The Project Gutenberg EBook of Pokanoket'in Filip, by Irving Washington
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Pokanoket'in Filip
Author: Irving Washington
Translator: Waldemar Churberg
Release Date: July 7, 2011 [EBook #36652]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK POKANOKET'IN FILIP ***
Produced by Tapio Riikonen
POKANOKET'IN FILIP
Indianilainen muistelma
Kirj.
WASHINGTON IRVING
Englannin kielestä suomentanut Waldemar Churberg
Helsingissä,
Suomalaisen Kirjallisuuren Seuran Kirjapainossa,
1876.
Valitettava asia on, että ne varhaiset kirjailiat, jotka puhuivat
Amerikan löydöstä ja asuttamisesta, eivät ole antaneet meille tarkempia
ja oikeampia tietoja niistä merkillisistä luonteista, jotka
vihannoitsivat metsä-elämässä. Ne harvat tarinat, jotka ovat säilyneet
meille, ovat varsin omituisia ja viehättäviä; ne sallivat meidän
likemmältä katsahtaa ihmisluontoon ja näyttävät, mikä ihminen on
jotenkin alkuperäisessä tilassa ja mistä hänen tulee sivistystä
kiittää. Melkein yhtä suloiselta, kuin löytäisimme jotakin uutta,
tuntuu meistä, kun valaisemme noita jylhiä ja urkkimattomia
ihmisluonnon jälkiä; kun havaitsemme, niinkuin todella laita on,
siveyden tunnon ensi itämistä; ja huomaamme, kuinka samat jalot ja
romantilliset avut, joita on taiteenmukaisesti viljelty yhteiskunnassa,
kasvavat itsenäisessä uljuudessa ja yksinkertaisessa suuruudessa.
Sivistyneessä elämässä, jossa ihmisen onni ja ehkäpä oleminenkin
suuresti riippuu lähimmäisten ajatuksesta, hän alinomaa menettelee
niinkuin harjaantunut näytteliä. Syntyperäisen luonnon rohkeat ja
omituiset piirteet ovat hientyneet pois tai tylstyneet sen tasoittavan
vaikutuksen kautta, jota sanotaan hyväksi kasvatukseksi; ja ihminen
tekee niin monta pientä petosta ja osottelee niin monta jaloa tunnetta
yleisen suosion vuoksi, että on vaikea eroittaa hänen tosi- ja
valheluontoansa toisistaan. Indiani sen sijaan, joka on vapaa
sivistyneen elämän pidäkkeistä ja sievistelyistä ja suuressa määrässä
yksinäinen ja itsenäinen olento, tottelee vaan taipumustensa vaatimusta
taikka järkensä käskyä; ja niinmuodoin hänen luontonsa omituisuudet,
kun hän alttiisti noudattaa niitä, varttuvat erittäin suuriksi ja
kummastuttaviksi. Yhteiskunta on niinkuin nurmi, jossa kaikki
ryhmyiset paikat ovat silitetyt, kaikki pensaat poistetut, ja jossa
sametti-pinnan hymyilevä viheriäisyys ilahuttaa silmiä; mutta se, joka
aikoo tutkia luontoa sen tuimuudessa ja moninaisuudessa, hänen täytyy
lähteä saloille, käydä laaksoja, kohota virtoja ylös ja uskaliaasti
laskea jyrkänteitä alas.
Nämät mietteet syntyivät minussa, kun sattumalta silmäilin yhtä
vanhan siirtolaishistorian vihkoa, jossa suurella katkeruudella
kerrotaan Indianein väkivallasta ja sodista Uuden Englannin
uutis-asukkaita vastaan. Meitä melkein tuskastuttaa, kun näistä
puolueellisistakin kirjoituksista näemme, kuinka sivistyksen jäljet
vuotavat alkuväestön verta; kuinka helposti uutis-asukkaat tarttuivat
aseisin valloittamisen halusta; kuinka armoton ja hävittäväinen heidän
sodankäyntinsä oli. Mieltä kammottaa, kun ajattelee, kuinka monta
järjellistä olentoa karkoitettiin maan päältä! kuinka monta urhoollista
ja jaloa sydäntä, joihin luonto oli pannut puhtaimman kultansa,
särjettiin ja poljettiin maahan!
Tämmöisen kohtalon alaiseksi joutui _Pokanoketin Filip_, eräs
indianisoturi, jonka nimi kerta oli Massachusettsin ja Connecticutin
kauhistuksena. Hän oli etevin useista samanaikuisista sachem'eistä
[indiani-päälliköistä], jotka hallitsivat Pequodeja, Narrhagansetejä,
Wampanoageja ja muita itäisiä heimokuntia siihen aikaan, jolloin Uutta
Englantia ensiksi asutettiin; etevin näistä itsealtaan kohonneista,
koulun käymättömistä sankareista, jotka taistelivat mitä jalointa
taisteloa ihmisluonto kykenee taistelemaan; jotka sotivat viimeiseen
hengenvetoon asti isänmaansa asiata varten, vaikka ei ollut mitään
voiton toivoa eikä maineen ajatusta. He olisivat ansainneet elää
jonakin runollisena aikakautena ja sopineet paikkakunnallisten
kertomusten ja romantillisten kuvausten esineiksi, mutta he ovat tuskin
jättäneet yhtäkään todeksi taattua jälkeä historian lehtiin, vaan
liikkuvat, ikäänkuin jättiläishaamut, tarinain himmeässä hämärässä.
Kun pilgrimit, jolla nimellä Plymouthin uutis-asukasten jälkeläiset
nimittivät esi-isiänsä, ensiksi etsivät turvaa uuden mailman rannoilla
vanhan mailman uskonvainomuksia vastaan, oli heidän asemansa erittäin
kolkko ja kamala. He olivat harvat luvultaan, ja tämä luku väheni
nopeasti tautien ja vaivojen kautta; heitä ympäröitsi ulvova korpi ja
villikansat; he saivat kokea pohjoisen talven ankaruutta ja yhä
muuttelevan ilman-alan vaiheluksia; heidän mielensä täyttyi synkeillä
aavistuksilla eikä mikään muu estänyt heitä vaipumasta epätoivoon kuin
uskonnollisen innon voimakas kiihdytys. Kun he olivat tässä
onnettomassa tilassa, tuli heidän luokseen Wampanoagein etevin sagamori
[indiani-päällikkö] Massasoit, mahtava päällikkö, jonka hallussa suuri
osa maasta oli. Hänen olisi sopinut käyttää hyödykseen vieraitten
vähäistä lukumäärää ja karkoittaa heidät aluskunnastaan, johon he
olivat tunkeuneet, mutta hän näytti kerrassaan ruvenneen jaloon
ystävyyteen heitä kohtaan ja ulottaneen heihin alkuperäisen
vieraanvaraisuuden pyhiä tapoja. Hän tuli varhain keväällä heidän
asutuspaikkaansa Uuteen Plymouthiin, ainoastaan kymmenkunta seuralaista
muassaan; solmi julkista rauhan ja ystävyyden liittoa heidän kanssaan;
möi heille osan maasta ja lupasi hankkia heille muitten heimokuntien
hyvän-suonnin. Sanottakoon mitä tahansa Indianein petollisuudesta,
varma on, ettei Massasoitin vilpittömyyttä ja rehellisyyttä ole koskaan
epäilty. Hän pysyi aina lujana ja ylevämielisenä ystävänä valkoisille
miehille; salli heidän laventaa alustaansa ja vaurastua maassa; eikä
osoittanut minkäänlaista kateutta heidän karttuvan valtansa ja
varallisuutensa suhteen. Vähäistä ennen kuolemaansa kävi hän kerran
vielä Uudessa Plymouthissa poikansa Alexanderin kanssa rauhan liittoa
uudistaakseen ja säilyttääksensä sitä jälkeläisilleen.
Tässä neuvottelussa koetti hän suojella esi-isiensä uskontoa
lähetys-saarnaajien anastavalta innolta ja ehdoitteli, etteivät sen
koommin yrittäisi houkuttelemaan pois hänen kansaansa heidän vanhasta
uskostaan; mutta kun hän huomasi, että Englantilaiset jyrkästi panivat
vastaan, heitti hän leppeästi vaatimuksensa silleen. Hänen elämänsä
melkein viimeinen teko oli se, että hän toi molemmat poikansa,
Alexanderin ja Filipin (joksi Englantilaiset olivat nimittäneet
heidät), erään etevän uutis-asukkaan luo, neuvoi heitä keskinäiseen
suosioon ja luottamukseen ja pyysi, että sama rakkaus ja ystävyys, joka
oli ollut valkoisilla miehillä ja hänellä itsellä, jatkaantuisi
jälestäpäin hänen lapsillensa. Hyvä vanha sachem kuoli ja koottiin
onnellisesti isiensä luo, ennenkuin suru ennätti hänen heimokuntansa;
hänen lapsensa jäivät valkoisten miesten kiittämättömyyttä kokemaan.
Hänen vanhin poikansa, Alexander, astui hänen sijaansa. Hänellä oli
vilkas ja kiihkeä luonto, ja hän piti ylpeästi kiinni peritystä
oikeudestaan ja arvostaan. Vieraitten loukkaava menetystapa ja käskevä
käytös sytytti hänen vihansa; ja hän katsoi levottomuudella heidän
tuhoisia sotiaan naapuriheimoja vastaan. Hän joutui ennen pitkää heidän
vainottavakseen, koska häntä syytettiin siitä, että hän Narrhagansetien
kanssa vehkeili yhteistä kapinaa Englantilaisia vastaan, jotka
olivat maasta ajettavat. Mahdoton on ratkaista, tukivatko tosi-asiat
tätä kannetta vai perustuiko se ainoastaan tyhjiin luuloihin.
Uutis-asukasten väkivaltaisista ja röyhkeistä toimista näkee kuitenkin
selvään, että he olivat tähän aikaan alkaneet huomata, kuinka heidän
valtansa nopeasti eneni. He olivat muuttuneet tylyiksi ja
sietämättömiksi alkuväestön suhteen. He lähettivät aseilla varustetun
joukon suoraa päätä ottamaan kiinni Alexanderia ja tuomaan häntä heidän
tuomioistuimensa eteen. He tavoittivat häntä hänen saloiltaan ja saivat
hänet kiinni jostakin majasta, jossa hän metsästyksen vaivoista lepäsi
aseetonna muutamien seurakumppaniensa kanssa. Hänen vangitsemisensa
äkillisyys ja se häväistys, jota hänen hallitsia-arvonsa oli kärsinyt,
kalvoivat tämän ylpeän päällikön sydäntä niin, että hän sairastui
ankaraan kuumetautiin: hänen sallittiin palata kotiin sillä ehdolla,
että hän antaisi poikansa heille takaisintulonsa pantiksi; mutta isku,
joka oli sattunut häneen, oli turmiollinen, ja ennenkuin hän ehti
kotiin, sortui hän pahoitetun mielen tuskiin.
Alexanderia seurasi Metamocet eli kuningas Filip, joksi uutis-asukkaat
sanoivat häntä hänen ylevän henkensä ja kunnianhimoisen luontonsa
vuoksi. Nämät ynnä hänen hyvin tunnettu jäntevyytensä ja
yritteliäisyytensä olivat saattaneet hänet suuren kateuden ja epäluulon
alaiseksi, ja häntä syytettiin siitä, että hän oli pitänyt salaista ja
leppymätöntä vihaa valkoisille miehille. Hyvin arvattavaa ja
luonnollista on, että niin olikin laita. Hänen mielestään
Englantilaiset olivat alusta vaan liikavieraita hänen maassaan, jotka
olivat luottaneet siihen, että heitä suvaittaisiin, mutta paraikaa
lavealta ja haitallisesti vaikuttivat metsä-elämään. Hän näki koko
sukukuntansa riutuvan pois maan kasvoilta heidän edestään; näki, kuinka
Indianein alueet joutuivat muukalaisten käsiin ja he itse heikkonivat,
hajosivat ja hävisivät. Sopii väittää, että uutis-asukkaat alusta
ostivat maan; mutta onko ketään, joka ei tunne, kuinka ensi asutuksen
aikoina Indianien kanssa kauppoja tehtiin? Suuremman taitonsa vuoksi
Europalaiset aina osasivat hyötyä; ja he voittivat melkoisia lisiä
aluskuntiinsa helposti nostettujen sotien kautta. Sivistymätön
metsäläinen ei ole koskaan omainen tutkimaan hienoja laki-pykäleitä,
joitten nojalla voi vähitellen ja lakia rikkomatta vääryyttä
harjoittaa. Hän päättää vaan tärkeimpiä tapahtumia myöten; ja Filipin
oli siinä kyllin, kun hän tiesi, että ennen Europalaisten tultua hänen
omaisensa olivat maan isäntinä, vaan että he nyt muuttuivat
kulkiaimiksi isiensä maassa.
Mutta olivat hänen taipumuksensa yleiseen sotaan mitkä olivatkaan, ja
kyti hänen rinnassaan mikä erityinen suuttumus tahansa veljen kohtelun
vuoksi, hän tukahutti ne silloin; uudisti sovinnon siirtolaisten kanssa
ja eleskeli rauhassa monta vuotta Pokanoket'illa elikkä, niinkuin
Englantilaiset nimittivät sitä, Toivon Vuorella [nyt Bristol, Rhode
Island], joka oli hänen heimokuntansa vanha asuntopaikka. Epäluulo,
joka ensiksi oli vaan häilyväinen ja umpimähkäinen, alkoi kuitenkin
saada sekä muotoa että sisältöä; häntä syytettiin vihdoin, että hän
koetti yllyttää noita moninaisia itäistä heimokuntia kerrassaan
nousemaan ja yhdenaikaisella ponnistuksella luomaan pois sortajien
iestä. Vaikea on tältä kaukaiselta aikakaudelta määrätä, minkä verran
sopii luottaa noihin varhaisiin syytöksiin Indianeja vastaan
Europalaiset olivat niin herkät kaikenlaisiin luuloihin ja niin valmiit
väkivaltaisiin töihin, että jokaiseen joutavaan juttuun pantiin jo
siitäkin syystä arvoa. Päällekantajia löytyi kosolta, missä
kielitteliöitä suosittiin ja palkittiin; ja miekka paljastettiin pian
missä sen voitto oli varma ja sillä valtakuntia lohkaistiin.
Ainoa suora todistus Filipiä vastaan, joka on pysynyt tallella, on
Sausamanin, erään uskostansa luopuneen Indianin kanne. Tämän
luonnollinen viekkaus oli teroittunut siitä osittaisesta kasvatuksesta,
jonka hän oli uutis-asukkailta saanut. Hän muutti uskontoa ja
uskollisuuden valaa pari kolme kertaa semmoisella helppoudella, joka
osoitti, kuinka höllät hänen perus-aatteensa olivat. Hän oli jonkun
aikaa ollut Filipin yksityisenä sihteerinä ja neuvonantajana ja
nauttinut tämän vieraanvaraisuutta ja suojelusta. Kuitenkin, kun hän
huomasi, että vastoinkäymisen pilvet kokoontuivat hänen hallitsiansa
ympärille, jätti hän tämän palveluksen ja meni valkoisten puolelle; ja
näitten suosiota saavuttaaksensa soimasi hän entistä hyväntekiäänsä
siitä, että tämä laski juonia heidän turvallisuuttansa vastaan. Tarkka
tutkinto tapahtui. Filip ja useat hänen alamaisensa myöntyivät
tutkintoon, mutta ei mitään saatu toteen heitä vastaan. Uutis-asukkaat
olivat nyt kuitenkin menneet liian pitkälle, etteivät enää voineet
peräytyä; he olivat ensin päättäneet, että Filip oli vaarallinen
naapuri; he olivat julkisesti näyttäneet epäluuloansa ja tehneet kyllin
hänen vihansa virittämiseksi; noudattaen siis tuota tavallista
päätelmätapaa tämmöisissä tiloissa, he katsoivat tarpeelliseksi
kukistaa hänet ja niin päästä kaikista vaaroista. Sausaman, tuo
petollinen päällekantaja, löydettiin vähä aika tämän jälkeen kuolleena
jostakin lammikosta. Hän oli joutunut heimokuntansa koston uhriksi.
Kolme Indiania, joista yksi oli Filipin ystävä ja neuvonantaja,
vangittiin, tutkittiin ja jokseenkin epäiltävän todistajan lausunnon
johdosta tuomittiin ja teloitettiin niinkuin murhaajat.
Kun hänen alamaisiansa tällä tapaa kohdeltiin ja hänen ystävänsä niin
kunniattomalla tavalla rangaistiin, loukkaantui Filipin ylpeys kovasti
ja hänen vihansa paisui. Ukkosen nuoli, joka oli näin iskenyt maahan
hänen jalkainsa eteen, herätti häntä nousevaan myrskyyn, ja hän päätti
tästälähin olla valkoisten miesten valtaan luottamatta. Hänen häväistyn
ja sydämestä murtuneen veljensä kohtalo kalvoi vielä hänen mieltään.
Toiseksi häntä varoitti Miantonimo'n surkea loppu. Tämä suuri
Narrhagansetien sachem oli ensin miehuullisesti kumonnut vastustajiensa
kanteet uutis-asukasten tuomio-istuimen edessä ja puhdistanut itsensä
salaliiton syytöksestä sekä vastaanottanut ystävyyden vakuutuksia,
mutta surmattiin kuitenkin kavalasti heidän toimestaan. Filip kokosi
sentähden taistelevat miehensä; kehoitti kaikkia vieraita, ketä hän
vaan voi, yhtymään asiaansa; lähetti naiset ja lapset Narrhagansetien
turviin ja piti aina, missä hyvänsä hän ilmestyi, aseellisia sotureita
luonansa.
Kun molemmat puolueet näin olivat joutuneet epäluulon ja kiihtymyksen
tilaan, oli vähäisin kipinä kylläinen sytyttämään heidät tuleen. Aseet
käteensä saatuaan kävivät Indianit vallattomiksi ja harjoittivat
silloin tällöin ryöstelemistä. Eräällä tämmöisellä hävitysretkellä
ampui joku uutis-asukas yhden soturin kuoliaaksi. Tämä oli julkisen
sodan alku; Indianit riensivät kumppaninsa kuolemaa kostamaan ja käsky
aseisin kaikkui pitkin Plymouthin uutis-asutusta.
Näitten sumeain ja surullisten aikojen ensi kertomuksissa kohtaa meitä
monta merkkiä, kuinka kivulloinen yleinen mieliala oli. Se
synkkämielisyys, joka uskonnollisesta miettimisestä syntyi
siirtolaisissa, ja heidän kolkko asemansa, koska elivät keskellä
tiettömiä saloja ja villikansoja, olivat tehneet heidät taipusaksi
taikauskoon ja täyttäneet heidän mielensä kaikenlaisilla kummituksilla.
He olivat myöskin hyvin alttiit uskomaan aaveita. Taistelu Filipiä ja
hänen Indianejansa vastaan, niin on meille kerrottu, ilmoitettiin
useilla semmoisilla kammoittavilla varoituksilla, jotka käyvät suurten
ja yleisten vaurioin edellä. Kokonainen indianijoutsen kuva näkyi
ilmassa Plymouthin kohdalla, ja tätä pitivät asukkaat pahaa tietävänä
enteenä. Hadley'ssa, Northamptonissa ja muissa niitten läheisissä
kaupungeissa "kuului ison kanunan ääni yhdessä maan järinän ja vahvan
kaikun kanssa". Toisia säikäytti jonakin hiljaisena päivän-valaisemana
aamuna kiväärien ja muskööttien laukaukset; oli juuri kuin kuulat
olisivat vingahtaneet heidän ohitsensa ja sotatorvien toitotukset
väräyttäneet ilmoja, mennen länteen päin; muutamat luulivat kuulevansa,
kuinka hevoset neljästivät heidän päänsä päällitse, samalla kuin
moniaat epäluomat, joita saatiin nähdä siihen aikaan, täyttivät
taikauskoiset muutamissa kaupungeissa pahoilla aavistuksilla. Useat
näistä ennustavista näyistä ja äänistä lienevät olleet luonnon
ilmaumia: revontulia, jotka palavat varsin vilkkaasti näillä
leveys-asteilla; raanakiviä, jotka räjähtävät rikki ilmassa;
satunnainen suhina, kun tuuli kiitää metsän latvalehtien lävitse;
kaatuvien puitten taikka lohkeavain kallioin ryske; taikka noita muita
outoja ääniä ja kaikuja, jotka toisinaan aivan omituisella tavalla
kohtaavat korvaa keskellä metsäisen erämaan syvää hiljaisuutta. Näitä
kenties muutamat synkkämieliset henget olivat säpsähtäneet, näitä oli
rakkaus kummallisiin tapauksiin ehkä liioitellut ja näitä kuunneltiin
sillä halulla, jolla me hahmimme kaikkia, mikä on pelottavaa taikka
salamyhkäistä. Näitten taika-uskon kuvitelmien yleisyys ja ne vakavat
kertomukset, jotka yksi sen ajan oppineista miehistä on laatinut
niistä, ovat hyvin omituiset niille ajoille.
Nyt alkavan taistelon luonto oli samanlainen, kuin usein kyllä sodat
sivistyneitten kansojen ja villien välillä ovat. Valkoiset puolestansa
toimittivat sitä suuremmalla taidolla ja menestyksellä, mutta
vuodattivat suunnattomasti verta ja ylenkatsoivat peräti vastustajiensa
luonnollisia oikeuksia; Indianit kannattivat sitä sillä rajulla
uskaliaisuudella, joka asuu miehissä, jotka eivät pelkää kuolemaa
eivätkä rauhalta odota kuin nöyrtymistä, alamaisuutta ja häviötä.
Eräs sen-aikainen arvoisa pappismies en saattanut tämän sodan tapaukset
tietoihimme. Hän kuvailee innolla ja suuttumuksella jokaista Indianien
harjoittamaa vainomusta, olipa se kuinka oikeutettu tahansa, samalla
kuin hän hyväksyen mainitsee valkoisten julmimpia veritöitä. Filipiä
soimataan murhamieheksi ja petturiksi; eikä ajatella, että hän oli
syntyään todellinen ruhtinas, joka miehuullisesti taisteli alamaistensa
etupäässä, jotta hän kostaisi perheensä kärsimän vääryyden, asettaisi
kuntoihin heimokuntansa horjuvan vallan ja vapauttaisi isänmaansa
anastavien vieraitten sorrosta.
Lavean ja yhden-aikaisen vastarinnan tuuma, jos semmoinen todella oli
sommiteltu, olisi hyvin vastannut Filipin suuri-aatteista mieltä ja
väkevään pyörteesensä temmannut kaikki, jollei se ennen aikojaan olisi
tullut ilmi. Se sota, joka nyt syttyi, oli vaan partioretkien sota; oli
vaan jakso satunnaisia sankaritöitä ja yksinäisiä yrityksiä. Kuitenkin
se asettaa näkyviin Filipin soturin-neron ja uhkean urhoollisuuden; ja
missä hyvänsä me noissa ennakkopäätteisissä ja kiihkoisissa
kertomuksissa tapaamme suoria teko-asioita, näemme hänen osoittavan
voimakasta mieltä, runsaskeinoisuutta, ylenkatsetta kärsimisten ja
vaivojen suhteen ja kukistumatonta uskaliaisuutta, joka vaatii meiltä
mieltymystä ja hyväksymistä.
Karkoitettuna isänsä alueilta Toivon Vuorelta heittäysi hän noihin
äärettömän suuriin ja jäljettömiin korpimaihin, jotka ympäröivät
uutis-asuntoja ja joihin oli muitten kuin metsän pedon tai Indianin
mahdoton tunkea. Tänne hän kokosi sotajoukkojansa, niinkuin myrsky,
joka kerää turmiovarojansa ukkospilvien poveen, ja saatti yhtäkkiä
hyökätä esiin semmoiseen aikaan ja semmoisesta paikasta, kuin vähimmin
odotettiin, häviötä ja kauhua kyliin levittämään. Tuon tuostakin
saatiin noista uhkaavista hävityksistä ilmoituksia, jotka täyttivät
uutis-asukkaitten mielen kammolla ja pelolla. Kaukaisen pyssyn pamaus
ehkä välisti kuultiin yksinäisestä erämaasta, jossa tiettävästi ei
yhtäkään valkoista miestä löytynyt; karja, joka oli kulkenut metsässä,
koteutui toisinaan haavoissa; taikka joku Indiani tai pari nähtiin
väijyvän metsän liepeillä ja yhtäkkiä katoavan; niinkuin salama, joka
välisti näkyy hiljaisesti leikkivän sen pilven reunalla, joka rajuilman
rakentaa.
Vaikka uutis-asukkaat toisinaan ajoivat häntä takaa, vieläpä aivan
kiersivät hänet, pääsi Filip kuitenkin yhtä usein melkein ihmeellisellä
tavalla välttymään heidän ansoistaan ja sukeltaen erämaahan katosi
kaikilta etsiöiltä ja tiedustelioilta, kunnes hän ilmestyi jälleen
jostakin etäisestä kulmasta ja pani maan autioksi. Hänen linnojansa
olivat nuot suuret nevat, jotka siihen aikaan ulottuivat muutamiin
Uuden Englannin maakuntiin ja olivat syntyneet muheista ja
mustamutaisista rämeistä. Nämät nevat olivat täynnä viitoja, pensaita,
rehottavia rikkaruohoja ja kaatuneitten puitten hajallansa makaavia,
mäteneviä runkoja; surullisen näköiset katkot loivat varjonsa niitten
ylitse. Pettävän pohjan ja sekasäyräisten polkujen vuoksi valkoisten
miesten oli tuiki työläs kulkea noita pörhöisiä korpia, samalla kuin
Indiani osasi metsäkauriin nopeudella puikkia niitten labyrintejä.
Yhdelle tämmöiselle, isolle Pocasset Neck'in suolle, syöstiin kerta
Filip ynnä joukko hänen sotureitansa. Englantilaiset eivät uskaltaneet
seurata häntä, koska pelkäsivät pyrkimästä näihin pimeihin ja kauheihin
piilopaikkoihin, jossa he ehkä uppoisivat hetteisin ja lietteisiin
kuiluihin taikka joutuisivat väijyvien vihollisten ammuttavaksi.
Sentähden he piirittivät suon suun ja alkoivat rakentaa vallituksia,
näin vastustajiansa nälkään näännyttääksensä; mutta sydän-yön aikana
Filip ja hänen soturinsa laskivat lautalla lammen yli, jättäen naiset
ja lapset jälkeensä; ja pakenivat länteen päin, jossa he sytyttivät
sodan liekkejä Massachusettsin ja Nipmuckin heimokunnissa ja uhkasivat
Connecticutin uutis-asuntoa.
Tällä tapaa ruvettiin Filipiä kaikkialla pelkäämään. Se salamyhkäisyys,
jossa hän liikkui, suurensi hänen todellista kammottavaisuuttansa. Hän
oli paholainen, joka hyöri pimeydessä, jonka tuloa ei kukaan voinut
odottaa ja jota vastaan ei kukaan tietänyt milloin olla varoillaan.
Koko maa oli täynnä kulkupuheita ja hämmästystä. Filip näytti olevan
läsnä melkein joka paikassa; sillä mistä hyvänsä noitten avarain
rajamaitten loukosta joku hyökkäys metsästä tapahtui, Filip sanottiin
olevan sen johdattaja. Uskottiinpa hänestä paljon yliluonnollisiakin
asioita. Kerrottiin, että hän nostatti henkiä ja että häntä seurasi
vanha indianilainen noita-akka eli profetissa, jonka kanssa hän piti
neuvoa ja joka autti häntä lumouksillaan ja lohduillansa. Niin oli
tosiaankin usein indianipäällikköjen laita; joko sen vuoksi,
että itse olivat herkkäluuloisia taikka koettivat vaikuttaa muitten
herkkäluuloisuuteen. Kuinka suuri profeettain ja haaveksijain valta on
taikauskoisten Indianein suhteen, todistaa täydellisesti moni kohtaus
äskeisissä villikansojen sodissa.
Siihen aikaan, jolloin Filip pakeni Pccassetista, oli hänen tilansa
kovin vaikea. Hänen joukkonsa olivat useista tappeluista harvenneet ja
hän oli tyhjentänyt melkein kaikki apulähteensä. Tänä vastusten hetkenä
sai hän uskollisen ystävän Sanonchet'ista, joka oli kaikkein
Narrhagansetien korkein päällikkö. Tämä oli Miantonimo'n poika ja
perillinen, tuon suuren päällikön, jolle, niinkuin jo mainittiin,
uutis-asukkaat petollisesti hankkivat kuoleman, kun hän oli
luonnollisella tavalla suoriunut salaliiton syytöksestä. "Hän peri",
kuuluu vanhassa aikakirjassa, "kaiken isänsä röyhkeyden ja
ylläpäisyyden niinkuin myöskin hänen vihansa Englantilaisia vastaan: --
hän oli todellakin isän häväistyksen ja vääryyden perillinen sekä hänen
murhansa laillinen kostaja." Vaikka hän ei ollut millään lailla ryhtynyt
tähän toivottomaan sotaan, vastaan-otti hän kuitenkin Filipin ja hänen
hajotetut joukkonsa avoimin sylin ja antoi heille mitä jaloimmalla
tavalla apua ja suojaa. Tämä tuotti hänelle kohta Englantilaisten vihan
ja nämät päättivät iskeä ankaran iskun, joka sysäisi molemmat päälliköt
yhteiseen perikatoon. Suuri sotajoukko koottiin sentähden
Massachusettsista, Plymouthista ja Connecticutista ja vietiin
Narrhagansetien maahan sydäntalvella, jolloin suot olivat jäässä ja
lehdettöminä eivätkä enää tarjonneet Indianeille pimeitä ja poluttomia
turvapaikkoja, koska niitä sopi verrattain helposti kulkea.
Päällekarkausta varoen Canonchet oli kuljettanut suurimman osan
varoistansa ynnä heimokuntansa ikäpuolet, vähäväkiset, vaimot
ja lapset lujaan linnaan, johon hän ja Filip olivat samoin ikään
asettaneet parhaat soturinsa. Tämä linna, jota Indianit katsoivat
kukistamattomaksi, siaitsi keitaalla, joka saaren kaltaisena kohosi
keskeltä suota ja käsitti viisi kuusi acre'a (tynnyrinalaa) maata. Se
oli rakennettu paljoa suuremmalla järkevyydellä ja taidolla, kuin mitä
Indianein varustukset tavallisesti osoittivat, ja toi näkyviin näitten
molempain päällikköjen soturin-neron.
Joku luopio-indiani oppaana, tunkesivat Englantilaiset joulukuun
kinosten lävitse näitten varustusten luo ja kävivät äkki-arvaamatta
linnaväen kimppuun. Taistelo oli kiivas ja raju. Päällekarkaajat
viskattiin takaisin ensimäisessä ryntäyksessään, ja monta heidän
urhoollisinta upseeriansa ammuttiin, kun he miekka kädessä hyökkäsivät
linnaa vastaan. Ryntäys uudistettiin suuremmalla menestyksellä. Osa
varustuksista valloitettiin. Indianit karkoitettiin toisesta asennosta
toiseen. He puollustivat maatansa askelesta askeleen, taistellen
epätoivon tuimuudella. Suurin osa heidän veteraneistaan ruhdottiin
maahan; ja pitkän ja verisen tappelun perästä Filip ja Canonchet ynnä
kymmenkunta henkiin jääneitä sotureita heittivät linnan ja peräytyivät
ympäröivien metsien kätköön.
Voittajat pistivät wigwamit ja linnan palamaan; kaikki oli pian
ilmitulessa; monta ijäkästä miestä, monta naista ja lasta hukkui
liekkeihin. Tämä viimeinen väkivaltaisuus voitti Indianeinkin
kylmäkiskoisuuden. Läheiset metsät kaikkuivat vimman ja epätoivon
ärjynästä, jonka pakenevat soturit laskivat, kun näkivät, kuinka heidän
majansa hävitettiin, ja kuulivat vaimojensa ja lastensa tuskan-huudot.
"Wigwamien palaminen", sanoo joku sen-aikainen kirjoittaja, "naisten ja
lasten parkuna ja itku ja soturien riekuna synnyttivät niin kauhean ja
liikuttavan näyn, että se salvasi syvästi muutamien sotamiesten
sydämeen". Sama kirjoittaja lisää varovaisesti, "heitä epäilytti
kovasti ja he tutkistelivat totisesti jälestäpäin, sopiko vihollisten
elävältä polttaminen yhteen ihmisyyden ja evankeliumin lempeäin
perusaatteiten kanssa".
Urhoollisen ja jalomielisen Canonchet'in kohtalo ansaitsee erityistä
mainitsemista: hänen elämänsä viimeiset tapaukset ovat mitä ihanimpia
esimerkkejä Indianein ylevämielisyydestä, mitkä ovat säilyneet meille.
Vaikka tämä täydellinen tappio oli musertanut hänen voimansa ja
hävittänyt hänen apukeinonsa, pysyi hän kuitenkin uskollisena
liittolaisellensa ja sille onnettomalle asialle, jota hän oli ottanut
puollustaaksensa. Hän hylkäsi kaikki rauhan tarjomukset, joita
esiteltiin sillä ehdolla että hän pettäisi Filipin ja hänen
seuraajansa, ja lausui, että "hän mieluisammin taistelisi viimeiseen
mieheen saakka kuin rupeisi Englantilaisten palveliaksi". Kun
valloittajat olivat hävittäneet hänen kotinsa ja partioretkillänsä
rasittaneet hänen maatansa sekä ryöstäneet sen paljaaksi, täytyi hänen
vetäytyä pois Connecticutin rannoille, jotka hän määräsi kokouspaikaksi
kaikille Länsi-Indianeille ja josta käsin hän pani useat
Englantilaisten uutis-asunnot autioksi.
Varhain keväällä lähti hän vaaralliselle retkelle ainoastaan
kolmenkymmenen valitun soturin kanssa. Hän koetti tunkea Seaconck'in
luo Toivon Vuoren seuduille hankkiaksensa siemenjyviä, joita hän aikoi
kylvää väkensä elatukseksi. Tämä pikkuinen uskalikkojoukko oli
turvallisesti päässyt Pequodin maan lävitse ja piti paraikaa lepoa
Narrhagansetin keskipaikoilla jossakin wigwamissa likellä Pawtucket'in
virtaa, kun sanoma tuli, että viholliset lähestyivät. Koska
Canonchet'illa ei ollut sillä haavaa kuin seitsemän soturia luonansa,
lähetti hän kaksi näistä läheisen kunnaan kukkulalle tuomaan tietoa
vihollisista.
Säikähtyneinä, kun näkivät joukon englantilaista ja indianilaisia
sotamiehiä joutuisasti likenevän, pakenivat he kovassa pelossaan
päällikkönsä ohitse eivätkä seisahtuneet varoittamaan häntä vaaran
suhteen. Canonchet lähetti uudestaan toisen vakoajan, joka teki
samaten. Nyt hän pani kaksi vielä menemään. Hämmästyneenä ja
kauhistuksissaan riensi toinen näistä takaisin ja kertoi, että koko
brittiläinen armeija oli tulossa. Canonchet havaitsi, ettei ollut muuta
neuvoa kuin pikanen pako. Hän yritti kiertämään kunnasta, mutta
keksittiin. Vihollis-indianit ja muutamat nopeimmat Englantilaiset
alkoivat ajaa häntä rajusti takaa. Huomaten, että kerkein ahdistaja oli
aivan hänen kintereissään, heitti hän ensiksi vaippansa yltään, sitten
hopeanauhaisen takkinsa ja vyönsä, josta viholliset tunsivat hänen
Canonchet'iksi ja heidän intonsa eneni.
Kun hän viimein pyrki jonkun joen yli, livistyi hänen jalkansa joltakin
kiveltä, ja hän upposi niin syvälle, että hänen pyssynsä kastui. Tämä
tapaus täytti hänet semmoisella epätoivolla, että, niinkuin hän
jälestäpäin tunnusti, "hänen sydämensä ja sisällyksensä vääntyivät ja
hän kävi heikoksi kuin lahonnut puu".
Siinä määrässä oli hän rauennut, että, kun joku Pequodi-Indiani otti
hänet kiinni vähän matkan päässä joesta, hän ei vastustanut, vaikka
hänellä oli sekä suuri ruumiin voima että sydämen uskallus. Mutta kun
hän oli joutunut vangiksi, koko hänen luontonsa ylpeys nousi;
ja tästä hetkestä alkain me niitten kertomusten mukaan, jotka hänen
vihollisensa ovat jättäneet meille, näemme vaan alinomaista ylevän ja
ruhtinaankaltaisen uljuuden leimauksia. Kun yksi Englantilainen, joka
oli ollut hänen ensimäisiä saavuttajiansa, vaan joka ei ollut täyttänyt
kahdetta kolmatta vuottansa, kysytteli häntä, vastasi tämä korskea
soturi, silmäillen ylevällä ylenkatseella toisen nuorekkaita kasvoja:
"te olette lapsi -- te ette ymmärrä sodan askareita -- tulkoon teidän
veljenne taikka päällikkönne -- hänelle minä vastaan".
Vaikka hänen henkeänsä ehtimiseen luvattiin säästää niillä ehdoilla,
että hän ynnä hänen kansakuntansa antautuisivat Englantilaisten
valtaan, hylkäsi hän ne kuitenkin halveksimalla ja kielsi lähettämästä
mitään tämänkaltaista tarjoumusta suurelle alamaistensa joukolle,
sanoen, että hän ei tuntenut heistä ketään semmoista, joka suostuisi
siihen. Kun häntä syytettiin, että hän oli rikkonut lupauksensa
valkoisten suhteen; että hän oli kehunut, ettei hän antaisi heille
yhtäkään Wampanoagia eikä edes Wampanoagin kynnen vertaa; ja että hän
oli uhannut polttaa Englantilaiset elävältä heidän huoneisinsa; hän ei
viitsinyt puhdistaa itseään, vaan vastasi ylpeästi, "että muut olivat
olleet yhtä valmiit sotaan kuin hän, ja ettei häntä haluttanut kuulla
sen enempää siitä".
Niin jalo ja järkähtämätön luonto, niin luja uskollisuus asiatansa ja
ystäväänsä kohtaan, olisivat varmaan vaikuttaneet kaikkien kunnollisten
ja miehuullisten tunteisin: mutta Canonchet oli Indiani, oli semmoinen
olento, jonka suhteen sodalla ei ollut mikään suosio, ihmisyydellä ei
mikään laki, uskonnolla ei mikään sääli -- hänen täytyi kuolla. Hänen
viimeiset sanansa, jotka ovat muistoon kirjoitetut, vastaavat hyvin
hänen mielensä suuruutta. Kun kuolemantuomio julistettiin hänelle,
lausui hän, "että hän oli hyvillään siitä, sillä hän sai kuolla,
ennenkuin hänen sydämensä pehmeni taikka hän puhui jotakin, joka ei
sopinut hänelle". Hänen vihollisensa antoivat hänelle soturin kuoleman,
sillä hän ammuttiin Stonington'issa. Kolme nuorta sachemia hänen omasta
säädystään toimitti työn.
Narrhagansetin linnan tappio ja Canonchetin kuolema järkyttivät juuria
myöten kuningas Filipin asemaa. Hän koetti turhaan koota jotakin
sota-armeijaa ja yllyttää Mohawkeja tarttumaan aseisin; mutta vaikka
hänellä oli valtiomiehen syntyperäiset luonnonlahjat, ehkäisivät hänen
sivistyneitten vihollistensa viisaammat vehkeet hänen tuumiensa
toimeen-panemista, ja heidän sotataitonsa pelko alkoi lannistaa
läheisten heimokuntien rohkeutta. Kova-osainen päällikkö näki, kuinka
hänen valtansa päivästä päivään väheni ja hänen rivinsä nopeasti
harvenivat hänen ympäriltänsä. Englantilaiset lahjoivat muutamat
puolellensa; toiset kaatuivat nälkään ja vaivoihin ja niitä lukuisia
päällekarkauksia torjuessaan, joilla heitä hätyytettiin. Hänen varansa
olivat kaikki menneet; hänen valitut ystävänsä temmattiin pois hänen
silmiensä edestä; hänen setänsä ammuttiin hänen vierestänsä; hänen
sisarensa kuljetettiin vankeuteen ja jollakin hätäisellä pakomatkalla
täytyi hänen jättää rakastettu puolisonsa ja ainoa poikansa vihollisten
armon nojalle. "Kun hänen perikatoansa", lausuu historioitsia, "näin
vähitellen joudutettiin, hänen onnettomuutensa ei sen kautta estynyt,
vaan kasvoi suuremmaksi: koska hän itse sai kokea lasten vankeuden
vaikutusta ja tiettyjä tunteita, ystävien katoa, alamaisten teurastusta
ja kaikkien heimolaistensa tuhoa ja häneltä itseltä riistettiin kaikki
maalliset lohdutukset, ennenkuin hänen oma henkensä vietiin."
Muun onnettomuuden lisäksi alkoivat hänen omat seuralaisensa sommitella
juonia hänen henkeänsä vastaan; he mielivät hänen myymisellään ostaa
itselleen kunniattoman turvallisuuden. Kavalluksen kautta suuri joukko
hänen uskollisista puolenpitäjistään, Wetamoe'n -- Pocassetin
indianilaisen ruhtinattaren ja Filipin läheisen sukulaisen ja
liittolaisen alamaiset houkuteltiin vihollisten käsiin. Wetamoe oli
silloin heidän joukossaan ja yritti pakoon jonkun läheisen virran yli.
Joko hän uupui uidessansa taikka nääntyi nälkään ja kylmään, hän
löydettiin kuolleena ja alastomana joenrannalta. Mutta ei kuolemakaan,
tuo onnetonten turvapaikka, jossa ei pahantekiöitäkään tavallisesti
enää häiritä, antanut mitään suojaa tälle maanpakolaiselle, tälle
naiselle, jonka suuri rikos oli harras uskollisuus sukulaistansa ja
ystäväänsä kohtaan. Hänen ruumiinsa joutui miehuuttoman ja viheliäisen
koston alttiiksi; pää eroitettiin vartalosta, pistettiin seipään päähän
ja asetettiin näin Taunton'iin hänen kahletettujen alamaistensa
katseltavaksi. Nämät tunsivat kohta onnettoman kuningattarensa kasvot
ja tulivat niin liikutetuksi tästä kauheasta näystä, että, niinkuin
kerrotaan meille, he puhkesivat "mitä hirveimpiin ja huikeimpiin
valitushuutoihin".
Vaikka Filip oli kestänyt niitä monenkaltaisia vastuksia ja vaurioita,
jotka ympäröivät häntä, näytti kuitenkin hänen seuralaistensa
kavaltaminen viiltävän hänen sydäntänsä ja saattavan hänet epätoivoon.
On sanottu, että "hän ei koskaan sen jälkeen ollut iloinen eikä
menestynyt missään toimessaan". Toivon jänne oli katkennut --
yrittämisen into sammunut -- hän katsoi ympärillensä, mutta kaikki oli
vaaraa ja pimeyttä; ei löytynyt yhtäkään säälivää silmää eikä
käsivartta, joka olisi kyennyt auttamaan. Muutamien harvojen
seuralaisten kanssa, jotka vielä pysyivät uskollisina hänen perin
vaikealle asiallensa, kova-osainen kuningas lähti takaisin Toivon
Vuoren lähitienoille, esi-isiensä entisille asuinmaille. Täällä hän
kulki ympäri, ikäänkuin kummitus, keskellä menneen valtansa ja
varallisuutensa autio-sijoja, nyt koditonna, perheetönnä ja ystäviä
vailla. Parempaa kuvausta hänen turvattomasta ja surkeasta tilastaan ei
tarvitse kuin sen, jonka historioitsian yksinkertainen kynä on
piirtänyt ja joka huomaamatta suostuttaa lukian tunteita sen onnettoman
soturin puoleen, jota hän soimaa. "Filip", hän sanoo, "kun
Englantilaisten joukot olivat ajaneet häntä halki metsien toista sataa
peninkulmaa edestakaisin, ikäänkuin petoa, tungettiin vihdoin oman
luolansa tykö Toivon Vuorelle, josta hän vetäytyi muutamien parasten
ystäviensä kanssa eräälle suolle, joka muuttui vaan vankihuoneeksi
hänelle, siksikuin kuoleman sanansaattajat toivat jumalallisen luvan
harjoittaa kostoa hänen suhteensa".
Tässäkin viimeisessä epätoivon turvapaikassa äkillinen suuruus
kokoontuu hänen muistonsa ympärille. Ajatelkaamme häntä, kun hän istuu
keskellä suruun vaipuneita seuralaisiansa, ääneti miettien kadonnutta
onneansa ja saaden jylhää ylevyyttä lymypaikkansa kolkkouden ja
auteuden kautta. Voitettuna, mutta et hätääntyneenä -- maahan
sorrettuna, mutta ei nöyrtyneenä -- näytti hän käyvän ylpeämmäksi
vastusten taakan alla ja nauttivan kiivasta tyydytystä, kun hän joi
katkeruuden viimeiset pisarat. Pikku mielet masentuvat ja murtuvat
vastoinkäymisistä; mutta suuret mielet kohoavat niitten yli. Jo paljas
antaumisen ajatuskin saatti Filipin raivoon, ja hän ampui kuoliaaksi
yhden seuralaisensa, joka esitteli jotakin rauhan keinoa. Ammutun veli
kiirehti pakoon ja ilmoitti kostonhimosta päällikkönsä olopaikan.
Joukko valkoisia miehiä ja Indianeja lähetettiin heti sille suolle,
jossa Filip piileksi vimmassaan ja epätoivossaan. Ennenkuin hän
huomasi, että he lähenivät, alkoivat he jo saartaa häntä. Vähän ajan
kuluessa näki hän viisi uskollisinta kumppaniansa kaatuvan jalkainsa
juureen; aivan mahdoton oli tehdä vastarintaa; hän syöksi ulos
kätköstään ja yritti päätähavin pakenemaan, mutta joku luopio-indiani
ampui häntä sydämeen.
Tämmöinen on tuon urhoollisen, mutta onnettoman kuningas Filipin
vajanainen kertomus; häntä vainottiin, kun hän eli, häntä herjattiin ja
häväistiin, kun hän oli kuollut. Kuitenkin, jos tarkastamme vaikkapa
niitä puolueellisia tarinoita, joita hänen vihollisensa ovat hankkineet
meille, huomaamme niissä semmoisen rakastettavan ja ylevän luonnon
jälkiä, joka on kylläinen synnyttämään myötätunteisuutta hänen
kohtalonsa ja kunnioitusta hänen muistonsa suhteen. Me näemme, että
keskellä kaikkia alinomaisen sodankäynnin väsyttäviä huolia ja julmia
intohimoja hän oli altis aviollisen rakkauden ja isällisen hellyyden
lempeille tunteille ja ystävyyden jalostuttavalle vaikutukselle. "Hänen
rakastetun puolisonsa ja ainoan poikansa" vangitsemista mainitaan
riemulla, koska se tuottaa hänelle haikeata sydämen kipua; ilolla
kehutaan likeisen ystävän kuoleman uudestaan haavoittavan hänen
herkkätunteisuuttansa; mutta useitten niitten hänen seuralaistensa
petos ja karkaaminen vihollisten puolelle, joitten uskollisuuteen hän
oli luottanut, sanotaan tekevän hänen sydämensä autioksi ja ryöstävän
häneltä kaikki lohdutukset. Hän oli isänmaan ystävä, joka innolla
rakasti kansaansa -- ruhtinas, joka oli uskollinen alamaisillensa ja
pahoillaan heidän kärsimästänsä vääryydestä -- soturi, joka oli uljas
tappelussa, luja vastoinkäymisessä, kärsivällinen vaivoissa, nälässä ja
kaikenlaisissa ruumiillisissa vammoissa, ja valmis kuolemaan sitä asiaa
varten, jota hän oli ottanut puollustaaksensa. Ylpeänä sydämestänsä
rakasti hän niin hiltymättömästi vapauttansa, että hän mieluisammin
nautti sitä metsänpetojen joukossa taikka soitten ja rämeitten
kauheissa ja nälänhaltuisissa kätköissä kuin taivutti korskeata
mieltänsä antaumiseen ja eli vallanalaisena ja ylenkatsottuna
uutis-asuntojen rauhassa ja hekumassa. Vaikka hänellä oli urhoollinen
luonto ja hän toimitti semmoisia sankaritöitä, jotka olisivat
kaunistaneet sivistynyttäkin soturia ja saattaneet hänet runoilian ja
historioitsian esineeksi, eli hän kulkiaimena ja pakolaisena omassa
maassa ja katosi niinkuin yksinäinen haahti hukkuu pimeään ja myrskyyn
-- eikä ollut yhtäkään säälivää silmää itkemässä hänen kuolemaansa eikä
yhtäkään ystävän kättä hänen kohtaloansa kuvaamassa.
End of the Project Gutenberg EBook of Pokanoket'in Filip, by Irving Washington
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK POKANOKET'IN FILIP ***
***** This file should be named 36652-8.txt or 36652-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/3/6/6/5/36652/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
