The Project Gutenberg EBook of Savon jääkäri, by Theodolinda Hahnsson
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
Title: Savon jääkäri
Kolmi-näytöksinen näytelmä
Author: Theodolinda Hahnsson
Release Date: November 8, 2014 [EBook #47313]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SAVON JÄÄKÄRI ***
Produced by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
SAVON JÄÄKÄRI
Kolmi-näytöksinen näytelmä
Kirj.
THEODOLINDA HANHNSSON
Helsingissä,
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,
1877.
JÄSENET:
_Paroni Tähtinen_, kartanon omistaja.
_Anna_, hänen tyttärensä.
_Maiju_, Paroni Tähtisen palvelus-tyttö.
_Pastori Kivinen_.
_Kaarlo_, hänen veljensä, Savon jääkäri.
_Kalastaja-Ukko_.
_Sanni_, hänen tyttärensä.
Tapaus: Savossa 1808.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Paroni Tähtisen sali. Huone-kalut uhkeat. Eräällä pöydällä piippuja ja
tupakkaa. Anna istuu sohvassa, pieni kirja helmassa, ja Paroni kulkee
laattialla.
Ensimmäinen kohtaus.
Paroni. Anna.
PARONI. Tuo kirkkoherran apulainen käy täällä aina harvemmin, häntä ei
näe enään muualla kuin kirkossa, eikä hänen veljensä Kaarlokaan ole
täällä ollut moneen päivään.
ANNA (iloisesti). Ah! isäni kaipaa häntä, eikä tuo ihmettä olekkaan,
sillä Kaarlon seura on kaikille hupainen; hän on jalo-tunteinen mies --
ja --
PARONI. Soh, soh, piisaa jo -- kyllä siinä jo oli kyllin nuorukaisen
kiitokseksi. Tuo yliopistolainen on tavallansa kelpo mies ja kylläkin
sopiva opettamaan pappilan kasvavia vesoja; osaa samati kuin
veljensäkkin käyttää itseänsä sivistyneitten lailla, jonka vuoksi
olenkin halusta nähnyt heitä seurassamme, olletikkin koska tiedän, että
tyttäreni muistaa olevansa vapaa-sukuisen neidon, muistaa, mikä eroitus
on _hänen_ ja halpa-saätyisen nuorukaisen välillä.
ANNA. Hm -- kun pastorin kanssa juttelen, muistuu mieleeni net hyvät
opetukset ja neuvot, jotka olen häneltä saanut, ja minä tahtoisin häntä
kuunnella päivät pitkät, vaan kun Kaarlon kanssa juttelen kukkasista,
linnuista, tähti-taivaasta ja kaikesta, mitä maailmassa on suloisinta,
silloin tunnen, että olemme varsin yhtäläiset, sekä ett'ei kenenkään
seurassa päiväni niin hupaisesti kulu kuin hänen.
PARONI (erikseen). Tavattoman lämpimät sanat -- hm, rakkauden enteitä
-- mutia jos hänellä on minun luontoni, voi hän tuosta rakkaudestaan
luopua, kuu hän sen tarpeelliseksi havaitsee -- (Annalle), Annaseni,
minä luulin saattavani sinua kaikesta vaarasta parahiten säilyttää
täällä sydänmaassa näinä sotaisina aikoina, mutta pelkäänpä, että
olenkin vienyt sinua vaaraan. (Katselee tarkasti Annaan).
ANNA. Mikäpä tuo vaara olisi?
PARONI. Hm, -- jasoo, sinä tahtoisit sen kuulla -- noh niin -- paras
onkin -- minä pelkään, että olet rakastunut -- Kaarloon --
ANNA (vakaasti). Niin olenkin, isäni, ja Kaarlo rakastaa myöskin minua,
ja Pastori, joka isällisellä hellyydellä huolta on pitänyt veljestään,
on kovin iloinen siitä, että saa minun sisareksensa.
PARONI. Anna, Anna! näin pitkälle en luullut asiain joutuneen -- minä
olen ollut sokea -- Oi sydän-käpyseni! minä en olisi suonut sinun
joutuvan semmoiseen taisteluun, johonka nyt olet tuleva, sillä tiedä,
että ainokaista tytärtäni en minä anna kenellekkään muulle, paitsi
sille, jonka nimeä polvesta polveen on kunnioituksella mainittu.
Vapaa-sukuisen kauniisti kajahtava nimi pitää oleman hänellä, joka
tyttäreni omaksensa saa.
ANNA. Kunnioituksella mainittu nimi, puhdas maine -- siihen minäkin
panen arvoa -- ja sehän on Kaarlollakin -- vaan tuo nimen kaunis kaiku
-- oi isäni, mikä on se -- lasten koru -- usva-kuva, joka tyhjään
raukee! mutta sydämmen ylevyys -- siinä se, joka kaikki voittaa.
PARONI. Sydämmen ylevyys kaikki voittaa, toden sanoit -- ja sillä,
jolle tyttäreni annan, pitää olla maine nimi -- josta heti tietää, että
sen omistajalla on nuot omaisuudet. Lapseni! ei ole yksikään Tähtinen
säästänyt itseänsä, kun taistelutanterelle häntä on kutsuttu, enkä
myöskään luule, että neiti Tähtinen epäilee, mitä hänen tulee tehdä,
kun isänsä häntä vaatii taistelemaan oman itsensä kanssa; vaatii,
ett'ei hän enään mene tuon rakastettunsa näkyviin.
ANNA (rukoillen). Oi isäni --
PARONI. Siinä jätän sinun tätä asiaa miettimään ja toivon, että
tyttäreni on isällensä kuuliainen, kuten ainakin. (Antaa Annalle
kätensä suudeltavaksi). Hyvästi tyttöseni! (Menee kamariinsa).
Toinen kohtaus.
Anna, sitten Maiju.
ANNA (yksin). Oi toki! Koska, koska on tuo sääty-eroitus tasoitettu --
suku-ylpeys poistuva? Ah! siksi on monta sydäntä särkynyt -- ja kuinka
käynee minun -- -- -- Ennen lapsena ollessani, kun isäni jolloinkin
rankaisi minua jostakin itsevaltaisuudestani, koetteli hän
tottelevaisuuttani sillä, että käski minua suutelemaan kättänsä, kun
se minua oli rangaissut. -- Ah! -- silloin oli tuo helppo tehtävä, vaan
nyt -- oi kuinka katkeraa! (Maiju tulee sisälle).
MAIJU. Tässä, Anna neiti, on teidän tryykättyjä vaatteitanne, eivätkö
ole sileitä ja kiiltäviä?
ANNA (ajatuksissaan). Ovat.
MAIJU. Ettehän, neiti kulta, niitä katsokkaan. Minä panin tärkin sekaan
oikein ranskan saippuaa ja valkoista vahaa, ja siitäpä kiilto tuli --
mutta, armollinen neito, ettehän te yhtään kuulekkaan minua -- ah!
kyllä minä syyn tiedän -- tiedän, miksi ette kuule -- jos vain
uskaltaisin sanoa --
ANNA. Oh, mitä nyt sitten, Maiju rukka, olet tietävinäsi? puhu, puhu
vain, lapsi.
MAIJU. Neiti hyvä, te ajattelette sulhasia -- Pappilan Penttu sanoi
minulle, että heidän nuori maisteri on neiti Annan sulhanen -- "mutta
älä siitä vain mitään virkkaa," sanoi Penttu -- enkä olekkaan mitään
puhunut, ennen kuin nyt vasta tässä. Penttu sanoi: "Maisteri", mutta
minä vastasin heti: et sinä oikein tiedä, Pastori se on.
ANNA (naurahtaen). Noh miksi luulet Pastorin sulhasekseni?
MAIJU. Pastorihan nyt muuttaa kappalaisen-tilallensa
syntymä-tienoilleen tuonne Oulun lähelle ja tarvitsee siis emäntää.
ANNA. Mutta entä jos minä pitäisin enemmän hänen veljestään? --
MAIJU. Ei, armollinen neito, kyllä sen verran ymmärrän -- Pastorihan
saarnaakin -- ja Pastori saa suuren talon, jossa on paljo lehmiä,
hevosia ja kaikkia.
ANNA. Jättäisitkö sinä Pentin, jos joku, jolla on karjaa, tahtoisi
sinua omakseen? --
MAIJU (ajattelee). Hm -- en suinkaan -- me olemme köyhät molemmat,
mutta toista on ylhäisten -- ne tarvitsevat rikkautta. (Menee akkunan
luo),
ANNA (itsekseen). Ah, Maiju on ehkä oikeassa -- meikäläiset usein
myyvät sydämmensä nimeen, arvoon taikka rikkauteen -- vaan niin ei Anna
Tähtinen.
MAIJU. Voi armasten aika! nyt tulee sulhaset, täytyy rientää poijes; ja
Maisteri on ruvennut sotamieheksi, koska näkyy olevan Savon-jääkärin
univormussa.
ANNA. Mitäs sanot! (Katsahtaa ulos akkunasta ja sanoo erikseen). Ah,
Kaarloni, kuinka jalo, ja minä voisin unohtaa hänen -- en ikänä --
mutta voi, nyt en saa häntä nähdä. (Ääneensä). Maiju, riennä sanomaan
Paronille, että tänne tulee vieraita, sano myöskin, että neiti Anna ei
voi hyvin.
MAIJU. Kyllä, neiti hyvä! (Rientää Paronin kamariin oikealle puolen, ja
Anna vasemmalle omaan kamariinsa).
Kolmas kohtaus.
Maiju, Pastori, Kaarlo, sitten Paroni.
(Maiju tulee Paronin kamarista, vieraat ulko-ovesta sisälle,
Kaarlo puettuna Savon-jääkärin univormuun).
MAIJU (kumartaa). Istukaatte, Paroni tulee kohta.
KAARLO. Onko neiti Anna kotosella ja kuinka hän voi?
MAIJU. Hyvin vain, hän meni vast'ikään kamariinsa ja käski minun sanoa,
ett'ei hän voi hyvin.
PASTORI. Kuinka, hyvin sanoit sinä, ja toki käski hän sanoa, ett'ei hän
voi hyvin.
MAIJU. Niin -- kyllä hän tässä tervennä oli (Erikseen). Mitä nyt sanoa
töpsähytin! kuinka tästä nyt selville tulen. (Ääneensä), Kaarlo
Maisteri eli Väntrikki taikka Luuknantti kysyi niin paljon yht'aikaa,
että menin varsin sekasin vastauksissani -- vaan sopiihan sitä joskus
olla kipeänä, vaikk'ei olekkaan, ja tervennä, vaikka sydäntä särkee.
(Kumartaa ja puikahtaa ulos ovesta).
KAARLO. Mikähän Annan lienee -- täällä on jotakin tapahtunut -- (Paroni
tulee) mutta tuossahan Paroni.
PARONI. Hyvää päivää! istukaatte. Hupaista, että tulitte, olenpa kauan
kaivannut teitä. (Osoittaa pöydällä olevia piippuja). Olkaatte hyvät,
tupakoitkaa vähäsen.
PASTORI (kumartaa ja ottaa piipun). Paroni hyvä, minulla on ollut
erittäin paljo toimia, sillä, kuten tiedätte, olen saanut
kotitienoillani kappalaisen-tilan, johonka minun nyt tulee muuttaa, ja
veljeni tässä on, kuten näette, ruvennut isänmaan suojeliaksi.
PARONI (Kaarlon käteen tarttuen). Vai niin, minä en huomannut, että
olitte univormussa. -- Se on oikein -- tuommoinen päätös ansaitsee
kunnioitusta, sillä isänmaa tarvitsee suojelioita; vielä itsekkin
riviin menisin, jollei ikäni olisi minua liika kankeaksi tehnyt
sotakomentoja oppimaan. Mutta, nuori herrani, yhdestä asiasta tahdon
kanssanne jutella kahden kesken, yhdestä asiasta -- josta en teitä
kunnioita --
KAARLO. Paroni hyvä, puhukaa -- veljeltäni ei tarvitse mitään salata.
(Erikseen). Paroni tietää jo kaikki. (Pastori katselee pöydällä olevia
kirjoja).
PARONI. Hoh suoraan sanoen, nuori herrani, te olette koru-sanoja
kuiskaellut tyttäreni korviin ja olette, kummallista kyllä, voittanut
hänen sydämmensä, vaan teidän olisi pitänyt tietämän, että minä en
ikänä tytärtäni teille anna; siis oli tuo väärin, että tulitte lapseni
rauhaa rikkomaan ja minulle surua saattamaan.
KAARLO. Minä rakastan Annaa vilpittömästi! miksikä olisin sitä
salannut? Sitä en ollenkaan ajatellut, että teillä, herra Paroni, olisi
mitään minua vastaan, koska aina suosiollisesti olette minua kohdellut.
PARONI. Seuralaisenani olen teitä suosiellut, kuten ainakin
kunniallista, sivistynyttä nuorukaista -- vaan vävykseni -- ah -- mitä
ajattelette -- minä antaisin tyttäreni, neiti Tähtisen, nuorukaiselle,
jonka toinen plakkari on tyhjä, toisessa ei mitään -- jonka nimi on
maineeton, soinnuton.
KAARLO. Minä, herra Paroni, en ole köyhä, sillä minulla on isänmaa,
joka tarvitsee minua; nuoruuden innosta sykkii sydämmeni, minulla on
käsi, vahva tarttumaan miekkaan tämän kalliin maani puolustukseksi, ja
Annaseni rakkaus on voimiani kahden-kertaisesti vahvistava. Enkö siis
ole rikas! Myöskin lupaan, että joko voitan kunnia-kuoleman
tappotanterella taikka palajan urhoollisena sotilaana.
PARONI. Suotava on, että saattaisitte todeksi näyttää, mitä nyt
vakuutatte; mutta tyttäreni teidän täytyy unhoittaa.
PASTORI (menee Paronin luo). Herra Paroni, älkäätte estäkö nuorten
uskollista rakkautta, sillä ihminen ei ole onnen ohjaaja -- Luoja
kullekkin kohtalot jakaa.
PARONI. Minä olen vanha enkä siis enään, kuten nuoret kiihossaan, tee
päätöksiä, joita tulevalla hetkellä kadun.
KAARLO. Aika rientää, meidän täytyy mennä, vaan paroni, te ette
varmaankaan tahdo kieltää minua sanomasta jää-hyväisiä Annalle.
PARONI. Tarpeetointa, vallan tarpeetointa, ystäväni, tuo häiritsisi
vain nuoren sotilaan urhoollista mieltä. (Antaa kättä veljeksille).
Hyvästi, toivotan teille onnea molemmille -- (Kaarlolle) kun takaisin
palajatte, saamme nähdä, mitä silloin on tehtävänä. (Kilistää kelloa.
Maiju tulee sisälle ja Paroni osoittaa pöydällä olevaa kynttilää.) Ota
kynttilä ja valaise sillä herroille, että näkevät mennä eteishuoneen
läpitse. Hyvästi! (Paroni menee kamariinsa ja Maiju tarttuu verkalleen
kynttilään).
PASTORI. Oi vanhus, sinä suku-ylpeyden pimittämä, joka et huoli, vaikka
oman lapsesi sydämmen särkisit!
MAIJU (katselee oveen päin, josta Paroni meni), Jopa jo uskallan antaa.
(Kurkottaa Kaarlolle paperikäärön). Tämän käski Anna neiti antaa teille
hänen hyvästi-jätöksensä.
KAARLO. Ah! (aikoo aukaista käärön).
MAIJU (hätäisesti). Ei täällä, rientäkää. (Ottaa kynttilän, ja kaikin
rientävät pois.)
Esirippu lasketaan.
TOINEN NÄYTÖS.
Torppa Kallaveden rannalla. Kalastaja-ukko istuu tuvan edustalla
verkkoa kutoen ja Sanni kehittää liinanöyhtää vanhasta repaleesta.
Avoimesta tuvan ovesta näkyy sotilas-vaatteita ja miekkoja. Oikealla
puolen pihaa on kukkapenkere.
Ensimmäinen kohtaus.
Ukko, Sanni.
UKKO. Kuinka kauan sotaa kestänee? -- hm, verkkoa kudon minäkin, vaan
mitäpä sillä teen -- pakenevathan kalatkin Kallavedestä pelvossaan, ja
kentiesi laskenko ikänä verkkoa lahteen.
SANNI. Miksikä isäni nyt on noin alakuloinen? Eipä ole meillä hätää
niin kauan, kuin Savon jääkärit ovat täällä.
UKKO. Onko kumma, että olen alakuloinen, onhan tappo-tanterelle jäänyt
sinun kaksi kukoistavaa veljeäsi, (osoittaa seinässä riippuvia
sotilaan-vaatteita) tuossahan vaatteet, jotka aina muistuttavat heistä.
Siitä päivästä, jona tuon sanoman sain, olen ollut kuin kuivunut koivu,
kuin karsittu kuusi --
SANNI. Oi isä, ole iloinen siitä, että olet niin kalliin uhrin saanut
antaa isänmaallesi!
UKKO. Niin, niin, kyllä, kyllä, saankin olla tyytyväinen, kun tätä
asiaa oikein ajattelen, sillä monen on täytynyt kuolla kaukana
kotimaastaan, vaan nämät saivat nukkua oman äitinsä helmaan -- mutta --
(nousee istualta ja koputtaa rintaansa), mutta tuo itsekäs sydän, sekin
vaatii osansa.
SANNI (itsekseen). Niin, niin -- sekin vaatii osansa.
UKKO (istuu). Siitä olen myöskin pahoillani, että otin sinun pois
pappilasta, jossa sinua kasvattina pidettiin. Täällähän olet ainaisena
sairaan-hoitajana, eikä ole sinulla mitään senlaista iloa kuin muilla
nuorilla.
SANNI. Olenko koskaan ollut tyytymätöin? Ah olenhan minä kovin
onnellinen isäni luona.
UKKO. Kummallinen tyttö, koko kesän olet sairaita auttanut ja viisi
viikkoa hoitanut luutnantti Kaarloa, ikään kuin äiti lastaan, vaan aina
olet toki tyytyväinen kuin visertelevä lintu.
SANNI (menee kukkapenkereen luo). Hoidanhan kukkasiakin ja iloitsen,
kun kasvavat; tottahan sitten ilo-mielin huolellisesti tahdoin hoitaa
luutnantti Kaarloa, häntä, jota kaikki jääkäritkin rakastavat ja
sanovat urhoollisimmaksi luutnantiksensa, ja oikea sotilas hän onkin;
sotaan hehkuu hänen mielensä. Silloin, kuin hän täällä sairaana makasi,
sanoi hän useasti; "Oi Sanni, jos tietäisit, kuinka hartaasti minä
toivon terveeksi pääseväni, jotta minun ei tarvitsisi jälkeen jäädä,
kun kenraali Sandels Toivalasta lähtee". Mutta missä nyt luutnantti
viipynee -- kosk'ei hän ole täällä ollut moneen päivään. Kuka tietää,
mitä huomenna tapahtuu -- ja mitä tänään -- Kas! kuinka paljon lehtiä
on maahan karissut -- täytyy mennä niitä haravoimaan Muurikille talven
varaksi; lähden haravaa hakemaan. (Menee).
Toinen kohtaus.
Ukko, Sanni, sitten Kaarlo.
UKKO. Hm -- hänen silmissänsä palaa outo tuli -- poskensa hehkuvat,
minä pelkään, että hänkin joutuu kuumeesen.
SANNI (tulee harava kädessä). Isä, menkäätte jo tupaan, ilta tulee,
syys-ilma käy jo nihkeäksi eikä se vanhukselle hyvää tee.
UKKO. Toden sanoit, lapseni, mutta tehneekö se sinullekkaan hyvää; sinun
poskillasi on outo hohde.
SANNI. Kun sydän onnesta sykkii, silloin ruusutkin poskilla hehkuu.
(Erikseen) Onneni -- ah! (painaa kätensä rinnallensa) tämä levottomasti
sykkivä sydän -- onko se onnellinen? (Ravistaa päätään. Kaarlo tulee).
Kas! Luutnantti.
KAARLO. Nyt on kiirut käsissä, tänä iltana vielä marsitaan Iisalmelle
päin, joutukaa, vanhus hyvä, tekin meitä auttamaan, kuormat ovat
kiiruusti tehtävät. Kohta meillä olisi pilkko pimeä, mutta onneksi nyt
tulee kuuvalo.
UKKO (osoittaa taivasta kohti). Niin tulee, tuossahan on kuu jo
nousemassa. (Antaa Sannille verkon). Tuossa, Sanni, vie tämä tupaan ja
anna luutnantille, mitä kapineita vielä on meillä, minä riennän edellä,
(luutnantille) Kyllähän te minun saavutatte nuorilla jaloillanne.
KAARLO. Kyllä.
(Ukko menee ja Sanni vie verkon tupaan).
Kolmas kohtaus.
Kaarlo. Sanni.
(Kaarlo kulkee edestakaisin näyttämöllä ja Sanni palajaa varsin
kalpeana, tuoden takin sekä vähäisen kirjan Kaarlolle).
KAARLO. Ah tuo kallis rukouskirjani, jonka veljeltäni sain! (Pistää sen
taskuunsa). Mutta aika rientää, nyt, Sanniseni, vastaa minulle,
saatanko luottaa siihen, että olet minulle uskollinen ystävä.
SANNI. Luutnantti Kaarlo, mitä kysytte! kuka pakoitti minua teitä
hoitamaan viikkokaudet sairaana ollessanne, teinhän sen ystävyydestä
vain.
KAARLO. No niin, minä luotan sinuun ja pyydän sinua säilyttämään
aarretta, joka on minulle niin kallis, ett'en tahdo sitä enään
sota-tanterelle viedä, sillä jos kaatuisin, niin ken tietää minne se
silloin joutuisi; se on aina levännyt rinnallani, vaan nyt -- en tiedä
mikä pelko on minun valloittanut. -- (Ottaa kaulastaan hienon mustan
nauhan, jossa rippuu sievä kultainen kotelo, painaa sitä rintaansa
vastaan). Ah kallis, kallis lahja mun Annaseltani, jää hyvästi! (Antaa
kotelon Sannille, joka haja-mielisenä ottaa sen vastaan). Tallenna
tämä, varjele sitä kuten silmä-terääsi, kunnes sodasta takaisin
palajan, vaan jos kuolen, vie kotelo pitäjääsen Leppäniemen kartanoon
nuorelle Anna Tähtiselle, sano hänelle tervehdykseni, sekä että minä,
hänen kuvansa sydämmeeni kätkettynä, lähdin sota-tanterelle uroon nimeä
voittamaan.
SANNI (kolkosti). Minä tallennan sen.
KAARLO. Kiitoksia! (Antaa kättä Sannille). Ah, sinun kätesi on aivan
kylmä, sinun on ehkä vilu.
SANNI (katkerasti). Entäpä! Ken siitä huolisi -- Kosk' olen köyhä tyttö
vain. (Rummun ääni kuuluu).
KAARLO (hätkähtäen). Rummun ääni kuuluu, sota-väki kutsutaan kokoon.
Kiitoksia, Sanni, uskollinen ystäväni, jää hyvästi! (Rientää pois).
Neljäs kohtaus.
Sanni (yksin).
SANNI. Haa! -- kylmät ovat käteni (nostaa kätensä poskillensa) ja
kylmät ovat poskeni -- (painaa kätensä sydämmellensä) vaan täällä --
täällä tuli polttava -- hah -- halpa-säätyinen tyttö! houkkahan olit,
joka rakastuit sota-uroosen -- (nauraa kolkosti) ha ha haa, kylmät
kiitokset sait sinä vain, (näyttää koteloa) kun tämä tähtönen sai sijan
hänen sydämmessänsä. Entä jos uskaltaisin kuun kalpeassa valossa
katsella tuota kuvaa. (Menee valoisampaan paikkaan ja katsahtaa
kotelossa olevaa kuvaa.) Haa, eikö minun rakkauteni ole yhtä
voimallinen kuin sinunkin -- ja minun pitäisi kuten silmä-terääni
tallentaman tätä -- (koputtaa jalkojaan maata vastaan) tätä, jota
tahtoisin jaloillani muruiksi musertaa, (lähenee Kallaveden rantaa) en
-- minä viskaan sen tuonne -- mutta en -- en, en, se on levännyt
_hänen_ rinnallansa; totta on tuo neito suloinen, loistava kuin
tähtinen tuolla taivahalla, koska luutnantti Kaarlo häntä rakastaa --
entä jos vielä paremmin häntä katselisin -- (katselee koteloa). Ah!
tosiaan olet suloinen -- sinä olet kulta-kutrinen ja elät auringon
loistossa, vaan minä musta-hapsinen olen synkkä-kohtaloinen -- mutta
kaunis on syksyinenkin ilta, (osoittaa kuuta) kun taivaan valo sitä
valaisee, (laskee kätensä ristiin.)
Ah valo tule avuksi,
Ett' voitan itseni.
Jaa, jaa, minä voitan itseni. (Astuu kivelle ja laulaa). [Kansanlaulu].
Istun rannan kivelle ja kuiskaan ikäväni;
Totta on hän verrempi, mi vei mun ystäväni.
Istun rannan kivelle ja annan surun luistaa,
Enkä enään milloinkaan ma häntä tahdo muistaa.
(Rummun ääni kuuluu ja Savon jääkärien marssia soitetaan). Ah! nyt he
lähtevät. (Kuuntelee. Soitto kuuluu aina etäämmältä. Ojentaa kätensä
sinne päin, mistä soitto kuuluu.) Onni, onni -- sinua -- teitä --
seuratkoon -- (Soitto taukoo.) tule, tuulonen, ja jäähdytä tämä
polttava rintani! oi jos voisin unohtaa -- mutta --
En voi sua unhoittaa poijes,
Vaikk'en ikänä sua saa;
Sä sydämmessäni olet
Ikuisessa muistossa.
Jos arvossa mä oisin
Ja rikkahitten rinnalla,
Niin totta varmaan voisi
Viel' onnenikin kukoistaa.
En voi sua unhoittaa poijes, j.n.e.
Niin, en voi enkä tahdo häntä unhoittaa. (Katselee taas kotelossa
olevaa kuvaa). Oi kuva taivahinen! minä tahdon olla sinulle ja
Kaarlollesi uskollinen ystävä -- minä koetan häntä vaaroista varjella
-- niin nyt tiedän, mitä te'en --
Viides kohtaus.
Ukko. Sanni.
UKKO (tulee näyttämölle). Hohho! olenpa kovin väsynyt -- Kah tuossa
harava vielä. (Nostaa haravan puuta vastaan).
SANNI. No jopa isäni vihdoin kotia pääsi. Menkää, isä kulta, nyt
ma'ata, olette varmaankin hyvin väsynyt.
UKKO. Kyllä olenkin -- mutta, Sannaseni, oletko kipeä, poskesi ovat
kovin kalpeat?
SANNI. Ilta-tuuli net jähdytti.
UKKO. Sinä olet aivan oudonnäköinen -- mikä sinua vaivaa?
SANNI. Ei mikään, istuin ehkä liika kauvan täällä kuuvalossa. Mutta,
isä rakas, siunaa minua, ennen kuin ma'ata menet. Minä vielä vähän
aikaa viivyn kuun valoa katselemassa.
UKKO (erikseen). Hän on tyyne ja lempeä -- vaan toki näyttää
levottomalta, (Ääneensä). Tule tänne, tyttöseni. (Laskee kätensä Sannin
pään päälle). Rauha olkoon kanssasi.
SANNI (kumartaa). Kiitoksia, isäni!
(Ukko menee tupaan).
Kuudes kohtaus.
Sanni (yksin).
SANNI (menee kukkapenkereen luo). Minun kukkaseni pienet, kun takaisin
palajan, olette jo kaikki kuihtuneet. (Kurkistaa tupaan.) Hän nukkuu
jo, nyt menen vaatteet ottamaan. (Menee tupaan ja tulee heti takaisin
sotilaan vaatteet kainalossa). Nyt olen valmis, kun tuolla metsässä
vain olen nämät päälleni pukenut. (Laskee polvillensa tuvan oven
eteen.) Suo anteeksi, muu isäni, että vanhoilla päivilläsi sinut yksin
jätän -- mutta -- kuten sanoit, (painaa kätensä rintaansa) tämä itsekäs
sydän, sekin vaatii osansa. Luoja sinua, isäni, varjelkoon! (Kiiruhtaa
pois).
(Esirippu lasketaan).
KOLMAS NÄYTÖS.
Huoneet samat kuin ensimmäisessä näytöksessä. Peräseinässä suuri akkuna,
ja pesässä palaa valkea. Anna istuu pöydän ääressä kirjoittaen.
Ensimmäinen kohtaus.
Paroni. Anna.
PARONI (kulkee edestakaisin laattialla). Mitä siellä paperille
piirtelet, Annaseni?
ANNA. Mä tähän nimen kirjoitin.
PARONI. Nimen -- minkä nimen?
ANNA. Sen, mikä mull' on kallihin.
PARONI (katselee paperia). Hm Kaarlo -- kumma tyttö, aina vain vieläkin
häntä muistat, ikään kuin ei muita ihmisiä olisi maailmassakaan. Estä
ajatuksiasi lentelemästä semmoisiin esineisin, joista häntä muistat.
ANNA.
Kun tähtilöitä katselen,
Silloin häntä muistelen.
PARONI. Älä katsele tähtösiä.
ANNA.
Kun istuskelen yksinäni,
Hän on aina mielessäni.
PARONI. Älä hae yksinäisyyttä, alakuloiselle mielelle ei se ole
terveellistä. Seurustele muitten kanssa.
ANNA.
Seurassa on pahempi,
Siellä kätken sydämmeeni
Kuvan kalliin Kaarloni.
PARONI (erikseen). Hm -- hän on aina vain vieläkin luja rakkaudessaan,
Noh, kentietää kuinka asiat vielä kääntyvät -- olinkohan toki liika
kova lapselleni? (Annalle). Vaan isääsi -- etkö häntä enään milloinkaan
muista? (Menee kamariin).
Toinen kohtaus.
Anua, Maiju, sitten PARONI.
MAIJU (tulee sisälle tuoden pöydälle kahvi-asettimet). Saanko kaataa
kahvia Anna neitille?
ANNA. Kaada pisara. (Itsekseen). Isäni oli vähän harmissaan -- minun on
syyni, voi, mutta minä en saata ilolintuna oleskella. (Ääneensä)
Kuules, Maiju, taidatko selittää, mitä unet merkitsevät?
MAIJU. Muutamia kyllä taidan. Kun näkee susia, silloin saa sulhasia.
Kun Penttu tuli sulhasekseni, puri minua susi unissani.
ANNA. Mutta minä näin unissani Kaarlo luutnantin, hänen vaatteissaan
oli ylt'ympäri veri-punaisia ruusuja, ja hän sanoi minulle: "Ah Anna!
näin olen ruusuihin käärittynä, näin hyvä on minun olla; veljeäni vain
odotan leposiaani siunaamaan", samassa hän katosi, vaan siinä, jossa
hän oli seisonut, kasvoi kaunis ruusu-puu punaisia kukkia täynnä.
MAIJU. Olipa tuo kumma uni, en tuommoista ole kuullutkaan. Mutta
missähän Paroni, kun ei tule aamukahviansa juomaan.
PARONI (tulee taas saliin ja hieroo käsiään). Oikein kylmä tänään, eipä
kahvi-pisara pahaa te'e.
MAIJU (menee valkeaa kohentamaan). Kyllä tänään vieraita tulee, Mirri
pesee silmiänsä tavan takaa.
PARONI. Noh, Annaseni, kaadappas nyt kahvia kupillinen, ei minua haluta
odottaa, kunnes tuo Mirrin aavistama vieras tulee.
ANNA (kaataa kahvia kuppiin). Tässä, ottakaatte, isä hyvä.
MAIJU. Saisin vain pellin kiinni, että tulisi lämmin siksi, kuin vieras
tulee.
PARONI. Ainako Maiju vain vieraita odottaa (nauraa) hah, hah, hah.
MAIJU. Totta kaiketi, kaukaisia tuleekin, paukka lenteli aina kyökin
keski-laattialle. (Kopina kuuluu). Kas! jopa joku tulee. (Lähtee ovea
aukaisemaan). Hyvänen aika, Pastori! (Pastori Kivinen tulee sisälle ja
Maiju menee).
Kolmas kohtaus.
Paroni, Pastori, Anna, sitten Maiju.
PARONI. Ah! Mistä nyt tulette? Hyvää päivää. (He kättelevät). Mikä
teidät nyt meille näin äkki-arvaamatta on saattanut kaukaisilta Pohjan
periltä?
PASTORI. Turusta tulen, tärkeät asiat vaativat minua sinne, (ottaa
päällystakin yltänsä) ja tärkeät asiat minua myöskin vaativat tätä
tietä kotia palajamaan. (Huokaa).
ANNA (lähenee Pastoria ja huomaa, että musta suruharso on käärittynä
hänen takkinsa oikean-puolisen hian ympärille). Ah pastori, mitä
merkitsee tuo musta suru-harso? (Äänettömyys). Te ette vastaa --
sanokaa -- oi sanokaa! (istuu tuolille, valittaen) hän on kuollut!
(painaa päänsä käsiinsä).
PASTORI (hämmästyen). Te ette sitä tietäneet? vaan te arvasitte oikein;
hän on kuollut urhoollisen sotilaan kuoleman.
PARONI. Hm -- hän oli hyvä miehen alku -- (yskähtää).
ANNA. Voi, Pastori, kertokaa minulle tarkemmin hänen kuolemastaan -- Oi
Kaarlo, Kaarlo!
PASTORI. Itsekkin haluaisin tarkempia tietoja, sillä juuri Oulusta
lähteissäni sain kuulla tuon suru-sanoman, että hän Iisalmella oli
Virran sillan luona kaatunut tappelussa. (Huokaa). Tämän suruni
katkeruutta lisää vielä sekin seikka, ett'en tiedä, onko hänen hautansa
siunattu. Tuo ajatus minua vaivaa alinomaa --
ANNA (erikseen). Ah! nyt muistan uneni.
PARONI. Kyllä kuolleet rauhassa lepäävät.
PASTORI. Suotavaa olisi, mutta kuulkaatte: kolme yötä peräkkanaa tuli
veljeni unissain luokseni, sanoen: "Veli, tule siunaamaan hautani, että
saan rauhan," sitten viipoitti hän kolme kertaa sormellaan minulle ja
katosi, sormessa oli hänellä sormus, joka meidän su'ussamme on säilynyt
polvesta polveen.
ANNA. Sen sormuksen minä kyllä muistan.
PARONI. Ettekö mitään tietoja veljeltänne saanut hänen ollessansa
Toivalassa.
PASTORI. Minä sain Kaarlolta kirjeen, ennen kuin hän Toivalasta läksi,
Hän oli ollut sairaana, vaan oli jo silloin terveenä ja mielensä hehkui
sotahan.
ANNA. Voi Kaarlo raukka -- kipeänä -- ja luultavasti ilman mitään
hoitoa.
PASTORI. Hän kirjoitti, että eräs kalastajan tyttö oli häntä hellästi
hoitanut.
ANNA (erikseen), Ah! _hän_ mökin tyttö, -- _hän_ on paljon onnellisempi
kuin _Anna Tähtinen_. (Maiju tulee sisälle).
MAIJU. Kyytimies kysyy, joko Pastori pian lähtee.
PASTORI (nousee istualtaan). Sano kyytimiehelle, että kohta tulen.
(Maiju menee).
PARONI. Ei suinkaan Pastorilla noin kiirutta ole?
PASTORI. On tottakin, sillä pitkäpä on matkani. Hyvästi! (He
kättelevät.)
ANNA (Pastorille). Oi opettajani, jos löydätte Kaarlon haudan, niin
palatkaatte tänne, jotta minäkin tietäisin hänen lepäävän rauhassa.
PASTORI. Noh, teidän tähtenne, neiti Anna, minä tulen, (Menee).
Esirippu lasketaan.
Väliverho. [Tarun mukaan].
Tappelu-paikka Virran sillan luona. Näkymöllä seisoo Savon jääkärin
haamu. Pastori tulee alakuloisena tietä pitkin, haamua huomaamatta.
Neljäs kohtaus.
PASTORI (seisahtuu ja panee kätensä ristiin). Voi, joska löytäisin
hänen hautansa, vaan eipä kukaan kuulu siitä tietävän -- turhaan,
turhaan sitä etsin. Täällä on hän verensä vuodattanut. Kallis veljeni!
ihanan kuoleman tosiaan saavutit, mutta oi, jospa saisin hautasi
siunata! tuo on mielessäni yöt päivät. (Vienosti kuuluu Savon jääkärien
marssi. Pastori kuuntelee). Mitä! -- (Soitto taukoo). Mitä kuulin?
olipa, ikään kuin olisin kuullut Savon jääkärien marssia soitettavan;
(kulkee verkalleen eteenpäin) ei näy rumpuja missään. (Näkee haamun,
hätkähtää ja menee muutaman askeleen taakse päin). Kah! kuka siellä?
hyvää päivää, jääkäri! (lähenee, tuntee veljensä ja huudahtaa);
Veljeni! (Haamu katoaa, vaan samassa paikassa näkyy vähäinen kumpu ja
siinä sormi, jossa on kultainen sormus). Ah veljeni haamu vain! mutta
tuossahan sormi, jossa on veljeni sormus, (lähestyy kumpua, vaan sormi
katoaa) sekin satosi. Veljeni! nytpä tiedän, kussa lepäät, nyt levon
saamme molemmat. Luoja sinua siunatkoon -- Lepää rauhassa!
Esirippu lasketaan.
Muutos.
Näytelmä-paikka sama kuin näytöksen alussa, Anna mustiin vaatteisin
puettuna istuu sohvassa, nojaten päätään kättänsä vasten.
Viides kohtaus.
Anna. Maiju.
MAIJU (pyhkielee tomua huonekaluista, vaan vilkaisee tavan takaa
Annaan.) Neiti Anna -- (erikseen) eipä hän taas kuulekkaan, (koroittaa
äänensä) neiti Anna!
ANNA. Oh oletko täällä, Maiju, mitä on kello?
MAIJU. Vasta puoli seitsemän ja Anna neiti on jo liikkeellä.
ANNA. En saanut uuta enään.
MAIJU. Minä olisin niin iloinen, niin että, mutta -- mutta nyt olen
niin surullinen, niin että (itkee).
ANNA. No miksi?
MAIJU. No siksi, kun Anna neitikin aina vain on surullinen -- ja kukapa
minulle ja Pentulle nyt häät laittaa --
ANNA (hymyillen). Ole huoleti, kyllä sinulle häät pidetään ja kyllä
sinua morsiameksi hankin. (Koputus kuuluu).
MAIJU. Kah, kuka kyökin ovea koputtaa? (Juoksee pois.)
Kuudes kohtaus.
Paroni, Anna, sitten Maiju.
PARONI (tulee kamaristaan). Ah, sinä olet jo vaatteissa! Mikä täällä
koputti?
ANNA. Kyökkiin vain joku tahtoi. (Maiju tulee sisälle).
MAIJU. Täällä on vieras tyttö, joka tahtoo tavata Anna neitiä. Minä
kysyin, mitä asiaa hänellä on, mutta hän sanoi vain: "Oi laske minut
pian neiti Annan luo, laske, niin kauan kuin vielä puhumaan kykenen."
ANNA. Oi saata häntä pian tänne!
MAIJU. Hän on kovin kipeä. (Menee),
PARONI. Ihmeellistä! -- mitä asiaa tuolla tytöllä lienee?
ANNA. Niin mitäpä hän tahtonee? -- (Erikseen). En tiedä, mikä aavistus
minua valloittaa -- entä jos Kaarlo vielä eläisi! (Sanni tulee ovesta).
Seitsemäs kohtaus.
Sanni, Anna, Paroni, sitten Pastori.
SANNI (kiiruhtaa Annan luo). Tehän olette neiti Anna! Minä tunnen nuot
silmät kirkkahat.
ANNA. Mistä olet sinä, kaunis kalpea tyttö? -- en muista nähneeni sinua
ennen.
SANNI. Olen Sanni, kalastajan tyttö Kallaveden rannalta ja tuon
luutnantti Kaarlon terveiset, vaan auttakaa -- (horjuu) mä lepoa
tarvitsen -- voimani jo riutuvat --
PARONI (taluttaa Annan kanssa Sannia noja-tuolille istumaan.) Sanni,
sinä hoidit luutnantti Kaarloa, kun hän Toivalassa sairaana makasi --
eikö niin? (Sannin silmät vaipuvat kiinni ja Anna juoksee viiniä
tuomaan lasillisen. Palajaa kohta.)
ANNA (laskee Sannin huulille lasin), Sanni, tämä uupuneet voimasi
virkistyttää.
SANNI (avaa silmänsä ja juo, huivi liuskahtaa päästä ja hänen mustat
kiharansa valuvat alas hartioille). Kiitoksia, Anna neiti -- Oi onnea!
nyt saatan taas puhua, saan tuoda teille luutnantti Kaarlon viimeisen
tervehdyksen. (Ottaa kaulastaan silkki-nauhan, jossa kotelo rippuu.)
Tämä on levännyt luutnantti Kaarlon rinnalla --
ANNA. Ah! minun antamani kotelo, oi puhu, Sanni! kuinka tuli tämä
sinulle? Missä Kaarlo? --
PARONI. Anna; sinun kuvasi luutnantti Kaarlolla! Kuinka uskalsit sen
antaa -- petitkö sinä isäsi? --
ANNA. En. Koska en saanut olla hänen morsiamenansa enkä edes
jää-hyväisiäni hänelle sanoa, lähetin tämän kotelon muistoksi, siltä
ystävältä, joka i'äti oli häntä muistava -- Eikä tuo ollut mikään
petos.
SANNI. Kun luutnantti Kaarlo Toivalasta läksi, käski hän minua
varjelemaan kuten silmä-terääni tätä koteloa siksi, kuin hän takaisin
palajaisi, "vaan jos kuolisin," sanoi hän, "vie se Leppäniemelle neiti
Anna Tähtiselle ja sano hänelle, että, hänen kuvansa sydämmeeni
kätkettynä, lähdin sota-tanterelle uroon nimen voittamaan" -- ja sen
hän voittikin -- kunnia-kuolemallaan.
ANNA. Voi! hän on siis kuollut! -- (itkee).
PARONI. Älä itke, Annaseni!
ANNA. Ah isäni! anna kyyneleitteni runsahasti vieriä, nethän ovat
muisto-kukkia vain minun Kaarlolleni -- mutta, Saimi, jos jaksat, jatka
puhettasi vielä --
SANNI. Luutnantti Kaarlon lähdettyä Toivalasta, pukeuduin veli
vainajani vaatteisin ja seurasin Savon jääkärien jälkiä, kunnes
Iisalmella Virran sillan luona kova tappelu alkoi. Minä luulin
saattavani hengelläni varjella häntä, vaan sen olisi Luoja voinut tehdä
minuttakin -- mutta _Hän_ oli toisin päättänyt -- luoti sattui
luutnantti Kaarloon -- se sattui kovasti -- hän kaatui, silloin
kuiskasin hänelle nimenne -- hän katsoi tarkasti minuun, sanoen:
"Sanni!" sitten koroitti hän vielä kerran äänensä ja lausui:
Nyt Annaseni! suurin on rakkauteni,
Kun isänmaani edestä mä uhraan henkeni.
ANNA. Hän oli uskollinen -- Ah!
PARONI. Kussa lepää hän nyt?
SANNI. En tiedä, sillä kun luutnantin silmät vaipuivat kiini,
sattui luoti myöskin minuun -- Kun heräsin tainnuksistani, oli
tappelu tau'onnut, häntä hain, mutta turhaan, sillä kaatuneita oli
yltä-ympärillä; sitten laahasin itseni Partalan kylään, sain siellä
eräältä tytöltä vaatteet -- nyt olen vähitellen tänne kulkenut, olen
kärsinyt vilua, kipua, janoa --
ANNA (tarttuu Sannin käteen). Oi, Sanni, kuinka olet voinut kärsiä noin
paljon muitten tähden? -- Yksi tunne toki löytyy, joka on voimallinen
-- joka mahdolliseksi mahdottoman tekee -- se on rakkaus --
SANNI (aukaisee silmänsä). Niin, se on rakkaus. Oi, kuin olen väsynyt,
vaan minä olen matkani päässä, olenpa työni tehnyt -- lupaukseni
täyttänyt -- vienyt luutnantti Kaarlon viimeiset terveiset hänen
morsiamellensa.
ANNA. Ah maailman nähden ei netti Tähtinen saanut olla hänen
morsiamenansa, vaan sydämmessäni olen i'äti oleva hänen Annansa.
SANNI (istuu). Nyt ymmärrän -- ah! ei ole komeat huoneetkaan
aina onnen asuin-siana. Oi suku-ylpeys -- oi sääty-eroitus, milloinka
olet tasoittuva? Koska tunteet ihanat liikkuvat niin halpa- kuin
korkea-säätyisenkin sydämmessä, miksikä siis ihmiset tahtovat toinen
toisensa onnen särkeä!
ANNA. Niin miksi, -- miksi?
PARONI. Älkäätte minua kovin tuomitko, sillä mikä vielä minun
nuoruudessani oli kunniatyö, on teidän mielestänne arvotointa -- vaan
teidän jälkeenne tulee myöskin toinen polvi, aika menee eteenpäin ja
ihmiset ajan muassa. Uudet polvet, uudet mielet, niin on mailman meno.
-- minäkin nyt tässä, elämäni ehtoolla, näen monta asiaa toisin kuin
ennen. (Paronin puhuessa on Pastori kenenkään huomaamatta tullut
sisälle.)
ANNA. Pois se, että minä isääni tuomitsisin! (Rientää syleilemään
Paronia ja suutelee hänen kättään).
SANNI (nousee innoissaan). Niin, kerran, kerran kaikki muuttuu! silloin
ei eroitusta enään ole, yksi ääni kaikuu yli koko Suomenmaan -- joka
korvessa, joka laaksossa. (Akkunasta näkyy nouseva aurinko.) Ah
aurinkoinen nousee, se todistaa, että uusi aika koittaa -- (Vaipuu
tuolille).
PASTORI. Amen, tapahtukoon niin.
PARONI. Pastori!
ANNA. Pastori! ah! minä olen saanut terveisiä -- tuossa on Sanni --
PASTORI. Minä tiedän -- Maiju puhui jo tuolla ulkona. Ja minä tuon
terveiset haudasta -- hän lepää nyt rauhassa!
SANNI (puhuen itseksensä). Hän lepää nyt rauhassa ja kaikki muuttuu,
kaikki -- Kuulkaatte, jo hengettäret laulavat -- (Hengetärten laulu
kuuluu kulissien takaa): [Lauletaan samalla nuotilla kuin "Maamme"].
Ah! yksi ääni Suomessa
On kerran kaikuva
Niin korvessa kuin laaksossa,
Niin torpassa kuin hovissa,
Ja ihanana kukkana
On Suomi kukkiva.
(Laulun kuuluessa on Sannin pää vaipunut tuolin nojaa vasten.)
PASTORI. Vaiti! vaiti! hän nukkuu viimeistä untaan -- hän on työnsä
tehnyt ja päivänsä ovat päättyneet, mutta me älkäämme veltostuttako
surulla voimiamme, vaan pyhittäkäämme näitten vainajain muistoa työllä,
jalolla työllä, koettakaamme mekin puolestamme, että maamme kerran
kukoistaisi ihanana kukkana!
(Esirippu lasketaan).
End of the Project Gutenberg EBook of Savon jääkäri, by Theodolinda Hahnsson
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SAVON JÄÄKÄRI ***
***** This file should be named 47313-8.txt or 47313-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/4/7/3/1/47313/
Produced by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation information page at www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at 809
North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email
contact links and up to date contact information can be found at the
Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For forty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
