The Project Gutenberg eBook of Läpi harmaan kiven
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Läpi harmaan kiven
Kaksinäytöksinen näytelmä
Author: J. A. Lehtinen
Release date: March 2, 2026 [eBook #78100]
Language: Finnish
Original publication: Porvoo: WSOY, 1929
Other information and formats: www.gutenberg.org/ebooks/78100
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LÄPI HARMAAN KIVEN ***
language: Finnish
LÄPI HARMAAN KIVEN
Kaksinäytöksinen näytelmä
Kirj.
J. A. LEHTINEN
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1929.
HENKILÖT:
ISON-KURKELAN ISÄNTÄ, n. 50-vuotias.
MAIJA, Ison-Kurkelan emäntä, n. 50-vuotias.
ESA, Ison-Kurkelan poika, n. 24-vuotias.
HILPPA, Ison-Kurkelan tytär, n. 20-vuotias.
KALLE AHOLA, Ison-Kurkelan renki, n. 26-vuotias.
LIISA, palvelija, Ison-Kurkelan palvelija, n. 50-vuotias.
SAMULI, Savikon isäntä, 45-50-vuotias vanhapoika.
ALUEPÄÄLLIKKÖ.
Kaksi Sk:n ESIKUNNAN JÄSENTÄ.
Näyttämö:
Tupa. — Vasemmalla ovi ulos, perällä ovi kamariin; oikealla nurkassa
takka. Pöytä, tuoleja, kaappi, astiakaappi y.m. talouteen sopivia
esineitä. Seinällä naula hevosenvaljaille ja kiväärille y.m.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
KALLE (istuu pöydän päässä kasvot yleisöön. Pöydällä patruunain
lataustarpeita kuten: ruutimitta, vaaka, nallinpoistaja, kuulan
asettaja, ruutia y.m. 3" kivääri peräseinällä ja pienoiskivääri. Kalle
asettaa ruutia vaakaan esiripun auetessa. Laulaa):
»Minkäs tähren sen markan päälle
On ykkösen nummero lyöty?
Se on heikkarin vale, että toinen poika
Mun heilastani hyötyy.»
LIISA (tulee vesiämpäri ja perunaämpäri mukanaan):
Joko sinä taasen tuota samaa hoilotat? Parempi, jos menisit ajamaan
sikoja karsinaan. Ne taasen karkasivat Kaisalta. — Voi siunatkoon!...
jokos sinä taasen vehkeilet niitten »aminsjoonien» kanssa, — kyllä sinä
posautat tämän talon ilmaan ennen pitkää, olen sen monesti sanonut.
Heitä nyt, hyvä poika, jo aikanaan vähempään ne vehkeilysi.
KALLE (nauraen):
Oho, vai posautan? — eipähän kuin mitä! Tuo on vanha laulu, ei se enää
vetele, — keksi jo, Liisa kulta, uusi. Sillä ei se auta, katsos: —
ruutia täytyy Suomen pojan oppia haistelemaan, jos mieli pysyä omassa
maassaan isäntänä. — Vai olisiko parempaa ryssän hajun haisteleminen?
LIISA (pelästyneenä):
Onko sinulla siinä ruutiakin?
KALLE:
Onpa tietenkin, mitäs tämä sitten on? (Nostaa lusikalla ruutia ja
tiputtaa pöydällä olevaan laatikkoon.) Ruutia tietenkin, — milläs sitä
sitten posautetaan... Tästä tuleekin, Liisa kulta, sellaisia paukkuja,
että aina osuu siihen, mihin meinaa — vaikka keskelle Iivanan nenää.
LIISA:
Voi voi, sinun vehkeitäsi! Jos emäntä tietäisi, niin kyllä kyydin
saisit. — Jo minäkin ihan pelkään.
KALLE:
Pelkään, — mitä pelkoa tässä on, ei yhtään mitään, — eikä suomalainen
saa pelätä, jos mieli maailmassa omin jaloin seistä, ei koskaan, vaan
(laula):
»Luonto verrattu rautahan,
sydän kiveä kovempi.
Enkä pelvosta mitäkään mä tiennyt,
vaikka kuulat ne sinkoeli.»
Sellainen se olla pitää suomalaisen meininki, muori kulta.
LIISA:
Minä en ymmärrä hituistakaan sinun pelistäsi. Mutta miksi sitä nyt yhtä
painoa pitää niitä pyssyjä rassata ja »aminsjoonien» kanssa pelata? —
Mitä tuo tietääkään?
KALLE:
Miksikö? — siksi, hyvä muori, »että kaikki ryssät maasta pois —
tarkoitan, jos ne taasen alkaisivat tänne tuppautua, niin silloin sitä
tarvitaan tarkkaa silmää, vakavaa kättä ja kivikovaa sisua, — ja siksi
on harjoiteltava ahkeraan... Sillä vasta aika hanhen haukotella, kun on
henki hangella.
HILPPA (tulee sisälle viimeisen lauseen aikana, iloisena ja vilkkaana):
Mistä haukottelemisesta sinä puhut?
KALLE:
Minäkö? — selitin vain Liisalle sitä, että täytyy aikanaan pitää
varansa ja harjoitella ahkeraan ampumaan ja muutakin sotilaallista
'hommaa, — että myöhäistä se on sitten harjoitella, kun ryssä maahan
tunkee, — vai mitä sinä, Hilppa, asiasta ajattelet?
HILPPA:
Minä olen asiasta aivan samaa mieltä. — Tiedätkö, Kalle, minäkin olen
nyt Lotta.
KALLE:
Sinäkö Lotta! Kyllähän sinun ajatuksesi olen tiennyt, mutta mitä äitisi
tästä sanoo? Hänhän pitää koko hommaa turhana ja sopimattomanakin.
HILPPA:
Sanokoon mitä hyvänsä,... itsepä kai on asiani. Ja nyt, Kalle, kun
minä olen Lotta, niin autan sinua lataamisessa. On hyvä, että Lotatkin
oppivat sen taidon. (Istuu ja alkaa innokkaasti auttamaan Kallea.)
KALLE:
Se on oikein, — silloin Suomi säilyy, — kun sen miehet ja naiset
yksissä voimin puolustavat maataan, tukevat toinen toistaan.
LIISA:
Voi hyvänen aika noita nykyajan nuoria, naisetkin jo alkavat pyssyjen
ja »amlnsjoonien» kanssa vehkeillä, ei tästä hyvää perästäkään tule, en
minä ainakaan jaksa käsittää. (Menee ulos.)
KALLE:
Liisa on liian vanhanaikainen käsittääkseen näitä hommia, vaikka eihän
näitä kaikki nuoremmatkaan käsitä. Hyväähän Liisakin tarkoittaa, vaikka
sitä ajaa nurinpäin.
HILPPA:
Niinhän se on. Mutta kuulehan, pitäisikö nämä hylsyn suutkin mitata?
KALLE:
Kyllä, ja hylsyn pituuskin, jos kymppiä mielii 300 metrillä. Ei se
muuten käy. Milligramman tarkkuudella ruutikin on mitattava, katsos
näin...
LIISA:
Kylläpä on tarkkaa hommaa. En olisi ikänä uskonut, ellen näkisi. —
Tässähän jo sitä sisua kysytään, kun näitä patruunia latailee...
vaikka, hauskaahan tämä on.
KALLE:
Kun sinä olet mukana, aioit lisätä, vai mitä?
HILPPA (iloisena):
Niinpä niin... ehkä. Mutta kerrohan, mitä kaikkea te siellä
suojeluskuntaharjoituksissa hommaatte.
KALLE:
Viitsisitkö sinä kuunnella, sillä siitä riittäisi kertomista moneksi
päiväksi ja mahdotonta minun olisi osatakaan °kaikkea kertoa. — Kerron
nyt kuitenkin esimerkiksi ampumaharjoituksista, koskapa nyt tässä
patruunoita lataamme. (Kertoo ja punnitsee ruutia sekä lyö luoteja
kiinni.) Ensin aloitetaan tähtäysharjoituksella, joka mies saa tähdätä
kolme kertaa ja se mies, kuka saa kaikki kolme tähtäystä samaan
pisteeseen. Sitten alkaa laukaisemisharjoitukset, — miehen täytyy
osata varmasti tähdätä ja laukaista ennenkuin hänen annetaan ampua
täysinäisillä patruunoilla.
HILPPA:
Sitten siis pääsee ampumaan, kun on ensin harjoitellut tähtäämään ja
laukaisemaan.
KALLE:
Niin, ja paljon muuta. (Lyö luotia kiinni.)
ESA (Hilpan veli, vetelän ja unisen näköinen, tulee kamarista):
Ei saa rauhassa edes sunnuntaina nukkua, kun siinä taasen kalkuttelet.
Mene saunaan vehkeinesi.
HILPPA:
Mene itse saunaan, niin siellä saat rauhassa kuorsata.
ESA:
Kas — en huomannutkaan, että Kaarti on pukeutunut hameisiin ja että
akkaväkikin on mukana.
HILPPA:
Häpeä! Sinun takiasi saa tässä sisaresikin hävetä, — kun kehtaatkin!
Eikö siinä mielestäsi ole tarpeeksi, että itse et ole mukana. Ei enää
kannattaisi virnua.
ESA:
Enhän minä ole eronnutkaan.
HILPPA:
Sehän vielä puuttuisi! Mutta ethän missään käy, ethän mitään hommaa.
ESA:
Hyh, pyh, sellaisia hommia! Ei niistä ole mitään hyötyä. Ja kyllä minä
sitten, kun tarvitaan, uskallan ensimmäisenä lähteä. Ei ne mitään
uskallakaan, jotka siinä nyt kukkoilevat.
KALLE:
Älähän nyt sentään sillä lailla... sillä mitäs sellaisella miehellä
sodassa tehdään, joka ei ole yhtään harjoitellut.
ESA (yliolkaisesti):
Kyllä sitä tapella aina osaa.
KALLE:
No niin, — kyllähän sitä osaa näin kotinurkissa ja rauhan aikana.
ESA (äkeästi):
Mitä?
HILPPA (sovittavasti):
Kalle vain tarkoittaa, että ei se sota ole — mitenkä minä nyt
sanoisin... — niin, että se sota on sellaista vaikeampaa tappelua.
KALLE:
Tarkoitan vain sitä, että jos meidän on pakko ryhtyä rajojamme
asevoimin puolustamaan, niin kehno on silloin se mies, joka ei
kivääriään osaa oikein käyttää eikä tunne nykyaikaisten aseitten
luonnetta... Mutta — jopa näitä patruunia onkin tarpeeksi. (Alkaa koota
lataustarpeita kaappiin.)
ESA (istuu synkän näköisenä ja miettiväisenä, ottaa sitten lakkinsa ja
painuu ulos).
HILPPA:
Kyllä tuo Esa veli on säälittävä. Nytkin oli niin synkän ja väsyneen
näköinen.
KALLE:
Niin oli. Pelkään, että erottavat hänet suojeluskunnasta, — ei ole
ollut vuosikausiin mukana ja kuuluu kuljeksivan kaikkien pirtutrokarien
joukossa.
SAMULI (hyvissä, mutta vanhanaikaisissa pukimissa, astuu sisään;
harvapuheisesti):
Päivää. (Kättelee.) Totanoin — kaunis syyspäivä.
(Kalle ja Hilppa kättelevät, Kalle asettelee ampumatarpeitaan kaappiin.)
HILPPA:
Isäntä on hyvä ja istuu.
SAMULI:
Kiitos, kiitos, — totanoin — meinaakkos metsälle, kun pyssyvehkeitä
pitelet?
KALLE:
En.
SAMULI:
Jaa, — totanoin, (kaivaa tupakkaa) onkos tuo hyväkin pyssy.
SAMULI:
Onhan se.
SAMULI:
Mulla on kanssa suustalarattava oikein hyvä pyssy, — se vie sitten
prikulleen 100 metrin päähänkin. — Totanoin, viekös tuo hauvaksikin
tarkalleen?
KALLE:
Viitisen kilometriä. (Menee ulos.)
SAMULI:
Viitisen kilometriä, — totanoin — se renki luiri valehtelee kuin
porsas, — vai viitisen kilometriä, — jopahan lykkäsi valeen. —
(Hilpalle:) Onkohan isäntä kotosalla?
HILPPA:
Eikö lie tuolla tallin puolella.
SAMULI:
Vai tallin puolella, — totanoin — vaikka sinullehan minulla oikeastaan
asiaa onkin. (Imelästi:) Istuhan viereeni tähän penkille. (Hilppa
istuu penkin toiseen päähän, Vaitioloa. Samuli kaivaa taskustaan
paperitötterön, jossa, on paperipäällyksettömia karamellejä.) Tässä
olisi — melliä, totanoin, — ostin ihan sinua varten. (Tarjoaa. Hilppa
on kahden vaiheilla.) Ota nyt vain. (Hilppa ottaa yhden. Samuli
rohkeana ja anteliaan mahtavana.) Totanoin — ota toinenkin. (Samuli
pistää yhden omaan suuhunsa, sitten pussin taskuunsa, maiskuttelee
suutaan.) Eikös se melli maistukkin hyvälle, — (Lähentyy hiukan.)
Lähdin vähän tänne teidänkin kylään ja taloa katsomaan, — kun on
sellainen komea pelikin, jolla ajaa.
HILPPA:
Mikäs peli sitä isännällä nyt on?
SAMULI (mahtavan makeasti):
Onpahan vain sellainen, että menee itsestään — ihan itsestään, —
totanoin, alamäessä.
HILPPA:
No mikäs se sellainen?
SAMULI (lähentäytyy hiukan):
Totanoin — se on polkupyörä. Ostin oikein uuden polkupyörän, — totanoin
— ajattelin, että ei sitä vanhaa viitsi ostaa. Ja ei sitä viitsi
kävelläkään, — kävelkööt köyhät. Vaikka ei senpuolesta, että —
totanoin, on meillä hyviä hevosiakin ja lehmiä, — että on sitä millä
ajella, vaikkei polkupyörää olisikaan.
HILPPA:
No, eihän isäntä nyt lehmillä ajelisi!
SAMULI:
Lehmillä?... (»hoksaten») totanoin — hevosilla, hevosilla.
(Tutunomaisesti:) Mutta oletkos sinä meillä käynytkään? (Hissaa
lähemmäksi.) Oletkos nähnyt sitä meidän kivinavettaa? — voi jukopekko,
kun se on suuri! Entäs se meidän uusi riihirustinki, — on sekin
näkemisen arvoinen. (Lähemmäksi.) On sitä meillä imelä olo, on totta
maar' — tarkoitan syötävää ja juotavaa. (Vaitioloa, sitten innostuen:)
Eikös sitä ole mukava astella sellaisen kartanon ja navetan väliä,
— totanoin — että... Kai tulet tallustelemaan sen suuren navetan
permantoa, (imelästi) jotta kai me nyt sitten ensin... (Aikoo syleillä
kahmaisemalla kankeasti ja köpelösti. Hilppa hypähtää pystyyn ja
juoksahtaa toisaalle.)
ISÄNTÄ (rehdinnäköinen, tulee kantaen hevosenvaljaita, jotka laittaa
naulaan):
No, mikäs kilpajuoksu täällä?
HILPPA:
Savikon isäntä pyytää heille navetanpermannolle tallustelemaan.
(Nauraa.)
SAMULI:
Tallustelemaan... totanoin... en minä tallustelemaan... emännäksi
minä... akaksi...
KALLE (tulee ulkoa ja työntää Liisaa edellään):
Tässä tulee — tässä tulee teille akaksia. (Työntää suunniltaan olevan
Liisan Samulin syliin, josta Liisa kuitenkin heti selviytyy ja ryhtyy
lopulta perunoita kuorimaan.)
SAMULI:
Akaksi minä... totanoin tätä...
KALLE:
Tätä, — totanoin minäkin olen jo asiasta sopinut Hilpan kanssa (Hilppa
asettuu Kallen viereen), jotta parasta on isännän pysyä omilla
laitumillaan ja pitää sormensa poissa toisen omasta.
ISÄNTÄ:
No, jopa lempo soi, en ole ennen noin komeata kukonsointia kuullut. —
Johan sinä puhut kuin varmasta asiasta.
KALLE:
No, varma se onkin.
ISÄNTÄ:
Soo!
HILPPA:
Kyllä se niin on, isä.
ISÄNTÄ:
Soo-o, mistähän se noin varmaksi on tullut. En minä ainakaan ole vielä
puumerkkiä sellaisen paperin alle piirtänyt... ja tokkopa pistänkään...
ja älkää luulko, että meillä mitään kauppaa päätetään ilman minun
valtakirjaani.
HILPPA:
Isä.
KALLE:
Ei tässä mitään kauppaa tehdäkään, eikä tässä valtakirjoja tarvita —
suora miehen sana vain. — Valta kai on rengilläkin sanansa sanoa, etten
pyytämättä ota — en ole sitä aikonutkaan — mutta, jos pyyntöni evätään,
niin... niin otan sittenkin.
ISÄNTÄ:
Sinäkö... mikä sinä olet sitten oievinasi?
KALLE:
Supisuomalainen, — mies.
ISÄNTÄ:
Tyhjä... millä sinä eläisit ja elättäisit?
KALLE:
Sisulla, oikein sillä syvällä suomalaisella sisulla. (Tempoaa kiväärin
naulasta ja puhdistuspussin ja menee ulos.)
SAMULI:
Saamari soikoon... totanoin, minne se sen pyssyn kanssa, ettei vain
anna aminsjoonia pakaroihin. (Hilppa poistuu kamariin.)
ISÄNTÄ:
Kyllä minäkin sinun pakaroihisi (Itsekseen.) Hm, kun tulinkaan
sotkeutuneeksi Kallen asioihin, sillä Kalle se on sittenkin mies — mies
miesten joukossa. (Menee ulos.)
SAMULI:
Mitähän pakaroita... totanoin... mitähän se isäntä meinasi. Taitaa olla
parasta lähteä.
EMÄNTÄ (tulee lypsinkiulu y.m. käsissään, puhuu käskevästi):
Jaa, jaa, muista nyt, tollikko, se toiste, että laitat sen salvan
kiinni... ei minulla ole aikaa sikain perässä juoksennella. Mitä, älä
ollenkaan puolustele... (Huomaa Samulin.) Hyvänen aika, vai on Savikon
isäntä täällä, hyvää päivää, hyvää päivää! (Kättelee.) No, arvasinhan
minä — eihän ne täytä, mitä käsketään — olen jokaiselle sanonut, että
jos Savikon isäntä tulee, on siitä heti minulle ilmoitettava — eipähän
taaskaan olla — minä vaivanen, kun sain ulkona juosta sikain perässä,
kun taasen laskivat karkaamaan. Kyllä tämä on elämää. — No, mikset
sinäkään, Liisa, tullut ilmoittamaan, että Savikon isäntä on täällä.
LIISA:
Olihan täällä muitakin, ja minä luulin, että ne evät sanoneet.
EMÄNTÄ:
Sanoneet, mitä ne sanovat minulle... mutta ketä täällä sitten oli?
LIISA;
Isäntä, Kalle ja Hilppakin.
EMÄNTÄ:
Hilppakin, eikä tullut sanomaan. Missä Hilppa nyt on. (Huutaa ulos:)
Hilppa. Hilppa.
LIISA:
Eikö lie kamarissa. (Menee ulos.)
HILPPA (tulee kamarista):
No, mikä hätänä.
EMÄNTÄ:
Mikäkö hätänä! Jätät tänne tupaan vieraan. Liisan kanssa, etkä tule
minulle ilmoittamaan.
HILPPA:
Isäähän isäntä kysyikin ja minullehan hän sanoi asiaa olevankin.
SAMULI:
Niin, — totanoin — ja kyllä me juteltiinkin.
HILPPA:
Aivan niin — me juteltiin paljon, esimerkiks polkupyöristä, navetoista
ja navetan lattioista ja...
SAMULI (innostuen):
Niin, — totanoin...
HILPPA:
Ja paljon muusta.
EMÄNTÄ (lempeämmin ja uteliaasti):
Mistä muusta?
HILPPA (ivallisesti):
Että hauskaa on astella suuren navetan lattialla. (Nauraa ja menee
kamariin.)
EMÄNTÄ (harmissaan):
Se on niin lapsellinen, ottaa vielä leikin kannalta asiat.
(Maanitellen:) Mutta kyllä se siitä vakiintuu, — isäntä käy vain
rohkeasti ja lujasti asiaan kiinni.
SAMULI:
Niin, — totanoin — kyllähän minä... Mutta se renki-Kalle sanoi Hilppaa
omakseen.
EMÄNTÄ:
Kalleko! Mikä omistaja Kalle on. (Itsekseen:) Kyllä minä olen jotakin
huomannut, mutta enpä olisi luullut sen uskaltavan näin pitkälle.
ISÄNTÄ (tulee ulkoa. Itsekseen):
Täälläkö tuo pöhkö vielä onkin.
EMÄNTÄ:
Kuulin tässä, että Kalle vehkeilee minun selkäni lakana.
ISÄNTÄ:
Vai niin — vai sinun selkäsi takana? On sitten jättänyt minun selkäni
rauhaan.
EMÄNTÄ:
Älä viisastele. Ja jos sinä vain olet samassa juonessa, niin varjele
luitasi!
ISÄNTÄ (kiusoitellen):
Entäs nahkaa? — sehän on ensimmäisenä.
EMÄNTÄ:
Kyllä saa sekin sitten osansa. Mutta sanohan, oletko sinä tiennyt, että
Kalle lähentelee meidän Hilppaa.
ISÄNTÄ;
Kyllä tuon äsken kuulin, että sopineet ovat Kalle ja Hilppa.
EMÄNTÄ;
Kuulit, — no mitä sanoit?
ISÄNTÄ:
Ei ole minun puumerkkiäni sen sopimuksen alla — ainakaan vielä. Kuuli
sen Liisa ja Samulikin.
EMÄNTÄ;
Savikon isäntäkin... ja oikein Savikon aikana Kalle uskaltaakin pyrkiä
Isoon-Kurkelaan vävyksi! Ohhoh, kaikkea kuulee! Missähän se lie
tälläkin hetkellä — eihän vain tuolia kamarissa?
ISÄNTÄ;
Eikö lie harjoituksissa.
EMÄNTÄ;
Hm, siellä se nyt juoksee kuin turkkilaisen pidoissa!... Luuleeko
sieltä elävänsä? (Menee kamariin, palaa heti.) Savikon isäntä käy nyt
tänne kamarin puolelle. Juodaan kahvit, — ja täällä on Hilppakin.
(Menevät kamariin.)
ISÄNTÄ:
Tuolle pöhkölle se nyt Hilpan työntäisi ja aivan vain rahojen tähden.
Hm... että Esalle muka jäisi sitten kokonaan tämä kotitalo, — niinkuin
ei tuo pöhkö Hilpan osaa ulos hakisi! Siihen kauppaan minä en sotke
sormiani... ja luulenpa, että ei siitä mitään tulekaan. On se Hilppa
siksi järkevä tyttö! Ja kyllä minäkin Kallen puolella olen, sillä mies
on Kalle, parempi kuin moni talonpoika. — Olisi nyt puhunut minulle
edes etukäteen asioistaan... ja, kun ei olisi tuota Maijaa! Kyllä
Maijan kaikki tuntevat ja tietävät hänen kurssinsa.
(Esirippu.)
TOINEN NÄYTÖS.
Näyttämö sama kuin ensimmäisessä näytöksessä.
Saman päivän ilta. — Kamarin ovi raollaan. Kamarista kuuluu silloin
tällöin hiljaista puhetta.
KALLE (tulee ulkoa Sk-puvussa, kivääri hihnasta olalla ja paketti
kainalossa):
Eipä näy ketään tuvassa. (Laittaa kiväärin naulaan, kuulee kamarista
hiljaista puhetta.) Onpa tuolla joitakin, — no olkoot siellä. (Asettaa
sk-lakkinsa ja vyönsä naulaan.) Jopa kerrankin sattui minunkin
osalleni. (Avaa paketin, jossa on ammunnasta iso kiertopalkinto ja
suuri ruokalusikka.) Jopa kerran sain koko piirin parhaan tuloksen
kouluammunnassa ja voitin tuon kiertopalkinnon. Kylläpä sitä olen
yrittänytkin ja toivonutkin! Oikein tekee mieli katsella tuota
palkintoa. (Katselee.) Onpahan »komia», vaikka mitäpäs siitä... Mutta
se pistemäärä, se se oli niin hyvä, että en itsekään osannut odottaa. —
Entäs tämä yksityispalkinto?... On sekin juhlallinen lusikka! Mitähän
Hilppakin sanoo? (Jättää palkinnot pöydälle.)
ISÄNTÄ (tulee kamarista ja painaa oven kiinni):
Jassoo — Kallekin on jo tullut kotiin. Kävitkö tallissa?
KALLE:
En vielä, mutta nyt menen. (Menee ulos.)
ISÄNTÄ (perään ovesta):
Ei tarvitse muita kuin Liinua juottaa; anna heiniä vain toisille.
(Huomaa palkinnot.) Mitäs nämä? (Ottaa pokaalin käteensä.) Kas, kun
on painavakin. Onhan siinä kirjoitustakin. (Katselee.) Mutta eipä
näe ilman laseja. (Ottaa hyllyltä lasit.) »Kiertopalkinto 300 m
kouluammunnassa». Jaa, se on palkinto, (katsoo pohjaa) ja hopeaa on. On
se juutas varmaan kallis. (Panee pois ja ottaa lusikan.) Onpas siinä
lusikkaa... komea on... ja ensimmäinen on palkinto. Kallen ne ovat. On
siinä poikaa!
KALLE (tulee):
Liinu oli päässyt irti.
ISÄNTÄ:
Katos tuota ryönää! Ja kun minä sen itse kiinni laitoin.
KALLE:
Eipä ollut vielä pahoja tehnyt.
ISÄNTÄ:
Mistäs nämä ovat tulleet?
KALLE:
Sain ne palkintoina. Minulla oli tänään tavattoman hyvä onni.
ISÄNTÄ:
No, ei sitä nyt kai pelkällä onnellakaan, kyllä siinä miestäkin
perässä tarvitaan. En minä ainakaan kykenisi, vaikka olisi onnea
taskunikin täysi. (Lyö Kallea olalle.) Kyllä sinä nämä olet työlläsi
ja ahkeruudellasi ansainnut. Täysin rehdisti olet talon työt tehnyt,
harjoituksiisi olet omat aikasi käyttänyt ja suojeluskuntahommissa
mukana ollut. — On oikein kunnia meidän talolle, että meillä on
sellainen renkimies. (Alakuloisena.) Omasta pojastaan sitä saakin
häpeää. Missähän Esa nytkin lienee?
KALLE:
Liikojahan isäntä minua kiittelee. (Riisuu asetakkinsa, ottaa kiväärin
ja alkaa puhdistaa.) Luulen muuten, että Esa nyt muuttuu. Hän oli
pitkästä aikaa mukana, oli apumiehenä siellä ampumapaikalla, joskin
vielä sivilinä. Ensimmäisenä tuli Esa minua onnittelemaan, ja luulen,
että hän meni suojeluskunnan varastoon hakemaan itselleen varusteita.
Ne ovat olleet hänellä kovin puutteelliset.
ISÄNTÄ:
On hauskaa kuultavaa, että asiat alkavat kääntyä siihen suuntaan. Ja
siitä kaikesta saan kiittää sinua.
KALLE (puhdistaa kivääriä):
Isäntä nyt ihan liiaksi minua kiittelee, — vaikka hyvähän se olisi,
että Esa alkaisi suojeluskunnassa enemmän toimia.
EMÄNTÄ (tulee kamarista kantaen kahvitarjotinta, jolla on tyhjiä
kuppeja):
Jassoo, — Kalle täällä taasen »rustaa» pyssyjensä kanssa ja tuhraa
koko tuvan. (Kaataa kahvia kuppeihin.)
KALLE:
Enhän minä tässä kauvoja... — mutta kivääri on heti puhdistettava
ampumisen jälkeen.
ISÄNTÄ:
Älähän nyt, Maija, aina Kallea moiti, — pikemmin saisit kiittää. Katsos
noita tuossa pöydällä, ei niitä joka poika ansaitse.
EMÄNTÄ (menee kamariin tarjottimineen, vilkaisee ylenkatseellisesti
pöydälle):
Hm. Mitä nuo nyt sitten, — jotakin »plootua»! Ja sellaisten takia mies
uhraa päiviään.
HILPPA (tulee ulkoa):
Joko sinä oletkin kotona? Minä odotin sinua alapolulla ja poimin näin
monta neliapilaa. (Näyttää lehtiä.)
KALLE:
Minä tulin ylitietä. En tiennyt, että olit siellä, — luulin sinun
olevan tuolla kamarissa.
ISÄNTÄ:
Savikon isäntä siellä on ja oikein korppukahvilla.
KALLE:
Vieläkö hän on aamuisella matkallaan?
HILPPA:
Vielä! — Mutta, Kalle, mitä sinulla on tuossa pöydällä?... Kalle,
sinä olet voittanut! Voi, miten hauskaa. (Vilkkaasti.) Minä koko ajan
ajattelin, että jos sinä voittaisit, ja minä uskoinkin, että sinä
voitat. Minä olin ihan varma siitä, — minä sanoin itsekseni, että jos
minä löydän viisi neliapilasta, niin sinä voitat... Ja minä löysin
kokonaista kymmenen onnenapilaa, — ja sinä voitit. Ja noin mahtavan
palkinnon! Mitähän äiti sanoo?
ISÄNTÄ:
Plootua.
HILPPA:
Hopeaa nämä ovat. — Vaikka mitäs siitä... Mutta se, että on koko piirin
ensimmäinen, paras, se se on jotakin, — paras tuhansien joukosta!
Sellainen voi vain yksi olla... ja Kalle on nyt se yksi. — Se on
suurenmoista!
EMÄNTÄ (ovelta):
Hilppa, tule tänne.
HILPPA:
Mitä nyt taasen? (Menee.)
ISÄNTÄ:
Siellä taidetaan hieroa naimiskauppoja. Mutta siitä ei tule mitään.
Näen sen nyt selvästi, että te kaksi kuulutte toisillenne.
KALLE:
Isäntä!
ISÄNTÄ:
Niin, te kuulutte toisillenne. — Olin aamulla hiukan ajattelematon...
saat nyt olla varma siitä, että minä olen teidän puolellanne. Kunhan
tuo Maija... Sinä, Kalle, tunnet emännän...
KALLE (kättelee isäntää):
Kiitos, isäntä! Tätä en koskaan unohda. (Ripustaa kiväärin naulaan
ja puhdistaa tarpeet pois.) Emännän kyllä tunnen, mutta sanon, että
lujalla suomalaisella sisulla menee läpi vaikka harmaan kiven.
HILPPA (tulee kamarista tulistuneena. Emäntä perässä.)
Johan minä sanoin, että itse tahdon tässä asiassa päättää.
EMÄNTÄ:
Sinä et päätä mitään! Minä se päätän, — ja sinä menet Savikon
isännälle. Ja sinä, Kalle, sinä saat lähteä meiltä vielä tänä päivänä.
Vai alat sinä haaveilla Ison-Kurkelan tytärtä?... Häpeä ja mene!
HILPPA:
So so, äiti! Kalle ei haaveile, vaan minä. Minä olen onnellinen, jos
Kalle huolii minusta.
EMÄNTÄ:
Hyvänen aika, — mitä sitä kuulee! Ettäkö ei köyhä rakki sinua
huolisi?... Minä viis' sinun onnestasi ja haaveistasi! Sinä menet
Savikon isännälle, ja sillä hyvä.
ISÄNTÄ;
Maija kulta, tyynnyhän nyt. Eiväthän Kalle ja Hilppa mitään pahaa ole
tehneet ja he sopivat niin...
EMÄNTÄ:
Pahaa tai hyvää... sinun ei kannata ruveta heitä puolustelemaan. Saat
itsekin lähteä, — lähde vain, lähde heti, mene sinne, mistä olet
tullutkin! Talo on minun, — mene sinne Leppälän tönöön! Ja mikä sopii,
mikä ei, se ei kuulu sinulle, sen määrään minä! Enkä minä ole Maija
kulta...
HILPPA:
Mutta äiti kulta...
EMÄNTÄ (kivahtaen):
En minä ole äitikultakaan — eikä minulla ole lapsiakaan — eikä minulla
ole miestäkään — ei minulla ole mitään! Minut ihan hylätään, jätetään
yksin... Mutta minä näytän, minä näytän teille kaikille, että minä olen
Ison-Kurkelan Maija, minä... Ulos minun pirtistäni! Ulos!...
(Esa avaa ulko-oven, ja sisälle astuu aluepäällikkö ja kaksi sk:n
esikuntalaista. Esa sk-puvussa ja täysissä sk-varusteissa.)
ALUEPÄÄLLIKKÖ:
Päivää! (Kalle rävähtää asentoon.)
ESA:
Mikäs sota täällä on, — joko täällä apua tarvitaan?
ALUEPÄÄLLIKKÖ (alkaa tervehtiä kädestä kaikkia, sk-laiset perässä):
Hyvää päivää. Olette kai isäntä, hauska tutustua. Hyvää päivää,
varmaankin emäntä, vai?... (Hilpalle:) Päivää...
ESA:
Sisareni.
ALUEPÄÄLLIKKÖ:
Kalle Aholan minä jo tunnenkin. (Kalle on pukeutunut asetakkiin.
Isäntä, emäntä, Hilppa ja Kalle oikealle ja aluepäällikkö vetäytyy
vasemmalle, Esa ja suojeluskuntalaiset aluepäällikön taakse.) Minulla
ja Sk:n esikunnan jäsenillä on tällä hetkellä mieluinen tehtävä. Tämä
talo, jonka suojassa nyt olemme, on erikoisen merkittävä siitä, että
täällä on elänyt ja työskennellyt tämän pitäjän suojeluskuntalaisista
ensimmäinen — tarkoitan suojeluskuntakorpraali Ahola. (Kalle asentoon.)
— Mitä kauneimmalla tavalla, ahkeruudella, innolla ja väsymättömällä
työllä hän on täyttänyt sk-lupaustaan. Kaunein todistus korpraali Kalle
Aholan uutterasta työstä ja sen tuloksista, on tuo upea pokaali tuossa
pöydällä, jonka hän tänään sitkeässä ja tasaväkisessä kilpailussa
kykeni voittamaan loistotuloksin.
Minulla on nyt tässä tilaisuus ilmoittaa, että korpraali Kalle Ahola
on päivämäärällä N.N. koroitettu suojeluskunta-alikersantiksi. Samoin
minulla on tehtävänä asettaa alikersantti Kalle Aholan rintaan I luokan
harrastusmerkki, tunnustuksena uhrautuvasta työstä suojeluskuntansa
hyväksi ja merkkinä siitä, että Kalle Ahola on ensimmäinen tässä
pitäjässä, joka on ollut harjoituksissa läsnä 360 tuntia. (Kiinnittää
merkin Kallen rintaan; toiset sk-laiset asennossa.) Onnittelen
alikersantti Kalle Aholaa.
KALLE (lyö asennon).
ESA:
Minä puolestani saan myöskin kiittää Kallea siitä, että hän on varmana
ja uskollisena seissyt sk-asiansa puolesta ja lopulta saanut minutkin
ymmärtämään, mitä olen laiminlyönyt ja mitä olen velvollinen tekemään.
— Kallen loistotulos päivällä ammunnassa herätti minussa kunnioitusta
Kallen työtä kohtaan ja loi siin kuvan, jonka kaltaiseksi minunkin
olisi pyrittävä. Kun sinä, Kalle, olet nyt aliupseeri, niin opetat sinä
minulle pian sen, mitä olen jäänyt jälkeen.
'KALLE:
Parhaani koetan.
ESA:
Ja nyt vasta suojeluskuntahenki alkaakin elää Isossa-Kurkelassa.
HILPPA:
Äitihän ajaa Kallen pois!
ESA:
Kalienko? — Ei, nyt hän vasta alkaakin meillä olla, sisko kulta.
ISÄNTÄ:
Aivan niin, nyt Kalle vasta alkaa meillä ollakin. Minä otan Kallen
kuin omaksi pojakseni, sillä Kallea me saamme kiittää siitä, että Esan
silmät ovat vihdoinkin auenneet huomaamaan erehtyvän elämänsä. Kallea
saamme kiittää siitäkin, että Isossa-Kurkelassa on suojeluskuntahenki
hiukankin hereillä pysynyt — talon työt on Kalle tehnyt — omat
joutoaikansa on harjoituksiin käyttänyt. Kallea saamme kiittää siitä,
että Kurkelaamme on pidetty myötämielisenä suojeluskunta-asialle. —
Mutta nyt asia muuttuu. Minäkin vasta vanhoilla päivilläni huomaan,
että paljon olen laiminlyönyt. Nyt yhdyn minäkin ikämieskomppaniaan, ja
Kalle saa opettaa minullekin, mitä olen jälkeen jäänyt. Kiitollisena
kaikesta siitä, mitä edellä sanoin, annan minä tässä kaikkien kuullen
myöntymykseni Kallen ja tyttäreni Hilpan aikomuksille. He saakoot
toisensa, Kalle on sen ansainnut — ja luulen, että samaa mieltä on
Maijakin.
EMÄNTÄ (mutisee):
Tehkööt, mitä haluavat. Eivät näy kiellosta huolivan.
KALLE ja HILPPA:
Kiitos, isäntä. Kiitoksia, emäntä. Kiitos, isä. Kiitoksia, äiti.
EMÄNTÄ:
Ei minua tarvitse kiittää, en minä ole mitään luvannut.
SAMULI (on koko ajan kurkkinut kamarin oven raosta):
Totanoin... minä kai saan lähteä, — tulee pimeä. Totanoin... ei näe
ajaa uudella pyörälläkään. Hyvästi. (Menee.)
ESA:
Aivan kernaasti, onnea matkalle. (Kaikki hymyilevät.)
(Aluepäällikkö ja kaikki muutkin paitsi emäntä onnittelevat Hilppaa ja
Kallea.)
ESA;
Minä yhdyn isän äskeisiin sanoihin, ja lisään, että sellaisia miehiä
kuin Kalle on, sellaisia kaunis Suomemme tarvitsee tuhansia. Siksi
työhön, työhön Suomemme ja suojeluskuntiemme hyväksi. Laulakaamme:
Työhön, työhön.
KAIKKI (laulavat):
Kaunis Karjala, isiemme maa,
työhön jaloon, taisteluun sun poikajoukkos saa.
Henkemme uhratkaamme
kansamme, synnyinmaamme
onni ja vapaus kun vaativat vaan.
Työhön, työhön, nuoret sotilaat!
Taistoon, taistoon, miehet uljahat!
Nyt vapaan Suomen uusi huomen
loistaa jo yli koko-Karjalan maan.
(Esirippu.)
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LÄPI HARMAAN KIVEN ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG™ LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg™ License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg
Project Gutenberg is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 41 Watchung Plaza #516,
Montclair NJ 07042, USA, +1 (862) 621-9288. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
