The Project Gutenberg EBook of Setä, by Samuli Suomalainen
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
Title: Setä
Ilveilys yhdessä näytöksessä
Author: Samuli Suomalainen
Release Date: March 27, 2016 [EBook #51577]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SETÄ ***
Produced by Tapio Riikonen
SETÄ
Ilveilys yhdessä näytöksessä
Kirj.
Samuli S. [Suomalainen]
U. W. Telén & Co, Kuopio, 1898.
_Omistettu rouva Aurora Aspegrenille_
HENKILÖT
_Väinö Aironen_, nuori ylioppilas.
_Herra Arvelin_, hänen setänsä.
_Pellonpää_, talon isäntä.
_Näyttämö:_ hyvin sisustettu huone, ovi perällä oikealla. Vasemmalla
vuode-uutimet.
1:nen kohtaus.
Aironen (yksin).
_Aironen_ (Kävelee lattialla edes takaisin, kädet seljän takana,
käsissä vihko. Jupisee itsekseen.) "Oi, hyvä herra, oi! Niin ei se
käydä saa, niin ei se käydä voi! Kas kuinka" -- -- (Ääneen.) Mutta se
nyt on merkillistä, ett'en saa tuota päähäni, ja huomenna pitäisi vaan
astua yleisön eteen! Helkkariinko se muisti minulta on mennyt! Kuinkas
se nyt taas olikaan: "Oi, hyvä herra, oi" -- -- Ja sitä paitsi, en minä
saata ymmärtää, miksikä tällainen tytön rooli juuri minulle
työnnettiin! Hyväntahtoinen mieshän se on, tohtori Bergbom, kun sallii
minun nyt jo toista kertaa esiintyä koetteeksi Suomalaisen Teaaterin
näyttämöllä. Mutta miksikä juuri tyttönä eikä luutnanttina, niinkuin
viime kerralla? Niin, sanoi hän, teissä on niin paljo hentoutta, ja te
voitte saada äänenne sekä miehekkääksi että naiselliseksi, ja sitä
paitsi teidän hento ruumiinrakennuksenne j.n.e., j.n.e. Minua harmittaa
vähän nuo "hennot" ja "naiselliset". Minä voin saada ala-e:n milloin
hyvänsä. (Laulaa.) La-la-la-la... no niin, nyt tosin en sitä saa, mutta
kyllä minä sen tavallisesti saan. (Katselee itseään.) Ja lienenkö minä
vainenkaan niin akkamainen? --. Ja päälle päätteeksi täytyi vielä ajaa
viikset pois! -- Haa! Minä tahtoisin jotain tragillista, jotain
Hamletia, jotain Macbethia! Minä panisin koko teaterin säpsähtämään.
(Deklamoi:)
Tule henkiin jälleen
Ja korpehen mua vaadi miekkasille,
Ja pelvosta jos piilen, naisten hemmuks
Mua silloin hauku. Pois sa hirmuhaamu!
Pois, tyhjä ilve!
(Pellonpää tulee peräovesta.)
2:nen kohtaus.
Aironen. Pellonpää.
_Pellonpää_. Vai ilive vainen! Sapperment! Min' oun hyvä mies, ja hyvä
se on mulla se mielennii loatu, mutta elekeehän...
_Aironen_. Tekös siinä olittekin, herra Pellonpää? Minä olin
näyttelevinäni Macbethia, ja te tulitte verrattoman sopivaan aikaan.
Nyt näyttelemme yhdessä! Minä olen Macbeth, ja te olette Banquo.
_Pellonpää_. Jaa minäkö?
_Aironen_. Te olette Banquo.
_Pellonpää_. Mikä peiakkaan Pankko?
_Aironen_. Oikeastaan te ette enää ole itse Banquo, vaan
(salaperäisesti) Banquon haamu, sillä itse olette te jo kuollut,
murhattu, mur-hat-tu salakavalalla tavalla.
_Pellonpää_. Jaa minäkö? Mutta...
_Aironen_. Kas niin, ei mitään muttaa. Te olette nyt se Banquo, jonka
minä vasta eilen illalla murhasin.
_Pellonpää_. Äläst' ny, sanoi Porilainen. Mutta kuulkeehan nyt,
majisteri! En minä ou tullunna tänne tijaatteria pelloomaan, vaan tahon
teille sanoa, jotta... sapperment!
_Aironen_. Niin, niin, minä tiedän varsin hyvin, mitä te läksitte
sanomaan. Sapperment! Mutta tehkää nyt mielikseni; näytelkäämme yhdessä
vähäsen vain, hyvin pikkuruisen. (Pyytäen.) Hyvä herra Pellonpää!
Ruvetkaa nyt Banquoksi ja (hiljalleen pakottaen häntä tuolin luokse)
käykää tuohon tuolin taakse kykkysillenne, tuohon noin. Olettehan te
aina niin hyvä...
_Pellonpää_. No, hyvä se on mulla se mielennii loatu. Sapperment! Mutta
mittees minä tuonne tuolin taakse?
_Aironen_. Sen saatte pian nähdä. No käykää jo toki, hyvä ihminen,
kykkysillenne! (Painaa hänet alas.) Olkaa siellä nyt hyvin hiljaa ja
kun minä sanon
Niin, onneks olkoon
Hänen ja kaikkein!
silloin nouskaa sieltä verkalleen ja katsokaa minuun, niinkuin kuollut
katsoo.
_Pellonpää_ (tuolin takana). Jaa kuollutko? Eihän ne vainoot mitä kaho.
_Aironen_. Mutta haamut katsovat, ja te olette juuri haamu.
_Pellonpää_. Jaa minäkö?
_Aironen_ (yhä kiivastuen). No mutta olkaa, hyvä ystävä, nyt ääneti ja
kuunnelkaa!
_Pellonpää_ (tuolin takana). Kyllä teä nyt on sitä vihon viimeistä,
mutta kun neät se mielenloatu... niin minkäs sillen nyt soa? (Istahtaa
lattialle.) Äh-häh!
_Aironen_ (kuin edellä). Vaiti nyt!
_Pellonpää_. Ols vai ny, sanoi Porilainen.
_Aironen_ (kuin edellä). Nyt se alkaa. (Deklamoi:)
Hoi, viinaa, sarkka täyteen!
Nyt koko seuran...
_Pellonpää_ (kurkistaen tuolin takaa). Kuulkees, majisteri, elekee
panna pahaksi...
_Aironen_ (itsekseen.) Tuo mies on kauhea. (Ääneen.) Mitä hittoja te
nyt siellä vielä?
_Pellonpää_. Sitä minä voan, jotta sill'aikoo kuin työ siellä soarnata
poasuatte, niin mittees, jos tässä näinikkään joutessaan panis
piippuun?
_Aironen_ (itsekseen). Kyllä tuo mies tekee minut vielä hulluksi.
(Ääneen.) Polttakaa, polttakaa ja (itsekseen) pakahtukaa.
_Pellonpää_ (vetää piipun taskustaan). Vot niin, sanoi ryssä.
_Aironen_. (Deklamoi:)
Hoi, viinaa, sarkka täyteen! --
Nyt koko seuran terveydeksi juon,
Ja ystävämme Banquon...
_Pellonpää_. Se olen minä, neät-sä.
_Aironen_ (jatkaa)....
jota kaipaan.
Josp' olis tässä hän!...
_Pellonpää_ (tulee tuolin takaa esille)
_Aironen_ (tuskissaan). Ei vielä, ei vielä!
_Pellonpää_. Oisiikohan teällä tulitikkuja? Ei neät sattuna völjyyn. Se
meijän mamma se aina kävvöö ja koplottelloo kaikki tikut taskuloista.
Kas, tuossahan niitä töskyjä onnii. (Tarkastelee.) Jaa, neä on niitä
alastarolaisia.
_Aironen_ (vaipuu epätoivoisena nojatuoliin, seljin Pellonpäähän,
itsekseen). Ellei tuo mies vielä tänä päivänä vie minua Lapinlahteen,
niin se on ihme ja kumma.
_Pellonpää_ (on sillä välin asettunut tuolin taakse lattialle). No nyt
kelepoo pelata kometiijoo. Alakakee voan. (Äänettömyyttä.) No? (Samoin)
No!? Mittees työ siellä kuhnailetta? Elekee viivytellä! (Kurkistaa
tuolin takaa.) Ettekös työ pellookkaa?
_Aironen_ (masentuneena). En.
_Pellonpää_. Mikääst o? sanoi Porilainen.
_Aironen_. Te olette mahdoton.
_Pellonpää_. Jaa minäkö?
_Aironen_. Te juuri.
_Ääni_ (ulkoa). Hiskias!
_Pellonpää_ (kiireesti esille). Voi hiivatti! Muija huutaa
hoilottelloo. Ja minä teällä... Kuulkees nyt, hyvä majisteri, nyt minun
pittää teille sannoo, jotta, jolletta työ jo tännään maksa, niin...
_Aironen_ ... niin te ajatte minut pois. Niinhän te teette?
_Pellonpää_. Elekee ottoo leikiks. Niin minä justiisa teennii.
Sapperment!
_Aironen_. Sitähän te olette sanoneet jo sata kertaa. Miks'ette tee
sitä? Ajatelkaas toki tuota hirmuista laitaa, -- kak-si-sa-taa markkaa
on teillä saamista minulta! Voi hirmuista summaa kuitenkin! Te olette
niin köyhä; ette voi odottaa. Teidän täytyy rummuttaa maailmalle, että
se ja se ylioppilas on semmoinen ja semmoinen lurjus. Te näette miehen
(yhä innostuen), joka rakastaa taidetta, -- joka jumaloi sitä, ja jonka
setä ei sallisi hänen lukea muuta kuin lain-oppia. Te näette miehen,
joka käy jaloa polkua, miehen, joka uhraa kaiken voimansa isänmaan
alttarille. Ja tuo mies pitää teidän masentaa, saattaa huutoon, sillä
hän ei ole maksanut teille (ylenkatseella) kah-ta-sa-taa markkaa. Te
joudutte kurjuuteen, mieron tielle. Te pelkäätte, ett'ei moista summaa
teille milloinkaan makseta. Haa, menkää, ylevä ystävä; kiiruhtakaa
täyttämään jalo päätöksenne!
_Pellonpää_ (joka on osoittanut lauhtuvansa sitä myöten kuin A:n pathos
on kasvanut). Elekeehän nyt tokkiisa, hyvä majisteri! (Itsekseen.)
Peijakkaan kelepo poika, vaikka vähäsen huolimaton. (Ääneen.) Enhän
minä nyt sitä niin juluman pahasti meinannakkaan. Ja (tuttavallisesti)
neättehän, enhän minä oikiistaan niinkuin ihe, mutta se muijahan se
aina nalakuttelloo: mäne sinä, sannoo, ja voaji sinä, sannoo. Elekee
nyt suuttua! Enhän minä tuota niinkuin eppäile, jott'ei sitä velekoo
joskus saisi.
_Aironen_. Joskus? Te voitte saada piankin, sillä setä tulee kaupunkiin
näinä päivinä.
_Pellonpää_. Setäkö?
_Aironen_. Niin kirjoittivat minulle hyvät ystävät maalta.
_Pellonpää_. No sitten en minä ennää puhu sannookaan. Eikä se
muijakaan...
_Ääni_ (ulkoa). Hiskias!
_Pellonpää_ (huutaa ulos). Elähän uluvo! Sapperment! (A:lle.) Vai tulee
setä! Mutta kuulkeehan, majisteri! Mitteehän se setä sannoo, kun
kuuloo, jotta työ toassiisa pellootte tijaatteria, ja huomennahan työ
toas pellootte?
_Aironen_. Mitäkö sanoo? Hm!
_Pellonpää_. Setähän se teitä kyllä rakastaa, mutta antaa palttua
tijaatterille, ja jos työ niinkuin liian kauan outte ihepäinen, niin...
_Aironen_. Niin?
_Pellonpää_. Niin kuinhan ei voan hylykäis teitä, iheppäinen kun on
heännii. Outtakos työ oatellunna sittäi asijoo?
_Aironen_. Minä olen ajatellut vaan yhtä asiaa.
_Pellonpää_. No, mittee niin?
_Aironen_. Sitä, että menen teaateriin, sillä näyttelijäksi minulla on
taipumusta eikä suinkaan kuivaksi lain-oppineeksi. Ja jos niinkin
kävisi, että setä minut hylkää, niin...
_Pellonpää_. No?!
_Aironen_. Menen sittenkin.
_Pellonpää_. Pirä pääll' joka sääll', sanoi Porilainen.
_Aironen_. Setä kuuluu tulevan kaupunkiin tutkistelemaan asiata perin
pohjin, ja toivoakseni käy kaikki vielä hyvin. Kunhan ei vaan tulisi
tänään eikä huomenna; muutoin hän kenties kieltäisi, ja minähän olen jo
luvannut esiintyä huomenna.
_Pellonpää_. Elekee pahaksi panna. Mikäs työ huomenna outte niinkuin
olevinanna?
_Aironen_. Minä esiinnyn tyttönä.
_Pellonpää_. Tyttönä! Sapperment! Jopa ois tuokii sommoo nähä! Tyttönä!
Hi-hi-hi!
_Aironen_. Herra Pellonpää! Tiedättenkös mitä?
_Pellonpää_. Jaa minäkö?
_Aironen_. Minä panen paikalla tytön vaatteet päälleni ja lausun
muutaman repliikin. Te saatte sanoa sitten, missä minä en ole oikein
akkamainen.
_Pellonpää_. No se käy loatuun. Replakoista en minä varsissakkaan
ymmärrä mit'ikkään, mutta akkaväestä minulla on helekkunanmoinen
tolokku. Sapperment!
_Aironen_. Malttakaa sitten hetkinen!
(Menee uutimien taa.)
_Pellonpää_ (käy pitkälleen sohvalle. Itsekseen). No poikoo sit' on
tuossai. Sapperment! Tijaatteri se voan peässä pyörii; luvuista ei
puhettakkaan. Ja mittees helssinkiä hyö sitä poikoo estelöövätkään
mänemästä sinne, minne niinkuin oma halu vettää ja meininki pittää?
Minuttii, nyt yheks esmerkiks, isä vainoo pani reätälin oppiin, mutta
minäpäs otin ja karata hujautin ja läksinnii suutarin oppiin. Ja se oli
minulle onneksi se. Kyllähän se Heiskas-vainoo oli juluman kovvoo
miestä enissä, ja selekäännii pani poikoo ja vatkasi niinkuin ruoan
tapa siihen aikaan voati, mutta sälliks peästyäin, niin ei muuta kuin
herra Pellonpääks voan karahtieraili, ei ihmeekskään muuta kuin: herra
voan ja herra. No ja sitten se Heiskas-vainoo otti ja kuoli. Hm. Ja
puolen vuuvven peästä ottaa ja sannoo se Heiskaska minulle paukauttaa,
jotta mittees myö nyt tässä kursaillaan; tykkäämmähän myö toisistamma
sen verran ies, jotta eiköhän lähtä tästä pappilaan? Ja minä kun sanoa
hujautin, jotta no soromnoo, niin paikalla kaulaan muksahti ja
pappilaan sitä mäntiin.
_Aironen_ (uutimien takaa). Sanoitteko te mitä, herra Pellonpää?
_Pellonpää_. Niin, sitähän minä tässä voan ihekseni hoastelen, jotta
mittee sitä immeistä mihinkään väkisin vettee jutistaa, niinkuin härkee
sarvista, niinkuin nyt teitäi siihen lain-oppiin. -- On niitä meillä
Suomenmoassa muitennii noita hoikkakinttusia salakkoherroja;
velekasoappaat jalassa ja velekatakit peällä istutaan kökötettään
Kappelissa niin helekkunan ylypeinä ja sitä venskoo viskellään joka
puolelle. Ei siinä meikäläistä miestä tunnetakkaan. Mutta annas kuu
tulee pattiinia tarvis, niin silloinkos soitteloovat kuin huilulla:
herr mestar, herr mestar, herr Pellonpee, pesta ven, haar int pengar,
ventta liitte. Jos en minä oisi niin hyvä mies ja jos ei minulla se
mielennii loatu...
_Aironen_ (uutimien takaa). Herra Pellonpää! Viskatkaa, olkaa hyvä,
sieltä pöydältä sininen rosetti. Mutta viskatkaa uutimien yli.
_Pellonpää_ (nousee ähkien, viskaa). Jaa tämäkö?
_Aironen_ (kuin edellä). Kiitos! Se juuri.
_Pellonpää_. Kuulkeehan, majisteri!
_Aironen_. No mitä nyt?
_Pellonpää_. Minä tässä meinoon, jotta jos niinkuin auttajoo
tarvihtisia, niin minä oisin tässä valamis kamarineihtyeksi.
Sapperment!
_Aironen_. Ei, ei, ette saa tulla, ei se sovi.
_Pellonpää_ (itsekseen). Ujo on neät tuokii poikalapseksi. (Ääneen.) No
miten voan tykkeettä. Minä voan sen takia ihteäni tarjoilen, jotta olen
sellaiseen työhön tottuna. Se meijän muija näet kun on niin juluman
lihava, jotta tuskin omin voimisa keäntymään peäsöö, niin minä aina,
oamuin, illoin soan olla apuna. Ja on siinä nauhoo ja nyöriä sennii
seihtemee sorttia. Peästä teä ja sijo se, ja jos umpsolomuun sattuu
mänemään, niin -- sapperment!
_Aironen_ (tulee esiin tyttönä, niiaa). Hyvää päivää, herra Pellonpää!
_Pellonpää_. No seihtemän seppee! Outtako työ ihan ihe?
_Aironen_. Enkös kelpaa?
_Pellonpää_. No kyllä kelepootta, kyllä kelepootta! Ja niin helekutin
nätti tyttö kuin outtennii! Oleks nähny nätei flikoi? sanoi Porilainen.
_Aironen_. Ja nyt minä ensiksikin panen piippuun ja sitte saatte kuulla
ja katsella minua oikein tarkasti. (Panee piippuun ja sytyttää. Perällä
soitetaan.) Hyvät ihmiset! Siellä soitetaan! Kukahan kumma siellä
lienee? Kun ei vaan olisi räätäliltä lasku! Saas nähdä, tunteeko
opinpoika minua tässä puvussa! (Juoksee piippu kädessä avaamaan, ja
palajaa säikähtyneenä.) Taivas! Nyt on kaikki hukassa! Setä!
_Pellonpää_. Jaa mitä?
_Aironen_. Setä tuli!
_Pellonpää_. Ettäkö ihe setä?
_Aironen_. Hän juuri.
_Pellonpää_. Ja työ tuollaisena, tytön puvussa! Sapperment! Mitteehän
kometiijoo tästä nyt tulloo? Kun peäsis, kun peäsis. Nyt tästä vasta
parempi kometiia tulloo. Pal piree ja paree, sanoi Porilainen. Voi
sapperment! (Pois oikealta.)
3:s kohtaus.
Aironen. Arvelin.
_Arvelin_ (tulee perältä). Kuulkaas, hyvä neiti! Minuakos te
säikähditte, vai miksikä te pakenette rehellisiä ihmisiä? Toinen tulee
koreasti, soittaa kelloa, hänelle avataan, mutta samassa, ikäänkuin
mörkö olisi nähty, juostaan pois. Hyvä, ett'ei salvattu oven väliin
tätä minun nenäkultaani!
_Aironen_ (yhä piippu kädessä, hämillään, itsekseen). Mikähän minut
perii?
_Arvelin_. Kuulkaa minua toki, neitiseni! Vastatkaa minulle, asuuko
tässä majori Silén tai Selin, en muista varmaan, mutta jompikumpi?
_Aironen_ (itsekseen.) Mitä on tehtävä? Setä ei tunne minua. Hän on
sitä paitsi likinäköinen. Hän on nähtävästi erehdyksessä tullut tänne.
Majori, jota hän hakee, asuu vastapäätä.
_Arvelin_ (itsekseen). Olisikohan tyttö kuuro! (Ääneen, kovaa.) Asuuko
tässä majori Silén tai Selin, jompikumpi?
_Aironen_ (itsekseen). Kävi nyt miten kävi! (Ääneen.) Kyllä, herra,
kyllä hän asuu tässä, mutta -- suokaa anteeksi -- hän asuu vastapäätä;
se tahtoo sanoa, kyllä hän asuu tässä, mutta -- ymmärrättehän...
_Arvelin_, Lempo tuollaista ymmärtäköön, suokaa anteeksi! Hän asuu
tässä ja hän asuu vastapäätä ja hän asuu kumminkin tässä.
_Aironen_. Niin, katsokaa, kyllä hän asuu tässä, mutta...
_Arvelin_. Mutta ei ole kotona?
_Aironen_. Aivan niin. Hän ei ole kotona.
_Arvelin_. No se on selvää puhetta.
_Aironen_. Se on hyvin selvää. Hän läksi tästä senaatiin, viemään
kiireisiä asiakirjoja, semmoisia supliikeja, ymmärrättehän, supliikeja.
_Arvelin_. Sunnuntainako?
_Aironen_ (itsekseen). Hiis! (Ääneen.) Ei juuri senaattiin, mutta
(takertuen) hän, näettekös, hän meni pois... tuota... niin... hän meni
pois... ymmärrättehän... pois kotoansa...
_Arvelin_. Kirkkoon luultavasti?
_Aironen_ (kerkeästi). Niin juuri kirkkoon, juuri kirkkoon.
(Itsekseen.) Huh!
_Arvelin_ (itsekseen). Tyttö näyttää olevan vähän hajamielinen, mutta
erinomaisen solakka, ja äänikin semmoinen sointuva. Paha vaan, että
silmälasini jäivät hotelliin. (Ääneen). Te olette luultavasti,
majorin...
_Aironen_. Niin juuri... hänen...
_Arvelin_. Hänen...
_Aironen_. Hänen...
_Arvelin_. Hänen ottotyttärensä.
_Aironen_. Aivan niin, hänen ottotyttärensä.
_Arvelin_. Täydellä valtakirjalla.
_Aironen_. Teillä on erinomainen arvaamisen lahja.
_Arvelin_ (yhä ystävällisemmin). Ja siksi uskallatte olla vähän
vallaton.
_Aironen_. Mitä tarkoitatte?
_Arvelin_ (osoittaen piippua Airosen kädessä). Minä tarkoitan tuota
piippua. Kaunis tyttö ja polttaa piippua -- ai, ai, ai!
_Aironen_ (itsekseen). Pakana! (Ääneen) Niin, katsokaa, minulla kivisti
hampaita.
_Arvelin_. Kuinka ikävätä! Mutta sallikaa, kaunis lapseni, minun istua
ja tehdä teille pari kysymystä.
_Aironen_. Olkaa niin hyvä. (Itsekseen.) Mitenkähän tämäkin leikki
loppunee?
_Arvelin_. Minä tulin vast'ikään maalta. Nimeni on Arvelin.
_Aironen_ (hajamielisesti). Minä tiedän sen.
_Arvelin_. Kuinka? Tiedättekö nimeni?
_Aironen_ (itsekseen). Ah! (Ääneen). Minä olin sanoa, että minun on
varsin hauskaa kohdata teitä.
_Arvelin_ (itsekseen). Hän on erittäin, erittäin sievä. Minulla näette
olisi vähän asiaa majori Silénille tai Selinille, en muista varmaan
nimeä.
_Aironen_. Silénille. Teillä mahtaa olla hänelle hyvin tärkeitä
asioita.
_Arvelin_ (häristäen sormellaan). Ei saisi olla noin utelias, kaunis
lapseni. (Nousee.) Enkä teille sanoisikaan sitä, ellette olisi (yrittää
nipistämään häntä leuasta) noin vallattoman näköinen. (Istuu.) Minulla,
näette, on veljenpoika Väinö, -- hän on muuttanut sukunimensä
Airoseksi.
_Aironen_ (hyvin kiihkeästi). Noo?
_Arvelin_. "Noo?" Mitä se niin painava "noo" tietää?
_Aironen_ (tyyneesti). Ei mitään. Minä vaan muutoin sanoin; kun minulla
ei ole mitään erinomaista sanomista, niin minä sanon: noo!
_Arvelin_. Niin, minä aioin sanoa, että minulla on veljenpoika, Väinö
Aironen, kelpo nuorukainen, mutta...
_Aironen_. Väinö Aironen, niinkö hänen nimensä on?
_Arvelin_. Juuri niin.
_Aironen_. Ah, herra Arvelin! Sellaisia nuorukaisia on harvassa kuin
hän. Niin hyväsydämminen, niin jalomielinen! Ja kuinka hän rakastaa
isänmaataan ja suomalaista teaateria.
_Arvelin_. Mistä te hänet tunnette?
_Aironen_. Kuka ei häntä tuntisi? Hän on näytellyt suomalaisessa
teaterissa, ja koko kaupunki puhuu hänestä. Sitä paitsi käy hän välistä
majorin luona, ja on sattunut niin, että majori on ollut poissa, ja me
olemme silloin puhuneet yhtä ja toista. Välistä on hän kertonut minulle
sedästään ja...
_Arvelin_ (kiihkeästi). Noo?
_Aironen_. "Noo?" Mitä se niin painava "noo" merkitsee?
_Arvelin_ (itsekseen). Tuo tyttö on viehättävä. (Tyyneesti, ääneen.) Ei
mitään, muutoin vaan. Kun ei minulla ole mitään erittäin sanomista,
niin minä sanon: noo! Mutta olispa hupaista tietää, mitä tuollaisilla
pojan viikareilla olisi sanomista sedistänsä.
_Aironen_. Ah, herra! Hän kiittää ja ylistää setäänsä parhaaksi
ihmiseksi maan päällä. Yksi ainoa seikka se vaan huolestuttaa poika
parkaa.
_Arvelin_. Nimittäin?
_Aironen_. Väinö Airosen tekisi mieli päästä näyttelijäksi, mutta setä
kieltää.
_Arvelin_. Sama seikka se juuri minuakin painaa.
_Aironen_. Voi kuinka usein hän sanoo itkeneensä setänsä kovuutta! Ja
kumminkin rakastaa hän setäänsä niin paljon.
_Arvelin_ (itsekseen, liikutettuna). Se kelpo poika!
_Aironen_. Enkä minä ymmärrä, miksikä te olette niin kova tässä yhdessä
asiassa, koska Väinöllä, minä tarkoitan herra Airosella, on siihen
halua ja taipumusta! Jos minä olisin setä, ja minun luokseni tulisi
veljeni poika (nojaten takaa Arvelinin olkapäähän) ja sanoisi: setä
kulta, laske minua teaateriin, -- niin minä vaan en hennoisi kieltää.
_Arvelin_ (itsekseen). Mutta tuo tyttö on erinomaisen sievä,
erinomaisen viehättävä. (Ääneen). Vai niin! Te arvelette siis, ett'ei
sedän pitäisi kieltää veljenpojalta mitään?
_Aironen_. Miksikä te kiellätte sitten?
_Arvelin_. Hm. Miksikö kiellän? Tiedättekös, kaunis lapseni: jos te
olisitte Väinö, en voisikaan kieltää.
_Aironen_. Miksikä juuri minulta?
_Arvelin_. Siksi, että te, että te pyydätte niin, niin förpiiskatun
viehättävästi. Mutta kaikissa tapauksissa minun täytyy neuvotella
asiasta muittenkin kanssa. Tuomari Tommila kehoitti minua käymään
täällä hänen ystävänsä, majori Sil... Sel...
_Aironen_. Silén...
_Arvelin_. Niin juuri, majori Selinin ja professori Raunion luona, ja
kosk'en tavannut majoria kotoa vaikka korvautuihan tuo vahinko
tuhatkertaisesti hänen viehättävän ottotyttärensä kohtaamisella, hm. --
niin aion nyt käydä puhuttelemassa professori Rauniota. Saattaisitteko
sanoa, missä hän asuu?
_Aironen_ (itsekseen). Professori Raunionko luokse neuvoa kysymään,
hänen, joka ymmärtää teaaterista vielä vähemmin kuin setä?! Hm. Tähän
saakka on kaikki käynyt hyvin. Uskaltaisikohan?
_Arvelin_. Ette mahda tietää professori Raunion osoitetta?
_Aironen_ (itsekseen). Olkoon menneeksi! Rohkea rokan syö. (Ääneen.)
Professori Raunionko? Vallan hyvin. Hän asuu tässä samassa talossa,
portista vasempaan, kolmannessa kerroksessa, ovi oikeaan. Ettehän
unohda, herra Arvelin? Hän on tavattavissa neljännestunnin kuluttua?
_Arvelin_. Ken voisi unohtaa mitä te sanotte! Ja nyt -- toivoakseni
näkemään asti! Pyydän sanomaan terveiseni majori Sil... Sel...
Selinille...
_Aironen_. Kiitos! Minä olen kertova hänelle, että täällä kävi muuan
ystävällinen herra...
_Arvelin_. Hm. Te olette liian hyvä.
_Aironen_. ... muuan ystävällinen herra, joka lasketteli leikkiä ja
nipisti minua poskesta.
_Arvelin_. No, no, no, no, kaunis lapseni. Ei semmoista tarvitse
kertoa. (Itsekseen.) Ihmeellisen sievä! (Ääneen.) Enhän minä voinut
olla nipistämättä, olette niin vallattoman näköinen.
_Aironen_. Niinhän se herra Aironenkin sanoo joka kerta kuin nipistelee
poskeani.
_Arvelin_. Mitä?! Uskaltaisiko se pojan viikari tehdä sellaista?
(Kiukussa.) Vai sellaista!
_Aironen_. Mutta onko se sitten niin vaarallista? Miksikä te niin
suututte tuohon kelpo nuorukaiseen?
_Arvelin_. Kelpo nuorukaiseen? Hänen pitää ollakin kelpo, sillä hänellä
on ollut silmäinsä edessä hyvä esimerkki sedässään. Jaa-a.
_Aironen_. Sitä minäkin. Herra Aironen osaa hienostellakin aivan kuin
te.
_Arvelin_ (itsekseen). Tuo tyttö on peijakas. Täytyy lähteä pois,
muutoin hän pistää minut pussiin, ihan varmaan. (Ääneen.) Ja nyt,
hyvästi, kaunis lapseni!
_Aironen_ (Etsii jotain lattialta.)
_Arvelin_. Mitä te etsitte?
_Aironen_. Nuppineula vaan putosi huivistani.
_Arvelin_. Vai nuppineula! No etsitäänpäs sitä yhdessä. (Ottaa
kiiruusti omasta huivistaan neulan.) Kas tässä se on. Sallikaa minun
pistää se kiinni.
(Kiinnittää neulan Airosen rosettiin.)
_Aironen_. Kiitos, herra Arvelin! Mutta mitenkä? Kultaneulanneko?
_Arvelin_ (kiireesti). Minä pyydän, minä rukoilen, älkää pahoittako
mieltäni. Ottakaa tuo neula muistoksi vanhalta ukolta, joka teidän
seurassanne oli hetken nuorena jälleen. Se oli lyhyt ja kaunis hetki.
Ja nyt hyvästi! (Ottaa Airosta kädestä.) Niin, hyvästi! (Hämillään.)
Oikein totta, minä sanon, hyvästi!
_Aironen_. Herran haltuun, herra Arvelin!
_Arvelin_. Niin, voikaa hyvin, oikein hyvin!
(Suutelee äkisti Airosen kättä.)
_Aironen_. No mutta herra Arvelin!
_Arvelin_. Ts, ts!
(Kiiruhtaa perältä pois.)
_Aironen_ (hänen jälkeensä). Älkää unohtako: portista vasempaan,
kolmannessa kerroksessa, ovi oikeaan. Neljännestunnin kuluttua.
_Arvelin_. Kiitos, kiitos!
4:s kohtaus.
Aironen (yksin).
_Aironen_ (itsekseen). Minä poloinen poika, mitä olenkaan uskaltanut!
Olen neuvonut sedän muka professori Raunion luokse; se on: tähän samaan
huoneesen, johon on kaksi käytävää. Saan siis olla nyt professorinakin.
Mutta... teenköhän minä oikein, kun tällä tavalla narraan vanhaa
setää? -- Niin, mutta enhän minä muutenkaan voi osoittaa hänelle
näyttelijä-lahjojani. Kun komedia on lopussa, pyydän häneltä anteeksi,
ja saahan hän sittenkin mennä neuvoja kysymään. A la bonheur!
Professoriksi siis!
5:s kohtaus.
Aironen. Pellonpää (oikealta).
_Aironen_. Kas niin, herra Pellonpää! Te tulette aivan kuin käskettynä.
_Pellonpää_. Niinhän sitä nyt justiissa tullaannii, mutta muijan
käskystä, muijan käskystä. Sapperment! Muija, kuulkeehan, ei meinoo
outtoo niitä rahoja. Johan minä sille koitin selittee, jotta setä
tulloo tupsahtaa ihan tuossa paikassa kaupuntiin ja sitten myö kyllä
soahaan ne rahattii, mutta tiijättähän työ sen meijän muorin: jos ei
mitä hänen mielesä jäläkeen, niin ulisoo ja uluvoo ja välliin oikeen
kauhalla peähännii lyyvvä muksauttoo.
_Aironen_ (maltittomasti). No mutta odottakaa toki yksi tunti, yksi
ainoa tunti! (Polkien jalkaansa). Ymmärrättekö te, kuinka hirmuisen
lyhyt aika se on?
_Pellonpää_. Ymmärränhän minä sen, mutta...
_Aironen_. Kas niin, ei mitään muttia eikä mutkia. Tunnin kuluttua
saatte viedä rouva Pellonpäälle joka pennin ja vapaapiletin huomiseen
näytäntöön. Mutta nyt teidän täytyy kiireesti auttaa minua. Siirrelkää
tässä huonekalut niin, ett'ei tätä huonetta outo enää samaksi tunne.
Ottakaa myös päällykset pois tuoleilta ja sohvalta ja menkää sitten
ullakolle; siellä on minulla korillinen vanhoja kirjoja. Tuokaa se
alas!
_Pellonpää_. Mutta mittees tästä kaikesta lähtöökään?
_Aironen_ (kärsimätönnä). Elämää mulle ja rahoja teille. Tehkää nyt
vaan kuin käskin ja joutuun! (Uutimien taakse.)
_Pellonpää_ (siirtelee huonekaluja, itsekseen). Hm. "Kuin käskin."
Sapperment! Mutta minkäs sille tekköö, kun minn' oun kerran niin hyvä
mies ja se mielennii loatu on mulla niin lauhkiata sorttia. Mutta
mitteehän se majisteri oikiistaan meinookaan toassiissa? Ja on se
teäkii päivä! Enissäi ahistaa muija minua velekomaan ja sitten minusta
tehhää jonniillainen Pankko ja sitten tehhään pojasta mamseli ja sitten
veäntyy tänne setä ja sitten uluvoo muija ja uhkaa, ja nyt sitä soa
panna talon ihan nurin narin. Soahaanpas nähä, niin vielä ne tännään
minuttii akaks pukkoovat, hammeet peälle ja muut hynttyyt ja hetaleet.
_Aironen_ (uutimien takaa). Joko alkaa olla valmiita?
_Pellonpää_. Valamista on tuossa paikassa. Flinkist, flikat, sanoi
Porilainen.
_Aironen_ (tulee, yönuttu yllä). Kas näin. Miltäs näytän?
_Pellonpää_. No mutta kylläpäs työ voan ossootte laitella ihtiänne.
Äsken nättiä mamselia ja nyt vanahoo äijee. Tommotto kränä, sanoi
Porilainen.
_Aironen_. Luuletteko, herra Pellonpää, että outo voisi tuntea tätä
huonetta enää samaksi?
_Pellonpää_. Eikös Helssingissä!
_Aironen_. Käykääs nyt joutuun se kirjakori ullakolta.
_Pellonpää_. Mutta.
_Aironen_. Joko taas mutta?
_Pellonpää_. Mutta jos se muija toas ottaa kauhan?
_Aironen_. No ottakaa te hiidessä vaikka kastrulli! Pois joutuun!
(Pellonpää pois.)
6:s kohtaus.
Aironen (yksin).
_Aironen_ (peilin edessä). Nyt on vielä vaan nuoresta laitettava vanha.
Vielä parta ja silmälasit. Kas niin. Nyt on professori Raunio valmis.
(Oikealla kolkutetaan. Avaa.)
7;s kohtaus.
Aironen. Arvelin.
_Arvelin_. Tuhat kertaa anteeksi, herra professori! Nimeni on Arvelin.
_Aironen_. Varsin hauskaa. Olkaa hyvä. (Osoittaa tuolia; yskii). Suokaa
anteeksi, minulla on kova katarri; senvuoksi on ääneni vähän kimeä.
_Arvelin_. Jaa, se on totta; katarri on hyvin paha asia. Toisinaan, kun
saa oikein pahan katarrin, niin se on niin paha katarri, ett'ei sen
pahempaa katarria voi olla. (Itsekseen.) Kyllä kai minä nyt puhun
pötyä, mutta tonttuko sitä osaa puhua noitten oppineitten herrain
kanssa!
_Aironen_. Se on totta.
_Arvelin_. Se on aivan totta. (Äänettömyyttä.) Varsinkin siellä maalla,
kun sattuu semmoinen katarraalinen, kostea ilma... (Itsekseen.) Pötyä
taas. (Ääneen.) Minulla on kunnia tuoda teille terveisiä ystävältänne,
tuomari Tommilalta, joka vasta muutti sinne meidän seuduille.
_Aironen_. Kiitos! Kuinka hän nyt oikein jaksaa?
_Arvelin_. Niinkuin ennenkin: iloinen ja lystikäs mies.
_Aironen_. Ja tuomarin rouva on toivoakseni hyvässä terveyden tilassa!
_Arvelin_. Rouvako? No, mutta johan siitä on seitsemän ajastaikaa kuin
rouva nukkui kuoleman uneen.
_Aironen_ (itsekseen). Ah! (Ääneen.) Ei, ei, minä erehdyin. Minä
tarkoitan hänen tytärtään.
_Arvelin_ (itsekseen). Mutta tuohan on kovin vähämuistinen. (Ääneen.)
Ellette pahastu, niin uskallan muistuttaa, ett'ei tuomarilla ole
tyttäriä ollutkaan, vaikka hän niitä aina on toivonut.
_Aironen_ (itsekseen). Ei, kyllä tämä puhe pitää lopettaa, muutoin
manaan esiin kaikki tuomarinrouvat ja toimitan tyttäriä kaikille
tuomareille. (Ääneen.) Suokaa anteeksi, minä olin vähän...
_Arvelin_. Ajatuksissanne?
_Aironen_. Niin juuri.
_Arvelin_ (viattomasti). Sitä en ensinkään kummastele. Tuomarikin sanoo
aina: Minkä viisaampi mies, sen sekavampi päästään. (Itsekseen.) Voi,
pakana! Nyt taisi tulla kovin paksua.
_Aironen_. Te olette erittäin hyväntahtoinen; samoin teidän ystävänne
tuomarikin. Sitä paitsi sain vastikään ulkomailta kirjeen, täynnä hyvin
murheellisia tietoja. Senvuoksi olin vieläkin ajatuksissani.
Ajatelkaas: parhaan ystäväni poika kuollut ja niin surkean kuoleman!
_Arvelin_ (osaa-ottavasti, yhä enenevällä tarkkuudella). Sepä ikävätä.
Hän mahtoi olla toivorikas nuorukainen?
_Aironen_. Niin, hänestä toivottiin hyvin paljon, ja hänestä olisi
tullutkin kunniata isänmaalle, ellei erään ihmisen itsepäisyys olisi
syössyt häntä turmioon.
_Arvelin_. Hän mahtoi olla tuollainen filosofian tohtori, professorin
alku?
_Aironen_. Ei.
_Arvelin_. Lääkäri, tuomari, pappi?
_Aironen_. Ei. Hän oli -- näyttelijä.
_Arvelin_ (säpsähtää). Näyttelijä, -- näyttelijä! Hm. Herra professori!
Minä kyllä tiedän, että surullisen asian kertominen vaan lisää tuskaa,
mutta kumminkin pyytäisin saada kuulla nuorukaisen historian,
lyhykäisyydessä vain.
_Aironen_ (huokaa). Ah, herra Arvelin! Tätä on koko surullinen romaani,
verinen romaani. Hänen isänsä oli erinomaisen runollinen luonne, ja
jätti pojalleen perinnöksi palavan rakkauden taiteesen ja -- köyhyyttä
Kaikeksi onneksi otti setä (Arvelin säpsähtää) pojan kasvattaakseen.
Pienestä pitäin rupesi pojan mieli hehkumaan teaateriin. Ylioppilaaksi
tultuansa hän näytteli muutamia kertoja seuranäytelmissä, osoittaen
tavattomia näyttelijälahjoja. Hän ei kuitenkaan saanut vapaasti seurata
kutsumustaan. Häntä vaadittiin vaan lukemaan lain-oppia.
_Arvelin_. Kukas se sitä vaati?
_Aironen_. Setä.
_Arvelin_ (itsekseen). Merkillistä, kuinka tuon nuorukaisen ja Väinön
historiat vetävät yhteen.
_Aironen_. Setä vastusti hänen taideharrastuksiansa, huolimatta pojan
rukouksista ja muitten kehoituksista. Hän sanoi teaateria vaan
joutavaksi laitokseksi.
_Arvelin_ (itsekseen). Aivan kuin minä. (Ääneen.) Kuinkapa kävi sitten?
_Aironen_. Kääntääkseen muka pojan mieltä toisaalle ja raastaakseen
hänet pois kotimaisten taiteilijain seurasta, lähetti setä hänet
ulkomaille.
_Arvelin_ (itsekseen). Saman teen minäkin Väinölle.
_Aironen_. Mutta se oli vain öljyä tulee. Ulkomailla poika saikin nähdä
teaaterin sen jaloimmassa muodossa. Siellä vasta hänen intonsa sai
yllykettä...
_Arvelin_. Enpäs lähetäkään.
_Aironen_. Kuinka?
_Arvelin_. Hm. Tehkää hyvin ja jatkakaa.
_Aironen_. Dresdenissä hän tutustui useampain taideniekkain kanssa. Hän
näytteli kerran Pienessä Teaaterissa niin suurella menestyksellä, että
hänelle kohta tarjottiin paikka Dresdenin parhaimmassa teaaterissa,
eikä aikaakaan, niin kaikui hänen nimensä ympäri koko avaran
Saksanmaan. Päälle päätteeksi hän rakastui kuuluisaan näyttelijättäreen
Agnes von BühlendorfFiin, -- kaiketi luitte siihen aikaan hänen nimensä
sanomalehdissä?
_Arvelin_. Suokaa anteeksi, minä en milloinkaan lue teaateriuutisia,
sillä minulla on niin paljo tekemistä rautaruukkini kanssa, ett'ei ole
semmoisiin aikaa riittänyt. Kenties olette lukeneet sanomalehdissä
Rautakosken ruukista?
_Aironen_. Suokaa anteeksi, -- minä en lue milloinkaan ruukkiuutisia.
_Arvelin_ (itsekseen). Siinä sait, Arvelin. (Ääneen) Mutta sitten?
_Aironen_. Nuorukainen pyysi nyt sedältänsä naimalupaa ja vielä kerran
lupaa päästä teaateriin, mutta tuo luonnoton setä kielsi kumpasenkin!
_Arvelin_ (itsekseen). Naimaluvan olisin minä sentään antanut.
_Aironen_. Hän pakotti nuorukaisen palajamaan kotia. Nuorukainen
totteli. Hän jätti morsiamensa toivomaan sedän mielen muuttumista.
Vielä kerran hän pyysi ja rukoili, polvillaan ryömien, mutta silloin --
_Arvelin_. Silloin?
_Aironen_. Setä hylkäsi hänet ja -- kirosi!
_Arvelin_ (säpsähtää). Kirosi?
_Aironen_. Kirosi... Kolmen vuoden kuluttua setä kuoli. Nyt oli
nuorukainen vapaa. Hän riensi ulkomaille morsiamensa luo, mutta
(synkästi) löysi hänet...
_Arvelin_. Löysi hänet...
_Aironen_. Ruumiina. Tyttö oli kuollut suruun ja ikävään. -- Sen
koommin matkusteli nuorukainen ympäri maailmata kuin varjo, rauhaa
hakien joka paikasta, mutta löytämättä sitä mistään. Armaan kuolema ja
sedän kirous eivät suoneet hänelle lepoa.
_Arvelin_. Kuinka pahasti sentään!
_Aironen_. Hän kirjoitti kerran Firenze'stä. Hän oli nähnyt Ristori'n.
Koko teaateri oli itkenyt, ja näytelmän loputtua oli Ristori kutsuttu
esiin; miehet huusivat bravo, naiset huusivat kiitos. "Niin," kirjoitti
hän, "Ristori on onnellinen, sillä kesken yleisön riemuhuutoja ei
kajahtele hänen korvissansa sedän kirous! -- --" Kului kaksi vuotta.
Omaisuutensa oli hän jättänyt kunnottoman käsiin. Eikä aikaakaan, niin
myötiin tila huutokaupalla, ja poloinen nuorukainen...
_Arvelin_. No!?
_Aironen_. Joutui mieron tielle.
_Arvelin_. Mie-ron tiel-le.
_Aironen_. Ja kaikki vaan tuon luonnottaman sedän tähden.
_Arvelin_ (Itsekseen). Herran tähden, kun ajattelen Väinöä! (Ääneen.)
Vaan sitten?
_Aironen_. Surkein osa on vielä jäljellä. Henkeänsä elättääkseen, otti
hän vastaan tarjouksen erääsen pikku teaateriin Saksassa. Hänen nimensä
ei ollut vielä unohtunut. Mutta itku oli äänen sortanut, suru vartalon
koukistanut. Hän -- vihellettiin ulos.
_Arvelin_. Vi-hel-let-tiin!
_Aironen_. Silloin tekee hän huiman päätöksen. Hän yrittää seuraavana
päivänä uudestaan. Ja uudelleen hänelle vihelletään. Mutta silloin
(tragillisesti)... silloin hän astuu vakavin askelin etunäyttämölle...
kasvot kalpeina... tuijottavin silmin... Hän vetää taskustaan
pistolin...
_Arvelin_ (nousee). Pistolin?!
_Aironen_. Kuuluu laukaus ja -- verinen ruumis kaatuu lattialle... Se
oli minun nuoruuden ystäväni kohtalo, johon hänet oli saattanut sedän
kirous.
_Arvelin_ (neuvotonna). Hm. Ihmeellistä! (Päättäväisenä.) Hyvästi,
herra professori!
_Aironen_. Kuinka? Aiotteko lähteä?
_Arvelin_. Minulla tosin oli teille vähäsen asiaa. Olisi ollut
kysyttävä teidän arvokasta neuvoanne, mutta kertomus teidän ystävänne
kohtalosta antoi minulle kaikkein parhaimman neuvon, miten tehdä.
_Aironen_. Suokaa anteeksi, minä en ymmärrä.
_Arvelin_. Herra professori! Asia on sitä laatua, että... että...
minulla ei ole lapsia.
_Aironen_. Peräti ikävä seikka.
_Arvelin_. Mutta minulla on veljenpoika; se tahtoo sanoa, minä olen
setä; niin, minä olen setä.
_Aironen_. Toivotan onnea veljenpojalle, jolla on niin kelpo setä.
_Arvelin_. Kelpo? Sepä se juuri temppu onkin. Olin vähällä tulla varsin
epäkelvoksi. Minun veljenpojallani on erinomainen halu teaateriin,
aivan kuin teidän ystävällännekin oli. Minä olen tähän saakka
vastustanut.
_Aironen_. Ai, ai, kuinka varomatonta!
_Arvelin_. Niin kerrassaan varomatonta. Teidän ystävänne kohtalo on
avannut silmäni, ja minä riennän nyt hänen luoksensa ja päästän hänet
Herran nimeen menemään. Jos hän teaaterissa tulee onnettomaksi, niin
syyttäköön itseänsä, mutta minä kauhistun, ajatellessani, että minun
kieltoni saattaisi syöstä hänet turmioon.
_Aironen_. Mikä teidän veljennepojan nimi on?
_Arvelin_. Hän on muuttanut sukunimensä, niinkuin nuorten suomalaisten
varsin hyvin sopiikin, taikka, paremmin sanoen, hän on ottanut meidän
suvun vanhan, alkuperäisen suomalaisen nimen. Eikös se ole oikein
tehty, herra professori?
_Aironen_. Aivan oikein, ja niin minä olen itsekin tehnyt. Isäni sai
koulussa nimekseen Stenberg, mutta minä otin takaisin vanhan nimemme
Raunio.
_Arvelin_. Veljenpoikani nykyinen nimi on Väinö Aironen.
_Aironen_. Vai niin! Minä tunnen hänet vallan hyvin. Hyvä poika --
kaikin puolin kunnon nuorukainen.
_Arvelin_. Niin juuri. Ja hänet olin minä vähällä saattaa
onnettomuuteen. Minä riennän heti paikalla hänen luokseen. -- Hyvästi,
herra professori!
_Aironen_. Malttakaas hetkinen, herra Arvelin! Niinkuin sanottu, on
Aironen erinomainen nuorukainen, mutta, ymmärrättehän, täällä
Helsingissä kuluu paljo rahaa...
_Arvelin_. Arvattavasti. Se ei ole niin vaarallista, kunhan muutoin
vaan pitää mielen päässään.
_Aironen_. Niin juuri. Minä tiedän, että hänellä on tuommoisia pikku
velkoja, pari, kolme, neljä, viisisataa markkaa. Nämä tietysti eivät
muuta teidän hyvää päätöstänne...
_Arvelin_. Mitä ajattelettekaan minusta, herra professori?
_Aironen_. Te olette kunnon mies. Sallikaa puristaani kättänne.
_Arvelin_. Ja nyt Väinön luokse. En ole koskaan unohtava neuvoa, minkä
teiltä sain.
(Pois oikealta.)
8:s kohtaus.
Aironen (yksin).
_Aironen_. Eläköön! Sanokoonpas nyt setä, ett'ei minusta ole
näyttelijäksi! Ja lupa on saatu ja velat maksetaan. Eläköön! Kas niin!
Nyt riittää professorina olo. (Heittää yltään yönutun ja ottaa
valeparran pois.) Vaan, mitäs ääniä tuolta kuuluu?
9:s kohtaus.
Aironen. Arvelin.
_Arvelin_. Suokaa anteeksi, herra professori, jos jälleen teitä
häiritsen. Teidän oveltanne on kaiketi nimilippu pudonnut pois, ja se
seikka saattaa teille, joskus tuottaa hankaluuksia.
_Aironen_. Kuinka niin?
_Arvelin_. Juuri kuin olin menemäisilläni ulos, tuli ovessa vastaani
muuan puotipoika ja kysyi minulta, onko muka herra Aironen kotona. Minä
tietysti sanoin, että tässä asuu professori Raunio, mutta sitä hän ei
ottanut uskoakseen. Kysyttyäni viimein, mitä asiaa hänellä oli herra
Airoselle, veti hän esiin laskun Studen puodista ja sanoi tulleensa
velkomaan jo viidettä kertaa. (Pyörittää päätään.) Minä luonnollisesti
otin laskun ja maksoin sen. Kaunis lasku! Ei muuta saata sanoa. Siinä
pari pukua ja huivit ja sormikkaat ja sen semmoista. Ai, ai, ai, sitä
nykyajan nuorisoa! Mutta minä en ole tuosta millänikään. Niin, Herran
haltuun professori! (Antaa kättä Airoselle ja astuu häntä hyvin
lähelle.) Mitä?! Mitä minun pitää näkemäni?
_Aironen_. Väinö vaan, setä hyvä!
_Arvelin_. Kuules, poika! Mitä minun pitää ajatella sinusta?
_Aironen_. Pelkkää hyvää, setä kulta, pelkkää hyvää.
_Arvelin_. Mutta... mutta... minä en ole oikein selvillä mistäkään.
Äsken, aivan vast'ikään, puhelin professori Raunion kanssa ja nyt --
_Aironen_. Väinö Airosen kanssa. Onkos siinä mitään ihmeellistä? Se
tosin on ihmeellistä, että professori ja minä olemme ihan sama henkilö.
Mutta sehän todistaa, että minulla on näyttelijä-lahjoja.
_Arvelin_. Mutta mistä sinä sait tietää minun olevan kaupungissa?
_Aironen_. Kävithän äsken majori Silénin luona, setä?
_Arvelin_. Ahaa! Minä arvaan: majorin ottotytär on sen sinulle jo
ennättänyt kertoa. (Itsekseen.) Kunhan vaan ei olisi tytön hupakko
puhunut liikoja.
_Aironen_. No, mitä sanot, setä? Eikö minusta ole näyttelijäksi?
_Arvelin_. Kelvoton poika! No niin, no niin (liikutettuna), salli minun
syleillä sinua, vaikka oletkin tehnyt vähän pilaa vanhasta sedästäsi.
_Aironen_. Ethän, setä, enää toki ole suutuksissa?
_Arvelin_. No hyvä on, hyvä on. (Pyyhkäisee salaa silmiänsä. Koettaen
olla ankara.) Mutta kuules, poika! Tämä rahan tuhlaaminen (vetää laskun
taskustaan), tämä rahan tuhlaaminen ei ole oikein kiitettävää.
Luultavasti olet vielä muuannekin velkaa?
_Aironen_. Hyvin vähän: 300 markkaa.
_Arvelin_. Minusta nähden se ei ole niinkään vähän. Mihinkäs olet
pannut ne rahat, mitkä viime viikolla minulta sait?
_Aironen_ (ujostellen). Setä hyvä! Osa niistä meni välttämättömiin ja
toinen...
_Arvelin_. Jaha, jaha! Entäs toinen?
_Aironen_. Toinen meni -- myöskin välttämättömiin.
_Arvelin_. Saisiko udella, mihin?
_Aironen_. Minä ostin erään lahjan.
_Arvelin_. Jassoo! Vai lahjan? Kelle sinä lahjoja ostelet?
_Aironen_. Juuri tuolle majorin ottotyttärelle.
_Arvelin_. Miksi?
_Aironen_. Siksi, että hän on niin erinomaisen sievä ja niin
vallattoman näköinen. Eikös ole?
_Arvelin_ (unohtaen). Jaa, tosiaankin! Hän on erittäin, erittäin sievä
ja vall... Hm. (Totisena.) Kuulepas! Nuorten miesten ei pitäisi ostella
lahjoja...
_Aironen_. Mutta sopineehan toki antaa, kun kerran on ostettu?
_Arvelin_. No niin, no, miks'ei? Mutta minä en ymmärrä...
_Aironen_. Mutta minä ymmärrän. Tuo sievä ottotytär on saanut
muittenkin sydämmiä sykähtelemään.
_Arvelin_. Mahdollista kyllä, nuorten hulivilien.
_Aironen_. Ja vanhain vilihulien.
_Arvelin_. Mitä?!
_Aironen_. Setä! Ethän sinä toru, jos annan hänelle pienen lahjan. Minä
näytän sen sinulle, niin saat sanoa, onko se kaunis. (Näyttää neulaa.)
Kas tällainen se on?...
_Arvelin_. Vai niin, mutta.... (Itsekseen). Mitä helkkaria! Sama
neula, jonka äsken lahjoitin majorin ottotyttärelle. (Ääneen). Poika!
_Aironen_. Eikö se ole kaunis?
_Arvelin_ (polkee jalkaa). Poika!
_Aironen_. Mitä, setä hyvä?
_Arvelin_. Selitä heti paikalla!
_Aironen_. Kyllä minä selitän, mutta et saa suuttua. Lupaatko?
_Arvelin_. Olkoon menneeksi! Mutta joudu!
_Aironen_. Majorin ottotytär olin -- minä!
_Arvelin_. Mahdotonta! Mahdotonta!
10:s kohtaus.
Entiset. Pellonpää (kantaen kirjakoria).
_Aironen_. Tuossahan saamme parahiksi vieraanmiehen. Herra Pellonpää!
Sanokaa setäni kuullen, pukeuduinko minä taanoin teidän nähtenne
tytöksi ja sitten vanhaksi herraksi.
_Pellonpää_ (hiljaa Airoselle). No mutta, mittees työ nyt,
majisteri?... Ettenkös työ pelekee, jotta...
_Aironen_. Kertokaa vaan suoraan kaikki.
_Pellonpää_. No sapperment! Tytöksi se majisteri ihtesä teki kuin
tekkii, ja niin hiivatin nätiks, ja sitten kuin ala laittautua ukon
kähnäksi, niin vie sinun...
_Aironen_. No mitä sanot nyt, setä?
_Arvelin_. Mutta tämä sama huone...
_Aironen_. Tähän on kaksi käytävää.
_Arvelin_. Minua on siis vedetty nenästä kaksin kerroin. (Äkäisenä.)
Kuules, poika! Tämä on kelvotonta. Sinä olet... (katsoen Väinöön ja
lauhtuu)... sinä olet... sinä olet... (liikutettuna)... sinä olet luotu
näyttelijäksi.
_Pellonpää_. No sapperment! Nyt se käyvvöö niinkuin rasvattu voan. Ja
sen minnäi sanon, jotta tästä majisterista tulloo ihe Leino tai Aalperi
ja kolomen vuuven peästä siitä tulloo ihe Perpummikkii. Ja se olsis
laakommist se, sanoi Porilainen. Mutta mittees näillä kirjan töskyillä
ennee tekköö?
_Aironen_. Ne saatte itsellenne. Ja huomenna, hyvät herrat, saan pyytää
teitä teateriin.
_Pellonpää_. Ja myökös tullaan. Sapperment! Ja minä paukutan käsiäni,
jotta halakee noapurin korvat. Klapatan visust, sanoi Porilainen.
_Arvelin_. Mutta pidä huolta, Väinö, että on muitakin taputtajia kuin
me kaksi.
(Esirippu alas.)
End of the Project Gutenberg EBook of Setä, by Samuli Suomalainen
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SETÄ ***
***** This file should be named 51577-8.txt or 51577-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/5/1/5/7/51577/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected]. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
