The Project Gutenberg EBook of Runoja, by V. A. Koskenniemi
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Runoja
Author: V. A. Koskenniemi
Release Date: December 14, 2006 [EBook #20100]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOJA ***
Produced by Tapio Riikonen
RUNOJA
Kirj.
V. A. Koskenniemi
WSOY, Porvoo, 1906.
SISÄLLYS:
Prologi
Kaupungilla sataa
Ma vierahassa kaupungissa käyn
Yksin
Jo sammuu valot yöhön lähestyvään --
Keskiyön kaupunki
Öinen katu
Yli vaikenevain kattoin
Kevätvaloa
Nää, oi mun sieluni, auringon korkea nousu!
Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut --
Chrysanthemum
Laula mulle laulut nuoruuteni
Lumisade
Pan
Vanha Faun
Nuori Psyyke
Sfinksi
Troijanretkeläiset Auliissa
Komeetta
Fiat nox
Vanhoista kätköistä
Tule armaani ja kätes anna mulle!
Lähdettyäs
Kadotettu
Eerik-kuninkaan laulu
Syysaamu pikkukaupungissa
Pikakuvia kadulta
Isäin ääni
Neero laulaa
Esitaistelijat
Pohjanmaa
Kevätlaulu
Katson virran kalvohon --
Hyökyaalto
Syyssonetti
Lakeus
Epilogi
PROLOGI
Tuolla ikkunoissa -- nään sen kyllä --
on jo kaikki ruusut kukkineet.
Viime yönä kuuran kimalteet
ensi kerran kiilsi kattoin yllä.
Lähtee onnellisemmille maille
kesä tenhovoimin, luomistöin.
Surmaa halla harmain syksyöin
kaiken, joka nuoruutta jäi vaille.
Poissa kaikki laulajat on puiston,
poissa, paennehet etelään.
Tänne yksin istuen ma jään
varaan jonkun köyhän muiston.
Lähtee korkealla kurkein kuoro
yli kattoin ylhään vapauteen.
Päiväin pitkäin painoon uupuneen,
koska, koska lähteä on vuoro?
KAUPUNGILLA SATAA
Vasten kivitystä kadun
soipi syyttäen ja tuomiten
syksysateen ääni iäinen,
saman kertoin sulle tutun sadun,
jonka läpi elämäsi kuulet,
sydämeni, niinkuin kuulet nyt,
kun on päivä yöhön päättynyt,
levolle kun laskevas jo luulet.
Vielä odotatko, sydämeni,
päivän koita jälkeen pilvisään,
onnen armautta elämään
jälkeen kaiken, joka hukkaan meni?
MA VIERAHASSA KAUPUNGISSA KÄYN
Ma vierahassa kaupungissa käyn
ja tuskan ahdistusta tuntien,
kuin lapsi ajamana unten näyn,
ma astun ohi outoin talojen.
Ma vierahassa kaupungissa käyn.
Ja suihkukaivon vesi suruisasti
kuin naisen itku iltaan heläjää.
Näin astun kaupungin ma ääreen asti
ja rinnassani soi ja nyyhkyttää
kuin suihkukaivon vesi suruisasti.
Ja puiston puissa kaikki laulut nukkuu,
jotk' ovat kerran mulle soinehet,
ja elämäni kaikki muistot hukkuu
kuin ammoin unhotetut sävelet.
Ja puiston puissa kaikki laulut nukkuu.
YKSIN
Taivas välkkyväisin jalokivin
omaa ylhäisyyttään vartioi.
Loiste väsyneiden lyhtyin rivin
valaista ei sieluani voi.
Syvään tunne, pohjaan asti tunne
katkeruutta kovaa kohtalon,
katso herkeemättä yöhön, kunne
korkein totuus kätkettynä on!
JO SAMMUU VALOT YÖHÖN LÄHESTYVÄÄN --
Jo sammuu valot yöhön lähestyvään,
mun katsoin huoneheni ikkunasta
näin iltaan tähtikirkkaaseen ja syvään,
ens kertaa kuin sen näkisin ma vasta.
Niin ihmeen ääneti ja yksitellen
yön taivahalla harhaa tähtein sarjat,
kuin iäisyyden unta odotellen
yön helmass' uinuu kattoin tummat harjat.
Mun orpo sieluni, oi suuri hetki:
nyt ihmiskohtaloista lyödään arvat!
Mun orpo sieluni, sun elos retki
on yksinäisyys, jonka sai vain harvat,
on yksinäisyys, jonka hiljaisuutta
yö iankaikkinen jo syleileepi,
on yksinäisyys, jonka ihanuutta
ja tuskaa tuntosi sun vapiseepi.
KESKIYÖN KAUPUNKI
On autioina kadut keskiyön.
Nyt lepää aika, päivän työt ja tavat,
niin oudot äänet yössä kumajavat,
kun kengänkoroin katukiviin lyön.
Yö mykkä on, mun tuskin sykkii syön,
mua huonerivit synkät kaamoittavat,
kuin öiset aavehet ne kohoavat.
Yön taivahalla tuike tähtivyön.
Mun on kuin kuolema ois käynyt mailla
ja kaupunki ois asukkaita vailla
ja elämä kuin kivettynyt ois,
mun on kuin jäljellä vain oisin yksin
ma öisin aattehin ja epäilyksin
ja kuolon kutsut rinnassani sois.
ÖINEN KATU
Herätäkseen arkihumuun uuteen
öinen katu nukkuu syvää untaan.
Kuuhut katsoo kylmään avaruuteen,
suuren hiljaisuuden valtakuntaan.
Kammioihin hiipinyt on kansa,
seinäin, ovien ja salpain taaksi.
Puiston puutkin torkkuu seisaallansa,
nukkua kuin aikois ainiaaksi.
Ketään kanssani ei kuulemassa,
kuinka soipi hiljaisuuden taika:
talviyössä kuulaan korkeassa
yhtyy iankaikkisuus ja aika.
Tääll' ei elämähän sido mikään,
kuolo on kuin ystävä ja veli,
tääll' ei mitään tehdä ihmisikään,
yhtäkaikki, kuoli taikka eli.
Salaperäisenä niinkuin aave
talviyössä uinuu öinen katu
kuin ois elämä vain hullu haave,
sairaan mielihoure, lasten satu.
YLI VAIKENEVAIN KATTOIN
Kerran, kerran yli vaikenevain kattoin vaipuu
iäisyyden korkeudesta kuolon yö,
viime kerran kaikki valtasuonet lyö,
täyttyy heikon sukukunnan suuri kaipuu.
Kerran kylmät, tylyt tähdet nousee vuotain verta
yli kaiken katoamaan tuomitun.
Hukkuu hetken hyrskehesen, itkuhun
kaikki, joka surrut, riemuinnut on kerta.
Sortuu heikko suku alle unelmainsa omain,
nukkuu kamaralle kylmän, kovan maan.
Kuu ja tähdet jatkaa ylhää kulkuaan
halki avaruutten suurten, sanattomain.
Kerran Linnunradan tähdet yössä katsoo kammoin
takaa aavain kuolonkylmäin, autioin
kiveen hakattua unta inehmoin:
kaupunkeja, jotka kuolleet on jo ammoin.
Kerran jokahinen sielu syvään yöhön hukkuu
eik' oo enää ketään kuoloon kaipaavaa,
unet kiveen hakatut vain todistaa
kaipuusta sen suvun, joka yössä nukkuu.
KEVÄTVALOA
Nyt ikkunoissa säkenöi
ja kauneutta ikävöi
kaikk' kattoin harjat tummat
ja valo maille lankeaa
ja sulattaa ja sovittaa
ja nostaa kaihot kummat.
Se leikkii eessä ikkunain
ja kultaan kevätunelmain
se verhoo joka talon.
Oi valon pyhää kevättä!
Niin korkea on elämä,
niin suuri valta valon.
Nyt kaikki suonet pulppuaa
ja kaikki lähteet auki saa
nyt jään ja roudan alta
ja taimi valoon herännyt
ens syksyöihin asti nyt
se säästyy kuolemalta.
NÄÄ, OI MUN SIELUNI, AURINGON KORKEA NOUSU!
Nää, oi mun sieluni, auringon korkea nousu
ylitse kivisen kaupungin kattojen, katuin,
ylitse vuossatain valheen ja tuntien tuskan
koittava kirkkaus!
Nää, oi mun sieluni, katoovan elämän autuus!
Niinkuni ääretön temppeli on se sun eessäs,
alla sen holvien on ikiaikojen äänetön hartaus
mestarin hengen.
Nää, oi mun sieluni, yössäkin korkehin kirkkaus,
tuskassa tummien hetkien rauha ja riemu,
vuossatain valheessa, elämän valheessa valkein,
iäisin totuus!
SIELL' ON KAUAN JO KUKKINEET OMENAPUUT --
Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut,
siell' on siintävät seljat ja salmien suut,
siell' on vihreät metsät ja mäet,
siell' on vilposet illat ja varjokas koi,
siell' on lintujen laulu, mi lehdossa soi,
siell' on kaihoja kukkuvat käet.
Mun on mieleni nääntyä ikävään,
kun tiedän, kun tiedän ma kaiken tään
ja ma kaihoten kaipaan sinne
ja mun sieluni silmin ma nään sen näyn,
salot, vihreät metsät, jos katuja käyn,
jos kuljen, jos kätkeyn minne.
Ja mun huoneeni käynyt on ahtahaks
ja sen ilma niin kumman painavaks
ja ma syömmessä toivon jo salaa:
tulis syksy ja metsät ne vihreät veis,
tulis talvi ja lumin ne peitteleis --
kai silloin mun rauhani palaa!
CHRYSANTHEMUM
Sano, mistä sa saitkaan loistosi
noin hiekalla tomuisen turun?
Minä luulen, että sun juuresi
on ruokkima salaisen surun.
Kun verkkaan päivä sammuu pois
ja kun yö sen pauhinan poistaa,
mun on kuin sun äänesi kuulla vois,
ja sun silmäs niin suurena loistaa.
Minun on kuin sun kummassa katseessas
ois öisten unien syvyys,
kuin lääkitä ei vois suruas,
ei maan, ei taivaan hyvyys.
Minun on kuin kukkaissydämes
elontuskan tuntea voisi,
minun on kuin sun yöllinen kuiskehes
vain hillitty nyyhkytys oisi.
Minä luulen, sa surulta loistees sait,
vaikk' kasvoitkin hiekkaan turun,
minä tunnen ne elämän ankarat lait:
kukat parhaat on kukkia surun.
LAULA MULLE LAULUT NUORUUTENI
Laula mulle laulut nuoruuteni,
yö kun nousee yli kattojen,
yli kaiken kalliin, mikä meni
katukiviin kuiviin vuotaen.
Laula päivän valosta, mi haipuu
yksinäisten lyhtyin loistohon,
laula väsynehen rinnan kaipuu
valoon, joka kerran ollut on!
LUMISADE
Carduccin mukaan
Ääriltä harmajan taivaan pehmeät hiutaleet lentää.
Kaupunki ääneti on, tauonnut taisto ja työ.
Ulkoa kuulu nyt ei torisaksain kutsuvat huudot,
kaiut nyt laulujen ei kiirien katuja käy.
Tornista laskevat vain tylyt lyönnit raukeat tunnit
kaukaa kuin ääreltä yön, missä ei eloa oo.
Linnut ikkunalautaan lyö: tutut rakkahat henget
kuolleiden ystäväin nyt luoksensa kutsuvat mun.
-- Kohta, te ystävät armaat, oi kohta, te lempivät rinnat,
luoksenne saapuva oon, rauhaanne varjojen luo.
PAN
Oi öistä kulkijata korpimaan,
ken metsän synkkiin pimentoihin vaipuu,
oi rinnassansa syttyy villi kaipuu
kuin halu liekkumahan hurjimpaan!
Hän näkee metsän synkät silmät vaan
ja kuinka varjot yössä nousee, haipuu
ja metsän viidakossa oksat taipuu
ja esiin astuu kätköstänsä Pan.
Hän huulillensa nostaa ruokopillin,
hän soittaa, soittaa laulun hurjan-villin
ja metsä sadoin äänin soi ja soi.
Mut öisen kulkijan on järki poissa:
se harhaa metsän synkän sokkeloissa
ja hurjaa onnenunta unelmoi.
VANHA FAUN
Pan vaiennut on metsän pimennoissa
ja tähdet suuret syttyy vihrein valoin
ja Selene kuin kuumesairain paloin
yön äärettömän keinun aallokoissa.
Faun vanha yksin saloin sokkeloissa
käy vanhuuttansa väsynehin jaloin
ja kiroo lemmetöntä yötä saloin
ja kaihoo aikaa, jok' on iäks poissa.
Hän kulkee öisen lähteen reunamalle,
hän katsoo kammoksuin sen aaltoin alle,
kuin kuultaa sieltä tähdet kirkkahasti.
Veen pintaan vihertävät varjot heittyy.
Hän seisoo hetken, lähtee, yöhön peittyy
ja nyyhkyttääpi hiljaa aamuun asti.
NUORI PSYYKE
Niin lauhat aamutuulet hengittävät.
Nuor Psyyke nurmikolla unelmoi,
viel' unestansa posket purppuroi
ja silmät kostein kiilloin kimmeltävät.
Niin kummat unten hurmat heräjävät.
Tuolt' takaa kunnaan Panin soitto soi.
Kuin onnenunta tuuli huminoi.
Ja Psyyken jäsenet ne väräjävät,
kun aamukaste niitä kostuttaapi.
Nyt nuori Psyyke jotain aavistaapi:
hän alastomuuttansa säikähtää,
hän tuntee oudon odotuksen pelon,
hän tuntee luomisriemun uuden elon,
mi salaa sisässänsä läikähtää.
SFINKSI
Yön pimennossa uinuu erämaa
kuin äärettömyys vailla rajaa, rantaa.
Yön taivas tylyt tähtikuvat kantaa
kuin tahtoin tuomiollaan peloittaa.
Tän' yönä erakko ei unta saa.
Käy oudot aavehet nyt aron santaa,
ne synninkaihon erakolle antaa,
ne epäilykset korvaan kuiskuttaa.
Mut katso, yli sielunhädän syvän
jo koittaa aamu päivän lähestyvän
ja harmaa hiekkanummi kirkastuu.
Jo astuu erakkokin luolastansa:
yl' aron sfinksi, tyhjyys katseessansa,
kuin itse elämä ois, uneksuu.
TROIJANRETKELÄISET AULIISSA
Jo laivat liitoksissaan vapisee.
Ne myötätuulta odottavat innoin,
ja urhot oudon-riemuitsevin rinnoin
kuin lemmenkisaan mennen käyskelee.
Ja meri aavistuksin aukenee
ja aavat lahdet lepää tyynin pinnoin
ja jyrkät vuorenharjat jylhin linnoin
kuin kivettyneet unet uhkailee.
Kuin Kohtalo öin katsoo Linnunrata,
kun urhot janoo koston hekkumata,
ja surmasta, mi Troijan yllättää,
kun kootuin purjein uneksivat laivat.
Mut meri salaa sodan vaiheet, vaivat
kuin arvoitus, min taa ei silmä nää.
KOMEETTA
Sa kauan kaukomailla oltuasi
taas luokse lemmittysi palasit
ja riemuin aurinkoa, armastasi,
taas pitkäst' ajasta sa tervehdit.
Sa kautta tähtitarhain kulkeissasi
ties varman valon miekoin raivasit.
Ken estää saattoikaan sun kulkuasi,
kun lemmen voimalla sa taistelit?
Mut armahas sun syöksee suruhun,
hän luotansa sun työntää -- tähtivyöhön
taas katoot kaukomaille kulkuhun.
Sa lähdet valon taistohon ja työhön,
mut palaat kerta, sillä lempes sun
ei sammu koskaan kylmäin aavain yöhön.
FIAT NOX
Vapaasti Leconte de Lisle'in mukaan
Niin tulkoon yö ja kuolo yli kaiken sen
mi onnellist' on ollut, suruisata,
ja varjot syleilköhöt maailmata,
sen niinkuin meri alleen haudaten.
Kuin onkaan päivä ollut helteinen
ja tuskan hetki niinkuin vuosisata!
Yö, untas kylvä kylmän-raukeata
ja liekit sammuta sa sydänten!
Mik' onkaan, sydän, osaas suruisempi,
sun, jota syöpi viha, jäytää lempi,
sun, joka kahleitasi suutelet!
Oi katso: yö ja tyhjyys lähestyvät,
oi katso: aukee unhon ääret syvät
ja pyhään hiljaisuuteen raukenet.
VANHOISTA KÄTKÖISTÄ
1
Sinipiika
Veit kesäisenä yönä sielun multa
sa metsän sinipiika loihdullas.
Sen teki kumma laulu laulamas,
sun silmäis sini ja sun kutreis kulta.
Se mikä ennen sytti syömmeen tulta,
se kävi kalpeaksi rinnallas.
Veit paljon, paljon multa mukanas,
vain kaihon kalvavan sain sijaan sulta.
Ken lumoissa on metsänneitosen,
hän omaa sieluansa etsien
käy muille outona kuin unissansa,
hän katsoo kaihoin illan hämärään,
hän riutuu sanattomaan ikävään
ja etsii, etsii omaa sieluansa.
2
Illansuussa
Nyt saapuu kaihonsairas illansuu,
nyt aukee satusaaret suuret, aavat,
nyt hämyn henget karkeloihin saavat
ja taivas kuumehisna punertuu.
Nyt työ ja taisto yöhön unhoittuu,
nyt raukee arkielon mittakaavat,
nyt aukee kaikki vanhat sydänhaavat
ja kaihon mereen mieli uppouu.
Ma muistan kadonnutta kevättäin
ja kuinka ystävättä yksin jäin
ja sanat muistan, jotka toivon surmas.
Sa tyttö tähtisilmä-katsehin,
miks koskaan tielleni sa tulitkin?
Nyt iäks sitoo sieluni sun hurmas.
TULE ARMAANI JA KÄTES ANNA MULLE!
Kuin meren raskaat mainingit mun aatokseni lyö,
mua kaamoittaapi elämä ja kuolon pitkä yö --
tule armaani ja kätes anna mulle!
Tule, yksin pitkä kulkea on taival elontien,
tule, unten kultalinnaan sinut kerallani vien
ja puolet annan surustani sulle.
Ma isiltäni perinnöksi unten lahjan sain,
ma kaksin verroin painon tunnen elon suuren lain
ja onnen, jok' ei toisten osaks tulle.
Tule armaani mun luokseni, niin täys on sydämein,
tule, uskalla en jäädä enää yöhön yksiksein,
tule armaani ja kätes anna mulle!
LÄHDETTYÄS
Lähdettyäs, armahani oi,
kaikki on niin hiljaiseksi käynyt:
ilta varhemmin on hämärtäynyt,
myöhemmin on noussut aamun koi.
Niinkö katoatkin elostain
niinkuin kaikki muu, niin menneheksi?
Sieluni miks kauneutesi keksi,
sinut jälleen, jälleen yöhön kadottain?
Kerran, tiedän, helmaan suuren yön
sammuu sydämeni, liioin lyönyt --
vaan oi näinkö varhain tulee yö nyt,
näinkö varhain vaikenitkin, syön?
KADOTETTU
On kuollut äänes kaiku korvissain,
on hukkunut se humuun vieraan väen,
ja niinkuin sytyttyään sammuu säen
on olentos nyt mulle muisto vain.
Sua hain ma kesken kadun kulkijain,
mut outoja vain ympärilläin näen
ja ohjaamana kohtaloni käden
nyt jatkan yksinäistä kulkuain.
Ja katukivet soittaa yöt ja päivät:
»sun nuoruutesi hetket taakses jäivät
ja aurinkoinen onnes, tou'on työt».
-- Sun kiros, kadotettu, tunnen kyllä:
kuin ilottomat pilvet kattoin yllä
käy ohitseni päivät, vaihtuu yöt.
EERIK-KUNINKAAN LAULU
Yön prinssi ystäväs Eerik on,
öin vainoo veriset veljet,
on rintansa synkkä ja rauhaton,
sitä kietoo kirot ja eljet.
Hänen poveas vasten painaltaa
suo, Kaarin, päänsä kuuma:
hänen henkensä kahleet kirpoaa
ja hullun järkensä huuma.
Sun ystäväs Eerik on lohduton,
pahat aaveet väijyy teitään,
niin monta hän surmaan syössyt on,
ei säälinyt kyyneleitään.
Nyt kytkeä tahtoo he kuninkaan,
ei valtikkaansa he siedä,
mut ethän, Kaarin, annakaan
sa untesi prinssiä viedä?
Ja aatelisherrat kapinoi,
ei kuule ne kuningastaan
ja huovit ja tallirengit, oi,
ne nousevat herraansa vastaan.
Ja Kaarinan riistäis he rinnaltaan
ja mielipuoleks sanoo
he kuulun Eerik-kuninkaan
ja vertansa kansa janoo.
Hän, Kaarin, Kaarin, sun rinnoillas
kovin kaunista nähnyt on unta:
nyt tyrmässä kohta on kuningas
ja viety on valtakunta.
SYYSAAMU PIKKUKAUPUNGISSA
Harmaja syksyaamu
talojen päätyjen päällä,
teräksenvärinen taivas,
sineä tuolla ja täällä.
Matalat talot ne makaa
ruumisarkkujen lailla.
Kaduilla kaikki on hiljaa,
iäinen rauha on mailla.
Kyyhkyset hereill' on yksin,
katolla tuolla ne ääntää.
Naapurin tuuliviiri
laiskasti päätänsä kääntää.
Vuossataisuntansa uinuu
uniset ihmiset täällä.
Harmaja syksyaamu
talojen päätyjen päällä.
PIKAKUVIA KADULTA
1
Kerjäläisäiti
Hän seisoo kadunkulmassa, on lapsi helmassansa
-- niin pureva on syystalven tuuli --
ja kuolon kuumekukkaset ne palaa poskillansa
ja veretön on vilusta huuli.
Ja osaisella rievulla hän peittelevi pientään,
joka vaikeasti valittaen ääntää --
ja ohitsensa turkit yllä tuhannet rientää
ja turkinkaulan pystyhyn he kääntää.
2
Työtön
Hän astuu katukäytävää, on synkkyys silmissänsä.
Hän vaimoaan ja lapsiansa muistaa
ja rikkahitten Jumalan hän kiroo mielessänsä
ja takin alla nyrkkiään hän puistaa.
Niin, köyhän lapset -- eilettäin jo viime palan sai ne,
hän turhaan anoi naapuriltaan lainaa.
Nyt raivonhuuto huulillensa hyrskyää kuin laine.
Hän puristain sen povehensa painaa.
3
Tehtaansavua
Päin taivaankantta nousee ylös uhrisavu pyhä
ja avaruuteen jäljettömiin haipuu,
ja uudet uhrit vaatii Henki tuntematon yhä
ja tuhannet sen alttarille vaipuu.
Ja uhriksensa poikaa, naista, miestä sekä lasta
tuo vaatii Henki, niin on aika luullut --
mut tehtaan uunin ääreltä ja pyörän pauhinasta
soi huokaukset, joit' ei kukaan kuullut.
4
Katulyhty
Se katselee niin kaipaavasti kalpeahan yöhön,
se on kuin silmän sammunehen valo,
se katsoo ulos elämään ja taisteluun ja työhön
ja katseessa on kuumehinen palo,
kuin tietäis se kuin vähäisen on elämällä antaa
ja kuinka paljon vaatii ihmissuku
ja kuinka raskas elon taakka useille on kantaa
ja kuink' on suuri sortuneiden luku.
ISÄIN ÄÄNI
Ken lukee heidän hikensä ja päivätyönsä vaivat?
He osaksensa kylvön sai, kun lapset heelmän saivat,
he ojat soihin kaivaneet on syvään,
ja kussa heidän lapsensa nyt kulkee valtateitä
he kirveinensä kulkenehet paljon ennen meitä
on luottain lasten huomispäivään hyvään.
He ajan tullen nukkuneet on tyynesti ja hiljaa,
nyt kasvaa heidän haudoillansa teräisätä viljaa
ja lapsillaan on leppeämpi huomen
ja valonjuovat taivahalla nousee ajan yöstä
ja kauniit hengenlaihot itää isiemme työstä.
Niin käypi taru nousennasta Suomen.
Mut elämä on ankara, kun lakinsa se laatii,
ja polvi polven jälkeen uhrit veressä se vaatii
ja polvi polven jälkehen ne maksaa.
Ja nykypolven työ on työtä eestä lastenlasten,
me seisomme kuin isämme nyt elämätä vasten,
jok' kysyy meiltä: kärsiä ken jaksaa?
NEERO LAULAA
Petronius:
Neero laulaa, Neero laulaa,
-- kuunnelkaa, oi kuunnelkaa!
kauas kurkoittavi kaulaa,
hovinherrat vakuuttaa:
Caesar jumalainen oi,
noin ei kukaan laulaa voi. --
Hymyy heille suuri Caesar.
Neero laulaa lauluansa,
hovinherrat pokkuroi,
kumartaapi kaikki kansa:
noin ei kukaan laulaa voi.
Mut käy kuiske ilkeä:
joku tohtii epäillä. --
Kauhistuupi suuri Caesar.
Julistaa: ken epäileepi
ristinpuuhun naulitkaa.
Kuiskaukset vaikeneepi,
rauhan jalo Caesar saa.
Oikein tehty, Caesar, se!
Nyt ei maassa epäile
kukaan suuruuttasi, Caesar.
ESITAISTELIJAT
Kuin muut he koskaan eivät unelmoineet,
kun tyynnä levänneet on lehdot, veet,
kuin muut he koskaan eivät lempineet,
kuin muut, kuin muut he eivät elää voineet.
Kuin muut he koskaan eivät vaikeroineet,
lie ammoin kyynelensä kuivuneet.
Kuin suuren myrskytuulen säveleet
on rinnoissansa sotahuudot soineet.
Ne kutsuneet on taisteluun ja työhön,
ne kutsuneet on kuolemaan ja yöhön
ja aikain luomisehen miehet mukaan.
He aattehelle aukaisseet on teitä.
Mut kansan sadatukset seuraa heitä,
ja kun he kuolevat, ei itke kukaan.
POHJANMAA
Ma aina muistan, kuinka väsyneenä
suurkaupungin ma humuhun ja huoleen,
miss' soipi elo myrskyn säveleenä,
taas käännyin kotihini, Pohjan puoleen.
Ma aina muistan, kuinka verkallensa
vei tieni lakeutta laajaa kohti
ja kuinka rinta taasen vapautensa
kuin painon raskaan alta nostaa tohti.
Näin edessäni Pohjanmaata palan,
näin karun seudun pelloks kuokituksi,
näin lakeuden loputtoman alan,
jok' on kuin iäisyyden maille uksi.
Näin edessäni vuolaat virtain uomat,
joiss' syöksyy alas korven voimat ylväät
ja suuret rikkaudet, salon suomat,
ja ikimetsän temppelsalin pylväät.
Näin edessäni metsämaita, soita,
miss' ihmiskätten jälkeä ei huomaa,
miss' seutu täynnänsä on unelmoita
ja tyyntä kauneutta, luonnon luomaa.
Ja silloin tunsin kuin ois hellä käsi
mun sydäntäni hivellyt ja silloin
ma tunsin, tunsin: kunne elämäsi
se teillä maailman on käyvä milloin,
niin tääll' on olentosi juuret syvät
vain täällä kertoo taru ihmeitänsä,
vain täällä sydäntäsi lähestyvät
sun muistos rakkaat kaikki kätköistänsä.
Ja suuren kaupungin kun pauhinassa
sa turhaan etsit, etsit itseäsi,
sa tunnet, että tuolla, Pohjolassa,
on iäks vangittuna elämäsi.
KEVÄTLAULU
Kevätlaulua laineet laulavat
ja ulapat hopein hohtaa.
Valonsäteet niinkuin vasamat
valonarkoja silmiä kohtaa.
Kevät tullut on keralla selkeän sään
kuin ennen vuosien mennen,
mut nyt sen tullessa kylmäks jään
kuin milloinkaan en ennen.
Kovin kauan on kestänyt varjoa yön,
kovin kauan jäätä ja lunta.
Ei ymmärrä talveen tottunut syön
valon suurta, suvista unta.
KATSON VIRRAN KALVOHON --
Katson virran kalvohon,
kaikki katoo sieltä,
aalto soljuu solisten
uuden aallon tieltä.
Virta vierii verkalleen
kauas kohti merta.
Sinne, sinne aaltoset
katoatte kerta.
On kuin sielu sulaen
yhtyis kulkuhunne,
virran kera vieris pois,
kysymättä kunne...
HYÖKYAALTO
Sinä hyöky hurja ja vaahtopää,
lyöt kohden sa louhikoita,
et koskaan taistosta lepoon jää,
sa vaikka et mitään voita.
On louhikko harmaatakiveä,
se on sun surmasi kerta,
et murtaa voi sa sen kylkeä,
se ylväänä uhmaa merta.
Sinä hyöky, mi hurjana rynnistät
ja kuolet kiviä vasten,
sinä ymmärrät, sinä ymmärrät
elonleikkiä ihmislasten.
SYYSSONETTI
Nyt sumu harmaa nousee korven soissa,
se seudun vaippahansa verhoaa,
on kaikki kelmeätä, harmajaa
ja päivä on jo kauan piillyt poissa.
Nyt sydän värjyy syksyn unelmoissa,
nyt kaikki kuolemasta muistuttaa,
se maille mahtiansa julistaa
nyt synkän syksyn voittolauleloissa.
Nyt tunnen mit' en tuntenut ma ennen:
sun oma suvesikin aikain mennen
se katoo, katoo eikä palaja,
sun nuoret tuntehesi tuhkaks palaa
ja varkaan askelin hän saapuu salaa
yön, syksyn herra, harmaa kuolema.
LAKEUS
1
Mun sieluni sun ylläs väräjää
kuin tuulenhenki yli ketoin, niittyin
ja sisässäni soinnut helähtää
sun oudon yksinäiseen kuoroos liittyin.
Ma tahdon nöyrin mielin omistaa,
oi lakeus, sun unes kuolonkovat,
jotk' kylmään korkeutehen kohoaa,
miss' suru, riemu ammoin laanneet ovat.
2
Sun rauhaas lemmin kuin en muuta mitään
ja tahdon tyyneyttä otsallasi,
kun kätes ojentaen länteen, itään
sa tyynnä odottelet onneasi:
kun syksyöin sun kylvös kypsäks saapi
ja nuori voimas kohoo tähkäin teriin
ja ensi tähdet ylles kohoaapi
ja kuu kuin sirppi kastettuna veriin.
3
Yön ihmeelliseen valoon peittyin pihamaa
ja kaikki tutut aitat sadun hohteen saavat.
Nyt tuskin vapisevat tunnon-herkät haavat,
vain vanhan kaivon vintti joskus narahtaa.
On päivän tuskat, riemut loppuun soinehet
ja elämä on lepoon käynyt pitkään laihoon.
Yön suureen, sanattomaan, kirkkahasen kaihoon,
mun sieluni kuin lapsi kehtoon raukenet.
Mun sieluni, sa oma itses ootko nyt,
vai onko suuri kirkkautes vain kesän laina,
ja onko kahlehesi, joka nyt ei paina,
yön hartauteen vain hetkiseksi hellinnyt?
4
Ikävässä kenttäin huojuvaisten
syksyn täydet tähkät unelmoivat.
Illan hiljaisuus ja rauha soivat
rintaan rauhattomain matkalaisten,
varisparven, joka vaakkuin kiitää
metsän pimennosta laitaan niittyin,
vaan kuin hiljaisuuden kuoroon liittyin
äänetönnä yli laihon liitää.
Tuskin ykskään liikahtaapi siipi.
Kaikki vanhoja on, väsyneitä.
Niinkuin omain unelmainsa teitä
yli lakeuden ne liikehtiipi
tuonne metsän hämärtävän laitaan,
vuotten kaihon mukanansa raastain,
surun sanatonta kieltä haastain
etsivät kuin ennen erämaitaan.
5
Nyt öin jo yli kenttäin hämärtäy,
nyt elonkorjuun hetket lähestyvät,
kun eroitetaan akanoista jyvät
ja suuri armo oikeudesta käy.
Ja tilinteon painon tuntien
nyt pellot lepää raskain henkäyksin.
Öin yli kenttäin kuuhut kulkee yksin
maan luomisvoimaa salaa siunaten.
6
Päivän viime säteet lankee
yli tutun pihamaan.
Mieleni on ahdas, ankee
kuin ei ennen konsanaan.
Katon vanhan räystään alla
viime säteet viivähtää.
Maassa, puissa, kaikkialla
vaikeroi ja nyyhkyttää.
Viime säteet hellävaroin
kattoja jo kultailee.
Sisässäni ääni aroin
itkee, heltyy, hiljenee.
7
Linnut oksillansa vaikenevat,
päivä vielä hetken viipyy poissa,
neitseelliset haavat vapisevat
autuaissa lemmen unelmoissa.
Laaja lakeus kuin jättiläinen
uinuu jälkeen päivän arkitöiden.
Yksin tuuliviiri yksinäinen
valvoo iäisesti ikävöiden, â- ¦<
valvoo niinkuin valvot sydämeni
tähystellen mennehesen aikaan: <
kuinka paljon iäks unhoon meni,
kuinka vähän koskaan todeks saikaan!
8
(Kesäyö kirkkomaalla.)
Omaa kirkkauttansa kummeksuin
kesäyöhyt maille laskeuupi.
Syviin aatoksiinsa unehtuin
puiset ristit yössä uneksuupi.
Elon onni, lempi, ystävyys
tänne soi kuin kaiku laulun lauhan.
Kaartuu ikihyvä iäisyys
yli sydämeni suuren rauhan.
Täällä jossain lähelläni liet
-- tunnen ohitse sun kulkeneesi --
sa ken kerran uneksijan viet
rauhan kotiin, pyhään kirkkauteesi.
EPILOGI
Katso, sun rintasi rauhassa menneet kevähät nukkuu,
katso, sun rakkaat riemus ja tuskas on poissa, on poissa.
Viileä onni sun ohimoillasi asuu, syysöiden onni.
Katso, on ylitse suvisten kenttäis kuolema käynyt.
Poissa on valoisat yöt ja tähkät on viikate vienyt.
Ylitse aavojen kenttäin katsovat illoin viluiset tähdet
Kuule kuin askeltes alla nyt kaikaa kumea tanner!
Syvällä, povessa maan, yön kohdussa elämä uinuu.
Uutehen onneen, uuteen suvehen nousee iäinen nuoruus.
End of the Project Gutenberg EBook of Runoja, by V. A. Koskenniemi
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOJA ***
***** This file should be named 20100-8.txt or 20100-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/2/0/1/0/20100/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
