The Project Gutenberg EBook of Seikkailu saaristossa, by Zacharias Topelius
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
Title: Seikkailu saaristossa
Laulunsekainen huvinäytelmä kahdessa näytöksessä [Finnish]
Author: Zacharias Topelius
Release Date: April 13, 2014 [EBook #45371]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SEIKKAILU SAARISTOSSA ***
Produced by Jari Koivisto ja Tapio Riikonen
SEIKKAILU SAARISTOSSA
Laulunsekainen huvinäytelmä kahdessa näytöksessä
Kirj.
Z. TOPELIUS
Suomennos
Porvoossa 1898.
Werner Söderströmin kirjapaino.
HENKILÖT:
FREDRIK ADOLF, Itägöötanmaan herttua, 17 vuotias.
Amiraali ANKARSTORM.
OTTO SPORRE, meriväen luutnantti.
Kreivitär DANNESKÖLD.
EEVA, hänen sisarentyttärensä.
REBEKKA, varakas talonleski Degeröstä.
STIINA, hänen tyttärensä.
LASSI, hänen veljenpoikansa.
GRIP, tullitarkastaja.
KABYS, vanha merimies.
Upseereja ja merimiehiä fregatti Amfionista.
Kreivittären seuranaisia.
(Tapahtuu juhannuksen aikana v. 1767, osaksi Degerön saarella,
osaksi Santahaminassa lähellä Helsinkiä).
Ensimäinen Näytös.
Ranta Degerön saarella. Taustalla meri, kallioita ja puita. Vasemmalla
katsojasta tupa, jonka ovi on näyttämölle päin. Oven yläpuolella
ullakon ikkuna. Turvepenkki. Valoisa kesäyö.
Ensimäinen kohtaus.
PRINSSI. Kohta sen jälkeen OTTO SPORRE. LASSI nukkuu ulkona
pihalla.
PRINSSI (kulissien takaa). Kiinnitä vene lujasti, Otto! Minä sill'aikaa
käyn vähän vakoilemassa. (Astuu näyttämölle.) Kallioita ja yhä
kallioita! Tämä maa on kauttaaltaan kivestä. Tuossa on tupa, mutta
elämästä ei merkkiäkään. Otto, olemme Suomessa. Me olemme joutuneet
taikalinnaan.
OTTO (astuu näyttämölle). Sitä parempi. Teidän kuninkaallinen
korkeutennehan välttämättä halusi seikkailua. Alku on lupaava.
PRINSSI (heittäytyen pitkäkseen kalliolle). Vapaus, vapaus, oi --!
Vapaus on elämää! Olisinpa kuningas, niin antaisin kaikkien alamaisteni
tehdä mitä he ikinä tahtovat.
OTTO. Pelkäänpä, että teidän korkeutenne hallitusaika silloin tulisi
kovin lyhyeksi.
PRINSSI. Mutta sitä hauskemmaksi, eikö niin? Armias taivas, minäkö
kelpaisin hallitsijaksi, minä, -- iloinen poika, joka pidän paljon
huvittelemisesta ja armollisesti sallin muidenkin tehdä samoin! Ei,
minä seuraan isäni esimerkkiä, ja jätän hallitushuolet armolliselle
äidilleni ja veljilleni. Olen kuullut sanottavan, että Kustaa veljeni
on nerokas; -- à la bonheur! Minulla on sen sijaan iloinen luonteeni ja
rehellinen sydämeni. Minä en ole nero, enkä pedantti, en hattu enkä
myssy, minä olen chapeau-bas, matalainen lakki vaan ja katso, sentähden
minä nyt kavaljeerini, meriluutnantti ja parooni Otto Sporren seurassa
olen aivan rohkeasti Suomen kesäyössä seikkailuretkellä.
OTTO. Meidät lähetetään risteilemään Karlskronasta Viaporiin. Miksikä
ei? Hänen Majesteettinsa fregatti Amfion on jotenkin hyvä laiva, mutta
ei se ole luotu pidättämään nuorta prinssiä, joka tahtoo tutkia onko
siinä perää, että Suomen naiset osaavat noitua.
PRINSSI. Kuusi viikkoa kesti matka. -- Kuolettavan yksitoikkoinen se
oli -- ja vastoinkäymistemme kukkuraksi tulee parin peninkulman päässä
Viaporista aivan tyyni. Mitä silloin Amfionimme tekee? Sepä ankkuroi
rauhallisesti kuin krapu Mjölön edustalle.
OTTO. Silloin emme jaksa kauemmin kestää. Me pukeudumme matrooseiksi,
laskemme veneen Amfionin kannelta mereen, soudamme illan hiljaisuudessa
seikkailuja etsimään, ja ystäväni Utter, jolla on vahtivuoro, ei ole
meitä huomaavinaankaan.
PRINSSI. Meillä on omat syymme pysytellä linnoituksesta loitompana.
Siksi soudamme koillista kohti ja nousemme arviolta maihin täällä,
tietämättä edes missä olemmekaan. Selvä seikka! Amiraali tietysti panee
toimeen hälytyksen (matkien): "Teidän kuninkaallinen korkeutenne!
Teidän kuninkaallinen korkeutenne! Au diable! missä hän onkaan tuo
peijakkaan poika?" -- Que faire? Me olemme kaukana ampumamatkalta, me
huvittelemme, yhdytämme jonkun ihastuttavan seikkailun ja palajamme,
milloin meitä miellyttää sovittaa rikoksemme muutaman päivän arestilla.
OTTO. Aluksi täytyy meidän tarkastella tuota taikalinnaa. Tunnustan
totisesti, että tällä hetkellä olisin valmis mielistelemään
vastakirnutulla voilla siveltyä tuoresta limppua ja tunnustamaan
rakkauteni rehevälle viilipytylle.
PRINSSI. Morbleu! Minä olen aivan samaa mieltä. (Pyyhkii otsaansa.) Kun
on soutanut niinkuin pari hollantilaista merimiestä...
OTTO. ... niin ei mikään liekki tunnu niin sydämen suloiselta kuin
keittiön pesässä hehkuva liekki. Sh! Kuulen jonkun hengittävän! Kautta
kunniani! Tuossahan makaa tuommoinen kuhnuri ja nukkuu aivan tuvan oven
edessä.
PRINSSI. Sieltä sisältä kuuluu ääniä. Joku tulee. Kuunnelkaamme
hetkinen täällä kallion takana. (He piiloutuvat.)
Toinen kohtaus.
PRINSSI ja OTTO kallion takana. Neiti EEVA ja STIINA hiipivät
varovasti tuvasta nukkuvan Lassin ohitse.
STIINA. Vihdoinkin olemme vapaat -- vapaat kuin linnut taivahan kannen
alla! Tulkaa neiti!
PRINSSI (hiljaa Otolle). Nämä kivet heräävät henkiin! Kaksi viehättävää
tyttöä!
OTTO (hiljaa). Lumoavaa, tarkoittaa kai teidän korkeutenne! Me olemme
Suomessa. Merenneitoja vain merenrannalla; älkää luottako niihin!
EEVA (osottaen Lassia). Oletko varma siitä, ettei tuo meitä ilmaise?
STIINA. Hän nukkuu niinkuin se, joka on päättänyt hyvän päivätyön ja
popsinut kolme vadillista puuroa. Äiti ja muut eivät niin pian palaja
kaupungista. Kyllä antoivatkin meille kelpo vanginvartijan! Lassi
raukka, -- kiltti poika hän on ja pitää minusta, mutta tuhma kuin
pölkky. En ymmärrä mitä äiti ajattelikaan.
EEVA. Sanoppas, Stiina, miksi äitisi antaa niin ankarasti vartioida
meitä näin yksinäisellä saarella, kuin Degerö on?
STIINA. Yksinäiselläkö? Vielä mitä, eipä niinkään! Ennen, sanoi äiti,
oli sekin harvinaista, että joskus joku kunniallinen raatimies
Helsingistä tuli tänne kesällä kirnupiimää juomaan ja kiiskiä onkimaan.
Ja saattoihan joku hopeakaivoksen louhijoista tulla meidän kotitekoista
oluttamme maistelemaan. Ja kun piti olla oikein komeata ja hienoa, niin
saatiin nähdä Hertonäsin, Thurholmin, Stansvikin ja Degerön kartanon
herrasväkien olevan leskisillä tuolla niityllä. Mutta sitten kuin
kenraali Ehrensvärd alkoi muurata noita tukevia harmaita muureja
Svartön ja Vargön saarille, sanoi äiti, niin ei täällä enää kukaan ole
turvassa. Kenpä tietää minä päivänä tänne tulee joku prinssi tahi
luutnantti, ja saman se tekee, sillä kaikki ne ovat suvi-ilman
tapaisia, sanoi äiti: aamurusko ruusunkarva, mutta sadetta saa
päivälliseksi.
PRINSSI (hiljaa). Nöyrin kiitos kohteliaisuudesta!
EEVA. Miten äitisi voi olla niin lapsellinen, että pelkää sinun
tähtesi, joka jo olet puoleksi kihloissa!
STIINA. Niin, se nyt on vain noin puoleksi, neitiseni, ja tuskin
sitäkään. Äiti on tavallaan luvannut minut serkulleni Fredrikille
Kemiöön. En ole häntä koskaan nähnyt, mutta tänä kesänä hänen olisi
pitänyt tulla tänne. Vaan kun nyt kävi niin onnettomasti, että hänet
vietiin matroosiksi kruunun fregattiin, niin on kai asian laita niin,
katsokaas neiti, että minä yhtä hyvin voisin olla kihloissa taivaan
pilven, tahi kesäisen tuulen kanssa.
OTTO (hiljaa). Sepä on hyvä tietää!
EEVA. Mutta eikö häntä millään keinoin voi saada vapaaksi?
STIINA. Äiti uhkaa kääntyä kuninkaan puoleen siinä asiassa, kunhan vain
joku prinsseistä tulee Viaporiin. Eipä siltä, että minulta kosijoita
puuttuisi...
EEVA. Eipä suinkaan! Vanha merimies ja tullihaukka ja Lassi sitten!
Niitähän on yksi joka sormelle.
STIINA. Sanon teille jotakin, neiti. (Tuttavallisesti.) Teistäpä, neiti
kulta, se äiti onkin enimmin peloissaan. Varo itseäsi, Stiina, sanoi
äiti, kertomasta kelienkään ristinsielulle, että neiti on täällä. Tiedä
se, sanoi äiti, että hän on täällä inko -- inko --
EEVA. Inkognito. Niin, siihen mulla on omat syyni.
STIINA. Mutta jotakin hirmuista se mahtaa olla, tuo inkognitus. Sehän
on aina hirmuista mitä ei ymmärrä. Ehkä koko valtakunnan menestys
riippuu neidin inkognituksesta.
EEVA. Enkö vielä ole sitä sinulle kertonut? No niin, se on pian tehty.
Isäni on köyhä, virasta eronnut sotilas ja minä olen kokonaan rikkaan,
Tukholmassa asuvan tätini huostassa. Pari viikkoa sitten kirjoitti hän
minulle: "Ma chère! Minä olen valinnut sinulle puolisoksi kelpo miehen.
Hänen nimensä on parooni Otto Sporre. Hän palvelee Ruotsin
kuninkaallisessa laivastossa ja tulee juhannukseksi sinua
läsnäolollansa ihastuttamaan. Olen vakuutettu siitä, että jo
edeltäkäsin hyväksyt vaalini ja pysyn minä sinua rakastavana j.n.e." --
Lyhyttä ja selvää, niinkuin näet. Mutta minä, joka en tahdo antaa, enkä
vastaanottaa sydäntä noin tilauksen mukaan, minä sain päähäni, että
tahdon tulla valituksi itseni tähden ja tahdon myöskin itse valita oman
mieleni mukaan. Pyysin sen tähden isältäni luvan matkustaa erään
sukulaisen luo Helsinkiin, mutta tulinkin sen sijaan tänne äitini
vanhan uskotun palvelijan, sinun äitisi luo, ja hän lupaa antaa minun
poimia mansikoita Degerön ahoilta, siksi kunnes myrsky on ohitse ja
tätini suosikki on kyllästynyt minua etsimään.
OTTO (itsekseen). Sacredieu! Tuolla tytöllä on sydäntä. Minäpä tunnen
tuon jutun. Ahaa, armollinen tätini! Hän se siis oli, joka...
STIINA. Miten turhaa vaivaa ne miehet näkevät! Mutta nythän meidän piti
lakaista, niinhän se oli päätös?
EEVA. Kuinka se olikaan? Kolmena yönä, kesällä päivänseisauksen aikaan,
jolloin aurinko pysyy alallaan...
STIINA. ... pitää ennen auringon nousua mennä tienristeykseen ja
lakaisten kulkea takaperin, vilkumatta taaksensa, niin silloin saa
nähdä sulhasensa. Niin tosiaan, silloinhan pitäisi myöskin olla vaiti,
mutta kukapa nyt mahdottomia saattaa vaatia?
EEVA. Ja nyt on ensimäinen yö käsissä.
STIINA. Niin, huomenna on juhannus-aatto. Minulla on täti, joka on
kotoisin Pohjanmaalta, ja hän on kertonut minulle tällaisen tarinan.
Kolme tyttöä lakaisi eräänä yönä tienristeystä ... kuuliko neiti
jotakin?
EEVA. Orava se vain hyppii tuolla kuusessa. Entäs sitten?
STIINA. Kolme tyttöä lakaisi; silloin kolme haamua tuli
tienristeyksessä... Ei, kyllä tuolla nyt on jotakin kallion luona.
EEVA. Kolme haamua, niinkö?
STIINA. Niin, jotakin semmoista. Ensimäinen haamu oli sotamies, toinen
oli merimies ja kolmannella oli kultainen kruunu päässä. Kukapa sitä
olisi uskonut, nähkääs, neiti, sillä tyttö oli alhaista sukuperää. No
niinpä niinkin, tytöt nauroivat, eikä siitä sen enempää ollut. Mutta
seuraavana vuonna ensimäinen tyttö joutui naimisiin oikean sotamiehen
kanssa ja sitä seuraavana vuonna toinen tyttö meni naimisiin oikean
merimiehen kanssa. Silloinpa kolmatta tyttöä alkoi kammostuttaa ja hän
meni äitinsä luo ja kertoi: sitä ja sitä minä näin. Silloin hänen
äitinsä sanoi: Leikkaa pois pitkä tukkasi ja juo etikkata, jotta
punaiset poskesi kalpenevat, ja kätkeydy seitsemäksi vuodeksi minun
sisimpään kellariini; sillä seitsemän vuoden päästä on näky menettänyt
mahtinsa. Silloin tyttö teki niinkuin hänen äitinsä käski ja seitsemän
vuoden kuluttua antoi hän taas tukkansa kasvaa, ja hänen poskensa
alkoivat taas punottaa ja hän nousi kellarista ja oli niin sydämestään
iloinen siitä, neitiseni, että kaikki oli ohitse.
EEVA. Kuule, Stiina, jos vielä kerrot, niin et sinä enkä minäkään
uskalla lakaista.
STIINA. Niin, se on totta. Nyt me olemme tienristeyksessä. Alkakaa nyt
vaan ja älkää peljätkö.
EEVA. Ei, ala sinä, joka tiedät miten se käy. Mitä? Luulenpa että
vapiset?
STIINA. Onhan vähän kolkkoa näin auringon laskiessa, -- ja -- sitten
minusta tuntuu siltä kuin kallioilla olisi silmät.
EEVA. Mikä hupsu sinä oletkaan! Odotappas, niin saat nähdä! (Ottaa
luudan tuvan nurkalta ja lakaisee hullunkurisesti ja takaperoisesti.)
STIINA (ottaa toisen luudan). Tuotako neiti sanoo lakaisemiseksi! Miten
neitiä onkaan kasvatettu? Katselkaapa nyt, niin saatte oppia jotakin
hyödyllistä. (Lakaisee.)
EEVA (lakaisten). Onko parempi näin?
STIINA. Kyllä. Aina sitä jotakin oppii. Neiti edistyy.
EEVA. Meidänhän piti lakaista takaperin.
STIINA. Tosiaankin! Alkakaamme nyt! (He astuvat vierekkäin keskelle
näyttämöä selin taustaan päin.)
EEVA. Ja jos katsahtaa taaksensa?
STIINA. Niin saa nähdä jotakin hirmuista.
EEVA. Huu! (He lakaisevat hitaasti, astuen takaperin taustaa kohti.
Sill'aikaa prinssi ja Otto astuvat esiin ja asettuvat niin, että tytöt
menevät suoraan heitä kohti.)
Lakaisulaulu.
(Sävel: Ruotsalainen laulu: Hå hå, när himmelen är grå).
Hoh hoo, kuin kesä vihanta,
Hoh hoo, kuin ilta ihana!
Hoh hoo, kuin rinta nuori on,
Hoh hoo, kuin raskas huoli on!
Eikö jo armahin saa,
Jo saa?
Eikö jo armahin saa...
Hoh hoo!
Hoh hoo, me lakaisemme vaan
Hoh hoo, ei saavu konsanaan,
Hoh hoo, tuo kaunis sulhanen
Hoh hoo, miks viipyy kultanen?
Eikö jo armahin saa,
Jo saa?
Eikö jo armahin...
EEVA ja STIINA (törmätessään yhteen prinssin ja Oton kanssa). Huu!
Kummituksia, kummituksia! (Juoksevat huutaen tupaan ja lukitsevat oven
sisäpuolelta.)
Kolmas kohtaus.
EEVA ja STIINA tuvassa. PRINSSI ja OTTO näyttämöllä.
OTTO. Odottakaa toki! Pysähtykää! Ei -- he eivät meitä kuule. Oi
taikausko, sinun valtasi on suuri Pohjolassa!
PRINSSI. Syy on sinun. Miksi säikähytit heitä niin?
OTTO. Eivätkö he itse ole mananneet meitä esille yöstä ja kallioista?
Eivätkö he itse ole antaneet meille valtakirjaa ollaksemme aaveita?
Niin, mitä siihen tulee, niin he ovat oikeassa, sillä aaveiksi me
muutumme tällaisella paastoamisella. Me olemme mahtaneet kauheasti
laihtua, teidän korkeutenne, sitten kuin Amfionilta lähdimme. Eipä
ihmekkään, että meitä kummituksina pidetään.
PRINSSI. Mutta mitä meidän nyt tulee tehdä?
OTTO. Mitäkö tehdä? Tietysti hankkia itsellemme kunnon illallinen
hauskassa seurassa. Meidän täytyy väkirynnäköllä valloittaa tämä
linnoitus. Honny soit qui mal y pense!
PRINSSI. Minä nimitän sinut piirittävän armeijan ylipäälliköksi.
OTTO. Siinä teidän korkeutenne tekee varsin viisaasti, Sallikaa minun
sanoa, että teidän korkeudellanne on oivallinen taipumus tullaksenne
aikaa myöten taitavaksi sotapäälliköksi, mutta tätä nykyä täytyy teidän
korkeutenne ensin ansaita kannuksensa. En tahdo kehua itseäni, mutta on
minulla kuitenkin vähäsen sotakokemusta.
PRINSSI. Pitäkäämme sotaneuvottelua. Voisimme esimerkiksi sanoa heille,
että olemme tulleet läpi ilman suorastaan Amerikasta ja että meidän
täytyy olla siellä taas, ennenkuin kukko laulaa.
OTTO. Ei kelpaa, teidän korkeutenne. Piiritystaidon ensimäinen sääntö
on keksiä linnoituksen heikoin puoli. Minä tunnen valmiin aukon
tuollaisissa etuvarustuksissa.
PRINSSI. Minkä sitten?
OTTO. Uteliaisuuden. Odottakaa, teidän korkeutenne, niin saatte nähdä.
(Puhun kovemmin) Lyönpä vetoa, etteivät nuo herttaiset tytöt tuolla
sisällä koskaan ennen ole nähneet prinssiä!
PRINSSI. No mutta ole vaiti...
OTTO (samaan ääneen). Ja jos he tietäisivät, että toinen heistä jonakin
kauniina päivänä saattaa tulla prinsessaksi...
PRINSSI. Kautta kunniani! Sinähän lupaat enemmän kuin voit täyttää!
OTTO (niinkuin ennen). Onneksi ei kukaan täällä tunne meidän
inkognitoa...
(Eeva ja Stiina ilmestyvät ikkunaan.)
PRINSSI. Linnoitus antautuu.
OTTO. Ei vielä, mutta aukko on käytettävissä. (Kovemmin.) Kuinka on
mahdollista, että noin kauniit silmät voivat olla niin sokeat?
Näytämmekö me sitten peikoilta? Eihän meillä ole kynsiä eikä hevosen
kavioita.
STIINA (akkunassa). Äiti sanoo, ettei sitä koskaan voi niin tarkalleen
tietää.
PRINSSI (Otolle). Siitä sait!
OTTO. Oi, pikku Stiina, jos Fredrik olisi voinut aavistaa, että häntä
tuolla tavalla otettaisiin vastaan...
PRINSSI. Oletko hullu?
STIINA. No mutta, mitä hän nyt puhuu?
OTTO (osottaen prinssiä). Näethän kuinka laiha hän on -- miten syvään
hän huokaa! (prinssille: Huoatkaa toki, kuninkaallinen korkeus!) --
Niin, häntä sopii hyvin verrata valittavaan kyyhkyseen, joka lentää yli
maitten ja merien uskotonta ystäväänsä etsiskellen! Ja siihen sinä
yksin olet syypää, sinä armottomin kaikista Stiinoista! Sinun kuvasi,
uskoton, on häntä seurannut etukannelta peräkannelle ja asehuoneesta
märssykoriin asti. Sinun tähtesi hän tänä yönä karkasi kruunun
fregatilta, ja sinun tähtesi hänet ehkä huomenna hirtetään Amfionin
raakapuun nokkaan. (Hiljaa.) Peijakas, kuinka minä valehtelen!
(Prinssille.) Itkekää.
PRINSSI. Niin, me karkasimme, ja hän tuossa (osottaa Ottoa) on siihen
syypää. Hänet hirtetään ensin.
OTTO. Ei, kunnia sille, jolle kunnia tulee. Fredrik-raukka on liian
vaatimaton; hänellä se on etusija. Sentähden me nyt haemme turvapaikkaa
teidän luonanne, te kauniit Degerön immet! Ettehän te koskaan voi
omalletunnollenne ottaa sitä, että näette kaksi näin reipasta poikaa
hirtettynä raakapuuhun. Kuulkaa! (Kaksi kanuunan laukausta kuuluu
kaukaa.) Meidän pakomme on tullut ilmi! Meitä ajetaan takaa ja me
olemme hukassa, ellette meitä auta!
STIINA (joka sill'aikaa on neuvotellut Eevan kanssa). Mutta onkohan hän
se oikea Fredrik -- se Fredrik, jota minä tarkoitan?
OTTO. Siihen hän vastatkoon itse! Kieltäköön sen, ken taitaa!
PRINSSI. Minä olen Fredrik, luota siihen vaan.
EEVA. Silloinpa minä sanon teille, että lukko on rikki. Ei kukaan pääse
sisään oven kautta.
PRINSSI (Otolle). Sen me sillä voitimme!
OTTO. Onko sitten aivan mahdotonta hellyttää näitä kovia muureja?
STIINA. Ei se nyt juuri mitään mahdotonta ole.
OTTO. Mitä sanot sinä suloisin kaikista neitosista, jotka koskaan
Degeröllä ovat voita kirnunneet?
STIINA. Sanon vain, että osaa kai merimies kiivetä!
OTTO (silmillään mitaten korkeutta). Tahdotko välttämättä, että tavalla
tahi toisella taitamme niskamme.
STIINA. Tehkää miten tahdotte. En minä vaan aio teille tikapuita
kantaa.
EEVA (Stiinalle). Mitä sinä ajattelet?
STIINA (Eevalle). Vait! Antakaa minun toimia.
OTTO. Tikapuita! Totta tosiaan, niitä en tullut ajatelleeksikaan. Kova
kohtalo, mutta (kohauttaen olkapäitään) mitäpä sitä ei tekisi,
välttääkseen hirsipuuta! (Prinssi ja Otto nostavat tikapuut nojaltaan
seinää vasten ikkunan alle. Prinssille:) Voittakaa nyt kannuksenne,
teidän korkeutenne!
(Prinssi kiipee ensin ylös, sitten Otto).
OTTO (tikapuilla). Onkohan koskaan kaksi kuninkaallisen majesteetin ja
kruunun palveluksesta karannutta veitikkaa löytänyt näin hauskaa
satamaa. (Katoavat ikkunasta sisään. Viimeisten lauseiden aikana herää
Lassi, hieroo silmiänsä ja katsella töllistelee kiipeäviä. Vihdoin hän
nousee.)
LASSI (unenpöpperössä). Tuhat tulimmaista! Minäpä juoksen valkamaan
kertomaan äiti-muorille.
(Juoksee pois.)
Neljäs kohtaus.
PRINSSI ja OTTO tuvassa. EEVA ja STIINA rientävät ulos
ovesta ja salpaavat sen ulkopuolelta.
STIINA (suljettuansa oven). Kas niin, nyt meillä on linnut häkissä.
Auttakaa nyt minua leikkaamaan niiltä siivet, etteivät lennä tiehensä.
(Kantavat pois tikapuut.)
EEVA. Tuonpa ansaitsittekin, hyvät herrat! Mais après mitä teemme
sitten?
STIINA. Liian ankaraa olisi sentään hirttää heidät?
EEVA. Minäpä sanon sinulle jotakin, Stiina! Nuo ovat yhtä vähän
matrooseja, kuin sinä tai minä.
STIINA. Se pitkä, joka johti puhetta, niin, hän on varmaankin herra.
Ajatelkaapas, jos hän todellakin olisi prinssi!
EEVA. Minä en ole koskaan nähnyt prinssejä, ja se olisikin vasten
kaikkia hovitapoja, mutta -- enfin, matkoilla melkein autiossa seudussa
-- käyttäväthän kuninkaallisetkin joskus vapauttaan...
STIINA. Se on kummallista, neitiseni; kuta enemmän ajattelen tuota
sinisilmäistä poikaa, sitä varmemmaksi tulen siitä, että hän
todellakin on sulhaseni. Ja sitten, kun kohtaa toisensa tuolla lailla
tienristeyksessä... Niin, kyllä se on Fredrik, siitä olen vakuutettu.
(Tuvasta kuuluu kolinata).
EEVA. Kuule, mikä melu!
OTTO (sisältä). Hohoi! Petturit! Karkurit!
STIINA. Mikä hätänä?
OTTO (kuten äsken). Te julmat! Te tahdotte siis tappaa meidät
yksinäisyyden tuskalla!
EEVA. Elkää ujostelko hyvät herrat! Olkaa kuin kotonanne?
(Tytöt istuvat seppeleitä sitomaan. Prinssi ja Otto
ilmestyvät ikkunaan. Otolla on lampaanlapa ja prinssillä
limppu, joista he seuraavan keskustelun aikana hyvällä
ruokahalulla leikkaavat ja syövät.)
OTTO (leikatessaan palasen lavasta). Sallitte kai, toivon minä?
Tukholman kuninkaallista kyökkiä lukuunottamatta ei missään löydy
Degerön ruokasäiliöitten vertaista. Varsinkin näin hauskassa seurassa,
jos kohta sallinette minun toivoa, ettei meidän asemamme elämässä olisi
näin ylhäinen, kun teidän on niin alhainen.
STIINA. Tuo on prinssi. Hän puhuu kuin kirjasta.
EEVA. Herrathan tulevat laivastosta. Mitäs uutta?
OTTO (kuten äsken). Ei mitään erinomaista. Kerrotaan, että
Itägöötanmaan herttua on tullut tänne fregatti Amfionilla ja aikoo
ankarasti tutkia kaikkia kapinallisia alamaisiansa.
STIINA. Herra varjelkoon!
OTTO. Lisätäänpä vielä, että hän tätä nykyä matkustelee saaristossa
tarkastamassa puolustusvarustuksia. (Prinssille.) Saako luvan olla
lampaan à-la-daubia?
EEVA. Hänen kuninkaallinen korkeutensa harrastaa siis innokkaasti maan
puolustusta.
OTTO. No, sitä en juuri saata sanoa. Päinvastoin hänestä muutamat
sisäänkäytävät ovat liiankin lujasti telkityt.
EEVA. Hänen kuninkaallisen korkeutensa tarvitsee lausua vain yksi ainoa
sana. Hän on herra kaikkialla muualla, paitsi siellä, missä hänen ei
pitäisi olla. (Sukkelaan ja hiljaa Stiinalle.) Se on hän. Lopettakaamme
jo leikki. Meidän täytyy vapauttaa vangit.
STIINA (Eevalle samaan ääneen). Lassi on herännyt, hän on poissa; hän
ilmiantaa meidät.
OTTO. Varustuksista puhellessa, koska me nyt olemme aterioineet,
sallitte kai meidän kiittää emäntiä -- suullisesti -- tête à tête?
STIINA (joka on levottomasti katsellut kulissien väliin). Pako on liian
myöhäistä. Piiloutukaa siellä ylhäällä. Tuolla näen äidin tulevan
Gripin ja Kabysin seurassa. Mitä tästä nyt syntyykään, jos Fredrik
vangitaan!
OTTO (vetäytyen huoneesen). Sapperment! Meidän täytyy säästää
kiitollisuutemme toistaiseksi.
EEVA (kiiruhtaa ovelle). Ja jos he löytävät prinssin tuolta -- meidän
huoneestamme?... On liian myöhäistä. He tulevat. (Stiinalle.) Pysy
tyynenä, äläkä anna meitä ilmi!
Viides kohtaus.
EEVA ja STIINA turvepenkillä. PRINSSI ja OTTO ovat poistuneet
akkunasta. GRIP astuu esiin, kivääri kummallakin olalla. Sen
jälkeen LASSI, myöskin kantaen kahta kivääriä. Sitten KABYS.
Viimeksi REBEKKA.
GRIP (Sävel: Fredmanin epist., Knappt Jeppe hann).
Täss' saapuu tulli nuuskien vaan,
Ma maan ja taivaan tullata saan,
Ma tullaan viinit, rommit ja muut,
Ja kansat, puut.
Ma imprimatur tässä nyt oon,
Ja kruunu joutuu perikatohon,
Ellen mä tullaa kaikkia vaan,
Min nähdä saan.
On virkaintoni rajaton,
Mun myrskyruoskani keppini on,
Ja päivän pistän säkkihin vaan
Ma kerrassaan.
Jos vapaa aatos rohkeaa
Mun virkanokkani sivuuttaa,
Niin virkani, valtani heittäen
Käyn hirtehen!
STIINA. Hän täältä heidät löytävi, oi!
EEVA. Hän kyydin saa, että korvat ne soi!
GRIP. Hoi, Lassi, missä karkurit lie?
Mua sinne vie!
LASSI. He korkealle hyppäsivät
Ja akkunasta kiipesivät!
KABYS. Vai Stiinan pirttiin? Tuostako tie?
Ne lempo vie!
GRIP. Heili' onko aseita, ruutia vai?
LASSI. Pistoolit, keihäät, miekat! No kai!
GRIP. Vai kanuunalla jos ammuttais,
Se lurjukset järkihin sais?
KABYS. Mut minusta nähden parhainta ois,
Jos pampun oivan tänne vain tois!
KAIKKI. Nyt taistelu tuima se syntyi näin!
GRIP. Te eelle päin!
GRIP. Asetu tänne vähän lähemmäksi, Lassi, niin minä tulen sinulle
avuksi, ja minä käyn tänne hiukan kauvemmaksi. Pankaamme kaksi kivääriä
pystyyn kallioita vasten, jotta ne ovat käsillä, jos tarvis tulee.
Kabys, pidä silmällä, etteivät he hyökkää kruunun virkamiesten
kimppuun! (Astuskelee vartiona taustalla).
KABYS. Myrsky ja myllerrys! Kyllä minä heidät pehmitän, vaikka heillä
olisi kanuuna joka liivintaskussa. Karata kuninkaallisen majesteetin ja
kruunun palveluksesta... Sumu ja sakeus! Olen minäkin kruunua
palvellut...
LASSI (vahtipaikallaan). Kyllä me heidät pehmitämme! Tuhat tulimmaista!
REBEKKA (tulee). Oletteko nähnyt heitä, Grip? Oletteko nähnyt heitä,
Kabys? Sepä oli hyvä, että tapasin teidät tuolla merellä, rakkaat
ystävät; muutenhan olisin ollut aivan turvatonna, vaimo raukka, nyt kun
kaikki talon rengit ja piiat ovat tanssimassa Degerön kartanolla. Elkää
toki hätäilkö, tullitarkastaja, sillä minä lähetin soutajani Liisan
heitä hakemaan. Voi minun päiviäni! Jos nuo tuolla edes olisivat
kilttejä salakuljettajia, joilla olisi vähäsen kahvia ja sokeria
painolastina venheessään; mutta karkulaisia! Ei, minäpä pidänkin nyt
kruunun puolta... Kas, hyvää huomenta, lapset! Mitä te teette?
STIINA. Hyvää iltaa, äiti kulta. Me sidomme seppeleitä juhannusyötä
varten.
EEVA. Me koristamme tupanne sieväksi kuin kukkalavan.
REBEKKA. Onko nyt aikaa sellaiseen, kun karkulaisia on hiipinyt
tupaamme!
STIINA. Mitä sanottekaan, äiti? Karkulaisiako?
EEVA. Se on mahdotonta.
STIINA. Minäpä sanon sinulle, äiti, miten asian laita on. Lassi se taas
on nähnyt unta, niinkuin hänen on tapana, kun hän on syönyt liian
paljon puuroa.
LASSI. Vai niin! Vai on Lassi nähnyt unta, vai on Lassi nähnyt unta.
Mutta Lassipa ei ole nähnyt unta. Niinkuin en minä olisi nähnyt kahta
paria jalkoja tuolla portailla! (Matkien liikkeillä kiipeämistä.) Kun
kaikki kolme oli päässyt ylös, niin neljäs karkulainen sanoi: Tässä
olemme nyt, me viisi veitikkaa, sanoi hän, ja tänä yönä me kaikki kuusi
karkasimme kruunun fregatilta, sanoi hän.
STIINA (tarttuen Lassia käteen). Katsoppas nyt minuun, Lassi! Kun
oikein asiata ajattelet, niin harakkahan se vain oli, jonka näit tuolla
tikapuilla.
LASSI. Niin, kyllä se taisi olla harakka. (Itkien.) Olkoon minun
puolestani ollut vaikka hevonen.
REBEKKA. Vai niin! Sieltäkö päin tuuli nyt puhaltaa? Ei se asia ole
niinkuin olla pitää, sanoi mylläri, kun pisti kätensä nokikolarin
takkiin. Lapset, lapset! Kolme on seikkoa pahoa, kolme turman
tuottajata: yks on vaaruva venonen, toinen hullakko hevonen, kolmas
viekas vilpin kieli. Mutta siitä saamme sitten lähemmin puhua.
(Äänettömyys. Sen jälkeen lyhyesti ja päättävästi.) Tullitarkastaja
Grip, tehän olette ymmärtäväinen ja hyvin toimeentuleva mies.
Tahdotteko Stiinan omaksenne?
GRIP. Tietäähän korkeasti kunnioitettu matami...
REBEKKA (kärsimättömästi). Tahdotteko Stiinan? Jaa tahi ei?
GRIP. Tietäähän korkeasti kunnioitettu matami, että se aina on ollut
minun hartain toivoni.
REBEKKA. No hyvä. Te saatte hänet. Mutta yhdellä ehdolla.
GRIP. Korkeasti kunnioitettu matami tekee hyvin ja sanoo vaan
memoriaalinsa.
REBEKKA. Sillä ehdolla, että ensi pyhänä otatte kuulutukset ja kahden
viikon perästä vietätte häitänne. Onko se päätetty?
GRIP. Se on päätetty. (Itsekseen.) Hiisi vieköön, kuinka ankaran anopin
minä saan!
EEVA (hiljaa Stiinalle). Tuohan kuulostaa kovin hauskalta, tuo, Stiina
kulta!
STIINA. Ei, en kestä tätä kauemmin. Äiti, äiti, jospa tietäisitte, kuka
tuolla sisässä tuvassa on!
REBEKKA. Mitä se minuun kuuluu kuka siellä on. Varas kuin varas. Toinen
varastaa ihmisten lapsia, toinen varastaa hopeariksejä. Ei puhuta siitä
sen enempää. Hirteen he joutukoot, sillä katsokaa, nyt minä pidän
kruunun puolta. Kuninkaan tulee saada omansa. Jumala kuningasta
siunatkoon! Kun hän oli täällä viime vuonna katselemassa kenraalin
vahvoja muureja, silloin seisoin minä toisten joukossa kuninkaallisten
portaitten vieressä, ja tiedättekö, kuningas tunsi minut siltä ajalta,
jolloin hän kävi hopeakaivoksella. Kas, hyvää päivää, muoriseni, sanoi
hän. Miten Degerössä jaksetaan? Kiitoksia kysymästä, teidän
kuninkaallinen valtakunnan majesteettinne, sanoin minä, tuossahan tuo
menee yksin päivin, sanoin minä. Sepä hyvä, sanoi hän. -- Niin, se on
ymmärtäväinen kuningas, nähkääs. Hän osaa ihmisten kanssa seurustella
ja sentähden hänen tulee saada omansa.
STIINA (Eevalle). He ovat hukassa! Ei nyt auta äidin kanssa
haasteleminen.
EEVA (Stiinalle). Ei se ole hukassa, jolla on kaksi reipasta tyttöä
puolellaan. Kabys tahtoo puhutella sinua, Stiina.
KABYS (ystävällisesti). Mitä nyt, lapset! Luulenpa, että tässä äsken
kävi myrskynpuuska, mutta ei pidä silti purjeita hellittää. Mikä
maininki sinun äitiäsi nostattelee, Stiina? En koskaan saata uskoa,
että sinä, joka vielä olet lapsi, voisit pitää jotakin pahaa peliä.
Minä olen kummisi. Minä olen kantanut sinua käsivarsillani, kun sinä
olit vielä noin pieni, ja ellei minun logikirjaani olisi merkitty 50
vuotta, niin ma varmasti sanoisin sinulle: somemman purren kyllä voit
saada elämän myrskyissä purjehtiaksesi, mutta et koskaan niin vankkaa
ja luotettavaa kuin minut! Mutta mitäpä nyt enää maksaa vaivaa siitä
puhua. Jos et tahdo Gripiä ottaa, Stiina, niin sano vaan suoraan.
Myrsky ja myllerrys! minäpä sinulle lupaan, ettei mitkään Gripit sinua
koskaan saa. Raittiista purjetuulesta tytöt pitävät. Elä pelkää,
tyttöseni! Vanha Kabys on sinulle aina oleva turvapölkkynä hädässä,
niin kauan kuin naulat ja saumat hänessä koossa kestävät. Mutta sitä
minä en tahdo, että purjehdit väärän lipun varjossa kummisi edessä,
lapseni! (Stiina luo katseensa maahan.)
EEVA (Stiinalle). Ilmoita hänelle kaikki. Hän kyllä auttaa meitä.
STIINA. Nähkääs, Kabys, se on niin, että Fredrik serkku on minun
tähteni karannut laivastosta -- ja nyt hän on tuolla tuvassa erään
toverinsa kanssa -- ja jos hänet tuomitaan, nähkääs Kabys, niin...
KABYS. Vai niin. Silloin kai suolavesi roiskuu aina märssykoriin
saakka. Kyllä yskän ymmärrän. Mutta tiedäppäs, pikku piikaseni, se on
konstikas juttu, tuo kruunun laivalta karkaaminen. Ensin sitä saa
maistaa pamppua ja sitten hamppua.
STIINA. Sepä se, Kabys hyvä, sepä se.
EEVA. Hyi, Kabys, onko teillä sydäntä, kun saatatte noin pahoittaa tuon
lapsiraukan mieltä! Teidän täytyy pelastaa pojat tuolta sisältä. Hyvä,
kiltti, kunnon Kabys!
KABYS. No, no, hiljaa vain virtapaikoissa. Jos asia on niinpäin, niin
kai kummi-ukon täytyy kurssinsa muuttaa. Pitäkää nyt varalta! Kun me
menemme kajuuttaan, niin minä annan muitten risteillä tuolla alhaalla
kannella, kunnes linnut ovat lentäneet märssystä pois. Sanokaa silloin
laivapojillenne, että he nopeasti soutavat Santahaminaan ja kätkeytyvät
minun tupaani, siksi kunnes minä ehdin toimittaa heidät yli tuonne
Brändön puolelle. Sano heille, (pyyhkii silmiänsä nutunhihaansa) että
se tapahtuu sinun tähtesi, Stiina, ja Jumala armahtakoon heistä sitä,
joka panee sinun omalletunnollesi raskaampaa lastia, kuin mistä sinä
hyvästi voit tehdä tilin meidän Herramme tullikamarissa.
GRIP (astuen edestakaisin). Kaikki paikoilleen!
KABYS (ovella merimiehen tavoin). All right, herra kapteeni!
REBEKKA (joka sill'aikaa on puhellut Gripin haussa). Ne vetelykset
eivät vielä näy tulevan tanssista. Näyttäkää nyt, tullitarkastaja, että
uskallatte yksin ottaa karkulaiset kiinni!
GRIP. Teidän tähtenne, anoppi, teidän tähtenne! Eteenpäin mars,
kuninkaallisen majesteetin ja kruunun puolesta! Tunnussana on:
"Takavarikkoon!" Menkää te edellä, Kabys, ja sinä, Lassi, ja te,
Rebekka muori! Minä, joka olen teidän komentajanne, otan vaikeimman
työn omalle osalleni. Minä vahdin ovella, ettei kukaan heistä pääse
pakoon.
KABYS. Eteenpäin mars! Takavarikkoon! Käy koukkuun, käy koukkuun, sanoi
krapu kilpikonnalle. (Menee tupaan.)
LASSI (sotamiehen tavoin). Takavarikkoon, takavarikkoon! (Menee
sisään.)
REBEKKA. No, saadaanpa nyt nähdä mitä te otatte takavarikkoon! (Menee
sisään.)
GRIP (ovella). Jättäkää ovi auki, tytöt, jättäkää ovi auki! (Menee
sisään.)
EEVA. Grip on syntynyt sotapäälliköksi. Hän jo ajoissa suojelee
selkänsä.
Kuudes kohtaus.
EEVA ja STIINA näyttämöllä. Toiset tuvassa. GRIPIN mentyä
sisään, tytöt telkitsevät oven ja kantavat tikapuut esiin.
EEVA ja STIINA (tikapuitten luona, puoliääneen). Pian! Joutukaa! Tulkaa
alas, jos henkenne on teille kallis!
OTTO (ikkunasta). Petturit! Ehkä tämäkin vain on uusi ansa!
STIINA. Leikki pois! Rientäkää! Kas niin!
PRINSSI (Otolle). Tule, aika on jo täpärällä! Ääniä kuuluu tuolta
alhaalta.
OTTO (tytöille). Olkoon menneeksi! Me antaudumme taas teidän
armoihinne!
(He kiipeevät alas ja kantavat sitten portaat pois.)
Seitsemäs kohtaus.
PRINSSI. OTTO, EEVA ja STIINA näyttämöllä.
PRINSSI (Stiinalle). Uskallanko toivoa, että sinä, kaunis Stiina, edes
hiukan säälit minua?
STIINA. Jos tietäisit, Fredrik, kuinka olen vavissut sinun tähtesi!
PRINSSI. Sano se vielä kerta, Stiina! Sitä sanoessasi olet niin ihana!
Enkö minä olekkin sinun sulhasesi?
STIINA (ojentaa hänelle kätensä). Kyllä, kyliä, -- sinua, enkä ketään
muuta, rakastan minä aina kuoloon asti! Miten pehmyt sinun kätesi on!
-- Aivan kuin prinssin! -- Odotappas! -- Anna minun sitoa kaulaliinasi!
-- (Sitoo liinan.) -- Ja hattusi (asettelee hattua) -- noin se sinulle
parhaiten sopii.
OTTO (Eevalle). Entäs te, herttaisin viholliseni, joko teemme rauhan?
EEVA. Kunhan saan tietää ketä vastaan olen sotaa käynyt...
OTTO. Nimeni...
EEVA (torjuen). Sh! Jos joskus tapaamme toisemme, niin annan minä
(niijaten syvään) Teidän Salaperäisyydellenne luvan -- pyytää anteeksi
minulta.
OTTO. Kiitän nöyrimmästi niin suuresta armosta!
STIINA. Rientäkää! Minä kuulen heidän nousevan portaita
ullakkokamariin. Paetkaa Santahaminaan! -- Tuonne, yli selän. Odottakaa
Kabysia hänen tuvassaan. Hän vie teidät Brändöhön.
EEVA (sukkelaan prinssille ja Otolle). Uhatkaa meitä! Uhatkaa meitä!
(Prinssi ottaa kiväärin ja uhkaa sillä Stiinaa. Otto ottaa
toisen ja uhkaa Eevaa. Sen jälkeen ilmestyvät Grip ja Rebekka
ullako-ikkunaan. Heidän takanaan Kabys ja Lassi.)
Kahdeksas kohtaus.
PRINSSI, OTTO, EEVA ja STIINA näyttämöllä. Toiset ikkunassa.
GRIP. Mitä tämä merkitsee? Takavarikkoon, takavarikkoon! Karkurit ovat
päässeet pakoon! Tuossa ovat salakuljettajat!
REBEKKA. Joutuun! Grip, Lassi, Kabys! Hypätkää ulos ikkunasta ja
ottakaa ne roistot kiinni! Ettekö näe, kuinka he uhkaavat lapsiraukkoja
tuolla?
GRIP (arvokkaasti). Hyvä matami, tullitarkastaja ei koskaan
vapaaehtoisesti hyppää ikkunasta ulos... Hypätkää te, Kabys!
KABYS (matkien häntä). Hyvä Grip, merimies ei myöskään koskaan hyppää
ulos ikkunasta, jollei häntä heitetä.
LASSI. Minä hyppään, äitimuori, minä!
KABYS. Seis, ankkuritouvi! Ne jo hellittävät purjenuoriansa tuolla
alhaalla. (Prinssi ja Otto panevat pois kiväärit.)
OTTO (tervehtien ikkunaan päin). Nöyrin palvelijanne! Onnea saaliisen!
Saatan todistaa intonne suureksi ja testamenttaan nyt herroille loput
lampaanlavasta.
PRINSSI (odottaen Eevaa ja Stiinaa). Ja minä todistan, että
urhoollisesti olette Degerötä puolustaneet. Liian vahvoihin pauloihin
vaan olette meidät vanginneet.
STIINA (kuiskaten). Santahaminaan!
PRINSSI (samaten). Santahaminaan!
(Prinssi ja Otto menevät, kääntyvät vielä kerran ja
tervehtivät tyttöjä.)
Esirippu alas.
Toinen näytös.
Santahaminan ranta. Perällä Helsingin kaupunki 1767. Katsojasta
oikealle Kabysin tupa, vasemmalle teltta. Nojapuut rannan puolella.
Penkki.
Ensimäinen kohtaus.
STIINA (yksin, kantaen koria, jossa on kukkaseppeleitä). Laulaa. Sävel:
Kultaisessa kartanossa.
Mistä riensit, laine hopeainen,
Saaren rantahan kukkaisaan?
Maalta vierahalta, kaunokainen,
Tervehdyksenkö kauttas saan?
Onnelaako etsit, itket ystävää?
Laaja syli merten kylmäksi vaan jää.
Miksi huokailet aaltonen?
Ja kauas, kauas katsot kaihoten?
Se laulu on laineitten laatima. Se tunkee sydämeeni, vaikk'en tiedä
miksi. Miten lieneekin se juohtunut mieleeni?
Oi sa aalto hopeainen, vieno,
Loiskut rantahan huoaten.
Mitä toivoit? Kyyneleenkö, hieno,
Kätket hiekkahan itkien?
Vaahtoa, mi äsken viipyi povellas,
Lemmitkö? Se tuonne riensi kauemmas!
Murru rantaan mi kukkivi,
Oi, kauas, kauas läksi kultasi.
(Toisen värsyn ensi säkeitten aikana astuvat prinssi ja Otto sisään,
viittoihin puettuina, hatut painettuina syvään otsalle. Pysähtyvät
taustalle.)
STIINA (huomaamatta heitä). Hän on minulle niin rakas, niin kovin
rakas! En voi sille mitään, kohtasinhan hänet tienristeikossa.
Täytyyhän minun rakastaa häntä kaiken ikäni. (Jää seuraavien
repliikkien aikana mietteissään seisomaan etualalle.)
PRINSSI (puoliääneen Otolle). Ei! Minä en saata jättää häntä. En voi
lähteä Santahaminasta, niin kauan kuin hän on täällä.
OTTO (samoin hiljaa). Ryöstäkää hänet sitten mukaanne, jos teidän
korkeutenne niin tahtoo, mutta palatkaamme jo toki. Merimiestakit
olemme jo riisuneet yltämme. Olipa onni, että otimme matkalaukut
mukaan. Tulkaa! Olenpa jo tuntevinani arestin esimakua.
PRINSSI. Anna minun katsella häntä vielä hetkisen, ennenkuin eroamme
iäksi.
OTTO. Talonpoikaistyttö!
PRINSSI. Talonpoikaistyttö oli Kaarina Maununtytärkin.
OTTO. Siinä nyt näette, teidän korkeutenne. Sanoinhan minä, että Suomen
naiset osaavat noitua. Mutta hiljaa. Joku tulee!
(He katoavat oikealle.)
STIINA (joka ei ole huomannut heitä). En tahdo häntä enää
ajatella. Minähän tulin tänne koristaakseni vanhan Kabysin tupaa
juhannusjuhlaksi. (Ripustaa seppeleitä tuvan seinälle ja ovelle.) Hän
on niin hyvä, tuo vanha Kabys. Minä pidän hänestä, kun olisi hän oma
isäni. -- -- -- Mutta, (huokaa) tuo toinen -- hän ei varmaan
milloinkaan mene mielestäni.
Toinen kohtaus.
STIINA. KABYS kalahaavi olallaan.
KABYS. Iloista hyvää iltaa Stiinaseni! Mutta mitäpä näen. Vie sun
seitsemän seppää! Onhan räiskähtänyt vähän vihantaa köyhänkin miehen
ovelle! Siunatkoon Luoja noita armaita Degerön kukkasia, jotka eivät
ylenkatso sammaltunutta seinää ja vanhaa kajuuttaa täällä
Santahaminassa.
STIINA. Vähäistä, mutta sydämestä, hyvä Kabys. Aina te vaan puuhaatte
koukkujenne ja verkkojenne kanssa.
KABYS (laskee haavin luotaan). Tietty se! Kävin kokemassa koukkujani ja
toin vähän ahventa ja kuhaa pyhiksi. Jos sattuisit löytämään kuhajätkän
äitisi veneestä, Stiinaseni, niin älä ole siitä milläsikään. Oh hoo!
(pyyhkii otsaansa.) Köyhä mies ei jouda, kuin muut, huvitteleimaan
juhannusaattona. Tuolla kauempana niityllä on ilo ylimmillään. Puolet
Helsinkiä on purjehtinut tänne maalle juoksemaan leskeä ja tanssimaan
ruohikossa. Siellä on muutamia Turun ylioppilaitakin joukossa. Iloisia
poikia! Ne ovat laatineet itselleen metsämäelle kojun kuusenoksista ja
huvittavat tyttösiä lauluilla ja piparikakuilla.
STIINA. Niin, ylioppilaat ne ovat aina iloisia, ne.
KABYS. Samaa sorttia aina, vaikkapa tulisivat sadan vuoden vanhoiksi.
Sinne on myöskin saapunut komeita purjeveneitä linnoituksesta;
upseereja ja ylhäisiä naisia, jotka tahtovat nähdä kansan
huvitteleivan. Amfion on laskenut ankkuriin Viaporin luona. Hyvä vene!
Ja minä tunnen amiraali Ankarstormin siitä saakka, kuin vedin hänet
ylös vetelästä Haapasaaren luona. Hän oli silloin vain laivapoika, ja
onhan semmoinen onnettomuus monelle muullekin poikaviikarille
tapahtunut. Sanotaan Itägöötanmaan herttuan olevan Amfionlaivalla.
Tuhat tulimmaista. Silloin saavat Helsingin tytöt katsoa eteensä. Hän
on tosin vielä "maitopartanen pahanen", mutta kuuluu olevan kaunein
prinssi koko Europassa... Mutta kuules, Stiina, missä sinun
neitinypykkäsi nyt on, kun ei häntä näy matkassa?
STIINA. Niin, tiedättekös, Kabys! Päivällisaikana tänään tuli hänelle
sanoma kaupungista. Hänen tätinsä oli saanut selville hänen
olinpaikkansa, tervehti häntä ja käski paikalla tulemaan kaupunkiin,
sillä sinne oli saapunut ylhäisiä matkustavaisia. Ja niin täytyi neiden
purjehtia kaupunkiin, mutta hän lupasi liverrellä niin taitavasti, että
pääsisi takaisin Santahaminaan vielä tänä iltana. (Hetken äänettömyys.)
Kabys hyvä, teillä oli varmaan paljon vaivaa noista karkureista?
KABYS. Karkureista? Niin, nepä oli koreita poikia, ne. Kun tulimme
kotiin Degeröstä, sanoin heille: kuulkaas pojat! Te olette tehneet
tuhman tempun. Karata kruunun laivasta -- sumu ja sakeus, pojat, se on
erehdys kompassissa. Mutta olkoon menneeksi, -- koska Stiina rukoili
puolestanne. -- Elä ole tuosta milläsikään, vanha ankkuritrossi,
sanoivat he ja nauroivat minulle vasten silmiä; kruunu ja me olemme
niinkuin saman kajuutan asukkaita. Suu kiinni, sanoin minä, kunnia
kruunulle! Sitten kävivät he maata ja nukkuivat kuusi pitkää tuntia
yhtä mittaa. Sillä välin tein minä pienen kierroksen, hankkiakseni
syöttejä koukkuihini, ja kun tulin takaisin, olivat linnut tipposen
tiessään. Takki ja hattu tuossa jäi vaan jäljelle heidän
kansilastistaan. (Hattu ja takki riippuvat läheisessä puussa.)
STIINA. Ja sittemmin ette ole heitä ollenkaan nähnyt?
KABYS. En enempää, kuin vaahtoa, joka eilen keikkui aallon harjalla.
Minusta nähden menköötkin vaikka hornan kattilaan. Kun tulin
kotiin päivällisaikana, oli talo tyhjänä; siiat -- reikäleivät --
juhannus-oluet, kaikki oli nuo herrasjunkkarit pistäneet poskeensa.
Olivat sitten tosin jättäneet tämän kolikkopahasen ikkunalle. (Näyttää
kirkasta kultarahaa.)
STIINA. Oikeinko totta? Niin, löysihän se äitikin kultarahan meidän
ikkunaltamme viime yönä.
KABYS. Annanpa kastaa itseni Pohjanmereen, ellei tuo kolikko muutu
kuivuneeksi lehdeksi, ennenkuin kukko ensi kertaa kiekahtaa. Kavahda,
tyttöseni, noitien lahjoja! Rehellinen omatunto ei käännä nuttuaan
nurin, eikä siroittele kultaa ikkunanrakoihin. Mutta ... (huomaa
teltan) vihuri ja vaahtopää! Mikäs puuska täällä nyt puhaltaa? Teltta
aivan tupani vieressä?
Kolmas kohtaus.
REBEKKA. Entiset.
REBEKKA. Mitä te siinä telttaa katsoa töllistelette, ettekö tiedä, että
tänne kohta saapuu ylhäisiä vieraita! Kuulinpa amiraalin tuolla
alhaalla sanovan laivamiehille: pojat, sanoi hän, pystyttäkää telttani
tuonne kukkulalle, tässä näkyy saatavan sadetta! -- Mutta te, Kabys
hyvä, ette vaan näe muuta kuin kampeloitanne ja kyrmyselkäisiänne. Se
ei kannata, sanon minä; talous menee päin mäntyyn. Teidän pitäisi mennä
naimisiin, niin tulisi teistä vielä kunnon mies.
KABYS. Laiva näkyvissä. Selvä reitti, muoriseni. Mutta Stiinapa ei
tahdo minua, ja minä en tahdo muita kuin Stiinaa. Älä mustaa mua, sanoi
piki tervalle.
REBEKKA. Tuommoisen vanhan merikarhun kuin te, Kabys, ei pitäisi nuoria
tyttöjä tähystellä. Stansvikin karjakosta tulisi teille, tonttu
vieköön, kelpo muija. Kirnupiimään tulisi teidän laskea koukkujanne. --
Mutta sanokaas, oletteko nähnyt karkureita? Grip nuuskii heitä täällä
Santahaminassa ja Lassin on hän lähettänyt etsiskelemään saaristosta.
Aatelkaas! Grip saattaa tästä sieppauksesta päästä maaviskaaliksi ja
Stiinasta tulee rouva. Siihen teidänkin tulisi olla avullisena, Kabys!
KABYS. La la la la, tahdotteko niin laulan teille, muoriseni?
(Sävel: Lilla Matrosen: "Svårare seglats").
Käännä, muori, souda suojaan luodon!
Myrsky kohta purttas pyörittää.
Moni oiva laiv' on saanut vuodon,
Elon kareille taas toiset jää. --
Luovikaatte piirto! Tullistanne
Kurssi kääntäkää, ma neuvon sen.
Paras onni: rauha tunnossanne! --
Tuuli täss' on laitahankanen.
Keveästi pursi pieni kiitää
Kenpä sinne ohjaajaksi käy?
Elon merta joutsenena liitää,
Vihurien eestä ennättäy.
Anna aamutuulen purjeet täyttää,
Anna käden vahvan ohjata!
Tuul' on vastahankainen, se näyttää:
Tarvis täss' on hiljaa luovia.
REBEKKA. Mitä hän siinä loilottaa, vanha hupakko! Surisee kuin
koivunkänkkyrä, jolla on mehiläispesä tuohessaan. Tule, Stiina, lähtään
kotiin.
STIINA. Ei, äitiseni, nyt tahdon sanoa teille kaikki tyyni. Ne koskivat
sydämeeni, nuo sanat, jotka lausuitte viime yönä, mutta te ette
tahtonut kuulla minua.
REBEKKA. No, mikä nyt hätänä? Pitäisi sinun jo tuntea äitisi, lapsi
kulta. Tosin kuohahdan yltä väliin, niin että hiilet rätisevät, vaan
sammunhan taas, kun aika on. Mutta totuutta minä tahdon ainoalta
lapseltani, totuutta niin valkoista, kuin Hollannin palttina. Pölönen
se äiti, joka ei näe, mitä hänen lapsensa sydämessä liikkuu. Mutta mikä
sinulla nyt oikein on?
STIINA. Fredrik on karannut minun tähteni... Minä kohtasin hänet
tienristeyksessä... Tekin näitte hänet!...
REBEKKA. Taivasten tekijä! Ja tuota et ennen sanonut! Fredrik! Oman
sisareni poika! Hän, jonka piti tulla vävykseni, saada taloni ja sinut
päälliseksi! (Suuttuneena.) Niin, se tahtoo sanoa, hänestä piti tulla
vävyni, mutta hänestä ei tule. Hän antoi houkutella itsensä laivastoon.
Sen toki voisin vielä antaa hänelle anteeksi, (itkee) vaikka olen hänen
tähtensä vuodattanut enemmän kyyneleitä, kuin Kronbergin selässä on
vettä. Mutta (kiihtyvällä suuttumuksella) karata kuin varas
kuninkaallisen majesteetin palveluksesta! Senkin turkkilainen! Ei, minä
pidän kruunun puolta. Minä olen puhellut kuninkaan kanssa, minä, ja hän
on omakätisesti ottanut minua kädestä kiinni, -- ja minäkö pitäisin
karkurien, kruununkavaltajien puolta. En koskaan! -- -- Gripin sinä
otat, Stiina, se on sanottu ja päätetty ja siinä piste, kuten maisteri
sanoo.
KABYS. Piste ja puntti, muoriseni!
REBEKKA. Pistele mitä pistelet, sinä, mutta minä pistän lapseni minne
mielin, -- pikitakki.
STIINA. Mutta äiti, jos saavat Fredrikin kiinni, niin hirttävät hänet.
KABYS. Niin, raakapuun nokkaan. Se on varma se!
REBEKKA (hämmästyneenä). Raakapuun nokkaan?... Sepä melkoisen korkealle
se, äijä hyvä?
KABYS. Noin puolitiessä kuuhun. -- -- --
REBEKKA. Snappertuuna! Minä tosin pidän kruunun puolta, vaan jos
rupeavat hirttämään sisarenpoikiani, niin ... onhan se sentään
tavallaan kristittyä verta.
STIINA (vilkkaasti). Eräs prinsseistä on tullut Viaporiin. Mitähän,
äiti kulta, jos hän olisi tänä iltana Santahaminassa!
REBEKKA (miettiväisenä). Se on totta se! Minun täytyy kai puhua hyvä
sana tuon heittiön puolesta.
KABYS. Niin, muorihan se aina haastelee kuninkaasta niinkuin...
REBEKKA. Käännelköön hän kuhiaan siinä, eikä rehellisten ihmisten
sanoja. Tule Stiina, kyllä minä puhun prinssin kanssa. Olen minä
puhutellut korkeampiakin herroja. Minä olen tottunut käyttäytymään
kuninkaallisten parissa. Jos hän paiskaa minulle kättä ja kysyy: miten
Degerössä jaksetaan? -- niin vastaan hänelle: huonosti, teidän
kuninkaallinen korkeutenne, perin huonosti! Pelkkää huolta ja harmia
siitä asti kuin sain kaksi nuorta tyttöä paimennettavakseni.
STIINA. Tulkaa, rientäkäämme!
(Menevät vasemmalle.)
Neljäs kohtaus.
KABYS, kohta sen jälkeen GRIP.
KABYS. Tahdonpa katsoa, mitä tämä teltta tässä merkitsee. (Aikoo
mennä.) Kas niin, tässähän tulee Grip, kynnet harallaan.
GRIP (kiiruhtaen oikealta). Oletko nähnyt heitä, Kabys? Oletko nähnyt
kahta sinistä mekkoa ja merimieshattua?
KABYS (tyynesti). Tietty se! Miks'en olisi nähnyt?
GRIP. Missä näit? -- Milloin näit?
KABYS. Semmoisia näen joka päivä kruunun matrooseilla.
GRIP. Mutta karkureita, ymmärrätkös! Heidät on nähty Santahaminassa.
Onpa, Luojan kiitos, silmät päässä ihmisillä. Koko saari on piiritetty.
Kaikki poliisit, koko tullilaitos on liikkeellä. Se on maankavallusta,
nähkääs. Prinssi on saapunut tänne, ja hänen korkeutensa korkeaa henkeä
väijytään. Tässä on jotain ansaittavana, äijä hyvä. Niinkuin tiedätte,
on Helsingin porvaristo ollut aikeessa osottaa alamaisinta iloansa
hänen kuninkaallisen korkeutensa onnellisen tännetulon johdosta. Mutta
oikean tavan keksimiseen, siihen tarvitaan, katsokaas, terävä pää --
semmoinen esimerkiksi kuin minun. Heikäläiset eivät ymmärrä semmoisia
asioita. Pormestari on esittänyt kunniaportin pystyttämistä. Hyvähän
sekin; mutta nyt tulee tuo kuninkaallinen korkeus merenpuolelta.
Maisteri Forsander on kahdeksasta plootusta luvannut kirjoittaa
alamaisen juhlarunon, vieläpä kaksisataa säettä pitkän; mutta pahaksi
onneksi istuu hän parhaillaan velkavankeudessa, ja suittaapa siellä
olla hiukan ahdasta runoratsun tepastella. Sotaprovasti Tingstadius on
aikonut pitää ylösrakentavan puheen. -- äh -- ne tunnetaan jo, nuo
hänen puheensa. Kolmea tuntia vähemmällä ne eivät milloinkaan lopu, ja
koska porvaristo tällä aikaa saisi seistä tyhjin vatsoin, niin on
asiata vastustettu. Ei ole kuin yksi ainoa keino, ja se on minun
keksimäni. Saattepa kuulla. Me otamme satamasta suurimman laivan ja
ripustamme molemmat karkurit sen raakapuuhun. Toisen selkään sovitamme
kirjaimen F, toisen selkään kirjaimen A. Näin saadaan kuninkaallisen
prinssin nimikirjaimista mainio kuultokuva. Se tulee näkymään yli
kaupungin, ja hänen korkeutensa on iloitseva meidän ylenpalttisesta
innostamme.
KABYS. Aivan niin! Saatattepa tulla korotetuksi yhtä korkealle
kunniasijalle itsekin, Grip, mokoman päähänpiston johdosta. Nyt puuttuu
vain nuo molemmat karkurit.
GRIP. Oikein, oikein! Meidän täytyy tarkemmin vielä etsiä heitä näiltä
seuduin, sillä aikaa kuin Lassi nuuskii saaristossa. Joutukaa, Kabys!
Takavarikkoon, takavarikkoon!
(Menevät vasemmalle.)
Viides kohtaus.
LASSI tulee kovasti läähöttäen oikealta.
LASSI (laulaa; vanha ruotsalainen sävel):
Juokse, oi Lassi, juokse nyt vaan,
Grip sulle huutaa, ympäri maan.
Juokse, oi Lassi, juokse oi Lassi, juokse,
oi Lassi, ympäri maan!
Kun olet juossut mannut ja maat,
Kauemmas vielä juosta sä saat.
Juokse, oi Lassi, juokse, oi Lassi, juokse,
oi Lassi, ympäri maat!
Ympäri maan ja ympäri maan!
Stiinan ma ehkä palkaksi saan.
Juokse, oi Lassi, juokse, oi Lassi, juokse,
oi Lassi, ympäri maan!
Puh! -- minä olen juossut -- soutanut -- lentänyt! Degeröstä
Hertonäsiin, Hertonäsistä Brändöhön, Brändöstä Mustikkamaahan,
Mustikkamaasta Korkeasaareen, Korkeasaaresta Nihtiin, Nihdistä
Sumparniin, Sumparnista Vrakholmaan, Vrakholmasta Vasikkasaareen, jossa
olen kuin kotonani, ja päälle päätteeksi tänne Santahaminaan. Puh! Enkä
ole nähnyt vilahdustakaan karkureista. Nyt en kestä tätä kauemmin. Grip
se sanoo minulle: ota ne kiinni, niin teen sinut sihteeriksi! Tonttu
vie, sepä olisi jotain, se! Kyllä se Stiinakin sitten minusta oikein
tykkäisi! Minä kävelisin keppi kädessä ja tärkkikaulus kaulassa. Saisin
syödä ravintolassa enkä tarvitsisi milloinkaan maksaa. Tahdonpa miettiä
asiaa. Mutta ensin tahdon tässä ottaa pienen torkun, (virutteleikse)
pienen torkun vain! Mutta, (tunnustelee maata) tässä on kastetta
ruohossa ja (huitoo käsillään) hyttyset ovat nälkäisiä näin iltasilla.
Tuossa on mekko ja hattu (pukee mekon ylleen ja panee hatun päähänsä).
Kas niin, nyt on hyvä. Ja täällä saan paraiten olla rauhassa (menee
telttaan) ... ja nyt tahdon kuvitella olevani sihteeri! (Katoaa
telttaan, josta kohta kuuluu hänen haukottelemisensa.)
Kuudes kohtaus.
EEVA ja OTTO tulevat eri haaroilta, kumpikin hienoissa pukimissa.
OTTO. Rakastettava nuori neiti! -- Nöyrin palvelijanne!
EEVA. Upseeri! -- Palvelijanne, hyvä herra!
OTTO. Erehdynkö, vai onko minulla ennen ollut kunnia...
EEVA. En saata kieltää, että minustakin tuntuu kuin...
(Kumpikin nauravat.)
OTTO. Mutta hänhän se on!
EEVA. Todellakin, hän!
OTTO. Miten suloista, että täällä jälleen kohtaan ihanan viholliseni
Degeröstä!
EEVA (syvästi kumartaen). Olen vilpitön alamaisenne, -- teidän
kuninkaallinen korkeutenne.
OTTO (itsekseen). Hän luulee minua prinssiksi! (Ääneen ja arvokkaasti).
Voitte luottaa suosiooni.
EEVA (itsekseen). Hän ei ole prinssi! (Ääneen.) Olen sanomattoman
kiitollinen, herra amiraali!
OTTO. Mitä? Te alotatte uudestaan sotaa? Te annatte minulle
virka-alennusta.
EEVA. Olen antanut teille luvan pyytää minulta anteeksi, -- herra
meriluutnantti!
OTTO. Ei, jos jatkatte noin, täytyy minun kohta antautua, muutoin
teette minusta pian kadetin. Teidän tähtennehän minä kuitenkin läksin
tälle sotaretkelle... Siitä asti kuin näin teidät, on suloinen unonen
paennut silmistäni...
EEVA (puoliääneen, itsekseen). Hän nukkui aamupäivällä kuusi tuntia
yhtä mittaa.
OTTO. Mitään en ole maistanut... Muistoistani yksin elänyt!
EEVA (kuten äsken). Kuitenkin kelpasi hänelle kaikki, mitä tapasi
Kabysin tuvassa. Ei mitään säästetty. Kaikki syötiin puti puhtaaksi.
OTTO. Te näytätte epäilevän tunteitani.
EEVA. Ainakin teidän kieltäymystänne. (Itsekseen.) Stiina on kertonut
minulle kaikki. (Ääneen.) Ja uskallanko kysyä, hyvä herra, mikä
pidättää teitä täällä Santahaminassa?
OTTO. Minä etsin veljenipoikaa, Otto Sporrea, suurinta vekkulia, mutta
parhainta sydäntä, mikä maailmassa löytyy.
EEVA. Vai niin! (Itsekseen.) Tätini suosikki!
OTTO. Ja te! Rohkenenko kysyä, mikä tuottaa minulle onnen nähdä teitä
täällä?
EEVA. Minä etsin sisareni tytärtä -- Eeva Lindfeltiä, itsepäisintä
olentoa, mikä milloinkaan on vastustanut tätinsä käskyjä.
OTTO. Todellako! (Itsekseen.) Hän antautuu! (Ääneen.) Olenpa varma,
että jos minun veljenpoikani olisi nähnyt teidän sisarentyttärenne,
niin olisi hän rientänyt etsimään häntä, -- niinkuin minä teitä,
armollinen neiti! Hän olisi luopunut luonnostaan ja muuttunut
uskollisimmaksi kaikista ihailijoistanne.
EEVA. Niin helposti, hyvä herra, ei luonto muutu. En kuitenkaan pidä
aivan mahdottomana, että sisareni tytär, jos hän olisi nähnyt veljenne
poikaa, olisi kenties taipunut kuuliaisemmaksi sisarentyttäreksi.
OTTO. Rauhaa, ihana Eeva! Rauha ja väliliitto sotaa käyvien valtain
kesken! Sallitteko, että minun veljenpoikani tarjoaa käsivartensa
teidän sisaren tyttärellenne!
EEVA. Ja minne, jos suvaitsette?
OTTO. Liittokirjaa vahvistamaan.
(Menevät leikkiä laskien oikealle.)
Seitsemäs kohtaus.
Amiraali ANKARSTORM, taluttaen kreivitär DANNESKÖLDIÄ, astuu
sisään vasemmalta. Heitä seuraa joukko naisia ja upseereja,
jotka seuraavien repliikkien aikana jakautuvat eri ryhmiin
ja ihailevat näköalaa.
AMIRAALI. Kas tässä, armollinen rouva, on paikka, jossa voitte hetkisen
levähtää. Kävely on uuvuttanut teitä. Nämät eivät ole Ulriksdalin
hienoja ruohokenttiä, tai Drottningholman hiekkakäytäviä. Santahamina
on paremmin tottunut kuninkaitten askeleihin, kuin ylhäisten naisten
käynteihin. Se on samantapainen kuin muukin Suomi: te annatte sille
ruusuja, ja se tarjoaa teille petäjiä.
KREIVITÄR. Te olette syntyisin Suomesta, herra amiraali, ja pidätte
tervehdyspuhetta maanne puolesta. Minä olen teille kiitollinen
huviretkestämme. Santahamina tarjoo viehättäviä näköaloja.
AMIRAALI. Niin, tännehän tahtoi Kustaa Vaasa perustaa pohjoismaitten
suurimman kauppakaupungin. Kauppa on oikullinen ja kapinallinen
alamainen. Eipä se tottele kuninkaan mahtikäskyjä. Riian voittajan ja
Pietarin edelläkävijän sijasta syntyikin tänne vastapäätä vain pieni,
viaton pikkukaupunki, nimeltä Helsinki. Te voitte nähdä sen tuolla
kauempana perällä. Se lekottelee kuin näkinkenkä päiväpaisteessa
niemekkeellä kahden meren välissä. Tuolla näette vanhan kirkon ja
jykevän, harmaan kellotornin. Kauempana perällä näkyy vuoret, joiden
harjalle ennen muinoin sytytettiin vartiotulia vihollisen lähestyessä.
Niitä seppelöi ennen sankka metsä, kunnes ystäväni Ehrensvärd kaatoi
maahan sen hongat rakentaakseen Pohjan Gibraltarin.
KREIVITÄR. Tiedättekö, herra amiraali, jos minä olisin Ruotsin
kuningas, niin tekisin tämän paikan Suomen pääkaupungiksi.
AMIRAALI. Turku ei varmaankaan olisi samaa mieltä teidän kanssanne,
armollinen kreivitär; mutta te puhutte kuin merimies. Nämät oivalliset
satamat...
KREIVITÄR. Ja tämä graniittipohja. Meri -- se on maailma, graniitti --
se on Suomi. Kova -- itsepäinen -- taipumaton...
AMIRAALI. Ja luja. Te mielistelette maanmiehiäni.
KREIVITÄR. Niinkuin suvaitsette! Mutta tunnustakaa toki kerran,
amiraali, että suomalaiset ovat itsepäisintä, vastahakoisinta sukua,
mikä lienee lähtenyt Luojan kädestä. Olen äskettäin saanut nähdä
pienen, mutta elävän esimerkin tästä teidän kansallishyveestänne.
Ajatelkaas, minulla on sisarentytär Helsingin tienoilla, eräs nuori
neiti Lindfelt. Minä olen hänelle äidin sijassa; minä testamenttaan
hänelle kaiken omaisuuteni; minä valitsen hänelle nuoren, etevän
henkilön puolisoksi; minä kirjoitan tytölle, että hänen sulhonsa
piakkoin tulee häntä tervehtimään. Sattumalta täytyy minun sitten erään
oikeudenkäynnin vuoksi tulla Suomeen. Minä matkustan ja toivon täällä
tapaavani onnellisen nuoren parin, -- mutta saan tietää, että
sisarentyttäreni on kadonnut jäljettömiin -- invisible! Mitä sanotte
tästä?
AMIRAALI. Etten tahtoisi olla tuon petetyn sulhon sijassa.
KREIVITÄR. Päättäkää itse. Tuo nuori mies palvelee teidän fregatilla:
-- parooni Otto Sporre. Minua ihmetyttää, etten näe häntä
seurueessanne.
AMIRAALI (itsekseen). Au diable! Hänhän se vietteli prinssin
karkaamaan. (Ääneensä.) Hänellä on par'aikaa vahtivuoro laivalla.
(Itsekseen.) Kolmen päivän aresti, kun hän palajaa.
KREIVITÄR. Hänen kuninkaallinen korkeutensa ei ole suvainnut seurata
teitä tänne. Hän voi, toivoakseni, hyvin.
AMIRAALI. Oivallisesti; se tahtoo sanoa, vähän päänkivistystä,
hammassärkyä, tai muuta semmoista. Seurauksia meritaudista ja
pitkällisestä matkasta. (Itsekseen.) Perhanan poika! Neljän päivän
aresti.
KREIVITÄR. Kun ennen lähtöäni Tukholmasta sain kunnian käydä hänen
majesteettiansa kuningatarta tervehtimässä, suvaitsi hänen
majesteettinsa lausua minulle: "Tultuanne Helsinkiin, tapaatte siellä
prinssi Fredrikin. Minä pyydän, ma chère comtesse, että te ystävänäni
pidätte äidillistä huolta pojastani. Hän on vielä niin nuori ja hiukan
vallaton, voyez vous, ja tämä on hänen ensimäinen retkensä. Mutta niin
ankaran päällikön huostassa, kuin amiraali Ankarstorm..."
AMIRAALI. Epäilemättä. Hänen majesteettinsa saattaa olla huoleti.
(Itsekseen.) Viikon aresti!
KREIVITÄR. En epäile. Teidän valppautenne ja ankara kurinpitonne on
takeena...
AMIRAALI. Niin arvelen minäkin. (Itsekseen.) Minua korvennetaan
vienolla tulella.
KREIVITÄR. Eräs seikka se erittäinkin on saattanut kuninkaallisen
majesteetin levottomaksi. Suomalaisella aatelistolla on muutamia
mielipiteitä ... heidän keskuudessaan on muodostunut n.k.
itsenäisyyspuolue, joka toivoo saavansa prinssi Fredrikin
johtajaksensa. Ymmärrättehän ... jos tuon puolueen onnistuisi vapauttaa
prinssi teidän katsantonne alta ja sokaista hänen kokemattomat
silmänsä...
AMIRAALI (itsekseen ja kovin hämillään). Oh, minä olen mennyt mies!
Senpä tähden he fregatista karkasivatkin! Kahden viikon, kolmen
viikon, kuukauden aresti! (Ääneen.) Armollinen kreivitär, te
suvaitsette laskea leikkiä. Itsenäisyyspuoluekko? -- Mitä vielä!
Lyönpä vetoa, että siihen kuuluu ainoastaan naisia, ja teidän
sisarentyttärenne on epäilemättä siinä jäsenenä.
KREIVITÄR (harmissaan). Kovin suurta kunniaa osotatte sukupuolelleni!
Mutta nyt on jo myöhäistä; kenties suvaitsette...
AMIRAALI. Pyydän teitä, hyvä kreivitär, viipykää vielä muutama
silmänräpäys. Täällä Suomessa on tapana juhannusiltana polttaa ilotulia
eli kokkoja. Onneksi tänä iltana on pilvinen sää. Paitsi sitä luulen,
että Helsingin kaupunki jollakin tavalla aikoo osottaa alamaisinta
mielihyväänsä hänen kuninkaallisen korkeutensa tänne saapumisen
johdosta. Täältä on erinomaisen kaunis näköala, ja sallittehan toki,
armollinen rouva, minun tarjota teille vähän virvokkeita!
KREIVITÄR. Aivan kernaasti, jos suvaitsette.
(Seuraavan puhelun aikana keskustelee kreivitär taustalla
muitten naisten kanssa.)
Kahdeksas kohtaus.
EDELLISET. GRIP tulee tähystellen joka puolelle.
AMIRAALI (itsekseen). Olisiko se mahdollista! Olisivatkohan todellakin
tyytymättömät solmineet salaliiton, ja olisikohan prinssin pako jo
edeltäpäin mietitty tuuma! Oh, se olisi hirmuista. Minä kadottaisin
kokonaan kuninkaani luottamuksen -- valtio joutuisi vaaraan -- minä
epäsuosioon -- minut alennettaisiin! Minun täytyy mistä hinnasta
tahansa saada karkurit takaisin ja kuitenkin pitää heidän karkaamisensa
salassa. (Ääneen.) Mitä te etsitte?
GRIP. Luvallanne, teidän ylhäisyytenne, minä otan takavarikkoon.
Maankavallus on tekeillä ja valtion menestys riippuu minun innostani.
Kaksi sinisiin takkeihin ja merimieslakkeihin puettua karkuria...
AMIRAALI (vikkelästi). Olette oikeassa, -- erittäin tärkeätä on löytää
heidät, ja teidän intonne kyllä ansion mukaan palkitaan. Tutkikaa
tarkkaan koko seutu, mutta jos teidän onnistuu siepata joku heistä
käsiinne, niin varokaa paljastamasta hänen kasvojansa, kuuletteko, ja
tuokaa hänet paikalla minun luokseni. Valtiosalaisuus on kysymyksessä.
GRIP (mahtipontisesti). Parempiin käsiin ei asia olisi voinut joutua,
teidän ylhäisyytenne! Luulenpa näkeväni jotakin tuolla teltassa.
(Pari naista seisoo teltan edessä.)
AMIRAALI (naisille). Pyydän tuhansin kerroin anteeksi. Sallitteko?
ERÄS NAISISTA (säikähtäen). Oliko se käärme?
GRIP. Oho! Ei -- lentokala vain! (Teltan sisällä.) Tässä hän on, tässä
hän on! Takavarikkoon! Takavarikkoon!
AMIRAALI (hämillään). Sh, mies! Ole vaiti!
GRIP (tulee teltasta taluttaen Lassia. Lassi unenpöpperössä, hattu
silmillä, Grip voittoriemuissaan). Kas tässä valtiosalaisuus!
AMIRAALI (itsekseen). Amfionin laivapuku -- -- se on varmaankin
prinssi! (Gripille.) Henkesi uhalla, elä koske häneen, mies! (Lassi
koittaa temmata hattua silmiltään, mutta amiraali painaa sen syvemmälle
alas.) Välttäkää skandaalia, teidän kuninkaallinen korkeutenne.
Näettehän, että teidät tunnen. Pois täältä ja pian!
GRIP (innoissaan). Hirteen hän joutuu, teidän ylhäisyytenne, hirteen,
ja kunniaportissa hän saa riippua. Niin, minä olen jo varustanut
kaikki. Hirsipuussa pitää hänen roikkua, ja hänen kuninkaallinen
korkeutensa varmaan ihastuu siitä.
AMIRAALI (Gripille. Lassi sillävälin koettaa vimmatusti vapautua).
Mutta oletteko hullu, mies? Sehän on itse hänen kuninkaallinen
korkeutensa. (Lassille.) Teidän kuninkaallinen korkeutenne, ettehän kai
tahtone, että ammun kuulan otsaani.
GRIP (kauhusta suunniltaan). Prinssikö! Minä olen kuoleman oma!
Yhdeksäs kohtaus.
EDELLISET. PRINSSI astuu esiin, OTON ja EEVAN seuraamana.
PRINSSI. Mistä kysymys?
AMIRAALI, KREIVITÄR ja USEAT MUUT. Hänen kuninkaallinen korkeutensa!
PRINSSI. Herra amiraali -- pyydän teiltä anteeksi! Olen rikkonut teitä
kohtaan, kun en pyytänyt lupaa...
OTTO (keskeyttäen). ... lähtiessämme Helsingin satamaan johtavia
kulkuväyliä tutkimaan. Hänen kuninkaallinen korkeutensa on suvainnut
antaa minun avustaa itseään tässä toimessa, ja meidän on todellakin
onnistunut tehdä valtiolle tärkeä palvelus. Me olemme löytäneet ennen
tuntemattoman väylän, josta olisi voinut koitua linnoitukselle paljon
vaaraa, jos vihollinen olisi saanut tilaisuutta sen kautta
tunkeutumaan. Minun on kunnia esiintuoda teidän ylhäisyydellenne
merikortti...
AMIRAALI. Ei tarvita. -- (Itsekseen.) Hengitän jo vapaammin. (Ääneen
Gripille.) Mutta kenen te sitten olette vanginnut, mies?
GRIP (tempaa lakin Lassin päästä). Lassi! Roisto! Lurjus!
Salakuljettaja!
LASSI (hämillään). Minä vain otin pienen torkun... (Itku kurkussa.)
Tullitarkastajahan lupasi tehdä minut sihteeriksi!
GRIP (tukkii kädellään Lassilta suun). Suus kiinni!
AMIRAALI (Otolle). Te voitte siis taata, ettei mitkään valtiolliset
syyt...
OTTO (osottaen Eevaa). Tuossa minun valtioviisauteni! Ja (osottaen
Stiinaa, joka tulee sisään) tuossa hänen kuninkaallisen korkeutensa
valtiosalaisuus.
AMIRAALI (itsekseen). Ankkurikettinki kirpoaa sydämeltäni! (Otolle.)
Annan teille anteeksi -- sillä ehdolla, ymmärrättekö...
OTTO. Teidän ylhäisyytenne! Viimeisen kerran kävin nyt luvatta
vesistöjä tutkimassa. Uskallan vedota kreivittäreen tässä asiassa.
Hänen käskystään olen etsinyt (osottaen Eevaa) tätä sievää ja
rauhallista ankkuripaikkaa elämän myrskyissä huojuvalle purrelleni.
KREIVITÄR. Mitä, parooni? Olisiko aikomuksenne ollut...?
OTTO. Kyllä, hyvä kreivitär, salajuoni, joka onnistui erinomaisen
hyvin! Eeva neiti on viaton. Voitteko suoda minulle anteeksi, että
salaa hankin käsiini sen kirjeen, jossa hänelle ilmoititte tänne
tulostani ja teidän vaalistanne. Minä tahdoin mieluummin tuntemattomana
voittaa hänen suosionsa, ja nyt hän itse julistakoon tuomioni.
(Erikseen.) Kylläpä minä olen oppinut julmasti valehtelemaan täällä
Suomessa.
EEVA. Armollinen tätini, olisin liian kiittämätön, ellen kaikella
kunnioituksella alistuisi tottelemaan käskyjänne. (Otolle.) Hyvä herra,
myöskin teidän omallatunnollanne on eräitä kiertoteitä ... pyydän teitä
vast'edes sulkemaan ne.
KREIVITÄR. Eh bien! älkäämme keinoista kiistelkö, kun kerran olemme
perille päässeet. Saan kunnian tässä julkaista meriluutnantti ja
parooni Otto Sporren ja sisarentyttäreni, neiti Eeva Lindfeltin
kihlauksen. Hänen isänsä on jo antanut suostumuksensa.
PRINSSI. Vilpittömin onnentoivotukseni! (Hiljaa Otolle.) Sinun
seikkailusi päättyy onnellisemmin, kuin minun! Oi -- tuolla hän on!
(Amiraali ja seurue onnittelevat kihlatuita.)
Kymmenes kohtaus.
EDELLISET. REBEKKA ja STIINA, jotka ovat seisoneet etäämpänä,
lähestyvät nyt. KABYS seuraa heitä.
REBEKKA (Stiinalle). Elä pelkää, sinä, minä puhun hänelle kaikki; minä
olen tottunut seurustelemaan kuninkaallisen perheen kanssa. (Astuu
syvään niijaten ja silmät maahan luotuina esiin prinssin luo.) Teidän
korkeasti ruhtinaallisella armollanne ehkä ei ole kunnia tuntea minua.
Minä olen Rebekka Degeröstä, teidän armonne palvelukseksi, jos
tarvitsette hyvää kotitekoista olutta ja hyvää suomalaista juustoa,
vähäsen parempaa kuin tavallinen kinkerijuusto, sen vakuutan teidän
armollenne. Liioittelematta uskallan sanoa, teidän kuninkaallisuutenne,
että minä pidän kruunun puolta. Kuninkaallinen isäukkonne tuntee
minut varsin hyvin, hän on itse ojentanut minulle kätensä ja
sanonut minulle -- mutta ehkä hän jo on kertonutkin siitä teidän
ruhtinaallisuudellenne? Niin, niin, kyllä teidän ruhtinaallisuutenne
vielä tarvitsee parranhaivenia leukaansa, ennenkuin teistä koituu niin
komea mies kuin kuninkaallinen isäukkonne on. Nyt on seikka sellainen,
katsokaa teidän kuninkaallinen armonne, että täällä on ollut karkureita
Degerössä viime yönä, ja nuorempi heistä varsinkin, hän on kotoisin
Kemiöstä ja, teidän luvallanne, sisareni poika. Armahtakoon, niin -- se
poika on aika veijari ja joutuu varmaankin aikaa myöten hirsipuuhun,
ellei... (katsahtaa ylös) Herranen aika! Hänhän se onkin! (Juoksee
tiehensä.)
STIINA (itsekseen). Mikä äidille tuli? Nytpä minun täytyy puhua
Fredrikin puolesta, sillä hänen henkensä on vaarassa! (astuu esiin ja
niijaa syvään silmät maahan luotuina.) Se on sillä lailla, teidän
kuninkaallinen korkeutenne, että äiti tahtoi sanoa, että nuorempi
karkuri on minun serkkuni Fredrik ja katsokaa, se on sillä lailla,
teidän kuninkaallinen korkeutenne, että hän on minun sulhaseni, hän
pitää minusta ja minä rakastan häntä koko elinaikani. (Katsahtaa ylös,
lyö kätensä yhteen ja juoksee tiehensä.) Oi, -- se on hän!
AMIRAALI. Kaunis lapsi, jos tarkotatte Fredrik nimistä nuorta miestä,
joka on kotoisin Kemiöstä ja joku aika sitten värvättiin matroosiksi
laivastoon, niin voin teille kertoa, että hänestä on tullut köyden
punoja kruunun verstaihin Karlskronassa ja äskettäin hän nai
edeltäjänsä lesken.
STIINA (itsekseen). Ja minä kuitenkin kohtasin hänet
tienristeyksessä!... Oi, nyt minä käsitän tarinan tytöstä, joka
leikkasi pois pitkän tukkansa ja joi etikkata ja oli seitsemän vuotta
kätkössä kellarissa sentähden, että juhannusyönä kohtasi pojan, jolla
oli kultainen kruunu päässä.
PRINSSI. Olenko minä sitten niin hirmuvaltiaan näköinen, koska te,
Rebekka muori ja herttainen tyttärenne, juoksette minua pakoon? Isäni,
hänen majesteettinsa kuningas, joka varsin hyvin muistaa teidät itsenne
ja hyvän juustonne, on antanut minulle toimeksi tarjota teille
Ulriksdalin meijerinhoitajan edullisen paikan. Siellä on teidän
pitäminen huoli kuninkaallisen juuston valmistamisesta. Hänen
majesteettinsa toivoo, että te perheinenne ensi tilassa muutatte
Ruotsiin.
REBEKKA (voitonriemulla). Enkös minä sitä sanonut, että kuninkaallinen
majesteetti ja kruunu kyllä muistavat minua! Ja koska minä aina olen
pitänyt kruunun puolta, niin...
STIINA (keskeyttäen). Äitini tarkoitti sanoa olevansa suuresti
kiitollinen hänen majesteettinsa armosta, mutta kun hänellä on este
täällä kotona...
PRINSSI (hiljaa Stiinalle). Sinun täytyy tulla hänen kanssaan, Stiina!
Muista mitä itse tunnustit ... ja tiedäthän kuinka sinua rakastan!
STIINA (päättävästi). Mutta kun äidillä on se este täällä kotona, että
hänen täytyy valmistaa tyttärensä häitä...
REBEKKA. Oih, mene männikköön! Ei siitä nyt mitään tule Gripin kanssa,
ymmärräthän sen...
STIINA. Niin, teidän korkeutenne. Onpa olemassa kunniallinen mies, joka
ei vielä koskaan ole vilpillä ja viekkaudella tahtonut voittaa
kenenkään tytön rakkautta, ja jota minä kauan olen rakastanut --
rakastanut niinkuin isääni. -- Hänelle äitini nyt antaa tyttärensä --
ja (osottaen Kabysta) tässä hän on!
PRINSSI, REBEKKA, KABYS. Mitä hän sanookaan!
STIINA. Totuuden! (Itsekseen.) Ja koko elämäni kestää kieltäymykseni!
REBEKKA. Mutta se ei ole minun tahtoni. Minä en anna lastani
kerjäläiselle.
AMIRAALI. Erehdytte, muori hyvä. Se mies ei ole mikään kerjäläinen.
Minä tunnen hänet vanhastaan ja tiedän, että hänellä on kelpo talo
oivallisine kalavesineen aivan lähellä Helsinkiä. (Hiljaa Kabysille.)
Ei sanaakaan! Pelastithan kerran henkeni!
REBEKKA. No, jos niin on, ja jos kuninkaallisella majesteetilla ja
kruunulla ei ole mitään sitä vastaan, koska minä aina olen ollut heidän
puolellaan, niin annan minä suostumukseni.
PRINSSI (Rebekalle). Kuninkaan valta ei ylety sydämen asioihin. Antakaa
tyttärenne hänelle. (Hiljaa Stiinalle.) Miksi teit minulle tämän? Ja
kuitenkin sinulla on sydäntä, tyttö armahin! Minäpä tahdon olla yhtä
jalomielinen kuin sinäkin. (Otolle.) Kuinkahan moni hovin saleissa
olisi tehnyt, niinkuin tämä pieni "Degerön tyttönen?"
KABYS. Vihuri ja vaahtopää, Stiina! Joko taas suolavesi räiskähtää
raakapuuhun asti! Kiinnitä purjeet! Kurssi suoraan omantunnon satamaan.
Herra tosin toisinaan lähettää meille ankaran puuskan, mutta sillä hän
vaan koettelee päämme kestävyyttä.
GRIP. Entäs minä sitten, Rebekka muori, entäs minä sitten?
LASSI. Entäs minä sitten, Stiina? Entäs minä sitten?
PRINSSI. Kukin avu ansaitsee palkkansa. Minä koetan tullitarkastaja
Gripille hankkia tullineuvoksen arvonimen -- ilman palkatta -- ja
Lassille -- kuninkaallisen "juoksijan" arvon -- ilman saatavia!
AMIRAALI. Aurinko laskee Töölön mäntyjen taa. Juhannuskokot alkavat jo
loistaa vuorilla. Kansa palajaa Santahaminasta ja kaikkialta yli vetten
kaikuu soitto. Helsingin pieni kaupunki toivottaa meille tervetuloa
kauneimmalla kunniaportilla, mikä koskaan on kuninkaanpojalle
pystytetty: se on sininen taivas ja lempeä luonto.
(Tämän repliikin aikana sytytetään kaikilla kaukaisilla kunnailla
kokkoja. Näyttämö käy hämäräksi. Kaikki ryhmittyvät taustalle.
Kanuunan laukauksia kuuluu.)
KREIVITÄR. Linnoituksesta ammutaan.
AMIRAALI. Viapori siten tervehtii kenraali Ehrensvärdiä, joka
purrellaan kulkee tästä ohitse.
EEVA. Valta osottaa kunnioitusta nerolle.
PRINSSI. Se on paikallaan, sillä nero on luonut vallan.
AMIRAALI. Laivoilla poltetaan ilotulitusta. Teidän kuninkaallinen
korkeutenne! -- Rouva kreivitär! -- Hyvät naiset! -- Hyvät herrat! --
Tyhjentäkää tilkkanen etelän rypälenestettä Pohjolan ihanan luonnon
kunniaksi! Eläköön Helsingin kaupunki! Malja sen onneksi! Eläköön sen
tulevaisuus! Ja eläköön kaikki rehelliset sydämet, jotka nyt ja aina
lämpimästi isänmaallensa sykkivät!
(Tämän puheen aikana sytytetään kaikilla laivoilla juhlatulitus,
viiniä tarjotaan ja kaikki kohottavat maljansa taustaa kohti.
Sen jälkeen kaikki ryhmittyvät sivuille, niin että tausta
maisemineen jää näkyviin.)
Sanelua hiljaisen soiton kuuluessa mereltä.
EEVA.
Mi näkö ihanampi maailmassa
Kuin ranta rakastetun synnyinmaan!
Kun kesäpäivyt laskee Pohjolassa
Ja maat ja vedet pukee purppuraan!
Lempemme vain se kultaa kukkulamme,
Intomme ihanuutta maille tuo,
Ja karut kalliomme, kankahamme
Ne toivehemme valon loistoon tuo.
PRINSSI.
Kun jylhiä mä katson vuorianne
Jotk' silmänrannan kaiken rajoittaa,
Ja piirittäen sinilahtianne,
Käs'varret jylhän vahvat ojentaa,
Näin lausuvat he: Horjumatta konsa
Seisomme myrskyin pauhatessa vaan,
Näin kestäköhön aina kohtalonsa
Ja elon hyrskyt, kansa Suomen maan!
OTTO.
Ja nämät järvet, lahdet armahaiset,
Ja meri, myrskyissäkin ihana,
Ne tuhatäänin laulaa, kaunokaiset:
On vapaa maa tää, Luojan antama!
Ja vankka, vapaa on myös Suomen kansa
Se myrskytuulten karkaisema on.
Soi esi-isät sille lahjanansa
Uskonsa Luojaan, valon voittohon.
STIINA.
Juhannus-yö, mi sylihisi suljet
Mun armaan, ihanaisen synnyinmaan!
Vain hetken viivyt, kohta poijes kuljet,
Ja syksyn tuulet kukkas kuihduttaa.
Meill' anna valo, joka kaikki voittaa
Ja lohdun elon kohtaloissa luo!
Oi, anna päivän laaksoihimme koittaa,
Ikuinen kevät Suomellemme suo!
(Esirippu alas.)
End of Project Gutenberg's Seikkailu saaristossa, by Zacharias Topelius
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SEIKKAILU SAARISTOSSA ***
***** This file should be named 45371-8.txt or 45371-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/4/5/3/7/45371/
Produced by Jari Koivisto ja Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
