The Project Gutenberg eBook of Hannele
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Hannele
2-näytöksinen unirunoelma
Author: Gerhart Hauptmann
Translator: Eino Kaila
Release date: July 7, 2025 [eBook #76457]
Language: Finnish
Original publication: Porvoo: WSOY, 1918
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HANNELE ***
language: Finnish
HANNELE
2-näytöksinen unirunoelma
Kirj.
GERHART HAUPTMANN
Suomentanut
Eino Kalima
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1918.
HENKILÖT:
HANNELE.
GOTTVALD, opettaja.
MARTHA SISAR, laupeudensisar.
TULPE, |
HEDVIG, | köyhäinhuonelaisia.
PLESCHKE, |
HANKE, |
SEIDEL, metsätyömies.
BERGER, piiripäällikkö.
SCHMIDT, oikeudenpalvelija.
TOHTORI WACHLER.
Hannelen kuumehoureissa ilmestyy: Muurari Mattern, Hannelen isä.
Naisolento, hänen äitivainajansa. Suuri, musta enkeli. Kolme
valkeaa enkeliä. Laupeudensisar. Gottvald ja hänen koululapsensa.
Köyhäinhoitolaiset Pleschke, Hanke y.m. Seidel. Neljä valkopukuista
nuorukaista. Vieras. Paljon suuria ja pieniä valkoisia enkeleitä.
Surevia naisia y.m.
ENSI OSA,
(Huone eräässä vuoristokylän köyhäinhuoneessa: paljaat seinät, ovi
keskellä, pieni ikkuna vasemmalla. Ikkunan edessä hontelo pöytä ja
penkki. Oikealla olkipatjainen vuode. Peräseinällä uuni penkkeineen
ja toinen vuode, jossa niinikään on olkipatja ja sen päällä muutamia
ryysyjä. — On myrskyinen joulukuun yö. Pöydän ääressä, talikynttilän
valossa, laulaen virsikirjasta istuu Tulpe, vanha ryysyinen
kerjäläisämmä.)
TULPE (laulaa):
Ah, aina armossasi
Luoksemme Jeesus jää,
Niin ettei meitä —
(Heteksi kutsuttu, noin 30-vuotias, irstas, otsatukkainen nainen tulee
sisään. Päässä hänellä on paksu huivi ja nyytti kainalossa; muuten on
hän kevyesti ja köyhästi puettu.)
HETE (puhallellen sormiinsa, laskematta nyyttiä kainalostaan):
Ai jessus, jessus! on siellä ilma. (Päästää nyytin kainalostaan
pöydälle, puhaltelee yhä kouriinsa, astuen vuoroin toisella risuisella
kengällään toiselle). Ei moneen vuoteen ole ollut mokomaa myrskyä.
TULPE
Mitäs sait?
HETE (puree hampaitaan ja voivottelee tuskissaan, istuu uunipenkille ja
alkaa vetää kenkiä jalastaan):
Herra jesta sentään minun varpaitani! — Polttaa kuin tulessa.
TULPE (on avannut nyytin, josta näkyy leipä, sikuripaketti,
kahvitötterö, pari sukkia y.m.):
Kai näistä jotakin riittää minunkin osalleni.
HETE (joka kenkiä riisuessaan ei ole huomannut Tulpea, syöksyy nyt
haukan tavoin tavaroiden kimppuun ja kaapaisee ne kokoon):
Tulpe! — (Toinen jalka paljaana, toisessa vielä kenkä, rientää hän
taustassa olevan vuoteen luo). Sitäkö varten minä tässä virstamääriä
juoksen, ha? Ja palellutan jäseneni, että te saisitte kaiken suuhunne
hotkaista, hä?
TULPE
Tuki kitasi, senkin haaska! Minä en kajoa sinun riepuihisi (nousee,
lyö kirjan kiinni ja pyyhkii sen huolellisesti vaatteillaan), jotka
mankumalla olet kokoonkerjännyt.
HETE (pistäen tavarat olkipatjan alle):
Kumpikohan meistä elämässään on enemmän mankunut, tekö vai minä?
Ettehän te ole eläissänne muuta tehnytkään! niin vanha kuin olettekin,
senhän jokainen tietää.
TULPE
Sinulla on kyllä ollut toiset tekemiset! Kiitoksetkos olet niistä
pastorilta saanut? Kun minä olin sinun ikäisesi tyttö, niin totta minä
itseni toisella tapaa käytin.
HETE
Siksipä olettekin saanut kykkiä kuritushuoneessa.
TULPE
Ja pääset sinne sinäkin, jos mielesi tekee. Annahan kun tapaan
poliisin. Vedän vielä kaikki päivänvaloon. Koeta sinä vain pysyä
siivolla, tyttö, sen minä sanon!
HETE
Lähettäkää sitten poliisi yksintein minun luokseni, niin kerronpa
minäkin hänelle jotain.
TULPE
Kerro sinä vaan, mitä mielesi tekee.
HETE
Kukas palttoon varasti? Hä? Kapakan isännän pikku pojalta?
TULPE (on sylkevinään Heten päälle).
HETE
Tulpe! saakeli! No nyt ette saa mitään.
TULPE
Enkä huolisikaan! Minä viis sinun lahjoistasi.
HETE
Hyvä sanoa, kun ette saa.
(Pleschken ja Hanken on myrsky, joka on juuri raivoisana puuskana
tärisyttänyt taloa, melkein heittänyt eteiseen. Pleschke, vanha
kupukaulainen puoleksi lapsistunut ukko, purskahtaa sen johdosta
äänekkääseen nauruun. Hanke, nuori vetelehtijä ja tyhjäntoimittaja,
kiroilee. Avoimen oven kautta näkyy kuinka molemmat ravistavat lunta
lakeistaan ja vaatteistaan eteisen kivipermannolle. Kummallakin on
nyytti kädessä.)
PLESCHKE
Vietävän, vietävän, rakeet! Kuin ruoskalla, saakeli, sivauttelee.
Vielä se tämä vanha köyhäinhuonerähjä... joskus maailmassa... joskus
maailmassa romahtaa maahan.
HETE (nähdessään molemmat tulijat, miettii mitä tekisi, ottaa tavarat
olkipatjan alta ja juoksee miesten ohitse eteiseen ja portaita ylös).
PLESCHKE (puhuen Heten jälkeen):
Mitä sinä juokset... pakoon juokset... häh? — Emmehän me sinulle mitään
tee... mitään tee. — Eikös niin, Hanke? Eikös niin?
TULPE (uunin luona perunapadan hoidossa):
Päästä vialla koko letukka. Luulee meidän riistävän hänen tavaroitaan.
PLESCHKE (astuen sisään):
Voi, hyvät ihmiset sentään! No täällä... täällä helpottaa. —
Hyvää iltaa! — Voi sun perhana millainen ilma... millainen ilma
—! Suulleni... suulleni... heitti minut... ihan pitkin pituuttani
heitti... (On polvet koukussa laahustanut pöydän luo. Laskee sille
nyyttinsä ja kääntää tutisevan valkotukkaisen ja vesisilmäisen päänsä
Tulpeen päin. Samalla huohottaa hän yhä vielä voimain ponnistuksesta,
yskii ja tekee liikkeitä lämmitäkseen.)
(Sillä välin on Hanke tullut huoneeseen. Kerjuusäkin hän on laskenut
oven pieleen ja alkanut heti vilusta väristen työntää kuivia risuja
uuniin.)
TULPE
Missä asti kävitte?
PLESCHKE
Minäkö? Minäkö? Missäkö asti kävin? Kaukana, kaukana kävin. Ylikylässä
asti... kylässä asti laukkasin.
TCLPE
Saitkos mitään?
PLESCHKE
Sain, sain, jos jonkinlaista hyvää... jonkinlaista hyvää sain. —
Kanttori — antoi... antoi... viisi pfennigiä — ja kapakan isäntä
— kapakan isäntä antoi — antoi — ruukullisen, niin — ruukullisen
ruukullisen rokkaa.
TULPE
Pannaan heti lämpiämään. Annahan tänne, (vetää ruukun esiin mytystä,
panee sen pöydälle ja kaivelee edelleen).
PLESCHKE
Sitten vielä makkaraa... makkaraa... sain vielä makkaraa. — Teurastaja
— Seipelt — teurastaja — antoi... Seipelt antoi.
TULPE
Paljonko sait rahaa?
PLESCHKE
Kolme kolikkoa, niin — kolme kolikkoa — muistaakseni.
TULPE
Anna vaan tänne. Minä panen ne sinulle talteen.
HETE (tullen takaisin):
Olette tekin viisas, annatte tuolle kaiken rahanne. (Menee uunin luo).
TULPE
Pidä sinä vaan huolta omista asioistasi!
HANKE
Onhan se sulhanen.
HETE
Voi jestas sentään!
HANKE
Täytyyhän sitä toki jotain tuoda morsiamelleenkin. Kun ne on kerran
niinpäin asiat.
PLESCHKE
Pidä sinä pilkkanasi — pidä vaan pilkkanasi — ketä haluat... ketä
haluat. Mutta vanhan miehen... vanhan miehen — voisit jättää rauhaan.
HETE (matkien vanhan Pleschken puhetapaa):
Vanha Pleschke... Vanha Pleschke... se ei kohta enää ensinkään... enää
ensinkään osaa puhua. Ei kohta — ei kohta — kohta, kohta, kohta saa...
saa sanaa suustaan.
PLESCHKE (menee keppi kädessä häntä kohden):
Mene nyt tiehesi — Hete — mene nyt tiehesi.
HETE
Teitäkö pakoon, hyh!
PLESCHKE
Mene nyt tiehesi... hyvällä!
TULPE
Anna sille että muistaa.
PLESCHKE
Mene hyvällä siitä!
HANKE
Jättäkää jo. Antakaa olla.
TULPE
Kun ette itse anna olla rauhassa!
HETE (käyttää Hanken selän takana hyväkseen sitä hetkeä, jolloin tämä
häntä puolustaakseen on Pleschken kanssa tekemisissä, ja sieppaa
Hanken kerjuusäkistä jotain salamannopeasti ja juoksee pois).
TULPE (joka sen on Huomannut, hytkyy naurusta).
HANKE
Mitä siinä nauraa räkätät.
TULPE (yhä nauraen):
Niin kai! niin kai! ei saisi enää nauraakaan.
PLESCHKE
Voi sun vietävä! no katsohan vähän taaksesi.
TULPE
Katsoisit vähän myös tavaroittesi perään. Etteivät ne hyvin kutistumaan
rupeaisi.
HANKE (kääntyy, huomaa tulleensa petetyksi):
Lutka! (Syöksyy Heten jälestä). Annas kun saan sinut käsiini! (Kuuluu
portaitten kolinaa, takaa-ajoa ja tukahdutettua kirkunaa).
PLESCHKE
Saakelin tyttö! Saakelin tyttö! (Nauraa kaikissa äänilajeissa).
TULPE (on myös pakahtua naurusta. Äkkiä kuuluu kuinka ulko-ovi
singahtaa auki. Kummankin nauru taukoaa).
PLESCHKE
No? Mitäs se on?
(Kovat tuulenpuuskat ahdistavat taloa. Rakeista lunta räiskähtelee
ikkunaa vasten. Hetken äänettömyys. Sitten ilmaantuu opettaja Gottvald
— mustapartainen 32-vuotias mies, kantaen sylissään noin 14-vuotista
Hannele Matterrnia. Tyttö, jonka pitkä punainen tukka riippuu
valtoimena opettajan olan yli, valittaa taukoamatta. Hän on painanut
kasvonsa opettajan kaulaa vasten, hänen kätensä riippuvat velttoina
ja hervottomina. Hän on ainoastaan ohuessa puvussa ja liinoihin
käärittynä. Gottvald laskee huolellisesti, huoneessa olijoista
välittämättä, taakkansa vuoteelle, joka on oikealla seinän vieressä.
Eräs mies — Seidel-niminen — on tullut samalla lyhty kädessä sisään.
Hänellä on, paitsi sahaa ja kirvestä, mytty märkiä vaatteita kädessään,
vanha metsästäjähattu nuorekkaasti huomattavan harmaantuneessa
päässään.)
PLESCHKE (tyhmänä ja ällistyneenä tuijottaen):
O, o, o, o, o, o! — Mitäs tämä tietää? Mitäs tämä tietää?
GOTTVALD (levittäen peiton ja oman viittansa tytön yli):
Lämpimiä kiviä, Seidel, pian!
SEIDEL
Kuulkaas, ystävät, pari tiiliä! Ei vitkastella. Joutuin, joutuin nyt!
TULPE
Mikäs sille on tullut?
SEIDEL
Jättäkää kyselyt! (Menee nopeasti Tulpen mukana).
GOTTVALD (rauhoittavasti Hannelelle):
Rauhoitu, rauhoitu! Älä pelkää, ei sinulle tehdä mitään.
HANNELE (hampaat kalisten suussa):
Minä niin pelkään! Minä niin pelkään!
GOTTVALD
Ei sinun tarvitse mitään pelätä. Ei kukaan tee sinulle mitään pahaa.
HANNELE
Isä, isä...
GOTTVALD
Eihän hän ole täällä.
HANNELE
Jos hän tulee, minä niin pelkään.
GOTTVALD
Ei hän tule. Usko nyt minua.
(Joku tulee kovaa vauhtia portaita alas.)
HETE (pitää raastinta korkealla ilmassa):
Katsokaahan; katsokaahan millaisia lahjoja Hanke saa.
HANKE (on ajanut häntä takaa, saavuttaa hänet, aikoo riistää häneltä
raastimen, mutta Hete heittää sen nopealla liikkeellä keskelle
huonetta).
HANNELE (hypähtää pelästyneenä vuoteestaan):
Hän tulee! Tulee! (Puoliksi nousten tuijottaa hän, pää eteenpäin
ojennettuna, mitä suurimman tuskan ilme kalpeissa, sairaissa, surun
kalvamissa kasvoissaan, meluun päin. Hete on irroittautunut Hankesta ja
mennyt eteiseen. Hanke astuu sisään, nostaakseen raastimen maasta).
HANKE
Kyllä minä vielä sinua raastan. Riiviö!
GOTTVALD (Hannelelle):
Älä pelkää, älä pelkää, Hannele. — (Hankelle). Mitä te täältä tahdotte?
HANKE (hämmästyen):
Minä? Mitäkö tahdon?
HETE (pistää päänsä sisään, huutaa):
Pitkäsormi, pitkäsormi!
HANKE
Ole sinä huoleti, kyllä minä sinulle maksan.
GOTTVALD
Minä pyydän teitä olemaan hiljaa, täällä makaa sairas.
HANKE (on nostanut raastimen maasta ja pistänyt poveensa. Peräytyy
hieman nolona). Mitäs on tapahtunut?
SEIDEL (tulee takaisin. Hänellä on kaksi tiilikiveä):
Tässä tuon ensi hätään.
GOTTVALD (tunnustelee kiviä):
Joko ne nyt?
SEIDEL
Kyllä ne jo hiukan lämmittävät. (Panee toisen kiven tytön jalkopäihin).
GOTTVALD (osottaa minne toinen on pantava):
Toinen tänne.
SEIDEL
Ei ole tainnut vielä yhtään lämmetä.
GOTTVALD
Aivan tärisee vilusta.
(Tulpe on Seidelin jälestä tullut sisään. Häntä ovat seuranneet Hete
ja Pleschke. Ovella näkyy toisia köyhäinhuonelaisia. Kaikki ovat
uteliaita, kuiskaavat, käyvät yhä äänekkäämmiksi ja lähenevät).
TULPE (seisten lähellä vuodetta, kädet lanteilla):
Kun olisi viinaa, kuumaa vettä ja viinaa.
SEIDEL (ottaa pullon taskustaan, samoin Pleschke ja Hanke):
Tässä on vielä hiukan.
TULPE (jo uunin luona):
Antakaas tänne!
SEIDEL
Onkos kuumaa vettä?
TULPE
Oi jestas, vaikka härän keittäisi.
GOTTVALD
Ja vähän sokeria sekaan, jos vaan on.
HETE
Mistäpähän me sokeria saisimme.
TULPE
Sinullahan on. Älä siinä teeskentele.
HETE
Minulla? Sokeria? Ei. (Nauraa väkinäisesti.)
TULPE
Toithan sinä tullessasi. Näin äsken omin silmin. Älä siinä suotta
valehtele.
SEIDEL
No pian nyt, anna tänne.
HANKE
No joutuin, Hete, joutuin!
SEIDEL
Näethän sinä, miten on tyttöparan laita.
HETE (paatuneesti):
Vähät minä!
PLESCHKE
Tuo, tuo tänne sokerisi.
HETE
Kauppiaalta sitä saa. (Pujahtaa pois.)
SEIDEL
Oikeaan aikaan läksit, muuten olisit saanut aika tukkapöllyn. Olisi
heitale ansainnut hyvän läksyn. — Tulkoonpas vastakertana pyytelemään.
PLESCHKE (oli hetkeksi poistunut, palaa taas):
Sellainen se letukka on... sellainen se letukka on.
SEIDEL
Kyllä minä saisin hänestä oikut lähtemään. Jos minä olisin päällikkönä,
niin ottaisin hyvän pajuisen raipan ja saisittehan nähdä enkö saisi
häntä työhön. Sellainen tyttö... nuori ja vahva. Mitä hänen tarvitsee
vetelehtiä köyhäinhuoneessa.
PLESCHKE
Tässä on... murunen... on murunen... pieni sokerin murunen — satuin
tuolta vielä — satuin vielä löytämään.
HANKE (vetäen sieramiinsa grogin tuoksua):
Mitähän jos minäkin tästä kerran sairastuisin.
SCHMIDT (piirin vartija tulee lyhty kädessä. Tuttavallisesti ja
vaativasti):
Tehkää tietä, herra piiripäällikkö tulee.
PIIRIPÄÄLLIKKÖ BERGER (entinen reserviväen kapteeni, kuten heti
huomaa. Pienet viikset. Vielä nuorekkaat, hyväntahtoiset kasvot,
hyvin harmahtanut tukka. Pitkä päällystakki, hieman keikarimainen.
Keppi. Leveälierinen hattu nuorekkaasti kallellaan päässä. Koko hänen
olennossaan on jotain hilpeän reipasta).
KÖYHÄINHUONELAISET
Hyvää iltaa, herra piiripäällikkö! Hyvää iltaa, herra kapteeni!
BERGER
Iltaa! (Laskee hattunsa, keppinsä ja viittansa pois. Merkitsevällä
kasvojen ilmeellä.) No ulos, ulos täältä!
SCHMIDT (ajaa köyhäinhuonelaiset eteiseen).
BERGER
Hyvää iltaa, herra Gottvald. (Ojentaa hänelle kätensä.) No, kuinkas
täällä on?
GOTTVALD
Vedimme hänet juuri äsken vedestä.
SEIDEL (astuu esiin):
Suokaa anteeksi, herra piiripäällikkö. (Tekee vanhaan sotilastapaan
kunniaa tervehdykseksi.) Satuin viipymään tuolla pajassa. Oli vähän
asiaa, piti saada side kirveeseen. Ja kun olin lähtemässä sieltä
pajasta, niin siinä on vähän matkan päässä... siinä Jeuchner'in pajan
takana... sellainen lammen tapainen tai voisipa sitä sanoa järveksikin.
(Gottvaldille.) Niin, kyllä se on melkein niinkuin järvi. Ja — kenties
herra piiripäällikkö muistaa — niin siinä on yksi sellainen jäätymätön
paikka. Ei milloinkaan jäädy oikein umpeen. Kun minä vielä olin
tuollainen pojan vekara...
BERGER
No niin, entä sitten? Mitä siellä oli?
SEIDEL (tehden taas kunniaa):
No, kun minä tulen pajasta — kuu pilkahti juuri näkyviin — kuulen minä
niinkuin valitusta. Arvelin ensin, että enkö liene vain kuvitellut.
Mutta kohtapa minä jo näenkin että joku kulkee jäällä. Ja yhä
lähemmäksi vain menee sitä avointa paikkaa kohti. Minä huusin — mutta
samassa se jo katosi. Minä tietysti suoraa päätä pajaan, sieppaan
laudan käteeni ja samaa kyytiä sanomatta kenellenkään juoksen lammelle.
Heitän laudan jäälle. Yks', kaks', kolme — ja vedän tytön niskasta ylös.
BERGER
Kas niin sitä pitää, Seidel. Tavallisesti teillä on vain tappeluita,
yhdeltä pää puhki, toiselta sääret poikki. Saa edes kerran kuulla
jotain muutakin. Toitteko hänet sitten suoraan tänne? —
SEIDEL
Herra opettaja Gottvald...
GOTTVALD
Satuin kulkemaan ohitse. Tulin opettajakokouksesta. Otin hänet ensin
kotiini. Vaimoni haki hänelle jotain kuivaa ylle.
BERGER
Kuinkahan se oikeastaan on tämän asian laita?
SEIDEL (vitkastellen):
Se on... tuota... muurari Matternin tytärpuoli.
BERGER (hetkisen hyvin hämmästyneenä):
Kenen? Tuon heittiön!
SEIDEL
Tytön äiti kuoli kuusi viikkoa sitten. Ja loput kyllä jokainen tietää.
Tyttö-rukka raapi ja tappeli vastaan, kun luuli minua isäkseen.
BERGER (mutisee):
Senkin roisto.
SEIDEL
Nyt istuu hän taas kapakassa, on juonut eilisestä asti yhtä painoa.
Antavat niin paljon kuin vaan tahtoo.
BERGER
Kyllä se mies vielä saa meiltä ansaitun löylyn. (Kumartuu vuoteen yli
puhutellakseen Hannelea.) No tyttö! Sanohan! Mitä sinä niin valitat.
Ei sinun ensinkään tarvitse niin arasti katsoa minuun. Minä en tee
sinulle mitään. Mikä sinun niinesi onkaan? — — — Mitä sanot? Minä en
ymmärtänyt! — — — (Ojentautuu.) Luullakseni on tyttö hieman itsepäinen.
GOTTVALD
Hän on vaan niin pelästynyt. — Hannele!
HANNELE (heikosti kuin huoaten):
Mitä?
GOTTVALD
Sinun pitää vastata herra piiripäällikölle.
HANNELE (vavisten):
Hyvä Jumala, minun on niin vilu.
SEIDEL (tulee tuoden grogin):
Juoppas vähän tätä!
HANNELE (kuten äsken):
Hyvä Jumala, minun on niin nälkä.
GOTTVALD (Bergerille):
Ja kun hänelle tarjoo, niin ei hän tahdo syödä.
HANNELE
Hyvä Jumala, minuun koskee niin kovasti.
GOTTVALD
Mihin sinuun niin koskee?
HANNELE
Minä niin pelkään.
BERGER
Kuka tekee sinulle pahaa? Kuka? No, puhu nyt vaan. — Minä en ymmärrä
tavuakaan, rakas lapsi. Siitä ei ole minulle mitään apua. — Kuulehan,
tyttöseni, onko isäpuolesi tehnyt sinulle pahaa? — Onko hän lyönyt
sinua, sano? — Sulkenut sinut lukon taa? Ajanut pois kotoa, vai mitä
hän on tehnyt? — — — Voi hyvä Jumala, no...
SEIDEL
Se tyttö on vaitelias. Silloin on jo pitänyt paljon tapahtua, kun hän
puhuu. Se tyttö on suoraan sanoen äänetön kuin lammas.
BERGER
Minä vaan tahtoisin saada tietää jotain varmaa. Kenties voin minä nyt
vihdoinkin panettaa sen roiston kiinni.
GOTTVALD
Tyttö pelkää aivan mielettömästi sitä ihmistä.
SEIDEL
Mitäpäs uutta siitä miehestä enää tarvitsee. Jokainen tietää millainen
se on. — Voitte kysyä keneltä tahansa. — Ihmettelen minä, että tyttö on
vielä voinut elää. Luulisi suoraan sanoen ihan mahdottomaksi.
BERGER
Mitä hän sitten on tytölle tehnyt?
SEIDEL
No — on suoraan sanoen tehnyt vaikka mitä. Kello yhdeksän illalla ottaa
ja ajaa tytön ulos sellaiseen Jumalan-ilmaan kuin on tänäänkin ja
tytön täytyy hankkia hänelle 5 kolikkoa, oli mikä oli. Juopotteluun,
mihinkäs muuhun. Ja mistäpä se tyttö-raukka ottaa ne 5 kolikkoa. Seistä
värjöttää puoleen yöhön asti ulkona kylmässä. Jos menee kotiin ilman
rahaa, saavat ihmiset juosta hätään, kun tyttö-parka huutaa sen käsissä
ihan pakahtuakseen.
GOTTVALD
Äidin eläessä oli tytöllä edes hänessä puolustaja.
BERGER
Minä toimitan sen miehen joka tapauksessa heti lukkojen taa. Hän on jo
kauan ollut juoppojen luettelossa. No, tyttöseni, katsohan minuun.
HANNELE (rukoilevasti):
Antakaa minun olla.
SEIDEL
Häneltä ei helposti saa sanaa suusta.
GOTTVALD (lempeästi):
Hannele!
HANNELE
Mitä?
GOTTVALD:
Tunnetko minua?
HANNELE
Tunnen.
GOTTVALD
Kuka minä olen?
HANNELE
Olette — opettaja — Gottvald.
GOTTVALD
No hyvä. Katsos nyt. Minä olen aina tarkoittanut sinun parastasi. Sinä
voit nyt heti kertoa minulle kaikki — sinä olit siellä pajalammella. —
Miksi et pysynyt kotona? No? Miksi?
HANNELE
Minä niin pelkään.
BERGER
Me menemme syrjään, kerro vaan kaikki herra opettajalle.
HANNELE (arasti ja salamielisesti):
Minua kutsuttiin.
GOTTVALD
Kuka kutsui?
HANNELE
Rakas Herra Jeesus.
GOTTVALD
Mistä — rakas — Herra Jeesus kutsui sinua?
HANNELE
Vedestä.
GOTTVALD
Mistä?
HANNELE
Sieltä syvältä — veden pohjasta.
BERGER (ottaa, muuttaen aikeensa, päällystakin ylleen):
Täällä tarvitaan ennen kaikkea lääkäriä. Minä luulen, että hän istuu
vielä Miekan ravintolassa.
GOTTVALD
Minä jo lähetin hoitajatarta hakemaan. Lapsi tarvitsee ehdottomasti
hoitoa.
BERGER
Minä menen puhumaan lääkärille. (Schmidt'ille.) Toimittakaa poliisi
luokseni. Minä odotan Miekan ravintolassa. Hyvää yötä, herra Gottvald.
Me otamme miehen vielä tänä iltana korjuuseen. (Menee Schmidt'in
kanssa. Hannele nukkuu.)
SEIDEL (äänettömyyden jälkeen):
Ei hän sitä miestä kiinni pane.
GOTTVALD
Miksikä ei?
SEIDEL
Kylläpähän itse tietää syyn. Kukas on sen tytön maailmaan saattanut?
GOTTVALD
Oh, Seidel, se on vain juorua.
SEIDEL
Noo, tiedättekö: se mies on aikoinaan elänyt iloisesti.
GOTTVALD
Kaikkeahan ne ihmiset juoruavat. Ei voi puoliakaan uskoa. — Kunpa se
tohtori vain pian tulisi.
SEIDEL (hiljaa):
Minä en luule että tyttö enää siitä nousee. (Tohtori Wachler tulee, hän
on noin 34-vuotias, vakava mies.)
TOHTORI WACHLER
Hyvää iltaa.
GOTTVALD
Hyvää iltaa.
SEIDEL (auttaen häntä turkin riisumisessa):
Hyvää iltaa, herra tohtori!
TOHTORI WACHLER (lämmittelee uunin luona käsiään):
Tarvitsisin vielä kynttilän. (Toisessa huoneessa väännetään
posetiivia.) Nuo ihmiset tuolla ovat kai järjiltään.
SEIDEL (jo takahuoneen avatun oven luona):
Olkaahan siellä vähän, hiljemmin. (Melu taukoo. Seidel katoo toiseen
huoneeseen.)
TOHTORI WACHLER
Herra Gottvald? Eikö niin?
GOTTVALD
Nimeni on Gottvald.
TOHTORI WACHLER
Hän on aikonut hukuttaa itsensä, kuulin minä.
GOTTVALD
Hän ei kai tiennyt enää muuta keinoa.
(Lyhyt äänettömyys.)
TOHTORI WACHLER (astuen vuoteen luo, tarkastaen):
Hän puhuu kai unissaan?
HANNELE
Miljoonia tähtiä.
TOHTORI WACHLER ja GOTTVALD (tarkastavat häntä. Kuu paistaa ikkunasta
valaisten ryhmän).
HANNELE
Sinä vedät minun luuni irti. Ai, koskee sielun pohjaan asti.
TOHTORI WACHLER (avaa varovasti hänen paidankauluksensa):
Hänellä näyttää koko ruumis olevan naarmuissa.
SEIDEL
Samalla lailla runneltuna makasi tytön äitikin arkussaan.
TOHTORI WACHLER
Surkeata! Surkeata!
HANNELE (muuttuneella, itsepäisellä äänellä):
Minä en tahdo. Minä en tahdo. Minä en mene kotia. Minun täytyy mennä
— Holle-rouvan luo kaivoon. Päästä minut — isä. Hyi, kuinka sinä taas
löyhkät! Olet taas juonut viinaa! — Kuule, miten metsä humisee! —
Tänä aamuna kulki tuulispää vuorilla. Kun ei vaan sattuisi tulipaloa.
— — — Jollei räätälillä ole kiveä taskussaan, eikä rautaa kädessään,
lennättää myrsky hänet yli kaikkien vuorien. Kuule! kuinka myrskyää! —
— —
(Laupeudensisar Martha tulee.)
GOTTVALD
Hyvää iltaa, sisar.
MARTHA SISAR (nyökkää).
GOTTVALD (astuu laupeudensisaren luo, joka valmistaa kaikki hoitoa
varten ja puhelee hänen kanssaan taustalla).
HANNELE
Missä on minun äitini? Taivaassa? Aah! Aah! niin kaukana! — (Avaa
silmänsä, katsoo vieraasti ympärilleen, pyyhkäisee kädellään silmiään
ja sanoo tuskin kuuluvalla äänellä:) Missä — minä olen?
TOHTORI WACHLER (kumartuen hänen ylitseen):
Hyvien ihmisten luona.
HANNELE
Minua janottaa.
TOHTORI WACHLER
Vettä!
SEIDEL (joka on tuonut toisen kynttilän, menee vettä noutamaan).
TOHTORI WACHLER
Koskeeko mihinkään?
HANNELE (pudistaa päätään).
TOHTORI WACHLER
Eikö? No katsos vaan, meidän laitammehan ei olekaan niin huonosti.
HANNELE
Oletteko te lääkäri?
TOHTORI WACHLER
Olen kyllä.
HANNELE
Silloin minä olen varmaan sairas?
TOHTORI WACHLER
Hiukan, ei pahasti.
HANNELE
Tahdotteko te tehdä minut terveeksi?
TOHTORI WACHLER (nopeasti tutkien):
Koskeeko tänne? Entä tänne? Tuntuuko kipeältä tässä? Tässä? — Entä
tässä`? — Ei sinun pidä katsoa minuun niin arasti, en minä tee sinulle
pahaa. Miten on tässä kohden? Koskeeko siihen?
GOTTVALD (astuu taas vuoteen luo):
Vastaa herra tohtorille, Hannele!
HANNELE (sydämellisellä, rukoilevalla, kyynelten värisyttämällä
äänellä):
Voi, rakas herra Gottvald.
GOTTVALD
Kuuntele nyt vaan, mitä tohtori sanoo ja vastaa kauniisti. (Hannele
pudistaa päätään.) Miksi ei?
HANNELE
Siksi — siksi — että minä tahtoisin niin mielelläni äidin luo.
GOTTVALD (silittää liikutettuna hänen tukkaansa):
Älä siitä nyt huolehdi.
(Lyhyt äänettömyys. Tohtori nousee, henkäisee syvään
ja on hetken mietteissään. Martha sisar on ottanut
toisen kynttilän pöydältä ja valaisee sillä.)
TOHTORI WACHLER (viittaa Martha sisarelle):
Sisar, olkaa niin hyvä!
(Astuu hänen kanssaan pöydän luo ja antaa hiljaisella äänellä hänelle
määräyksiä. Gottvald ottaa hattunsa ja seisoo odottaen, katsahtaen
milloin Hanneleen milloin tohtoriin ja laupeudensisareen.)
TOHTORI WACHLER (lopettaen hiljaisen keskustelunsa sisaren kanssa):
Minä kai tulon vielä katsomaan. Lääkkeet minä lähetän heti.
(Gottvaldille.) Mies on luultavasti jo otettu kiinni Miekan
ravintolassa.
MARTHA SISAR
Niin minulle äsken kerrottiin.
TOHTORl WACHLER (ottaa turkin ylleen. Seidelille):
Te tuletta kai apteekkiin! — — —
(Tohtori, Gottvald ja Seidel sanovat
mennessään hiljaa Martha sisarelle hyvästit.)
GOTTVALD (huolestuneesti):
Mitä te, herra tohtori, ajattelette hänen tilastaan?
(Kaikki kolme poistuvat. Laupeudensisar on nyt kahden
Hannelen kanssa. Kaataa maitoa ruukkuun. Sen aikana avaa
Hannele silmänsä ja tarkastaa häntä.)
HANNELE
Tuletko Herra Jeesuksen luota?
MARTHA SISAR
Mitä sanoit?
HANNELE
Tuletko Herran Jeesuksen luota?
MARTHA SISAR
Etkö sitten enää tunne minua, Hannele? Minä olen Martha sisar,
muistatko? Olithan sinä meidän luonamme, etkö muista enää? Me
rukoilimme yhdessä ja lauloimme kauniita lauluja. Eikö niin?
HANNELE (nyökkää iloisesti):
Ah, kauniita lauluja!
MARTHA SISAR
Nyt hoidan minä sinua Jumalan avulla, kunnes paranet.
HANNELE
Minä en tahdo parantua.
MARTHA SISAR (maitokuppi kädessään):
Tohtori sanoo, että sinun pitää juoda maitoa, että tulisit terveeksi
jälleen.
HANNELE
Ah, sisar, minä kadun niin sydämestäni.
MARTHA SISAR
Ja uskot Herraan Jeesukseen Kristukseen?
HANNELE
Minä uskon niin lujasti Vapahtajaani.
MARTHA SISAR
Silloin voit sinä odottaa rohkeasti ja levollisesti. — Minä vedän nyt
tyynysi suoraksi ja sinä nukut.
HANNELE
Minä en voi nukkua.
MARTHA SISAR
Koeta vaan.
HANNELE
Martha sisar!
MARTHA SISAR
No?
HANNELE
Martha sisar! Onko olemassa syntejä... Onko olemassa syntejä, joita ei
saa anteeksi?
MARTHA SISAR
Nuku nyt, Hannele! Älä ajattele suotta sellaista.
HANNELE
Voi, sanokaa se minulle, oi, sanokaa, kuuletteko.
MARTHA SISAR
Sellaisia syntejä on kyllä. Synnit Pyhää Henkeä vastaan.
HANNELE
Jos minä olen tehnyt sellaisen...
MARTHA SISAR
Mitä sinä! Niitä tekevät vain hyvin huonot ihmiset. Kuten Juudas, joka
petti Herran Jeesuksen.
HANNELE
Mutta voihan sentään... voihan sentään sattua.
MARTHA SISAR
Sinun täytyy nyt nukkua.
HANNELE
Minua niin pelottaa.
MARTHA SISAR
Sinun ei yhtään tarvitse pelätä.
HANNELE
Jos minä olisin tehnyt sellaisen synnin?
MARTHA SISAR
Sinä et ole sellaista syntiä tehnyt.
HANNELE (takertuu sisareen ja tuijottaa pimeään):
Oi sisar, sisar!
MARTHA SISAR
Ole nyt rauhassa.
HANNELE
Sisar!
MARTHA SISAR
Mitä sitten?
HANNELE
Hän tulee heti. Etkö kuule?
MARTHA SISAR
Minä en kuule mitään.
HANNELE
Hänen äänensä. Ulkona. Kuunteles!
MARTHA SISAR
Ketä sinä tarkoitat?
HANNELE
Isä, isä — tuolla hän seisoo.
MARTHA SISAR
Missä sitten?
HANNELE
Katso nyt!
MARTHA SISAR
Missä?
HANNELE
Vuoteen jalkopäässä.
MARTHA SISAR
Tässä on viitta ja tuossa hattu. Otetaan pois nuo pahat kapineet — ja
viedään tuonne Plescke-vaarin puolelle. Minä tuon kylmää vettä, niin
laitetaan sinulle kylmä kääre. Olethan sinä hetken yksin, eikö niin!
Mutta katso että makaat hiljaa, aivan rauhallisesti.
HANNELE
Ah, olenpas minä tyhmä. Se oli vain viitta, niinhän, ja hattu?
MARTHA SISAR
Mutta, aivan, aivan hiljaa, minä tulen heti takaisin. (Menee, mutta
palaa, kun eteisessä on pilkkosen pimeätä.) Minä panen kynttilän tänne
eteiseen. (Uhaten vielä keveästi sormellaan.) Ja aivan rauhallisesti!
(Menee.)
(Huoneessa on melkein pimeä. Hannelen vuoteen jalkopäähän ilmestyy heti
muurari Matternin hahmo. Villit juopon kasvot, punainen, takkuinen
tukka, päässä kulunut sotilaslakki ilman kokardia. Vasemmassa kädessään
on hänellä muurarityökaluja. Hän on kietonut hihnan oikean kätensä
ympäri ja pysyy koko ajan jännityksessä ikäänkuin valmiina seuraavassa
silmänräpäyksessä syöksymään Hannelen kimppuun. Näystä leviää haalea
valo, joka valaisee Hannelen vuoteen ympäristön.)
HANNELE (peittää pelästyneenä käsillään silmänsä, voihkii, vääntelehtii
ja äännähtelee valittavasti).
NÄKY (käheästi, mitä suurimman vimman tukahuttamalla äänellä):
Minne sinä jäit? Missä olet ollut, tyttö? Mitä olet tehnyt? Kyllä minä
opetan. Kyllä minä näytän sinulle, varrohan. Mitä sinä olet ihmisille
puhunut? Olenko minä lyönyt ja rääkännyt sinua? Hä? Onko se totta? Sinä
et ole minun lapseni. Laita itsesi nopeasti ylös! Vähät minä sinusta!
Voin heittää sinut kadulle jos tahdon. Nouse tekemään tulta. Joudutko
siitä? Armosta ja laupeudesta olen pitänyt sinua talossa. Vai vielä
siinä laiskottelemaan rupeat! No, tuleeko siitä mitään? Minä lyön sinua
siksi kunnes sinä —
(Hannele on noussut vaivaloisesti ja silmät ummessa laahustanut uunin
luo, avannut suupellit ja vaipuu nyt pyörtyneenä maahan. Samassa tulee
Martha sisar, kädessä kynttilä ja vesiruukku, ja Mattern-näky katoaa.
Hän säpsähtää, huomaa Hannelen makaavan tuhassa, pelästyy, huudahtaa:
"Herra Jeesus!" laskee kynttilän, ja vesiruukun syrjään, juoksee
Hannelen luo ja nostaa hänet lattialta. Hänen huutonsa saa muutkin
köyhäinhoitolaiset tulemaan paikalle).
MARTHA SISAR
Minun piti vain mennä vettä noutamaan, niin sillaikaa hän nousikin
vuoteesta. Auttakaahan minua, Hedvig, olkaa hyvä!
HANKE
No Hete, ole varovainen, muuten taitat siltä kaikki luut.
PLESCHKE
Minä luulen että sen tytön — sen tytön — on joku — on joku loihtinut.
TULPE
Voipi olla hyvinkin, että se tyttö on loihdittu
HANKE (äänekkäästi):
Täällä se loppuu, sen minä sanon.
MARTHA SISAR (on Heten avulla vienyt Hannelen taas vuoteelle):
Voi olla niin, rakas ystävä, mutta olkaa niin hyviä, näettehän te:
sairasta ei saa enää häiritä!
HANKE
Mitäs häiriötä me sitten olemme tehneet?
PLESCHKE (Hankelle):
Sinä olet hulttio — hulttio olet — hulttio, ettäs sen nyt tiedät — ja
— ja — ja — sillä hyvä. Pitäähän sairaan — sairaan — senhän tietää
lapsikin — sairaan pitää saada olla rauhassa.
HETE (matkien häntä):
Sairaan — sairaan —
MARTHA SISAR
Minä pyydän teitä, olkaa nyt niin hyviä.
TULPE
Sisar on oikeassa, laittautukaa tiehenne.
HANKE
Osataan tässä mennä ilmankin, jos mieli tekee.
HETE
Kanakoppiinkos meidät yöksi ajetaan?
PLESCHKE
Kyllä sinulle tilaa löytyy — on tilaa sinulle — tiedät kyllä missä.
(Kaikki köyhäinhuonelaiset menevät.)
HANNELE (avaa silmänsä pelokkaasti):
Joko hän meni? Joko meni pois?
MARTHA SISAR
Kaikki ovat poissa. Ethän sinä vain pelästynyt, Hannele?
HANNELE (yhä vielä pelon vallassa):
Joko isä meni?
MARTHA SISAR
Eihän hän ole täällä ollutkaan.
HANNELE
Oli, sisar, oli!
MARTHA SISAR
Sinä olet nähnyt unta.
HANNELE (syvään huoaten, rukoilee sydämellisesti): S Voi — rakas Herra
Jeesus! — Voi rakas Herra Jeesus! Suloisin, parhain Herra Jeesus: ota
minut luoksesi, ota minut luoksesi. (Muuttuneena.)
Jos joutuisi hän
Ja ottaisi mun
Luot' ihmisten kotiin
Isän kaivatun
Minä tiedän sen varmasti, sisar —
MARTHA SISAR
Minkä tiedät?
HANNELE
Hän on luvannut minulle. Minä pääsen taivaaseen, hän on luvannut sen
minulle.
MARTHA SISAR
Hm.
HANNELE
Tiedätkö kuka?
MARTHA SISAR
No?
HANNELE (salamielisesti kuiskaten sisaren korvaan):
Rakas herra — Gottvald.
MARTHA SISAR
Mutta nuku nyt, Hannele.
HANNELE
Tiedätkö sisar? Opettaja Gottvald on kaunis mies. Heinrich on hänen
nimensä. Heinrich on niin kaunis nimi, eikö ole? (Sydämellisesti.).
Rakas, armas Heinrich! Sisar, tiedätkö? Me vietämme yhdessä häät. Niin,
niin, me molemmat: herra opettaja Gottvald ja minä.
Ja kun he oli kihlatut
Niin yhdessä he kulki
Häävuoteesehen valkeaan
Yö heidät verhoons' sulki.
Hänellä on niin kaunis parta. (Hurmaantuneena.) Hänen päässään kukkii
apilas. — Kuuletko! — Hän kutsuu minua. Etkö kuule?
MARTHA SISAR
Nuku, Hannele, nuku, ei kukaan kutsu.
HANNELE
Se oli Herra — Jeesus. — Kuule! Kuule! Hän kutsuu minua taas: Hannele!
— aivan selvästi Hannele! aivan, aivan selvästi. Tule, seuraa minua.
MARTHA SISAR
Kun Jumala kutsuu minua pois, tahdon olla valmis lähtemään.
HANNELE (taas kuun valaisemana, kurottaa päätään, ikäänkuin suloista
tuoksua hengittäen).
Tunnetko tuoksua?
MARTHA SISAR
En, Hannele.
HANNELE
Syreenin tuoksua? (Yhä haltioituneemmin ja riemukkaammin):
Kuulehan! Kuulehan! Mitä kummaa se on? (Kuuluu kaukaa suloinen ääni.)
Ovatko ne enkeleitä? Etkö kuule?
MARTHA SISAR
Kyllä, minä kuulen, mutta tiedätkö, sinun täytyy nyt laskeutua hiljaa
kyljellesi ja nukkua rauhassa huomisaamuun asti.
HANNELE
Osaatko sinäkin laulaa sen?
MARTHA SISAR
Minkä, lapsukaiseni?
HANNELE
"Uinu, pienoinen".
MARTHA SISAR
Tahtoisitko sen mielelläsi kuulla?
HANNELE (laskeutuu vuoteelle ja silittelee sisaren kättä):
Äiti kulta, laula se minulle. Äiti kulta, laula se minulle.
MARTHA SISAR (sammuttaa kynttilän, kumartuu vuoteen yli ja puhuu
puoliksi laulaen, kaukaisen soiton jatkuessa):
Uinu, pienoinen!
Pihall' on lammas valkoinen,
(Hän laulaa nyt ja huone pimenee täydellisesti).
Pihalla pieni pikko-pii
Aitviertä yksin kuleksii
Uinu, pienoinen!
(Hämärä valo täyttää nyt köyhäinhuoneen. Vuoteen reunalla,
etukumarassa, laihoihin paljaisiin käsivarsiinsa nojautuen, istuu
kalpea, haamumainen naisolento. Hän on avojaloin; valkea tukka riippuu
valtoimena ohimoiden yli peitteelle asti. Kasvot surun uurtamat ja
nääntyneet; syvällä kuoppiinsa painuneet silmät, vaikka ovatkin lujasti
ummessa, näyttävät katselevan nukkuvaa Hannelea. Hänen äänensä on
unissakulkijan yksitoikkoinen ääni. Ennenkuin hän saa sanan lausutuksi,
liikuttaa hän, ikäänkuin valmistautuen, huuliaan. Hän näyttää
ainoastaan ponnistamalla saavan ääntä rintansa pohjasta. Ennen aikojaan
vanhentunut; posket kuopilla, laiha ja hyvin köyhästi puettu.)
NAISOLENTO
Hannele!
HANNELE (samoin silmät ummessa):
Äiti kulta, rakas äiti kulta, sinäkö se olet?
NAISOLENTO
Niin, minä olen pessyt rakkaan Vapahtajani jalat kyyneleilläni ja
kuivannut ne hiuksillani.
HANNELE
Tuotko minulle hyvän sanoman?
NAISOLENTO
Tuon.
HANNELE
Tuletko kaukaa?
NAISOLENTO
Sadantuhannen peninkulman päästä läpi yön.
HANNELE
Äiti, minkä näköinen sinä olet?
NAISOLENTO
Niinkuin maailman lapset.
HANNELE
Suussasi kasvaa kevätkieloja. Äänesi soi.
NAISOLENTO
Sen sointu ei ole puhdas.
HANNELE
Äiti, rakas äiti, kuinka sinä loistat kauneudessasi.
NAISOLENTO
Taivaan enkelit ovat monta sataa kertaa kauniimpia.
HANNELE
Miksi et sinäkin ole yhtä kaunis?
NAISOLENTO
Minä olen kärsinyt tuskaa sinun tähtesi.
HANNELE
Äiti, jää minun luokseni!
NAISOLENTO (nousee):
Minun täytyy lähteä.
HANNELE
Onko siellä kaunista, missä sinä olet?
NAISOLENTO
On laajat, laajat niityt, suojassa tuulilta, salassa myrskyltä ja
rajuilmalta, Jumalan huomassa.
HANNELE
Saatko levätä kun olet väsynyt?
NAISOLENTO
Saan. —
HANNELE
Onko sinulla ruokaa, kun sinun on nälkä?
NAISOLENTO
Minä sammutan nälkäni hedelmillä. Janooni juon kultaista viiniä.
(Väistyy taemmas.)
HANNELE
Menetkö pois, äiti?
NAISOLENTO
Jumala kutsuu.
HANNELE
Kutsuuko Jumala niin että sen kuulee?
NAISOLENTO
Minä kuulen kuinka Jumala kutsuu minua.
HANNELE
Koko sydämeni on palanut, äiti!
NAISOLENTO
Jumala on vilvoittava sitä ruusuilla ja liljoilla.
HANNELE
Vapahtaako Jumala minut?
NAISOLENTO
Tunnetko kukan, joka on kädessäni?
HANNELE
Taivaan avain.
NAISOLENTO (panee sen Hannelen käteen):
Säilytä se Jumalan antamana panttina, jää hyvästi!
HANNELE
Äiti kulta, jää luokseni!
NAISOLENTO (väistyy taemmas):
Vähän ajan päästä et näe minua, mutta vähän ajan perästä näet minut.
HANNELE
Minua pelottaa.
NAISOLENTO (väistyy yhä taemmas):
Niinkuin tuuli vuorilla pelmuttaa valkoista lunta, niin on Jumala
vainoava sinun kiusaajiasi.
HANNELE
Älä mene pois.
NAISOLENTO
Taivaan lapset ovat kuin yön sinervät salamat. — Nuku!
(Pimenee taas vähitellen. Kuuluu kuinka suloiset poikaäänet laulavat
toisen säkeen laulusta: "Uinu, pienoinen").
Uinu, pienoinen,
Kas, parvi vierasten!
(Nyt täyttää kullanviheriäinen hohde yht'äkkiä huoneen. Näkyy
kolme valoisaa enkeliolentoa, — kauniita siivekkäitä nuorukaisia
ruususeppeleet päässä, — jotka laulavat laulun lopun molemmiltakin
sivuilta alasriippuvista nuottilehdistä. Ei näy laupeudensisarta, eikä
naisolentoa.)
Nuo vieraat kaukomatkaisat
Ne enkelit on armahat,
Uinu, pienoinen!
HANNELE (avaa silmänsä, tuijottaa hurmaantuneena enkeliolentoihin ja
sanoo hämmästyen):
Enkeleitä? (Kasvavalla hämmästyksellä, purkautuvalla riemulla, mutta
vielä ikäänkuin epäillen:) Enkeleitä!! (Suurimmalla riemulla:)
Enkeleitä!!!
(Lyhyt äänettömyys. Enkelit puhuvat toinen
toisensa jälkeen soiton säestyksellä.)
ENSIMÄINEN ENKELI
Ei noilla kummuilla päivä
Ole kultaansa sinulle suonut.
Ei laakson vihreä nurmi
Ole vehmaana laineillut eessäs.
TOINEN ENKELI
Ei peltojen kultainen vilja
Sun nälkäsi kaipuuta kuullut.
Ei laitumen karjojen maito
Sun maljahas vaahtoisna juossut.
KOLMAS ENKELI
Maan kukkaset, suviset lehdot,
Jotk' uhkuvat tuoksua, mahlaa,
Värihehkussa loistain ja siintäin,
Ei polkusi parrasta kainneet.
(Lyhyt äänettömyys.)
ENSIMÄINEN ENKELI
Me ensi terveiset tuomme
Yösynkkäin aavojen halki;
Ja siivillämme on onnen
Ens' aamuhenkeys lauha.
TOINEN ENKELI
Ja vaatteemme liepeissä meillä
On ensi tuoksua kevään.
Ja huultemme hehkussa kuultaa
Koi kaukaa puuntavan päivän.
KOLMAS ENKELI
On jalkaimme valona täällä
Kotiseutumme vihreä hohde.
Ja pohjalla silmäimme säihkyy
Iankaikkisen kaupungin harjat.
TOINEN OSA.
(Kaikki on samoin kuin ennen enkelien ilmestymistä: laupeudensisar
istuu vuoteen ääressä, jolla Hannele lepää. Hän sytyttää jälleen
kynttilän ja Hannele herää. Sisäinen näky ei ole vielä jättänyt häntä.
Hänen kasvoillaan kuvastuu vielä taivaallinen onni. Heti kun hän tuntee
naisen laupeudensisareksi, alkaa hän puhua riemukkaalla kiireellä).
HANNELE
Sisar! Enkeleitä! Martha sisar, enkeleitä. — Tiedättekö keitä täällä
oli?
MARTHA SISAR
Hm. Joko sinä taas olet valveilla.
HANNELE
No arvatkaahan! Arvatkaa! (Riemusta huudahdellen.) Enkeleitä!
Enkeleitä! Oikeita enkeleitä! Taivaan enkeleitä, Martha sisar!
Tiedäthän... joilla on pitkät siivet.
MARTHA SISAR
No, jos sinä olet nähnyt niin kauniita unia. —
HANNELE
Oh, oh!... sanoo minun nähneen unia. Mutta mitäs tämä sitten on?
Katsohan toki. (Tekee sellaisen liikkeen kuin näyttäisi kädessään
olevaa kukkaa.)
MARTHA SISAR
Mitä sinulla sitten on siinä?
HANNELE
No katsohan toki.
MARTHA SISAR
Hm.
HANNELE
Tässä, katsohan!
MARTHA SISAR
Aha!
HANNELE
Haistahan.
MARTHA SISAR (on haistavinaan kukkaa):
Hm. Hyvälle tuoksuu.
HANNELE
Ei, ei niin läheltä toki. Sinä katkaiset sen.
MARTHA SISAR
Se olisi kovin ikävä. Mikä se sitten oikeastaan on?
HANNELE
No, taivaan avain, etkö tunne sitä?
MARTHA SISAR
Vai niin!
HANNELE
Oletpa sinä —! No tuohan kynttilä. Pian, pian!
MARTHA SISAR (valaisten kynttilällä):
Kas vaan, nyt minä näen.
HANNELE
Mitäs sanot nyt?
MARTHA SISAR
Mutta, tiedätkö, sinä puhut aivan liian paljon. Meidän täytyy nyt
pysytellä aivan hiljaa, muuten herra tohtori suuttuu meihin. Hän on
lähettänyt lääkkeitäkin. Me otamme niitä kohta, niinhän?
HANNELE
Ah, sisar! Teillä on sellainen huoli minusta. Ettehän te ensinkään
tiedä, mitä on tapahtunut. No? No? Sanokaapas sitten, jos tiedätte.
Kuka antoi minulle tämän? No? Tämän kultaisen avaimen? Kuka? No? Mistä
tämä kultainen avain on? No?
MARTHA SISAR
Sen sinä kerrot minulle huomen-aamulla. Silloin olet sinä perinpohjin
levännyt, olet terve ja raitis.
HANNELE
Olenhan minä terve. (Nousee istumaan, laskien jalkansa maahan).
Näethän, sisar, minä olen aivan terve.
MARTHA SISAR
Mutta Hannele rakas! Niin ei saa! Sinä et saa sillä lailla.
HANNELE (nousee, torjuu sisaren luotaan, astuu muutaman askeleen):
Päästä minut. Päästä minut. Täytyyhän minun — mennä. (Pelästyy ja
tuijottaa yhteen kohtaan.) Ah, taivaan herra!
(Musta enkeli, mustassa puvussa ja mustat siivet hartioilla näkyy
huoneessa. Hän on pitkä, voimakas ja kaunis, kädessä pitkä kiemuroiva
miekka, jonka kädensija on verhottu mustaan harsoon. Äänettömänä ja
vakavana istuu hän uunin luona katsellen taukoamatta ja tyynesti
Hanneleeseen. Valkoinen, oudon satumainen valo täyttää huoneen.)
HANNELE
Kuka olet? (Ei vastausta.) Oletko enkeli? (Ei vastausta.) Tuletko sinä
minun luokseni? (Ei vastausta.) Minä olen Hannele Mattern, tuletko
minun luokseni?
(Ei mitään vastausta. Martha sisar on sillävälin seissyt kädet
ristissä, hartaana ja nöyränä. Nyt menee hän hiljaa pois huoneesta.)
HANNELE
Onko Jumala ottanut sinulta puhelahjan pois? (Ei vastausta.) Tuletko
Jumalan luota? (Ei vastausta.) Oletko minulle ystävällinen? Tuletko
vihamiehenä? (Ei vastausta.) Onko sinulla miekka vaatteesi poimuissa?
(Ei vastausta.) Hyy! minua palelee. Viiltävä kylmä huokuu sinun
siivistäsi. Vilu henkii sinusta. (Ei vastausta.) Ken olet? (Ei
vastausta.)
(Äkillinen kauhu valtaa Hanneleen. Hän kääntyy kirkaisten ikäänkuin
joku olisi hänen takanaan.)
Äiti! Äiti!
(Sisään tulee naisolento laupeudensisaren puvussa, mutta kauniimpana
ja nuorekkaampana kuin hän, pitkät valkeat siivet olalla. Hannele
turvautuu olentoon, tarttuen hänen käteensä.)
Äiti! Äiti! Täällä on joku.
LAUPEUDENSISAR
Missä?
HANNELE
Tuolla, tuolla.
LAUPEUDENSISAR
Miksi sinä niin vapiset?
HANNELE
Minä pelkään.
LAUPEUDENSISAR
Älä pelkää, minä olen sinun luonasi.
HANNELE
Hampaani kalisevat kauhusta. En voi sille mitään. Minä pelkään häntä.
LAUPEUDENSISAR
Älä pelkää, hän on sinun ystäväsi.
HANNELE
Kuka hän on, äiti?
LAUPEUDENSISAR
Etkö tunne häntä?
HANNELE
Kuka hän on?
LAUPEUDENSISAR
Kuolema.
HANNELE
Kuolema. (Hannele katsoo hetkisen vaiti ja kunnioittavasti mustaan
enkeliin.) Sen siis täytyy tapahtua?
LAUPEUDENSISAR
Sen kautta käy tie.
HANNELE
Täytyykö jokaisen mennä sitä tietä?
LAUPEUDENSISAR
Jokaisen.
HANNELE
Kosketko minuun kovasti, kuolema? Hän on vaiti. Hän ei sano mitään,
vaikka minä mitä kysyisin, äiti!
LAUPEUDENSISAR
Herran sanat kuuluvat selvinä sydämessäsi.
HANNELE
Minä olen usein kaivannut sinua kaikesta sydämestäni. Vaan nyt minä
pelkään.
LAUPEUDENSISAR
Valmistaudu.
HANNELE
Kuolemaan?
LAUPEUDENSISAR
Niin.
HANNELE (äänettömyyden jälkeen, arasti):
Täytyykö minun maata arkussa raadeltuna ja ryysyisenä?
LAUPEUDENSISAR
Jumala on sinut vaatettava.
(Ottaa esiin pienen, hopeisen kulkusen ja soittaa. Heti tulee, astuen
äänettömästi kuten kaikki seuraavat olennot, pieni kyttyräselkäinen
kyläräätäli, morsiuspuku, huntu ja seppele käsivarrellaan ja kädessä
lasiset kengät. Hänellä on huojuva, koomillinen käynti, hän kumartaa
ääneti enkelille, laupeudensisarelle ja sitten, kaikista syvimpään,
Hanneleelle).
KYLÄRÄÄTÄLI (yhä kumarrellen):
Neitsyt Johanna Katharina Mattern. (Yskäisee äänensä selvemmäksi.)
Herra isänne, hänen ylhäisyytensä herra kreivi on suvainnut tilata
minulta morsiuspuvun.
LAUPEUDENSISAR (ottaa räätäliltä puvun ja pukee Hannelen ylle):
Tule, minä puen sen yllesi, Hannele!
HANNELE (riemukkaasti liikutettuna):
Ah, kuinka se kahisee.
LAUPEUDENSISAR
Valkeaa silkkiä, Hannele.
HANNELE (katselee ihastuneena pukuaan):
Kyllä ihmiset nyt ihmettelevät miten hienona minä makaan arkussani.
KYLÄRÄÄTÄLI
Neitsyt Johanna Katharina Mattern. (Rykäisee.) Koko kylä puhuu vain
siitä. (Rykäisee.) Mikä suuri onni sattui teille kuollessanne, neitsyt
Hanna. (Rykäisee.) Teidän herra isänne. (Rykäisee.) Armollinen herra
kreivi — (rykäisee) — on ollut piiripäällikön luona.
LAUPEUDENSISAR (panee seppelen Hanneleen päähän):
Taivuta pääsi, taivaan morsian!
HANNELE (väristen lapsellisesta ilosta):
Tiedätkö, Martha sisar, minä iloitsen kuolemasta. — (Äkkiä epäillen
sisarta.) Olethan sinä se?
LAUPEUENSISAR
Olen.
HANNELE
Olethan sinä Martha sisar? Ai, ei: minun äitinihän sinä olet?
LAUPEUDENSISAR
Olen.
HANNELE
Oletko kumpainenkin?
LAUPEUDENSISAR
Taivaan lapset ovat Jumalassa yhtä.
KYLÄRÄÄTÄLI
Jos nyt sitten sallitte minun, prinsessa Hannele. (Polvistuen hänen
eteensä kengät kädessä.) Nämä ovat pienimmät kengät koko valtakunnassa.
Niillä on kaikilla liian suuret jalat: Hedvigillä, Agneksella,
Liesellä, Marthalla, Minnalla, Annalla, Käthellä, Grethellä. (On
vetänyt kengät hänen jalkaansa). Sopivat, sopivat! Morsian on löydetty.
Neitsyt Hanneleella on pienimmät jalat. — Jos taas toiste jotain
tarvitsette! Palvelijanne, palvelijanne! (Poistuu kumarrellen.)
HANNELE
Tuskin jaksan odottaa, äiti!
LAUPEUDENSISAR
Nyt ei sinun enää tarvitse ottaa lääkkeitä.
HANNELE
Ei.
LAUPEUDENSISAR
Pian olet aivan terve, Hannele!
HANNELE
Niin.
LAUPEUDENSISAR
Tule nyt kuolinvuoteellesi. (Tarttuu Hanneleen käteen, vie hänet
hellästi vuoteen luo, ja Hannele laskeutuu siihen).
HANNELE
Nyt minä saan vihdoinkin tietää, mitä kuolema on. — —
LAUPEUDENSISAR
Niin saat, Hannele!
HANNELE (maaten selällään, kädet ikäänkuin kukkaa pidellen):
Minulla on pantti.
— LAUPEUDENSISAR
Paina se lujasti rintaasi vasten.
HANNELE (uudelleen alkavalla tuskalla, arasti katsahtaen enkeliin):
Täytyykö sen sitten tapahtua?
LAUPEUDENSISAR
Täytyy.
(Etäältä kuuluu surumarssin säveleet.)
HANNELE (kuunnellen):
Jo soittavat hautausmarssia. Seyfried-mestari ja soittoniekat. (Enkeli
nousee.) Nyt hän nousee. (Myrsky on ulkona kiihtynyt. Enkeli on
noussut ja astuu vakavana ja hitaasti Hannelea kohti.) Nyt hän tulee
minua kohti. Voi sisar, äiti! En näe sinua enää. Missä sinä oletkaan?
(Enkelille rukoilevasti.) Tee se nopeasti, musta, mykkä henki!
(Ikäänkuin suuren taakan alla valittaen.) Minua ahdistaa, painaa kuin
kivi. (Enkeli kohottaa hitaasti leveän miekkansa.) Hän aikoo — hän
aikoo — kokonaan tuhota minut. (Suurimmassa tuskassa.) Sisar, auta
minua!
LAUPEUDENSISAR (astuu ylevästi enkelin ja Hanneleen väliin ja laskee
suojelevasti molemmat kätensä Hanneleen sydämelle. Mahtavasti,
voimakkaasti ja siunaavasti.)
Hän ei saa sitä tehdä. — Minä lasken pyhitetyt käteni sinun sydämellesi.
(Musta enkeli katoaa. Hiljaisuus. Laupeudensisar laskee kätensä
ristiin ja katsoo lempeästi hymyillen Hanneleeseen, sitten vaipuu
hän mietteisiinsä, liikuttaa huuliaan hiljaa rukoillen. Surumarssin
säveleet eivät sillä välin ole lakanneet. Kuuluu varovasti sipsuttavien
jalkojen töminää. Heti senjälkeen näkyy opettaja Gottvald keski-ovessa.
Surumarssi taukoa. Gottvald on mustassa puvussa kuin hautajaismatkalla,
kädessä kimppu kauniita kellokukkia. Hän on kunnioittavasti ottanut
silkkihatun päästään ja kääntyy heti sisään tultuaan, taaksepäin,
merkitsevällä eleellä kehoittaen noudattamaan hiljaisuutta. Hänen
takanaan näkyy joukko koululapsia, poikia ja tyttöjä parhaissa
vaatteissaan. Opettajan viittauksesta lakkaavat he kuiskailemasta ja
pysyvät aivan hiljaa, uskaltamatta tulla edes kynnyksen yli. Gottvald
lähestyy nyt juhlallisena yhä vielä rukoilevaa laupeudensisarta.)
GOTTVALD (hiljaisella äänellä):
Hyvää päivää, Martha sisar!
LAUPEUDENSISAR
Herra Gottvald! Jumalan rauha teille!
GOTTVALD (katsoo Hanneleeseen, pudistaen säälivästi päätään):
Tyttö raukka.
LAUPEUDENSISAR
Miksi olette niin surullinen, herra Gottvald?
GOTTVALD
Onhan hän nyt kuollut.
LAUPEUDENSISAR
Älkäämme surko sitä, hänellä on nyt rauha ja rauhan suon minä hänelle.
GOTTVALD (huoaten):
Niin, hänen on nyt hyvä olla. Hän on nyt päässyt suruista ja huolista.
LAUPEUDENSISAR (katsomaan vaipuneena):
Kauniina lepää hän siinä.
GOTTVALD
Niin, kauniina — nyt kun olet kuollut, kukoistat sinä vasta täydessä
suloudessasi.
LAUPEUDENSISAR
Koska hän oli hurskas, on Jumala hänet kaunistanut.
GOTTVALD
Niin, hän oli hurskas ja hyvä. (Huokaa raskaasti, avaa virsikirjansa ja
katsoo murheellisena siihen.)
LAUPEUDENSISAR (katsoo myöskin virsikirjaan):
Ei pidä valittaa. Täytyy hiljaa kestää kaikki.
GOTTVALD
Ah, minun on niin vaikea.
LAUPEUDENSISAR
Siksikö, että hän on pelastettu?
GOTTVALD
Siksi että kaksi kukkaa on kuihtunut minulta.
LAUPEUDENSISAR
Missä?
GOTTVALD
Kaksi orvokkia, jotka ovat minulla täällä kirjan välissä. Ne ovat minun
rakkaan Hanneleeni kuolleet silmät.
LAUPEUDENSISAR
Jumalan taivaassa virkoavat ne vielä kauniimpaan kukoistukseen.
GOTTVALD
Voi Jumalani, kuinka kauvan täytyy meidän vielä vaeltaa tämän maailman
pimeässä laaksossa. (Äkkiä muuttuen, toimivana ja puuhaavana, ottaen
nuotteja esiin.) Mitä arvelette? Voisimme kai laulaa täällä ensin:
Jeesus turvani on mun.
LAUPEUDENSISAR
Niin, se on kaunis virsi ja Hannele Mattern oli uskovainen lapsi.
GOTTVALD
Ja hautausmaalla laulamme me sitten: "Pois ma halaan". (Kääntyy, menee
koululasten luo ja puhuu.) Numero 62: Pois ma halaan. (Laulaa hiljaa
lyöden tahtia.) Pois ma halaan, pois ma halaan, Jeesukseni luokse
palaan. (Lapset ovat hiljaa laulaneet hänen kerallaan.) Lapset, onko
teillä nyt tarpeeksi päällänne? Hautuumaalla tulee hyvin kylmä. Tulkaa
vaan sisään. Katsokaa nyt vielä kerran Hannele raukkaa. (Koululapset
tulvivat sisään ja asettuvat juhlallisesti vuoteen ympärille.)
Katsokaa, miten kuolema on tuon herttaisen pikku tytön kaunistanut.
Ryysyissä kävi hän ennen — nyt on hänellä silkkivaatteet. Avojaloin
hän juoksenteli, mutta nyt on hänellä kristallikengät jalassaan. Pian
saa hän asua kultaisessa linnassa ja syödä joka päivä paistettua
lihaa. — Täällä oli hänellä vain kylmiä perunoita ruokanaan — ja jos
olisi edes niitä saanut tarpeekseen. Täällä häntä aina kutsuttiin
ryysyprinsessaksi, nyt tulee hänestä pian oikea prinsessa. Jos siis
jollakulla teistä on häneltä jotain anteeksi pyydettävää, niin tehköön
sen nyt; muuten kertoo hän kaikki rakkaalle Jumalalle ja silloin käy
teidän huonosti.
PIENI POIKA (astuu hiukan esiin):
Rakas prinsessa Hannele, älä ole vihainen minulle, äläkä sano rakkaalle
Jumalalle, että minä olen aina kutsunut sinua ryysyprinsessaksi.
KAIKKI LAPSET
Me olemme siitä kaikki hyvin pahoillamme.
GOTTVALD
Kas niin, nyt Hannele-raukka kyllä antaa teille anteeksi. Menkää nyt ja
odottakaa minua ulkona.
LAUPEUDENSISAR
Tulkaa, minä vien teidät toiseen takahuoneeseen. Siellä kerron teille,
mitä teidän pitää tehdä, jotta teistäkin tulisi yhtä kauniita enkeleitä
kuin Hannele kohta on. (Menee edeltä, lapset seuraavat häntä, ovi
suljetaan.)
GOTTVALD (yksin Hanneleen vuoteen ääressä. Laskee liikutettuna kukkansa
hänen jalkoihinsa):
Rakas Hannele, minä toin sinulle vielä kimpun kauniita kellokukkia.
(Polvistuu vuoteen luo, jatkaa vapisevalla äänellä.) Älä unohda minua
kokonaan kirkkaudessasi. (Nyyhkii, painaen otsansa hänen pukunsa
laskoksiin.) Sydämeni on murtua, kun minun täytyy erota sinusta.
(Kuuluu ääniä, Gottvald nousee, peittää Hanneleen vaatteella. Kaksi
vanhempaa naista kuin hautajaisiin puettuina pujahtaa sisään, nenäliina
ja keltaniskainen virsikirja kädessä.)
ENSIMÄINEN NAINEN (katsoen ympärilleen):
Emmekö lienekin ensimäiset?
TOINEN NAINEN
Ei, herra opettaja on jo täällä. Hyvää päivää, herra opettaja!
GOTTVALD
Hyvää päivää.
ENSIMÄINEN NAINEN
Se on kai kovasti koskenut teihin, herra opettaja! Oli tosiaan niin
hyvä lapsi. Aina ahkera, aina ahkera.
TOINEN NAINEN
Onkohan se totta, mitä kerrotaan — ei kai se totta ole? Että hän olisi
muka tappanut itsensä?
KOLMAS NAINEN (on tullut lisäksi):
Sehän olisi synti henkeä vastaan.
TOINEN NAINEN
Synti Pyhää Henkeä vastaan.
KOLMAS NAINEN
Sellaista syntiä — sanoo pastori — ei saa koskaan anteeksi.
GOTTVALD
Ettekö sitten tiedä, mitä Vapahtaja on sanonut? Sallikaat lasten tulla
minun tyköni.
NELJÄS NAINEN (on tullut):
Hyvät ihmiset, hyvät ihmiset, onpas se ilma. Ihan siellä jalkansa
palelluttaa. Kun ei vaan pastori venyttäisi toimitusta liian pitkäksi.
Lunta on hautuumaalla metrin korkeudelta.
VIIDES NAINEN (tulee):
Kuulkaas, hyvät ihmiset, pastori ei tahdo siunata häntä, vaan kieltää
häneltä vihityn maan.
PLESCHKE
Oletteko kuullut — oletteko kuullut — eräs kaunis herra oli pastorin
luona — kaunis herra oli pastorin luona — ja sanoi: niin, niin —
Matternin Hannele on py-hi-mys.
HANKE (nopeasti tullen):
Tuovat lasista arkkua.
ERI ÄÄNIÄ
Lasista arkkua! Lasista arkkua!
HANKE
Oi jesta! Se on sitten mahtanut maksaa rahaa.
ERI ÄÄNIÄ
Lasi-arkku! Lasi-arkku!
SEIDEL
Me saamme täällä nähdä vielä paljon. Enkeli on kulkenut kylän läpi.
Pitkä kuin poppelipuu, uskotteko. Tuolla lammen luona istuu vielä pari.
Mutta ne ovat pieniä kuin pienet lapset. Ei, se tyttö ei ollut pelkkä
kerjäläistyttö.
ERI ÄÄNIÄ
Tyttö ei ollut pelkkä kerjäläistyttö! Lasi-arkkua tuodaan. Enkeli on
kulkenut kylän läpi.
(Neljä valkopukuista nuorukaista tuo lasisen arkun, jonka he laskevat
Hannelen vuoteen luo. Hautausväki kuiskuttelee hämmästyneenä ja
uteliaana.)
GOTTVALD (nostaa hiukan Hanneletta peittävää vaatetta):
Katsokaahan vainajaa.
ENSIMÄINEN NAINEN (Uteliaana katsellen vaatteen alle):
Hänellähän on kultaiset hiukset.
GOTTVALD (ottaen vaatteen kokonaan pois kalpean valon kajastaman
Hannelen päältä):
Ja silkkivaatteet ja lasikengät.
KAIKKI (väistyvät ikäänkuin häikäistyinä ja huudahtaen hämmästyksestä).
ERI ÄÄNIÄ
Ah, onpa hän kaunis! Kukas hän on? Matternin Hanneleko? Matternin
Hannele? Sitä en usko.
PLESCHKE
Tyttö — tyttö — on pyhimys.
(Nuorukaiset laskevat Hannelen hellävaroin lasiseen arkkuun.)
HANKE
Sanovat, ettei häntä panna hautaan ensinkään.
ENSIMÄINEN NAINEN
Panevat kirkkoon nähtäväksi.
TOINEN NAINEN
Minä luulen, ettei tyttö olekaan kuollut. Hänhän näyttää ilmielävältä.
PLESCHKE
Antakaahan — antakaahan — höyhen tänne — pidetään — pidetään — höyhentä
hänen suunsa edessä. Niin, niin ja katsotaan, vieläkö hänessä on
henkeä, niin. (Hänelle annetaan höyhen ja hän pitää sitä Hannelen suun
edessä.) Ei liiku. Kuollut on, Ei enää ole henkeä hivenen vertaa.
KOLMAS NAINEN
Minä annan hänelle rosmariinikimppuni. (Laskee kimpun arkkuun.)
NELJÄS NAINEN
Lavendeli-yrttinikin saakoon hän.
VIIDES NAINEN
Mutta missä Mattern on?
ENSIMÄINEN NAINEN
Missä Mattern on?
TOINEN NAINEN
Niin, hänkö? Istuu tuolla kapakassa.
ENSIMÄINEN NAINEN
Hän ei kai vielä tiedäkään, mitä täällä on tapahtunut.
TOINEN NAINEN
Mitäs hän! Kun vain saa ryyppynsä, muusta hän vähät.
PLESCHKE
Ettekö te — ettekö te sitten — ole mitään sanonut, että hänen kotonaan
-— kotonaan — on ruumis.
KOLMAS NAINEN
Pitäisi hänen se itsestäänkin tietää.
NELJÄS NAINEN
En minä tahdo mitään pahaa sanoa, herra minua varjelkoon! Mutta kyllä
se vaan tiedetään, kuka tytöltä hengen on ottanut.
SEIDEL
Niinpä niin. Sen tietää, suoraan sanoen, koko kylä. Tytöllä oli
nyrkinkokoinen kuhmu.
VIIDES NAINEN
Mihin se mies on astunut, siihen ei ruoho kasva.
SEIDEL
Mehän me hänelle yhdessä vaatteet muutettiin. Näin minä sen selvästi.
Tuon nyrkin kokoinen oli kuhmu. Ja sen takia se henkikin lähti.
ENSIMÄINEN NAINEN
Matternin omallatunnolla se on, ei kenenkään muun.
KAIKKI (kiivaasti, mutta kuiskaavalla äänellä puhuen keskenään):
Kenenkäs muun.
TOINEN NAINEN
Hän on murhamies.
KAIKKI (raivoissaan, mutta salaperäisesti):
Murhamies, murhamies!
(Kuuluu juopuneen muurari Matternin räyhäävä ääni.)
MATTERNIN ÄÄNI
Ra-auhallinen o-matunto on — paras — pään — alainen. (Ilmaantuu ovelle
ja huutaa:) Tyttö! Tyttö! Letukka! Missä piileskelet? (Hoipertelee
pihtipieltä vasten.) Minä luen viiteen asti — niin kauvan — minä
odotan. Kauvempaa en: yks' — kaks' — kolme ja yks' tekee — tyttö!! älä
saata minua vimmaan, sen sanon minä sinulle. Kun minä rupean hakemaan
ja löydän sinut, kanalja, niin rutistan minä sinut. (Säpsähtää, huomaa
läsnäolevat, jotka pysyvät kuolonhiljaisina.) Mitä te täällä teette?
— (Ei vastausta.) Mitä te täältä haette? — Piruko teidät tänne toi,
hä? — Laittautukaa tiehenne. — No, tuleeko siitä mitään? (Nauraa
itsekseen.) Ei, annas kun katsotaan. Kyllä minä ne konstit tunnen.
Ei se sen kummempaa. Taisin naukata vähän liiaksi. Se panee näkemään
kaikenlaista. (Laulaa.) Ra-auhallinen oma — tunto — on pa-ras —
pään-alainen. (Pelästyy.) Yhäkö te vain olette siinä? (Äkillisen vimman
vallassa etsii jotain, millä löisi.) Minä otan mitä käsiini saan...
(Ruskeaan kuluneeseen viittaan puettu mies on astunut sisään. Hän on
noin 30-vuotias, hänellä on pitkä, musta tukka, ja kalpeat opettaja
Gottvaldia muistuttavat kasvot. Hänellä on kädessä pehmeälierinen hattu
ja sandaalit jalassa. Hän näyttää väsyneeltä ja tomuiselta. Lempeästi
koskettaen muuraria käsivarteen, keskeyttää hän tämän puheen. Mattern
kääntyy äkkiä. Vieras katsoo häntä vakavasti ja rauhallisesti suoraan
kasvoihin.)
VIERAS (nöyrästi):
Mattern, muurari — Herran rauha sinulle!
MATTERN
Mitä sinä tänne? Mitä sinä täältä haet?
VIERAS (nöyrästi pyytäen):
Minä olen jalkani veriin juossut; anna minulle vettä pestäkseni ne.
Kuuma päivä on paahtanut minua, anna minulle viiniä virkistyksekseni.
En ole syönyt mitään siitä asti kuin aamulla lähdin. Minun on nälkä.
MATTERN
Mitä se minua liikuttaa. Kuka käskee sinun maanteitä kuleksimaan? Tee
työtä. Täytyyhän minunkin tehdä työtä.
VIERAS
Minä olen työmies.
MATTERN
Maankulkija sinä olet. Sen, joka tekee työtä, ei tarvitse käydä
kerjuulla.
VIERAS
Minä olen työmies ilman palkkaa.
MATTERN
Maankulkija sinä olet.
VIERAS (arasti, nöyrästi, mutta samalta vaikuttavasti):
Minä olen lääkäri, kenties sinä tarvitset minua.
MATTERN
Minä en ole sairas, en tarvitse mitään tohtoreita.
VIERAS (sisällisestä liikutuksesta väräjävällä äänellä):
Muurari Mattern, ajattele vähän! Sinun ei tarvitse antaa minulle vettä
ja kuitenkin tahdon minä parantaa sinut. Sinun ei tarvitse antaa leipää
syödäkseni ja minä tahdon sinut kuitenkin terveeksi tehdä, niin totta
kuin Jumala minua auttakoon.
MATTERN
Laittaudu matkoihisi. Mene tiehesi siitä, Minun jäseneni ovat terveet.
Minä en kaipaa tohtoria! Ymmärrätkö?
VIERAS
Muurari Mattern, ajatteles vähän! — Minä tahdon pestä jalkasi. Minä
tahdon antaa sinulle viiniä juodaksesi. Sinä saat syödä makeata leipää.
Polje jalallasi minun päätäni ja minä tahdon sittenkin tehdä sinut
terveeksi, niin totta kuin Jumala minua auttakoon.
MATTERN
Tahdonpa nähdä, etkö aio lähteä siitä. Ja jollet löydä tietä ulos, niin
sanon minä...
VIERAS (vakavasti nuhdellen):
Muurari Mattern, tiedätkö mitä kodissasi on?
MATTERN
Kaikki, mitä sinne kuuluu. Kaikki, mitä sinne kuuluu. Sinä et sinne
kuulu. Katso, että laputat.
VIERAS (yksinkertaisesti):
Tyttäresi on sairas.
MATTERN
Ei hänen tautiinsa tohtoria tarvita. Se tauti on paljasta laiskuutta.
Kyllä minä sen yksinkin saan lähtemään.
VIERAS (juhlallisesti):
Muurari Mattern, minä tulen luoksesi sanansaattajana.
MATTERN
Kuka on sinut lähettänyt sanaa saattamaan.
VIERAS
Minä tulen isän luota — ja menen isän luo. Missä hänen lapsensa on?
MATTERN
Mistäs minä tiedän, missä hän vetelehtii. Mitä hänen lapsensa minua
liikuttaa. Ei hän ole niistä ennenkään huolta pitänyt.
VIERAS (lujasti):
Sinun kodissasi on ruumis.
MATTERN (huomaa makaavan Hannelen, astuu jäykkänä ja vaiti arkun luo ja
katsoo sinne samalla mutisten):
Mistä sinä nuo kauniit vaatteet olet saanut? Kuka on sinulle ostanut
lasisen arkun?
(Suruvieraat kuiskaavat kiivaasti ja salaperäisesti.
Kuuluu monasti vihastuneita ääniä "murhamies".)
MATTERN (hiljaa väristen):
Enhän minä koskaan ole sinua pahoin pidellyt. Minä olen sinua
vaatettanut. Minä olen sinua ruokkinut. (Röyhkeästi vieraalle.) Mitä
sinä minusta tahdot? Mitä se minuun kuuluu?
VIERAS
Muurari Mattern, onko sinulla mitään sanottavaa minulle?
(Suruvieraiden kuiske käy kiivaammaksi, raivokkaammaksi ja useammin
kuuluu: "murhamies! murhamies!")
VIERAS
Etkö mistään voi itseäsi soimata? Etkö koskaan yöllä ole häntä unesta
herättänyt? Eikö hän koskaan ole nyrkkiesi iskuista vaipunut kuin
kuollut maahan?
MATTERN (kauhistuneena, suunniltaan):
Saat tappaa minut tähän paikkaan! Taivaan salama iskeköön heti paikalla
minuun, jos minä olen siihen syypää.
(Heikko, sinertävä salama leimahtaa ja kuuluu etäistä jyrinää.)
KAIKKI (sekaisin):
"Tulee ukkonen". "Nyt keskellä talvea?" "Hän on tehnyt väärän valan!"
"Lapsenmurhaaja on tehnyt väärän valan!"
VIERAS (kiinteästi, mutta lempeästi):
Eikö sinulla vieläkään ole mitään sanottavaa minulle, Mattern?
MATTERN (surkean pelon vallassa):
Ken lastansa rakastaa, kurittaa sitä. En ole tuolle tytölle tehnyt
muuta kuin hyvää. Olen häntä kohdellut kuin omaa lastani. Täytyyhän
minun rangaista, jollei hän tee kunnolla.
NAISET (syöksyvät häntä kohden):
Murhaaja! Murhaaja! Murhaaja! Murhaaja!
MATTERN
Hän on minulle valehdellut ja pettänyt minua. Hän on päivä päivältä
varastanut minulta.
VIERAS
Puhutko totta?
MATTERN
Jumala minua rangaiskoon.
(Sinä hetkenä näkyy Hannelen ristityissä käsissä taivaan-avain kukka,
josta säteilee kellertävän vihreä hohde. Muurari Mattern tuijottaa
näkyyn kuin mieletön,'koko ruumis vavisten.)
VIERAS
Muurari Mattern, sinä valehtelet.
KAIKKI (suurimman mielenkuohun vallassa, puhuen yht'aikaa):
"Ihme!" — "Ihme!"
PLESCHKE
Tyttö — tyttö — on pyhimys; tuo mies on kironnut — sielunsa — ja
ruumiinsa.
MATTERN (karjuen):
Minä hirtän itseni. (Painaa molemmin käsin ohimoltaan, menee.)
VIERAS (astuu Hannelen arkun eteen ja puhuu läsnäoleviin kääntyneenä.
Tuon kaikessa ylevyydessään seisovan olennon edestä väistyvät nyt
kaikki kunnioittavasti taaksepäin):
Älkää peljätkö. — (Kumartuu ja tarttuu kuin tunnustellen Hannelen
käteen. Hänen sanansa huokuvat lempeyttä.) Tyttönen ei ole kuollut. —
Hän nukkuu. (Syvimmällä sydämellisyydellä ja vakuuttavalla, voimalla.)
Johanna Mattern, nouse ylös!
(Kirkas kullanvihreä valo täyttää huoneen. Hannele avaa silmänsä,
nousee turvautuen vieraan käteen, mutta ei uskalla katsoa häntä
kasvoihin. Hän astuu arkusta ja vaipuu heti herättäjän eteen
polvilleen. Kaikki läsnäolijat valtaa kauhu. He pakenevat. Vieras ja
Hannele jäävät kahden. Himmeä viitta on liukunut hänen harteiltaan ja
hän seisoo nyt kullanvalkeassa puvussa.)
VIERAS (pehmeästi ja sydämellisesti):
Hannele.
HANNELE (hurmaantuneena, painaen päänsä niin alas kuin suinkin):
Siinä hän on.
VIERAS
Kuka minä olen?
HANNELE
Sinä.
VIERAS
Mainitse nimeni.
HANNELE (kuiskaa pyhästä kunnioituksesta vavisten, kuin huokauksena):
Pyhä, pyhä!
VIERAS
Minä tiedän kaikki tuskasi ja vaivasi.
HANNELE
Sinä rakas, rakas —
VIERAS
Nouse.
HANNELE
Sinun pukusi on tahraton. Minä olen häpeän peittämä.
VIERAS (laskee kätensä Hannelen pään päälle):
Niin otan minä kaiken alhaisuuden sinusta. (Koskettaa hänen silmiään,
minkä jälkeen hellällä väkivallalla kohottaa hänen kasvojaan.) Niin
annan minä silmillesi ikuisen valon. Nähkää auringot ja uudet auringot.
Nähkää ikuinen päivä aamuruskosta iltaruskoon. Nähkää kaikki minkä
loisto täällä väikkyy: sininen meri, sininen taivas ja iankaikkisuuden
vihreät nurmet. (Koskettaa hänen korviaan.) Niin annan minä korvillesi
lahjan kuulla kaikkien miljoonien enkeleiden kaiken riemun Jumalan
miljoonissa taivaissa. (Koskettaa hänen suutaan.) Niin irroitan minä
sinun sopertavan kielesi siteet ja lasken siihen sinun sielusi, minun
sieluni ja kaikkivaltiaan Jumalan sielun.
HANNELE (koettaa koko ruumis väristen ojentautua suoraksi. Kuin
suunnattoman onnentaakan painamana ei hän voi sitä. Syvä nyyhkytys ja
itku tärisyttää häntä, hän kätkee päänsä vieraan rintaa vasten.)
VIERAS
Näillä kyynelillä pesen sielusi maailman tomusta ja tuskasta. Minä
tahdon korottaa sinun askeleesi Jumalan tähtien toiselle puolelle.
(Vienojen sävelten soidessa puhuu vieras seuraavasti, silittäen
kädellään Hannelen päätä. Hänen puhuessaan ilmestyy ovesta enkeleitä,
suuria, pieniä, poikia, tyttöjä, seisten ensin arkoina, uskaltaen
viimein tulla sisälle, missä heiluttavat pyhäsavuastioita ja koristavat
huonetta matoilla ja kukkasilla.)
VIERAS
Niin, autuus ihana kaupunki on,
Siellä rauha ja riemu on loppumaton,
(Harpunsoittoa, ensin hiljaa, sitten kovaa ja täysiäänisinä.)
Katot kultaa ja huonehet marmoriset.
Punaviiniä suihkuvat lähtehet.
Kadut peitoss' on kukkien vaikeitten,
Soi torneista hääsoitto ikuinen.
Katon harjoilla kullassa aamun koin
' Ruusut hehkuvat vehmahin kiehkuroin,
Ja perhoset leijaa ja joutsenien
Käy ylhäällä kaartelu ainainen,
Ne ylväinä leijaavat taivaita päin
Halk' ilmain hopeena heläjäväin.
Ikikaarissa siellä ne karkeloi
Ja siivet kuin ilmojen harput soi.
On allansa Siioin, sen puistot ja veet
ja seurana tähtien saattueet.
Siell' alhaalla ihmiset kaulakkain
Käy juhlassa taivaisen sunnuntain.
Punaviiniä helmivin ulapoin
Meri kutsuvi sieluja inehmoin.
Ja sen purppurahelmahan taivaiseen
He astuvat kirkkaine ruumiineen.
Ja sieltä ken nousevi riemuiten,
Sen pessyt on veri Jeesuksen.
(Vieras kääntyy nyt enkelien puoleen, jotka ovat lopettaneet työnsä.
Aran ilon ja onnen valtaamina astuvat he nyt lähemmäksi, muodostaen
Hanneleen ja vieraan ympärille puolipiirin.)
VIERAS
Nyt kääryliinoin hennoin, valkoisin
Te tänne käykää, taivaan lempilapset,
Ja kyyhkyn hellyydellä verhotkaa
Tää ruumis pieni, raadeltu ja piesty,
Hyyn purema ja kuivettama paahteen.
Ja hiljaa liitäin siipein notkumatta
Se viekää yli niittyin vihantain,
Yökenttäin heilimöivää heinää viiltäin,
Kuun valossa, mi tuskat huojentaa.
Ja paratiisin ikikukkain tuoksuun
Hän templiin vilpoisahan laskekaa.
(Lyhyt äänettömyys.)
Kun siellä silkkivuoteellaan hän uinuu,
Te hälle kylpy vuoripuron veestä,
Yön viinistä ja maidost' antiloopin
Marmori-ammeesehen laittakaa,
Pois huuhtokaa kaikk' kärsimyksen muistot.
Ja syreenein ja jasmiinien tertut,
Joiss' öinen kaste välkkäin valuilee,
Täystuoksuisina päälleen laskeuu.
Ja utusilkkiin hennot jäsenet kuin
liljan lehdet varoin kuivatkaatten.
Ja virvokkeekseen malja tarjotkaa
Syysheelmäin jaloimmista nestehistä.
Hän metsän mehuisimmat mansikat
Viel' lämpiminä päivän paahtehesta,
Ja vadelmat kuin verta hohtavat,
Oranssit, persikat ja ananassit,
Kaikk' kaikki saakoon vadeiss' säihkyvissä.
Hän nauttikoon ja sydän ahmikoon
Siell' uuden aamun yltäkylläisyyttä.
Ja kaaret uljaat silmää tenhotkoot
Ja kultaperhot kisailkohot yllään
Permannon malakiittiin kuvastuin.
Ain' olkoon tienään silkki valkoinen,
Jott' tulppaanit ja hyasintit saartaa,
Ja palmuin lomitse hän varjoisain
Ain' nähköön ilman ihmekangastukset:
Kuin hohtaa kentät puna-unikkoin
Ja taivaan lapset kultapalloin leikkii
Siell' loistehessa aamun ensi koin,
Ja sulosoitto syömen kiehtokoon.
ENKELIT (laulavat kuorossa):
Me viemme sun hiljaa vaivoista maan
Ylös taivahan kotiin korkeaan,
Ylös taivahan kotiin korkeaan.
(Enkelilaulun aikana pimenee näyttämö. Hämärässä kuuluu laulu yhä
heikommin ja yhä kauempaa. Tulee jälleen valoisa, näkyy köyhäinhuone,
jossa kaikki on samoin kuin ennen näkyä. Hannele makaa taas vuoteellaan
köyhänä lapsena. Tohtori Wachler on kuulotorvi kädessä kumartunut hänen
puoleensa. Laupeudensisar katsoo häneen huolestuneena kynttilä kädessä.
Nyt vasta vaikenee laulu kokonaan.)
TOHTORI WACHLER (nousee ja sanoo):
Te olette oikeassa.
MARTHA SISAR (kysyy):
Kuollut?
TOHTORI WACHLER (nyökkää surullisesti):
Kuollut. —
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HANNELE ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
