Huilunsoittaja : Runoja

By Einari Vuorela

The Project Gutenberg eBook of Huilunsoittaja
    
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.

Title: Huilunsoittaja
        Runoja

Author: Einari Vuorela

Release date: March 6, 2024 [eBook #73113]

Language: Finnish

Original publication: Porvoo: WSOY, 1919

Credits: Tuula Temonen


*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HUILUNSOITTAJA ***





HUILUNSOITTAJA

Runoja


Kirj.

EINARI VUORELA





Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1919.




SISÄLLYSLUETTELO:

Prologi.

HUILUNSOITTAJA

Kulkurin kosinta.
Armahan kulku.
Kotiintulo.
Heräävä rakkaus.
Oven takana.
Lemmen-nosto.
Pienellä huilulla huutelen.
Nuoruus.
Ero.
Kotini näky.
Metsän kaiku.
Pelko.
Ikävä.
Odotus.
Humalan loihtu.
Päivänlasku.

KEVÄÄSTÄ KESÄÄN

Huhtikuu.
Huhtikuun tunnelma.
Takatalvi.
Kevät-yö.
Kultaiset hetket.
Toukokuu.
Kevään tulo.
Kesä-yö.
Elon aikana.
Kesä-aamu.

LAULUJA ARMAALLE

Lumikukka.
Soidin.
Kaksi ihmistä.
Tulin luokses taas.
Aatokseni.
Hyljätty.
Kyläkutsu.

SOTATORVI

Vapaustaisteluun.
Vapaaehtoisten marssi.
Rakuunan iltalaulu.
Huhtikuun myrsky.

SALOMAALLA

Metsässä.
Aamutunnelma.
Salomaalla.
Raiskattu talo.
Paimeneen.
Metsänkävijä.
Takamailta tulija.




Prologi.


    Metsä mulle pillin antoi
    soitan sillä metsän kieltä.
    Soitan korven kohinoita,
    laulunpätkät metsätiellä.

    Eksyin kylän kisamäille,
    yllä kiilsi pilven kulta,
    alla väikki vaaran vaski,
    hongat hohti helkatulta.

    Huvit siellä mieltä hurmas,
    povessani poltti, huusi,
    vierelläni neiot nauroi,
    kupehella kukki kuusi.

    Otin huilun huulilleni:
    lehdot leikki nuorten häinä,
    saraheinät helisivät,
    tytöt kulki kukkapäinä.





HUILUNSOITTAJA




KULKURIN KOSINTA.


    Kulkuri olen minä aina ollut,
    kulkuri olen minä nytkin!
    Näithän: varsani valkoharjan
    juuri mä seinään kytkin!

    Kulkurin kullaksi kyselen sua —
    kulkunen luokalla laulaa,
    tuuheat taljat ne reslassa vuottaa.
    Katsos sä orhini kaulaa!

    Kulkurin pirtti on pitkän pitkä,
    tähdet sen lamppuina leiskaa,
    tuhannet värttinät kultia kehrää,
    silkkiset uutimet heiskaa.

    Kulkurin karjaa metsän tyttö
    havujen lehvillä huiskii.
    Lammaskatraita illansuussa
    kuusien peittohon kuiskii.

    Kulkurin takassa räiskähtelee
    raikasta revontulta,
    kulkurin kihlana kimmeltääpi
    kirkkahin Lapin kulta!

    Kulkurin kello ei kuudelta käske,
    unia saat sinä kyllä!
    Heiluthan hetkisen keskellä päivää
    sinistä silkkiä yllä!




ARMAHAN KULKU.


    Ettenkö häntä tuntisi!
    Hänen polullaan paistaa päivä,
    hänen kupeillaan hohtelee kuu,
    hänen kiireeltään kimaltelee tähti.

    Tunnen ilman, joka on häntä: syleillyt.
    Tunnen oksan, joka on häntä hyväillyt.
    Tunnen tuulen, joka on liehuttanut
    hänen hiuksiaan.

    En tiedä, mistä minä sen tunnen.
    Mutta mun tulee vain niin hyvä olla.
    Jossain otetaan tulta lamppuun,
    jossain lauletaan laulu,
    jossain soitetaan sävel.

    Niin, se on omassa sydämessäni.
    Ettenkö minä häntä yössä tuntisi!
    Kirkkaana hymynä kiertyy pimeys kaulaani
    ja suutelee minua.




KOTIINTULO.


    Tie johdatti korpehen valkoiseen
    ihan etehen punaisen uksen.
    Käyn ovesta pirttihin ääneti
    ja nurkkahan pystytän suksen.

    Lie kauan jo vuoteltu, koskapa noin
    käsi kiihkeä kiertyvi kaulaan,
    lumiturkkia riemuiten riisutaan
    ja hymyten viedähän naulaan.




HERÄÄVÄ RAKKAUS.


    Taas oli yö.
    Hämärä ja hyvä.
    Hän näki unta, — heräsi ja uneksi. —
    Tuolla ihan sydämessä tuntui syttyvän.
    Toisinaan valtasi hänet ankara,
    miltei hurja riemu.
    Hän painoi hellästi kehittyviä rintojaan.
    Povea poltti.

    Toisinaan hän herätessään löysi
    kirkkaan kyyneleen silmäsopesta.
    Mitä on huomenna?
    Mitä ylihuomenna?
    Mitä kesällä?
    Hän unohtui iltaisin pitkiksi ajoiksi ikkunaan. —
    Kaikki nukkui.
    Puut ja pellot.
    Koko kylä uneksi.
    Siihen hän unohtui.
    Yön himmeä valo leikki hiuksilla ja ajatus hiipi
    kauas, kauas sanattomassa yössä.




OVEN TAKANA.


    Muistan kuinka ennen mulle
    iloisesti uksi aukes,
    kuinka hymys herkkä varsi,
    kuinka kuulsi kaunis kaula,
    kuinka helläks luonto laukes.

    Nyt ei uksi ulvahtanut.
    Sisästä ei kuulu kapse.
    Kello käy vain verkallehen,
    takoo niin kuin oma sydän,
    kuuluu rikkorattaan rapse.

    Astuu hämy silmäin eteen,
    syytös sydänoven pieleen:
    Suolta nousee harmaa sumu
    vilun kanssa verkallensa,
    niinkuin murhe miehen mieleen.




LEMMEN-NOSTO.


    Laulele lintuna likkalapsi!
    Naapurin Ormo jo aikoo...
    Sitäpä juuri, siksipä juuri
    Kuppari-Kaisakin taikoo.

    Liikehdi keijuna ketteräkenkä,
    kuiskuta illan kuulle,
    kohta se Ormo jo omansa ottaa,
    ja suukkoja sataa suulle.

    Heilahda heilana herranterttu,
    sokeritoppanen teijaa!
    Kohta ne kihlat rinnalla helkkyy,
    kaulalla silkki leijaa!




PIENELLÄ HUILULLA HUUTELEN.


    Pienellä huilulla huutelen
    myöhällä illansuussa. —
    Luhdin lehdillä tyttöjä nukkuu
    ja peippoja pihapuussa.

    Pienellä huilulla huutelen
    karhulle korven poveen. —
    Koputan pienellä laulun päällä
    Tapion tyttöin oveen.

    Pienellä huilulla huutelen
    omankin kullan tupaan.
    Akkunan alla kihloja näytän
    ja pappilamatkaa lupaan.

    Pienellä huilulla huutelen
    korpeen ja korven yli.
    Kuuntelen: kaikuja kumpuilee
    korpi ja korven syli.




NUORUUS.


    Ah, te entiset ilot siellä kaukana!
    Kaikki siellä kieppuu
    kauniin ajatuksen ympärille.
    Nainen, nuori ja kaunis!
    Tyttö vehmas kuin keväinen koivu, —
    valkovyö, kultahius, silkkisukka!
    Naurahdan ajatuksissani. —

    Nuoruus!
    Yksi ainoa suvinen päivä:
    niinkuin virta se kuljetti,
    niinkuin viini se hurmasi,
    niinkuin salainen tuli se kulutti!
    Aamu hartauttaan metsässä piti,
    puu punersi,
    linnut oksilla keinuivat
    keveinä kuin sävel,
    joka havukon helmassa helisi.

    Nuoruus, sinä olet ystävä,
    jonka hyviin silmiin jokainen uskoo,
    Paljon sinä lupaat,
    mutta useimmin annat
    työkirveen kouraan,
    pitkän lauluttoman arkisen askareen.

    Nuoruus, sinä olet hyvä!
    Kuljetat ihmistä kuin kuninkaanlasta —
    satusaarissa, tuulentuvissa.
    Sitten naurahdat ja herätät hänet
    pirtissä, jonka akkunaa ruoskii
    alakuloinen sade.

    Mitäpä surra!
    Rinta täyteen havuntuoksua!
    Jalka keveäksi, suu nauruun!
    Mikä tuntuu raskaalta, se keveäksi kuvitellaan.
    Mikä tuntuu ikävältä, annetaan sitä
    ilon hyppysen hypistää.




ERO.

Kansanlaulun tapaan.


    En minä itke ilkeyttäni,
    enkä minä itke muuta.
    Eroa itken — toki kun oltiin
    ihka kuin samaa puuta!

    Häll' oli hellä luonnonlaatu
    ja muuten niin sopiva ääni.
    Hänen kanssansa naurusuulla
    olisin viettänyt hääni!

    Mutta se kutvale kukersi hälle,
    hattupää harakka hyppi,
    polvelle pyrki ja pyydysteli,
    vieläpä viiksestä nyppi.

    Siinä se liversi liehuhäntä,
    vieläpä suikkasi suuta.
    Eroa itken, toki kun oltiin
    ihka kuin samaa puuta!




KOTINI NÄKY.


    Mikä ääretön sylyys puhdasta, kirkasta ilmaa!
    Mikä riemu hengittää sen hopeata
    rinnan joka sopukkaan!
    Mikä huikaiseva kirkkaus aamun paistaissa puihin!
    Niinkuin oma sieluni on tuo kuultava ilma.
    Jokainen värähdys tuntuu siinä,
    jokainen lyönti siinä kaikuna kiirii,
    jokainen sävel kauan helisee.

    Jokainen kukkula, puu ja pensas
    kuvastaa sen läpi.
    Tuolla on koti!
    Sen sininen sauhu kiemuroi ilmaan,
    siellä äidin askar ja askel, polkema polku.
    Siellä isän kyntämä pelto
    ja kylvämä vilja.
    Kaikki siellä on kääriytynyt hiljaiseen hymyyn.
    Katoilla ja nurkanpäissä kiipeilee
    hillitty nauru.




METSÄN KAIKU.


    Olen kaiho mä kansani kalliin,
    hely häipyvä kantelen.
    Käki kerran mun kuusesta keksi
    niin kilpaan kiihottaen.

    Olen huilu mä korvesta kaukaa,
    minä paimenten tulilta tuun,
    soi loiluni leimua lemmen
    ja hilkettä jäisen puun.

    Olen henki, mi hankiin hukkuu,
    joka honkien hoviin jää,
    joka tuulien laulussa itkee
    ja viidassa viheltää.

    Olen helkettä heimoni hengen,
    suvun sorjan, mi soitintaan
    ei tuonelan tuville vienyt
    eikä lauluja lapsiltaan.




PELKO.


    Se kyyristyy pensaikkoon.
    Sen sydän käpertyy kokoon.
    Sen tukka nousee pystyyn.
    Sen selkään kaadetaan kylmää vettä.
    Sen kuulo on kuin naskalin kärki.
    Se näkee olemattomia.
    Se kuulee kuulumattomia.

    Se kulkee aina sukkasillaan.
    Toisinaan se pakenee pimeään,
    toisinaan se pelkää pimeässä.
    Sillä on levoton omatunto.
    Usein se on Syytön.
    Se on hyvä juoksija
    ja aina — tai useimmiten se juoksee
    varpaillaan.
    Se ei koskaan punnitse asiaa järjen valossa,
    vaan vapisee kuin kiinniotettu lintu.




IKÄVÄ.


    Ikävä on hämärän sukulainen.
    Sillä on usein kyynel! poskella.
    Se katsoo aina jonnekin kauas.
    Se ei kuuntele niin kuin odotus.
    Tuntuu puristusta rinnassa.
    Ikävä ahdistaa vain yksinäistä ihmistä.
    Joukossa se piiloutuu.
    Se ei naura koskaan.
    Mutta on nähty sen joskus hymyilevän.
    Se vieroo valoa.
    Kirkkaana päivänä se painuu varjoon.
    Se huokaa usein
    ja seisoo myöhään ikkunassa
    suven sinisinä öinä.




ODOTUS.


    Odotus on kuin pingoitettu kieli.
    Kaikki sen ympärillä on kiristettyä.
    Puut, puun oksat ja veräjän salot
    tuntuvat soivan, jos uskaltaa niitä koskettaa.
    Sitä häiritsee kaikki sivuäänet.
    Sillä on tuijottava katse.
    Se ei naura, mutta hymyilee kalpeasti. —
    Sillä on tarkka kuulo,
    mutta huono tuntoaisti. —
    Se seisoo avojaloin kauan
    lumisella kartanolla ja kuuntelee.
    Sen tapaa usein kyynärkolkkasillan
    akkunassa.
    Se pidättää hengitystään.
    Kun se kuulee tutut askeleet,
    avaa se sylinsä.
    Silmissä välkähtää ihana valo
    ja huulille hyrähtää lämpöinen hymyily.




HUMALAN LOIHTU.


    Lentävät mietteet, metsien puissa
    tuhannet huilut huminaa pitää,
    soutavat kiistaten kielillä sormet,
    sielussa sävelet syttyy ja itää.

    Sävelet unhossa uinuneet kauan
    unien riemuja riehuu ja nauraa.
    Kaikilla kunnailla halmeita päilyy,
    halmeilla häilyy kultaista kauraa.

    Armaita ahoja aurinko kultaa,
    haapojen lehdillä leikkivi tuulet.
    Tarhalta kiirii naisien nauru,
    silkkistä soittoa kukista kuulet.

    Rinnassa tunnet sä kiihkeän polton,
    kuumeinen kaipuusi kaikkea halaa:
    syliä naisten, naurua peikkoin...
    Veresi villinä tulena palaa.




PÄIVÄNLASKU.


    Huurtehen helmaan päivyt pois
    putoaa taivaalta tammikuun.
    Kierivi sylihin kylmän metsän
    latvasta hohtavan hopeapuun.

    Metsien latvoilla kaihoina vielä
    kulta sen hämyssä häilähtää.
    Kuurainen kuutamo peittävi alleen
    hanget ja hongat, akkunat jää.

    Kalvavan ikävän sylissä istun.
    Haikean mieleni harmaa vyö
    peittävi ollehet päivän riemut.
    Pakkanen nuijalla nurkkaan lyö.





KEVÄÄSTÄ KESÄÄN




HUHTIKUU.


    Ajaa Luojan lumiaurat,
    kurki kirkuu kuskipuulla.
    Pärskyy vesi, räiskyy räntä,
    huutaa kuikka salmensuulla.

    Repii jäitä, rouhii routaa,
    pirstoo myrsky metsän puita.
    Kosket kiehuu, sillat soutaa
    särjettyinä salmensuita.

    Vaakkuu vanha, harmaa varis,
    varpusparvi kylpee veessä.
    Halkopinot pyllähtelee
    tielle vanhan riihen eessä.

    Mikä säilyi talven yli,
    nousee, kirpoo kirren alta,
    laululinnut livertelee,
    kiirii kaiut kaikkialta.




HUHTIKUUN TUNNELMA.


    Metsä supattaa.
    Suon syrjä sipiee.
    Hangen hursti hupenee.
    Vuorilla solisee vesi hopeisina nauhoina.
    Kevät!
    Huhtikuu!
    Sinisenharmaa, punaisenruskea huhtikuu.

    Rinteillä tuhannet haltijat.
    Kevät on kuin valon jumala vuorille noussut.
    Koskena kohisee, tuulena tohisee,
    myrskynä mylvii.
    Huiluna se havukosta huutaa,
    pajupillinä norolta piiskuttaa.
    Tuuhealta mäeltä tuohitorvena tuututtaa.
    Kylästä se on metsään juossut,
    pistänyt jalkamyllyn käyntiin
    ja katsoo, nyt jauhonaamaisena
    nauraa myllyn oviaukosta.




TAKATALVI.


    Soitti täällä lintu kesän,
    laati pesän peippovaari.
    Kuultiin kurjet, kuikan huuto,
    nähtiin kirkas sateenkaari.

    Veettiin jalkaan suvisukka,
    vietiin vinttiin talvivaatteet.
    Jätettihin talven taiat,
    etsittihin uudet aatteet.

    Nyt on kaikki kauhuissansa —:
    Linnut värjyy vilusäässä,
    tytöt tyrskii karsinassa
    harmaat talvihuivit päässä.




KEVÄT-YÖ.


    Kevät on ympärilläni.
    Sen uneton yö.
    Sen tuleton valo.
    Sen äänetön ilo.
    Kosken pauhu vain.
    Sen puut valkoisissaan,
    sen nurmet kultaisin kukin,
    sen kaivonvintti salamyhkäisin ajatuksin.
    Sen kulku metsätiellä ja lyhyt laulu.

    Keväinen yö!
    Se niin kummasti kädestä ottaa.
    Ja se rinnassa toiveena soutaa.
    Se syömeen niin ihanasti koskee.
    Mikä ennen nukkui, valvoo.
    Mikä ennen itki, hymyilee.
    Mikä ennen suri, iloitsee.
    Iloa on ilmassa, iloa maassa, kultia vesillä.
    Ajatuskin on kuin uninen polku,
    joka juuri saapuu kultaisen linnan ovelle.




KULTAISET HETKET.


    Aina kun kevät saapuu
    polttavin tuntein,
    tuuin vallattomin,
    istun mä tuntehen tulessa iltaisin.

    Sinä tulet.
    Sinä tulet hiukset täynnä kevään ensimmäisiä
                               kukkia,
    suu naurussa, tanssin tahdissa jalka,
    kielellä suloinen sana.

    Kuin saituri kokoan
    jokaisen hetken yhdessäolostamme
    muistoni pyhäkköön.
    Ja kun sinä olet mennyt
    ylitse kukkivan maan,
    ylitse helkkyvän riemun,
    avaan minä aarteeni,
    ja jokainen hetki hyräjää
    sielustani hiljaisena lauluna.




TOUKOKUU.


    Tuli toukokuu, tuli valkeat yöt,
    tuli pilvihin rikkaat ruskot,
    tuli hiirenkorvalle koivikkovyöt,
    tuli rintahan toivot ja uskot.

    Tuli toukokuu, tuli oottavan yöt,
    yli lensivät kurkien aurat;
    tuli rinteille riemu ja pelloille työt,
    nous oraalle ohrat ja kaurat.

    Tuli toukokuu, ja paimenet saa
    taas torven, kontin ja evään.
    Saa soita kiertää ja rallattaa
    ja huilulla huikata kevään.

    Taas vaari se solmii happaitaan,
    on pyykinpesussa akat,
    ja isännät penkovat pelloillaan
    ja käissä on siemenvakat.

    Käy päivillä työ, mut illoin ui
    vene nuorien saarihin salaa.
    Siellä hanurin povesta polkat soi
    ja helkavalkeat palaa.

    Tytöt luhdista kaihoten katselee
    kevät-iltojen kalvasta kuuta,
    joka kuusten kukkia kultailee
    ja rastahan pesäpuuta.

    Ihan riemusta rinta nyt haljeta on,
    kun päästy on toukokuuhun,
    saman riemun vallassa tikkakin kai
    lyö korvessa onttoon puuhun.

    Käy hilpeäks mieli ja hymyyn suu,
    ihan polkaten syntyy säkeet,
    on toukokuu, on kukkien kuu,
    soi huilut, aurat ja äkeet.

    Ja oraasta nousee tähkäpäät
    ja kullanväriset korret,
    siitä leipäkulta se kerkiää,
    siitä notkuu pirtin orret.

    Ja orsien alla talviset yöt
    taas torkutaan toukokuuhun.
    Sitte uusi kevät ja uudet työt
    ja hiirenkorvia puuhun!




KEVÄÄN TULO.


    Niin kirkas on kevään kuu,
    ja tähtien karkelot kajaa,
    vielä pakkanen tiuvuissa ajaa,
    ja kuurassa kiiltää puu.

    Soi humina hongissa soilla. —
    Kevään liehuvi tuuhea tukka.
    Ja rentukka, kultainen kukka
    jalat märkinä kahlaa joilla.

    Joku päivä ja kaikki jo muuttuu.
    On lämmin ja lehtiä puissa,
    sinenseulojat salmiensuissa,
    vain pääskyä enää puuttuu.




KESÄ-YÖ.


    Yö kuuntelee...
    Soudun solske kajaa.
    Riutuvat kullat se kuohuhun nostaa,
    kohti käy kalamajaa.

    Yö katselee...
    Somina maisemat sinessä nukkuu;
    auteren silkillä kaukana, kaukana
    raukea käkönen kukkuu.

    Yö ajattelee:
    Hallalta suojaan ihmisen kauraa,
    salassa hiljaa kukan kehät kultaan —
    aamulla lapsoset nauraa.

    Yö nukahtaa...
    Lumelta uniset pihlajat hohtaa.
    Hämärän helmassa ilta ja aamu
    Syleillen toisensa kohtaa.




ELON AIKANA.


    I.

    Seisovat pellolla kultaiset kuhilaat,
    oljessa siristen sirpit ne soittaa.
    Aurinko ihana itkien laskee.
    Elokuun kuutamot koittaa.

    Kuulevat korvessa kuusien latvat:
    lehvien alla käy halla kuin mykkä —
    yrittää hämyssä pellolle nousta,
    siellä on vahtina kykkä.

    Harmista haljeta halla on silloin,
    vihansa vimmassa suohon se painuu.
    Siellä se mudassa murjottelee,
    kauran se kasvua vainuu.

    Näkevät kuusessa oravan lapset:
    nälkä kun kiertää peltoja yöllä —
    mökkikyliltä polkua pitkin
    pettukirves jo vyöllä.


    II.

    Pellolla seisovat kuhilasvahdit,
    kunniakujaa ne tekevät kuulle,
    kun sen kultainen sirppi kieppuu
    metsässä puulta puulle.

    Uutimen takana unehen raukee
    raataja; kuhilaat unissa nyökkää,
    ampumaketjussa korpehen juoksee,
    kyntäjä sängystä hyökkää.

    Vaimopa viereltä virkkavi: minne
    noin sinä ukkeli unissa karkaat?
    veisikö viljoja vaaniva halla,
    koskisko kykkiin varkaat!

    Pellolle kyntäjä synkkänä syöksyy,
    hällepä kuuhut se kuusesta nauraa:
    nuku sä rauhassa, raataja, yösi,
    kyllä mä kaitselen kauraa.


    III.

    Vaimonsa vierelle kyntäjä painuu.
    Kuutamo-karkelon kuhilaat alkaa,
    tanssivat hilpeän talkoopolskan. —
    Pyörivät "kymmentä-jalkaa".




KESÄ-AAMU.


    Koillinen kultoa kajastelee,
    kesäyö hopeita seuloo,
    hämytär havunneulalla
    sinistä silkkiä neuloo.

    Koillinen kultoa kajastelee,
    ylitse hongikko-partaan
    tuulen heräävä hilke käy,
    lintu saa harppunsa hartaan.

    Koillinen kultoa kajastelee,
    sumutar suon yli kahlaa.
    Metsänhaltija mäihää syö,
    ryyppivi koivun mahlaa.

    Ahdin pursikin puikeltaa
    vienojen vesien kultaan.
    Vellamo karilla kampailee
    ja kaitsevi kahvitultaan.

    Sävelten hyppynen herättelee
    herkkiä haaveita henkiin,
    aatos pukevi hiljallensa
    satujen kultakenkiin. —





LAULUJA ARMAALLE




LUMIKUKKA.


    Sanovat: lumella kukka kuolee.
    Mutta sinä elit.
    Sinä pääsi nostit, teräsi avasit, odotit.
    Sanovat: lumikukka ei tuoksu.
    Mutta sinä hurmasit hiuksiesi
    hiljaisella hyväilyllä.
    Muistan sinut rintapielessäni.
    Pakkanen puri ja tähti katseli.

    Sinä olet lumikukka,
    mutta sinussa on salaista kaihoa
    kuin kesäyön unelmassa.
    Sinussa on erakkopuron hiljaista sointia,
    sinussa asuu syvä kaipaus.
    Ajatellessani sinua
    nousee mieleeni suvisen
    sunnuntai-aamun hartaus.
    Sen vuorilla palaa tulet,
    sen laaksoissa helisee sävel,
    sen hongissa hopeat välkkyy.




SOIDIN.


    Niin hilpeä mieleni ois,
    kun kerran sä luokseni saisit,
    muut hetkeksi unhottaisit
    ja kävisit korpehen pois!
    Siellä soilla jo soidin herää,
    siellä sata käy "sahan" terää,
    tule kanssani korpehen pois.

    Tule kanssani polkua pois!
    Häähumu jo rantoja ravaa,
    puut hiirenkorvia avaa
    ja kulleron keinuu päät.
    Käy metsissä metsojen muiskut
    soi lehdoissa lemmenkuiskut,
    on nurmessa sirkalla häät.

    Tule kanssani kauaksi pois!
    Salo herkkiä hymnejä soittaa,
    veet siintää ja aamut koittaa,
    koron lyöntiä kuulla voit.
    Siellä vuottavat valkeat seinät,
    kukan kulta ja helmivät heinät,
    tule kanssani korpehen pois!




KAKSI IHMISTÄ.


    Oon koski mä hurja ja raisu,
    sinä suvannon sinivuo.
    Minun unteni kuplat särkyy —
    vain vaahtoset saa sun luo.

    Sun siltasi tähtöset täyttää,
    sun kalvoas kultaa kuu,
    sun silkilläs uinuu ulpu,
    puut pintahas kuvastuu.

    Minä synkkien sielujen surma,
    minä ihmisen vanki ja työn,
    nämä kahlehet kerran mä katkon
    ja tokehet rikki mä lyön!

    Niin, silloin mä solisen hiljaa
    sun sylihis, sinivuo.
    Meidän onnemme kuutamo kultaa
    ja lempivät hiipii luo!




TULIN LUOKSES TAAS.


    Tulin luokses taas.
    Ikävä joudutti käyntiä jalkain,
    sipisi korvaan yhtenään.
    Sinun kuvaasi usein näytti.
    Aina se on työssä ollut siitä saakka,
    kun luotasi lähdin.

    Sanoi sinun illoin itkevän,
    sanoi sinun öisin uneksivan,
    sanoi sinun aamuin heräävän vedet silmissä.
    Sanoi, että sinun kauniit hiuksesi lähtevät.
    Pelkäsin ja tulin.
    Löysin kaksi itkenyttä silmää,
    posken kyynelistä kosteana
    ja kutrisen pään painuneena tyynyyn.




AATOKSENI.


    Jospa mä kerron, mitä minä mietin
    istuissa yksin illoin,
    aurinkomaita kun aatos harhaa
    kaipuuni siltoa, silloin

    vuottelen leppeän kevättuulen
    tohua suuriin kuusiin,
    uottelen unteni naurajalasta
    pirttini uksiin uusiin.

    Vuottelen iltain ikävässä
    sinisten silmäin lupaa:
    tee sinä poika hongasta pirtti,
    äläkä tuulentupaa!




HYLJÄTTY.


    Näinkö sä, armahin, jätät mun
    sylihin synkän korven,
    itkuhun harmajan ikävän linnun,
    huutohon tuulitorven?

    Näinkö sä, armahin, jätät mun
    ladulle yöhön yksin,
    huurtunein hapsin, riittynein ripsin,
    katkerin epäilyksin?

    Näinkö sä, armahin, jätät mun
    varahan mielen ankeen,
    istumaan kylmälle kynnyspuulle,
    astumaan harhaan ja hankeen?




KYLÄKUTSU.


    Tule laulaen kerran luokse,
    Minä sytytän pyhimmät puuni.
    Minä päreeni tuikkaan tuleen,
    minä kieritän kirkkaan kuuni.

    Minä viritän kantelon kielet
    sinun äänesi hellään helyyn
    ja sitten mä nurkkahan istun
    ihan mykkähän ihmettelyyn.

    Sävel honkaista huonetta soittaa
    ja mun sieluni herkintä kieltä.
    Se soi kuin itkevä huilu,
    tai iloinen kulkunen tieltä.

    Sun povesi nousun ja laskun
    näen hiipuvaa hiilosta vasten. —
    On niin kuin omani oisit
    ja pirtissä hälyä lasten.





SOTATORVI




VAPAUSTAISTELUUN.


    Taas Poutun poikia matkass' on,
    taas nuijalla iskee Ilkka,
    taas Pohjan poikien partion
    on nostanut huovin pilkka,
    taas ryntää pirteistä piinattu suku,
    ja legio, legio on sen luku —
    nyt Suomen Leijona rynnistää,
    tuliharja, hurja kuin tuulispää!

    Taas Vesaisesta nyt laulellaan,
    ja Tepposen tappara kostaa:
    lyö ryssän kourasta valtikkaan
    ja Karjalan kansan nostaa!
    Ei laulajaheimo oo orjaksi luotu,
    jo jousi on ullakon piilosta tuotu, —
    nyt Suomen Leijona rynnistää,
    tuliharja, hurja kuin tuulispää!

    Savon järviltä valkeat vilkkuilee,
    Savon jääkärit henkiin herää.
    Joka pirtissä piilua tahkoillaan,
    tuhat tuikkavi peitsen terää.
    Taas piilukko paukkavi pakkassäissä,
    taas miekat ja tapparat kalskuu käissä —
    nyt Suomen Leijona rynnistää,
    tuliharja, hurja Kuin tuulispää!

    Jo Hämeen karhukin kannoilleen
    käy muristen murron alta,
    rakit ryssän se karjuen karkoittaa
    pesänpehkulta rakkahalta.
    Käy jäämien jousista kuoleman tuulet,
    sä Hämeen korvesta jyskettä kuulet —
    nyt Suomen Leijona rynnistää,
    tuliharja, hurja kuin tuulispää!

    Ei väistytä ei, ei peljätä ei!
    Vuostuhannet muistomme elää.
    Sinis sankarin kuntoa lauletaan,
    kunis Suomessa kantelo helää.
    Ylös yhtenä kaikki me kalpaveljet!
    Pois eestämme este ja pirstoiksi teljet —
    nyt Suomen Leijona rynnistää,
    tuliharja, hurja kuin tuulispää.

                         Töysä 5/2 — 18.




VAPAAEHTOISTEN MARSSI.

(Omistettu Töysän Suojeluskunnalle.)


    Viha vienyt meitä ei kamppailuun,
    pyhä oikeus oli se taika!
    Kun kunnian kilpehen kultaiseen
    loi häpeän tahroja aika,
    kotikynnystä suojellut enää ei,
    kuin ennen, jaarlien säädös,
    tuli herjaksi heimous, kansallisuus,
    tuli pilkaksi kansan päätös.

    Viha vienyt meitä ei kamppailuun,
    oma vaistomme ohjasi meitä!
    Ei tyynenä katsella kunnon mies
    voi äitien kyyneleitä,
    kun rakkahat raa'asti silvotaan
    ja saastaisin pistimin lyödään,
    kun ryssäin veljinä vehkeillään
    ja kansamme kunnia myödään.

    Viha vienyt meitä ei kamppailuun,
    vei lempemme leikkihin surman.
    Me päätimme miekalla juurittaa
    pois heimosta harmaan turman.
    Kuin jääkärit tyyninä työssämme
    me seisomme kuolohon mennen,
    kuin tyynenä seisonut Suomen mies
    tuhat vuotta on meitä ennen.

    Viha vienyt meitä ei kamppailuun,
    vei entismuistojen mahti!
    Vei nuijamiehet ja Vänrikki Stool,
    ja jääkärimarssin tahti!
    Ei pojat sankarikansan voi,
    kuin koirat kahleita nuolla,
    he tahtovat sortajan syöstä pois,
    tai kunnian kentällä kuolla!




RAKUUNAN ILTALAULU.

(Sävel: Tuli tuulan...)


    Hepo hurja ja hummeri mies!
    Emo armahin jäi, kotilies.
    Isänmaa nyt murheista nostetahan,
    satavuotiset vainot ne kostetahan.
    Isän pirttiä ryssät kun ryösti.

    Hepo hurja ja hummeri mies!
    Sota hälle ol ihana ies!
    Kuin viikate vihollista kalpansa kaas.
    Levon leirille tultua hänpä jo taas
    Kylän raitilla nauratti neittä.

    Hepo hurja ja hummeri mies!
    Tytöt kaunihit kaikki sen ties:
    soma soudella polvella on rakuunain,
    sata suukkosta saa sekä hymyä vain,
    sitte tuulena, tuiskuna lentää.

    Hepo hurja ja hummeri mies!
    Kilis kannukset, sapeli soi,
    tömisytteli ratsut ja vaahtosi suut,
    kylät, kirkot ne kilvassa jäivät ja puut.
    Metsän immet ne oksilla itki.

    Hepo hurja ja hummeri mies!
    Tuhat muistoa matkalta jäi.
    Tytöt kaikki ne nyyhkien painoi pään: —
    Konsa kotkani taas sinut nään, sinut nään,
    minä vuottelen vuosia kyllä. —

    Hepo hurja ja hummeri mies!
    Tuli tuulena, myrskynä lens. —
    Ei viihtynyt vierellä armahankaan,
    yli kaiken ol' rakkaus syntymämaan.
    Emo kaipasi kaivotiellä. —




HUHTIKUUN MYRSKY.


    Kevätmyrsky on alkanut,
    suuri ja ankara myrsky.
    Ei moista Pohjanperä ennen kokenut.
    Ei moista naavapartainen
    kuusikko ennen kuullut.
    Huhtikuun rajuilma raivoo,
    hurjana, armottomana.

    Pohjasta se alkoi.
    Sinne se oli kätköjänsä koonnut;
    koko talven se oli henkeänsä pidättänyt.
    Nyt se täysin palkein pohottaa.
    Pois alta!
    Myrsky lakaisee.
    Pois alta!
    Se lakaisee vuosisataisen saastan
    ja katkoo vuosituhantiset kahleet.

    Pois alta! Ahava huutaa.
    Pois alta! Vapauttansa leijona vaatii.
    Vapauttansa koski kiehahtaa.
    Pois alta! Tulva nousee. Tokeet pettävät.
    Nousee entisten tuskain kyyneltulva surmaksi sortajalle.
    Särkyy entinen puristus tuhoksi takojalleen.
    Pois alta!

    Suomalaisen silmästä säkenöi viha.
    Pakene saastainen suku!
    Pakene idän raakalaisrutto!
    Nyt me iskemme!
    Nyt me iskemme tuhat tulimmaista!
    Nyt me iskemme entisten edestä!
    Nyt me iskemme nykyisten edestä!
    Nyt me maksamme vuosituhantiset häpeät!

    Sukumme ilkeän pajarin orjana itkee.
    Heimomme helvetillisessä puristuksessa
    hammasta puree.
    Viena vaikeroi,
    Viro ja Inkeri ikehensä heittää,
    Vepsä, Vatja, Aunus!
    Mitä sanonkaan teille, veljet!
    Me tulemme!
    Me tulemme, veljet!
    Me tulemme huhtikuun hurmaavina päivinä.
    Me tulemme suuren puhdistuspesun mukana! —
    Nyt Suomen suku ryssän hajun ikipäiviksi pukimistaan puhdistaa,
    Samen mies miekallaan orjanpojasta ruhtinaan sukulaiseksi nousee. —
    Mikä ihana, hurmaava Suomen päivä!

    Etelään joka reki!
    Etelään joka jalka!
    Etelään joka silmä!
    Etelään jok'ainoa ajatus! —
    Siellä se voiton lippu liehuu!
    Siellä Valkean Suomen vaakuna vaeltaa!
    Siellä hyökkäävät Suomen nuoret jalopeurat, ajaen aron hukat
    ikipäiviksi pois näiltä Suomen suvun ihanilta ilopihoilta.





SALOMAALLA




METSÄSSÄ.


    Täällä kuljen mä mailla ja samoan soilla,
    usein metsihin eksyn yöksi,
    teen kontteja, virsuja, vispilöitä
    ja runoja puhdetyöksi.

    Niihin hämyssä puukon jälkiä jää,
    jää havun ja tuohen tuoksu.
    Mitä siitä, kun niissä vain rytmiä on
    ja vilkas ja villi juoksu!

    Ei metsässä kerkiä mittailla
    joka tavua kyynärpuulla:
    ne metsän korvalla kuunnellaan
    ja virketään metsän suulla.




AAMUTUNNELMA.


    Havun takaa metsähuilu soi.
    Tapiolan tytärparvi karkeloi.
    Keijut kiikkuu.
    Kuusen naavat nauraa.
    Kivet kasvaa kirjavanaan kyyhkyn kauraa.

    Havun läpi siniaalto ailakoi.
    Petäjien latvakruunut huminoi.
    Kaste kiiltää,
    karjantorvi kajaa,
    Konttiselkä, virsujalka paimenpoika
    karjaa ajaa.

    Männikössä peippo-isän huilu soi.
    Koko rinne remuaa ja ilakoi.
    Peipon pojat sametilla nukkuu.
    Suojaa niitä emon siiven silkkisulka.
    Käki kukkuu.




SALOMAALLA.


    Täällä on erämaan yrttien tuoksu,
    täällä on hopeisten virtojen vöitä,
    täällä on lampien siniset silmät,
    täällä on elokuun kuutamo-öitä.

    Täällä on metsissä puolanmarjat,
    kultaisin kyljin ahoilla aumat,
    täällä on Tapion talot ja karjat,
    täälläpä soittavat teerien laumat.

    Täällä soi metsissä tuulien laulu,
    ilmassa itkee ihanat virret,
    järvellä seilaa pilvien purjeet,
    korvessa hohtavat honkaiset hirret.

    Täällä on kansa niin tyyni ja vakaa,
    vakoa astuu, halmetta viertää,
    erässä kulkee, kalalla soutaa,
    korpien kohdussa karhuja kiertää.

    Täällä ne tuntehet elää ja sykkii,
    joista on kehrätty kantelon kieltä.
    Onpa kuin kuulisin paimenlaulun
    vieläkin korpitieltä.




RAISKATTU TALO.


    Kuusenkara joku siellä täällä
    valittelee vilua ja tuulta.
    Öisin kuuluu itku joka puulta,
    irtosulka viruu kannon päällä.

    Puute ajaa taloon samaa tietä,
    jota petäjikkö soluu mereen,
    tarttuu ohjaksihin luisin kourin,
    ajaa kuutamalle koko pereen.

    Linnut lähtee kirotuilta mailta.
    Jänö jättää mättähänsä rakkaan.
    Pajupensas ryömii pitkin sarkaa,
    korppi munii tyhjään kylvövakkaan.




PAIMENEEN!


    Kylä jääköön!
    Paimenhuilu havukosta huutelee.
    Aamun kulta
    kukkapäistä kuusikkoa suutelee.
    Yli honkain
    korpirastas hopeaisen laulun laulaa.
    Karjatyttö kassallensa
    kukkasista kutoo vaulaa.

    Kylä jääköön!
    Tuohitorvi takamailla toitottaa.
    Liinan lumi, kontin vaski
    varvikossa vaeltaa.
    Korven kohtu käen suulla
    keväisehen aamuun kukkuu.
    Salomaa on onnellinen,
    vuoroin herää, vuoroin nukkuu.




METSÄNKÄVIJÄ.


    Kasvoin niinkuin suuri lapsi
    metsän sorjan soiton mukaan
    yksin suolla ystävättä,
    ohjannut ei mua kukaan.

    Kasvoin ilman ihmiskättä,
    linnut liiti polvelleni,
    hiiden kuulin hillasuolla
    käpsehtivän kauhukseni.

    Hongikossa hirvet hiihti,
    Karhut henki havun alla.
    Huuhkain huhus usein yöllä,
    kettu itki kuutamalla.

    Noromailla jänöt hyppi,
    mäyrät möyri mättähissä,
    kiven alla kyyn on silmä
    killisteli väijyksissä.

    Ukkos-äijä kärryillänsä
    jylis yli metsän suuren,
    iski tulta tuluksista,
    kiskoi maasta honganjuuren.

    Kuljeskelin herkin mielin
    kontteineni suuret korvet,
    kerin sieltä virsutuohta —
    tohis metsän tuulitorvet.

    Sinipiiat, silkkisukat
    lauluilleni siivet neuloi,
    aamunkoitto lointa kehräs,
    auteria puihin seuloi.

    Tähtikupu — kultalaita
    öisin kaartui kaiken yli.
    Runot hyppi hyppysihin,
    sykähteli sydän, syli.




TAKAMAILTA TULIJA.


    Laskettelen, laulattelen
    kaukaa salomaiden takaa.
    Siellä öisin huuhkain huutaa,
    siellä vanhat hongat makaa,
    sieltä läksin kevähällä,
    kiveliön kaiut täytti:
    Havun hapsi virttä virkki,
    sinipiian silmän näytti.

    Tukkilaisen puomipuulla
    vierittelen virran vettä.
    Öisin katson kuutamossa
    kuohun kultaseppelettä.

    Kosken alla leiriliekki
    leimahtelee, hämyyn hukkuu.
    Lautturien laulukuoro.
    nuotioilla nuokkuu, nukkuu.








*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HUILUNSOITTAJA ***


    

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.


START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

    This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
    other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
    whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
    of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
    at www.gutenberg.org. If you
    are not located in the United States, you will have to check the laws
    of the country where you are located before using this eBook.
  
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:

    • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
        the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
        you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
        to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
        agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
        within 60 days following each date on which you prepare (or are
        legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
        payments should be clearly marked as such and sent to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
        Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
        Literary Archive Foundation.”
    
    • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
        you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
        does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
        License. You must require such a user to return or destroy all
        copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
        all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
        works.
    
    • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
        any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
        electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
        receipt of the work.
    
    • You comply with all other terms of this agreement for free
        distribution of Project Gutenberg™ works.
    

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.