The Project Gutenberg eBook of Keväthartaus
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Keväthartaus
Author: Einari Vuorela
Release date: April 26, 2025 [eBook #75964]
Language: Finnish
Original publication: Jyväskylä: K. J. Gummerus Oy, 1921
Credits: Tuula Temonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KEVÄTHARTAUS ***
language: Finnish
KEVÄTHARTAUS
Kirj.
Einari Vuorela
Jyväskylässä,
K.J. Gummerus Oy,
1921.
SISÄLLYS:
Keväthartaus.
I
Kevättunnelma.
Maaliskuu.
Keväthangilla.
Maaliskuun tunnelmaa.
Kevät tulee.
Huhtikuu.
Muuttolintujen tullessa.
Pieni laulu.
Suo keväällä.
Kevätyö.
Sanoja hämyssä.
Keväthämyssä.
Yösydännä.
Kevätlaulu.
Toukokuu.
Laula, ah, laulusi armahin.
Hetken unta kuutamossa.
Puoliunessa.
Onnellisena hetkenä.
Unissanauraja.
Koti-ikävä.
Kuvitelmia vuodenajoista.
II
Uunin takana.
Raakunkuori.
Metsätuulta.
Eränkävijän ystävä.
Kaiku.
Salainen side.
Miten usein tahtoisinkaan.
Sanaton nuhde.
Jalokivikauppias.
Kellokukat.
Kirjeen tultua.
Ajatus sinusta.
Salaisuus.
Ensimäinen rakkaus.
En tiedä iloitsen vai ikävöinkö.
Kuutamoilta.
Iltavieras.
Yövieras.
Orpolapsi.
Kosto.
Kuollut rakkaus.
Iltalaulu.
Alakuloisuus.
III
Me.
Elokuun kuvia.
Kaivotiellä.
Luodolta lokit ne lentää.
Syysvaikutelma.
Eräretkellä.
Kilpajuoksu.
Lumisade.
Talviyö.
Talviyön hiihtäjä.
Ikuisuuden edessä.
Uusi vuosi.
KEVÄTHARTAUS.
Minä vavisten pyhäkön ovea avaan,
näen keväisen kunnaan ja ihanan maan,
näen kaukaa kirkkojen kultaristit
ja metsät tuulia tulvillaan.
Minä aavistan armahan ajan tulon,
minä hengitän tuulia heleän sään;
minä vaivun iltasin ikkunapieleen
kuin salaa onnesta itkemään.
Minä siunaten pyhäkön ovea suljen, —
näen kaihojen kunnaat ja unten maan.
Minä tunnen rintani riemua täynnä
ja poveni tunteita tulvillaan.
I
KEVÄTTUNNELMA.
Tuli taas ihanat tuulet,
tuli taas heleät pilvet;
kuulin naurua tuvasta,
räystäs pillitti pihalla.
Tytöt ne tuvassa nauraa,
vallattomat, vaarin kuullen,
kun kevät kehissä kieppuu,
kapuelee kangaspuilla.
On kuin suvi suuta soisi,
halajaisi hauskat muistot,
kuka kaulasta pitäisi,
käs polttava povessa.
On kuin olisi tuvassa
seinän raot rahoja täynnä,
hyllyt helliä sanoja,
kellokaapissa käkiä.
MAALISKUU.
Jo tippuu räystähät ja varis vaakkuu,
jo kuormat kallistelee kahtapuolta;
jo päivä herättelee emännätkin,
ja tupaan tulvii teeren laulu suolta.
Taas rinta ailahtelee aavistuksin,
se kevätpurosena pulpahtelee;
— se mielis huudella ja hullutella,
mut kartanolla kaiku kummittelee.
On arkikin kuin alituista pyhää,
ja yhä päivä jatkuu jatkumistaan.
On tytöt iltasin jo tipotiessään,
mut päivillä he suuttuu sulhasistaan.
On vaari vedellyt jo verkot tupaan,
nyt hoppu hypittelee hyppysiään;
ja kartanolla räystäät tippuu, tippuu,
... kuin itkein ihania ikäviään.
KEVÄTHANGILLA.
Taas hankien huikaisu hurmaa mun,
taas hopeinen hohtelu huumaa;
on ajatus kiihkeän kirkasta,
kuin auringon kultaa kuumaa.
Taas hankien huikaisu huuhtoo pois
surun suuren syöntäni syöneen;
minä unohdan orpona olleeni,
enkä muistele kenenkään lyöneen.
Ja tähtinä säihkyvä timanttitie
vie suksia suhisten, soiden,
kuin kaipaus sielua siivillään,
yli valkeiden vainioiden.
Ah, tuolla on metsä ja tuulissa sen
soi urvukot unelmiansa...
Ja ihminen hiihtää ja hiljenee
kuin unehen valveillansa.
MAALISKUUN TUNNELMAA.
Hankia hiihtelee hillitty riemu
lumivalkeissa vaatteissaan;
ihminen ilon varjoa seuraa
aavistuksissa, aatteissaan.
Hankia hiihtelee auringon säteet
kultasuksilla suhisten;
ihminen kuulee kummallisen,
aran, armahan sävelen.
Hankia halajaa katse kauas...
Kaiho edellä entää vain
niin kuin lumivalkea lintu
yli ilmojen ihanain.
KEVÄT TULEE...
Kevät tulee! Huhtikuun airuet ajaa.
Tohisee tornissa tuulet,
ikkunaan painuvat keväthämärän härmäiset huulet,
kuuvalo kultaa majaa.
Kevät tulee! Repelee, rouskuttaa routaa,
riuhtovi rintoja hangen,
myrskynä myristen korpia kiertää
ja tulvain tuhona soutaa.
Kevät tulee! Ritajaa kirsi;
kinokset jokena joluu,
kipenöi kirkkaalta taivaalta
kiihkeä kiurun virsi.
Kevät tulee! Maan povet paljastuu,
kukka kurkistaa,
heinän pilli pilkistää,
kumottaa lehtikolttinen koivupuu.
Onnen huminaa kuulen,
naurua navettatieltä, laulua lahdelta,
hupaista hulluttelua hakotarhalta.
Kaikkialla karkeloi kassapäät kevään
pyörteissä telmävän tuulen.
Ikkunat auki! Ovet sepposen selälleen!
Avoimeksi syli ja sydän!
Silmä sinertäviin korpiin,
korva kuuntelemaan!
HUHTIKUU.
Huu—huu—huhtikuu,
tempoo tuuli ja telmää puu,
viheltää vihuri villi;
pitää peliään peijuunin kukot,
lentävät lemmosti höyhentukot,
huutelee soitimen pilli.
Huu—huu—huhtikuu,
räiskyttelee räystään suu,
holisee hopeinen virta;
karpalosoilla jo kurkia kahlaa,
lapset laskevat koivuista mahlaa,
tuvassa piuskelee pirta.
Huu—huu—huhtikuu,
leppyy tuuli ja leyhyy puu,
illassa punertaa salot;
öisin on ihanaa hämärää puilla,
tukkilaistulia jokien suilla;
kunnailta kumottaa talot.
Huu—huu—huhtikuu,
nauraa sulle jo toukokuu
pelloille äkeitä ajain;
kohta on purojen purskut hiljaa,
rinteille ripisee siemenviljaa,
pääsky on malolla majain.
MUUTTOLINTUJEN TULLESSA.
Minä portaalla kuuntelen vaiti
kuin onnesta vavisten,
miten kurkien palajaa parvet
yli kattojen havisten.
Ne laulavat kauaksi mennen,
minä kalvavaan kaihohon jään; —
minä halajan havinan myötä
suon suurehen ikävään.
Ne lentävät lepäämättä,
minä pirttihin piiloun;
minä käyn kuin unissa siellä
ja ikkunaan unohdun.
PIENI LAULU.
Humisee tuuli, tulee kevät,
sävelet siivin liitelevät
ilmojen ihanain yli.
Silmä katsoo kaukomaille,
niin kuin kaihon ihmeen nähden.
Joskus kierii joku kyynel
kiduttavan kaipuun tähden.
On kuin uljas matka eessä.
Rinnassa käy outo ouru.
Siellä haastaa hellät äänet,
siellä vierii tunteen virta,
on kuin läikkyis vene veessä.
Liukuu yli pääsky pieni
tirskutellen tietään mennen, —
asuu jossain räystään alla.
Mihin johtaa minun tieni?
SUO KEVÄÄLLÄ.
Ah, mitä kuulenkaan, — kuin kurjen ääntä;
lie kevättuulta tuttu tuoksu tää;
kuin pursun lemu leviäisi pitkin,
ja vaivaismänty nytkää, nyyhkyttää.
Ah, mitä näenkään, — kuin syvän meren,
ja siiven havina se siellä soi;
kuin joutsenparvi poutapilvet pitkin
sen ulapoita ui ja unelmoi.
Ah, mitä tunnenkaan, — kuin suuri kaipuu,
mun raukan poveani poltteleis,
kuin kurkiparvi lentäin lepäämättä
mun itkuani ijäisyyteen veis.
KEVÄTYÖ.
Huokaa suuri sumuaava,
hongan latvat hoippuu siellä;
suuret kuuset kumartelee
kuuhuttaren veneen tiellä.
Liikkuu airot, liukuu pursi; —
kaikki katoo, kaikki hukkuu;
niin kuin onton vuoren alta
käheästi käki kukkuu.
Haaksi kulkee, kuohut halkee,
velhot tarttuu veneen perään;
sortuu sormet aallon alle,
— silpoutuivat sirpin terään.
Kiiltää airo, kiitää venhe,
alta aavan ähky kuullaan;
tuulten viimat viheltelee
kultaisella tuhtopuullaan.
Nytkyy keula, notkuu laita,
hauet haukkoo hankapuuta;
uhkaa kalma kaikin voimin
yössä yksinäistä kuuta.
Pirskuu yllä, porskuu alla;
Luojan käsi pitää perää;
läikkyy länteen kultavenhe,
kuohun alta aamu herää.
Lentää lintu, liikkuu lehti,
kunnahalla helkkyy käki.
Vielä hetki, — riemuin rientää
kylvömailleen kyläin väki.
SANOJA HÄMYSSÄ.
Hämärissä olen soittanut joitain lauluja viihdyttääkseni
mieltäni, joka on alituisesti ahdistusta täynnä.
Yösydännäkin olen herännyt, huulilla uneksittu sävel,
jonka olen piirtänyt paperille kuun valossa.
Kevätöinä olen vallankin valvonut, sillä silmänräpäykset
tuntuvat silloin kallisarvoisilta, ja hetket ovat
kuin hämäränpumpuliin pujoteltuja jalokiviä.
Kedoilla keinuu sumu kuin harmaja villa, jonka alta
kukkia valavan kultasepän viitta vilahtelee.
Himmeä tupa on kuuntelevinaan, mutta musta muuri
näyttää raskaasti nukkuvan, vaikka akkunat ovatkin
jo arassa hymyssä.
KEVÄTHÄMYSSÄ.
Niin lempeästi nyt tuuli käy
kuin hengitys metsän poven;
tule istumaan, vain istumaan
kynnyspuulle avatun oven.
Tule katsomaan kauniita pilviä
ja ihanaa hämärää puilla;
se on kuin pumpuli himmeä
suon yllä ja latojen suilla.
Me kahden kauniissa hämyssä;
niin herkästi helisee meissä,
kun kedoilta kevättä häämöttää
ja metsä on kyyneleissä.
YÖSYDÄNNÄ.
Mun olla suo näin vaiti sun vierelläs yössä,
kun helisee hopeiset niidet
ja kultaiset kaiteet on työssä.
Mun olla suo näin luonasi — käsi vain käissä,
kun kuu käy kuunnellen hiljaa
keväisten kerkkäin päissä.
Mun olla suo näin vierelläs kevätyö hellä,
ihan huulilla herkimmät sanat,
tuhat tuskaa, ah, sydämellä.
KEVÄTLAULU.
Siemen siristen sinkoaa,
leivo lauluja linkoaa,
toukokuu kukittaa maita.
Tuoksuaa turve ja lemuaa lehti,
suvituulet tulivat, käkikulta ehti,
saan taas karjoja kaita.
Istun hurmassa keväimen,
soille huikkaan ja huutelen,
paistavat mättäillä marjat,
hohtelee hurmeiset karpalohelmet,
kaukana suolla käy teerien telmet, —
lähellä käyskelee karjat.
Jossain armaani kuuntelee,
posken purppurat puuntelee,
vapisee valkea povi.
Ilta kun hämärää maille ajaa
peittäen pihapuuta ja majaa,
aukeaa arasti ovi.
TOUKOKUU.
Kevätöinä, ah, ihmiset kuulkaa,
on rakkaus raikuna korven.
Se on henkenä heräävän luonnon
ja sieluna paimenten torven.
Se on sisinnä kaikissa meissä,
se on povessa polttehen lailla;
meillä kaikki on, kuitenkin käymme
kuin kaihoten, kaikkea vailla.
Mitä väriset lehtivä koivu?
Mitä hyriset metsien kuoro?
Nyt hymyn on herttainen hetki,
mut kohta lie kyynelten vuoro.
LAULA, AH, LAULUSI ARMAHIN...
Laula, ah, laulusi armahin, helkytä hellimmät säkeet!
Suvi on veräjän suulla ja pelloilla säkit ja äkeet.
Taivahan lintuset lirittää, lurittaa paimenten torvet.
Soivat kuin salaiset pyhätöt kaukaiset kaikuvat korvet.
Koskista kohoaa sydänyön hetkinä ankara kohu.
Päivisin päittemme yllä on tuoksuvain tuulien tohu.
Laidunta lampahat laukkoo, hevoset hirnuvat haassa.
Ilmassa pälisee pääskyt ja sirkkoja sirisee maassa.
Laula, ah, laulusi armahin, sanele hiljaiset säkeet!
Ilta jo metsiä kultaa ja pelloilta tulevat äkeet.
Toukomiehiä toiveita kantaen palajaa työstä.
Ruisrääkän runoa kuuluu jostain hämäränvyöstä.
HETKEN UNTA KUUTAMOSSA.
Himmyt kuu kuin hiljaa puhuis
pelkkää hyvää hymähdellen,
haaveissansa haukotellen,
tytön kutriin kujeillansa kurkistaen. —
Kaukaa niinkuin koski huhuis.
Niinkuin uni liikkuis mailla,
hämäränä peittäin puita.
Alla hunnun huutelevat,
syleilevät, suutelevat
kylän nuoret...
Kuutamo vain kaukomailla
kaihollansa kattaa vuoret.
Kummallista... kummallista...
Hetken unta kuutamossa,
aavistusta arkaa hiukka.
Aamulla on kaikki poissa,
alkaa taasen työ ja tiukka.
Niin kuin suvi ammoin mennyt
lemmenkisa muistuu mieleen
katsoessa selvin silmin
illalliseen porttipieleen.
PUOLIUNESSA.
Kerran keväällä kiuruja kirpaili halmeeni yllä.
Vihreän raikkahat orahat kasvoivat kauniisti kyllä.
Aitahan nojaten uneksin alkaissa käkien kukun.
Päivisin riemuiten raadan ja yöni kuin valveilla nukun.
Näin minä ihanat aamut ja heleys korpien kaikui.
Karjoja kalkatti mennä ja paimenten rallatus raikui.
Hymisi koivikkorinne ja kuusoset kumarsi päitään.
Pyyparit viettivät viitain helmassa viheltäin häitään.
Tulin kuin outohon tuskaan, otti kuin onni mun syliin.
Povessa heräsi ihana kaipaus korvesta kyliin.
Aavistus askarsi siellä ja palaa pauhasi povi.
Näkynä kangasti kaukaa kylästä armahan ovi.
Tyttönen heiskahti valkein helmoin, välkkyvin tukin,
livahti ovesta sinisin silmin ja punaisin sukin.
Hoipuin kuin houreessa käyden ja vaelsin unessa tiellä.
Kasvoi jo korvessa kartano, armas sen askarsi liellä.
Hohtivat pihassa tuomet ja pilkahti kotoinen lahti.
Portaalla haukkua pilpatti tuuheahäntäinen Vahti.
Käyskeli raintaa kantava kaunotar karjansa luoksi.
Ynisi kytketyt kyytöt ja vasikat vastahan juoksi.
Soitteli ratosti rainta ja vaahtosi valkea rieska.
Tupruili lempeä sauhu ja tuulessa liepotti lieska.
Laulahti lypsäjän rinta ja kiurukin virsiä heitti.
Sininen, silkkinen sauhu nyt laulavan lypsäjän peitti.
— — —
Havahdin halmeeni luona, kun tähkät jo täysinä sousi.
Illalla metsien helmasta kultainen kuunsirppi nousi.
Keinuili keltaiset korret kuin hellien heijaten päitään.
Maamiesten emännät valmisti talkoita — elokuu-häitään.
Häähumun jälkehen aukasi tyttäret aittansa oven.
Kimalsi kihlojen kullat valossa valkean poven.
ONNELLISENA HETKENÄ.
Pihlajat kukkivat. Kosket kohisevat ja kunnaat
kuuntelevat kukkain kasvamista.
Ihminen ihanuuden keskellä: Hämyssä helähtää
hääilo, kiiltelevät kisatulet. Vuoren rinnasta kimmahtaa
kaiku kaiun jälkeen ja kukunnat kumpuilevat
suun-lämpöisinä kultakerkkäisestä kuusikosta.
Lintu on saanut lauluunsa hurmaavaa hulluutta,
pisaran ihanaa ikävää. — Helkyttelee yön unohtaen
ikkunan kautta ihmisen sieluun.
Ihan itkemme keskellä iloa. Melkein nyyhkytämme
rinta riemua täynnä. Tuntuu kuin juuri kadottaisimme
jotain kallista, tuntuu, kuin heläyttäisimme
rikki jotakin herkkää, tuntuu, kuin onnemme
yltäkylläisyydessään pirahtaisi pieniksi kappaleiksi.
UNISSANAURAJA.
Kuka nauranut on! Minä nauranut oon,
tuli vuotettu tuttava luoksi:
tuli kevätyö, joen hopeavyö
niin välkkyi ja villisti juoksi.
Kuka nauranut on! Minä nauranut oon,
ylen ihana eikö oo olla;
puut humisee, kukat kuiskailee
kevätkaihoja kartanolla.
Kuka nauranut on! Kuka itkenyt on.
Minä ilosta nauroin ja itkin:
on kullasta tie, vesi venhettä vie
kuin unessa ulappaa pitkin.
KOTI-IKÄVÄ.
En viipyä voi, en viipyä saa,
mua keväinen korpeni huhuu;
siellä myllyt käy, siellä kurjet soi,
siellä havukko haastaa ja puhuu.
En viipyä voi, en viipyä saa,
tuhat tuttua siellä jo vuottaa;
puut piiskuttaa, veet loiskuttaa,
vene vartovi miestä ja nuottaa.
En viipyä voi, en viipyä saa,
on ystävän ikävä olla. —
Hän kuljeksii ja kuuntelee
kai kaihoten kartanolla.
KUVITELMIA VUODENAJOISTA.
Se on niin miettivän vakaa
tuo metsien rivi.
Sen takaa kajastaa suuri vuori
kuin pieni kultainen kivi.
Siellä kaukana kaikki
kauniilta näyttää.
Siellä on onnea, ihanat ihmisten majat,
sieltähän tulevat kaikki:
kurjet, pääskyt, lumi- ja ukkospilvet
ja vuodenajat.
Siellä on jossain kesän kehto ja talven
luminen talo.
Siellä on kevään ihanan ihanat
kentät ja suruisen-sateinen
syyssalo.
* * *
Kevään keinuaho on naurua täynnä.
Pojat palloa lyövät,
neitoset kaihoja kuiskii.
Lumivalkeat liinat kuin poutapilvet huiskii —
valkeat pälvet kutrien kullassa.
Punaiset huulet huiluja soittaa
ja antavat suuta.
Päivät rientävät riemuna rinteitä
ja lempeät tuulet.
Metsäin satuja kuulet.
Illat ihaillaan ja kuunnellaan
keväistä kuuta.
Se on sairas, joku hyljätty rukka.
Joessa sammakon kukka
vilusta väristen kahlaa.
Puissa pursuaa mahlaa.
Kuikat ja kurjet huutavat.
Senkin seitsemät pillit soittaa
ja suut supattaa.
Kevät!
Telmivä tytti,
kedoilla kiitävä villi.
Tuulta tukassa,
vauhtia koko vartalossa,
silmissä sininen katse,
huulilla hupainen pilli.
Kevät matkahan lähti.
Puhallettiin sammuksiin taivaan
viimeinen tähti.
Tuuli edellä puhkaa.
Räntäsade uhkaa.
Roiskuu, pirskuu ja pilpattaa,
kiehuu ja kuohuu.
Tuuli puhaltaa puhtaaksi
metsien tuvat, kävynkäppyrät heittää,
kuusen siemenet sirottaa.
Näkyy jo järvien pilvikuvat
ja lautturin tulta. —
Ilta kuin ilmeinen kulta.
Kevät menee meluten.
Silkkihameessa hassattelee,
pohkeet punaisina,
povet kuumeisina kumpuina,
ajatukset alituisina,
armaina unina...
Herää lehtiä puuhun, —
hiirenkorvia, kalpean kainoja,
vihriän-viehättäviä.
Soutelee tuuli, huutelee honka,
uhkaa jo ukkosen lonka.
Voikukat!
Lapset, pois kengät ja sukat,
tuulena kedoille!
Siellä on pienille pedoille
miljoona kultakukkaa.
* * *
Kesä on lempeä,
kaukomaa pyhin.
Sen päivä on pisin
yö lauhkein ja lyhin.
On sunnuntai aina,
korpi kirkkona kaikaa.
Ah ihanaa aikaa!
Ihmisten touot tohisten kasvaa,
kuivuu ja kastuu, kuivuu ja kastuu.
Kuin unessa tähkien luoksi:
tähkät heilmi ja tuoksi.
Ihminen pitkin piennarta astuu,
hartaana käsiinsä kerää
juuri täyttyvää terää,
painaa poskelle hiljaa.
Tuuli laineina tuutii
jumalanviljaa.
* * *
Syksyn naama on musta.
Riihimekko sen yllä.
Mutta on silläkin usein hyvä hymy.
Se on rikas ja ylväs. —
Pelto on leikattu.
Auma kuin kultainen pylväs
vartioi yötä, ja elokuu
pitkiksi ajoiksi auman hattuun
unohtuu.
Ripottaa vettä.
Haulit ikkunaan iskee,
rapisee rakeet.
Pellolla oraiden vihreät matot.
Aamulla kuurassa katot.
Pihlajan verta ja koivun kultaa,
kynnöksen mustaa multaa...
Syksy on ihanaa ja julmaa:
tuulissa hääpuku hulmaa.
Vietetään kuoleman häitä,
elämän hautajaisjuhlaa.
Maalarit värejään tuhlaa.
Väsyy viimein häähumu.
Muuttavat lintujen laumat.
Tihenee sumu.
Riiheen ajetaan aumat.
Lentää lehtien parvet.
Palelee sormia, helisee hampaat.
Määkyvät omettaan vangitut lampaat.
Huokaa korpien kohtu.
Kohta käy kuoleman lohtu.
* * *
Valkeita perhoja lentää,
keveitä kiteitä putoo. —
Talvi palttinaa kutoo,
kuolinliinat elämän yli.
Valahti rauha puille, maille ja kyliin,
istutaan pitkäin pimeäin syliin.
Esiin rukit ja rullat, —
seinillä iltavalkean kullat.
Pihalla pakkanen huopakengissä liikkuu,
tikapuun puolalla kiikkuu,
nurkkihin pyssynsä laukoo,
huuruten ovia aukoo.
Hämärä vaappuvi varjosta riihen
vitkoin pihaan.
Pakkanen hihkuu sen hihaan,
painaa jäiset kasvonsa ruutuun
ja katsoo valkeaa vasten
päitä lukevain lasten.
II
UUNIN TAKANA.
Uunin takana unissaan
sirkka haparoi harppuaan,
kaihojen laulaja suurin!
Laulavi yölle, ah, armaalleen,
kutsuvi parmasta parmaalleen
piilossa pimeän muurin.
Uunin takana unissaan
sirkka haparoi harppuaan,
maailma nuokkuu, nukkuu...
Monta laannut on laulajaa
unohduksihin uunin taa.
Sinne se sirkkakin hukkuu.
RAAKUNKUORI.
Kauan olen ollut typösen tyhjä. Hiekka on minua
hiljalleen hionut, vesi hylkynä huuhdellut, mutta
silmiesi säteily täytti yht'äkkiä sieluni sanomattomalla
kirkkaudella ja siitä saakka on povessani kuin helmin
vyötä helistetty.
Rinta on onnesta pakahtua; itse olen ilosta höyhenen
keveä. Ajatukset ovat kuin ilakoivia, laulavia
lapsia, jotka kiipeilevät kisaillen helmaani.
Onnellisen olentosi kuva on syöpynyt sieluuni kuin
timanttikiveen, ja ajan aallot hiovat sitä ijäisyyden
ihmeellistä hiljaisuutta varten.
METSÄSSÄ.
Minä rakastan metsää! Meillä on yhteinen rakastettu.
Kulkiessani siellä kuulen sinun sanojasi, joita
puut toisilleen toistelevat, ja sinun katseesi ovat
siunanneet sinikelloja kaikkialle.
Tiedän, minne olet mennyt, sillä kaikki kuuset ovat
jääneet jälkeesi katsomaan ja muutamat vieläkin
varpailla seisten hakokättään huiskuttavat.
Ihmeellinen tyttö! Kanervan kukat ovat jääneet
ikäväänsä itkemään, ja metsässä kiertelee yhä
ihastuksen ja ihmettelyn hyminä.
ERÄNKÄVIJÄN YSTÄVÄ.
I
Näytä minulle, minne polkusi kylästä lähtee, että
seuraan sinua erämaillesi korpien kartanoihin kultaisiin.
Lyö puihin ristit, että osaan riistatarhallesi, kun kylä
on kylmä ja ihmisillä ilkeitä sanoja.
Pane suon poikki porraspuita, etten vaivu, kun
metsätupaasi etsin rajattomassa rakkauden kuumeessa.
Huutele vaaroilla ja kuuntele kuinka olen kuin
kaiku sinulle uskollinen.
Jätä majasi ovi auki ja pilko puita, että saan tulen
liedelle lämpöä läikyttelemään, kun lepäämme hakovuoteella
ihanassa unessa suut suutelemisesta punaisina.
II
Sano minulle hellimmät sanasi, sillä olen ikävästä
sairas ja odotuksesta murheellisen musta.
Ilmoita minulle ihaninten ajatustesi helma, sillä
kasvoillani on kyynelten uurtelema tie ja silmieni
väsymyksestä voit lukea monen monta unetonta yötä.
Sano minulle satujesi piilopirtti, että saan astua
sinne sisälle kehräämään hääpukua kuutamon
ihmeellisessä ikävässä.
Vie minut kotiisi korvessa, sillä minä valvon ja
vaellan, enkä rauhaa löydä. Etsiskelen yötä ja päivää
lähenemättä mitään muuta kuin — kuolemaa.
III
Metsä on kuin kaikuva kirkko ja puut kuin
nyyhkytteleviä rukoilijoita. Me olemme erämaille
eksyneet haeskelemaan tuohikatteista hakotupaamme.
Meidän on hyvä olla, sillä suunnaton salo suojelee
meitä kuin tuuhea naavaturkki, jonka liepeiden alta
me tirkistelemme kuin ihmettelevät lapset korkeuden
täyttyessä tähdillä. Kuu taivaan rannalla on kuin
kultainen viikinkilaiva, jonka laitaan revontulten
aallot loiskuttelevat.
Me rakastamme toisiamme rajattomasti ja molemmat
olemme kääntäneet todellisuudelle selkämme ja
uhranneet unelle äärettömiä kalleuksia.
IV
Sinä olet metsästämisestä väsynyt ja märkä...
Minua liikuttaa, kun näen silmiesi hellän loisteen
erävartaassa lintua liekutellessani. Olentoni sisimmässä
värisen onnesta, sillä sinusta sinkoaa minuun
naurusuita, armaita ajatuksia ja katseita, joiden edessä
puolukaksi punastun.
Kun olet retkilläsi, istun minä ihanassa ikävässä
sukien ja palmikoiden hiuksiani, joita sinä sanot
kultaisiksi ajatuksiksesi. Hyräilyä hyrskähtelee tytön
rinnasta ja huulilta kaipauksen linnut liitelevät.
Kun sinä vilahtelet vihreiden puiden takaa olallasi
onnellisen päivän saalis, kätken minä kasvoni käsiini...
Sinä luulet minun itkevän, ja minä näen sielusi
rajattoman hellyyden sopertaessani sinulle sormieni
välistä.
KAIKU.
Minä olen kuin kaiku korven takana. Huutelen
sinulle sieltä tuulen tuomia, vihurin viheltämiä.
Olen usein kuunnellut, kun sinä olet laulaa helkytellyt
kyläteitä käydessäsi. Olen vaipunut punastuneena
puuta vasten, sillä minä olen aavistanut liian
armaita asioita ja nähnyt unia, joista olen ilosta itkien
herännyt.
Sinä et tiedä, millä hartaudella olen niitä säilyttänyt,
sillä metsän akkunoista käy alituinen tuuli.
Mutta minä olen ajatellut, että sinun tulee kerran
ikävä... Huomaat kauneutesi katoavan ja rintasi
aivan kuin autioksi käyvän.
Silloin minä sinulle metsään menettämäsi laulut
kaikuna kannan, ojennan käteesi nuoruutesi unohtuneet
helkytykset, jotka olen hiljaisen suruni hiilivalkeassa
kirkastanut.
SALAINEN SIDE.
Miten olenkaan onnellinen, kun muistan, mitä on
välillämme — hienon hieno kultalanka, jota pitkin
pimeässäkin osaan ovellesi.
Kuinka olenkaan kummallisessa kuumeessa, kun
muistan mitä on tapahtunut — kuinka olemme uskaltaneet
vaihtaa ajatuksia, jotka virtasivat kuin tulinen
neste korvasta sydämeen.
Ympärillämme on miljoonia olioita, mutta ainoakaan
sivullinen ei ole mitään kuullut, sillä me emme sanoja
käytä. Jollakin ihmeellisellä tavalla me vain ymmärrämme
toisiamme ja vuosien ikävät ilmaistaan yhdessä
silmänräpäyksessä.
MITEN USEIN TAHTOISINKAAN TULLA LUOKSESI...
Miten usein tahtoisinkaan tulla luoksesi keskellä
päivää, kesken kiireellisintä askaretta, sillä yht'äkkiä
sinua muistaissani pusertuu silmistäni kuin lämmin
sade ja sieluni on kuin kaipauksen kivuissa.
Tahtoisin nähdä sinut juuri sinä hetkenä, sinä
silmänräpäyksenä.
Tuskin uskallan ehtooseen elää, en hennoisi
hetkeäkään hukata, sillä onni on lyhyt ja sielun
tulisinkin tunne vain sammuva salama. Päivällä käy tuuli
päämme yli kuin hyväilevä hengitys, kuin huhuileva
huuto, mutta illalla on jo surullinen sade ja maailma
ihan kuin itkua täynnä. Ikkunaan painuvat murheen
mustat kasvot kylminä ja kyyneleisinä.
SANATON NUHDE.
Sinä suljet silmäsi kuin ihanimpia ajatuksiasi
piiloittaaksesi, mutta hetken kuluttua ne aukeavat kuin
uniset kukat kummallisia kysymyksiä täynnä.
Ne eivät vastausta vaadi; ne jättävät vain vaikutelmansa
Kuin äidin hellät nuhteet.
Olin ilmoittanut sinulle asioita, joiden rohkeuden
huomasin vasta, kun näin hennon vartalosi vavahtelevan
onnellisessa tuskassa ja povesi aaltoilevan kuin
villistä vihasta tai rajattomasta rakkaudesta.
JALOKIVIKAUPPIAS.
Kun yllätin sinut itkemästä, olin onnellisin ihminen,
sillä tiesin — miksi, miksi... ja siinä samassa
silmänräpäyksessä valahti olentoni ihmeellistä hellyyttä
täyteen, ja sinä sait tietää salaisuuteni.
Kun olin sen sinulle ilmoittanut, itkit yhä rajummin,
enkä tiennyt miksi, miksi... Mutta samassa kiedoit
kauniit käsivartesi kaulaani ja lahjoitit minulle
kaksi kyynelten kirkkaaksi hiomaa jalokiveä.
Lahjasi tuotti hetken rajattoman ilon jälkeen raatelevaa
tuskaa, sillä sinä viattomuudessasi et ollut aavistanutkaan,
että olinkin jalokivikauppias, joka vain ostaa
ja myy.
KELLOKUKAT.
Kun näen sinut, joudun liikutuksen valtaan; hiuksiesi
hyrskyävä kulta, silmiesi kellokukan sini ja vartalosi
suloinen nuoruus saavat vereni kulkemaan kuin
palavan nesteen ja huulilleni pyrkii hurman synnyttämiä,
järjettömiä sanoja.
Entinen elämäni unohtuu, kuin mitätön silmänräpäys,
ja tulevaisuus on kuin loputon kultainen polku.
Katseesi tulevat kuin kukkain kehistä... Kummallisella
hartaudella painan minä tuon kultaisen pään
povelleni ja etsin siitä nuo kaksi ihmeellistä kellokukkaa
katsoakseni niihin milloinkaan herkeämättä.
KIRJEEN TULTUA...
Kun saan tietää, että olet ikävästä itkenyt, täyttää
olentoni onnellisuus, sillä aavistaissani, että maailmassa
on ihminen, joka minua muistelee, muuttuu kaikki
ympärilläni kauneudeksi ja jokainen elämäni hetki on
kuin onnellisten kyynelten kirkkaaksi hioma jalokivi.
Kun muistan miten silmäsi säteilevät kyynelten jälkeen,
muuttuu koko vaellukseni kauniiksi saduksi,
jonka keskellä sinä olet kuin kultainen kukka.
Kun ajattelen, että sinä yöllä uneksit minusta, lähden
minä kaipuun siivin matkaan ja sinä saat herätä
suudelmiin yösydännä.
Onnea ei voi millään mitata; sillä on vain pisteen
ulottuvaisuus. Mutta kuka on sen helmassa kerrankaan
keinunut, tietää, että se täyttää kaiken
kalleuksillansa.
AJATUS SINUSTA.
Ajatus sinusta on kuin kultainen lanka, joka ulottuu
kuin auringon säihkyvä säde äärettömyydestä
äärettömyyteen.
Yön pimeydenkin läpi pilkoittaa polku, joka
yhdistää kaksi kaipaavaa kuin linnunrata ikuisuuden
rantamat.
Onnellisia me, vaikka olemmekin kaukana, sillä
välillämme on lukematon joukko keskihakuisia ajatuksia.
Mitä hirvittäviä tuskia saisimmekaan kestää, kun
käsien yhtyessä ajatuksemme erkanisivat kuin arat
linnut liitäen kaipauksina kaikkiin suuntiin.
SALAISUUS.
Mä värisen, ah armas, rinnoillas,
on vilu minun; helmas lämpimään
kuin pohjatuuli henkis hiljalleen,
ja tiuku herää tielle itkemään.
Mä värisen, ah armas, rinnoillas,
on vilu minun; — syli armahan
kuin vieraan syli koittaa viihdyttää,
mä itken lailla lapsen vierahan.
En omaa onneani itke, en,
vain sinun tähtes suru valtaa mun,
— jos sanon sulle salat sydämen,
sä vaivut lohduttomaan itkuhun.
ENSIMÄINEN RAKKAUS.
Mis oletkaan, mä tuota tuskin tiedän,
vain aniharvoin unissa sun nään;
ne aamut, ah, kuin pyhäaamut vietän
ja valveillakin uneksimaan jään.
Taas käymme kunnahalle kuutamohon,
kuin lasikirkko kimaltelee yö...
Taas alkaa ihmeellinen ikävämme,
ja sydänpari onnellinen lyö.
Ei yhtään sanaa sanoa voi silloin,
vain aavistusten arka lintu lie,
mi sieluistamme siivillensä lähti
ja ikävämme ijäisyyteen vie.
EN TIEDÄ ILOITSEN VAI IKÄVÖINKÖ.
En tiedä, iloitsen vai ikävöinkö,
ja liekö tuskaa tuo kuin outo uni,
vai onneako, joka kyynelsilmin kirkkain
käy surun sammuttamaan sieluhuni.
En tiedä; sinne vain kuin katsois tähti,
tai kaksiko lie taivaan sisarusta;
nyt sieltä niinkuin surusaatto lähti;
ja edellä käy murheenpappi musta.
En tiedä, hymyilen vai nyyhkytänkö, —
on ihmisen vain ihmeen helppo olla;
hän käy kuin kirkastuksen tietä pitkin,
ja tähdet palaa pakkaskuutamolla.
KUUTAMOILTA.
Vain siellä sinä kuljet kaukana,
kun kuutamo on yllä pihamaan;
kun parit parveilevat kylätiellä
ja lahdellakin taasen lauletaan.
Mä olen illoin ikävähän kuolla,
kun lienen ainut orpo kylätien;
mä yksin ihanasta kuutamosta
vain mustan muodon majahani vien.
Kun ihmeelliseen kaipaukseen nukun,
niin uneksuen ulos vaellan;
käyn elämästä etäisille maille, —
ja varjo vain jää helmaan kuutaman.
ILTAVIERAS.
Mä usein ikävälle haastelen,
kun luo se saapuu sanatonna illoin;
mä pyyhin siltä salaa kyynelen
ja kautta rantain kysyn: lähdet milloin?
Se istuu vakavana vaieten,
ja hatun syrjä siltä silmän salaa;
mä kuulen kummallisen nyyhkehen,
kun iltatuli hiljaa hiileks palaa.
Ma nukun; aamulla en muistakaan,
ken istui illalla niin liettä liki. —
Se oli mennyt murheet mukanaan,
nyt loistaa hymyilystä silmäniki.
YÖVIERAS.
Ken tulee luo, kun iltasin ikävä saa,
ja maailma hämärään hukkuu ikkunan taa?
Ken tulee luo, kun rintahan nyyhkytys saa
kuin tuulen hiljainen itku ikkunan taa?
Hän tulee luo — uni himmeä; maailma saa
nyt hukkua hetkiseksi ikkunan taa.
ORPOLAPSI.
Oi kaipaus, sä lapsi laulajan,
ja orpo, jolta oma äiti puuttuu;
ei keinu orvon kehto ollenkaan
ja palkkapiika pilttiin pian suuttuu.
Sä nyyhkytellen leikit leluines, —
niin tupa lienee ahdas armaan olla;
voi tuuli tulla yli kynnyksen —
ja laulaja vain kulkee kuutamolla.
Hän unohtaa ja vaipuu unelmiin,
mut oma sielu silloin orvoks' muuttuu,
nyt siellä lapsen lailla nyyhkyttää
kai joku, jolta oma äiti puuttuu.
KOSTO.
Sinä vihastut, kun näet minut yövartijana ovellasi,
ja aamulla viskaat kouraani ylenkatseesi vaskisia rahoja.
Sinä sanot ystävillesi joitain sanoja kohottaen olkapäitäsi,
ja silmistäsi sinkoaa teräviä tikareja.
Ymmärrän ystäviesi leveän hymyn, aavistan millainen
on sinun ankara sieluntilasi, mutta minä hymyilen,
sillä sinä olet tietämättäsi viskellyt kuparikolikoita
kultasepälle.
Äärettömään ylpeyteeni pukeutuneena tulen kerran
arvokkaana vastaasi ja ojennan kuparipenninkisi sinulle
kirkkaina kultarahoina.
KUOLLUT RAKKAUS.
Pakene luotani, armaani, anna mun yöhöni mennä!
Rakkaus suuri ja kirkas, nyt sammu ja tähtenä lennä!
Huku kuin huutokin hukkuvi hämärän huntujen taaksi; —
maailma muuttui minulle murheiden hautaus-maaksi.
Pakene luotani! Kuollut on rakkaus, akannut laulu.
Silmäini eessä on syksyn autionsuruinen taulu:
tuulessa valittaa vaivaiskoivut ja kanervain korret,
murhehuntuja kantavat itkien ilmojen orret,
tiellä on tyhjyyden tuoksu ja metsihin huokailut hukkuu. —
Siellä kuin hautauskuuset vain ikuista untansa nukkuu.
ILTALAULU.
Mä odottelen ovellani sua ja joka ilta kuuntelemaan kuljen;
on joka ilta sama ikävyys, kun tupaan astun, oveani suljen.
Mä odottelen majassani sua, ja joka ilta askeleita kuulen;
on joka ilta sama pettymys ja ikkunaan soi itku sateen, tuulen.
Mä odottelen elämäni sua, vain kerran saapuu mustissansa muudan;
mä ulos valkeana vaellan, on seuranani kuolema ja kuudan.
ALAKULOISUUS.
Minun on iltasin ikävä, haasta ei keralla kukaan;
seinällä käy vain vanha kello, aika kai kuluu sen mukaan.
Usein on pirttini pimeä, keitä ei liedellä kukaan;
otavan viisarit ovesta katsoo matkalla maailman mukaan.
Ylen on orpoa oloni, kehrää ei tuvassa kukaan;
seinällä käy vain vanha kello; — ikäkin kuluu sen mukaan.
III
ME.
Meidän kaikkien vilu lie,
meillä kaikilla salatut murheet;
meillä kaikilla taistelun tie,
meillä tappiot, kamppailut urheet.
Meidän kaikkien ikävä lie,
mehän kaikki kai itkemme salaa;
meitä kaikkia eksytys vie,
meissä kaikissa pyrkimys palaa.
Meidän kaikkien onnemme lie
vain jossain kaukana meistä;
jos hymyily unehen vie,
me heräämme kyyneleistä.
ELOKUUN KUVIA.
Toukokuu toiveita kylvi. — Nyt elokuu sirppiä käyttää.
Elokuu raudan raskasta kohtalon käskyä täyttää:
mikä ei kypsyä ehtinyt heinäkuun päivien mennen
sortui elokuun sirppiin armotta aikaansa ennen.
Ylitse täysien tähkäin kultainen viikate kulkee.
Hiljainen hämärä iltasin kuhilaat syliinsä sulkee.
Ikäänkuin siunaten painavi lyhteitä povensa lymyyn.
Kuun käy kultaiset kasvot salaa hyvähän hymyyn.
Niinkuin uninen silmä järvi on elokuun yönä.
Kuutamon latu vain käypi sen ylitse kultaisna vyönä.
Kaipaus täyttävi läheiset kylät ja kaukaiset korvet.
Kuulu ei kukuntaa enää, helky ei paimenten torvet.
Ovat kuin orpoja talotkin, pimeinä pihamaat armaat.
Metsä on murheesta musta ja tuvat niin haikean harmaat.
Ihmisen valtaa hämärän helmassa hiljainen kauhu. —
Kuuluvi kaukaa jo syksyn suruisten sadetten pauhu.
Kyynelhelmiä helisee puista, ja kukan kehät putoo.
Mustan harmaata murheensilkkiä yösydän kutoo.
Toukokuu toiveita kylvää, elokuu sirppiä käyttää.
Elokuu raudan raskasta kohtalon käskyä täyttää:
mikä ei kypsyä ehtinyt heinäkuun päivien mennen,
sortuvi elokuun sirppiin armotta aikaansa ennen.
KAIVOTIELLÄ.
— Äiti, kuka metsässä haastaa ja puhuu?
Siellä niin kaikaa, siellä niin huutaa ja huhuu!
— Poju, kuuntele hiljaa, kun kuulet!
Sehän on metsän sielu, jota nyt soittelee tuulet.
— Äiti, ah, kuuletko sinäkin tuota?
On kuin juoksisi tuhannen lammasta kulkuset kaulassa suota!
— Poju, kuulin ennen; enää en kuulla oo voinut,
liiaks' on kohtalon kello mun sieluuni soinut.
— Äiti, mitä sä itket, mitä sä metsästä kuulet?
Eikö siellä soitakaan metsän sielua tuulet?
— Poju, soittaa, soittaa! Rauhoitu! Ilosta vain minä itkin,
kun sinä hulmuvin kutrein juoksit piennarta pitkin.
— Äiti, soittaako mullekin kohtalon kello, kun suureksi vartun,
— sitte kun nukutaan monta yötä ja minä jo työhönkin tartun?
— Poju, soittaa kyllä, laulavat lapselle kaihojen kyyhkyt;
silloin sä ymmärrät ihmisten itkut ja äitisi nyyhkyt.
— Ihana äiti, ethän itke, kun annan
kaikki nää kukkaset sulle ja vesiastiaas kannan?
LUODOLTA LOKIT NE LENTÄÄ...
Meren laulua kuullut mä oon.
Luodolta lokit ne lentää.
Maston huipussa hulmuaa
merten ulpu ja meren taa
luodolta lokit ne lentää.
Meren laulua kuullut mä oon.
Luodolta lokit ne lentää.
Kantaa kaipaus ulapan taa,
siellä on unten ja unhon maa. —
Luodolta lokit ne lentää.
Meren laulua kuullut mä oon.
Luodolta lokit ne lentää.
Siivet valkeat sieluni saa,
kohoaa kaihoni taivahan taa. —
Luodolta lokit ne lentää.
Meren laulua kuullut mä oon.
Luodolta lokit ne lentää.
Päivän merehen menevän nään,
minä jään kummahan ikävään. —
Luodolta lokit ne lentää.
SYYSVAIKUTELMA.
Varvikot valjuina huokaa, syyskuun maalarit lähti.
Pitkät pimeät saapuvat, syttyvi syysyön tähti.
Kaukana meistä on suvisten tunteiden hellyys ja hyvyys,
yllämme autio avaruus, allamme aukeaa syvyys.
Hahmo on harmaa, murheesta mustaksi muotomme muuttuu.
Ihan kuin tuhertais turhaa! — ihminen töissänsä suuttuu.
Korpien helmasta tulevat tuulien tuskaiset huudot;
taivaan kaarella viimeiset, viluisten lintujen muutot.
Pakkasta pakenee, kuolemaa pakenee suihkavin siivin
lintujen parvet, kun mykkänä metsän polkuja hiivin.
Varvikot valjuina huokaa, syyskuun maalarit lähti.
Pitkät pimeät saapuvat, syttyvi syysyön tähti.
Kaukana meistä on suvisten tunteiden hellyys ja hyvyys;
yllämme autio avaruus, allamme aukeaa syvyys.
Hahmo on harmaa, murheesta mustaksi muotomme muuttuu.
On kuin tyhjä ois povemme, — sieltä kuin sielua puuttuu.
ERÄRETKELLÄ.
Hau, hau, hau...
havukko kultainen soi.
Hau, hau, hau...
heläjää metsän vihreä kirkko,
kipinöi kohajava kumpu.
Punertaa auringonnousun
ihana ruusunumpu.
Kuusien kultaiset sormet
soittelee virttä.
Juhlapukuinen tikka
paukuttaa hopiahapsista honkahirttä.
Hau, hau, hau...
haastaa havukon helma.
Raikas on olla,
mieli on kuin sadunkuvitelma. —
Kuusten piiloista
metsän piikaset tulevat
hajatukin,
silkissä kukin.
Erämies lumossa istuu
ihanan näyn:
kultaiset kuontalot vyöttää
neitojen päitä,
auteren silkki varrelta soluu,
solkena tähti tuikkaa,
kenkänä kellokukka siintää.
Metsä viettää väririkkaita syyshäitä.
Pyrähtää pyy,
kohajaa koppelon lento,
ropajaa metson siivet sinessä salon.
Näkyy auringon noustessa
kultainen pääty Tapion vihreän talon.
Töpähti jänönen
peläten haukkua »Miran»,
loikkihe polkua luimussa korvin.
Metsä soitteli kaukana
vaskisin torvin.
Pau...
Kaiku vastas.
Hau, hau, hau.
Heräsi räkättirastas.
Pau, pau...
Loikkii tervennä jänönen tuolla.
Hau, hau, hau...
Teeriä makeasti naurattaa takaliston suolla.
Menipäs ehjänä,
hukkaan haulikko karjas,
suotta ärjäs ämyrin kita.
Nousipas sentään pelosta pystyyn
»jänisjussin» niskaharjas.
Aurinko hymysi,
petäjän lävitse loisti.
Pilvien syrjät sulana kultana hohti.
Haukku painui kauas, kauas
saloja kohti.
Metsän tuvassa
tiainen hupina hyppi,
joka oksalla kapusi,
joka varvulla kiikkui,
joka närettä naavasta nyppi,
kiipeili kuusissa kaunoisin elein.
Hau, hau, hau...
palajaa, palajaa kohti. —
Tuskin hengittää tohti.
Silmät nuolina havukkoon pälyy.
Ei jänö vain älyy. —
Töpehti korvat luimussa kohti,
töpöhäntä hohti.
Pau...
Sininen, silkkinen sauhu.
Koko korvessa kaikujen pauhu.
Kaatui kaunoinen jänö,
kuupertui kuolleena juoksija
sammalen sekaan.
Potkasi kerran
pehmeä tallukka vielä,
suukin aukes
kauniit talttansa näyttäin.
Vaipui uneen juoksija sinisen salon
kullassa auringon valon.
KILPAJUOKSU.
Jänö puputtelee varpuaamiaistaan,
riekko kahlaa toraisena suota,
etsii einettänsä paukkupakkasessa,
loikkii kettu salaa ladon luota.
»Pupun» aamiainen kesken jääpi,
maistunut ei enää varpukeitto;
tuli tuskanhiki palopakkasessa,
alkoi hengen eestä tassuin heitto.
Revolla on eine edellänsä,
mutta hiton lailla hiippoo mennä,
kovin jaksaa jauhoturkki juosta
— eihän tupsuhäntä tuo jo lennä!
Molemmat ne samoo samaan suuntaan,
kumpainenkin pakoon kuolemataan;
jänis kuolee, jos saa kettu kiinni,
kettu, jos ei jänistä saa pataan.
LUMISADE.
Pitkin päivää putoelee pumpulia pienin paloin,
perhosina liitelevät, keijusina kiitelevät kevein jaloin.
Ilman ääntä ihanaiset sadunhenget hankiin hukkuu.
Kuusirivit kummallista, valkeata untaan nukkuu.
Tuuli tempaa ihanaisen lumitähden irti maasta,
alkaa tuossa tuprutella, lemmon lailla lunta laasta.
Niin kuin sauhu sakeana tuulenpyörre mennä laukkoo...
Kujatiellä vaappuileva vanha eukko ilmaa haukkoo.
Tuuli sorvaa kujan suulle kummallisen lumikielen,
piirittelee, kierittelee kinoksiinsa porttipielen.
Ajaa pihaan vauhkovarsat, valkoharjat ilman lupaa.
Siinä pitkin piehtaroiden, hirnahdellen kiertäin tupaa
väsyvät ne, astuvat kuin ikäluuskat kujaa myöten,
hamuillen ja haukotellen luimukorvin lunta syöden.
Tyyntyi viimein villi viima, taivahalle syttyi tähti...
Hiiri aamukuutamolla kelkkoinensa korpeen lähti,
pihan kautta mennä pilppoi, kartanossa kaikki nukkui...
Kinoksessa kissan jäljet — hankipöykkyyn hiiri hukkui.
TALVIYÖ.
Hiljaisuus.
Sydänyö kulkee talvisen taivaan alla.
Tähtien kylmät kynttilät palaa
ilmojen ikkunalla.
Hiljaisuus.
Lie kuolema liki, tikari kiiltää yössä.
Kuutamon venhe kuolleita soutaa
ääneti tähtivyössä.
Hiljaisuus.
On kuolema kaunis, valkea vainajain paari.
Linnunrataa liukuvi venho,
kumottaa kultakaari.
TALVIYÖN HIIHTÄJÄ.
Puut, mitä mietitte, korpi, mitä kohajat yössä!
Taivaan tähdet ja kuu — te vain ainoat työssä.
Erämaa nukkuu, oksilla kultaista lunta.
Hengittää tuskin kukaan. Kuolleet näkevät unta.
Erämaa nukkuu, tähtöset oksilla palaa.
Suksenlatu suhisee lehvien piilossa salaa.
IKUISUUDEN EDESSÄ.
Nyt kaikki suurenee, nyt kaikki kasvaa,
vain itse tunnet pieneks tulevasi.
Sä heität yltäs valhekuninkuuden
ja tuskin sauva tukee askeltasi.
On vuosisadat, samoin ihmisikä,
vain ajan rahtu ikuisuuden eessä;
ne sekunneiksi muuttuu ajan kelloon
ja katoo katumuksen kyyneleessä.
Ei mitään jää, kun tuhatvuotten tunnit
lyö kumeasti ikuisuuden laitaan;
vain kivi kertoo, haastaa harmaa paasi:
täs muinoin paimen etsi laidunmaitaan.
Ja aika hymyää ja tunti kulkee;
se kasaa kaiken ylle uutta, uutta...
ja paaden alla sielu parahtelee,
mi kerran etsi kuolemattomuutta.
UUSI VUOSI.
Elämän ihanin lahja, ah, unhotus, ovesi taaksi
kaikki nyt entinen katoaa muuttuen muistojen maaksi.
Taukoaa talviyön kello, sen minuutit loppuvat juuri;
tähtien kultaiset viisarit pisättää pimeän muuri.
Tutkitaan kohtalon tilit ja annetaan arpa sen käteen. —
Maailman kaikkeus vapisee valossa tähtien säteen.
Aavistaa vain ihminen, kuuntelee vaeltaja vakaa:
Tuntemattomat kohtalot tulevat taivaiden takaa,
tulevat tuulien lailla ne, kuulemme hiljaisen humun,
alku on kuitenkin kaukana, kätkössä tähtien sumun. —
Elämän ihanin lahja, ah, unhotus, ovesi taaksi
kaikki nyt entinen katoaa muuttuen muistojen maaksi.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KEVÄTHARTAUS ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
