The Project Gutenberg EBook of Ainoa hetki, by Theodolinda Hahnsson
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
Title: Ainoa hetki
Kolmi-näytöksinen näytelmä
Author: Theodolinda Hahnsson
Release Date: October 22, 2014 [EBook #47172]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AINOA HETKI ***
Produced by Tapio Riikonen
AINOA HETKI
Kolmi-näytöksinen näytelmä
Kirj.
THEODOLINDA HAHNSSON
Hämeenlinnassa, Painanut G. E. Eurén, v. 1873.
JÄSENET:
Heikki, merimies.
Männistön emäntä.
Tiina, Männistön maalla olevan Metsälammen torpan emäntä.
Hanna, Tiinan veljen-tytär.
Eräs juoru-akka.
Eräs merimies.
Tapaus: Metsälammen torpan luona.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Metsäinen seutu; vähäinen lampi näkyy oikealla puolen ja vasemmalla
vilkuttaa honkaen välistä Metsälammen torppa. Heikki tulee metsäpolkua
pitkin lammen rannalle.
Ensimäinen Kohtaus.
HEIKKI.
Suomi sulo, sorja, kaunis!
Oi! kun totta sanoo saan:
Suomi on mun kotimaan'!
Jaa, täällä nyt olen koto-maassani ja kotoseuduillani! Sydämmeni
lämpenee nähdessäni näitä paikkoja, joissa lapsuuteni ajat olen
viettänyt. Tuossahan on torppa, tuo entinen kotoni. Oi! selvästi nyt
muistan sen kesän, jolloin orvoksi jäin, kun polte-tauti manalaan vei
isäni sekä äitini. Torppaan tuli uusi isäntä, ja hänellä oli ainoastaan
yksi tyttö, pieni Hanna. Minä orpo sain jäädä Hannan isän luo, mutta
muutaman vuoden kuluttua Hannankin isä kuoli, ja silloin minä lähdin
merille. Oh, sitte on jo vuosia kulunut -- kahdentoista-vuotias olin
silloin ja kaksitoista vuotta olen poissa ollut. Missä lienee nyt
vähäinen Hanna? Olleeko jo naimisissa? Ketä nyt torpassa lienee? Entä
jos lähden sinne. En mene toki vielä. Olen kovin väsynyt, sillä neljä
peninkuormaa olen tänään kulkenut. (Hän katselee puitten varjossa
olevaan vuoreen päin). Tuonne vuoren pehmeille sammalille tahdon mennä
lepäämään, siellä olen lapsena monta kertaa kuunnellut honkain huminaa.
(Hän menee).
Toinen Kohtaus.
Hanna. Sitte Tiina.
HANNA (tulee kantaen pesu-punkkaa ja laskee sen lammen rannalle, tuo
sitte kiululla vettä kodasta, joka on puitten varjossa näkymättömänä,
ja laulaa):
"Voi, voi! kuin kullallein on niin pitkä matka!
Kappaleen on kangasta ja virstan verta vettä.
Kaukana mun kultan' on ja kauas tais' mennä;
Eipä sinne pienet linnut i'ässänsä lennä".
[Laulun nuotti löytyy nuotti-vihosta: "Det sjungande Finland".]
Kaukana mun tultani on -- Tuommoista, hupsu, laulelen, juuri kuin
minulla olisi kulta, vaikk'ei olekkaan -- ja vaikk'en rakastakkaan.
(Tiina tulee, kädessä ämpäri, jossa on vaatteita). Täti! enpä minä vain
orpanieni siassa olisi naimisiin mennyt, kun heillä täällä kotona olisi
ollut hyvä oltava. Kumma, että tuo kaunis Miinakin otti Mikkolan Matin,
joka on varsin mustan-muotoinen ja niin vakava, että tuskin ikänä
nauraa. (Molemmat rupeevat pyykkiä hieromaan).
TIINA. Sinä puhut kuin lapsi, mutta tiedä, että minä en olekkaan
kasvattanut tyttäriäni niin, että ulkomuotoon olisivat rakastuneet. He
ajattelevat: Tavat miehen kaunistaa, vaan ei muoto.
HANNA. Rakkaus! Tuosta rakkauden voimasta aina puhutaan, mutta, täti,
mikä rakkaus oikein on? Selvittäkää se nyt minulle.
TIINA. Ole vai, sinä pilkantekiä. Pahoinpa pelkään, että ennen pitkää
olet rakastunut. Tuommoiset tyttö-raiskat piankin ovat ilmi tulessa,
mutta sen sanon, että älä ensimmäistä ota eikä vielä toistakaan, mutta
ota sitte kolmas, jos hän muuten on kelvollinen.
HANNA (hymyillen). Mutta jollen saisi kolmatta, niin jäisin ilman.
TIINA. Hohho, mitä vielä! silloin kuin minä olin hehkeimmälläni, niin
kuin sinä nyt, niin kyllä sulhasia oli tarjolla. Kolmannen otin, eikä
ollut minulla ikänä katumisen syytä. Minä ja Mikko olimme aina hyvässä
sovussa.
HANNA. Mutta Miina orpanani puhui, että eräs akka kerran oli sanonut
tädillä olleen sulhasen, joka oli merimies ja kaunis kuin enkeli, mutta
hän oli sitte kuollut, ja täti oli häntä murehtinut niin, ett'ei enään
tahtonut miestä ottaakkaan. Kuinka mones hän oli?
TIINA (juhlallisesti lausuen ikään kuin itseksensä). Niin hän -- Hän
oli ensimmäinen. Se rakkaus oli kuin lemmenkukka, joka tuoksuvana,
lumipuhtaana päivän kukoistaa, vaan vaipuu sitte kuolemaan.
HANNA. Mutta, täti, enpä minä vain ketään maailmassa niin rakastaisi,
että tätini jättäisin. (Taputtaa Tiinaa) En, täti hyvä! Jollette vain
väsy minuun ja syökse minua pois maailmaan.
TIINA (pyhkäsee salaa kyyneleen silmistänsä). Sinä tyttö hempukka, kuka
sinun maailmaan malttaisi syöstä. Siellä olisit, kuin oksalta varissut
lehti, turvatoinna, tuulten viskaamana.
HANNA. Turvatoinna! niin olisinkin, mutta, täti, älkää nyt suotta
käsiänne väsyttäkö vaatteitten huhtomisella, kyllä minä nämät yksinkin
pesen.
TIINA. No, minä jätän net sinulle. Minulla onkin kotona vähän tehtävää.
Täytyy laittaa pannu-kakku valmiiksi siksi, kuin Männistön Emäntä
tulee; hän lähetti sanoman naapuri-torpparilla, että hän tänään tulee
meille. Mitä asiaa hänellä nyt lienee? -- (Hän menee).
Kolmas Kohtaus.
Hanna. Sitte Heikki.
HANNA. Miksi olenkin näin yksinäiseksi luotu? Miksi? Mitä, raukkanen,
kyselenkään? Kuka voi luojan töitä tutkistella! (Hän jättää vaatteitten
pesun ja lähenee lampea). Oi lampi välkkyvä, sinä metsän kaunis silmä!
Sinäkin olet yksin täällä metsä-maassa, ja sinun pintasi on aina
levollisena, tyynennä -- niinpä on minunkin sydämmeni, vaan jos olisin
kasvanut maailman tohinassa enkä, niinkuin lampi, täällä metsän
suojassa yksin, niin kentiesi ei sydämmeni silloin olisi saanut sykkiä
niin levollisesti kuin nyt. Silloin olisi se ehkä ollut kuin nuot
suuret järvet, joidenka laineet välistä vaahto-päisinä, riuhuvina
aaltoilevat. Täti on hyvä minulle, mutta sentäänkin kaipailen
yhden-ikäistä ystävätä. Jospa Heikki, minun lapsuuteni leikki-kumppani,
vielä olisi täällä, mutta -- hän on meren aaltoja purjehtimassa;
lieneekö enään elossakaan? Vaan mitä minä kumppanista huolin -- pianpa
päivät kuluvat, viikotkin vierivät, jos välistä on ikävä, niin laulan
pois ikäväni. (Hän laulaa): [Lauletaan kuin: "Nyt kesän viime kukka".]
Kun kuljen yksistäni
Täss' lammen rannalla,
Niin täällä huvikseni
Mä tahdon laulella.
Kun metsä sitten kaikaa,
Ja vastaa ääneeni,
Niin luulen, että laulaa
Mull' siellä kumppani.
Kuu hongikossa tuolla
Puut kaikki humisee,
Ma luulen, että siellä
Ne mulle kuiskailee.
Näin haaveksien kuljen
Ja tydyn päivääni,
Ja Herran haltuun suljen
Mä aina onneni.
(Hän menee taas pyykkiä huhtomaan, ja Heikki nousee sammal-vuoteeltaan;
puun oksa sattuu hänen hattuunsa, ja siitä vähäinen krapsahdus kuuluu.
Hanna katsoo taaksensa). Mikä krapsahti? Kah! Outo -- merimies.
HEIKKI (itseksensä). Ah! tuo ihana tyttö on siis Hanna! (Ääneensä).
Hyvää päivää, kaunis tyttöseni! Onko pyykin pesu kyllä hupaista työtä?
HANNA. Eipä erittäin ikävääkään. Mutta mistä kaukaa olet?
HEIKKI. Olen varsin läheltä ja toki aivan kaukaa.
HANNA. Varsin läheltä ja aivan kaukaa, mitä se puhe merkitsee? Se on
minusta varsin kummaa.
HEIKKI. Ehkäpä se asia vielä selvenee. (Erikseen). Mutta minun täytyy
vähän koetella hänen luontoansa, minkä laatuinen hän on. (Ääneensä).
Oh! siitä on pitkiä sikoja kulunut, kuin minä olen saanut nähdä noin
kaunista neitosta. (Hän menee varsin lähelle Hannaa).
HANNA. Edemmäksi kohta!
HEIKKI. No, no, tyttöseni, sinä olet niin kaunis -- saahan sinua
katsella silmiin hieman. (Pistää päänsä Hannan nenän alle, kurkistaen
häntä silmiin).
HANNA (huimasee kädellään Heikkiä korville). Saa, tuommoista saat
hävytöin! (aikoo juosta pois).
HEIKKI. Hanna! Hanna! Älä mene.
HANNA (palajaa hiljakseen). Mitä? Hanna -- Kuinka nimeni tiedät?
HEIKKI (vakavasti). Oi Hanna, sinä Metsälammen kukkanen! Sinun nimesi
on säilynyt muistossani, vaikka olen jo kaksitoista vuotta ollut
poissa. Katso minua, eikö muistu mikään hämärä muisto mieleesi
lapsuutesi ajoista?
HANNA. Heikki! Ethän ole vain Heikki?
HEIKKI. Olenpa Heikki, lapsuutesi leikki-kumppani, ja nyt lyö kättä
oikein hyvän-sopuisesti ja anna anteeksi äsköisen rohkean käytökseni;
sen tein vaan koetellakseni, oliko Hannan sydän säilynyt puhtaana.
HANNA. Kas veijaria! Noh, siitäpä sait palkan, ja nyt olemme kuitit.
Mutta, Heikki, mitenkä sinä tänne pääsit? Koska olet kotia tullut?
HEIKKI. Toissa päivänä tulimme Rauman satamaan. Arvaatpa, että
sydämmeni sykki ilosta, kun laskin jalkani armaalle syntymä-maalleni!
Mutta -- sinä, joka aina olet kotonasi ollut, et sitä toki saata
ymmärtää.
HANNA (hätäisesti). Saatanpa kyllä, se sykkii varmaankin niin, kuin
minun sydämmeni nyt, kun sinun sain nähdä -- (ujosti) niin onhan --
onhan -- aina hupaista nähdä lapsuutensa leikki-kumppaneita.
HEIKKI. Oi Hanna, onpa todellakin! Näetkö muodossani mitään, joka
muistuttaisi sinulle entistä ystävätäsi?
HANNA. Sinun silmäsi ovat sen-laatuiset kuin ennenkin. Välistä katsovat
ne oikein veitikkamaisesti, mutta samassa taas niin vakaisesti ja
rehellisesti, että niihin juuri täytyy mielis -- että niitä juuri
täytyy uskoa, mutta muuten on muotosi muuttunut. Sinä olet paljon kau--
(hypistelee vyö-liinaansa ja katselee ujosti alaspäin) niin, tahdoin
vain sanoa, että en sinua olisi tuntenut, jollen olisi muuten arvannut,
kuka olit. Mutta voih! tässä nyt puhun ja unohdan pyykkini. (Hän menee
taas hieromaan vaatteita).
HEIKKI. Hanna! Tiedätkö, miksi nyt olen täällä?
HANNA (aina vain vaatteita hieroen). Varmaankin katsellaksesi näitä
koti-seutujasi.
HEIKKI. Tämä oli yksi syy, mutta toinen oli vielä voimakkaampi. Etkö jo
arvaa?
HANNA. En ollenkaan.
HEIKKI. No tahdonpa sen sinulle sanoa. Minä tulin tänne kuulustelemaan,
mistä sinun löytäisin, sillä minä tahdoin nähdä, sopisiko hän, joka oli
lapsena leikki-kumppaninani, nyt minulle morsiammeksi. Hyvä onneni
saattoi niin, että sain sinua katsella, kun tässä tätisi kanssa puhuit,
ja ensi hetkellä huomasin, mitä nyt tahdon sinulle ilmoittaa. Hanna!
sinua sydämmeni lempii. Tahdotko tulla merimiehen morsiammeksi?
HANNA (nostaa kätensä, katsellen lempivällä katsannolla metsään päin).
Ah lintuseni, minun kumppalini yksinäisyydessä! tahdotteko viedä
tervehdykseni armaalleni, kun hän on merellä purjehtimassa kaukana
lempivästä Hannastansa. (Heikin ja Hannan huomaamatta menee erää
juoru-akka näyttämön poikki. Hän katselee heitä, viipottaen päätänsä,
ja katoaa sitte metsään).
HEIKKI. Hanna! Minä ymmärrän vastauksesi, sinä tahdot lempiä minua.
(Aikoo syleillä Hannaa).
HANNA (vetäytyy sivulle). Ei niin, Heikki. Lempiä tahdon sinua aina,
vaan vielä en lupaa omaksesi tulla, ennenkuin tädilleni puhun asiasta
ja hänen suostumuksensa saan. Mutta voi! nyt saan varmaankin toria, kun
näin kauan olen pyykillä ollut, Nyt täytyy viedä vaatteet ämpärillä
lähteelle ja siellä net virutella.
HEIKKI. Miksi et, kultaseni, viruttele niitä täällä lammessa?
HANNA. Lammen pohja on mutainen, mutta lähteessä on kirkas vesi.
HEIKKI. minä tulen Kanssasi.
HANNA. Tule vain. Sinä saat levitellä vaatteet kuivumaan, että pikemmin
joudun kotia. (Kokoo vaatteet ämpäriin). No nyt saamme mennä,
Katsokaatte pienet lintuset, nyt on minullakin kumppani.
(He menevät, ja esirippu lasketaan alas).
TOINEN NÄYTÖS.
Metsälammen torpan huone. Seinässä on hylly, ja siinä muutama puinen
lautanen, kitattuja porsliini-taltrikeita, kauhoja, puu-lusikoita ja
kahvi-kupit. Pöydällä leipä-koppa ja silakka-kuppi. Tiina, Metsälammen
emäntä, istun rukin ääressä, pellavia kehräten.
Ensimmäinen Kohtaus.
Tiina. Sitte Juoru-akka. Männistön emäntä.
TIINA. Pysyneekö pannu-kakkuni kuumana? (Hän menee aukasemaan pesän
ovia ja katselee kakkua, joka on taltrikilla). Oi, kuinka se on hyvä!
Sitä kyllä kehtaa Emännälle tarjota. Jospa hän nyt vain tulisi! Mitäpä
asiaa hänellä nyt lienee? (Juoru-akka tulee sisälle). Kas, hyvää päivää
muori! Luulin Männistön Emännän tulevan. No istukaatte nyt, muori.
Mitäs teiltä nyt kuuluu? (Akka istuu tuolille, Tiina rukkinsa ääreen).
AKKA. Eipä juuri mitään erinomaista. Mutta jopa nyt on Männistö myyty;
oletteko kuullut?
TIINA. Männistö myyty. Eihän vielä! No kenellekkä?
AKKA. Eräs merimies sen osti ja maksoi hyvästi, en muista, kuinka
paljon, mutta sanottiin vain, että hyvä hinta saatiin. Kyllä nyt taas
Männistön Emännän kelpaa pelata, mutta jahka vävy ne rahat kynsiinsä
saa, niin kyllä niistä pian tulee kuitti. Emäntä on ylpeillyt kovin,
mutta joka kuuseen kurkoittaa, se vielä katajaan krapsahtaa.
TIINA. Niin, se siitä tuli, kun hän tahtoi herraa vävyksensä.
AKKA. Niin kyllä. Sitäpä minäkin sanoin, että hänen olisi sopinut ottaa
esimerkkiä sinusta, vaikka kohta oletkin torpan emäntä. Sinä opetit
tyttäresi työtä tekemään, ja he saivat hyvät miehet ja ovat nyt jo
taloon päässeet. Männistön pojat kulkevat pitkin kylän raittia
papriikki-verassa, papirossit suussa ja kädet taskuissa. Tyttärelle
opetettiin venskaa, asetettiin kalan-verkko päähän, teetettiin
vaatteita kaupungin mallin mukaan ja laitettiin vihdoin viimein
kauppias Kauppasen rouvaksi. Kauppasen kanssa nyt pojat juovat
pullo-olutta, ja Männistön tavarat ovat menneet kuin koskesta alas
heidän kurkustansa. (Akan puhuttua tulee Männistön Emäntä sisälle, ja
akka sanoo itseksensä). Kah tuossa hän on. Jospa hän ei vain olisi
kuullut, mitä puhuin.
EMÄNTÄ. Hyvää päivää!
TIINA. Jumal' antakoon!
AKKA. Hyvää päivää!
EMÄNTÄ. Hohho, kuin olen oikein palavissani! (Aukaisee leuan alta
silkkisen solmun),
TIINA. Emäntä hyvä, tulkaatte istumaan! (Nostaa tuolin pöydän päähän).
EMÄNTÄ. Kiitoksia vaan. (Tiina menee ottamaan pesästä pannu-kakun ja
rupee sitä esille leikkaamaan). Minä tulin nyt tänne puhumaan, että
olen taloni myynyt, ja että teidän, Tiina hyvä, on täältä muuttaminen,
sillä --
TIINA. Minun? Totta uusi isäntakin torppareita tarvitsee, ja olenhan
minä aina rehellisesti veroni maksanut.
EMÄNTÄ. Olet niinkin, mutta tämä Söökapteeni eli Styyrmanni -- hän,
joka taloni osti, aikoo rakentaa asunto-rivin tänne Metsälammen torpan
maalle, sekä tulee siinä itse asumaan.
TIINA. No hyvänen aika! (Tarjoo emännälle taltrikkia, jossa on
pannu-kakun pala ja kahveli).
EMÄNTÄ. Kiitoksia.
TIINA (kauppaa kahvi-kupin tassilla myöskin akalle pannu-kakun palaa).
Tässä on, muori, teillekkin pala. (Akka ottaa sormin tassilta palan).
Ottakaa, muori, tassikin.
AKKA. En minä siitä huoli. Kynsistänsä haukkakin on monta hyvää palaa
syönyt.
TIINA (istuu tuolille, syvästi huo'aten). Voi toki, että nyt täytyy
täältä muuttaa. (Miettien). Mutta -- jos Metsälampi taloksi tehdään,
tehdään kaiketi Männistö torpaksi. Minä muutan sinne sitte.
EMÄNTÄ. Ei se käy laatuun. Vävyni, Hantelsmanni Kauppanen, on Männistön
vuokrannut, sillä minun tyttäreni, Hantelsmannin Rouva, tahtoi halusta
sinne asumaan.
AKKA (mielinkielisesti). No sehän onkin sopivaa, että Rouva taas pääsee
entiseen kotiinsa. Niin, niin sanon, kyllä kelpaa semmoisessa
kartanossa heilua, ja mikäs on heiluessa ja toimittaessa, kun on ison
Kauppamiehen Rouvana, ja on tavaraa kyllin.
EMÄNTÄ (ylpeästi, vaan toki huo'aten). Onhan sitä kokountunut tavaraa
meille.
AKKA (erikseen). Eipä hän onnekseni sentään suuttanut kuulla, mitä
äsken puhuin. (Ääneensä). Onhan sitä tavaraa teillä, ja Kauppaselle
karttuu myöskin -- hän onkin oiva kauppias, mutta mikäs on olla, kun
teiltä mukaman tavaran sai ja semmoisen toimekkaan rouvan.
EMÄNTÄ. Kyllähän minun tytärtäni ottaa kelpasi, vaikka minä sen itse
sanon. Mutta minun nyt täytyy mennä. Kun, Tiina hyvä, nyt olen sinulle
puhunut, miten asiain laita on, tiedät tuumailla, mitä sinulla on
tehtävänä. Hyvästi nyt, voikaa hyvin! (Hän menee).
Toinen Kohtaus.
Tiina. Juoru-akka.
TIINA. Oih mokomia, mitä nyt tulivat ja tekivät. Olisivat eläneet
ihmisten lailla, niin ei olisi tarvinnut myydä Männistöä, ja minä
olisin saanut elää rauhassa torpassani. Mikähän tuo olikaan, joka talon
osti? Söökapteeni eli Tyyrmanni. Ei, oli siinä ässäkin -- äs'tyyrmanni
-- näin se kuului.
AKKA. Niin, suoraan sanoen, se oli merimies eli laivan perämies, mutta
Emäntä ylpeydessään ei osaa enään selvää suomea, vaan sanoo:
(Osoittelee kimeällä äänellä). Söökapteeni ja tyttäreni, Hantelsmannin
Rouva. -- Ohhoo sentään!
TIINA. Niin kyllä, viitsis häntä, rouvaksi nimitellä omaa tytärtänsä,
vaikka hän mimmoinen rouva olisi, en maarin sitä tekisikkään. Voi mitä
nyt sanonee Hannakin, kun täältä täytyy muuttaa. Tyttö hupakko, missä
hän nyt viipynee? Kylläpä hän nyt jo olisi ehtinyt tulla pyykiltä.
AKKA. Hanna -- hän lipertelee, tien-mä, sulhasensa kanssa lammen
rannalla. Teillä vain on ollut hyvä onni. Tyttärenne tulivat hyviin
naimisiin, ja nyt on taas kasvattinne morsianna.
TIINA. Hannako? Ei maarin. Hän ei vielä morsianna ole, eikä hänen ole
kiirutta naimisiin; tyttö on lapsi vielä.
AKKA. Ei sitä salata tarvitse -- näinpä itse omin silmin, että hänellä
oli sulhanen. Lammen rannalla puhuttiin ja kuiskattiin, ett'eivät
huomanneetkaan minua.
TIINA. Ei, ei, se ei voi olla totta!
AKKA. Nyt on toki silmänne pettyneet, mutta jos tahdotte Hannaa,
tuommoista vilkku-silmää, uskoa enemmän kuin minua -- niin ei se minua
haita. (Nousee istualta ja aikoo lähteä pois).
TIINA. Mene vain, sinä kaksi-kielinen liperteliä. (Rallitus kuuluu
ulkoa).
AKKA (oven suusta huutaen). Jopa rallitus kuuluu -- nyt saatte kysyä
tuolta _sievältä viattomalta_, minkä vuoksi hän on viipynyt. (Hän
menee).
Kolmas kohtaus.
Tiina. Hanna. Sitte eräs Merimies.
HANNA (tulee ovesta sisälle, laulaen nuotilla: "ei ole ajat niin, kuin
oli ennen").
"Mitäs minä itseäni surulliseks' heitän,
Kyllä minä pienet surut ilollani peitän.
Tralla lalla lalla lalla lalla lalla lalla,
tralla lalla lalla lalla lallat la lalla."
Oi täti! kuinka olen iloinen. Koko maailma on niin suloinen, ja kaikki
ihmiset ovat niin hyviä, että tahtoisin niitä sydämmestäni rakastaa.
TIINA. Vai niin, vai niin -- mutta sitä en minä tahtoisi. Tiedätkö,
mitä minä tahtoisin?
HANNA. No mitä, tätiseni?
TIINA. Minä tahtoisin torua -- ja hyvällä lailla. Kuule! Miksi et ole
ennen kotia tullut? Luuletko, ett'en minä ymmärrä, kuinka kauan sinulle
pyykkiä piisasi? Olet siellä laiskana liehakoinnut. (Itkee). Enkö ole
sinua työhön opettanut pienuudesta pitäen? Sano, tyttö, onko se minun
syyni, että sinä olet kelvotoin?
HANNA. Mutta, täti, miksi täti nyt noin kovasti toruu? Antakaa minun
nyt puhua.
TIINA. Teeskenteliä, mielitteliä! Tiedänpä nyt, miksi sinä minua
tahdoit pyykiltä pois saadaksesi tuon sulhosi kanssa liverrellä; mutta
eipä Tiina olekkaan sokea -- minä tiedän kaikki. Kavalapa olit, kun
viattomalla muodollasi kysyit: "mitä tuo rakkaus oikein on". Hyi
tuommoista!
HANNA (vakavasti ja lempeästi). Täti! jollen olisi niin onnellinen,
kuin nyt olen, niin totta teille harmistuisin ja menisin pois tyköänne,
sillä kovasti olette minua soimannut ja varsin syyttömästi. Te olette
kovin pettynyt, vaan kuinka se on tapahtunut, sitä en tiedä, mutta
uskokaa minua, kun sanon: Silloin, kuin rannalta lähditte, en tietänyt
rakkaudesta mitään -- vaan nyt! -- Täti, kohta teidän lähdettyänne
rannalta tuli sinne Heikki, lapsuuteni leikki-kumppani. Hän on palannut
mereltä ja tuli katsomaan koti-seutujansa ja minua. Hän on muistanut
minua tuolla kaukaisilla merillä, ja nyt ensi hetkellä, kun hänen näin,
tiesin, että häntä rakastaisin, vaan en ketään muuta. Hän pyysi minua
omaksensa, ja minä annoin lupaukseni, jos te, täti, liittoomme
suostutte.
TIINA. Minä! En suinkaan. Tuommoinen vekkuli tulee mereltä ja tiesi
mistä -- mielittelee minun herkkäuskoista hempukkaani, ja tämmöisiin
minä antaisin suostumukseni! -- en maar. (Taputtelee Hannaa). Hohho,
Hannaseni, oikein sydämmeni keveni, kun taas saatan sinua uskoa! Ei
tarvitsisi noita juoru-akkoja kuunnella, heillä on aina turhia juttuja.
(Vakavasti). Mutta Hannaseni, tuota meri-poikaa et sinä saa ajatella;
se on varsin turhaa.
HANNA. Oi täti! voiko estää lintua lentämästä puun yli.
TIINA. Sitä et voi. Mutta sinä voit estää lintua tekemästä pesäänsä
puuhun. Selvemmin sanoen -- sinä voit estää nuot rakkauden ajatukset
tekemästä pesäänsä sydämmeesi. (Merimies tulee ovesta sisälle).
MERIMIES. Hyvää päivää! Onko täällä näkynyt merimiestä Heikkilää?
TIINA. Onpa vain, tunnetteko häntä?
MERIMIES. Tunnen kyllä. Olimme yhdessä laivassa ja yhdessä tulimme
muutamien kumppanien seurassa Männistöön, mutta nyt tuli Männistöön
Kapteeni, joka meitä laivaansa tahtoisi, ja senpä vuoksi haen
Heikkilää.
TIINA. Minkä-laatuinen mies tuo on? Olisipa oikein hupaista tietää --
Hän tuli tänne kuin tuuliais-pää ja tahtoi kihlata kasvattiani.
MERIMIES. Hohho, vai niin! Raumalla hänellä on jo aikaa ollut kihlattu
morsian.
HANNA. Mitä sanotte? Ei, se ei ole tosi. Hänen silmänsä ei saata
valhetella!
TIINA. Onpa kyllä se tosi, kas sitä nyt! Ei tuommoisia hulivilia ole
uskominen.
MERIMIES. Kyllä asia tosi on, mutta minun täytyy nyt mennä kumppaniani
hakemaan, jääkää hyvästi! (Hän menee).
Neljäs Kohtaus.
Tiina. Hanna. Sitten Heikki.
HANNA. Voi täti! Miksi uskotte tuon vieraan miehen puhetta? Jospa
näkisitte Heikin, kuinka rehellinen muoto hänellä on, silloin
varmaankin häntä uskoisitte. (Heikki tulee sisälle). Kas tuossa hän on!
HEIKKI. Ah, tässä nyt olen entisessä kodissani!
TIINA. Olet kyllä, mutta tänne et enään tule niin kauan, kuin minä
näissä huoneissa asun. Tulit tänne mielittelemään minun kasvattiani,
lasta, jota olen rakastanut niin, kuin omianikin, enkä ymmärrä, kuinka
hänen noin sait itseesi mielistymään, mutta mitäpä sinusta tietää, mitä
silmänkääntäjän temppuja sinä siellä ulko-mailla olet oppinut. Mutta et
niillä pitkälle pääse, nyt tiedän jo, että sinulla Raumalla on toinen
morsian.
HEIKKI. Minulla? Kuka teille tuommoista on uskotellut. Raumalla en ole
käynyt sitte, kuin täältä läksin, ja Hannaa rakastan enkä ketään muita.
Uskokaa minua, tässä entisen kotoni kynnyksellä en valetta puhua saata.
HANNA. Heikki, minä uskon sinua, eikä meitä kukaan eroita!
TIINA. Vai ei? (Sanoen tuimasti Heikille). Menetkö pois täältä pikaa,
ennenkuin minunkin silmäni käännät!
HEIKKI. Hyvästi Hanna, kyllä toisemme näemme! (Hän menee).
TIINA. Saa nähdä, kuka tässä viimeiset sanat sanoo! Täytyy katsoa,
menikö hän jo pois. (Hän menee ulos).
HANNA. Voi, kuinka nyt kotoni tyhjältä tuntuu! -- Ulos tahdon minäkin
mennä, siellä suruani tuulelle tarjota. (Hän menee).
(Esirippu lasketaan alas).
KOLMAS NÄYTÖS.
Metsäinen seutu, torppa näkyy etäältä.
Ensimmäinen Kohtaus.
Hanna. Sitten Heikki, Tiina ja Merimies.
HANNA (istuu kivellä). Mihinkä meni kaikki iloni? Oi, nyt tunnen
rakkauden voiman! Se on suloinen, taivaallinen, vaan jos sitä vastaan
sotii, silloin on se hirveä, polttava kuin tuli! (Hän on hetken ääneti
ja kuuntelee, kun metsästä kuuluu Heitin laulun ääni).
HEIKKI. [Lauletaan samalla nuotilla kuin: "engång i bredd med dig".]
Tralla la la la la
Tralla la la la la
Missä on kultani,
Ruusu-kukkani?
HANNA.
Lehdossa kävelee,
Sinua muistelee,
Tule, mun sulhoni,
Tänne luokseni.
HEIKKI (tulee metsästä ja antaa kätensä Hannalle, laulaen):
Nyt, minun armaani,
Olet muu omani,
Sinua rakastan
Minä ainian.
HANNA.
Sinun oon kultana
Siksi, kuin kuolema
Vie minun hautahan,
Tuonen majahan.
TIINA (tulee torpasta päin ja huudahtaa Heikille). No jopa peräti! vai
uskallat sinä vielä täällä viivyskellä!
HANNA. Täti! Heikin morsiammeksi tahdon, sillä hän on varmaankin jalo!
Merimiehellä täytyy olla puhdas omatunto ja vahva luottamus Jumalaan,
muutoin ei hän uskaltaisi vähäisellä, heiluvalla aluksella purjehtia
suurten merien riehuvia aaltoja. Katsokaa, täti, Heikkiä, kuinka
jalolta hän näyttää.
TIINA. Ei kaikki kultaa, kuin kiiltää, ei kaikki hopeaa, kuin hohtaa.
(Merimies tulee metsästä, ja Tiina huudahtaa). Kas tuossa hän on, joka
tietää, että Heikillä on morsian.
HEIKKI (kiivaasti kääntyen Merimieheen). Vai sinä täällä olet ollut
valheita kantamassa.
MERIMIES. Seis poika! Maalla puhaltaa ilkeämmät tuulet kuin merellä,
mutta ehkä tästä vielä onnen satamaan päästään, kun asiat selvenevät.
Heikistä en minä ole sanaakaan puhunut, vaan Heikkilästä, mutta minä
hoksaan nyt, että vaimo-väki ei ole siitä lukua pitänyt, että nimi oli
vähän pitempi, kun se vain oli sinne päin, mutta näette sen, että tämä
on Heikki Lampinen, ja hän, josta minä puhuin, on Heikki Heikkilä.
Niin, niin, muori, älkää siinä jörötelkö, vaan laittakaa häät. Tyttö on
oikein kaunis, olisinpa hänen vaikka itse ottanut -- no, kyllä minä
sinun, tyttöseni, sentään ystävällenikin suon. Mutta, Heikki, toimita
nyt asiasi pian ja tule minun ja Heikkilän kanssa Männistöön, sillä
siellä on Kapteeni, joka tarjoo meille hyyryä laivaansa.
HEIKKI. Minä en hyyryä otakkaan ennen, kuin tulevana kevännä.
MERIMIES. No hyvästi sitte. Minä lähden, mutta toimita häät ennen, kuin
merille menen. (Hän menee).
Toinen Kohtaus.
Heikki. Hanna. Tiina.
HANNA. No täti, nytpä on kaikki selvän selvää!
HEIKKI. Ja nyt tiedätte, ett'en ole mikään silmänkääntäjä.
TIINA. Niin, mistäpä minä olisin tietänyt, mikä mies sinä olet -- ja
mistä se rakkaus noin hetkellä tuli, kuin raiska silmään?
HEIKKI.
Kuu salama lyö,
Se hetken on työ,
Mutta ijäks' jäljen se puuhun syö.
HANNA. Niin se on, näinpä laulaa runoiliakin: (Hän laulaa). [Ne nuotit,
joittenka mukaan tätä lauletaan, ovat "Peipposen Viserrys"-nimisessä
nuotti-vihossa painettuina.]
"Mä hetken vain
Sun nähdä sain,
Vaan kuvas ei katoa muistostain.
Näin hetken on työ,
Kun salama lyö,
Mut ijäks' jäljen se puudun syö.
Oi riemuisaa,
Oi katkeraa,
Oi hetkeä yhtä ja ainoaa!
Unhottaa pois
Sit' en mä vois,
Vaikk' kuolon mulle se muisto tois!"
TIINA (joka Hannan laulaessa on pyyhkiellyt kyyneleitä silmistänsä,
lausuu nyt juhlallisella äänellä). Lapseni! Laulusi on saattanut
mieleeni entisiä aikoja, -- minä muistin, että minäkin kerran olin
nuori -- -- -- Olkaatte, lapset, onnelliset! Mutta, Hanna, minun täytyy
nyt onneasi häiritä, sillä minulla on sinulle ikävä sanoma sanottavana.
HANNA. No mitä? En nyt pelkää mitään.
TIINA. Istukaatte kuulemaan. (He istuvat kukin kivelle). Männistön
Emäntä kävi täällä sanomassa, että meidän täytyy muuttaa torpasta pois,
sillä eräs merimies on ostanut Männistön ja rakentaa talonsa tänne
Metsälammen torpan maalle.
HEIKKI (nousee seisoalle, sanoen iloisesti), Eipä tarvitsekkaan teidän
muuttaa torpasta pois, sillä minä olen se merimies, joka talon osti.
HANNA (iloisesti). Vai sinä!
TIINA (ihmetellen). Sinä! (Iloisesti). No nytpä saan kasvattinikin
talon emännäksi; hyvänen aika! ja näin äkki-arvaamatta! hetken aikaa
sitten oli sydämmeni surua täynnä, ja nyt on kaikki iloksi muuttunut.
HEIKKI. Niin, täti, näette nyt sen, että hetkellä voi paljo tapahtua.
Ja kuulkaa nyt, mitä olen tuumannut: Tähän rakennan minä kauniin
kartanon, joissa Hanna on emäntänä, ja täti jää hänen luoksensa, sillä
minä varmaankin usein merille lähden, vaikka en enään pisemmille
matkoille mene. Mutta kun kesä tulee, ja järvet sekä meri aaltoilevat
vapaana jääpeitteistään, silloin merimies, ikään kuin lintusetkin,
jotka keväällä kohottavat siipiänsä lentoon, tahtoo aluksellansa
rientää meren aaltoja purjehtimaan.
HANNA (laskein kätensä sydämmellensä). Ja silloin, kuin myrskyt ja
tuulet peuhaavat, silloin tiedät, että täällä lempivä sydän rukoilee
puolestasi.
HEIKKI (juhlallisesti). Niin, Hannaseni! Me olemme nyt toinen toisemme
emmekä siis orpoja enään, ja täällä Suomen humisevien honkaen keskellä
on meillä oma koti. Oi onnea suurta!
HANNA. Ja runoilian kanssa saatamme laulaa: (He laulavat molemmat).
"Honkain keskellä mökkini seisoo
Suomeni soreassa salossa,
Honkain väliltä siintävä selkä
Vilkkuvi koittehen valossa.
Hoi, la, la la la la,
Hoi, ta la ta la la:
Kaiku mun suloinen Suomeni maa!"
(Esirippu lasketaan alas).
_Loppu_.
End of the Project Gutenberg EBook of Ainoa hetki, by Theodolinda Hahnsson
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AINOA HETKI ***
***** This file should be named 47172-8.txt or 47172-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/4/7/1/7/47172/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
