The Project Gutenberg eBook of Purjehtijat
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Purjehtijat
Author: Uuno Kailas
Release date: September 14, 2023 [eBook #71648]
Language: Finnish
Original publication: Porvoo: WSOY, 1925
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PURJEHTIJAT ***
PURJEHTIJAT
Kirj.
Uuno Kailas
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1925.
SISÄLLYS:
Rukous
I (Lapsifantasioja)
Mäenlaskua
Sanat
Hiljainen loppulause isämeitään
Tyhmät ja viisaat
II
Nuori Narayana
Eeva
Laulu aallolle
Runo runosta
Laulu sinulle
Adagio
Ensi lumen aikaan
Kesäillan kuje
III
Vanhoille
Suomalainen sonettiparaati
Lehmän häntä
IV
Satu meistä kaikista
Atlantis
Sanoja yössä
Verkossa
Purjehtijat
Vanha maa
Deluge
Aphelium
V
Huomispäivä
Olin nuori
Sydän ja Kuolleen meren apinat
Sana
Syyllinen mies
Runo ristiinnaulituista
Paimenet
Me
Minä näen
Lentävän Hollantilaisen näky
Lapsen silmä
RUKOUS.
Näytä minulle kasvosi läheltä, Elämä.
Suo minun koskea niitä silmilläni.
Sillä minä rakastan niitä,
vaikka ne olisivat rumat.
Ruoki minua henkesi tulella, Elämä.
Astu suuni kautta ja sieraimistani sisään.
Sillä se ihminen, jota ei elämän sammumaton tulva
tempaa mukaansa matkalle ikuiseen mereen,
hän on vain seisovaa vettä
ja mätänee.
Opeta minua, Elämä,
että minä osaisin avata sydämeni sinulle,
kun sinä palavassa pensaassa puhut.
Sillä sinun äänesi on sydänten kuolema ja elämä.
Ei ole sääli sitä sydäntä,
jonka sinä ristiinnaulitset omin käsin
tahi joka musertuu rautaisen anturasi alle:
sillä sen sydämen mitta on täysi.
Voi sitä sydäntä,
tuhannesti: voi sitä sydäntä,
joka ei koskaan maistanut sinua, Elämä,
Jumalan matojen ihana ruoka.
I
(Lapsifantasioja.)
MÄENLASKUA.
Taivaankansi on iso kelkkamäki.
Ja aurinko istuu kultaisessa kelkassa.
Ja lumi ryöppyää
ja putoaa alas maanpäälle
kirkkaina säteinä.
Ja aurinko ajaa kelkkansa hämärän metsän taakse.
Ja aurinko menee kotiin,
kun se on kyllästynyt leikkiin.
Taivas on varmaan hyvin hauska kelkkamäki,
koska aurinko laskee mäkeä joka päivä.
SANAT.
On olemassa hyvin paljon sanoja.
Sanat ovat esineitä
ja minä voin nähdä ne.
Toiset niistä ovat rumia ja toiset kauniita.
Äiti on hyvin kiltti sana — paras sana.
Se maistuu paljon suudelmalle.
Isäkin on hyvä sana,
mutta siihen kertyy joskus ukkosta
ja silloin on parasta
mennä salaa oven taakse piiloon.
Kesä on hyvin lämmin sana
ja sen löytää joka aamu
ruohikolta ja hiekkakasasta.
Maailma on hyvin suuri sana,
joka ei mahdu aivoihin.
Vitsa on hyvin kirvelevä ja vihattava sana.
Ihmisillä on vielä paljon tyhjiä sanoja.
Käsittämättömiä sanoja.
Niinkuin synti ja kuolema,
jotka eivät merkitse mitään.
Mutta niitä pitää kuitenkin pelätä.
HILJAINEN LOPPULAUSE ISÄMEITÄÄN.
Isä ja minä sanomme: "Isä meidän"...
Sinun pitää silloin olla hyvin vanha, Jumala,
koska sinä myöskin olet isäni isä.
Olet varmaan myöskin kovin hyvä,
sillä oikein vanhat ihmiset
niinkuin mummu ja vaari
ovat hyviä pienille lapsille.
Kai sinäkin poltat pitkää piippua
niinkuin vaari?
Ja varmaan sinulla on hyviä päärynöitä
paratiisissasi.
Eihän siellä ole enää käärmeitä?
Kun olen kuollut
ja minusta on tullut pieni enkeli,
otathan minut syliisi
ja kerrot minulle kauniita satuja.
TYHMÄT JA VIISAAT.
Minä nauran auringolle.
Sekin nauraa minulle.
Se nauraa niinkuin äiti.
On tyhmää nauraa auringolle.
Isä ja äiti ja eno ja täti
eivät koskaan naura sille.
Sillä he ovat isoja ihmisiä.
Ja isot ihmiset ovat viisaita.
Ja viisaat eivät saa nähdä mitään.
Viisaat eivät saa ymmärtää mitään.
Viisaat eivät yhtään tunne aurinkoa.
Mutta minä olen tyhmä
ja nauran auringolle.
Minä melkein luulen, aurinko,
että sinäkin olet tyhmä.
Me nauramme viisaita, aurinko.
II
NUORI NARAYANA.
Kaunis ruskea jumala lepäsi eräänä aamuna
vienosti läikehtiväisessä meressä
lumpeenlehdellä, lähellä taivaan seinää.
Hän teki ruokopillin ja soitteli sillä.
Sävelet putosivat mereen
niinkuin tuoksuvat, kirkkaat kastepisarat.
Ja meri alkoi kuplia kaikkialla.
Ja jokaisesta kuplasta puhkesi lumpeenkukka.
Ja mehiläiset kantoivat jumalan huulille kukkien maljoista mettä.
Ja Narayana katseli kaiken meren yli
uneksivin, maailmoja-käsittävin silmin.
Ja hän näki kaukaisimmalla korallisaarella,
lähellä toista, vastassa olevaa taivaanseinää
ihanan Meren tyttären leikkivän hiuksillaan.
Narayana kutsui. Ja jumalatar saapui tuulenhenkien myötä.
Ja nuori ruskea jumala
rakasti valkoista meren ja ilman tytärtä
ylenpalttisen kiivaalla rakkaudella.
Ja jumalien rakkaus nostatti meressä myrskyn.
Ja aallot heittivät vaahtohelmiä hamaan taivaan kattoon.
Vihdoin Narayana nääntyi rakkaudesta.
Ja jumalatar vajosi merenhenkien syliin.
Ja kultainen otsaripa kimmelsi meressä kauan.
Ja Narayana lepäsi lumpeenlehdellä raukein jäsenin.
Sitten hän ojensi vasemman säärensä veteen.
Ja lukemattomat pienet kultakalat
hypähtelevät Narayanan nilkan yli
piirtäen välkkyvän, ihanan sateenkaaren
taivaan sinisen-sinistä seinää vastaan,
joka ihan lähellä kohosi merestä esiin.
Ja Narayana katsoi jälleen merta.
Nyt hän huomasi kaikki ne merimiesten sielut,
jotka hän huolettomasti oli uhrannut nuoren lempensä tähden.
Ja kaunis lempeä jumala murehti niitä
ja kokosi ne kaikki syvältä meren pohjasta
ja pani ne uuteen kuoreen
ja lähetti ne jälleen elämään.
Aurinko vajosi mereen
ja tähdet alkoivat välkkyä taivaan katossa.
Narayana poimi niitä oikean kätensä täyteen
ja pudotti ne yksitellen sormiensa lomitse mereen,
jossa ne hohtivat niinkuin Meren tyttären silmät.
Ja nuori väsynyt jumala
katseli uneksuen tähtien vajoamista,
kunnes nukkui lumpeenlehdelle, lähelle taivaan seinää.
EEVA.
(Else Lasker-Schülerin mukaan.)
Olet pääsi painanut syvään ylitseni,
sinun pääsi — ah, sinulla on kevääntuoksuinen tukka!
Sinun huultesi yli käy ruusunkarvainen päivänkilo,
sinun huulesi ovat kuin paratiisin puiden kukka.
Ja sydän on minussa itänyt rakkautta,
ah, minun sydämeni riutuu kuluttavan kaipuun tähden.
Ja sinä vapiset aavistustesi voimaa
etkä sinä tiedä, miksi noin ähkyen hengität untasi nähden.
Ja niinkuin muisto, jolla on tuhat juurta,
niin pysyn sinussa kiinni ja elämäsi mullassa aina.
Sinä olet sokean-nuori, sinä olet nuori kuin Aadam.
Syvään ylitseni noin sinä pääsi paina.
LAULU AALLOLLE.
Uni oot, meren sielusta noussut.
Sua, aaltoa, tuuli vie.
Meren äärellä paateen ehkä
kivirintahan päättyy tie.
Olet sammuva, kuin sua ennen
meren laps moni sammunut on.
Mut haudallas taas meri nostaa
vesivarsojen karkelon.
Meren leikissä leikit myötä,
meren kehtohon raueten,
kuin kupliva hetki, mi raukee
ajan helmahan ikuisen.
Kuin laulu, mi rintahan syntyy,
sisar sun, sisar lainehen.
Sekin uupuu kesken: on pitkä
tie rintahan ihmisten.
Sen tahto on yhtyä sentään
meren lapsien karkeloon
ja läikkyä, kuplia, lyödä
kivirintahan kallioon.
Meren tuoksua, laulu ja laine,
meren henkeä hengittäin
ja juopuen auringosta
iät leikitte kimmeltäin.
RUNO RUNOSTA.
Totuuden lähteellä
sä syvin lapsensilmin uneksut
ja leikit tähdillä ja auringolla.
Maan kasvot jälleen nuoriks suutelet.
Ja tuuli vie
sun hengitykses tuoksun meren yli.
Sun kätes ovat rikkaat hyvyydestä,
sä niillä sydämiä punnitset
ja loputtoman valon siroitat
yön peltoon.
Ja kaikki tähdet rakastavat silmiäsi.
Ja tomust' alkaa avaruus
sun jalkojesi luota,
miss' onnellinen kerjäläinen polvistuu.
LAULU SINULLE.
Minä tuon rakkauteni sinun tiellesi
niinkuin kiiltomadon yössä.
Minä asetan käsiisi kalliin korun,
heitä se mereen,
ettei se aamulla himmentyisi.
Sinun suusi on täynnä meren hengitystä
ja lasten soperruksia.
Sinun sanasi ovat tulvillaan heräämistä.
Sinun silmiesi taivaissa
syntyy uusia tähtiä tänä iltana.
Minun sydämeni tuntee ne,
ja minun koko elämäni
pakenee luotani ja polvistuu
rukoilemaan niitä tähtiä,
ja sydämeni antaa niille onnelliset nimet.
ADAGIO.
Hetki rajaton
kuin meren sydän salainen ja syvä.
Sen pohjall' onni on
kuin mullan alla paisuvainen jyvä.
Sun katson silmihis,
ah, havahtuviin salaisuuksiin noihin
kuin niissä aukenis
nyt portit elon esikartanoihin.
Näin, silmin nääntyvin
— kuin juonut oisin auringon ja sinen —
näin, täysin sydämin
en ennen nähnyt, ollut onnellinen.
Tää hetki uudistaa,
se kylvää meihin parast' itseämme
ja siemen lankeaa
kuin kesä, taivas multaan elämämme.
ENSI LUMEN AIKAAN.
On ensi lumi varmaan mennyt päähän meille.
Niin ujosti ja sentään kiehtovasti nojaat minuun.
Ja lämmin kujeellinen kätes eksyy käteheni.
Ja meiltä ovat kaikki sanat loppuneet.
Me pysähdymme puiston lyhdyn alle. Katsohan:
se totisesti on kuin vanhan sedän silmä.
On katsovinaan muualle, mut varkain nenänvartta pitkin vilkuu meihin,
on hiukan hämillään, kun tulee keksityksi,
mut sitten puistaa päätään: aijai nuorisoa tähän aikaan...
Ja silloin avaan uhallakin suuni:
nyt olen vihdoinkin jo valmis virkkamaan sen sanan,
mi kaiken iltaa pienen hiiren lailla
on ihanasti nakertanut sydäntäni.
Ja aivan varmaan sinä _näet_ sen,
tuon sanan pienen, suloisen ja hupsun:
sun kätes pyrähtää kuin pieni lintu
mun kädestäni pois, mun suuni eteen.
Se julmasti ja lempeästi sulkee sen,
mun uppiniskaisen ja humaltuneen suuni.
KESÄILLAN KUJE.
Kas, armas, kuinka raukea
on pilvilinnun siipi.
Tuoll' ilta kissan-askelin
jo pensahikkoon hiipi.
Se piilee, kuje mielessään,
ja pilkistelee meihin.
Se taikuri on. Mutta myös
mä kuulun taikureihin.
Puun oksilta, kas, varastin
nyt kourallisen tuulta
ja iltaruskon poskeltas
ja perhosia suulta.
Ja sentään meille kepposen
tek' Ilta, voitti leikin:
se salavihkaa sun ja mun
pois itseltämme veikin.
III
VANHOILLE.
Emme säiky teitä: nuoret oomme, mutta teidän luunne kohta maatuu.
Kuinka säikkyisimme pelkkää varjoa, mi tiemme poikki kaatuu!
Emme vihaa teitä: työnne teitte, teitä työssänne me rakastamme.
Teidän sekä isienne työ on ruokamulta, mehu juurissamme.
Emme syytä teitä: oikein, väärin teitte, toisin voineet ette.
Meidän työnämme on pestä vääryys, kun te hiljaisimpaan lepoon
vaikenette.
Mutta: turha luulla ainoaksi omaa kalpaanne ja voittoretkeänne.
Turha luulla, että ikuisesti jatkuis teidän hetkeänne.
Meidän menoksemme jos te käytte kahvaan ruosteensyömäin kalpojenne,
tietkää: _kuitenkin_ me käymme ylitsenne!
SUOMALAINEN SONETTIPARAATI.
Kas, kaarti paraatihin ratsastaa
sonetti-univormu sorja yllä.
Hei, heppa, muista, jalan käyttelyllä
nyt ettet loukkaa arvostelijaa!
Ken lurjus sapelinsa kohottaa!
Se pian tuppeen! — tiedättehän kyllä:
on ero paraatilla, miekanmittelyllä.
Siis vielä kerran tarkoin katsokaa,
ett' univormussanne moitteeton
on joka rytmi-sauma, riimi-nappi
ja että ryhti teillä uljas on!
Vois muuten paisua sen herran sappi,
kun runopataatista antaa tuomion,
ja laulajall' ois eessä Nälkälappi.
LEHMÄN HÄNTÄ.
Runon lehmän hännästä tehnyt oon,
sekös kiukutti filistereitä:
— Runoniekkojen aatos, varjelkoon,
käy selviä navettateitä!
Runotarko — niin tuumi yks viisas mies —
vois viihtyä läävän puolla?
Uh, vaarallistakin on kukaties
runous, joka syntyy tuolla! —
Iloks kansan tään paras laatia ois
runotekstejä katkismuksiin,
myös kuutamoiltoina puhjeta vois
ah, lemmenhuokauksiin...
Hyvä ois, vähän myöskin jos kutkuttais
isänmaallista ihramahaa:
pian kunniatohtorin miekan sais,
tukun täyteläisen rahaa.
Runon työ on vienosti kuiskuttaa
poven tyhjyyttä eleegistä.
— Mut lehmän häntiä huiskuttaa
runoss' on epäesteettistä!
Niin kai se on, enkä minäkään
kovin lehmän häntää kiitä.
Mut lammaskuorohon määkyvään
voi määkyä myöskin siitä.
Niin aattelin, mutta sen aatoksen
oli siittänyt järki lyhä.
Minä viisastuin ja nyt aattelen:
On lehmän häntä pyhä;
maholehmän hännän ainiaan
tulis rauhoitettu olla:
se on tehtaanmerkkinä paikallaan
monen laulajan tuotannolla.
IV
SATU MEISTÄ KAIKISTA.
Olen kävellyt kaiken iltaa puiston teitä
ja ajatellut itseäni: mitä olen
ja mitä voisin olla.
Olen katsellut tähtiä ja ihmetellyt,
kuinka niiden silmät ovat suuret tänä iltana.
Minä melkein näen,
kuinka ne kaikki istuvat suuressa kristallisalissa
sinisellä matolla
Jumalan jalkojen juuressa —
pienien lasten parvi, valkoiset mekot yllä.
Ja Jumala katsoo kaikkia heitä
aurinkoisilla silmillä,
joissa on isällistä hymyä.
Ja Jumala miettii satua,
minkä hän kertoisi heille.
Ja silloin Isä Jumala muistaa,
kuinka hän itse oli lapsi:
kuinka hän leikki kerran
suuressa vihreässä puistossa
ihanien puiden alla.
Hän oli katsellut huvikseen,
kuinka hänen hymynsä putosi kukkina maahan,
kuinka hänen naurunsa lehahti perhosina ilmaan.
Ja kun hän väsyi siihen,
keksi hän tyhmän leikin:
Hän oli yksin, leikkitoveria vailla,
ja hänen oli ikävä.
Hän teki sentähden savesta pojan,
ihan kaltaisensa,
puhalsi siihen: ja katso! se hymyili hänelle.
Ja Jumala katseli poikaa suurella ilolla.
Mutta hän saikin jo aamulla tuta,
että oli pahoin tehnyt:
hän tuli leikkitoverin luokse — ja säikähti tätä:
Hän oli outo ja ruma ja vanha.
Puisto oli mykkä ja surullinen,
kukkaset vapisivat kovin
ja kauniit linnut ja perhoset pakenivat vieroen kauas.
Ja Jumala itsekin tunsi,
miten hänen ilonsa äkisti kuoli,
miten hänen lapsenmieltänsä puistatti
vieras ja paha tunne, hänelle käsittämätön.
Ja hän oli kääntynyt pois.
Ja hän oli itkenyt silloin
ensimmäisen kerran.
ATLANTIS.
Oli onnellisten saari mun sydämeni kerta,
ja auringossa kylpi se keskellä merta.
Ja linnassa siellä monin jalokivin hohti
Maan prinsessa kaunein ja prinsessa nuorin
— mut sielua vailla ja peikotar siksi.
Meren äärillä kultaisin pähkinänkuorin
unet soutivat vehmaita rantoja kohti:
ihanaisinten huulien kostuttimiksi
Ilon maasta ne noutivat ruusujen mettä.
Jos kuinkakin valtiatarta ne palvoi,
jano prinsessan julmilla huulilla valvoi:
— Ei sammu se ihmisen kyynelettä!
Hän kyyneltä pyys — mereks ei sitä tiennyt.
Sen sai: tuhotulvana saaren se peitti,
kuin simpukan aaltojen kohtuun sen heitti —
merenpohjainen peikkojen luola se lie nyt.
SANOJA YÖSSÄ.
Yö on noussut
mustin äänettömin kasvoin
vuoren alta, sydämestä maan.
Yö on niellyt
auringon ja maan ja metsän, meren,
joita rakastamme niinkuin elämää.
Yö on niinkuin peikon paha katse,
josta joka hetki lentää lepakot.
Yö on tullut meille.
Tunnetko? — kuin vieras kylmä käsi
lepäis silmillämme,
jotka äsken vielä
niinkuin kukanterät paisuvaiset
tulta, tulta joivat
auringosta,
jok' on silmä kaikkein tulisin.
Yö on tullut meille.
Sanat lakastuvat huulillemme.
Emme nähdä, tuntea voi toisiamme,
emme itseämme yöltä pelastaa.
VERKOSSA.
Olen verkon silmässä kala. En pääse pois:
ovat viiltävät säikeet jo syvällä lihassa mulla.
Vesi päilyvä, selvä ja syvä minun silmäini edessä ois.
Vesiaavikot vapaat, en voi minä luoksenne tulla!
Meren silmiin vihreisiin vain loitolta katsonut oon:
mikä autuus ois lohen kilpaveikkona olla! —
Sameassa ken liejussa uupuu, hän pian uupukoon!
Omat sammuvat silmäni kuoletan auringolla.
PURJEHTIJAT.
On syvyys allamme kuin lohikäärmeen suu,
kuin syli Atlantin — me kohta vajoamme.
Niin kiiluu alta pilvipäärmeen kuu
kuin paholaisen silmä. Kaukana on meistä jumalamme.
Ja jokin maston lailla meissä katkeaa
kuin veitsi leikkais meidät irti juuristamme.
Lyö salama. Ja taivas päämme päällä ratkeaa.
Me tyhjin silmäkuopin syvään pimeyteen tuijotamme.
Ja kaikki elonlaivan purjehtijat hullut on:
söi myrsky niinkuin skorpiooni pään ja tunnon heistä.
Ja sydän jokainen koht' aronkaltaiseksi tullut on.
Ja elo putoaa kuin kimmeltävä kalansuomus meistä.
Kuin olisimme kahlein kiinni vuoressa
niin käsiämme ylös kurkoitamme.
Olemme toukanruoka mätänevän ruumiin kuoressa.
Ja aavelaiva kantaa varjojamme.
VANHA MAA.
Maata katso, Äiti, katso tytärtäsi:
myöhä rintalapses käynyt onhan vanhemmaksi itseäsi!
Itse synnyt, sytyt joka aamu hehkuun uuteen,
uuteen nuoruuteen ja häikäisevään valonihanuuteen.
Maa, sun tyttäres, on vanhuutensa runtelema, taudin lyömä,
syksyn-kuumehinen, kaikelt' ytimeltään madonsyömä.
Tähtirakkautes hyljäten ja kupeeltasi luopuin
Maa on syvään langennut, Kuun peikonhyväilyihin juopuin;
raiskattu on, vereen, tuskan-syntiin tahrattu on nuoruus tyttäresi —
itke, Äiti jumalallinen, tai nouskoon pilvi häpeän sun otsallesi.
Lahjaas kalleintakin — kulmillansa laulun kimmellystä —
hylki tyttäres: niin vihas sydämensä hengitystä.
Älä katso, avaruutta syleilevä Äiti, tytärtäsi:
häntä kiroten myös kirota sun täytyis itseäsi!
DELUGE.
Minun silmieni rovio on syttynyt,
kätenikin palavat
ja vereni vapisee.
Minun sanani tukehtuvat
tai ovat tuiki mielettömät
niinkuin samum,
jossa koko erämaa puhuu
ja kaikki hiekan henget taistelevat.
Olen tullut
enkä päästä sinua,
ennenkuin vereni maanjäristys
määrättömien
tuhon ja hukkumisen sekuntien jälkeen
asettuu.
Minun äitini on suudellut kaikkina päivinä
Jumalan otsaa,
kun hän minua kantoi.
Olen tuli sinun tultasi, aurinko,
ja minä tahdon polttaa ja palaa.
APHELIUM.
Mun vuosmyriaadeja sitten
avaruuksihin yöpyvän nähtiin.
Ah, arvaamattoman pitkä
tie täältä on muihin tähtiin.
Mun taattoni aurinko, turhaan
tulinuolias jälkeeni ammuit:
yön, äitini, tahto mun voitti;
jo aikoja taakseni sammuit.
Edes kaikuna tänne ei kuulu
elon rannalta aaltojen pauhu,
tääll' yön kivikasvoilla viihtyy
iankaikkinen tyhjyys, kauhu.
Olen kylmä, mun vertani hyytää
tämä äänetön kuoleman aatto.
Ylt'ympäri jäässä on lapses —
mua lämmitä, lämmitä, taatto!
Tule leimuten, suurena saavu,
yön sielussa soihtusi nostain.
Olen arvoton armohos, taatto,
tule kuitenkin, vaikkapa kostain.
Tue, kutsu ja luoksesi ohjaa,
kun nöyränä tieltäni palaan.
Jos kuoleva oon, minä kuolla
sinun liekkihis, aurinko, halaan!
(1921.)
V
HUOMISPÄIVÄ.
Tämänpäiväinen aurinko
ei ole sinua varten:
se näkee vielä
ranteissasi kahleenjälkien häpeän
ja otsallasi eilispäivän polttomerkit.
Tänään — erämaa
joka nielee kaikki keitaat:
unet ilosta ja auringosta.
Tuulen tuomaa lentohiekkaa
janon runtelemille huulille.
Mutta:
rautaristikon takaa
katse,
ihmisen katse —
niinkuin liekki joka syttyy tuhkaan.
Vielä täynnä
tuskan ja ilon taistelua,
mutta voitonvarma,
huomisen-altis,
juopunut syntymättömästä valosta.
Niinkuin huuto
etäisyydestä toiseen:
— Nähkää naulanjäljet käsissämme,
jotka ovat kohonneet
jaoittamaan tämänpäivän vankilaa.
Kuulkaa sielujemme salamaa:
se on tuli taivaasta
ja sytyttää esiuhrin huomispäivän auringolle,
joka tulee — on _pian_ tuleva —
ja suutelee kaikkia rikkaita sydämiä.
OLIN NUORI.
Olin nuori. Ja kasvoin harmajin,
sinipunervin silmänaluksin
minä arkana kouluun kuljin.
Oli rehtori vanha ja viisas mies.
Minä usein pelkäsin, että hän ties,
mikä syy minun mieltäni painoi.
Ja kotona täti, hän katsoi niin
minun silmäini lastenkamariin,
että pakenin pois ja itkin.
Kun nuoria kasvoja muita näin,
miten vihasin omaa itseäin
ja kipeää elämääni.
— Ah, silloin vielä mä tiennyt en,
että kukaan, kukaan ihminen
ei tääll' ole parempi toista.
Tuta sai sen poika. Ja rakastamaan
mies sitten on oppinut nuoruuttaan
ja omia arpiansa.
SYDÄN JA KUOLLEEN MEREN APINAT.
Kuolleen meren rannalla jossakin
— maailmahan on kuolleita meriä täynnä —
asui jolloinkin ajan varrella suku,
joka oli unohtanut sydämensä jonnekin.
Ja katso, nämä ihmiset menestyivät hyvin
ja lihoivat hyvin.
Heidän vehnänsä kypsyi ja rypäleensä paisuivat.
He tekivät viekkaasti kauppaa
ja kävivät julmasti sotaa.
Ja kameelit kantoivat ryöstösaaliina kotiin
kultaa ja kalliita kiviä
vuorten takaa.
He olivat onnelliset.
Ja lihavin kaikista papeista puhui:
— Kiitetty olkoon Allah!
Nyt hänen siunauksensa on vuotanut ylitsemme
runsaampana kuin koskaan.
Tietkää, oi uskovaiset kaikki,
että tämä Allahin ylenpalttinen suosio johtuu siitä,
että tuo kärkäs rauhanrikkoja, Sydän,
alati tyytymätön, alati kapinoiva Sydän
on vihdoinkin keskuudestamme poissa.
Eikö hän riistänyt meiltä öittemme unta
ja päivällä virittänyt ansoja kaikille teillemme.
Eikö hän napissut aina lempeitä lakejamme vastaan.
Eikö hän solvannut aina, tuo niskuri Sydän,
pyhää esivaltaa ja jaloja tuomareita,
että he muka olisivat pyöveleitä.
Jos me ryhdyimme sotaan
tahi jos solmimme rauhan,
eikö hän syyttänyt, että me teimme väärin.
Eikö hän saattanut meidät alati häpeään.
Nyt hän on poissa.
Allah, hän joka Kuolleessa meressä nukkuu,
hän ei katsellut Sydäntä suopein silmin:
tämähän häiritsi alati hänenkin untaan.
Iloitkaatte, oi uskovaiset kaikki:
Allah on vienyt hänet keskelle erämaata,
että hän menehtyisi nälkään ja janoon,
että me olisimme alati onnelliset!
Kiitetty olkoon Allah!
Allah, hän joka Kuolleessa meressä nukkuu,
heräsi eräänä yönä:
hän oli kuullut jonkun huutavan nimeään.
Ja katso, Kuolleessa meressä paloi elävä liekki.
Se lähestyi niinkuin lentävä tähti
ja lankesi jumalan jalkojen juureen.
Se oli palava Sydän. Se puhui:
— Isäni, en ole löytänyt kotia ihmisten luota!
Ja Allah katseli häntä
ja kuunteli häntä
ja itki.
Ja Allah kohotti päätänsä Kuolleesta merestä.
Silloin kuuli hän sen,
mitä lihavin kaikista papeista puhui.
Ja Allah vihastui kovin.
Ja Allah kohotti kätensä:
ja katso, ihmiset olivat aamulla niinkuin apinat.
Mutta Sydän jäi Allahin luokse.
Ja lempeä jumala otti hänet käteensä,
nosti hänet huulilleen
ja suuteli häntä.
SANA.
Alussa oli Sana.
Ja muuta ollut ei.
Ja Ylimmäisest' oli synty sen.
Ja alkuyöhön kauas
sen Luojan sormi vei:
niin luotiin maa ja meri, ihminen.
Sana luomistyönsä päätti
ja palas Isän luo.
Ja Henki kantoi sitä huulillaan.
Mut kerran keskiyöllä
Kyy, valheen henki tuo
sen varkain otti, vei sen maailmaan.
Ja Sana, kaiken luoja,
oli hedelmätön nyt,
kun ihminen sen nosti huulilleen;
vain lasten leikkikalu,
vain malja särkynyt,
vain mykkä ääni, kaiku tyhjyyteen.
Se näki paljon nälkää
ja paljon tahraantui;
sen kimmellyksen peitti tomu maan.
— Mut joskus, ihmisistä
kun paras uneksui,
se lensi jälleen kotiin, jumalaan.
Ja Isä huulillensa
sen virvoittaen vei,
ja siihen tarttui Luojan hengitys.
Ja ihmiset, he koskaan
sitä unohtaneet ei.
Ja sydämissä kävi väristys.
SYYLLINEN MIES.
Hänet ammutaan. Hän on syyllinen mies.
Hän katsoo ääneti meihin ja meistä pois.
Hän antaa silmänsä minulle ja käskee: katso!
Ja silloin näen, kuka myöskin on syyllinen mies.
Syyn kahleen rautaisen näen ranteessa kaikkien meidän.
Syyn käärme on purrut jo kehdossa lapsen kantapäätä.
Syyn hämähäkki on kutonut verkkonsa kaikkien sydänten teille.
Syy nielee kaikki ihmiset niinkuin hete suossa.
Mutta yksi meistä on murtanut kuoleman renkaan.
Näen kuinka hän riisuu likaset vaatteet yltään,
syyn varjojen kehästä pois hän astuu valoon.
Näen uudet kasvot nuo: hän on ryöväri ristinpuussa.
hän on veljeni, syyllinen mies, joka ammutaan.
RUNO RISTIINNAULITUISTA.
Ristinpuiden varjo
lankeaa mittaamattomana maailman yli.
Nähkää se pilvien hartioilla
ja kaikkien vuosituhansien kasvoilla.
Näettekö: ristiinnaulittuna
maailman sydän
ja elämän nuoruus,
jokainen uusi ääni,
joka huomenna on kaikkien uskonto,
jokaisen uuden päivän aurinko,
jokainen uusi vapahtaja
— vain messiaita ristiinnaulitaan,
ei epäjumalia.
He rakensivat ristinpuita maan kuninkaille.
Mutta heidän lapsensa suutelevat ristejä.
Pian kuolevat heidän askeleensa pimeään.
Mutta valo ei ole pakeneva ristinpuiden ympäriltä,
sillä jokainen ristiinnaulittu sydän oli tähti.
PAIMENET.
Voi paimenten öitä erämaassa.
Haaskalta, kaukaa
korpin viimeinen huuto.
Pimeys, pimeys
vyöryi maailman yli
niinkuin musta meri.
Skorpionit vaanivat hietikolla.
Yö oli pantterin silmiä täynnä
ja shakaalin ulvonta leikkasi ilmaa
niinkuin nuoli.
Nuotiomme kitui
ja laumamme vapisi sen luona.
— Sinäkin vapisit, sydän.
Tunsithan
pahojen henkien hiipivän yössä.
Aavistit:
tuhannen pahaa tahtoa vaani
raatelu-valmiina
— niinkuin tuhannen
julmaa, korpinkyntistä mustaa kouraa
tai pedon hammasta —
ympärilläsi erämaassa,
pimeän meressä, kaikkialla,
lämmintä vertasi janoten
niinkuin pantteri janoo
nuoren karitsan verta.
Ei ole koskaan nähty
tällaista yötä
erämaassa.
Taivas: — tähdistä kudottu kangas.
Ja kaikki tähdet kiertävät
suurinta, kauneinta tähteä,
jota ei koskaan ennen
mikään silmä nähnyt.
Erämaan hiekkaan sataa
pieniä tähtiä lukemattomasti.
Nähkää:
ei ole varjoja, yötä.
Tunnemme:
ei ole enää pelkoa, vihaa,
paha on kuollut,
maa on kaunis ja nuori
ja ihmeitä täynnä:
pantteri nuolee nuorimman vuonan kaulaa,
jännitetyn jousensa laskee metsästäjä,
huulilla lapsen hymy.
Silmämme näkevät unta:
tähdistä astuu enkeli
niinkuin kaunis Jumala itse.
Siunaa maata ja siunaa meitä:
— Hetki on tullut,
rauha on maanpäällä syntynyt,
hyvyys astunut ihmisten joukkoon,
maa on ihmisen koti.
(Jouluna 1923.)
ME.
Me, tomun tomu, saimme elämän.
Suin, sieraimin ja silmin yhä juomme sitä
kuin mehiläinen yrtin mettä juo,
vaikk' yrtin okaat punertuvat verestämme.
Ah, suurin kipumme on täynnä siunausta,
tuo syvä arpi meissä, kallis todistus:
me suutelimme suulle polttavalle
hänt', Ainoata, joka on ja jota rakastamme.
Ja kun me lähestymme sydänt' Elämän
kuin pisarainen hänen suonissaan,
koht' oma valtimomme täys' on elämää,
ja oomme rikkaat lailla jumalan.
Me sormin kosketamme maata, ja se kukkii.
Ja ihmisveljiemme tomusydämiin
me puhallamme, ja ne ihanasti värähtävät
kuin sydän ensi ihmisen, kun sieraimissaan
hän tunsi hengityksen jumalallisen.
MINÄ NÄEN.
Näkysarjojen vaihtuva leikki. Ah, näin ei silmillä nähdä.
Sisempään, syvemmälle ja kauemmaksi ma nään.
Minä tiedän: nyt mieleni katsoo kuulevin, tuntevin silmin.
Näyt syntyvät, kuolevat silmässä itsessään.
On silmäni leili. Sen viinillä täytin. Ja viini on käynyt.
Ihanampana leilistä juon saman viinin nyt.
Oli poutaa ja pilviä, tuulta ja taivasta mielessä mulla.
Hedelmöittyvät nyt nämä siemenet kätketyt.
Näen mieleni unta. Kuin auringon säihkyssä kotka se nousee
tomust' irti ja maasta ja myös ajan piiristä pois.
Salamalla se ratsastaa elon maallisen rannasta rantaan.
On kuin joka ihmisen silmäni tuntea vois.
Hedelmist' olen tiedon puun minä syönyt kai: tämä uusi
elontietoni siks yli parhaan tietoni käy.
Mato pieni on suurin. Ja köyhimmällä on enkelin kasvot.
Erämaissamme eikö nyt jumalan askelet näy.
Näen: ihminen kirkastuu. Hänet jumalan veljeksi tunnen.
Ota kuoleman taittuu, ja kuollehet käy elämään.
Minä nään: paratiisin portti on auki, on taivahat auki.
Joka kohtalon yllä mä sateenkaaria nään.
LENTÄVÄN HOLLANTILAISEN NÄKY.
Hän ruorissa seisoi ja katsoi veteen.
Ja kuoleman-tyyneltä ulapalta,
jolla pilvien kummitusvarjot makaa,
kuva nous, kuva kaukainen, silmien eteen
kuin jostakin satojen vuosien takaa
kovan uhman ja paatumuksen alta.
Näki itsensä mies: soman poikasen,
ruson poskilla, silmissä päivänsäteen.
Näki pojan poimivan kukkasen
ja sen vievän äitinsä vanhaan käteen.
Ja niinkuin emonsa rinnalla vuona
hän kirkkoon äitinsä kanssa kulki
somiss' ensimmäisissä saappaissaan.
Pojun hellästi syliinsä äiti sulki,
kun he olivat kivisen portin luona
ja näkivät kirkon ja hautausmaan.
Näin äiti: "Kas, kultainen katolla tuolla
on risti, ja risti on haudoillakin.
Se on elävän Jumalan merkki ja vala:
iankaikkisen tuskan ei lieskassa pala,
kenen voi sydän lailla Mestarin
oman ristinsä kantaa, sen nimessä kuolla."
Saman äänen kummituslaivaan kuuli
uros harmaapartainen kaukaa jostain
kuin kaikuna esirukousten.
Ja hän luuli silmänsä hourailevan:
ah, keskellä pilvikummitusten
kuin kirkastettuna siltaa veen
kävi äiti, merestä ristiä nostain!
Kovin kalpeni Hollantilaisen huuli.
Hänen nähtiin rajusti vapisevan
kuin vuoren huipulla vanha puu,
johon ukkosen vasama kohdistuu.
Käsin päähänsä harmaatukkaiseen
nyt tarttui mies, joka tyynenä kesti
satavuotiset kauhuntaipaleet,
jota uhmasta uhmaan jäisimpään
viha taivaan paadutti ikuisesti,
jota ihmiset olivat sylkeneet,
joka itse Jumalan nimeä sylki.
Kova, uhman kallio murtui, suli.
Ja hän painoi kädellä sydäntään.
Söi silmiä liekki kuin taulaa tuli.
Ja vavahti kummituslaivan kylki,
kun Lentävän Hollantilaisen ääni
parahduksena sielun pohjalta soi:
"Mua nuolevat liekit, ne lyö yli pääni!
Kirouksesta irti en päästä voi.
Tule, äiti, mun ristiä suudella anna!
Pois täältä sun poikasi kauas kanna!"
Heti, niinkuin rautainen piikki-ies,
kirous hänen kirposi otsaltansa.
Vavistuksella tunsi hän, sokea mies,
miten Jumala itse ristinmerkin
hänen otsalleen teki, suuteli sitä.
Nyt oli hän taaskin poikanen herkin,
syli äidin jolla on suojanansa. — —
Nyt missä on, Hollantilainen, laivas!
Täys aamua kirkasta, nuorta on itä;
meren silmäkalvossa toistuu taivas.
LAPSEN SILMÄ.
Ei mitään puhtaampaa kuin silmäs sun:
mä niiden kautta katson kadotettuun paratiisiin
ja aikaan ennen syntiinlankeemusta.
Voi että likainen ja rietas kuva maailman
sun silmäterääs kerran niinkuin rutto syöpyy!
Näät ehkä kerran, niinkuin minä näin,
pois kaiken kauniin pakenevan itseltäs.
Et löydä äitiäs ja veljesi on kuollut.
Näät ihmissydämien eläinnäyttelyn;
näät elon spitaaliset kasvot edessäs
suin, kielin niljaisin ja kammottavin silmin.
Ja myöskin oma jalkas saastan ketunrautaan tarttuu
ja, niinkuin koira koiriin, liityt niihin,
jotk' elämässä tahrattiin ja tahraavat.
— Mut ehkä myöskin silmäis erämaahan kerran
kautt' ihmeen: kirkkaan lapsensilmän kautta
taas taittuu aurinko, maan puhtain kauneus
kuin näky elämästä, joka kierrossaan
yhäti palaa puhtaaseen ja puhtaimpaan,
sisimpään alkutilaan, jok' on kauneus.
Ja näet: kaikki harha, rumuus — myös sun rumuutes —
ei ollut pysyvämpi tuho kauniin elämän
kuin unohtuva kivenheitto mereen,
jok' ihanaksi rauhassaan on täydentyvä.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PURJEHTIJAT ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
