The Project Gutenberg eBook of Kun Kyöpelinkellot ne soivat
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Kun Kyöpelinkellot ne soivat
Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Author: Aadolf Luomanen
Release date: July 19, 2025 [eBook #76527]
Language: Finnish
Original publication: Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1916
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUN KYÖPELINKELLOT NE SOIVAT ***
language: Finnish
KUN KYÖPELIN KELLOT NE SOIVAT
Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
AADOLF LUOMANEN
Hämeenlinnassa,
Arvi A. Karisto,
1916.
HENKILÖT:
Talon emäntä.
Kaisa, talontytär, vanhapiika.
Lahtari, keski-ikäinen leskimies.
Heikki, lyhyt, hassahtava vanhapoika.
Vappu |
Sanna |
Maiju | Kaisun nuoria nimipäivävieraita.
Tuppu |
Ville |
Jaska |
NÄYTTÄMÖ:
Hyvin kalustettu talonpoikaiskamari.
_Kaisa_ (istuu pöydän luona, ompelee ja hyräilee).
Pilvet on pilviä, vaikka ne kuinka
kullalta ruskotelkoot.
Toiveet on turhia, vaikka ne kuinka
onnea uskotelkoot.
_Lahtari_ (tulee tuvasta kamariin, varsisaappaissa, piippu huulillaan
ja tupakkamassiaan reisiinsä lyöden). No mutta missä nyt kaikki ihmiset
ovat — kun ei niitä löydä tuvasta ei kamarista. Ja minä olisin itikkain
ostopäällä.
_Kaisa_ (hymähtäen). No enkö sitä minä nyt sitten olekaan ihminen?
_Lahtari_ (naurahtaen ja tupakkamassiaan saapasvarteen lyöden). Etpä
ole enää — ikävä kyllä.
_Kaisa_ (päätään kääntämättä). No miksi en sitä enää olisi. (Hymyilee
itsetietoisesti.)
_Lahtari_ (kävelee Kaisan nenän eteen). No siksi sinä et enää sitä ole,
— kun sinä olet vanhapiika ja jo kohta siitä korkeimmasta päästä.
_Kaisa_ (samoin). No eivätkö vanhatpiiat sitten ihmisiä olekaan?
_Lahtari_ (naurahtaen). Eivät ole — ikävä kyllä — yhtä vähän kuin
vanhatpojatkaan. Miehetöin nainen on kuin hännätöin koira.
_Kaisa_ (hymähtäen). Vai niin. No minkälainen sitten akatoin mies on...?
_Lahtari_. Jaa — no se kai on sitten niinkuin koiratoin häntä.
_Kaisa_ (hymähtäen). Tallella ikä elettynä ja (naurahtaen) kaikki
vanhat ovat kunnianarvoisia, ja vanhatpiiat ja -pojat kuuluvat
ikäaateliin.
_Lahtari_ (lyöden massiaan saapasvarteen). No arvonsahan sitä toki on
noilla kyöpelielukoillakin — mutta ihmisarvoa ei niillä ole.
_Kaisa_ (puolikiivaasti). No miksi ei ole?
_Lahtari_. No siksi — että he panevat kynttilänsä vakan alle (nauraa)
ja tästä seuraa Korkeimman lahjomaton tuomio. (Kävelee.) Ja sitäpaitsi
he ovat joutavia loiseläjiä yhteiskunnassa ja aivan hyödyttömiä sille.
_Kaisa_ (Samoin.) Mitävarten lahtarit ovat aina niin raakoja?
_Lahtari_. (naurahtaen). Ja verenhimoisia.
_Kaisa_. Niin.
_Lahtari_ (naurahtaen ja lyöden tupakkamassiaan saapasvarteensa). No se
kuuluu heidän ammattiinsa. (Kävelee.)
_Kaisa_ (katsoen Lahtariin). No ikääpä sitä näyttää olevan
lahtarillakin — ja ihmisestä silti käy.
_Lahtari_ (naurahtaen). No tietysti, tietysti — mutta enhän olekaan
mikään vanhapoika, vaan kunniallinen leskimies — sen todistavat viisi
pahankurista lapsi-vekaraani. (Kävelee.)
_Kaisa_ (hymyillen). Kuinka niin, että pahankurista?
_Lahtari_ (ottaa piipun huuliltaan, sylkäisee). No kun se vanhin poika
katkaisi naapurin kissalta hännän, ja vanhimmasta kolmas lähti karvarin
vanhaltapojalta silmät päästä repiä.
_Kaisa_ (samoin). No siinä ei nyt suurta vahinkoa olisi tullut; eipä
tuo taida enää silmiä tarvita.
_Lahtari_ (naurahtaen). Niinkö ajattelet. (Kävelee, miettii.) Mutta
minä olen tässä ajatellut, että teistä tulisi varsin onnellinen ja
lapsirikas pariskunta.
_Kaisa_. En minä välitä miehestä, ellen parempaa saa — olen ilman.
_Emäntä_ (tulee tuvasta kamariin). No mitäs se lahtari on nyt näin
illalla kulkeella?
_Lahtari_ (naurahtaen). Kosimismatkoilla — nyt kun on miesten
karkausvuosi. (Kävelee.) Ja sivuasianani oli tulla katsomaan, olisiko
teillä nautakarjaa yli oman tarpeen.
_Emäntä_ (kynsii päätään). No odota, kun ukko tulee naapurista, niin
voitte tuumata.
_Kaisa_ (emännälle). Katsokaa vähä sitä kahvipannua siellä tuvan
takalla. (Emäntä menee tupaan.)
_Lahtari_. Kyllä sinun, Kaisa, olisi jo pidettävä vähä kiirettä, sillä
ikäsi nousee kuin lämpömittarin hopea.
_Kaisa_ (kovaäänisesti). No ei minun ikäni nyt vielä niin kovin
korkealla ole, ettei siihen kurottamalla uletu.
_Lahtari_ (naurahtaen). Voi, hyvä Kaisa — kallis sielu — kyllä sinun
ikäsi tiettään! Koko pitäjä puhuu siitä ja ihmettelee sitä — ja sinun
kestävyyttäsi.
_Kaisa_. Mistä ne sen tietävät, ja mitä minun ikäni syrjäisiä liikuttaa?
_Lahtari_ (lyöden massillaan saapasvarteen). No hyvin näkyivät ikäsi
tietävän, ja onhan sitä kuulutettu kuin sirkusiltamaa. (Nauraa.)
_Kaisa_ (hymähtäen). Miten kuulutettu?
_Lahtari_ (naurahtaen). No siitä oli ilmoitus Rinkisen kauppiaan
makasiininseinässä jo kohta viikon päivät. (Emäntä tulee tuvasta
takaisin.)
_Emäntä_ (katsahtaa Kaisaan ja lahtariin). No mitä asioita teillä on,
kun noin kovin olette juhlallisia?
_Lahtari_ (emännälle silmää iskien). Ilmoitin vain tässä Kaisalle
— joka luulee, ettei hänen ikäänsä tiettäisi — että siitä seisoi
vasikannahan kokoinen ilmoitus Rinkisen makasiininseinässä. (Nauraa).
Ja ikävuosi 35 oli asetettu laakeriseppeleen sisään. (Emäntä ja lahtari
nauravat.)
_Kaisa_ (puolikiivaasti). Mitä minun ikäni syrjäisiä liikuttaa — itse
minä ikävuoteni kannan.
_Emäntä_ (hymähtäen). No kyllä minäkin sen sanon, jotta kyllä Kaisalla
olisi jo aika tehdä vaikkapa huonompikin valinta — homehtuuhan sitä
ihminen tähänkin.
_Lahtari_. Se on totta, se. Elettyjä vuosiaan ei enää saa takaisin —
vanhuus tulee kuin lautapää härkä — ei väisty — löi tai potki. (Kävelee
hymyillen ja emäntään vilkuillen.)
_Emäntä_. Sitä tulee nuoruudessaan oltua liian luuloinen ja suurellinen
— mutta katumus usein sauttaa — suuret unelmat ovatkin tuulentupia ja
turmelevat elämän ja onnen ennen pitkää. (Istuutuu tuolille.)
_Lahtari_. Niin, kyllä useimmiten sattuu, että kun aikansa valitsee,
niin lopulta jää tohlo kouraan. (Kävelee Kaisan luo.) Että kun hyvistä
ei huoli ja huonoja ei saa, niin...
_Kaisa_ (hymähtäen). Eikös juuri päinvastoin...
_Lahtari_ (naurahtaen). Niin juuri — päinvastoin oli tarkoitus — mutta
halusin olla Kaisalle kohtelias sanoissani, — äsken kun olin niin
lahtarimaisen raaka.
_Emäntä_. Sen karvarin Heikin Kaisa saisi verkkoonsa punoa — onhan
se kunnon mies — joskin hiukan oikoinen (silittää otsaansa) — mutta
laihinsa kutakin hassuttaa.
_Lahtari_ (huomaa "Naisten Äänen" Kaisan pöydällä). Oho, tuleepa sille
Kaisallekin tuo vanhainpiikain äänenkannattaja "Helmiä syvyydestä".
(Naurahtaa.) Ai, anteeksi — minä erehdyin, "Naisten Ääni" se olikin.
_Kaisa_ (kiivaana). Pilkka sattuu omaan nilkkaan — se on hyvä ja
oikea lehti, jota kannattaisi lahtarinkin lukea — niin että osaisi
eroittaa ihmisen ja itikanoston toisistaan. (Emäntä tarkastelee Kaisan
ompeluksia.)
_Lahtari_ (lyöden massillaan reiteensä). No olipahan miten oli — mutta
me miehet olemme siinä käsityksessä, että se lehti on vanhainpiikain ja
kevytmielisyytensä vuoksi onnettomiin naimisiin joutuneitten rouvain
äänitorvi. (Emäntä menee tupaan.) Ja sitäpaitsi naisille olisi paljo
arvokkaampaa olla hyvä perheenäiti — kuin kulutella aikaansa "Naisten
Äänen" selailulla.
_Emäntä_ (ovenraossa). Voi voi nyt, kun tuo kahvipannu kuohuu takkaan —
riivatun kana... senkin... (Kiirehtää tupaan pannun luo.)
_Lahtari_ (naurahtaen emännälle). Kynsikää muuria. (Kävelee Kaisan luo.)
_Kaisa_ (hymyillen). Minun nimipäiväni on tänään, ja tänne taitaa tulla
vieraitakin. (Panee ompeluitaan kokoon ja vie kaappiin).
_Lahtari_. Jaa-ah — nimipäiviäsi sinä vietät, mutta syntymäpäivistäsi
et ole tietävinäsi. (Naurahtaa.) No mutta nythän se sopiikin — minä
käväisen puhumassa sille karvarin vanhalle mörököllille, niin voidaan
samassa juhlatilaisuudessa julkaista yksi kaunis kihlaus. (Kävelee
hymyillen ja massiaan heilutellen.)
_Kaisa_ (nousee seisaalleen.) Ei se sovi.
_Lahtari_ (Kaisaan katsahtaen). Miksei sovi?
_Kaisa_. Siksi, että minä en aio mennä naimisiin — ja kaikkein vähimmin
hänen kanssaan.
_Lahtari_. No mutta onhan hän siivo ja kiltti mies — ja luontoa ei
siitä pykätä. (Naurahtaen.) Saisit olla hänen kanssaan aivan kuin itse
haluat.
_Kaisa_. Minä en välitä kilteistä en huonoista miehistä. Vaan siivoista
miehisistä kunnon miehistä.
_Lahtari_. Jaa — mutta kyllä tästä kiltistä automaattisesta
vanhastapojasta voisi tulla hyvä miehinen mies — jos hän sinut
vaimokseen saisi. (Hymyilee ja kävelee, massiaan heilutellen.)
Ovathan vanhatpiiat siksi tanakoita ja vaativaisia, kun ensin alkuun
pääsevät... ja erittäinkin juuri (lyö Kaisaa harteille) Kaisa — Kaisa
kultainen.
_Kaisa_ (siistii kamaria). Minä en nyt ymmärrä oikein lahtaria.
_Lahtari_ (naurahtaen). Eipä ole tarviskaan. Mutta ajattele ja ymmärrä,
miten elämä on onnellista ja täydellistä silloin, kun saa olla äiti —
oman rakkaan lapsensa äiti — ja rakastaa ja olla itse rakastettu. Vasta
silloin voi ymmärtää elämän todellisen arvon.
_Kaisa_ (haaveksivana — istahtaa tuolille). Niin — eihän sitä tiedä —
kun ei ole kokenut. (Painaa päänsä alas pöytää vasten). Taitaa se niin
olla. (Huokaisee.) Ooh-hoi! (Nousee.) Odottakaa nyt, niin saatte kupin
kuumaa. (Lähtee tupaan.)
_Lahtari_ (tarkastaa Kaisaa kiireestä kantapäähän, tämän tupaan
lähtiessä. Kävelee, raapii korvallistaan.) Mutta saakeli soikoon
(pyörähtää) — tuo Kaisa kannattaisi kyllä pitää itsekin! (Kävelee,
seisahtaa kasvot yleisöön.) Totta totisesti kannattaisi pitää itsekin
— vaimonhan minäkin tarvitsen. (Sylkäisee.) Ellei tuo karvarinvanhus
kykene omin voiminsa akkaa hankkimaan, niin tyytyköön tuskaansa...
ja... ja... huiskuttakoon — no niin — ei puhuta liikoja. (Kävelee ja
lyö massiaan reiteensä.) Saakeli soikoon — jos ei nyt — niin ei sitte
koskaan. (Hymähtää.) Yhdet rukkaset Kaisa kylläkin on minulle jo
antanut — mutta hän olikin vielä silloin tyttö — eikä (panee suunsa
rumasti kieroon) vanhapiika. (Naurahtaa.) No Heikkiä käytetään aasina —
jolla kynnetään oma peltonsa — saakeli soikoon. Tahdonpa ensin nähdä,
kelpaisiko hän.
_Kaisa_ (tulee kamariin kahvitarjotin kädessä). No — juokaa. (Tarjoaa
lahtarille)
_Lahtari_ (Kaisaa silmiin katsoen). Juotatko minun kameelinikin...
(Ottaa kupin ja juo.)
_Kaisa_ (Punastuen). Juotan kaiketi. (Naurahtaa.)
_Lahtari_. No kai minä saan luvan puhua asian halki ja suun puhtaaksi
sille karvarin Heikille... (Vilkaisee Kaisaa silmiin.)
_Kaisa_ (hymähtäen). No tehkää kuin haluatte. (Lahtari panee kupin
tarjottimelle ja sytyttää piippunsa. Kaisa miettii ja haaveilee. Emäntä
tulee kamariin, istuutuu tuolille, asettaa silmälasit ja tarkastelee
"Naisten Ääntä".)
_Lahtari_. Jaa — no — eipä tässä taida sitten olla muuta kuin lähteä
matkalle. (Lähenee Kaisaa ja taputtaa tätä hartioille.) Niin se on,
hyvä Kaisa, Luojan laki, ettei ihmisen ole hyvä olla yksinään — vaan
hän kaipaa apua, joka on hänelle sopivaa. (Katsoo emäntään.) Ihminen
ei kykene taistelemaan Korkeimman tahtoa vastaan, vaan hänen on
mukauduttava siihen.
_Emäntä_ (ottaa nuuskarasian taskustaan ja nyysää ja aivastelee).
Niin se on — niin se on. (Vilkaisee Kaisaan, tämän ilman aikojaan
kahvikaluja kalistellessa ja miettiessä.)
_Lahtari_. Ja vasta sitten löytää ihminen onnensa — jota jotkut
paatuneet aikovat karttaa ja elää onnettomina ja yhteiskunnalle
hyödyttöminä syrjäisinä.
_Kaisa_ (allapäin hymyillen). No mutta mihin sen lahtarin raakuus nyt
katosi, kun noin puhuu?
_Lahtari_ (huitaisten tupakkamassillaan reiteensä). Jaa, en minä
todellisuudessa ole raaka mies, vaikka joskus piloillani niin oletan
— todistaahan sen jo sekin, että olen ollut naimisissa. (Naurahtaen.)
Kyllä minulla on silti sydän oikealla paikalla — vaikka olenkin lahtari.
_Emäntä_. Niin, mitäs se siihen kuuluu, vaikka onkin lahtari.
(Hymyilee.) Eihän sitä ihmisille tarvitse samaa tehdä kuin eläimille.
(Kaisa on liikutettuna, allapäin ja siinä hiljaisesti kahvikaluja
tarjottimella helistellen.)
_Lahtari_. Onnetonta on yksinäisen ihmisen elämä, ja kunniaton on sillä
kuolemakin: häntä ei jää kukaan kaipaamaan, vaan päinvastoin ilkkuen ja
ilakoiden se hautaankin saatetaan. (Kaisa on yhä liikutettuna, ja pää
kallellaan kuuntelee emäntäkin.) Yksinäistä on sillä elämä ja samoin
kuolema.
_Emäntä_. Ja tuota — kun ei ole tullut merkille pantua, niin saavatko
ne edes täydellistä hautaustakaan...
_Lahtari_ (naurahtaen). Hmh — mitä vielä — pari kertaa pilalla
huitaistaan kellonlaitaan, siinä kaikki. Kohdellaan kuin koiria.
_Kaisa_ (hymähtäen). No älkää nyt niin kovin alas painako.
_Emäntä_ (huomaa huivinsa lattialla, Kaisan jalkain alla). No mutta
etkö sinä Kaisa viheliäinen näe, että tallaat huiviani! (Nousee ja
hakee huivinsa.)
_Kaisa_ No, mikä sen lattialle on...
_Emäntä_. No sinä itse — on taas siinä silmät harmaina, ettei eteensä
näe...
_Lahtari_ (katselee hymyillen Kaisaa, huivia ja emäntää). No eipä
sitten muuta kuin jääkää Herran haltuun. (Lähtee.)
_Kaisa_ (kiirehtää lahtarin perään, huutaen ovelta). No tuokaa nyt
sitten se karvarin Heikki — ja tuokaakin se sitten varmasti! (Tulee
takaisin pöydän luo, istuutuu tuolille ja laskee päänsä pöydän päälle.
Emäntä menee huulet pitkällä tupaan. Kuuluu kolinaa, nuorisoa tulee
metelöiden tupaan. Kaisa kuulee hälyn ja nousee äkisti ylös, tarkastaa
ja siistii hätäisesti paikkoja kuntoon ja astuu ovelle, aukaisten sen
selälleen.) No — iltaa, iltaa. Tervetuloa, tervetuloa. (Astuu yli
kynnyksen tuvan puolelle.) No mihinkäs Maiju jäi?
_Ääniä_. Perässä tulee, perässä tulee. (Jaska, Tuppu, Ville, Sanna,
Vappu ja Maiju ryntäävät yht'aikaa ovesta, jotta ahtautuvat oviaukkoon.)
_Sanna_. No älkää nyt kaikki yht'aikaa tupatko.
_Vappu_. Niin — näettehän ettei tästä mahdu — senkin riiviöt.
_Jaska_. Mahtua pitää. (Koettaa vaikeuttaa läpipääsyä.)
_Tuppu_. Niin, kun kerran on kutsuttu. (Pääsevät sisälle.)
_Ville_. Eihän tässä kutsumattomina tulla. (Hakevat istuimia,
istuutuvat.)
_Jaska_ (istuutuu Kaisan sohvalle). Tästä en lähde — vaikka aamu tulisi.
_Tuppu_. Oho, kylläpä on miehekkäät tuumat.
_Maiju_. Kukas se on joka itkee ja lähtee.
_Kaisa_ (tulee tuvasta kamariin). No viitsitte vain lähteä, tällä
rapakolla.
_Jaska_. No minun matkojani ei ainakaan voi estää ei tuulet ei sateet,
(naurahtaen) vaikka satais ämmiä äes selässä.
_Tuppu_. Ja minä lähdin sisäisestä kutsumuksesta.
_Vappu_ (naurahtaen Tupulle). Vai siitä paikasta sinua puristi.
_Ville_. Ja minä lähdin hyvän tavan mukaan nimipäiville, ja huonot
tiet, huonot ilmat ovat minulle sivuasioita. (Pojat sytyttelevät
paperossejaan.)
_Maiju_ (nousee ja menee kukkaisvihko kädessään Kaisaa tervehtimään).
No, onnellista nimipäivää. (Asettaa kukat pöydällä olevaan maljakkoon.)
_Kaisa_ (hymyillen). No, sata kiitosta.
_Tuppu_. Mutta yhdeksänkymmentäyhdeksän takaisin. (Vieraat ovat iloisia
ja leikkisiä.)
_Jaska_. Kas, emmehän me vielä ole edes onnitelleet. (Nousee.)
_Vappu_ (nousee ja tekee samoin kuin Maijukin). No, onneksi olkoon ja
hauskaa nimipäivää. (Antaa nimipäivä-kortin Kaisalle.)
_Kaisa_ Kiitos, kiitos. (Naurahtaen.) Vai oikein lahjoja.
_Sanna_ (nousee ja tervehtii Kaisaa kädestä, samalla kortin ojentaen).
Onnellista nimipäivää ja vielä monta uutta päivää.
_Kaisa_ (tarkastaa Sannan antaman postikortin kuvaa, nauraen.) Kiitos,
kiitos — kylläpä siinä on hellä kohtaus. (Tytöt nauravat.)
_Jaska_. No kai sitä nyt on jo meidänkin vuoromme. (Tervehtii Kaisaa.)
Onnellista elämän jatkoa ja hauskaa kesän loppua.
_Tuppu_ (nousee ja lähtee Kaisan luo).
_Ville_ (nousee ja kiirehtii Tupun edelle). Älä sinä, Tuppu, vielä, —
minä ensin. Tuppu ja Vappu on nimien loppu. (Tervehtii kädestä Kaisaa.)
Onnellista, onnellista — minulla ei ole tarita kukkia ei korttia —
mutta onpa lämmin sydän. (Kaikki nauravat.)
_Vappu_. Älä sinä, Ville — Vappu on kaunis nimi!
_Tuppu_. Niinpä on — eikä Tuppukaan ole pilalle ruma. (Menee Kaisaa
tervehtimään.) Näin sitä pitää tervehtiä ja onnitella. (Koettaa tehdä
kohteliaita liikkeitä.) Eikä siinä turhaa suukolinaa pitää.
_Ville_. Älä matki parempiasi — kömpelösti käy karhulta tanssiminen.
_Kaisa_. No pitäkää nyt itsellenne niin hauskaa kuin vain osaatte. Minä
tuon teille kupit kuumaa. (Lähtee tupaan.)
_Maiju_ (Vapulle ja Sannalle). Ettepäs tiedä, kuinka monen vuoden
kuluttua minä menen naimisiin.
_Jaska_. No silloin kun sika lentää ja kärpänen märehtii. (Kaikki
naurahtavat.)
_Maiju_ (Jaskalle). Sinä saat puhua silloin kun sinulta kysytään.
_Vappu_. No sano nyt sitte — mistä me sen arvaamme!
_Sanna_. Korttiakkako sitä ennusti — ei ne mistään tiedä. (Pojat
kuiskivat toisilleen.)
_Maiju_. Eei — se oli meidän omaa taikaamme. Kun sikolätin seinään
potkii harvakseen — ja kuinka monta kertaa ehtii potkaista ennenkuin
sika vastaa — niin niin monen vuoden kuluttua joutuu naimisiin.
— _Vappu_. Niin — kyllä minä tuon taian tunnen.
_Sanna_. Olen minäkin sen kuullut.
_Ville_. No kukas ei tuota taikaa tuntisi!
_Tuppu_. No mitä se sika ennusti?
_Jaska_ (ivallisesti). Siat niille ennustavat — eivätkä korttiakat.
_Maiju_ (pojille). Mitä te meidän asioihimme takerrutte!
_Jaska_. No totta me nyt saamme sekautua siinä kuin siatkin.
(Kaikki nauravat.)
_Maiju_ (tytöille). Ensin kun potki Toiskan Lempi, niin sika vastasi
vasta kymmenennelle potkaisulle. (Tytöt naurahtavat.)
_Ville_. No siitä tulee sitten varmasti vanhapiika.
_Maiju_ (pojille). Mitä te puhutte joka asiaan. (Tytöille.) Ja sitte
kun viimein minä potkaisin yhden kerran, niin (nauraa) sika röhkäisi
aivan yhteen ääneen. (Kaikki nauravat.)
_Tuppu_. No sinä Maiju Juhantytär Alamäki siis joudut tänä vuonna
naimisiin...
_Jaska_. Sille pitkälle Kaapolleko sinä aiot?
_Ville_. Eei Maiju sille, vaan Korpi-Hermannille emännäksi.
_Maiju_ (Villelle). Ei niille kummallekaan — vaan sinulle.
_Ville_ (Maijulle). Minä en sinusta todellakaan huoli. (Kaikki
nauravat.)
_Maiju_ (ivallisesti). Soo-o — vai et. — Noo — täytyy kärsiä.
_Kaisa_ (tulee kahvitarjottimen kanssa, laskee tarjottimen pöydälle,
kaatelee pannusta kupit täyteen). No, tulkaa nyt saamaan — että
lämpiätte. (Naurahtaen.) Kaadoinkin oikein kukkurakupit.
_Jaska_. No se olikin jotakin, — minulle saisi kaataa aluslautasenkin
täyteen.
_Ville_. Samoin minulle — nuo tytöt kun ovat niin kovin kylmiä
tovereita, että on tulla sydänvilu.
_Tuppu_. Ja minun lähti panna jo halla.
_Sanna_ (Tupulle). Sinä kun olet niin hallanarka. (Kaikki naurahtavat.)
_Vappu_. No juodaan sitten — ei kannata passauttaa.
_Maiju_. Niin, kahvit on kalliita.
_Jaska_. No tuumasta toimeen. (Nousee.)
_Ville_ (Jaskalle). Älä nyt vielä — naisilla on etuoikeus tässä kovin
matoisessa maailmassa.
_Kaisa_ Tai minä otan ja tarjoan — istukaa paikoillanne. (Ottaa
tarjottimen ja alottaa, ensin äärimäisenä istuvalle Maijulle.)
_Ville_. Niin, Kaisa, arvonsa jälkeen — ensin Maijulle, sitten minulle
Ja kaikista viimeiseksi Tupulle.
_Tuppu_. Kyllä Kaisa tietää itse parhaiten — älä sinä rupea ihmisarvoja
puntaroimaan.
_Kaisa_ (naurahtaen). Aivan siinä järjestyksessä kuin istutte. (Pojat
paikkailevat alkupäähän. Vieraat alkavat juoda kahvia. Emäntä tulee
ovelle, kuiskaisee Kaisalle. Kaisa lähestyy emäntää, puhuvat hiljaa.)
_Emäntä_ (vieraille ovelta). Täällä tulee lisää vieraita. (Heikki —
lyhyt, lyhyet housut, samoin takki, ja paksu villakaulahinen kaulassa
— kurkistelee ujostellen ovelta. Kaisa kävelee ovelta punehtuneena,
lähemmä vieraitaan. Emäntä vetäytyy takaisin tupaan.)
_Tuppu_ (Heikille). Kuka siellä? (Koomillisena.) Kuka riivattu? (Toiset
nauraa höröttävät.)
_Ville_. Astele sisälle — tai me rupeamme sinua pelkäämään. (Vieraat
ovat huvitettuja.')
_Heikki_ (pitkäveteisesti). Mitäs te naauratte... (Vääntelee huuliaan.)
_Jaska_. Jassoo — siellä on itse Heikki — astu sisään. (Vieraat iskevät
silmää toisilleen.)
_Ville_. Saapuukos Heikki oikein kutsuvieraana (naurahtaen) vaiko
omalla passillaan vain?
_Tuppu_. No tietysti kutsuttuna.
_Kaisa_ (vakavana ja punehtuen). Kyllä Heikki kutsuttuna tulee.
_Heikki_ (hyvin tomppelin näköisenä, puhuu aina pitkään). Mutta mitäs
te naauratte? (Vääntelee huuliaan.) Eei saa naauraa. (Tytöt salaa
pitelevät nauruaan, Kaisan istuessa vakavana.)
_Ville_. No kukas tässä nyt on nauranut — astu sisälle vain ja ole kuin
kotonasi. (Iskee toisille silmää.)
_Jaska_. Älä ujostele — ole kuin vävy talossa. (Vieraat vilkuilevat
toisilleen, mutta Kaisa on punainen ja totinen.)
_Heikki_. Naaurattepas te. (Vääntelee huuliaan) Vai luuletteko etten
nääe. (Vieraat tuprahtelevat nauramaan väkiselläkin.)
_Tuppu_. Ei me sinulle naureta — mutta jos et tule sisälle, niin
rupeamme nauramaan.
_Ville_. No, Heikki — älä siellä seiso kuin myrskynmerkki — astu
sisälle, taikka... (Nousee ja hakee käsipuolesta Heikin sisälle ja
asettaa istumaan.) Istu ja juttele mukavia.
_Jaska_. Niin — ja ole kuin mekin.
_Tuppu_. Niin juuri — ei tässä nyt yhtä miestä tuntikausia passata ja
pyydellä. (Vilkaisee Kaisaan.) Kaisa tuo kahvia sinulle kuten meille
toisillekin. (Heikki hymyilee huulet pitkällä.)
_Kaisa_ No istu nyt. (Salaa tunteitaan) Minä haen uutta kahvia. (Lähtee
tupaan kahvitarjottimen kanssa. Heikki pujahtaa perässä.)
_Ville_ (nauraen.) No nyt se tepakka livisti Kaisan perään.
_Tuppu_. Ja herttaisesti hymyillen kuin hevonen. (Kaikki nauravat
hiljaa.)
_Jaska_. Mutta — peeveli soikoon (naurahtaen) minä en nyt oikein
ymmärrä — mutta eihän tuo Kaisa ole vain heittänyt viimeistä toivoaan
tuohon Heikki-jukuraan?
_Maiju_ (nauruaan pidätellen). So so, pojat — hiljaa pitää olla.
_Sanna_. Jos niin olla sattuisi — niin tietäkää, ettette loukkaa
toisten tunteita. (Nauravat hiljaa)
_Vappu_ (naurahtaen). No kyllä minä sen Nurkan lahtarinkin ennen
ottaisin kuin tuon hölmön.
_Maiju_. Onhan se lahtari joku vuosi sitten kosinutkin Kaisaa...
_Jaska_. Mutta tyhjän sai...
_Ville_. Se oli silloin...
_Sanna_. Se sama lahtarihan tuota Heikki-hömppänää nyt Kaisalle kuuluu
laittavankin.
_Tuppu_. No kyllä tuo olisi jo enempi kuin ihmeellistä, jos Kaisa
tuollaiseen ahdistuisi. (Tytöt ovat miettiväisinä.)
_Jaska_. Olisipa vain — ja niin komeita kosijoita kuin Kaisalla jo on
ollut, ja nekin hylännyt.
_Ville_. Jaa, ne ovat olleet siihen aikaan kun Kaisa oli vielä nuori ja
kukkeimmillaan. (Tytöt hymähtelevät ja ovat ajattelevaisina.)
_Jaska_. Hukkuva tarttuu vaikka oljenkorteen. (Nauraa.)
_Tuppu_ (tytöille). Niin se on, tytöt — nyt sen omin silmin näette,
mitä siitä tyttöin kopeudesta heille itselleen seuraa.
_Jaska_. Niin, tytöt — siitä seuraa elämän yksinäisyys, vanhapiikuus —
tai sitten luonnoton naimiskauppa ja naisasian ihanteet.
_Maiju_ (hymähtäen). No en minä tuollaista miestä ainakaan ottaisi —
vaikken ikinä sitä oikeata omaani löytäisi. (Kaikki hymyilevät.)
_Kaisa_ (tulee kahvitarjotin täydessä lastissa). No nyt on taas
lämmintä ja märkää. (Asettaa tarjottimen pöydälle.) No ottakaa
itse siitä ja (naurahtaen) siinä järjestyksessä kuin kukin ehtii.
(Heikki tulla tepakoi kamariin, huulet onnellisessa hymyssä, istuutuu
äskeiselle tuolilleen.) Ja sinä, Heikki, ota samoin kuin toisetkin ja
ole kuin toisetkin. (Heikki hymyilee huulet pitkällään, hieroo käsin
polviaan, samalla huiskutellen ruumistaan.)
_Maiju_. No aina sitä vain juodaan — toista toisen perään. (Kaikki
juovat, paitsi Heikki yhä huojuttaa yläruumistaan.)
_Kaisa_. No mitä sinä, Heikki, käsketät!
_Ville_. (Heikille). Ei tytöt pidä siitä miehestä, Jota noin kovin
pyydellä pitää. (Heikki huulet pitkällä hymyillen ottaa kuppinsa ja juo
puhallellen ja ryystäen ja silloin tällöin yskien.)
_Kaisa_. Varasin tänne itsellenikin (ottaa kupin tarjottimelta) kupin,
että saan juoda teille seuraksi. (Hymyilee ja juo.)
_Maiju_ (on juonut kupillisensa ja astuu kamarin nurkassa olevan
pyöreäkantisen haarukkajalkapöydän luo, alkaen sitä kolutella).
_Sanna_. No joko sinä nyt joit?
_Maiju_. Joo, joka pikimmin juo kahvinsa, se joutuisimmin menee
naimisiin. (Kaikki naurahtavat, paitsi Heikki pitkäveteisesti hymyilee.)
_Ville_. Jaa — mutta joka kahvinsa hotkii, se akkaansa potkii — etkös
sitä ole kuullut? (Heikki keskeyttää juontinsa, vilkaisee Kaisaan
leveästi hymyillen.)
_Vappu_ (Villelle). Joo, kyllä tiettään — mutta se koskeekin vain
miehiä.
_Maiju_ (naurahtaen). Tuleppa nyt sinä. Vappu, tänne — pöytää
pokkoottamaan. (Vappu menee, Kaisa katselee sitä.)
_Vappu_ (nostaa päänsä ja katseensa ylös). Ilmoittakaa henget, monenko
vuoden kuluttua Vappu Erkintytär Mäkelä menee naimisiin. (Maiju ja
Vappu laskevat kätensä pöydän kannelle ja alkavat vaaputtaa).
_Maiju_ (lukee koluutukset). Yksi, kaksi, kolme — no eikö enää!
(Nauravat.) Kolmen vuoden kuluttua.
_Sanna_ (tulee pöydän luo). No nyt minulle. (Sanna ja Maiju laskevat
kätensä samoin pöydänkannelle.) Ilmoittakaa henget, monenko vuoden
kuluttua Sanna Kustaantytär Korpela menee naimisiin.
_Maiju_ (lukee kolahdukset). Yksi — mitä, no voi nyt ilonpäivät — yhden
vuoden kuluttua!
_Heikki_ (hymyillen). Voi, koettakaa minullekin. (Panee huulensa
pitkälle.)
_Maiju_. Joo — nyt Heikille. (Heikki nauraa ääneensä.) Vastatkaa
henget, monenko vuoden kuluttua Heikki Abrahaminpoika Karvari menee
naimisiin. (Kaikki hiljaa nauravat, paitsi Kaisa hiukan punehtuu.)
_Vappu_. No minä luen. — No — no mitä, eikö...
_Sanna_. No ei...
_Maiju_ (nauraen). No jo tänä vuonna — koska ei kuukahda kertaakaan.
(Heikki nauraa ääneensä, samalla Kaisaan salaperäisiä silmäyksiä
heittäen; Kaisa on punakkana, vieraat virnuilevat.)
_Ville_. Antakaapas kun minä koetan, milloin Tuppu menee naimisiin.
(Hyökkää pöydän luo.)
_Tuppu_ (nauraen). Ei sinusta ole ennustajaksi.
_Ville_ (alkaa kolauttaa pöytää lattiaan). Yksi, kaksi, kolme, neljä,
viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen. (Nauraa.) Vasta
kymmenen vuoden kuluttua.
_Tuppu_. Johan sanoin, ettei sinusta ole ennustajaksi.
_Lahtari_ (tulee kiireellä kamariin; hengästyksissä). Voi ihmeen
päiviä, kun pohjantaivas komeasti leimuaa ja tähdet lentelevät kuin
rakeet ilmassa! (Vieraat ällistyen ja ihmetyksissään rientävät
ulos, Heikki samaten. Mutta Kaisan, joka aikoo ulos, nyppää lahtari
takaisin, ja he jäävät kahden kamariin). Niin, Kaisa — se oli vain
sotajuoni minulta. (Nauraen.) Ei taivas pane kuinkaan ja tähdet
pysyvät paikoillaan kuin naulatut. (Ottaa Kaisaa kädestä, Kaisa on
hämmennyksissä.)
_Kaisa_. Mitä tarkoitatte...?
_Lahtari_. No, minä ajattelin ja ajattelin ajattelemasta päästyänikin,
että sinä Kaisa olet liian järkevä tuolle tyhmälle Heikille — josta
saisit ikuisen häpeän ja mieliharmin. Tunnethan hänen omituisuutensa...
_Kaisa_ (punastuen). Tunnenhan hyvinkin...
_Lahtari_. Niin minä ajattelin, että ihmisten puheen ja naurun aihetta
voisit välttää paljo paremmin minun kuin tuon Heikin vaimona. Minulla
kun on jo kokemusta — että minä jo osaan antaa vaimolle sen kunnian
kuin sille kuuluu.
_Kaisa_ (pää alas painuneena). Niin — taitaisipa se niin olla.
(Nojautuu lahtaria vasten.) Minä olin teille ynseä silloin...
_Lahtari_ (istuutuu tuolille, vetäisee Kaisan syliinsä). No se vanha on
siis sovittu ja uusi päätetty, ja minulla on taas rakas vaimo ja emäntä
kodissani! (Vieraat tulevat rähinällä kamariin takasin.)
_Ville_ (jo ovelta). Meitä juksattiin! (Vieraat katsovat ällistyen
lahtaria ja Kaisaa, Kaisa koettaa tempautua irti sylistä, mutta
lahtari ei laske.) Mikäs merkillinen (katselee rakastuneita)
haaksirikkoistenpatsas siinä on! (Kaikki hymyilevät, mutta Heikki on
aivan ihmettelystä haleta.)
_Lahtari_. Niin, nuoret iloiset ja onnelliset tytöt ja pojat — me
julkaisemme nyt vähä viivästyneen kihlauksemme. (Ottaa liivintaskustaan
sormuksen ja pistää sen Kaisan sormeen.) Voitte onnitella. (Päästää
Kaisan irti, nousee hymyillen.)
_Heikki_ (hyökkää jalkaa polkien lahtarin eteen). Kaisa on minun.
_Lahtari_ (naurahtaen). Ee-i, kyllä Kaisa on nyt minun.
_Heikki_ (katselee lahtaria ja Kaisaa, painaen huulensa pitkälle
ja kovaäänisesti karjaisten). No mutta — mitäs varten te sitten
miinua rupesitte härnäämään! (Vieraat kuiskivat ja hymyilevät, Kaisa
tarkastelee pää alhaalla sormustaan.)
_Lahtari_ (naurahtaen). Emme tahtoneet sinua härnätä — vaan puhaltaa
elimiisi elävää henkeä. (Kaikki nauravat.)
_Heikki_ (katselee ympärilleen, kävelee näyttämön reunalle yleisöön
katsoen). Älkää naaurako — kaikki te olette samanlaisia! (Lähtee
suutuksissaan kamarista, mennessään lyöden oven lujasti kiinni.)
_Ville_ (kohottaen kätensä ylös). No onneksi olkoon. (Toisetkin
yhtyvät yhteisonnittelu-huutoon ja ympäröivät Kaisan ja lahtarin,
käyden käsikädessä heidän ympärillään piiritanssia kiertämään, samalla
iloisesti laulaen.)
Rakkauden tiellä eksynyt olen,
ystävätäni pettänyt olen;
tule luokseni — älä jää,
oma armaani olet sää!
(Tanssijat pyörähtävät ympäri, samalla huikahtavat, alkavat uudelleen
käsikätisen kiertotanssinsa.)
Ja voi niitä kauniita ruusunkukkia,
joita tuuli on varistanut,
ja voi niitä aikoja entisiä,
joita en ole unhoittanut!
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUN KYÖPELINKELLOT NE SOIVAT ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
