The Project Gutenberg EBook of Uni, by Sulo M. Hytönen
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Uni
Author: Sulo M. Hytönen
Release Date: November 26, 2006 [EBook #19918]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UNI ***
Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm
Uni
Kirj.
Sulo M. Hytönen.
Ensimmäisen kerran julkaissut
Suomen Satamatyöntekijäin Sanomalehti-,
Kirjapaino-, Kirjansitomo- ja Kustannus
Osuuskunta r. l. 1906.
Motto: "Joka unia uskoo, se tuulta
takaa ajaa" -- -- --
"Ei niin pientä valetta, ett'ei
totta toinen puoli!" -- -- --
Suomal. sananlask.
Ensimäinen luku.
Oli helteinen kesäkuun lauantai. Kaikki, etenkin »herrasväki» ja
muutkin, kellä siihen suinkin lienee ollut tilaisuutta, olivat jättäneet
kadut, ja joko laputelleet pyhän-ajaksi kesälaitumille maalle ja
saariin, tai istuivat ravintolassa pölyistä kurkkuaan huuhtelemassa.
Puoli uupuneena mittailin milten aivan yksin pölyäviä suurkaupungin
katuja. Veltosti, kuin uupunut ainakin, vedin itseäni eteenpäin ja
noiduin hiljaa kohtaloni kieroa vehkeilyä, joka ei minulle tahtonut
suoda tilaisuutta senlaiseen, sekä mietin keinoja miten minäkin,
kohtaloni oikuista huolimatta, pääsisin jonnekin maalaiskylään edes
muutamaksi päiväksi virkistämään väsyneitä raajojani ja hermostoani,
jotka molemmat olivat miltei aivan pilalla raadannasta ja alituisesta
suurkaupungin jyrinästä ja tärinästä. Siinä päivän paahteessa
kuljeskellessani ja pyyhkiessäni hikeä pölyttyneeltä naamaltani,
huomasin kadun vierellä puiston. Ilman pitkiä arveluja suuntasin
askeleeni sinne ja istahdin löytämälleni puiden varjostamalle penkille.
Sekin ainoa armon osotus kierältä kohtaloltani tuntui paremman
puutteessa hyvälle. Unohtaen melkein kaiken äskeisen kiukkuni ja
väsymykseni, levosta nauttien nojausin penkin selkämystään.
Hetken siinä istuttuani -- silmäni lienevät sillävälin painuneet kiinni
-- näin erään työtoverini Esa Korven, iloisena kuin miljoonan omistajan,
tulevan kadun vastaiselta puolelta puistoon päin. Hetkisen kuluttua
olikin hän penkkini luona ja hyvänpäivän sanottuaan istahti siihen
viereeni. Puhelimme ensin kuumasta ilmasta, ja kun emme olleet pitkiin
aikoihin tavanneet toisiamme, kyselimme ja kertoilimme kuulumisia.
Vuoroni tultua kuulumisteni kertomiseen aloin minä suurella melulla
sättimään ensin omaa kohtaloani ja sitten koko maailmaa. Muutamassa
hetkessä olin tyhjentänyt sappeni tyhjäksi. Olin antanut olevalle
yhteiskuntajärjestykselle kaikki mitä sille kuuluu ja sitten hieman
lauhduttuani kaiken lopuksi kysäsin Esalta, eikö hän tietäisi, minne
tästä pääsisi vähän jäseniään oikomaan.
Ikäänkuin kysymystäni oudoksuen hän katsoi ensin vähän aikaa silmiini ja
sanoi sitten kysyvästi:
-- Etkö tule mukaan. Olen tässä juuri matkalla kesäsiirtolaan.
Yhdessähän on hupaisampi sinne mennä ja missäpä se sen parempi
lepopaikka sinullekaan löytynee.
-- Mikä se semmoinen siirtola on, johon niin vaan saa, milloin haluaa
mennä, -- kysäsin minä ajatellen hänen vaan pilojaan laskettelevan. --
Minä en ainakaan tiedä olevan senlaisia siirtoloita muilla kuin
herroilla ja Viipurin ompelijattarilla, ja niihin kaiketi sinä et kuulu
kumpaankaan. Rantajätkänä olen sinua ainakin tähän asti pitänyt.
-- Mikäkö siirtola? virkkoi Esa. Kovinpa vähän sinä tiedät aikasi
asioista. Siirtolaamme, josta maine on levinnyt ympäri maapallon, jonka
kaikki salojen asujametkin tietävät, et tiedä sinä ja olet olevinasi
satamatyömies. Jo minä nyt jotakin kuulen. Siirtola, johon olen menossa,
on Suomen satamatyöläisten lepokoti tuolla Päijänteen rannalla. Siellä
me vuorotellen käymme virkistymässä. Minäkin olen, aivan siitä saakka
kun se kymmenen vuotta takaperin perustettiin, käynyt siellä joka vuosi,
kuukauden kesällä ja talvella huvittelemassa, toisinaan olen siellä
ollut kauvemminkin. Vaimoni -- minulla on näet senkinlainen kapine
olemassa -- on siellä juuri nytkin minua odottelemassa. -- Sinunkin
naamasi, jatkoi hän sitte hymysuin, näyttää muuten siltä, ettei
Päijänteen raitis tuuli sinullekaan pahaa tekisi. Poskesi varmaan
pyöristyisivät ja saisivat raikkaamman värin, kun saisit vaan muutaman
viikon hengittää raitista ilmaa, popsia Päijänteen lihavia kaloja,
perunoiden ja piimän kera, juoda maitoa ja poimia ahotörmäkkeiltä
punaposkisia mansikoita. Niinpä totta tosiaan muuttuisitkin koko mies
toisenlaiseksi. Tuskin tuntisivat toverisi, kun takasin tulisit,
luulisivat joksikin parooniksi sinua. Jos sinä vaan et ole sen
olemassaolosta tiennyt, jota muuten suuresti epäilen, niin oletpa totta
toisen kerran menettänyt monta hupaisaa hetkeä. Sinä et voi uskoa, miten
viehättävää ja hupaista siellä on. Ei mitenkään tahdo malttaa pois
lähteä, kun sinne vaan kerran pääsee. Tule mukaan!
-- Tule mukaan, tule mukaan -- sanoin minä. Luuletko sinä minua
narriksesi. Elä viitsi suotta leikkiä laskea, mieli tässä on muutenkin
apea ja surua täynnä oleva, sydän on harmista haljeta. Toisilla tässä
maailmassa on huvia ja iloa yllin kyllin, aivan loppumattomiin asti,
mutta toiset saavat raataa koko ikänsä kuin orjat ja vielä niukat
vapaa-aikansa elää ja kärsiä kaupungin pölyssä. Lienet jo järkesi tässä
tohakassa sinäkin menettänyt, kun olemattomia ja mahdottomuuksia
horiset. Lopeta jo tuo lörpötys ja --
-- No, no, veli hyvä. Elähän nyt tuimistu. Minä jo alan uskoa, että sinä
et tosiaankaan tiedä koko siirtolapuuhasta mitään. Kuuleppas nyt hyvä
naapuri, kun minä oikein tosissani sanon, että kyllä se siirtola
sittekin on olemassa. Lähde sinä mukaan, niin näet, että puhun
perältäkin totta. Kun et kerran asiaa tuon varmemmasti tiedä, niin elä
viitsi minua valhettelijaksi tehdä; minä muuten luulen, ettet ennenkään
ole valheillani päätäsi seinään lyönyt.
-- No mutta.... Mistä ja millä lemmon rahoilla te sitten semmoisen
siirtolan olette saaneet ja miten se puuha niin salassa on pysynyt,
etten minä siitä ole mitään tietoa saanut, elossahan minä luulen olleeni
niinkuin muutkin. Ei totta mun toisen kerran, en minä sittenkään usko!
-- Nyt tässä ei ole aikaa ryhtyä pitempiin selityksiin. Juna lähtee
pian, jo tunnin perästä, ja ennen lähtöä on meidän käytävä
liittohallinnon toimistosta hakemassa ololappu. Tule nyt mukaan, niin
saat itse tutustua siihen ja nähdä että kaikki on totta mitä olen
sanonut.
Aloin jo vähän uskoa ja puolin peläten kysyin:
-- No lasketaankos minut sinne sitten, jos tulisin mukaan? Minä kun en
ole mitään tehnyt sen siirtolan hyväksi.
-- En tosiaankaan ymmärrä, sanoi Esa, miten se on mahdollista, ett'et
sinä sen olemassa olosta tiedä, ja miten sinä olet päässyt
siirtolaveroasi maksamasta; mutta tule mukaan vaan, kyllä sinä sentään
kaikesta huolimatta sinne pääset. Nyt vaan on jouduttava, että ehdimme
junaan.
Minusta alkoi leikki tuntua huvittavalta ja niin vaikkakin epäillen
lähdin kuin lähdinkin mukaan.
Toinen luku.
Kun oli kiire, nousimme ensimäisessä kadunkulmassa ajurin rattaille ja
lähdimme ensin asunnoistamme hakemaan välttämättömimpiä matkatarpeita.
Sitten kummankin asunnossa käytyämme, lähdimme -- Esan sanojen mukaan --
matkakirjojen hakuun.
Ajettuamme sitten muutaman minutin katuja ylös ja alas, seisautti ajuri
hevosensa erään korkean kivitalon pääovelle. Vaikka Esa kiirehtikin
joutumaan, ehdin kuitenkin silmäämään oven päällä olevaa talon
nimikilpeä. Siinä seisoi suurilla, punaisilla kirjaimilla maalattuna:
»*Suomen satamatyöntekijäin liitto*». Hymähdin itsekseni, mutta mitään
puhumatta seurasin Esaa. Ovesta sisään astuttuamme nousimme suoraa päätä
kuin suuret herrat konsanaankin kolmanteen kerrokseen. Alakerta oli
näette «Satamatyömiehen» painon, suuren osuusravintolan ja
osuuskauppojen hallussa. Toisen kerroksen huoneissa kuului olevan
juhlasali ja kokous- sekä lukuhuoneita. Niin Esa portaita ylös kömpiessä
kertoi.
Kolmanteen kerrokseen päästyämme menimme heti vasemmanpuoleisesta ovesta
sisään. Sielläkös oli hyörinää ja pyörinää. Telefoonit ja muut
sähköpirittimet helisivät niin että, jollei olisi suurta mies- ja
naisjoukkoa nähnyt kaappien ja kirjoituspöytien edessä häärimässä, olisi
luullut tulleensa johonkin maalaissepän pirikellokauppaan. Kiire näkyi
olevan kaikilla sisässä olijoilla. Ololippujen hakijoita ja muita
asiamiehiä oli suuri liuta järjestetyssä rivissä vuoroaan odottamassa.
Ei siinä sentään kauvan viivytty. Kohteliaasti ja vuoronsa mukaan
palveltiin meitä kaikkia. Työ kävi kuin siimaa. Pian tuli meidänkin
vuoromme astua esiin. Saimme asiamme toimitetuksi ja niin lähdimme
siirtolan ololiput taskussa tulemaan ulos.
Ennenkuin lähdin portaita alas tulemaan, tarkastin sivumennen kaikki sen
kerroksen ovissa olevat osotekilvet. Siinä ovessa, josta äsken tulimme
ulos, seisoi »Suomen Satamatyöntekijäinliiton toimisto«. Vastapäätä
olevassa ovessa oli: »Satamatyömiehen toimitus«. Suoraan perällä oli
neljä ovea rinnan ja niissä yhdessä kirjoitus »Satamatyömiehen
konttori«, toisessa »Sairas- ja hautausapukassa», kolmannessa »Suomen
Satamatyöntekijäin Osuuskassa« ja neljännessä «Tapaturmavakuutuskassa».
Kun oli kiire, emme ehtineet niihin huoneisiin sisään katsomaan, mutta
kiirettä kaiketi niidenkin ovien takana oli, kun ihmisiä niin paljon
kulki sinne sisään ja sieltä ulos.
Ajurin rattaille noustuamme ja ostettuamme eräältä kiltin, melkein
herraskaisen näköiseltä tytöltä päivän »Satamatyömiehen«, lähdimme
huristamaan hyvää vauhtia asemaa kohti. Siinä mennä huristaissa
eteenpäin, ennen asemalle päästyä kysäsin Esalta:
-- Mitenkäs tämä nyt taas on ymmärrettävissä, kun tämä »Satamatyömiehen»
numero on ilmestynyt tänään, senhän piti alkaa ilmestymään vaan
keskiviikkopäivinä ja nythän on lauantai.
-- Kysymyksesi saa minut taaskin ihmeisiini, sanoi Esa ja jatkoi kysyen,
etkö sinä sitten tiedä siitäkään, että Satamatyömies ilmestyy nyt
kaikkina arkipäivinä. Se oli vaan silloin alussa, kun se ilmestyi kerta
viikossa. Nyt on toista ja toinen aika. Me tarvitsemme ammattilehden
joka päivä.
Olin jo vallan ymmällä. Nyt, jos en matkan alussakaan, jaksanut käsittää
enää en niin mitään. Olin aivan pyörällä kaikkine ajatuksineni.
Satamatyömiehillä omanaan -- niinkuin näytti -- moinen muhkea kivitalo,
se mylläkkä sen talon sisäpuolella, kesäsiirtola, Satamatyömies
jokapäiväinen lehti, omat painot ja muut tokeet. Se kaikki oli jo liikaa
minun yhdelläkertaa ymmärtääkseni se. Senpä vuoksi pidinkin suuni
kiltisti kiinni ja katselin hymähdellen kun Esa muiden matkalle
lähtiöiden kera, asemalle ehdittyä hymysuin hääri piletin ostossa ja
muissa matkapuuhissaan. En osannut enää ajatellakaan mitään. Istuin vaan
ja ihmettelin. -- Kummallista tosiaan.
Kolmas luku.
Siinä istuessa juolahti mieleeni Esan äskeiset puheet. Muistin hänen
sanoneen olevansa naimisissa. Kysyäkseni asiaa paremmin huusin hänet
luokseni.
-- Esa, sinähän muistaakseni sanoit olevasi naimisissa. Oletko tosiaan
mennyt hulluudessa niinkin pitkälle?
-- Sinähän kyselet ja ihmettelet -- sanoi Esa nauraen suun täydeltä --
kuin pahaset pataketut. Mitä hulluutta naimisiin menossa on mielestäsi?
-- Mitäkö hulluutta. -- Millä sinun ja minunlaiseni mies vaimonsa
elättää. Työtä ja tuskaa kun on itsensäkin eteenpäin viemisessä.
-- Eihän se elämä -- totta kyllä -- niin hopealle helähtelevää vieläkään
ole, sanoi hän sitten vakavammin, mutta kyllä sitä nyt jo sentään
jotakuinkin hyvin toimeen tulee, kun saa joka päivä työtä tehdä.
-- Joka päivä työtä.... Niin minähän en tosiaan ymmärräkään näitä
asioita.... Mutta onkos sinulla oikeen vihitty vaimo?
Taaskin Esalta pääsi suuri nauru.
-- Vihitty vaimo, mitä sinä sillä tarkoitat? Sitäkö, että jos minä
Annani kanssa olen papin edessä polvistunut? Sitä jos tarkoitat, niin
minä vastaan ei. Nykyaikana noudattavat sitä tapaa ainoastaan kaikkein
vanhoillisimmat, ne joihin uudenajan vapaammat tuulahdukset eivät
hituistakaan ole vaikuttaneet.
-- Sinäkin -- sanoin minä yrmeästi -- näyt olevan niitä, joille kaikki
pyhä on vanhoillisuutta. Alanpa jo katua, että olen lainkaan kelkkaasi
joutunut.
-- Kuulepas nyt hyvä veli! Kummanko sinä luulet olevan pyhempää, senkö,
että sokeasti noudattaa muutamien aivan samanlaisten ihmisten laatimia
sopimattomia dogmeja ja määräyksiä ja sitoo itsensä, sekä toisen
senlaiseen, jonka menestymisestä ei varmasti tiedä, vai senkö, että
kaksi, mies ja nainen tuntien sydämmiensä sykkivän toinen toiselleen,
ilman muuta lupaavat -- vapaasti, niinkauvan kun se heille on
mahdollista -- auttaa ja tukea toinen toistaan elämän taisteluissa.
Ajattelehan veli hyvä ensin ja sitten vasta puhu.
-- Niin niin, mutta eiväthän ne ole ihmisten määräyksiä. Jumalan
tahtohan se on. Eikähän se nyt ole vähääkään sopivaa noin vaan luvata.
Eroja ja onnettomuutta sellaiset liitot vaan synnyttävät. -- Ja mikäs ne
lapset sitten perii kun erotaan?
-- Jumala ei ole yhtään pykälää kirkkolakiin kirjoittanut. Ihmisten
tyhmyyksiä ne ovat järki järestään kaikki. Sanoit että vapaat sopimukset
synnyttävät onnettomuutta ja eroja. Eroja ne ehkä synnyttävät, mutta
mitä merkitystä luulet olevan avioliitolla jota sitoo vaan ainoastaan
kirkon side, eikä rakkaus: ei; se ainakaan onnellista ole. Ja mitä
vapaaseen sopimukseen tulee, niin on se toki viisi kertaa sopivampaa kun
puoltamasi kirkollinen vihkiminen. Jo yksistään naisen kannalta
katsottuna on se ei ainoastaan sopimatonta, vaan vielä alentavaakin. Vai
luuletko sinä sen olevan oikeuden mukaista, että nainen pakoitetaan
sopimukseen joka riistää häneltä kaikki oikeudet mitkä hänelle ihmisenä
kuuluvat. Tahtoisitko sinä erikoista diktatuuri-valtaa toisen, sinun
vertaisesi ihmisen yli ja vielä sen jota rakastat? Kun ensin vastaat
niihin, selitän sitten kysymyksen lapsien kohdasta.
-- Elä sinä nyt taas hulluile.... Enhän minä senlaista tarkoita. Eihän
niitä määräyksiä niin kirjaimellisesti tarvitse käsittää, eikä vaimoansa
niiden mukaan hallita.
-- Mutta mitä niillä sitten tehdään siinä, kun ne kerran ovat
senlaatuisia ettei niitä sovi, eikä voi noudattaa. Silloinhan ne aivan
hyvin voi sopimattomina heittää syrjäänkin. Sinä muuten puhut kun vanhan
ajan patriarkat vaimon hallitsemisesta. Nykyaikana ei vaimoja hallita,
vaan ne hallitsevat itse itsensä kuin miehetkin. Hyvä sinulle ettet,
noin tietämättömänä ole naimisiin joutunut. -- -- Niin, sinä kysyit
äsken, mikä perii lapset jos vanhemmat eroavat. Asia on kaikessa
yksinkertaisuudessaan niin, että jollei isän ja äidin rakkaus ole lasten
tukena, on heidän tukenaan laki joka isän ja äidin ansiosta takaa heille
varman turvan. Tietänet muuten sen, että kouluopetus on nykyään kaikille
vapaa.
-- Lienet oikeassa. Mutta miten on nyt uskontokysymyksen laita. Ei
kaiketi sille anna enää kukaan mitään arvoa?
-- Minun mielestäni on asia aivan päinvastoin. Kun entiset jonnen
joutavat dogmatiikot, leipäpapit, kirkon valtiosta erottamisen vuoksi,
joutuivat pois viroista, on uskonnon henki paljon ennestään kirkastunut.
Se ei enää vastusta uudistuspyrinnöitä niin suuressa määrin kuin ennen.
Vapaa-ajattelijoita tietystikin on olemassa, mutta eivät ne mitenkään
häiritse uskonnollisten elämää. Kirkon ja valtion erottamisesta ovat
uskonnolliset itsekin hyvillään. Se toimenpide päästi heidätkin monista
tunnottomista laiskureista ja nylkijöistä.
Keskustelu loppui kun asemakello alkoi helistä. Me kiirehdimme ottamaan
paikkoja vaunussa. Se muuten oli turhaa sillä kaikki paikat olivat
numeroitu. Se oli niin uusi toimenpide ettei Esakaan sitä tiennyt.
Neljäs luku.
Vaunuun päästyämme, kun olimme saaneet istumapaikat itsellemme, kääntyi
Esa minuun päin ja kysyi hyvin totisena:
-- Sanoppas nyt hyvä mies, etkö sinä tosiaankaan tunne näitä puuhia sen
paremmin kuin mitä olet puhunut.
-- En totta tosiaan, minä en ymmärrä tästä kaikesta mitään, en
vähääkään.
-- No mutta missä sinä sitten olet ollut? Sinun on täytynyt olla
jossakin ulkomailla, tai maata haudassa, muuten tämä ei ole mahdollista.
-- En minä ymmärrä, enkä tiedä mitään, älä kysele turhia, vastasin
masentuneena ja mielipahoillani.
-- Kummallinen juttu, kummallinen juttu, hymisi Esa, viskasi tyynyn
päänsä alle ja alkoi vedellä unta kuin huoleton ainakin. Siinä hän
vetelikin Riihimäelle saakka. Sen verran vaan välillä nousi, että näytti
matkalippunsa junailijalle.
Minä istuin yksin ja koetin vaikka vähääkään onnistumatta selvitellä
pulmallista kysymystä. Väliin taas koetin lukea Satamatyömiestä, joka
uusilla yllätyksillään vaan lisäsi miettimistä.
Riihimäeltä eteenpäin, lähdettyä ajoin Esan ylös ja pyysin hänen
kertomaan jotakin siitä, miten se siirtola oli pystyyn saatu.
Pistettyämme tupakat tuleen sanoi hän:
-- Mielelläni siitä kerron, mutta nyt olemme molemmat niin väsyksissä,
ettei kertominen kuvita meitä kumpaakaan. Levätään nyt vähän, sitten kun
tullaan siirtolaan, olen minä virkeämpi kertomaan ja sinäkin
virkistyneempi kuulemaan; säästetään kertomiset siksi.
* * * * *
Olimme sen jälkeen ääneti. Hän luki vuorostaan Satamatyömiestä ja minä
heittäydyin penkille pitkälleni miettimään kaikkea sitä uutta mitä
siirtolassa tulen kuulemaan ja näkemään.
Sillätavoin tulimme Lahteen. Siellä Esa taas puuhaili matkatarpeiden
kanssa ja minä töllistelin siellä ja täällä, missä milloinkin sattui.
Toisen junan lähdettyä edelleen Pietaria kohden, lähdimme me toisella
junalla Vesijärvelle. Sinne päästyämme lähtikin höyryvene, johon
kaikella kunnialla pääsimme, porhaltamaan pitkin Vesijärven tyyntä
pintaa. Siinä jutellen istuessamme yhtäkkiä sattui silmäni erääseen
höyryveneen hengenpelastusrenkaaseen, jossa komeili taaskin punasella
värillä "*Satamatyömies*".
-- No mutta Esa, kovinpa teitä täällä pidetään arvossa, kun yksin
höyryveneen nimikin on teidän ammattinne mukainen.
-- Miksikäs me emme oman veneemme nimeksi saisi sitä panna, sanoi Esa
nauraen.
En virkkanut enää mitään. Painoin pääni alas ja tunsin ikäänkuin
pistoksentapaista rinnassani... Näin paljon ovat tehneet toiset... Ja
minä... Missä minä olen ollut, kun en ole ollut osallisena tässä
työssä.... Näin Esan iloisena puhelevan toisten siirtolaan menijöiden
kanssa. Minun vaan oli niin auvo ollakseni, milt'ei kyyneleet nousseet
silmiini ajatellessani kaikkea, mitä olin nähnyt ja kuullut.
Rohkenisinko minä mennä toisten valmiille? -- -- -- --
Niissä ajatuksissani olin vieläkin, kun Esa löi olkapäähäni ja sanoi:
-- Mitäs sinä suret. Tulehan puremaan eväitä. Mennään sitten alas
hyttiin vähän lepäämään.
Vähitellen, Esan eväitä pureksiessani aloin ilostua ja paremmin tarkata
matkakumppaliemme keskustelua. Iloisia tuntuivat kaikki olevan ja kaikki
puheet kohdistuivat vaan siirtolaan. Se tuntui olevan jokaisen
lempilapsi. Muuankin oli niin haltioissaan siirtolaan pääsystään, että
tuppasi pyörittelemään ja tanssittamaan jokaista, kuka vaan eteen,
sattui.
Kun vihdoin olimme lakanneet syömästä -- siinä puhella ropistessa taisi
mennä pitkäkin tunti -- esitti eräs tovereista, että rupeaisimme
laulamaan. Ilman pitkiä puheita nousikin jokainen höyryveneen kannella
seisoalleen ja innostuneista rinnoista kohosi ennen pitkää yön
hiljaisuuteen mahtava "Marseljeesin" sävel. Sen loputtua puhelimme vielä
vähän aikaa yhdestä ja toisesta asiasta ja laskeuduimme hytteihin
lepäämään.
Kun sitten heräsimme ja nousimme takaisin veneen kannelle, oli ilma mitä
herttaisin. Aamu-aurinko paistaa helotteli pilvettömältä itätaivaalta ja
vieno aamutuulonen lehautteli hiveleviä henkäyksiänsä poskiamme vasten.
Olimme alhaalla pukeneet, mutta yhtäpikaa kuin salaisen taikavoiman
käskemänä riisuimme jokainen takit päältämme ja annoimme vilpoisten
tuulenhenkäysten hivellä ihoamme. Kaikki tuo, mitä näimme ja tunsimme,
tuntui niin rauhoittavan suloiselta väsyneille raatajille. Tuntui siltä
kuin olisimme äkkiä, huomaamattamme siirtyneet onnen ja tyytyväisyyden
suloiseen maailmaan. Minäkin, kovan kohtaloni leikkipallo, tunsin --
kerran elämässäni syvää ja puhdasta iloa -- tunsin ensi kerran keinuvani
onnetarten pehmoisilla untu patjoilla täytetyssä kehdossa. Niin tosiaan
-- suloista, sanomattoman ihanaa se oli meille kaikille. Se oli
raatajain pyhää ja suurta sunnuntaita, se oli työnorjain juhlaa,
juhlista jalointa.
Viides luku.
Sielläpä jo näkyi siirtolakin... Suurena ja mahtavana seisoi se lähellä
rantaa olevalla mäen töyräkkeellä. Sunnuntai oli sielläkin. Katoilla
liehahtelivat suuret punaiset ja sinivalkoiset liput ja portaiden
edustoilla sekä rantatiellä seisoskelivat juhlapukuiset siirtolan
asukkaat. Kun "Satamatyömies" laski tulo vihellyksen, kajahti siirtolan
ja rannan välillä olevalta lavalta vastaukseksi muhkea torvien soitto.
Rannalta ja rantatieltä liehuivat esiliinat ja valkeat nenäpyyhkeet. Ja
kun "Satamatyömies" ehti laiturin sivuun kajahti tulijoille voimakas
eläköön huuto rannalla olijain suista. Maalle päästyä ja tervehdykset
lausuttua lähdettiin iloisesti puhellen torvien yhä soidessa tuttua
"Internationalen" säveltä, astumaan hiedoitettua puutarhatietä siirtolaa
kohden.
Pihalle päästyäni silmäsin kiireesti ympärilleni. Olipa siinä taloa
kerrakseen. Suurten peltojen ja hyvästi hoidetun puutarhan ympäröimänä
seisoi edessäni neljä suurta asuttavalle näyttävää rakennusta, sekä
lisäksi suuri karjapiha navetoineen, talleineen ja muine talossa
tarvittavine rakennuksineen. Olisin tahtonut vieläkin lähemmin tutustua
ympäristööni, mutta talon isännöitsijän kohtelijaisuus esti sen. Esan,
sekä muutkin perheelliset miehet veivät heidän vaimonsa toiseen
rakennukseen, jonka sanottiin olevan perheitä varten. Meidät nuoret
miehet johdettiin toiseen, pihan toisella puolen olevaan rakennukseen.
Sivulta sisään astuttuamme tulimme eteisen läpi huoneesen, jossa ei
ollut muuta kalustoa kuin penkit ja numeroidut naulat toisella
seinämällä, sekä pesukaapit pyyheliinoineen toisella. Niistä
isännöitsijä osoitti meille jokaiselle kaksi naulaa ja naulojen numeroa
vastaavan pesukaapin pyyhkeineen. Asetettuamme päälystakit nauloihin
siirryimme seuraavaan huoneesen. Oven avattuamme tulvahti huoneesta
vastaamme raitis ja puhdas ilma, ja me oikein hämmästyimme sitä
puhtautta, mikä huoneessa vallitsi. Pitkä, korkea ja valoisa huone oli
täytetty kolmella, vilteillä ja häikäisevän valkeilla lakanoilla
päälystetyllä sänkyrivillä. Isännöitsijän näytettyä niistä meille
kullekin yhden, tulimme jälleen etuhuoneesen, jossa saimme eräältä
laitoksen varsinaiselta palvelijalta tiedon, että meitä varten oli
lämmitetty sauna ja että se oli kylpykunnossa. Ihmetellen kysyimme
palvelijalta, miksi sauna oli sunnuntaiaamuna lämmitetty. Hän vastasi
meille nauraen, ett'ei talossa suvaittu muun maailman tomua. Samalla hän
ilmoitti, että saamme, jos meillä itsellämme ei ole puhtaita
alusvaatteita, niitä vaihtaa talosta siksi kun taas saamme omamme
puhtaina takasin. Tämäpäs talo on, tuumimme me ja lähdimme saunaa kohti
marssimaan. Eteisestä ulostullessamme huomautettiin meille sivumennen
ettemme erhetyksessä menisi eteisen toisella puolella olevasta
rakennuksen toiseen päähän johtavasta ovesta naisten puolelle.
Sauna, johon meidät sitten johdettiin, sijaitsi alhaalla rannassa ja oli
se vaan pukuhuoneella varustetun suomalaisen saunan mallinen, sillä
eroituksella vaan, että se oli suuruudessa ja siisteydessä useinkin
pienten ja likaisten malliensa jyrkkä vastakohta ja että sinne juoksi
vesi tuulimoottorin täyttämästä ammeesta.
Peseydyttyämme -- tapasimme saunassa toiseen rakennukseen viedyt
matkakumppalimme, niiden joukossa Esankin -- menimme rakennusryhmän
toiseen asuttavalta näyttävään rakennukseen. Astuimme sisään sivuovesta,
josta läpi eteisen kuljettuamme tulimme suureen ruokasaliin. Siellä oli
pitkä pöytä täyteen lastattuna hyvälle lemuavia erilaisia ruokia ja oli
se jo puolillaan iloisen ja reippaan näköisiä siirtolaisia, jotka
näkyivät pitävän erinomaisen hyvää huolta siitä, että huoneen toiselta
puolen olevasta ovesta tuodut ruuat tulivat kaikki maistelluksi. Mitään
arvelematta kävimme mekin käsiksi ruokiin ja pistelimme suihimme
kalakeittoa y. m., niinkuin aika pojat. Vaikka minäkin olin talossa
ensikertaa, tarttui minuunkin heti talon iloisuus; aloin tuntea jotakin
erinomaista, ennen tuntematonta kotoisuuden tunnetta. Tunsin löytyvän
paikan, johon väsynyt raataja voi kuin kotiinsa huoletta tulla
vapaahetkistään nauttimaan.
Syötyä hajaantui joukko, kuka minnekin. Esa vaimonsa kanssa lähti
minulle näyttämään taloa.
Eteisestä, samasta, josta äsken tulimme sisään menimme suureen
juhlasaliin. Siellä, niin kertoi Esa, pidettiin iltamia ja muita juhlia
hyvin usein, joiden ohjelmista huolehtivat siirtolan asukkaat ja
muutaman sadan sylen päässä siirtolan maalla olevan sosialistisen
korkeakoulun opettajat ja oppilaat. Sinäkin iltana sanoivat siellä
senlaisen juhlan olevan.
Katseltuamme näyttämöä ja samassa rakennuksessa olevia siirtolan
kanslia-, kirjasto- ja lukuhuoneita lähdimme katsomaan perherakennusta.
Siihenkin rakennukseen menimme sisään sivuovesta. Rakennuksen läpi johti
pitkä käytävä, jonka molemmin puolin oli parhaiksi tilavia
perhehuoneita. Menimme sisään siihen huoneeseen, joka oli Esan ja hänen
vaimonsa asuntona. Siistiä ja puhdasta oli sielläkin.
Esan vaimon lähdettyä hakemaan kahvia, jota vaan erikoistapauksissa
juotiin muualla kuin ruokasalissa, aloimme me Esan kansa keskustella
siirtolaa ja yleensä satamatyöläisiä koskevia asioita. Keskustelu
lähtikin ensin alkuun siirtolan katoilla liehuvista lipuista. Minä
näette tuhmuudessani kysyin, miksi sosialistisen siirtolan katolla
liehui sinivalkoinen lippu.
-- Sinä et todellakaan näy olevan aikasi tasalla, sanoi Esa.
Sinivalkoiset liput, ovathan ne tämän maan kansallisväriä, miksikäs me
emme niitä katolle punasten rinnalle voisi asettaa. Mutta sinähän
näytkin arvostelevan asiaa vielä sen vanhalta kannalta. Ei poika, se
aika on nyt jo ollutta ja mennyttä, jolloin kansallisuustunne pidettiin
esteenä eri kansojen veljestymiseen; jota se todella siihen aikaan
olikin. Nyt, vaikka jokaisella kansalla ovatkin omat harrastuksensa
joihinkin pikku asioihin nähden, seisovat ne kuitenkin yksimielisinä
suurissa asioissa ja niin ollen ei ole mitään syytä halveksia
kansallisvärejäkään.
-- No mutta -- jokos nyt sitten porvariluokka on kokonaan kadonnut, kun
sinä noin puhut? kysäsin minä puolittain hämmästyneenä.
-- Eihän se vielä kadonnut ole, mutta sen merkitys on enää niin pieni,
kun melkein kaikki eri maiden kansat ovat liittyneet yhteen.
Jonkunverran on vielä senlaista köyhälistön kermakerrosta joka kulkee
kapitalistien talutusnuorissa, mutta ne eivät paljoakaan merkitse.
-- Miksikäs niitä ei sitten kokonaan hävitetä. Mitävarten niiden
annetaan vielä vastaan jarruttaa?
-- Minä jo äsken sanoin, että olet ajastasi jälellä, ja sitä todistavat
viimeiset sanasikin. Sinä näyt vielä olevan siinä uskossa, että maailmaa
voidaan tekemällä ja äkkiä ympäri pyöräyttämällä muuttaa. Ei niin, ei se
niin käy päinsä. Kapitalismin täytyy ensin kehittyä huippuunsa,
ennenkuin sosialismi, sen hedelmä voi kypsyä. Kaikki muutokset parempaan
ovat ja tulevat vastakin olemaan vaan kehityksen varmoja tuloksia,
kapitalismin huippuunsa nousemista ja sosialismin kypsymistä. Jos
sosialismia tahdottaisi ennen sen kypsymistä toteuttaa, ei se
menestyisi, sillä kehityksen lait ovat ankarat ja niitä ei voida
sivuuttaa.
-- Nyt en minä oikein ymmärrä sinua. Jos me voisimme murtaa kapitalismin
ja muuttaa maan tuotanto y. m. tapoineen sosialistiseksi, niin miksi se
ei menestyisi?
-- Hyvä toveri, se ei menestyisi meidän itsemme vuoksi. Me olemme
kapitalistisen yhteiskunnan itsekkäitä kasvatteja, me emme ymmärtäisi
elää hyvässä maailmassa. Se on yksinkertainen ja selvä syy, että hedelmä
on vielä raaka.
-- Kun asia kerran niin on, niin ovatko sitten kaikki vallankumoukset
olleet rikoksia kehityksen lakeja vastaan.
-- Ei tietysti, enkä minä sitä ole sanonutkaan. Mutta
vallankumouksetkaan minun ymmärtääkseni eivät milloinkaan ole olleet
tehtyjä.
-- Nyt olet kuitenkin väärässä! Valmistellaanhan vallankumouksia
edeltäpäin. Vallankumouksellisiin tarkoituksiin hankitaan edeltäpäin
aseita, rahaa ja pidetäänpä kiivasta agitatsioniakin. Mitä siitä sanot?
-- Niin kyllä on tehty ja tehdään vastakin. Aika nostaa vallankumouksen
jouduttajia ja sepä se juuri osoittaakin, että vallankumous on
kehityksen tulos, ettei sitä noin vaan tekemällä yht'äkkiä voida
sytyttää. Niin -- ja katsohan -- vallankumoustahan työväenliike
senlaisenaankin on, Esimerkiksi me satamatyöläiset, me olemme olleet
erittäin kireitä vallankumouksellisia. Me olemme syösseet vallasta
kaikki urakoitsijat ja anastaneet työmme tulokset itsellemme. Vieläkö
suurempaa vallankumousta voi löytyä?
-- Mutta uskotko sinä nyt, ett'ei tässä maassa enää tarvita mitään
repäsevämpää, että ilman vaan noinikään liukumalla liutaan
ihanneoloihin.
-- En oikein ymmärrä, mitä ihanneoloilla tarkoitat. Jos niillä
tarkoitat, että maailma kerran tulisi senlaiseksi, ett'ei enään mitään
parannuksia tarvita, niin erhetyt suuresti; sillä senlaiseksi ei se
konsanaan tule. Aina myöhäisimmässä tulevaisuudessakin ilmenee
parannusten tarpeita, vaikka eivät esiintyisikään niin räikeänä kun
meidän ajallamme. Kehitys ei näet voi seisahtua. Mitä muuten tulee
repäseviin toimiin ja niiden tarvitsemiseen, niin siitä ei voida
edeltäpäin puhua eikä määritellä. Ne ja niiden tarve tulevat aina ajan
mukana. Mutta jos kaikki köyhälistö, sanan laajimmassa merkityksessä
ymmärtäisi yhteenliittymisen tärkeyden, s. o. tuntisivat oman asemansa,
silloin ei mitään repäsevää tarvittaisi. Silloin auttaisi parhaiten
parlamenttaarinen toiminta.
-- Salli minun vielä tehdä yksi kysymys tästä samasta asiasta.
Hyväksyykö sosialidemokratia anarkismin ja lasketko sinä senkin
kehityksen tuloksiin.
-- Kysymykseesi on kylläkin helppo vastata, mutta ennenkuin vastaus
olisi täysin tyydyttävä, täytyisi minun selittää samaa asiaa ainakin
yhden päivän. Mutta kun meillä on sinua lähempääkin koskevia
keskusteltavia, teen sen muutamalla sanalla.
Sosialidemokratialla ja anarkismilla ei ole mitään yhteistä, ainakaan
taistelumuotoon nähden. Ainoastaan se, että ne molemmat pyrkivät
parantamaan oloja ja että epäoikeat olot synnyttävät niitä molempia, on
niillä yhteistä. Anarkismi perustuu kokonaan yksilökohtaisen
mailmankatsomuksen pohjalle, mutta sosialidemokratia on sen jyrkkä
vastakohta, sillä sen pohjana on yhteisöllinen maailmankatsomus.
Anarkistit käyttävät taistelukeinoinaan yksityisiä henkilöitä kohtaan
tähdättyjä väkivallantekoja, mutta sitä ei sosialidemokratia hyväksy. Se
ei terrorismin tavoin tyydy pahan palottelemiseen, vaan se tähtää
voimansa pahaan kokonaisuudessaan. Anarkistisiin tekoihin muuten
lasketaan sellaisiakin tekoja, jotka eivät todellisuudessa sitä ole.
Toisinaan -- kuluneen vuosikymmenen alkupuolella hyvinkin usein --
tapahtui tekoja, joita ei voida laskea edes täysin kehittyneen
anarkismin työksi. Niitä oli ja on vielä nytkin joitakuita, sekä aivan
tavallisia konnantöitä, että myöskin tekoja, joita tehdään
itsepuolustuksena äärimmäiseen kurjuuteen jouduttuina, niinkuin
esimerkiksi työnantajain murhat ja sen sellaiset. Mutta niitäkään --
jälkimäisiä nimittäin -- ei sosialidemokratia voi tunnustaa omikseen,
sillä että ne eivät kuulu sen ohjelmaan ja että vahingoittavat sitä.
Yksilömurhilla ei sosialidemokratia edisty, ne synnyttävät vaan uusia
kiristyskeinoja ja kärsimyksiä. Mitä muuten kysymyksesi viimeiseen osaan
tulee, on se itsestään selvää. Oikeaa, teoreettiselle pohjalle
kehittynyttä anarkismia -- täytyy tunnustaa vaikka emme sitä voikaan
hyväksyä -- synnyttää myöskin kehitys eli aikain olot. Kahta jälkimäistä
synnyttää, toisissa tapauksissa tekijänsä konnamaisuus ja toisissa taas
äärimmäinen kurjuus, kuristustoimenpiteet ja muut semmoiset.
Olisin kaiketi kysynyt vieläkin jotakuta seikkaa, mutta Esan vaimo tuli
samassa sisään kahvikomppeineen ja keskeytti puhelumme.
* * * * *
Heti kahvia härppimään päästyämme kysyi Esa taaskin, mitä minä pidän
yleensä satamatyöläisten hommista niiden nykyisessä muodossa.
-- Mitäpäs minä osaan pitää, kun en juuri mitään tiedäkään. Kaikki mitä
olen nähnyt on hyvää, vastasin minä ja pyysin kertomaan miten puuhien
nykyinen muoto lähti alkuun.
-- Asia on yksinkertaisesti niin, alkoi Esa, että meitä ajanmittaan
alkoi kyllästyttää yksinomainen vähän tuloksia tuottava
ammattiyhdistystoiminta. Ja kun lainlaadintatietäkään ei -- porvarien
härkäpäisyyden vuoksi -- ollut toivoa olojen pikaiseen parantumiseen,
aloimme me miettimään muita mahdollisesti löytyviä keinoja asemamme
parantamiseen. Me aloimme ensin perustelemaan pieniä, työ-osuuskuntia,
jotka menestyivätkin hyvin. Niiden avulla sitten vuosi vuodelta saimme
töitä yhä enemmän ja enemmän käsiimme. Eikä kulunutkaan monia vuosia kun
suureksi iloksemme huomasimme, että entiset riistäjämme n. s.
»Urakkatuuvarit» olivat kaikkineen karkoitetut. Palkat tosin eivät
vieläkään olleet riittävän suuria, mutta sekin mitä oli jo saavutettu,
oli suuri voitto mielestämme.
-- Ja se kannusti teitä yhä suurempiin ponnistuksiin!
-- Ei aivan niin. Toimintamme yritti sen jälkeen vähän lamautua. Pienet
voitot hyvittivät liian paljon mieliä. Lamausta ei kuitenkaan kestänyt
kauvan. Kun ammattialallamme oli työvoimaa enemmän kuin mitä
tarvittiinkaan ja kun emme tahtoneet ketään tovereistamme nälkäkuoloon
syöstä, oli meidän vieläkin keksittävä uusia keinoja, mihin saisimme
liiat työvoimat sijoitetuksi. Silloin tuli maan hankinta esiin. Sillä
toivoimme voivamme asiaa auttaa. Me tiesimme maan hankinnasta olevan
muutakin hyötyä. Me tiesimme, että eri osuuskuntain jäsenet ovat
saatavat, vieläkin lähemmin, kun liiton kautta, toisiinsa liittymään,
ennenkuin voidaan kyllin menestyksellisesti pitää puoliamme
vastustajaimme tekemiä hyökkäyksiä vastaan. Siksipä aloimmekin
suunnitella laitosta, joka antaisi lisä työtä, sekä meidät sitoisi
toisiimme, tekisi kuin yhden perheen jäseniksi. Suunnittelun tuloksena
oli yhteinen siirtola, tämä jossa nyt olemme. Pienemmillä
maa-osuuskunnilla emme uskoneet olevan yhtä suurta voimaa. Ne kun
hajoittaisivat miehet erilleen -- -- --
-- Mutta -- suo anteeksi että keskeytän -- Onko tästä nyt riittävästi
työvoimain vähennystä ja jos on niin tyytyvätkö miehet palkattomaan työn
lisäykseen?
-- Niin todellakin, sen olin unohtaa selittämättä. Nyt vielä se ei tosin
ole riittävästi työvoimain vähennystä vaikuttanut, mutta
tulevaisuudessa, kun maata saadaan enemmän se kyllä vaikuttaa ja sitä
täytyy meidän odottaa. Mitä muuten tyytymiseen tulee, niin se on vallan
mainiosti. Virkistysmatka, tiedot ja lasten hoito, jotka siirtola
tarjoaa, tyydyttävät meidät täydellisesti ja sitäpaitsi tarjoaa se
meille muutakin, josta kerron myöhemmin.
-- Niin ehkä.... Jatkahan kertomistasi.
-- Niin, aloimme puuhata tätä siirtolaa, mutta edessä oli kuitenkin se
paha pulma, että meillä ei ollut rahoja niin suureen yritykseen. Silloin
tuli osuuskassa mieleen, Ajateltiin, että siitä lainaamalla saamme
tarvittavat varat hankkeen toimeenpanemiseen. Se ei kuitenkaan käynyt
niin suoraan päinsä. Me emme olleet kypsyneet senlaisiin puuhiin.
Osuuskassan varat, sen sijaan että niitä olisi käytetty alkuperäiseen
tarkoitukseensa, piti käyttää kypsytystyöhön. Perustimme sitten
sanomalehden ja aloimme sillä harjoittaa agitatsionia. Lehti saikin heti
alussa suuren kannatuksen osakseen. Sitämyöten meni kaikki hyvin, mutta
taas tuli uusi pulma. Tapaturmavakuutusolot, porvarillisten yhtiöiden
voitonhimon vuoksi, menivät niin kurjalle kannalle, että meidän oli
pakko ryhtyä perustamaan tapaturmavakuutuskassaa. Siihenkin piti taas
lainata osuuskassasta. Suurilla ponnistuksilla saatiin sekin puuha
perille ajetuksi. Nyt jo olisi luullut pulmista päästyn, mutta niin ei
ollutkaan asianlaita. Sanomalehti, osuuskassa, tapaturmavakuutuskassa ja
aikaisemmin yhdistetyt osastojen sairas- ja hautausapukassa, vilkkaan
liikkeen vuoksi tarvitsivat suunnattoman paljon huoneita.
Vuokramaksuihin tahtoi hukkua parhain osa puhtaasta tulosta. Täytyi
taaskin ryhtyä ajattelemaan keinoa miten siitä selvittäisiin vähemmällä.
Päätimme sitten rakentaa oman huoneuston. Siinä oli taas se vaikeus
edessä, että kaupungin kalliit tonttimaksut eivät sallineet pienen
rakentamista. Rakensimme suuren -- sen minkä kaupungissa näit -- mutta
se oli kovin vaikeata. Tämä alituinen uusien menojen ilmestyminen alkoi
vihdoin kyllästyttää innokkaimpia siirtolan synnyn odottajia. He eivät
enää sanoneet jaksavansa odottaa -- Niin pantiin sekin puuha alulle.
-- Ja perustetuksi tuli....
-- Niin perustetuksi se tuli, vaikka vaikeuksia siinä kylläkin oli
alussa. Kun nähtiin, etteivät liiton, eikä Osuuskassan varat siihen
tarkoitukseen riitä, alettiin joka puolella ympäri Suomen kerätä rahoja
vapaaehtoisilla lahjoilla, ensin vaan kuin leikin päältä. Ei sitä juuri
kukaan -- lukuunottamatta niitä, joille se oli tullut sydämmen asiaksi
-- silloin uskonut, että siitä totta milloinkaan tulisi. Vallan leikkinä
sitä pidettiin koko yritystä. Ensimäisen keräyksen jälkeen nähtiin
kuitenkin se ihme, että siirtolarahaa oli kasassa jo kolme neljä sataa
markkaa. Se jo sitten innosti muutamia niin, että päätettiin perustaa
osuuskunta, josta jokaisen, joka tahtoi tulla siirtolan eduista
osalliseksi, piti ostaa vähintään yksi kahden markan suuruinen osuus.
Innokkaammat uhrasivat roponsa ensin, muutamat ostivat kymmenen osuutta
ja kun vähemmän innokkaat kuulivat, että yritystä aletaan jo panna
toimeen, ottivat hekin, vaikka vähän vastenmielisestikin osuutensa. Ja
niin, ennenkuin huomattiinkaan, oli siirtolaosuuskunnalla jo alun
toistakymmentä tuhatta markkaa puhdasta Suomen rahaa. Tuumasta tietysti
toimeen. Ensin anottiin rahastojen lisäksi pientä valtiolainaa, joka
monien vaikeuksien perästä saatiinkin, sen lisäksi lainattiin muutama
tuhat osuuskassaltamme, jolla silloin sattumalta sattui olemaan varoja
kokolailla. Ja sitten lähetettiin miehet maan ostoon -- --
Minua alkoi asia innostuttaa, en malttanut olla keskeyttämättä, vaan
kysäsin:
-- Mistä ihmeestä te siihen osuuskassaan niin paljon varoja saitte, että
siitä kaikkeen riitti.
-- Se on nyt pian selitetty. Puuhamme innostutti sivullisiakin niin
paljon, että melkeen kaikki koko maan työväestö -- kun huomasivat, ettei
mitään menettämisen vaaraa ollut tarjolla -- ostivat kassamme osuuksia.
Se tietystikin lisäsi kuin syksy sieniä. Sitten harjoitimme myöskin
pientä lainausliikettä sivullekin päin, varmoja vakuuksia vastaan. Korot
niistä, samoin kuin omiin yrityksiinkin pannuista varoista saatiin
säännöllisesti ja niin se kasvoi. -- -- Mihinkäs minä äsken jäinkään --
-- Niin.... Päijänteen rannalta ne lähetit ostivat sitten pienen tilan,
joka maksoi silloin vähän yli kymmenentuhannen markan. Jäännösrahoilla
sitten taas rakennettiin lisää parempia ja tarkotukseen sopivampia
huoneita, sekä ostettiin vähän elukoita. Ja niin pääsivät jo toisena
kesänä sen ensimäisen keräyksen jälkeen ensimäiset vieraat siirtolaan.
Sittemmin on taloa vuosi vuodelta korjattu ja lisätty. Tämä tietystikin
on käynyt mahdolliseksi varsinaisella verolla jota liiton jäseniltä on
kannettu, sekä lisää tulleilla osuuksilla. Nyt tämä on niin siisti ja
kaunis kuin herrastalo konsanaankin. Täällä on hevosia, lehmiä,
lampaita, sikoja ja jos mitä. Talon töistä huolehtivat täällä palvelijat
sekä vieraissa kävijät. Erityinen isännöitsijä tietystikin on, joka
pitää tileistä ja muusta huolen. Nytpä sinulla jo luullakseni onkin
pienoiskäsitys siitä. Sittehän omin silmin näet lisää, kun päästään
kaikki katsomaan.
-- Mutta tämä talo oli varmaankin suuri siihen hintaan, kun täällä näin
moneksi vuodeksi on piisannut niin suurelle joukolle työtä.
-- Ei, minä unohdin sanoa, että neljä vuotta takaperin ostettiin tästä
rinnalta toinen talo yhteen. Ensimäisen talon viljelyskelpoiset maat,
korvet ja muut, tulivat jo kaikki viljelykselle raivatuksi, ja pian
kuuluvat uutismaat taaskin loppuvan.
-- No mutta, susi siunatkoon. Eihän tämä sitten mikään lepopaikka
olekaan, missä niin raadetaan ja pitää raataa, ett'ei maatkaan piisaa.
-- Voi veikkonen. Et sinä ymmärrä nyt mitään. Ei täällä tehdä kun
ainoastaan kahdeksan tuntia päivässä säännöllistä työtä, muu aika
käytetään luennoihin, huvituksiin ja sen sellaisiin. Mutta missä kerran
on työhön lähtemässä väliin parikin sataa henkeä, niin kyllä siellä
maista ja mannuista selvää tulee.
-- Kyllä sinä, hyvä mies, lasket minulle vallan lörppöä. Mistä täällä
niin paljon eväitä piisaa. Ei, kyllä sinä sittenkin jyskytät minua;
mutta jyskytä nyt, kun kerran olet kelkkaasi saanut.
-- Sinä et taaskaan usko. No, kun et usko, ole uskomatta. Sittepähän
nähdään, kumpanen meistä voittaa kun kaikki katsellaan.
-- Elähän nyt Esa hyvä suutu. Minkäpäs minä nyt sille voin, etten
asioita sen paremmin ymmärrä.... Kuulepas! Eikös se olisi edullisempaa
että siirtola osuuskunta ostaisi maita ja antaisi niitä erityisillä
ehdoilla jäsentensä viljeltäväksi?
-- Enhän minä suutu sinulle.... Niin.... Senlainen osuuskunnalla kuuluu
suunnitelma olevankin. Mutta ymmärräthän sinäkin sen, ettei
raivaamattomia maita tyhjille miehille voida antaa. Kaikki
viljelyskelpoinen maa raivataan ensin yhdessä ja sitten vasta niitä
voidaan vuokralle antaa. Viimeksi ostetun tilan salopalsta kuulutaan
jaettavan tänä syksynä.
-- Onko tarkoitus jatkaa pitemmälle sitä jakamisjärjestelmää?
-- En ollut viimeisessä osuuskunnan kokouksessa, mutta, siellä olleet
kertovat että on tarkoituksena aivan heti ostaa siirtolan ympäristöltä
lisää maita ja heti kun ne on saatu viljelyskuntoon kuulutaan ne
jaettavan maatahaluaville kohtuullista vuokraa vastaan. Siirtolan
ympäristöllä säilytetään maita vaan sen verran, että siirtolassa
käviöillä piisaa työtä ja että torpilla on olemassa jonkunlainen
keskipiste.
-- Kuulehan, eihän se ole oikein tehty. Siirtola osuuskunnan jäsenethän
siinä tapauksessa tulevat nauttimaan hyötyä torppareista.
-- Eipä. Torppareina tulevatkin olemaan ainoastaan osuuskunnan jäsenet.
Eikä jäsenille milloinkaan, jaeta mitään voittoja, kaikki jää
osuuskunnalle, lukuunottamatta nautintoa ja virkistystä minkä jäsenet
siirtolasta saavat.
-- No mutta, mitenkäs teette siinä tapauksessa jos jokaisen osuuskunnan
jäsenen alkaisi tehdä mieli torppariksi. Eihän niille kaikille maata
riittäisi?
-- Senlaisesta ei ole pelkoa. Työttä ei elä torpparikaan, että siihen
asemaan jokainen pyrkisi ja työtä taas on muuallakin. Ja juuri
sitävarten onkin osuuskunnan säännöissä se määräys, että torppariksi
pääsy ratkaistaan jäsenten kesken arvalla. Kenelle milloinkin arpa
lankeaa, siitä tulee torppari. Selvähän se on. Sen lisäksi säilytetään
siirtolan ympärillä aina senverran maita, että sitä haluavat saavat
maanviljelys haluansa tyydyttää. -- Niin -- ja sitäpaitsi on olemassa
viimeisillä valtiopäivillä hyväksytty pakkoviljelyslaki, joka kyllä
panee tilalliset maita torppariksi haluaville antamaan; ilman, että
siirtola osuuskunnan tai muidenkaan tarvitsisi siitä erikoisemmin
huolehtia.
Pistimme taaskin tupakat palamaan, jonka jälkeen sanoin Esalle:
-- Kertomisistasi päättäen on kaikki tuo mistä olet puhunut käynyt
päinsä hyvin helposti.
-- Ei, velikulta, ei se aika ollut helppoa meille kenellekään. Kaikki
siinä hikoiltiin ja jopa toisinaan tiukemmassa kohdassa kiristeltiin
suolivyötäkin. Niin -- ja senlisäksi sai moni miehistämme niinä aikoina
maistaa vankilan leipääkin.
-- Ja te vaan aina yrititte eteenpäin.
-- Niin teimme. Kärsimyksissä vaan innostuttiin. Oli kuitenkin seikkoja
joita ei innostumallakaan tahtonut voittaa. Toimintaamme tahtoi paljon
haitata se, että melkeen kaikki, yksinpä toiset ammattikunnatkin,
katselivat pitkin matkaa meitä kieroon. Entinen kurja asemamme oli
totuttanut ihmiset meitä halveksimaan. Monta kertaa me pahoilla mielin
siitä keskustelimme ja tuumimme keinoja miten siitä päästäisiin, mutta
muuta keinoa ei keksitty kuin se, että on entistä tarmokkaammin vaan
toimittava.
-- Eikö juoppous myöskin hidastuttanut toimintaanne?
-- Hidastutti tietysti ja hyvinkin suuressa määrin. Sittemmin alkoi
kaikki mennä paremmin kun työväen yhteisillä ponnistuksilla saatiin
kieltolaki voimaan.
-- Mutta luuletko nyt, että nämä laitoksenne pysyvät pystyssä. Olen
lukenut jostakin, että kaikki ihanteelliset yhteiskunnan
rakentamisyritykset ovat aina tehneet suuren kuperkeikan. Ettekö te
pelkää sitä mahdollisuutta?
-- Mitäpäs me sitä pelkäämme, kun meillä ei senlaista mahdollisuutta ole
olemassakaan. Pitäisihän sinunkin huomata se, ettei meillä ole mitään
muusta maailmasta eristettyä yhteiskuntaa, eikä ole aikomusta
perustaakaan. Me emme pidä puuhiemme pohjana ihanteita yksin, vaan
rakennamme kaikki, mitä rakennammekin, varman edellä tehdyn suunnittelun
ja tarkkojen laskelmien, sekä aikojen kuluessa saadun kokemuksen
horjumattomalle pohjalle. Me emme ole niin hulluja, että poikkeaisimme
pois olemassaolon la'eista, niinkuin näyt luulevan. Me olemme tehneet ja
teemme vastakin ainoastaan sitä, mikä milläkin ajalla on mahdollista.
-- Olkoon niin. Mutta sanoppas minulle vielä yksi asia. Miten teillä on
lasten opetus täällä järjestetty?
-- Hyvin yksinkertaisesti. Talvikauden käyvät ne koulua ja kesät tekevät
ne työtä puutarhassa. Tuo rakennus tuolla mäellä -- katsohan miten uhkea
sekin on. -- Niin, siellä on kuusi luokkahuonetta, käsityö- ja
opettajahuoneineen, siellä niille tiedon alkeita annetaan. Se vaan on
ikävä juttu kun kouluhuoneet kuuluvat käyvän ahtaaksi. Täytyy taaskin
ryhtyä uusiin rakennuspuuhiin.
-- Saatteko te sille valtioapua, vai itsekö sen ylläpidätte?
-- Vähänpä sinä muistat. Äskenhän juuri puhuimme että kouluopetus on
maassamme kokonaan valtion kustantamaa.
Keskustelumme täytyi taaskin lopettaa, kun Esan vaimo, joka oli
keskustelumme aikana pujahtanut ulos, tuli kutsumaan päivällisruoalle.
* * * * *
Päivällistä syödessä vallitsi taaskin sama rattoisa mieliala kuin
aamiaisen aikanakin. Rattoisuutta lisäsi osaltaan vielä se seikka, että
opiston luennoitsijat ja oppilaat olivat myöskin läsnä.
Päivällisen loputtua lähdimme koko joukolla opistolle. Silloin oli
siellä opiston kymmenvuotisjuhla. Rattoisasti, miltei huomaamatta
menikin siellä koko iltapäivä. Juhlan arvokas ohjelma puheineen ja
lauluineen muutti tunnit minuuteiksi.
Juhlapuheessaan muisteli opiston johtaja m. m. sitä aikaa kun opistoa
alettiin hommata. -- »Kovan agitatsionityön ja monien muiden puuhien
vuoksi oli Sosialidemokratisen puolueen vaikea toteuttaa opistohanketta.
Silloin, yht'äkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta ilmestyi
satamatyöläisten tarkoitukseen sopiva maalahjoitus, joka empimättä
otettiinkin vastaan. Siitä saakka on opisto hyvällä menestyksellä
toiminut. Paljon se sillä ajalla onkin valaissut raatajain pimeää
hengenyötä. Moni nuorukainen ja neitonen on käynyt sillä lähteellä
ammentamassa elämän vettä». -- Niin kertoili innostunut puhuja, sekä
kehoitti kuulioitaan viemään terveisensä maan työväelle, ja kehoittamaan
heitä yhä edelleenkin veljelliseen yhteistoimintaan, sanoi sen vihdoin
viimein lyövän alas kaiken porvarimahdin sekä siitä johtuvan pimeyden ja
valkasevan kansalle ikuisen, runsasta palkkaa tuottavan päivän. Sanoi
vihdoinkin koittavan ajan jolloin yhteistyöllä saadaan ryhtyä
tasoittamaan maailmaa niistä loukuista ja rosoista joita ylimys- ja
porvarijärjestelmä on aikojen kuluessa siihen luonut. -- Lopuksi
kehoitti hän satamatyöläisiäkin yhä edelleen taistelemaan, taistelemaan
kuin ennenkin, ei ainoastaan omien, vaan koko kansan yhteisten etujen
puolesta.
Illan tultua tulimme takasin siirtolaan johon opiston yhdessä valitsema
toimikunta oli valmistanut yhteisen illanvieton.
Se ilta oli puheineen, lauluineen, näytelmineen ja kuvaelmineen niin
mieltäkiinnittävä, etten sitä sanoin voi kuvata. Myöhään yöllä, kun
erosimme, tunsimme niin omituista tyyntä ja rauhaa rinnoissamme, etten
ainakaan minä ole konsanaan moista tuntenut. Se tunne oli kaiketi sitä,
joka voi syntyä vasta silloin, kun edes joku määrätty joukkokaan tuntee
keskuudessaan veljellisyyden, vapauden ja tasa-arvoisuuden vallitsevan.
Kuudes luku.
Tyytyväisenä näkemiini ja kuulemiini riisuuduin ja menin nukkumaan ja
yhtä tyytyväisenä heräsinkin taas maanantai-aamuna vuoteeltani seitsemän
aikaan. Juotuamme aamukahvit lähdimme me kaikki koko siirtolan perhe
erihaaroille eri työnjohtajain opastamana työhön.
Naiset ja joku pienempi osa miehiäkin meni kasvi- ja puutarhaan, osa
miehistä meni kokemaan kalanpyydyksiä ja mikä mihinkin pienempiin
toimiin. Suurin osa, niiden joukossa minäkin, lähdimme uutismaata
raivaamaan.
Huolettomina ja iloisina, työväen lauluja laulaen lähdimme työmaalle.
Kauvan emme tarvinneet kulkeakaan kun jo alkoikin sieltä peltojen takaa
näkyä suuret puu- ja juurikasröykkiöt.
Raadin-ahteelle ehdittyämme, saatuamme johtajalta tarkat neuvot, mitä
kunkin piti tekemään, alkoi kuulua ryske korvesta. Puut kaatuilivat
luonnon herrojen iskuista rytisten ja räiskäen maahan, josta ne
kuljetettiin karsittuina ja pienisteltyinä yksiin kasoihin.
Puiden ryske, kuokkien ja kirveiden pauke, jota sees salo-ilma
liepeillään liidätteli, kaikui iloisten raatajain laulujen säestämänä
kauvas ja kertoillen vapaassa työssä temmeltävien työläisten riemusta,
vaipui se vihdoin Päijänteen rannoilla uljaasti päitään kohottelevien
vuorien taa. -- -- --
Sillätavoin, toisten kaataessa ja karsiessa korven honkia ja toisten
kuokkiessa ja ojaa kaivaissa kului aika niin että siirtolan ruokakello
kutsui meitä aamiaiselle.
Aamiaisen syötyä alkoi sama ryske ja kestikin taas siihen saakka, kunnes
kello kutsui päivällisaterialle.
Päivällisen syötyämme heiluimme korvessa vielä pari tuntia ja tulimme
kellon kutsumana kotiin.
Kylvettyämme ja kahvit juotuamme menimme juhlasaliin, jossa pidettiin
luvun lasku- ja kirjoitusharjoituksia. Enemmän kehittyneet lähtivät
opistolle luentoja kuulemaan. -- Opistoa näette siirtolan puolesta
avustettiin rahalla ja luonnon antimilla, jonka vuoksi siirtolan
asukkaat saivat käydä opiston luennoilla.
Seitsemäs luku.
Niin meni ensimäinen työpäivä iltaan. Illallisen syötyä menimme
lepohuoneeseen, jossa vähän aikaa keskusteltua heittäydyimme
vuoteillemme. Olin niin tyytyväinen siirtolassa olooni, että ennen
nukkumistani päätin jäädä siirtolan töitä tekemään pitemmäksikin aikaa.
Olin kuitenkin työstä ja kaikesta siitä uudesta, mitä olin nähnyt ja
kuullut siksi väsynyt, että nukahdin pian.
Kauvan en kuitenkaan ehtinyt nukkua, kun korvissani alkoi kuulua tuttu
sävel. Aloin kuunnella sitä tarkemmin.... Eroitin jo sanatkin.... Kuin
tuhansista suista syöksyi sanat:
"On kurjan kurjat kunniassa
raharuhtinaat nuo röyhkeät
-- -- -- -- -- -- -- -- --
-- -- ne työtä ryöstävät --"
Hieroin silmiäni ja aloin tarkastella ympärilleni... Missä olen?...
Kauhistus... Puistossa, johon kaupungissa menin istumaan. Kaikki --
siirtola, talo kaupungissa, höyryvene, opistot, pellot, uutiskorpi, ne
kaikki olivatkin vain katoavaa, pois häipyvää unta. Olinkin vaan siinä
samassa riistäjäin maailmassa, josta jo luulin päässeeni. Työorjain
taistelu ei ollut hiventäkään laimennut. Yhä edelleenkin täytyi heidän
seista kylki kyljessä mahtavaa kapitalismia vastaan ja torjua sen
kiihkoisia hyökkäyksiä. Edessäni oli sama taistelu, samat tuskat ja
kärsimykset kuin ennenkin.
Pahoilla mielin, ruumiillisesti ja henkisesti masentuneena nousin ylös
penkiltä. Luitani kolotti ja vilun väreet raastoivat ihoani. Se teki
tuskani kaksinkertaiseksi. Kuinkahan kauvan olin mahtanut nukkuakaan?
Aurinkokin näytti takaperin kulkeneelta. Se oli itäpuolella taivaan
lakea aivan kuin aamupäivällä.... Aivan oikein. Tuollahan marssii
mielenosotus-joukko, jonka sunnuntai-aamuna oli määrä lähteä
liikkeelle.... Koko yön olen siis tässä nukkunut ja uneksinut
köyhälistön onnesta, onnesta jota tuskin milloinkaan tulevat silmäni
näkemään -- --
Mieli apeana lähdin astumaan joukon jälkeen. Vähitellen lämpenin ja
jäseneni alkoivat notkistua. Saavutin joukon juuri kuin se oli
laulamassa laulun viimeistä säettä. Siihen yhdyin minäkin ja sydämmeni
pohjasta lauloin: --
"Työmiehet, kyntäjät ja kaikki
työkansa, joukko nälkäinen.
Maa meidän on ja olla täytyy,
vaan ei laiskain lurjusten.
Nälkä meill' on aina vieraanamme,
vaan kuin korpit haaskoiltaan
me kerran kaikki karkoitamme,
niin päivä pääsee paistamaan.
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään."
Mielenosotusjoukon jälessä marssiessani, muistin kaiken niin ihmeen
elävästi. Muistin keskustelumme Esa Korven kanssa, ja sen vuoksi teki
mieleni kertomaan kaikki hänelle. Mutta kun en kuitenkaan häntä löytänyt
päätin kirjoittaa uneni hänelle, jonka näin olen tehnytkin. Kumpa vaan
tämä vaatimaton kertomukseni Esa Korpeen vaikuttaisi sen mitä toivon. En
toivokaan, että tämä synnyttäisi hänessä mitään sairaloista
toteutumattomaan toivoa, vaan että se synnyttäisi hänessä sammumattoman
vihantulen olevia vääryyksiä vastaan ja terästäisi häntä uupumattomaan
työhön itsensä ja vielä tiedotonna uinuvan sortoa ja vääryyttä kärsivän
köyhälistön puolesta.
* * * * *
Milloinkahan tulee senlainen aika ettei ihmislasten tarvitse kirjoitella
"unia" työstä ja leivästä, vaan että niitä molempia saa joka päivä
kyllikseen?
End of the Project Gutenberg EBook of Uni, by Sulo M. Hytönen
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UNI ***
***** This file should be named 19918-8.txt or 19918-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/1/9/9/1/19918/
Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
*** END: FULL LICENSE ***
