The Project Gutenberg eBook of Ahkeruus ja rehellisyys
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Ahkeruus ja rehellisyys
Ynnä muita kertomuksia
Author: Chr. von Schmid
Release date: November 1, 2026 [eBook #79897]
Language: Finnish
Original publication: Kuopio: U. W. Telén & Co, 1903
Other information and formats: www.gutenberg.org/ebooks/79897
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AHKERUUS JA REHELLISYYS ***
language: Finnish
AHKERUUS ja REHELLISYYS
ynnä muita kertomuksia
Kirj.
CHR. VON SCHMID
Kuopiossa
U. W. Telén & C:o
1903
SISÄLLYS:
Ahkeruus ja rehellisyys.
Näkymätön aave.
Hyviä opetuksia pienien tarinoitten muodossa.
Järkevä, suorapuheinen palvelija.
Luonnollinen ja teko-ruusu.
Outo hautakirjoitus.
Kuolevan kolme rukousta.
Ykkönen.
Kaupunki- ja maalaiselämä.
Ahkeruus ja rehellisyys.
Köyhällä seulantekijä Simolla oli paljon lapsia, mutta ei heistä kukaan
sentähden tarvinnut nälkäisenä mennä levolle. Hän luotti Jumalaan ja
totutti heidät jo varhain työhön. Joka viikko sai hänen vaimonsa viedä
koko joukon lankoja, jotka hän ja hänen lapsensa viikon varrella olivat
kehränneet, kaupungin torille myytäväksi. Pienempienkin lasten piti jo
ansaita niin paljon kuin heidän heikot voimansa sallivat. Niin saivat
kaksi pienintä tyttöä keväällä poimia orvokkia, joita äiti sitte otti
mukaansa kaupunkiin ja möi torilla muutamasta pennistä kimppu. Kerran
kun nuo kaksi pientä tyttöä poimivat orvokkia herraskartanon puutarhan
pensaikossa, löysivät he kultaisen sormuksen, jossa jalokivi kimalteli,
ja toivat sen riemuissaan kotia.
»Sormus on armollisen rouvan oma tuolla ylhäällä herraskartanossa»,
sanoi isä; »hän on sen kadottanut viime syksynä ja kauan aikaa turhaan
antanut sitä etsiä. Sillä on suurempi arvo kuin kaikella sillä, mitä
te koko talven kuluessa olette kehräämällä ansainneet; se on maksanut
miltei neljäsataa markkaa. Mitä arvelette? Vilja on nyt kallista ja
me emme enää jaksa hankkia rahaa sitä varten. Emmeköhän pitäisi tätä
sormusta?»
»Oi, ei, ei,» huusivat lapset yksimielisesti ja katsoivat isää
kummastellen silmiin. »Sehän olisi varkautta ja varkaus on synti.»
»No hyvä», virkkoi isä, »minä tahdoin vaan nähdä, olitteko panneet
mieleenne minun hyvät opetukseni. Viekää te, tytöt, jotka olette sen
löytäneet, sormuksen heti paikalla herraskartanoon.»
Armollinen rouva oli hyvin iloissaan näitten hyvien ihmisien
rehellisyydestä. Hän puhui ystävällisesti lasten kanssa ja tiedusteli
tarkoin heidän vanhempiansa. Avoluontoiset tytöt kertoivat kaikki, mitä
he tiesivät — miten ankaralla työllä isä sai ansaita jokapäiväisen
leivän niin monelle lapselle, miten väsymättömän ahkerasti äiti teki
työtä, miten kumpaisetkin olivat hurskaita ja täynnä luottamusta
rakkaaseen Jumalaan ja miten lempeitä he olivat kaikkia lapsiansa
kohtaan.
Rouva kuunteli tarkoin, mitä hän sai kuulla tästä jalomielisestä
perheestä, josta hän tähän asti niin vähän oli tiennyt. »No hyvä»,
virkkoi hän, »minä tahdon käydä tervehtimässä vanhempianne heidän
omassa kodissaan ja auttaa heitä kaikessa hädässä. Sanokaa heille se»,
jatkoi hän ja lahjoitti kummallekin tyttöselle viisi markkaa.
Kun lapset toivat rahan kotiin ja iloissaan kertoivat kaikkea, mitä
armollinen rouva oli puhunut, sanoi isä: Tuossa nyt näette, rakkaat
lapset, miten tosi se sananlasku on joka sanoo:
Yks’ markka oikeudella ansaittu,
On parempi kuin tuhat väärin hankittu.
Näkymätön aave.
Työmies oli ollut riihenpuinnissa läheisessä talonpoikaistalossa
ja läksi yötä vasten kuutamolla kotiansa kulkemaan. Äkkiä tuntui
hänestä ikäänkuin joku olisi koputtanut häntä selkään. Hän vilkaisi
säikähtyneenä taaksensa, mutta ei nähnyt ketään. Nopein askelin
jatkoi hän matkaansa — mutta tunsi koputuksen kovemmin ja useimmin.
Hän pysähtyi uudelleen, katseli ympäriinsä, vaan ei sittekään nähnyt
ketään. Nyt rupesi hän täyttä laukkaa juoksemaan — ja silloin vasta
alkoi koputus hänen selässään tuntua yhä kovemmin ja kovemmin. Kalpeana
ja tuskan hiki otsallansa syöksyi hän pirttiinsä ja kertoi vaimolleen
ja lapsilleen, että näkymätön aave oli häntä ajanut takaa pirttiin
saakka.
Kaikki olivat ensin hyvin peljästyneinä — mutta vihdoin purskahtivat he
raikkaaseen nauruun. Tuo siivo riihenpuija oli kantanut riihiriuskaa
olallansa. Riuskan mutka, jonka hän oli sitonut varteen kiinni, oli
päässyt irti ja, mitä kovemmin mies juoksi, sitä nopeimmin se oli
heilunut ja sitä lujemmin häntä selkään jyskyttänyt. Riuskan mutka oli
siis tuo näkymätön aave. Säikähdyksestä ja kiivaasta juoksusta tuli tuo
taikauskoinen mies kipeäksi ja täytyi muutamia päiviä pysyä vuoteen
omana.
Monelle aaveen pelko on
Tuottanut tuhon, turmion.
Hyviä opetuksia pienien tarinoitten muodossa.
1. Pikku karitsa juoksi aina yksinään ympäri laitumilla. Silloin
sanoi emälammas: »Lapsi! Ilman minutta et saa mennä askeltakaan
ulos navetasta.» Mutta karitsa ei totellut. Hän meni aivan yksin
metsään. Silloin tuli susi ja söi karitsan suuhunsa. Niin käypi
tottelemattomille.
2. Pikku kissanpoika maisteli mielellänsä salaa kaikkia. Kerran löysi
hän jotain valkeata maljasessa. Se oli niin makeata kuin sokeri.
Kissanpoika nuoli nopeasti koko maljasen tyhjäksi. Mutta tuo valkea
ja makea olikin hiirenmyrkkyä ja kissanpoika poloisen täytyi nyt näin
surkeasti kuolla. Elä siis ole kaiken makean maistelija!
3. Pikku apina näki kerran, miten hänen herransa ajoi partaansa. Kun
herra oli poistunut, tahtoi pikku apina myös tehdä samoin. Hän saipusti
itsensä, otti käpälällänsä terävän partaveitsen ja — leikkasi sillä
nenänökerönsä poikki.
Ei pidä matkia kaikkea, mitä näkee muitten tekevän.
4. Susi pujahti yöllä ahtaan reiän kautta teurastajan taloon. Hän söi
varmaankin parisataa makkaraa. Mutta siitä tuli hänen vatsansa niin
paksuksi, ettei hän enää päässyt pujottautumaan ulos ahtaan reiän
kautta. Silloin tuli teurastaja ja löi hänet kirveellään kuoliaaksi.
Niin käypi varkaille.
5. Mehiläinen pisti karhua kuonoon. Voi kauheutta, miten hän mörisi!
Vihoissaan hän heitti kaikki mehiläispesät kumoon. Silloin pistivät
mehiläiset hänet aivan kuoliaaksi.
Joka tahtoo kostaa, vahingoittaa ainoastaan itsensä. Elä siis ole
sellainen mörisevä karhu!
6. Orava kuori hampaillaan saksanpähkinästä vihannan kuoren pois.
»Hyi, miten karvas,» sanoi hän. »Mutta sitä makeammalta tulee sisus
maistumaan».
Usein tuntuu työ karvaalta, mutta sen hedelmä on makea.
7. Nuori, tyhmä härkä valehteli huviksensa. Kerran rupesi hän mylvimään
aivan kuin susi olisi hänen kimpussaan. Vanhemmat härät juoksivat
kauhistuneena avuksi aikeissa sarvillansa karkoittaa suden. Mutta
valehtelija nauroi vaan pilkallisesti. Kohta sen perästä tulikin susi
todella ja iski kiinni hänen kurkkuunsa. Silloin mylvi nuori härkä
hirveästi: »Mu, mu, mu!» Mutta vanhemmat härät eivät enää uskoneet
häntä ja susi repi hänet palasiksi.
Niin saa valhe rangaistuksen.
8. Oli kerran nuori hevonen, joka ei tahtonut käydä työssä. Sentähden
hän juoksi tiehensä — kauas, kauas pois toiseen maahan. Siellä oli
kaikkein parasta heinää eikä yhtäkään ihmistä. Siellä oli sillä hyvä
olla. Se ei tehnyt mitään muuta kuin juoksenteli joutilaana, söi ja
makasi. Mutta kohta tuli talvi. Silloin sillä ei ollut mitään ruokaa
enää eikä tallia. Kurjana täytyi nuoren hevosen nälkään ja pakkaseen
kuolla.
Ellet nuoruudessasi tahdo työtä tehdä, niin käypi sinulle vanhuudessa
samalla tavalla.
9. Pienellä kananpojalla oli hirveä jano. Vihdoin hän löysi ruukun.
Se oli vielä puolillaan vettä täynnä. Mutta hän ei voinut ylettää
veteen saakka. Hän koetti väkivoimalla kaataa ruukun kumoon. Mutta se
olikin liian raskas. Hänen täytyi vesiruukun ääressä nääntyä janoon.
Silloin tuli näppärä sirkkunen. Hän voi vielä vähemmin ylettää veteen
asti. Mutta hän mätti pieniä kiviä ruukkuun. Siten nousi vesi yhä
korkeammalle, kunnes sirkkunen sai sammuttaa janonsa.
Opi ahkeraan! Ymmärrys auttaa useinkin hädässä, jossa kaikki väkivalta
on turhaa.
10. Kovan kesäkuumuuden kestäessä kuivui kerran vesilätikkö ja sammakot
olivat pakoitetut lähtemään tiehensä. He tulivat kaivolle, joka oli
melkein täynnä vettä. »Hyppäämmekö tuonne?» kysyivät nuoret sammakot.
»Ei!» vastasivat vanhat. »Sillä jos vesi täälläkin kuivuu, niin silloin
ette enää pääse ylös.»
Lasten tulee kaikessa neuvotella vanhempiensa kanssa, sillä heillä on
suurempi kokemus.
11. Kyyhkynen istui puussa. Sen oksien alla juoksi pieni puro.
Mehiläinen joi purosta ja putosi veteen. Kyyhkynen taittoi oksan ja
viskasi sen hänelle. Mehiläinen pelastui sen avulla vedestä ja pääsi
onnellisesti ylös.
Tulla muille avuksi, on hyvästi tehty.
12. Kohta sen perästä istui kyyhkynen taas puussa. Metsästäjä tähtäsi
pyssyllään sitä. Kiireesti lensi mehiläinen sinne ja pisti metsästäjää
käteen. Metsästäjän käsi vavahti, hän ampui harhaan ja kyyhkynen
pelastui onnellisesti.
Kiitollisuus on kaunis ominaisuus.
13. Kettu ja jänis kulkivat pimeänä yönä pensaikon ohitse. Äkkiä
kuulivat he pensaikosta hirveän älinän. Arka jänis luuli siellä olevan
jonkun villipedon ja juoksi nopeasti pakoon. Viisas kettu sitävastoin
meni sinne tarkastamaan — ja katso, siellä oli vaan lehtosammakko.
Mitä voimme tästä oppia?
14. Pukki kurkisteli ylhäältä navetan ylisiltä ulos. Alhaalla kulki
susi ohitse. Kun pukki oli hyvissä turvissa, oli hän hyvin urhea. Hän
huusi: »Sinä varas! Sinä murhamies!» Kohta sen perästä kohtasi susi
hänet avonaisella kedolla — ja kiskoi häneltä kielen pois.
Pahuus saapi aina rangaistuksen; ellei heti, niin aikaa myöten.
15. Etana pyysi pääskystä opettamaan häntä lentämään. Pääskynen
vastasi: »Katsos, eihän sinulla ole siipiäkään! Elä huoli! Voit loukata
itsesi kuoliaaksi». Mutta etana ei herennyt pyytämästä ja kiusaamasta.
Silloin pääskynen nosti hänet aina pilviin saakka ja antoi hänet
pudota. Etana putosi kiveä vasten — ja murskautui kuoliaaksi.
Niin käypi itsepäisille.
16. Heinäsirkka tuli talvella muurahaisten luo ja sanoi: »Antakaa toki
minulle ainoastaan pari viljan jyvää?» Muurahaiset vastasivat: »Miksi
et sinä sitte ole kesällä mitään koonnut kokoon?» Heinäsirkka virkkoi:
»Niin, kesällä olen minä aina laulanut ja sirkuttanut». Muurahaiset
nauroivat ja sanoivat: »No, tanssi sitten talvella».
Köyhyys, nälkä, häpeä ja pilkka ovat laiskuuden palkka.
17. Ylpeä aasi puki leijonan taljan päällensä. Muut aasit luulivat
silloin, että hän oli todellinen leijona ja tekivät hänelle syvimmät
kumarruksensa. Mutta aasinajaja tunsi hänet pitkistä korvistaan, jotka
pistivät esiin. Hän kiskoi häneltä leijonan taljan pois ja pieksi hänet
pahanpäiväiseksi.
Typerät ihmiset vaan luulevat jotain voittavansa kauneitten vaatteiden
avulla — ja arvostelevat muitakin ainoastaan vaatteiden mukaan.
18. Kana löysi käärmeen pesän, joka oli täynnä käärmeen poikasia. Ne
olivat kylmästä aivan jähmettyneitä ja puolikuolleita. Hyväsydämminen
ja sääliväinen kana asettui käärmeen poikasien päälle niitä
lämmittääkseen. Mutta — niinpian kuin häijyt käärmeet jälleen
virkistyivät eloon, pistivät he hyväsydämmisen kanan kuoliaaksi.
Lapset, jotka kiittämättömyydellä palkitsevat vanhempien rakkauden,
ovat näitten käärmeen poikasien kalttaisia.
19. Koira kantoi suussaan lihapalaa ja ui sen kanssa virran poikki.
Silloin näki hän kirkkaassa vedessä oman kuvansa. Hän luuli että se oli
toinen koira ja tahtoi nopeasti anastaa häneltä lihan. Mutta kun hän
hampaillansa sitä tavoitti, pudotti hän oman lihapalan suustaan ja se
upposi pohjaan. Nyt hänellä ei ollut sitäkään.
Se, joka tahtoo anastaa toisen omaa, hän kadottaa omansakin.
20. Ylpeä sammakko näki härän laitumella puron läheisyydessä. Silloin
sanoi hän toisille sammakoille: »Eikö totta, ystävät, enkö ole yhtä
suuri kuin tuo härkä?» »Oi, mitä sinä ajattelet», virkkoivat toiset,
»ei sinnepäinkään!» »Noh, katsokaa nyt», sanoi hän, »nyt minä kohta
olen yhtä suuri». Hän rupesi kaikin voimin puhaltamalla paisuttamaan
itseänsä niin kauheasti, että — halkesi.
Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
21. Käärme makasi levollisena auringonpaisteessa ja nukkui. Hiipipä
silloin varis sinne ja tahtoi sen nopeasti tappaa. Mutta käärme syöksyi
kauhealla kihinällä ylös ja antoi varikselle sellaisen piston, josta se
kuoli.
Joka toiselle pahaa tarkoittaa, sitä itseä onnettomuus kohtaa.
22. Leivonen riippui verkkoon kiinni kietoutuneena. Siinä hän
valitti näin: »Minä kurja, minä onneton lintuparka! En minä varasta
kultajyväsiä, enkä hopeaa, enkä helmiä. Oi! pieni ohran jyvänen vaan
tuottaa minulle kuoleman!»
Pienet virheet voivat sinulle tuottaa suuren onnettomuuden.
23. »Lapset», sanoi vanha kärpänen pojilleen, »varokaa hunajaa,
varokaa viiniä ja varokaa palavaa kynttilää!» »Mitä», sanoi muutama
nuori kärpänen, »hunajahan on niin makeaa». Hän söi — ja jäi jalastaan
siihen riippumaan. »Oi», sanoi toinen, »viinihän on niin hyvää». Hän
joi — tuli humalaan ja hukkui lasiin. »Mutta kynttilä», sanoi kolmas,
»loistaa niin kauniisti — eikä ole ruokaa eikä juomaa». Se lenteli
siihen — ja poltti itsensä.
Paha näkyy välistä hyvältä, välistä makealta ja kauniilta. Sentähden
täytyy lasten ottaa huomioon varoitukset, muuten tulevat he
onnettomiksi.
24. Jalopeura makasi luolassaan ja nukkui. Silloin tuli pieni hiiri
ja nykäsi häntä parrasta. Hän hypähti ylös — husch, hiiri oli
taas loukossaan. Nyt jalopeura asettui jälleen paikoilleen ja oli
nukkuvinaan. Heti tuli hiiri takaisin. Husch — nytpä hän olikin
jalopeuran käpälissä. Hiiri itki ja rukoili päästämään hänet hengissä
lähtemään. Jalopeura virkkoi: »Suloinen tosin olisi kosto ollut
minulle, mutta kauniimpi ja jalompi on antaa anteeksi. Mene — eläkä
noin enää tule luokseni».
25. Muutamien päivien perästä joutui jalopeura verkkoon, jonka
metsästäjä oli asettanut häntä varten. Hän ei enää voinut liikkua ja
kiljui tuskissaan. Silloin tuli pikku hiiri ja nakersi paulat poikki.
»Katsos», sanoi hän, »jos et olisi säästänyt minun henkeäni, olisi
sinun nyt pitänyt kuolla».
Joka on laupias, sille laupeutta osoitetaan.
Järkevä, suorapuheinen palvelija.
Evald, eräs rikas, nuori herrasmies, antautui isänsä kuoltua
uhkapeliin, juoppouteen ja muihin irstaisuuksiin. Hänen isänsä vanha
metsästäjä varoitti häntä avosydämmisesti. »Elkää tehkö niin, rakas
nuori herra!» hän sanoi eräänä iltana, kun he metsästykseltä palasivat
kotia. »Siten saatatte itsellenne ja isävainajanne muistolle häpeää,
hukkaatte omaisuutenne ja saatatte itsenne aikaseen hautaan».
Mutta nuori herra vihastui metsästäjäänsä ja kielsi häntä vast’edes
sellaisia varoituksia antamasta.
Metsästäjä vaikeni ja astui surullisna hänen takanansa. Näin kulkien
he tulivat suohon, eivätkä päässeet enää etemmäksi. »Me olemme menneet
harhaan», sanoi Evald, »ja saamme nyt koko yön harhailla metsässä».
Metsästäjä virkkoi: »Näin kyllä että olitte joutuneet harhatielle,
mutta minä varoin itseäni osoittamaan teitä oikealle. Minä ajattelin,
näette, että te voisitte sen pahaksenne panna».
»Oletko sinä mieletön?» huusi Evald. »Jokainen järkevä ihminen olisi
siitä tietysti hyvillään ja kiitollinen! Sinun olisi pitänyt minua
varoittaa; saata minut nyt heti oikealle tielle!»
»Kyllä», sanoi metsästäjä, »aivan mielelläni; mutta kun te moititte
minua siitä, että olen antanut teidät varoittelematta joutua suohon,
kuinka te sitten voitte pahaksenne panna, kun varoitan teitä kokonaan
turmiolle joutumasta».
Evald sanoi: »Sinä olet oikeassa, vast’edes tulen ottamaan korviini
kaikki sinun varoituksesi».
Vaan tyhmä tylyst’ ystäväänsä kohtaa
Mi häntä hyveen tielle tahtoo johtaa.
Luonnollinen ja teko-ruusu.
Järkevällä äidillä, joka tahtoi antaa lapsillensa hyvän kasvatuksen,
oli kaksi ruusua, toinen luonnollinen ja toinen mukaelemalla tehty.
Nämä oli hän asettanut lasiseen vesiastiaan ikkunalaudalla. Mehiläinen
lenteli siellä ja asettui istumaan luonnolliselle ruusulle. Sitä äiti
juuri toivoikin. Mehiläinen lensi taas tiehensä, mutta äiti tiesi että
hän jälleen palajaisi ja kutsui lapsiansa.
»Te näette tuossa», lausui hän, »kaksi ruusua. Toinen on kasvanut
ruusupensaassa meidän puutarhassamme, toisen on muuan hyvin taitava
kukantekijä tehnyt. Sanokaa minulle nyt mikä on luonnollinen ja mikä on
tekoruusu? Katselkaa näitä kahta ruusua oikein tarkoin, mutta ette saa
niitä liikuttaa».
Lapset eivät luulleet voivansa niitä erottaa toisistaan. »Tuoksusta»,
sanoivat he, »voisi sen kyllä havaita, mutta me emme tiedä, mistä
ruususta tuoksu tulee, emmekä siis mikä on kasvanut ja mikä tekemällä
tehty».
Nyt lenteli mehiläinen taas sinne ja asettui arvelematta tai edes
tuokiotakaan epäellen luonnollisen ruusun päälle.
»No niin, lapsukaiseni», sanoi äiti, »eikö teidän tule myöntää, että
pienellä mehiläisellä on enemmän älyä kuin teillä? Hänellä on vähäisenä
toimenaan kukkaisten pölystä ja nesteestä valmistaa vahaa ja hunajaa.
Muista asioista ei se tiedä mitään. Tämän hänen tietonsa, tämän
taipumuksen, jota oppineet vaistoksi kutsuvat, on Jumala, joka niin
lempeästi kaikista luoduistansa huolta kantaa, häneen istuttanut.
»Mutta mitenkä on nyt meidän ihmisten laita? Tätä tietoa, tätä aistia
ei Jumala ole meille suonut. Mutta Jumala on meille antanut ymmärryksen
tutkia ja valita mitä meidän aineelliseksi hyödyksemme soveliasta
on. Hän antoi meille vapaan tahdon, mutta myös omantunnon, joka
meitä varoittaa pahasta ja johdattaa kaikkeen hyvään, joka sielumme
autuudelle välttämätöntä on.
»Meidän tulee sentähden käyttää ja kehittää ymmärrystämme oppiaksemme
oikein tuntemaan tätä näkyväistä maailmaa. Vielä enemmän tulee meidän
kuulla omantuntomme ääntä, tätä Jumalan ääntä, joka ilmoittaa että me
olemme myös toisen korkeamman maailman omia. Me voimme tosin havaita
tunnusmerkkiä Jumalasta näkyväisessä luomakunnassa; mutta vielä
ihanampana ilmaisee hän itsensä pyhässä raamatussa, joka selkeästi
selittää sen, johon omatunto ainoastaan viittaamalla osottaa».
Tutki luonnoss’ Luojan töitä.
Ne on viisauden teitä!
Outo hautakirjoitus.
Matkustavainen luki erään suuren kaupungin hautausmaalla hautakivien
päällekirjoituksia. Marmorimuistopatsaalle oli suurilla kirjaimilla
kiveen hakattu seuraavat kummalliset sanat: »Se mies, jonka luut tässä
lepää, on tullut 90 vuoden vanhaksi; mutta elänyt hän on ainoastaan
kolme vuotta».
Vieras, joka ei ymmärtänyt tätä hautakirjoitusta, pudisteli päätään
ja kutsutti haudankaivajan, joka hänelle selitti hautakirjoituksen
seuraavalla tavalla:
»Se mies, jonka haudalla nyt seisomme», kertoi hän, »on lapsuudestaan
saakka elänyt ainoastaan tätä maailmata varten ja etsinyt sen
katoovaista tavaraa, hekumaa ja kunniaa. Mutta kolme vuotta ennen
kuolemaansa muuttui hän, oppi Jumalata tuntemaan, rukoili häntä joka
päivä ja koetteli elää Jeesuksen opin mukaan. Hän teki keräämillään
rikkauksilla paljon hyvää köyhille, eikä hänellä enää ollut suurempaa
onnea kuin tehdä muille iloa ja koetteli olla ja elää ainoastaan
Jumalan sanan jälkeen. Kuolinvuoteellaan sanoi hän: ’entinen elämäni ei
ollut mitään elämätä; minä olin ikäänkuin kuollut Jumalalle, kaikelle
hyvälle ja kaikelle oikealle ihmisilolle. Mutta vasta sitte kun mieleni
muuttui, alkoi oikea elämä; sillä ainoastaan nämä kolme vuotta olen
elänyt Jumalaa ja hyvää varten ja nauttinut puhtaamman ja parhaimman
ilon.’ Hän käski sentähden panemaan hautakivelleen nämä edellä mainitut
oudot sanat, jotka varmaan jo ovat monenkin saattaneet parempiin
ajatuksiin.»
Ken itsens’ uhraa maailmalle,
Ei elä, kuole taivahalle.
Kuolevan kolme rukousta.
Kuolinvuoteellaan makasi eräs ylhäinen, korkeasukuinen valtion
virkamies, joka jo monta vuosisataa sitte oli elänyt ja uskollisesti
palvellut herraansa. Mutta liian paljon oli hän tavotellut kunniasijoja
ja ajallista omaisuutta, vieläpä myös huolehtinut enemmän hovin kuin
kansan eduista. Keisari kävi häntä tervehtimässä ja kehoitti häntä
pyytämään itselleen jonkun armonosoituksen, minkä ikinä tahtoi.
»Rauhoita minun omaatuntoani siitä», sanoi kuoleva, »että olen elänyt
ainoastaan tätä maailmata varten».
»Sitä en voi», vastasi keisari.
»Noh», virkkoi kuoleva, »pidennä elämääni yhden tunnin vaan».
»Yhtä vähän minä sitäkään voin», sanoi keisari, »en edes
silmänräpäystäkään».
»Niin lievennä ainakin tuskat jäsenissäni!» vaikeroitsi sairas.
»Ei sekään ole minun vallassani», vastasi keisari huokaellen.
»Oi», huokaili nyt kuoleva, »olisinko minä kuitenkin Jumalaa niin
uskollisesti palvellut kuin sinua, niin olisi minulla ystävä taivaassa,
joka tähdistönauhojen asemesta olisi voinut suoda korkeampia
armonosoituksia, voinut antaa synnit anteeksi, voinut pidentää tämän
ajallisen elämän ja antaa ijankaikkisen.»
Ken Herraa tääll’ on etsinyt,
Ei ole turhaan elänyt.
Ykkönen.
Eräs herttainen, hilpeä vanhus keskusteli mielellään pojanpoikansa
kanssa ja osasi ikäänkuin leikkien saada hänet ymmärtämään
tärkeimmätkin totuudet. Kerran hän kirjoitti pojalle, joka koulusta
tultua kävi häntä tervehtimässä, kivitaululle seuraavaa: Jos sinä
käyttäydyt siivosti, opit ahkerasti etkä tee mitään pahaa, niin annan
minä sinulle niinpian kuin täytät viisitoista vuotta, 000 markkaa,
joilla sinä saat joko lukujasi jatkaa tai oppia kaupankäyntiä.
Pikku Paavo rupesi nauramaan ja sanoi: »Nollathan eivät ole minkään
arvoisia, olkoonpa niitä miten paljon hyvänsä. Mutta jos sinä asetat
jonkun luvun niitten eteen, esimerkiksi 1, silloin heillä vasta on
merkitys».
Isoisä hymyili ja sanoi: »Niin tahdon minä sitte 1 numerolla muuttaa
nollien mitättömyyden 1000. Mutta paina muistiisi tämä hyvä opetus:
’Kaikki meidän tekomme ovat pelkkiä nollia vaan, ellei yksi _ykkönen_
tule niille lisäksi, joka heille vasta arvoa antaa ja tämä ykkönen on
rakkaus Jumalaan ja ihmisiin’».
Sydän mi Herraa Jumalaa
Ja lähimmäistä rakastaa,
Elomme työmme jalostaa.
Kaupunki- ja maalaiselämä.
Marketta, eräs reipas talonpojan emäntä, kantoi suuren korillisen
pellavaa kaupunkiin; hänen lapsensa, poika ja tyttö, kantoivat
pienempiä koria ja seurasivat häntä. Kaupungin rouva, joka oli tilannut
pellavan, oli siihen hyvin tyytyväinen ja tarjoili lapsille ja heidän
äidilleen simaa ja vehnäleipää. Lapset olivat kovin iloissaan. »Kuinka
onnellisia ovat kumminkin kaupunkilaiset», sanoivat he. »Kuinka
murakkaa on tämä valkoinen leipä! Kuinka makeaa tämä keltainen
juoma! Ja kuinka komeaksi ovat tämän suuren pirtin seinät maalatut!
Kaupunkilaiset ovat tosiaankin onnellisia ihmisiä!»
Seuraavana keväänä kävi kaupunkilaisrouva lapsineen tervehtimässä
talonpojan emäntää maalla. Emäntä kestitsi vieraita puutarhassaan
kukkivien omenapuitten varjossa tarjoten maitoa, voita ja ruisleipää.
Lapsista tämä maistui niin äärettömän makealta.
»Näin rasvaista maitoa ja näin kullankeltaista voita», sanoivat he,
»emme varmaankaan saa nähdä kaupungissa. Tämä musta leipä tuntuu myös
meistä voimakkaammalta ja paremmalta kuin valkoinen. Ja kuinka kaunista
täällä on! Kuinka sinisenä taivas hohtaa valkoisten ja punasten
omenakukkien läpitse! Kuinka monivärisenä tuo vihreä niitty kukkinensa
loistaa! Maalaiset ovat kumminkin onnellisimpia ihmisiä!»
Molemmat äidit hymyilivät ja sanoivat: »Kaupunkilainen kiittää
maalaista, maalainen kaupunkilaista onnelliseksi!»
Jok’ onneansa oikein osaa arvostaa,
Hän ainoastaan onnen saavuttaa.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AHKERUUS JA REHELLISYYS ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG™ LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg™ License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg
Project Gutenberg is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 41 Watchung Plaza #516,
Montclair NJ 07042, USA, +1 (862) 621-9288. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
