The Project Gutenberg eBook of Salapolttajat
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Salapolttajat
Kolminäytöksinen kansannäytelmä
Author: Eia Mustamaa
Release date: July 14, 2025 [eBook #76500]
Language: Finnish
Original publication: Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1930
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SALAPOLTTAJAT ***
language: Finnish
SALAPOLTTAJAT
Kolminäytöksinen kansannäytelmä
Kirj.
EIA MUSTAMAA [Emmi Haapanen]
»Seuranäytelmiä» 106.
Hämeenlinnassa,
Arvi A. Karisto Oy,
1910.
HENKILÖT:
_Hakolan emäntä_.
_Liisa_, hänen sisarensa.
_Tyyne_, hänen tyttärensä.
_Erkki_, Hakolan kasvatti.
_Mäkelä_.
_Takasuon Junttu_.
_Toukka-Hennu_.
_Aapeli_, hänen sisarensa poika.
_Jussilan Matti_.
_Nimismies_.
_Lautamies_.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Pihamaa. Toukka-Hennun mökin ovipääty näkyy perältä; oikealla ja
vasemmalla puita. Väliverhon auetessa Jussilan Matti tulee oikealta,
pieni läkkihinkki kädessä.
_Jussilan Matti_ (mökin ovelle koputtaen). Hoi, hoi! Avatkaa ovi ja
joutuin! Minä olen Jussilan Matti. (Kuuntelee ja koputtaa uudestaan
vimmatusti.) Ovi auki ja heti paikalla, ei minulla ole aikaa täällä
koko päivää teidän viheliäistä oveanne kalkutella! (Ei vastausta.)
Hökkeli on tyhjä ja eukko kakaroineen kyliä kiertämässä. Aina pitääkin
tässä asioita juosta. Amerikkaan minä lähden. Siellä sitä eletään
herroiksi, eikä ole aina isä-ukko kintereillä. (Laskee hinkin mökin
rappusille.) Täytyy kai odottaa siksi, kun eukko palaa, muuten on uusi
matka ja ankara ripitys edessä. Jääköön hinkki tuohon täälläoloni
merkiksi. (Poistuu vasemmalle.)
_Liisa_ (tulee oikealta, työntää mökin ovea).. Ei taaskaan ketään
kotona. Se iankaikkinen kyläluuta! Missähän taas lienee verkkojaan
virittelemässä? Pitänee odottaa, kun lupasin kerran toimittaa asian.
(Työntää vahingossa hinkkiä, joka rämisten vierii ulommaksi). Sepä
vasta räminän pitää. Katsotaanpas, mikä siinä rämisi. (Avaa kannen ja
tirkistää sisään, mutta vetäisee äkkiä päänsä takaisin.) Hyi! Johan
arvasinkin, että tässä on koira haudattuna. Viinaltahan tuo tuoksahtaa,
ihan ilmeisesti. (Työntää kätensä kannuun, josta ottaa kolme
seteliä.) Ja tässä ovat verirahat, viinan hinta. Voi viheliäisyyttä,
voi surkeutta, ja voi sinuas, syntinen maailma! Odotappa, sinä
Toukka-Hennu, sinä saastaisen hengen palvelija ja kaiken pahan
lohikäärme! En poistu täältä, ennenkuin olen päässyt juoniesi perille.
(Osoittaa oikealle.) Tuolta ulommaisen kiven takaa pidän hinkkiä
silmällä. (Poistuu oikealle.)
_Toukka-Hennu_ (tulee oikealta, kimppu luutavarpuja selässä.)
Höh... (Heittää varvut maahan.) Höh, höh, kuinka oli painava! Ihan
musertaa oli vanhat luuni. Ei ole köyhän elämä herkkua. Orjana täytyy
päiväkaudet raataa, jos mielii henkikurjansa säilyttää. Kyllähän ne nyt
huutavat, että köyhällekin paremmat ajat koittavat, kun köyhät vain
sitä vaativat. Mutta uskokaapa niitä! Yhdenmoisia ovat huutajat kuin
muutkin. Samaa maata! Raada sinä vain, Hennu, kuin karhu ja jalopeura,
ja anna kielenpieksäjäin ja hullujen jaarittelijain huutaa ja pauhata
kielensä uuvuksiin. Ei huuto hädästä päästä, parku päivistä pahoista.
_Mäkelä_ (tulee oikealta). Hyvää päivää, Hennu! (Epäluuloisesti.)
Yksiksesikö puhelit?
_Toukka-Hennu_. Kuten näette, arvoisa isäntä.
_Mäkelä_. Ei mitään nenäkkyyttä tänään. Tärkeitä asioita lienet
aprikoinut, kun puhelu yksikseenkin luistaa.
_Toukka-Hennu_. Oikein arvattu. Puhelin rikkauden kirouksesta. (Istuu
tekemään luutia.)
_Mäkelä_. Hah, hah, haa! Vai jo rupeat sellaista tuntemaan, kun
Lähdekorven omistusoikeus lähenee. (Istuu kivelle.)
_Toukka-Hennu_. Hökkelin saatte kyllä itse pitää. Ei se ikänä minun
käsiäni lämmitä. Rankkitynnyrit ja luutavarvut ovat edelleenkin
valtakuntanani.
_Mäkelä_ (totisena). Lasketko leikkiä, vai pahako sinua riivaa? Olenhan
sanonut, että Lähdekorpi sinä hetkenä on sinun, kun minä saan Hakolan
isännyyden.
_Toukka-Hennu_. Sepä juuri meneekin nokkanne ohitse; häviää kuin voi
lämpöiseltä leivältä. Asianne ovat Hakolassa huonolla kannalla.
_Mäkelä_ (hämmästyen). Sekö ääni nyt on kellossa? Puhuit viimein aivan
toista. Sanoithan emännän olevan suostuvaisen.
_Toukka-Hennu_. Samaa sanon nytkin. Emäntä on valmis antautumaan
rahasta vaikka paholaiselle. Mutta tytär on toista maata, ja hänestähän
nyt on puhe.
_Mäkelä_ (ylpeästi). Ole huoletta. Kyllä minä tytön taivutan, kun vain
emäntä on puolellani.
_Toukka-Hennu_. Puolellasi on täydellisesti. Sen on Toukka-Hennun kieli
saanut aikaan... Mutta tyttöön ei mikään pysty. Hänellä ei ole sinusta
yhtään hyvää ajatusta.
_Mäkelä_ (nauraen). Vai ei yhtään hyvää ajatusta! Semmoisia voi mies
milloin tahansa tyttölapsiin itsestään mielenmäärin istuttaa. Hieman
kohteliaisuutta, hymyilyjä, imarteluja ja leluja, niin taipuvat kuin
lanka... Vaikka sormensa ympäri kiertäisi.
_Toukka-Hennu_. Ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa... Sitäpaitsi
sinulla on kilpailija.
_Mäkelä_ (kavahtaen pystyyn). Kilpailija! Niinkö sanoit? Kuka uskaltaa
kanssani taistella? Ei ainakaan tämän kirkon kuuluvilla semmoista
löydy, ei vaikka lyhty kädessä haettaisiin. Köyhiä ovat summakaupalla
sanoen kaikki tyynni. Aina minä voin »kympin» heidän markka-vaivaistaan
vastaan panna.
_Toukka-Hennu_. Lähempänä kuin luulet, ja oikein komea ja hieno... Ei
juo viinaa eikä polta tupakkaa, ja on siivo kuin mamselli. Liisa-täti
tekee kaikkensa sen asian hyväksi, ja luullakseni on Tyynekin poikaan
mieltynyt.
_Mäkelä_. Liisa-täti! Mitä ihmettä sillä »Amerikan leskellä» on sen
kanssa tekemistä?
_Toukka-Hennu_. Mitäkö tekemistä? Veri on toki vettä sakeampaa.
_Mäkelä_. Veri... Tuhat tulimmaista, ethän vain tarkoita Hakolan
renki-Erkkiä.
_Toukka-Hennu_. Oikein arvattu. Eikös kuvaukseni ole naulan päähän
osattu?
_Mäkelä_. Jo nyt on maailma mullinmallin, Eurooppa edestakaisin. Ei
pysy suutari enää lestissään eikä räätäli pöydällään. Tuommoinen
maitoparta, poropeukalo, hänkö nyt muka Hakolaan isännäksi! Oh, sinä
Liisa-täti! Kylläpä viekkautesi ymmärrän. Olisi hyvä köyhäraukan olla
sekä isännän että emännän sukulainen. Kun minä saan Mäkelän herruuden,
niin kyllä tämän muistan. Saat totisesti lähteä Amerikkaan sinäkin
puuveitsellä hopeata leikkaamaan.
_Toukka-Hennu_. Hah, hah, haa! Siellähän olisi tilaa levennellä ja
pöyhistellä. Mokomakin riikinkukko!
_Mäkelä_. Tietääkö Hakolan emäntä sen asian?
_Toukka-Hennu_. Tänään sen hänelle kerroin.
_Mäkelä_. Mitä hän sanoi? Joko antoi Liisalle matkapassin, hä?
_Toukka-Hennu_. Ei ollut uskovinaan koko juttua. Mutta silmien vihainen
mulkoilit kyllä ilmaisi suuttumusta. Taitavatpa koittaa Liisalle ja
Erikille kuumat päivät. Mutta minä sanon: omiaan heille kummallekin.
_Mäkelä_. Tänä iltana minä menen Hakolaan ja laitan asiani valmiiksi.
Kunniakasta ei totta soikoon ole, kun on renki kilpailijana... (Katselu
ympärilleen.) Oletko varmasti yksin?
_Toukka-Hennu_. Kuin taivaan lintu. Kukapa kurjalle kumppaniksi...?
_Mäkelä_. Sano Juntulle, että hänen pitää olla valmiina. Huomenna
pannaan Kypärän tehdas taas käyntiin ja laitetaan hääviinat ja vähän
enemmänkin... Kyllä tiedät... tarpeen mukaan... ja sinä, Hennu, pidä
kiiltonappeja silmällä...
_Toukka-Hennu_. Tottelen, herra kapteeni!
_Mäkelä_. Hiljaa mäissä. Näin meidän kesken sanoen niiden tulo Kypärään
sopimattomaan aikaan on Juntulle kaikkein epäterveellisintä.
_Toukka-Hennu_. Eiköpä tuo panisi herra kapteeniakin aivastelemaan, jos
asiat sille hollille kääntyisivät?
_Mäkelä_ (ärtyisesti). En ehdi nyt turhuuksia kuunnella. Hyvästi!
Kirkossa kuulet, milloin palkkasi saat. (Poistuu vasemmalle.)
_Toukka-Hennu_ (yksin). Vai turhuuksia! Älä uskokaan, että nahkasi
säilyy, jos kerran me muutkin kiikkiin joudutaan. (Menee mökin ovelle.)
Joku on ollut täällä ja jyristänyt ovea, koska asettamani merkki on
pudonnut. (Huomaa hinkin.) Tuossahan on hinkki. (Katselee ympärilleen.)
Hyvä isä! Eihän vain joku ole täällä? (Tarkastaa hinkkiä ja ilostuu.)
Ei mitään hätää... Tämä on Jussilan hinkki... Matti-tolvana on taas
matkassa. Ei milloinkaan opi viemään hinkkiä sovitulle paikalle...
Makaamaan on taas ollut kiire. Hyvä isä, jos joku olisi tullut...
(Poistuu hinkki kädessä vasemmalle.)
_Jussilan Matti_ (vasemmalta unisena, haukotellen). Vai tolvana!
Itse olet oikein tolvanain tolvana. (Pui nyrkkiään Hennun jälkeen.)
Sainpas tietooni kujeenne Kypärässä. Kyllä nyt tämäkin poika itselleen
Mikonpäiväviinat hankkii. (Poistuu haukotellen vasemmalle.)
_Liisa_ (oikealta). Erehdyt pahasti, poikaseni. Minä kyllä toimitan
Kypärän keitokset tällä kertaa parempiin suihin. Onpa minulla
nyt langat käsissäni. Koko roistojoukon kaadan yhdellä iskulla.
Kyllä ovatkin osanneet olla ovelia. Vuosikausia ovat kyläkuntaamme
ilkitöillään turmelleet. Mäkeläkin on nyt satimessa. En toki olisi
moista uskonut, vaikka huhuja kyllä on ollut kaikenlaisia...
Sisar-parkani! Jokohan nyt edes silmäsi aukenevat, kun saat tämän
kuulla? Pelastanpa Tyyne-tytön, pelastan valkean kyyhkyseni haukan
kynsistä. (Poistuu vasemmalle. — Toukka-Hennu ja vähän ajan kuluttua
Jussilan Matti, jolla on hinkki kädessä, tulevat näyttämölle.)
_Toukka-Hennu_. Sinä olet yhtä varomaton... Et koskaan tottele
määräyksiä. Joku voisi saada vihiä asioistamme.
_Jussilan Matti_. Saakoot, jos saavat. En tässä enää kauan hinkkiä
kanniskele. Minä lähden Amerikkaan.
_Aapeli_ (laulaa oikealla).
Öisin ma päässyt oksalle,
mutta oksa se oli löyhä.
Öisin ma saanut nätin tytön,
mutta ma olin köyhä.
Voi, jos ne oksat kannattais,
niin laulelisin siellä,
etten mä oisi tässä kylässä
komioiden tiellä.
(Tulee näyttämölle.) Ka, päivää, Jussilan perintöprinssi! Nälkäkö vai
rutto on Jussilan karjassa raivonnut, kun pojan itsensä on täytynyt
maitometsään lähteä? Vie sukkelaan isä-Masalle juotavaa, ettei janoon
näänny. Kuka talonväkeä sitte kurittaisi ja kerjuupojat kartanolta
karkoittaisi, kun sinäkin olet vielä tuommoinen naurisäijä!
_Toukka-Hennu_. Pidä suusi pienemmällä, Aapeli.
_Jussilan Matti_. Antaa suun soida, kyllä maailma ääntä vetää..
(Poistuu oikealle.)
_Aapeli_ (huutaa Matin jälkeen). Sano isä-Masalle terveisiä ja
kiitoksia viimeisistä!
_Toukka-Hennu_ (ankarasti). Poika! Oletko taasen juonut!
_Aapeli_. Se on tietty. Eiväthän pomot muuten rikastu, ellei köyhä
kansa juo.
_Toukka-Hennu_. Sinä jumalaton! Sinä saatat meidät kaikki turmioon.
_Aapeli_. Ehei! Minä täytän vain tehtävän, joka minulle on määrätty...
Minä juon. Muuten ei käy Toukka-Hennulla kauppa, eikä keräänny Mäkelän
paroonille kolikoita.
_Toukka-Hennu_. Oletko huutamatta... joku saattaisi kuulla!
_Aapeli_. Kuulkoot. Ei meidän leipämme siitä huonone. Mutta Mäkelän
paroonille se olisi parahiksi. Kyllä sen vielä linnaan toimitan, sen
saat nähdä.
_Toukka-Hennu_. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse sinne kupsahtaa.
Olemme samassa kadotuksessa kaikki.
_Aapeli_. Ole ilkkumatta... Jopa totisesti on aika lopettaa tämä
inhottava toimi. Kylliksi on jo pomolle kiskottu ihmisiltä omaisuutta.
_Toukka-Hennu_. Vai kiskottu! Itse eivät osaa kiusojaan hillitä. Oma
suu tikanpojan surma. En ymmärrä kuka ilkimys on tyhmään kalloosi
tuommoisia meininkejä ajanut. Tiedäppäs, mies, että Suomessa tuhannet
rikkaat ja arvossapidetyt herrat ovat viinakauppiaita, eikä mikään
poikanulikka ole heitä sentakia könistelemässä. Elää sitä toki minunkin
täytyy ja sinun myös.
_Aapeli_. Minusta sinun ei tarvitse välittää nyt enempää kuin
ennenkään. Ennen turvasin kerjuuseen, ja nyt kyllä elän vankkojen
käsivarsieni avulla.
_Takasuon Junttu_ (tulee oikealta synkän näköisenä). Pian nyt saadaan
panna hampaat naulaan ja kuolla kuin koirat. (Istuu kivelle ja rupeaa
vuolemaan luutavarpuja). Ei ole mokomata ennen kuultu eikä nähty.
Maailman loppu lienee tuota pikaa käsissä.
_Toukka-Hennu_ (hätäisesti). Hyvä isä sentään! Mitä on tapahtunut? Onko
kuuloja kuultu ja näkyjä nähty?
_Takasuon Junttu_. Pahempaa, paljon pahempaa.
_Toukka-Hennu_. Pahempaako! Hyvä isä! Minä aivan näännyn... Sano toki,
mitä on tapahtunut?
_Takasuon Junttu_. Koko kylän väki on poissa järjiltään.
_Toukka-Hennu_. Kylänkö väki poissa järjiltään?
_Takasuon Junttu_. Niin. Ihan rutihulluina pyörivät kaikki.
_Toukka-Hennu_. Mutta mitä sitte on tapahtunut?
_Takasuon Junttu_. Mitäkö tapahtunut... Enkös sitä jo sanonut? No
kuulkaa sitten, mitä on tapahtunut: on alkanut juomalakko.
_Toukka-Hennu_. Juomalakko! Henki menköön, jos käsitän sanaakaan. Onko
kylän väki lakannut juomasta? Jos niin on tapahtunut, niin minä sanon,
että se on heidän syntisen ruumiinsa loppu. Ruoka ja juomahan meidän
elomme ylläpitää.
_Takasuon Junttu_. Ruoka ja juoma! Luuletko minun tässä siitä puhuvan,
hä? Vettäkö minä Kypärässä valmistan...? Minä puhun viinasta. Sitä on
kylän väki päättänyt lakata juomasta ja tietysti myöskin ostamasta.
Itse saamme nyt jäljellä olevat varastomme kallistella — uuden
laittamisesta ei puhettakaan. Virkaheitoksi tässä mies jääpi vanhoilla
päivillään... Joko käsität, mistä on puhe?
_Toukka-Hennu_. Täydellisesti. Mutta mistä tuollainen hullutus on
saanut alkunsa?
_Takasuon Junttu_. Sekö sen tiennee. Itse paholaisen rienausta lienee
koko touhu. Mattilan emäntä ja Hakolan Tyyne kulkevat kuin kiljuvat
jalopeurat listain kanssa ympäri ja keräilevät lakkolaisten nimiä.
Ala-ikäiset ja yli-ikäisetkin kuuluvat kelpaavan. Kohta tulevat kai
tännekin.
_Aapeli_. Siihen listaan tämäkin poika nimensä piirtää.
_Toukka-Hennu_ (kiivaasti). Piirrä vain, kelvoton! Mutta Toukkalan
ovea älä sen koommin avaa. — Vai Mattilan emäntäkin, vanha ihminen...
No, hän kai sen koko homman on keksinytkin. Kuinkas muuten... Jotakin
kai niistä aviiseista ja herrasplakaateista päähän nousee. Eihän tuo
päivään pitkään muuta teekään kuin niitä nuuskii... Kumma kun mieskin
sellaista kärsii... Ei Matti-vainaja vain olisi kärsinyt. Vähemmästäkin
jo käsiksi kävi.
_Takasuon Junttu_. Niin, niin... Virkaheittoja tässä ollaan... Hampaat
naulaan vain.
_Toukka-Hennu_ (rohkeasti). Ei sinne päinkään, Junttu hyvä. Kyllä
Lähdekorvessa puremista riittää. Sen uskallan minä taata. Lakatkoot
juomasta. Samantekevä.
_Takasuon Junttu_. Mitä? Joko asia on selvä?
Toukka-Hennu. No, saat sanoa valehtelijaksi, ellei ole. Torppa on kohta
minun.
_Takasuon Junttu_ (iloisesti). Ja sinä, Hennu, minun. Mikkona pidetään
häät ja silloin tarjotaan Kypärän korven parasta tuotetta.
_Toukka-Hennu_. Ja ruokaa pitää olla niin runsaasti, ettei kesken lopu,
niinkuin entisissä talkoissa, joissa viimeisen vieraan piti pataa
nuolla, kun ei muutoin ruuan makuun päässyt.
_Takasuon Junttu_ (nousee iloissaan ja pistää puukon tuppeensa). Hih,
hei. Tunnenpa itseni keveäksi kuin viisitoistavuotias. Kyllä siellä
meidän häissä tanssitaankin. Kas näin, näin... (Pyörähtelee kankeasti
ympäri.)
_Aapeli_. Hah, hah, haa! Sehän käy kuin pattijalka hevoselta. Mutta
jatka, jatka, saadaan lisää katsojia... Tuolla tulee Tyyne listoineen.
_Takasuon Junttu_ (hätäisesti).- Joko...? Sukkelaanpa ehti... Nyt
Junttu-ukko katoaa. (Poistuu oikealle.)
_Toukka-Hennu_. Ja Hennu-eukko myös. (Samaan suuntaan.)
_Aapeli_ (päättävästi). Mutta minä poika jään ja piirrän kun piirränkin
nimeni listaan... Mutta Tyynellähän on Mäkelän parooni kintereillään...
Nyt sukkelasti syrjään, niin saan kuulla, mitä suhteita on nokkosella
ja valkoliljalla. (Poistuu. Tyyne ja Mäkelä tulevat näyttämölle.)
_Mäkelä_. Kuuntele nyt minua edes silmänräpäys.
_Tyyne_. En. Minulla ei ole kanssanne mitään tekemistä.
_Mäkelä_. Enemmän kuin luulet. Minulla on jo äitisi suostumus. Huomenna
tuon sinulle kihlat, upeat kuin keisarinnalla.
_Tyyne_ (uhkaavasti). Pois näkyvistäni! En tahdo kuulla enkä nähdä
teitä.
_Mäkelä_. No no, kaunis kyyhkyseni. Älähän nyt ole noin vihaisena, kun
tosi on edessä.
_Tyyne_. Pois, pois!
_Erkki_ (tulee kiireesti oikealta). Hei, Tyyne, joko sinulla on paljon
nimiä? Katsoppa tätä. (Näyttää listaa.) Koko sivu täynnä. (Huomaa
Mäkelän.) Ahaa, täällähän on muitakin. (Katsoo Mäkelää aivan läheltä.)
Sehän on itse Mäkelän parooni. (Mäkelä väistyy taaksepäin.) Älkää
pelätkö. En minä ole nimismies.
_Mäkelä_. Renki sinä olet.
_Erkki_. Mutta rehellinen renki, eikö niin?
_Mäkelä_. Rehellinen taikka epärehellinen, minulle aivan samantekevää.
_Erkki_. Vai niin. Ette ole juuri kohtelias... Mutta sentään laulan
kunniaksenne. (Laulaa.)
Vuonna kuusikymmentä kuus
tuli Suomeen laki uus,
viinaa kiellettiin polttamast'
ja ilonpäiviä viettämäst'!
Eikös ole soma laulu?
_Mäkelä_. Erinomainen. Mutta koska laulajat ovat huonoja renkejä, niin
sanon sinut ensi muuttopäivästä irti palveluksestani.
_Erkki_ (hämmästyen). Vain isännällä on oikeus sanoa irti palvelijoita.
Milloin herra parooni on saanut Hakolan isännyyden?
_Mäkelä_. Silloin kun Tyynen kihlasin.
_Erkki_ (kiihkeästi). Tyynen kihlasit! Tyyne! Onko totta...?
_Tyyne_ (Mäkelälle). Kurja valehtelija! Kuinka uskallatte?
_Mäkelä_. Älähän nyt, haukkaseni.
_Erkki_ (lyöden Mäkelää korvalle). Tuoss' on sinulle haukkaseni... ja
tuossa... (Mäkelä koettaa estää kädellään lyöntejä ja poistuu takaperin
näyttämöltä.) — Kuinka tuo lurjus uskaltaa sinua, Tyyne, lähestyä?
_Tyyne_. Äidin luvalla.
_Erkki_. Kuinka on mahdollista, että äitisi...?
_Tyyne_. Luulen, että raha on hänen järkensä pimittänyt. Mutta minua ei
sillä koskaan voiteta.
_Toukka-Hennu_ (tulee oikealta). Hyvää päivää, Hakolan Tyyne!
(Erkille.) Kuinka rengitkin joutavat näin arkipäivinä kylänkulkuun?
_Erkki_. Tärkeät asiat vaativat. Me kuljemme nyt ihmisiä punnitsemassa.
Äsken tästä juuri karkoitimme yhden, jonka havaitsimme liian
köykäiseksi. Kohta nyt Hennukin killuu puntarin nokassa.
_Toukka-Hennu_ (vihaisesti). Hävytön, kehtaatkin pilkata minua, vanhaa
vaimo-ihmistä! Itsesi pitäisi puntarin nokkaan ripustaa, senkin
puplikaani. Olisipa Matti-vainaja elossa, niin kyllä hän sinulle
näyttäisi.
_Erkki_. Mitä semmoinen kömpelöjalka minulle näyt täisi?
_Toukka-Hennu_ (lyöden käsiään yhteen). Vai kömpelöjalka! Komiat
sillä jalat oli, Matti-vainajalla. Puolta isommatkin ne olivat kuin
tuommoiset variksenvarpaat. (Osoittaa Erkin jalkoja.) Kun tytön vei
tanssiin, niin puolikuolleeksi riepoitti... Mutta sinä, köniskö, et
saisi edes minua, vanhaa vaimo-ihmistä, hengästymään.
_Erkki_. Koetetaanko?
_Toukka-Hennu_ (ylpeästi). Koetetaan vain. En minä pelkää.
_Erkki_ (sivulle). Kyllä minä eukosta nyt kaikki pahat henget ulos
riepoitan. (Ottaa Hennua käsistä ja pyörittää tulisesti ympäri,
laulaen.)
Vanhan kullan naama on kuin pieksun kaava,
eikä sen punoita kuin toinen poski;
uuden kullan luo on pitkänlainen malka,
siinä välillä on kuohuva koski.
_Takasuon Junttu_ (tulee vihaisena näyttämölle). Hennu, Hennu! Mitä
peliä tämä on? (Vetää Hennun nutunliepeestä luokseen.) Vain minun
kanssani sinä tanssit, et kenenkään muun... (Uhkaavasti Erkille.) Pysy
ulompana vain, rengin sammakko! Kyllä Hennun ja minun kaupat pitävät.
_Erkki_ (nauraen). Pidä varasi, Takasuon Junttu. Hennu on ilkeä
veikale, joka pian luistaa käsistäsi.
_Takasuon Junttu_. Eikä luista. Junttu-ukko osaa kyllä omansa pitää...
Hennu, mitä sinulla on tuon veijarin kanssa tekemistä? Miksi rupesit
hänen kanssaan hyppimään, hä?
_Toukka-Hennu_ (hengästyneenä). Höh... höh... höh... höh... mitäs...
höh... kun pilkkasi... höh...
_Takasuon Junttu_. Ketä pilkkasi? Minuako?
_Toukka-Hennu_. Ei... höh... kuin... höh... Matti-vainajaa.
_Takasuon Junttu_. No kaikkea... Sen edestä nyt ei enää kannata
hyppiä... Hän on jo kuollut ja kuopattu... Parasta on, että tästä
lähtien hypit vain minun puolestani... Kuuletko, Hennu, että vain minun
puolestani.
_Mäkelä_ (tulee näyttämölle poski siteessä). Se on häpeällistä, se on
kunnotonta! (Osoittaa Erkkiä.) Tuo mies, tuo renkireuhkana tuossa, on
kohdellut minua kuin kerjäläistä, kahlekoiraa. Hän on lyö nyt poskeni
aivan pilalle. Tuollainen mies on häpeäksi koko kylälle.
_Erkki_. Sinunlaisesi mies on häpeäksi koko maailmalle. Tekisi hyvän
työn, ken pieksäisi moisen peikon hengiltä.
_Toukka-Hennu_. Kuulkaapas sitä sisua ja sitä sappea! (Erkkiä uhaten.)
Sen sanon sinulle: hiljaa minun pihassani. Täällä ei semmoinen mies saa
rehennellä. Mene paikalla tiehesi.
_Erkki_. Menen kun haluttaa... Tule, Tyyne, täällä ei meillä ole mitään
tehtävää. Listaimme nimet eivät täällä lisäänny. (Tyyne ja Erkki
poistuvat.)
_Mäkelä_ (raivoissaan). Kauheus ja perikato! Noinko Hakolan emännän ja
minun aikeitani uhitellaan!
_Toukka-Hennu_. Uhittelu ei tule pitkäaikaiseksi, sen takaan... Menen
paikalla Hakolaan ja kerron kaikki. Vielä kerran soikoon Toukka-Hennun
kieli. Se on viimeinen virteni tässä asiassa. Mutta se olkoonkin
voimakas kuin salama ja jyrinä.
_Takasuon Junttu_. Voimakas ja niin väkevä, että sepposten selälleen
ponnahtaa Lähdekorven ovi meidän kummankin sisään käydä. (Hennu, Junttu
ja Mäkelä poistuvat.)
_Aapeli_ (tulee näyttämölle). Hakolaan lähden minäkin... Siellä soikoon
myös Aapeli-pojan kieli... Se on ensimmäinen ja viimeinen virteni
tässä asiassa. Mutta se olkoon pelastava ja vapauttava kuin rauhan
sanansaattaja. Se sulkekoon ikipäiviksi Mäkelän paroonilta Hakolan ovet
ja vapauttakoon valkean kyyhkyn joutumasta haukan kynsiin. (Poistuu.)
TOINEN NÄYTÖS.
Metsäinen seutu. Perällä isonlainen amme, oikealla salapolttimo, joka
ei näy katsojille. Väliverhon auetessa Mäkelä ja Junttu näyttämöllä.
_Mäkelä_ (sivuilleen vilkuillen). Ja yksi tynnyri, muista se, oikein
hyvää... Se on häitä varten... Kyllä ne nyt kumminkin pidetään,
vaikka tikut tanssisi... Tuskinpa sitä sitten enää muita keitoksia
laitetaankaan.
_Takasuon Junttu_. Turhaa se on jo tämäkin... Kukapa nyt enää juo, kun
kaikki ovat lakossa.
_Mäkelä_. Niin, kukapa nyt enää juo... ja muutenkin joutaa tämä homma
jo jäädä ainakin joksikin aikaa.
_Takasuon Junttu_. Kyllä ymmärrän yskän... Nyt täytyy olla vähän aikaa
pyhä ja puhdas kuin kyyhkyläinen. Paksu musta viiva entisyyden yli,
ja sitten uuteen, valoisampaan elämään... Niin, niin... Maassa maan
tavalla taikka maasta pois.
_Mäkelä_. Oikein, Junttu-ukko! (Nauraa.) Se naula sattui Hakolan
Erkkiin eilen illalla oikein puustavillisesti... Kruununsarka on nyt
pojalla poljettavana.
_Takasuon Junttu_. Mitä? Oliko Hennun käynnillä seurauksia?
_Mäkelä_. Olipa tietenkin. Erkki ajettiin maailman kylille, eikä
Liisa-täti saa Hakolan emännälle näyttäytyä ennenkuin tekee vakavan
katumuksen ja parannuksen häijynilkisistä meiningeistään.
_Takasuon Junttu_. Siinäpä puhdasta tehtiin.
_Mäkelä_. Niin oli emäntä riehunut kuin leijona... Nyt on tällä pojalla
tie avoinna, sileä kuin höylätty. Huomenna vien kihlat. Upeat ja komeat
ne ovat, eikä niitä olekaan ostettu rengin rahoilla.
_Ääni metsästä_ (synkkä ja kolkko). Ne on ostettu viinarahoilla. Ne on
ostettu köyhäin hiellä ja kunnialla.
_Mäkelä_ (hirmuisesti säikähtäen). Huu, huu! Auttakaa! Kummituksia,
kiinniottajia! Auttakaa, auttakaa! En minä ole viinankeittäjä... Se on
Juunt... tuu. (Pakenee.)
_Takasuon Junttu_ (raivoisasti). Vai Juunt... tuu, sinä jänishousu!
(Astuu jonkun askelen Mäkelän jälkeen.) Viinapannuun pitäisi pistää
koko vintiö. Rahat kyllä kiskoo ihan vihoviimeiseen penniin, mutta
noin menee, kun niiden takia pitäisi vähän taistella ja vaivaa nähdä.
Mene, mene, mutta usko pois, että jos minä kaadun, niin kaadut sinäkin.
(Puistaa nyrkkiä Mäkelän jälkeen.)
_Aapeli_ (tulee näyttämölle nauraen). Hah, hah, haa! Sehän lensi kuin
vimmattu. Olisi ollut vain uuniluuta ratsuna, niin hornaan olisi kai
rientänyt tervehtimään omaa isäntäänsä, paholaista.
_Takasuon Junttu_ (vihaisesti). Poikariiviö! Olitpa kujeellasi vähällä
saada minutkin käpälämäkeen. Heitä pois semmoiset! Ne eivät sovi täällä!
_Aapeli_. Huihai, Junttu-ukko! Niin löyhässä et toki satulassa istu.
Luulenpa, että pahempi rymäkkä siinä käydä saisi, ennenkuin sinä
Kypärästä pakenisit... Ja onhan sinulla henkivartija... Toukka-Hennu
valvoo ja vartioi sinua kuin lohikäärme kulta-arkkua.
_Takasuon Junttu_. Tiedän kyllä Hennun olevan uskollisen vartijan...
Mutta olen kuitenkin vähän niinkuin aralla hengellä ja pahain
aavistusten mukuroima... Näin näet äsken nukahtaissani pahan unen. Amme
tuossa, tuo vanha uskollinen palvelijani, oli olevinaan säpäleinä,
ja viinapannussa keittää poristettiin perunoita... Ja jalkani olivat
olevinaan raskaat kuin lyijypalat. En saanut niitä paikaltaan
hievahtamaankaan.
_Aapeli_ (totisena). Se on paha uni. Tuho on tulossa sinullekin,
Takasuon Junttu.
_Takasuon Junttu_ (iloisesti). Unien uskoja, varjojen pelkääjä! Häät
tälle pojalle ovat tulossa. (Poistuu oikealle ja tulee saman tien
takaisin tuoden isohkon viina-astian.) Tässä ne ovat Takasuon Juntan
ja Toukka-Hennun hääviinat. Puolta huonompaan saa Mäkelä tyytyä... Jos
haluat maistaa jo näin etukäteen, niin tuolla pannun luona on pullo.
_Aapeli_ (totisesti). En juo enää.
_Takasuon Junttu_. Mitä?
_Aapeli_. En juo enää. Olen ruvennut lakkoon.
_Takasuon Junttu_. Lakkoon? Sinäkö lakkoon?
_Aapeli_. Niin.
_Takasuon Junttu_. Pilkkaatko minua, vanhaa miestä, vai joko tuolla
tullessasi kallistelit pulloa?
_Aapeli_. Ei kumpaakaan.
_Takasuon Junttu_. Mutta jos olet lakossa, niin mitä riivattua sinulla
on sitten täällä salapolttimolla tekemistä, hä?
_Aapeli_ (viattomasti). Tulin kysymään, etkö sinäkin Junttu rupea
lakkoon.
_Takasuon Junttu_ (kiivaasti). Hävytön lurjus! Ellet olisi
Toukka-Hennun sisarenpoika, niin antaisin sinulle semmoisen
korvapuustin, että sen ikäsi muistaisit. Mutta nyt... hah... hah...
haa... voin koko asian kuitata naurulla. Takasuon Junttu juomalakossa!
Sukkela pila, Aapeli-poika, se täytyy myöntää.
_Aapeli_. Ja lieventävä asianhaara, kun satimeen tarttuu. (Poistuu
oikealle.)
_Jussilan Matti_ (tulee vasemmalta näyttämölle pussi selässä). Päivää,
Junttu! (Heittää pussin maahan.) Saako täällä vielä vanhalla kaupalla?
Tulee tässä Mikko ja muita juhlia. (Istuu mättäälle.)
_Takasuon Junttu_. Poika-lurjus, miten sinä tiesit täällä olostani?
_Jussilan Matti_. Tiesinpähän vain, kuten näet. Tuuli minulle jutun
tarinoi.
_Takasuon Junttu_. Mistä olet saanut pussisi sisällön?
_Jussilan Matti_. Myllytiellä... vähän joka säkistä.
_Takasuon Junttu_ Kunnoton! Selkäsaunan sietäisit. Jos isäsi saisi
asiasta vihiä, niin saisitpa tanssia.
_Jussilan Matti_. Isänpä kanssa näitä teitä ensiksi kuljin.
Mustan-Kiian polttimolla käytiin... Olin silloin polvenkorkuinen
poikakloppi. Paluumatkalla isä myötäänsä otti ryyppyjä ja antoi
minullekin pari kertaa pienen tilkan.
_Takasuon Junttu_. Siispä olet isäsi poika, eikä minulla ole mitään
sitä vastaan. (Huutaa). Hoi, Aapeli! Tuopa pullo tänne ja tarjoa
vieraalle.
_Aapeli_ (tulee oikealta pullo kädessä). Päivää, Jussilan pikku isäntä!
Joko sinäkin kerjuupussia kanniskelet? (Potkaisee pussia.) Pulleampi on
tuo kuin se, jota ennen muinoin minun selässäni pilkkasit.
_Jussilan Matti_. Älä nyt, Aapeli, joutavia lapsellisuuksia muistele.
Anna tänne tuo pullo, ja juodaan sovinnon malja.
_Aapeli_. Enkä anna. Veisit sen nimismiehelle, jonka yllyttäisit
kimppuuni, niinkuin ennen Mikkolan kahlekoiran. (Puristaa pulloa.)
Sitäpaitsi on tämä aivan liian väkevää. Jussilan hapankalja on sinulle
paras ja terveellisin juoma.
_Takasuon Junttu_. (Vakavasti). Lopeta jo, Aapeli! (Ottaa pullon ja
antaa Jussilan Matille.) He, ota nyt oikein ryssänryyppy! (Poistuu
oikealle.)
_Aapeli_ (laulaa).
Kunnon miehiä isä lie,
mutta poikapa viinaa maistaa,
Kypärän korvesta jyväpussilla
ilojuomaa vaihtaa.
_Jussilan Matti_. Laula sinä vain... Minä juon. Kas näin. (Juo.)
_Aapeli_. Latki, latki! Ei tule toista kertaa semmoista viinaa
kielellesi.
_Jussilan Matti_. Kyllä sitä Juntalla on. (Juo.)
_Aapeli_. On kyllä, mutta ei sitä sinun pulloosi panna.
_Jussilan Matti_. Kyllä Junttu panee. (Juo.)
_Aapeli_. Eikä pane. Harmaalla sikunalla hän sinun pullosi täyttää.
_Jussilan Matti_. Sinä valehtelet! Minä, ison talon poika, en huoli
sikunasta.
_Aapeli_. Jyvien varkaalle ei anneta parempaa.
_Jussilan Matti_. Mutta minä en huoli huonosta! Kuulitko? Minä en huoli!
_Aapeli_. Kiitä, kun jotakin saat. (Poistuu.)
_Jussilan Matti_ (yksin). Hih hei! (Puistaa pulloa.) Tämä on kirkasta
ja kaunista kuin lähteen vesi! Tällaista täytyy minunkin saada. (Juo.
Laulaa.)
Tullessani minä ryypyn sain
ja jouluna sain toisen,
Mikonpäivänä toivon saavani
punssilokeroisen.
_Takasuon Junttu_ (tulee oikealta). Hiljaa minun huoneessani! Täällä ei
saa huutaa!
_Jussilan Matti_ (pöyhkeästi). Minä huudan niin paljon kuin haluttaa!
Mutta sinun pohjaanpalaneesta sikunastasi en huoli. Minä tahdon
puhdasta viinaa!
_Takasuon Junttu_ (vihaisesti). Mies, oletko rutihullu, vai joko vedit
liian pitkän ryypyn? Minunko keitokseni pohjaanpalanutta sikunaa?
(Sieppaa pullon ja puistaa sitä.) Katso tätä! Eikö se ole puhdasta
viinaa, häh?
_Jussilan Matti_. On. Mutta minun pullooni kuulut panevan huonompaa.
Mutta minä en huoli... en... en. (Osoittaa viina-astiaa.) Tuosta
astiasta minä tahdon! Kuulitko? Juuri tuosta.
_Takasuon Junttu_. Sitä sinä et saa. Se menee parempiin suihin.
_Jussilan Matti_. Vai en saa? Saan kyllä. Sen näytän sinulle,
äijä-parka! Minä vien koko tynnyrin. (Käy viina-astiaan käsiksi.)
_Takasuon Junttu_ (julmistuen). Nulikka! Vai minun hääviinani! (Töyttää
Mattia niin, että Matti kaatuu suulleen näyttämölle.) Siitä sait sekä
sikunat että puhtaat viinat! (Ottaa Matin jauhopussin ja heittää sen
hänen päälleen.) Tuosta saat vielä kaupantekijäisetkin!
_Aapeli_ (tulee kiireesti oikealta). Nyt se pamahtaa, ja kohta Takasuon
Juntun pannussa perunat porisevat. (Juntulle.) Hei, mies! Laita jalkasi
juoksukuntoon. Hurtat ovat saaliin haussa.
_Takasuon Junttu_. Hurtat... saaliin haussa... Lörpötteletkö, vai onko
tosi edessä?
_Aapeli_. Sanantuoja selvittäköön.
_Toukka-Hennu_ (tulee hengästyneenä). Höh... höh... Lähtekää, Jumalan
luomat, tiehenne! Höh... höh... Ihan ovat kintereilläni. Kyllä ovat
tulleet, mutta eivät toki minulle vertoja vedä.
_Takasuon Junttu_ (hätäisesti). Ehtiikö mitään ottaa mukaan?
_Toukka-Hennu_. Ei, ei. (Vilkaisee taakseen.) Hui! Siellä jo ovat!
(Hennu ja Aapeli poistuvat kiireesti.)
_Takasuon Junttu_. Vaikka henki menisi, niin hääviinoja en jätä. (Ottaa
viina-astian ja poistuu kiireesti toisten jälkeen.)
_Ääni oikealta_. Tulemme »kreivin aikaan». Tehdas on täydessä
käynnissä. Missä tehtailija lienee?
_Lautamies_ (tullen näyttämölle). Täällä hän vetelee makeita unia.
(Huutaa Jussilan Matille.) Nouseppa vieraita vastaanottamaan! Tulikin
jo sammuu pannusi alta.
_Nimismies_ (tulee myös näyttämölle). Ahaa, lurjus! Jouduitpa kerrankin
kynsiimme. Kyllä sinut nyt höyhennämme. Nouseppa joutuin tekemään tiliä
hommistasi! Mitä? Etkö aio totella kruunun käskyä? Kyllä minä sinut
opetan! (Potkaisee Mattia kylkeen.)
_Jussilan Matti_ (nousee kylkiään pidellen). Ai, ai, ai, ai... (Sieppaa
äkkiä jauhopussin ja lyö nimismiestä vasten kasvoja.) Tuosta saat,
senkin rankkitynnyri! (Nimismies silmiään hieroen ja pärskyttäen
pakenee taaksepäin Matin häntä yhä läimäytellessä.) Vai rääkkäämään
rupeat minua, ison talon poikaa! Minä en kumminkaan juo sinun
sikunaasi! Itse saat sen viime tilkkaan särpiä, senkin salapolttaja!
_Lautamies_ (hämillään). Onko meitä petetty? Tuo poikako täällä viinaa
keittää? Ja missä on Junttu? (Huutaa Matille.) Hoi, maitoparta! Mitä
sinulla on täällä polttimolla tekemistä?
_Jussilan Matti_ (huomaa lautamiehen). Vai olet sinäkin siinä,
kerjäläis-Aapeli! Tuosta saat! (Läimäyttää lautamiestä pussilla
päähän.) Muistatko, kun meidän ovella (Läimäys.) leipäpalaa kerjäsit?
(Useita läimäyksiä.) Siitä saat sinäkin, viinakauppias, osasi.
(Hypähtelee horjahtavin askelin.) Hih hei! En minä tuommoisia
rääsyäijiä pelkää!
_Nimismies_ (tarttuu takaapäin Matin molempiin käsiin). Kyllä minä
sinulle rääsyäijän näytän. (Ärjäisee.) Tiedätkö, kenen kanssa olet
tekemisissä?
_Jussilan Matti_. Ha, ha, haa! Viinapannun ja rankkitynnyrin.
_Nimismies_ (kiertäen Matin eteen). Katso minua! Olenko minä viinapannu
vai rankkitynnyri? Hä!
_Lautamies_ (lähestyy Mattia). Ja katso minuakin! Olenko minä
kerjäläis-Aapeli?
_Nimismies_ (ottaa Malilta jauhopussin ja läimäyttelee vuorostaan
häntä.) Tuosta saat nyt sinäkin vuorostasi. Vai sillä lailla sinä
esivallan palvelijoita kohtelet! Kyllä minä sinulle parempia tapoja
opetan! (Matti hoipertelee taaksepäin ja kaatuu pitkäkseen, johon
asentoon jää.)
_Lautamies_ (nuttuaan puistellen). Siitä pojasta ei tänä iltana saa
tolkkua. Taitaapa olla isänsä poika.
_Nimismies_. Omena ei putoa kauaksi puusta. Mutta tolkun hänestä kyllä
saamme, jahka käräjätupaan mennään. Nyt nukkukoon itsensä selväksi,
sillä jos vielä hänen kanssaan viivymme, niin luistaa pääsyyllinen
tiehensä. Ehkäpä se on tarkoituskin. Kukapa noista veijareista selvän
ottaa.
_Lautamies_. Junttu on monesti käsistämme luistanut. Pahoin pelkään,
ettemme häntä nytkään tavoita.
_Nimismies_. Sama se. Onhan meillä nyt todistaja. Pitäisikö poika
pistää köysiin?
_Lautamies_. Tuskinpa. En luule hänen pakoon pyrkivän.
_Nimismies_. Ja nyt toimeen! Ensiksi etsimme tämän metsän ja sitten
koko seudun. Viinankeittäjäin joukkiota emme tällä kertaa laske
käsistämme.
KOLMAS NÄYTÖS.
Hakolan tupa. Perällä ikkuna, kummallakin puolella ovi.
Vasemmanpuolisessa peränurkassa penkeillä ympäröity pöytä. Tuoleja
siellä täällä. Tulisija oikeanpuolisessa peränurkassa. Väliverhon
auetessa Tyyne istuu avoinna olevan ikkunan luona ja ompelee.
_Tyyne_ (laulaa).
On itku iltavirteni
ja aamulauluni,
oi, jospa pian joutuisi
jo viime hetkenil
_Ääni ulkoa_. Päivää, Tyyne! Heitä jo laulusi tuonnemmaksi ja
lähde seppelten sidontaan. Tuolla jo toisia lakkolaisia mustanaan
metsänrinnettä lähestyy. Kauniiksi se juhlahuone saada täytyy,
oikein ihanaksi. Viheriät seppeleet ja tuoksuvat kukkaset hyväilkööt
juhlijain silmiä. Onhan tämä juomalakko kyläkuntamme merkkitapauksia.
Merkilliseksi ja unohtumattomaksi muodostukoon siis lakkolaisten
juhlakin. Tuletko mukaan?
_Tyyne_ (surullisesti). En tule.
_Ääni ulkoa_. Mitä? Etkö tule?
_Tyyne_. En.
_Ääni ulkoa_. Sepä ihmeellinen päähänpisto! Kuinka sinä, lakon
innokkain alkuunpanija, voit juhlahommista pois jäädä? Mutta eläköön
vapaus! Minun täytyy rientää.
_Tyyne_ (kävellen edestakaisin). Niin, niin. — Menkää te vain, jotka
voitte. Sitokaa seppeleitä, koristakaa juhlahuoneita ja tehkää työtä
valon ja valistuksen hyväksi. Niin aioin minäkin tehdä, mutta nyt en
voi. Elämäni on murrettu, keväimeni kaunein unelma tuhottu. Edessä on
pimeys, synkkä pimeys, jossa ei näy ainoatakaan valopilkkua. (Istuu
pöydän luo ja painaa kasvot käsiinsä.)
_Ääni ulkoa_ (laulaa).
Kun pojat ne raitilla laulelee,
niin metsä se urkuna raikaa.
Minä se riiasin toisen omaa...
Minkä ne mulle taitaa?
Syö sinä tyttö sun isäsi leipää
ilman surematta.
Minä sitä syön tuota mieronrieskaa
surun ja murheen kanssa.
(Laulun loputtua Erkki tulee näyttämölle.)
_Tyyne_ (nousten). Erkki!
_Erkki_. Kah, täälläpä olet, Tyyne! (Pudistaa Tyynen kättä.) Tulin vain
hyvästi sanomaan, kun näin äitisi menevän pois kotoa. Sitte lähden.
_Tyyne_ (istuen entiselle paikalleen). Minne lähdet, Erkki?
_Erkki_ (pöytään nojaten). Minnekö? Avaraan maailmaan. Humiseva tuuli
tuolla ulkona tietää paremmin matkansa määrän kuin minä. (Laulaa).
Kodittoman taivas on pilvessä
ja sen poluille sataa lunta.
Ei sitä kauan kestänyt
tuota rakkauden unta.
Orvoksi jäin minä äidistäin,
ja mailma on kylmä kuin rauta.
Aavalle merelle mä purjehdin,
sen povi on orvon hauta.
Oikeastaan en saisi enää täällä viipyä, en tämän talon ovia aukoa.
Mutta raskaalta tuntuu ero, raskaalta lähtö vieraille veräjille,
vieraiden ihmisten pariin. Täällähän olen koko elämäni elänyt, täällä
lapsesta mieheksi ylennyt. Olen oppinut rakastamaan tätä seutua ja
tätä kotia kuin omaa kotiani. Kovin oudolta tuntuu nyt oloni. Olen
kuin paikastaan irti temmattu, juureton puu... Ja sinua, Tyyne,
kasvinkumppanini, en saata milloinkaan unhottaa.
_Tyyne_. En minäkään sinua, Erkki.
_Erkki_. Ja kuitenkin täytyy meidän erota, erota iäksi... Se on äitisi
järkähtämätön tahto.
_Tyyne_. Sen tiedän, Erkki... Tiedän liiankin hyvin. Eikä näytelmä ole
vielä loppuun näytelty. Pahin on vielä jäljellä.
_Erkki_. Minä tiedän, mitä tarkoitat. Voinetko kestää taipumatta?
_Tyyne_ (varmasti). Minun täytyy. En voi tehdä vastoin vakaumustani ja
vastoin omaatuntoani.
_Aapeli_ (tulee näyttämölle ja laulaa).
Suru se sai näin nuoren pojan
paloviinaa juomaan,
kun kultani sormess' on kultainen sormus,
toisen pojan tuoma.
Eikä sitä sanaa sanoa saisi
mun vanhalle mammalleni,
että rakkauden panttina on
mun hellä sydämeni.
(Kumartaa Tyynelle ja Erkille.) Hyvää päivää, ystävät ja kylänmiehet!
Onnittelen, onnittelen!
_Tyyne_. Ketä onnittelet?
_Aapeli_. Teitä molempia tietysti.
_Erkki_. Ja minkätähden?
_Aapeli_. Sentähden, että te olette olemassa ja olette täällä näinikään
kahden kesken.
_Erkki_. Etkö tiedä, että olen sanomassa Tyynelle ikuisia jäähyväisiä?
Etkö tiedä, että minun on iäksi täältä lähdettävä?
_Aapeli_. Tiedän. Mutta tiedän myöskin, että se, jonka piti tulla
tiellesi, lähtee sinua ennen... Ja siksi onnittelen.
_Erkki_. Mitä tarkoitat? En ymmärrä sinua.
_Aapeli_. Mitäkö tarkoitan? Hah, hah, haa! Tietysti sitä suuren suurta
kuperkeikkaa, joka pian paiskaa muutaman »pomon» nurin ja panee koko
kylän liikkeelle ja kaikki sen kielikellot laulamaan.
_Tyyne_. Aapeli! Puhut kovin sekavasti. Oletko rikkonut lakkolupauksesi?
_Aapeli_. Ja mitäpä sitten, jos olisinkin rikkonut! Olenhan vain
kerjäläis-Aapeli... Toukka-Hennun sisarenpoika... En korkealta kaadu,
luudan päältä lattialle.
_Tyyne_. Itse minä mies olen, vaikka sukuni sutena juoksisi.
_Aapeli_. Niin uskoin minäkin kerran. Kohotin siipeni korkeammalle
kuin ne jaksoivat kantaa... Sudella on suden poikaset. Kohta tässä
valhenaamarit putoilevat.
_Toukka-Hennu_ (tulee näyttämölle). Poika-vetelys, täältäkö minä sinut
vihdoin löydän! Joudutko siitä työhösi? (Vetää Aapelia hihasta ovelle
päin.)
_Aapeli_ (nykäisee hihansa irti). Vai niin, täti! Sinäkö minua työhön
hoputat? Tietäisitpä, mihin työhön kasvattisi on menossa, niin tuskinpa
hoputtaisit. Mutta olkoon menneeksi, kun niin tahdot. (Kumartaa
Tyynelle ja Erkille.) Hyvästi! En pidä rikkaista, mutta sinua, Tyyne,
kiitän. Jos kaikki rikkaat olisivat sinun laisiasi, niin tuskinpa
minun laisiani olisi niin paljon. Kerran kohotit köyhän henkiparkani
korkealle. Tulevaisuuteni heijasti jo niin lupaavana. Oma syyni on,
että jälleen vaivuin, vaivuin entistäänkin alemmaksi. Hyvästi vielä
kerran! Älkää kovin ankarasti tuomitko kerjäläis-Aapeli parkaa.
(Poistuu.)
_Toukka-Hennu_ (aikoo seurata Aapelia, mutta huomaa Erkin). Ja sinäkin
täällä?
_Erkki_. Kuten näette.
_Toukka-Hennu_. Kenen luvalla olet uskaltanut astua tämän kynnyksen yli?
_Erkki_. Omalla luvallani.
_Toukka-Hennu_ (uhaten). Mene paikalla tiehesi!
_Erkki_ (pilkaten). Hah, hah haa! En ole yhtä kiltti poika kuin Aapeli.
_Toukka-Hennu_. Tiedänpä yhden, joka saa jalkasi liikkeelle. (Poistuu
kiireesti, mutta törmää Liisaan, joka juuri tulee näyttämölle.)
_Liisa_ (pilkallisesti). Ohhoh! Joko tuli kiire, Toukka Hennu? Muuten
turhaa vaivaa! Tulet kaikessa tapauksessa liian myöhään. Nimismies
ja lautamies veivät jo varastosi viimeiseen tilkkaan. Jo tuli lakko
Toukkalaankin.
_Toukka-Hennu_ (säikähtäen). Nimismies, lautamies! (Pui nyrkkiä
Liisalle.) Sinä valehtelet! Kiiltonapeilla ei ole Toukkalassa mitään
tekemistä. (Poistuu.)
_Liisa_ (hänen jälkeensä). Kävitpä satimeen kerran sinäkin,
Toukka-Hennu. Tulipa kerran sinullekin tilintekojen aika. (Tyynelle ja
Erkille.) Täälläpä olette, lapseni... Mutta nyt teidän on erottava.
Emäntä ja Mäkelä saapuvat ihan paikalla. Tule, Erkki. Me »karkoitetut»
olemme tässä luvattomalla alueella.
_Erkki_ (uhkaavasti). En tule. Vielä kerran tahdon nähdä Mäkelän
»paroonin» silmästä silmään.
_Liisa_. Ei mitään tyhmyyksiä, Erkki. Jos nyt kiltisti seuraat
neuvojani, niin luulenpa, ettei kestä kauan, ennenkuin saat uudelleen
tavata Tyynen.
_Tyyne_. Jos Erkki poistuu, poistun minäkin.
_Liisa_. Sinä jäät koreasti paikallesi. Se on äitisi järkähtämätön
tahto.
_Tyyne_ (hämillään). Joko sinäkin, täti, asetut minua vastaan?
_Liisa_. Se on täytymys. (Vilkaisee ikkunasta.) Niin, siinä jo ovat.
Tätä tietä, Erkki. (Poistuvat kiireesti vasemmalle.)
_Tyyne_. Siis yksin, aivan yksin... Mutta kestää minun täytyy, tulkoon
vaikka mitä. Jyrisköön ukkonen, iskekööt salamat ja raivotkoot raju
ilmat, minä en taivu... En.
_Mäkelä_ (tulee oikealta, kainalossa mytty, jonka laskee pöydälle).
Hyvää päivää, Tyyne! (Tarjoaa kättä. Tyyne ei ole näkevinään.) Vai
niin... Yhäkö minua vielä ujostelet? Odotappa, kyyhkyseni... Minulla on
täällä sinulle tuomisia. (Osoittaa myttyä.) Tyyne! Avaahan tuo käärö,
niin saat nähdä jotakin oikein kaunista. Ihan silmäsi huikaistuvat. Et
unissasikaan ennen ole semmoista nähnyt. Ja kaikki, mitä siellä on,
saat sinä aivan ikiomaksesi. Mutta sitte täytyykin sinun minua oikein
kauniisti kiittää. (Nauraa mairittelevasti. Työntää myttyä Tyyneen
päin.) Avaappa nyt!
_Tyyne_. En avaa.
_Mäkelä_. No, arvaa sitten, mitä siellä on?
_Tyyne_. En arvaa.
_Mäkelä_. Etkö halua avata etkä arvata?
_Tyyne_. En kumpaakaan.
_Mäkelä_. Mutta minäpä avaan, niin saatpa nähdä koreuksia.
_Tyyne_. Antaa olla avaamatta. En välitä rihkamastasi!
_Mäkelä_ (loukkaantuneena). Mitä? Rihkamastasi? Rihkamaako luulet minun
tarjoovan? Tiedäppä, ettei kolmen vuoden renginpalkalla maksettaisi sen
sisältöä. Rihkamaa en toki morsiamelleni kanniskele.
_Tyyne_. En ole morsiamesi.
_Mäkelä_. Olet kun oletkin. Kas tässä kahle, joka sinut iäksi
vangitsee. (Kaivaa taskustaan pienen rasian ja ottaa siitä sormuksen.)
Ojennappa nimetön sormesi, niin pistän tämän siihen.
_Tyyne_. En koskaan.
_Mäkelä_. Mitä? Eikö sekään kelpaa? Etkö huoli sormuksestani?
_Tyyne_. Johan sanoin. En koskaan!
_Hakolan emäntä_ (on tullut perässä ja kuullut viime osan
keskustelusta). Tyyne, ota paikalla sormus!
_Tyyne_. En ota.
_Hakolan emäntä_. Sinä tiedät tahtoni.
_Tyyne_. Tiedän. Mutta omatuntoni vaatii tällä kertaa noudattamaan omaa
tahtoani.
_Hakolan emäntä_. Hakolassa on vain yksi tahto, jota tässä asiassa
noudatetaan, ja se on minun. Ota paikalla sormus!
_Tyyne_. En voi.
_Hakolan emäntä_. Kunnoton! Poistu paikalla silmäini edestä äläkä
näyttäydy, ennenkuin ymmärrät antaa arvoa äitisi hyville aikomuksille.
_Tyyne_. Äiti, äiti! Miksi vaadit minulta mahdottomia?
_Hakolan Emäntä_ (osoittaa ovea). Mene! (Tyyne poistuu ääneti.)
_Mäkelä_ (surkeasti). Ja miten minun nyt käy? (Huutaa Tyynen jälkeen.)
Tyyne, Tyyne, Tyyne!
(Nimismies ja Lautamies tulevat.)
_Nimismies_. Terve taloon! (Mäkelälle.) Vai niin, lurjus! Jopa sinut
tapaan. Seuraa paikalla minua!
_Mäkelä_ (röyhkeästi). Minkätähden, jos saan luvan kysyä? Kesken
kihlaukseni en mihinkään lähde.
_Nimismies_ (hämmästyen). Kesken kihlauksesi? (Tarkastaa emäntää
ivallisesti hymyillen.) Vai niin tärkeitä kauppoja täällä on tekeillä!
Ikävä vain, että minun täytyy ne keskeyttää. Mutta voittehan jatkaa,
kun sulhanen palaa linnasta.
_Hakolan emäntä_ (hämillään). Linnasta? Selittäkää toki kaiken hyvän
nimessä, mitä on tapahtunut? Miksikä näin sopimattomalla tavalla
tunkeudutte rauhallisten ihmisten asuntoon?
_Nimismies_ (Mäkelää osoittaen). Kysykää tuolta hyvältä ystävältänne,
mitä on tapahtunut. Hän se sopimattomalla tavalla on asuntoonne
tunkeutunut. Kiittäkää minua, että teidät hänestä ainakin hetkeksi
vapautan. (Mäkelälle.) Lähdetkö vapaasti, vai pistämmekö köysiin?
_Mäkelä_ (liikkuen ovelle päin). Ei sitä sentään miestä niin viedä.
Ensin asia tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan. (Juoksee äkkiä ovelle,
mutta Lautamies sieppaa hänet kiinni.)
_Lautamies_. Seis, mies! Ei sitä niin mennä.
_Mäkelä_ (raivoissaan). Laske paikalla irti!
_Nimismies_. Irti pääset vasta kun olet suorittanut Kypäränkorven
viinalaskut... Matkalle nyt vain! Toukka-Hennu ja Takasuon Junttu
istuvat jo odottamassa sinua.
_Mäkelä_. Ja entäs kerjäläis-Aapeli?
_Nimismies_. Hän on pienin syyllinen teistä kaikista, mutta tallella on
hänkin.
_Mäkelä_ (uudelleen raivostuen). Ne konnat! Ne ovat minut pettäneet...
Ja juuri nyt... Tämä on tuon Aapeli-lurjuksen työtä.
_Nimismies_. Omaa kylvöäsi tämä on, jota nyt käyt niittämään. Vielä
pitää paikkansa sananlasku: tee hyvää tai pahaa, niin edestäsi löydät.
Ja nyt mars! (Kumartaa emännälle ivallisesti.) Rauha taloon! Ja
tuhannesti anteeksi, että näin armottomalla tavalla olen pakotettu
kesken kihlauksen riistämään teidän rakkaan sulhasenne. Mutta laki
vaatii, laki vaatii. (Nimismies, Lautamies ja Mäkelä poistuvat.)
_Hakolan emäntä_ (yksin, vimmoissaan). Teidän sulhasenne... Luuliko
tuo höperö, että minä, vanha ihminen...? No niin, se vielä puuttui...
Muuten mitta ei olisi ollut täysi... Mihin, mihin olenkaan joutunut!
Mitä, mitä onkaan näiden muutamain minuuttien kuluessa tapahtunut!
Pääni menee aivan sekaisin... Näenkö unta vai olenko menettämäisilläni
järkeni? (Seisoo hetken ajatuksiinsa vaipuneena ja sitten äkkiä kuin
havahtuen.) Totta, totta on tämä kaikki. Ikivanha kunniallinen nimeni
on häväisty. Ja kuka sen on tehnyt? Minä itse, joka olen luullut niin
luja olevani, niin korkealla seisovani, ettei häväistyksen varjokaan
ole minuun ulottunut. (Vimmastuen.) Te katalat valehtelijat, te
likaiset onnenonkijat! Kuinka olette uskaltaneet astua minun kotini
kynnyksen yli! (Masentuen.) Ja minä... minäkö heitä syytän? Itse heille
oveni avasin, itse heidät tänne kutsuin. En uskonut omaatuntoani, en
koeteltujen ystäväini neuvoja. Ei edes rakkaus ainoaan lapseeni ja
omaisiini saanut minua tästä teostani luopumaan. Ahneus, ahneus, tuo
sama pahe, joka johti niitä, joita tässä tuomitsen, on ollut minunkin
tekoni määrääjänä. Olen häväisty, petetty. En enää tämän jälkeen kehtaa
ihmisille näyttäytyä. Kaikki minua osoittavat sormellaan.
_Liisa_ (on emännän huomaamatta tullut sisälle). Olet oikeassa, rakas
sisareni. Häväisty olet ja petetty olet. Harakatkin sinulle nauravat.
_Hakolan emäntä_. Kuinka, kuinka tämä on mahdollista? (Kiivastuen.) Ei,
se ei voi olla mahdollista. Tämän täytyy olla erehdys, kamala erehdys.
Taikka sitten se on petos, kavalasti suunniteltu salajuoni, jolla
viattomat ihmiset syöstään turmioon. (Tuimasti Liisalle.) Sinä olet
tämän juonen keksinyt tehdäksesi aikeeni tyhjäksi.
_Liisa_. Sinä onneton! Eivätkö silmäsi vieläkään aukea! Mitä nyt
olet nähnyt ja kuullut, on kaikki täyttä totta. Olet ollut huonolla
tiellä, huonojen ihmisten leikkikaluna. Ja kuitenkin tulisi sinun tällä
hetkellä olla kiitollinen, syvästi kiitollinen.
_Hakolan emäntä_. Kiitollinen! Kenelle? Noille katalilleko, jotka ovat
minut ikuiseen häpeään syösseet?
_Liisa_. Ei, vaan kohtalolle, joka oikeaan aikaan särki onnettomat
suunnitelmasi. Ajattele, jos Tyyne olisi ehtinyt tulla hänen vaimokseen!
_Hakolan emäntä_. Kurjaa, kurjaa! Millä voin kaiken häpeän pois pestä,
millä ikivanhan kunniakkaan nimemme puhdistaa?
_Liisa_. Ajattele myöskin, millä voit iskemäsi haavat parantaa, millä
unohduksiin saattaa sen surun ja tuskan, jota olet omalle kotiväellesi
tuottanut.
_Hakolan emäntä_. Paljon olen rikkonut, mutta julmana, musertavan
julmana tunnen myöskin rangaistuksen painon. Liisa, jos voit, saata
jälleen molemmat lapseni luokseni. Olen väsynyt, kovin väsynyt. Minun
täytyy päästä lepäämään. (Poistuu vasemmalle.)
_Liisa_ (yksin). Taivuitpa sinä, Hakolan ylpeä emäntä! Leikkaus oli
ehkä liian ankara, mutta vähempi ei olisi riittänyt. Ja nyt riennän
Tyynen ja Erkin luo. He saavat tulla vuodattamaan balsamia kirveleville
haavoille... Ja sitten menemme kaikki lakkojuhlaa hommaamaan. Jos
koskaan, niin nyt se on paikallaan. (Poistuu oikealle.)
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SALAPOLTTAJAT ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
