Project Gutenberg's Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja, by Uuno Kailas
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja
Author: Uuno Kailas
Release Date: April 27, 2004 [EBook #12178]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUULI JA TÄHKÄ YNNÄ MUITA RUNOJA ***
Produced by Tapio Riikonen
TUULI JA TÄHKÄ YNNÄ MUITA RUNOJA
Kirj.
Uuno Kailas
1922.
SISÄLLYS:
Prologi
I Kaipaus
Kevät
Keskikesällä
Vanha mylly
Illan kanssa kahdenkesken
Nuori Hjalmar
Hellettä
Ah, anteeks anna
Kumpi?
Ruusujen alla juhannuksena
II 1 Sotatieltä
2 Tuokiokuva
Puistosta
Kehtolaulu
Syyshuokaus
Midas-sydän
Peikon lahja
Tuskan yö
Yksin
Resignaatio
III Aika
Rikas Latsareus
Neljäs ulottuvuus
Kello
Narri
Mikä milloinkin
Eräs analyysi
Ihmisaivoituksen tiet
Futuristinen ilta-aaria
Käsi
IV Laulu kesäillassa
Vuoren vanhus
Pääsiäisyö
Tuuli ja tähkä
Niin moni heistä
Sydämet
Muistikirjaan
Nuoremmalleni
Pieni sana
Onni
Finaali
PROLOGI
Aavistuksien linnut lentää
sielussa levottomasti.
Jaksatko purtesi perille soutaa
elämän sieluun asti?
Sydämen tulinen rauta on tuotu
elämän alasimelle.
Kuinkahan kohtalo, sydänten seppä,
tilinsä tekee ja kelle?
I
KAIPAUS.
Tän' iltana ken mulle soittelis,
kun aurinko on painumassa mereen.
Ah, aavain rauhan sanomattoman
ken sävelissä valais kuumaan vereen.
Tän' iltana ken mulle soittelis,
kun tuuli yöksi nukkuu kaislanpäihin.
Niin olen sairas. Sydän ikävöi
nyt pilvien ja iltaruskon häihin.
Tän' iltana ken mulle soittelis
ja laulais mulle laulun ikävästä.
Oi, että kimmeltävin siivin vois
kuin muuttolintu lentää elämästä!
KEVÄT.
Tänään syntyi kevät.
Meri suuteli rantansa jäättömiksi.
Lokit ovat siipensä pesseet
kaukaisten karien keskellä.
Taivaan telttakatto oli vielä eilen harmaa.
Joku on vetäissyt sinistä verkaa sijaan.
Lounatuuli on oppinut puhumaan
ja tuo viestejä ihmiselle.
Repäise auki mielesi akkunat,
joihin pahantuulen hämähäkki
talvisaikaan kutoi verkkojaan.
Päästä kaipauksen häkkilintu valloilleen
ja anna sen kisailla kaukaisten karien keskellä
lokkiparven parissa.
Anna sen lentää levottomin siivin,
kurkien keralla kauas kattojen yli
jonnekin, toiseen maailmaan,
vainioille, jotka odottavat,
korpeen, jossa elämä herää.
Lähetä tunteesi kultakiharaiset lapset
tervehtimään kevättä,
joka tänään syntyi
luonnon sydämessä,
auringon säteissä
ja ihmisessä.
KESKIKESÄLLÄ.
Tähän on ihana oikaista.
Kallion kämmenelle.
Alastomana.
Uimasta päästyä juuri.
Otsalla vielä
märkien hiusten liuta.
Tässä on kesä.
Vieressä, yllä ja eessä.
Neilikan terissä telmien.
Mansikan punassa posket.
Ilojaan ilmoille huutaen
lauluna rantarastaan.
Kurotat kätesi vain
ja kas--se on kesää täynnä!
Tässä on ihana olla.
Kesäkiireitä katsella muurahaisten.
Tämä on onnea, tämä.
Katsella.
Aatoksitta.
Taivas telttana yllä
niinkuin sininen silkki.
Katossa huikean kiiltävä kultaraha.
On nyt nahka jo kypsä, on totta maarin.
jo, jopa onkin
oikea Luojan leivinuuni
kallio tämä.
VANHA MYLLY.
Ajanharmain, sammaltunein seinin
vasten iltataivaan ruskotusta seisot
rantatörmälläsi horsmankukkaisella.
Siipitynkäs tuuliin kurkoitat
niinkuin käsivarret rukoukseen ojetut.
Piennarpolkus on jo ruohottunut,
pitkiin vuosikausiin sill' ei astujaa.
Myllykuormat kulkee ohitsesi.
Yksinäisenä ja hyljättynä olet
oiva siivellisten pesäpaikka.
Lehtokurpan iltaan äännellessä,
riihen lämmitessä, lemutessa
uudisviljan tuoksun kartanolla
viljantuojaa turhaan vuottelet.
Kurpan yksinäisen iltaan äännellessä
on kuin hiljaa, hiljaa surisit.
Niinkuin vanha, rujo, masennettu ihminen,
jok' on elämästä syrjään jäänyt.
ILLAN KANSSA KAHDENKESKEN.
Kanervaista tietä pitkin
illan kanssa kahdenkesken.
Kuinka tänne uskalsitkin?
Tosiaankin: vaarallista
illan kanssa kahdenkesken
jäädä kanervien tuoksuun...
Juovut. Turhaan kilpajuoksuun
joudut kanssa kaipauksen.
Kullan välke kiharoilla,
maanitellen: Kiinni ota,
annan sata suutelota!--
edelläs se hypähtelee
kangastiellä, kallioilla.
Tavoittelet silkkisukkaa
kangastiellä, kallioilla.
Saitko kiinni kultatukkaa?
Vielä vai! Sait uuden pinteen:
se jo alla nurmirinteen
suunsa punaa mansikoilla,
karkaa pois ja kämmenellään
kahmaa vettä lähtehestä.
Tätä kilpaa et, et kestä.
Kompastuit jo ahon aitaan.
Joka paikkaan tulet turhaan,
niitylle ja nevan laitaan.
Turhan turha enää jatkaa.
Nääthän: ajatuksen verran
kaipuullas on etumatkaa.
Päivän laskevaisen luota,
joka kahlaa rämeen rantaa,
kaukaa viittoo se jo kättään.
--Kultatukka, vuota; vuota,
itseäni toista kertaa
puijata en aio antaa!--
Löydät soman sammalmättään.
Istut siinä ikävässä.
Illan kanssa kahdenkesken.
NUORI HJALMAR.
Ääriä käyn kotirantain,
kaipaus sydäntä syö.
Valkeiden kuohujen kutsuja kantain
aallot paasihin lyö.
Jos kotivuorelle nousen,
ah, miten alhaalla oon!
Saisinpa taattoni jäntevän jousen
--ampuisin aurinkoon!
Kun kotilaaksoja harhaan,
kaipaus yltyy vaan:
täälläkö, täälläkö aikani parhaan
jäisin mä kuluttamaan!
Maanala-vankilan koppiin
kuin sydän teljetty ois!
Ei! Ulos aavalle, myrskyjen oppiin,
päänmenoleikkihin, pois!
Tääll' olet tielläni, taatto,
tielläni uljahat työs.
Laakerilehvät ja sankarisaatto
poikas on saatava myös!
Taattoni tappelumiekan
vyölleni vyöttävä oon.
Voittajaks jään tahi jossakin hiekan
hurmeeni punertakoon.
HELLETTÄ.
Rappusilla vanhan tavan mukaan
silmäpuoli Musti loikomassa.
Pihaportin pylväspuulla kukko
kiekumassa, kaulaa oikomassa.
Seinän puna niinkuin liekki paistaa
päivänruusu-jättiläisten takaa.
Kynnyskivi polttaa jalan alla.--
Eine-untaan niittoväki makaa,
kuorsaa ... niinkuin kuorsata se aikois
aina ensi heinäkuuhun hamaan,
vaikka Mirri ruohonpäitä purren
ryhtyy ukonilmaa ennustamaan.
Tiellä tomupilven alta pakoon
joku ajaa jyrisevin rattain.
Varis vaakkuu. Nousee ukonpilvet
koillistaivaan niinkuin kaihi kattain.
AH, ANTEEKS ANNA.
(Anna Haavan mukaan).
Ah, anteeks anna, että rakastan.
En tohdi pyytää mitään enempää.
Mun ainoaksi osakseni jää
se riemu, tuska, että rakastan.
Ah, anteeks anna, että rakastan.
Jos mielit vihata, niin vihaa vaan.
Sun luotas lähden, kärsin--kuitenkaan
ma unhoita en, että rakastan.
KUMPI?
Sinäkö elät vai elänkö minä:
toinen meistä nyt kuollut on.
Sullako onni vai lieneekö mulla:
toinen meistä on onneton.
Haudassa toinen ja maanpäällä toinen.
Kumpi on ehtinyt päähän tien?
Ah minä tiedän: haudassa sinä
--kuitenkin minä se kuollut lien.
RUUSUJEN ALLA JUHANNUKSENA...
Sanoisit minulle,
onnellinen,
sattuiko sinulle
jossakin, joskus
tuokio onnen täydellisen.
Niin ei koskaan sattunut minulle.
Nytkin tosin
ruusujen alla juhanuksena
vieraakseni minä onnea kosin.
Onkin onnea kyllä,
onnen kultia taskullinen.
Sentään puuttuu yks onnen muru,
pienen pieni, mut varsin tärkeä,
sillä sen puutteessa kaikki puuttuu
ja onnesta voi tulla suru.
Mitä voi kaivata
ruusujen alla juhanuksena?
Mikä voi vaivata,
onnen puute?
Lapsia ollaan ruusujen alla.
Siis sanon hiljaa kuiskaamalla:
--Ei ole kättä,
kallista kättä
minulle ruusun taittajaksi.
Pieni on puutos,--mut tarpeeksi suuri
tekemään onnettomaksi.
II.
SOTATIELTÄ.
1.
UIMANÄYTÖS.
Taas joukkueemme Suoju-virran luona
on vahdiss' ollut monta tovia.
Juur kupposista suuhun siirtyi muona
ja haastain 'pehmeitä' ja 'kovia'
voi kukin hetken vailla vahtihuolta
--juur vahdinvaihtajamme palaa tuolta--
nyt päivää paistatellen loikoa
ja työkseen raajojansa oikoa.
Niin märehtineet monta tuttua
ja uutta oomme roimaa juttua.
Myös eksyy joukkoon pieni ilve, ilkku:
»On taikakonstit tällä Kallella.
Mies reistailee, mut viel' ei ole nilkku
ja viel' on kaikki värkit tallella.»
Ja siitä luikkahasti juttu luisti.
»Niin taistelussa hiljan», joku muisti,
»tää Kalle kiipee hautaristille
ja kättä viittoo bolshevistille.
Pään ympärillä ryssän rakeet räiski,
myös Kallen kiväärissä lukko läiski.
Jo näytti siihen mies se tupertui,
kun, äkkiä hän maahan kupertui.
Mut Kalle ärjäsi, Hyi hiivattu!
Kun ristin poikki ampui riivattu!»
»On komeljanttiveri ruojalla.»
--»Mi aatos liekään ollut Luojalla,
kun sillä lailla lahjojaan on jaannut.»
Mut Kalle, vain on ruohikossa maannut
kuin juttu häntä liikuttais ei lainkaan.
Kuin vihollista ei ois näillä mainkaan
hän haukotellen tuumii: »Lähden uimaan.
Se miestä virkistää näin aamutuimaan.»
Jo ällistyimme moista käytöstä
mies suunnittelee uimanäytöstä
täss' ihan vihollisen nenän alla.
--Näet tuolla vastarannan kukkulalla
sen kenttävahti kyttää, lymyää.
Hän takin, saappaat riisuu, hymyää.
»Se yritys on arveluttava,
voit pian olla Ahdin tuttava,
tai ainakin saa työtä lääkäri»,
niin varoitamme. Noituu jääkäri.
Mut Kalle lyhyesti kiellot kuittaa:
»Kai sentään passais vähän täitä uittaa.»
--»No, ehkä siitä sisu tasaantuu,
kun lyijyä sun pöksyys kasaantuu.»
Kuin aatoksissaan, muuna miesnä Kalle
käy sauhutellen rantatöyryn alle
ja piipun kopistelee huolella,
sen panee kivelle ja kahlaa jokeen.
Tää mitä tietää: ryssän puolella
viel' äänetöntä on...
Tään uintikokeen
kuin tekis itsekunkin oma veli
mielt' ahdisti--suu pilaa yritteli:
»Jo pitää olla kelpo kihinä...»
Nyt!--Laukaus ja luotisihinä.
Mut veitikka vain kättä huiskutti.
Taas uusi ryöppy tulla tuiskutti.
Hän sukelsi jo sillä hetkellä.
--»Se mies on viimeisellä retkellä,
kas, vesi kiehuu niinkuin rokkapata!
Hei tulta! tulta!--ryssiä on sata!»
Mut jääkärimme hoitaa kiikaria
ja sillä tarkastelee viikaria.
Ja ihmeellistä: tällä Kallella
on vielä vanha kurssi tallella.
Hän säärin vimmatusti: polskutti,
kuin kana kaukalossa, molskutti,
myös muisti tehdä kuperkeikkoja.
--Se pyrki naurattamaan veikkoja.--
Voi, varmaankin nyt luoti hipaisi:
hän kädellänsä päätä sipaisi.
Ja nyt hän uppoaa ... jää veden alle...
Ei! jälleen sukeltanut oli Kalle.
Jo alkaa ryssän pauke loppua.
Ei nytkään pidä Kalle hoppua,
ei lymyile, ei askeltakaan juokse.
Kas, piippu unohtui,--taas rannan luokse.
Ja niinpä nähdään, kun jo päättyy paluu:
ei, poskillansa punan puutosta,
ei miehess' ole muuta muutosta,
vain niskaan. ohut verijuova valuu.
Ja ensi sana häll' on--tupakka.
»Täst' uhkas tulla paha jupakka.
Pääs, ihme kyllä, viel' on tallella.
Mut taisi sentään hiukaa sattua»,
niin myhäellen toruu jääkäri.
Mut vanha nuotti viel' on Kallella:
»Tais luoti tutkistella hattua
ja sille passais olla lääkäri.»
2.
TUOKIOKUVA.
(Ruokailu kenttävahdissa)
»Piru otti jo nyt! Koko moskahan saavista
on heinille valunut kuin vesi haavista!
Syö soppasi, kuski!»--
»Meill' ehjää ja tivistä
ei saavia ollut ja tiekin on kivistä.»
»Kupit tänne ja ala Antti kauhalla ropsia.
Sotamies voi heinätkin puurona popsia.»
»Mitä sorttia siellä on?»--»Vanhaa tuttua.»
»Voi pannut ja kattilat! Taas sitä huttua?
Ei särvintä muuta. Ei leivästä tietoa.
Tämä muona on vatsalle helkkarin mietoa.»
»Pojat, kokkimme on ihan ilmiö alallaan.»
--»Totisesti. Sen vannoisi vaikkapa valallaan.
Syvä taiteensa tuntija, laiska ja lihava.»
--»Mut huttunsa on vähän muikea, vihava.»
»... kuin parhainta, makeinta marmelaatia.»
»Kupin syötyäs huoli et toista vaatia,--
mahan täydeltä ei näet ahmita herkkua.»
»Mut katsohan juutasta, Iivari-serkkua,
mies pullosta pulittaa puuroonsa maitoa.
ihan Mansikin aamuista antia aitoa.»
--»Oveluutta sen hankinta vaatii ja taitoa,
se todistaa melkoista liikeneroa,
näet mutsjoilta maito ei helposti eroa.»
»Sata sen ja sen sarvea! Ruisku papattaa!
Taas ryssällä halu on itsensä tapattaa.»
--»Ylös! Ketjuun!--ei enää nyt huttua maistella,»
»... vaan jälkiruuaksi saamme nyt taistella.»
PUISTOSTA.
Vanha, pikkuruinen mummo kävelyllä
suuren, mustan rotukoiran myötä.
Varmaan vanhan vaivalloinen kulku
tuntui nuoremmasta liian verkkaiselta,
tai lie mikä mielen puuska ollut,--
päätä käänsi se ja ilmaa nuuski, haukkui,
sitten lähti hölkkäjuoksuun tietä pitkin.
Mummorukka voimattomin käsin
ketjun kiristyvän päässä teki tenää,
mutta vastustuksen turhaks nähden
pian myöten antoi vanhemmalleen.
Puistotietä siinä mennä vilistivät
uljas rotukoira kiiltokarva,
sekä vanha, pikkuruinen mummo,
--jälkimmäinen tosin, kuten näytti,
onnettomana ja vastahakoisena.
Anteeks suotaneen, jos hymyilimme.
Meistä muista moinen promenaadi
oli kielttämättä hiukan hupainen.
Tulin myöskin arvailleeksi syytä
rotukoiran epähienoon käytökseen,
--ilman syytä eihän unohtaisi
jalosukuinen ja hyvin kasvatettu koira
sopivan ja säädyttömän rajaa.
Ehkäpä se tahtoi rientää tapaamaan
jotain vanhaa, hyvää tuttavaansa.
Mut en nähnyt muuta kunnon koiraa.
Tosin joku ruippa, vääräsääri,
pienen pieni piski tallusteli
jonkun ikäneidon hameen kuuluvilla.
Otus sellainen nyt oli sentään
ylimyksen ystäväksi liian kehno.
Silloin huomasin: nyt kevät oli.
--Miksei kevät olis koirillakin...
KEHTOLAULU.
Tuuti, tuuti pulmustain,
tuuti häkkilintustain...
--Maailma on häkki,
Ettet syntynyt sä vaan
siihen siipes taittamaan,
maammon västäräkki.
Tuuti, tuuti nukkumaan.
Etten tuutis hukkumaan...
--Satumaailmastas
ettet arkeen havahtais
ettet tuskaa vavahtais,
maammon laulurastas.
SYYSHUOKAUS.
Jo aikoja lähteneet ovat kurkien aurat.
Maan pohjoisen jätti jo suvi kuin kurkien aurat.
Ah! lyijynharmaina taivasta pilvet peittää.
Maan martahan tuulet lehtien keltaan peittää.
Verentummana hehkuu puistossa pihlajan puna.
Ja akkunanruuduilla palaa ruskon puna.
Öin maata valtioi suvensurma, halla.
Syö ihmisen rintaa myös ilonsurma, halla.
Veri verkkaan pulputen kiertää valtimoissa,
kuin jäätyvä ois veri ihmisen valtimoissa.
MIDAS-SYDÄN.
Oon nälänkuoloon vihkinyt
sun monin kyynelein.
Sait, pyysit liioin. Siksi nyt
oot köyhä, sydämein.
Jo ajast' aikaan toivoton
on Midas-kohtalos
sun suurin onnes ollut on
sun suurin turmios.
Mit' auttaa, vaikka kyyneleen
voit kullaks kirkastaa.
Sun kaipaukses poltteeseen
et lievitystä saa!
PEIKON LAHJA.
Sun leikkejäsi katselen--
ja nielen kyyneleni.
Oi tietäisitpä, lapsonen,
mun suuren köyhyyteni.
Näin lasna laumat peikkojen
mun hiipi kehdolleni.
Niin kaipuun, tuskan, kyynelen
sain kumminlahjakseni.
Ma tuijotin ja tutkailin,
ja auringolta vieläkin
nää silmät kyynel kaihtaa.
Laps kaiken antaisin ma pois,
sun kanssas sallimus jos sois
mun elon arpaa vaihtaa.
TUSKAN YÖ.
Minä valvon illasta aamuun.
Hetket kulkivat verkkaan ohitseni
niinkuin mustakauhtanaiset kulkueet.
Saattoivatko ne hautaan jotakuta?--
Pimeys oli äänetön ja peloittava.
Nyyhkikö joku orpo jossakin?
Eikö kumahtanut arkun kansi kolmasti?--
Minä valvoin vavisten illasta aamuun.
Enkä saanut tuskaltani itketyksi yhtään kyyneltä.
YKSIN.
Käyn yksin. Eelläkö muista?
Vai jälemmäksikö jäin?
En tiedä. On kauan siitä,
kun ihmisen toisen näin.
Ehk'en minä koskaan nähnyt.
Se on häipynyt muistostain.
Kenties se on syntymässä
oma äitini ollut vain.
Vai lienenkö unessa nähnyt,
sun, toisen ihmisen.
Kenties sinut kerran löydän,
kenties sua löydä en.
Mikä viestisi lie: ilo? tuska?
Sitä en minä tiedä lain.
Mut, varma on: itseni löytää
mina voin sinun kauttas vain.
RESIGNAATIO.
Yö, päivä, illan ruskotus, aamun koitto,
hymy aavain tyynten ja korska myrskysää--
se kaikki on yhtä sulle. Ei määrä loitto
nyt enää mieltäs houkuta vilhtyvää.
Myös yhtä kallis sulle on tappio, voitto.
Mut kallein kaikesta on syvä rauha tää,
joka raskain lainein kuin meren iltasoitto
verenkäyntiis yhtyen nyt sinun sieluus jää.
Kuin vanha aallonkyntäjä kariin juuttuin
joka tuulelta yöksi jo suljet purjeitas.
Muun kaiken kalliin pettäen, kaiken puuttuin
jo tyytymys vartioi sinun porttias.
Muun kaiken murentain sekä itse muuttuin;
niin, aika nöyrtyvä on sinun kohdallas.
III.
AIKA.
Aika on aluton ja loputon.
Se yhdistää kaksi ajattomuutta.
Se on portti kahden pimeyden välillä.
Se on päätön rihma,
jota tuntematon käsi kerii
olemattomasta olleeseen
maailmain vavistessa.
Me näemme siitä kulloinkin pisteen,
yhden ainoan
ikuisesti etenevän pisteen,
jonka ohi me kuljemme
matkallamme tuntemattomuuteen.
Siihen lankeaa valo,
jota me nimitämme elämäksi.
--Kenen on se käsi, joka kerii?
Miksi se kerii?
Mistä, mistä lähtee valo,
joka lankeaa ajan rihmalle?
Ja miksi se sitä valaisee?
Tätä kaikkea on kysytty.
Tätä kaikkea kysytään.
Mutta hapuileva ajatus
tapaa vain tyhjyyden,
jonka edessä kaikki sydämet värisevät.
--Eikö kukaan
missään, milloinkaan;
ratkaise ongelmaa,
jonka jokin tuntematon oikku
asetti ihmisen arvattavaksi
piloillaan ehkä--?
RIKAS LATSAREUS.
Pois heitä kerjäläisen ryysyt yltäs
ja vartes verhoo kultaan, purppuraan.
Ei koiran pariss' oven ulkopuolla
nyt enää paikkas sinun--kuninkaan.
Käy saleihis ja anna viinis vuotaa,
jaa vihdoin oikeutta itselles.
Juo maljas pohjaan, pöytäs herkut nauti,
niin liennä jano huultes, sydämes.
Hääyötäs hurman sulhasena vietä.
Ah, päätä paastos pitkä ikuisuus.
Kuin köyhyytes, niin olkoon näännyttävä
nyt rikkautes ylenpalttisuus.
NELJÄS ULOTTUVUUS.
Ken kaipauksen sydämeensä joi,
hän tekemättömätkin tehdä voi.
Niin etäällä ei voisi milloinkaan
kaks ikuisuutta olla toisistaan,
ma linnunrataa etten rakentais,
mi yhdistäis ne,--etten nähdä sais,
niill' otsillaan on kirjoitettu mitä.
Ei mulle lännest etääll' ole itä.
Ei vahvin muuri edessäni kestä,
ei syvin kuilu askeltani estä.
Ei salatuinkaan salaiseksi jää.
Voin nähdä kuolemassa elämää.
Voin hiljaisuuden kuulla myrskyn aikaan.
Ja kuinka paljon ystäville saikaan
mun suuni puhutuksi puhumatta.
ja hengen kahleetta ja sitojatta
ma syksyt, keväät, kesät itse luon.
Jos tahdon, taivaan kaikki tähdet tuon
ja auringotkin lahjaks sydämelle.
Tää oikeus on suotu ihmiselle,
tää avain salattujen ihmeiden.
Mut ani harvat tallettivat sen.
KELLO.
Ihmiset elävät
tiukasti tuntien rajoissa.
Syövät ja nukkuvat
kellonsa komennon mukaan.
Tekevät työtä määrätunnit.
Tuntien tahtiin ilonsa elävät.
Minullakin kello on seinälläni,
mutta se riippuu mykistyneenä.
Vuosia sitten tahallani
jätin sen vetämättä.
Sen tapoihin näet
tuiki tuskastuin.
Se valehteli:
ajan tunnein se jakoi
tasamittaisin aivan
--kuin muka olisi
aika aamusta uuteen aamuun
joka kerralla yhtä pitkä,
kuin ei muka oiskaan
tämä tunti tuhannen kertaa
tuota ikuisempi.
Niin valehteli kelloni mun.
Ei valehtele enää.
Saa riippua seinällä joutilaana.
Saavat ruostua rattaat.
Mitä tunneista minä!--
Kai jossakin ... jollakin
lienee tarkempi kello,
jonka mukaan minulle
elämäntunteja jaetaan.
NARRI.
Tän maisen matkani päässä
minä naamarin riisun näin.
Sen sinkoan matkani päässä
nyt lauman naamoja päin.
Nyt tullut on naurun loppu
ja narrinilveitten.
Kun tullut on naurun loppu,
ois, tuokio syytöksen.
Mut moista en lammaslaumaa
edes ryhdy ruoskimaan.
On ruoskana lammaslauman
vain sääli paikallaan.
--Te kuljette sokkosilla
kanss' outojen ihmisten.
Myös ootte te sokkosilla
kanss' oman sydämen.
Te näytätte kirkkaan kilven
ja kuljette pöyhkeillen.
Jok' ainoan kirkkaan kilven
takapuoli on tahrainen.
Te käytätte väärää vaakaa,
myös punnukset väärät on.
Niin käyttäen väärää vaakaa
on arvokas arvoton.
Kell' aina on täytenä vatsa,
hän viisaaks kiitetään.
Jos vain oli täytenä vatsa,
sopi tyhjänä olla pään.
Myös jokaisella ma teistä
omat narrintiukuset näin.
ja myös jok' ainoa teistä
kävi niitä helistäin...
MIKÄ MILLOINKIN.
Simasuu, hymyhuuli--
miten milloinkin.
Mut huulilla vilppi.
yhä silloinkin,
meilt' ihminen toinen
kun tuomion kuuli.
Hyve, kunnia myötiin--
mikä milloinkin.
Pelitemppuja tehden
yhä silloinkin,
elon, kuoleman arpa
kun pöytään lyötiin.
ERÄS ANALYYSI.
(Entinen kemisti pitää hourujenhuoneella tavanomaista luentoaan.)
Hyvät kuulijat, nähkääs, pullo tää...
--sen vietävät, kieltänne hillitkää!--
niin, kemistikuningas Salomon
tää kristallipullo täyttämä on.
Hyvät, rakkaat kuulijat, katsokaa
tätä nestettä, pullossa kimaltavaa.
--Joka hetki se vaihtaa väriään.--
Tämä neste on elämä nimeltään.
On ollut se tieteelle arvoitus,
on tuntematon sen kokoomus.
Minä myös tätä nestettä tutkia koin,
sadat yöt sitä turhaan analysoin.
Sillä nähkääs: niinkuin väriltään
se vaihdella mustaan synkimpään
voi valkoisesta, sen kokoomus
myös muuntuu. Turha sen tutkimus.
Runoniekkojen kielellä haastellen
se on synteesi vihan ja rakkauden,
se on itku ja nauru ja lepo ja työ,
ja taivaan manna ja hornan yö.
Teen kokeen.--Tummempi pullo tää,
hyvät kuulijat, kuoleman sisältää.--
Sen toiseen pulloon tyhjensin:
upo-uuden tein siten synteesin.
Haa, näättehän: neste katoaa!
--Hyvät, rakkaat kuulijat, rauhoittukaa:
ei pulloissa nestettä ollutkaan,
näköharhaa, houretta, tyhjyyttä vaan.
IHMISAIVOITUKSEN TIET.
(Eräälle haihattelijalle.)
Salamyhkäiset,
syvästi ihmeelliset
ovat ihmisaivoituksen tiet.
Katsokaas, miten uljaana
se syöksyi tyhjimpään tyhjyyteen
pyydystämään hyttysiä
kunnianhimo-mammuttinsa ruuaksi.
Mitä, varastiko se pyrstön riikinkukolta
ja läksi kosimaan laakeri-neittä
sydän povitaskussa!
Oh, sydän!
--Sehän unohtui aikoja sitten
(kumarrusmatkalla)
muutamaan avaimenreikään.
Salamyhkäiset,
syvästi ihmeelliset
ovat ihmisaivoituksen tiet.
Se on kylpevinään Hippokrene-lähteessä
ja sukeltaakin--viilivatiin.
Suloista on sentään sukeltaa viiliin
ja unohtaa hometahrat turkissaan.
Ihanaa, kolminkertaisesti ihanaa
on nousta kylvystä
uutena ja sileäkarvaisena
niinkuin vastanuoltu vasikka.
Mutta vielä, vielä ihanampaa
on keinua, keinua,
heilahdella edestakaisin
kaukana ja korkealla
sinisessä äärettömyydessä
niinkuin lehmän häntään juuttunut takiainen.
FUTURISTINEN ILTA-AARIA.
Kuulitko, veliseni,
kuinka kukko kiekui
kolmannen ehtoorukouksensa?
Etkö huomannut,
kuinka ensimmäinen yöllinen unelma
vast'ikään istahti tuuliviirin harjalle
tekemään kymmeniä kuperkeikkojaan
niinkuin viinissä uitettu ajatus.
Tällä värisevällä hetkellä
purjehtii huokaus minun huulillani
valmiina ylenantamaan aurinkoja
ja rakentamaan tomusta pyramiideja pilviin.
Nyt kuiskasi joku minulle
yhdeksän valtameren takaa
viimeisen salaisuutensa.
Se on vilpillinen ja ihana
niinkuin pieni alastomuus
naisvartalon viivoissa.
Sieluni,
virittikö kaipaus sinulle ansan,
--sinulle,
joka voit onkia tähtiä lätäköistä
ja ripustaa ne narrien napinläpeen.
Ole valmis, veliseni;
kukonlaulun nuottiin yhtyen
veisaamaan ilta-aariasi,
jota tällä hetkellä
joku rasvainen kokki keittää
nauravia kyyneleitä hämmennellen
hapantuneen tunteen liemeen.
Tiedätkö, veliseni,
mitä teki mies,
joka pantiin maailmaa rakentamaan?
Hän veisasi aariaa kukonlaulun noottiin,
istui pankolla
ja antoi isäntänsä yksinään
kylvää kalliot kohdalleen
ja puhallella pilviä taivaalle.
KÄSI.
Miten pelkään tuota kättä!
On se tehnyt työtä monta
kunnotonta, tunnotonta.
Hyvät jätti tekemättä.
Sorti, kun sen auttaa piti.
Mit' ei myödä saisi, möi se.
Ilman lyönnin syytä löi se.
Kylvöstänsä kyitä iti.
Pelkään kättä pöydälläni.
Kunpa kuivettuis se heti!
Ah, se mustan ristin veti
yli oman elämäni.
IV.
LAULU KESÄILLASSA.
Maa viileydellä ja tuoksulla siunataan.
Ahoaukeilla suolaheinästä punervilla
on vaientunut siritys heinäsirkkain.
Joku paimen jossakin kutsuu karjojaan
ja kaiku vastaa vuorilla kaukaisilla.
Viel' aurinko, lännen ruhtinas, sätein kirkkain
punas akkunat äsken ja puut sekä portinpatsaat.
--On tuokion päästä jo sammunut silmä sen,
joka hetki se veristyy yhä himmeten.
Avaruudessa kuin surusaattona pilviratsaat
käy tummina, verkalleen, tulenliekki-harjoin.
Veet tyyntyen odattaa syvin, selvin varjoin.
Käy tuuli vielä leyhkinä lyhkäisinä,
pian rinnemetsiin uupuen lennostaan.
Pajut rannalla muistelevat salamyhkäisinä,
mitä laine kertoa ties kotarantaa kaartain
meren kaukaisimmilta ääriltä tullessaan.
Syvä rauha ja hartaus käy joka kukkulan saartain,
meren yllekin laskeutuin sekä laaksoihin.
Hedelmöittävä on jo sen siunaus hiljaisin.
Tätä onnea kaipasi helteen hetkinä maa,
joka taivasta päin ilouhrina suitsuttaa
nyt kaste-rukouksia parahiltaan.
Näin tuntenut et sinä ennen milloinkaan,
miten rauha ja hartaus käy yli kaiken maan.
Pois huulilta kuolee nyt joka kysymys,
syvin kieles on pyhä äänetipysymys:
mitä ennen ei, nyt silmäsi näkevät.
Kuin ois ajan, luonnon keskipiste tässä.
Kuin ois mua liki, kuin sydäntä kiertämässä
suvet menneet kaikki, myös menemättömät.
VUOREN VANHUS.
Sammalvuoteelle majani nurkkaan,
aamun rientäessä rinnettä alas,
minä jään kuuntelemaan pakenevaa hiljaisuutta,
jolla on kätköissään
kaikkien salaisuuksien avain.
Ei ole olemassa muuta kuin hiljaisuus.
Kaikella muulla on rajansa.
Kaikella muulla on alkunsa ja loppunsa.
Kaiken muun voi ymmärtää.
Minä olen rakentanut majan vuorelle
ollakseni turvassa ihmisiltä,
jotka alinomaa rikkovat hiljaisuutta vastaan.
Auringottomina hetkinä
minä tapaan istua oveni edessä
hiljaisuutta ihmettelemässä.
Joinakin iltoina
on se huhuillut huipulta huipulle
ja opettanut minulle paljon viisautta.
Useina öinä
ilmoitti se minulle unessa itsensä.
Mutta sarastuksen ensimmäisenä hetkenä
se jo levitti siipensä ja pakeni,
ennenkuin ennätin oppia sitä ymmärtämään.
Ei ole kuitenkaan kauan kestävä,
ennenkuin se ainiaaksi asettuu majaani
ja ilmoittaa minulle viimeisen ihmeensä.
Hämmästykää silloin, ihmiset,
sillä minä olen sanova teille salaisuuksia,
joita jumalatkin vapisevat!
PÄÄSIÄISYÖ.
Tuhat yötä jo nöyrin sydämin
Sinun merkkiäs vuotimme, Ylhäisin.
Suur ollut on mielemme ahdistus.
Monet kerrat voitti jo uupumus,
kun näännytti helle ja rakeet löi,
maanpiiriä pimeys ympäröi,
rikos siitteli sirkkalaumojaan,
viha ruttona saastutti kaiken maan.
Mut tuskan hetkinä kuitenkin
Sinun armoos luottaen, Ylhäisin,
Sua vartoen omme valvoneet,
Sinun tähteäs taivaalta etsineet.
Me vyötimme uskolla kupehet,
sydän-ovemme pihtipieliset
veren lämpimän kaipuulla pirskottain.
--Nyt antaos, Jahve, sun merkkis vain.
Viel' ei Sinun tähtesi yössämme näy.
Mut tiedämme: ihmeenä ilmi se käy.
Tämä yö kova on Sinun kostosi yö,
vavistuksella Pharaon huoneen se lyö;
kenen nähdään nukkuvan vuoteessaan,
totisesti ei vältä se tuomiotaan;
ken soi vihan mieltänsä saastuttaa,
hänet nielee liekkejä suitseva maa;
oman voimansa tunnosta korska ken on,
tänä yönä hän tuiki on voimaton.
--Mut valvojat hartaat, hiljaiset
ja, joilla on nöyrät sydämet,
tänä yönä ne matkaan kutsutaan
ja ihmisen kruunulla kruunataan.
TUULI JA TÄHKÄ.
Imit mullasta voimaa,
vain pienin hiukoin.
Sait hellettä paljon
ja vettä niukoin.
Karu kasvupaikkas
kiven syrjässä mätäs.
Koet sentään täyttää
sun tehtävätäs.
Elojuhlaa varten,
pian lähestyvää,
mehus tuhlaten kaiken
loit, kypsytit jyvää.
----
Kiviturpeen tähkä,
minä vapisen vuokses,
kun koillistuuli
käy korskana luokses.
Yli vainion kiitäin
se kiukusta puhkaa,
raekuurolla ruoskii
ja ulvoo ja uhkaa.
Sen tahto jo taittaa
ikimetsien hongat,
sen tahtoon taipuu
ukonpilvien longat.
Miten monta se mursi
sun ystävääsi!
Alas mahtajan eessä
jo taivuta pääsi.
----
Mut kulkijan korva
mykän kuiskeen kuuli:
Lyö, sorra ja surmaa,
tee työtäsi, tuuli!
Minut, heikon ja hauraan,
olet murtava kyllä.
Mut voittava tahto
on tahtosi yllä:
pyhä luomisen tahto,
iankaikkisin, ylväin.
Minut löit, minä kuolen
--elon siemenen kylväin.
Suven suuremman tullen
sato kallis kerran
on karttuva laariin
elonkorjuun herran.
NIIN MONI HEISTÄ
Niin moni heistä, jotka milloinkaan
ei kärsimystä tulleet tuntemaan;
niin moni heistä vaikertaen kulki.
Mut moni heistä, joilla tuska vaan
ja orjantappurat on osanaan,
ei sitä muille kuuluttanut julki,
vaan moni heistä hymy huulillaan
on käynyt kärsimyksenpolkuaan,
--he tuskan mykkään sydämeensä sulki.
SYDÄMET.
Vaikenevat sydämet
turhan melun tähden.
Mies miestä vastaan
saaliin nähden.
Jäätyvät sydämet
lämpöä vailla.
Kuka voi hehkua
auringon lailla?
Kuka voi jäässäkin
syttyä paloon?
Sysimustat sydämet
vihkiä valoon?
Etsiä taivaalta
eksyneen tähden?
Kuka voi ruokkia
nälkää nähden?
Itkevät sydämet
kuollutta lastaan.
Kuka veisi ihmisen
ihmistä vastaan?
MUISTIKIRJAAN.
Kuin lehti, jota tuuli lennättää,
niin kalpeaks ja kuihtuvaksi jää
jok'ainut sana, kirjoitettu tähän.
Ja sill' on sulle sanomista vähän.
On mykkänä se unohtuva pois.
kuin sit' ei koskaan kirjoitettu ois.
Jos ehkä kirjoittikin rivin, kaks,
jäi vieras sulle sentään vierahaks.
Ja sanoja et kaipaa ystävältä.
Saat katseen kaikki ymmärtävän hältä;
se katse sanaton jää unelmiis
ja kieliin sydämen ja kyyneliin.
NUOREMMALLENI.
Niin tulvehtii veri suonissas
kuin mahla maan kevätaikaan puussa,
ja päivä päivältä sielustas
kuvat nousee kuin kukat toukokuussa.
Tarun haltijattaret kruunupäät
kuin auki löis lumolinnan ukset
yhä uusia ihmeitä tielläs näät,
unes luo yhä uudet kangastukset.
Suven leikkiä sun elos ollut on,
kevättaivaan kuultoa, kimmellystä,
sädesäihkyä äitimme auringon.
--Et tuntenut outoa väristystä,
joka kunkin ihmisen yllättää,
sydänyönä varkahin hiipii rintaan,
kun ihminen etsii eikä nää
tien varrelle jäänyttä kallehintaan.
Käyt hetkessä vieraaks itselles
välähdyksenä sun oman sielus nähden.
Hätäläppänä lyö sinun sydämes
yön, tyhjyyden, elos turhan tähden.
Ole mies, veli. Muista: ankkurin
kukin heittänyt on saman rannikon luona.
Moni hukkui, mut moni voittikin,
moni ihminen syntyi hetkenä tuona.
PIENI SANA.
Ken mulle lausuikaan sanan pienen sen.
En muuta kuullut, muuta en muistaa voi.
Mut niinkuin vinha tuulenpyörre
kauas se kiidätti sydämeni.
Ken mulle lausuikaan sanan pienen sen.
En muuta kuullut, muuta en muistaa voi.
Mut niinkuin ylimmäisin tähti
lentänyt ois ohi sydämeni.
Vei laaksoon siniseen, yli vuorijään,
vei halki merten kuohujen huimimpain,
vei suutelemaan otsaa taivaan
tuskassa polttavan kaipauksen.
ONNI.
Se tulee niinkuin kuiskaus,
joka sähkönä värähtää jäsenestä jäseneen.
Se on kohta niinkuin huikaisevan kirkas sävel,
joka polttavana riemuna imeytyy vereen.
Sydämen ovelle tullessaan
se kumahtaa kuin portinkolkutin.
Kynnyksen yli se astuu kaikuvin askelin.
Ja samassa joku,
joka siellä sisällä istui ja odotti,
vavahtaa niinkuin täyttymyksen edessä
ja sytyttää kaikki kynttilät palamaan
ja panee piikansa
vieraalle verhoksi kutomaan
sinisintä silkkiä
aavistusten arimmista rihmoista.
Toisen se lähettää
tuliaismaljaan tyhjentämään
kaiken keväisenä mahlana kertyneen
ihmeellisen ikävän,
kolmannen käskee
kaikkia ilon käkiä kukuttamaan.
Mutta itse se on kynnysalla vastassa,
syleilyvalmiina käsivarret.
Tulijan se taluttaa sisimpään saliinsa
varta vasten varatulle istuimelle.
Ja jokainen askel
jää vuosia kimmeltämään,
kultaisena täplänä.
FINAALI
Lieneekö lauluni laatu
luontunut mielesi mukaan.
Joskus ei oikkuja polttavan pääni
ymmärrä kukaan.
Elämän keskellä kerran
kaunista untani nähden.
Nääntävin riemu ja tuska on ollut
kauniin tähden.
Ylväs on laulajan latu:
siunaten laulua, lastaan
astua otsin korkein
unhoitustansa vastaan.
End of Project Gutenberg's Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja, by Uuno Kailas
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUULI JA TÄHKÄ YNNÄ MUITA RUNOJA ***
***** This file should be named 12178-8.txt or 12178-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
https://www.gutenberg.org/1/2/1/7/12178/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
https://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at https://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit https://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Each eBook is in a subdirectory of the same number as the eBook's
eBook number, often in several formats including plain vanilla ASCII,
compressed (zipped), HTML and others.
Corrected EDITIONS of our eBooks replace the old file and take over
the old filename and etext number. The replaced older file is renamed.
VERSIONS based on separate sources are treated as new eBooks receiving
new filenames and etext numbers.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
https://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
EBooks posted prior to November 2003, with eBook numbers BELOW #10000,
are filed in directories based on their release date. If you want to
download any of these eBooks directly, rather than using the regular
search system you may utilize the following addresses and just
download by the etext year.
https://www.gutenberg.org/etext06
(Or /etext 05, 04, 03, 02, 01, 00, 99,
98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90)
EBooks posted since November 2003, with etext numbers OVER #10000, are
filed in a different way. The year of a release date is no longer part
of the directory path. The path is based on the etext number (which is
identical to the filename). The path to the file is made up of single
digits corresponding to all but the last digit in the filename. For
example an eBook of filename 10234 would be found at:
https://www.gutenberg.org/1/0/2/3/10234
or filename 24689 would be found at:
https://www.gutenberg.org/2/4/6/8/24689
An alternative method of locating eBooks:
https://www.gutenberg.org/GUTINDEX.ALL
