The Project Gutenberg eBook of Itämaalaisia haaveiluja
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Itämaalaisia haaveiluja
Author: Valfrid Hedman
Release date: December 23, 2023 [eBook #72484]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Kust.Oy Osmo, 1906
Credits: Jari Koivisto
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ITÄMAALAISIA HAAVEILUJA ***
ITÄMAALAISIA HAAVEILUJA
Kirj.
Valfrid Hedman
Helsingissä,
Kustannusyhtiö Osmo,
1906.
SISÄLLYS
HAAVEILUJA
Kesää kosiskellen
Etelän tyttärelle
Vienoa kaipuuta
Itämainen tunnelma
Unelmatar
Ihanteelle etelässä
Vapain tuntein
Kaksi kukkaa
Eevan omena
Haaremin helmi
Armeniatar
Lohdutus
Himo ja lempi
Saaronin ruusu
Luopio
Immen osto
Unikukkia
Pohja ja etelä
Käärmeen kuiskeet
Kangastus
Synnyinmaata muistellessa
Eri värit
SEKASOINTUJA
Eri muodot
Vertaus
Aistillisia nautintoja
Mietelmä
Kuohujen kuiskeet
Myrkkyä halajan
Ukkonen
Vellamon neidot
Valhallassa
Kultakaupunki
Islaamin taivas
Nirvana
Olympolaisia
Houreita
Pieni vertaus
Ystävyys ja lempi
Harhaileva fantasiia
Sydämen morsian
Lemmen kuiskeita idästä
ARABIALAINEN YÖ
Arabialainen yö
RUNOJEN KÄÄNNÖKSIÄ
Israelin unelma
Kun oksat akkunahan lyö
Toivo
Kirjoitus kiven kyljessä
Haluni
Iltasoittelu
Tavoittelua
Pikkutyttö
Valkoverinen
Evrikómi
Nuoren naisen haudalla
Lemmityn huulet
Sykintää
Intohimojen puutarhassa
HAAVEILUJA
Kesää kosiskellen
Olen syntynyt tuiskussa talvien säässä,
mun tuuditti tuuloset unta,
oli hongat ne huurassa, järvet ne jäässä
ja vaippana valkosta lunta.
Olen kasvanut talvisen taivahan alla,
mut impen' on etelän lapsi;
sua, tyttöni, konsana hyytävä halla
ei hempinyt harmajahapsi.
Yön tumma on tukkasi tuuhea sulla
ja kiehuvan kuuma on veri,
sun silmies säihky on lämpönä mulla
ja rintas on riehuva meri.
Etelän tyttärelle
Et tunne sinä tätä maata, taida puhettamme,
sä hetkiseksi oletkin vain täällä vieraanamme.
Vaikk' ihmetellen kuuntelet kuin Väinön kannel soittaa,
ei koivut Suomen konsanaan voi palmujasi voittaa.
Nuo mustat silmät häikäistyisi talven valkolunta,
ei loihdi niille sulojansa kuollut luomakunta;
ei syttynyt oo niiden palo Suomen kankahilla,
et ole piennä ailakoinut nurmen kanervilla.
Ei revontulten roihua oo katseen säihky kumma,
sun sysimusta tukkasi ja iho valkotumma
ei sietää voisi Suomen syksyn hyydyttävää hallaa.
Ei kesätaivaan tähtilöitä ole pohjolalla.
Sä muistat kotis kuutamon, kun valolehtosissa
sen tyynin ikikesän öin sä uinuit unelmissa.
Sä sinne jälleen ikävöit, pois etelääsi halaat,
sä sieltä tulit, tenhotar, sä sinne myöskin palaat.
Vienoa kaipuuta
Kun Suomen hongat humisee, mun kaiho valtaa mielen:
mä huo'ahdan, kun huminansa tunnen taikakielen
ja tunteitani immellein en sanoiks saata luoda,
en kotikuusen kuiskehia tuttavikseen tuoda.
Jos suomeks tunnen, yksin tunnen, vierahana hälle,
ei helläkään voi sydämensä sykkiellä tälle.
Sä, tumma impi etelän, et tunne Väinön kieltä:
jos sanat voinkin tulkita, en henkeä, en mieltä.
Itämainen tunnelma
Minareetista kuuluvi huuto nyt
ja he hurskaasti polvistuu,
he lankeevat maahan ja nousevat taas.
Mun kaihoni uudistuu.
Mä yksin, uskoton, epäilen:
ehk' unta myös islaami on?
(Toki Fatmani silmistä taivaan nään:
en sinistä — musta se on.)
Mä kehdossa moslemin syntynyt en
ja epäilyn lähteistä join;
vain haavetta, Allah, se hartaus lie,
min vihdoin ma Sinulle toin!
Vaan ehkäpä muuta et vaadikaan?
niin, Sinähän ymmärrät sen.
Ken tajuta voisi sun suuruuttas?
ja ken Sinut tuntea, ken?
Unelmatar
Oi toivon suuri hengetär,
sä impi unelmain!
sun loitsujas, sun valheitas
mun kuiski korvissain!
Sä kaunis oot, se kylliksi,
en muusta huolikaan,
sun tenholaulus loihtikoon
mun harhaas ihanaan!
Jos valoihis en luotakaan,
sua lemmin kuitenkin;
sun syleilyjes hurmassa
on onni ikuisin.
Ihanteelle etelässä
Sä minut hurmaat, mä sua lemmin,
sä kesän kirkkahan kukka!
tuo tenho katse kuin hiili hehkuu
ja sysimusta on tukka.
Ei sinisilmiä etelässä,
ei keltakutrien kultaa,
vaan tummat tummien kulmain alta
ne säihkyy tunnetta, tulta.
Vain pitkät ripsensä verhoo niitä,
nuo tuuhat, tummat ja hienot.
Kuin kissan pehmeet on liikkeet sulla,
kuin käärmeen viekkahat, vienot.
Vapain tuntein
Pois valat, pois! en niitä vaadi sulta,
ne rikot kumminkin, ei niillä lemmen tulta
voi sytytellä, sammunut mi ois.
Mä sua lemmin nyt, sen tiedän;
kuin huomenna mun sydämeni lyö,
en tiedä (kätkevi sen kaiho yö).
Sä ikuisesti rakas mulle lienet,
kenties, kentiesi et, en tiedä tuota,
en tahdo tietää, toivon vain (en luota).
Miks' tunteet taivaiset mä maahan toisin
ja miksi rajat lupauksin loisin
mä niille, joita rajoittaa ei voi?
Kaksi kukkaa
Kai suloista on lempi,
mi onnellinen on:
vaan vielä suloisempi
lie lempi onneton.
On toinen hetken tunne,
mi ehkä unhottuu;
vaan toisen tuoma tenho
se yhä uudistuu.
On onni toivehissa:
kun toivot täyttyneet
ei ole, niin ei myöskään
ne ole päättyneet.
Kun toden tuima viima
jo toisen taittelee,
niin valheen velhovaippa
viel toista verhoilee.
Eevan omena
Kera Eevansa Aadami Eedenin
ilopuistossa kukkia poimi,
hepä heelmiä söivät ja riemuitsit,
oli ainoa heillä se toimi.
Puu kasvoi kaunehin keskellä maan,
joka tietojen omenat kantoi;
sitä käärme se kiipesi katselemaan
ja hän neuvoja Eevalle antoi.
Tämä omenan otti ja halkasi sen,
sai Aadami osuutensa:
jopa lempi se heräsi, viidakkoon
ujo lymysi Eevoinensa.
Haaremin helmi
Näin, käyskellen Bosforin rannoilla,
odaliikin hurmaavan siellä:
oli kasvonsa verhotut hunnulla,
vaan se tuulahti syrjähän tiellä!
Se syrjähti hetkeksi, hetkeksi vain,
oli oikku se rohkea kyllä...
Vain hetkisen haaremin helmeä sain
mä ihailla ihmettelyllä.
Ja katsaus silmistä kaihoava,
mi tuikkivat tuntehen tulta —
sysikutrit ne kaarteli kulmansa, —
vei rinnasta rauhani multa.
Kun samettiripsensä tuuhat ja
sulovartalon solkien alla
ma muistan ja hehkuvan katseensa,
saa kaihojen tunnelma vallan.
Armeniatar
Kaivolle illalla neitonen sai,
vettä se ammensi siitä,
hiuksia otsalla, ohimollai
tuulonen tuisteli niitä.
Saapuipa bei nuor lähtehen luo,
kainosti katsahti nainen,
osmaanin ylpeän tenhosi tuo
halpa armeenialainen.
"Annappa", virkkoi hän immelle, "juon,
jano on polttava mulla!
veden vilposen välkettä vilkkaampi tuon
toki väle on silmissä sulla!"
Lohdutus
Kuin lapset he nukkuivat nurmella,
elo myrskyjä heille ei tuonut.
Sai silloin saatana Eedeniin —
ken oli sen saatanan luonut?
Se virkkoi vaimolle: "tuossa on puu,
mi tietojen omenat kantaa!"
Tää katsahti, kurotti kätensä, söi
ja miehelle myöskin hän antaa.
"Ah", kuiskasi enkeli, "kaihtaos sä,
oi nainen, on myrkkyä nämä!"
"Ne olkohot", vastas hän hurmoissaan,
"vaan hetki on autuas tämä!"
Mut kohta synkkä-ääni soi
pasuuna vuoren päältä:
"pois täältä, pois! pois rauhasta
te riemutarhain täältä!"
"Sä tullos", kättä kumppanin
hän painaa lemmekkäällä,
"luon sulle uuden Eedenin,
luon tappuraankin päällä!"
Himo ja lempi
Vain kaksi siskoa, saman äidin
on lapset himo ja lempi:
on toinen hienoa himokkuutta
ja toinen karkea lempi.
En tahdo lempeä alennella,
se kaunis ompi ja pyhä:
vaan siitä syntyä, siksi muuttua
himo saattavi yhä.
Voi toinen autuuden meille tuoda,
oi tytär taivaan on lempi!
Ja himo lieneekö henki hornan?
Tok' ei! Vain eksynyt lempi.
Saaronin ruusu
Oi tytär Siionin tummatukka,
mi kansan keskellä kylmän, kalpeen
käyt kauno ylpeän arvokkaana,
oot heitä lähellä, heille vieras.
Tuo katse kaiho ei heitä hemmi,
sen säihky siintävi sadun mailta
ja idän tunteita povi aaltoo,
vain niille hymyvi huuli hieno.
Sä ruusu Saaronin valkotumma,
oot kauas harhaillut kodin teiltä;
vaan aina säilytit muistot vanhat
ja uskon isien pyhän, puhtaan.
Ja kielen — niin jospa oisit senkin
sä säilyttänyt myös puheessakin!
Se vielä elpyykö, hebreaksi
viel harppu Davidin helkähtäiskö?
Luopio
Ei nunnien laupeita kasvoja
minun sieluni enään siedä.
Idän huumaavan huureille tummille
minä uhrini tahdon viedä!
Ne kylmiä olivat, suukkonsa,
ne hallana huulille jäätyi:
näin Kalevan kalseista immistä
pois ajatukseni häätyi.
Vaan sulla, Zuleikhani ihana,
on lämpöä, lempeä, tulta,
sysiripsien alta ne salamoi
sysimustista silmistä sulta.
Immen osto
Kun Persiassa harhailin
mä pienen kylän tiellä,
näin neidon nuoren, notkean
ja ihanaisen siellä.
Ol' yllään liivi punainen
ja väljät silkkihousut.
Kuin keijukaisen keveät
on nuoren jalan nousut.
Yön tumma tukka kiehkuroi
tän immen ohimoilla
ja sysimustin siimeksin
se valui hartioilla.
Mut musta huntu kasvonsa
se kateellisna peitti;
vain silmät näin, nuo hehkuvat,
mi säkeniä heitti.
Se viehätti, se kiihotti,
tää tenho itämainen:
jo sydämeni lumosi
Iraanin sorja nainen.
Mä astuin immen isän luo
ja kysyin neidon hintaa. —
Nyt _peeri_ tumma omanain
on jasemiinirinta.
Unikukkia
En vanno lempeä huomiseksi,
en vaadi valoja sulta:
vain epävarmuus on onnen autuus,
se lisää liekkihin tulta.
Lie lempi viekas vai vilpitönkö
sun povessasi? en tiedä,
en _tahdo_ tietää, ei unelmani
mun kaihot varmuutta siedä.
Vain tiede totuuden etsiköhön,
nuo paljasrunkoiset palmut;
vaan meiltä verhoo sen velhoharsot
ja unhotarhojen valmut.
Pohja ja Etelä
Mä kahta ruusua ihaelen,
kesän kaunista kukkaa:
on toinen tumma kuin syksyn yö
ja toinen vaaleatukka.
On tämä ylennyt pohjolassa
ja tuo on etelän lapsi,
hehkurintainen idän impi,
sulosuu, sysihapsi.
Käärmeen kuiskeet
Raskas ilma Eedenissä
väsymystä tuotti:
venyi villi nurmella,
hän haukotellen vuotti,
kun Eevaparka herrallensa
hedelmiä poimi;
sai puolipäivän helteessä
tää tukalaksi toimi.
Silloin myrkkykieli kyy
toi oksan tiedon puusta,
nainen kaihokuiskehia
kuunteli sen suusta:
Katsoi mieheen viehkeesti,
tän himot heräs, hienon
hän niistä punoi lemmenvyön,
niin viekkaan, silkkivienon.
Näin hän, kaunis orjatar,
nyt hallitseepi miestä,
min tyhmä raaka voima ei
voi vastustella iestä.
Kangastus
Oi, sä kaunis kangastus,
mi erämaassa hohdat
ja askeleeni horjuvat
mun yhä harhaan johdat!
Vain olet ilman ihmemaa,
vain valheen utukuva.
Sun vielä oonko lumostas
mä konsaan irtauva?
Ei! — ilolla sun puolehes
mä uupuvana taivun,
sun, unentyhjä keidakko,
ma haavehelmaas vaivun
Synnyinmaata muistellessa
Oi Suomi, mun rakkahin synnyinmaa!
ikiarmas on muistosi mulle;
kun tuulonen pohjahan puhaltaa,
minä tervehet lähetän Sulle.
On kotini uusi mun etelän
sulovarjossa, palmujen alla;
sen mieltynyt oon ikikesähän,
ikikukkihin viettynyt vallan.
Myös impeä etelän lemmin mä
sysikutria, tummakkapintaa;
vaan kun minun mieleeni muistut Sä,
suru vienonen painavi rintaa.
Eri värit
Näin moslemin taivaan ja kristittyjen
ja ma vertasin toisiinsa noita:
tän timanttitoreja, pylväitä,
tuon oranssiviidakoita.
Kovin kirkkaus häikäsi, täällähän vain
oli briljantteja ja kultaa.
Vaan tuollapa ruusut ne tuoksuivat,
syön sykki, löi suonissa tulta!
SEKASOINTUJA
Eri muodot
Tekopyhänä, maailma, tyhjistä
yhä dogmeista riitelet sinä!
Mä uskon _kaikkia_ uskontoja,
_joka_ jumalaa palvelen minä.
Teilt', ahdasrintaiset ihmiset,
mä tahtoisin kysytyksi:
kun mietteet ne muussakin vaihtelevat,
miks' uskonto meill' olis yksi?
On aatteiden maailma avara
ja sen Luoja on ääretön, suuri.
Ehk' eroavat oppimme eessään ois
_saman_ totuuden ilmaus juuri.
Vertaus
Vaikk' ikilumi Etnalla
se Valkosena hohtaa
ja jäinen kylmä hyytävä
siell' kasvojamme kohtaa,
on tulta vuoren sisässä,
on tulta polttavinta —
myös tulta kätkee toisinaan
jääkuoren alla rinta.
Aistillisia nautintoja
On opiumi kuningas nautintojen,
voi ihannemailmoja luoda,
valekuvihin huolemme haihduttaa
ja autuuden hetkeksi tuoda!
Myös mehussa rypälten hurmaa on,
saa sielumme uutehen lentoon.
Ja antiikin Eros, mi aina on uus,
himot pukevi huntuhun hentoon.
Vaan neljäs, alhaisin nauttija on
ken jumaloi _päivällispöytää_,
tuo eläin, mi ihraisen onnensa
niin tenhotta, vaaratta löytää.
Mietelmä
"Oi, rauhaa!" huokaa maailma.
Ken sille rauhan tuo?
Ja kaiku kuiskaa vastahan:
"Vain sota rauhan suo."
Kuohujen kuiskeet
Kallion kärjelle neitonen käy,
vuorijärven luo;
kesän kirkkaus häntä ei viettävän näy,
syyssynkkä on hymyily tuo.
Aallot alhaalla rantahan lyö,
kuohuin, vaahtoillen;
niitä seuraapi silmä, min kulmien yö
noin kaartavi verhoillen.
Näkin neitoset siellä ne soitellee,
kutsuin, kuiskaillen:
vesi vilponen on ja välkkyilee,
suo rauhan rinnallen!
Neitonen kuulee, jo kirkastuu
synkkä katseensa,
saa vienohon hymyhyn hellään suu:
alas heittäiksen huipulta!
Myrkkyä halajan
Jos loihtujen sauvalla kalliohon
elon lähtehen voisin lyödä,
en mettä, en mahloja keväimen
sen pulppuilevankaan soisi,
vaan katkeran vehreän absinthin
mun janoova sieluni joisi.
Se vain vois janoni sammuttaa,
vois janoa antaa uutta!
Pian maitohon väsymme, hunajahan
pian kyllästys leimansa painaa;
vaan myrkkyjen huuman ken tuntenut on
se myrkkyä kaipaavi aina.
Jos riemuja vain elo tarjota vois,
ei maksais se elämä vaivaa.
Ken velttona nauraa ja leikkii vain,
pian uupuvi hekuman suolla.
Vaan synkkien muistojen cypressif
ikivihreinä tuoksuvat tuolla!
Ukkonen
Leimuvat lännestä salamat saivat,
ukkosen pilvistä tummeni taivaat.
Myrsky se mylvi ja tanhuat tukki,
rakehien jäljissä ruusut ne kukki.
Kostunut maa teki taimia taajaan,
leivoset löysivät laaksohon laajaan.
Tuoksuja tuopi jo kesäkaus uhkee,
valkoset, puhtoset liljat jo puhkee.
Vellamon neidot
"Tule luoksemme!" laineet ne kuiskailivat,
"tule luoksemme, täällä on rauhaa,
on viileys vieno ja vapautta;
vain pinnalla tyrskyt ne pauhaa.
Mut riemuja meidän ken nauttia vois,
hän älköhön muistako maata!
sen ilot ovat oudot, ei luonamme
sydän lemmelle sykkiä saata!"
Ne kuiskivat niin, alas sukelsin siis,
mua najaadit käsillä kantaa...
"Tok' ihanat on _impyet_ kaunihin _maan_!"
mä aattelin — uidessa rantaan.
Valhallassa
Olin äsken mä aasojen taivaassa:
näin Odinin, Thorin ja Freyan ma,
toi siellä valkyyriat maljoja,
toi juodamme urhojen Valhallan.
Kun päivin me tartuimme miekkoihin,
suin viiltäen veikkoja rautaisin,
niin illaksi umpehen saivatkin
jo haavamme hurmassa Valhallan.
Se riemujen oli ja lemmen maa,
min varjoissa vapaana uinua saa,
ikiruusut sen rannoilla kukoistaa,
ikinuoria neidot on Valhallan.
Ei petos sen tenhoa tahraakaan,
ei satua hyvehen tarvis — vaan
jok' aamu ne elpyvät uudestaan
taas impinä neitoset Valhallan.
Kultakaupunki
Näin kaunihin kultasen palatsin:
oli kadut ne timanteista,
oli porttikin puitettu päärlyihin
ja rappuset rubiineista.
Siell' juotihin kihloja prinsessan —
oli kutsuttu sinne monta —
ja kuorin me kuulimme veisaavan
häälaulua loppumatonta.
Kovin kirkkaus häikäsi, häikäsi nuo
korukirjaillut valkeat vaatteet;
oli outoa tuo, en viihtynyt, luo
yön haamujen hiipivät aatteet.
Kun kukkia etsein, mä kultaa sain,
jopa kylläksi alkoi tulla.
"Oi kuningas! kultaa, kultaako vain,
vain köyhää kultaako sulla?
En kultaa lemmi, mä korkeintaan
sitä ihailen impeni vyössä,
oon uinunut tenhohon suurempaan,
kuin tää, kodin kuutamoyössä."
Islaamin taivas
Sulovarjohon vehreiden lehtojen,
vesilähteiden vilposten luo
me saavuimme; tuulonen illalla
tänne balsamituoksuja tuo.
Me huurien soittoa kuulemme,
ovat tummia impyet nuo,
sysisilmistä lempeä leimuilee,
elon hurmaa eedenin tuo.
Kadut täällä ei kiiltäne kullasta,
ei nunnia vaaleita näy;
puun oksilla bulbulit laulelevat,
kukkakummuille aatteemme käy.
Nirvana
Pyhän Gangeen rannoilla valtavan,
mi Indian suuren on kehto,
käy bramiini miettien nirvanaa:
vain puhtaat sielut sen helmaan saa.
Elo ain' yhä uuden on ehto.
Toki vapaus kaukana häämöittää,
ikityhjyyden viileä lehto.
Mikä nirvana on, mitä autuus on?
ikihaaveiden mailmako loppumaton,
utupilvissä uinuva ehtoo?
Olympolaisia
Oon käynyt jo kaikissa taivaissa,
vaan unohtui Olympos aivan.
Sen jumalat maassakin vierailee.
Siis tokko se maksaisi vaivan?
Mä Venuksen tunnen, oon Bacchuksen
vilahdukselta nähnynnä kerran
ja "flammani" luota ma äskettäin
jo yllätin Jupiter-herran.
Hän sopersi jotakin sateesta,
muka suojaa ol' etsinyt sieltä.
"Älä, veikkonen, Junolle sanaakaan!"
näin kuiskaten poistui hän tieltä.
Houreita
Vain sitten mä kultaa pyytäisin.
jos se maailman ostaa voisi.
Vain sitten mä toivoisin mainetta
jos mainetta muilla ei oisi.
Ja silloin ma lempeä halaisin,
joka kukan jos poimia voisin.
Pieni vertaus
Koira tyhmän uskollisna
herrans eessä matelee;
kepillä on opetettu.
Turvattoman raatelee.
Kissapa ei kelleen taivu,
viekas villi veitikka,
oikullisna kuten nainen
kynsii, lempii vuoroa.
Ystävyys ja lempi
Vain aniharvoin miehille
oon suonut ystävyyttä.
Ja naisille? — en tiedä, lie
vain ollut lemmekkyyttä.
Mä vihaan heitä, miehiä,
ja naisia mä lemmin:
siis puolella ja toisella
ma ystävyyttä emmin.
Ei ystävyyttä lempi lie,
tuo hellä sympatiia,
mi milloin kestää, milloin on
vain hetken haavelmia.
Kun lemmen tunne laajenee
ja vaahtopäänä vyörii,
pois ystävyyden ahtailta
se ulapoilta pyörii.
Vain teitä tenhon voimakas
tää tunne tuima kulkee:
se ystävyyden sisältää,
pois ystävyyden sulkee.
Voi myöskin koston tikarin
se rintaan rakkaan lyödä,
voi vihan myrkkypikariin
se ystävyyden myödä.
Tok' ystävyyden orvokit
ne vaihdan koko lyhteen
mä lemmen ruusuun kuihtuvaan
ja okaisehen yhteen.
Harhaileva fantasiia
Olen aina ma tummista haaveillut,
oli muusani aina mun musta,
olen etelän hehkua halannut,
kesän kuohujen tunnustusta.
Vaan onnetar oikkuinen tiellein toi
yhä vaaleita vuokkoja aamun:
yön hehkuisten virvojen tummien
ne hälvensi eestäni haamun.
Näin naisen taas nuoren ja notkean;
ei silmistä säihkyne tulta;
nuo siniset, harmaatko, hurmata vois —
Niin, kerjäsin katseita sulta.
Vain katsetta kerjäsin, lempeä en —
tekotyynenä poistuin ma silloin,
niin, tyynenä, hiljaisna, ylpeänä.
Mä rakastin, rakastin silloin...
Idän huurien polttavat suudelmat,
min huulilta nektarin joisin,
jo lämpöhön pohjolan vienoimpaan
sinun silmistäs vaihtanut oisin!
Vaan vieläkin viehkeä tenhotar
taas vaalea unhohon haihtui,
kevätkutrien kiilto jo kellervä
yön tummiksi varjoiksi vaihtui.
Sydämen morsian
Mä laulelen kaikista naisista,
en siitä, jota ma lemmin:
sen suloja kateelle mailmalle
minä ylistellä emmin.
Hällä tummako tukka vai vaalea,
sen vain minä yksin tiedän;
en silmien väristä, huulistaan
minä analyysejä siedä.
Lemmenkuiskeita kaukaisesta idästä
"Oi kaunein ruusu Annamin — ja nuorin!
oon sulovartalonne varjo
ja orja silmienne, paratiisin
mulle kylmin katseistanne tarjoo!
Vaan sitäkään en teiltä pyytää tohdi,
en sitä ansaitse mä kurja.
Ain' olkaa, kirkkain hohtokivi mailman
ja tytär jumalien, mulle nurja!" —
"En, taivaan poika, lempeänne pyydä,
ois rikos, jos ma sitä halajaisin.
Vain suokaa että kotiorjananne
mä, halvin neitosista, olla saisin!"
ARABIALAINEN YÖ
Arabialainen yö
Eteläisimmän Arabian hehkuva aurinko alkoi kallistua lännen puolelle.
Liike Adenin kaduilla alkoi käydä vilkkaammaksi. Minareettien
huipuista kaikuivat huutajain äänet, kutsuen kansaa päivän kolmannelle
rukoushetkellä.
Minäkin, joka maan-asukasten tapaan olin levähtänyt keskipäivällä,
hoipertelin unisena asunnostani, lähteäkseni tavanmukaiselle
kävelylleni kaupungin ulkopuolella.
Valkoisiin villaviittoihinsa puettuja arabialaisia kaupungista sekä
päivettyneitä beduiineja kameleineen tuli vastahani. Yksi ja toinen
siviilipukuinen englantilainen upseeri oli kävelemässä rouvineen
taikka flirttaili jonkun kotimaisen kaunottarensa kanssa. Joku lady
opetteli ratsastamaan ja pari sporttailevaa missiä häiritsi itämaan
runollisuutta, yritellen ajamaan polkupyörillään kumoon sekä itsensä
että muut.
Illan tuuloset alkoivat vähitellen hajoittamaan päivän polttavia
tomupilviä. Mereltä päin huokuili virkistävä värelmä.
Päästyäni jonkun matkaa kaupungin ulkopuolelle, aloin seurata pientä
polkua, joka metsän ja erämaan rajalla kiemurteli vuoristoon päin.
Kävelin siten pari tuntia, kunnes huomasin, että ei polkua enään
ollutkaan. Harhailin kuitenkin vielä umpimähkään eteenpäin. — Kukkivat
puut metsiköissä levittivät sulotuoksuaan ympäristöönsä.
Yksi Arabian ihanimpia öitä oli tulossa — noita lauhkeita, raittiita
tähti-öitä, joista kaikki sen runoilijat laulavat. Tuskin oli aurinko
väsyneenä vaipunut taivaan rannan taakse, kun jo yöhyen varjot
peittivät maan. Mutta mikään synkkä yö ei se ollut. Päinvastoin valaisi
sitä mitä kirkkahin kuu sekä tuhannet tuikkivat tähdet.
Huomasin olevani eksyksissä. Mutta siitä huolimatta samoilin yhä,
runollisiin mietelmiin vaipuneena. Tultuani erääseen tiheämpään
pensaikkoon, pysähdyin äkkiä:
Muutaman askeleen päässä edessäni näin itämaalaiseen tapaan puetun
nuoren naisen polvistuneena maassa. Paljastetut kasvonsa olivat
ylöspäin käännetyt; viittansa ja päähineensä oli hän laskenut viereensä
ruohikkoon.
Hän näkyi olevan vaipuneena hartaaseen rukoukseen. Ei hän mitään
kuitenkaan sanoin lausunut. Ainakaan ei kuultavasti. Ainoastaan joku
puoliääneen kuiskattu "Allah!" huoahtui häneltä silloin tällöin.
Väliin kumartui hän maahan, mutta sitten kohotti hän katseensa taas
ylös. Hän näytti niin viattomalta, niin onnelliselta...
Katselin häntä kunnioittavalla ihmettelyllä. Kummastukseni oli suuri,
löytäissäni hänet täältä yksinään metsästä, mutta ihailuni oli vielä
monta vertaa suurempi. Tunsin itseni ikäänkuin varkaaksi, katsellessani
tuota ihanata impeä tällä tavoin kasvoihin, mutta en kuitenkaan voinut
vetäytyä pois.
Ja mitkä taivaalliset kasvonpiirteet olivatkaan hänellä! Ryhtinsä ja
vartalonsa olivat yhtä hurmaavat, kun hän siinä nöyrästi ja vakavasti
puheli Jumalansa kanssa. Tuolla hetkellä hän tuskin olisi huomannut
mitään, mitä ympärillään tapahtui. Niin kiintyneenä ja liikutettuna hän
oli.
Hän oli kaunis! Vaikka en sitä vannonutkaan profeetan parran kautta,
niin olin kuitenkin sillä hetkellä aivan vakuutettuna, että edessäni
oli arabiattarista ihanin!
Innostuksen tuli leimusi hänen suurista tummista silmistään, joita
tuuheiden kulmakarvojen alla pitkät ripset varjostivat. Sysimustat
hiuksensa poimuivat paksuna palmikkona hänen hartioiltaan maahan. Yön
vieno, tuskin tuntuva tuulahdus keijuili hiljaa kiharteissa neitosen
otsalla. Sievät värähtelevät kätösensä säestivät sielunsa tunteita,
valkokaulansa liikkeet olivat mitä viehättävimpiä ja rintansa kuohuili
valtavasti.
Hän oli puettuna vaaleanpunaiseen liiviin ja väljiin viheriäisiin
housuihin, jotka ikäänkuin sekaantuivat lehvien vihannuuteen
pensaikon puolihämärässä. Jaloissaan oli kengät pehmeästä keltaisesta
sahvianista. Pieni kukkanen oli pistettynä povellensa.
Kun hän oli päättänyt rukouksensa, nousi hän ylös ja alkoi kääriytyä
pitkään avaraan viittaansa. En katsonut soveliaaksi enään poistua,
sittekuin häntä näin salavihkaa olin tarkastellut. Eikä minulla
suinkaan ollut haluakaan poistua.
Astuin siis lähemmäksi ja, kokoillen arabialaista sanavarastoani,
toivotin rauhaa ja kysyin, tiesikö hän neuvoa minulle tietä kaupunkiin.
Hän säpsähti hiukan, punastui vienosti ja laski mustan hunnun
kasvoilleen, mutta tarttui kuitenkin ennakkoluulottomasti ojennettuun
käteeni, vastaten tervehdykseeni. Ihmeekseni luulin huomaavani, että
hänkään ei puhunut arabiankieltä murteettomasti. Sitä en kuitenkaan sen
enempää ehtinyt ajatella, sillä samassa hän, huomattuaan että arabia ei
minulta luistanut, lisäsi sujuvalla englanninkielellä:
"Voitte tulla minun seurassani. Asumme aivan lähellä kaupunkia."
"Kiitoksia!" änkytin minä riemuissani. "Näin teidän rukoilevan. Suokaa
anteeksi, että häiritsin hartauttanne."
"Oi, ettehän te minua häirinnyt. Olin jo lopettanut, ennenkuin teidät
näin.... Rakastan käydä täällä toisinaan seurustelemassa luonnon kanssa
yksinäisyydessä."
"Te ette varmaankaan — kuten muutamat uskonsisaristanne — pidä Jumalaa
miehenä, koska käännytte hänen puoleensa avoimin kasvoin," huomautin
minä, puoleksi leikillä.
"En suinkaan tahdo väittää, että hän on mies... Allah on liiaksi suuri
voidakseni häntä määritellä", vastasi tyttö vakavasti.
"Ja sitäpaitsi", lisäsi hän, "hunnun käyttäminen ei muuta ole kuin vanha
tapa, jota tulee kunnioittaa, vaan jota en yhdistä uskontoon. Emmehän
sitä muuten käytä kaikkien miestenkään seurassa. Jos joskus tulisin
Länsimaille, niin luulenpa että esiintyisin kadullakin ilman huntua.
Mutta täällä se olisi loukkaavaa ja sopimatonta."
Kuljettuamme kappaleen matkaa metsässä, virkkoi tyttö: "En minä ihan
varmasti tunne tietä itsekään, mutta arvelen toki osaavani kotiin."
Oi kuinka toivoin, että hän ei olisi osannut! Mielelläni olisin
harhaillut hänen kanssaan vaikka koko ikäni pitkin Jemenin mantereita.
Ääneeni lausuin: "Mutta olittehan toki, kuni oikea muselmani ainakin,
rukoillessanne kääntyneenä pyhää majaa kohti Mekassa? Ja tietänette
siis ilmansuunnat?"
"Sekä Itä että Länsi kuuluvat Jumalalle. Mihin hyvänsä katseenne
käännättekin, niin olette löytävät Hänen kasvonsa. Hän täyttää maailman
kaikkisuuden äärettömyydellään ja viisaudellaan."
Yllämainitun koraaninvärsyn lausui hän arabiankielellä. Ja nytkin
havaitsin hänen ääntävän eräät seemiläiset kurkkukerakkeet vienommin,
kuin mitä tavallisesti olin kuullut alkuasukkaiden suusta. Ilmaisin
siis arveluni, että hän ei ollut syntyisin siltä seudulta maata.
"Oo, en ole arabialainen," vastasi tyttö. "Olen turkkilainen! Lapsuuden
kotini rantoja ovat Bosporin laineet huuhdelleet... Olen kotoisin
Konstantinopolista."
Tähän asti kainossa äänessään värähti hiukkasen osmaanilaista
kansallis-ylpeyttä, joka teki sen vieläkin soinnukkaammaksi, mutta pian
se pehmeni jälleen ja sitten hän näkyi vaipuvan unelmiin.
"Olen jo kuitenkin ollut useampia vuosia Adenissa", jatkoi hän hetkisen
vaitiolon perästä. "Asun täällä äitini kanssa."
Pian jo löysimme maantielle ja aloimme lähestyä kaupunkia. Huomasin
kauniin kumppanini olevan erittäin hilpeän ja nerokkaan sekä hyvin
sivistyneen naisen, joka kuitenkin oli pysynyt niin herttaisen
naisellisena, puhtaana itämaan helmenä. Ja vaikka hän oli lämpimästi
uskonnollinen, harras islamin tunnustaja, esiintyi hän hyvin suopeana
ja suvaitsevana, jopa vapaamielisenäkin. Silmiinsä tuli usein
haaveileva ilme, jonka tuo kateellinen huntu, peittäen muun osan
kasvoistaan, teki niin omituisen salaperäiseksi.
Hänen uskontonsa oli lempeätä ja ylevää. Hän otaksui, että kaikki
ihmiset — nekin, jotka eivät ole tunnustaneet puhdasta oppia — pääsevät
paradiisiin. "Jumala kyllä ymmärtää luotunsa," sanoi hän.
Päästyämme asuntonsa edustalle, hän virkkoi: "Voitte tulla sisälle!
Juomme kupin kahvia — ette te europalaiset osaa valmistaa sitä oikealla
tavalla! Äidilläni lienee juuri valmiina."
Muhammedilainen nainen kutsui minua asuntoonsa!
Minä siis menin.
Talon vanha palvelija, joka tuli avaamaan porttia, oli vähällä pudottaa
avaimen ja mutisi kauhuissaan hampaidensa välissä rukouksen, nähdessään
toverini tuovan muassaan frankkilaisen miehen. Muutamat sanat nuorelta
emännältään hänet kuitenkin rauhoittivat.
Piha oli aistikkaasti koristettu kukkaistutuksilla ja muilla kasveilla.
Pari korkeata palmupuuta kohosi sen keskellä.
Astuessamme sisään, virkkoi oppaani ensin äidilleen jotakin omalla
kielellään, josta en paljoa ymmärtänyt, ja suudelmaan tätä, esitti
hän minut europalaisena efendinä, jonka oli pelastanut eksymästä
metsään ja joutumasta leijonille aamupalaksi. "Jos nimittäin teidän
englantilaisten kanuunat siellä linnoituksessa eivät ole niitä kaikkia
pelottaneet pois näiltä seutuvilta," lisäsi hän nauraen.
"Oo, olen hyvin pahoillani, että ne pelottavat teidän leijonanne...
mutta suokaa anteeksi, en ole englantilainen. Olen suomalainen."
"Ah, suomalainen! Ejvallah! Olen kuullut Suomesta... se pieni maa
siellä kaukana pohjoisessa!.. Niin, tuossahan on kartta ... Millaista
on suomenkieli?"
Lausuin muististani pari suomalaista runoa. Ystäväni kuuntelivat
tarkkaavaisina.
"Mutta olet todellakin liiaksi rohkea, Fatma," virkkoi vanhempi nainen.
"Mitäpä jos joku oikea-uskoinen olisi nähnyt käveleväsi frankin
kanssa!"
"Ole huoleti, äiti! Keitään ei tullut vastaamme. Ja ovathan sitäpaitsi
arabialaiset uskonveljemme täällä brittiläisellä alueella tottuneet
antamaan anteeksi yhtä ja toista. Seurustelevathan vanhat arvokkaat
sheikhimmekin aivan empimättä europalaisissa perheissä ja siis myöskin
europalaisten naisten kanssa. Miksi emme me saattaisi tehdä jotakin
vastaavaa?"
Näin sanoen heitti hän pois vaalean viittansa ja mustan huntunsa, ollen
vapaana kuin kodissaan ainakin. Nyt sain siis taasen nähdä tenhottareni
kasvot.
Fatman äiti oli keski-ikäinen nainen, joka erossa miehestään nykyään
eleli hänelle muhammedilaisen lain mukaan avioliittosopimuksessa siltä
varalta määrätyillä varoilla. Eikä hän sittemmin ollut mennyt uudestaan
naimisiin edellisen miehensä (kuten itämailla usein tapahtuu), eikä
muidenkaan kanssa.
Muhammedilaisessa maailmassa on avioeron saaminen helppoa, siihen
ei vaadita muuta kuin että jompikumpi asian-omaisista sitä haluaa.
Arabian suuri profeetta, tuntien etelämaalaisen luonteen, ei tahtonut
sille luonnottomia kahleita panna. Samasta syystä ei hän poistanut
monivaimoisuuttakaan, vaan ainoastaan rajoitti sitä. Käytännössä on se
kuitenkin nykyään harvinaista, varsinkin Egyptissä ja Turkinmaalla.
Sen sijaan alkavat ylemmät luokat osoittaa taipumusta pariisilaisiin
muoteihin tässä kuten useissa muissakin suhteissa. Niinpä juovat ne
Konstantinopolissa jo jokseenkin yleisesti viiniä.
Tytär Fatma oli mieltynyt asumaan äitinsä kanssa ja he olivat hyvin
kiintyneitä toisiinsa.
Heidän kotinsa oli aistikkaasti sisustettu itämaalaiseen tapaan,
lattiat verhottuina pehmeillä persialaisilla matoilla. Kirjavarastossa
näin paitsi itämaalaista kirjallisuutta myöskin ranskalaisia
ja englanninkielisiä teoksia. Mutta muuten ei huoneessa mikään
muistuttanut länsimaisia tapoja.
Juotuamme mustan kahvimme — parasta mitä milloinkaan olin juonut
— pantiin esille piiput. En ollut paljon tottunut tähän, mutta
nyt kun kiusaus tuli niin kauniissa muodossa, en sitä kehdannut
vastustaa, vaan tartuin empimättä koristeltuun nargileehen eli
vesipiippuun, joka minulle tarjottiin, ja päätin tuprutella pesällisen
heidän hyvänhajuista turkkilaista, hiukkasen opiumilla sekoitettua
tupakkaansa. Ystävättäreni opettivat minulle, miten tuota runollista
kapinetta oli oikein asianmukaisesti käsiteltävä, ja siinä me sitten
nojailimme autuaallisesti pehmeillä mataloilla divaaneillamme,
imeskellen pitkiä putkiamme ja unelmoiden.
Fatma itse näytti ihan lumoavalta, puhallellessaan ilmoille
savupilvilöitä, jotka sitten liitelivät hänen ympärillään ja
mystillisesti yrittelivät varjoilemaan hänen herttaista olentoansa.
Puhelimme erilaisista asioista. Sitten lauloi Fatma ihanalla äänellään,
ja väliin säestäen kitarallaan, muutamia osaksi tulisia, osaksi
haaveellisia turkkilaisia, persialaisia ja arabialaisia lauluja.
"Mitä pidätte turkinkielestä?" kysähti hän yht'äkkiä.
"Oi! sen sulosointu ja majesteetillisyys ihan hurmaavat minut —
varsinkin kun kuulen sitä niin viehättävän olennon suusta. Mutta
valitettavasti en sitä paljon osaa," vastasin minä. "Ettekö tahtoisi
ruveta minulle opettajaksi?"
Tein tuon rohkean kysymyksen puoliksi leikillä, mutta ihmeekseni ja
ilokseni antoi Fatma siihen aivan vakavan, myöntävän vastauksen. Sillä
vaikka hän piti kunniassa ja hartaasti puolusti itämaalaisia tapoja,
olivat häneen kuitenkin vaistomaisesti ja ikäänkuin tietämättään
vaikuttaneet lännen vapaat aatteet, ja kuumaverisenä etelän lapsena
toimi hän pikemmin tunteen kuin järjen vaatimuksien mukaan. Viimein
antoi äitikin myöntymyksensä.
Jättäessäni jäähyväiset oli siis minulla se suloinen tieto, että
vastedeskin saisin käydä uutta tuttavaani tervehtimässä.
Olikin jo yli puoliyön, ennenkuin läksin. Naiset toivottelivat minulle
Allahin siunausta ja lupasivat iltahartaudessaan muistaa minuakin.
Päästyäni kotiin, minä haaveilin kauan valveilla vuoteellani, ajatellen
rakasta osmaanitartani, ja kun nukuin, niin näin unta moslemin
paradiisista, jossa mustasilmäiset huurit tarjoilivat kahvia, soittivat
kitaraa ja, puhallellen ilmaan sinerviä savurenkaita, muodostivat
sinne kiemurtelevia arabialaisia kirjaimia, jotka leijaillen oikealta
vasemmalle vähitellen järjestyivät turkinkielisiksi sanoiksi ja
lauseiksi.
RUNOJEN KÄÄNNÖKSIÄ
ISRAELIN UNELMA
Kirj. Thomas Moore (Suomennos englanninkielestä)
Jo nouse, oi! jo salamoi
sun valos yli kansain muiden —
sun Herras sulle armon soi,
sä jalo joukko valituiden!
Sä nouse, sinun säteesi
on valaisevat pakanoita
ja mailman prinssit, kuninkaat
sun korkeuttas kunnioittaa.
Sun silmäs nosta, katseles:
kuink' yli maiden, meren aavan
sun poikas palaa, tyttäres.
Jo parvi kotiin saapuu taaja.
On Libanoni loistossaan,
sen seetrit, palmut voitokkaina
kuin juhlapuku pyhän maan.
Sun kunniasi kestää aina!
KUN OKSAT AKKUNAHAN LYÖ
Kirj. M. Eminescu
(Suomennos rumaniankielestä)
Kun oksat akkunahan lyö
ja poppelit sen alla
jo verhoo vaipallansa yö,
oon miellä oottavalla.
Kun tähdin väikkyy virran vuo
ja järven tyyni pinta,
sä silloin saavu kultas luo
ja rauhoita sen rinta!
Kun kuuhut pilven lomasta
jo pilkistääpi esiin,
mun valtaa kaiho tunnelma
ja silmät käyvät vesiin.
TOIVO
Kirj. Gioachino Ricotta
(Suomennos italiankielestä)
Mä kerran lainehelta kysyin näin,
mi vaahtoin vyöri: "eikö konsanaan
tuo nainen syömmetön mun lempeäin
voi palkita?" Se vastas: "ehkä vaan."
Ja vielä kysyin lainehelta näin:
"tää tunne tuskaisa, mi rauhan vei,
mua seuranneeko kautta elämäin?"
"Sä toivo," kuiski aalto, "ehkä ei!"
KIRJOITUS KIVEN KYLJESSÄ
Kirj. Lorenzo Stecchetti
(Suomennos italiasta)
Nään teidät, mi keveesti kuiskien siinä
lempenne vuoksi
nousette vuorelle siimeeseen metsän
ja lähtehen luoksi.
Tien vieressä synkkänä katselen teitä;
ketään en hemmi,
ääneti yksinäin murjotan yhä,
en konsana lemmi.
HALUNI
(Suomennos italiankielestä)
Sä yksin vain, sä yksin, armahainen,
mun sydäntäni huojennella voisit;
sä yksin kyyneleeni kuivaat, nainen,
ja elämääni luottamusta loisit.
Jos aina oisit luonain, kaunokainen,
ja lemmenloihtujas mun kuulla soisit,
sä rakkaudellasi, sillä vainen,
mun rintahani levon, onnen toisit.
Mun pääni painuneena hartioillas
mä levähtäisin elon ongelmista,
mun verhoaisit otsan kutriloillas —
Näin uinuisin. Ja nektaria oisi
mun sielulleni välke katsehistas,
kun huultes hymyn suudelmilla joisin.
ILTASOITTELU
(Suomennos italiankielestä)
Kun eilen neidolleni lempimälle
mä huviketta mielin laulamalla,
niin mandoliinin otin ma ja hälle
sen soinnuttelin akkunansa alla.
Mä hänen, ihastuksissansa tälle,
jo mulle kätösellä valkealla
noin luulin viittailevan empivälle
ja lemmenlehden luovan armahalla.
Ja kas! hän käärii, viskas kaunokainen
jo mulle paperin, min poimijaksi
mä riemusyömmin riensin luottavainen.
Vaan haipuipa mun mielein haikeaksi —
kaks' löysin lanttia! mun oli nainen
tuo luullut soittoniekaks kulkevaksi.
TAVOITTELUA
Kirj. Edo Bacia
(Suomennos espanjankielestä)
Jos tuulonen oisin,
sun ohitses tullen
se suukkosen sullen
niin viehkeän tois.
Jos öisin mä lintu,
sun rintasi rai'un
ja säveltes kai'un
se toistella vois.
Jos oisin ma aalto,
sun puhtoista pohta
mun haluni kohta
kas huuhdella ois!
Jos oisin mä kukka,
mi tuoksuten puhkee,
sun tähtesi uhkee
ois umppuni mun...
En kukka, en tuuli,
en lintu, en laine:
oon, impeni, vainen
mä lempijäs sun!
PIKKUTYTTÖ
Kirj. Czuczor Gergely
(Suomennos unkarinkielestä)
Kuin taivaan ranta ruskottuu
päivän laskiessa
tyttö pieni punastuu
poikain katsoessa,
aatteleepi itsekseen:
mit töllistääpi nuo?
Kuink' kaunis on, ei tiedäkään
viel pikku hupsu tuo.
Ei tiedä, ett' on kaunis hän
kuin punaomenainen,
lempi vielä sydäntään
ei vienyt valtavainen;
äidin armaan luona hän
vain riemuin hyppelee
ja pelokkaana katseilta
pois poikain pakenee.
Vaan vielä saapuu aika se,
saapuu kyllä kohta,
jolloin sulosilmät ne
kaihomieltä hohtaa.
Hiutuen hän ikävöi,
ei enään pakoile,
ei juokse pois, — jos juokseekin,
lyö sydän lemmelle.
VALKOVERINEN
Kirj. Dionísios Solomós
(Suomennos uuskreikasta)
Näin eilen iltasella
mä immen vaalakan,
mi aikoi matkustella,
pois astui laivahan.
Jo tuuli purjeet täytti
nuo vaahtovalkoiset;
ne kyyhkyseltä näytti,
nuo siivet avoimet.
Niin siskot, tuttavansa
jo kaipuu valtasi,
kun nenäliinallansa
hän viittoi hyvästi.
Mä seisoin rannelmalla
ja häntä katselin,
siks' kuin jo ulapalla
pois häipyi pursikin.
En tiennyt enää, näinkö
vain vaahdon valkean,
vai parveen ystäväinkö
viel immen viittovan.
Mä katsoin yhtenänsä,
jo purje poistuikin;
nyt itki ystävänsä
ja itkin minäkin.
En itke laivaa suotta,
en itke purjeita,
vaan itken neittä tuota,
mi pois on matkaava.
En purjeita, vaan neittä
mä itken vaalakkaa,
mi meren vaahtoteitä
pois kaukomaihin saa.
EVRIKÓMI
Kirj. Dionísios Solomós
(Suomennos uuskreikasta)
"Oi meri, milloin nähdä saan mä Evrikomi-immen?
sä minne hänet saattelit, ah sano mulle, minne?
Sun rantojesi kallioilla häntä vuotellunna
mä olen, vuodet vieri pois, ei armas saapununna.
Jo purjehiksi vaahtopäät mä luulin monta kertaa!" —
näin lausuu Thirsis itkien ja suuteleepi merta.
Ei onneton hän tiedä, että meri povehensa
jo kateellinen haudannut on hänen armaisensa.
NUOREN NAISEN HAUDALLA
Kirj. Fâzil
(Suomennos turkinkielestä)
Miksi taitoit, Asrael,
tään kukan kaunihimman pois
elon uhkuin parhaillaan?
Hän shaahin ilo ollut ois...
Hellin hänet hyväilyin,
oi, povehesi tuudi, maa,
kunnes kutsuun serafin
hän paratiisiin havahtaa!
LEMMITYN HUULET
Kirj. Husnî
(Suomennos turkinkielestä)
Vertasin armaani huulia mä
punervaan karneolikivehen.
Kysyttiin: erämaan paateenko sä
vaihtaisit elämän lähtehen!?
SYKINTÄÄ
(Mukaelma)
Tuo sokea raivo, nuo himojen myrskyt
mi rinnoissa riehuu ja halujen tyrskyt,
kuin vaahtoova syksyllä pauhaava meri,
tuo kiehuva kuumien suonien veri,
tuo inehmon sydäntä polttava tuli,
min edeltä rauha ja tyyneys suli,
nuo pyytehet hurjat mi sielua syöpi —
on sukumme uusi, mi povessa lyöpi.
INTOHIMOJEN PUUTARHASSA
Kirj. Hélène Vacarescu
(Suomennos englanninkielisestä käännöksestä)
Mä tunnen tarhan,
mi tuliruusuin
kukkii, sielut sen hehkuun uupuin.
Ei kerro kieli
sen hurman öitä,
ei täällä lasketa hetkilöitä.
Kas lemmen ruususet
punaisimmat
ne täällä tuoksuvat ihanimmat!
Käy aamuin illoin
niin viima vieno,
se kuiskii kaihoja kukkatienoon.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ITÄMAALAISIA HAAVEILUJA ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
