The Project Gutenberg EBook of Telefoonissa, by Victoria Benedictsson
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Telefoonissa
Yksinäytöksinen kuvaus
Author: Victoria Benedictsson
Release Date: November 21, 2013 [EBook #44248]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TELEFOONISSA ***
Produced by Tapio Riikonen
TELEFOONISSA
Yksinäytöksinen kuvaus
Kirj.
ERNST AHLGREN [Victoria Benedictsson]
U. W. Telén & Co. Kuopio, 1898.
Kuopion Uudessa Kirjapainossa.
HENKILÖT:
_Kihlakunnan tuomari Eskilson_. Maaseututuomari.
_Siiri_, hänen veljensä tytär.
_Ida_, hänen sisarensa tytär.
_Birger_, Idan sulhanen.
_Nilla_, vanha talouden hoitaja.
_Notario_.
_Tytöt_.
Tapaus tuomari Eskilsonin konttoorissa.
Iso huone, vanhanaikuiset huonekalut. Vasemmalla iso kirjoituspöytä,
ihan sen vieressä telefoonikone. Isot akkunat, pienillä ruuduilla,
verhottu paksuilla tummilla villauutimilla. Oikealla iso vanhanaikainen
uuni, jonka ala-osasto muodostaa penkereen, jolle on asetettu kaksi
suurta kukkavaasia, ilman kukkia. Uunin lähellä pienempi pöytä. Ovia
perällä. Oikealla pienempi pöytä, vievä käytävään; ylhäällä oven päällä
ympyriäinen lasi-ikkuna, ulkoa verhottu uutimella; ovi avautuu sisään
päin. Kirjahyllyjä, täynnä paksuja kirjoja, asiakirjoja y.m. papereja.
Pari suurta mukavaa nojatuolia. Vasemmalla seinällä vanha kaappi.
Lamppu kirjoituspöydällä on sytytetty. Pienemmällä pöydällä on
ompelurasia.
SIIRI (istuu ja kirjoittaa. Telefoonikello helisee. Hyökkää ylös ja
puhuu telefooniin.) Sinäkö se olet Kalle? (Äänettömyyttä. Hän
kuuntelee.) Miksi et ole soittanut kertaakaan näinä kahtena päivänä.
* * * * *
Sitä minä juuri epäilinkin. Sinun äänesi kaikuu niin vieraalta. Voitele
talilla jalkapohjasi ja kääri villasukka kaulaasi illalla, kun rupeat
levolle; mutta käännä sukka nurin, muuten siitä ei ole apua. Niin minä
aina teen, kun olen vilustunut.
* * * * *
Mille sinä naurat?
* * * * *
Siltä se ihan kuului, niinkuin olisit nauranut.
* * * * *
Vai niin! -- Tiedätkös, minä jään aivan yksin kotia koko illaksi.
Toiset kaikki menevät tanssiaisiin.
* * * * *
Hyvä Jumala, -- pitäisihän sinun tietää, ettei minulla ole pukua, millä
tanssiaisiin menisin.
* * * * *
Kyllä Ida menee. Ja notario myöskin. Et usko kuinka hän hakkailee Idaa.
* * * * *
Ida on kovasti ihastunut häneen, olen siitä ihan varma. Ja setä on
aikalailla torunut häntä siitä. Minä kuulin itse, ovi oli vähän
raollaan. Hän sanoi Idalle, että hänen sulhasensa on parain ihminen
maan päällä ja että on synti ja häpeä, että Ida käyttäikse sillä tavoin
häntä kohtaan.
* * * * *
Oh! hän meni kai kihloihin sentähden, että tuo mies oli niin rikas.
* * * * *
Sitä en tiedä, mutta minä olen kuullut tyttöjen puhuvan hänestä.
Seuroissa kuuluu hän olevan oikea jörö, tulee aina sisään huoneisiin
isot ratsassaappaat jaloissa. Hän ei ole ensinkään "chic", niinkuin
sanotaan. -- Tiedätkö mitä "chic" merkitsee.
* * * * *
Olla oikein stiili eli moderni, -- niinkuin notario. Ida sanoo aina
hänen olevan _chic_.
* * * * *
Sinä!? Sitä ei sinusta tule ikinä?
* * * * *
Nyt sinä saisit hävetä. Milloin minä olen sitä sanonut? Sinä olet pitkä
roikale, sinulla on suuret korvat ja hoikat sääret, mutta kyllä minä
pidän sinusta kumminkin kaikissa tapauksissa.
* * * * *
Ole huoleti! Se ei voisi minulle milloinkaan johtua mieleen. Minä
tiedän ihan tarkoilleen, minkä näköisen minä haluaisin sulhaseni
olevan. Ei vähääkään sinun näköisesi ja sitten tulee hänen olla hyvän
ja ymmärtäväisen ja --
* * * * *
Hei, kuinka sinä olet utelias notarion suhteen. Niin, setä sanoo, että
hän voi päästä varatuomariksi jo ensi käräjien jälkeen. Hän tulee
lopettamaan vähintäin valtioneuvoksena, sanoi setä ja -- -- (keskeyttää
äkisti, istuu pulpetin ääreen kirjoittamaan.)
TUOMARI. No, se on oikein, että teet työtä tipaseni. (Telefooni kello
soi.) Kuka nyt vielä telefoonia helistää, tähän aikaan?
SIIRI. Minä otan selvän. (Menee telefoonille.) Kuka siellä? (Tuikeasti
telefooniin.) Anna olla soittamatta; minulla ei ole aikaa. (Menee
paikalleen.)
TUOMARI. Kuka se oli?
SIIRI. Kalle vaan.
TUOMARI. Vai niin, nimismiehen poika! Minä en ymmärrä, mitä tapaa sekin
on, että annetaan pojan mellastaa telefoonilla, minä tahdon -- --
SIIRI. Ei, anna olla, setä. Minä totutan hänet kyllä siitä.
TUOMARI. Tee se. No, hyvästi tipaseni. Älä nyt ole pahoillasi, vaikka
pitää jäädä yksin kotia. Sinä olet vielä nuori ja se on vaan turhuutta
kaikki tyyni. Teet paljon viisaammin, kun istut täällä ja teet työtä!
-- ja vielä se sinunkin aikasi tulee. Hyvästi nyt vaan. Älä nyt ole
pahoilla mielin. (Menee.)
SIIRI (soittaa äkäisesti telefoonia; tulee kärsimättömäksi, soittaa
uuden kerran). Oletko siellä, Kaarlo? (Kuuntelee.) Enkö minä ole
sanonut sinulle satoja kertoja, että kun et saa vastausta minulta,
odota kauniisti ja ole ääneti, mutta älä mene telefoonin luota,
ennenkuin minä soitan täältä. Nyt sinä taas helisytit sitä sillä aikaa,
kuin setä oli täällä. Semmoista ei saa enää milloinkaan tapahtua,
muista se -- -- Mitä sinä tahdoit sanoa?
* * * * *
(Elävästi.) Mitä puhut? Onko Idan sulhanen siellä?
* * * * *
Sepä hauskaa: minä tahdon mielelläni nähdä hänet.
* * * * *
Jos hän ratsastaa oikotietä, ei mene puolta tuntiakaan, kun hän on
täällä. Mutta sano hänelle, että Ida tulee vasta myöhällä kotia.
* * * * *
Minä. -- Hm, minä istun täällä huoneessa koko illan ja kirjoitan.
Hyvästi, hyvästi! (Nyökkää telefoonille. Istuu kirjoituspöydän ääreen
ja selailee papereja.)
IDA. Rakas Siiri, tahdotko ottaa neulan ja lankaa ja ommella tuon napin
tuohon hansikkaaseni. Ei kellään toisella ole aikaa -- -- -- Huh,
hirmuista kuinka kuuma minulla on!
SIIRI (ompelee napin).
IDA (huutaa ulos perälle). Hyvä notario, minä unohdin viuhkani sinne
ylös pöydälleni.
NOTARIO (tuoden viuhkaa). Valtikka hältä vaan puuttui, -- minulla on
kunnia --
IDA. Välttäkää epäsuosiotani! Kas niin! Hyvästi, pikku Siiri; kiitos
avustasi! (Ida ja notario menevät.)
TYTÖT (tulevat perältä). Hyvästi Siiri!
SIIRI. Tulkaa sisään, tulkaa sisään; antakaa minun katsella teitä.
VANHEMPI (kääntelee itseään ympäri). No?
SIIRI. Niin kaunis!
NUOREMPI. Voit uskoa että oppilasten kukkaistanssi, se on jotain. Me
kaksi tanssimme _pas de deux_. Katso näin! (Tanssivat.)
SIIRI. Voi kuinka se mahtaa olla suloista!
NUOREMPI. Mutta vaikeata, saat uskoa. Täytyy olla niin notkea ja kepeä.
Katso näin! (Ottaa muutamia tanssiasemia.)
VANHEMPI. Oletko sinä hupsu! Meidän täytyy kiirehtiä. Hyvästi Siiri!
NUOREMPI. Hyvästi! (Juoksevat ulos.)
SIIRI (heittäytyy tuolille kirjoituspöydän ääreen ja kätkee kasvonsa
käsiinsä. Poistuvan vaunun kolinata kuuluu ulkoa.)
NILLA (sivuovesta). Rakas pikku Siirini! Täytyykö hänen istua yksin
täällä ja ikävöidä?
SIIRI (pyyhkii silmänsä). En minä ole ollenkaan ikävissäni. (Rupeaa
kirjoittamaan.)
NILLA. Olisiko se sitte ihmeellistä -- se! Kun on nuori ja jalat
vavahtelee, kun vaan ajatteleekin tanssia, -- -- ja sitten saapi istua
yksin täällä! Mutta minulla on jotain pikku tytölleni.
SIIRI. Onko Nillalla?
NILLA. Onpa niinkin. Enkö minä saa koota vähän jotain hänelle, jonka
täytyy kotia jäädä ikävään, kysyn minä. -- "Mitä enemmän, sitä parempi"
-- sanoi tuomari. Ja nytpä hän saakin nähdä.
SIIRI. Nilla on aina niin hyvä.
NILLA. No, enkö olisi sitte! -- minun ainoalle pikku ystävälleni.
(Menee ulos ja tulee kohta takaisin makeisten kanssa.) Kas näin; nyt
saa Siiri herkutella miten vaan tahtoo. Ja hyvästi nyt, pikku tyysäni,
hyvästi! (Menee.)
SIIRI (istuu ja miettii). Kalle parka! Jos minä kumminkin
telefoneeraisin hänelle tästä kaikesta. (Järjestää virvokkeita.
Pudistaa alakuloisesti päätään, mutta ilostuu kohta jälleen. Panee
rivakasti tuolin pöydän ääreen ja näyttää niinkuin puhuisi jollekin.
Tarjoaa vadeista, ottaa viinipullon ja panee korkkivääntiön siihen.)
NILLA. No, voitteko nyt ajatella kummempaa! Ida neiden sulhanen on
tullut, -- hevosella ratsastanut niinkuin paha olisi kintereillä.
SIIRI (laskee pullon). Vai niin.
NILLA. Hän tahtoi hämmästyttää Ida neitiä, sanoi hän ja jääpi tänne
yöksi.
SIIRI. Oo, hän on hämmästyttävä, sen takaan.
NILLA. Minä kehoitin häntä menemään saliin, mutta hän sanoi tulevansa
mieluummin tänne, niin olisi joku, jonka kanssa saisi puhella. (On
puhuessaan korjannut virvokkeet.) Kas tuossa! Kun minä vaan pääsisin
pois! (Menee sivuovesta.)
BIRGER (ratsastuspuvussa). Antakaa anteeksi, että näin tunkeudun tänne
häiritsemään. -- Minä olen kai tavallaan esitetty teille? -- eli
oikeammin sanoen ilmoitettu.
SIIRI (tervehtii arasti).
BIRGER. Te kai tunnette minut jo ennestään hiukan, Idan kautta?
SIIRI. Ky-yllä!
BIRGER. Minä pyydän, että kohtelette minua kuin vanhaa tuttavata
ainakin. Minä en voi tässä puvussa mennä morsiantani tapaamaan, vaan
olen pakoitettu odottamaan siksi, kunnes hän tulee kotia.
SIIRI. He saapuvat kai vasta hyvin myöhään.
BIRGER. Ja te arvelette, ettette viihdy minun seurassani niin kauan.
SIIRI. Tahdotteko istua? Eli menettekö mieluummin saliin?
BIRGER. Kiitän; pysyn mieluummin täällä. (Katsoo ympärilleen.) Vai
niin, täällä on telefooni? Minne se mahtaa johtua?
SIIRI. Käräjäkartanoon; siellä on telefooni nimismiehen huoneessa.
BIRGER. Vai niin?
(Äänettömyys.)
BIRGER. Te varmaan pelkäätte minua.
SIIRI. En -- oli en.
BIRGER. En minä ole ollenkaan vaarallinen.
(Äänettömyys)
Te soisitte kai mielellänne, että minä poistuisin?
SIIRI. En -- oh en.
BIRGER. Jos te vaan ette istuisi siellä ja nypisteleisi huulianne,
ettekä näyttäisi niin kovin juhlalliselta, niin uskon että meistä voisi
tulla hyvin hyvät ystävät.
SIIRI (nousee). Ettekö tahtoisi -- kahvia.
BIRGER (nauraen). Kiitos, en!
(Äänettömyys.)
Jos minä nyt en olisi tullut teitä häiritsemään, niin miten olisitte
saanut iltanne kulumaan?
SIIRI. Olisin työskennellyt.
BIRGER. Te puhutte pilaa? Te olette työskennelleet!
SIIRI. Niin; minulla on puhtaaksi kirjoitettavaa.
BIRGER (menee pöydän luo). Onko tämä teidän käsialaanne?
SIIRI. On.
BIRGER. Sepä on kaunista -- melkein kuin miehen käsiala. -- No mutta
ette suinkaan olisi koko iltaa sitä tehnyt? (Katsovat toisiinsa, ovat
purskahtamaisillaan nauruun.)
SIIRI. Kyllä, -- melkein.
BIRGER. Melkein? Ahaa!
SIIRI. Te nauratte minulle.
BIRGER. Ette ole itsekään juuri kovin totinen.
SIIRI. Minä olisin pitänyt kestiä.
BIRGER. Yksin.
SIIRI. Ei ollut ketään toista.
BIRGER. Ei, ei ollut. -- -- Minun oli määrä tuoda teille terveisiä
Kallelta.
SIIRI. Ah, todella; kiitän!
BIRGER. Tuo on mukava, tuo telefooni.
SIIRI. Sehän on selvää, hänen pitää kaikesta lörpötellä!
BIRGER. Herra nähköön, ei hän ole sanonut muuta, kuin että hän on
puhutellut teitä.
SIIRI. Vai niin.
BIRGER. Mitä pidätte hänestä?
SIIRI. Hän on kauhean lapsellinen ollakseen kahdeksantoistavuotinen, --
melkein hullumpi kuin minä itse.
BIRGER. Te ette ole kahdeksantoista?
SIIRI. Mutta minä olen seitsemäntoista täyttänyt.
BIRGER. Hän olisi halusta tullut tänne.
SIIRI. Silloin hän olisi saanut suuret silmät.
BIRGER. Miksi niin!
SIIRI. Oh, hän on niin kärkäs makeisille.
BIRGER. Te kätkitte jotain minun tullessani.
SIIRI (nauraa).
BIRGER. Mihin?
SIIRI. Tänne kaappiin.
BIRGER. Ja mitä siellä on?
SIIRI. Viiniä.
BIRGER. Hei?
SIIRI. Viinirypäleitä.
BIRGER. Minä kiitän!
SIIRI. Manteli-kiekuja.
BIRGER. Vieläkö jotakin?
SIIRI. Omenia.
BIRGER. Mimmoinen herkuttelija!
SIIRI (riemuten). Ja pähkinöitä.
BIRGER. Ja kaiken tuon kanssa ai'oitte tulla yksin toimeen!
SIIRI. Olisin kumminkin koettanut.
BIRGER. Mutta nyt meitä on kaksi.
SIIRI. Oh!
BIRGER. Kas niin!
SIIRI. Mutta -- --
BIRGER (nauraa). -- -- Se ei sovi, niinkö?
SIIRI. Kyllä, mutta -- --
BIRGER. Mitä?
SIIRI. Te vehkeilette kanssani.
BIRGER. Sitä en totisesti teekään.
SIIRI. Ja sitten, kun toiset tulevat, te nauratte ja -- --. Ette
suinkaan te tahdo istua kanssani ja leikitellä kestiä -- niinkuin
lapset!
BIRGER. Kyllä, samoin kuta tekin.
SIIRI. Se on niin kovin narrimaista.
BIRGER. Ei, sitä se ei ole. Ajatelkaahan nyt: valkea tuonne uuniin,
pieni pöytä tähän, me pöydän kahden puolen oikein kodikkaasti
istumassa, niinkuin olisimme vanhoja tuttavia ja -- ajatelkaamme että
meidät on jätetty kahden ja muut kaikki ovat matkustaneet pois. --
Sanokaapa, olisiko se niinkään narrimaista?
SIIRI. Ei suinkaan. Mutta se voipi näyttää siltä.
BIRGER. Joutavia.
SIIRI. Te vastaatte siitä. Sanotte olevanne se, joka keksi tuon.
BIRGER. No niin, minä otan hartioilleni koko tuon kauhean
edesvastauksen.
SIIRI. No sitten! (Hyppää ylös ja rupeaa asettelemaan järjestykseen.
Arvellen.) Mutta emmekö menisi saliin?
BIRGER. Minä en halua saliin; minä jään mieluummin tänne.
SIIRI (yhä puuhaillen, panee puita uuniin). Katsokaas nyt, eikö meillä
ole hauskaa?
BIRGER. Erinomaisen! -- Mutta te olette varmaan suruissanne, ettei
Kalle ole täällä.
SIIRI. Ei vähääkään! Auttakaa minua! (Ojentaa viiniputelin).
BIRGER (avaa pullon ja kaataa laseihin). Kas näin!
SIIRI. "Tervetullut mun halpaan majaani". Maljanne!
BIRGER. Maljanne! -- Mutta kyllä te osaatte elää! (Kilistävät.) Vaan
nyt kun istumme näin hauskasti, niin kertokaapa nyt jotain omasta
elämästänne. Kuinka kauan olette ollut täällä? Jaa -- -- -- Niin, enhän
minä tiedä mitään. Tuskin tiedän, mikä teidän nimenne. Se on totta --
"Siiri" -- sanoi Kalle.
SIIRI. Hän on kai jutunnut yhtä ja toista.
BIRGER. Ei sanaakaan.
SIIRI. Mutta se ei ole ollenkaan hauskaa puhua minusta. Puhelkaamme
ennemmin jostain muusta.
BIRGER. Joko te taas epäilette minua?
SIIRI. En -- en; näytättehän te niin hyvältä ja ymmärtäväiseltä.
BIRGER. Hyvä ja ymmärtäväinen!
SIIRI. Miksi te nauratte sille?
BIRGER. En suinkaan. Minulle johtui vaan jotakin mieleen. No, ovatko ne
ystävällisiä teitä kohtaan täällä?
SIIRI. Ovat.
BIRGER. Ja te olette oikein tyytyväinen?
SIIRI. Kyllä, -- vaikka ei se sentään ole, niinkuin oli kotona ennen.
BIRGER. Ettekö kertoisi minulle kodistanne?
SIIRI. Eipä siitä ole paljoa kerrottavaa. Äitini oli ollut vaan
palvelustyttö ja isäni sukulaiset olivat kovasti vihoissaan siitä, että
isäni meni hänen kanssaan naimisiin. Eivätkä koskaan häntä vähääkään
auttaneet. Äiti tuli sairaaksi ja silloin oli isällä kovat ajat; hän ei
mitenkään tahtonut päästä eteenpäin. Hän oli vuokrannut nimismiehen
kartanon ja me asuimme pienessä sivurakennuksessa. Kalle ja minä
leikittelimme aina yhdessä. -- -- -- Minä olin neljätoistavuotias kun
äiti kuoli ja isä kuoli vuosi sitten. Silloin olin minä yksin ja setä
otti minut luokseen, kun ei minulla ollut muutakaan turvaa.
BIRGER. No ja mitä odotatte tulevaisuudelta?
SIIRI. Ensin opettelen kaiken, mitä täällä konttoorissa on opittavaa ja
jos setä huomaa minusta jotakin tulevan, antaa hän minun vielä oppia
kirjanpitoa. Silloin minä kyllä tulen toimeen.
BIRGER. Ja te tyydytte siihen?
SIIRI. Kyllä.
BIRGER. Te epäröitte?
SIIRI. Niin. -- Toisinaan on minulla niin kova halu päästä ulos
maailmaan.
BIRGER. Tosiaan!
SIIRI. Niin. -- Istua konttoriin suljettuna, se ei kuitenkaan ole
elämätä. -- Mutta -- siitä minä en tavallisesti puhu kenellekään.
BIRGER. Vai niin, te haluatte ulos maailmaan? Käydä kauniissa
vaatteissa ja kulkea kemuissa, tulla kihlatuksi ja saada lahjoja, olla
yhden morsian, mutta monen lempimä -- -- -- Vai niin, tekin jo tiedätte
semmoisen olevan tapana ja että se on hauskempaa kuin istua
konttoorissa! -- -- Tosiaan, onhan se ymmärrettävää! Ja sitten päästä
rouvaksi ja saada elatusrahoja. "Eivät he kehrää, eivätkä kokoo
riiheen" -- rouvat eivät koskaan sitä tee -- "mutta ei Salomo kaikessa
loistossaan ollut komeammin puettu kuin yksi heistä." -- Se on se,
mille naiset antavat nimen: päästä ulos maailmaan. Ja sitäkö tekin
haluatte?
SIIRI. Hyi, kuinka häijysti te puhutte!
BIRGER. Sattuiko?
SIIRI. Ei, mutta minua tuntui peloittavan. Se oli jotain hyvin pahaa,
jota lausuitte.
BIRGER. Kuinka? Sanokaapa mitä tarkoitatte?
SIIRI. Kun te siitä puhuitte, tuntui minusta, niinkuin minä sitä
todellakin olisin tarkoittanut. Mutta sitä minä en tehnyt. Ja kumminkin
se tuntui niin omituiselta, -- ihan samalta, kun äiti ennen huomautti
minulle, että olin tehnyt jotakin pahaa. Tänne se koski kipeästi. Mutta
en minä ajatellut, niinkuin te luulette. Minä en tahdo tulla
turhamaiseksi, vaan hyvä ja rehellinen ihminen on minusta tuleva
-- -- -- Se on varmaan tuhmaa puhua siitä: semmoisesta ei pitäisi
puhua, vaan tehdä.
BIRGER. Minä olen loukannut teitä.
SIIRI. Ette. Minä tulin vaan ajatelleeksi. Minä tarkoitan että minä
olen varmaan kiittämätön. Minulta ei oikeastaan puutu mitään. Enkä minä
tahtonutkaan napista; minullahan ei ole mitään hätää. Minä mietin vaan,
että maailmassa varmaan löytyy hyvin paljon sekä hyvää että pahaa ja
monenmoisia ihmisiä; ja että minä tahtoisin oppia niin paljon ja -- --.
Täällä konttoorissa on toinen päivä aivan samanlainen kuin toinenkin;
mieli ei tule pahaksi, kun torutaan, eikä iloiseksi, kun kiitetään,
kaikki on vaan yhdentekevää. Ei milloinkaan ole oikein ikävää, eikä
koskaan oikein hauskaa. Ja kun edeltäpäin jo tietää, ettei mitään tule
tapahtumaan, eikä mitään voi tapahtua muuta kuin -- että viimein tulee
vanhaksi ja kutistuu kokoon. Eikä silloin ole mitään nähnyt elämästä.
Se tuntuu tyhjältä.
BIRGER. Ja te ette tahtoisi sitten tulla vanhaksi ja kuivettuneeksi?
SIIRI. En tiedä. Mutta ajattelen että voisi tapahtua jotain sitä ennen.
BIRGER. No, ja mitä te toivoisitte sitte tapahtuvaksi?
SIIRI. En minä tiedä itsekään. Minä ajattelen niin paljon
mahdottomuuksia.
BIRGER. Mitä esimerkiksi?
SIIRI. Te nauratte sille.
BIRGER. En.
SIIRI. Saattaisi tulla joku rikas, vanha rouva -- hyvin rikas -- joka
mieltyisi minuun ja ottaisi minut mukaansa kauas, hyvin kauas.
BIRGER. Mihin?
SIIRI. Italiaan esimerkiksi.
BIRGER. Luuletteko koskaan semmoisen vanhan rouvan ilmestyvän?
SIIRI. En, sitä en luule; minä sanon vaan, että jos tulisi semmoinen.
-- -- Niin tiesinhän sen! Se on narrimaista, -- ja te nauratte sille.
BIRGER. En maar', sitä en tee. -- Ja jos nyt ei ilmestyisi tuommoista
vanhaa rouvaa?
SIIRI. Sitten en tiedä mitään neuvoa.
BIRGER. Kuulkaapas; minun tekisi nyt mieleni puolestani uskoa teille
jotakin.
SIIRI. Mitä?
BIRGER. Tiedättekö mitä merkitsee mennä takaukseen.
SIIRI. Josko minä tiedän! Kyl-lä! Siinä voi joutua häviöön. Voi
menettää koko omaisuutensa. Oletteko mennyt takaukseen?
BIRGER. Olen.
SIIRI. Sitten olette menettänyt.
BIRGER. Niin olen.
SIIRI. Koko omaisuutenne.
BIRGER. Niin.
SIIRI. Ja nyt olette köyhä.
BIRGER< Olen. -- Iloitsetteko siitä.
SIIRI. E-en ilostunut, sillä onhan se kauhean ikävätä. Mutta pidän
teistä nyt enemmän. (Istuu likemmäs.)
BIRGER. Miksi niin?
SIIRI. Minä en kärsi rikkaita ihmisiä. Minä vihaan niitä.
BIRGER. Vihaatte?
SIIRI. Niin. Sillä jos ei löytyisi rikkaita, ei tuntisi itseään niin
köyhäksi ja kurjaksi, niinkuin toisinaan tuntuu.
BIRGER. Mitä kurjuudella tarkoitatte?
SIIRI. Minä tarkoitan, kun tietää olevansa kömpelö, ruma ja taitamaton,
että häpeässään mielellään lyyhistyisi vaikka hiiren loukkoon. Minusta
tuntuu, kuin olisi se rikkaiden syy, ett'en minä osaa soittaa pianoa,
puhua ranskaa eli näyttää korealta -- ainoastaan istua nurkassa ja
häpeillä.
BIRGER. Niinkö te tavallisesti teette?
SIIRI. Niin. Mutta kurjinta kaikista oli erään kerran.
BIRGER. Milloin?
SIIRI. Sedän syntymäpäivillä.
BIRGER. Istuitteko silloinkin nurkassa?
SIIRI. Istuin ja olin iloinen että sain siellä ollakin.
BIRGER. No, ja miksi?
SIIRI. Kaikki toiset olivat niin hienoja, niin hienoja. Pöyhkeöinä ne
siinä kävelivät ja hameensa kahisivat. -- Kauniita ne olivat ja hauska
niitä oli katsella. -- Ja sitten niillä oli viuhkat kädessä, jolla ne
löyhyttelivät näin ja sitten ne kiemailivat ja kääntelivät laahojaan ja
sitten tuli herroja, jotka kumarsivat näin, vaan silloin olisi teidän
pitänyt nähdä, miten naiset näyttivät alentuvaisilta -- istuivat
jäykkinä ja heittivät vaan tämmöisen silmäyksen sivulle.
BIRGER. Ja te istuitte ja kadehditte niitä?
SIIRI. En, en kadehtinut. -- Mutta minä tahtoisin tallata kaikki
rikkaat. Minä vihaan niitä.
BIRGER. Tehän olette pieni villieläin.
SIIRI. Astuin lattialle. Minulla ei ollut muuta hametta kuin tämä.
Mutta se oli uudempi silloin tietysti. Minä satuin katsomaan peiliin ja
näin että näytin puoleksi kynityltä peltovarikselta. Minun mustat
hansikkaani ulottuivat vaan tuohon saakka ja kun minä kävelin yli
laattian, katsoivat kaikki minuun. Pari niistä nauroi. Ja minä olen
niin varma siitä, että ne nauroivat minulle. Onko heillä oikeus tehdä
minusta pilaa, jos en minä ollut niin hieno kuin he.
BIRGER. Mutta nythän ne tulevat pilkkaamaan minuakin.
SIIRI. Miksi niin?
BIRGER. Minäkin olen nyt köyhä ja saan käydä huonoissa vaatteissa.
SIIRI. Ei, teille he eivät naura!
BIRGER. Vai -- niin! -- Mutta mitä luulette Idan sanovan?
SIIRI (äkkiä). Älkää puhuko siitä heille.
BIRGER. Eikö se olisi epärehellistä?
SIIRI. Kyllä. -- Mutta teidän ei pitäisi siitä kumminkaan puhua.
BIRGER. Luuletteko Idan purkavan kanssani?
SIIRI. Sitä minä en tiedä.
BIRGER. Sanokaa suoraan vaan.
SIIRI. Jos jostakin pidetään, pidetään kai hänestä, olipa hän köyhä tai
rikas.
BIRGER. Se oli mutkallinen vastaus! No, mutta luuletteko Idan pitävin
minusta?
SIIRI. Sen minä kyllä luulen.
BIRGER. Aina vaan kiertelemällä! Sanokaapa: luuletteko hänen ehkä
pitävän jostakin toisesta enemmänkin kuin minusta? Niin, tahi ei!
SIIRI. Ei!
BIRGER. Saatatteko katsoa minua silmiin sitä sanoessa?
SIIRI (katsoo häneen).
BIRGER. Te näytätte olevan pieni rehellinen sielu. Minun mieleni tekisi
kertomaan teille jotain. Lupaatteko olla siitä puhumatta?
SIIRI. Lupaan.
BIRGER. Antakaa kätenne sen päälle.
SIIRI (antaa kätensä).
BIRGER (pitäen sitä omassaan). Voitteko lyödä kättä myös siitä toisesta
asiasta -- Idaa koskevasta.
SIIRI (tempaa pois kätensä).
BIRGER. Niin, kuinka nyt kävi!
SIIRI. Mitenkä minä voisin sitä tietää.
BIRGER. Kas niin, minä en tahdo kiusata teitä enempää. Tulkaa nyt ja
istukaa, niin minä kerron. Ei sinne! Täällä teidän täytyy istua. Kas
noin. Kääntykää minuun. Noin! Ja kuunnelkaa nyt: Minä olin tuskin
kahdenkymmenen täyttänyt, kun ensi kerran näin Idan ja en juuri koskaan
ollut naisten seurassa. Siksi rakastuin häneen paikalla. Minä en
tiennyt, jos hän oli hyvä tahi paha, tiesin vaan että hän oli kaunein
tyttö, minkä siihen saakka olin nähnyt. Tuntemaan toisemme opimme vasta
sitte, kun olimme kihloissa ja mitä tutummaksi tulimme, sitä vähemmäksi
kävi myötätuntoisuus välillämme. Hän on kylmä, niin kauhean kylmä ja
hän jäähdytti minunkin tunteeni. Mutta minä tarvitsen jonkun, joka
rakastaa minua, huolimatta olenko rikas tahi köyhä, onko minulla varaa
antaa lahjoja eli ei. Näettekös, löytyy suuria täysikasvuisia miehiä,
jotka kaipaavat rakkautta, aivan kuin pikku lapset. Äitini kuoli, kun
olin yhdeksän vuotias. Vaan minä muistan hänet niin tarkoin. Pimeinä
syysiltoina, kun myrsky ulkona oikein raivosi, silloin usein oli tapani
vetää lakana koko pääni yli ja peitossa ollessa kuvitella mieleeni,
että koko huone nyt rymähtäisi kokoon. Ja kun katsoin sen alta, näytti
todellakin, kun olisi seinät horjuneet. Kuinka selittämättömän
turvalliselta silloin tuntui, äidin tullessa sängyn vierelle -- hiljaa
ja rauhallisesti, niinkuin hän aina liikkui -- kiertävän peitettä hyvin
ympärilleni, suudellen minua tukalle! Toisinaan uskottelin hänelle,
että olin unessa ja sitte yht'äkkiä käännyin ja kiersin käteni hänen
kaulalleen. Ja silloinkos minä nauroin! Ja koko pelkoni oli silloin
myös poissa. -- -- Kuinka hyvin sen vielä muistan, vaikka siitä on jo
niin pitkä, pitkä aika. Tuntui niin suloiselta ajatella että löytyi
edes yksi, joka rakasti yli kaikkien. Rauhallisin onnen hetki oli se
kun sai painua hänen syliinsä ja lujasti luottaa häneen ja uskoa
hänellä olevan voimaa kaikkeen ja tietää hänen pysyvän aina semmoisena,
-- ettei mikään saisi hänen mieltänsä muuttumaan. Mutta te itkette!
Miksi te itkette?
SIIRI. En minä itke!
BIRGER. Olen aina uneksinut, että maailmassa löytyisi edes yksi nainen,
joka pitäisi niin paljon minusta, että hän unohtaisi muun maailman ja
tyytyisi vaan minuun. Ei tuntisi itseään onnettomaksi, vaikka meidän
täytyisi kulkea huonoissa vaatteissa, muut meitä halveksivat, tahi jos
olisimme pakoitetut tekemään yksitoikkoista työtä -- kun hän vaan saisi
jakaa elämän vastukset minun kanssani -- saisimme olla toistemme omat.
Ajatelkaa: ettei hänellä olisi mitään muuta maailmassa kuin minun
rakkauteni ja tuo työ, jota te niin kammotte.
SIIRI. Minä en kammo työtä, vaan ainoastaan yksitoikkoisuutta.
BIRGER. Mutta ajatelkaa sitä naista, joka olisi minuun sidottu, hän ei
olisi ainoastaan yksitoikkoiseen työhön tuomittu, hän olisi sysätty
nurkkaan samalla lailla kuin te olitte setänne syntymäpäivänä.
SIIRI (hiljaa). Mutta te häntä kumminkin rakastaisitte.
BIRGER. Ja sekö voisi palkita kaiken muun?
SIIRI (äkkiä). Jos te ette halua enään näitä, niin minä vien ne pois.
BIRGER. Antakaa tarjottimen jäädä, se on liian raskas teille. Miksi
tahdotte pois?
SIIRI. Minä sanon vaan Nillalle, että hän laittaa teetä ruokasaliin.
BIRGER. Te saatte mennä vaan yhdellä ehdolla.
SIIRI. Millä.
BIRGER. Että me juomme teen täällä. Jos en minä olisi tänne tullut,
olisitte varmaankin ollut koko illan täällä.
SIIRI. Niin, sen olisin.
BIRGER. Ja täällähän me jo olemme kotiutuneet.
SIIRI (menee ulos, palajaa oitis).
NILLA (teetarjottimen kanssa. Siiri auttaa.)
BIRGER (hiljaa). Kuulkaapa, eikö tämä ole hyvin hauskaa kaikissa
tapauksissa? Kaikki muut ovat matkustaneet huvittelemaan ja me kaksi
jätetty nurkkaan -- seurapuvun puutteessa.
SIIRI. Mutta herroina koko talolle! -- saan vaan käskeä. Eikö totta,
Nilla?
NILLA. Niin, Jumala häntä siunatkoon. (Menee.)
BIRGER. Luojalle kiitos, että näen teidät iloisena jälleen! Minä
pelkäsin pahoittaneeni teitä.
SIIRI. Ette suinkaan. On hauskaa kun tulitte. Minusta tuntuu kun
olisimme olleet tuttavia jo sata vuotta. Nyt en minä teitä hiukkaakaan
pelkää.
BIRGER. Pelkäsittekö alussa?
SIIRI (nauraen). Pelkäsin maar'! Ja minun ensimmäinen ajatukseni oli:
Kaikki minun makeiseni! Tehän tulitte ja häiritsitte minun kestini. Kas
niin, nyt istumme pöytään. Minä olen emäntä. Olen aina kuvitellut sen
olevan hauskaa, pitää emännyyttä ja hoitaa teekannua. (Tarjoaa.)
BIRGER. Kiitos, kiitos; te olette vieraanvarainen. Mutta älkää unohtako
itseänne lii'oin.
SIIRI. Ette voi ajatella, kuinka maukkaita nuo kakut ovat.
BIRGER. Kiitos. Mutta en saanut vielä kertoa loppuun. -- Sen
minä vaan tahdoin sanoa, että tuo peitetty kylmyys, jota kauan olen
luullut Idassa huomanneeni, on vähitellen muuttunut todelliseksi
välinpitämättömyydeksi. Ja minä olen saapunutkin tänne vaatiakseni
selvitystä. -- Ja nyt kun tiedätte asian todellisen laidan, sanokaa,
mitä te neuvoisitte minua tekemään.
SIIRI. En minä voi neuvoa teitä mihinkään.
BIRGER. Ja miksette? Te tunnette hänet ja tohdinpa melkein sanoa --
minut myös.
SIIRI. Miksi te yhä puhutte siitä. Ettekö olisi voinut odottaa, siksi
kuin olisin juonut teeni. Nyt minä en voi syödä enkä juoda. (Telefooni
helisee. Siiri tahtoo nousta, vaan Birger ehkäsee.)
BIRGER. Älkää nyt siitä välittäkö, vaan kuulkaa ensin mitä minulla on
teille sanottavaa.
SIIRI. Te tahdotte viekotella minua puhumaan jotakin ja sitten saattaa
minut pulaan. Mutta se on häijystä.
BIRGER. Saattaa teidät pulaan! Kuinka voitte uskoa minun --?
SIIRI. Minkätähden sitte kiusaisitte minua tuolla asialla. (Helinä.)
BIRGER. Ei. Kuulkaa nyt! Minä tulin tänne sillä vakaalla päätöksellä,
että ennenkun täältä lähden, jätän tämän. (Näyttää sormusta.) Siitä
huolimatta mitä olette sanonut, tahi ette sanonut.
SIIRI. Vaan jos sitte perästäpäin kadutte. (Helisee.) Se on vaan Kalle,
joka tahtoo puhua kanssani.
BIRGER. Kadun! -- Minä olen jo tarpeeksi kauan sitä katunut. Mutta nyt
se on loppuva.
SIIRI. Minun vikani se ei kuitenkaan ole; minä en ole sanonut mitään.
(Helinää.) Siunattu poika! (Juoksee telefoonille, puhuu sinne.) Oletko
sinä ihan hurja, Kalle?
* * * * *
Niin, niin, mutta et sinä kumminkaan taloa saa hajoittaa sen tähden.
Minulla on sitä paitse vieraita. (Birgerille, joka aikoo keskeyttää.)
Ei, odottakaa; minä läksytän poikasen ensin. (Telefooniin.) Kuinka sinä
taannoin taas käyttäydyit. Helisytit ihan sedän nenän edessä.
* * * * *
Et ollut telefoonissa! Mitä puhetta se on? -- Oh! -- -- (Katsoo
Birgeriin.) Tämähän on Kallen ääni, vaan taannoinen -- -- --
BIRGER. Antakaa minun selittää, kuinka -- -- --
SIIRI. Niin, se oli teidän äänenne! (Telefooniin.) Hyvää yötä, Kaarlo.
Minulla ei ole enään aikaa. (Sulkee telefoonin ja kääntyy Birgeriin.)
Se oli -- se oli -- Sitä en minä olisi koskaan teistä uskonut. Te
sanoitte itsenne olevan Kaarlo. Ja te sinuttelitte minua.
BIRGER. Mutta älkää siitä noin tulistuko! Sehän oli vaan leikkiä.
SIIRI. Se oli valetta, se oli, oli -- -- -- oh, se oli -- -- -- se oli
petosta!
BIRGER. Mutta antakaa minun toki selittää, kuinka asia oikeastaan on.
SIIRI (heittäypi tuoliin). Sanokaa vaan mitä tahdotte, nyt en minä
välitä siitä.
BIRGER. Kaarlo oli hiukan vilustunut ja äitinsä oli pakoittanut hänet
sängyn omaksi. Tänään kun ai'oin mennä käräjähuoneesen, kysyäkseni jos
Ida oli vielä täällä, sanoi Kalle: Siellä on ihan varmaan Siiri
telefoonissa. Tervehtikää häntä ja sanokaa että minä makaan sairaana ja
sen vuoksi en ole näinä kahtena päivänä häntä puhutellut.
SIIRI. Mutta miten pisti päähänne --? Oh, se on häpeällistä!
BIRGER. Se oli hetkellinen mielijohde. Minunhan piti telefoneerata
teille, enkä teistä muuta tietänyt kuin että nimenne oli Siiri ja että
minun tuli sanoa Kaarlolta terveisiä. Mikä minua oitis viehätti, oli
teidän kaunis äänenne, ja minä halusin kuulla sitä uudelleen. Ja
silloin minut voitti poikamainen halu -- saada tietää, mitä teillä
saattoi olla telefoneerattavaa joka iltapäivä.
SIIRI. Eipä niinkään joka iltapäivä.
BIRGER. Ja kun kerran olin alottanut, en voinut lopettaa -- se oli
siksi huvittavaa.
SIIRI (hyppää tuolilta). Jesus -- minä puhuin Idasta! Silloin olen minä
kumminkin syypää! -- Oi, se on kauheata.
BIRGER. Eipä niinkään kauheata. Kiitos vaan siitä. Mitä teiltä sain
kuulla, teki lopun viimeisestäkin epäröimisestäni ja -- -- --
SIIRI. Hiljaa! Vaunut! Jokohan he palajavat. Onhan nyt niin aikaista.
-- Meidän täytyy saada nämä ulos. (Juoksee sisään ja ulos tyhjentäen
pöytää.)
BIRGER (tahtoo pidättää häntä). Odottakaa hetkinen. Niinhän te liehutte
kuin mettinen.
SIIRI. Minä tunnen vaunun sen kolinasta. Minun täytyy ennättää.
(Irrottautuu.)
BIRGER, Mutta kuulkaahan toki --
SIIRI. Se saa jäädä toiseksi kertaa. (Juoksentelee yhä.)
BIRGER (pidättää häntä väkisten, nauraen). Täytyykö sen
välttämättömästi olla vanha rouva, jonka kanssa lähtisitte Italiaan?
SIIRI (kummastuu). Rouva?
BIRGER (päästää irti hänet). Niin. Ja yksi asia vielä. Onko se niin
ihan varma, että te vihaisitte minua, jos minä en olisikaan köyhä?
SIIRI. Sitten -- sitten olette tehnyt pilaa minusta! Ja silloin se on
ihan varma. (Ulos.)
TUOMARI (turkki yllä). Rakas poikaseni! Hyvää iltaa, hyvää iltaa. Vai
niin, sinä olet tullut tänne. Niin, olihan se kauhea tapaus, kuulin
vasta tänä iltana. Ja sinä olet takauksessa. Se oli yleisenä puheena
tanssiaisissa. Niin, tiedätkös, kun minä sen kuulin, niin en minä
kyennyt syömään enkä juomaan. Tulin ihan kipeäksi. En voinut olla
siellä, en, sitä en voinut. Ja entä Ida sitten! Oh, hyvä luoja,
nykyajan ihmiset ne ovat ihan hassuja! Kuinka suuresta summasta saat
vastata?
BIRGER. Mitätön summa, kuusituhatta kruunua ja sekin kahteen mieheen.
Se on vaan turhaa hölyä.
TUOMARI. No Jumalan kiitos, Jumalan kiitos! Mutta kaikissa tapauksissa
oli hyvä että tulit. (Huutaa ulos.) Ida! Niin tiedätkös, ai'oin siitä
kirjoittaa sulle tänä iltana. Minulla ei ollut hetkenkään rauhaa tuossa
siunatussa -- tuossa kirotussa kestissä, piti sanomani. (Huutaa taas.)
Ida! Etkö sinä kuule, Ida! Sinä tulit kuin kutsuttu, poikaseni. Oli
oikein hyvä että tulit -- -- -- Mutta nepä nyt ovat kummallisia
ihmisiä! (Menee ovelle ja huutaa.) Tahdotteko olla hyvä, notario ja
sanoa Idalle, että hän tulee alas! -- Kelpo lakimies, mutta peijakas
ihmisenä, kaikissa tapauksissa. Niin, nyt saat itse -- --
IDA (epäröiden, katselee tutkivasti Birgeriin ja lähenee vitkaan). Sinä
olet täällä! Sehän oli ikävää -- hm -- Eno aikoi kirjoittaa sinulle.
Minulla ei ollut aavistustakaan, ennenkuin tänä iltana. Se sai minut
kovin pahoille mielin.
BIRGER. Sinun osanottosi on ihan odottamatonta.
IDA. Se on koskenut minuun kipeämmin kuin voin sanoakaan. Sinä ehkä et
usko, mutta -- -- se on tosiaankin sinun tähtesi -- -- ei, minä en voi
selittää ajatustani, mutta -- se on kauhean raskasta! (Nostaa käden
silmilleen.)
BIRGER. Sinä luulet että -- --. Se, kuinka suureksi summa on sanottu,
koska hän ottaa sen noin traagilliselta kannalta.
TUOMARI. Jotkut tiesivät sen olevan 60,000, toiset taas sanoivat että
olit taannut puolet ostohintaa ja että koko omaisuutesi luistaisi siinä
jutussa.
IDA (jännityksellä). Eikö se sitte olekaan totta?
BIRGER. Mikä ilo! Onko sääliväisyytesi minua kohtaan todellakin niin
suuri?
IDA. Eikö se ole totta?
BIRGER (katselee ivallisella hymyllä Idaa). Ei.
IDA. Oh, -- niin putosi kuin kivi sydämmeltäni!
BIRGER. Arvelet ehkä, että olisi sinun ollut vaikea valita, jos olisin
ollut köyhtynyt? Kiitos! Ja kas tässä palkka jalomielisyydestäsi.
(Vetää kihlasormuksensa ja ojentaa Idalle.)
SIIRI (kurkistelee pyöreästä ikkunasta).
IDA (ennen kuin ottaa). Sinä itse tahdot sen?
BIRGER. Niin, minä tahdon. (Näkee Siirin, on puhkeamassa nauruun, mutta
ei ole huomaavinaan.)
IDA. Ja sinä eroat kaipauksetta?
BIRGER. Ilman pienintäkään kaipausta.
IDA. Nyt eno -- nyt et varmaan enään ole minulle suutuksissa.
SIIRI (on putoamassa, tarttuu kiinni oveen, joka ponnahtaa auki. Tulee
päistikkaa sisään. Toiset katsovat häntä kummastellen. Siiri potkaisee
nopeasti jakkaran syrjään ja sulkee oven.) Minä -- minä tahdoin vaan
pyytää sedältä -- -- Minun piti pyytää anteeksi -- kun niin vähän on
tullut kirjoitetuksi tänään.
TUOMARI. Rakas lapsi, ei sinun olisi sitä varten tarvinnut noin lentäen
tulla sisään. En minä mikään hirviö ole.
SIIRI (toipuu). Ei, mutta -- mutta minua hävettää, kun niin vähän tuli
tehdyksi. Sen minä vaan ai'on sanoa, mutta huomenna --
TUOMARI. Hä, hä, hä! Pitää olla oikea tuulihattu, kuin sinä, joka sen
ilmoittamisella moista kiirettä pitää! Nuku rauhassa vaan sen tähden.
BIRGER. Oikeastaan syy onkin minun. Minä melkein pakoitin häntä
pitämään seuraa kanssani. (Viimeisten sanojen aikana on Ida ja tuomari
ruvenneet hiljaa puhelemaan keskenään. Ida pitää tuomarin kauluksesta,
puoleksi pois käännettynä. Seisovat ovella, pois mennäkseen. Birger ja
Siiri ovat lähenneet etu-alaa.)
BIRGER (hiljaa Siirille). Nyt teitä odottaa rangaistus; minä näin
teidät.
SIIRI. Sen uskon! Jakkara luiskahti altani ja minä olin vähällä lyödä
nenäni ruudun läpi.
BIRGER (nauraa). Mitä te siellä teitte?
SIIRI. Mitäs te teitte telefoonissa?
BIRGER. Eikö olisi parasta että ajoissa avattaisiin pieni erehdyskontto
molemman puolisille pikkusynneille? Minusta näyttää kuin se olisi
tarpeellinen! Kuunnella ovissa -- hyi!
SIIRI. Niin, minä häpeän! Ruutu oli kai pahempi kuin telefooni. Minä
olen tosiaan pahoillani, että tulin siitä kurkistaneeksi.
BIRGER. "Tulitte", -- ha, ha, ha! -- niin te näytätte tosiaankin olevan
pahoillanne.
SIIRI. Oi, minä olen niin iloinen!
BIRGER. Kiitos! (Ojentaa kättä.) Ja hyvää yötä nyt. Sovitaanko siitä,
että uneksimme -- Italiasta?
SIIRI (katsoo ensin kysyvästi, sitten iloisesti, säteillen onnesta).
Kyllä!
Loppu.
End of the Project Gutenberg EBook of Telefoonissa, by Victoria Benedictsson
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TELEFOONISSA ***
***** This file should be named 44248-8.txt or 44248-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/4/4/2/4/44248/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation information page at www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at 809
North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email
contact links and up to date contact information can be found at the
Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For forty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
