The Project Gutenberg eBook of Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja I
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja I
Compiler: Zacharias Topelius vanhempi
Release date: January 29, 2024 [eBook #72820]
Language: Finnish
Original publication: Turku: J. C. Frenckell ja Poika, 1822
Credits: Jari Koivisto
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN KANSAN VANHOJA RUNOJA YNNÄ MYÖS NYKYISEMPIÄ LAULUJA I ***
SUOMEN KANSAN VANHOJA RUNOJA YNNÄ MYÖS NYKYISEMPIÄ LAULUJA I
Koonnut ja pränttiin antanut
Z. TOPELIUS
Läänin Lääkäri ja Ritari
Turussa,
Präntätty J. C. Frenckellin ja Pojan tykönä,
1822.
SISÄLLÄPITO:
Esipuhe.
Vanhoja Runoja.
Laulajan alku-virsi.
Laulajan loppu-virsi.
Oluen teko.
Väinämöisen kosiominen.
Väinämöinen ja Joukamoinen.
Mailman alku Munasta.
Väinämöinen tekee venettä.
Kanteleen Synty.
Kärmehen Synty.
Jauho-Runo.
Kalevan Poika.
Nykyisempiä Lauluja.
Armolliselle _Keisarille_.
Riemu-laulut.
Susi ja Lammas. Satu.
Sammakko ja Härkä. Satu.
Laulu Papin Rouille.
Morsian Tanssi.
Esipuhe.
Ne ainoat meille jääneet muisto-merkit meidän Esi-vanhempaimme olosta,
mielen laadusta, töistä ja tavoista, ovat heidän veisunsa taikka
Runonsa. Nämät erinomaiset virret vaelsivat jo satoja vuosia polvesta
polveen ilman kirjoitus-keinoitta, paljaan muiston avulla aina meidän
aikoihimme asti. Suureksi Suomen kansan vahingoksi on enin osa näitä
Runoja jo kadonnut, ja sama surma on peljättävä myöskin niiden kanssa,
jotka vielä löytyvät. Monessa pitäjässä tuskin enää tietään mitä Runo
ja Kantele on, ja aivan harvat ovat ne paikat, joissa vanhuuden
hyvät tavat seurataan, joissa päivä-työn päättyessä, taikka muissa
huvitus-seuroissa nuori kansa kokoupi kuulemaan Eukon neuvoja ja
partasuun Urohon lausehia. — Näinä päivinä kuin Suomen kansa
Oppineilta kaikella tavalla valistetaan kokekamme myös säilyttää
Esi-vanhempaimme kaunihija Runoja vältämättömästä ajan turmiosta. Me
opimme niistä tuntemaan kansan, joka, ehkä tiedolta pimeämpi, oli
urhollinen, rohkea, rehellinen ja erinomaisella huolella ehtivä
luonnollisten asiain syitä ja perustuksia. Kaikki mitä Ne Vanhat eivät
voineet tavallisella laadulla selittää, kahtoivat he imeheksi; tästä
sikisi ne monet Synnyt, Sanat ja Loihtimiset, tästä ne monet pienet
Jumalat ja heidän imehtyönsä, jotka vanhoissa Runoissa alti tavataan ja
josta myös tämä kokous olkoon osotus. Olkoon tämä myös kehoitus muille
Maanmiehille, joilla vielä Runoja löytyy, niitä julistamaan. Usiammat
näistä Runoista ovat kootut Pohjanmaalla Oulun ja Kajaanin tienoilla ja
yksi osa Olonetzin ja Arkangelin läänissä, jota myös puheen parressa
taitaan havaita. Joku ainoa on jo ennen präntätty ehkä vanhoissa ja nyt
melkein kadonneissa kirjoissa. — Toinen tämän kirjan osa on pian
valmis julkenemaan ja tulee ulos annetuksi, jos, niin kuin toivoisin,
tämä ensimmäinen olis rakkahille Maanmiehille kelpaava ja mieluhinen.
Uudesta Kaarlebyystä Tammikuussa 1822.
Vanhoja Runoja.
Laulajan alku-virsi.
Veli kulta, veito kaunis,
Suullinen sanolliseni,
Kielellinen kumppanini!
Joko laululle lähemme,
Virtten töille työntelemme,
Panemma käen kätehen,
Lihan toisehen lihaan,
Sormet soittajan mukahan,
Lähteännä laulamahan,
Saahanna sanelemahan,
Näitä saatuja sanoja,
Joita ennen Eukko neuvo,
Oma vanhempi opetti,
Kehrävartta kiertessähän,
Väätessähän värttänätä,
Paimenessa käyessähän,
Mustan Muurikin jälissä.
Vaan — ei ole Eukon neuvomista,
Oman vanhemman opista —
Itep' on saamani sanani,
Ite tieltä tempomani.
Ulkoa runoja kuulin,
Läpi seinän lausehia,
Läpi sammalten sanoja
Läpi tuohten tuomioita.
Nuinni ennen Lappi laulo,
Vihki [taikka väki] vanha vierätteli,
Poron poikima-sioilla,
Lapin lapsi-tanterilla.
Laulajan loppu-virsi.
Empä sinne laajon laula,
Ehk' en tarkon taiakkahan;
Olisi muitain sanoja,
Toisihia lausehia,
Tässä on kuusi kuulemassa,
Seittemän tähyämässä,
Laki on täynnä laulajita,
Peräseinä tietäjitä,
Joka loukko loihtioita,
Karsina kaehtioita.
Herennemmä, heittänemmä,
Luonnemma, lopettanemma
Paremmille laulajille,
Taitavammille runoille.
Käärin virteni kerälle,
Sovittelen sommelolle,
Panen aitan parven päähän,
Luisten lukkujen sisälle,
Jost' ei pääse päivinähän,
Selviä sinä ikänä,
Ilman luien lonsumata,
Leukaen leviämätä,
Hammasten hajoamata,
Kielen keikkelehtämätä.
Oluen teko.
Osmotar Oluen Seppä,
Kapo [taikka Kaveh] kaljojen tekiä.
Kuu kiviä kuumettihin,
Kesä vettä keitettihin,
Salo puita poltettihin,
Salo puita, saari maita,
Pienetkö soan tuleksi,
Suuret paimenen paloksi.
Pantihin olutta talvi:
Sai oluen panneheksi;
Vaan ei saanut hapanneeksi.
Osmotar Oluen Seppä
Otti puikon lattialta,
Liikku sillan liitoksella
Laaho keski laattialla,
Hiero kahta kämmentänsä,
Hykersi molompiansa
Molompihin reisihinsä,
Hiero valkian oravan;
Noin se neuvo poikoansa
Oravaistansa opetti:
"Oravainen lintuiseni,
Orpolapseni omani!
Juokse tuonne kunne käsken,
Joki poikki, toinen pitkin,
Kolmas on vähän vitahan.
Nouse puuhun pienosehen
Taiten tarha-latvasehen,
Joss' ei kokko kopraseisi,
Eikä iskis ilman lintu,
Käpy pure käyessäsi,
Kanna kaksi kynnessäsi,
Ne kanna Kavon kätehen,
Tuoppa olalle Osmottaren."
Osmotar oluehensa
Kapo pisti kaljahansa;
Vaan ei ota olu hapata,
Eikä nouse nuorten juoma,
Ylene kavesten kalja,
Nassakassa tammisessa,
Tapin vaskisen takana.
Osmotar Oluen Seppä
Otti puikon laattialta,
Liikku sillan liitoksella,
Laaho keski laattialla,
Hiero kahta kämmentänsä,
Hykersi molompiansa
Molompihin reisihinsä;
Hiero nää-än kulta-rinnan.
Niin se neuvo näätäänsä,
Orpolastansa opetti:
"Näätäseni lintuiseni!
Mene tuonne kunne käsken,
Mäki pokki, toinen pitkin,
Kolmas on vähän vitahan,
Pohjon peltojen perille,
Kontion kivi-kololle,
Metsän karhun kartanolle,
Jossa tammat tappelevat,
Orihit tasan panoovi.
Koprin kuonoa kokoa,
Käsin vaahtea valuta,
Ne kanna Kavon kätehen,
Tuo olalle Osmottaren,
Näätäseni lintuiseni!" —
Pian juoksi, matkat joutu,
Väleä välit samosi,
Mäen poikki, toisen pitkin,
Kolmannen vähän vitahan,
Kopran kuonoa kokosi,
Käsin vaahtea valutti;
Ne kanto Kavon kätehen,
Toi olalle Osmattaren:
Osmotar pani oluehensa
Kapo pisti kaljahansa.
Siit' otti olut hapata,
Siitä nousi nuorten juoma,
Yleni kavetten kalja,
Nassakassa tammisessa,
Tapin vaskisen takana.
Niin sano olut punanen:
"Kuin et laita laulajata,
Potkin poikki vanteheni,
Ulos pohjani porotan".
"Lohi on tuotu laulajaksi
Muu kala murehtiaksi".
"Ei oo lohessa laulajata
Kalassa karehtiata,
Laulettu lohi itekkin".
Rikkohon reki runolta,
Jalas taittu laulajalta,
Kivisellä kirkkotiellä,
Potisella portahalla,
Ahin aijan kääntymessä
Veitikän veräjän suussa.
— — — — — — — —
Itse kaunis Kauko Mieli
Läksi Tuonelta oroa,
Manalalta vääntiötä.
Niin hän huutaa hujahutti
Tuossa Tuonelan joessa,
Manalan ala-majassa:
"Tuo venettä Tuonen Tyttö
Lapsi kalman karpasoa!"
Tuonen Tyttö se toruupi
Lapsi kalman kalkuttaapi:
"Venet täältä tuotanehen
Kuin syy sanottanehen;
Mikä sun Manallen tuotti,
Ilman tauin tappamata,
Muun surman murentamata?"
"Rauta mun Manallen tuotti".
Tuonen Tyttö se toruupi
Lapsi kalman kalkuttaapi:
"Jo tunnen valehtelian
Ymmärtelen kielastajan;
Jos rauta Manallen toisi
Veri vaattehes valuisi
Hurmehin hurahteleisi.
Mikä sun Manallen tuotti,
Ilman tauin tappamata,
Muun surman murentamata?"
"Tuli mun Manallen tuotti".
Tuonen Tyttö se toruupi,
Lapsi kalman kalkuttaapi:
"Kuin tuli Manallen toisi,
Tuli vaattehes valuisi,
Valkia valahteleisi;
Tuosta tunnen valehtelian,
Ymmärtelen kielastajan;
Mikä sun Manallen saatto?"
"Läksin Tuonelta oroa
Manalalta vääntiötä".
Tuonen Tyttö se toruupi
Lapsi kalman kalkuttaapi:
"Mikä sie lienet miehiänsä,
Ja kuka urohiansa,
Kuin ei sua koirat kuullu,
eikä haukkujat havannu,
Tulit nurkasta tupahan,
Sait sisälle salvamoista".
"Empä tänne tullutkana
Tavoittani, tiiottani,
Mahittani, muistittani,
Tuntemattomain tulille,
Taiottomain tanterille,
Eikä mua koira kuullu
Eikä haukkujat havannu".
Tuonen Tyttö se toruupi
Lapsi kalman kalkuttaapi:
"Ompa meillä poika koissa
Rauta-langan kehriätä
Vaski-verkkojen kutoja
Tuohon Tuonelan jokehen,
Manalan alus-majahan".
Vieras varsin vastojaapi:
"Kyllä mä siihen mutkan muistan,
Mutkan muistan, keinon keksin,
Matona matelen verkot,
Kuljen kyinä kärmehinä,
Tuossa Tuonelan joessa."
Meni Päivilän pitohin
Hyvän joukon juominkihin.
— — — — — — — —
Osmotar Oluen Seppä,
Kapo kaljojen tekiä,
Nuin se neuvo näätäänsä
Orpolastansa opetti:
"Kutsu kurjat, kutsu köyhät,
Sokiat venehin soua,
Rammat ratsahin ajele,
Älä kutsu Kauko-mieltä,
Se on kaunis Kauko-mieli".
"Mistäs tunnen Kauko-mielen?"
"Kauko-niemen kainalossa,
Veitikkä on nenässä niemen,
Kauko-mielen silmä karsas
Veitikän nenä nykärä".
Hän oli pellon kyntämässä,
Kuuli kutsut kulkovaksi,
Ratsut jouten juoksevaksi.
Nousi maasta ratsahille,
Kohta lähtein kotia
Luokse entisen emonsa
Tykö valto-vanhempansa.
Sano sinne saatuonsa,
Sano ensinnä emollen:
"Oi Emoni, vaimo vanha!
Tuo minulle sota-sopani
Varsin vaino-vaatteheni,
Lähen Päivilän pitohin
Hyvän joukon juominkihin".
Emo kielti, vaimo käski,
Epäsi kavehta kaksi
Kielti kolme Luonnotarta.
"Ellös lähe poikuoni,
Monet on kummat matkoillasi,
Monet tielläsi imehet."
"Mikä on kumma ensimmäinen?"
"Se on kumma ensimmäinen,
Lauletaan sinua siellä
Omahasi miekkahasi,
Terähän tekemähäsi".
Otti miekkansa omansa,
Perin peltohon sysäsi,
Ite käntyvi käessä
Niin kuin kuiva haavan lehti
Elikkä kesi oravan.
"Ei ole siinä miehen surma
Eikä kuolema urohon;
Oi Emoni, vaimo vanha!
Tuo minulle soti-sopani,
Varsin vaino-vaatteheni,
Menen Päivilän pitoihin
Hyvän joukon juominkihin".
Emo kielti, vaimo käski,
Epäsi kavehta kaksi,
Kielti kolme Luonnotarta.
"Mikä on kumma, toinen kumma?"
"Suur on kääry käärmehiä,
Ylös kielin kietsahuvat,
Pään varalla Kauko-mielen".
"Vasta kynnin kyisen pellon,
Vakuolin maan matoset,
Käärmehiä käännyttelin,
Kyyn syötin, maon valjastin,
Karhun rautoihin rakensin,
Satuloihin saan matoa,
Kytkin kyytä kymmen kunnan;
Ei ole siinä miehen surma,
Eikä kuolema urohon.
Tuo minulle soti-sopani,
Kanna vaino-vaatteheni!"
Emo kielti, vaimo käski,
Epäsi kavehta kaksi,
Kielti kolme Luonnotarta:
"Monet on kummat matkoillasi,
Monet tielläsi imehet".
"Mikä on kumma kolmas kumma?"
"Se on kumma kolmas kumma:
Tuloo joki tulinen,
Joessa tulinen koski,
Koskessa on tulinen luoto,
Luoossa tulinen koivu,
Koivussa tulinen kokko,
Yöt se hammasta hivoovi
Kynsiänsä kitkuttavi
Pään varalla Kauko-mielen".
Siitä kaunis Kauko-mieli
Sanan virkko, noin vakasi:
"Kyllä mä siihen keinon keksin,
Keinon keksin, mutkan muistan;
Laulan leppäsen venehen,
Laulan leppäsen urohon
Veneheseen leppäsehen
Sivutseni kulkemahan,
Roitsi vaeltamahan,
Sillä sen rovin vaellan;
Oi Emoni, vaimo vanha,
Tuo minulle soti-sopani,
Varsin vaino-vaatteheni!
Lähen Päivilän pitohin
Hyvän joukon juominkihin".
"Ellös lähkö poikuoni
Viell' on kumma, neljäs kumma,
Sat' on seivästä mäellä,
Joka seiväs päätä täynnä,
Yksi seiväs päättä jääny,
Pään varalla Kauko-mielen".
Sano kaunis Kauko-mieli:
"Kyllä mä siihen mutkan muistan,
Mutkan muistan, keinon keksin;
Otan kourat kuollehelta
Pään mäkäsen määnneheltä
Senki seipähän varalle;
Oi Emoni, vaimo vanha,
Tuo minulle soti-sopani,
Varsin vaino-vaatteheni!
Lähen Päivilän pitohin
Hyvän joukon juominkihin".
Emo kielti, vaimo käski,
Epäsi kavehta kaksi,
Kielti kolme Luonnotarta:
"Poikuoni nuorempani!
Jos sä jouut juominkihin,
Risti rahvaan remuhun,
Juo puoli pikaria,
Anna toisen toinen puoli,
Pahemman parempi puoli,
Niin sinusta mies tuloo,
Miesten seuroin sekoon,
Miehisehen joukkiohon,
Urohoisehen väkehen".
Niin he varsin varottelit
Oven suussa, alla orren,
Kintaan kirvottimilla,
Hatun harvon heikkimillä;
Toki läksi, ei totellu,
Nousi maasta ratsahille,
Meni Päivilän pitohin
Hyvän joukon juominkihin.
Sano siellä saatuonsa:
"Jok' on täällä syömät syöty?"
"Syöty syömät, juotu juomat,
Pikarit pinohin pantu,
Tuopit roukkohon rovittu".
"Mintäpä tämä minulle
Omistani ohristani,
Kylvämistäni jyvistä?
Muut ne kanto kauhasilla
Muut ne tiiskinä tiputti,
Minä määrillä mäkäsin,
Minä kannon kaksin määrin
Omiani Ohriani
Kylvämöitäni jyviä.
Tuoppa tuopilla olutta
Kanna kaksi-korvasella!"
Siitä päälle Päivän poika
Tuopi tuopilla olutta,
Hiiva on alla, vaahti päällä,
Keskellä olut punanen,
Maot reunalla mateloo,
Käärmehet kähäjelöö.
Siitä kaunis Kauko-mieli
Otti ongen huotrastansa
Väkä-rauvan väskystänsä.
"Rikka maahan, ruoka suuhun!"
Joi olosen onneksehen,
Me'en mustan mieleksehen.
Sano siitä juotuansa:
"Tuopin tuoja Tuonelalle,
Kannun kantaja Manallen!
Katselkaamme kalpojamme,
Mitelkäämme miekkojamme!
Kumman kalpo kaunihimpi,
Kumman miekka miehusampi,
Sepä eellä iskemähän".
Sano päältä Päivän poika:
"Minun miekkani parempi,
minun kalpo kaunihimpi".
Sano kaunis Kauko-mieli:
"Läkkäämme ulos pihallen!
Pessyt penkit hierelemme,
Laattiat verin pesemme;
Pihall' on veri parempi,
Kakaroill' on kaunihimpi;
Mitellähän miekkojamme,
Katellahan kalpojamme,
Kui' on sull' parempi miekka
Sinä eellä iskemähän".
Iski päältä Päivän poika,
Ei lipannut lihoakaan,
Ottanut Orvas-kettäkään.
[Kesi taikka iho. Tämä paikka veisattiin näin:
ottanut Oravas Kettuakaan —
Iski kaunis Kauko-mieli,
Vei kuin naatin naurihista,
Evän kaikesta kalasta.
— Nousi maasta ratsahalle,
Kohta lähtöö kotihin
Luokse entisen Emonsa.
Sano sinne saatuonsa
Emollensa ensimmäksi:
"Säästä säkkihin evästä,
Pane jauhot palttinahan,
Vuole voita vakkasehen,
lähen töitäni pakohon,
Pillojani piilomahan;
Tapon miehen kuin urohon,
Omani setäni pojan,
Paremmaisen ihteäni".
Emo neuvo poikuonsa,
Varsin lastansa varotti:
"Mene tuonne piilomahan,
nouse koivusen orollen
Petäjäksi kankahalle".
"Tuho sielläkin tuloovi,
Pappilan pahat kasakat
Usein oronen koivu
Pino-puiksi pilkutahan,
Usein kataja-kangas
Hakatahan halme-maaksi.
Tuho sielläin tuloovi".
Emo neuvo poikuonsa,
Varsin lastansa varotti:
"Mene tuonne piilomahan
Maksahan meri-matehen,
Pyrstöhön lohi punasen".
"Tuho sielläin tuloovi.
Siell' on lieto Lemmingäinen,
se on ongella olia,
Käväksellä aina käviä,
Nenässä utusen niemen,
Päässä saaren terhellisen".
"Mene tuonne piilomahan
Kontion kivi-kololle,
Metsän karhun kartanolle".
"Tuho sielläin tuloovi,
Mies nuori Noventolainen
Kirvestänsä kitkuttaapi
Pään varalla Kauko-mielen".
Siitä kaunis Kauno-mieli
Läksi töitänsä pakohon,
Pillojansa piilomahan;
Vesti vuorella venettä,
Kalliolla kalkutteli,
Viien värkkinän muruista
Kuuen tainan taittumista.
Sa'an makasi neitosia
Yhtenä kesässä yönä,
Syky syyssä valkiana.
Läksi töitänsä pakohon,
Pillojansa piilomahan,
Pani purjeen puun nenähän.
Siinä itkit saaren neiot
Kuin ei purje-puut näkynyt,
Ei he itkit purje-puuta,
Itkit purje-puun alaista
Rauta-hangon haltiata.
Väinämöisen kosiominen.
Tuulikki Tapion neiti,
Hoikka Honkelan miniä,
Sala-kaarron kaunis Vaimo
Istu ilman vempeleellä,
Taivon kaarella kajotti.
Sano vanha Väinämöinen:
"Tuletkos minulle Neiti!"
Neiti taiten vastajaapi:
"Sitte sun mieheksi sanosin,
Urohoksi arvelisin,
Jossas jouhen halkaseisit,
Veittellä kärettömällä,
Ilman tutkamettomalla,
Munan solmuhun vetäsit
Solmun tuntumattomaksi".
Vaka vanha Väinämöinen
Halki jouhen halkaseepi
Veittellä kärettömällä
Ilman tutkamettomalla,
Munan solmuhun vetäävi,
Solmun tuntumattomaksi.
Sano vanha Väinämöinen:
"Tuletkos minullen Neiti!"
Neiti taiten vastojaapi:
"Emmon sulle ennen tullo,
Ennen kuin venosen veistät
Kehrä-varteni muruista,
Kalpimeni kappaleista,
Kirvon käymätä kivehen
Kasan kalkahuttamata".
Vaka vanha Väinämöinen
Veitsi vuorella venettä,
Kalkutteli kalliolla:
Ei kirves kivehen koske,
Eikä kalka kalliohon.
Viimen liuskahti lihaan,
Varpahaseen Väinämöisen,
Polvehen pyhän Urohon.
Veri tulvana tuleepi,
Hurme juokseepi jokena.
Ei ollu sitä mätästä,
Eikä vuorta korkiata,
Jok' ei tullu tulvillehen
Varpahasta Väinämöisen,
Polvesta pyhän Urohon.
Vaka vanha Väinämöinen
Rekehensä reutoaksen,
Vierretäksen korjahansa,
Ajo tuonne toitualle,
Tuonne kylmähän kylähän,
Yli kynnyksen kysyyvi:
"Lieneekö talossa taassa,
Tämän tulvan tukkiata,
Salpoa tämän satehen?"
Lausu lapsi laattialta,
Paarna pieni pankon päästä:
"Ei ole talossa taassa,
Tämän tulvan tukkiata,
Sortajata suoni-kosken;
Mene toisehen talohon!"
Vaka vanha Väinämöinen
Ajo toisehen talohon,
Yli kynnyksen kysyyvi:
"Lieneekö talossa taassa,
Tämän tulvan tukkiata,
Salpoa tämän satehen?"
Lausu Äiä pöyän päästä
Paarta laulo, pää jätisi:
"Sulettun' on suuremmatkin,
Jalommatkin jaksettunna,
Joet suista, salmet päistä,
Selät niemien nenistä,
Kannakset kapeimmista".
Väinämöinen ja Joukamoinen.
Tuo oli vanha Väinämöinen,
Tuo oli nuori Joukamoinen,
Ajoit tiellä vastatuksen,
Rahis rahkeeseen takeltu,
Vemmel puuttu vempeleeseen;
Vesi tippu vempeleestä,
Rasva rahkehen nenästä.
Tuo oli vanha Väinämöinen
Hän tuo sanoiksi virtti:
"Kump' ollon tiiolta enämpi,
Sepä tiellä seisuohon,
Kump' ollon tiiolta vähempi,
Se tieltä pois poiketkohon".
Tuo oli nuori Joukamoinen,
Hän tuon sanoiksi virtti:
"Tiiän minä'in vähäsen,
Muistan muukaman ajankin,
Puut pitkät Pisan mäellä,
Hongat Hornan kalliolla".
Väinämöinen:
"Ei ole siinä miehen muisto,
Eikä partasuun urohon".
Joukamoinen:
"Muistan muukaman ajan,
Kuin maita säettihin,
Muistan kolkot kuokittuna
Kala hauat kaivettuna
Ilman pielet pistettynä
Taivoset tähytettynä".
Väinämöinen:
"Kumpanen tiiolta enämpi,
Se tiellä seisuohon
Kumpanen tiiolta vähempi,
Sepä tieltä välttyöhön.
Tiiän minäkin vähäsen,
Omat on kolkot kuokkimani,
Kala-hauvat kaivamani,
Ilman pielet pistämäni,
Taivoni tähyttämäni.
Oi sie nuori Joukamoinen
Mitäs annat lunnahiksi?"
Joukamoinen:
"Annan ainoan orihin,
Juosten juomahan menöövi,
Juosten juomasta tuloovi,
Lampi sill' on lautasilla,
Vesi selvä selkä-luolla,
Vesi pilviä vetää,
Syö se heinät hetteistä".
Väinämöinen:
"Kusen koira! Oriiseesi,
Ompa kahta kaunihimpi,
Kolmea koreampikin.
Mitä annat lunnahiksi?"
Joukamoinen:
"Annan kultia kypärän
Hopeita huovan täyven".
Väinämöinen:
"Kusen koira! Kultiisi.
Mitäs annat lunnahiksi?
Laulan suohon suoni-vöistä,
Niittyhyn nisän lihoista,
Kainalosta kankahaseen.
Jopa tuskiksi tuloovi,
Läylemmäksi lankioovi".
Joukamoinen:
"Oi sinä vanha Väinämöinen
Pyörrätäs pyhät sanasi!
Annan ainoan sisaren,
Lainaan emosen lapsen,
Hiki puolen istujalle,
Suojaksi sopeen kululle".
Tuo oli vanha Väinämöinen
Pyörtipä pyhät sanansa.
Antopa ainoan sisaren,
Lainasi emosen lapsen,
Hiki puolen istujalla,
Suojaksi sopeen kululla.
Läksi itkein kotihin,
Emo pääty, on pihalla.
Hän tuon sanoiksi virtti:
"Mitä itket poikuoni?"
"Oi emoni kantajani
Ompa syitä itkiäkkin:
Annon ainoan sisaren,
Lainasin emosen lapsen".
Emo kahta kämmentähän,
Hyrehtivi molempia,
"Tuota ootin tuon ikäni,
Puhki polveni halasi,
Vävykseni Väinämöistä,
Su'ukseni suurta miestä,
Laulajata langokseni".
Mailman alku Munasta.
Lappalainen kyyttö-silmä
Piti viikkosta vihoa
Päälle vanhan Väinämöisen,
Katso illan, katso aamun
Tulovaksi Väinämöistä,
Saahaksi Uventolaista;
Otti nuolen oikeimman,
Valihti parahan varren,
Jännitti tulisen jousen
Hiuksilla Hiien immin,
Pääskyn pienillä sulilla,
Varvusten vivustimilla;
Ampu alta sinisen hirven,
Alta vanhan Väinämöisen.
Siitä vanha Väinämöinen
Käänti kämmenen merehen,
Sortu sormin laineheseen,
Siitä kulki kuusi vuotta,
Seiso seittemän keseä
Selvällä meren selällä,
Ullapalla aukiolla,
Kulki kuusissa hakona,
Petäjäissä pölkyn päänä;
Seisotti meren selällä.
Sotkonen ilman lintu
Etti pesänsä sioa,
Hiero heinästä peseä,
Kulon päästä kutkutteli,
Niin muni munia kolme,
Hierelöövi, hauteloovi;
Siitä vanha Väinämöinen
Luuli polvensa palavan,
Jäsenensä lämpiävän:
Liikautti polviansa,
Munat vierey vetehen,
Munat vierey muruksi,
Munan alanen puoli
Yliseksi taivoseksi,
Niin muita munan muruja
Tähiksi taivahalle,
Mie on munassa valkiata,
Se päiväksi paistamahan,
Mie on munasen ruskiata,
Se kuuksi kuumottamaan.
Väinämöinen tekee venettä.
Se on vanha Väinämöinen,
Teki tiiolla venettä,
Laati purtta laulamalla.
Uupu kolmea sanoa
Päähän laian päästessänsä,
Peri-laijan liitoksessa,
Kokkien kohentimilla,
Panemilla parras-puien.
Läksi saamaan sanoja
Otetuit' on ongermoita.
"Tuoll' olis sata sanoa
Tuhat virren tutkelmusta
Kesä-petran kielen alla,
Suussa valkian oravan;
Tapan juonen jouhtenia,
Pellon peuroja levitän,
Oravia suuren orren".
Ei saanut sanoakaan,
Eipä puoltakaan sanoa.
"Tuoll' olis sata sanoa,
Tuhat virren tutkelmusta,
Suussa Antero Vipuisen,
Jok' on viikon maassa maannut
Kauvon lehossa levännyt;
Paju-pehku parran päällä,
Haapa suuri hartioilla
Kulmilla oravi-kuusi;
Sinn' on paljon mentävätä,
Hempi heiluteltavata,
Neki on matkoja pahoja.
Yks on juoni juostakseni
Naisten neulojen neniä,
Toinen juoni juostakseni
Miesten miekkojen teriä".
Siitä vanha Väinämöinen
Pani paitansa pajaksi,
Pikku sormensa piheksi
Vasaraksi kyynärpäänsä,
Tako miesten tarpehia
Vyölis koukkuja kohenti,
Tako rautaset talukset,
Laitto rautasen korennon,
Pani päälle mellon rauvan,
Teki sämehen teräkset.
Siitä vanha Väinämöinen
Juoksi juonen ensimmäisen
Naisten neulojen neniä,
Juoksi toisen'in juonen
Miesten miekkojen teriä.
Torkahti toisen jalansa,
Vaapahti vasemmoisensa,
Suuhun Antero Vipuisen.
Siitä vanha Väinämöinen
Syöksi rautasen korennon
Suuhun Antero Vipuisen.
Siitä Antero Vipuinen
Puri päältä mellon rauvan,
Ei tiennyt terästä purra
Eikä syyä rauan syäntä.
Sano Antero Vipuinen:
"Mikä lienet miehiänsä,
Ja kuka urohiansa?
Jo oon syönyt sa'an miestä,
Tuhonnut tuhan urosta,
En ole syönyt taan näöstä,
Syet suuhuni tuloovi,
Kekälehet kielelleni.
Lähe konna koukuistani,
Maan käviä matkastani!"
Sano vanha Väinämöinen:
"Hyvä tääll' on ollakseni,
Maksat ruuaksi pätöö,
Rasvat käypi särpimeksi,
Saan siitä sata sanoa,
Tuhat virren tutkelmusta,
Suusta Antero Vipuisen".
Laulo unervon vesille,
Umpi-putken lainehillen;
Laulo toisen laita-puolen
Suka-kättä sulhasia,
Suka-kättä pii-pivoo;
Laulo toisen laita-puolen
Tina-päitä neitosia,
Tina-päitä vaski-vöitä.
Laski päivän suo-vesiä,
Toisen päivän maa-vesiä,
Kolmannen meri-vesiä,
Puuttu pursi laulajalta
Takahtu venet runolta.
Sano vanha Väinämöinen:
"Kivelläkö vaan havolla,
Vaiko hauin hartioilla,
Veen koiran koukku-luilla?"
Siitä vanha Väinämöinen
Nosti miekkansa veneestä
Pisti hauin hartiohon
Veen koiran koukku-luihin,
Vetipä venosehensa,
Tallu, tallu pohjaansa.
Kanteleen Synty.
Itki ennen puinen pursi
Venet vaivanen valitti.
Kysy vanha Väinämöinen:
"Mitäs itket puinen pursi
Venet vaivanen valitat?
Itkekkös sä puisuuttasi
Hankavuuttasi haluat?"
"Sitä itken puinen pursi,
Venet vaivanen valitan:
Muut purret sotia käyvät
Tappeluita tallustavat,
Saavat täytensä rahoja
Perä-puunsa penninkiä;
Minä lahon lastullani
Venyn veistämäisilläni,
Pahimmatkin maan matoset
Alla kaarteni asuvat,
Ilkeimmät ilman linnut
Pesän pielessä pitävät,
Parras puuhun paskantavat".
Vaka vanha Väinämöinen
Lykkäsi venon vesille,
Satalaian lainehille,
Lato toisen laita-puolen
Suka-päitä sulhasia,
Kannus-jalkoja jaloja,
Lato toisen laita-puolen
Vaski-vöitä neitosia.
Itek' istuuvi perähän,
Pani vanhat soutamahan,
Vanhat sousit, päät vapisit,
Ei ilo ilolle tullu,
Soutu sou'ullen tajunnu.
Pani nuoret soutamahan,
Nuoret sousit, sormet notkut,
Airon pyyryt pyynnä vingut,
Terät teirinä kukersit,
Hangat hanhina pajahit,
Nokka jouhtena jolusi,
Perä kraakku kaarnehina.
Nyt ilo ilolle kävi,
Soutu sou'ullen tajusi.
Laski päivän maa-vesiä,
Toisen päivän suo-vesiä,
Kolmannen koti-vesiä.
Jo päivänä kolmantena
Laski hauvin hartioille
Veen koiran koukku-luille;
Pursi puuttuvi lujahan.
Vaka vanha Väinämöinen
Arveleevi aivossahan:
"Kivelläkö vain havolla,
Vaiko hauin hartioilla,
Veen koiran koukku-luilla?"
Vetäävi veneheensä,
Purston pohjahan puotti.
Katseleevi, käänteleevi,
Minkäs tuosta seppä saisi,
Minkäs taitava takosi,
Mies naatti naputtelisi?
Teki harpun hauin luista,
Kantelon kalan evästä,
Veen koiran koukku-luista.
Pani kielet kanteleeseen
Hiuksista Hiien immin,
Jouhista uvet orihin;
Pani naulat kanteleeseen
Orahasta Tuonen otran,
Tuonen hauvin hampahista.
Soitit nuoret, soitit vanhat,
Soitit nainehet urohot,
Soitit miehet naimattomat,
Ei ilo ilolle tullu,
Soitto soitolle tajunnu:
Sano vanha Väinämöinen:
"Ilo tänne tuotakohon,
Kantelo kannettakohon
Miehen tehnehen käsille,
Sormille sovittelian".
Ite istui soittamahan,
Soitti ruotosta rojua,
Kalan luista kanteletta
Käsin pienin, hoikin sormin,
Peukalo ylös keveni.
Itkit nuoret, itkit vanhat,
Itkit nainehet urohot,
Itkit miehet naimattomat.
Itensäki Väinämöisen
Veet vyöryit silmistähän
Reheillen rinnoillehen,
Rinnoiltahan polvillehen,
Kaseammat karpaloita
Pyyliämmät pyyn munia,
Läpi viien villa-vaipan,
Sarka-kauhtanan kaheksan.
Ei ollut sitä metässä
Jalan neljän juoksevata,
Kahen siiven suihkavata,
Jok' ei tullut kuulemahan,
Väinämöisen soitellessa,
Tehessä Isän iloa;
Karhukin aialle kavahti,
Itekkin Metsän Emäntä
Rinnoin aialle ajaksin,
Veräjällen vieretäksen.
Ei sitä meressä ollut
Evän kuuen kulkevata,
Jok' ei tullut kuulemahan;
Itekin veen Emäntä
Rinnoin aallollen ajaksin,
Veäksen vesi-kivelle,
Vaivoaksen vahtallehen.
Toinen runo samasta asiasta alkaa tällä tavalla:
Ite vanha Väinämöinen
Oli ettivä hevosta,
Päätä puitti katselova
Suvikunnan suittet vyöllä
Varsan valjahat olalla.
Laski maahan marhaminnan,
Hietahan helut hevoisen;
Löysi purren itkemästä
Venehen valittamasta
Mitäs itket puinen pursi,
Venet hankava halajat? ja niin eespäin.
Kärmehen Synty.
Maa isäsi, maa emosi,
Maa on valta vanhempasi,
Multa sinä, multa minä,
Maata yhteistä elämme.
Mato musta maan alainen,
Toukka Tuonen karvallinen!
Tiiämpä sinun sukusi,
Vaan en konna karvojasi;
Lehen on karva, lemmen karva,
Taivaan sinervä karva,
Karva on kaikkein kavetten.
Mato musta maan alainen,
Toukka Tuonen karvallinen,
Raippa raunion alainen,
Pinon pitkän vierehinen
Aarret aitain alainen!
Läpi olet mätästen meniä,
Puun juurten pujottelia,
Läpi lukkuin meniä,
Läpi loiran longattaja,
Laho kannon kaivelia.
Kuka sun kulosta nosti,
Herätteli heinikosta?
Isäsikö vain emäsi,
Vaiko vanhin veikkojasi,
Vai nuorin sisariasi?
Kuinsä lienet purstoin purrut
Tahi hampain hakannut,
Sima suustasi suloa,
Mesi heitä kielestäsi,
Juo viinana vihasi,
Olunna omat pahansi,
Mennä mieli karvahaksi,
Turvu tuivu tuskihisi,
Paisu pakko päivihisi,
Ennen kuin emollen sanon,
Virkon valta-vanhemmalle;
Enempi emolla työtä,
Vaiva suuri vanhemmalla,
Kuin poika pahon teköövi
Lapsi ankarin asuuvi.
Mist' on pää pahalle pantu?
Pahan hengen paulan päästä.
Mist' on silmät siunailtu?
Silmä on simpukan kivestä.
Mistä hampaat haettu?
Orahasta Tuonen otran,
Kieli Lemmon keihäästä. —
Jauho-Runo.
Jos olla joet olunna,
Joki-vieret vehna-maina!
Saisit orjatkin olutta,
palkollisetkin panosta,
Vierettä kiven vetäjät.
Niin mä laulan liitettelen,
Kuin veitonen vierettelen,
Suusta kuin sulan kynästä,
Päästä päivän kakkarasta;
Laulan pielekset pihoille,
Tammet keski tantereille,
Tammellen tasaset oksat,
Joka oksallen omenan
Omenalle kulta-pyörän,
Kulta-pyörälle käköisen,
Kuin käki kukahteloopi,
Kulta suusta kumpuaapi,
Vaski parralle valuupi,
Kultaisehen kuppisehen,
Vaskisehen vakkaisehen...
Kivi suuri, orja pieni,
Jauhaja vähä väkinen.
Kalevan Poika.
Se kalkki Kalevan poika,
Kuin ensin emästä synty,
Viiellä vesi kivellä,
Heti kohta kolmi-öissä,
Katkasi kapalo-vyönsä.
Nähtiin hyvä tulevan,
Keksittihin kelpoavan,
Myytihinpä vierahalle,
Karjalahan kaupittihin,
Sepolle Köyrötyiselle.
Pantihin lasta katsomahan,
Katsoi lasta, kaivoi silmät,
Syötti lasta, söi itekki,
Lapsen tauilla tapatti,
Kätkyen tulella poltti.
Kysyi työtä iltaisella
Isännältä iltaiseksi,
Emännältä aamuiseksi.
Työn orjan nimittäköhön,
Nimi työlle pantakohon.
Pantiin aian panentohon.
Jopa aitoa paneepi,
Kohastahan kokka-hongat
Aiaksi asetteloovi,
Kokonansa korpi-kuuset
Seipähiksi pistelöövi.
Sitten vyötti maan maoilla
Sikaliskoilla siteli.
Sitte seppo Köyrötyinen
Käypi itse katsomassa,
Aitoa Kalevan pojan,
Sollu-kullan sortamata;
Näkipä päitä liikkuvia,
Raivoja ratisevia,
Aiassa Kalevan pojan,
Sollu-kullan sortamassa.
Työtä illalla kysyyvi,
Isännältä iltaiseksi,
Emänneltä aamuiseksi.
Pantiin karjan paimeneksi.
Seppo Köyrötyn emäntä
Kiven leipoi leipähäänsä,
Paaen painoi kakkuhunsa,
Alle kaurasen asetti,
Päälle vehnaisen venytti;
Pani paimenen povehen;
"Ällös tätä ennen syökö,
Karjan tullessa kotihin".
Veti veitsensä kivehen,
Karahutti kalliohon.
"Millä maksan piian pilkan,
Piian pilkan, naisen naurun,
Pahan vaimon palkan maksan?
Kule päivä kuusikolle,
Viere vehna-viivikölle
Katkia kataikolle".
Syötti karjan kontioille,
Ajoi kontiot kotia,
Karjan kirjoi kartanolle,
Teki luikun lehmän luista,
Härän sarvista helinän;
Tuolla soittain tuleevi
Kulleroiten kankahilla.
Sano Köyrötyn emäntä:
"Ole kiitetty Jumala!
Torvi soipi, karja saapi;
Mistä orja torven saanut,
Rautio tasaisen pillin?
Puhki korvani puhuuvi,
Läpi pääni läylentäävi".
Ajoi kontiot kotihin,
Karhut kirjoi kartanolle,
Käski muorin kytkemähän:
"Mene lehmät kytkemähän,
Raavahat rakentamahan".
"Paimen ennen lehmät kytki,
Paimen raavahat rakensi".
Pani karhut kahlehisin,
Suet rautoihin rakensi;
Neuvoleevi karhujahan,
Susillehen suin puheli:
"Repäse emännän reisi".
Tarttui karhu kantapäähän,
Repäisi emännän reien.
Sillä kosti piian pilkan,
Naisen naurun paransi,
Pahan vaimon palkan makso.
Nykyisempiä Runoja ja Lauluja.
Armolliselle _Keisarille_ Hänen kulkeissansa Brahen kaupungin läpitse.
Terve tultuas tuvillemm'
Isä! isosta kylästä,
_Alexander_ armahimme!
Suuri Ruhtinas suloinen!
Katsomahan kaunihita
Avaroita armo-töitäs,
Joillas autoit avuttoman
Kansan Brahen kaupungisa:
Autioita asumahan
Poroin päällä ponnistahan.
Sulle Alku avullemme,
Ilon, onnen Ohjojalle.
Lähestyisä lähemmäksi
Tullessa tänne tuvillemm'
Muisto-patsahan panemme
Korotamme kunnia-portin;
Eipä puista pulskioista
Eikä kivist' kiiltävistä.
Syvyydesä sydämmemme
_Alexander_ armahamme!
Muisto-kirjan kiinnitämme,
jost' ei ilmossa ikänä
Lapset lakkaa lausumasta,
Tulevaiset tutkimasta
Avaruutta armos suurta
Viisauttas verratointa,
Joillas kansat kaikenlaiset,
Poikaisetkin Pohjan maalla
Saatit kivaast' kiittämähän
Ylimmäisest' ylistähän
Rakkaudest' rakastamaan
Kuuliaisest' kumartamaan.
G. Borg.
* * *
Riemu-laulut runoisissa,
Veisatut silloin välehen,
Koska runot kuuluisimmat,
Suomen-laulut suloisimmat
Varsin hyvin vastatuksi
Oppineilta otetuiksi
Tulit tuolla Turkusessa
Kuuluisassa kaupungissa
Muiten kielten kumppaliksi.
Suomen kieli kankiaksi
Kyllä kuuluuvi kovaksi;
Vaan on sitä vakaisempi,
Synkiämpi, suloisempi,
Paljon sitä painavampi,
Täynnä tarkkoja sanoja,
Täynnä toimea tosinkin
Solmi-sanohin sujuva.
Tässä kielessä kovassa
Löydät lelly-lähteitä,
Jotka juoksevat joiksi,
Leviävät lammikoiksi,
Jotka janon jähdyttävät,
Kielen saavat sukkelaksi,
Kaikenlaisiin kelpaavaksi:
Jossas tahdot toimellissa,
Paljon parvessa puhua
Taivahasta tulisesta
Eli maasta matalasta,
Taikka tähtein talosta,
Niin on kieli kelvollinen.
Eli jossas joutasitkin
Leikki-sanoja sanella,
Ilo-puheita puhua,
Joutavia jaaritella;
Eli jossas ehdostasi
Ylöspidät ystäväsi
Jumalasta jutellakses;
Taikka että taipunetta
Mainitsemaan maallisia,
Kyll' on kieli kelvollinen,
Tuommosihin toimellinen,
Varsin luonnosta vakava.
Taikka tahdot tasaisesti
Ilman itsevallaisesti
Ilman solmuja sanella,
Joka päivästä puhua;
Eli jossa sovitella
Tahdot solmuhun sanasi,
Laulamalla lasketella
Mitä mieles meilistyypi;
Eli runohin ruveta,
Tott' on kieli kelvollinen,
Suomi siihenkin sujuva,
Varsin aivan kuin valettu,
Tuohon tuikki taipununna,
Aivan mielesi mukahan.
Siitä sanovat somaiset
Todistavat täyttä päätä,
Suomen kielen laulu-laskut,
Runot monet mainittavat;
Joit on juuri joukottaisin
Ylön paljon yli maassa,
Sakialta Savon maassa,
Pitkin koko Pohjolata,
Hunnakolla Hämehessä
Tuonne tänne tuiskutettu;
Joita matkii matkamiehet,
Loruttavat laulu-miehet,
Pidoissansa, peiahaisis
Häissä huiki hyppäeissä.
Nuoita nuoret nauru-suiset
Nuoita neitot näppäräiset
Vanhat vaarit vanuttavat,
Keskenänsä kertonevat,
Lempiästi laulelevat.
Näistä nyt nimitetyistä
Suomen kielen kukkaisista
Näemme poimitut parahat,
Koko lyhteet kootut,
Joista varsin vikkelästi
Visut viisahat vetävät,
Ilo suulla imelevät
Opin oikian urosten,
Suomen miesten mielen pidon,
Kielen luonnon kaunihimman.
Jospa vanha Väinämöinen
Tämän tietäsi todeksi,
Näistä saisi sanomia,
Totta vanha vetäysi
Tulis tänne Tuonelasta
Haappajaisi hartioillen
Kantelonsa kaappajaisi;
Tuopa itse ihmettelis
Kuinka Suomi korkiallen
Kämpiä ompi käennyt,
Oppineitten olkapäille:
Totta vanha viheltäisi,
kallistaisi kalloansa,
Löisi ristin rinnoillensa,
Hyppis varsin haltioissans.
Itse vanha Väinämöinen
Iloissansa istuissansa
Virittäisi vikkelästi
Kajaavaisen kantelonsa,
Jonka kielet kiinnittäisi,
Että kuuluisi kumina,
Havattaisihin humina
Tuonne Tornion talohon,
Pitkin koko Pohjolata,
Yli suuren Suomen saaren.
* * *
Toisin.
Jopa vihdoin viimeiseltä
Suomen Runot rohkiasti
Oppineilta otetahan
Silmäeltä selkiästi.
Nämä raukat rohjennunna
Eivät ole ensinkänä
Tähän asti astumahan
Vaka viisasten etehen:
Näm' on huuttu hullummaksi
Kaikkia kulo-periä.
Näiss' on luultu lumojitten
Oman olevan olennon,
Näill' on kuultu noitujitten
Pahat puhuvan puheet:
Näit' on peljätty peräti,
Sillä näissä noita-keinot
Kudotuksi katottihin.
Näit' on luultu luettavan
Pahan Pohjolan Emännän,
Pahan paksun Pirulaisen
Poloisille pojillensa;
Näiss' on sanottu saloa
Häivättänen henkittävän
Pimeyden pistoksia.
Näit' on peljätty puhua
Miehillen mielellisillen;
Niin on viimein villitetty
Kansa parka pahemmaksi
Ensimmäistä entistänsä:
Siit' on taiat, taikaukset,
Puhallukset, painamiset,
Sitä salemmin pidetyt;
Jost' on seurannut sekannus
Varsin semmoinen sohina,
Ett' on kansa kummitellu,
Salaisesti Saatanalle
Uhkiasti uhrannunna.
Nääkkös kuinka kavalasti
Pimeys on pimittänyt,
Sokeulla sovaisnunna
Taitavaiset Taikuritkin?
Paha valta valtiasna
Niin on ollut orjallisill',
Orjillen onnettomillen:
Ilki-valta ilkiästi
Niin on saanut sanomata,
Ilman päälle puhumata
Ilkiästi irvistellä.
Runot pahojen parilla
Ovat ollehet omina
Salaisuunna, salaittunna.
Mutta jopa joutununna
Ovat ajat ankarimmat,
Että nämät noito-runot,
Ynnä muitten muukomitten
Lumo-laulujen lujien,
Ovat saadut Savoisista,
Tuodut Tornoan takoa:
Että jotka kauan ennen
Virret valjuna vaelsit,
Juoksit puoli pyörryksissä
Ylimaiden ympärinsä,
Nyt jo ovat Oppineitten
Katseltaak kämmenissä,
Joista Äiät äkkäjävät,
Kuinka kieli kallihimpi
Suomen kieli kaunihisti,
Sanoissansa suloisesti
Kietoo kummimmat kokohon;
Väliöillä vaattehilla
Vaatettaapi vähimmätkin
Asiat ja askarehet.
Tästä tiedätte sanoa
Työssä teidän oppinessa
Joka riidan ratkoneepi:
Onko Runot Ruomalaisten
Ainoastans ankarimmat?
Minä luulen luonnostani,
Että ovat omillemma
Karjalaisten kaunihimmat.
* * *
Vielä toisin.
Itse iso Ilmarinen
Iloitseepi itsellänsä,
Että Suomikin suloisin
Löytää yhden ystävänsä,
joka turvaa turvatointa
Muutoin kieltä kelvollista.
Itse Isä Ilmarinen,
Ynnä vanhan Väinämöisen
Tästä Teitä turvihinsa
Tahtoo temmata taansa.
Sen män tiedän Suomalaiset,
Kaikki myöskin Karjalaiset,
Ynnä polo Pohjalaisten,
Tehdä tahtovat todesta.
Suomi siunaavi Sinua,
Suomen kieli kerskajaavi;
Semmä tien kuin Suomalainen
Sydämmestä siunaelen,
Teillen toivotan hyvää!!
Nämä Runot kirjoitti Christfr. Ganander, Pappis-mies Pietarsaaressa,
silloin koska edesmennyt Professori Porthan Turussa ulosantoi kirjansa
Suomalaisten Runoin laadusta (De poësi Fennica); ja on ensimmäinen
näistä samaan kirjaan sisällen otettu.
Susi ja Lammas.
Satu.
Susi suunsa kuivuudessa,
Janossa juuri jalossa
Virran vierehen samoisi,
Juoksi joen partahalle,
Kuhun lammas kurkkuansa
Tuli kanssa kastamahan.
Susi yksin ylemmäksi,
Lammas astu alemmaksi.
Sudella oli omana
Vielä tallella tapansa;
Murha mielessä makaisi,
Oli tahto tappamahan;
Etsi syytä synkiätä,
Aivossansa ajatteli
Päälle lampahan lakia,
Villan kantajan katalan.
Ensin sanoovi äkisti
Kysyyvi kyllä vihassa:
Miksi turmelet minulta,
Veden selkiän sevotat?
Lammas pelvolla peräti
Vastaisi vapisevainen:
Kuinka minä kultaiseni
Taidan tatroa vetesi?
Sieltä vesi vetäyvi,
Juokseevi tänne terävä.
Kuultua tämän totuuden,
Vakaisimman vastauksen,
Susi suuttuuvi enämmin,
Sanoovi vielä vihassa:
Kuuta on kuusi kulunna,
Sitte siirtynyt ohitse,
Kuin sinä paha sikiä,
Pahan elkinen etana
Mua kiivaasti kiroisit,
Sadattelit sakeasti.
Lammas vastaisi vakainen,
Ehkä pelvolla peräti:
Empä minä emäsäni
Ollut silloin siennynnä.
Susi suuressa vihassa
Sano juuri julmuudessa:
Sen on tehnyt selkiästi
Sinun ilkiä isäsi,
Jonka tähden joutumalla
Kostan kohtakin sinulle.
Siinä samalla sivalsi
Villa-miehen vikkelästi,
Surmasi suunsa sisällä,
Täytti vahtan vaillinaisen.
Satu semmonen sanottu
Niitä taiten tarkottaavi,
Jotka ehtivät etua,
Syytä juuri synkiätä,
Että kaatansa katalan,
Satimihin saadaksensa
Ihmisen ilman viatta,
Lähimmäisen leppeimmän.
Sammakko ja Härkä.
Satu.
Kerran sammakko kokesi,
Nälä-kotti näkemähän
Kuinka härkä heinikkota
Käveli nurmi ketoa,
Jota kahto kadehtien
Mieli-väärällä väkehen.
Sitä kadehti katala,
Mielessä pani pahaksi,
Ett' oli kaunis kasvannolta
Härkä koolta korea,
Jonka tähden joutumalla,
Ilman kauan kahtomatta
Runkonsa ruman peräti
Pöllö pöyhisti isoksi;
Kysy sitte sikiöiltä,
Lausu poika-laumallensa:
Olenko minä mitenkä
Suurempi härjän sukua?
Pojat kielsivät poristen,
Toden tunnustit totisen;
Kohta sammakko kopea
Innossansa ilkiässä
Raatonsa ratki vähäisen
Kohotti paljo kovemmin,
Lausu kanssa lapsillensa,
Niinkuin ennenkin äkiä:
Totta lienen liiaksikin
Koolta härjän kokoinen?
Pojat vastaisit vakaiset,
Taasen todella todistit:
Sua härkä suuremmaksi
Vielä näyttäävi vikevä.
Sammakko vihan väessä,
Vielä ylppiä yritti
Näköänsä näyttämähän,
Härjän kaltaista katala;
Mutta halkesi mukoma,
Siinä kaatu kasvatessa
Kuoli kummitellessansa.
Niin on yksi ylpeillä
Auki kadotus alati.
Laulu Papin Rouille 1:nä päivänä Toukokuussa.
Veis. k. Ruottalainen Laulu: Gubben Noach &c.
Papin Rouat, Papin Rouat nyt taas iloitkoon
Koska saavat luottaa
Että kaksi vuotta,
Vielä vissi, vielä vissi heillä turva on.
Äiät elää, Äiät elää, turvan tuottajat.
Ei ne Rouat huokaa,
Joill' on kyllä ruokaa,
Asuin sian, asuin sian hyvät laittajat.
Jotka riista, jotka riista kasvattavat kans,
Aittaan aivan hyvää,
Tarpeheksi jyvää,
Arkun sisäll', arkun sisäll', muuta aikanans.
Karja kaunis, karja kaunis aina lisäy,
Eikä maidon mahti,
Kellarista sahti
Juoksemasta, juoksemasta koskaan pysäy.
Viinan vilja, viinan vilja monta virvottaa,
Oluttakin nähdä,
Yllyttävät tehdä,
Joka monen, joka monen janost' kirvottaa.
Siis jo Rouat, siis jo Rouat pian vanukaat
Äiiänne kaulaan,
Niin kuin rauta naulaan,
Suuta pistäin, suuta pistäin heille sanokaat:
Elä kauan, elä kauan minun tukenan!
Paljon multa puuttuis,
Jos sull' Tuoni suuttuis,
Ennen aikaa, ennen aikaa panis hautahan.
Tämän Laulun on tehnyt Henrik Achrenius entinen Nimismies
Kalajoen pitäjässä.
Tavallinen Morsian Tanssi.
Nuotti kuin Ruottalaisella veisulla: Hör du Sparfve lilla.
Piika parvi paras!
Pidä varsin varas,
Nyt on pitkä tanssi edessäs.
Ota sulles pari,
Kyllä tulee vari,
Ennen kuin on temput kädessäs.
Riisu itses supi,
Heitä poies stupi,
Keviäksi lyötä,
Kuin on paljon työtä,
Ettei iso hiki
Tulis sua liki,
Jano, nälkä vihdoin väsyttäis.
Morsian jo astut,
Kyllä raukka kastut,
Ringin suuren sisäll' hopulla.
Ensin kaappaa Kaia,
Sitte sieppaa Maia,
Priita, Liisa, Stiina lopulla;
Vielä ota Anna, Leena ja Susanna,
Kerttu, Elsa, Saara,
Vappu, Kreeta, Klaara,
Kaikki järjestänsä,
Jotka ringis lentää,
Päätökseksi ota Malina.
Kuin on kaikki nähty,
Tämä temppu tehty,
Kolmas sitte ehti etehen.
Morsian ei säästä
Poies kruunu päästä
KäSäreypi kaunis kätehen.
Sitä näytteleepi,
Kauan käytteleepi:
Silmät ovat ummes',
Korvat kovin lummes':
Piikat samoavat,
Iloll' odottavat,
Saada sarvi kaunis rekehen.
Neljänneksi nähdään,
Että temput tehdään,
Uudet ilot aina alkavat.
Kuin on saatu sarvi,
Niin se piika parvi
Vielä rinkihin kokouvat.
Morsian se nähty,
Ennen kuin hän jähty,
Eron tanssin kanssa,
Kaikilt' piikoiltansa,
Ringis olles ottaa;
Viimein paris totta
Taiten tanssinsa lopettavat.
Sitte alkaa akat,
Niin kuin täydet vakat,
Laattialla itsens väännellä,
Siinä ilman taksaa,
Kuinka kukin jaksaa,
Morsianta kyllä käännellä.
Saavat kanssa huutaa,
Jos on heillä suuta:
Taas on meille nuori
Tuotu uusi muori,
Terve olkoon tulos,
Sisälle ja ulos!
Kaikki ämmät yhdell' äänellä.
Nyt se tanssi loppu;
Mutta toinen hoppu
Morsianta vielä noudattaa:
Vuoden päästä meri
Avauupi eri,
Joka häntä kyllä soudattaa.
Vasta käypi keli,
Eikä puutu peli,
Uuden tanssin tuisku,
Hyssytys ja huisku;
Silloin Tussa-lulla
Kyllä saadaan kuulla
Vaikka tänä vuonna Falla-laa.
Henrik Achrenius.
S
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN KANSAN VANHOJA RUNOJA YNNÄ MYÖS NYKYISEMPIÄ LAULUJA I ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
