The Project Gutenberg eBook of Suomen päivä; Herra koulumestari
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Suomen päivä; Herra koulumestari
Kaksi 1-näytöksistä kuvaelmaa
Author: Urho Wiljo Walakorpi
Release date: January 24, 2024 [eBook #72790]
Language: Finnish
Original publication: Hämeenlinna: Boman & Karlsson, 1906
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN PÄIVÄ; HERRA KOULUMESTARI ***
SUOMEN PÄIVÄ; HERRA KOULUMESTARI
Kaksi 1-näytöksistä kuvaelmaa
Kirj.
URHO HAAPANEN [U. W. Walakorpi]
Hämeenlinnassa,
Arvi A. Karisto,
1906.
SUOMEN PÄIVÄ
Runokuvaelma
HENKILÖT:
LOUHI.
ERÄS VANHA MIES.
NUORI TYTTÖ.
Suomalaisia sotureita.
Pohjolaisia sotureita.
NÄYTTÄMÖ:
Metsä. Taustana järviä, kukkuloita, laaksoja. — Yö. Aivan pimeä.
Eräs vanha mies, sauvan nojassa kulkeva, tulee nuoren tytön
taluttamana.
Kyynelissä ovat miehen silmät, murhe kasvoista kuvastuu, pilvien
peittämänä on otsa.
TYTTÖ:
Mitä itket, oi isoni?
MIES:
Kysytkö sa mitä itken!
Etkö näe, etkö tiedä,
ett' on kyllin suruun syytä!
Katso: yö on yllä maiden,
maa on tumma, taivas tumma,
kaikk' on synkkää, sumeata.
Onko kumma, vaikka itken:
Vankina on Suomen päivä,
sammunut on salon huomen,
välkettä ei ees ainoata
välky Suomen taivahalla.
Louhi, Pohjolan emäntä,
akka kuulu, käykkäleuka,
kytki päivän kalliohon,
kytki kuun ja telki tähdet
Vaaran vaskisen sisähän.
Iloa ei maailmassa,
kun on poissa aurinkoinen,
kun on Valkeus kadonnut,
laannut päivä paistamasta.
TYTTÖ:
Eikö sitten koskaan koita
aika armaampi, parempi?
MIES:
Kuka tietää, kuka tietää.
Ehkä joskus taikk' ei koskaan —
En ma toivo, en ma luota.
TYTTÖ:
Ainako siis yö on yllä,
ainako siis Suomenmaassa
pirtit tummat ja pimeät?
Niinkö arvelet, isoni?
MIES:
Kuka tietää, kuten sanoin.
Ainakin nyt siltä näyttää.
TYTTÖ:
Voip' on aikaa ankarata!
Itkettääpi jo muakin.
Vuotakaatte, kyynelhelmet,
läikkykäätte, surunhelmet!
Kun on Suomella surua,
niin on multakin surua:
olenhan ma Suomalainen.
MIES:
Itke, lapsi, itke, itke!
Itke kohtalon kovuutta,
taivaan taaton ankaruutta!
(Silmäilee ympärilleen.)
Miten synkkää, miten tummaa!
Pitkä äänettömyys.
YÖN IMPIEN LAULU:
Etäältä, hymisten.
Sammunut Suomen on päivä,
yllä on ikuinen yö,
yötärten karkelo kaikuu,
kuolema kannelta lyö.
Sammunut Suomen on päivä,
synkkä on taivas ja maa,
ihmiset itkee ja kärsii,
kaikki on murheissa.
Sammunut Suomen on päivä —
Tuskinpa milloinkaan
nousee se taivaalle taasen
syttyen uudestaan.
TYTTÖ:
Taatto!
MIES:
Mit' on sulia sanomista?
TYTTÖ:
Eikö sitten enää löydy
Suomessamme sankaria,
joss' ois miestä miekallansa
päivän poies päästämähän
Pohjolan kivimäestä,
vaaran vaskisen sisästä?
Eikö enää löydy miestä,
joka voittais Louhen vallan?
MIES:
Turhia sa tutkaelet!
Kuollehet on sankarimme,
kuolleet Kullervo-urohot!
Ei oo enää miestä meillä!
(Äänettömyys.)
Voi, jos oisi mulla vielä
voimat entiset, verevät,
kalpaa jos ma vielä voisin
käyttää, kalpaa tuliterää,
niin ma Suomeni surusta
vapahtaisin! Suomen päivän
päästäisin kivimäestä,
nostaisin sen taivahalle
paistamahan, päilymähän
ihmisten iki-iloksi.
Mutta heikko, heikko olen,
sotatielle en ma kelpaa
kalpaa en ma jaksa käyttää:
Voima, voima on kadonnut!
LOUHI Tulee:
Ehkä Vielä jaksaisitkin!
Hahhah! Hahhah!
MIES:
Kuka nauroi?
LOUHI:
Minä nauroin, minä tein sen.
MIES:
Ken sa olet?
LOUHI:
Pohjan Louhi.
Sama, jota sadattelit
tuossa äsken, ukko rähjä.
MIES:
Mitä teet sa Suomenmaassa?
LOUHI:
Kuljen aikani kuluksi.
MIES:
Sanon sulle: riennä täältä,
lähde lentäen, pakene
pimeähän Pohjolaasi!
Ei ole sijoa sulla
Suomen sukuisten seassa.
LOUHI:
Ei oo kiirett' temppelihen!
Lähden silloin kun ma lähden.
MIES:
Tee se heti, taikka, taikka...
(Uhkaa häntä sauvallaan)
Poistu Suomelan saloilta,
mene sinne mistä tulit!
LOUHI:
Kas, jo myrsky on tulossa!
MIES:
Minne panit sa Suomen päivän?
LOUHI:
Vähänpä sa, ukko, tiedät!
Se on lukkojen takana,
etkä sinä ainakana
Ole sitä sieltä saava.
MIES:
Ellen minä, joku toinen.
LOUHI:
Hassutusta! Mull' on mahti.
Teill' ei mitään. Mull' on Voima.
Teill' ei mitään... ei niin mitään.
MIES:
Suuret, suuret on sanasi!
Saadaan nähdä!
LOUHI:
Saadaan nähdä!
Hahhah, hahhah! Naurattaapi;
Heitä hiiteen haavehesi!
Heitä pois ne, ukko-kulta!
MIES:
Tuki suusi, akka ruoja!
Pidä kiinni sa kitasi!
Eliös ilku sa ennen aikaa!
Viel' on aika suuri saava,
jolloin vailla valtaa olet,
jolloin päiv' on päästettynä
Louhen lukkujen takoa.
LOUHI:
Aika tuo ei koskaan koita!
Mull' on taiat taskussani,
mull' on miestä niinkuin heinää
aina vaarojen varalta...
MIES:
Miestä myös ei meiltä puutu.
LOUHI:
Untelotta urohia,
pelkureita järjestänsä!
Sellaisia teidän miehet.
MIES:
En ma viitsi riitaan käydä
puolihupsun akan kanssa.
Kuka elää, se näkevi.
(Kirkas leimaus. Sitten pimeys.)
TYTTÖ:
Kas, jo päivyen välähdys!
MIES:
Totta! Päivyen välähdys!
LOUHI:
Mitä lausuitte? Välähdys?
Minähän en mitään nähnyt. . .
(Kirkas leimaus.)
MIES:
Taas! On vapaa Suomen päivä
TYTTÖ:
Vapaa, Vapaa! Mun isoni!
(Näyttämö valkenee vähitellen. — Louhi katsoo kummastellen.)
MIES:
Terve sulle, päivä uusi,
terve, ihmeisen ihana!
Kiitos, taatto taivahassa,
että vielä löytyi maassa
miestä miekankäyttäjätä!
Sit' en äsken luullut oisi.
Nyt sen uskon ja häpeän
sanojani äskeisiä...
Anna ne anteeksi, jumala!
Puhuinhan ma tietämättä.
(Louhelle.)
Akka, mi on aatoksesi?
LOUHI:
Näätte varmaankin näkyjä!
(Erikseen.)
Onko totta tää Vai unta...?
MIES:
Tule! Katso! Tuoll' on taasen
hymyhuuli aurinkomme,
Tuolla taivahan laella
paistamassa, poistamassa
Suomen yötä synkeätä...
Katso, Louhi, tuolla, tuolla!
Voitettu sun valtas ompi...
LOUHI erikseen:
Kuolo, kuolo ja kirous!
(Aseiden kalsketta.)
MIES:
Kuule! Sankarit tulevat...
Paras, että laitat luusi
tästä hieman loitommalle . . .
LOUHI:
Luuletko, ma että pelkään?
MIES:
Siit' ei epäilystä.
LOUHI:
Mokomia! Hahhah, hahhah!
Tiedä, että Pohjan Louhi
ei ole konsana pelännyt
eikä anonut armahdusta,
madellut matona maassa!
Ylpein otsin käy hän aina —
Se sa tiedä, ukko rähjä! —
Nyt ma menen, mutta kerran
tulen kuin tulenkin takaisin.
Silloin vapise, Kalevan kansa,
pelkää, pelkää ja vapise!
En ma tule tuulispäänä
vienona ja hiljaisena,
tulen koskena kohisten,
rajusäänä raivokkaana,
tulen melskeellä, melulla...
Silloin vapise, Kalevan kansa!
(Pois.)
MIES:
Akoilla aina on lorunsa,
suut on suuret naikkosilla!
Kuka elää, se näkevi! —
Taisi eukko vimmastua...
No — ei ihmett' ollenkana:
Menetti aarteensa ihanat. —
Kas, jo sankarit tulevat!
(Suomalaisia sotureita tulee.)
Terve teille, ylevät urhot!
Terve, kolminkertaisesti terve!
Terve, maani parhaat pojat!
Kiitos työstänne jalosta!
Siitä koko Kalevan kansa
kantava on kiitostansa
teille aina ja alati!
TYTTÖ:
Aina, aina ja alati!
ERÄS SOTURI:
Elkää ennen ylistelkö
kuin on leikkimme verinen
leikittynä loppuun asti.
Viholliset meitä Vaanii...
Kas, jo tuolla ne tulevat.
(Miehille.)
Valmiit olkaa. Kohta tässä
sodan liekit leimuavat.
Miekat esiin. Rohkeutta.
Voitto meidän on oleva!
(Valmistautuvat.)
Esiin hyökkäävät POHJOLAISET:
(Taistelu. — Tyttö juoksee pakoon.)
ERÄS POHJOLAINEN:
Eespäin, uljaat Pohjolaiset!
Lyödään maahan Kalevan miehet!
LOUHI syöksyy esiin:
Niin, kas niin, mun poikaseni,
sillä tavoin, sillä tavoin!
Vielä mekin voittaa voimme,
Vielä onni meitä suosii,
viel' ei kaikk' ole hukassa.
MIES ottaa taisteluun osaa hutkien sauvallaan:
Pidä kiinni sa kitasi,
heitä hullut haavehesi!
Sun me syöksemme pakohon
koko laumasi keralla...
Eläköhön suomalaisuus!
SUOMALAISET:
Eläköhön Suomen kansa!
LOUHI:
Uljuutta, mun poikaseni.
Palkkanne suuri on oleva!
SUOMALAISET:
Paetkaa, Pohjan peikot!
Pois jo tieltä! Me tulemme!
(Tuima taistelu. Pohjolaiset pakenevat. Taistelu siirtyy edemmäksi.)
LOUHI jää yksikseen näyttämölle:
Kuolo, kuolo ja kirous!
Pakohon käy Pohjolaiset,
uroot uhkeat ja verevät!
Oi on, oi on onnettomuutta,
oi on päivyttä pimeää!
Kaikk' on mennyt! Heill' on voitto.
Mull' ei mitään, ei niin mitään!
Kukistunut valta-istuin
ompi ylpeen Pohjan Louhen!
Oi, te untelot urohot,
miehet pelkurit ja raukat,
teidän syytänne tää kaikki —
Sit' en jätä kostamatta —
Jumalauta! sen ma vannon.
(Pois.)
MIES tulee kotvasen kuluttua:
Pakoon kaikki, pakoon kaikki!
Voiton saavat meidän miehet.
Ylös vuorille paeten
rientää Pohjan poikain parvi,
rientää kuni lammaslauma
risahduksen kuultuansa.
Kiitos, taatto taivahassa,
kiitos teille, Suomen miehet,
kiitos, urheat urohot!
TYTTÖ tulee, syleilee taattoansa:
Nyt olen iloinen, isoni!
Oothan siekin ilomiellä?
MIES:
Kuinka kysyt sellaisia!
Enkö nyt ma riemuitseisi!
Onhan lyöty Pohjan pojat;
onhan kaattu kuolon valta,
onhan taasen taivahalla
päivä ihmeinen ihana.
(Linnut laulaa. Yhä valkeammaksi muuttuu ilma.
Käenkin kukuntaa rupeaa kuulumaan.)
Katso, kuinka kirkkahana
maallemme se hymyääpi!
Katso, kuinka luonto loistaa,
läikkyy veet ja kummut kukkii
aamun armahan valossa!
Kuule kuinka linnut laulaa,
kuule, kuinka käet kukkuu
Suomen onnea, suloa
iloks' ihmislapsosille!
Mutta kaikkein kauneimpana
helähtääpi huomenvirsi
maista, metsistä, vesistä,
kummuilta ja kukkuloilta;
sitä laulaa maa ja taivas,
se soi virtain välkkehessä
sekä koskien kohussa.
Kuunnelkaamme!
HUOMENVIRSI:
Alkaa helkkyä ensin hiljaisena sitten kasvavana, valtavana.
— Sävel: Maa isänmaamme Suomenmaa...
Jo hälvennyt on synkkä yö,
tuo raskas, painava!
Taas taivaalla on valovyö,
taas helppoa on toimi, työ,
kun valkeus on herrana
maassamme armaassa.
Soi laulu, soinnu suruton!
Nyt juhlii Suomenmaa:
Voitettu Louhen valta on,
ja syösty on hän pakohon...
Ei päivyttä tän kauniimpaa!
Uus' aika tänne saa.
Soi laulu kirkas, keväinen,
sa kaikkein huulilta,
soi niinkuin soitto läntisen,
soi niinkuin uhma ukkosen,
soi metsistä ja vaaroilta:
on juhla Suomessa.
MIES on lakki kädessä laulua kuunnellut:
Tuntuu niinkuin nuorenisi,
tuntuu niinkuin uudestansa
oisi nuori ja verevä. —
Eikö oo tää kaunist' kaikki?
TYTTÖ:
Totta, totta mun isoni!
En ma tiedä miten voisin
iloani ilminäyttää;
mutta sen, sen ma tiedän,
että onni maan ja taivaan
sielussani sulauupi
yhteen yhdeksi iloksi;
ja sen tiedän, että mielein
kirkas on kuin suvipäivä,
ja sen, että rintani mun
lyö ja velloo lähteen lailla,
pulppuaa kuin kevätpuro
nuorna, nuorna ja pyhänä...
MIES:
Samallaista miekin tunnen,
ja en myöskään tiedä miten
iloani ilminäyttää
voisin muille ja sinulle.
Ah! En uskonut olisi,
että myöskin minä vielä
näkevä oon onnellisna
maani armahan, ihanan. —
Nyt ma kuolen mielelläni,
nyt ma pääni lepoon painan
onnellisuus otsalla
ja huulosilla hertas hymy.
Kiitos, taatto taivahassa,
kiitos, julkinen jumala,
että annoit aamun uuden,
että päästit päivyemme
Pohjolan kivimäestä,
vaaran vaskisen sisästä,
takaa Louhen telkimien!
Ilman sinun apuasi
ei ois mitään aikaan saatu:
sinä meille voiton annoit,
siksi kiitän ma sinua.
Terve, päivä, kirkas päivä,
terve huomen hohteleva,
joka jäljestä surujen
taivaallamme päilyt taasen!
Esirippu.
HERRA KOULUMESTARI
HENKILÖT:
_Koulumestari_.
_Maiju_, hänen emännöitsijänsä, 50 vuotias.
_Pekkola_, Koulumestarin tuttavia.
Tapahtuu eräänä sunnuntai-iltapäivänä Koulumestarin luona.
NÄYTTÄMÖ:
Koulumestarin huone. Kalustus yksinkertainen ja vaatimaton: pöytä, pari
tuolia ja sohva, seinällä muutamia tauluja ja iso seinäpeili. Pöydällä
pinkka paperia. Perällä ja oikealla ovi.
Koulumestari aamunutussa ja tohveleissa.
_Koulumestari_: Maiju!
_Maiju_: (Kyökissä.) Täällä ollaan. (Tulee oikealta.)
_Koulumestari_: Mitä kuuluu, Maiju?
_Maiju_ (Niiaten): Kiitos kysymästä, herra Koulumestari! Minä voin
erittäin hyvin.
_Koulumestari_: Siis terveenä. Se on hyvä se. Terveys on hyvä asia. Se
on lahja jumalalta, mutta sitäkään ei ole kaikille annettu... Jaha,
jaha... (Kävelee hajamielisenä.) Jaha, jaha... Onko Maiju niin kiltti
ja tuo tänne saappaani ja nuttuni... frakkini... ymmärrätkö?
_Maiju_: Kyllä, kyllä. (Aikoo mennä.)
_Koulumestari_: Kuulehan, älä vielä! Kalvosimeni ja kaulukseni tuo
myöskin tänne. Älä myöskään unhota valkoista rusettiani... pientä
valkoista rusettiani... ymmärräthän?
_Maiju_: Tietysti minä ymmärrän, herra Koulumestari.
_Koulumestari_: Vai niin... Tietysti sinä ymmärrät... Jaha. Tietysti
sinä ymmärrät... heh, heh... No niin... Kiiruhda sitten vaan... tuo
esitelmä...
_Maiju_: Paikalla, herra Koulumestari. (Menee.)
_Koulumestari_ (Kävelee edestakaisin mietteissään leukapartaansa
sivellen): Tämä on siis vihdoin tullut tämä suuri päivä, tämä odotettu
päivä, jolloin minä ensikertaa esitelmänpitäjänä esiinnyn. Olen jo
viisiviidettä vuotta tämän maailman matoisia maita tallustanut,
mutta eipä vielä koskaan ennen ole minulle tällaista suuriarvoista
tilaisuutta avautunut. Esiintyä julkisesti, saada puhua kansajoukolle,
saada ilmituoda omia ajatuksiansa! Olisinko voinut kuvitella mitään
tämäntapaista! Ja kumminkin tapahtuu se aivan pian... aivan pian...
Niinpä niinkin! Sinä et olekaan niin tyhmä mies, Koulumestari!
Sinulla on päässäsi paljon sellaista, mistä ei monella muulla ole
edes aavistustakaan... ei aavistustakaan... Eipä sitä vaan joka
miestä pyydetä esitelmää pitämään, eipä sitä vaan joka miestä tulla
lakki kourassa kumartelemaan, alamaisimmasti anoen, että "olisimme
hyvin onnelliset jos te, hyvä herra, jos te herra Koulumestari, joka
yleisesti olette tunnettu taitavaksi puhujaksi, tekisitte meille
niin ystävällisen palveluksen ja hyväntahtoisuudessanne — tietysti
vaan pelkässä hyväntahtoisuudessanne — avustaisitte meitä ohjelman
suorittamisessa... pitämällä esimerkiksi lyhyen esitelmän... lyhyen
esitelmän..." Tjaah! Tästä ajatella voi useammallakin tavalla...
johtopäätös on kumminkin aina oleva sama. Siitä ei pääse yli eikä
ympäri. Alatpa tulla huomatuksi henkilöksi, Koulumestari! Ja huomatuksi
ei kai tässä maailmassa pääse kukaan, ellei hänellä ole pääkuoressaan
jotakin muutakin kun paljaita höyheniä... Vai mikä lie muiden mielipide
tästä asiasta! (Maiju, tuoden saappaita, kalvosimia y.m. tarpeita,
tulee.)
_Maiju_: Tässähän minä olen, herra Koulumestari.
_Koulumestari_: Ja tavaraa on sinulla koko kantamuksellinen.
_Maiju_: Niin, herra Koulumestari... Tässä on saappaanne...
_Koulumestari_: Jaha, siinä on saappaani...
_Maiju_: Olen ne parhaani mukaan putsannut ja plankannut.
_Koulumestari_: Jaha, jaha... sen minä kyllä uskon. Sinä olet
todellakin kuuliainen ja kiltti tyttölapsi, Maiju.
_Maiju_: Ja tässä on kauluksenne ja kalvosimenne. Katsokaahan miten
kiiltävät!
_Koulumestari_: Jaha, Maiju... Minä näen että ne kiiltävät...
(Itsekseen.) Oikein uskollinen ja hyväluontoinen palvelija.
_Maiju_: Ja tässä frakkinne... Olen harjannut sen niin puhtaaksi kuin
mahdollista.
_Koulumestari_: Jaha, jaha. Kiitoksia, kiitoksia, paljon kiitoksia!
Kaikki teet aina täsmällisesti ja huolellisesti, (itseks.) Voiko
missään maakunnassa löytyä miellyttävämpää lapsukaista! Niin
herttaista, niin sydämellistä hänen esiintymisensä... rakastettavaa,
vähintäin rakastettavaa... suloista! — Minun täytyy palkita häntä
jollakin tavalla. Kunpa nyt keksisin vaan... (Ajattelee.) Aivan oikein:
hänellä on liian huono palkka. (Maijulle.) Kuuleppas, Maiju! Sinä olet
vanha ja koeteltu palvelija.
_Maiju_ (Syvään niiaten): Koetan olla kykyni jälkeen, herra
Koulumestari.
_Koulumestari_: Mutta sinulla on aivan liian huono palkka.
_Maiju_: Ah, herra Koulumestari...!
_Koulumestari_: Ainoastaan kahdeksan markkaa kuukaudessa.
_Maiju_: Siihen olen erittäin tyytyväinen, herra Koulumestari.
_Koulumestari_: Palvelijalla pitää olla — se on aina ollut minun
prinsiippini — palkka hänen töittensä jälkeen. Ja sentähden ylennänkin
sinun palkkaasi kahdella markalla kuukaudessa.
_Maiju_ (Syvään niiaten): Miten minä voin kiittää teitä, herra
Koulumestari!
_Koulumestari_: No no, Maijuseni, eihän tässä nyt... tämän olet
rehellisesti ansainnut... Pääasia on vaan se, että olet tyytyväinen
palveluspaikkaasi ja isäntääsi... Se on pääasia... Niin! Tyytyväisyys
on hyvä avu. On ihmisiä, jumala paratkoon, jotka eivät ole koskaan
tyytyväisiä. Niin!... (Katsoo kelloansa.) Mutta nyt täytyy sinun jättää
minut muutamaksi hetkiseksi yksikseni ja mennä askareillesi, sillä
minun tulee pukeutua ja eihän ole oikein soveliasta, että...
_Maiju_ (Hymyillen): Kyllä ymmärrän, herra Koulumestari. (Menee
niiaten.)
_Koulumestari_: Hän on erinomainen lapsi tuo Maiju. Muuta en taida
sanoa hänestä. Rehellinen, kuuliainen, ahkera ja ymmärtäväinen...
Mitäpä enempää voisi palvelijalta toivoa? Olipa oikein hyvä, että
ymmärsin hieman korottaa hänen kehnoa palkkaansa; se teki hänet entistä
iloisemmaksi ja toimeliaammaksi.
Jaha... mutta pukeutua täytyy. (Heittää aamunuttunsa tuolille ja
alkaa pukeutua.) On tosiaankin sangen suuri kunnia saada julkisesti
esiintyä... Sinne iltamaan tulee varmaan myös lukkarikin, tuo
pienipäinen elukka, joka aina on huutanut, ettei minun päävärkissäni
muka ole kaikki ruuvit oikeilla paikoillaan... Heh, sehän todistaa
selvää hulluutta lukkarista itsestään, että hän, joka on olevinaan
täysijärkinen, sanoo minua, selväpäistä miestä, hulluksi! Saapas nähdä
mitä se urkujenpolkija tänä-iltana hoilaa, kun saa kuulla puheeni...
eiköhän venyne hänen joutsenkaulansa jotakuta tuumaa pitemmäksi?
Mokomakin vääräsääri... kuin aivastus seipään nenässä koko mies!
Ai ai miten hemmetin kiiltäviksi se Maijun typykkä nämä saappaat on
kiillottanut! Ja entäs sitten kalvosimet ja kaulus! Kaikki välkkyy ja
hohtaa kuin ensi-lumi mustassa maassa. Erinomainen lapsi! Löytyisipä
hänen kaltaisiaan olentoja vaan useampia tässä matoisessa maailmassa!
Olisipa edes joka tuhannella isännällä yhtä ymmärtäväinen ja älykäs
apulainen! Niin ei kumminkaan, ikävä kyllä, ole laita. Palveluspiiat ja
palkolliset eivät enää tuskin rahtuakaan välitä velvollisuuksistaan,
he tahtovat itse päästä määrääjiksi ja käskijöiksi, ja sanokoonpa
isäntä heille vaikkapa parikin sanaa opastukseksi: heti on talosta
rauha ijankaikkisesti kadonnut. Surullinen, mutta ylitsepääsemätön
totuus. Elämä käy perikatoansa kohti... (Ihailee itseänsä peilistä.)
Mutta niinpä olenkin minä jo saanut valmiiksi itseni. Tämä puku sopii
minulle kerrassaan mainiosti, se ei ole hullumpi, ei totta maar
olekaan! Kunpa vain varmasti tietäisin, että pappilan Katri-neiti tulee
tuonne juhlatilaisuuteen... Olisi ihme, ellei hän edes hiukkasta minuun
ihastuisi... Kaunis tyttö... Olen luullakseni rakastunut häneen...
Ja kuka voi vannoa, ettei hänkin ole rakastunut minuun! Tapahtuuhan
elämässä muutenkin niin monenkaltaisia asioita... Sitäpaitsi en minä
vielä ole liian vanha mies kauniillekaan tytölle. Enkä ole aivan
rumakaan... varsinkaan tässä puvussa... Kuka tietää, vaikka vielä
kerran... (Naurahtaa.) Onhan paljon ihmeellisempääkin sattunut... Niin,
Katri-neiti, kuka tietää, kuka tietää... (Järjestelee peilin edessä
pukuaan. Tekee erilaisia liikkeitä: kumarruksia y.m. — Maiju ilmestyy
ovelle; Koulumestari ei heti huomaa hänen tuloaan.) Maijuko siellä?
Mitä sinulla on asiaa?
_Maiju_: Ettei herra Koulumestari nyt vaan pahastuisi, kun minä tulin
häiritsemään... Se esitelmä...
_Koulumestari_: Esitelmi!
_Maiju_: Niin, herra Koulumestari... se esitelmä... Ettei herra
Koulumestari vaan myöhästyttäisi itseään.
_Koulumestari_ (Vilkaisten hätäisesti kelloonsa): Mutta kellohan on
vasta neljä...
_Maiju_: Vasta neljä! Ja minä kun luulin...
_Koulumestari_: Sinä olet aivan liian huolehtivainen, Maiju. En tahdo
sinua kumminkaan sen takia moittia, sillä tiedänhän että teet kaikki
hyvässä tarkoituksessa. — Vasta neljä on kello... se käy varmasti
oikein... kello viisi alkaa iltama. Tässä on aikaa vielä yllin kyllin...
_Maiju_: Herra Koulumestari antaa anteeksi...
_Koulumestari_: No no, ei mitään anteeksi pyydettävää! — Kuuleppas,
odota vähän! — Luuletko että tuonne iltamaan tänä-iltana tulee paljon
väkeä?
_Maiju_: Eiköhän sitä tule... ainakin minä arvelen...
_Koulumestari_: Ehkä pappilan herrasväkikin tulee sinne?
_Maiju_: No nehän nyt kaikissa ovat mukana!
_Koulumestari_: Ja Katri-neiti myös!
_Maiju_: Kyllä kai.
_Koulumestari_: Jaha, Maiju luulee siis, että Katri-neitikin tulee
nuiden joukkoon?
_Maiju_: Aivan varmaan hän tulee.
_Koulumestari_: Mitä Maiju muuten pitää Katri-neidistä? Eikö hän ole
kaikinpuolin kiltti ja hyvä tyttö?
_Maiju_: Eikä yhtään ylpeäkään niinkuin ne muut.
_Koulumestari_: Ei, ei, ylpeä ei hän ole. Kaunis on hän myöskin?
_Maiju_: Se nuori maisteri kuuluukin sitä par'aikaa hakkailevan.
_Koulumestari_: Hakkailevan? Kuinka? Sanoitko sinä että nuor' maisteri
hakkailee Katri-neitiä?
_Maiju_: Niinhän ne kuuluvat kylällä kertovan, ja ainahan ne muutenkin
näkyvät olevan yhdessä, niin että eikö siitä lopulta rupea valmista
tulemaan...
_Koulumestari_: Vai niin, (itsekseen.) Vai sillä tavallako...?
(Maijulle.) Ehkä sinä sittenkin olet erehtynyt, Maiju? Ehkä se on
Helmi-neiti, jota tuo maisteri — —
_Maiju_: Ei, kyllä se se nuorempi on, se Katri-neiti. Muistan ihan
varmaan.
_Koulumestari_ (Hermostuneesti): Ja sehän nyt on oikeastaan aivan
sama kumpiko se on. Mistä lieneekään päähäni pälkähtänyt ruveta
kyselemään... Aivan sama... (Äänettömyys.) No niin! (Katsoo kelloa.)
Tässä onkin pian kiireet käsissä... Mene sinä Maiju kulta taas hetkeksi
askareillesi, minun pitää hieman tarkastella tuota esitelmääni...
(Itseks.) Vai nuori maisteri! (Maijulle, joka juuri on sulkemaisillaan
oven jälkeensä.) Kuuleppas! Olisi eräs pieni asia... tuota... tuota...
Mutta sinähän näytät hirveän alakuloiselta? Onko kukaan tehnyt sinulle
mitään pahaa?
_Maiju_: Eihän toki.
_Koulumestari_: Kaikessa tapauksessa on sinulle tapahtunut jotakin
salaperäistä... Aivanhan sinä miltei itket! Sano minulle, Maiju
typykkäiseni, mikä sinua vaivaa?
_Maiju_ (Itsekseen): Hän on aina niin hyvä. Oi jospa hän tietäisi miten
paljon häntä rakastan, ja nyt hän on varmaankin kukaties miten hellästi
kiintynyt tuohon pappilan kaunottareen.
_Koulumestari_: Sinä et vastaa, Maiju?
_Maiju_: Ei kukaan ole minua loukannut.
_Koulumestari_: Onko se aivan totta myös? No niin, minä luotan sinuun,
Maiju... ethän sinä osaisikaan valehdella. — Tuota, mitä se olikaan,
kun minun piti sanoa...? (Miettii.) Tuota... Aivan oikein! Minun
piti sanoa, että jos Maiju olisi niin kiltti ja menisi hetkeksi
askareilleen, niin että minä saisin täydessä rauhassa — sinä ymmärrät —
hieman tarkastella tuota esitelmääni...
_Maiju_: Mutta herra Koulumestarihan käski äsken minua takaisin...?
_Koulumestari_: Niin juuri, tuota, se oli juuri tuo äskeinen asia,
josta minä tahdoin huomauttaa... taota...
_Maiju_ (Itsekseen mennessään): Herra Koulumestari on tänäpänä
ihmeellisen hajamielinen.
_Koulumestari_: Mikähän lienee tytölle tullut? Näytti kovin
murheelliselta... (Kävelee ja miettii.) Vai nuori maisteri! Olisikohan
asianlaita tosiaankin niin... Ehkä ovat he jo kiilloissakin? Ehkä
pitävät pian häitänsäkin? Ja minä, joka en ole hetkeksikään antanut
hänen ajatuksistani poistua! Hm!... Lienee parhainta, että koetan
unhottaa koko naikkosen. Lienee parhainta, että... (Katsoo kelloansa.)
Pitää sitäpaitsi kiirehtiä. (Käy peilin eteen.) Kyllä kai minä sitten
olen täysin valmiina? Frakkini näyttää vielä melkoisen hyvältä,
vaikka ikää sillä kyllä lieneekin enemmän, kuin monella harmaapäällä.
Perintönä on se kulkenut isoisältäni, joka teetti sen itselleen
ottaessaan yhden elämän suurista askeleista: mennessään naimisiin.
Häneltä peri sen isäni, joka taas vuorostaan testamenttasi sen minulle,
pojalleen. Siis vanha on takkini, mutta melkeinpä varma olen, ettei
tarkinkaan keikarin silmä siinä mitään epämuodikasta löytävä ole.
Valmis tulen astumaan puhujalavalle, kukitetulle puhujalavalle,
lausuakseni puheeni yleisölle, joka seurahuoneen laajan salin täyttää
ääriään myöten. Tämä on tosiaankin kunniakasta, kaunista, suurta,
ihanaa... Tämä päivä on juhlien päivä. En vaihtaisi tätä tilaisuutta
millinkään... (Ottaa pöydällä olevan paperipinkan käteensä ja alkaa
peilin edessä erilaisia liikkeitä tehden juhlallisena lukea.) "Arvoisat
kansalaiset! Naiset ja herrat! Me olemme kokoontuneet tänne tänä-iltana
virkistyäksemme, juhlia pitämään, eri kulmilta olemme me tänne
kokoontuneet. Me olemme tänne riemukkain mielin ja iloisin sydämin
kokoontuneet, sillä elähyttäväthän meitä itsekutakin samat pyrkimykset,
samat harrastukset, jalot harrastukset, harrastukset kodin, kotilieden,
synnyinmaan ja kansallisuutemme turvaamiseksi. Kukapa ei tällaisista
harrastuksista olisikaan elähytetyksi tullut! Arvoisat kansalaiset!
Puhun teille kuin ystävilleni konsanaan. Puhun teille näin, koska
luulen tarkkaan tietäväni mikä syvimmällä teissä liikkuu. Eikö ole
se rakkaus kansaamme kaunokaiseen, maahamme tuhatjärviseen, maahamme
ihanaan, avaraan, josta runoilija hehkuvassa laulussaan laulaa:
"Ja tässä, täss' on tämä maa,
sen näkee silmämme,
me kättä voimme ojentaa
ja vettä, rantaa osoittaa
ja sanoa: kas täss' on se,
maa armas isäimme!..."
(Tavallisella äänellä puhuen.) Kyllä se tuntuu menevän. Saapas
nähdä, (pyyhkii otsaltaan äskeisen innostuksen synnyttämää hikeä)
eivätkö joudu hurmauksiin puheistani. Ja sitten se Katri-neiti — —
— Ässh! Mitäpä hänestä! — Paha vain, ettei Maiju-rukka saa kuulla
esitelmääni... ehkä hän hyvinkin mielellään' tulisi mukaan... No, mutta
käyhän se kylläkin laatuun: voinhan ostaa hänelle pääsylipun — sillä
suoriudutaan siitä. Ihmeellisen näppärä päähänpisto! (Huutaa ovelta.)
Onko Maiju niin hyvä ja tulee vähän tänne.
_Maiju_: (Kyöklssä.) Aivan heti. (Tulee.)
_Koulumestari_: Kuuleppas, Maiju, sinun varmaan myös tekisi mielesi
iltamaan?
_Maiju_: Ettäkö iltamaan?
_Koulumestari_: Mitä, etkö haluaisi?
_Maiju_ (Naurahtaen): Mitäpä minä vanha ihminen siellä enää...
_Koulumestari_: Minä vain ajattelin ostaa sinulle pääsylipun, mutta
ellet sinä — —
_Maiju_: Herra Koulumestari on nyt aivan liian hyvä!
_Koulumestari_: Haluat siis tulla?
_Maiju_: Jos herra Koulumestari niin tahtoo...
_Koulumestari_: Näytät hiukan vastenmieliseltä... enhän minä sinua
pakottamaan rupea... saat tietysti oman vapaan tahtosi mukaan tehdä...
_Maiju_: Niin ymmärränhän minä sen, ettei herra Koulumestari ketään
väkipakolla... Voihan siellä olla hauskaakin... ja saanhan sitten myös
kuulla herra Koulumestarin esitelmän...
_Koulumestari_: No no, ei siitä vielä mitään! — Se on siis päätetty.
Lyömme kättä päälle. (Lyövät kättä. Maiju niiaa syvään.) Se on siis
päätetty, ja jos, ja jos... tuota... jos tahdot, Maiju, olen hyvin
onnellinen saadessani tanssia kanssasi muutaman kierroksen valssia...
tuota...
_Maiju_: Mutta herra Koulumestari!...
_Koulumestari_: Niin, niin!... Mene sitten vaan laittamaan itseäsi
kuntoon, että pääsemme lähtemään hyvissä ajoin. (Katsoo kelloansa.)
Kello on nyt puoli viisi.
_Maiju_: Kohta olen valmis. (Menee, herttaisimmasti hymyillen.)
_Koulumestari_ (Jää paikallansa seisten katselemaan hänen jälkeensä):
Harvinaisen kiltti lapsi! Sanon minä sen vieläkin kerran. Olen
lopun lopultakin mielistynyt häneen. Kun oikein ajattelee ja
visusti harkitsee, on hän sittenkin aivan toista kuin pappilan
Katri-neiti. Työtä tekee tyttö kuin muurahainen, aina on hän altis
ja valmis vaikeampaankin tehtävään nurkumatta ryhtymään... Mitä
enemmän häntä katselen, sitä enemmän häneen mielistyn... ja taidanpa
puhtaalla omallatunnolla sanoa senkin asian, että vaimoa ei mistään
saa mies parempaa, aviopuolisoa taitavampaa ja kunnollisempaa ei
ole itse kuninkaallakaan... sen uskallan vannoa. Kymmenen vuotta
on hän palvellut minua, tunnen hänet prikkua myöten; (Kävelee
kauan edestakaisin miettien; pitkä äänettömyys.) Hm! Se ei olisi
hullummaksi... Hm!... On ihmeellistä, etten ennemmin ole tätä seikkaa
nimeksikään huomannut ja joka päivä olemme olleet yhdessä... Hm!
Niinhän se käy usein... oikein kuumottaa poskia... Minnehän se
Maiju lie mennyt? Mitäpä jos niinkuin kautta rantain tekisi hänelle
tiedoksi, koettaisi ensin vaikka vertauksen muodossa... taitaisi olla
helpompaa... (Käy pellin eteen järjestelemään pukuaan.) Ja kun nyt
kaiken lisäksi olen juhlapuvussakin... (Kääntyy ovea kohti, luo vielä
silmäyksen peiliin, raottaa ovea ja kutsuu sitten värisevällä äänellä):
Saanko minä vielä kerran vaivata Maijua tänne.
_Maiju_ (Kyökissä): Tulen aivan heti, herra Koulumestari. (Pieni
paussi. Koulumestari kävelee edestakaisin merkillinen hymyily
huulillaan. Hetken kuluttua tulee Maiju.)
_Koulumestari_: Niin, asia on nyt sillä tavalla... Ehkä Maiju on hyvä
ja tulee istumaan...
_Maiju_: Herra Koulumestarilla on sitten varmaan hyvin tärkeää
kerrottavaa?
_Koulumestari_: Tavallaan on se hyvin tärkeää... kuinka sen kukin
ottaa. Tapahtuuhan usein, että vakavimmistakin asioista lasketaan
kevyttä pilaa... välinpitämättömät ihmiset tietystikin tällä lailla
tekevät. Mutta kerranpa saavat he kumminkin vastata töistään.
No niin. Istukaamme tänne, (istuvat arasti kumpikin. Tuskallinen
äänettömyys.) Tämä on vertaus, Maiju. Tiedätkö sinä mikä on vertaus?
_Maiju_: Kyllä minä tiedän, herra Koulumestari. Olen oppinut sen
kirjoista.
_Koulumestari_: Aivan oikein: Raamatussa esimerkiksi puhutaan paljon
vertauksista. Minullakin on nyt vertaus, Maiju. Katsohan: oli kerran
kaksi ihmistä — näin alkavat vertaukset —, mutta nämä ihmiset eivät
olleet kaikessa toistensa kaltaisia, sillä olipa toinen heistä mies
ja toinen heistä oli vaimo. En tarkoita suinkaan Aatamia enkä Eevaa.
Ihmiset, joista kerron, eivät asuneet paratiisissa, vaan asuivat he
eräässä maalaiskylässä lähellä kaupunkia... siis aivan niinkuin me,
Maiju, täällä.
_Maiju_: Aivan niinkuin me täällä, herra Koulumestari.
_Koulumestari_: Ja se ihminen, joka mies oli, halusi armaakseen ja
omakseen sen ihmisen, joka oli vaimoksi luotu, sillä hyvä ja siviä oli
tämä vaimonpuolinen ihminen eikä hänestä yhtäkään pahuutta eikä saastaa
löytynyt...
_Maiju_: Mutta tämähän on perin ihmeellistä, herra Koulumestari!
_Koulumestari_: No no, tavallista tämä on, ehkäpä liiankin tavallista.
— Mutta se mies ei tietänyt, rakastiko häntä se vaimonpuolinen ihminen.
_Maiju_: Eikö hän sitten uskaltanut kysyä sitä koskaan?
_Koulumestari_: Mutta nyt tapahtuu käänne vertauksessa. Ajatteleppas,
kiltti Maijuseni — voithan sinä ainakin ajatella tällä tavalla! —, että
minä olisin tuo mies... niin, että olisin tuo mies ja sinä tuo vaimo...
_Maiju_: Voi voi teitä kumminkin, herra Koulumestari!...
_Koulumestari_: Ja kun sitten kysyisin sinulta tuon kysymyksen, minkä
vastauksen antaisit sinä? (Pekkola tulee kiireesti.)
_Pekkola_: Herra Koulumestari, teidän esitelmänne...
_Koulumestari_ (Hypähtää äkisti ylös): Minun esitelmäni? (Vilkasee
kelloonsa.) Ei liene enää aivan pitkiä aikoja — —
_Pekkola_: Luulen että olette nukkunut, herraseni...
_Koulumestari_: Nukkunut? Kuinka? Mitä te oikeastaan tarkoitatte?
(Vilkasee uudelleen hermostuneena kelloonsa.) Tai käykö kelloni
mahdollisesti jäljessä...? Pyydän teitä nöyrimmästi, että selitätte
mistä on kysymys. Kellohan on vasta neljännestä vailla viisi... ja
viideltä se alkaa se iltama... Nukkunut?
_Pekkola_: Minä sanon teille yhden asian. Juhlan ohjelma on aikoja
mennyt menojaan. Kello löi äsken puoli yhdeksän.
_Maiju_ (itsekseen): Puoli yhdeksän!!
_Koulumestari_: Mutta...? Hyvä jumala! Puoli yhdeksän! Sehän on
suorastaan — — Minä olen siis my-my-my-myöhästynyt! Minä olen siis — —
Onhan tämä aivan hulluutta!... Minun esitelmäni...
_Pekkola_: Herraseni, tämä on anteeksi antamatonta: lupautua
eikä täyttää lupaustaan. Älkää lupautuko silloin, kun ette luule
kykenevänne. Hyvästi! (Menee.)
_Koulumestari_: Kykeneväni! Hyvä jumala! Tämä voi tehdä hulluksi!
Tämä vie järjen päästä! Mitä sanovat kyläIäiset, mitä sanoo lukkari!
Odotin paljon tästä tilaisuudesta... tämä olisi ollut ensimäinen suuri
hetki minun elämässäni... Nyt on kaikki mennyttä... Minä onneton, minä
onneton! (Vaipuu väsyneenä sohvalle.)
_Maiju_ (Kyyneleet silmissä): Mutta, herra Koulumestari, eiköhän tästä
sentään jollakin lailla — —
_Koulumestari_: Vaiti! Tämä on kaikki sinun tähtesi, Maiju. Tämä on
sinun työtäsi. Iloitse siitä! Älä kumminkaan koskaan luule, että minä
sinua rupeisin rakastelemaan!
_Maiju_ (Itkien ääneensä): Se olikin siis vain valhetta, herra
Koulumestari... Se olikin siis vain... Ja minä kun pidin teistä niin
paljon...
(Esirippu.)
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN PÄIVÄ; HERRA KOULUMESTARI ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
