte lisää kuulla! Odotan teitä Ilpolassa.--
Reita, kanna kirjani!--Panu, kun hyvällä taipunet, ei sotaa syty,--jos
vihaan nouset, tiedä, ett'ei esivalta miekkaa hukkaan kanna.--Seuratkaa
minua! Käykää kanssani kaikki, jotka tahdotte kasteen omistaa. (Menee.)

    (Väki ei tiedä, mitä tehdä, osa jää seisomaan, toiset tekevät
    liikkeitä lähteäksensä.)

PANU (ivaten)
Seuratkaa häntä! No, miks'ette mene! Sodan nostaa, koko heimon vankina
Kontolaan vie--yksi ainoa mies! Juoskaa jälessään, ennenkun jättää!
Ottakaa kirveenne miehet, rientäkää hakkaamaan ikihongat pyhän
uhrivaaran rinteeltä! Kaatakaa kaskeksi pyhä lehto! Mitä seisotte?
Suuttuu teihin uusi tietäjänne!

MIEHET
Emmehän me ... emmehän me muuta kuin...

PANU (kuohahtaa)
Ettehän te! Ettehän te muuta kuin päiväkauden paljain päin hänen
edessään seisotte!

1:N MIES
Hattu oli mulla päässäni!

2:N MIES
En avopäin seisonut.

3:S MIES
Saanneehan tuota kuunnella.

PANU
Annatte loihtujansa ladella ja omia haltijoitanne häväistä! Ja akat
kilvan virsiänsä vetelevät!

NAISET
Emmehän me vaan kun se niin ... kun sanat suuhun pani ja kannel säveltä
säesti.

PANU
En häneen kädelläni koskea tahtonut, menköön kylästä niinkuin tuli.
Mutta tietäkää se, että ken hänet enää luoksensa laskenee, ken hänelle
ovensa avannee, tai häntä ruualla, juomalla, töillä tai neuvoilla
avustanee--

1:N MIES
On oikeassa Panu--ei ole häntä suosittava kenenkään. (Menee.)

2:N MIES
En kai minä ... (menee.)

3:S MIES
Saa kai minun oveani kolkuttaa--vaikka kynnykseni eteen paleltukoon ja
kuolkoon, en salpaa nosta. (Menee.)

JORMA
Et kai häntä tuon pyryn selkään--yötä vasten.

ILPOTAR (ja jotkut muut)
Nouseeko pyry?--Mistä se nyt?--Äsken taivas vielä kirkkaana kajotti.

JORMA (luukkua raottaen)
Niin sakeana tupruaa, ettei pihan yli näe.

PANU (näkyy että hän keksii sen)
Nousee mikä nostettu on! (Menee.)

1:N NAINEN
On pyry Panun nostama.

2:N NAINEN
On ilma tietäjän tekemä.

3:S NAINEN
Ei pidä Panua suututtaa. (Menevät.)

JORMA
Ei heitä hyvä peri. (Menee.)

ILPOTAR
Oli tyhjä konttinsa--nälkään nääntyvät. (Menee.)

    (EMÄNTÄ ja JOUKO ovat jääneet.)

EMÄNTÄ
Jouko, ota tämä mytty... Panulla on paha mielessä, aikoo tappaa nälällä
ja vilulla erämaahan ... en soisi Reidan pojan ... hae käsiisi, hiihdä,
kunnes saavutat, anna tämä...

JOUKO
Onko pyry isän nostama?

EMÄNTÄ
Olipa kenen tahansa ... joudu, ennenkun jälki peittyy!

JOUKO
Vaan jos isä--(menee.)

JORMA (tulee)
Ei heitä hyvä peri ... eksyvät tuiskuun... Ei eteensä näe.

EMÄNTÄ
Ehkä jossain suojaa saavat... Mitä sanoo Jorma, olitteko kuuntelemassa?

JORMA
Kaikki kuulin. On totta toinen puoli, toinen touhua. Sanalla Väinökin
vihat voitti, sanaan tämäkin turvaa. Ei pahaan neuvo, kun neuvoo hyvään
ja rakkauteen. Niin tuntui tekevän. Sitä täällä tarvittaisiin, kun
tapetaan, raiskataan... Vaan miksi vaatii sitä varten hyvät haltijat
hylkäämään? Ei se heidän syynsä. Miksi tahtoo kirkkonsa uhriniemeen
rakentaa ja miksi puut hyvältä vuorelta kaataa? Eikö paikkaa muualla,
eikö muualla puita? Eikö mahdu rinnan elämään hyvät haltijat yhden
niinkuin toisenkin? Väinön tiedän, Tapion tunnen, heitä hyvittelen,
heille uhrini kannan ja Väinön viisauden askeleitani johtaa annan. Ei
ole minulle hänen Kiesuksestaan, mutta paremmaksi hänetkin arvaan kuin
Panun puujumalan, jonka kuvatoksen pyhälle vuorelle pystytti. Siitä on
tullut kaikki kurjuus ja kaikki Karjalan pahat, siitä viljan vähyys,
siitä kalan kaipuu. Olisin nuorempi, mielet kääntäisin, miehet
nostaisin, kuvatokset kaataisin, vanhat haltijat arvoonsa ylentäisin.
Ei olisi silloin pelkoa Ruotsin jumalasta, ei Ristin Kiesus mitään
mahtaisi. Nyt tulee--saattepa nähdä--omakseen ottaa. Vaan virtensä oli
kaunis.

EMÄNTÄ (joka ei ole kuunnellut JORMAN puhetta, vaan levotonna ja
hajamielisenä milloin ovea milloin luukkua raottanut)
Kuulisitpa, taatto, kerran Valamolaisten veisuun, kuulisitpa monasterin
kellojen helinän...

     JOUKO (tulee hengästyneenä.)

EMÄNTÄ
Näitkö? Löysitkö missä?

JOUKO
Olivat ensin Ilpolan tupaa kiertäneet, sitten saunaan yrittäneet ...
sieltä Kuismalan saunaan. Vaan kun eivät mihinkään päässeet, niin
tuohon tulleet Reitalan vanhaan saunaan ja tulen virittäneet.

EMÄNTÄ
Siellä säilyvät, sinne ei Panu uskalla! Pelkää sitä paikkaa!

JORMA
Paha oli ilme Panun silmässä ... ei mitänä pelkää ... lähden
tarkastelemaan... (menee.)

JOUKO
Jos isä saa tietää...

EMÄNTÄ
Minne heitit mytyn? Eikö kukaan nähnyt?

JOUKO
Oven eteen heitin ... seinään kolahutin. Vaan oli suksen jälki ennen
minua kiertänyt.

EMÄNTÄ
Jotain hankkivat--kuka siellä etehisessä haparoi--ripaan tarttuu--
(Reita tulee) Reita? Mistä tulit? Elä tule tänne, mene sinne, missä
olit. Tuleeko pappikin? Minne jäi?

REITA
Jäi saunaan lepäämään. Tulin siskoani tapaamaan.

EMÄNTÄ
Annikkiako?

REITA
Annikkia tulin näkemään ... täällä lienee ... joku meille ruokaa toi
... oli äitivainajan huiviin pantu.

EMÄNTÄ
Tunsit äitisi huivin?

REITA
Tokihan tunsin, punaraitaisen, vinoristin kulmassa, keskellä
viisikannan.

EMÄNTÄ
Annikin oli huivi. Voi armias auttajani! Veli tuli siskoaan tapaamaan.
Eilen vielä kukkana keikkui, morsiona mairehena--vouti rekeensä reutoi.

REITA
Voudille annoitte?

EMÄNTÄ
Panu antoi.

REITA
Panu?

EMÄNTÄ
Koskeen tyttö juoksi, kuohuihin hukuttihe. Siskosi Panu tuhosi, isäsi
tuhosi, sinutkin vielä tuhoo.

JOUKO
Henkesi käärmeeksi muuttaa, niinkuin isäsi--

REITA
Muuttiko käärmeeksi isäni hengen? (Pelko kohoo hänessä kohoomistaan.)

EMÄNTÄ
Niin teki, sen hänen omaan pääkalloonsa sulki--siellä vankina kiduttaa
--joudu täältä ... heitäte suksillesi, hiihdä taaksesi katsomatta--
soisin teidän täältä hengissä pääsevänne--olet Annikin veli--puhui niin
kauniisti vaikk'ei virtensä valamolaisten veronen--(etehisessä alkaa
tulen loimo punottaa seiniä) mikä tulen loimo se tuolla--mikä siellä
palaa?

JOUKO (avaa luukun, jolloin loimo valasee tupaakin)
Reitalan saunahan siinä palaa!

EMÄNTÄ
Reitalan sauna palaa! Hirmuja tekevät! Auta armias, hänet elävältä
korventavat. Yhä yltyy!--Joudu, Reita, apuun--joudu, mene--minä menen
(menee.)

REITA
Isäni tappoi--käärmeeksi muutti--Annikin tuhosi.--

EMÄNTÄ (juoksee takaisin)
Panu tulee--täältä mene...

REITA
Panu tulee!

    (Rientävät etehiseen eri haaroille. REITA on yhä kasvavan
    kauhun vallassa.)

    (ILPO ja PANU tulevat.)

ILPO
Pönkän panin--nukkuivat, eivät mitään kuulleet. Sytytin pistekodan,
hulmahti kuin havukaski tuleen ... siellä ovat molemmat ... on se nyt
niin lujassa, ett'ei sisästä aukea. (Nauraa sisäänpäin, äänettömästi.)
Löysivät mitä lähtivät hakemaan. Panun polttaa uhkasi, Panu hänet
itsensä poltti, loihti loukkuun menemään, sikeään uneen nukutti,
kärvensi kuin metsähiiret kasken lahokantoon, paistoi kuin nauriit.
Siinä palavat pappi ja Reidanpoika, Lapin viimeinen sikiö!

PANU
Isänsä omassa saunassa! Että sen sittenkin siihen polttamatta jätin,
kun kaikki muut Lapin saunat tuleen pistin! Mikä antoi minulle oiva
haltija sen päähän piston! Vaan oli aika viimeinkin tuhota. Ties mikä
olisi vastus noussut. Vanha Reita minua aina ivasi ja ilkkui! Aina
halvensi ja häpäsi heimon kuullen! Ei minusta tietäjäksi, ei minusta
uhripapiksi, ei minusta heimon haltijaksi! Hänellä yksin salatiedot,
minulla kaiken mieron mahti, hän kettu kavala, minä vainuton kylän
rakki, hän haukka taivaalla, hän kokko korkeudessa, minä siipisato
lintu, joka maata pitkin räpyttää ja rääkyy. Aikansa ilkkua annoin, kun
tuli oma aikani--

ILPO
Raudan rintaansa iskit!

PANU (rivosti)
Nuolen selkäänsä upotin! Suulleen suohon suistui, rääkyi ja räpytti,
potki polulla poikkiteloin. Kun viimeisiä henkiään haukotteli, eteensä
hyppäsin, kahta kämmentä yhteen löin ja huusin: »henkesi minua
iankaiken palvelkoon!» Sen kuuli ja vielä kirota ehti: »käärmeeksi
henkeni, maan alle matelemaan, kantapäätäsi puremaan!»--ja sinne meni,
kaikki haltijansa mukanaan vei, en luullut heitä ikinä haltuuni
saavani.

ILPO
Vaan saithan ne?

PANU
Käärmeenä henkensä kuleksi. Vuotta kolme kun oli kulunut, kallonsa
maasta kaivoin ja tuonne saunaansa vein. Niin päivänä muutamana käärme
kynnyksen alla loikoi, kaulaa koukisti, niskaa nosti, sähisten päätänsä
kohotti. Minä pihdin niskaansa, omaan kalloonsa ajoin, sen taikamajaani
vein ja sinne salpasin--siellä on. Hyvin menestyin, kaupat kävi, veteli
viljan saanti.--Poikansa tänne lähetti, aikoi onnen ottaa, usutti papin
päälleni--siellä savuna sakeaan ilmaan nousevat, siellä kärynä
korkeuteen kohoovat!--Oli se uhri haltijalle, oli se uhri haltijalle,
Jouko! On siinä uhria vielä sinunkin ijäksesi, Jouko! Tuhannen
uhrihärän veroinen! Eilen Annikki veden väelle, tänään...

JORMA (tulee)
Sinäkö, Panu, Reitalan saunan sytytit!

PANU
Ja entä jos sytytinkin! Parempi polttaa kuin palaa. Uhkasi polttaa
minutkin.

JORMA
Ei ennen näin vihamiestä vastaan käyty, eivät totta tosiaan Kalevan
urhot nukkuvaa miestä saunaan salvanneet ja elävältä polttaneet.
Ilmiotteluun vaativat, miekkojansa mittelivät ja vuorotellen iskivät.
Häpeän sukuani!

PANU
Aika aikaa kutakin!

JORMA
Etkä häntä sittenkään surmatuksi saanut. Pois pääsivät.

PANU
Pois...?

JORMA
Ei ollut pitänyt oven pönkkä.

ILPO
Pitämän piti!--ellei joku ulkoapäin avannut.

PANU
Sinäkö, Jorma?

JORMA
En ehtinyt, ei tarvittu, oli toinen jo työni tehnyt.--Ei tehonut
tulikaan.

PANU
Ei lie tuli tehonut, tehoo pyry ja pakkanen!

JORMA
Et saa sitä miestä koskaan surmatuksi sinä. On suurempien suojassa, sen
näen. Lapin haltijat Reitaansa varjelevat, Ristin Kiesus pappiaan, ei
ole Panulla heitä vastaan muuta panna kuin--puujumalansa.

PANU (yhä enemmän raivostuen)
Ei siinä jumalia tarvita, missä käsi rautaan kykenee! Olen oma jumalani
kuin tarvitaan, oma haltijani kuin haluan!

    (Tarttuu kirveeseensä ja syöksee ovelle.)

REITA (tulee ovessa vastaan)
Anna armoa, Panu! Elä minua tapa! Ystäväsi minä!--Saithan isäni,
saithan sisareni, saithan papin! Elä minua enää! En olisi tullut,
väkisin vaati! En enää Kiesusta kumarra ... ei ollut auttajaksi!--Ei
voi vihoista varjella... Sinua minä, säästä henkeni, ota orjaksesi!

PANU
Onko sinulla isäsi tiedot?

REITA
Säästä henkeni! Ota orjaksesi?--Anna armoa Panu, suuri tietäjä! (lankee
polvilleen) Neuvon sinulle Kiesuksen kirosanat! Opetan sulle taivahan
taikatiedot!

MARTINUS OLAI (tulee)
Reita! Kurja lappalainen! (Tempaa hänet ylös Panun edestä.) Sinäkö?
Sinä petturi! Kirottu kavala käärme! Sinäkö minut saunaan salpasit?
(heittää hänet karsinaan menemään.)

REITA
En minä... Panu! (kaatuu.)

JORMA
Varo pappi!

OLAI (huomaa Panun, joka hyökkää kirveen kanssa takaapäin. Saa
ranteesta kiinni--kirves putoo.)
Pois pakana! Elä satuta kättäsi Herran voideltuun!

PANU (aikoo uudelleen hyökätä hänen päälleen kädessä puukko, kun)

REITA (lattialta vaikeroiden huutaa)
Elä satuta, elä satuta! Kiesus auta! Auta meitä isä, poika ja pyhä
henki! Tuli polttaa ja puhaltaa! Veri hyrskyy ja vesi tyrskyy ja koski
kohisee! Annikki, voi, Annikki! Voi, voi, auta, taattoni, auta, isäni
haltija! Päästä minut käärmehen kiroista!--(Yhtäkkiä riemuiten
nauraen.) Panu kaatuu! Panu kaatuu!

JORMA
Loveen lankesi! Isänsä henkeä avukseen huutaa!--Herposi käsi Panulta.

PANU (seisoo kuin kivettyneenä, silmät harrallaan Reitaan tuijottaen)

OLAI
Reita, mikä sinun on? Nouse!

JORMA
Anna hänen puhua ... elä henkiä häiritse!

REITA
Sinun pitää rikki polkeman käärmeen pään ja Herra Jumala sanoi: kirottu
ole...

EMÄNTÄ (etehisestä)
Sitä käärme kalvaa...

JORMA
Kuka, sano, kuka?

REITA
Kirottu ole ... josta on kaikki paha maailmaan tullut.

JORMA
Kenestä?

REITA
Panusta, Panusta! (vaikeroiden.) Ei armoa, ei armoa yhtään! Ei armoa
... helvettiin, voi, helvettiin--kirottu, kavala käärme! Päätäni puree!

EMÄNTÄ
Sitä käärme kalvaa.

JOUKO (pidätetyllä riemulla)
Siihen meni isänsä käärme ... nyt se meni siihen! Ei mennytkään minuun!

EMÄNTÄ
Tule pois, Jouko!

JOUKO
Ei mennytkään minuun!

EMÄNTÄ
Jouko, tule pois!

JOUKO
Anna minun, elä--siihen meni--siihen meni...

REITA (kimmahtaa ylös ja horjuu Panua vastaan)
Helvettiin! Helvettiin! Kiesus kiusaksi sinulle, ristin hiisi
heimollesi! Helvetti sun haudaksesi, tulipätsi poijallesi! Pappi
Panulle sijahan, kirkko talosi tanhualle! (PANU ja ILPO väistyvät pois.
REITA taas vaikeroiden.) Ei armoa ... ei armoa...

JOUKO (kauhistuen)
Ei armoa...

JORMA
Murhattu isänsä hänen suunsa kautta puhuu.

OLAI
Jumala hänen suunsa kautta puhuu (tukee Reitaa.)

REITA
Kiesukseen turvatkaa, Kiesus auttaa, Kiesus auttaa!--Urut soivat,
kynttilät kuorissa kimmeltää.

OLAI
Hän on kirkossa.

REITA
Enkelit katossa ja kerupiinit ... harput ja kanteleet ... ei kuolemaa,
ei kipua!

OLAI
Hän on taivaassa...

JOUKO (riemuissaan)
Ei kuolemaa, ei kipua!

EMÄNTÄ (hädissään)
Jorma, auta ... ennenkun lumoo ... Jouko, tule, Jouko! (Saa hänet
viedyksi ulos.)

REITA (herää)
Eikö se polttanutkaan? Eikö tehnytkään mitään? Menikö se maan alle?

OLAI
Kuka?

REITA
Se, joka maan alta eteeni nousi.

OLAI
Meni, maan alle meni.

REITA
Eikö tapa?

OLAI (rauhoittaen)
Ei tapa ... ei meille mitään voi!

REITA
Ei tapa, ei tapa--lähdemme täältä!

OLAI
Jaksatko lähteä?

REITA
Jaksan, jo jaksan.

ILPOTAR (joka on tullut edellisen kestäessä)
Mennette pian, ennenkun Panu tointuu...

JORMA
Ei toinnu Panu siitä iskusta.--Vaan kun tahtonette, minä teidät täältä
opastan.

OLAI
Ken olet--oletko kristitty?

JORMA
Kristitty en ole, vaan neuvoi vanha Väinämöinen opastamaan eksynyttä,
haihtunutta hoitamahan, vainottua vaalimahan.--Lähde täältä, elä
koskaan takaisin tule.

OLAI
Enkö tulisi takaisin? Nyt tulen enkä enää yksin tule! Tulen voimalla ja
väellä. Tahdoitte minut nälkään ja viluun tappaa. Minulta ovenne
salpasitte. Tulella Panu minut polttaa aikoi. Joka tulen viritti, sen
tuli polttakoon! Kostaman sinun pitää, sanoo Herra, Herra!

JORMA
Kostosta puhuu tämä, kostosta tuo. Kostoa huutavat ihmiset, kostoa
haltijat, sitä elävät, sitä vainaat. Mikä lie tämä nykyinen maailma?
Koirina toistensa kurkkuun käyvät, usoistaan usahtelevat, veret eri
vierojen tähden vuotaa.--En tiedä, mustaksi mieleni käy.--Yhden tiedän,
Tapion tunnen.--(Tekee lähtöä.)

ILPOTAR
Minnekkä aijot heidät viedä, Jorma?

JORMA
Jos heidät Karilaan saattaisin, sieltä Kari heidät kotiinsa opastakoon.
Karin majalla taas tän'yönä kannelta soitamme.--Vai kannelta?--Ei soi
kannel enää Karin talossa--kostoa katkeraa hänkin hautoo. Nouskaa
suksillenne!

OLAI
Paloivat sukseni--

ILPOTAR
Saat minulta sijaan ... ottakaa meiltä!

JORMA
Sinulta?

    (OLAI, JORMA ja REITA menevät.)

PANU (tulee sivuovesta avopäin, aivan masentuneena, vaatteet
epäjärjestyksessä ja lumisina)
Ääni oli isänsä ääni. Noin se loveen langetessaan huusi, noin
kuollessaan käsiään huitoi. Sen hallussa se nyt on Reidan haltija, ja
Kiesuksen papin. Sen turvissa ne tänne tuli, se ne tulesta pelasti.
Toivoin hänen henkensä kerran Joukoon menevän, loven lahjan antavan,
tuosta tietäjän tekevän...

ILPOTAR (ylenkatseellisesti)
Joukosta!

PANU (katkerasti)
Käsistäni vei, edestäni otti, henki häneen meni, minulle kuori kouraani
jäi--kuolleena tuo taikamajan lattialla loikoi. Siin' on! (Ottaa
poveltaan kuolleen käärmeen ja heittää menemään.) Turhaan Reidan
tapoin, suotta oman veljeni veren vuodatin. Kohta koko heimo Kontolaan
juoksee.

ILPOTAR (lohduttaen)
Panu!

PANU (sysää pois)
Et sinäkään sanojaan saanut, et viehätellä osannut--vanha olet--

ILPOTAR
Suotta minulle vihojasi viskelet.

PANU
Sinä hänet sisään päästit--sinä kansan häntä kuulemaan haalit.

ILPOTAR
Olisivat tulleet ilmankin.

PANU
Ette mihinkään kykene ... ei teistä apua ainoasta--Ilpokin--!

EMÄNTÄ (tulee hädissään)
Panu! Panu!

PANU
Tuossa tuokin--mikä hätänä?

EMÄNTÄ
Joukoa heittää, kouristaa kuin Reitaa äsken!

PANU (riemastuen)
Joukotar!

EMÄNTÄ
Käsiini kaatui! Sekavia haastaa, silmät nurin päässä pyörii, vaahto
suusta ... tule päästämään! Tule luomahan lumonsa! Hankeen pyörtyi...

PANU
Se on tullut takaisin! Ei mennytkään Reidan poikaan isänsä henki! Meni
minun poikaani! Minulla on poika, joka loveen lankee! Tuota kaiken
ikäni toivoin! Tulee tietäjä isäänsä isompi! Nyt tulkoon Ruotsin pappi!
Nyt ovat hänenkin henget hallussani! Ei minulle mitänä mahda!

EMÄNTÄ
Päästä hänet, vapauta! Voi, jos kuolee!

PANU
Ei kuole--vaan vaikka kuolkoonkin, isä poikansa perii!

EMÄNTÄ
Voi sinua, Panu!

ILPOTAR
Voi houkkoa! Pitää pappi henget, mitkä sai!




NELJÄS NÄYTÖS.


    Uhrivaaran laella, jossa vanha kelohonka, ja sen edessä kivipaasi,
    jossa uhrilihoja ja uhrihalkoja. Hongan ympärillä istumakiviä.
    Siihen on kiinnitetty epäjumalan kuvia, lappalaisen näköinen,
    kädet ojona, toisessa malja; juurella lähde. Taka-alalla avara
    metsä- ja järvimaisema.--Mäen rinteessä alempana näkyy Panula.--
    Oikealla Panun taikamaja kalliossa, irvistelevine karhun- ja
    ketunkalloineen. Keväinen aamuyö.

    (PANUN EMÄNTÄ ja HELUNA.)

PANUN EMÄNTÄ (hiipii taikamajan ympärillä, kuiskaa kaukaa, mutta ei
uskalla tulla lähelle; on ilmeisen tuskan vallassa)
Jouko!--Ei se kuule enkä uskalla minä huutaa. Ristiä suutele ja rintaan
paina!--Koko yön on siellä vaikeroinut. Äsken kouristi enkä päässyt
pitelemään. Se sitä aina helpottaisi, kun saisin pidellä. Voi meitä,
voi! Voi minua, että käärmeen tapoin! En olisi tappanut, ei olisi
Joukoon mennyt. Ei päästy pakenemaan.

HELUNA
Minä kohta pääsen; näiden uhrijuhlain jälestä lähden.

EMÄNTÄ
Elä minua heitä ... mitenkä minä, jos sinäkin. Odota, ehkä hänestä
heittäjä lähtee ... yhdessä pakenemme--

HELUNA
Ei lähde heittäjä, kenehen on kerran mennyt.

EMÄNTÄ
Voi, voi, et edes sinä niin sanoisi!

HELUNA
Tulkaa pois, emäntä ... jos Panu tulee ... minua pelottaa.

EMÄNTÄ
En lähde, ennenkun se sen sieltä päästää ... pyhä risti häntä
suojelkoon!

HELUNA
Tullaan.

    (Juoksee pois, EMÄNTÄ piilottautuu majan taa.) (JORMA, KARI
    ja KARITAR nousevat polkua vasemmalta.)

JORMA (osoittaen epäjumalaa)
Voi sinuas variksen pelätti, mikä olet! Voi sinuas narrikansan kuvatos,
minkä tietäjäsi on siihen, esi-isäin pyhään puuhun kytkenyt, jonka
juurella haltijan oma lähde kumpuaa! Mikä rähjä, mikä vinosuu,
vääräsääri, kierosilmä lappalainen--luulee hänessä suuren haltijan
asuvan! Tuossako, ihmiskäsin tehdyssä ihmisen kuvassa haltija
mieluummin asuisi kuin omassa kasvattamassaan puussa, jonka siemenen
kylvi siihen salojen siintäväin keskeen, vetten välkkyvien vaiheelle?
Näettekö, kuinka tuo irvihammas ahnaasti kättänsä ojentaa almua anoen--
omansa epäjumala olet Panulle, joka ei muusta tiedä kuin voitosta ja
saaliista ja semmoiseksi kaltaisekseen jumalansakin laatii, esikuvaksi
itselleen ja muille. En voi minä enää heimon yhteisiin uhreihin osaa
ottaa, yksin täytyy tullakseni, omat pyhät pitääkseni!

KARITAR
Kun ei ole sitä, joka hänet irvihampaan tuosta irti kiskoisi ja
suulleen kallioon syöksisi.

JORMA
Paikka on pyhä, joskin häntä häväistänee. Et saa pyhällä uhrivaaralla
tehdä väkivaltaa pedollekaan, vaikka olisi karjaasi kaatanut. Itse
haltija häpeänsä kostakoon--ja kerran kostaa!--Uskon aikain parempain
kerran vielä koittavan. Vielä palaa Väinö, pyhät vuoret puhdistaa,
vanhat haltijat entiseen valtaansa asettaa. Lahoo, ränstyy, mätänee
käsin tehty kuva, sadat vuodet seisoo jumalain puu--ja jos kerran
kaatuu, jo toiset juurestaan versoo. Sinulle uhraan, ainoani annan,
viimeiset aarteeni eteesi kannan.

    (Mene uhripuun luo ja toimittaa uhrin.)

Tapio talon isäntä,
Metsän ukko halliparta,
Mielikki metsän emäntä,
Metsän armas antimuori,
Tule jo kullat ottamahan,
Hopeat valitsemahan,
Ainoat omistamahan--
Ota soljet, sormukseni,
Vähät lahjat viimeiseni.

KARITAR
Ota multakin omani,
Ainokaiseni omista,
Vähät lahjat viimeiseni.

JORMA
Nouse koivun konkelolle,
Lepän lengolle ylene,
Onko mieleiset sanani,
Otolliset uhrityöni,
Lepy lehto, kostu korpi,
Ellös suuttuos Jumala,
Maanpitäjä pillastuko
Uhritöistä ilkiöitten,
Typeristä tyhmän kansan,
Lepy metsä miehillesi,
Lepy näillä leppösillä,
Lauhdu näillä laulelmilla--
Humahtele hongan latva,
Kohahda korea kuusi,
Jos on uhri otollinen,
Mieluiset minun sanani!

    (Tuuli humahtaa puussa.)

Otollinen oli uhrini, ei ole haltija vielä meihin vihastunut.--Kari,
kanna sinäkin uhrisi pyhälle puulle! Elä siinä synkkänä seiso!

KARI (katkerasti)
Minä kannan uhrini Panun puujumalalle.

JORMA
Mitä sanot?

KARI
Panun itsensä uhriksi kannan (näyttää vaatteesta tehtyä nukkea.)

JORMA
Panun oma kuva--kädet selän taa sidotut. Sitäkö aiot?

KARI
Oman jumalansa kädestä tuomionsa saakoon! Nyt tietää: missä ikinä
kulkenee, ansa jalan alla vaanii.

JORMA
Et saane satimeesi Panua sinä.

KARI
Minä opastan, toiset tien käyvät; minä otuksen kierrän ja osoitan,
toiset pyydystävät. On vielä ennen iltaa papin köysissä Panu ja minä
köyden päästä pitelen.

JORMA
Uhkasi asehin uudesti tulevansa, vaan en olisi tuota suonut, en suonut
sinun häntä tänne opastavan, en itsenään uhripyhänä.

KARI
Olisi tullut tuomattani.

JORMA
Kari! Lähde täältä kanssani! Teemme niinkuin teki Väinö, pois
kaukenemme, kosket sauvomme, suvannot soudamme, selät suuret
lehtipurjeessa viilettelemme, haemme hiljaisen poukaman,
hiekkarantaisen, siihen kolmilaitamme kokastamme ja kuusen juureen
majamme kyhäsemme--on siellä kalasia vesiä, on ansamaita, on
koppelokankaita, on teerivaaroja--hyvät haltijat mukana seuraa, pahat
tänne jääkööt!--Väinön tiedon turvaan viemme, soiton suuren suojaan
saatamme, ett'ei sotkis vieras virttä, ruotsi rikkoisi säveltä.

KARITAR
Lähdemme, Kari...

KARI
Ei saisi rintani rauhaa siellä, salot synkkinä seisoisivat, peikot puun
juurilla jurottaisivat, kosket kostoa huutaisivat. Panun antama isku
yöt päivät päälakeani pakottaa. (Menee.)

KARITAR
Musta on mielensä, unettomat ovat yönsä, ei ole pyynnistään ei
metsästyksestään, Kullervona kulkee hän kostoansa hautoen.

KARI (tulee takaisin)
Onko paljon saapunut uhrikansaa?

JORMA
Ei puoltakaan entisestään. Yhä vähenevät; laumoittain heitä Kontolassa
kulkee.

KARI
Onko aseita miehillä?

JORMA (hiukan moittien)
Ei aseellisina uhreihin tulla, senhän tiennet.

    (Menevät.)

EMÄNTÄ (tulee)
Nyt sitä taas heittää.

    (Vetäytyy pois, kun näkee PANUN ja ILPON tulevan.)

PANU (on täysissä noidan tamineissa, päässä huuhkajan höyhenistä tehty
takki, hihoissa ja harteilla kirjavia nauhoja, punanen paita, kädessä
taikarumpu.)
Vai nurisevat taas?

ILPO
Uhriverojen paljoutta paheksuvat, huonoa riistavuotta valittavat. Sinun
syyksesi sanovat. Ei ole muka taioistasi apua; Lappiin metsän riista
vierii, Kontolan alavesiin veden vilja valuu.

PANU
Se on se vanha virsi. Sitä aina veisaavat, kun uhrata täytyy.

ILPO
Eivät sano Kiesuksen uhreja kysyvän. Kehuvat jo muutamat
juhannusjuhlille Kontolaan lähtevänsä.

PANU
Sano heille, että kohta palaa riista moninkertaisena takaisin, niinkuin
on aina ennenkin palannut, kun uhrit oikein toimitetaan. Tänä vuonna
uusille haltijoille uhrataan ja uudet on uhraajat. Ei Panu enää yksin
uhria toimita. On toverinaan oma poikansa, tietäjä kohta isäänsä
isompi.

ILPO
Tule heille se itse selittämään.

PANU
En jouda, aika on tärkeä, hetki on tullut. Järjestä juhlasaattue. Kun
aurinko on oman korkeutensa metsän rannasta noussut ja teeren ensi
kuherruksen kuulette, te liikkeelle lähdette ja minä täältä joukon
kanssa pyhän vaaran veräjälle vastaanne tulen. (Emäntä tulee) Mitä
täällä teet? (Ilpolle) Mene, Ilpo, ja tee niinkuin sanoin. (Ilpo menee
epäröiden) Mitä täällä teet? Talo täynnä vieraita ja emäntä täällä
kuleksii! Mene hoitamaan vieraita!--Etkö saa sanaa suustasi?

EMÄNTÄ (rukoillen)
Elä hyvä Panu, elä häntä nyt enempi kiusaa. Päästä hänet pois ... anna
minun viedä hänet kotiin ... elä lastasi menetä--se on sairas ... sitä
pelottaa ... etkö kuule, kuinka valittaa...

PANU
Hän haltijata haastattelee ... tietäjäksi valmistelekse.

EMÄNTÄ
Eihän hänestä tietäjäksi ... vasta vuoteelta nousi ja nyt tuonne
telkitsit.

PANU
Mene tiehesi täältä!--Tulee tietäjä isäänsä isompi.--Tiehesi täältä.
Pois vaimo saastainen pyhästä toimituksesta (ajaa pois Emännän.)

PANU (avaa majan oven)
Jouko!--Se on vielä haltijan lumoissa ... silmät killuu kuin elukan
silmät pimeässä--henki tulena palaa--palakoon!--pysyköön lovessa niin
kauvan kun haltija pitää (aikoo hiljaa sulkea oven, mutta samassa)

JOUKO (hyppää ulos parahtaen niinkuin takaa-ajettu.)

PANU
Joko päästi?--Elä pelkää, Jouko...

JOUKO (sopottaen)
Helvettiin, helvettiin! Ei armoa, ei armoa!--

PANU
Ei ole vielä ihan päässyt.--Näitkö haltijan?

JOUKO (lyhyesti ja hätäisesti)
En nähnyt.

PANU
Etkö mitänä nähnyt?

JOUKO
Näin.

PANU
Mitä näit?

JOUKO
Näin papin.

PANU
Ei tullut Reidan henki luoksesi lovessa?--Et häntä nähnyt?--Et mitään
kuullut?--Elähän vapise!

JOUKO (surkeasti)
Anna minun mennä kotiin, isä. On paha ollakseni ... päätäni huimaa ...
sydäntä etoo.

PANU
Etooko? Se on käärme, Reidan henki.

JOUKO
Päästä minut siitä ... loihde pois ... se minut muuten tappaa.

PANU
Ei tapa ... elämän hengen antaa. Se sinussa aina pysyköön, elköön
sinusta koskaan muuanne menkö. Niin kauvan kun käärme sisässäsi, niin
kauvan sinussa Reidan henki, niin kauvan kun sinussa Reidan henki, niin
kauvan Panujen suvussa tietäjäin taito.

JOUKO
A-anna minun mennä äidin luo.

PANU (On käynyt majassa ottamassa kontin, josta alkaa purkaa tavaraa.)
Ei ole toista tietäjäksi niin valmista kuin sinä--äitisi kohdussa sinut
siksi jo pyhitin. Nyt olet valmis tietäjän toimeen pyhitettäväksi ja
hänen pukuunsa puettavaksi. Yhdessä uhrihärän teurastamme, kaksin
kaikki toimitamme. Sinun kauttasi haltijat puhuvat, sinulle mielensä
ilmoittavat, minä tahtonsa toimitan. Puemme päällesi tietäjän vaatteet
--riisu pois virsu--täss' on Reidan poronkoivet--näetkö?

JOUKO
Näen.

PANU
Hänet voitettuani ne hänen jalastaan riistin. Täss' on hänen
patalakkinsa--(painaa sen Joukon päähän)--tässä hänen peskinsä ja
paitansa--

JOUKO
Niin--

PANU
Tässä taikarumpunsa--(ripustaa sen kaulaan.)--Tässä tämä kallonsa,
jolla pyhästä lähteestä vettä päähäsi valelen. Siinä on vielä käärmeen
vuodevillat. Se kuoli samana hetkenä kuin sinä loveen lankesit--ruumis
kuoli, henki sinuun meni.

JOUKO
Ei se silloin kuollut?

PANU
Eikö silloin? Milloinkas? Elä puhu joutavia! Silloin siitä henki
lähti!--Riisu vaatteesi, päästä kaikki päältäsi! Päivä kohta valkenee.
Ota pois ihokkaasikin.--Mikä nauha sinulla on kaulassasi? Taikapussi
antamani. Se otetaan nyt pois, sijaan pannaan tämä helminauha, Reidan
hampaista tehty--kilkkaa, kalkkaa!--Mikä on tämä--näytä--miksi pidät
kiinni siitä? (repäsee esiin ristin, jota JOUKO on puristanut
käteensä.)

JOUKO (parkaisten)
Nyt se sen näki! Nyt se tappaa! Auta pappi! auta pappi! Auta Kiesus
armias! Isä, Poika ja Pyhä Henki!--Äiti!

    (Riuhtasekse irti, heittää rummun kaulastaan, kaataa PANUN,
    kaatuu itse, nousee ylös ja syöksee ulos.)

EMÄNTÄ (tulee esiin ja juoksee JOUKON jälkeen)
Jouko!--Elä mene ... elä mene sinne!

PANU (ei ole huomannut, minne Jouko meni. Seisoo tyrmetyksissään
risti kädessä)
Minne se meni? Haltijansako sen vei?--Mitä se huusi?--»Auta Kiesus
armias»--»Pyhä Maar--»! Mikä tämä on?--Risti!--Joukon kaulassa?--Huusi
Kiesusta avukseen! Huusi Pyhää Maariata! Isää, poikaa ja pyhää--Jouko?
Jouko kristitty! Salakristitty?--Voi saastaista--! Kirottu sinä
kelvoton, epäsikiö--isäsi häpäsijä--sukusi saasta!--Tuonne sinut manoan
vuoren rautaisen rakohon--kahden kallion välihin--paru siellä
painajainen, kiru siellä kiusajainen vuoren rotkoissa syvissä, jost' et
pääse päivinäsi, selviä sinä ikänä ... et kenenkänä laskemalla, et
sanalla suurimmalla, et edes oman isäsi! (On juoksennellut
edestakaisin, särkenyt taikarummun, murskannut pääkallon kiveen.--
Karkaa puujumalan kimppuun.) Annoit tapahtua--et auttaa osannut--omalla
uhrivaarallasi, omana uhripäivänäsi--lahopökkelö olet--et jumala
mikään-- variksen pelätti--mikä sinulla on siinä? (huomaa Karin paneman
nuken.) Oma kuvani?--Tuomittu!--Sinäkö minua uhkaat--pthyi hävytön--hyi
hengetön! (sylkee silmille, lyö käden poikki, siinä oleva astia särkyy
pudotessaan. Panu vavahtaa rämähdystä)--Mitä tein? Käden katkaisin,
haltijan häpäsin--omalla uhrivaarallaan--omana uhripäivänään--elä minua
tuhoa--.

ILPOTAR (tulee hengästyksissään)
Panu, Panu! Se tuli aseellisten miesten kera, piiritti talon!--Mitä--
mikä sillä?

PANU (ei ole kuullut. Vaikeroiden)
Poikani kirosin ... umpilukkoon joukon kirosin!--Luulin Kiesuksen--oma
haltijani hänet käsistäni vei--(juoksentelee, huutaa) Jouko, minne
menit, tule pois, Jouko! Elä pelkää ... tule pois!--Etsi, Ilpotar, tuo
hänet tänne--koetan peruuttaa sanani, kironi kovan katkaista (kuvan
edessä)--uhraan kaikki, mitä on--vaikka oman vereni vaatinet.--Ei auta,
umpilukkoon hänet kirosin--

ILPOTAR
Minkätähden? Mitä teki?

PANU
Mitä seisot? Riennä etsimään!

ILPOTAR
Uhrisaattue liikkeelle läksi, silloin tuli ja talon piiritti--eihän
miehillä aseita--hinnan päästäsi lupasi--kohta on täällä!

PANU
Kuka?

ILPOTAR
Kontolan pappi!

    (EMÄNTÄ tulee.)

EMÄNTÄ
Voi minkä teit!--Houri ja höpisi! Ei tuntenut äitiäänkään!

PANU
Miks'et tuonut häntä tänne? Miksi päästit menemään?

EMÄNTÄ
Miks'en tuonut? Ettäkö olisit vielä hengen vienyt, kun jären veit! Enkä
saanut tulemaankaan. Käsistäni karkasi. »Auta, pappi,--auta, pappi!»
huusi mennessänsä. Siellä on nyt Panun tietäjän poika Martti papilta
apua hakemassa isänsä vihoja vastaan!

PANU
Pahat henget kimppuusi!

EMÄNTÄ (yhä enemmän kiihtyen)
Ja minä viisi hengistäsi, haltijoistasi! Sinua ikäni kaiken vapisin,
haltijoitasi en ikinä! Itselläni on suojeluspyhät paremmat! Niiden
nimeen jos poikani pyhitin, ei olisi nyt sillä jälellä, onneton.
Miks'en häntä kohta synnyttyään Valamoon vienyt, miks'en häntä alun
pitäen omaan uskooni neuvonut!

PANU
Näitkö Joukoa?--Mihin uskoosi?

EMÄNTÄ (huutaa)
Ainoaan oikeaan ja autuaaksi tekevään! Kastettu olen! Kastettu Valamon
monasterissa pyhän Maarian nimeen ja Marjaana on nimeni! Sinne menen ja
sinne Joukon vien! Siellä parantavat, siellä kirosi peruutetaan!

PANU
Et ole kastettu, valehtelet.

EMÄNTÄ
Vai valehtelen! katso tätä! (repäsee vaatteensa auki ja tempaa
rinnaltaan ristin ja ojentaa sen Panun eteen.) En pelkää
sinua! En ole milloinkaan pelännyt! Käärmeesi tapoin! Pappiakin autoin,
hänelle ruokaa lähetin, minä pönkän palavan saunan ovesta potkasin!
Kiitä minua siitä, että hankkeesi myttyyn meni! Vai valehtelen minä!
Vai olenko koskaan taikojasi tehnyt? Vai olenko pakanallisiin uhreihisi
koskaan osaa ottanut? Neitsyt Maarian nimeen ja kaikkein pyhimysten
nimeen olen--heitä olen palvellut, heille pyhää tuohusta polttanut!
(Panu riistää jumalankuvan hänen kädestään ja heittää hänet itsensä
pitkin maata menemään. Kuin villitty kimpoaa emäntä sieltä ylös.) Tapa
minut, tapa vaan niinkuin Annikin tapoit! Niinkuin Reidan tapoit!
Niinkuin Joukon menetit! Tapa minut, niin tuon saat (osottaa
Ilpotarta)--sitä vuottaa ja väijyy--häntä olet naisenasi pitänyt, minua
orjanasi--väkisin minut veit, paljon saavasi luulit, et mitänä saanut,
et rahtuista rahoa, petyit kaupoissasi, Valamon kirkon kelloissa
myötäjäiseni kelluu! Ota sieltä, jos yletät!

PANU
Pois näkyvistäni, narttu! Herennet haukkumasta! (Potkasee häntä
sydänalaan. Emäntä horjuu ja hoipertuu alas vaaran rinnettä.)--
Kuoliko se?

ILPOTAR
Räähkää, miten rääkyi!--Nyt siitä pääsit!

PANU
Itkisit, et ilkkuisi.

ILPOTAR
Mahdoit minua uskoa--enkö sanonut jo heti hänet tänne tuotuasi, ett'ei
siitä naisesta tietäjän tekijäksi. Sinne meni Panujen suku! Eläisi nyt
poika toisen naisen...

PANU (raa'asti)
Eihän ollut eläjätä sinunkaan sikiössäsi!

ILPOTAR
Kuoli, kun kuolevaksi toivottiin. Vaan olisiko kuollut, jos jäi Jouko
syntymättä? Sano se, Panu!

PANU
En minä häntä tappanut.

ILPOTAR
Tappoivat ennen tietäjäin toivotuksetkin!--Sanotaan, että tappoivat
toivotuksetkin!--Pelkäsit hänestä Panun tulevan Joukoa paremman.

PANU
Ei olisi porton äpärästä koskaan Panua tehty! Eikä tehtäisi!--Turhia
toivot!

ILPOTAR
Porton äpärästä!--Toivonko? En toivo, en tule, vaikka käsin kantaisit,
vaikka polvillasi rukoilisit! On uudet ystävät! On--! Vai porton
äpärästä! Sekö palkka minulle, että taloasi hoidin, orjiasi opastin,
että itseäsi kaikissa ahdingoissasi autoin! Kuka metsämiehet matkalla
hoiti, kuka kylysi lämmitti, kun kylmästä tulit, kuka sinun tähtesi
heimon parhaat miehet hylkäsi, kuka voudin viehätti, että sinulle
hyvänä pysyisi ja hankkeesi menestyisi? Heitit, kun et enää tarvinnut!
Vai äpärä poikani, ainoani, itkettyni!--Tulkoon pappi!--Siellä tulee!

    (KARI, REITA, RAJALAINEN, SAVOLAINEN, KAINULAINEN y.m. aseellisia
    kontolaisia tulee ajaen edellään ILPOA, JORMAA y.m. aseettomia
    panulaisia. Kuuluu huutoja: »missä Panu?»)

ILPOTAR
Tääll' on Panu!

MARTINUS OLAI (tulee)
Siinä hän on!--Tänne miehet!--Toiset palatkaa veräjälle niemen
kannakseen! Elkää päästäkö ketään sisään eikä ketään ulos!

PANU
Mitä täällä teet? Mitä minusta tahdot?

OLAI
Tietänet kysymättäsikin, mitä sinusta tahdon. Kuninkaan ja kirkon
nimissä vangitsen sinut, murhamiehen ja velhon. Sitokaa hänet!

    (Kari käy muiden miesten avustamana Panun kimppuun.)

PANU
Pois minusta!--Auttakaa, miehet!--Käykää päälle!--Tulkaa--tänne!--Ilpo!

OLAI
Pysykää siellä! Ken kätensä kohottanee, hänet keihäällä lävistän!

PANU
Ilpo!--Mitä seisotte?

ILPO
Emmehän mitä voi! Yllätti meidät aseettomat miehet!

PANU
Noutakaa aseenne! Rientäkää kylään!

OLAI
Pysykää aloillanne, olette saarretut!

ILPO
Emme pääse kylään ... oli pannut vartijat kannakselle...

ILPOTAR (ilkkuen)
Loihdi, Panu, aseet miehillesi! Tee temppusi, lue loitsusi, suuri
tietäjä!

PANU
Murtakaa saarros! Elkää antako hänen minua ottaa! Kivillä heittäkää!
Seipäillä lyökää!--Voi teitä raukkoja! (Koettaa riuhtaista itsensä
irti.)

OLAI
Elkää päästäkö häntä!

KARI
Kyllä pysyy, kun minä pitelen! (Kiristää kädet selän taa.)

PANU
Ilpo! Vie voudille sana--että apuuni rientää!

KARI
Voudille!

OLAI
Sai jo tuomionsa voutikin. Noidan nuoli näkymättömästä kaaresta ammuttu
selkäänsä sattui, hänet kosken padosta kuohuihin syöksi.

PANU
Noidan nuoli?

KARI
Noidan nuoli--jousesta noitumattomasta ammuttu!

PANU
Sinunko?

OLAI
Jumalatta eli, armotta kuoli--ei hänestä enää sinulle apua.--Tänne
miehet! (astuu uhripuulle.)

JORMA (astuu väliin)
Elä iske pyhää puuta! Laske alas kirveesi!

OLAI
Alas epäjumalat!

JORMA
Jos Panun epähaltijan kuvan kaadatkin, säästä isiemme puu!

OLAI
Yhdessä kaatukoot yhteen kytketyt!

JORMA
Eivät ole meidän yhteen kytkemät!--Elä meiltä onneamme vie!

OLAI
Väisty vanhus! Onnen paremman sinulle sijaan annan.

JORMA
Ja minkä antanet?

OLAI
Annan ainoan oikean Jumalan.

JORMA
En sinun jumalastasi minä. Toiseksi luulin, toinen onkin. Hyväksi
haastoit, laupiaan, lempeän lupasit,--on koston, vihan ja vainon jumala
jumalasi. Toivoin tulleesi rauhaa, rakkautta tuomaan, luulin hyvänä
vieraana viipyväsi, herttaisia haastelevasi, uusia opettavasi--olisi
katsottu, olisi kuunneltu, olisi otettu, mikä oikeaksi nähtiin. Laaja
on taivahan laki, kaikki hyvät haltijat orttensa alle mahtuisi--jätä
pystyhyn pyhä puumme!

NAISIA (puun ympärillä)
Jätä pystyyn pyhä puumme!

OLAI
Pois naiset!--(lyö puuta.) Laho on pyhä puunne! Ontosti kumahtaa!--
Iskekää miehet!

RAJALAINEN
Pidä keihästäni! On siinä kaskimetsää, on tasaista tanhuata!

JORMA
Sua opastin, sinut Panun pauloista pelastin!--Ei kuule!

SAVOLAINEN
Hakataan yhdellä tiellä koko lehto!--Pidä takkiani!

RAJALAINEN
Nyt uskallatte?

SAVOLAINEN
Ei nyt pelkoa Panusta.

KAINULAINEN
Katso kummitusta!--Mikä jumalalta käden vei? Menköön toinenkin!

SAVOLAINEN
Menköön pääkin!

RAJALAINEN (hakkaa puuta)
Siin' on verkkojen varastamasta!--Siinä pyydysten pilannasta!--

SAVOLAINEN
Siinä karjan kironnasta!

KAINULAINEN
Siinä hallan huounnasta!

HUUTOJA PANULAISTEN PUOLELTA
Pyhän puun kaatavat!--Voi, mitä tekevät!--Pyhän lähteen jalkoineen
sotkevat!--Ei tule ikänä haltija näille maille takaisin!

ILPOTAR
Uuden ja paremman pappi antaa!

NAISTEN HUUTOJA
Olisi antanut olla pyhän puun kaatamatta!--Sydäntäni vihloo!

PANU
Heille otukset eteensä ajoin! Karhut kiersin! Hirvet hiihdin! kaupat
kävin!--ei kohoa avuksi yksi ainoa käsi! (Puu kaatuu.) Tuli taivahan
polttakoon!

JORMA
Voi, minkä teki!

OLAI
Siinä hän makaa murskana maassa! Suulleen suistui jumalanne! Kukistettu
on valtasi, Panu! Voimaton on vihasi, kärjettömät kirosi!--Voitettu
olet!

REITA
Taattoni kuolemansa kosti!

KARI
Annikki kosti!

OLAI
Vanhurskas Jumala kosti. Häntä pilkkasit ja uhmasit, Panu. Kirkon
kirosit ja häpäsit, minut, Jumalan palvelijan, tappaa aioit. Siitä olet
sidottu ja siitä olet palkkasi saapa!--Teille, jotka häntä
sokeudessanne seurasitte, minä armon ja anteeksi annon julistan. Ken
oikean uskon omistanee ja kasteen kohta paikalla ottanee, saakoon
metsänsä pitää ja eränkäynti-oikeutensa. Uusi kuninkaan vouti kastetut
kuninkaan metsästäjinä pitää, vaan kastamattomat pois karkoittaa.
Haltijanne huoneen hävitin, mutta samalle sijalle rakennamme Herralle
temppelin. Siinä te uutta Jumalaa palvelette.

ÄÄNIÄ
Ei osata--ei tiedetä...

OLAI
Tulen teitä neuvomaan ja opastamaan. Olen hänestä teille jo kertonut ja
julistanut. Yhä vielä lisää kerron ja julistan. Ett'ette koskaan ilman
opastajaa olisi, jätän teille opastajaksi uuteen uskoon Reidan--

PANU
Reidan?

ILPOTAR
Reidan!

    (Seuraavan kestäessä lähentelee hän REITAA ilmeisellä
    mielenkiinnolla.)

OLAI
Reidan, joka teille pyhiä kirjoja lukekoon ja lapsenne lukemaan
opettakoon. Ei ole hän teille outoa heimoa eikä vierasta verta. Omaa
sukuanne hän on, veljenne, jonka retket Jumala ihmeellisesti johti ja
valasi, että teitäkin nyt valaista voisi. Viisaasti luuli Panu
tehneensä, kun hänen taattonsa tuhosi ja talonsa poltti. Nyt ovat hänen
hankkeensa häntä itseään vastaan kääntyneet. Panulan nyt Reita
omaksensa saakoon ja siinä asukoon. Pappilaksi Panula muuttukoon.
Opettajanne hän olkoon niinkuin isänsä ennen kuuluu olleen, mutta
oikeaa tietoa hän teille jakakoon, opettakoon teitä tuntemaan ainoata
oikeata Jumalaa, joka on kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä
Henki, ja hänen nimeensä nyt kastettavaksi käykää!

ÄÄNIÄ (hyväksyviä ja nurkuvia)
Isä, Poika ja Pyhä Henki!

PANU
Et tehnyt tätä, et minulle mitään mahtanut, jos ei oma vereni vastaani
noussut, oma tappamani takaisin tullut. Minua oli auttavinaan, sinua
auttoi, sala-ansat viritti, itselläni pääni hinnan maksatti. Oli jo
Reidan henget hallussani, kohta olisi sinunkin henkesi olleet. Kerran
pelastuit, toiste et olisi. Vaan vielä sodat syttyvät, vielä vainot
viriää, vielä vihat entistä isommat pilviä punaa! Nousevat sauhuna
ilmaan kirkkosi ja palavat pappilasi! Vielä Korpivaara Kontolan
kukistaa--

OLAI
Käy--lähdemme, miehet! Vie hänet venheihin, Kari.

KARI
Tuoss' on, taluta itse!--(heittää köyden kädestään.)

REITA (tarttuu köyteen)
Minä talutan!

OLAI
Etkö tule kanssani, Kari?

KARI
En tule kanssasi enempi.--Nyt sinua seuraan, Jorma! On helppo
ollakseni, ei nyt Panun isku päätäni paina.

PANU (alta kulmainsa väijyen)
Yhtä sinulta kysyisin, enhän sinulle enää mitään mahda: sano suotta
minulle salaiset sanasi, joilla minut voitit--et heitä enempi
tarvitse...

REITA (hädissään)
Elä sano Panulle sanojasi! Elä sano sanojasi!

ILPO JA MUUT
Sano sanasi, sano!

ILPOTAR
Elä sano, elä ilmaise...

PANU
Etkö uskalla?

OLAI
Salaiset sananiko?--Ne juur'ikään kuulitte. Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän
Hengen--siinä sanani!

PANU (ylenkatseellisesti naurahtaa)
Ei ne oikeat sanasi!--et uskaltanut--vielä minua pelkäät!

    (MARTINUS OLAI, PANU, REITA y.m. lähtevät.)

JORMA
Minne viet hänet?

OLAI
Kaikista pahoista töistään palkkaansa saamaan--Turkuun tuomittavaksi ja
roviolla poltettavaksi. (Menee.)

JORMA
Roviolla poltettavaksi! Jo tuli tuho tietäjälle, jo Panuille päiväin
päätös--taisi tulla Karjalan kansallekin.

ILPOTAR
Ei kansalle tuhoa tullut--Panu otettiin, Reita sijaan annettiin--on
sukuamme, on omaa heimoamme, on pojalla isänsä muinaiset haltijat--
rinnan heitä papin haltijain kanssa palvelemme, toista toisen vuoron--
ei ole tarvis vaihtokauppoja katua.--Kastettavaksi kutsui pappi--
käydään kaikki, kaste otetaan!

1:N MIES
Lupasi pappi eläessä hyvän huolen pitää...

MUUAN VANHA VAIMO
Ja kuoltua sanoi avonaiset taivaat antavansa...

JORMA
Valetietoa oli Panun tieto, pahoin teki kaikki, väärät haltijat toi,
oikeat pois pelotti, tyhmät taiat neuvoi, pyhät paikat pilasi, hyvät
haltijat häpäsi ja vihotti,--en olisi toki tuota loppua hänelle
tulevaksi suonut.

4:S MIES
Mitä teemme, miehet?

ILPOTAR
Teette min' sanoin!

4:S MIES
En akalta neuvoa kysynyt. Sano mielesi, Jorma!

1:N MIES
Sano, Jorma, käymmekö kastettavaksi?

JORMA
Nytkö Jormalta neuvoa kysytään? Ei ennen hänen tietojaan tarvittu. Vaan
kun mieltäni kysytte, niin mieleni sanon. Väinön tiedon hylkäsitte,
ainoan oikean annoitte ylen. Sama teille luopioille, kenen jumalia
palvelette. Ei vääristä tiedoista toinen toistansa parempi. Tehnette
niinkuin vaatii voittajanne.

ILPO
Entäs sinä, Jorma?

JORMA
Minä en Väinöä kenenkään Kiesukseen vaihda. En kärsi kuulla kellojen
tältä vaaralta kumisevan, ei siedä silmäni nähdä kaskisavujen pyhän
vuoren rinteiltä nousevan, mistä ennen uhrisavut ukon ilmoihin yleni.
Pois lähden! Tuonne salojen siintävien siimekseen katoan!--Siellä
Tapiolle uudet puut pyhitän. Tuosta taimen otan, vanhan puun maahan
uuteen istutan.--Lähdemme Kari!

KARI
Lähdemme--hetipaikalla!

1:N MIES
Ottakaa minutkin!

2:N MIES
Minäkin tulen!

3:S MIES
Minä myös!

1:N MIES
Koko heimo lähtekäämme!

4:S MIES
Jako heittäisimme talomme ja tavaramme Kontolaisten saaliiksi?

ILPOTAR
Laulajan loruja, ukko houkon hourehia!

4:S MIES
Mieletöntä on Jorman puhe, päätöntä on koko heimon suotta pakotta
lähteä nälkäkorpeen kuolemaan. En lähde, ennen vettä päähäni valatan.
(menee.)

JORMA
Nälkäkorpeen kuolemaan? On taivas korpienkin takana. (Osoittaa metsiä,
jotka heloittavat nousseen päivän valossa.) Tahdotteko kuulla laulua
Jorman taivaasta?

KARI
Tahdomme kuulla--laula, lähtövirtesi viritä!

ILPOTAR
On tuo kuultu--(menee.)

    (Kaikki muut paitse JORMA, KARI, KARITAR ja joitakuita
    muita menevät.)

JORMA
Eivät tahdo kuulla tarua Jorman taivaasta--pois menevät.

KARI
Elä heistä--menkööt, kun menevät, sekasikiöt! Mieltäni etovat. Laula,
laula, runoa rintani, säveltä sointuvaa nyt sydämmeni halajaa!

1:N NUORI MIES
Niin minunkin!

2:N NUORI MIES
Niin minunkin!

JORMA
Sanat tiedätte, sävelen tunnette?

KAIKKI
Tiedämme, tunnemme!

JORMA
Niinpä soikoon pyhältä uhrivaaralta vielä viimeinen uhrivirtemme:

    (JORMA nousee uhripaaelle, KARI ottaa Jormalta kanteleen
    ja säestää.)

JORMA
Lähin kurja kulkemahan,
Henki heikko heilumahan,
Parempihin pääsemähän.
Kulin päivän korpimaita,
Ahomaita toisen astuin,
Kolmannen keveitä maita,
Vuorten harjoja vaelsin.
Loin ma silmän luotehesen,
Poikki maiden pohjosehen,
Paistoi aurinko ahoilla,
Vaaroilla iki-isoilla,
Loisti linna, hohti huone,
Lehdot kulta kuumottivat,
Tiesin taivoksi Tapion,
Asunnoksi autuaitten.

MUUT
Tiesin taivoksi Tapion,
Asunnoksi autuaitten.

JORMA
Oli pihlaja pihalla,
Tuvan eessä tuuhut tammi,
Käki kukkui pihlajassa,
Toinen tammessa helisti.
Siin' on talo silloin tehty,
Kun oli taivaskin taottu,
Siell' on salo saalihinen,
Viljahinen vaaran rinne,
Aina runsas riistakorpi,
Erä tuomatta tulevi,
Ajamatta antauvi!

MUUT
Erä tuomatta tulevi,
Ajamatta antauvi!

JORMA
Siell' ei laske Luojan päivä,
Alene ei aurinkoinen,
Ain' on kesä kestämässä,
Aina armahin juhannus,
Lakastu ei lehti puusta,
Kummut kukkivat iäti,
Eik' ole huolta huomisesta,
Ei suruja syömmen alla,
Ilo mielessä asuvi,
Tyyni riemu rinnassamme,
Taaton suurilla saloilla,
Asunnoilla autuaitten.

MUUT
Taaton suurilla saloilla,
Asunnoilla autuaitten!

(Esirippu.)





End of the Project Gutenberg EBook of Panu: Näytelmä, by Juhani Aho

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PANU ***

***** This file should be named 13849-8.txt or 13849-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        https://www.gutenberg.org/1/3/8/4/13849/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research.  They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.



*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
https://gutenberg.org/license).


Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works

1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement.  See
paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works.  See paragraph 1.E below.

1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States.  If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
a constant state of change.  If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
     must be paid within 60 days following each date on which you
     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
     address specified in Section 4, "Information about donations to
     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
     License.  You must require such a user to return or
     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
     and discontinue all use of and all access to other copies of
     Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
     of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
     distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from.  If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation.  The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund.  If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.


Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.


Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations.  Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected].  Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at https://pglaf.org

For additional contact information:
     Dr. Gregory B. Newby
     Chief Executive and Director
     [email protected]


Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements.  We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance.  To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit https://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate


Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.


Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.


Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

     https://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.