The Project Gutenberg eBook of Vanha maininki
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Vanha maininki
Runoja
Author: Aleksanteri Aava
Release date: November 25, 2025 [eBook #77333]
Language: Finnish
Original publication: Porvoo: WSOY, 1916
Credits: Tuula Temonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VANHA MAININKI ***
language: Finnish
VANHA MAININKI
Runoja
Kirj.
ALEKSANTERI AAVA
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1916.
Pitämys:
"Arvelen: se miehenmitan täyttää,
povessaan ken kantaa toivon koitteen,
kiitoksen ken kestää sekä moitteen,
auraa, asetta ken osaa käyttää."
SISÄLLYS:
I.
Runotupaan tullessa
Vanha maininki
Laulu karhusta
Ketunhiihtäjä
Vaarin keralla
Kytän muistelo
II.
Kolme kertaa
Mummo ja tyttö
Rojuvajassa
Kohtaus metsätiellä
Saunan salaisuus
III.
Kotiseutu
Mitä tahtoisin
IV.
Istuin illalla tuvassa
Mietelmä
Syksyn syytkö
Hiihtäjä
Päivän mentyä
Ainon muistolle
Metsän laulu
RUNOTUPAAN TULLESSA.
Metsä lauloi, maa iloitsi,
aallot kaikki karkeloitsi.
Lintu liekkui, toinen soitti,
kannelmoi kevätkäkönen.
Pilvet liiti, varjot liukui.
Armas aurinko hymyillen
katsoi halki hattaroiden.
Syttyipä sydän minunkin,
pilkahti pimeän mieli.
Tunne tuli, toinen lähti,
aatos aaltona ajeli,
läiskytteli, loiskutteli.
Aihesiemenet sirahti.
Runosirpaleet sikisi.
Sykähti sydänalassa,
poltteli poviperässä,
syntyivät sydänesikot.
Yksi syntyi yöpimeessä,
toinen aamuautereessa,
eräs suolla, eräät maalla
jotkut veneessä vesillä.
Kapaloitsin, kasvattelin,
noita ihailin, imetin.
Illoin syötin, sylkyttelin,
aamuin kulmia kukitin.
Nimet annoin aatoksille,
koltun ompelin omille.
Tulen nyt runotuville,
laulutalon lattialle,
joukkoineni, joikuineni,
lapsineni, lauluineni.
Tulen näitä näyttämähän,
kainoja kylittämähän.
VANHA MAININKI.
Korpi on kotini luona,
korvessa kotoinen palsta.
Siellä raadoin, raivaelin.
Kuului kummainen kohina,
pauhu.
Tuota tarkkaelin.
Metsä vaiti, tunne tyyni —.
Mikä on kuohu kummanlainen,
mikä?
Puitani pinosin,
ratokseni rallattelin.
Käki kukkui, kummut helskyi,
tuoksui tuoreina petäjät,
päivyt paistoi, sirkut soitti,
siinteli sininen taivas,
kukki kankahan kanerva,
— miksei mielikin iloinen!
Yhä jyski ja jymisi,
korven taustalla kohisi.
Läksin tuota tutkimahan.
Älysin selän sinisen,
laajan Laatokan lakean,
aavana, alastomana,
silmän siintämättömänä.
Käy ei vihurit vesillä —
kullat päivyen pälyvi,
aallot ei riehu aavan päällä —
suvihyttynen hypelti.
Vanha maininki vesiltä,
eilistuulen tempomana
tuli, läikkyen läheni,
soljueli, soudatteli,
nousi, laski, laikahteli,
vieri pitkänä, pihisi,
karkoi kallion sylihin,
paatta vasten paukahteli,
huokui hurjana, humusi
valkeana, vaahtoisana.
— Uupui, läähätti, läkähtyi,
sihisi, sähisi, särkyi.
Siitä oli raivo rantamassa,
siitä kummainen kumunsa,
jylinänsä, jyskinänsä.
Katseli karankokuuset
tyynen aavan tyrskimistä,
katsoi kukka kalliolta
pirskua tuhatpisaran.
Katsoin itsekin, ihailin,
tuota paaden paukkumista,
vaahdon valkoista valua,
vanhan voiman voivotusta.
Kirves oli kiikkumatta,
aatos askarin ajeli.
Hämy hiipi, tyrskyt tyyntyi,
talttui mainingin tapailu,
vitkasteli, viivähteli,
vähiin huoaten hupeni,
sydämenä sykkeröitsi,
veren vellovan omana,
sulasurun saattamana.
Kuljin jo kotipolulle,
mietiskellen mennessäni:
Niinkuin Laatokka lakea,
suuren tuulen suutelussa,
kaikui jo Kalevan laulu. —
Kuni Laatokan lakean
povi tuulten tyynnyttyä
— kannel Kalevan nykyinen:
syttyvi, sykähtelevi,
läikähtävi, lämmittävi,
hetken huokuen humuna,
muinaiskunnon muistelona.
I.
LAULU KARHUSTA.
Karhu katsoi kämmentänsä,
käänteli käpäliänsä,
— joko on lappeat laveat,
käkkyrät käpälän päissä?
Jo oli lappea lavea,
oli se lapion lainen,
käkkyrät käpälän päissä,
ripsahtivat, rapsahtivat.
Jo on kaikki karhunvoimat,
merkit metsien isännän!
Hihkasi! Ärähti, äyhki,
ihastui ikihyväksi.
Syleili saloista puuta,
lakkalatvan huiskutteli,
työnti, tyrkkäsi tyveä,
kynsin kaarnoja karisti.
Lähti linnaa liikkumahan,
saloa samoilemahan.
Lintuset livertelivät,
pikkukielet piipittivät
ainaisen ilon pidossa,
metsän suuren sunnuntaissa.
Risut rauskuen rasahti.
Sieltä liikkui linnanherra,
vaappui korpien komea,
harppoi mäen harjanteelle.
Kohotti rotevan rungon,
— niiskutteli, nuuskutteli.
Uinaili uninen lampi
salon varjossa salassa,
luona jylhän jyrkkärinnan,
kallion kivikumean.
Kakisteli kaislojansa
metsän silmänä syvänä,
kuusien kuvastimena,
pienen sorsan soutamana.
Kaunista ei karhun nähdä
lammen uinailu uninen.
Rauha ei raivon miettehissä,
tyyni ei verissä väkeväni
Suonet soittavat sotahan,
valtimonsa vainoteille,
viihdä ei pienet piipitykset,
peippojen pesätarinat.
Ennen suurena sodassa,
kuin on raukka rauhantyössä!
Otti pallin paltamalta,
saatteli satakiloisen
kiven.
Viskoi vierimähän,
keikkumahan, kerkkimähän,
jyskien jymisemähän,
syöksymään syvän sylihin.
Piilohon pujahti särki,
tavi rääkkyen räpisi,
värjyi korpi ja kohahti
iloissa oman isännän,
jättivoiman järkyttäissä.
Lähti kontio kululle,
vankkavarvas astunnalle.
Kuunteli. —
Kilahti kello!
Muisti jo makean juoman,
vaahtoisan, veripunaisen.
Muiskutteli, maiskutteli.
Kulki kukan kaatumatta,
risujen risahtamatta,
toisihin tuhotekoihin.
KETUNHIIHTÄJÄ.
Mies Tapion talohon hiihtää
yli hankien hohtavanvalkoisten.
Lumolemmellä lupaavat viihtää
sinipiiat, hymy on herttainen,
kun viitoja pukevat palttinaan.
Mies hiihtävi, huurre on parrassaan.
Latu vierellä vilkas Turma
käy, ketjuissa, leihaa läähättäin.
Ketun jäljillä kulkevi surma.
Säteet päivän, pyssystä välkähtäin,
lyö leikkiä. Mikko jo viimeisen
tais’ kyniä teeriltä höyhenen.
Rips raps — mikä putosi puusta?
Siellä orava tirkisti oksallaan.
Käpymurkinan menetti suusta,
niin säikkyi, tuijotti tulijaan
nyt nappikirkkailla silmillään.
Töpö kaunis ol’ töllötys pienen pään.
Ajo käy. Niin kaukana liikkuu
repo, jäljillä heleä haukunta.
Lumilepehet oksilla kiikkuu.
Mies vaihtaa paikkoja passissa.
Hanan viritti. Asetta ojentaa. —
Ei tullut — korpihin kaikkoaa.
On Tapio iloinen ukko!
Hän päivänkin leikitti lapsiaan.
Tuliluikun helähti lukko
taas, jo on hämykin hiihdollaan.
Näkyy kettu! On kevyttä loikka tään,
kas, kyttähän vilkkuvi mennessään.
Käy pamaus, korpi sen toistaa.
Mikon mielevän juoksu jo tupsahtaa.
Kyttä tyhjää hylsyä poistaa.
Erämies taas illalla kiitosta saa.
Yli metsien, rotkojen, vaarojen,
soi ti-ta-tu torvesta helkkyillen.
— Tuvan ovensuussa on repo.
Sen luona nyt lapsoset ilkamoi.
Erämiehen on viihtänyt lepo.
Mutt’ ennenkuin unetar unhoa loi,
miesi Turmansa koppihin kurkistaa,
pehkuvuodetta pehmeeksi kohentaa.
VAARIN KERALLA.
Vaari mun vei usein metsihin,
ikäkymmentä kun aloin toista.
Aika, sanotaan, ei sitä poista,
lapsessa mi liittyi verihin.
— Muistan, miten tuli hiljaa ukko
puoliyössä mua nykimähän:
poika, nouse — rupeen lähtemähän,
sarastaissa sahaa metsokukko.
Tuliputkeen ahtoi panoksen,
etutulpat tappurasta laittoi.
Haastoi: »Perän oma isku taittoi,
kerran sutta kun löin hutaisten.
Valkoisena vilkkuvan näin hampaan,
lumella kun kanssaan piehtaroitsin.
Luonnon sulle, pojanpoika, soisin
vaarivanhuksen, ei lauhan lampaan!»
Sammutettiin sitten tuli päreen.
Soitimelle menin vaarin myötä.
Otava jo viittoi aamuyötä,
olkapäätäin hipui oksat näreen.
Petäjikköön, soiden rintamalla
oppaan vakaa askel vitkaan johti.
Pylväikköhön kuuhut haavein hohti,
jylhät huudot oli huuhkajalla.
Istuttiin niin sammalpengermällä.
Pyssyss’ oli, muistan, vaskihana.
Suolla metelöitsi metsäkana
aamun alkain naurunrähinällä.
»— Kohta kuulet metson läähätystä»,
vaari kuiskas mulle viereltäni.
»Juoksuani matki jäljilläni,
viipyessäni ei värähdystä!»
Ti tik, ti tik, tihentyen soi!
Kolmiloikkamme tuon säestääpi.
Kytät kyyryllensä hämyyn jääpi.
Soipi metso. Kajastelee koi.
Tulta syöksyi vanhan pyssyn suusta.
Harjut kaikui, raikui, roiskahteli;
kuivat oksat poikki paukahteli,
lintu komea kun putos puusta.
Nokan muistan valkoluisen, käyrän,
rintasulat välkkyi vihreätä.
Kotimatkalla ma kannoin tätä.
Laukun kansi oli nahkaa mäyrän.
Vanhus haastoi: »Ikä iltaan hiipii,
elonlyijyt sattuivat jo lihaan.
Lahoon, putoon tuonentalon pihaan,
viime sulkia jo syksy riipii.
Kevätkoitettasi elät, kuulet,
mille suonissasi soittaa veri.
Metsä viihtääkö vai kutsuu meri,
monet miestä tavoittavat tuulet.
Arvelen, se miehenmitan täyttää,
povessaan ken kantaa toivonkoitteen,
kiitoksen ken kestää sekä moitteen,
auraa, asetta ken osaa käyttää.»
Kotitalo vielä untaan nukkui.
Tullessamme tuvan portahille
Vahti vinkui, vaari äänsi sille.
Helskytellen ensi käki kukkui.
YTÄN MUISTELO.
Käyn rannalla polkua kaitaa
syysiltana. Vaiti on maa.
Vain pyörtehet virran laitaa
syyshuolissa huljuttaa.
Ol’ kesä, kun kerran tälleen
sitä polkua samosin.
Suvimuisto nyt saapuu jälleen,
— tytön kainon ma kohtasin.
Ei silmiin katsonut, sieluun
loi katseensa kaihoavan.
Jo virran viehkeän nieluun
näin itseni uppoavan.
Ja aaltonen hempeän hento
ajoi syömmissä silloin niin.
»On elämä — joutsenlento» —
sulohaaveissa haastettiin.
Ah, oli se armasta aikaa!
Nyt on syksy, on illansuu.
Ei luonnossa lemmentaikaa,
jo koivukin kellastuu.
Ja rikki on rakkauskin,
ja on hiipunut hiililleen.
On onni, jos elää tuskin
se kielillä kanteleen.
KOLME KERTAA.
Kävin keväällä kylätietä,
suvituulonen suuteli maan.
Tyttö torpan portailla istui,
oli viehkeä varreltaan.
Kävin kesällä toisen kerran.
Mikä veikään matkani niin?
On sairaana — äitinsä haastoi,
pani uutimet ikkuniin.
Syyskylmällä kerran vielä
sivu hiivin ma hiljalleen.
Pihamaalla en älynnyt muuta
kuin vuotehen, vaatteineen.
MUMMO JA TYTTÖ.
Mummo istui muurin luona,
liki kiukoan kiviä.
Sanoi vanhus vaivan nähnyt,
hampahaton haukotteli:
»Tulis Tuoni ottamahan!
Vaiva vanhan on elellä,
ikälopun istuskella.»
Haastoi tyttö penkin päästä:
»Enpä kuolisi, eläisin!
Hyvin on ikä ihana,
nuoruusaika armahainen.»
Kului vuosi — vieri toinen.
Tuli Tuoni mummon luoksi,
varsin valkeissa sukissa,
kalpeassa kauhtanassa.
Nykäisi. Havahtui ämmä.
»Älä tapa, Surmakulta!
Lupaa vielä viikon päivät
etehen elinikäni!»
Pois meni Manalan miesi.
Neitipä jälestä juoksi.
ROJUVAJASSA.
Kerran oikku ahtaan ajan
teki mulle pientä pilaa:
makuusuojaksi soi vajan:
muualla ei ollut tilaa.
Aika armas toki, kesä,
tyyntä tuohikaton alla.
Mietin, mukiin menee pesä,
harvempi on harakalla.
Tyytyväisnä tyynnyin kojuun,
venyin olkipatjain päällä,
katsoin kaikenlaiseen rojuun,
silmänruokaa riitti täällä.
Tuolla tuohikontti, merta,
kalapytty, pyydys, nuotta.
Noita vaari käytti kerta;
ukko elänyt ei suotta.
Mieleen muistuu miesi hyvä,
Tarut monet mulle antoi.
Katse kulman alla syvä,
kalakojettaan kun kantoi.
Rantaan juoksin jälillänsä.
Pimetessä tehtiin tulta.
Vaari paikkas’ pyydystänsä,
länsi hehkui kuni kulta.
— Nurkkaa nakerteli hiiri,
katkes multa muistokuvat.
Narahdellen naukui viiri.
Aatoksella omat luvat:
siirtyy tuohon sekä tähän
sattuu kaluun kaikenmoiseen.
Romut elpyi elämähän,
muistot yhtyi yhteen, toiseen.
Katson lapsuuskätkyttäni.
Tuossa ajoin erään illan,
alkumatkaa elämäni,
oksanpäillä pirtinsillan.
Äiti lauloi lapsenvirttä,
tähdet himmehinä hiilui.
katse siirtyy seinähirttä
pitkin. Mikä kirkas kiilui?
Vaskihelaa näytti valjaat
Mikonpäivän mieleen johti.
Keltakoivut puolipaljaat
aamu hallaisena hohti.
Ensi kerran kirkkotiellä
ajoin isän kera. Poikki
kankaan kanervaisen siellä
repo rullihäntä loikki.
Ruumislauta, tuokin täällä.
Siinä venyi viime vainaa.
Aavistus käy aivon päällä:
samaa puuta saan mä painaa
hiihdettyä loppuun ladun.
Mielikuvat kuni aaveet
astuu päähän elonkadun.
Eelleen hiljaa hiipii haaveet.
— Naapur’-vaari virttä laulaa,
vakavana seisoo väki.
Nyt ne arkun kantta naulaa.
Pellon takaa kukkuu käki.
Joukko kaikki kiittää miestään,
miehet, naiset hyvää haastaa.
»Viime virsta meni tiestään!»
Syyt’ ei sysiä, ei raastaa.
Kuka kuivaa kyyneltänsä,
kysyn, kaipuun vuoksi nyyhkii?
Moni meistä silmiänsä
joka tuulen tullen pyyhkii.
Kalmistohon kaunihisti
jäikö kumpu kukkaniekka,
vaiko valkea vain risti,
päivänpaahtelema hiekka?
Arvaa en. — Vaan äityeni
laskemassa jos on lasta
tuutuun, kukan kummulleni
katkoo vaikka katajasta.
Siunaten tuon hiljaa heittää,
kuni vaatteen kehdon yli,
milloin pienokaistaan peittää.
Hän ei huonointakaan hyli.
— Katselen kuin kaidepuulta
Manan virran vierimistä.
Tuntune ei tuolla tuulta,
kysyne en: mihin — mistä?
Haukkui yössä vanha Vahti!
Havahduin jo haaveistani.
Tuntui suonen tyyni tahti
käsivartta koittaissani.
Silloin keksin pienen pilan:
parempaan ken kaihoo majaan,
maailmassa tapaa tilan,
— vertaan tuon vain törkyvajaan.
Purret siellä soljuu kiviin.
Tahto taittuu, ponsi puuttuu.
Joskus silleen romuriviin
itse ihminenkin muuttuu.
KOHTAUS METSÄTIELLÄ.
(Kansantarina.)
Ylpeä hovin isäntä,
arvon herra aatelinen,
ajeli saloista tietä,
hyvällä ravihevolla
työnnytteli.
Talvi kova.
Lunta on lujasti tiellä,
syrjässä sitäi syvemmin.
Tiellä tok’ jalaksen jälki,
— tiepuolia jäniksen jälki,
pilkku ketun pistelemä.
Ajoi herra huoletonna.
Hepo korvia heristi.
Mikä estettä edessä?
Tuli vastahan-tulija,
kuormamiesi kuhnutteli,
koni aisoissa alaston,
takkukarva taipaleella.
Mies nukkui tukin tyvellä,
kähnys känttyrän selällä.
— Hei ukko! Hotua anna,
käännä tieltä!
— Käännä itse!
Sulla on kevyt rekesi;
mulla paljon painavata!
— Pakana! pajahti herra.
— Älä kiroile! kirosi
istukohot itsehesi!
Jos et luistele lumille,
käännä oitis oikealle,
teen, kuin eilen tein papille
Alkoi aateli ajella,
rekeänsä remmätellä.
Pelkäsi pahan tulevan.
Pääsi jo hepo lumista,
herra hangen kahlonnasta
kömpi tielle.
Jo kysäisi:
mitä teit pahaa papille,
mitä olisit minulle
tehnyt kelminkeinojasi,
jos en olisi ajanut,
kääntänyt sivu sinusta?
— Olisin minä ajanut,
kääntänyt sivu sinusta,
— huusi. Pisti piippuhunsa.
SAUNAN SALAISUUS.
Paljon saunalla salaista,
vaikk’ei paljoa pakise.
— Nukkui nuorikko väsynyt,
lautaisella lautehella,
saunassa savustuneessa.
Oli pikkuinen povella
äskensyntynyt sylissä,
poika kallis kainalossa,
— kukkasena, kultasena,
vanhuuspäivänsä varana.
Äänsi poppa porstuasta,
nainen naapurin puheli:
»Annahan lapsi auttajalle,
vähän pikkuista pitelen,
taion, siunoan sikiön.»
»Älä taio», äiti virkkoi.
»Taiat turhia tapoja,
itse sirkun siunaelin.»
Mummo hymähti. Mutisi:
»Taiat turhia tapoja.
Katsohan pojusi päätä!
Ei tuon otsa oivallinen,
laadullinen päälakensa.
Otsa on taaksi taipumassa.
Anna päätäsi puristan,
tasoittelen, taivuttelen,
pyöristän!»
Älysi äiti
todet totiset puhutun.
»Otsa on taaksi taipumassa.»
Antoi äiti ainoansa.
Poppa poikasta mukaili,
takaraivoa rakenti.
Pää tuli, kohosi kulmat.
»Tuli potraksi pojusi,
tässä emo armahasi!
Kiität naista naapurista,
kasvettua kaunoisesi.»
Kulki kiitokset kiroina,
huhuiluna hullun miehen
saunan savuisen salana.
III.
KOTISEUTU.
Kaihoon sua, kallis kotiseutu!
Päivin muistan, öisin unta näen
sinusta, mi poveheni painuit
niinkuin kuva lapsuuskumppanista
sulosilmäisestä, lempeästä!
Muistan oman sinimetsän siinnon,
suvilaihon hiljaa huojuvaisen,
muistan maiseman, mi sieluun syöpyi,
kuni kuva kumppalini hyvän,
sinisilmän tytön, toverini,
jonka kera lempeet lehdot juoksin,
paimenpolut, sekä lapsuusleikit.
Taa nään järvensilmän sinivilkut,
pellolta kun palaan nurmipihaan
illoin tupruillessa saunansauhun,
karjan kellojansa soitellessa
siskon kulkiessa kiuluinensa
tarhamaalle, missä lypsäessään
kaihomielet kansanlaulut laulaa.
Pelloilla nään puna-apilasta
tuhatkukkaa, mesituoksuvaista
vierillä sen veräjän, mi johtaa
järven rantaan, venevalkamalle
tutulle. Sen muistan, miten sieltä
kaislikkoihin kahistelin. Pilvet
kuvastuivat peilityyneen kalvoon,
ahven kohoani kuljetteli,
iltapuoli-äänet liikkui mailla.
Aattelen: ken kotirannan hylkää,
lastuna se virran kera vierii,
soljuu, kuohun kuljettelemana.
Hylkyhaahtena on erään kerran
ihmislapsi raahautunut rantaan
kotivalkamansa.
Koskaan ällös,
veljyt, hylkää halveksuen maata
synnyinseutusi. Sen muotokuvaa
kumminkaan et kuluttaa sä saata,
vaikka tahtoisitkin. Öisin tarttuu
käteesi sun hellä hengetär ja näyttää
sen, min muistis pudotti jo päivin.
MITÄ TAHTOISIN — —
Kansa, ajan aukealla,
innoin kulkevi, kumuten.
Päivä päättyi — jo iloitsi,
vuosi vieri — se parempi.
Taas on jotakin tavattu,
edistytty, on opittu!
_Minä tahtoisin takaisin!_
Tahtoisin jälelle jäädä,
virstan verran viivähdellä,
soudella nykyvesiltä
ajan mennehen merille,
unhon usvin uinuvalle.
Jäisin jo vanavesistä.
Katseleisin — kuunteleisin.
Kuulu ei kylän kumua,
kaivonvintin vinkumista,
kuulu ei joukon joikumista,
ihmisten ilonpitoa,
eikä hallin haukkumista,
villahäntäisen hälyä.
Korven kuuluvi kohina,
tuhatlatvan tuutiminen.
Kuulen tikan tilkutukset.
kärjen huikeat huhuilut.
Yksin yöpyisin salolla,
nukahtaisin nuotiolla.
Vaisu koi kun kumottaisi,
kajas kaltainen näkyisi,
saisin jo salopolulle,
hiljaismaata matkoaisin,
taattoja tapoamahan,
kysymään kylän ukoilta:
Mikä onni miehen onni,
kansan kaunehin ajatus,
mikä ihmisen iloa
huolirinnan rikkautta?
Kuljeksin.
Sai suo etehen,
rimpi vaani vastassani,
ilman puutta, pensahatta,
ilman sillatta silisi.
Ei osoa mies ylitse,
pääse ei tietä tietämättä.
Istui impi tienohessa,
paimen polun polvekkeessa,
marjat makeat sivuilla,
metsänhelmet helmassansa.
Solui soijin suortuvansa,
hiukset hohtivat hopein.
Helma vain risun repimä
vaate varvun halkaisema,
siksi paistoi paljas polvi,
hiilui hienoinen hipiä.
Tiedustelin tien ratoa.
Sanoi: outo ei osoa,
pääse ei vieras virkkamatta,
neva ei kanna neuvomatta,
vajottaa hete varatta.
Tule — tunnen turveläikät,
hypin hyllyvän ylitse,
annan käydessä käteni,
tuen vaaran vaaniessa.
Kulki neiti neuvomatta,
opettamatta osasi.
Talonharja haalattavi.
Tuntui tuohi jo katossa,
löyhyt liistehen lomassa,
kalut kaiket kartanossa.
Käski tytti: Käy tupahan,
tupa on tulla uupunehen,
saapujan salontakaisen.
Tartuinpa oviripahan,
käsin kävin käkkyrähän.
Vinkui salvalta saranta,
ovikisko kiljahteli:
Olet nyt runo-ovilla,
Kalevalan kartanoilla!
Älä käy sivu hakani,
älä poikki porstuvani
jos ei tupessa tulusta,
kalevaista kainalossa.
Virkoin tuloni tueksi:
Kauan on veri vetänyt,
lauluteille tempoellut,
ajan uuden ahtehessa,
varsin oudossa olossa.
Toki on teillä toinen muoti,
kaikuvi Kalevan laulu,
Väinön soitto soinnahtavi:
polomaalle Pohjolassa,
poloisella poljennolla,
polomielin poljettuna!
Ovi naurellen narahti,
tunki tuttuna kätensä,
tuuppasi minut tupahan.
Istui isäntä tuvassa,
kengitellen keihästänsä,
kirkastansa kiinnitellen,
päättimeksi karhun päivän,
kodin sorron kostajaksi.
Lausui: terve langolleni,
terve, tuttavan tuloksi;
tunnen ma tutun tulijan,
tunnen vierahan tulosta,
sanon jo sanansävystä,
miehen laadun lausehesta.
Käski tyttären kätevän
kantamahan kakkaroita
vierahan nälän menoksi,
miehen vatsan vastineeksi.
Sanoinpa salon ukolle,
pitkäparralle pakisin:
Mikä onni miehen onni,
kansan kaunehin ajatus,
mikä ihmisen iloa,
kaihorinnan rikkautta?
Sai miesi sanelemahan:
Kansalles on kaunehinta,
ihailla isien töitä,
kokemuksin koitettuja.
Kylvää kaskiin kaadettuihin,
peltoihin suvisulihin.
Uskaltaen uutta maata,
vanhan jatkoksi varata,
jotta tuntisi tulevat,
vastaislapset lausahtaisi:
Eipä joukko jouten ollut,
kansa kaskilla makaillut,
paljon jättivät jälelle,
kauneutta kartanolle.
Neljä miehen morsiota:
Yksi syntymäsijansa,
yksi kantele Kalevan,
yksi on kotoinen kaski,
yksi nainen nauravainen,
siveä, sulosanainen,
kaksin kaihot kantamassa,
kaksin vaivat vaalimassa,
kaksin on suru sulempi,
kaksin vaiva valkeampi!
Mikä ihmisen iloa,
huolirinnan rikkautta? —
Mink’ on syömmensä syvempi,
sen on onnikin omempi,
olo kaikki kaunihimpi!
Otti kantelon omansa,
virsikielensä viritti,
istui pitkän pöydän päähän.
Iskimme ilon tupahan,
uutta hiiltä hiilloksehen.
Isäntä säkeet sepitti,
sanat hellin hehkutteli,
sommitteli, soinnutteli.
Kuultelimme kumpainenkin
nuori, nuottinsa sävyä.
Tenho tempasi mukahan.
Luoksi neitosen lähenin,
istuin vierelle ihanan.
Sormet sormiini sovitti,
käden hennon kämmeneeni,
yhtyin säihkyhyn sävelmän,
helkyllä heleän äänen.
Tuli tuttu tyttärestä,
ystävä säeseposta,
tuttu tuntemattomasta,
veli vennon vierahasta.
Sammui jo tuli tuvasta,
hiili hiipui hiilloksesta,
yö tuli, pimeni pirtti.
Kävi kuu kumottamahan,
palkin päälle paistamahan.
Sillat löi sinivaloiset,
teki palkit palttinaiset.
Tytär on sydän sulana,
mieli on minun hellempänä,
isännän ilo parasna. —
Tätä tahtoisin tavata,
— ajan tahtoisin takaisin.
IV.
ISTUIN ILLALLA TUVASSA.
Istuin illalla tuvassa,
ajattelin armastani,
kuvittelin kultaistani.
Toivoin luokseni tulevan,
hiipivän hämyn keralla,
öisen usvan untuvilla.
Ulos katsoin. Maa pimeni,
kovin korpikin kohisi.
Kuullut en kullan astumista,
nähnyt en tuttuni tuloa.
Armas aitassa lepäsi
tuonen sulhon tuttavana,
manan ristit rinnoillansa,
kalman kukat kulmillansa.
Siksi en kuullut kullan ääntä,
nähnyt en tuttuni tuloa.
MIETELMÄ.
Tähti katsoi kaiken yötä,
tuikki taivahan tulena,
aalto vieri viikon pitkän,
tuulen tuiman työntämänä,
— ilman tuskan tuntemista,
harmien havaitsemista!
Iän kaiken ihmislapsi
kantoi kaihoista povea
elontuulen tuutimana,
aavan aukean ajona,
kaiken taistelun tajuten,
käsittäen kärsimyksen.
Vaan en vaihtaisi eloa
tähtihin tähyävihin,
enkä aaltona ajellen
kehtaisi meriä mennä.
Elinonnen etsiminen
innosti inehmonlasta!
Taistellen tapasi onnen,
kultakuplan, pienen pirstan,
oksan orjantappurasta,
kasvista punakukasta.
Tuonkin hukkasi, hukutti,
niinkuin lapsi laittelunsa.
Sittenkin oli elänyt,
unelmoinut, uskaltanut!
Sepä tappiot tasoitti,
ylenti elämänarvon.
SYKSYN SYYTKÖ?
Polku kaltainen, kapea.
Harso harmaa taivahalla.
Mieli astujan apea,
— syksyn syytkö sydänalalla?
Muistelma vain menneen ajan,
palas vaeltajan poveen.
Jälleen jättämänsä majan
eteen astui, iski oveen.
Kysellyt ei syytä surun,
tiesi, mikä mieltä painaa.
Muisti murtuneeksi murun:
— toive valoisin on vainaa.
Lehdet putoo, puree halla,
myrskyt laulaa, laineet ärjyy.
Syyt ei syksyn. Sydänalla
väreet elämän vain värjyy.
HIIHTÄJÄ.
Iltatuuli tietä jäätävänä käy.
Revontulin paistaa pohjanliesi.
Ihmisliikuntaa ei muuta näy,
kuin hangen selkää hiihtelevä miesi.
Korpi laulaa öistä lauluaan,
kuudan hohteen maisemille valaa.
Hiihtäjä ei tuota huomaakaan;
povessaan niin jäytää, polttaa, palaa.
Varjonsa vain vitkaan heilahtaa,
jälkeenjääpä latu hämyyn haihtuu.
Tylsin miettein miesi tuijottaa
kärkiin liukuinten, ne vuoroin vaihtuu.
Hiihtäisikö riemuin toinenkaan,
sysäisikö sompaa innoissaan,
— tuskinpa, tuon uskon aivan varmaan,
jos ois samanlainen tehtävä:
viesti pappilaan on vietävä
kuolinvuotehelta oman armaan.
PÄIVÄN MENTYÄ.
Minne peityit päivyeni,
aurinkoiseni alenit,
mihin kuljit kuuhueni,
kuhun valoni vaelsit?
Kysyn, ei kylä sanele,
tunne häntä ei tulijat,
kukaan ei nähnyt kulkenutta.
Mikäpä nyt miehen työksi,
askareeksi armottoman?
Kätkeä povehen poltto,
syvälle sydänalahan,
miss’ on itkut istutettu,
tupa vaivoille valittu,
sija suuri sirpaleille,
hauta mielihaikioille.
AINON MUISTOLLE.
Suri lehdon leppä
itki rantapaasi.
Kalevalan Ainon
kuolema kun kaasi.
Rintahelyt riisui
— pahoitti niin mieltä.
Sinikello lähtee
syksytuulen tieltä.
Aino näkee kevään
esikkona unta.
Väinämöinen hiihtää,
hiuksillaan lunta.
Kalpean on kaunis
aamu Ainolassa.
Kaihoisena kannel
soi Suvantolassa.
METSÄN LAULU.
Yhä seison ma tiheenä, taajana näin,
yhä latvoilla tavoitan tähtihin päin!
Yhä aatteeni eellehen yksi on vaan:
ylös ilmoille, pilvihin, mullasta maan!
Jos Tapio majansa muuttohon käy,
ja Mielikin riistoja enää ei näy,
jos karhut ja petrat juoksuhun läks,
povi metsän ei tuost’ tule synkemmäks.
Yhä pyyhkivi tuulonen hiuksia puun,
käy holveissa iltaisin haavehet kuun,
sinipiikojen pienien soittimet soi,
yhä latvani hymniä huminoi!
On kaunista kuolla, kun uskovi näin:
ylös mullasta, pilvihin, päivähän päin!
Jos taittuvi yhden sankarin tie,
kaks uutta sen aatetta voittohon vie!
Ah, suurta on yletä yhtenä näin
maan mullasta tähytä taivohon päin!
Jos miestemme kaikkien murtuisi tie,
kevätkukkaset aatteemme eellehen vie!
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VANHA MAININKI ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
