The Project Gutenberg eBook of Puhettako parantelemaan
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Puhettako parantelemaan
Yksinäytöksinen näyttämökohtaus
Author: Santeri Räsänen
Release date: June 11, 2024 [eBook #73810]
Language: Finnish
Original publication: Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1924
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUHETTAKO PARANTELEMAAN ***
PUHETTAKO PARANTELEMAAN?
Yksinäytöksinen näyttämökohtaus
Kirj.
SANTERI RISSANEN
Hämeenlinnassa,
Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,
1924.
HENKILÖT:
_Eskolan emäntä_.
_Inkeri_, hänen tyttärensä.
_Ramperin Retriikka_.
_Otteliaana Ovaskainen_.
Nykyisin maaseudulla.
Maalaistalon tupa. Taustaovi. Ikkuna. Uuni, tuvan sisustus
paikkakunnalla käytännössä olevan mukainen. Eskolan emäntä kehrää.
Inkeri ompelee. Retriikka ja Otteliaana tulevat taustaovesta.
_Retriikka_. Hyvää ehtoota.
_Otteliaana_. Ja lykkyä mykky työkkyritaloon!
_Eskolan emäntä_. Jumal' antakoon! (Seisauttaa kehränsä ja katsoo
tulleita.) No, mutta tuttua väkeähän nämä vieraat taitavat ollakin. En
ollut pirtin pimeydeltä tunteakaan. (Sysää kehränsä syrjään, nousee ja
menee tulleita tervehtimään.) Ehtoota, ehtoota, ja tervetultua taloon.
_Inkeri_ (on pannut ompeluksensa pois, nousut ja niiannut. Pyyhkii
penkkiä vieraiden istuimeksi.)
_Retriikka_ (kättelee talonväkeä). Kiitoksia, emäntä. Iltaa, Ingersohvi.
_Inkeri_. Tädit ovat hyviä ja painavat puuta.
_Otteliaana_ (on kätellyt emäntää ja Inkeriä). Tattis, pikku Inger,
(Istuutuu.)
_Eskolan emäntä_. No, tännekö se Inkeri vieraat vain tupaan istumaan
hommasikin? Olisi toki lähdetty tuonne kamarin puolelle mukavampiin
mööpeleihin.
_Retriikka_. Mikäpä vika näilläkään mööpeleillä lienee? Passaahan näin
tuttujen täälläkin tiimapuolikas pakinoida. (Istuutuu.)
_Otteliaana_. Just puhuttu! Vielä meitä nyt sohviin ja lenstuoliin ja
muihin mukavuuksiin völjäilemään.
_Eskolan emäntä_. No, kun tyytynette ja tykännette täällä olemaan...
Mutta kuppi kuumaa meidän kuitenkin kulauttaa pitää. (Inkerille.)
Syynääpäs sinä, Inkeri, tuonne hellan piisiin, eikö siellä vielä olisi
pannun pohjassa vieraiden varaa. (Alkaa siivota pöytää.) Ei tässä
nyt tosin ole tällä kertaa kahvin keralle sen kummempia sortteja ja
serveerauksia kuin retaa ja sokeria. Pullat puodissa ja pikkuleivät
paakarissa, he, he. Odoteltiin onneksi vielä kahvin kanssa miehiä
tuolta puulaakin virmantöistä ja propsileveransseista kotiin, niin
että sattui edes sen verran suunavausta valmiiksi.
_Otteliaana_. Vielä tässä nyt kahvia kummempia rustauksia ja rahtaukseja!
Niinkuin ne pullat ja paakkelsit, kaakut ja muut piparnötterit olisivat
näin maalaisoloissa aina ja alvariinsa joka vieraalle kahverista
kaapattavissa. Ryypätään vain kahvi kahvina ilman muitta tarjouksitta
ja tilpehööverittä.
_Inkeri_ (on ottanut liinan ja levittää sen pöydälle).
_Eskolan emäntä_ (Inkerille). Senkö sinä vain salveetin? Olisihan siellä
ollut oikeita tuukkiakin.
_Retriikka_. Antaa vain olla. Välttää se sekin. Olisi passannut vallan
tuukkailemattakin. Vai tärkkisiä värkkejä ja rimsuniekkoja tässä nyt
arkioloissa —!
_Eskolan emäntä_. Noo, tokihan toki sen verran parhaimmille
naapureille... (Inkerille.) Rikka on hollarissa, sokerskooli ja nekka
kaapissa ja retaa hyllyllä porsliinimukissa valmiiksi kummattuna.
(Istuutuu, vieraille.) Eipä teitäkään ole taas näkynyt näillä main
vissiinkään viikkoon pariin. Minä jo tultuanne tuumailinkin, että
mihinkäs nyt risti riitataan, kun naapurin naisiakin kerran kylään
käkee.
_Retriikka_. Riipaisee hänet vaikka tuohon ikkunan paistavimpaan pookaan
tai uuninranssiin, he, he, he! (Vakavasti.) Tietääpä ja tunteepa nämä
taloisten naisten kylänkäynnit. Mieli monesti tekisi ja jalkaakin
vetäisi, mutta pääseekös sitä noin vain joka haluunsa hommiltaan ja
huusholliltaan edes rakkaimmassa rannissaankaan pyörähtelemään!
_Otteliaana_. Just puhuttu! Kesällä ei kerkiä, talvella ei tarkene,
hihi! Aamusta aikasesta iltaan myöhäiseen saa vain häärätä humppasta
kotoisissa kiireissään ja kukinnoissaan niin että tahtoo jalat lenkiksi
lyödä.
_Retriikka_. Niin, pudottaudu jo kukon aamuvirttä vetäessä lämpöisten
täkkiesi turvista ensimäisimpänä kylmälle lattialle aamukahveerinkiisi
ja paneudu vasta väen muun jo iltaunta ottaessa viimeisimpänä
polsterillesi pakottavia ja jomottavia jäseniäsi oikaisemaan.
_Otteliaana_. Just — juostuasi päivän pitkän senkin seitsemässä sortissa
ja tehtävässä. Petattuasi, passattuasi, teetattuasi, tiskattuasi,
putsattuasi, pölyytettyäsi — —
_Retriikka_. Pyykättyäsi, parsittuasi, reilattuasi, tikattuasi,
ryykättyäsi — —
_Otteliaana_. Hyysättyäsi ja huusattuasi hyväsi ja huonosi työhönsä ja
tehtäväänsä, jaettuasi ortelit piioille ja pirpanoille — —
_Retriikka_. Ja pidettyäsi kaikki kunnossa ja oortningissa lusikoista
lehmiin asti.
_Otteliaana_. Just — puhtaina ja paikoillaan, pannut ja kannut,
kastrullit, pilkkumit, peelarit, padat, mukit, halsterit, halstuopit,
kihvelit, kahvelit, koolit, taltrekit, murttelit — —
_Retriikka_. Vörkkelit, peitit, luussit, lyyssit, paidat, pöksyt,
lakanat, hantuukit, halstuukit, nästyykit, palttoot, vanttuut,
simpsetit ja raakut ja ravatit — —
_Otteliaana_. Just — ja humppase ja hippase sitten siihen väliin aitat
ja navetat, vinnit ja kellarit, ryytimaat ja rekoorit, katso, ettei ehdy
Eprosiina, että heruu Helanteri, että menestyvät muuruutit ja rööpetit,
ryytimaamansikat ja tikkerperit, että saa vettä ingerlummit ja valmut,
mintut ja myntit, latyrintit ja senkin seitsemät lapyrintit, joita nyt
jokainen rekooriinsa rustaa —
_Retriikka_. Eikä siinä kaikki, vaan juokse vielä puotiin ostamaan
kahvit ja ryynit, sokerit ja siirapit, suolat ja pippurit, lanellit ja
pumasiinit, serttingit ja raaveltuukit, rullarihmat ja vingerporit — —
_Otteliaana_. Tingi ja patista puukhollarilta, pidä silmällä, etteivät
ole mitassa nuukia ja liian nättejä, että antavat parhaita papuja
ja että räknäävät rahasta oikein, eivätkä valskaa ja vie pussia ja
pörssiä, tai että pistävät velaksiotot oikeille kontoilleen ja
kuranteille — —
_Retriikka_. Ja jos taloosi tulla tupsahtaa joku vallesmanni tai tuttu
hantelsmanni, puupuukhollari tai henkiherrassöötinki, ehkäpä vielä
rovastikin ruustinnoineen ja ryökkynöineen, niijaa, pidä huoli, että
saat ne syötetyiksi ja juotetuiksi paistein ja puuroin, sopin ja
soossein, tuuvingein ja ties minkämoisin kokkikirjan konstein ja kujein.
_Otteliaana_. Just — ja — —
_Inkeri_ (on tuonut kahvikaluston ja pannun pöydälle, ja kaatanut
kahvia kuppeihin). Tädit ovat ystävällisiä ja ottavat kahvia. (Vetäytyy
jatkamaan ompeluaan.) i
_Eskolan emäntä_. Olkaapas todellakin hyviä ja ottakaa kahvi kuumana
ollessa. — Niin sellaistahan se tahtoo naisväen hyörinä ja pyörinä
'olla. Niinkuin Otteliaana tässä sanoikin: kesällä ei kerkiä, talvella
ei tarkene. — No mutta, hyvät ystävät, älkääpäs nyt ruusailko! Kahvi
ehtii jäähtyä. Retriikka, olepas hyvä —!
_Retriikka_ (ottaa kahvia). Olisihan tässä nyt toki voitu supatella ja
resuneerata kahvittakin...
_Otteliaana_ (ottaa kuppinsa). Eikä me olisi muuten tultukaan, vaan
kun kuulimme Ingersohvin illalla kotiutuneen sieltä kansalaisten
opistosta, tai mikä laitos se nyt olikaan —?
_Inkeri_. Kansanopisto, täti hyvä.
_Retriikka_. Niin päätimme kesken iltatöidenkin pistää pikimiltään
pikommiksi tänne kuullaksemme, mitenkä Ingersohvi on sitten viime
näkemämme voinut.
_Otteliaana_. Just, ja mitä verskiä sinne pääpaikkoihin ja suureen
maailmaan kuuluisi.
_Eskolan emäntä_. Olipa oikein lysti, että edes piipahditte. Etenkin kun
Otteliaana on Inkerin sylikummikin.
_Otteliaana_. Just. Minähän tätä Ullastiinan vielä siukkana maatessa
kiessikyydillä kirkolla ajelutin ja pappilan herskaapin maatsaliin
rovastin ristittäväksi kantaa keikuttelin. Tällä oli silloin niin
koreat kastekoltit ja myssyt ja luurit ja muut munteeringit, että
rovastin ryökkynätkin komhoijautuivat tätä vörmaakistaan halssailemaan
ja teevimään ja söötiksi ja vakkerpaarniksi nimittelemään. Ja itse
pappa rovastikin taputti tätä poskelle ja sanoi, että sokkertöös,
sokkertöös. Pitihän tätä nyt koulustaan kotiuduttua tulla kumminsa
helssaamaan ja haastattamaan.
_Eskolan emäntä_. Paljonhan tällä onkin sieltä opistostaan haastelemista
jos mihinkä malliin ja ralliin. Olemme tässä kaiken päiväämistä
pakisseet ja porisseet. Opisto kuuluu olleen vallan mallimeininki ja
opettajat kaikki höölejä ja kampraattimaisia. Ovat ohjailleet näitä
oikein kädestä pitäen jos mihin: huusholliin, ravan rustaukseen,
teetaukseen ja passaukseen, ryytimaan hoitoon, räknäämään, riittaamaan,
pännää käyttämään, lukemaan, laulamaan ja käsitöitä tekemään.
_Retriikka_. Jo minä olenkin tässä syrjäkariin katsellut, että mitähän se
Ingersohvi niin ahkerasti virkkaa ja värkkää. (Nousee, menee Inkerin
luo ja katselee tämän työtä.) Taitaa tullakin piironkituukki, vai
paidan kokettiko tästä tehtäneen —?
_Inkeri_. Kaitaliina vain.
_Otteliaana_. Ihan pitää minunkin katsoa. (Nousee, menee Inkerin luo ja
alkaa hypistellä Inkerin ompelusta). Niinpähän on, puurtlööppari. Ja
oikein hoolsömmingillä.
_Retriikka_. Ja niin ovat viinit pistokset, jotta luulisi massiinalla
tikatuksi.
_Otteliaana_. Just! Tuskin saisi kaupungin sömmerskalta parempaa.
_Eskolan emäntä_. Samanlaisia ne ovat muutki Inkerin opistotyöt, vallan
kuin vapriikkivalmisteita. Ja niitäkös on siellä näprätty jos johonkin
virkaan ja vasuunaan: vanttuita ja vörkkeliä, rimpsuilla ja proteerattuja
nestuukkia, merkatuita hantuukkia ja tyynynvaaruja, rikkahollareita,
aamuröijyjä ja ihan kokonainen kesäleninkikin. Jo minä sanoinkin
Inkerille, että ihanhan sinusta saatiinkin oma sömmerska tänne kotikylään.
(On puhellessaan kaatanut kahvia kuppeihin.) Mutta vassokuu, tulkaapas
ottamaan toinen kuppi kahvia, ennenkuin täällä kerrassaan kylmenee.
_Retriikka_ (siirtyy Otteliaanan seuraamana pöydän luo kahvia juomaan).
Olisihan se jo yksikin kuppi piisannut.
_Otteliaana_. Just, näittä pootooreittakin, kuten Kivalterin Kaisa sanoo.
_Eskolan emäntä_. Ottaisit sinäkin, Inkeri, vingerporin verran.
_Inkeri_. Kiitos, minä join jo iltamassa.
_Eskolan emäntä_ (Retriikalle ja Otteliaanalle.) Muudan mukava juttu
minua kuitenkin tinki Inkerin opistostaan kertoessa sekä suututtamaan
että naurattamaan. (Inkerille.) Minä meinaan sitä kielen siivoamista.
_Inkeri_. Äiti tarkoittaa kai puhdaskielisyyttä —?
_Eskolan emäntä_. Niin, oikein. (Retriikalle ja Otteliaanalle.) Näille
kuuluu näet käyneen Helsingistä asti haastelemassa jokin maisteri tai
tohtori, ettei tämä meidän kansamme muka puhukaan puhdasta ja selvää
suomenkieltä, vaan jotakin vain sekotettua melskaa ja mongerrusta.
_Retriikka_. No, kaikkea sitä kuuleekin, he, he! Oikeinkohan tuo oli sitä
sanoessaan selvällä järjellä ja ymmärryksellä.
_Otteliaana_. Tai jos se maisteri ja tohtori ei itsekään osannut selvää
suomea ja luuli, etteivät muutkaan osaa.
_Eskolan emäntä_. Viisas ja viksu mies se kuuluu olleen ja selvä
suomalainen.
_Retriikka_. No, mitähän tuo oli tuollaisella tarinallaan
tarkoittavinaan?
_Eskolan emäntä_. En ole vielä sen supliikeista täysin selvillä, mutta
Inkeri kertoi sen kehoittaneen jokaista suomalaista siivoamaan
sanontatapojaan ja käyttämään kunnollista ja kelvollista kieltä.
_Otteliaana_. No, ei kummempia! Jottako tässä olisi paneuduttava vielä
puhettaankin paikkailemaan ja parantelemaan!
_Eskolan emäntä_. Ainakin muka huolekkaammin hantteeraamaan ja
huushollaamaan.
_Retriikka_. Niinkuin tämä suomenkieli ei olisi kyllin hyvää
tämmöisenäänkin, he, he.
_Otteliaana_. Just! Räätälöimättä ja roklailematta, hi, hi.
_Eskolan emäntä_. Niin minustakin. (Inkerille.) Juttelepas kuitenkin,
Inkeri, vielä juurta jaksain, mitä se jupisteri siellä teille siitä
kielen siivoamisesta sanoi ja selitti.
_Inkeri_. Kernaasti. Muistankin hänen esitelmänsä miltei sanasta
sanaan. Hän kertoi ensin, miten kansamme kaukaisessa muinaisuudessa
saapui tähän maahan etäisiltä Aasian aroilta ja käytti silloin vielä
vieraista vaikutteista vapaampaa sointuisaa suomenkieltä. Sitten joutui
kansamme voimakkaamman oikeudella vuosisadoiksi naapurinsa Ruotsin
vallan alaiseksi. Silloin alkoi ruotsalainen vaikutus saada laajenevaa
alaa Suomessa. Kun korkein virkamiehistö oli ruotsalaista, laki
Ruotsin, asiakirjat ruotsinkielisiä ja oikeudenkäyttö ruotsinkielistä,
tuli ruotsinkieli viralliseksi kieleksi maassamme. Kouluissa käytettiin
latinankielen ohella ruotsinkieltä ja ruotsinkieli tuli näin vähitellen
koulukieleksemmekin. Ylemmistömme omaksui ruotsalaiset tavat ja kielen
ja alemmistomme koetti jäljitellä ylemmistöään. Tultiinkin niin
pitkälle, että ken täällä tahtoi olla jotakin tai tulla joksikin,
koetti kulkea ruotsia taitavan kirjoissa. Moni suomalainen ruotsinti
tai otti ruotsalaisen nimenkin. Niin alkoi täällä entisten Heikin-,
Matin-, Pekan- ja Paavonpoikien sijasta vilistä Henrikssonneja,
Petterssonneja, Mattssonneja, Paulssonneja, Nissenejä, Eskelinejä,
Veikkoliinejä, Ticklenejä tai koreita Silfverhjelmiä, Åkerblommeja,
Sundblommeja, Redsvennejä, Lindblommeja ja monia muita. Kun vielä
ruotsinkielen mukana tuli lainasanoissa maahamme loisia muistakin
kielistä ja toisaalta venäläinen vaikutus sai Sergejeffineen,
Popoffineen, Smirnoffineen, Moldakoffineen ja muine neffineen ja
noffineen maamme itäosissa kasvavaa jalansijaa, oltiin ja elettiin
täällä vihdoin, kuten maisteri kuvaavasti mainitsi, kielellisesti
täydellisessä Baabelin sekoituksessa. Omaa hyvää äidinkieltämme,
suomea, ei sen sijaan pidetty paljonkaan arvoisena. Se oli muka vain
sivistymättömän rahvaan kieli, jota tuskin Jumalakaan kuuli ja ymmärsi.
_Retriikka_. Noita narreja!
_Otteliaana_. Just puhuttu! Ja tokko lie ollut koko tuossa venskailevassa
ja menskailevassa sekavassa selskaapissa yhtään ainoaa viisaammalla ja
valistuneemmalla järjen värkillä varustettua?
_Eskolan emäntä_. Niin, samaa minäkin meinailin kysyä.
_Inkeri_. Oli useitakin. Moni kansamme silloisista merkkimiehistä terästi
peitsensä kielemme puolesta. Niinpä vakuutti aikoinaan Agricola,
kirjallisuutemme isä, että »kyllä se kuulee suomenkielen, joka ymmärtää
kaikkein mielen», niin koki piispa Taneli Juslenius todistaa, että
suomenkielelläkin on arvonsa, asemansa, oikeutettu olemassaolonsa
muiden kielten rinnalla ja niin lauloi runoilijamme Jaakko Juteini,
että »arvon mekin ansaitsemme Suomenmaassa suuressa», mainitaksemme
vain muutaman monista kielemme parasta palvoneista. Heidän harras
halunsa ja ihailtava innostuksensa kielemme kohottamiseksi alhaisesta
asemastaan nostatti kylläkin heille joukon työtovereita ja kannattajia,
mutta minkäänlaista valveutunutta joukkonousua he eivät voineet saada
viritetyksi. Kansamme heräämiseen käsittämään kielensä asema ja arvo
tarvittiin aikaa ja jatkuvaa ankaraa työtä.
_Eskolan emäntä_. Vanhasta totutusta on usein vaikea luopua.
_Inkeri_. Niin on ja siksipä olikin kamppailu kielemme saamiseksi sille
tässä maassa kuuluvaan asemaan ja voimaan pitkä ja sitkeä. Vasta kun
keisari Aleksanteri ensimmäinen maamme jouduttua Venäjän valtaan
korotti Suomen »kansakuntien joukkoon» ja lämmin isänmaamme ystävä
Aadolf Iivar Arvidsson selvin ja suorin sanoin selitti, että tämän
kansamme kansakuntien joukossa olemisen ja pysymisen epäämättömänä
edellytyksenä ja ensimmäisimpinä ehtoina on kansan kielemme eheänä ja
puhtaana säilyttäminen sekä valta-asemaan kohottaminen, koskapa kansa
kielensä kadotettuaan on itsekin kadonnut, alettiin yleisemmin ymmärtää
ja havaita suomenkielen sorrettu ja hyljätty asema maassamme meille
vieraan ja toissijaisen ruotsinkielen rinnalla ja työskennellä tämän.
epäkohdan poistamiseksi. Oikealla ajalla johdatti silloin Jumala
kaikkivaltias viisaudessaan nuoren Elias Lönnrotin askeleet kaukaisille
Karjalan maille kokoamaan siellä korpien povessa säilyneet iki-iihanat
esi-isiemme muinaisrunot, jotka Lönnrot sitten järjesti ja julkaisi
kuulun »Kalevalan» nimellä.
_Retriikka_. Minä olen kuullut noita runoja. Meidän lapset ovat niitä
lukeneet kansakoulussa.
_Inkeri_. Niin, kansanrunoelmiemme tunteminen kuuluu suomalaiseen
sivistykseemme ja siksi sitä luetaan jo kaikissa kouluissamme.
Kun Kalevala ilmestyi, herätti se heti suurta huomiota ulkomailla
oppineiden, tutkijoiden ja kielimiesten kesken. Kansanrunoelmien
tuntijat tunnustivat sen yksimielisesti kaikista kansanrunoelmista
parhaimmaksi ja kielimiehet ylistivät sen kieltä harvinaisen
sanarikkaaksi, sointuvaksi ja sulautuvaksi ja tutkijat sen aihetta
arvokkaaksi ja kansamme varhaisia vaiheita ja oloja tärkeällä
tavalla valaisevaksi. Silloinpa havahtui Suomen suomalainen kansakin
tajuamaan täydellisesti oivan, kauniin ja rikkaan kielensä arvon
ja erikoisuuden. Kansankielemme ei ollut enää kenenkään mielestä
huono ja halveksittava köyhä ja raaka rahvaankieli, vaan meidän
suomalaisten yhteinen, kallis äidinkielemme. Vanhat luulottelut
ruotsinkielen ainoasta autuaaksitekeväisyydestä alkoivat horjua ja
väistyä ja vihdoin valtiomiehemme Juhana Wilhelm Snellmanin aikana ja
ansiosta suomenkieli pääsi viralliseksi kieleksi maassamme. Suomen
kansallisuus- ja kielikysymyksen tultua päivän polttavaksi virisi myös
vilkas harrastus suomenkielen saattamiseksi koulukieleksemme ja uusia
suomenkielisiä alempia ja ylempiä kouluja perustettiin kilvalla, niin
että niitä nyt on jo kaikkialla sekä kansanopetusta että korkeampaa
opetusta varten. Ja kuten me tiedämme, saarnataan kirkoissamme
jumalansanaa kansankielellämme. Vain kourallinen kiihkoruotsalaisia
kansalaisiamme ja jotkut heidän typerät hengenheimolaisensa pitävät
vielä kiinni siitä, että ruotsinkielen valta-asema sivistyskielenä
pysyy tässä maassa, kun taas jokainen kunnon kansalaisemme muistaa
Arvidssonin lausetta: »ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tule,
olkaamme siis suomalaisia» ja käyttää puheessaan ja kirjoituksessa
suomenkieltä.
_Otteliaana_. Just! Se mies on sanonut asian paikalleen.
_Retriikka_. Akuraatisti aivan kuin minun suullani.
_Eskolan emäntä_. Järkevä mies se Arvidssonni! No niin, nythän meillä on
siis jo tämä kielemme viimeinkin arvossaan ja oikeuksissaan.
_Inkeri_. Se on kylläkin onnellinen tosiasia mutta — se ei riitä.
_Retriikka_. No, mikä siinä nyt vielä reistaisi ja rikeeraisi?
_Otteliaana_. Just! Kaikkihan on selvää kuin läkki. Suomenkieli on
virallinen, rotakollat ja muut lanketit, lenkit ja listat saadaan
omalla kielellä, papit saarnaavat suomeksi, kouluissa luetaan suomeksi,
runoja ja romaaneja painetaan suomeksi, aviisit räntätään suomeksi
ja lukuunottamatta joitakin herraskaisia hölmöjä haastetaan
suomenkielellä. Mikä siinä enää voisi olla väärällään ja vinksallaan?
_Inkeri_. Paljonkin. Kielestämme puuttuu vielä kuten äiti sanoisi
siivoaminen ja Otteliaana täti: teetaaminen. Äidinkielemme ei ole
vieläkään kohotettu täyteen arvoonsa ja asemaansa. Me emme puhu ja
kirjoita kieltämme lähestulkoonkaan oikein ja ennen kaikkea puhtaasti.
_Eskolan emäntä_. No, no, lapsi, mitä sinä nyt laventeeraatkaan!
_Inkeri_. Sanon vain silkan totuuden. Kielessämme on vielä enemmän kuin
luulemmekaan ja huomaammekaan tuota vanhaa baabelilaisuutemme perua.
Paitsi että me viljelemme puheessamme ja kirjoituksessamme monia
muukalaisuuksia, vilisee suomenkielessämme milteipä määrättömästi
kaikista mahdollisista ja mahdottomista kielistä tänne kulkeutuneita,
kotiutuneita ja rikkaruohoiksi kieleemme kasvettuneita, joskin oman
ääntämistapamme mukaisiksi muokkautuneita lainasanoja, joista meidän
olisi päästävä ja puhdistauduttava. Näillä ei tarkoiteta suinkaan
sellaisia yleismaailmallisiksi vakiintuneita sivistyssanoja kuten
esimerkiksi musiikki, prosentti, posti, patentti, politiikka —
vaan sellaisia, joilla on tai joille voidaan saada omassa kielessä
vastineensa ja oma käsitenimensä.
_Otteliaana_. Just! Alanpa jo aavistella, mitä se teetaajamaisteri on
tähtäillyt.
_Inkeri_. Sivistyneistömme esimerkiksi käyttää niin hyvin koti- kuin
seurustelukielessään aivan yleisesti noita lainasanoja. Ja kuitenkin
tulisi suomalaisen sivistyneistön olla kielen käytössä muille
esimerkkinä.
_Retriikka_. No, kenenkäpä sitten, ellei koulut ja eksaamit käyneiden?
_Inkeri_. Maisteri, joka tuntui kotiutuneen niihin piireihin
täydellisesti ja eiköpä liene ollut niistä lähtöisinkin, esitti
lukuisia näytteitä sivistyneistömme suomenkielen käytöstä. Muistan
niistä muutamia: »Postimestarin söötillä ja raarilla pikku Signellä
on ollut lastenbaalien jälkeen forstmestarinnan luona kauhea kramppi.
Postimestarin tantti telehvonoi heti tohtori Törnvallille,
joka tulikin issikalla ja määräsi pikku piialle lepoa ja
rauhaa. Signelle petattiin resoorisänky mammansa kammarin alkoviin ja
hänet käärittiin kylmiin lakanoihin. Tohtori käski laskea rullakardinit
alas ja vetää salusiinit eteen. Kun Signe sai vielä rauhoittavia
rohtoja, nukahti hän ja kuuluu taas olevan normaalikunnossa.»
_Otteliaana_. Hi, hi, just kuten pastuurskassa! Samaan sorttiin ja
viisiin sitä sielläkin viinisti vinskataan.
_Inkeri_. Tai tähän tapaan: »Gustaava juoksee Keckmanin konditoriiasta
venäfleetan ja mandelkranssia, piparnötteriä tai muuta pikkuleipää,
panee sitten kahvin hellalle ja serveeraa saliin. Gustaava katsoo
myös, että tampuurin ovi on auki ja verannan rappu lakaistu. Meille
tulee tirehtöörskä visiitille», taikka: »Pappa, panepas tuohon
toalettihuoneen lampun reservoaariin öljyä ja katso, ettei prennari
levitä liiaksi», tai: »Liisa panee sinne kapsäkkiin piirongin lootasta
minun veskani, piippisaksini ja virkkuuni — —»
_Retriikka_. He, he, he! No, osaa se tuo Ingersohvi noita herskaapien
meininkejä mallata! Justiinsa tuohon tyyliinhän ne sivistyneet tätä
suomea selskaapeissaan ja kotioloissaankin haastavat ja hantteeraavat.
_Otteliaana_. Ollen kuitenkin olevinaan viiniä ja valistunutta,
lukenutta ja laulanutta väkeä.
_Inkeri_. Älkäämme moittiko yksin heitä, vaikka heidän velvollisuutensa
olisikin olla kielenkäytössään muille esikuvina. Sama surullinen seikka
on todettavissa monissa muissakin.
_Eskolan emäntä_. Etköhän sinä, Inkeri, nyt noine kielimaistereinesi ja
intoinesi ala liioitella? En minä ainakaan ole kuullut muiden kuin
herrasväkien noiden esimerkkiesi tapaan suomea solkkaavan.
_Inkeri_. Ette, sillä te olette tottunut kielemme lainasanoihin niin,
ettette sitä huomaakaan.
_Retriikka_. Kyllä minäkin yhdyn Ullastiina-emäntään, ettei sitä toki muut
siihen viisiin kuin vallasväet tätä kieltä käyttele.
_Inkeri_ (hymyilee). No, minun pitänee taas valaista väitteeni
esimerkeillä. Jos menemme johonkin kauppaan eli kuten te sanoisitte
puotiin, niin kuulemme kuin kilvalla käytettävän sellaisia sanoja kuin
konttoristi, puukhollari, tiski, tiskimies, kasöörska, fakki, loota,
laakeri, makasiini, parttiia, paketti, kundi, jauhokuli, sokeritoppa,
rahti, nyöri, brutto, netto, seteli, pakka, lompuukki ja lukemattomia
muita. Yksikään noista sanoista ei ole suomea, mutta käytetään muka
puhdasta suomea puhuttaessa aivan yleisesti.
_Otteliaana_. Ingersohvi on oikeassa! Eivät tunnu olevan kauppiaat,
hantlesmannit, puotilaiset ja tuskinpa ruukiherratkaan olevan sen
siistimpiä ja selvempiä kielenkäytössään.
_Retriikka_. On totta, että tuollaista kieltä käytetään kaupoissa ja
konttoreissa, joissa ollaan ulkomaalaisten ja ummikoiden kanssa
tekemisissä, — ja olenhan minä kuullut sitä itsekin täällä meidän
Pekkalankin puodissa, mutta muilla aloilla — —
_Otteliaana_. Just!
_Inkeri_. Entä suutarit, vaikkapa vain meidän supisuomalaiset
kyläsuutarimmekin — eikös heilläkin ole puheissaan sellaisia sanoja
kuten lesti, raspi, nupi, ranti, lankki, risinka, holkki, tikki,
pliki ja lukemattomia muita. Räätäleillä eli suomeksi vaattureilla
on rässirautansa, tuumastukkinsa, roklausrihmansa, toppauksensa ja
tohveerauksensa, palttoonsa, rokkinsa, rässityspetinsä, kanttinauhansa,
remmisolkensa, ompelumasiinansa, säliinsä ja taas monia muita.
Maalarit puhuvat pukista ja tellingistä, purkeista ja pensseleistä,
runtiväreistä, paklauksista, mattaväreistä, puleerauksista,
petsauksista, lanssiväreistä, lakeerauksista, friisseistä ja
poorteista, nikkarit eli puusepät höylistä, höyläpenkeistä,
temmiraudoista, veivareista, porista, vinkkelistä, ruuvimeisseleistä,
justeeraussahoista, sinkkauksista, rässipiikeistä. — —!
_Otteliaana_. Just! Ja sepät ruuveista ja muttereista, jengeistä ja
pulteista, niiteistä ja naakeleista, porista, juottokolveista ja
tupulttiraudoista ja — ja paakarit paakkelsseista, pullista,
piparnöttereistä, jestistä, pelleistä, paistinpannuista, vormuista,
vispilästä, kaakuista, kartemumm — —
_Eskolan emäntä_ (nauraen). No, no, no! Jo me toki Retriikka raukan
kanssa uskomme, että näytäänhän sitä useilla aloilla sotkevan suomea
noilla, (Inkerille) mitenkä sinä sanoitkaan, lainasanoilla, vieläpä
hyvin runsaslukuisillakin. Mutta jos muut melskaavatkin mitä hyvänsä
ja millä tyylillä ja viisillä tahansa, niin haastaa vissistikin tämä
supisuomalainen maalaisväki kieltänsä kuten pitää ja passaakin.
_Retriikka_. Niin, me, joilla ei ole ollut herraskaisia mönstereitä
mälleinämme!
_Inkeri_ (hymyilee). Mutta tätihän käytti itse juuri samaa kielten
sekoitusta, josta tässä on muita moitittu.
_Retriikka_. Mi-minäkö?
_Otteliaana_. Just! Sinähän haastelit mönstereistä ja malleista, hi, hi,
hi! Elleivät ne ole juuri noita vieraita vaikutuksia, niin en minä
enää ole Ovaskaisen Otteliaana!
_Inkeri_. Niin, kieleemme loisiintuneet, ylemmiltä alemmille yleistyneet
lainasanat ovat eläytyneet niin meidän maalaistenkin keskuuteen, ettemme
aina ja alati tiedä ja tajuakaan niitä käyttävämme. Maisteri esitti
siitä lukuisia maalaisrahvaan parista tekemiään poimintoja. Mutta kuten
Otteliaana-täti viittasi, emme me tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan
todetaksemme sen itsekin omasta keskuudestamme. Äiti ja tädit ovat,
kaikella kunnioituksella puhuen, antaneet siitä tänäkin iltana kilpaa
näytteitä. Te olette haastelleet mööpeleistä, sohvista, lenstuoleista,
hellasta, sortista, serveerauksesta, retasta, paakareista,
kahvereista, rikuista, hollareista, ransseista, huushollista,
täkeistä, pelaamisesta, teetaamisesta, putsaamisesta, pyykkäämisestä,
tikkaamisesta, kastrulleista, pilkkumeistä, peelareista, kahveleista,
pelteistä, hantuukeista, tyynynvaaruista, rekooreista, vingerporeista,
nuukista, lystistä, nätistä, maatsalista, myssyistä, halssaamisesta,
helssaamisesta, hoolsömmingistä, nestuukeista ja kuka ne
kaikki muistaakaan. Ja kuitenkin te olette olleet käyttävinämme
supisuomalaista ja väärentämättömän puhdasta suomenkieltä.
_Eskolan emäntä_. Mutta onko vallan varmaa, että kaikki nuo kahverit,
rännälit, hollarit ja halstarit eivät ole suomea?
_Inkeri_. Kyllä. Jos me olisimme kyllin vieraita kieliä taitavia,
voisimme löytää noiden sanojen alkuperän monista kielistä: ruotsista,
saksasta, ranskasta, italiasta, kreikasta, venäjästä, arapiasta, jopa
kuolleista latinan ja sanskriitin kielistä.
_Retriikka_. Mutta —.jospa niitä on pakko puheessaan toimeentullakseen
käyttää, niin lainoja ja loisia kuin lienevätkin?
_Inkeri_. Ei ole. Useimmilla niistä on suomenkielessä aivan oma vastaava
sanansa, ja puuttuville taas on jokaisen suomalaisen kunnia-asia koettaa
keksiä vastineensa. Monet näistä suomalaisista vastineista ovatkin jo
käytännössä ja yleistymässä. Mainitsen sellaisista vain kahveli —
haarukka, roklata — harsia, karotti — kulho, tyyny — pielus, porsta —
harja, peltti — vyö, pännä — kynä, vingerpori — sormustin, sortti
— laji, täkki — peite, lakana — hursti, polsteri — patja, räätäli —
vaatturi, paakari — leipuri, raami — puite, luuri — harso, loota —
laatikko, hansikkaat — käsineet, talrikki — lautanen, vormu — muotti,
hantuukki — pyyhinliina, ryytimaa — kasvitarha, huusholli — talous,
hollari — pidin, kenkä — jalkine, rossi — rintaneula, tokka — nukke,
bluussi — pusero, soppa — liemi, soossi — kastike, ryykätä — silittää
ja leninki — hame. Kuten jo näistäkin muutamista monien parvesta
poimituista näytteistä hyvin huomaamme, ei kielessämme ole kovinkaan
kipeää puutetta lainasanojen vastineista eikä pienintäkään pakkoa
lainasanojen käyttämiseen. Sitäpaitsi ei kansamme osaakaan kaikkialla
lainasanoja lausua oikein, vaan muodostaa niistä omia nimiään,
hyasintista hajusintin, dynamiitista tinamyötin, morfiinista mortviinin
ja jopa kahvelista kihvelinkin.
_Otteliaana_. Just ja separaattorista siparaatin, konduktööristä
konehtöörin ja henkipuukhollarista henkipuukon.
_Inkeri_. On tosin vielä sanoja, joilla ei ole suomalaista vastinetta,
mutta niillekin kyllä kielemme kehittyessä oma käsitenimensä löydetään
tai laitetaan. Kielemme tutkimiseksi ja edelleen kehittämiseksi
perustettu ja toimiva Kotikielen seura onkin jo ottanut senkin
tehtävän työalakseen. Kun me elämme Suomenmaassa, olemme oma, nyt
itsenäistynyt vapaa Suomen kansa ja meillä on olemassa oma kaunis,
Kalevalan moisiin mestariteoksiin kypsä kielemme, niin tottahan
meillä on myös velvollisuus itsekullakin viljellä ja käytellä tätä
kieltä kunnollisesti ja puhua sitä puhtaasti, vieraista lainoista
vapautuneesti. »Nouse, riennä, suomenkieli, korkealle kaikumaan!»
on kielemme puhdistamisen kaunis ja korkea sekä samalla oikeutettu
päämäärä, muistaen, että »suomenkieli, suomen mieli, niiss' on suoja
Suomenmaan!» (Kaikki ovat hetken syviin mietteisiinsä vaipuneina.) Nyt
te kai jo käsitätte, mitä tuolla puheen parantamisella ja kielemme
perkaamisella tarkoitetaan ja tahdotaan aikaansaada?
_Retriikka_. Jo! Sillä tähdätään ja tahdotaan oikeaa ja hyvää, kaikkien
suomalaisten, ylhäisten ja alhaisten, kannatettavaa asiaa. Minä olen
tästä illasta alkaen sen innokas kannattaja ja koetan puolestani pyrkiä
kodissani ja sen ulkopuolella puhtaaseen kielenkäyttöön.
_Otteliaana_ (lyödä läimäyttää innoissaan kädellä polveensa). Just
puhuttu! Ja tässä on toinen teetaaja, joka tästä lähtien puhuu vain
akuraattia ja siistittyä suomenkieltä! Pois pannaan meidänkin
huushollista kaikki kielen lainat ja loiset ja tullaan toimeen vain
omillamme.
_Eskolan emäntä_. Nyt minäkin käsitän, mitä se maisteri on siellä
opistolla puhunut. Onhan synti ja häpeä sotkea syyttä suotta omaan
kelpo kieleensä niin paljon vierasta ja omaa syrjäyttävää. Minäkin olen
kielen siivoamisen lämmin ystävä ja kannattaja. En kuitenkaan uskalla
luvata paljon puolestani. Kuulun siihen vanhaan polveen, joka on
tottunut ja piintyneesti eläytynyt noihin kielen loisiin ja lainoihin
ja jonka on jo vaikea mukautua muuhun. Mutta toivonpa sydämestäni ja
uskon kaikkien muidenkin ikäisteni asian oivallettuaan toivovan, että
te nuoremmat ja teidän kasvattamanne uusi polvi panette parhaanne
ja lopuksi onnistutte tässä kauniissa ja kansallemme arvokkaassa
kielikysymyksessämme.
_Inkeri_. Kiitos noista sydämellisistä sanoistasi, äiti! Ne ovat paljon
painavia pyrinnössämme. Nuorempien harrastukset ja hankkeet, aloitteet
ja yritteet ovat aina toivehikkaampia ja tuloksellisempia, jos niiden
takana on väen vanhemman ymmärtämys ja myötätunto. Sitä nuoret aina
työssään tarvitsevat. Se innostuttua heitä harrastuksissaan, lisää
heille tarmoa työssään ja kannustaa heitä yhä uusiin ponnistuksiin.
Kiitos teillekin, tädit, että tahdotte taholtanne kantaa kortenne
kielemme kohottamiskekoon. Teidän ja teidän kaltaistenne kaikkien
asian ymmärtävien suomalaisten äitien työ on tässä tehtävässä
arvaamattoman tärkeää ja kallisarvoista. Eihän suomenkieltämme syyttä
sanota äidinkieleksemme. Äidit opettavat sen lapsilleen ja lapsi
perii kielensä äidiltään. Kuta kauneinta, puhtainta ja suomalaisinta
kieltä äitimme puhuvat, sitä sointuisampana ja väärentämättömämpänä
se sitten periytyy ja yhäti ylenee polvesta polveen.
_Otteliaana_. Just! Pojasta polvi paranee.
_Inkeri_. Niin, muistaen nyt ja aina ja juurittaen kaikkien
kansalaistemme tietoon ja tajuntaan, että »suomenkieli, suomen mieli,
niiss' on suoja Suomenmaan» ja että otamme kukin sekä kielessämme että
kaikessa muussakin ohjeeksemme äsken mainitsemani Arvidssonin
mielineuvon: »Pysy Suomessa pyhänä!»
_Kaikki_ (nousevat). Pysy Suomessa pyhänä! Kielessäsi, mielessäsi!
Väliverho sulkeutuu hitaasti.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUHETTAKO PARANTELEMAAN ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
