The Project Gutenberg eBook of Metsien mies, by Veikko Korhonen
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
will have to check the laws of the country where you are located before
using this eBook.
Title: Metsien mies
Kolminäytöksinen näytelmä
Author: Veikko Korhonen
Release Date: June 21, 2023 [eBook #71005]
Language: Finnish
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK METSIEN MIES ***
METSIEN MIES
Kolminäytöksinen näytelmä
Kirj.
VEIKKO KORHONEN
Tampereella,
Kansan Lehden Kirjakauppa,
1914.
HENKILÖT:
NEVALAINEN, metsänkävijä.
ELINA, hänen vaimonsa.
MARJATTA, hänen tyttärensä.
TUURA, työmies Nevalassa.
ANTERO VAARALAINEN, uutisviljelijä.
ROVASTI ÄYRÄPÄÄ.
HALLIPURO, sotamies.
Aika: Mennyt.
Ensimäinen näytös.
Talvi-ilta. Takkavalkea palaa Nevalan pirtissä. Tuura veistelee
kirvesvartta. Elina kehrää karsinapuolella. Marjatta harjaa liinoja
takan ääressä.
_Elina_: (Marjatalle.) Kauvampa isäsi viipyy metsässä.
_Tuura_: Ei liene tulta lähtenyt lainaamaan.
_Marjatta_: Äiti, minä vähän pelkään.
_Elina_: Mitä sitte?
_Marjatta_: Jos susi on isän yhyttänyt. (Katsoo ulos ikkunasta.)
_Elina_: Kyllä isäsi aina yhden suden kaikkoaa.
_Tuura_: Lienee isomman otuksen yhyttänyt.
_Marjatta_: Eihän vaan karhu olisi —?
_Tuura_: Hirvi kuuluu Repokorvessa liikkuneen.
_Marjatta_: Kuka kertoi?
_Tuura_: Antero sanoi nähneensä, kun oli käynyt rihmojaan kokemassa.
_Marjatta_: (Tuuralle.) On minullakin rihmoja vireessä. On
jänislankojakin.
_Tuura_: Ei Tapio sinulle elukoitaan anna.
_Marjatta_: Miks’ei?
_Tuura_: (Hymähtäen.) Kun susia ja karhuja pelkäät.
_Marjatta_: Senpähän näkee, kun käyn kokemassa.
_Tuura_: (Hymyillen Marjatalle.) Minä kun tai'at neuvon, niin saanet.
_Marjatta_: Minä viis tapoistasi! (Menee peräikkunan ääreen, katselee
ulos.) Kuu paistaa niin heleästi.
_Elina_: (Lakaten kehräämästä.) Ja kuollut ajaa keveästi.
_Marjatta_: Eihän kuolleet liiku.
_Elina_: (Hymähtäen.) Liikkuu välistä. Pahoilla ilmoilla.
_Marjatta_: (Naurahtaa.) Siksipä minä en uskallakaan ulos pyryllä.
_Elina_: Pitänee navetassa käydä. Käynet sinä saunaa katsomassa. (Menee
ulos.)
_Marjatta_: (Palaa takan luo.) Minä en usko olevan kummituksia.
_Tuura_: (Naurahtaa.) Uskonpahan minä.
_Marjatta_: Sinä! Eiväthän kuolleet liiku.
_Tuura_: Liikkuu joskus kuolleiden henget.
_Marjatta_: (Jää tuijottamaan hiilokseen.)
_Tuura_: Pelkäätkö?
_Marjatta_: Tuntuu niin oudolta. Nyt en uskalla öisin yksin nukkua.
_Tuura_: (Istuu penkille Marjatan viereen.) Kyllä minä haaveet pois
ajan.
_Marjatta_: (Hymyillen.) Satut nukkumaan.
_Tuura_: Minä joka ilta viimeksi valvon.
_Marjatta_: Minkätähden?
_Tuura_: Mietin, milloin sinut omaksi saanen. (Hyväilee Marjattaa.)
_Marjatta_: Elähän, jos äiti sattuu tulemaan.
_Tuura_: Mitähän jos tietäisi?
_Marjatta_: Sinut ehken pois ajaisi.
_Tuura_: Sinut mukanani veisin.
_Marjatta_: Minut! Ei — äiti anna.
_Tuura_: Ellei kerran hyvällä anna, vienen väkisten.
_Marjatta_: (Naurahtaa.) Suuttuu. Ajaa jälestä.
_Tuura_: Ei kauan aja. Kyllästyy... Isäsi?
_Marjatta_: Luulen olevan sinulle suopeamman. (Naurahtaa.) Mihin minut
veisit?
_Tuura_: Repokorpeen tupamme rakentaisin.
_Marjatta_: Siellä karhut karjamme söisi.
_Tuura_: Minä karhun kaikkoisin.
_Marjatta_: (Naurahtaa.) Kyllä otso sinut voittaisi.
_Tuura_: (Nousee, aikoo syleillä.) Sinä!
_Marjatta_: (Juoksee peräikkunan luo.) Jopahan isä tulee.
_Elina_: (Tulee.) Joko kävit saunassa?
_Marjatta_: En muistanut. Nyt menen. (Menee.)
_Elina_: Ei kuulu metsämiestä.
_Tuura_: Jopa tuo näkyy tulevan.
_Elina_: (Ikkunassa.) Ka, eikö tule! Ja komea hirventalja hartioilla.
_Nevalainen_: (Astuu huurteisena pirttiin. Heittää taljan ja jäniksen
lattialle.) Tuoss' on tuomiset!
_Elina_: Löysitpäs hirven. Tässä jo Tuura sanoikin sen Repokorvessa
liikkuneen.
_Nevalainen_: (Alakuloisena.) Vanha on vakka. (Istuu peräpenkille
synkkänä.)
_Marjatta_: (Palaa saunasta.) Käykäähän saunaan.
_Tuura_: Ompahan jänis käynyt...
_Nevalainen_: Marjatan lankaan.
_Marjatta_: Minunko? (Tuuralle.) Eipä pelkää metsän väki vaikka sanoit!
_Tuura_: (Hymähtää.) Vahingossa lienee käynyt.
_Nevalainen_: Pelkäävän nuo minua näkyy, otukset.
_Elina_: (Tuo oluthaarikon.) Et hirveä nähnyt?
_Nevalainen_: Ei tuo metsänväki ennen omaansa pelännyt.
_Elina_: Pelänneekö nuo nytkään.
_Nevalainen_: Ei ole metsä suosiollinen kuin ennen.
_Tuura_: Vähenee jo näillä mailla otukset.
_Nevalainen_: Eipä tuo ole ihmekään. Vieraita latuja näkyy ilmestyvän.
_Tuura_: (Osanotolla.) Mistähän nuo on lähtöjään.
_Nevalainen_: Kukapa niistä selvän ottaa. Joka suunnalla on hiihdetty.
_Elina_: Ei hanget hiihtäen kulu.
_Nevalainen_: (Vihaisena.) Mieliin kai se sinusta on kun naapureja
ilmestyy.
_Elina_: Eihän tuosta niin vihoittelemaan. Käyhän saunaan.
(Nevalainen ja Tuura menevät)
_Marjatta_: (On levittänyt taljan lattialle.) Ompa se komea.
_Elina_: Kun ei vaan toisi onnettomuutta tuokin.
_Marjatta_: Kuinka niin?
_Elina_: Sanovat olevan sakon hirven taposta.
_Marjatta_: (Pelästyneenä.) Ja isä vaan tappoi. On tappanut jo monta.
_Elina_: Eihän tuosta mitään liene. Kukapa täällä korven keskellä
muuten eläisi, jollei metsänanteilla.
_Marjatta_: Huono oli metsäonni isällä.
_Elina_: Siksipä olikin nyreissään.
_Marjatta_: Synkkänä kulkee isä kotona.
_Elina_: Vielä synkempänä metsässä. Pelkää vieraita erämiehiä liikkuvan
laduillaan.
_Marjatta_: Minäkin pelkään tuota korpea. Se öisin niin oudosti kohisee.
_Elina_: Ei ole lapseni siellä mitään peljättävää. Koski siellä vaan
öistä lauluaan laulaa.
_Marjatta_: (Hetken kuluttua.) Minkätähden isä niin ikävöi tänne
korpeen?
_Elina_: Metsä häntä miellyttää. Ei ole isäsi milloinkaan ihmisten
ilmoilla viihtynyt Mikä lienee painajainen hänessä.
_Marjatta_: Eikö isä ole ollut koskaan iloinen?
_Elina_: (Hetken kuluttua.) Oli nuorempana. Siksi häneen hyvästyin.
Luulin että hän maata muokkaisi, perkaisi peltoja. Tänne korpeen piti
päästäkseen, kesät kaskia kaataa ja talvet metsissä hiihtää.
_Marjatta_: (Hetken kuluttua.) Etkö ole oikein tyytyväinen häneen, äiti?
_Elina_: (Säpsähtäen.) Olenhan. Olisin kumminkin ihmisten ilmoilla
mieluummin.
_Marjatta_: (Hetken kuluttua.) Olisipa kotimme siellä Kotalammin
rannalla. Siellä päivä kauniimmin paistoi. Kuu kohta koreammin kumotti.
_Elina_: Pois ajoi isäntä torpasta. Siellähän muutoin olisimmekin.
_Marjatta_: Minkätakia hän ei antanut meidän siellä asua?
_Elina_: Ka, kateeksi lienee käynyt kun hyvin toimeen tulimme.
_Marjatta_: Kaatoihan salama karjan. Hevonen suohon sortui.
_Elina_: (Huoaten.) Kohtalo lienee sortanut.
(Nevalainen ja Tuura tulevat.)
_Tuura_: (Istuu takan ääreen,) Leppeä on kylpy korven keskellä.
_Nevalainen_: (Asettuu hänkin takan ääreen.) Huomenna käymme
ilveshautoja kokemassa.
_Elina_: Olen tästä aikonut minäkin lähteä.
_Nevalainen_: Mihin?
_Elina_: Käväsempähän naapurissa. Kuuluu tulevan pappi selityksiä
pitämään.
_Nevalainen_: (Jyrkästi.) Et tule niistä selityksistä hullua
hurskaammaksi.
_Elina_: Tahdon kumminkin kuunnella Jumalan sanaa.
_Nevalainen_: (Naurahtaa.) Jumalan! Ei ole niistä Jumalista.
_Elina_: Mistä sitten?
_Nevalainen_: Ei mistään. Milloinka olet niiden nähnyt auttavan?
_Elina_: Auttavat salaisesti.
_Nevalainen_: (Kuohahtaa) Salaisesti!
_Tuura_: (Naurahtaa. On pukenut päälleen. Aikoo ulos.)
_Nevalainen_: Minne ai’ot?
_Tuura_: Pyydyksillä käväsen. Suorin heiniä hevoselle. (Menee.)
_Elina_: (Hetken kuluttua.) Etkö sinä kumminkin pelkää?
_Nevalainen_: (Jyrkästi.) En.
_Elina_: Mutta täytyyhän ihmisen kumminkin johonkin uskoa.
_Nevalainen_: Ei ole pelkoa.
_Elina_: Minä vaan pelkään.
_Nevalainen_: Mitä sitten?
_Elina_: Että meitä vielä joku onnettomuus kohtaa.
_Nevalainen_: Kun minä en sen ukkorähjän edessä pokkuroi.
_Elina_: (Painuu hervotonna istumaan.) Sinähän pilkkaat jo Jumalaa!
_Nevalainen_: Mitäs minulle aina sitä Jumalaasi tyrkytät.
_Elina_: (Hetken kuluttua.) Meillä on aina vastoinkäymistä.
_Nevalainen_: (Synkistyy.)
_Elina_: Muut näkyy hyvin edistyvän.
_Nevalainen_: (Ivallisesti.) Kumarra ukkoa jos sinulle antaisi! Minulle
ei ole antanut.
_Elina_: (Varovasti.) Eläisit kuten muut elävät. Perkaisit peltoa.
_Nevalainen_: Ja halla sitten viljan veisi. Veisivät pellot vieläkin,
kuten jo veivät.
_Elina_: Ei tuosta näy metsän käynnistäkään kostuvan.
_Nevalainen_: (Kuohahtaen.) Kun ei saa pitää rauhassa pyydysmaitaan
kaiken maailman kiertäjiltä.
_Elina_: Sinä vihaat naapuriasi.
_Nevalainen_: Rakasta sinä niitä sitä enemmän.
_Elina_: Tahtoisin kumminkin joskus naapurissa käydä.
_Nevalainen_: Käy, käy!
_Elina_: Aina sieltä jotakin uutta oppia ja tietoja saisi.
_Nevalainen_: Minä en ainakaan niitä tietoja tarvitse.
Omat on tietoni paremmat.
_Elina_: Ei ne tiedot sinullekaan pahaa tekisi.
_Nevalainen_: Minä vihaan niitä tietoja, jotka tulevat ulkopuolelta
kotipiiriäni.
_Elina_: Miksi.
_Nevalainen_: Siksi että ne tulevat sieltä, josta minut köyhtyneenä ja
murtuneena miehenä häädettiin pois, jossa osoitettiin minua sormella
ihmisjoukoissa, ja sanottiin: »tuossa on outo mies, hän tahtoo elää
omilla voimillaan, erillään muista».
_Elina_: Synkkänä sinä kulet täälläkin, vaikka ei näy liioin ihmisiä.
_Nevalainen_: Minä aavistan, että minä en saa rauhaa täälläkään. Ne
tulevat vielä kerran tännekin.
_Elina_: (Panee puita pesään.) Ikäväksi vaan minun aikani käy täällä
joskus.
_Nevalainen_: Erehdyin kun sinut otin. Luulin korpikumppalin saavani,
sainkin naisen markkinamelua rakastavan.
_Elina_: (Poistuu perään, katselee ulos.) Kukahan näinkin myöhällä
ajanee.
(Pihasta kuuluu kulkusen helähdys. Nevalainen nousee
säikähtäneenä ylös.)
_Elina_: (Ikkunassa.) Outo on vieras.
_Nevalainen_: (Pelästyneenä.) Sulje ovi!
_Elina_: Ka, eihän tuo purematta niele.
_Hallipuro_: (Astuu sisään.) Terve taloon.
_Elina_: Terve vieraalle. Mistä vieras näin myöhällä ajaa?
_Hallipuro_: Tulen suoraan kirkonkylästä.
_Nevalainen_: (Takan ääreen istuen.) Aikoneeko vieras etemmäksikin ajaa?
_Hallipuro_: (verkkaan.) Eipä ole asiaa etemmäksi. Kaukanapa tuo on
tämäkin talo ihmisten ilmoista. Päiväkauden saa korpea ajaa.
_Elina_: Käykäähän peremmälle. (Ojentaa haarikan.)
_Hallipuro_: Kaukana on tosiaankin asumuksesi, Nevalainen.
En yrittänyt osatakaan.
_Nevalainen_: (Itsekseen.) Eipä tuosta niin väliä, jos olisit
eksynytkin.
_Elina_: Mitä kirkonkylään kuuluu?
_Hallipuro_: Ei liikoja kuulu. Kuukauden päästä on käräjät (Nevalainen
hätkähtää) ja samalla jaetaan kirkonkylässä maanviljelyslainoja
kuntalaisille.
_Elina_: Vai viljelyslainoja. Kellenkä nuo antavat. Antanevatko
jokaiselle?
_Hallipuro_: Antavat jokaiselle, joka peltoa perkaa, niittyä raivaa.
_Elina_: (Nevalaiselle.) Pitäisipä sinunkin käydä kuulemassa.
_Nevalainen_: Ei ole minulle ennenkään apua annettu.
_Hallipuro_: Voisivat nyt antaa.
_Nevalainen_: Elän omillani.
_Elina_: Elähän sano. Huono on vuosi ja paljo on vaurioita ollut.
_Nevalainen_: Ne kestetään.
_Hallipuro_: Hyvä se olisi sinullekin Nevalainen, jos kävisit
pyytämässä.
_Nevalainen_: Kumpahan rikkaimmillekin riittäisi. — Eikä uhita sinne
ottavia.
_Hallipuro_: Sinä vaan elelet metsän käynnillä.
_Nevalainen_: Käynhän joskus metsässäkin.
_Hallipuro_: Kesällä kaskia kaadat?
_Nevalainen_: Lieneehän tuota tullut kaadetuksi.
_Hallipuro_: Parempi olisi kumminkin kun peltoa perkaisit.
_Nevalainen_: Perkasin jo peltoakin.
_Hallipuro_: Eikö auttanut?
_Nevalainen_: (Jäykästi.) Etkö tuota tienne. Ilman vaan kyselet.
_Elina_: Halla vei viljan. Pois otti isäntä pellot.
_Hallipuro_: (Naurahtaa.) Siitä suutuit ja korpeen samosit.
_Nevalainen_: Täällä elän lopun ikäni.
_Hallipuro_: Et sinä liiku muilla maailmoilla?
_Nevalainen_: Pidän kotini parempana.
_Hallipuro_: Et sinä käy kirkossa.
_Nevalainen_: Eipä tuota tunnu tarvitsevan.
_Hallipuro_: Olisi se kumminkin hyväksi.
_Nevalainen_: Hyväksikö lie vai pahaksi.
_Hallipuro_: (Naurahtaa.) Sinusta on tullut julki jumalaton.
_Nevalainen_: Minun ei tarvitse siitä muille tiliä tehdä.
_Hallipuro_: Mutta hän ei jätä sinua rankaisematta.
_Nevalainen_: Kuka?
_Hallipuro_: Jumala!
_Nevalainen_: Hyh!... rangaiskoon nyt kerrankin muita, minua on jo
kylliksi rangaissut. — Jos Jumalaa lienee.
_Hallipuro_: Kunnon mies olet. Nyt sinua kumminkin esivalta rankaisee.
_Nevalainen_: (Hätkähtää.) Häh?
_Hallipuro_: (Nousten seisaalleen.) käsken sinua saapumaan tuleviin
käräjiin vastaamaan luvattomasta hirvientaposta. Käräjät, niinkuin
kuulit, alkavat kuukauden perästä.
_Nevalainen_: (joka on edellisen puhuessa noussut seisomaan, painuu
hervottomana istumaan.)
_Hallipuro_: Mitäs siitä sanot?
_Nevalainen_: Sinä valehtelet!
_Hallipuro_: Sittepähän valheeni näet. (Aikoo poistua.)
_Nevalainen_: Herroilleko se olisi pitänyt jättää.
_Hallipuro_: Ei saa ottaa valtion omaa.
_Nevalainen_: (Nousee seisomaan.) Kestän minä sen vielä. Ulos sinä
siitä! Se on sinun työtäsi! Pois! (Vaipuu istumaan. Hallipuro poistuu.)
Enkö saa rauhaa täälläkään? Luulin liikojen eksyvän talottomalle
taipaleelle, vaan ne löytävät tiensä tännekin. Minä en saa olla yksin.
Onko se kohtalon kirous joka painaa?
_Elina_: (Hiilustan ääressä.) Enkö jo sanonut sinulle, että kosto sinua
kohtaa.
_Nevalainen_: Siitäkö, etten liiaksi kumarra ketään, en sitä sinun
Jumalaasikaan!
_Elina_: Siitäpä juuri.
_Nevalainen_: (Hetken kuluttua nousten seisomaan.) Niinkö luulet etten
ennen rukoillut, vaan sainko apua? Tulkoon tuho, mutta minä en kumarra.
(Pukeutuu, ottaa jousensa, aikoo ulos.)
_Elina_: Minne ai’ot?
_Nevalainen_: (jurosti.) Korvessa käväsen. Siellä mieleni tyyntyy. (Menee.)
_Marjatta_: (Tulee ulkoa.) Äiti, kuka se vieras oli? Huu, kun on kylmä!
_Elina_: Olipahan mies kirkonkylästä.
_Marjatta_: Mitä hän isältä tahtoi?
_Elina_: Lienee hirventaposta hätyytellyt.
_Marjatta_: Johan minä pelkäsin. Mihin isä nyt meni?
_Elina_: Lie ulkona mennyt käymään.
_Marjatta_: Ottihan jousensa.
_Elina_: Lie otuksia peltojen perillä.
(Pakkanen paukahtaa pirtin nurkassa.)
_Marjatta_: Hui. Mikä se oli?
_Elina_: Pakkanen siellä vain... (Hiilos on sammunut takassa.
Uunin takaa kuuluu sirkan laulu.)
_Tuura_: (Tulee.) Huh, ompa siellä pakkanen. Luulisi metsänväen
lämpimikseen liikkuvan. Outo mies näkyi hiihtävän metsän rantaa.
_Elina_: (Naurahtaa.) Liekö tuo niin outo ollut. Simo tästä lähti
hiihtelemään.
_Tuura_: Pitemmälle metsämatkalle sanoi huomenna lähtevänsä. Lie mennyt
aseitaan terästämään.
Esirippu.
Toinen näytös.
Pappilan pirtti, jonka perällä pöytä, jossa valkea liina ja muutamia
kirjoja. Karsinapuolella kangaspuut. Hämärä talvinen päivä. Nevalainen
ja Antero istuvat vastakkain takan luona penkillä.
_Nevalainen_: Repokorvesta sanoit tulleesi.
_Antero_: Niin. Läksin vähän hiihtelemään.
_Nevalainen_: Läksin minäkin kerran kirkonkylässä käymään.
_Antero_: (Naurahtaa.) Etpä usein liiku talostasi.
Olet kotirakas kuin minäkin. Et asioitta liiku?
_Nevalainen_: (Hetken kuluttua.) Onhan vähän asiaakin. Kuuluvat
maanviljelyslainoja antavan.
_Antero_: Senpä takia minäkin.
_Nevalainen_: (Arvellen.) Antavatko nuo minulle.
_Antero_: (Naurahtaa.) Kuinka osaat kumartaa.
_Nevalainen_: (Samoin.) Osasin ennen. Nyt ovat jo jänteeni jäykistyneet.
_Antero_: Niin olisi minunkin, vaan — puutteet käskevät.
_Nevalainen_: Nepä ne...
_Antero_: Puutteista emme pääse. Ne kiertävät joka suunnalta.
_Nevalainen_: (Naurahtaa.) Liekö muita sinulla puutteita.
_Antero_: Ilmankos tässä apua anomaan.
_Nevalainen_: Vaikeata se on avunpyynti minustakin. En ole tottunut
apua anomaan.
_Antero_: (Naurahtaa.) Niin se on, vaan täytyy — sinunkin.
_Nevalainen_: Enhän olisi tänne kerjäämään tullutkaan, jollei...
(Keskeyttää.)
_Antero_: Mitä?
_Nevalainen_: (Vältellen.) Ei mitään... Sitä vaan tahdoin sanoa... että
metsä ei anna omiaan.
_Antero_: Eipä näy antavan. Ikäväksi käy jo minustakin metsänkäynti.
_Nevalainen_: Näkyy ilmestyvän outoja erämiehiä.
_Antero_: Sinne missä on parhaimmat eräpaikat (Hetken kuluttua.)
Kun nyt saisit lainan sinäkin.
_Nevalainen_: En heidän edessään matele! Antakoot tahi ei.
_Antero_: Ka, elähän kiivastu. Sattuu rovastikin tulemaan.
(Äänettömyys.)
_Antero_: (Varovaisesti.) Sinulle taisi tulla tuomio hirventaposta
viime käräjissä.
_Nevalainen_: (Jäykästi.) Niin. Mikä sitte?
_Antero_: Eipä mitään. Ikävä vain, jos kärsimään joudut.
_Nevalainen_: Kestän pienet kärsimykset
_Antero_: Näytät kumminkin masentuneelta.
_Nevalainen_: Täällä ihmisten ilmoilla outo ahdistus mieltäni
painaa.
_Antero_: Lie muitakin murheita mielessäsi.
_Nevalainen_: Milloinkapa niitä ei minulla liene.
_Antero_: Etkö uskoisi huoliasi minulle?
_Nevalainen_: (Naurahtaa.) Sinulle! Puhelen metsän puille, haastan
haavan lehtisille. Ne minua ymmärtävät.
_Antero_: Tahtoisin kumminkin olla ystäväsi.
_Nevalainen_: Ei ole ystävistä, ovat silloin sitä, tällöin tätä.
_Antero_: (Hymähtää.) Olet ihmisvihaaja.
_Nevalainen_: Väärin ymmärrät sinäkin minua. Kohtalo on kolhinut minua
pahasti. Luulin ennen kohtalon kuljettavan minne rautainen miehen tahto
ajaa, vaan — yhä kireämmälle kiertyy verkko. Kohta en pääse yli enkä
ympäri. (Vaitiolo.)
_Antero_: Aijot suorittaa sakot, jos saat lainan.
_Nevalainen_: Niin. Lienen muuten mennyttä miestä.
_Antero_: Tiedätkö, kuka on kertonut nimismiehelle?
_Nevalainen_: Mistäpä sen tiedän. Jos tietäisinkin, jousellani
lävistäisin. (Vilkaisee syrjäsilmällä Anteroa.)
_Antero_: Ethän minua epäile?
_Nevalainen_: Mitäpä minä sinusta.
_Antero_: (Hetken kuluttua.) Et ole kertonut kotiväestäsi. Miten
jaksanevat?
_Nevalainen_: Siinähän nuo — torailevat.
_Antero_: (Naurahtaa.) Vaimosi taitaa olla välistä — ankara eukko.
_Nevalainen_: Ei ole liiaksi lempeä.
_Antero_: Mutta Marjatta?
_Nevalainen_: Ainoa kotini valo. Tähdentuike talviyössä.
_Antero_: (Salaperäisesti.) Mutta jos tuo tähti kerran sattuisi —
sammumaan.
_Nevalainen_: Mitä tarkoitat?
_Antero_: Empähän niin erityistä. Ai'otko vielä pitää Tuuran talossasi?
_Nevalainen_: Ka, miks'ei. Tokkopa muuanne mielineekään.
_Antero_: Eihän vaan nuoret toisiaan lähennelle?
_Nevalainen_: Entä jos lähenteleisi?
_Antero_: (Itsekseen.) Hän ei siis tiedä mitään. (Ääneen.) Antaisitko
tyttäresi Tuuralle?
_Nevalainen_: Mikäpä siinä muukaan auttaisi, jos kerran...
_Antero_: (Itsekseen.) No nyt ei kunniankukko laula! (Ääneen.) Pitänee
käydä Tuuraa puhuttelemassa.
_Nevalainen_: Käy vaan. (Äänettömyys.)
_Antero_: Eipä kuulu kirkonmiestä.
_Nevalainen_: Suotta tässä ehkä vuottelemme.
_Antero_: Tulee kun joutuu.
_Nevalainen_: Pelkään ettei hän ole suosiollinen minulle.
_Antero_: (Naurahtaa.) Eipä se ole sinun tapaistasi.
_Nevalainen_: Mikä?
_Antero_: Sanoithan — pelkääväsi!
_Nevalainen_: Niin, näetkös, minä en ole oikein turvallinen muualla
kuin kotona. (Kuuluu kirkonkellojen soittoa. Nevalainen on noussut
seisomaan. Kuuntelee jännitettynä.)
_Antero_: Tuo soitto varmaankin vie rauhasi.
_Nevalainen_: Siitä on kau'an kun tuota kuuntelin. Taisivat silloin
äitiraukalle soittaa. Sittemmin en ole ollut tuon kellon kuuluvilla.
(Äänettömyys.)
_Rovasti Äyräpää_: (Tulee, käy pöydän päähän. Miehet käyvät arkaillen
tervehtimään.) Mistäpäin miehet hiihtää ja mitä on asiaa?
_Antero_: Kotimökiltä tulimme. Olisi vähän asiaakin. Kuuluu apurahaa
jaetun perkaajille antavan. Läksimme pyytämään kirkon herralta
suositusta.
_Äyräpää_: (Naurahtaa.) Vai suositusta... eikö metsänkäynti kannata?
Olettehan metsämiehiä?
_Antero_: Huonoksi käy metsänanteet ja pitkä on talvi edessä.
_Äyräpää_: Olisi kesällä pitänyt koota talven varoja.
_Antero_: Halla vei viljan viime suvena.
_Äyräpää_: Olette luottaneet omiin voimiinne, miehet. Pitäisi rukoilla
ilmojen isäntää.
_Antero_: Liehän tuota rukoiltukin.
_Äyräpää_: (Hetken kuluttua.) Ette käy kirkossa. Siellä sydänmailla
möyritte ja sitte tulette minulta apua anomaan.
_Antero_: (Hymähtää.) On käyty kirkossakin.
_Äyräpää_: (Ottaa kirkonkirjan.) Katsotaanpa. Mikä tämän toisen miehen
nimi olikaan?
_Nevalainen_: Nevalaiseksi nuo ovat sanoneet.
_Äyräpää_: Nevalainen? (Muistelee.) Jaa... metsänkävijä...
katsotaanpa... Tulit pyytämään apurahaa... Niinkö?
_Nevalainen_: Niin tulin.
_Äyräpää_: (Hetken kuluttua.) Niinpähän se oli. Ei ole Nevalainen
käynyt kirkossa viiteen vuoteen. Kirkkokuria sietäisit junkkari.
_Antero_: Onhan tätä Herra jo kurittanut. Viimekesänä hevonen kuoli.
Lie kuollut lehmäkin.
_Äyräpää_: (Nevalaiselle.) Siinä se näkyy. Jumala on rankaisevan
kätensä laskenut päällesi, eikä ota sitä pois, ennenkuin sydämesi
pehmenee. Miksi et ole käynyt kirkossa?
_Nevalainen_: (Jäykästi.) Ei ole tuntunut tarvitsevan.
_Äyräpää_: (Kuohahtaen.) Sinä olet julki jumalaton! Sinua on Jumala
rangaissut, vaan et ole kääntynyt pois pahoilta teiltäsi.
_Nevalainen_: Mihinkäpä tuota kääntynee.
_Äyräpää_: Herran tielle.
_Nevalainen_: (Kuohahtaen.) Kuljen omaa tietäni.
_Äyräpää_: Ja mihin joudut?
_Nevalainen_: Joudun mihin joudun.
_Äyräpää_: (Neuvotonna.) Mutta hyvä mies, mikä on sydämesi noin
paaduttanut?
_Nevalainen_: Elämä.
_Äyräpää_: Eihän elämä ole muita kivikovaksi koventanut.
_Nevalainen_: Lienevät parempiosaisia.
_Äyräpää_: Jokaiselle on Jumala antanut osansa, ja siihen tulee tyytyä
ja olla kiitollinen.
_Nevalainen_: (Naurahtaa katkerasti, aikoo poistua.)
_Äyräpää_: Poisko ai’ot? Älähän mene, minulla on vielä sinulle
sanottavaa.
_Nevalainen_: Mitä rovastilla olisi?
_Äyräpää_: (Hetken kuluttua, katsellen kirkonkirjaa.) Täällä näkyy
olevan vielä sinulta suorittamatta saatavanikin. On rästiäkin. Etkö aio
antaa Jumalalle mikä Jumalan on?
_Nevalainen_: Jopa tuo pilvienpitäjä otti omansa. Teille ei ole ollut
vielä varaa maksaa. Koetanhan, kun jaksan.
_Äyräpää_: Sen verran kyllä varoja löytyy, mutta sinä et tahdo maksaa.
Pilvienpitäjä... (naurahtaa) mitä se sinulta otti?
_Nevalainen_: Hevosen ja kaksi lehmää.
_Äyräpää_: Sekö se ne otti?
_Nevalainen_: (Naurahtaa.) Se lie ottanut.
_Äyräpää_: (Itsekseen.) Merkillinen mies. (Nevalaiselle.) Mihin tautiin
ne kuolivat?
_Nevalainen_: Salama tappoi lehmät. Hevonen suohon sortui.
_Äyräpää_: Se on ollut herran työtä. Se on tahtonut sinua muistuttaa.
_Nevalainen_: Mistä?
_Äyräpää_: Pahoista töistäsi.
_Nevalainen_: Enhän ole tehnyt mitään, josta olisi tarvinnut
erikoisemmin minua rangaista kuin muitakaan.
_Äyräpää_: Kierräthän kun pahantekijä ainakin herran pyhää kirkkoa ja
pappia.
_Nevalainen_: (Hetken kuluttua, naurahtaen.) Saisihan käydä
kirkossakin, jos saisi sen lainan.
_Äyräpää_: Senkö panet ehdoksi, pakana! Mutta kyllä minä vielä sinut
taivutan.
_Nevalainen_: Tyhjin käsin saa siis palata metsämies. (Menee
ovensuuhun.)
_Antero_: (Rovastille.) Sillä olisi sakkoja suoritettavana. Kyllä se
tarvitseisi.
_Äyräpää_: Mistä?
_Antero_: Lie hirven kolhaissut.
_Äyräpää_: (Nevalaiselle.) Oletko rikkonut, pakana maallistakin lakia
vastaan.
_Nevalainen_: Otinhan kun oli pakko.
_Äyräpää_: Mikä pakoitti?
_Nevalainen_: Nälkä!
_Äyräpää_: Siitä saat nyt palkkasi mies parka.
_Nevalainen_: (Menee.)
_Äyräpää_: Ei koko kirkkokunnassani ole toista tuonlaista pakanaa.
Saa se nyt toki pehmitystä.
_Antero_; Mikä lie painajainen miehessä, kovin se on kummallinen.
Esirippu.
Kolmas näytös.
Sama pirtti kuin ensimäisessä näytöksessä. Iltapäivä. Elina kehrää.
Marjatta kutoo kangasta.
_Marjatta_: (Laulaa jotain suruvoittoista laulua. Painuu kaidepuuta
vasten hiljaiseen nyyhkytykseen.)
_Elina_: Ka, mitä nyt? (Marjatta ei vastaa.) Onko sinullakin suruja
lapseni? (Hetken kuluttua.) Varrohan, saapuu ne sulhot sinullekin,
kunhan joutuu aika.
_Marjatta_: En sitä sure, äiti.
_Elina_: Mitä sitte?
_Marjatta_: (Hetken kuluttua.) Ei äiti sitä ymmärrä.
_Elina_: Kuka sitte, jos ei äiti. Puhu, lapseni. (Hetken kuluttua.)
Olet käynyt niin alakuloiseksi viime aikoina. Olisi pitänyt ottaa sinut
kanssani kun läksin sukutaloihin. Täällä korven keskellä on liiaksi
yksinäistä ja ikävää sinulle.
_Marjatta_: Hyvinhän täällä viihdyn. En kaipaa muuanne.
_Elina_: Kunhan tulee kesä, lähdemme tästä vähän liikkeeseen.
_Marjatta_: Kuka sitte kotia hoitaa?
_Elina_: Emännöiköön isäsi vuorostaan silläaikaa.
_Marjatta_: (Hetken kuluttua.) Äiti varmaankin asuisi muualla
mieluummin.
_Elina_: En ole tyytyväinen korpielämään. Lienetkö sinäkään.
_Marjatta_: Onhan täällä niin rauhallista. En kaipaa täältä enää pois,
vaikka peloittaakin.
_Elina_: Mikä, lapseni?
_Marjatta_: Tuo koski öisin niin oudosti kohisee.
_Elina_: Koski — niin — (Katsoo hämmästyen Marjattaan.) Se minuakin
peloittaa.
_Marjatta_: Näin unta viimeyönä koskesta.
_Elina_: (Naurahtaa.) Unta? Kerrohan unesi.
_Marjatta_: Tuura ajoi koskesta valkoisella hevosella. Kuohujen
alapuolella oli punainen hirviö joka ahdisti isää. Hui — ihan vieläkin
pelkään.
_Elina_: (Levottomasti.) Unesi ei ennusta hyvää. (Vaipuu mietteisiin,
hetken kuluttua.) Se koskihan minutkin vangitsi tänne korpeen. Sen
rannalla kerran — (keskeyttää.)
_Marjatta_: Mitä, äiti?
_Elina_: Ei mitään. (Kehrää. Äänettömyys.)
_Elina_: (Lakkaa kehräämästä.) Olen pelännyt, että koski lumoo kerran
sinutkin. (Tutkivasti.) Olet käynyt viimeaikoina niin kummalliseksi.
_Marjatta_: (Hämmästyen.) Ei se ole mitään.
_Elina_: Olet perinyt isältäsi salaperäisen luonteesi. (Hetken
kuluttua, kuin itsekseen puhellen.) Missä hänkin lienee... en ole
vuosiin häntä nähnyt. Kuin salaa metsämaillaan hiihtelee.
_Marjatta_: Kuka?
_Elina_: (Kuin edellä.) Isäsi.
_Marjatta_: Isä... et ole häntä nähnyt? Mitä sanoitkaan? Isähän meni
kirkonkylään.
_Elina_: (Hämmästyen.) Minä puhun välistä puuta heinää. Ei se ollut
mitään.
_Marjatta_: (Miettii hetken aikaa, lähestyy äitiään.) Äiti... sinä
— et varmaankaan ole oikein onnellinen. Olet varmaankin nuorempana
rakastanut — vaan ethän pahastu, äiti — olet rakastanut toista.
_Elina_: (Katsoo hajamielisenä Marjattaan.) Hänen näköisensä... suu,
silmät... (peittää kasvot käsiinsä, nyyhkyttää.) Rakastin häntä —
mitäpä sitä salaan.
_Marjatta_: (Hellästi.) Kuka oli hän?
_Elina_: Sinun isäsi.
_Marjatta_: (Hämmästyen.) Minun... mutta... ethän ole isää... Äiti,
minä en nyt ymmärrä...
_Elina_: Saat tietää totuuden... en sitä enää sinulta voi salata...
olen jo niin kauvan salannut. Se on hän, Antero, sinun isäsi, kosken
poika. (Painuu istumaan.) Kerran keväisenä iltana kohtasin hänet
tuon kosken rannalla, jonka kohina alati soi korvissani. Hän oli
silloin nuori, uljas. Hän rakasti minua. Hänen silmänsä, äänensä, koko
olentonsa vaati yhä syvempään lupaukseen. Ja kerran kesäisenä yönä sinä
synnyit. (Painaa kasvot käsiinsä.)
_Marjatta_: (Vaipuu kalpeana istumaan.) Äiti!
_Elina_: (Kuin edellä.) Mutta hän ei pitänytkään lupaustaan...
Hän jätti minut yksin, vaikka vaati lupauksen niin syvän. (Hetken
kuluttua.) Hän, tuo korven kuningas kosiskeli minua samaan aikaan. Minä
pelkäsin seurauksia ja tulin hänen vaimokseen.
_Marjatta_: (Tuskallisesti.) Isä... tokko hän tietää vieläkään?
_Elina_: Hän ei ole saanut sitä tietää. Olemme olleet vieraita
toisillemme, läpi elämän.
_Marjatta_: Oi, isä! Sinä olet kärsinyt vääryyttä!
_Elina_: Etkö soimaa minua?
_Marjatta_: En, äiti rakas. (Painuu pää käsien varaan. Elina menee
hiljaa ulos. Äänettömyys.)
_Nevalainen_: (Tulee synkkänä, riisuu kauhtanansa ja vaipuu penkille
istumaan.)
_Marjatta_: (Ääni värähtäen.) Isä.
_Nevalainen_: Ka, sinäkö... Luulin yksin olevani.
_Marjatta_: Kuinka onnistui asiasi kirkonkylässä?
_Nevalainen_: Huonosti. Papille oli saatavat suorittamatta. Haukkui
hyvänpäiväiseksi.
_Marjatta_: Hänkö esti lainan saannin?
_Nevalainen_: Hän. Ei antanut suositusta.
_Marjatta_: Voi, isä... Sinua ei koskaan onni seuraa.
_Nevalainen_: Kova on kohtalon koulu. Luulin sen voittavani.
Hukka nyt perii.
_Marjatta_: Ehkäpä vielä joku keino auttaa.
_Nevalainen_: Ei saa apua mistään. Metsä ei anna. Sakot saan nyt
suorittaa siellä mihin en ikinä olisi luullut joutuvani.
_Marjatta_: Sinä saat kärsiä liian paljon isä, meidän tähdemme.
_Nevalainen_: Oletko sen huomannut. Sinä ehken ymmärrätkin minua
enemmän kuin — äitisi.
_Marjatta_: Paljon enemmän. Ymmärrän nyt sinun kiintymyksesi korpeen,
sen salaperäiseen elämään.
_Nevalainen_: (Hetken kuluttua.) Täällä olisinkin lopun elämäni
elänyt, jos olisin saanut rauhan maailmalta. Olisin opettanut sinutkin
korpea rakastamaan.
_Marjatta_: Olen jo oppinut, isä.
_Nevalainen_: Olet perinyt luonteesi isältäsi.
_Marjatta_: (Vaipuu istumaan.) En... ei mitään yhteyttä...
(Itsekseen.) Tämä on kauheata.
_Nevalainen_: Sanoitko jotain?
_Marjatta_: Sanoin vaan — että — oliko sinulla isä, silloin kuin
tutustuit äitiin — tarkoitan — rakastitko häntä?
_Nevalainen_: (Hetken kuluttua.) Kyllä ensiaikoina — mutta sittemmin —.
_Marjatta_: Isä parka.
_Nevalainen_: (Hetken kuluttua.) Odotin sinua... olen elänyt ja
taistellut sinun tähtesi.
_Marjatta_: Surkeaa pettymystä.
_Nevalainen_: Mikä?
_Marjatta_: (Itsekseen.) Sanoisinko? Täytyyhän se hänen tietää
kumminkin. (Ääneen.) Isä...
_Nevalainen_: Mitä?
_Marjatta_: (Itkuun tyrskähtäen.) Minä en olekaan lapsesi!
_Nevalainen_: (Tuijottaa Marjattaan.) Mikä sille nyt tuli? Mitä
tarkoitat.
_Marjatta_: Sinua on loukattu, petetty kauheasti, isä. Antero on minun
isäni.
_Nevalainen_: (Synkistyy, hetken kuluttua.) Mistä sen tiedät?
_Marjatta_: Lupaathan antaa anteeksi hänelle sen? Onhan hän äitini.
_Nevalainen_: (Painuu penkille istumaan.) Nyt sammui viimeinen elon
kipinä. Yö pitkä on edessä matkamiehen.
_Marjatta_: Onhan koti vielä.
_Nevalainen_: Ei tuika sieltä minulle tuli talviyöhön. Ei ole
kodista onnettoman. (Nousee, miettii, käy ulos. Äänettömyys. Tuli on
takassa sammunut. Kuu paistaa kirkkaasti sisään. Marjatta nyyhkii
karsinapenkillä.)
_Tuura_: (Tulee, ei ensin huomaa Marjattaa.) Huh! ompa siellä pakkanen.
On toki tupa lämmin. (Heittää turkin naulaan.) Kun vaan olisi oma tupa.
Missähän lienee Marjatta? (Huomaa.) Ka, tuiretuiseni, siellähän sinä
oletkin. Mutta — miksi itket? Onko äitisi — mitä on tapahtunut? (Istuu
Marjatan viereen, joka väistyy.) Ka, oletko suuttunut minuun?
_Marjatta_: En.
_Tuura_: Mikä on sitte mieltäsi pahoittanut?
_Marjatta_: Minä en jaksa nyt sitä sanoa.
_Tuura_: (Masentuneena.) Varmaankin ovat sinua loukanneet — minun
tähteni?
_Marjatta_: Ei. Suruni syyt ovat syvemmällä. (Hetken kuluttua.)
En voikkaan sinua rakastaa.
_Tuura_: Et voi — miksi? Selitä! Olenko pahoittanut mieltäsi?
_Marjatta_: Ethän ole.
_Tuura_: (Käyden levottomaksi.) Nyt en sinua ymmärrä. Onko joku toinen
sydämesi vienyt?
_Marjatta_: Kukapa sen olisi vienyt? Enhän enää voi muitakaan rakastaa.
_Tuura_: Etkö minuakaan?
_Marjatta_: Kyllä, veljenäni.
_Tuura_: (Neuvottomana.) Mutta ei muuten? Joku on sinua riivannut.
Mutta kuule, minä en tyydy muihin kuin sinuun. Minun täytyy saada
rakkautesi kokonaan, kuuletko, ainoastaan minun.
_Marjatta_: (Epätoivon tuskalla.) Se ei ole enää mahdollista. Oi,
jumalani, jos en olisi tullut tietämään. (Heittäytyy Tuuran rinnoille.)
Olet veljeni, oi taivas, minä en voi olla muuta kuin sisko sinulle.
_Tuura_: Nyt en ymmärrä sinua.
_Marjatta_: Sinun isäsi on myöskin minun isäni. (Riistäytyy irti
Tuuran sylistä.) Morsiusuneni kuoli. (Purskahtaa itkuun.)
_Tuura_: Sinä hourailet. Olet sairas.
_Marjatta_: En vähääkään.
_Tuura_: Miten se olisi mahdollista. Se on sittenkin —
_Marjatta_: Totta. Kauheaa totta. Ajattele, jos emme vieläkään
tietäisi!
_Tuura_: Kuka on sinulle sanonut tämän?
_Marjatta_: Äiti.
_Tuura_: (Aikoo ulos, seisahtuu ala-näyttämölle.) Ah, autioksi käy nyt
elämäni.
_Marjatta_: Ethän ole kokonaan minua kadottanut.
_Tuura_: Ei ole sisko vaimon veroinen. — Olethan nyt kuin vieras ja
siltä — niinkuin ystävä. Liian varhain sammuu ilot ihmislasten.
_Marjatta_: (Hetken kuluttua.) Mitä nyt ai'ot?
_Tuura_: Käyn markkinateille. Siellä unhottaakseni lyhyttä onnen
untani.
_Marjatta_: (Kääntyen ikkunaan.) Lie minullakin tupa tuonelassa.
(Aikoo ulos, kääntyy katsoen Tuuraan.) Hyvästi. (Peittää silmänsä
esiliinaan, ulos. Äänettömyys. Karsinapuolen ikkunasta näkyy outo
valaistus. Kuuluu kuin tuulen tohinaa.)
_Nevalainen_ (Tulee oudosti hymyillen.) Lämpiää se nyt siellä, konna,
kotini häpäisijä. (Huomaa Tuuran.) Ka, sinä, herjan sikiö! Lopo,
helvettiin minun pirtistäni!
_Tuura_: Joutaa kai tästä. (Itsekseen.) Mihin lie mennyt tyttöraukka.
Kunhan ei olisi vaan — (Menee ulos.)
_Nevalainen_: (Ikkunan ääressä.) Kunhan ei pönkkä putoisi ovelta.
Tuli kiertää jo katon reunaa. Helvettiin se nyt joutuu, senkin portto.
(Valaistus käy voimakkaaksi, jonka valossa näkyy Nevalaisen vapiseva
haamu.) Teinköhän väärin? Mikä minua nyt niin ahdistaa? Jos kuka
huomasi..? Missä on Marjatta? (Kävelee levottomasti.) Tuura! Hän
varmaankin! (Aikoo ulos. Kuuluu huutoja ja outoa kohinaa. Valaistus käy
voimakkaammaksi.)
_Elina_: (Syöksyy sisään tukka hajallaan, vaatteet epäkunnossa.)
Murhapolttaja! Työsi ei onnistunut. Kaikkivalta varjeli omansa.
_Nevalainen_: (On jäänyt tyrmistyneenä keskelle lattiaa seisomaan.)
_Elina_: Voi onneton päiviäni! Että jouduinkaan kanssasi kulkemaan
elämän erämaassa. Oli vaivainen vähällä polttaa. Lisää sinä teostasi
linnaa saat entisen lisäksi.
_Nevalainen_: (Itsekseen.) Kaikki käy hirveäksi painoksi minulle.
Miksi kohtalo minulle on näin raskas. Lienen vihoittanut kaikkivallan.
Nyt seuraa kosto. Vielä olisin jaksanut kestää, jos olisi ollut
minulla isän onni. (Seisoo hetken liikkumatta, tarttuu molemmin käsin
päähänsä, tekee sitte äkkipäätöksen, ottaa seinältä kirveen, jolla
aikoo lyödä Elinaa.) Kuole kirottu konna!
_Elina_. (Vaipuu parkaisten lattialle.)
_Tuura_: (Tulee hengästyneenä.) Murhaaja! Vaimosi tapoit. Marjatta
kosken kuohuihin syöksi! Hänen henkensä sinulle kostoa huutaa.
(Vaipuu pää käsien varaan.)
_Nevalainen_: (Pudottaa kirveen, joka on ollut hänen kädessään,
lattialle.) Marjatta koskeen!?
_Elina_: (Nevalaiselle.) Nyt saat minut lopettaa. Iske nyt kirveesi,
iske. (Vaikeroiden.) Sinnekö suistuit, lempeni lapsi, kosken kylmiin
kuohuihin. Voi minua. —
_Nevalainen_: (On vaipunut istumaan. Puhelee itsekseen.) Marjatta, et
ollutkaan lapseni. (Nousee, pysähtyy keskinäyttämölle.) Elina, anna
anteeksi. (Elina ei vastaa.) Elina! Et siis sinäkään anna anteeksi
minulle. Rakastinhan sinua kerran. Elina! (Kääntyy mennäkseen.)
Marjatta — (tarttuu päähänsä) minulle kosken kuohuista kostoa huutaa.
Kuulen hänen äänensä kuohujen läpi. — Marjatta, enhän sinua — tappanut.
— Kostoa minulle — isälle! (Räjähtää mielipuolen nauruun. Syöksyy ulos.
Tuura istuu takan luona penkillä pää käsien varassa, nyyhkyttää.)
Esirippu.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK METSIEN MIES ***
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
United States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg™ electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you “AS-IS”, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™'s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation's website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without
widespread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
