The Project Gutenberg eBook of Runotarinoita
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Runotarinoita
Author: Ruupert Kainulainen
Release date: July 27, 2026 [eBook #79197]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Ahjo, 1918
Other information and formats: www.gutenberg.org/ebooks/79197
Credits: Tuula Temonen, Tapio Riikonen and Johanna Kankaanpää
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOTARINOITA ***
language: Finnish
RUNOTARINOITA
Riimittänyt
Ruupert Kainulainen
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Ahjo,
1918
SISÄLLYS:
I.
Honkaset
1. Sepän Antti
2. Antin Matti
3. Antin Matti painimassa
Iltapuhteet Maalaispuodissa
»Parapantsikka»
II.
Kompia
Sulku ja Julku
Juoru
Hyviä molemmat
Käänsi kärjen
Vastoin puhetta
Runoilija
Kreivin aikaan
Samalla mitalla
Ylli-ukko
Ymmärsi tavallaan
Othello II
Maun mukaan
I.
HONKASET.
1. SEPPÄ-ANTTI.
Hän Antti Honkanen on, vaikka kansa
vain Seppä-Antiks aina mainitsee,
on kuulu kauaksi hän voimiltansa,
hänestä kihlakunta ylpeilee,
ja ravakasti raudasta hän muokkaa,
jos mit' on tarvis, kirvestä tai kuokkaa.
Mies siivo, rehellinen onpi Antti,
saa hyvin perheellensä einehen.
Ei viinaan vierryt ole hältä lantti,
on vesiveikko vallan vakainen;
tupakan, kahvin, kaiken raitis ratki:
on tolkun mies, ei lemmon lientä latki!
Ei varrelt' erin pitkä, onhan noita
vain keskikokoisia miehiään;
mut jukopekka, niitä hartioita:
olasta olkaan metri vähintään!
Ja kourat niinkuin korven kontiolla,
mink' otti ne, sen piti niissä olla.
Osuipa pankkiherra kaupungista,
toi pekunaansa kenkätohtoriin,
sai hokkiraudan Antin hohtimista
ja oikas sen, kun otti rukkasiin:
»Työ huono pajassanne! Katsokaapas,
kuink' oikenee, kun vetää, hevonsaapas!»
Luo Antti hymähtäen katseen tarkan:
Ei hyttynen tuo ole voimiltaan —
ja kaivaa kukkarostaan kahdenmarkan,
sen kääntää kaksinkerroin sormillaan:
»Myös teillä tengat nää on kehnon työtä,
sie tahtaast' älä vasta rahaa lyötä!»
Olipa myöskin kesäjuhla eräs
ja kansa kulki kisapuistohon.
Nykyiset urheilut ne juuri heräs,
siell' ikään kuulantyönti käynniss' on.
Vimmoissaan viskoo miehet rautakerää,
yl'oppilas on paras monta erää.
Tuot' Antti syrjästä vain katsastaapi
ja poikain hikoilulle hymyilee...
niin muuan pallon hälle tarjoaapi,
hän ottaa, kämmenellään punnitsee:
»Lie kymmenkiloinen tää hauli tykin;
no, jospa miekin sitte häntä lykin.»
On kuula kourassaan kuin mustikkainen,
hän työntää. Silloin raikas hurraa soi.
»Hih, sehän lensi niinkuin sontiainen,
maahankin metrin!» muuan ilkamoi.
»Kuustoista metriä!» niin huusi sakki, —
»puolt' enemmän kuin jaksoi valkolakki!»
Niin voimanäytteistään käy moni juttu,
vaikk' Antti itse käypi vaieten.
Vaan niistä tunnetuin kun sulle tuttu
ei vielä liene, kerron myöskin sen.
Mies keinoniekka siinä pettyi pahoin,
sai rahoin maksaa sen ja selkänahoin.
Syysmarkkinoilla kaupungissa kerran
ol' Antti mennyt sirkkusnäytökseen,
kun kuullut oli: siellä sirkkusherran,
ken rohkenee, saa painiin parikseen...
Ja kujeet muut kun kaikki tehdyt ovat,
niin sirkusjätti sanoo sanat kovat:
»Ken franskalaissess painniss minu voittaa,
hän kohtta palkkaks satta markka saa!»
Niin Antti nousee, virkkaa: »Voin mie koittaa...»
Nyt jätti pilkoin häneen katsahtaa:
»No, hyve! Säänttö tiettä: hartteet mattoon!»
»Kyll'» —lausui Antti,— »tai päin nenä kattoon.»
Niin alkoi leikki; sirkuskomeljantti
koettaa kavalia temppujaan,
mut niinkuin karhu karmistaikse Antti
ja vartoo hyökkäykseen vuoroaan...
Jo kiinni tarraa kylkiin muukalaisen,
saa syliotteen supisuomalaisen.
Ja vasten reheviä ryntäitänsä
hän vastustajansa nyt litistää.
Mies siinä potkii, ähkää hädissänsä,
koettain otteesta pois kierrältää;
mut niinkuin hohtimissa siinä huiskii
ja nolona jo Antin korvaan kuiskii:
»Äl' kaatta, häppäset mun, tirehtöörin,
saat rahhan luppamani muuttenkin!»
»No jopas! Kaan mie nyt vaikk' kupernöörin,
mie lopetankin, minkä alotin.»
Ja jätin hartiat hän maahan painaa;
mies hetken siinä makaa niinkuin vainaa.
Mut eipäs hellinnytkään voittoraha,
ja Antti moisesta jo närkästyy:
»Siult' oisko pitänytkin mattoon maha?
No, kohta korjataan, jos siin' on syy.
Käy käsiks, samaan hintaan uusi pylläys!»
Jo maksoi toinen... »Vai jo riitti rylläys!»
Ja sama sirkus sitte vuotten takaa
kun Antin kotikyläss' esiintyi,
ja saman jätin kuului haaste vakaa
taas painiin, ja taas Antti ilmestyi...
Jo myrtyi jätti, sirkuskarhuansa
osotti: »Painni, pentele, ton kanssa!»
On siitä nyt jo vuotta viisitoista,
kun Antti noissa oli voimissaan,
vaan löydä vieläkään et miestä moista,
ken Antist' ei sais miehenvastustaan.
Hän kyllä heikkenee, kun ikää karttuu,
mut Matti poika mahtajaksi varttuu.
2. ANTIN MATTI.
Seppä Antin Matti poika,
tuonhan koko kunta tiesi,
oli niinkuin isänsäkin
kuuluisa jo voimamiesi.
Pajass' isänsä jo nuorna
Matti poika lietsoeli,
koska isä moukaroitsi
siten voimaa kehitteli.
Niinpä isän moiseks ihan
Matti tuosta kasvoi, varttui,
pituutta ei kovin paljon,
mutta leveyttä karttui!
Toisen kylän pojat kaikki
kisailussa Matti voitti,
»kissanhännässä» tai muussa
»ensiviulua» hän soitti;
samoin nyky-urheiluissa,
kyseess' oli kuulantyönti,
keihään-, kiekonheitto, tahi
»ranskalaisen» painin lyönti.
Välineet vain noihin oli
kaikki omaa työtä hällä;
— kirkollakaan kisailleet kun
vielä tavalla ei tällä.
Isä Antti kaupungissa
»niksit» oli nähnyt kerran,
Matille ne samaan tapaan
koitti näyttää hiukan verran.
Kiekoks kiepautettiin vanhan
piimäpytyn pohja-pyörä,
joka raudoitettiin, keskeen
upotettiin lyijykyörä.
Keihäs taas ol' luudanvarsi,
tahi oiva ongenvapa,
päähän pantiin pyöräntulkki,
koska painon vaati tapa.
Pyöreähkö kiuaskivi
kuulan virkaa teki, taikka
iso »leka» varretonna
milloin sen ei työssä paikka.
Leikissä jos kylän pojat
eivät milloin olleet myötä,
isä Antti silloin usein
säesteli pojan työtä.
Noinpa Matti, täytettyään
kahdeksantoist' ikävuotta,
pääsi käymään kaupungissa
mi ei matka ollut suotta.
Honkaset ne suvijuhliin
kaupunkiin sai monen vaivan
jälkeen, juuri joutuivat he
kisailuiden alkuun aivan.
Juhlakenttää ympäröitsee
virtaavainen syvä joki,
siellä kansaa rantamilla
katsoo, seisoo sikisoki.
Urheiltiin jo. Isä, poika
tarkkaelee tuota tovin,
kun jo Matti välineihin
silmillänsä mieltyy kovin.
— Kilpailla ei harmaahapsi
Antti ajatellut enää.
»Mutta Matti näyttää voisi,
kuin mie ennen, pitkäänenää.» —
Keihäänheittäjät ne juuri
teräskärkeänsä nakkas...
Niin myös Matti heittää pyytää
kun jo toiset siitä lakkas.
Luvatahan, nimi listaan
merkitään myös Matti pojan...
— Metriä lie viisikymment'
heittomatkaa luoksi ojan. —
Matti keihään ottaa, virkkaa:
»Mutta jos tää lentää jokeen?»
Hohonauru silloin kaikuu:
»Kyllä näyttää saat sen kokeen!»
Punastuupa Matti, juoksee,
sinkoo... Rapsis! Ääni moinen
kuuluu... Varsi taittui... Keihäs
toki jälellä on toinen.
»Noin se käypi!» virkkoi eräs,
»kun vain heittää todentiehen!
Eihän moinen hammastikku,
sukkapuikko käteen miehen!»
»Ei se osaa!» toinen huusi,
»taittaa senkin, ei se osaa.»
Mutta samassa jo Matti
toisen keihään lentoon hosaa.
Ja nyt keihäs, kädessänsä
mi ol' ollut niinkuin kynä,
nuolen lailla ilmaa viistää,
teräsjousest' tähdättynä...
— Toisten heitot oli vaille
metriä noin viisitoista
joenuomast' tuosta jäänyt. —
Mutta onko nähty moista!
Joen rannan koivun oksaan
keihäs lensi nyt ja räiskis!
siitä oksan myötäämänä
suoraan jokeen putos, läiskis!
Ei nyt ivanauru soinut,
hurraahuudot ilmaa halkoi...
Keihäät loppui, siis myös heitot,
ja niin kiekkokisa alkoi.
Ensin heittäneet kun toiset
ovat kolme heittoansa,
Matti »Kreikan limppuun» tarttuu,
haltioituu jälleen kansa.
— Peljätty nyt kyll' ei sitä,
että sekin jokeen kiitää,
metriä kosk' kymment' toista
huonommin ain kiekko liitää. —
»Rekordinkin heittäjälle
matka tuo ois liian pitkä!»
virkkoi muuan. »Mutta ties sen,
jos ois Matin voimat mitkä!»
Sama lisää: »Niinkuin härkä
uutta saavii, katsot diskoo!
sitä viisikopekaista
koitahan myös kovaan viskoo!»
Jo sen Matti asemilleen
kouraan leveähän saapi,
pyörähtää ja heittää... Mitä?
jokainen taas hohottaapi...
»Pelkoa ei, että virtaan
kiekko kiitää!» joku huusi.
»Kun se maata kynti, koska
leijas metriä vain kuusi!»
Tuosta tiilenpunaisena
Matti ottaa ilmeen tiukan,
alottihe uudellehen...
»Paremmin jo lensi hiukan...»
isä Antti tuumi, mutta
kirkuu katsojain nyt piiri:
»Heipä hei! jo edemmäksi
muiden heittoja se kiiri!»
Vaan kuin konstin oppineena
nutun yltään Matti nylkee,
kiekon koppaa, hypistelee,
kouraan kuohulammen sylkee,
tekee tuiman pyörähdyksen
ja nyt vonkuin lentää kiekko
niinkuin luodin hätyyttämä
vanha, viisas korven riekko...
Jokahinen sitä katsoo,
niinkuin ilmaa haukkois, nuuskis...
Joen puille sekin liitää,
sekä jokeen taas, purtuuskis!
keihään kumppaliksi... Kuului
vain kuin ison hauen pasaus...
Siihen sekin loppui, Matin
ympärille kansa kasaus.
Hurraahuudoin kohotettiin
sankar ilmaan, kaikki myönti
voiton; sitte taasen alkoi
kolmas koitos: kuulan työnti.
— Toiset taas nyt ensin lykkii,
joskaan pelosta ei sentään:
jospa Matti ensin nakkais,
tämäkin vois virtaan lentää. —
Niinpä työntäneet kun ovat
toiset, tuli Matin vuoro.
Matti kuulan ottaa... Hurraa!
kaikuu uljas kansan kuoro.
Jopa kuulan tuosta työntää,
taipaleelle tuiskahuttaa,
mutta kova onni! jalan
rajan yli luiskahuttaa...
Kolmatt' osaa pitemmälle
meni, mihin miehen paraan
tähän asti... Uusi lykkäys...
Jätti ylimenon varaa
liikaa, työntö ei niin hyvä...
»Mutta kolmas toden sanoo!»
Hyökkää, työntää... Kisatuomar
jalkaa katsomahan anoo...
Nyt ei niinkuin kanuuna vain,
mutta niinkuin iso tykki
sen ois lentoon lemauttanut,
niin nyt kuula lentää lykki.
Maailman se ennätyksen
kumoon päkkäs merkki-viirin.
Hurraa! yleisö taas Matin
ympäröitsee piukoin piirin.
»Merkin kaasit, miks et yli
lykännyt?» soi sillä kurin
ääni. Matti vastaa: »Eikös
määrä oo se työntää nurin...»
Noinpa Matti niinkuin Caesar
muinoin: tuli, näki voitti!
Hänen teräslihaksiaan
moni ihmetellen koitti.
Hypyt, juoksut Matti jätti:
Eihän lentohon se luotu
ole, jonka lennätellä
kappaleita onpi suotu.
Ensipalkinnoks niin Matti
heitoista sai »metkun» rintaan,
nokka silt'ei nouse, katsoo
Matti kainosti maan pintaan.
Mutta hiukan olevinaan
onpi tuosta isä Antti,
tarkkaa riemuin rinnuksihin
jossa läikkyy metal-lantti.
Lausuu lopuks kisatuomar:
»Oiva Olympialainen
mies on Matti Suomellemme,
kunnoss' ole eellen vainen!»
Ja kun kuulee: »Painissa myös
huonomp' ehk' ei Matti muita.»
lupaa leikin Matin toiste
tuottaa katkomahan luita...
Kentältä niin isä, poika
poies polkee hymyhuulin,
kunnioittain, tilaa tehden
kansa hurraa hyvintuulin.
3. ANTIN MATTI PAINIMASSA.
Ett' oli Matti mies myös paininnan
ansainnee toki eri maininnan.
»Hartia-työtä» kun hän harjoitteli,
niin sepä vasta oli »lusti peli!»
Se oli »kilpikonnan kääntämistä!»
Mut mistä vertaisensa sai hän, mistä?
Ol' isä Antti vaurain vastustaja,
mut ukko nuorten teit' ei aina aja!
Kaks yhtä vastaan siis! on päätös vakaa,
ett' urho olottaa sais olantakaa!
Niin Matti kahden kanssa otteli,
mut nuokin »Sinisonia» totteli:
jäi Aapron Aati toisen käden alle
ja toisen puskuun painui Kaisan Kalle.
Noin kun hän painitaidon »niksit» oppi,
vaivatta seudun palkinnot hän noppi,
kuin niissä muissa
useissa ulkoisissa urheiluissa...
Ja miehistyttyään noin jokalailla
hän pääsi muuallekin painimaan,
ja voitti sarjassaan
hän vertaa vailla;
mi myös jo varsin
sanottiin sattuvaisin sananparsin:
»Niin hartioilleen Matti muita vääntää
kuin emäntä se lettuloita kääntää...»
Omassa maassaan kun noin teutaroi
niin eikös miehelle jo kutsu soi
nyt tulla äkkipikaa Pietariin
Venäjän suureen »painiparaatiin»...
Ilostui tuosta koko kyläkunta
ja isä-ukosta se on kuin unta!
Ja, kun ei arkisista asunnoista
tuo kaupunki niin kaukaisena loista,
matkata isän on nyt mukaan syy:
Kuin poika kuuluisista selviytyy?...
Niin hetki löi! Nuo on nyt kisailut;
sinn' isän kanss' on Matti matkannut.
Ja katsomoon
on kansaa tulvehtinut ahdinkoon...
Oivasti luistaa Matin ottelut.
Sarjassaan, mi on raskahinta luokkaa
läheisin, »musikoita» mattoon muokkaa.
Hän miestä käteen käy kuin palkeenvarteen,
pyörähdys, vääntö, ja jo »kastoi harteen!»
Uus mies, ja ketarat taas keikahtavat,
matossa senkin Iivanan on lavat...
Ja ensipalkinnon noin poika poimi.
Mut jälellä on vielä jäyhä toimi:
Viel' luokkain mestarit ne kisaa, kieppaa,
kunniapalkinnon sen kuka sieppaa?
Muut köykäisempäin sarjain voittajat
ne suosiolla siitä luopuvat:
kun mestari on luokan raskahimman
kasakka kookas niinkuin jättiläinen!
Mut Matti tuumii: »Mieskö jänismäinen?»
Ja Donin mieheen lyö tuo vihan vimman!
Hän vielä ennen esiintulemista
näin tulkituttaa: »Mieltä armollista
osotan, luovu, henkes takia!»
Mut Mattiako tuo nyt peljättää!
vain moinen ylpeys häntä yllyttää,
ja päättävästi urho näin nyt vastaa:
»Mies Suomen uskoo vast' kun koettaa!»
Noin kukkuroilleen vihan kuorman lastaa
hän kasakan, tuon tyyten soettaa:
»Siis kuole, tsuhna!» noin tuo hoettaa:
»En noudata nyt painin lakia!»
Niin esiin käyvät... Miehen mitat täyttää
vaikk' kyllä Matti, hennolta hän näyttää
nyt vieressä tuon toisen voitokkaan...
Pyytävät naiset hienotunteiset
ja -tuoksuiset
säälien Suomen miestä luopumaan.
Mut toinen ään' on miesten rintamassa:
he tahtovat vain nähdä häijyyttään
kuin nopeaan on »tsuhna» seljällään
ja min suo iskun voittamaton Vassa?
Mies idän katsoo Mattiin ivaten
ja on kuin vihan virva silmien
näin haastais inhoin: »Hyi, kun mokomaan
nyt saastuttaa mä rukkaseni saan,
mut kurja tsuhna, nyt sun surma peri!»
On Matti jätin rinnalla kuin keri,
mut hymyin seisoo hän kuin sanoen:
»Liet voimakas, lie turha muistuttaa:
Mies matala myös maasta ponnistaa!»
Nyt heidät esitetään... Kello soittaa...
Kisailu kestää kunnes toinen voittaa...
Ja enää enempätä empimättä
lyö miehet tavanmukaisesti kättä,
ja leikki alkaa, mutta varoen...
Niin kierrellen kuin kuumaa lientä katti
mies Matin ympäri käy nuuskien.
Vaan valvoo vastassa myös miesnä Matti:
Kuin tarrais? tarkkaa hän kuin vakoillen.
Mut toinen yhä käy kuin pakoillen...
Hengittämättä tuota kansa seuraa
kuin ottelevaa otsoa ja peuraa.
Ja lähimpänä ole ihan vaikka
ei Suomen urhon isän istuinpaikka
hän innoin huutaa: »Mitäs sonnit kyyrää?
Käy käsin Matti! makuulle mies tyyrää!»
Ja poika jähmäiseekin jättiläistä...
Ja toinen tokkaa myös, ei enää väistä,
ja sähää siinä kielin röyhkein, herkin:
»Sun mattoon liimaan nyt kuin postimerkin!...»
Mut Matin huulilla on tyyni hymy,
vaikk' alkaa vakavaksi käydä jymy.
Ja huutaa pojalleen taas isä Antti:
»Hoi! varo, mit' tuo aikoo elehvantti!»
Kasakan niska-hyväilyt kun lakkaa,
niin Matti vuorostaan taas kiinni nakkaa
ja kouraisuista kontion käy nekin.
Kuin löylyssä on mies jo kumpainekin...
Upea urhoilla on käsi-rysy,
mut ei vain kumpaisenkaan ote pysy:
Liukenee »leipäheitot», »Lindenit»,
ojentuu »olkaväännöt», »Nelsonit»...
Ja Matin isä jälleen äännähtää:
»Oho! et viskaa sit', ei oo se mälli,
on sellainen vain visa, sepänsälli!»
Uljaasti urhot taasen käännähtää.
Monesti Matti all' on pahan paineen,
monesti taasen heittää lailla laineen.
Noin yhä kiivaamman saa kisa menon.
Kansa ottaa etukenon...
Isää pojan otteet viihtää,
eelleen ylpeyttään hän kiihtää:
»Noin! miss' suuri käänteleikse,
siinä pieni pisteleikse!»
Soi myös venäläisten melu:
»Lennätä jo lemmon lelu!»
omalleen he huutaa, suhkaa...
Mies se hikoilee ja puhkaa,
sekä uhkaa...
Kaikki näkee: toden tiehen
Vassalla on vastus miehen...
Katsojista enää kellään
sääliä ei sydämellään.
Nähden: muu on turha työ
idän mies se alkaa lyödä...
Vihelletään
vaan ei ketään
tule tuota keskeyttämään...
Matti kärsein tuumii: »Lyö!
ethän miestä näin voi syödä!»
Näyttää niinkuin Matti kämään
pian menis... Isä suree...
Mutta kammastansa puree
Matti, salamana hyökkää,
jätin hoippumahan työkkää,
saa kuin luonnottoman voiman,
nostaa ilmaan miehen roiman:
Nyt oot kuiten loukussa!
Niinkuin mato koukussa
kiemurtelee kasakka...
Mut on ote nasakka!
Murtaa taasen isä suuta:
»Niin! nyt näytä ett' oot luuta!
Kaikk' on muuten hunningolla...
Pitäis pöksyissäs miun olla!...»
Kasvaa innostus myös väen,
silmissänsä säihkyy säen...
»Muista Matti puristaa,
ettei voi mies huristaa!»
muistaa taasen huutaa isä:
»Muista myös miun voitto nätti,
jolloin keikkos sirkus-jätti!»
Kun saa Matiss' aatos vallan
karttuu voimilleen viel' lisä:
»Koko synnynmaansa hallan
miehessä hän tuntee tuossa:
Hornaan näin nyt pitäis juossa,
joka tämän taakan nielis,
ett'ei tänne enää mielis
elämäämme myrkyttämään,
synnyinmaatain hävittämään!
Hurtta! nyt sie jouduit oppiin!
nyt et enää tyrmäs-koppiin
kahli kansalaisiani!
Et miun oivaa opettajaa
pane pakolaisen matkaan
karkoitettuna sä Vjatkaan!
Rapista et maani rajaa!
Paha nyt siun paulaan pani!...»
Urho uljas noin nyt tuumaa,
aatos tuo se hänet huumaa;
suu on vihan väreilyssä:
»Turhaan rynnistät nyt, ryssä!»
Kansa huutaa, salamoi
isän silmät, ääni soi:
»Sillä lailla! Muista: miesi
mitä suuremp', niin myös rojaus!»
Hohkaa kasakka kuin liesi,
kuuluu tuskainen hohhojaus!...
Korjaa otteen kouhaten
Matti, sivut rouhaten
jätin, ja niin päättää virren:
paiskaa kasakan kuin hirren
maahan, vääntää, sekä kiskaa,
vastustajan kumoon viskaa...
Kiertyy vatsallensa toinen...
Seuraa kääntö-nykäys moinen
että mies nyt »siltaan» kääntyy...
Mutta Matti kiinni vääntyy
ihan niinkuin imeytyen...
Sammuu pelastuksen kyven
toisen, »silta» hänen ansa.
Moist' ei kestä selkäranka,
»silta» painuu niinkuin lanka.
Matti jatkaa aatostansa:
Vapaa maani on ja kansa!...
Huuto, melu hurja raikaa,
ilo isän enin kaikaa:
»Siin' on Koljat voimatonna
selällään, kuin kilpikonna!»
Ja näin voiton eelleen tukee:
»Ken se tähtiä nyt lukee?»
Helää myös jo päätös-soitto...
Selvähän se kenen voitto!
Ilo pien' on itämaisten,
sitä suuremp' suomalaisten.
Kasakka saa pystyyn pään,
naama näyttää synkän sään.
Mut ei Matti masennettu:
Maine maan on pelastettu!
ILTAPUHTEET MAALAISPUODISSA.
Näinpä tehtiin siihen aikaan,
jolloin innostuttiin työhön,
että puodin ovet oli
auki melkein puoli-yöhön,
jolloin monet haukotukset
sulki vasta kaupan ukset.
Päivän työt kun tehty oli
ja sai pitkät iltapuhteet,
ettei enää kannustanut
työhön isännänkään nuhteet,
vaan hän leikkiin saatiin myötä
säestämään puhdetyötä.
Kokoontuipa maalaiskauppaan
kylänmiehet aina illoin
pienoisille ostoksilleen,
jutut käymään pantiin silloin,
innostuivat tupakoimaan,
sekä voimain näyttöön roimaan.
Siellä miestä nuorta, vanhaa
koittamassa silloin huomaat,
hintelät näät Pekat, Heikit,
vahvemmat taas Artut, Tuomaat,
kauppa-apulaisten kanssa
panemassa parastansa.
Puotipoika pikkarainen
usein leikkiin antoi halun,
koska huomas joukossa hän
jonkun uuden miehenalun,
näytti kohta millä kurin
puhalletaan punnus nurin:
Pussin pisti painon alle,
keuhkot täyteen ilmaa veti,
puhalsi kuin palkehesta:
»kiira» suurkin keikkos heti,
syntyi kirkas naurun helske,
sekä jatkumaan sai melske.
Tuomas hevoskengän naulan
väänsi, pisti kymmenkilon
painoon sen ja hyppysillään
nosti, ihmettelyn ilon
tuotti se, myös toiset koitti,
noussut ei, niin Tuomas voitti!
Sormikoukut koiteltihin,
sekä myöskin väkikartut,
hävis niissä heikot Heikit,
voitti vahvat Tuomaat, Artut,
vedettiin myös »kissanhännät»,
voitti suuret pienenlännät...
Mökin Paavo vanhukselle
piisannut ei sentään kukaan,
ja hän aina hymyellen
saapui joka ilta mukaan,
joka kerta nuoret, roimat
tunnustaa sai Paavon voimat.
Siveäksi, äänettömäks
Paavo tunnettu myös oli,
mutta voittojansa »noituin»
kun soi nuorten holipoli,
kiusailla näin Paavo alkaa:
»Kukas käski siut yöjalkaan...»
Niinpä taas on ilo-ilta,
koolla kaikk' on voima-väki,
jokahinen aikoi voittaa
kunkin naamasta sen näki,
istuvan myös Paavo-vaarin
näet päällä suolalaarin.
Puoti-Jussi, velikulta,
päätti itse Paavo-ukon
tänään »kissanhännässä» ees
voittaa, siksi keksi lukon
heikkoudelleen: käteen tuhkaa
pani, ukkoa niin uhkaa...
Kun nyt toiset vilpitöinnä
koittaneet on Paavon kanssa,
sekä saaneet »selkäsaunan»,
eess' on Jussin julma ansa,
palikkaan hän kiinni koppaa,
Paavo toiseen päähän roppaa.
»Häviät nyt!» Jussi virkkaa,
»tänään oon mie hyvin syönyt».
Vaari vastaa: »Ennenkin miut
oisit laudalta jo lyönyt!...
Siulle luoja voiton suonut
olis, jos et myös ois juonut!»
Jussi silmää iskee, vetää,
Paavo pitää niinkuin tyhjää.
Jussi julmistuen kiskoo,
mutta turhaan siinä ryhjää.
Paavo voitti, into kasvaa:
»Kourassais lie ollut rasvaa...»
Mutta rautalankalenkkiin
Jussi nolona nyt tarttui
vetääkseen myös sormikoukun,
— joukko lähemmäksi karttui, —
kantonapukan nyt salaa
Jussi sormentueks halaa.
Ja niin Jussi innoissansa
käden tiskin varaan heitti:
»Tuohon Paavo! Tuossa isäs
kuusi vuotta kuhaa keitti!»
Ja niin alkoi tiukka veto...
»Kas, jo hiukan kestää, peto!»
Kisa kiihtyy, Paavon sormi
on kuin vahva rautakoukku.
Rapsisi Jussin puinen tuki
katkes, paljastui niin loukku.
Paavo nauroi, Jussi vertyi.
»Puustakos nyt voimat kertyi.»
Ja niin Paavo »kuninkaaksi»
taasen jäi ja eelleen pysyi.
»Mistä voimat sait sie moiset?»
Noin jos hältä joku kysyi.
Paavo paukkas: »Raittiudesta,
ja muust' elon puhtaudesta!»
Urholle, kun temmeltänyt
noin ol' lailla pohjanviiman,
puuroaineet nuoret antoi
sijaan sikar »ruunapriiman.»
Paavo palkinnosta hymyi,
laarin päälle jälleen lymyi...
Jutut luisti, ilomielin
Paavon voimat tuotiin julki,
kunnes sitte viimein kaikki
tyytyväisnä kotiin kulki,
ja myös monet haukotukset
sulkemaan sai puodin ukset.
»PARAPANTSIKKA».
Lillil, lillil, lillin lau,
laulin, lillin, bau, bau...
Äänet pyhän vasken nuo
mieleen niiden lyöjän tuo.
Oli kellonsoittaja
tarkka hän ja taitava
idän rajakaupungissa,
sinisessä »sipulissa».
Mutta rumpua hän piesten
joukoss' astui tsaarin miesten
muinoin Mustanmeren rantaa, —
siitä päivin sai hän kantaa
nimen: Parapantsikka.
Paistoi kauas nenä-pahka,
kahden puolen syylä-rahka,
niinkuin tarha-mantsikka!
Muuten pienenläntä ukki
tanakka kuin pajatukki,
kieli verkkaisena pysyi,
paljon »voitelua» kysyi,
vaan kun vaati kellonjukko,
untelo ei ollut ukko;
silmät päivän paisteiset.
Ilostuit kun katsoit vaariin:
viikset varjostivat suuta,
niinkuin lemmon lentimet,
vaan on harva
leuan karva,
valkea kuin varpaluuta
kastettuna jauholaariin;
muistutti pää täysikuuta,
takkeloa korvain taa vaan
jäänyt, niinkuin kuusen naavaa.
Oikealta nimeltään
Kokkonen ja eellä Kola,
törmän alla tönössään
suutaroitsi, kun ei kutsu
kirkkotyöt. Myös siellä »mutsu»
liukaskieli vaimo Ola
hääräeli,
määräeli:
ukko kellonnyörit käytti,
eukko hälle nyörit näytti...
Moinen miesi, muija, maja,
siihen soma soitto-paja!
Oli uljas nähdä ukko,
niinkuin orrell' aamukukko,
kun hän toimessansa liikkui,
pauhaten kun kellot kiikkui,
Herran juhlaa julistain...
Niinpä juhlapäivin ain',
erittäinkin pääsiäissä
vallitsevi ylimmäissä
vaari juhlavaatteissaan,
päässään musta lippalakki,
yllään kiiltonappitakki,
maltii myös urhoin kaavaan,
— muisto sota-ajaltaan! —
niinkuin paikaks saatu haavaan...
Äijä, itse lapseton,
palleroita paljon suosi:
Pääsiäisnä, joka vuosi
pääsy torniin vapaa on;
saipa silloin pojan-pallit
rimputella »lillit-lallit»...
Hyvin toimi, työnsä muisti,
elo tasaisesti luisti
ilman sivuhyppyjä,
toi vain juhlat muutosta,
lisää voide-ryyppyjä...
Mut ei töihin puutosta!
Toki viina miestä kerran
viepsahutti hiukan verran.
Tapuliin ol' taaperrellut,
erokannut kallistellut,
totellen, kun totisesti
tohtor' epäsi ja esti
viinat vuoksi sydänvian.
Tiellä siki-unestaan
heräs janoon polttavaan,
pahoin päässä läimähteli,
liekit silmiin leimahteli...
Äjähtipä äijän järkeen
velvoitus nyt viran tärkeen,
palokelloon löi hän pian!
Tuulispäänä tullen käy
hätään kansa, mut ei näy
tulta, mihin vettä valaa...
Viimein muuan suusta ruiskun
vaariin käänsi vesituiskun:
»Nokka, pahus, sen vain palaa!...»
Hyvin virkansa taas hoiti
kieltänsä vaikk' eelleen voiti;
soitti sorjemmin vain ukko!
Niin ei toisen kirkon mies
lyönyt, vaikka konstit ties;
tuli äänehen kuin tukko!
»Lillil, lillil, liinavoita,
poslanmaslaa, piirakoita,
palttua ja linnejä,
silakoita, sillejä!»
Niin se kertoi kellon ääni.
Ihasteli laaja lääni,
itse »ikumeikin» kiitti
kättä lyöden. Ja se riitti:
tunne, niinkuin tulva kosken
täytti rinnan, kastoi posken...
Mut on jälleen Pääsiäinen,
vietetään taas pyhää juhlaa,
päilyy päivä kaunis-säinen,
aurinko se kultaa tuhlaa.
Koivut kirkon piirittäen
lailla vartioivan väen,
lempeästi nyökkäilevät:
Riemujuhla on nyt, kevät.
Temppeliin on lähtö-aika.
Vaarin valtaa kevään-taika,
tapuliin kun tallustaa,
hymyin lapsiin katsahtaa,
— kengittä ne keikkuillen
käyvät päällä päivien. —
Muoskat päästää ukko myötään
taaskin tarkkaamaan nyt työtään;
käteen monen Erkin, Ellin
pistää kauniin karamellin.
Niinkuin aina voiteeks kielen,
sekä nostajaksi mielen
äijä taas on haukannut
lähtiessään tuiman tuikun,
sapuskaksi haukannut
muhkean on suola-muikun.
Ryhtyy työhön, nuoriin tarttuu,
silmät säihkyen hän vetää...
»Lillin, lillin, lillin lau!
laulin, lillin, bau, bau!...
Lapset ihmein katsoo setää...
Tuntee kuinka voimat karttuu
vaari, tarkkailee ja muhoo.
Säveleitään kellot uhoo.
Soitto tuottaa tyydytystä
hälle, mielen mieltymystä.
Veri valtimoissa kiihtyy,
tunnit taas hän työssään viihtyy.
Siirtyy aatos aikaan loittoon,
muinaisehen sotaan, voittoon...
Vetää, polkee, riemurinnoin,
taas on äijä norja, nuori...
Sotateille taas hän suori:
Äärillä käy Mustanmeren,
Krimin mailla marssii innoin,
joukon eessä kera rummun...
Vihollisen takaa kummun
näkee. Kuohuun saa se veren.
»Lillil, lillil, pienten kelloin
sävel veressänsä velloin,
tuntuu niinkuin tuhanten
tuliluikkuin paukunnalta!
Lyönnit suurten kellojen
kuuluu tykkein ammunnalta!
Näkee, kuinka tulikielet
kaartaa kaikki ilman-pielet,
tuottain vainoojille turmaa.
Äijän tutut äänet hurmaa...
Siellä joukon eessä mennen
lyö hän rumpua kuin ennen,
miesten mielet sytyttäen,
varmaan voittoon kiihdyttäen...
Soitto sorjimman noin toistaa.
Säihkyy silmänsä ja loistaa...
Kuolo vihollisen kohtaa.
Hurraa omat voitosta!
Kunniahan kulku johtaa...
Äkkiä kun huoahtavi,
horjahtavi,
kuin ois saanut sydämeen
luodin; lakkaa soitosta.
Painaa rintaansa ja nojaa
kellotornin kaiteeseen:
Ohhoh, hojaa!
Ukko hymyy...
Lapset hämmästyen lymyy.
Vaarin huulilta soi: Voitto!...
Silmät himmenee, pää taipuu,
poljinlaudalle hän vaipuu;
iäks soittajan jäi soitto...
Kelloihin mies uus nyt lyö;
taidokas se vaikk' on työ,
niin on kuin ne eivät sois,
sen kuin vainen vaikerois...
II
KOMPIA.
I.
Sä illoin aina ilmestyt
niin kaunihina eteen,
mut aamuin kauneutesi
se katoo pesuveteen.
II.
Hän on kaunis patarouva,
syömensä on hertta-ässä;
kuningas mä laulaissain oon.
sotamies vain elämässä.
Puolelleen mun miks hän voitti,
nyt sen tiedän todentiehen:
ässä kuninkaanhan voittaa,
sekä rouva sotamiehen! —
III.
»Kuules kultain!» — lausuit mulle,—
»kaks on kortta kourassani,
arvaas, suukon annan sulle,
kumpi solmuun solmimani?»
Arvata mä kohta koitin,
helppo oli arvatakin;
petoksesta vainen moitin:
solmu oli kummassakin! —
IV.
Kun liittouduimme iäks yhtehen
sun olla piti aurinkoinen luova,
mi kyyneleeni kuiviin oli juova
ja syömeen saava elon rauhaisen;
sä olit vain suo kylmä, hallainen
mi toiveilleni kadon oli tuova
ja surun syvän sieluhuni suova,
ja ikimyrskyn saava syömehen!
Mun olla piti alkulähde tuo,
mi jalohelmen kalliin ilmi luo
kuin meri hietajyvin simpukalle;
mä kilpi olin pilkkakatseiden,
ja telki kielten pahajuoruisten,
mä olin niinkuin Josef Maarialle. —
V.
Runoilija:
Ihme, ettei maailman lauleloista
ees kahta sattunut oo samanmoista!
Runoudenharrastaja:
Oh! kenpä rehellinen niin nyt oisi,
sanasta sanaan toisen kopioisi! —
VI.
Kritiikin tappama runoilija:
Jos elosta min'
en viel' ois laannut,
niin oisin Shakespearen
mä arvon saanut.
Haudankaivaja:
Teill' enää olikin
niin pieni ero,
sinulta Shakespearen
vain puuttui nero. —
VII.
Ja kruunu se tykistä laitettiin,
mi tuonut ol' turmaa vainen;
vaan nyt sitä kruunua kantava mies
viel' enemp' on surmaavainen. —
VIII.
(Arvostelijat).
He kuoloniskuja armotta
vain antavat, mitäs huolivat!
vaikk' uhriensa lyönneistä
jo ammoin he itse kuolivat. —
IX.
Jos laulamasta
sa tahdot laata,
niin laulelmasi
sä julki saata. —
X.
(Eräälle »runoilijalle»).
»Repo ruskea on kuoltuaankin!»
Tuon sinuun sopimaan mä saan kuin saankin:
Sä ivarunoilija mielit olla,
mut laulat tai et, tulos ain' on nolla!
Runoissas järkeä ei, sanaa kivaa!
niiss' et sä muita, itseäs ne ivaa!
SULKU JA JULKU.
Oli juomari Jululla tapana aina
kylpysaunahan kulkea lauantaina
pois viikon »krapula» selvittämään...
Nyt kuolo on iskenyt miehen kämään
ja lauantaina, niin sattui, kulku
kun kalmistoon kävi, huus veli Sulku,
joll' ystävä vainaalle oli kaunaa:
»Nyt kulkusi, Julku, käy kuumaan saunaan» —
JUORU.
Tuli Heiskasen Hessu naapuriin,
turu, luru, luts, puts, sei!
Kaikk' akat ne toiset juoruaa,
mut Heiskasen Hessu ei!
Mie en sitte juorua milloinkaan
turu, luru, luts, puts, sei!
Vaikk' Kettu-Kati häijy on miehelleen,
mut Hessu sitä juorua ei!
Kati laarista jyviä kähveltää,
turu, luru, luts, puts, sei!
ja kauppiaalta kahviin ne vaihettaa,
mut Hessu sitä juorua ei!
Ja Kuohari-Kusti se Lienaltaan,
turu, luru, luts, puts, sei!
tipun munat ne salaa möi ja joi,
mut Hessu sitä juorua ei!
Häsä akkaansa löi, kun se, juorusi,
turu, luru, luts, puts, sei!
piru vieköhön kielen ämmiltä,
mut Hessu ei juorua, ei!
HYVIÄ MOLEMMAT.
Käy myyjä tehtaan sotatarpeiden
ostaja-neuvosmiesten etehen,
laukustaan kalumallit esiin kaivaa,
ja seuraavalla »kundejansa» vaivaa:
»On tässä pantsari, mi suojaa laivaa!
ei siitä kuulat tietään läpi raivaa;
se kestää ne kuin munasatehen!»...
»Oo! niinkö? siitä teemme tilauksen!»...
Niin päätettynä, kun se osto oli,
taas alkoi kauppamiehen holipoli:
»Kuulathan laivain kaikkien on pilaus!
nää pommit parhaimmankin pantsarin
niin puhkaisee, kuin piili paperin!»...
»Oo! niinkö? merkitään myös niiden tilaus».
KÄÄNSI KÄRJEN.
Ajallaan lausuttuna sukkeluus
niin on kuin nukkuja, mi juuri heräs,
kun varkaan kera alkoi tuttavuus.
Tai on se suojeleva kilpi teräs,
min vahva, voimallinen kimmoisuus
pois nuolen kohti lähettäjää peräs,
kuin kaiku sanan, minkä sille huus.
On tässä todisteeksi tapaus eräs:
Kaks henkilöä yhteen töksähti
niin että kummankin se melkein kaasi...
Tuost' toinen suuttuneena tiuskas: »Aasi!»
Mut toinen syvästi nyt kumarsi
katsoen karjasijaan hymyillen
ja virkkoi esittäen: »Virtanen.» —
VASTOIN PUHETTA.
Kirkosta vasta ikään tultuansa
rovasti, kuin myös hurskas ruustinna,
— mi seurakunnalle on kuuluisa
auleista kolehtihin anneistansa! —
nyt maistelevat kahvi herkkuansa,
vieraineen, joita toivat mukanansa;
myös pikku poikansa on seurassa,
ens' kerran mi ol' ollut kirkossa.
Ja kysyy isältään nyt taimi papin
pää täynnä sekavia aatteita:
»Sanoithan isä saarnatessasi,
ett' ei oo pakanoilla vaatteita?»
»Niin sanoin; mitä sitte poikani?»
»Miks kolehtiin sitt' äiti pani napin?» —
RUNOILIJA.
Kuin kuivuus kuulu erämaan on hiekan,
niin köyhyys tunnettu on runomiekan:
A. etsii kaupungissa tuttuaan,
osote kun ei tarkoin tiedossaan,
on moneen paikkaan turhaan tapaamaan
hän käynyt; uudess' on taas parhaillaan:
»Tääll' asuukohan herra Korvenkoi?»
»Mik' on hän ammatiltaan?» vastaan soi,
Luul' A. nyt tuikkaavan jo valon säteen,
siks sanoo ilomielin: »Runoilija!»
Mut kaikuu: »Täällä ei hällä asuinsija,
nääs vuokra maksetaan tääll' etukäteen!»
»KREIVIN AIKAAN»
On tässä paikallaan, kuin usein kaikaa:
No sepä sattui vasta »kreivin aikaan»!
Mies komea on opettaja Jukka,
hän naisten suosioss' on kuten kukka
mettisten... Mut en tiedä mistä saikaan,
tää huhu, pitkin pitäjää mi raikaa,
niin että hänellä on tekotukka!
Ja itse totes sen näin sankar-rukka:
Kuoroa juhlissa, kun johtaissaan
hän puikollansa ilmaa hosui, puukki,
se osui tukkaan... nousi nyt peruukki
ja lensi laulajien parveen tuukki,
kun... »Sun kuu... ukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa...» soi parhaillaan.
SAMALLA MITALLA.
Kaks miestä tiilenpäiden lukuoppiin
nyt oli nyrjähtänyt linnan koppiin,
kun toinen puhaltanut oli kellon,
mansikin toinen, mehustajan pellon.
On kumpikin nyt istuutuneet soppiin,
aatellen ammattiaan mi sai stoppiin.
Nyt kaikuu ääni lehmänviejä vellon,
— mi sananuolin-, jousin aika Tell on, —
katkaisten hiljaisuuden: »Kuules vello!
kuin paljon se nyt olikaan jo kello?»
Se osui oksaan! Kuohahti kuin koski
tuost' toinen, puolukkana paistoi poski
ja siinä sekunnissa vastuu kypsyy:
»On jokseenkin jo aika käydä lypsyyn.» —
YLLI-UKKO.
On herraspojallansa Ylli-Ukko
vieraillen... Miniänsä hienoinen
on läsnä salissa, kun haastellen
istuvat; apin suus on mällitukko
ja maahan sylkee... Kunnian nyt kukko
pojalle laula tuost' ei; häveten
käy astiaa hän työntäin isällen...
Mut rauhass' olla saa pasillein lukko.
Taas ukon sylki lattialle entää...
Kiukustuin punaiseksi poika lentää,
ja kohtaa kengänkärki askin kylen...
Nyt viha silmistä myös säihkyy Yllin,
kun lausuu, leikistä jo saaden kyllin:
»Äl' lyki vattii, tai mie siihe sylen!» —
YMMÄRSI TAVALLAAN.
Parturi- ja naiskampausliikkeessä
ajattaa maamies parran-räyskyänsä,
kun siellä kaupunkilaisneidiltä
laitellaan tukkaa; sitä peilistänsä
maalainen seuraa niinkuin ihmettä...
Ja kaiken päälle vielä nähtyänsä
hiusverkon tukkaan kiinnitettävän
hän puheihin näin puhkee ihmeissänsä:
»No, luulis tepsivän! Ku kammataan
ja poltetaan, ja... jos tuon koittais pahan!
mut kärvennystä en, se polttais nahan...
ja itse kampaan... Siis, jos minulle vaan
tuon vetäs verkon...» — »Kuinka! aatelkaa?»
»Ka, ku niin minullakin pää kutajaa.» —
OTHELLO II.
On näyttelijä maalla asumassa
suvella, seudussa niin ihanassa,
talossa äsken naineen nuoren parin:
Mataran Matin, sekä kauniin Marin.
Papilla Thalian kun pien' on kassa,
syömmessään siksi tuntenut on varin
emäntää kohtaan: jos sais tuosta karin
menoille... — Mut on Matti maailmassa.
On näyttäjä taas yksin vaimon luona,
livertäin rakkautta hältä anoo,
näin lausuin suudelmata hältä janoo:
»Oi, Desdemona!...» — Mutta silloin tuona
hetkenä isäntä käy sisään, sanoo,
korvalle miestä lyöden: »Tästä muona! —»
MAUN MUKAAN.
Rikoksen tehnyt oli muuan mies
ja tuomio käy siitä vanhaan virteen:
»Mies heti vedettävä onpi hirteen;
pait, jos ei jonkun naisen sydänlies
ois käynyt häntä kohtaan vihankirteen
ja menis vaimoks». Kaikki tuon nyt ties...
On naru kaulassa jo miehen pirteen,
kiristyy: hii jop! Kun soi, herrankies!
Mut hiukan ennen eräs huus: »Seis! stop!
mä tahdon mennä kanssaan naimisiin...»
»Siis pelastettu!» ään soi saattoväen.
»Pois side ensin, että naisen näen!»
»Kuin! etkö muuten?... No, se päätettiin...
Mies katsoi... Kääntyi pyöveliin... Hii jop!» —
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOTARINOITA ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG™ LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg™ License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg
Project Gutenberg is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 41 Watchung Plaza #516,
Montclair NJ 07042, USA, +1 (862) 621-9288. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
